Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry esitykseen

Puutteelliset hakuehdot

HE 127/1999
Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi vesilain 1 luvun muuttamisesta

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Euroopan yhteisön neuvoston niin sanottu kalavesidirektiivi velvoittaa jäsenvaltioita täytäntöönpanemaan sen kansallisella sääntelyllä.

Tämän esityksen mukaan kalavesidirektiivi pantaisiin täytäntöön siten, että vesilakiin lisättäisiin valtuutussäännös. Se antaisi valtioneuvostolle oikeuden säätää niistä toimista, jotka ovat tarpeen kalavesidirektiivin perusteella. Valtioneuvoston päätökseen tulisivat kalavesidirektiivissä tarkoitetut veden kemiallisen laadun raja-arvot. Ympäristöministeriö valtuutettaisiin luokittamaan niiden perusteella lohi- ja särkivedet, vahvistamaan käytettävät analyysimenetelmät ja direktiivin edellyttämä yleinen toimenpideohjelma sekä päättämään kalavesien seurannan lopettamisesta, kun tutkimustulokset osoittavat sen tarpeettomaksi.

Sellaisia vesialueita, jotka voidaan katsoa direktiivissä tarkoitetun pilaamisuhan alaisiksi, olisi tässä vaiheessa yhteensä 24 ja niiden seurantaa varten olisi 35 näytteenottopaikkaa.

Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä joulukuuta 1999.


YLEISPERUSTELUT

1. Nykytila ja ehdotetut muutokset

Suojelua ja parantamista edellyttävien makeiden vesien laadusta kalojen elämän turvaamiseksi annettua neuvoston direktiiviä 78/659/ETY, jäljempänä kalavesidirektiivi, vastaavia säädöksiä ei ole Suomen lainsäädännössä. Euroopan yhteisöjen komission kannan mukaan vesilain (264/1961) mukainen lupajärjestelmä ei täytä kalavesidirektiivin vaatimuksia. Komissio vaatii direktiivin erillistä täytäntöönpanoa lainsäädäntöteitse.

Kalavesidirektiivin 17 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on saatettava voimaan ne lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset, joita direktiivin noudattaminen edellyttää. Voimaan saattaminen on tehtävä kahden vuoden kuluessa direktiivin tiedoksiantamisesta, ja siitä on ilmoitettava komissiolle viipymättä. Jäsenvaltioiden on myös toimitettava komissiolle keskeiset kansalliset säädöksensä direktiivissä tarkoitetuista seikoista.

Kalavesidirektiivi koskee vesien suojelua kalojen elinmahdollisuuksien turvaamiseksi. Suomessa vesiä on suojeltu menestyksellisesti vesiensuojeluohjelmilla ja vesilain lupajärjestelmän avulla. Näiden ansiosta vesien tila on pysynyt kohtalaisen hyvänä. Liityttäessä Euroopan unioniin Suomessa katsottiin, että kalavesidirektiivin vaatimukset oli siten jo täytetty. Komissio ei hyväksynyt tätä kantaa, vaan antoi 11 päivänä joulukuuta 1998 Suomelle virallisen huomautuksen direktiivin 3,4,5 ja 7 artiklan noudattamatta jättämisestä. Vastauksessaan tähän huomautukseen Suomi lupasi hoitaa direktiivin toimeenpanon viipymättä. Siihen ryhdyttiinkin välittömästi. Komissio antoi kuitenkin 19 päivänä heinäkuuta 1999 asiassa myös perustellun lausunnon. Tähän on vastattu. Esitys vesilain muuttamiseksi olisi komission vaatima direktiivin täytäntöönpano. Siihen liittyy valtioneuvoston päätös tätä seuraavine hallinnollisine toimineen sekä tutkimuksineen.

Esityksen mukaan vesilain 1 lukuun lisättäisiin valtuutusta koskeva 21b §. Sen nojalla valtioneuvosto voisi säätää niistä toimista, jotka ovat tarpeen kalavesidirektiivin tavoitteiden saavuttamiseksi. Valtioneuvoston päätökseen sisällytettäisiin kalavesiä koskevat veden laadun raja-arvot. Ympäristöministeriö valtuutettaisiin luokittamaan lohi- ja särkivedet niiden perusteella, vahvistamaan käytettävät analyysimenetelmät sekä toimittamaan komissiolle direktiivin edellyttämä yleinen toimenpideohjelma siltä varalta, että näiden vesien laatu heikkenisi valtioneuvoston päätöksen raja-arvojen alapuolelle. Ohjelman perusteella alueellisissa ympäristökeskuksissa päätettäisiin tarvittaessa yksityiskohtaiset toimenpideohjelmat vesialueen tilan parantamiseksi.

Luetteloon on valittu alustavasti 24 sisävettä. Direktiivi edellyttää niille lakiperusteista seurantaohjelmaa, mistä ja miten usein näytteitä otetaan ja mitä näytteistä määritetään. Näytteenottopaikkoja olisi tässä vaiheessa 35. Nykyisiä näytteenottopaikkoja ei tarvitse lisätä, mutta direktiivi edellyttää, että niistä otetaan näytteitä aikaisempaa useammin. Kun vastaavasti näytteiden analysointi vaatii myös oman työnsä, direktiivi aiheuttaa ympäristöhallinnolle lisätyötä niin kauan kuin seurantaa tarvitaan. Jos tutkimustulokset osoittavat, että vesien laatu on riittävän hyvä, kalavesiluetteloa voidaan supistaa ja vastaavasti vesien laadun mahdollisesti heiketessä luetteloon voidaan lisätä uusia vesialueita.

2. Esityksen vaikutukset

Direktiivistä aiheutuu jossain määrin lisätyötä valtiolle, koska sen edellyttämä lisäseurantatyö on järjestettävä. Yksityiselle taholle direktiivillä ei ole vaikutuksia, jollei direktiivissä tarkoitettu veden laadun heikkeneminen johdu nimenomaan yksityisestä tahosta, jonka velvollisuutena on silloin ryhtyä korjaustoimiin.

3. Asian valmistelu

Kalavesiksi nimettävien sisävesien valinta on tehty ympäristöministeriön johdolla. Työhön ovat osallistuneet maa- ja metsätalousministeriö, Suomen ympäristökeskus sekä riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Alueellisilta ympäristökeskuksilta on pyydetty lausunnot.

Kalavesidirektiivin tarkoituksena on turvata kalojen elinolosuhteet eli käytännössä ehkäistä vesien pilaantuminen. Nimettyjen vesien laadun tulee täyttää direktiivissä esitetyt kynnysarvot. Sopivat vedet valittiin Suomen ympäristökeskuksen vedenlaaturekisterin tietojen pohjalta. Lisäksi selvitettiin niiden kalasto- ja kalastajatiedot, kalansaalis ja vesiin kohdistuvat päästöt. Valitut vedet sijaitsevat eri puolilla Suomea ja niihin kuuluu jokia sekä suuria järviä. Näistä vesistä on tehtävä seurannan käynnistyttyä pakollisia lisätutkimuksia. On mahdollista, että kalavesiluetteloa joudutaan seurannan tulosten perusteella muuttamaan.

Alustava luettelo vesistä lähetettiin lausunnolle alueellisiin ympäristökeskuksiin, jotka tarkastivat sen. Myös Ahvenanmaan viranomaiset ovat tarkastaneet vastaavat tiedot maakunnan sisävesistä, mutta Ahvenanmaalla ei ole löytynyt kalavesiluetteloon sopivaksi katsottuja vesiä.

4. Voimaantulo

Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan 1 päivänä joulukuuta 1999.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Laki vesilain 1 luvun muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

lisätään 19 päivänä toukokuuta 1961 annetun vesilain (264/61) 1 lukuun uusi 21b § seuraavasti:

1 luku

Yleisiä säännöksiä

21 b §

Valtioneuvoston päätöksellä säädetään niistä toimista, jotka ovat tarpeen suojelua ja paranemista edellyttävien makeiden vesien laadusta kalojen elämän turvaamiseksi annetun neuvoston direktiivin (78/659/ETY) perusteella.

Ympäristöministeriö nimeää valtioneuvoston päätöksessä säädetyillä perusteilla ne vesialueet, joita 1 momentissa mainitussa direktiivissä tarkoitetaan, vahvistaa vesialueita koskevan yleisen toimenpideohjelman, vahvistaa käytettävät analyysimenetelmät sekä päättää vesialueiden seurannan lopettamisesta.


Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta .


Helsingissä 22 päivänä lokakuuta 1999.

Tasavallan Presidentti
MARTTI AHTISAARI

Ympäristöministeri
Satu Hassi

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.