Esityksessä ehdotetaan, että Eduskunta hyväksyisi Filippiinien kanssa Manilassa 25 päivänä maaliskuuta 1998 allekirjoitetun sijoitusten edistämistä ja suojaamista koskevan sopimuksen. Sopimuksen tarkoituksena on edistää ja tiivistää taloudellista yhteistyötä Filippiinien kanssa ja selkiinnyttää erityisesti sijoituksia koskevia oikeudellisia perusteita maiden välillä. Sopimuksen avulla halutaan varmistaa suotuisat edellytykset toisen sopimuspuolen kansalaisten ja yritysten sijoituksille toisessa sopimusmaassa sekä tunnustetaan tarve suojella niitä.

Sopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä siitä, kun sopimuspuolet ovat ilmoittaneet toisilleen täyttäneensä valtiosäännöissään sopimuksen voimaantulolle asetetut vaatimukset. Esitykseen sisältyy lakiehdotus sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten hyväksymisestä. Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan samanaikaisesti sopimuksen kanssa.

---

Filippiinit on entinen Espanjan siirtomaa, jonka emämaa myi Yhdysvalloille vuonna 1898. Japani valtasi saaret vuonna 1942 ja julisti ne itsenäisiksi. Amerikkalaiset joukot valtasivat ne takaisin vuonna 1945 ja Filippiinit itsenäistyi uudelleen vuonna 1946.

Kaakkois-Aasian saaristossa, Etelä-Kiinan meren ja Tyynen valtameren välissä sijaitseva valtio koostuu 7100 saaresta. Kokonaispinta-ala on 300 000 neliökilometriä ja asukkaita 70 miljoonaa, joista pääosa on malaijeja.

Väestönkasvu on yli 2 % vuodessa ja elinajanodote 65 vuotta. Viralliset kielet ovat filipino (tagalog) ja englanti. Lisäksi puhutaan 90 muuta kieltä. Väestö kuuluu Kaakkois-Aasian koulutetuimpiin. Filippiiniläisistä 93,5 % on lukutaitoisia. Katoliseen kirkkoon kuuluu 85 % asukkaista; 4 % on muslimeja. Pääkaupungissa Manilassa asuu 8 miljoonaa ihmistä.

Maa on presidenttivaltainen tasavalta. Demokraattisesti valittu kansalliskokous muodostuu 24-jäsenisestä senaatista ja 204-paikkaisesta edustajainhuoneesta.

Filippiinit on jäsen mm. Yhdistyneissä kansakunnissa, Maailmanpankissa, Kansainvälisessä valuuttarahastossa ja Maailman kauppajärjestössä sekä useissa Aasian alueellisissa yhteistyöjärjestöissä.

Suomi tunnusti Filippiinit vuonna 1946 ja diplomaattisuhteet maiden välille solmittiin 14 päivänä heinäkuuta 1955.

Kun entinen presidentti Ferdinand Marcos lähti maanpakoon vuonna 1986, hän vei mukanaan miljardeja dollareita jättäen jälkeensä ylivelkaantuneen maan. Poliittisesti epävakaina vuosina karkasi pääomaa muutenkin runsain määrin ulkomaille.

Ennen Aasian talouskriisin puhkeamista viime vuonna IMF arvioi, että Filippiinien talous oli jo päässyt ulos umpikujastaan ja että maa oli vihdoinkin pysyvän talouskasvun uralla. Myös Aasian kehityspankin mukaan näkymät olivat jo valoisat. OECD nosti Filippiinit vuonna 1996 "dynaamisten talouksien" ryhmään.

Sisäpoliittinen vakaus, järkevä makrotalouden hoito ja läpikäydyt rakennemuutokset ovat kaikki vaikuttaneet ratkaisevasti talouden suotuisaan kehitykseen kohentamalla kasvua vetävän yksityisen sektorin luottamusta tulevaisuuteen. Hallitus on myynyt monopolinsa ja rahoittanut infrastruktuurin kehittämisen yksityisen pääoman avulla. Eräänä osoituksena siitä, että luottamus maan talouteen on palautunut, ovat Filippiineille takaisin kääntyneet pääomavirrat. Maan bruttokansantuote on jo nyt Malesian ja Singaporen tasolla. Kasvunäkymät ovat ennusteiden mukaan suotuisat, joskin Aasian talouskriisi luo epävarmuutta Filippiineillekin. Ennen kriisiä Aasian kehityspankin keskipitkän aikavälin kasvuennuste asettui 6―7 %:n vuositasolle. Nopeinta kasvu on teollisuustuotannossa.

Filippiinit on päässyt yhteisymmärrykseen myös Pariisin klubin avunantajamaiden kanssa lainanhoitokulujen uudelleenjärjestelyistä. IMF poisti vuonna 1996 Filippiinit listaltaan köyhistä maista, jotka tarvitsevat apua maksutaseongelmiensa ratkaisemiseksi. Lisäksi IMF ja Filippiinit pääsivät helmikuussa 1997 yhteisymmärrykseen ohjelmasta, joka vapautti maan talouspolitiikan IMF:n kolme vuosikymmentä kestäneestä valvonnasta. IMF:n holhous päättyi maaliskuussa 1998. Sen jatkoksi maan hallitus kuitenkin laati kaksivuotisen "vapaaehtoisen" tiukan talouspoliittisen ohjelman, minkä IMF oli edellyttänyt vapauttaakseen Filippiinien käyttöön 1,4 miljardin dollarin suuruisen stand by -luoton. Uuden presidentin Joseph Estradan hallitus on myös sitoutunut toteuttamaan ohjelman tavoitteet.

Huomattavan valuuttalähteen Filippiineille muodostavat ulkomailla, erityisesti USA:ssa, öljyä tuottavissa arabimaissa, Hongkongissa ja Singaporessa, työskentelevien runsaan neljän miljoonan filippiiniläisen kotiuttamat palkat. Valuuttavaranto onkin maahan virtaavan ulkomaisen pääoman ansiosta vahvistunut. Vuonna 1997 varanto oli kasvanut 12 miljardiin Yhdysvaltain dollariin, mikä vastasi kolmen kuukauden tuontia.

Talouden pahimpia ongelmia ovat riippuvaisuus ulkomaisesta pääomasta, verotuksen heikko tuotto, alhainen säästämisaste sekä infrastruktuurin puutteet sekä laajana rehottava korruptio.

Myös köyhyyden vähentäminen asettaa hallitukselle vakavan haasteen. Maailmanpankin arvioiden mukaan 39 % kansalaisista elää edelleen köyhyysrajan alapuolella. Vastaava prosennttiluku on 22 % Thaimaassa, 19 % Indonesiassa ja 14 % Malesiassa.

Filippiineistä on tullut eräs alueen houkuttelevimmista sijoituskohteista, ja ulkomaisia investointeja on alkanut virrata maahan noin 2 miljardin Yhdysvaltain dollarin vuosivauhdilla. Ulkomaalaisilla on oikeus omistaa kokonaan vienti- ja muita yrityksiä Filippiineillä, ja hallituksen uudistusohjelma on avannut ulkomaisille sijoittajille lähes kaikki talouden sektorit. Tuontia on liberalisoitu ja tariffeja on alennettu raaka-aineiden ja pääomatarvikkeiden osalta. Lähes kaikki valuutanvaihtoa koskevat rajoitukset on kumottu. Pääomien ja voittojen kotiuttaminen on vapaata. Filippiineistä tekee kiinnostavan kohteen sijoitukselle myös sen hyvin koulutettu työvoima, monopolien purkaminen ja suuret infrastruktuurihankkeet sekä nyttemmin saavutettu poliittinen vakaus.

Ulkomaisten investointien osalta on merkittävää, että uusi hallitus ei pelkästään ole sitoutunut noudattamaan ja jatkamaan Ramosin hallituksen liberalisointipolitiikkaa, vaan on ilmoittanut myös laajentavansa sitä uusille aloille. Hallitus on ilmoittanut sallivansa ulkomaalaisomistuksen mm. kiinteistösektorilla ja vähittäiskaupassa, lieventävänsä kotimaisen omistuksen vaatimusta tietyillä herkillä aloilla sekä myöntävänsä vero- ym. kiihokkeita entistä vapaammin myös muille kuin joint venture -hankkeille. Tänä vuonna onkin nähty, että kotimaisten investointien laskettua selvästi ovat ulkomaiset sijoitukset nousseet yhä tärkeämmiksi.

Viime vuosikymmenellä ulkomaiset pääinvestoijat olivat Japani, Taiwan ja Hongkong. Nyttemmin Eurooppa on siirtynyt johtoon. Huomattavimmat eurooppalaiset investoijat ovat Alankomaat ja Iso-Britannia. Suurin investointien lähde on tällä hetkellä Hongkong. Suuri sijoittaja on edelleen myös Japani, joka on sijoittanut varsinkin elektroniikan ja sähkökomponenttien tuotantoon. Investoinnit ASEAN-maista ovat tasaisessa kasvussa.

Teollisuus- ja tekijänoikeussuoja on Filippiineillä edelleen heikkoa. Tavaramerkkien väärentäminen on tavallista ja tietokoneohjelmia ja videoita kopioidaan yleisesti. Asian korjaamiseksi maahan on nyt perustettu erityisiä tekijänoikeustuomioistuimia.

Ulkomaankaupan osuus maan bruttokansantuotteesta on 60 %. Filippiinit kannattaa avointa ja kilpailuun perustuvaa maailmankauppaa, joka noudattaa Maailman kauppajärjestön sääntöjä. Suhteita muihin Aasian maihin on tiivistetty ja Filippiinit on aktiivisesti osallistunut Aasian vapaakauppaa ajavaan yhteistyöhön.

Viennin rakenne on muuttunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Valmisteteollisuuden tuotteet käsittävät nyt 80 % viennistä, kun osuus 1980-luvulla oli alle 50 %. Japanilaiset, yhdysvaltalaiset ja eurooppalaiset yritykset perustavat kilpaa elektroniikkaa tuottavia tehtaita Filippiineille, ja arvioiden mukaan elektroniikan vienti voi jopa kolminkertaistua muutamassa vuodessa.

Suomen ja Filippiinien kauppavaihto on viime vuosina ollut Suomelle ylijäämäistä. Paras vuosi viennin kannalta oli 1993, jolloin Suomi toimitti Filippiineille voimakoneita ja -laitteita 830,3 miljoonan markan arvosta. Vuonna 1997 kokonaisvientimme Filippiineille oli 460 miljoonaa markkaa. Se väheni edellisvuodesta 34 %. Tuonti oli vastaavana aikana 300 miljoonaa markkaa. Kasvua edellisvuoteen verrattuna oli 23 %. Viennin rakenne on viime vuosina säilynyt melko vakaana. Merkittävin tuoteryhmä on koneet, laitteet ja kuljetusvälineet noin 80 %:n osuudella.

Yli 30 suomalaisyrityksellä on agentti- tai jakelujärjestely Filippiineillä. Suurimmista suomalaisyrityksistä ainakin Nokialla, Metralla, Koneella, Outokummulla ja Repolalla on tytäryhtiöt Filippiineillä. Imatran Voima Oy on osallistunut Aasian kehityspankin rahoittamaan energiahuollon kehittämishankkeeseen.

Vientitakuiden ja -luottojen kysyntä on viime aikoina lisääntynyt. Investointitakuiden myöntäminen on myös mahdollista.

Suomella on ennestään voimassa sijoitusten edistämistä ja suojelua koskevat sopimukset Egyptin (SopS 3/1982), Kiinan (SopS 4/1986), Sri Lankan (SopS 54/1987), Malesian (SopS 79/1987), Unkarin (SopS 20/1989), Venäjän (tehty Neuvostoliiton kanssa SopS 58/1991), Tshekin (tehty Tshekin ja Slovakian Liittotasavallan kanssa SopS 73/1991), Viron (SopS 104/1992), Liettuan (SopS 119/1992), Romanian (SopS 121/1992), Latvian (SopS 5/1993), Uzbekistanin (SopS 74/1993), Ukrainan (SopS 6/1994), Valko-Venäjän (SopS 89/1994), Turkin (SopS 29/1995), Argentiinan (SopS 21/1996), Chilen (SopS 23/1996), Korean tasavallan (SopS 25/1996), Vietnamin (SopS 27/1996), Perun (SopS 33/1996), Thaimaan (SopS 35/1996), Slovakian (tehty Tshekin ja Slovakian Liittotasavallan kanssa SopS 73/1991), Arabiemiraattien liiton (SopS 22/1997), Kuwaitin (SopS 32/1997), Indonesian (SopS 34/1997), Moldovan (SopS 42/1997), Kazakstanin (SopS 20/1998) ja Puolan (SopS 28/1998) kanssa.

Suomi teki aloitteen sopimusneuvotteluista vuonna 1995. Suomi toimitti vuoden 1995 lopulla ehdotuksensa sopimukseksi, jota puolestaan Filippiinien viranomaiset kommentoivat vuoden 1996 alussa. Keskeisiä näkemyseroja sopimusluonnoksessa pyrittiin tämän jälkeen ratkomaan kirjeenvaihdolla. Varsinaiset neuvottelut avoimien kysymysten selvittämiseksi käytiin Manilassa 28―29 päivänä helmikuuta 1998.

Sopimus noudattaa viimeisimpiä Suomen neuvottelemia vastaavia sopimuksia. Työn pohjana on käytetty alan kansainvälistä vertailumateriaalia, kuten Euroopan Energiaperuskirjaa, monenvälisten investointisopimusneuvottelujen tuloksena syntyneitä asiakirjoja, Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimusta, Maailman kauppajärjestön sopimuksia sekä muiden Euroopan maiden vastaavien sopimusten sisältöä. Sopimuksia on kehitetty edelleen yhteistyössä Suomen asianomaisten viranomaisten ja talouselämän etujärjestöjen kanssa.

Sopimuksen mukaan kumpikin sopimuspuoli turvaa omien lakiensa ja säännöstensä puitteissa omalla alueellaan toisen sopimuspuolen sijoittajien sijoituksille oikeudenmukaisen ja tasapuolisen kohtelun. Tällaisiin sijoituksiin ei saa soveltaa epäedullisempaa kohtelua, kuin mikä myönnetään omille tai kolmansien maiden sijoittajien sijoituksille.

Sopimuksen tarkoittamia sijoituksia voi kansallistaa, pakkolunastaa tai muuten ottaa haltuun ainoastaan ei-syrjivältä pohjalta. Toimenpiteeseen voidaan ryhtyä vain yleisen edun niin vaatiessa sekä välitöntä, riittävää ja todellista korvausta vastaan asianmukaisin laillisin menettelyin.

Sodasta, aseellisesta selkkauksesta, hätätilasta tai vastaavasta sijoitukselle aiheutunut vahinko on hyvitettävä tai korvattava vähintään samantasoisesti kuin omien tai kolmansien maiden sijoittajien osaksi tuleva hyvitys sen mukaan, mikä on sijoittajan kannalta edullisinta.

Mikäli sijoittajan ja toisen sopimuspuolen välillä tai sopimuspuolten kesken syntyy riitaisuuksia, on sopimuksessa määräykset välimiesmenettelystä.

Sopimuksella ei ole valtion talouteen ulottuvia vaikutuksia.

1 artikla. Artiklassa määritellään sopimuksessa käytetyt käsitteet sijoitus, sijoittaja ja tuotto.

2 artikla. Artikla sisältää yleisen periaatteen sijoitusten sallimisesta ja edistämisestä sopimuspuolten alueella sekä sitoumuksen suojella ja olla häiritsemättä sijoittajien toimintaa.

3 artikla. Artikla takaa sijoituksille ja sijoittajille kansallisen tai suosituimman maan kohtelun sen mukaan kumpi on investoijan kannalta edullisempi. Tätä ei-syrjivän kohtelun periaatetta ei kuitenkaan sovelleta alueellisiin integraatiojärjestelyihin, verotukseen tai monenvälisiin investointisopimuksiin, joissa jompikumpi sopimuspuoli on osapuolena.

4 artikla. Artiklassa on määräykset siltä varalta, että toisen sopimuspuolen sijoittajien sijoituksille aiheutuu menetyksiä sodan, kapinan, kansallisen hätätilan tai muun aseellisen yhteenoton johdosta. Näistä menetyksistä sopimuspuolet sitoutuvat maksamaan korvauksia tai muuten hyvittämään sijoittajaa vähintään saman suuruisesti kuin oman maan tai kolmannen maan sijoittajia.

5 artikla. Omaisuuden kansallistamiselle, pakkolunastamiselle tai niihin verrattaville toimille asetetaan tiukempia edellytyksiä kuin kansallisessa lainsäädännössä on tapana. Pakkolunastuksesta on suoritettava välitön, riittävä ja todellinen korvaus sijoituksen markkina-arvon mukaan. Korvaukselle on suoritettava asianmukainen korko.

6 artikla. Pääomien, tuottojen, maksujen ja palkkojen siirtämiselle sijoitusmaahan ja sieltä pois ei saa asettaa rajoituksia. Sopijapuolet takaavat, että siirrot voidaan tehdä viipymättä, vapaasti vaihdettavissa valuutoissa ja vallitsevan markkinakurssin mukaisina.

7 artikla. Jos sopimuspuoli tai sen valtuuttama laitos on joutunut korvaamaan ei-kaupallisia vahinkoja, sijoittajan oikeudet siirtyvät maksajalle sijoittajan oikeuksien määräisinä, eli tämä tunnustetaan sijaantulijaksi.

8 artikla. Artikla velvoittaa sopijapuolet jommankumman pyynnöstä keskinäisiin konsultaatioihin kaikissa maiden välisiin sijoituksiin tai sopimuksen tulkintaan tai soveltamiseen liittyvissä kysymyksissä.

9 artikla. Artikla määrää, että sopimus koskee kaikkia sijoituksia riippumatta siitä onko ne tehty ennen tai jälkeen sopimuksen voimaantulon. Sopimus ei kuitenkaan koske riitaisuuksia, jotka syntyivät ennen sopimuksen voimaantuloa.

10 artikla. Artikla määrää, että sijoittajan ja sopijapuolen välisen riidan ratkaiseminen voidaan sijoittajan valinnan mukaan alistaa joko valtioiden ja toisten valtioiden kansalaisten välisten sijoituksia koskevien riitaisuuksien ratkaisemisesta vuonna 1965 tehdyn niin sanotun Washingtonin yleissopimuksen (SopS 3―4/1969) mukaiseen ICSID-ratkaisumenettelyyn tai vaihtoehtoisesti ad hoc -välimiesoikeudelle, joka muodostetaan Yhdistyneiden Kansakuntien kansainvälisen kauppaoikeuden toimikunnan (United Nations Commission on International Trade Law) sääntöjen mukaisesti, elleivät riidan osapuolet sovi muunlaisesta menettelystä. Päätös on lopullinen ja molempia riidan osapuolia sitova ja se pannaan täytäntöön kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

11 artikla. Sopimuspuolten eli hallitusten väliset riidat sopimuksen tulkinnasta ja soveltamisesta tulee ensisijaisesti pyrkiä selvittämään neuvotteluteitse. Jos ratkaisua ei synny, riita voidaan jättää ratkaistavaksi kansainväliseen välimiestuomioistuimeen, joka muodostetaan kutakin tapausta varten erikseen artiklan määräysten mukaisesti. Välimiesten päätös on lopullinen ja sopimuspuolia sitova.

12 artikla. Artikla sisältää tavanomaiset loppumääräykset sopimuksen voimaantulosta ja sen irtisanomisesta. Sopimus tulee voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä, kun sopimuspuolet ovat ilmoittaneet toisilleen täyttäneensä sopimuksen voimaantulon edellyttämät valtionsisäiset menettelyt. Se on voimassa viisitoista vuotta. Sen jälkeen se voidaan irtisanoa vähintään kahdentoista kuukauden irtisanomisajalla. Irtisanomisajan jälkeinen niin sanottu suoja-aika on niin ikään viisitoista vuotta.

Sopimuksen 5 artiklassa asetetaan ne edellytykset, joilla pakkolunastus voi tapahtua. Hallitusmuodon 12 § sitoo pakkolunastuksen lailla säätämiseen sekä yleisen tarpeen ja täyden korvauksen vaatimuksiin. Sopimuksen 5 artikla sisältää kuitenkin korvauksen osalta yksityiskohtaisempia määräyksiä kuin mitä Suomen pakkolunastuslainsäädäntöön sisältyy. Tämän vuoksi artikla kuuluu lainsäädännön alaan. Lisäksi sopimusmääräys vaikuttaa suomalaisten sijoittajien oikeusasemaan, koska se sääntelee tilanteita, joissa Filippiinit voi pakkolunastaa suomalaissijoituksia.

Edellä olevan perusteella ja hallitusmuodon 33 §:n mukaisesti esitetään,

että Eduskunta hyväksyisi ne Manilassa 25 päivänä maaliskuuta 1998 tehdyn Suomen tasavallan hallituksen ja Filippiinien tasavallan hallituksen välisen sijoitusten edistämistä ja suojaamista koskevan sopimuksen määräykset, jotka vaativat eduskunnan suostumuksen.

Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Manilassa 25 päivänä maaliskuuta 1998 tehdyn Suomen tasavallan hallituksen ja Filippiinien tasavallan hallituksen välisen sijoitusten edistämistä ja suojaamista koskevan sopimuksen määräykset ovat, mikäli ne kuuluvat lainsäädännön alaan, voimassa niin kuin siitä on sovittu.

2 §

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa asetuksella.

3 §

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.

---

Helsingissä 4 päivänä joulukuuta 1998

Tasavallan Presidentti
MARTTI AHTISAARI

Ministeri
Ole Norrback

(Suomennos)

SOPIMUS

SUOMEN TASAVALLAN HALLITUKSEN JA FILIPPIINIEN TASAVALLAN HALLITUKSEN VÄLILLÄ SIJOITUSTEN EDISTÄMISESTÄ JA SUOJAAMISESTA

Johdanto

Suomen tasavallan hallitus ja Filippiinien tasavallan hallitus, jotka

haluavat luoda suotuisat edellytykset sopimuspuolen sijoittajien sijoituksille toisen sopimuspuolen alueella ja ylläpitää näitä olosuhteita ja

tunnustavat, että tällaisten sijoitusten tukeminen ja suojelu sopimuksen pohjalta johtaa lisääntyvään liiketoiminnalliseen aloitteellisuuteen, pääomien ja teknologian siirtoihin sekä molempien sopimuspuolten taloudellisen hyvinvoinnin lisääntymiseen,

ovat sopineet seuraavasta:

1 artikla

Määritelmät

Tässä sopimuksessa:

1. "Sijoitus" tarkoittaa kaikenlaista varallisuutta, jonka sopimuspuolen sijoittaja on perustanut tai hankkinut toisen sopimuspuolen alueella viimeksi mainitun sopimuspuolen lakien ja määräysten mukaisesti, ja siihen kuuluu erityisesti, joskaan ei yksinomaan:

a) irtain ja kiinteä omaisuus samoin kuin jälleensijoitetut tuotot ja omistusoikeudet kuten kiinnitykset, pantti- ja pidätysoikeudet, vuokrattu omaisuus, nautintaoikeudet ja muut samankaltaiset oikeudet,

b) yrityksen osakkeet ja haltijavelkakirjat ja muut osuudet yrityksessä,

c) vaateet rahaan tai suorituksiin, joilla on taloudellista arvoa,

d) oikeudet henkiseen omaisuuteen kuten patentteihin, tekijänoikeuksiin, teollisiin mallioikeuksiin, teknisiin valmistusmenetelmiin, tietotaitoon ja goodwill-arvoon,

e) oikeudet tai luvat, jotka on myönnetty lain tai sopimuksen nojalla, mukaan lukien toimiluvat etsiä, viljellä, louhia tai hyödyntää luonnonvaroja.

Mikään hyväksytty muutos varallisuuden sijoitusmuodossa ei vaikuta varallisuuden luokitukseen sijoituksena.

2. "Tuotto" tarkoittaa sijoituksen tuottamia rahamääriä ja sisältää erityisesti, joskaan ei yksinomaan, voitot, pääomatuotot, osingot, rojaltit ja maksut.

3. "Sijoittaja" tarkoittaa:

a) luonnollista henkilöä, joka on sopimuspuolen kansalainen sen lakien mukaisesti tai

b) oikeushenkilöä, mukaan lukien yhtiötä, yritystä tai yhdistystä, joka on rekisteröity ja perustettu sopimuspuolen lakien ja määräysten mukaisesti ja jolla on toimipaikka tämän sopimuspuolen alueella.

2 artikla

Sijoitusten edistäminen, myöntäminen ja suojaaminen

1. Sopimuspuolet edistävät toisen sopimuspuolen sijoittajien sijoituksia alueellaan ja antavat luvan sellaisille sijoituksille lakiensa ja määräystensä mukaisesti.

2. Sopimuspuolen sijoittajien sijoituksilla tulee olla aina täysin suojattu ja turvattu asema toisen sopimuspuolen alueella. Mainittu sopimuspuoli ei saa millään tavoin kohtuuttomilla tai syrjivillä toimilla haitata toisen sopimuspuolen sijoittajien sijoitusten hoitoa, ylläpitoa, sijoituksiin liittyviä liiketoimia tai myyntiä.

3. Isäntäosapuoli tarkastelee myötämielisesti lainsäädäntönsä puitteissa toisen sopimuspuolen sijoittajien hakemuksia koskien tarpeellisia lupia sen alueella tehtävien sijoitusten yhteydessä, mukaan lukien lupa ottaa työhön valintansa mukaan johtotason ja teknistä henkilökuntaa.

3 artikla

Sijoitusten kohtelu

1. Sopimuspuoli takaa oikeudenmukaisen ja tasapuolisen kohtelun toisen sopimuspuolen sijoittajien sen alueella tekemille sijoituksille.

2. Sopimuspuoli myöntää sen alueella myönnetyille toisen sopimuspuolen sijoittajien sijoituksille kohtelun, joka ei ole epäedullisempi kuin mitä myönnetään sen omien sijoittajien tai jonkin kolmannen valtion sijoittajien sijoituksille tai sijoituksista saataville tuotoille, sen mukaan kumpi kohtelu on sijoittajalle edullisempi.

3. Sopimuspuoli myöntää toisen sopimuspuolen sijoittajille näiden sijoitusten hoidon, ylläpidon, käytön, sijoituksiin liittyvien liiketoimien tai sijoitusten myynnin osalta kohtelun, joka ei ole epäedullisempi kuin minkä isäntäosapuoli myöntää omille sijoittajilleen tai jonkin kolmannen osapuolen sijoittajille, sen mukaan mikä kohtelu on sijoittajalle edullisempi.

4. Tämän sopimuksen määräysten koskien sellaisen kohtelun myöntämistä, joka ei ole epäedullisempi kuin joko sopimuspuolen tai kolmannen valtion sijoittajille myönnettävä kohtelu, ei saa katsoa velvoittavan isäntäosapuolta ulottamasta toisen sopimuspuolen sijoittajiin etua kohtelusta, suosituimmuudesta tai etuoikeudesta, joka johtuu:

a) alueellisesta taloudellisesta järjestöstä tai tulliliitosta, jonka osapuoli isäntäosapuoli on tai jonka osapuoli siitä voi tulla,

b) kansainvälisestä sopimuksesta tai järjestelystä, joka liittyy kokonaan tai osittain verotukseen tai kokonaan tai osittain verotukseen liittyvään kotimaan lainsäädäntöön, ja

c) monenvälisestä sijoituksiin liittyvästä yleissopimuksesta tai valtiosopimuksesta, jonka osapuoli toinen sopimuspuoli on tai tulee mahdollisesti olemaan.

5. Jos jommankumman sopimuspuolen lainsäädäntö tai tällä hetkellä voimassa olevan tai myöhemmin sopimuspuolten välillä tämän sopimuksen lisäksi vahvistettavan kansainvälisen lain velvoitteet sisältävät joko yleisen tai erityisen määräyksen, joka oikeuttaa toisen sopimuspuolen sijoittajien sijoituksille annettavaksi kohtelun, joka on edullisempi kuin mistä tässä sopimuksessa määrätään, määräys on niiltä osin kuin se on edullisempi voimassa tämän sopimuksen määräysten sijasta. Sopimuspuoli noudattaa kaikkia muita velvoitteita, joista se on vastuussa suhteessa toisen sopimuspuolen sijoittajien alueellaan tekemiin sijoituksiin.

4 artikla

Menetysten korvaaminen

Sopimuspuoli myöntää toisen sopimuspuolen sijoittajille, joiden sijoitukset isäntäosapuolen alueella ovat kärsineet menetyksiä sodan, vallankumouksen, kansallisen hätätilan, kapinan, mellakan tai muun aseellisen selkkauksen takia, ennallen palauttamisen, vahingonkorvauksen, hyvityksen tai muun järjestelyn, joka ei ole epäedullisempi kuin sopimuspuolen omille sijoittajilleen tai kolmannen valtion sijoittajille näiden kärsimien menetysten takia myöntämät korvaukset, sen mukaan mikä on sijoittajalle edullisinta.

5 artikla

Pakkolunastus

1. Sopimuspuolen sijoittajien sijoituksia toisen sopimuspuolen alueella ei saa kansallistaa tai pakkolunastaa eikä niihin saa kohdistaa muita suoria tai epäsuoria toimenpiteitä, joilla on sama vaikutus, jollei toimenpiteisiin ryhdytä yleisen edun vuoksi ja välitöntä, tosiasiallista ja riittävää korvausta vastaan.

2. Korvauksen tulee vastata pakkolunastetun sijoituksen oikeudenmukaista markkinaarvoa välittömästi ennen kuin pakkolunastus tai uhkaamassa oleva pakkolunastus tuli yleiseen tietoon. Korvauksen tulee olla tehokkaasti realisoitavissa ja vapaasti siirrettävissä. Mikäli korvauksen maksaminen aiheettomasti viivästyy, korvaukseen tulee sisältyä myös Lontoon pankkienvälisen tarjouskoron (Libor) mukaan laskettava korko kolmen kuukauden talletuksista varsinaiseen maksupäivään.

3. Pakkolunastuksen tai saman vaikutuksen aikaansaavien toimenpiteiden laillisuus ja korvausmäärä tulee tarkistaa asianmukaisessa oikeudellisessa menettelyssä.

6 artikla

Vapaa siirto

1. Sopimuspuoli takaa viipymättä toisen sopimuspuolen sijoittajien sijoituksiin liittyvien maksujen rajoittamattomat siirrot alueelleen ja alueeltaan vapaasti vaihdettavassa valuutassa; siirtovapaus koskee erityisesti

a) pääasiallisia ja lisärahamääriä sijoituksen ylläpitämiseksi ja laajentamiseksi,

b) korkoja, osinkoja, voittoja ja muita tuottoja,

c) sijoitukseen liittyvän velkasopimuksen takaisinmaksua,

d) saatavia sijoitusten myymisestä tai lopettamisesta osittain tai kokonaan,

e) korvausta tämän sopimuksen 4 ja 5 artiklassa kuvatun menetyksen tai pakkolunastuksen takia,

f) sellaisten yksittäisten henkilöiden ansioita, jotka eivät ole osapuolen kansalaisia ja joilla on oikeus työskennellä sijoituksen parissa sen alueella ja muita rahamääriä, jotka on osoitettu sijoituksen hoitoon liittyvien kulujen kattamiseen ja

g) riitojen ratkaisemisesta johtuvat maksuja.

2. Sopimuspuoli takaa edelleen, että maksujen siirrot suoritetaan viipymättä vapaasti vaihdettavassa valuutassa vaihtopäivänä sen sopimuspuolen alueella käteiskaupassa siirrettävän valuutan osalta voimassa olevaan vaihtokurssiin, jossa sijoitus tehdään.

7 artikla

Sijaantulo

1. Jos sopimuspuoli tai sen edustajaksi määrätty taho suorittaa maksun omalle sijoittajalleen takauksen perusteella, jonka se on myöntänyt toisen sopimuspuolen alueella olevan sijoituksen osalta ei-kaupallisten riskien varalta, viimeksi mainittu sopimuspuoli tunnustaa, joko lain nojalla tai laillisen liiketapahtuman mukaisesti,kaikkien sijoituksesta johtuvien oikeuksien ja vaatimusten siirtymisen ensin mainitulle sopimuspuolelle sekä tunnustaa, että ensin mainittu sopimuspuoli tai sen edustajaksi määrätty taho on oikeutettu harjoittamaan näitä oikeuksia ja toimeenpanemaan nämä vaatimukset sijaantulon nojalla samassa laajuudessa kuin alkuperäinen sijoittaja.

2. Kun sopimuspuoli on suorittanut maksun sijoittajilleen ja ottanut tehtäväkseen vastata sijoittajan oikeuksista ja vaatimuksista, tämä sijoittaja ei saa, jollei sitä ole valtuutettu toimimaan maksun suorittavan sopimuspuolen puolesta, harjoittaa mainittuja oikeuksia ja vaatimuksia toista sopimuspuolta vastaan.

8 artikla

Neuvottelut

Sopimuspuolet suostuvat neuvottelemaan toistensa kanssa jommankumman sopimuspuolen pyynnöstä mistä tahansa näiden kahden maan välisiin sijoituksiin liittyvästä asiasta tai asiasta, joka muutoin vaikuttaa tämän sopimuksen tulkintaan tai täytäntöönpanoon.

9 artikla

Sopimuksen soveltaminen

Tätä sopimusta sovelletaan kaikkiin sijoituksiin siitä riippumatta, onko ne tehty ennen sopimuksen voimaantuloa tai sen jälkeen, mutta sopimusta ei sovelleta sijoitusta koskevaan riitaan, joka alkoi, tai vaatimukseen, josta sovittiin ennen sopimuksen voimaantuloa.

10 artikla

Sijoittajan ja sopimuspuolen väliset riidat

1. Sopimuspuolen sijoittajan ja toisen sopimuspuolen väliset riidat tulisi ratkaista sovinnollisesti.

2. Mikäli tällaista riitaa ei voida ratkaista kolmen kuukauden kuluessa siitä päivästä lukien, kun ratkaisupyyntö esitettiin, kyseinen sijoittaja voi alistaa riidan:

a) sijoituksia koskevien riitaisuuksien kansainväliselle ratkaisukeskukselle (ICSID), joka perustettiin Washingtonissa 18 päivänä maaliskuuta 1965 allekirjoitettavaksi avatun valtioiden ja toisten valtioiden kansalaisten välisten sijoituksia koskevien riitaisuuksien ratkaisemisesta tehdyn yleissopimuksen nojalla, tai

b) väliaikaiselle välimiesoikeudelle, joka asetetaan Yhdistyneiden kansakuntien kansainvälisen kauppaoikeuden komitean (UNICTRAL) välimiesmenettelysääntöjen mukaisesti, elleivät riidan osapuolet toisin sovi.

3. Päätös on lopullinen ja riidan osapuolten osalta sitova ja se pannaan täytäntöön kansallisen lain mukaisesti.

4. Kumpikaan sopimuspuoli ei saa jatkaa välimiesmenettelyyn viedyn asian käsittelyä diplomaattiteitse ennen kuin välimiesmenettely on saatettu loppuun ja sopimuspuoli on laiminlyönyt tämän artiklan 3 kohdassa mainitun päätöksen noudattamisen.

11 artikla

Sopimuspuolten väliset riidat

1. Sopimuspuolten väliset riidat tämän sopimuksen tulkinnasta ja toimeenpanosta tulisi ratkaista mahdollisuuksien mukaan diplomaattiteitse.

2. Jos tällaisia riitoja ei saada ratkaistuksi kuuden kuukauden kuluessa siitä päivästä lukien, jolloin jompikumpi sopimuspuoli ilmoitti asiasta kirjallisesti toiselle sopimuspuolelle, ne tulee jommankumman sopimuspuolen pyynnöstä alistaa väliaikaisen kansainvälisen välimiesoikeuden ratkaistavaksi.

3. Väliaikainen kansainvälinen välimiesoikeus asetetaan seuraavasti: välimiesoikeus muodostuu kolmesta välimiehestä. Kumpikin sopimuspuoli nimittää yhden välimiehen ja nämä kaksi välimiestä esittävät yksimielisesti kolmatta välimiestä, joka on sellaisen kolmannen valtion kansalainen, jolla on diplomaattisuhteet kummankin sopimuspuolen kanssa; sopimuspuolet nimittävät kolmannen välimiehen välimiesoikeuden puheenjohtajaksi.

4. Jos välimiesoikeuden jäseniä ei ole nimitetty kuuden kuukauden kuluessa siitä päivästä, jolloin välityspyyntö esitettiin, kumpi tahansa sopimuspuolista voi muun järjestelyn puuttuessa pyytää Kansainvälisen tuomioistuimen presidenttiä suorittamaan tarvittavat nimitykset kolmen kuukauden kuluessa. Mikäli presidentti on jommankumman sopimuspuolen kansalainen tai muusta syystä estynyt suorittamasta nimitystä, tehtävä annetaan tuomioistuimen varapresidentille tai tuomioistuimen virkaiältään vanhimmalle jäsenelle, joka ei ole kummankaan sopimuspuolen kansalainen eikä muutoin estynyt suorittamasta nimitystä.

5. Välimiesoikeus päättää itse omista menettelytavoistaan. Välimiesoikeus tekee päätöksensä äänten enemmistöllä ja päätökset ovat lopullisia ja molempia sopimuspuolia sitovia.

6. Kumpikin sopimuspuoli vastaa oman välimiesoikeuden jäsenensä ja tämän edustautumisen aiheuttamista kustannuksista välimiesmenettelyn yhteydessä. Puheenjohtajan kustannuksista ja muista kustannuksista sopimuspuolet vastaavat yhtä suurin osuuksin. Välimieoikeus voi kuitenkin määrätä toisen sopimuspuolen vastaamaan suuremmasta osuudesta kustannuksia.

12 artikla

Loppumääräykset

1. Sopimuspuolet ilmoittavat toisilleen, kun niiden perustuslailliset edellytykset tämän sopimuksen voimaantulemiseksi on täytetty. Sopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä viimeisen ilmoituksen saapumispäivästä lukien.

2. Tämä sopimus on voimassa viisitoista vuotta. Sen jälkeen se on voimassa, kunnes toinen sopimuspuoli antaa diplomaattiteitse kirjallisen ilmoituksen irtisanomisesta vuoden irtisanomisajalla.

3. Niiden sijoitusten osalta, jotka on tehty ennen tämän sopimuksen irtisanomisilmoituksen voimaantuloa, tämän sopimuksen määräykset ovat voimassa vielä viisitoista vuotta.

4. Tätä sopimusta sovelletaan siitä riippumatta, onko sopimuspuolten välillä diplomaattisia tai konsulisuhteita.

Tehty Manilassa 25 päivänä maaliskuuta 1998 kahtena englanninkielisenä alkuperäiskappaleena.

Suomen tasavallan hallituksen puolesta

Filippiinien tasavallan hallituksen puolesta