Siirry esitykseen
HE 223/1998
Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi työttömyysturvalain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta
Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi työttömyysturvalakia. Työttömyysturvan ansioon suhteutetun työttömyyspäivärahan soveltamisalaa ehdotetaan laajennettavaksi siten, että sellaisille työttömyyskassoille, joiden jäseninä on merialalla työskenteleviä, tulisi mahdollisuus lisävakuutuksen järjestämiseen. Lisävakuutusmahdollisuus koskisi Suomessa asuvia merenkulkijoita ja se kattaisi työskentelyn ulkomaisessa ulkomaanliikenteeseen käytettävässä kauppa-aluksessa. Lisävakuutusmahdollisuudesta työttömyyskassa voisi ottaa määräykset sääntöihinsä, jotka sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa. Lisävakuutuksen rahoituksesta valtionosuuden ylittävältä osalta vastaisivat asianomaiset työttömyyskassat. Muutoin lisävakuutuksen järjestämisessä noudatettaisiin sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamia ehtoja ja perusteita, muun muassa lisävakuutusta koskevan jäsenmaksun määräytymisestä.
Esityksessä ehdotetaan myös, että työttömyysturvalakiin lisättäisiin säännös sosiaali- ja terveysministeriöön perustettavasta henkilörekisteristä. Etuudensaajarekisteriä, johon talletettaisiin työttömyyskassan jäsenille maksettavien etuuksien määräämistä ja maksamista koskevia tarpeellisia tietoja, käytettäisiin työttömyysturvan, sen rahoituksen sekä työttömyyskassojen valvontaan liittyvissä tehtävissä, tilastoinnissa ja lainvalmistelussa. Ministeriölle tulisi oikeus saada valvonnassa tarvittavia tietoja myös veroviranomaisilta.
Työttömyysturvalakia ehdotetaan väliaikaisesti muutettavaksi siten, että sovitellun työttömyyspäivärahan enimmäismaksuajan niin sanottua jäädytystä jatkettaisiin edelleen yhdellä vuodella.
Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan vuoden 1999 alusta.
Vakuutusperiaatetta on vahvistettu työttömyysturvan ansioturvassa vuoden 1997 alusta. Työttömyysturvalain (602/1984) 16 §:ää täsmennettiin siten, että ansioon suhteutetun työttömyyspäivärahan maksamisen edellytyksenä on, että lainkohdassa tarkoitettu työssäoloehdon täyttävä työ on ollut vakuutuksenalaista työtä. Työssäoloehtoon hyväksytään siten vain työ, josta mainitun etuuden rahoittamiseksi perittävät maksut ja muut sosiaalivakuutusmaksut on asianmukaisesti maksettu tai pitänyt maksaa. Suomea sitovien kansainvälisten sopimusten perusteella otetaan lisäksi vastavuoroisesti huomioon myös muun sopimusmaan alueella täytetyt työttömyysvakuutus- ja työskentelykaudet siten kuin niistä on erikseen säädetty tai sopimuksin sovittu.
Ansioon suhteutetun työttömyyspäivärahan rahoitus määräytyy ensi vuoden alusta lukien työttömyysetuuksien rahoituksesta annetun lain (555/1998) mukaisesti. Valtio vastaa ansioon suhteutetuissa etuuksissa nykyisen suhteellisen maksuosuuden sijasta kunkin etuuden perusturvaksi katsottavasta markkamäärästä. Tämän perusturvan ylittävä, lisävakuutukseksi katsottava ansio-osa rahoitetaan työttömyyskassan jäsenmaksujen ohella työttömyysvakuutusrahastosta, johon varat kerätään työnantajien ja palkansaajien pakollisilla työttömyysvakuutusmaksuilla.
Edellä todetun sääntelyn mukaisesti osa ulkomailla työskentelystä jää lakisääteisesti määritellyn ansioon suhteutun työttömyysturvan ulkopuolelle eikä tällaista turvaa ole voitu myöskään vapaaehtoisesti järjestää. Myös eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta käsitellessään edellä mainittua työttömyysturvalain 16 §:n muutosta kiinnitti ongelmaan huomiota (StVM 13/1996 vp, HE 72/1996 vp). Kun nykyisessä työttömyystilanteessa on perusteltua tukea työttömän hakeutumista töihin myös kolmansiin maihin, esimerkiksi Venäjälle tai Viroon, valiokunta piti tärkeänä, että selvitetään mahdollisuudet edistää tällaisia pyrkimyksiä muun muassa turvaamalla työntekijöiden pysyminen työttömyysturvajärjestelmän piirissä.
Venäjällä ja Virossa työskentelevät ovat useimmissa tapauksissa lähetettyjä työntekijöitä, joiden rajautuminen työttömyysturvan ansioturvan ulkopuolelle johtuu asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta annetun lain (1573/1993), jäljempänä soveltamisalalaki, vakiintuneesta tulkinnasta. Hallitus tulee antamaan esityksen soveltamisalalain muuttamisesta, jonka perusteella turvataan edellä mainitun työntekijäryhmän säilyminen työttömyysturvan ansioturvan piirissä. Eräs käytännössä merkittävä ja työllistymisnäkökohtia ajatellen epätyydyttävä tilanne, jota soveltamisalalain muutos ei korjaa, on niiden Suomessa asuvien merenkulkijoiden kohdalla, jotka purjehtivat niin sanotun kolmannen maan lipun alla. Edellä todetun johdosta ehdotetaan, että sellaisille työttömyyskassoille, joiden jäseninä on merialalla työskenteleviä, tulisi mahdollisuus lisävakuutuksen järjestämiseen, jolla turvataan näiden henkilöiden säilyminen työttömyysturvan ansioturvan piirissä.
Ehdotettu lisävakuutusmahdollisuus koskisi Suomessa asuvia merenkulkijoita. Lisävakuutuksen järjestäminen koskisi ulkomaisten ulkomaanliikenteeseen käytettävien kauppa-alusten eli niin sanottujen kolmansien maiden lipun alla purjehtivien alusten palveluksessa olevaa henkilöstöä. Lisävakuutuksen järjestämisestä jäsenilleen voisi työttömyyskassa tehdä päätöksen hyväksymällä määräykset siitä sääntöihinsä, jotka sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa. Lisävakuutuksen rahoituksesta valtionosuuden ylittävältä osalta vastaisi asianomainen työttömyyskassa. Muutoin lisävakuutuksen järjestämisessä noudatettaisiin sosiaali- ja terveysministeriön asianomaisen työttömyyskassan tekemän esityksen perusteella vahvistamia ehtoja ja perusteita, muun muassa lisävakuutusta koskevan jäsenmaksun määräytymisestä.
Lisävakuutuksen järjestämisessä noudatettaisiin lisäksi sosiaali- ja terveysministeriön asianomaisen työttömyyskassan tekemän esityksen perusteella vahvistamia ehtoja ja perusteita lisävakuutuksena maksettavan etuuden suuruuden ja määräytymisperusteiden osalta.
Sovitellussa päivärahassa on oma enimmäismaksuaikansa. Sitä maksetaan enintään 150 täyden työttömyyspäivärahan suuruinen määrä ja vähintään 18 kuukaudelta. Soviteltua päivärahaa ei kuitenkaan makseta pidemmältä kuin 24 kuukauden ajalta, vaikka 150 päivän enimmäismäärä ei olisikaan täyttynyt. Enimmäismäärän laskenta aloitetaan alusta, jos henkilö on työskennellyt yhdenjaksoisesti vähintään kuuden kuukauden ajan työssä, jossa työaika on alalla normaalisti sovellettavan kokoaikaisen työntekijän enimmäistyöajan pituinen. Väliaikaisten lainmuutosten seurauksena enimmäismäärät eivät ole kertyneet 1.7.1994 lukien. Nyt voimassa oleva 19 §:n muutos (1401/1997) on voimassa vuoden 1998 loppuun.
Vuoden 1997 alusta lukien voimassa olleet sovitellun päivärahan laskentaperusteet ovat lisänneet työttömyysaikana tehdyn satunnaisen tai osa-aikaisen työn kannattavuutta suhteesssa kokonaan työttömän päivärahaan. Korvaustason nousu voi toisaalta aiheuttaa myös kynnyksen hakeutua kokoaikaiseen työhön. Sovitellun päivärahan enimmäiskestoa koskevan säännöksen tarkoituksena onkin estää tilanne, jossa soviteltu päiväraha toimisi pitkään jatkuvan osa-aikatyön pysyvänä palkkasubventiona.
Vuoden 1997 alusta voimaan tulleen työttömyysturvauudistuksen mukaan työttömyyspäivärahan perusteena oleva palkka määräytyy aina viimeisen vakiintuneen palkkatason perusteella. Jatkuvassa osa-aikatyössä tai muutoin jatkuvasti vajaata työaikaa, esimerkiksi alle kuukauden pituisia työsuhteita tekevällä päivärahan taso määräytyy käytännössä 10 kuukauden välein tästä osa-aikaisesta työstä. Päiväraha voi enimmillään laskea viidenneksen edellisestä maksetusta päivärahasta. Tämä päivärahan määräytymisperuste saattaa käytännössä johtaa samaan vaikutukseen työmarkkinoilla kuin sovitellun päivärahan enimmäiskestoa koskeva säännös.
Soviteltua päivärahaa on kuitenkin aina maksettava vähintään se määrä, mikä henkilölle olisi maksettava perusturvassa. Tästä johtuen eräillä tulotasoilla ja työaikamäärillä voi myös käytännössä muodostua tilanne, jossa soviteltu päiväraha toimisi pysyvänä palkkasubventiona. Tämän vuoksi saattaa olla tarpeen edelleen säilyttää myös sovitellussa päivärahassa enimmäiskesto. Sen määrittelyssä tulisi kuitenkin ottaa huomioon soviteltuun päivärahaan vuoden 1997 alusta tehdyt muutokset ja niiden tavoitteet. Koska viimeksi mainittu tilanne realisoituu vasta kolmannen kerran suoritettavan palkanmäärityksen jälkeen, ei seurantatietoa edellä kuvatuista vaikutuksista ole saatavissa kuin vasta ensi vuoden kuluessa. Edellä mainituista syistä on tarkoituksenmukaista edelleen jatkaa vuoden 1999 loppuun saakka väliaikaista järjestelyä, jonka mukaan sovitellun päivärahan enimmäismäärät eivät kerry.
Työttömyysturvalain 3 §:n mukaan työttömyysturvan toimeenpanoa johtaa, valvoo ja kehittää ylimpänä viranomaisena toimeentuloturvaan liittyvien asioiden osalta sosiaali- ja terveysministeriö. Ministeriö toimii työttömyyskassalain (603/1984) 58 §:n mukaan myös työttömyyskassojen valvontaviranomaisena.
Suomessa on 50 työttömyyskassaa, joiden tarkoituksena on työttömyysturvalain mukaisen ansioturvan, työvoimapoliittisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain (763/1990) mukaisen koulutustuen, vuorotteluvapaakokeilusta annetun lain (1663/1995) mukaisen vuorottelukorvauksen ja työttömien omaehtoisen opiskelun tukemisesta annetun lain (1402/1997) mukaisen koulutuspäivärahan järjestäminen jäsenilleen.
Etuuksien maksatus tapahtuu yksityisten atk-palvelutalojen ylläpitämien maksatusjärjestelmien avulla, joita on tällä hetkellä kolme. Työttömyysetuuksien osalta ei ole sellaista koko järjestelmän kattavaa rekisteriä, jonka perusteella tarpeellinen tilastointi ja toimeenpanon valvonta voitaisiin kattavasti hoitaa. Kaikkiaan ansioturvaa koskevien tilastojen tuottajia on tällä hetkellä 10 kappaletta. Näiden tilastojen yhdistäminen on tapahtunut sosiaali- ja terveysministeriössä. Tilastoinnin pohjana olevat tietueet kattavat vain sen tiedon, joka palvelee etuuksien määrittelyä ja maksatusta. Erillistä henkilörekisterilain (471/1987) mukaista tilastorekisteriä ei ole, vaan tilastojen pohja-aineisto tuotetaan erillisinä tulosteina maksatusjärjestelmistä.
Ansioturvassa on voitu tuottaa vain etukäteen määriteltyjen tilastomallien mukaisia tilastoja. Työttömyysturvajärjestelmän kehittäminen, sitä koskevien lainmuutosten vaikutusten arviointi sekä tarpeellisen seurannan järjestäminen edellyttää useimmiten erillisten atk-selvitysten tekemistä eri maksatusjärjestelmissä ja niiden yhdistämistä ministeriössä. Koko järjestelmää kattavia erillistilastoja ei yleensä ole käytännössä voitu tuottaa, koska tilastotietojen yhdistämisen tulisi tapahtua henkilötunnuksen avulla. Työttömyysturvajärjestelmän kehittämiseksi ja sen toimeenpanon johtamisen ja valvonnan parantamiseksi koko järjestelmän kattavan henkilörekisterin aikaansaaminen on edellä selostetuista syistä välttämätöntä.
Työttömyysturvan valvonnan resursseja on kuluvan vuoden aikana lisätty hallituksen talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa 28.1.1997 hyväksytyn kehittämissuunnitelman mukaisesti siten, että sosiaali- ja terveysministeriön vakuutusosaston työttömyysturvayksikköön on perustettu 8 uutta virkaa. Kehittämissuunnitelman mukaan valvontaa tehostetaan erityisesti työttömyyskassatarkastusten, harmaan talouden torjumisen ja viranomaisten välisen yhteistyön lisäämisen suuntaan. Valvonnan toteuttamiseksi järjestelmää koskevien tiedostojen hyväksikäyttöä lisätään muun muassa rekisterivertailuja tekemällä. Viranomaisten välistä yhteistyötä pyritään lisäämään harmaan talouden paljastamiseksi ja esimerkiksi vakuutusmaksujen perinnän valvontaa tehostetaan. Näiden valvonnan tehostamista koskevien toimenpiteiden toteuttaminen ilman koko työttömyysetuuksien maksatusjärjestelmää koskevaa yhtenäistä perusrekisteriä ei ole mahdollista.
Edellä todetun perusteella ehdotetaan, että työttömyysturvalakiin lisättäisiin uusi 29 a §, jonka mukaan asianomaisessa ministeriössä olisi mahdollista perustaa henkilörekisterilain korvaavan ehdotetun henkilötietolain mukainen henkilörekisteri työttömyysturvan toimeenpanon valvontaan, työttömyysetuuksien tilastointiin sekä työttömyysetuuksia koskevan lainsäädännön valmisteluun ja seurantaan liittyvien tehtävien hoitamiseksi. Lisäksi ehdotetaan, että lain 29 §:n 2 momenttia, joka koskee sosiaali- ja terveysministeriön oikeutta saada työttömyysturvan valvonnassa tarpeellisia tietoja, samalla täydennettäisiin siten, että ministeriöllä olisi oikeus saada tietoja myös veroviranomaisilta. Ministeriön suorittamassa valvonnassa olisi siten mahdollista kattavasti selvittää muun muassa, onko työttömyysetuuden saajalla ollut sellaisia ansiotuloja tai sosiaalietuuksia, joita ei ole ilmoitettu työttömyyspäivärahan maksajalle.
Etuudensaajarekisteriin kerättäisiin ja tallennettaisiin työttömyysetuuksien maksatusjärjestelmissä olevia tarpeellisia tietoja työttömyyskassojen maksamia etuuksia saaneista henkilöistä, näille maksetuista etuuksista ja niiden maksuperusteista.
Ehdotettujen muutosten taloudelliset vaikutukset arvioidaan vähäisiksi. Sovitellun päivärahan enimmäiskestoa koskeva muutosehdotus saattaa lisätä jonkin verran menoja. Menolisäyksen suuruusluokaksi arvioidaan 5 miljoonaa markkaa. Valvontakeinojen parantumisen arvioidaan tuottavan säästöjä 5―10 miljoonaa markkaa vuodessa.
Esitys on valmisteltu virkatyönä sosiaali- ja terveysministeriössä. Valmistelun yhteydessä on merenkulkualan lisävakuutuksen osalta kuultu työmarkkinain keskusjärjestöjen ja merialojen työttömyyskassojen edustajia.
Hallitus on antanut eduskunnalle esityksen henkilötietolaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 96/1998 vp), jolla korvattaisiin nykyinen henkilörekisterilaki. Etuudensaajarekisterissä olevien henkilötietojen tarkastusoikeuden toteuttamiseen ja henkilötietojen käsittelyyn muilta osin sovellettaisiin henkilötietolakia.
16 b §. Merialalla työskentelevän oikeus ansioon suhteutettuun päivärahaan (lisävakuutus). Pykälä on uusi ja siinä säädettäisiin merenkulkualaa koskevasta lisävakuuttamismahdollisuudesta. Lisävakuutus kattaisi Suomessa asuvat merenkulkijat. Soveltamisalalain 3 §:n mukaan merimiehen katsotaan asuvan Suomessa, jos hänen varsinainen asuntonsa ja kotinsa on Suomessa ja hän oleskelee jatkuvasti pääasiallisesti Suomessa silloin, kun hän ei työnsä vuoksi ole ulkomailla.
Merenkulkijoiden osalta pääsääntönä on niin sanottu lippumaan lainsäädäntö. Suomalainen alus on määritelty merilain (674/1994) 1 §:ssä. Merilain 1 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan alus on suomalainen ja oikeutettu käyttämään Suomen lippua, jos Suomen kansalainen tai suomalainen yhteisö omistaa enemmän kuin kuusi kymmenesosaa aluksesta. Suomalaisella aluksella palvelevan henkilöstön oikeus työttömyysturvaan määräytyy työttömyysturvalain perusteella.
Lisävakuutus koskisi ulkomaisilla ulkomaanliikenteeseen käytettävillä kauppa-aluksilla työskentelyä, joka lisävakuutuksen piirissä olevalle voitaisiin lukea työttömyysturvalain 16 §:ssä tarkoitettuun työssäoloehtoon. Muutos koskisi myös sellaisen aluksen palveluksessa olevaa henkilöstöä, jossa osa aluksesta on suomalaisessa omistuksessa, mutta alusta ei voida pitää suomalaisena eikä myöskään ETA- tai EU-maan aluksena. Viimeksi mainitulla aluksella tarkoitetaan alusta, joka purjehtii sellaisen maan lipun alla, johon voidaan soveltaa sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun neuvoston asetuksen (ETY) n:o 1408/71 määräyksiä. Tällöin oikeus työttömyyspäivärahaan ratkaistaan ottaen huomioon asetuksen 1408/71 säännökset ja kansallinen lainsäädäntö.
Työttömyysturvalain 23 §:n 1 momentissa säädetään ansioon suhteutetun työttömyyspäivärahan suuruudesta ja lain 24 §:ssä lapsikorotusten markkamääristä. Mainituista säännöksistä poiketen ehdotetaan 16 b §:ään säädettäväksi 2 momentti, jonka mukaan sosiaali- ja terveysministeriöllä olisi oikeus vahvistaa lisävakuutuksena maksettavan etuuden suuruus ja määräytymisperusteet. Täysi määrä ei kuitenkaan saa olla suurempi, mitä työttömyysturvalaissa säädetään ansioon suhteutetun työttömyyspäivärahan suuruudesta. Edellä tarkoitettu määräytymisperuste on muun muassa työttömyyspäivärahan perusteena olevan palkan määrä.
19 §. Sovitellun päivärahan kesto. Pykälään lisättäisiin edelleen väliaikaisesti uusi 7 momentti, jonka mukaan sovitellun päivärahan enimmäiskestoon ei lueta vuonna 1999 maksettuja soviteltuja päivärahoja.
29 §. Oikeus saada eräitä tietoja. Sosiaali- ja terveysministeriöllä olisi oikeus saada työttömyysturvan valvonnassa tarpeellisia tietoja myös verohallitukselta. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että ministeriö voisi saada verohallitukselta yksilöidyn pyynnön perusteella työttömyysetuuksien saajien tulotietoja.
29 a §. Etuudensaajarekisteri. Pykälän 1 momentissa säädetään etuudensaajarekisterin käyttötarkoitus. Käytännössä rekisterinpitäjänä toimisi sosiaali- ja terveysministeriön vakuutusosaston työttömyysturvayksikkö. Rekisteriä käytettäisiin ministeriön lakisääteisten tehtävien hoitamiseksi erityisesti työttömyysturvan toimeenpanoon ja työttömyyskassoihin kohdistuvan valvonnan osalta.
Pykälän 2 momentissa säädetään niistä tiedoista, joita rekisteriin saadaan kerätä ja tallentaa. Ministeriön oikeudesta saada tietoja säädetään 29 §:n 2 momentissa. Tallennettavien tietojen rekisterinpitäjinä toimivat valtakunnalliset työttömyyskassat. Etuudensaajarekisteriin tiedot saataisiin työttömyysetuuksien maksatuksesta käytännössä hoitavista atk-palvelutalojen maksatusjärjestelmistä. Rekisteriin tallennettavat tiedot vastaisivat näissä maksatusjärjestelmissä olevia tietoja. Etuudensaajarekisteriin tallennettaisiin siten työttömyysetuuksien saajia koskevia henkilötietoja sekä näille maksettuja etuuksia ja niiden maksuperusteita koskevia tietoja.
Pykälän 3 momentin mukaan tiedot etuudensaajarekisteristä poistetaan silloin, kun tieto on todettu rekisterin käyttötarkoituksen kannalta tarpeettomaksi.
Henkilötietojen luovuttamisen ja muun käsittelyn sekä etuudensaajarekisterissä olevien tietojen tarkastusoikeuden osalta pykälän 4 momentti sisältää viittauksen tulevaan henkilötietolakiin.
Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan 1 päivänä tammikuuta 1999.
Hallitusmuodon 8 §:n 1 momentin mukaan jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu. Henkilötietojen suojasta säädetään tarkemmin lailla. Eduskunnan perustuslakivaliokunta on arvioidessaan hallitusmuodon 8 §:n 1 momentin säännöksen merkitystä korostanut lain yksityiskohtaisten säännösten täsmällisyyden tärkeyttä. Lisäksi uuden henkilörekisterin perustamisen tulisi olla tärkeän yhteiskunnallisen tarpeen sanelema.
Esityksessä ehdotetaan, että työttömyysturvalakiin lisätään uusi 29 a §, jossa säädettäisiin sosiaali- ja terveysministeriöön perustettavasta etuudensaajarekisteristä. Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan rekisterin käyttötarkoitus on sidottu sosiaali- ja terveysministeriölle laissa säädettyjen työttömyysturvan toimeenpanon ohjaukseen, valvontaan ja kehittämiseen sekä työttömyyskassojen valvontaan liittyvien tehtävien hoitamiseen. Ehdotetussa pykälässä on lisäksi täsmällisesti määritelty rekisterin tietosisältö ja tietojen säilytysaika sekä säädetty siitä, että rekisteröidyn tarkastusoikeuden sekä tietojen luovuttamisen ja muun käsittelyn osalta noudatettaisiin tulevan henkilötietolain säännöksiä. Edellä todetun perusteella hallitus katsoo, että esitykseen sisältyvä lakiehdotus voidaan käsitellä valtiopäiväjärjestyksen 66 §:n mukaisessa lainsäätämisjärjestyksessä.
Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan 24 päivänä elokuuta 1984 annetun työttömyysturvalain (602/1984) 29 §:n 2 momentti sekä
lisätään lakiin uusi 16 b §, lain 19 §:ään, sellaisena kuin se on laissa 1537/1993, väliaikaisesti uusi 7 momentti ja lakiin uusi 29 a § seuraavasti:
4 luku
Ansioon suhteutetun päivärahan saamisen erityisedellytykset
16 b §Merialalla työskentelevän oikeus ansioon suhteutettuun päivärahaan (lisävakuutus)
Suomessa asuvalla työntekijällä, joka tekee merimieslaissa (423/1978) tarkoitettua työtä ulkomaisessa ulkomaanliikenteeseen käytettävässä kauppa-aluksessa, on oikeus ansioon suhteutettuun työttömyyspäivärahaan tämän lain palkansaajaa koskevien säännösten mukaisesti, jos työttömyyskassa, jonka jäsen hän on, on sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamin ehdoin ja perustein järjestänyt lisävakuutuksen. Lisävakuutuksen rahoitukseen sovelletaan työttömyysetuuksien rahoituksesta annetun lain (555/1998) 2 luvun valtionosuutta koskevia säännöksiä. Muilta osin lisävakuutuksen rahoituksesta vastaa asianomainen työttömyyskassa.
Sen estämättä, mitä lain 23 §:n 1 momentissa ja 24 §:ssä säädetään, sosiaali- ja terveysministeriöllä on oikeus vahvistaa edellä 1 momentissa tarkoitettuna lisävakuutuksena maksettavan etuuden suuruus ja määräytymisperusteet. Täysi määrä ei kuitenkaan saa olla suurempi, mitä laissa säädetään ansioon suhteutetun työttömyyspäivärahan suuruudesta.
19 §Sovitellun päivärahan kesto
Edellä 1 ja 2 momentissa mainittuihin enimmäismääriin ei kuitenkaan lueta vuodelta 1999 maksettuja soviteltuja päivärahoja.
29 §Oikeus saada eräitä tietoja
Asianomaisella ministeriöllä on oikeus saada tämän lain toimeenpanosta huolehtivilta viranomaisilta, verohallitukselta, kansaneläkelaitokselta, etuuksia maksavilta rahalaitoksilta ja työttömyyskassoilta lain toimeenpanon valvonnassa tarvittavia tietoja.
29 a §
Etuudensaajarekisteri
Etuudensaajarekisteri on asianomaisen ministeriön pysyvä henkilörekisteri työttömyysturvan toimeenpanon valvontaan, työttömyysetuuksien tilastointiin sekä työttömyysetuuksia koskevan lainsäädännön valmisteluun ja seurantaan liittyvien tehtävien hoitamiseksi.
Rekisteriin saadaan kerätä ja tallentaa työttömyysetuuksien maksatusjärjestelmissä olevia tarpeellisia tietoja työttömyyskassojen maksamia etuuksia saaneista henkilöistä, näille maksetuista etuuksista ja niiden maksuperusteista.
Etuudensaajarekisteristä poistetaan tiedot silloin, kun tieto on todettu rekisterin käyttötarkoituksen kannalta tarpeettomaksi.
Rekisterissä olevien henkilötietojen tarkastusoikeuden toteuttamiseen ja henkilötietojen käsittelyyn muilta osin sovelletaan henkilötietolakia ( / ).
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 1999.
Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
Helsingissä 23 päivänä lokakuuta 1998
Tasavallan Presidentti
MARTTI AHTISAARI
Sosiaali- ja terveysministeri
Sinikka Mönkäre