Siirry esitykseen
HE 179/1998
Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi kansaneläkelain 59 ja 59 a §:n muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi
Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi kansaneläkelakia, sairausvakuutuslakia sekä vuodelta 1999 suoritettavista sairausvakuutusmaksuista, työnantajan kansaneläkemaksusta ja työnantajan lapsilisämaksusta annettua lakia. Lisäksi ehdotetaan säädettäväksi laki valtion vuonna 1999 kansaneläkelaitokselle suorittaman takuusuorituksen vähentämisestä.
Kansaneläkelaitoksen kansaneläkerahastoa ja sairausvakuutusrahastoa koskevia säännöksiä ehdotetaan muutettaviksi siten, että rahaston vähimmäismäärän sijasta ainoastaan rahoitusomaisuuden vähimmäismäärä määriteltäisiin. Rahastojen varojen vähimmäismäärää laskettaessa otettaisiin varoina huomioon rahoitusomaisuus, jota verrattaisiin kansaneläkevakuutuksen ja sairausvakuutuksen vuotuisiin maksettuihin kokonaismenoihin. Kansaneläkerahastossa edellytettäisiin olevan rahoitusomaisuutta vähintään neljä prosenttia kansaneläkevakuutuksen maksetuista vuotuisista kokonaismenoista ja sairausvakuutusrahastossa vastaavasti kahdeksan prosenttia. Valtion takuusuorituksella turvattaisiin rahoitusomaisuuden vähimmäismäärän saavuttaminen.
Valtion takuusuorituksen määrää kansaneläkerahastoon ja sairausvakuutusrahastoon ehdotetaan vuonna 1999 pienennettäväksi yhteensä 500 miljoonalla markalla rahastojen vähimmäismäärää koskevien säännösten edellyttämästä määrästä. Kansaneläkelaitos rahoittaisi omilla varoillaan ehdotetun valtion takuusuorituksen pienenemisen vuoden 2001 loppuun mennessä.
Valtio vastaisi edelleen viime kädessä kansaneläkerahaston ja sairausvakuutusrahaston maksuvalmiudesta. Lisäksi valtio rahoittaisi vuodesta 1999 vanhempainpäivärahojen vähimmäispäivärahakustannukset.
Kansaneläkelaitoksen toimihenkilöiden eläkevastuun kattamistasoa ehdotetaan nostettavaksi 19 prosentista enintään 41 prosenttiin vuoden 2010 loppuun mennessä. Kansaneläke- ja sairausvakuutusrahastoissa olevaa sijoitusomaisuutta ja katekelpoista käyttöomaisuutta voitaisiin siirtää eläkevastuurahastoon toimihenkilöistä aiheutuvan eläkevastuun katteeksi.
Valtion takuusuorituksen 500 miljoonan markan säästöstä säädettäisiin määräaikaisella lailla. Muista edellä ehdotetuista muutoksista säädettäisiin pysyvästi. Vuoden 2001 loppuun saakka olisi lisäksi tarvittaessa mahdollista siirtää varoja kansaneläkerahastosta sairausvakuutusrahastoon ja päinvastoin.
Lisäksi ehdotetaan alennettavaksi kirkkotyönantajilta vuonna 1999 perittävää sairausvakuutusmaksua 6,85 prosentista 1,60 prosenttiin ja kansaneläkemaksua 3,95 prosentista 3,15 prosenttiin ennakonpidätyksen alaisista palkoista.
Esitys liittyy valtion vuoden 1999 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.
Lait kansaneläkelain 59 ja 59 a §:n sekä sairausvakuutuslain 59 §:n muuttamisesta ovat tarkoitetut tulemaan voimaan 31 päivänä joulukuuta 1998 ja muut esityksessä ehdotetut lait 1 päivänä tammikuuta 1999.
Kansaneläkelain (347/1956) 59 §:n 2 momentin mukaan kansaneläkerahaston varojen on oltava kalenterivuoden päättyessä vähintään 1/10 kansaneläkevakuutuksen vuotuisista kokonaiskustannuksista. Vastaava säännös sairausvakuutusrahaston varojen vähimmäismäärästä on sairausvakuutuslain (346/1963) 59 §:n 1 momentissa.
Kansaneläkerahaston ja sairausvakuutusrahaston varojen vähimmäismäärää on vuosittain alennettu yksivuotisilla laeilla. Kansaneläkerahaston vähimmäismäärä on ollut kuusi prosenttia vuosina 1986 ― 1991 ja neljä prosenttia vuosina 1992 ― 1994. Vuodesta 1995 kansaneläkerahaston varojen vähimmäismäärää laskettaessa on otettu huomioon myös joulukuulta tuloksi kirjattavat vakuutusmaksutuotot. Samassa yhteydessä muutettiin kansaneläkerahaston varojen vähimmäismäärä kahdeksaan prosenttiin. Myös sairausvakuutusrahaston varojen vähimmäismäärä on alennettu kahdeksaan prosenttiin. Alennus tapahtui ensimmäisen kerran vuonna 1992. Vähimmäismääriä laskettaessa rahastojen varoina otetaan huomioon rahastojen taseen mukainen oma pääoma vuoden lopussa.
Jos kansaneläkerahaston tai sairausvakuutusrahaston tuotot eivät riitä säädetyn vähimmäismäärän saavuttamiseen, suoritetaan puuttuva osa valtion varoista niin sanottuna takuusuorituksena. Takuusuorituksen määrä lasketaan vuosittain tilinpäätöksen yhteydessä ja se varmistaa kansaneläkelaitoksen maksuvalmiuden vuositasolla.
Kansaneläkerahaston ja sairausvakuutusrahaston vähimmäismäärien saavuttamiseksi on vuodesta 1995 ollut mahdollista siirtää varoja rahastosta toiseen. Varojen siirrolla ei kuitenkaan ole saanut vaarantaa siirtävän rahaston vakavaraisuutta tai maksuvalmiutta. Tällä perusteella on sairausvakuutusrahaston varoja siirretty kansaneläkerahastoon vuosina 1995―1997 yhteensä 2 358 miljoonaa markkaa. Valtion takuusuorituksen määrä on pienentynyt siirtoa vastaavalla määrällä.
Edellä kerrotun lisäksi valtio vastaa viime kädessä kansaneläke- ja sairausvakuutusrahaston kunkin hetkisestä maksuvalmiudesta. Sairausvakuutuslaissa tästä on säädetty 59 §:n 5 momentissa. Kansaneläkerahaston maksuvalmiuden valtio on turvannut yksivuotisilla laeilla vuodesta 1986.
Kansaneläkelain 56 §:n mukaan kansaneläkelaitoksen tulee kirjanpidossaan noudattaa soveltuvin osin, mitä kirjanpitolaissa liikkeenharjoittajan kirjanpidosta säädetään. Kansaneläkelain 59 §:n 6 momentin mukaan eläkelaitoksen varat kirjataan tilinpäätöksessä enintään käypiin arvoihin. Kansaneläkeasetuksen (594/1956) 19 §:ssä ja sairausvakuutusasetuksen (473/1963) 42 §:ssä puolestaan säädetään, että jos käyttö- tai sijoitusomaisuuteen kuuluvan hyödykkeen arvon on katsottava pysyvästi muuttuneen, arvon laskettua on tiliarvoa vastaavasti vähennettävä ja arvon lisäännyttyä voidaan tiliarvoa korottaa.
Kansaneläkelaitoksen vuoden 1997 tilinpäätöksen mukaan kansaneläkerahaston sijoitusomaisuuden kirjanpitoarvo oli 760 miljoonaa markkaa ja sairausvakuutusrahaston 79 miljoonaa markkaa. Sijoitusomaisuus koostuu pääasiassa osakkeista. Kansaneläke- ja sairausvakuutusrahastossa osakkeet oli arvostettu noin 40 prosenttiin niiden käyvästä arvosta.
Kansaneläkelaitoksen taseessa näkyy kansaneläkerahastoon ja sairausvakuutusrahastoon kirjatun käyttöomaisuuden määrä tehtyjen poistojen jälkeen. Käyttöomaisuus koostuu pääasiassa omassa käytössä olevista toimitilakiinteistöistä ja toimisto-osakkeista. Rahoituksellisista syistä eläkelaitoksen käyttöomaisuus on kirjanpidossa poistettu kansaneläkeasetuksen 19 §:n ja sairausvakuutusasetuksen 42 §:n perusteella yleensä hankintavuonna tehtynä kertapoistona. Toimitalojen kohdalla poistot on tehty muutamassa vuodessa. Tämän vuoksi eläkelaitoksen käyttöomaisuuden arvo taseessa on vähäinen. Tilinpäätöksen liitetiedoissa on kerrottu käyttöomaisuuden historiallinen hankintameno.
Vuoden 1997 lopussa voimaan tulleen kirjanpitolain (1337/1997) mukaan tilinpäätöksen tulee antaa oikea ja riittävä kuva kirjanpitovelvollisen toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta. Oikea ja riittävä kuva on voitava muodostaa tuloslaskelmasta ja taseesta, liitetietojen tehtävänä on vain laajentaa tilinpäätöksessä annettavaa informaatiota.
Kirjanpitolain 5 luvun 17 §:n mukaan arvonkorotuksia saa tehdä vain sellaiseen käyttöomaisuuteen, josta ei voi tehdä poistoja. Arvonkorotuksia voidaan siten tehdä vain maa- ja vesialueisiin sekä käyttöomaisuusarvopapereihin kuten kiinteistöyhtiöiden osakkeisiin. Kirjanpitolain siirtymäsäännöksen muutoksen (300/1998) mukaan vuoden 1999 lopussa päättyvällä tilikaudella saadaan kuitenkin vielä soveltaa vanhan kirjanpitolain (655/1973) säännöksiä. Arvonkorotuksia tehtäessä vertailuarvona tulisi alkuperäisen hankintamenon asemasta käyttää kirjanpitoarvoja.
Kansaneläkelain 58 a §:n mukaan kansaneläkelaitoksen palveluksessa olevalla henkilöllä on oikeus eläkelaitoksen varoista kustannettavaan eläkkeeseen ja perhe-eläketurvaan soveltuvin osin samojen perusteiden mukaan kuin valtion palveluksessa olevien eläkkeistä ja perhe-eläkkeistä säädetään. Eläkkeistä määrätään tarkemmin kansaneläkelaitoksen lisätyn hallituksen vahvistamilla eläkesäännöillä.
Kansaneläkelaitoksen toimihenkilöiden eläketurva käsittää työntekijäin eläkelain (395/1961) perusturvaa vastaavan osan ja tämän eläketurvan ylittävän osan. Joitakin poikkeuksia lukuunottamatta kansaneläkelaitoksen toimihenkilöiden eläke karttuu vuodesta 1995 lukien työntekijäin eläkelain säännöksiä vastaavasti. Tämän vuoksi vapaaehtoisista lisäeläkkeistä aiheutuvan eläkevastuun suhteellinen osuus laitoksen kokonaiseläkevastuusta tulee pienenemään. Kansaneläkelaitos vastaa yksin henkilöstönsä eläkkeiden maksamisesta ja eläkevastuun kattamisesta.
Kansaneläkelain 59 a §:n mukaan eläkevastuurahaston varat ovat henkilöstön eläkelaitoksen palvelukseen perustuvan eläkevastuun katteena. Rahaston varoista maksetaan kansaneläkelain 58 a §:ssä tarkoitetut eläkkeet ja etuudet.
Eläkevastuurahaston varat karttuvat kansaneläke- ja sairausvakuutusrahastosta eläkevastuurahastoon suoritettavilla kannatusmaksuilla, työntekijäin eläkemaksuista kansaneläkelain 58 b §:n perusteella rahastoitavalla osuudella ja rahastoissa olevien varojen tuotoilla.
Kansaneläkelain 59 a §:n 3 momentin mukaan eläkevastuusta tulee kattaa 19 prosenttia. Kannatusmaksuilla tätä tasoa ei saa ylittää kuin tilapäisesti. Säädetty 19 prosentin tavoitetaso tulee saavuttaa vuoden 2005 loppuun mennessä. Lain voimaantulosäännös mahdollistaa kuitenkin eläkevastuun nopeutetun kattamisen, jos se tehdään kansaneläkelaitoksen varoilla ja niihin tehtävillä arvonkorotuksilla. Kansaneläkelaitos on käyttänyt tätä mahdollisuutta, joten 19 prosentin tavoitetaso sen hetkisestä kokonaiseläkevastuusta saavutettiin vuoden 1996 lopussa. Mainittu tavoitetaso saavutettiin myös vuoden 1997 lopussa. Kokonaiseläkevastuu kasvaa kuitenkin edelleen, joten 19 prosentin tavoitetason kattamista on tarkasteltava vuosittain.
Kansaneläkelaitoksen eläkevastuun määrä lasketaan kansaneläkelain 59 a §:n 2 momentin mukaan noudattaen soveltuvin osin niitä perusteita, jotka sosiaali- ja terveysministeriö on eläkesäätiölain (469/1955) 7 §:n nojalla määrännyt eläkesäätiöiden noudatettaviksi. Uusi eläkesäätiölaki (1774/1995) tuli voimaan vuoden 1996 alussa. Tämän vuoksi eläkevastuun laskenta tulee suorittaa noudattaen soveltuvin osin uuden eläkesäätiölain 6 luvun perusteita. Lain 146 §:n mukaan ennen lain voimaantuloa rekisteröidyn eläkesäätiön vapaaehtoisista lisäeläkkeistä aiheutuvat eläkevastuut tulee kattaa kokonaisuudessaan viimeistään viidentoista vuoden kuluessa lain voimaantulosta.
Valtion rahoitusosuus sairausvakuutuksen päivärahojen, äitiys-, isyys- ja vanhempainrahojen sekä erityishoitorahojen kustannuksista on sairausvakuutuslain 59 §:n 2 momentin mukaan 13 prosenttia. Loppuosa kustannuksista rahoitetaan pääosin vakuutetuilta ja työnantajilta perittävillä sairausvakuutusmaksuilla ja tarvittaessa valtion takuusuorituksella. Valtion menojen pienentämiseksi on mainittu valtion 13 prosentin osuus poistettu sairausvakuutuslain mukaisten päivärahojen rahoituksesta vuodesta 1995 yksivuotisilla laeilla.
Työnantajan sosiaaliturvamaksusta annetun lain (366/1963) 1 §:n 1 momentin mukaan työnantaja on velvollinen suorittamaan kansaneläkelaitokselle työnantajan sairausvakuutusmaksua 1,50 prosenttia maksamiensa ennakkoperinnän alaisten palkkojen määrästä. Sairausvakuutusmaksua on peritty yksivuotisilla laeilla poikkeavasti siitä, mitä työnantajan sosiaaliturvamaksusta annetussa laissa säädetään. Vuodesta 1982 tämä maksu on ollut eri suuruinen julkisen tahon työnantajille ja yksityisille työnantajille.
Vuonna 1985 toteutettu työttömyysturvaetuuksien veronalaistaminen lisäsi kirkon verotuloja. Kirkon ja valtion välisen kokonaisrahoituksen tasapainottamiseksi kirkkotyönantajilta on vuodesta 1985 peritty korotettua sairausvakuutusmaksua. Kirkkotyönantajien maksua korotettiin edelleen vuonna 1994, kun silloin toteutettu perhetuen uudistus lisäsi kirkon verotuloja. Kirkkotyönantajien sairausvakuutusmaksua on alennettu yhdellä prosenttiyksiköllä vuodesta 1997, kun tuomiokapitulien ylläpito siirtyi valtiolta evankelis-luterilaiselle kirkolle. Siirrosta kirkolle aiheutuvat kustannukset korvataan alentamalla evankelis-luterilaiselta kirkolta, sen seurakunnalta ja seurakuntayhtymältä perittävää työnantajan sairausvakuutusmaksua siten, että alennus vastaa valtiolle tuomiokapitulien ylläpidosta aiheutuneita kustannuksia vuonna 1996. Menettely koskee vuosia 1997 ― 2000. Yhdenmukaisen käytännön säilyttämiseksi vastaava alennus on tehty myös ortodoksiselta kirkkokunnalta ja sen seurakunnalta perittävään työnantajan sairausvakuutusmaksuun.
Vuosina 1998 ja 1999 evankelis-luterilaiselta kirkolta, sen seurakunnalta ja seurakuntayhtymältä sekä ortodoksiselta kirkolta ja sen seurakunnalta peritään sairausvakuutusmaksua 6,85 prosenttia ennakonpidätyksen alaisen palkan määrästä. Valtion ja sen laitoksen sekä Ahvenanmaan maakunnan sairausvakuutusmaksu on 2,85 prosenttia. Yksityisen sektorin työnantajilta, valtion liikelaitokselta sekä kunnalta, kuntayhtymältä ja kunnalliselta liikelaitokselta perittävä sairausvakuutusmaksu on 1,60 prosenttia palkoista.
Työnantajan kansaneläkemaksua peritään kansaneläkelain 3 §:n 2 momentin mukaan liiketoiminnan pääomavaltaisuudesta riippuen joko 4,25, 4,75 tai 5,25 prosenttia työntekijälle suoritetun ennakkoperinnän alaisen palkan määrästä. Perittävän kansaneläkemaksun määrää on kuitenkin useina vuosina yksivuotisilla laeilla alennettu tai korotettu siitä, mitä kansaneläkelain 3 §:n 2 momentissa säädetään. Vuodesta 1982 yksityisiltä ja julkisen tahon työnantajilta on peritty eri suuruista kansaneläkemaksua.
Kirkkotyönantajilta perittävää kansaneläkemaksua korotettiin vuonna 1985, kun työttömyysturvaetuuksien veronalaistaminen lisäsi kirkon verotuloja. Vuosina 1987 -1996 kirkkotyönantajilta perittiin saman suuruista kansaneläkemaksua kuin muilta julkisen tahon työnantajilta. Kuntatyönantajien kansaneläkemaksu alennettiin yksityisten työnantajien keskimääräiselle maksutasolle vuonna 1997.
Vuosilta 1998 ja 1999 perittävä kirkkotyönantajien kansaneläkemaksu on vahvistettu 3,95 prosentiksi ennakonpidätyksen alaisista palkoista. Samansuuruista maksua peritään valtiolta ja sen laitoksilta sekä Ahvenanmaan maakunnalta. Yksityisten työnantajien kansaneläkemaksu on 2,40, 4,00 tai 4,90 prosenttia ennakonpidätyksen alaisen palkan määrästä. Kunnalta, kuntayhtymältä ja kunnalliselta liikelaitokselta perittävä työnantajan kansaneläkemaksu on 3,15 prosenttia palkoista.
Esityksen tarkoituksena on, että kansaneläkerahastossa ja sairausvakuutusrahastossa oleva varallisuus olisi nykyistä paremmin käytettävissä rahastojen maksuvalmiuden turvaamiseen. Rahastoissa tällä hetkellä olevaa sijoitusomaisuutta ja katekelpoista käyttöomaisuutta voitaisiin siirtää eläkevastuurahastoon eläkevastuiden katteeksi. Sijoitusomaisuutta voitaisiin tarvittaessa myös realisoida. Pääperiaatteena olisi, että uutta sijoitusomaisuutta ei hankittaisi kansaneläke- ja sairausvakuutusrahastoon.
Jotta edellä mainitut tavoitteet voitaisiin saavuttaa, kansaneläke- ja sairausvakuutusrahaston varojen vähimmäismäärää koskevia säännöksiä ehdotetaan muutettavaksi siten, että rahastojen käyttö- ja sijoitusomaisuus ei enää vaikuttaisi valtion takuusuorituksen määrään. Rahastojen varojen vähimmäismäärää laskettaessa ainoastaan rahoitusomaisuuden nettomäärä määriteltäisiin. Rahoitusomaisuuden nettomäärällä tarkoitettaisiin rahoitusomaisuuden määrää sen jälkeen, kun siitä on vähennetty vieras pääoma ja varaukset.
Lisäksi muutettaisiin rahastojen varojen vähimmäismäärän laskutapaa siten, että rahoitusomaisuuden nettomäärä suhteutettaisiin kansaneläkevakuutuksen ja vastaavasti sairausvakuutuksen vuotuisiin maksettuihin kokonaismenoihin. Tuloina otettaisiin huomioon kaikki tuotot, myös joulukuussa tuloiksi kirjattavat vakuutusmaksutuotot. Edellä ehdotetut muutokset mahdollistaisivat tarvittavat rahastojen varojen arvonkorotukset siten, että ne eivät vaikuttaisi valtion takuusuorituksen määrään.
Kansaneläkerahaston vieraalla pääomalla vähennetyn rahoitusomaisuuden vähimmäismääräksi ehdotetaan neljä prosenttia kansaneläkevakuutuksen vuotuisista maksetuista kokonaismenoista. Sairausvakuutusrahaston vieraalla pääomalla ja varauksilla vähennetyn rahoitusomaisuuden vähimmäismäärä olisi kahdeksan prosenttia. Vähimmäismäärät vahvistettaisiin pysyvillä laeilla, ja ne koskisivat jo vuotta 1998.
Valtio vastaisi edelleen takuusuorituksella siitä, että rahastojen rahoitusomaisuuden vähimmäismäärä saavutetaan. Valtion takuusuorituksen määrä kansaneläke- ja sairausvakuutusrahastoon ei edellä ehdotettujen muutosten vuoksi muuttuisi valtion vuoden 1998 talousarviossa lisätalousarvioineen tai vuoden 1999 talousarvioesityksessä varatusta määrästä.
Maksuvalmiussuorituksella valtio edelleen viime kädessä vastaisi kansaneläke- ja sairausvakuutusrahaston kunkin hetkisestä maksuvalmiudesta. Lisäksi on tarkoitus muuttaa kansaneläkeasetusta ja sairausvakuutusasetusta siten, että valtion takuusuoritus ja suoritukset maksuvalmiuden turvaamiseen voitaisiin panna nykyistä joustavammin maksuun. Takuusuoritukset maksettaisiin lähtökohtaisesti kuukausittaisina tasaerinä, mutta erityisestä syystä tästä voitaisiin poiketa. Näitä takuusuorituksia täydentäisivät tarvittaessa valtion maksuvalmiussuoritukset.
Vuosien 1998―2001 siirtymäaikana olisi edelleen tarvittaessa mahdollista siirtää varoja kansaneläkerahastosta sairausvakuutusrahastoon ja päinvastoin. Varojen siirtämisen edellytyksenä olisi, että se olisi siirtävän rahaston varojen vähimmäismäärästä annettujen säännösten mukaan mahdollista ja että siirtävän rahaston päivittäinen maksuvalmius ei siirron vuoksi vaarantuisi.
Kansaneläkelain 59 a §:n säätämisen yhteydessä asetettiin eläkevastuun kattamisen tavoitetasoksi 19 prosenttia, joka vastasi likimain kansaneläkelaitoksen vuoden palkkasummaa 1,5-kertaisena. Kokonaiseläkevastuuta ei ole jaettu vähimmäiseläketurvaan ja vapaaehtoiseen lisäeläketurvaan, mutta laskennallisesti ne ovat eroteltavissa. Vapaaehtoista lisäeläketurvaa vastaavaa osaa kokonaiseläkevastuusta ei erikseen kateta.
Kansaneläkelaitoksen kokonaiseläkevastuun arvioidaan olevan vuoden 1998 lopussa 5 750 miljoonaa markkaa. Tästä vapaaehtoista lisäeläketurvaa vastaava osuus olisi noin 1 517 miljoonaa markkaa. Jos peruseläketurvan mukaisesta vastuusta katetaan edelleen 19 prosenttia ja lisäeläketurvan mukainen vastuu katettaisiin eläkesäätiölain mukaisesti kokonaan, olisi kokonaiseläkevastuusta katettu yhteensä noin 2 321 miljoonaa markkaa eli noin 41 prosenttia.
Kansaneläkelaitoksen toimihenkilöiden eläkkeistä aiheutuvan eläkevastuun kattamisen tavoitetasoa ehdotetaan muutettavaksi siten, että eläkevastuusta olisi katettava vähintään 19 prosenttia ja enintään 41 prosenttia. Lisäeläkkeistä aiheutuva vastuu tulisi kattaa kokonaan vuoden 2010 loppuun mennessä vastaavasti kuin eläkesäätiöissä. Tämä toteutuisi, kun kokonaiseläkevastuusta katettaisiin ehdotettu 41 prosenttia.
Eläkevastuu katettaisiin tasasuuruisina kannatusmaksuina kansaneläke- ja sairausvakuutusrahastosta. Kattaminen voitaisiin toteuttaa myös nopeammin siirtämällä kansaneläke- ja sairausvakuutusrahastosta sijoitus- tai käyttöomaisuutta eläkevastuurahastoon samalla kun omaisuuden arvoja korotetaan. Näin suoritettu nopeutettu lisäkattaminen ei vaikuttaisi valtion takuusuorituksen määrään.
Lisäeläkkeiden osuus kansaneläkelaitoksen kokonaiseläkevastuusta pienenee jatkossa. Tämän vuoksi ehdotettua eläkevastuun 41 prosentin tavoitetasoa tulee tarkistaa aika ajoin, ensimmäisen kerran esimerkiksi viiden vuoden kuluttua.
Valtion 13 prosentin rahoitusosuus sairauspäivärahojen kustannuksista, jota ei ole käytännössä sovellettu vuodesta 1995, ehdotetaan poistettavaksi. Sen sijaan valtio rahoittaisi vuodesta 1999 kokonaan äitiys-, isyys- ja vanhempainrahojen sekä erityishoitorahojen vähimmäispäivärahoista aiheutuvat kustannukset. Valtion rahoitusosuus sairausvakuutuslain mukaisten päivärahojen kustannuksista kasvaisi vuosien 1995―1998 tilanteeseen verrattuna.
Vanhempainpäivärahojen vähimmäispäivärahakustannusten rahoitusvastuu siirrettäisiin pysyvästi valtiolle. Näitä perusturvaan kuuluvien vähimmäispäivärahojen kustannuksia ei enää rahoitettaisi työnantajilta ja vakuutetuilta perittävillä vakuutusmaksuilla. Tältä osin ehdotus toteuttaisi pääministeri Paavo Lipposen hallitusohjelmassa olevaa tavoitetta, jonka mukaan "vähimmäisturva rahoitetaan yleisin verovaroin. Yritysten työn tekemiseen liittymättömät sosiaaliturvamaksut poistetaan asteittain."
Valtion vuoden 1999 talousarvioesityksen mukaan valtion osuutta kansaneläkelaitoksen rahoitukseen alennetaan 500 miljoonalla markalla puuttumatta kuitenkaan lakisääteisiin etuuksiin. Tästä valtion menojen 500 miljoonan markan säästöstä ehdotetaan säädettäväksi määräaikaisella lailla. Ehdotetun lain mukaan valtion takuusuoritus kansaneläkerahastoon ja sairausvakuutusrahastoon olisi vuonna 1999 yhteensä 500 miljoonaa markkaa pienempi kuin rahastojen vähimmäismäärää koskevat säännökset muutoin edellyttäisivät.
Kansaneläkelaitos vastaisi edellä mainitun 500 miljoonan markan rahoittamisesta omilla varoillaan vuoden 2001 loppuun mennessä. Jos rahoitusomaisuutta ei olisi riittävästi, rahoitus tapahtuisi viime kädessä sijoitusomaisuutta realisoimalla. Rahoitus voisi tapahtua myös siten, että eläkevastuurahasto ostaisi varojensa tuotoilla sijoitus- tai käyttöomaisuutta kansaneläke- ja sairausvakuutusrahastosta.
Kirkkotyönantajilta perittävää kansaneläke- ja sairausvakuutusmaksua ehdotetaan alennettavaksi. Eduskunta kiinnitti huomiota kirkkotyönantajien sosiaaliturvamaksun tasoon hyväksyessään hallituksen esityksen verontilityslaiksi ja laiksi tuloverolain 124 §:n muuttamisesta (HE 54/1998 vp). Eduskunta edellytti, että "hallitus selvittää pikaisesti mahdollisuudet alentaa seurakuntien yhteisövero-osuutta joko suoraan kuntien hyväksi tai ohjattavaksi valtion osuuden korotuksen kautta vaikeuksissa olevien kuntien auttamiseksi, jolloin samassa yhteydessä selvitettäisiin myös seurakuntatyönantajan sosiaalivakuutusmaksujen taso".
Valtion vuoden 1999 talousarvioesityksen mukaan kirkon yhteisöverotuottoa alennetaan 3 prosentista 2 prosenttiin. Samalla alennetaan kirkkotyönantajien kansaneläke- ja sairausvakuutusmaksuja vastaamaan kuntien maksutasoa. Tämän mukaisesti ehdotetaan alennettavaksi evankelis-luterilaiselta kirkolta, sen seurakunnalta ja seurakuntayhtymältä sekä ortodoksiselta kirkkokunnalta ja sen seurakunnalta perittävää kansaneläkemaksua 0,8 prosenttiyksikköä ja sairausvakuutusmaksua 5,25 prosenttiyksikköä. Vuonna 1999 kirkkotyönantajien kansaneläkemaksu olisi 3,15 prosenttia ja sairausvakuutusmaksu 1,60 prosenttia ennakonpidätyksen alaisista palkoista.
Kansaneläkerahaston ja sairausvakuutusrahaston varojen vähimmäismärän laskentatapaan ehdotetut muutokset eivät olennaisesti vaikuta valtion takuusuoritukseen. Ehdotetun määräaikaisen lain perusteella valtion takuusuorituksen määrä pienenisi vuonna 1999 kertaluonteisesti yhteensä 500 miljoonalla markalla. Kansaneläkelaitos vastaisi mainitun 500 miljoonan markan rahoittamisesta omilla varoillaan vuoden 2001 loppuun mennessä, joten tämä takuusuorituksen säästövaikutus jäisi pysyväksi. Säästöstä noin puolet kohdistuisi kansaneläkerahastoon ja noin puolet sairausvakuutusrahastoon.
Kansaneläkelaitoksen toimihenkilöiden eläkevastuun kattamistason nostaminen on tarkoitus suorittaa pääosin siirtämällä kansaneläke- ja sairausvakuutusrahastosta sijoitus- tai käyttöomaisuutta eläkevastuurahastoon. Näin toteutettuna nopeutettu lisäkattaminen ei vaikuttaisi valtion takuusuorituksen määrään.
Pysyvän lain mukainen valtion 13 prosentin osuus sairausvakuutuslain mukaisten päivärahojen ja vanhempainpäivärahojen kustannusten rahoituksesta olisi vuonna 1999 noin 720 miljoonaa markkaa. Vanhempainpäivärahojen vähimmäispäivärahojen kustannukset, jotka valtio ehdotuksen mukaan rahoittaisi kokonaan, olisivat vuonna 1999 noin 260 miljoonaa markkaa. Valtion menot pienenisivät ehdotuksen johdosta noin 460 miljoonaa markkaa vuonna 1999, kun niitä verrataan pysyvän lain mukaisiin menoihin. Vuoden 1998 tilanteeseen verrattuna valtion menot kasvaisivat noin 260 miljoonaa markkaa. Valtion takuusuoritus kuitenkin pienenisi vastaavalla määrällä.
Eduskunta on jo hyväksynyt lain vuodelta 1999 suoritettavista sairausvakuutusmaksuista, työnantajan kansaneläkemaksusta ja työnantajan lapsilisämaksusta (513/1998). Lakiin ehdotetut kirkkotyönantajan kansaneläkemaksun ja sairausvakuutusmaksun muutokset pienentäisivät kansaneläkelaitoksen vakuutusmaksutuloja vuonna 1999 yhteensä noin 100 miljoonalla markalla. Vuositasolla vaikutus olisi noin 110 miljoonaa markkaa. Valtion menot kasvaisivat vastaavalla määrällä.
Valtion takuusuorituksen määrään vaikuttavat edellä ehdotettujen lisäksi myös muut kansaneläkelaitoksen rahoitusta koskevat esitykset. Hallitus on antanut eduskunnalle esityksen laiksi Kansaneläkelaitoksen rahoituksen väliaikaisesta muuttamisesta vuonna 1999 (HE 119/1998 vp), jonka mukaan osa arvonlisäveron tuotosta, 2 400 miljoonaa markkaa, tilitettäisiin kansaneläkelaitokselle sen rahoituksen turvaamiseksi. Lisäksi hallitus on antanut eduskunnalle esityksen laiksi tapaturma- ja liikennevakuutuslaitoksilta vuodelta 1999 perittävästä maksusta (HE 168/1998 vp), millä toteutettaisiin niin sanottu täyskorvausperiaate tapaturma- ja liikennevakuutuksessa. Maksun tuotto 307 miljoonaa markkaa on otettu huomioon sairausvakuutusmenojen valtion osuuden vähennyksenä.
Kaikki edellä esitetty huomioon ottaen arvioidaan, että vuonna 1999 kansaneläkerahastoon ei tarvittaisi takuusuoritusta ja että sairausvakuutusrahastoon tarvitaan noin 2 278 miljoonan markan suuruinen valtion takuusuoritus.
Esitys on valmisteltu virkatyönä sosiaali- ja terveysministeriössä yhdessä kansaneläkelaitoksen ja valtiovarainministeriön kanssa.
Esitys liittyy valtion vuoden 1999 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä. Kansaneläkelaitoksen rahoituksen osalta esitys liittyy kohdassa 3 mainittuihin hallituksen esityksiin.
59 §. Pykälän 1 momentin säännös kansaneläkelaitoksen rahastoista vastaa voimassa olevan lain 59 §:n 1 momenttia.
Pykälän 2 momentin mukaan kansaneläkerahaston rahoitusomaisuuden vähimmäismäärä olisi neljä prosenttia kansaneläkevakuutuksen vuotuisista maksetuista kokonaismenoista. Laskenta suoritettaisiin maksuperusteisen kassavirtalaskelman perusteella. Rahoitusomaisuudella tarkoitetaan rahoitusomaisuuden nettomäärää, kun rahoitusomaisuuden kokonaismäärästä vähennetään kansaneläkerahaston vieras pääoma. Vieraalla pääomalla tarkoitetaan kirjanpitolain mukaista vierasta pääomaa, esimerkiksi ennakkomaksuja, ostovelkoja, ennakonpidätyksiä ja arvonlisäveroa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin lisäksi valtion takuusuorituksesta. Valtio suorittaisi tarvittaessa kansaneläkerahastoon takuusuorituksena määrän, joka tarvittaisiin rahaston rahoitusomaisuuden vähimmäismäärän saavuttamiseksi. Säännös vastaisi asiallisesti voimassa olevan määräaikaisen lain 59 §:n 2 momenttia. Valtio suorittaisi takuusuorituksesta kansaneläkelaitokselle kuukausittain ennakkoa. Tarkemmat säännökset ennakon suorittamisesta annettaisiin edelleen asetuksella. Ennakon maksamista koskeva säännös vastaa voimassa olevan lain 59 §:n 4 momenttia. Lakiin ei enää otettaisi pysyvän lain 59 §:n 3 momentin säännöstä siitä, että valtion takuusuoritusta määritettäessä kansaneläkerahaston pääomasta vähennetään joulukuussa tuloksi kirjattavat vakuutusmaksutuotot. Säännöstä ei ole sovellettu vuodesta 1995.
Valtion maksuvalmiussuorituksesta säädettäisiin pykälän 3 momentissa. Pysyvässä laissa ei ole vastaavaa säännöstä, mutta vuodesta 1986 valtion vastuusta kansaneläkelaitoksen maksuvalmiudesta on säädetty yksivuotisilla laeilla. Ehdotettu säännös vastaisi asiallisesti voimassa olevan määräaikaisen lain 59 §:n 2 momenttia. Valtio vastaisi aina viime kädessä kansaneläkerahaston maksuvalmiudesta.
Pykälän 4 momentin säännös kansaneläkelaitokselle sairausvakuutuslain nojalla kertyvistä varoista ja sairausvakuutusmaksuista vastaa voimassa olevan lain 5 momenttia.
Pykälän 5 momentissa säädetään kansaneläkelaitoksen varojen kirjaamisesta tilinpäätöksessä. Ehdotettu säännös vastaa voimassa olevan lain 6 momenttia.
59 a §. Pykälän 2 momenttia muutettaisiin siten, että kansaneläkelaitoksen eläkevastuuta laskettaessa noudatettaisiin soveltuvin osin niitä perusteita, joita vuoden 1996 alussa voimaan tulleen eläkesäätiölain nojalla sovelletaan eläkesäätiöihin. Laskennassa noudatettaisiin asianomaisen ministeriön eläkesäätiölain nojalla antamia ohjeita.
Pykälän 3 momentissa säädetään kansaneläkelaitoksen toimihenkilöiden eläkkeistä aiheutuvan eläkevastuun kattamisesta eläkevastuurahastossa. Eläkevastuusta katettaisiin vähintään 19 prosenttia ja enintään 41 prosenttia. Mainitun 41 prosentin tavoitetason saavuttaminen merkitsisi sitä, että toimihenkilöiden peruseläketurvasta aiheutuva eläkevastuu olisi katettu 19 prosentin tasoon ja peruseläketurvan ylittävästä lisäeläketurvasta aiheutuva eläkevastuu katettaisiin täysimääräisesti. Kattamisen aikataulusta säädettäisiin lain voimaantulosäännöksessä.
Voimaantulosäännös. Säännöksen 2 momentin mukaan vuosina 1998―2001 voitaisiin tarvittaessa siirtää varoja sairausvakuutusrahastosta kansaneläkerahastoon. Varojen siirtämien olisi mahdollista vain, jos siirtävän sairausvakuutusrahaston rahoitusomaisuus ylittää sille säädetyn vähimmäismäärän. Vähimmäismäärän ylittävä osuus voitaisiin tarvittaessa siirtää kansaneläkerahastoon korottamaan sen rahoitusomaisuuden määrää. Säännös vastaisi tältä osin asiallisesti voimassa olevan määräaikaisen lain 59 §:n 2 momenttia. Ehdotettu säännös ei kuitenkaan koskisi kansaneläkerahaston varojen käyttämistä sairausvakuutusrahaston päivittäisten menojen suorittamiseen. Kansaneläkerahaston ja sairausvakuutusrahaston väliset maksuvalmiussiirrot voisivat tapahtua kansaneläkelain 60 §:n 2 momentin ja sairausvakuutuslain 60 §:n perusteella, joissa säädetään rahastojen välisestä varojen lainaamisesta.
Voimaantulosäännöksen 3 momentissa säädettäisiin toimihenkilöeläkkeistä aiheutuvan eläkevastuun kattamisen aikataulusta. Lisäeläkkeitä vastaava laskennallinen osuus kokonaiseläkevastuusta tulisi olla kokonaan katettu viimeistään vuoden 2010 loppuun mennessä vastaavasti kuin eläkesäätiöissä. Eläkevastuun 41 prosentin tavoitetasoon päästäisiin tasaisesti vuosittain suoritettavilla kannatusmaksuilla. Tätä nopeammin eläkevastuuta voitaisiin kattaa siirtämällä kannatusmaksuna arvokorotettuja varoja, käyttö- tai sijoitusomaisuutta, kansaneläke- tai sairausvakuutusrahastosta eläkevastuurahastoon.
59 §. Pykälän 1 momentissa säädetään sairausvakuutusrahaston rahoitusomaisuuden vähimmäismäärästä ja valtion takuusuorituksesta. Rahaston rahoitusomaisuuden vähimmäismäärä olisi kahdeksan prosenttia sairausvakuutuksen vuotuisista maksetuista kokonaismenoista, mikä vastaa vuodesta 1992 määräaikaisilla laeilla vahvistettua tasoa. Sairausvakuutuksen menot määriteltäisiin vastaavasti kuin edellä ehdotetussa kansaneläkelain 59 §:n 2 momentissa. Rahoitusomaisuudesta vähennettäisiin sairausvakuutusrahaston vieras pääoma ja varaukset. Vieraan pääoman erinä voisivat tulla vähennettäviksi esimerkiksi ennakkomaksut, ostovelat, ennakonpidätykset ja arvonlisävero, varauksina esimerkiksi kansaneläkelaitoksen järjestämästä kuntoutuksesta annetun lain (610/1991) 4 §:n mukaiset varaukset. Valtion takuusuoritusta koskeva säännös vastaisi muutoin asiallisesti voimassa olevan määräaikaisen lain 59 §:n 1 momenttia, mutta tarkemmat säännökset takuusuorituksen ennakkomaksujen suorittamisesta siirrettäisiin sairausvakuutuslaista sairausvakuutusasetukseen.
Pykälän 2 momentin mukaan valtio rahoittaisi kokonaan niin sanotuista vanhempainpäivärahoista eli äitiys-, isyys- ja vanhempainrahoista sekä erityishoitorahoista aiheutuvat vähimmäispäivärahojen kustannukset. Muilta osin valtio ei enää suoraan osallistuisi sairausvakuutuslain mukaisten päivärahojen kustannusten rahoitukseen. Asetuksella säädettäisiin tarkemmin maksettavien valtion osuuksien ennakoista.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin sairausvakuutusrahaston maksuvalmiuden turvaamisesta valtion varoista. Säännös vastaa muutoin asiallisesti voimassa olevan määräaikaisen lain 59 §:n 5 momenttia, mutta ehdotettuun säännökseen ei enää otettaisi määräystä valtion maksuvalmiussuorituksen huomioon ottamisesta rahaston tilinpäätöksessä. Mainittu suoritus tulee jo kansaneläkelaitoksen kirjanpidosta annettujen säännösten perusteella otettua huomioon sairausvakuutusrahaston tilinpäätöksessä.
Pykälän 4 momentin mukaan 60 prosenttia kansaneläkelaitoksen hallintokustannuksista luetaan sairausvakuutuksen menoiksi. Säännös vastaa voimassa olevan lain 59 §:n 3 momenttia.
Voimaantulosäännös. Säännöksen 2 momentissa säädettäisiin kansaneläkerahaston varojen siirrosta sairausvakuutusrahastoon vastaavasti kuin ehdotetun kansaneläkelain voimaantulosäännöksen 2 momentissa.
1 §. Pykälän 1 momentin mukaan valtion takuusuoritusta kansaneläkerahastoon ja sairausvakuutusrahastoon vähennettäisiin vuonna 1999 yhteensä 500 miljoonalla markalla. Valtion takuusuoritustarve kansaneläkerahastoon ja sairausvakuutusrahastoon vuonna 1999 laskettaisiin ehdotettujen säännösten mukaisesti, mutta valtion takuusuoritusta vähennettäisiin yhteensä 500 miljoonalla markalla.
Pykälän 2 momentin mukaan kansaneläkelaitos rahoittaisi mainitut 500 miljoonaa markkaa vuoden 2001 loppuun mennessä.
1.4. Laki vuodelta 1999 suoritettavista sairausvakuutusmaksuista, työnantajan kansaneläkemaksusta ja työnantajan lapsilisämaksusta
3 §. Pykälän 1 kohdassa säädetään yksityiseltä työnantajalta ja kuntatyönantajalta vuonna 1999 perittävästä työnantajan sairausvakuutusmaksusta. Maksu on 1,60 prosenttia ennakonpidätyksen alaisesta palkasta. Säännöstä muutettaisiin siten, että vastaavan suuruista sairausvakuutusmaksua perittäisiin myös evankelis-luterilaiselta kirkolta, sen seurakunnalta ja seurakuntayhtymältä sekä ortodoksiselta kirkkokunnalta ja sen seurakunnalta. Kirkkotyönantajien sairausvakuutusmaksu alenisi 6,85 prosentista 1,60 prosenttiin ennakonpidätyksen alaisesta palkasta.
Pykälän 3 kohta, jossa säädetään kirkkotyönantajien sairausvakuutusmaksusta vuonna 1999, kumottaisiin.
4 §. Pykälän 1 momentin 2 kohtaa muutettaisiin siten, että kirkkotyönantajilta perittäisiin saman suuruista kansaneläkemaksua kuin kuntatyönantajilta. Kirkkotyönantajien kansaneläkemaksu olisi 3,15 prosenttia ennakonpidätyksen alaisesta palkasta vuonna 1999.
Pykälän 1 momentin 3 kohdasta poistettaisiin maininta kirkkotyönantajista
Valtion takuusuorituksen ennakon suorittamisesta samoin kuin vanhempainpäivärahojen vähimmäispäivärahojen kustannuksiin suoritettavien valtionosuuksien ennakkomaksujen suorittamisesta säädetään tarkemmin asetuksella. Voimassa olevan kansaneläkeasetuksen 20 §:n 2 momenttia ja sairausvakuutusasetuksen 40 § 2 ja 3 momenttia on tarkoitus muuttaa siten, että mainitut valtion ennakkosuoritukset sekä suoritukset rahastojen maksuvalmiuden turvaamiseksi voitaisiin panna nykyistä joustavammin maksuun. Ennakkosuoritukset maksettaisiin edelleen lähtökohtaisesti kuukausittaisina tasaerinä, mutta erityisestä syystä tästä voitaisiin poiketa. Lisäksi ennakkosuorituksia täydentäisivät tarvittaessa valtion maksuvalmiussuoritukset.
Lait kansaneläkelain 59 ja 59 a §:n muuttamisesta sekä sairausvakuutuslain 59 §:n muuttamisesta ehdotetaan tuleviksi voimaan 31 päivänä joulukuuta 1998. Sairausvakuutuslain 59 §:n 2 momentti, jossa säädetään valtion osuudesta vanhempainpäivärahojen vähimmäispäivärahojen kustannusten rahoitukseen, ehdotetaan kuitenkin tulevaksi voimaan vasta vuoden 1999 alusta.
Laki vuodelta 1999 suoritettavista sairausvakuutusmaksuista, työnantajan kansaneläkemaksusta ja työnantajan lapsilisämaksusta annetun lain 3 ja 4 §:n muuttamisesta samoin kuin laki valtion vuonna 1999 kansaneläkelaitokselle suorittaman takuusuorituksen vähentämisestä ehdotetaan tulevaksi voimaan vuoden 1999 alusta. Viimeksi mainittu laki olisi voimassa vuoden 2001 loppuun.
Esityksessä ehdotetaan, että valtion takuusuoritusta kansaneläkerahastoon ja sairausvakuutusrahastoon vähennettäisiin vuonna 1999 yhteensä 500 miljoonalla markalla. Ehdotetun määräaikaisen lain mukaan kansaneläkelaitos vastaisi omilla varoillaan mainitun 500 miljoonan markan rahoittamisesta vuoden 2001 loppuun mennessä.
Hallitusmuodon mukainen perusoikeussuoja ei perustuslakien perusoikeussäännösten muuttamisesta annetun hallituksen esityksen (HE 309/1993 vp) yleisperustelujen mukaan koske valtiota, kuntia eikä julkisoikeudellisia yhteisöjä ja laitoksia. Hallitusmuodon 12 §:n säännös omaisuuden suojasta ei siten koske kansaneläkelaitosta.
Kansaneläkelaitoksesta on säädetty tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Kansaneläkelaitoksen valvonnasta vastaavista eduskunnan valitsemista valtuutetuista säädetään valtiopäiväjärjestyksessä.
Mitä tulee kansaneläkelaitoksen maksuvalmiuteen ehdotetun määräaikaisen lain voimassaoloaikana, se on turvattu esityksessä kansaneläkelain 59 §:n 3 momentin ja sairausvakuutuslain 59 §:n 3 momentin mukaisilla valtion maksuvalmiussuorituksilla. Edellä esitetyn perusteella esitys voidaan käsitellä valtiopäiväjärjestyksen 66 §:ssä säädetyssä järjestyksessä.
Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:
1.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan 8 päivänä kesäkuuta 1956 annetun kansaneläkelain (347/1956) 59 § sekä 59 a §:n 2 ja 3 momentti,
sellaisina kuin ne ovat, 59 § laeissa 307/1982 ja 1595/1991 sekä 59 a §:n 2 ja 3 momentti viimeksi mainitussa laissa, seuraavasti:
59 §Eläkelaitoksen rahastot ovat kansaneläkerahasto, sairausvakuutusrahasto ja eläkevastuurahasto. Sairausvakuutusrahastosta säädetään sairausvakuutuslaissa.
Kansaneläkevakuutuksen menot suoritetaan kansaneläkerahastosta. Kansaneläkerahaston vieraalla pääomalla vähennetyn rahoitusomaisuuden on oltava kalenterivuoden päättyessä vähintään neljä prosenttia kansaneläkevakuutuksen vuotuisista maksetuista kokonaismenoista (rahoitusomaisuuden vähimmäismäärä). Jos kansaneläkerahaston tuotot, joihin luetaan myös 62 §:n mukaiset suoritukset, eivät riitä rahoitusomaisuuden vähimmäismäärän saavuttamiseen, puuttuva osa suoritetaan valtion varoista (takuusuoritus). Valtion on suoritettava kuukausittain takuusuorituksen ennakkoa siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään.
Sen lisäksi, mitä 2 momentissa säädetään valtion osuudesta kansaneläkevakuutuksen menoihin, valtion tulee suorittaa kansaneläkelaitokselle sellainen määrä varoja, että kansaneläkerahaston maksuvalmius on kunakin ajankohtana riittävästi turvattu (maksuvalmiussuoritus).
Kansaneläkelaitokselle sairausvakuutuslain nojalla ja työnantajan sairausvakuutusmaksuina kertyvien varojen hoitamisesta säädetään sairausvakuutuslaissa.
Eläkelaitoksen varat kirjataan tilinpäätöksessä enintään käypiin arvoihin.
59 a §Eläkevastuun laskemisessa noudatetaan soveltuvin osin eläkesäätiölain (1774/1995) 6 luvussa säädettyjä perusteita.
Eläkevastuun kattamiseksi ja eläkkeiden maksamiseksi on kansaneläkerahastosta ja sairausvakuutusrahastosta suoritettava kannatusmaksua. Eläkevastuun katteeksi suoritetaan vuosittain kannatusmaksua siten, että eläkevastuusta on katettu vähintään 19 prosenttia. Eläkevastuusta voidaan kattaa enintään 41 prosenttia. Kannatusmaksulla ei tätä tasoa saa ylittää muuten kuin tilapäisesti.
Tämä laki tulee voimaan 31 päivänä joulukuuta 1998.
Kansaneläkerahaston rahoitusomaisuuden vähimmäismäärän saavuttamiseksi siirretään vuosina 1998―2001 tarvittaessa sairausvakuutusrahastosta sairausvakuutuslain 59 §:n 1 momentissa säädetyn rahoitusomaisuuden vähimmäismäärän ylittävästä rahoitusomaisuudesta varoja kansaneläkerahastoon.
Tämän lain 59 a §:n 3 momentissa säädetty eläkevastuurahaston 41 prosentin taso tulee saavuttaa vuoden 2010 loppuun mennessä. Eläkevastuurahastoon voidaan suorittaa enemmänkin kannatusmaksua kuin kattamistason tasasuhteinen saavuttaminen edellyttää, jos se tapahtuu eläkelaitoksen sijoitus- ja käyttöomaisuuden siirroilla ja niihin tehtävillä arvonkorotuksilla.
2.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan 4 päivänä heinäkuuta 1963 annetun sairausvakuutuslain (364/1963) 59 §, sellaisena kuin se on laeissa 646/1966, 591/1967, 471/1981 ja 1255/1989, seuraavasti:
59 §Sairausvakuutuksen menot suoritetaan sairausvakuutusrahastosta. Sairausvakuutusrahaston vieraalla pääomalla ja varauksilla vähennetyn rahoitusomaisuuden on oltava kalenterivuoden päättyessä vähintään kahdeksan prosenttia sairausvakuutuksen vuotuisista maksetuista kokonaismenoista (rahoitusomaisuuden vähimmäismäärä). Jos sairausvakuutusrahaston tuotot eivät riitä rahoitusomaisuuden vähimmäismäärän saavuttamiseen, puuttuva osa suoritetaan valtion varoista (takuusuoritus). Valtion on suoritettava kuukausittain takuusuorituksen ennakkoa siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään.
Äitiys-, isyys- ja vanhempainrahoista sekä erityishoitorahoista aiheutuvat vähimmäispäivärahakustannukset rahoitetaan valtion varoista. Valtion on suoritettava kuukausittain valtion osuuden ennakkoa siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään.
Sen lisäksi, mitä 1 ja 2 momentissa säädetään valtion osuudesta sairausvakuutuksen menoihin, valtion tulee suorittaa kansaneläkelaitokselle sellainen määrä varoja, että sairausvakuutusrahaston maksuvalmius on kunakin ajankohtana riittävästi turvattu (maksuvalmiussuoritus).
Sairausvakuutuksen menoiksi luetaan tämän lain mukaisten menojen lisäksi 60 prosenttia kansaneläkelaitoksen hallintokustannuksista.
Tämä laki tulee voimaan 31 päivänä joulukuuta 1998. Sen 59 §:n 2 momentti tulee kuitenkin voimaan vasta 1 päivänä tammikuuta 1999.
Sairausvakuutusrahaston rahoitusomaisuuden vähimmäismäärän saavuttamiseksi siirretään vuosina 1998―2001 tarvittaessa kansaneläkerahastosta kansaneläkelain 59 §:n 2 momentissa säädetyn rahoitusomaisuuden vähimmäismäärän ylittävästä rahoitusomaisuudesta varoja sairausvakuutusrahastoon.
3.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1 §Sen estämättä, mitä kansaneläkelain 59 §:n 2 momentissa ja sairausvakuutuslain 59 §:n 1 momentissa säädetään, vuonna 1999 valtio suorittaa mainituissa lainkohdissa tarkoitettua takuusuoritusta kansaneläkerahastoon ja sairausvakuutusrahastoon yhteensä 500 miljoonaa markkaa vähemmän kuin kansaneläkerahaston vieraalla pääomalla vähennetyn rahoitusomaisuuden sekä sairausvakuutusrahaston vieraalla pääomalla ja varauksilla vähennetyn rahoitusomaisuuden säädetyn vähimmäismäärän saavuttamiseksi tarvitaan.
Kansaneläkelaitos vastaa 1 momentissa tarkoitetun 500 miljoonan markan rahoittamisesta omilla varoillaan vuoden 2001 loppuun mennessä.
2 §Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1999 ja on voimassa 31 päivään joulukuuta 2001.
4.
Laki vuodelta 1999 suoritettavista sairausvakuutusmaksuista, työnantajan kansaneläkemaksusta ja työnantajan lapsilisämaksusta annetun lain 3 ja 4 §:n muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan vuodelta 1999 suoritettavista sairausvakuutusmaksuista, työnantajan kansaneläkemaksusta ja työnantajan lapsilisämaksusta 10 päivänä heinäkuuta 1998 annetun lain (513/1998) 3 § sekä 4 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohta seuraavasti:
3 §Työnantajan sairausvakuutusmaksu
Sen estämättä, mitä työnantajan sosiaaliturvamaksusta annetussa laissa (366/1963) säädetään työnantajan sairausvakuutusmaksun määrästä ja perusteesta, työntekijälle vuoden 1999 aikana suoritetun ennakonpidätyksen alaisen palkan ja tuloverolain 77 §:ssä tarkoitetusta ulkomaantyötulosta rahana maksetun osan yhteismäärästä peritään työnantajan sairausvakuutusmaksua. Ulkomaantyötulon rahana maksettavaan osaan ei kuitenkaan lueta työnantajan maksamia työstä johtuvien kustannusten korvauksia siltä osin kuin ne ovat tuloverolain tai sen nojalla annettujen säännösten mukaan verovapaita. Maksun suuruus on:
1) yksityiseltä työnantajalta ja sellaiselta valtion liikelaitokselta, johon sovelletaan valtion liikelaitoksista annettua lakia (627/1987), kunnalta ja kuntayhtymältä sekä kunnalliselta liikelaitokselta, evankelis-luterilaiselta kirkolta, sen seurakunnalta ja seurakuntayhtymältä sekä ortodoksiselta kirkkokunnalta ja sen seurakunnalta 1,60 prosenttia;
2) valtiolta ja sen muulta laitokselta kuin valtion liikelaitoksista annetussa laissa tarkoitetulta liikelaitokselta sekä Ahvenanmaan maakunnalta 2,85 prosenttia.
4 §Työnantajan kansaneläkemaksu
Sen estämättä, mitä kansaneläkelaissa (347/1956) säädetään työnantajan kansaneläkemaksun määrästä ja perusteesta, työntekijälle vuoden 1999 aikana suoritetun ennakonpidätyksen alaisen palkan ja tuloverolain 77 §:ssä tarkoitetusta ulkomaantyötulosta rahana maksetun osan yhteismäärästä peritään työnantajan kansaneläkemaksua. Ulkomaantyötulon rahana maksettavaan osaan ei kuitenkaan lueta työnantajan maksamia työstä johtuvien kustannusten korvauksia siltä osin kuin ne ovat tuloverolain tai sen nojalla annettujen säännösten mukaan verovapaita. Maksun suuruus on:
2) kunnalta ja kuntayhtymältä sekä kunnalliselta liikelaitokselta, evankelis-luterilaiselta kirkolta, sen seurakunnalta ja seurakuntayhtymältä sekä ortodoksiselta kirkkokunnalta ja sen seurakunnalta 3,15 prosenttia;
3) valtiolta ja sen muulta laitokselta kuin valtion liikelaitoksista annetussa laissa tarkoitetulta liikelaitokselta sekä Ahvenanmaan maakunnalta 3,95 prosenttia.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1999.
Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
Helsingissä 16 päivänä lokakuuta 1998
Tasavallan Presidentti
MARTTI AHTISAARI
Sosiaali- ja terveysministeri
Sinikka Mönkäre