Esityksessä ehdotetaan saatettavaksi voimaan Brysselissä 29 päivänä marraskuuta 1996 Itävallan, Suomen ja Ruotsin liittymisestä Brysselissä 27 päivänä syyskuuta 1968 tehtyyn yleissopimukseen tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla (Brysselin yleissopimus) sekä sen tulkintaa Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa koskevaan pöytäkirjaan tehdyn sopimuksen (liittymissopimus) määräykset.

Brysselin yleissopimuksen tarkoituksena on helpottaa tuomioiden vastavuoroista tunnustamista ja täytäntöönpanoa Euroopan yhteisöihin kuuluvissa valtioissa.Yleissopimuksessa on määräyksiä siitä, missä valtiossa tai tuomioistuimessa kansainvälisluontoinen yksityisoikeudellinen riita-asia voidaan ottaa tutkittavaksi. Lisäksi siinä on määräykset sopimusvaltiossa riita-asioissa annettujen tuomioiden tunnustamisesta ja niiden täytäntöönpanokelpoisuudesta toisessa sopimusvaltiossa. Luxemburgissa 3 päivänä kesäkuuta 1971 tehdyssä yleissopimukseen liitetyssä pöytäkirjassa on Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelle annettu valta tulkita yleissopimusta ylimpänä tuomioistuimena.

Yleissopimuksen määräykset vastaavat, lukuunottamatta Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tulkintavaltaa koskevia määräyksiä, pääosiltaan Luganossa 16 päivänä syys- kuuta 1988 Euroopan yhteisöihin ja Euroopan vapaakauppaliittoon kuuluvien valtioiden välillä tehdyn yleissopimuksen määräyksiä. Suomi on ratifioinut Luganon yleissopimuksen ja se on täällä tullut voimaan 1 päi-vänä heinäkuuta 1993.

Liittyessään Euroopan unioniin Suomi on muun muassa sitoutunut liittymään edellä mainittuun Brysselin yleissopimukseen sekä sen tulkintaa Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa koskevaan pöytäkirjaan. Liittymissopimus tulee kansainvälisesti voimaan kolmannen kalenterikuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun kaksi sopimuksen allekirjoittanutta valtiota, joista yhden tulee olla Itävalta, Suomi tai Ruotsi, on tallettanut ratifioimiskirjansa. Tämän jälkeen liittymissopimuksen oikeusvaikutukset alkavat jokaisen allekirjoittajavaltion osalta kolmannen kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun asianomainen valtio on tallettanut ratifioimiskirjansa.

Esitykseen sisältyy lakiehdotus Itävallan, Ruotsin ja Suomen liittymistä Brysselin yleissopimukseen ja siihen liittyviin pöytäkirjoihin koskevan sopimuksen määräysten hyväksymisestä siltä osin kuin ne kuuluvat lainsäädännön alaan sekä lakiehdotus merilain muuttamisesta. Lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.

---

Suomen lainsäädäntö ei sisällä yleistä säännöstöä tuomioistuimen toimivallan määräytymisestä kansainvälisluontoisessa riita-asiassa (kansainvälinen toimivalta). Oikeudenkäymiskaaren 10 luvun säännösten mukaan määräytyy se, minkä paikkakunnan tuomioistuimessa asia on tutkittava, jos asian käsittely kuuluu Suomen tuomioistuimien toimivaltaan. Näistä oikeuspaikkaa koskevista säännöksistä voidaan tosin eräissä tapauksissa saada johtoa siihen, voidaanko kansainvälisen liittymän omaava asia käsitellä Suomessa.

Lainsäädännössä ei myöskään ole yleisiä säännöksiä yksityisoikeudellista vaatimusta koskevan ulkomaisen tuomion tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta. Tämä johtuu siitä, ettei Suomessa, niin kuin ei myöskään muissa Pohjoismaissa, pääsäännön mukaan tunnusteta tai panna täytäntöön yksityisoikeudellisissa asioissa annettuja ulkomaisia tuomioita.

Suomen ja muiden Euroopan vapaakauppaliiton (EFTA) jäsenmaiden sekä silloisen Euroopan yhteisöjen (EY), nykyisen Euroopan unionin (EU), jäsenmaiden välillä Luganossa 16 päivänä syyskuuta 1988 tehty yleissopimus tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla (SopS 44/1993, jäljempänä Luganon yleissopimus) on voimaantulonsa myötä merkittävästi muuttanut yllä kuvattua tilannetta suhteessa sopimusvaltioihin ja niissä annettuihin tuomioihin. Luganon yleissopimus pohjautuu EY:n jäsenvaltioiden välillä Brysselissä 27 päivänä syyskuuta 1968 tehtyyn samannimiseen yleissopimukseen (Brysselin yleissopimus). Brysselin yleissopimusta on muutettu, kun EY:n jäseniksi myöhemmin tulleet valtiot ovat tulleet sen osapuoliksi. Luganon yleissopimuksen pohjana on Brysselin yleissopimus siinä muodossaan kuin se on muutettuna 1982 Kreikan liittymissopimuksella. Koska Luganon yleissopimuksen poikkeavien määräyksien sisältöä vastaavia muutoksia tehtiin Brysselin yleissopimukseen Espanjan ja Portugalin liittymissopimuksella 1989, on Brysselin yleissopimus kyseisellä liittymissopimuksella muutettuna asiasisällöltään lähimpänä Luganon yleissopimusta.Yleissopimusten määräykset ovat tämän johdosta lähes yhdenmukaiset.

Luganon yleissopimuksen ja siihen liittyvien pöytäkirjojen eräät määräykset on hyväksytty 16 päivänä huhtikuuta 1993 annetulla lailla (612/1993) ja saatettu voimaan saman vuoden 1 päivänä heinäkuuta 28 kesäkuuta 1993 annetulla asetuksella (613/1993). Kaikki Luganon yleissopimuksen allekirjoittaneet valtiot ovat sen ratifioineet ja yleissopimus on nyt voimassa suhteessa Alankomaihin, Belgiaan, Espanjaan, Irlantiin, Islantiin, Iso-Britanniaan, Italiaan, Itävaltaan, Kreikkaan, Luxemburgiin, Norjaan, Portugaliin, Ranskaan, Ruotsiin, Saksaan, Sveitsiin ja Tanskaan.

Lainsäädäntöömme sisältyy ennestäänkin säännöksiä tuomioistuimen kansainvälisestä toimivallasta ja ulkomaisten tuomioiden vaikutuksista eräissä tapauksissa. Useimmiten kyseiset säännökset perustuvat kansainvälisiin sopimuksiin. Esimerkiksi Pohjoismaiden välillä on Islantia lukuunottamatta voimassa 11 päivänä lokakuuta 1977 tehty yksityisoikeudellista vaatimusta koskevien tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa tarkoittavaan puitesopimukseen (SopS 56/1977) perustuva ns. yhdenmukainen kansallinen lainsäädäntö.

Pohjoismainen sopimus on Suomessa saatettu voimaan 28 päivänä lokakuuta 1997 Pohjoismaiden kesken tehdyn yksityisoikeudellista vaatimusta koskevien tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa tarkoittavan sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä ja sopimuksen soveltamisesta annetulla lailla (881/1977). Sopimuksen edellyttämä yhdenmukainen lainsäädäntö on saatettu voimaan yksityisoikeudellista vaatimusta koskevien pohjoismaisten tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta 21 päivänä heinäkuuta 1977 annetulla lailla (588/1977) ja yksityisoikeudellista vaatimusta koskevien pohjoismaisten tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta annetun lain voimaanpanosta Norjan, Ruotsin ja Tanskan osalta annetulla asetuksella (937/1977) sekä yksityisoikeudellista vaatimusta koskevien pohjoismaisten tuomioiden täytäntöönpanosta annetulla asetuksella (938/1977).

Luganon yleissopimuksen määräykset ovat voimaan tullessaan korvanneet yllä mainitun sopimuksen, Islannin ja muiden Pohjoismaiden välisissä suhteissa voimassa olevan 16 päivänä maaliskuuta 1932 Kööpenhaminassa allekirjoitetun sopimuksen tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta (SopS 9/33) sekä 17 päivänä marraskuuta 1986 Wienissä allekirjoitetun Suomen ja Itävallan välisen sopimuksen yksityisoikeudellisissa asioissa annettujen tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta (SopS 17/88), siltä osin kuin niihin sisältyy Luganon yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvia määräyksiä.

Luganon yleissopimusta edeltävän oikeustilan sekä Suomessa voimassa olevista tuomioistuimen toimivaltaa ja ulkomaisten tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevien tai sivuavien kansainvälisten sopimusten suhteen viitataan tässä yhteydessä hallituksen esitykseen tuomioistuimen toimivaltaa sekä tuomioiden täytäntöönpanoa yksityisoikeuden alalla koskevan yleissopimuksen ja siihen liittyvien pöytäkirjojen eräiden määräysten hyväksymisestä (HE n:o 177 vp. 1992) s. 3―4, jossa kyseisiä asioita on kuvattu yksityiskohtaisemmin.

Brysselin yleissopimuksen synty ja sen eri vaiheet

Roomassa 25 päivänä maaliskuuta 1957 allekirjoitetun Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen eli niin sanotun Rooman sopimuksen 220 artiklan mukaan jäsenvaltioiden tulee tarpeen vaatiessa ryhtyä keskinäisiin neuvotteluihin turvatakseen kansalaistensa eduksi muun ohella niiden muodollisuuksien vähentämisen, jotka koskevat tuomioistuinten tuomioiden samoin kuin välitystuomioiden vastavuoroista tunnustamista ja täytäntöönpanoa. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi Euroopan yhteisöön, eli nykyiseen Euroopan unioniin, alunperin kuuluneet kuusi valtiota eli Alankomaat, Belgia, Italia, Luxemburg, Ranska ja Saksan liittotasavalta ovat 1960-luvulla käytyjen neuvottelujen tuloksena tehneet Brysselin yleissopimuksen.

Brysselin yleissopimuksen tarkoituksena on osaltaan poistaa esteet taloudellisen yhdentymisen tieltä, joka edellyttää tavaroiden, henkilöiden, palvelujen ja pääoman vapaan liikkuvuuden lisäksi myös tuomioiden täytäntöönpanon helpottamista. Tämän vuoksi Brysselin yleissopimukseen voivat liittyä ainoastaan Euroopan yhteisöjen jäsenvaltiot.

Brysselin yleissopimusta, siihen liitettyä pöytäkirjaa ja Luxemburgissa 3 päivänä kesäkuuta 1971 allekirjoitettua yleissopimuksen yhdenmukaista tulkintaa koskevaa pöytäkirjaa (jäljempänä vuoden 1971 pöytäkirja), on muutettu, kun Euroopan yhteisöjen jäseniksi myöhemmin tulleet valtiot ovat tulleet yleissopimuksen osapuoliksi. Uudet Euroopan yhteisöjen jäsenvaltiot ovat tulleet yleissopimuksen osapuoliksi erillisten liittymissopimusten kautta, jotka kaikki jäsenvaltiot ovat erikseen ratifioineet. Ensimmäinen liittymissopimus on allekirjoitettu 9 päivänä lokakuuta 1978 Luxemburgissa Irlannin, Tanskan ja Yhdistyneen Kuningaskunnan ja muiden jäsenvaltioiden välillä (jäljempänä vuoden 1978 liittymissopimus). Sen jälkeen on erillinen liittymissopimus allekirjoitettu 25 päivänä lokakuuta 1982 Luxemburgissa Kreikan ja muiden jäsenvaltioiden välillä (jäljempänä vuoden 1982 liittymissopimus) sekä 26 päivänä toukokuuta 1989 San Sebastianissa Espanjan ja Portugalin ja muiden jäsenvaltioiden välillä (jäljempänä vuoden 1989 liittymissopimus). Vuoden 1978 ja vuoden 1989 liittymissopimuksilla on myös tehty muutoksia etenkin yleissopimuksen toimivaltaa koskeviin määräyksiin ja vuoden 1971 pöytäkirjaan. Vuoden 1982 liittymissopimuksella tehtiin sen sijaan vain teknisluontoisia muutoksia yleissopimukseen ja vuoden 1971 pöytäkirjaan.

Brysselin yleissopimus alkuperäisessä muodossaan on tullut voimaan ensimmäisten kuuden EY-valtion välillä 1 päivänä helmikuuta 1973. Vuoden 1971 pöytäkirja on tullut voimaan näiden valtioiden välillä 1 päivänä syyskuuta 1975. Vuoden 1978 liittymissopimus on tullut voimaan alkuperäisten kuuden jäsenvaltion ja Tanskan välillä 1 päivänä marraskuuta 1986, näiden valtioiden ja Yhdistyneen Kuningaskunnan välillä 1 päivänä tammikuuta 1987 ja edellä tarkoitettujen valtioiden ja Irlannin välillä 1 päivänä kesäkuuta 1988. Vuoden 1982 liittymissopimus on tullut voimaan Kreikan ja muiden edellä tarkoitettujen EY-valtioiden paitsi Yhdistyneen Kuningaskunnan välillä 1 päivänä huhtikuuta 1989. Yhdistyneen Kuningaskunnan osalta tämä liittymissopimus on tullut voimaan 1 päivänä lokakuuta 1989. Vuoden 1989 liittymissopimus on tullut voimaan 1 päivänä helmikuuta 1991 Alankomaiden, Espanjan ja Ranskan välillä. Liittymissopimus on tullut voimaan edellä mainittujen valtioiden ja Yhdistyneen Kuningaskunnan välillä 1 päivänä joulukuuta 1991, näiden valtioiden ja Luxemburgin välillä 1 päivänä helmikuuta 1992 sekä edellä tarkoitettujen valtioiden ja Italian välillä 1 päivänä toukokuuta 1992. Liittymissopimus on tullut voimaan edellä mainittujen valtioiden, Portugalin ja Kreikan välillä 1 päivänä heinäkuuta 1992. Saksan osalta liittymissopimus on tullut voimaan 1 päivänä joulukuuta 1994 ja Tanskan osalta 1 päivänä maaliskuuta 1996. Belgia ratifioi vuoden 1989 liittymissopimuksen viimeisenä valtiona heinäkuussa 1997 ja liitymissopimus on näin ollen tullut Belgian osalta voimaan 1 päivänä lokakuuta 1997.

Euroopan unioni perustettiin sitä koskevalla 1 päivänä marraskuuta 1993 voimaan tulleella sopimuksella (niin sanotulla Maastrichtin sopimuksella). Suomi liittyi EU:n jäsenvaltioksi 1 päivänä tammikuuta 1995 (SopS 103/1994). Suomen liittymisestä Euroopan unioniin tehtyyn sopimukseen liittyvän asiakirjan 4 artiklan 2 kohta velvoittaa Suomen muun muassa liittymään Brysselin sopimukseen ja vuoden 1971 pöytäkirjaan, jossa säädetään EY-tuomioistuimen tulkintatoimivallasta. Sama velvoite koskee myös muita uusia jäsenmaita. Sopimus Itävallan, Ruotsin ja Suomen liittymisestä Brysselin yleissopimukseen sekä sen tulkintaa Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa koskevaan pöytäkirjaan (liittymissopimus) on allekirjoitettu kaikkien jäsenvaltioiden välillä Brysselissä 29 päivänä marraskuuta 1996. Alankomaat ovat ensimmäisenä valtiona ratifioineet liittymissopimuksen heinäkuussa 1997. Liittymissopimuksella on tehty yleissopimukseen lähinnä teknisiä muutoksia ja mukautuksia. Liittymissopimuksesta on tarkoitus laatia selitysmuistio.

Brysselin yleissopimuksen määräykset

Yleistä. Brysselin yleissopimus sisältää, kuten myös Suomessa 1 päivänä heinäkuuta 1993 voimaan tullut Luganon yleissopimus, sekä tuomioistuimen toimivaltaa että tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevia määräyksiä.

Brysselin yleissopimukseen sisältyvät yksityiskohtaiset tuomioistuimen toimivaltaa koskevat määräykset sekä siihen sisältyvät eräät määräykset poissaolevan vastaajan suojaksi ovat samat kuin Luganon yleissopimuksessa. Myös tuomioiden täytäntöönpanoa koskevat määräykset ovat yhtenevät Luganon yleissopimuksen määräysten kanssa.

Yleissopimusta sovelletaan yksityisoikeudellisissa asioissa (1 artikla). Näin ollen julkisoikeudelliset asiat, kuten esimerkiksi veroa, tullia ja julkisoikeudellisia maksuja koskevat asiat jäävät sen soveltamisalan ulkopuolelle. Yleissopimusta ei myöskään sovelleta hallinto-oikeudellisiin asioihin eikä rikosasioihin.

Pääsäännön mukaan yleissopimusta sovelletaan ainoastaan tuomioistuimen antamiin ratkaisuihin. Sillä, minkälainen tuomioistuin käsittelee tai on käsitellyt asian, ei ole merkitystä. Yleissopimusta sovelletaan siten esimerkiksi rikostuomioistuimen, erikoistuomioistuimen tai hallinnollisen tuomioistuimen antamaan tuomioon siltä osin kuin se koskee yksityisoikeudellista asiaa.

Eräät oikeudenalat on nimenomaisesti suljettu yleissopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle (1 artiklan 2 kappale). Näitä ovat eräät henkilö- ja perheoikeudellista asemaa koskevat asiat, puolisoiden varallisuussuhteita koskevat asiat samoin kuin perintöä ja testamenttia koskevat asiat. Yleissopimusta ei myöskään sovelleta konkurssiin, akordiin ja muihin niihin rinnastettaviin menettelyihin eikä myöskään välimiesmenettelyyn. Myös sosiaaliturvaa koskevat asiat on nimenomaisesti jätetty yleissopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle.

Yleissopimuksen tuomioistuimen toimivaltaa koskevia määräyksiä ei sovelleta myöskään sellaisissa asioissa, joilla ei ole mitään liittymää vieraaseen valtioon. Niinpä esimerkiksi Suomen tuomioistuin ratkaisee Suomen sisäisen lainsäädännön mukaan kysymyksen siitä, onko se toimivaltainen tutkimaan riita-asian, vaikka asianosaiset ovat sopineet, että asia käsitellään jonkin muun valtion tuomioistuimessa (jäljempänä oikeuspaikkasopimus), jos kummallakin asianosaisella on niin sopimusta tehdessään kuin riita-asian vireillepanon aikaan ollut kotipaikka Suomessa eikä asia muullakaan perusteella liity vieraaseen valtioon.

Brysselin yleissopimus korvaa, samalla tavalla kuin Luganon yleissopimus, eräät muut kansainväliset sopimukset, jotka koskevat tuomioistuimen toimivaltaa tai tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa yksityisoikeudellisissa asioissa (55 artikla). Toisaalta sellaisiin kansainvälisiin sopimuksiin nähden, jotka sääntelevät tuomioistuimen toimivaltaa tai tuomioiden tunnustamista taikka täytäntöönpanoa erityisillä oikeudenaloilla, Brysselin yleissopimusta sovelletaan ainoastaan täydentävästi (57 artikla). Erityistä oikeudenalaa koskevilla sopimuksilla tarkoitetaan myöskin EY:n toimielinten antamia säädöksiä tai näiden säädösten täytäntöönpanemiseksi annettua yhdenmukaistettua kansallista lainsäädäntöä (57 artiklan 3 kohta). Luganon yleissopimus ei samaisen sopimuksen 54 b artiklan mukaan vaikuta Brysselin sopimuksen soveltamiseen.

Toimivaltaa koskevat määräykset. Tuomioistuimen toimivaltaa koskevassa osastossa määrätään se sopimusvaltio, jonka tuomioistuimet ovat toimivaltaisia käsittelemään yleissopimuksessa tarkoitetut asiat. Eräissä tapauksissa yleissopimuksessa määrätään lisäksi suoraan, minkä paikkakunnan tuomioistuin on toimivaltainen tutkimaan asian.

Toimivaltaa koskevien määräysten tarkoituksena on muun muassa suojata sellaista vastaajaa, jolla on kotipaikka toisessa sopimusvaltiossa. Tämän vuoksi tuomioistuimen toimivallan perusteet on lueteltu yleissopimuksessa tyhjentävästi (3 artiklan 1 kappale). Tuomioistuimet eivät toisin sanoen ole toimivaltaisia muilla kuin yleissopimuksessa mainituilla perusteilla. Lisäksi yleissopimuksessa kielletään nimenomaisesti (3 artiklan 2 kappale) soveltamasta sellaisia, esimerkiksi valtion sisäiseen lainsäädäntöön sisältyviä toimivaltasäännöksiä, joiden mukaan toimivalta kuuluu tämän valtion tuomioistuimille riippumatta siitä, onko itse asialla

lainkaan yhteyttä tähän valtioon tai millainen tämä mahdollinen yhteys on (jäljempänä eksorbitantit toimivaltaperusteet). Tällaisena toimivaltaperusteena on yleensä pidettävä esimerkiksi kantajan kotipaikkaa ja velkomusasiassa omaisuuden sijaintipaikkaa.

Yleissopimuksessa ei sitä vastoin anneta suojaa sellaiselle vastaajalle, jolla on kotipaikka sopimusvaltioiden ulkopuolella. Tällaisen vastaajan osalta sovelletaan yleensä asianomaisen sopimusvaltion sisäisen lainsäädännön mukaisia toimivaltaperusteita. Myös eksorbitanttien toimivaltaperusteiden soveltaminen on nimenomaisesti määrätty mahdolliseksi (4 artikla).

Yleissopimuksen soveltamisessa ei ole merkitystä sillä, minkä valtion kansalaisia asianosaiset ovat. Ratkaisevaa on yleensä kotipaikan ja eräissä tapauksissa asuinpaikan sijainti. Eräiltä kohdin yleissopimuksessa määrätään nimenomaisesti, ettei sopimusvaltioiden laeissa saada asettaa henkilöitä kansalaisuuden perusteella eriarvoiseen asemaan (4 artiklan 2 kappale).

Kanne on pääsäännön mukaan nostettava sen valtion tuomioistuimessa, jossa vastaajalla on kotipaikka (2 artikla). Yleissopimukseen sisältyy kuitenkin joukko erityismääräyksiä, joiden mukaan vastaaja voidaan eräissä tilanteissa vaihtoehtoisesti haastaa myös toisen valtion tuomioistuimeen. Esimerkiksi sopimusta koskevassa asiassa kanne voidaan nostaa vaihtoehtoisesti sen valtion tuomioistuimessa, jossa vastaajan sopimukseen perustuva velvoite on täytetty tai se olisi täytettävä (5 artiklan 1 kohta). Tämän lisäksi elatusapua koskeva kanne voidaan nostaa sen valtion tuomioistuimessa, jossa elatusapuun oikeutetulla on kotipaikka tai asuinpaikka (5 artiklan 2 kohta).

Yleissopimuksen toimivaltaa koskeviin määräyksiin sisältyy lisäksi erityismääräyksiä vakuutusta ja kuluttajansuojaa koskevia asioita varten (3 ja 4 jakson määräykset). Niiden tarkoituksena on suojata sitä sopimuksen osapuolta, joka pääsäännön mukaan on sopimussuhteessa heikompi. Näin ollen kuluttajalle ja vastaavasti vakuutuksenantajan vastapuolelle on määrätty varsin laajalti oikeus nostaa kanne oman kotivaltionsa tuomioistuimessa.

Tietynlaisten asiaryhmien osalta yleissopimuksen toimivaltaa koskevat määräykset ovat yksinomaisia ja pakottavia. Tällöin toimivalta kuuluu yksinomaisesti tietyn valtion tuomioistuimille, eivätkä asianosaiset voi pätevästi tehdä oikeuspaikkasopimusta muun valtion tuomioistuimen hyväksi. Näitä määräyksiä tulee soveltaa silloinkin, kun kummallakaan riidan osapuolista ei ole kotipaikkaa missään sopimusvaltiossa.Tällaisia määräyksiä on esimerkiksi kiinteän omaisuuden sijaintivaltion tuomioistuinten toimivaltaa koskeva määräys (16 artikla).

Yleissopimuksessa hyväksytään oikeuspaikkasopimukset (17 artikla) varsin laajasti. Tällaista sopimusta on näin ollen yleensä noudatettava, jos siihen vedotaan. Edellytyksenä on kuitenkin, että oikeuspaikkasopimus on tehty yleissopimuksen muotomääräyksiä noudattaen. Yleissopimus sisältää kuitenkin eräitä määräyksiä, jotka rajoittavat mahdollisuuksia ennen riidan syntymistä tehdä heikompaa sopimuspuolta sitova oikeuspaikkasopimus.

Yleissopimuksen toimivaltaa koskevaan osastoon sisältyy lisäksi määräyksiä tuomioistuimen toimivallan niin sanotusta hiljaisesta hyväksymisestä (18 artikla), tuomioistuimeen saapumatta jääneen vastaajan suojaksi (20 artikla), sekä asian vireilläolon vaikutuksesta ja samassa yhteydessä käsiteltävistä kanteista (21―23 artikla).

Tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevat määräykset. Toisin kuin toimivaltaa koskevat määräykset, jotka on laadittu varsin yksityiskohtaisiksi, tunnustamisen ja täytäntöönpanon osalta pääsääntönä on yksinkertaisesti vain, että sopimusvaltiossa annettu tuomio on tunnustettava ja pantava täytäntöön riippumatta siitä, mihin seikkaan tuomioistuin on perustanut toimivaltansa. Tuomio, joka on annettu sopimusvaltiossa (jäljempänä tuomiovaltio), siis tunnustetaan ja pannaan täytäntöön toisessa sopimusvaltiossa (jäljempänä täytäntöönpanovaltio), vaikka vastaajalla ei ole ollut kotipaikkaa missään sopimusvaltiossa. Pääsäännön mukaan täytäntöönpanovaiheessa ei myöskään voida tutkia tuomion antaneen tuomioistuimen toimivaltaa. Yleissopimuksessa on säännelty toisaalta tunnustaminen ja toisaalta täytäntöönpano. Tunnustaminen ei yleensä edellytä minkään viranomaisen antamaa päätöstä tai määräystä. Erityinen menettely on tarpeen ainoastaan silloin, kun tunnustaminen riitautetaan (26 artikla). Sen sijaan vieraassa valtiossa annetun tuomion täytäntöönpano edellyttää aina, että tuomion täytäntöönpanokelpoisuus on vahvistettu erityisessä menettelyssä (täytäntöönpanomääräys).

Tunnustaminen voidaan evätä ainoastaan eräissä poikkeustapauksissa, esimerkiksi silloin, kun tuomion tunnustaminen olisi vastoin tunnustavan valtion oikeusjärjestyksen perusteita. Sellainen tuomio, joka tunnustetaan, voidaan myös panna täytäntöön, jos se on täytäntöönpanokelpoinen siinä valtiossa, jossa se on annettu (31 artikla). Yleissopimuksen mukaan voidaan samoin edellytyksin kuin ulkomaiset tuomiot panna täytäntöön myös tuomioistuimessa tehdyt sovinnot ja viralliset asiakirjat (actes authentiques) (50 ja 51 artikla).

Täytäntöönpanomääräystä on haettava yleissopimuksessa erikseen nimetyltä viranomaiselta, Suomessa käräjäoikeudelta (32 artikla). Menettely täytäntöönpanomääräystä haettaessa on määrätty hyvin yksinkertaiseksi ja nopeaksi. Asia on ratkaistava varaamatta vastapuolelle tilaisuutta tulla kuulluksi (34 artikla). Vastapuolella on kuitenkin oikeus hakea määräajassa muutosta sellaiseen päätökseen, jolla hakemus on hyväksytty (36 artikla). Muutosta haetaan yleissopimuksessa erikseen mainitulta oikeusviranomaiselta, Suomessa hovioikeudelta. Muutoksenhakumenettelyssä kuullaan myös muutoksenhakijan vastapuolta (37 artikla).

Loppumääräykset. Brysselin yleissopimuksen loppumääräyksien mukaan Euroopan yhteisöjen jäsenyys velvoittaa yleissopimukseen liittymiseen tähtäävien neuvottelujen ryhtymiseen. Itse liittyminen tapahtuu erityisellä sopimuksella, jonka osapuolia ovat uudet jäsenvaltiot ja aikaisemmat sopimusvaltiot (63 artikla). Liittymissopimukseen kirjataan liittymisen edellyttämät yleissopimuksen määräysten muutokset ja mukautukset. Tämän esityksen liitteeksi on otettu niin sanottu konsolidoitu versio Brysselin yleissopimuksesta, jossa on otettu huomioon vuoden 1978, 1982, 1989 liittymissopimuksissa sekä Itävallan, ja Ruotsin ja Suomen liittymissopimuksessa tehdyt muutokset ja mukautukset.

Loppumääräyksissä todetaan myös, että yleissopimukseen liitetty pöytäkirja on yleissopimuksen erottamaton osa (65 artikla) ja että yleissopimus on voimassa rajoittamattoman ajan (66 artikla).

Brysselin yleissopimuksen alueellinen soveltamisala

Brysselin yleissopimuksessa ei ole vuoden 1989 liittymissopimuksen voimaantulon jälkeen nimenomaista määräystä sopimuksen alueellisesta soveltamisalasta. Pääsääntöisesti yleissopimus on voimassa sopimusvaltioiden Eurooppaan kuuluvilla alueilla. Sopimuksen alueellista soveltamisalaa ei kaikkien jäsenvaltioiden osalta kuitenkaan voi pitää itsestään selvänä. Kysymystä on arvioitava vuoden 1989 liittymissopimuksella kumotun 60 artiklan sekä kyseisestä liittymissopimuksesta tehdyn selitysmuistion perusteella (Almeida Cruz/Desantes Real/Jenard).

Alankomaiden osalta Brysselin yleissopimus on myös voimassa Aruballa, koska Alankomaat ennättivät antaa kumotun 60 artiklan mukaisen ilmoituksen, jolla sopimuksen soveltamisalaa laajennettiin Arubaan. Alankomaiden Antillien osalta vastaavaa ilmoitusta ei ole annettu, joten sopimus ei ole siellä voimassa.

Italian suhteen voidaan todeta, ettei yleissopimus ole voimassa San Marinossa, vaikka Italia vastaakin kyseisen valtion ulkopoliittisista suhteista. Yleissopimus ei ole voimassa Vatikaanissa.

Portugalin osalta yleissopimus on voimassa Azoreilla ja Madeiralla, jotka ovat osa emämaata. Yleissopimus ei ole voimassa Macaossa tai Timor-Lestessä, mutta voidaan saattaa näillä alueilla voimaan Portugalin yksipuoleisella ilmoituksella.

Ranskan merentakaiset departementit (Guadeloupe, Ranskan Guayana, Martinique ja R‚union), Ranskan merentakaiset alueet (Ranskan eteläiset ja antarktiset alueet, Ranskan Polynesia, Uusi-Kaledonia) ja erityiset alueelliset yhteisöt (Mayotte ja Saint-Pierre-et-Miquelon) kuuluvat emämaahan ja yleissopimuksen alueelliseen soveltamisalaan. Yleissopimus ei ole voimassa Andorrassa eikä Monacossa.

Tanskan osalta yleissopimusta ei sovelleta Färsaarilla tai Grönlannissa. Tanska voi myöhemmin ilmoittaa yleissopimuksen voimassaolosta myös näillä alueilla.

Yhdistyneellä Kuningaskunnalla on Euroopassa alueita, joiden osalta yleissopimus ei ole voimassa. Kyseiset alueet ovat Kanaalisaaret, Man-saari, Gibraltar ja Kyproksen Yhdistyneelle Kuningaskunnalle kuuluvat vyöhykkeet. Yhdistynyt Kuningaskunta voi myöhemmin ilmoittaa yleissopimuksen voimassaolosta näillä alueilla. Tämä koskee myös Yhdistyneen Kuningaskunnan Euroopan ulkopuolisia alueita, esimerkiksi Anguillaa, Bermuda-saaria, Brittiläisiä Neitsytsaaria, Monserratia sekä Turks- ja Caisossaaria.

Itävallan, Suomen ja Ruotsin liittymissopimus ja sen voimaantulo

Liittymissopimuksella Suomi, Ruotsi ja Itävalta liittyivät Brysselin yleissopimukseen sekä vuoden 1971 pöytäkirjaan sellaisena kuin se on myöhemmin tehtyine mukautuksineen ja muutoksineen (1 artikla).

Liittymissopimus sisältää, lukuun ottamatta uusien sopimusvaltioiden liittymisestä seuraavia välttämättömiä teknisiä mukautuksia, vain vähäisiä sisällöllisiä muutoksia. Nämä muutokset käsitellään lähemmin tämän esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa.

Liittymissopimus tulee kansainvälisesti voimaan kolmannen kalenterikuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun kaksi sopimuksen allekirjoittanutta valtiota, joista yhden on oltava Itävalta, Suomi tai Ruotsi, on tallettanut ratifioimiskirjansa. Tämän jälkeen liittymissopimuksen oikeusvaikutukset alkavat jokaisen allekirjoittajavaltion osalta kolmannen kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun asianomainen valtio on tallettanut ratifioimiskirjansa.

2. Brysselin yleissopimuksen ja Suomessa voimassa olevan oikeuden keskeiset erot

Kuten edellä on esitetty, Brysselin yleissopimuksen määräykset vastaavat, lukuun ottamatta EY-tuomioistuimen tulkintavaltaa koskevia määräyksiä, pääosiltaan Luganon yleissopimuksen määräyksiä. Vähäisiä eroavuuksia kuitenkin löytyy yleissopimuksen toimivaltaa käsittelevän toisen osaston erityisiä määräyksiä tuomioistuimen toimivallasta sisältävän toisen jakson 5 artiklan 1 kohdassa, yksinomaista toimivaltaa käsittelevän viidennen jakson 16 artiklan 1 b kohdassa ja tuomioistuimen toimivaltaa koskevaa sopimusta käsittelevän kuudennen jakson 17 artiklan 5 kohdassa sekä tunnustamista ja täytäntöönpanoa käsittelevän kolmannen osaston tunnustamista koskevan ensimmäisen jakson 28 artiklassa. Brysselin yleissopimuksen liitteenä olevan pöytäkirjan ja Luganon yleissopimuksen Pöytäkirjan N:o 1 määräyksissä on myös eroavuuksia.

Myös muita, lähinnä teknisiä eroja löytyy sopimustekstistä, koska kyseessä on kaksi eri yleissopimusta. Nämä eroavaisuudet ovat kuitenkin merkitykseltään vähäisiä.

Koska poikkeavuudet yleissopimuksien määräyksissä ovat niin vähäiset, ei yksityiskohtaisissa perusteluissa Brysselin yleissopimuksen jokaista määräystä ole selostettu erikseen. Tämän sijasta yksityiskohtaisten perustelujen osalta viitataan soveltuvin osin Luganon yleissopimuksen voimaansaattamisesta vuonna 1992 annetun hallituksen esityksen perusteluihin. Yllä luetellut eroavaisuudet käsitellään kuitenkin tämän esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa, samoin kuin liittymissopimuksen määräykset ja siitä seuranneet muutokset yleissopimuksen liitteenä olevaan pöytäkirjaan.

Brysselin sopmuksen voimaantulo vaikuttaa myös muuhun lainsäädäntöön siltä osin kun siinä on viitattu Luganon sopimukseen. Merilaissa (674/1994) viitataan kahdessa yhteydessä Luganon sopimukseen. Kyseisiä viittauksia on täydennettävä viittauksella myös Brysselin sopimukseen. Yksityiskohtaisten perustelujen 2.2. jaksossa muutosta on selostettu lähemmin.

Yleistä

Itävallan, Suomen ja Ruotsin liittymissopimuksella annetaan Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelle toimivalta antaa myös suomalaisia tuomioistuimia sitovia yleissopimuksen määräyksien tulkintaa koskevia ennakkoratkaisuja. Liittymissopimus rajoittaa täten Suomen tuomioistuinten tuomiovaltaa ja siten hallitusmuodon 1 ja 2 §:n mukaan Suomelle kuuluvaa täysivaltaisuutta.

Luganon yleissopimus

Luganon yleissopimuksen Pöytäkirjassa N:o 2 ja siihen liitetyissä kahdessa selityksessä yhdenmukaisen tulkinnan turvaaminen on järjestetty tietojen vaihdon ja neuvonpidon periaatteelle. Sopimusvaltioiden tuomioistuinten on Luganon yleissopimusta soveltaessaan ja tulkitessaan kiinnitettävä asianmukaista huomiota niihin periaatteisiin, jotka ilmenevät toisten sopimusvaltioiden tuomioistuinten varteenotettavista tuomioista Luganon yleissopimusta sovellettaessa. Sen johdosta, että Luganon yleissopimus pohjautuu Brysselin yleissopimukseen, tämä ei kuitenkaan yksinään ole riittävää. Huomiota tulee kiinnittää myös Brysselin yleissopimuksen soveltamiskäytäntöön.

Luganon yleissopimusta laadittaessa on nimittäin ollut lähtökohtana, että yleissopimuksen niitä määräyksiä, jotka ovat samansisältöiset Brysselin yleissopimuksen vastaavien määräysten kanssa, tulee tulkita niiden EY-tuomioistuimen tulkintaratkaisujen mukaisesti, jotka on annettu Brysselin yleissopimuksesta ennen kuin Luganon yleissopimus on avattu allekirjoittamista varten. Tämä todetaan nimenomaisesti pöytäkirjan johdanto-osassa. Vaikka EY-tuomioistuimen myöhemmin antamille tulkintaratkaisuille ei ole nimenomaisesti annettu tällaista erityisasemaa, tulee kuitenkin myös niihin kiinnittää huomiota. Pöytäkirjaan liitetyssä EFTA-valtioiden hallitusten edustajien selityksessä nimittäin pidetään perusteltuna, että EFTA-valtioiden tuomioistuimet ottavat huomioon myös EY- tuomioistuimen tulkintaratkaisut samoin kuin EY-valtioiden tuomioistuinten ratkaisut Brysselin yleissopimuksen sellaisten määräysten soveltamisessa, jotka ovat samansisältöiset Luganon yleissopimuksessa. Toiselta puolen EY-valtioiden hallitusten edustajat ovat selityksessään ilmoittaneet pitävänsä perusteltuna, että myös EY-tuomioistuin kiinnittää asianmukaista huomiota niihin ratkaisuihin, jotka on annettu Luganon yleissopimusta sovellettaessa.

Tässä yhteydessä on kuitenkin korostettava, että EY-tuomioistuimella ei ole toimivaltaa tulkita Luganon yleissopimuksen määräyksiä ja etteivät EU:n jäsenvaltioiden sen enempää kuin EFTA:n jäsenvaltioidenkaan tuomioistuimet voi kääntyä EY-tuomioistuimen puoleen tulkintaongelman johdosta käsitellessään asiaa johon on sovellettava Luganon yleissopimusta.

Brysselin yleissopimus

Brysselin yleissopimuksen ovat keskenään solmineet EY:n jäsenvaltiot itsenäisinä valtioina. Tämän vuoksi sopimusvaltiot ovat sopineet erikseen myös Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen vallasta tulkita yleissopimusta. Vuoden 1971 pöytäkirjassa omaksuttu järjestelmä EY-tuomioistuimen tulkintavallasta on samantapainen kuin mikä se on Euroopan talousyhteisöä koskevan Rooman sopimuksen 177 artiklan mukaan. Jossain määrin järjestelmät kuitenkin poikkeavat toisistaan.

Viimeksi vuoden 1989 liittymissopimuksella muutetun vuoden 1971 pöytäkirjan mukaan EY-tuomioistuimella on toimivalta ylimpänä tuomioistuimena tulkita yleissopimusta. EY-tuomioistuimelta voidaan ensinnäkin pyytää ratkaisua yleissopimuksen tulkinnasta EU-valtion kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa. Toiseksi EY-tuomioistuimelta voidaan pyytää tulkintaratkaisua silloin, kun näyttää siltä, että yleissopimuksen soveltaminen jonkin valtion tuomioistuimissa on ristiriidassa EY-tuomioistuimen tai toisen EU-valtion eräiden tuomioistuinten tulkintaratkaisujen kanssa.

EY-tuomioistuin antaa varsinaiset tulkintaratkaisunsa tuomion (arrˆt) muodossa. Esimerkiksi asiaa käsittelevän tuomioistuimen pyynnöstä EY- tuomioistuin antaa ratkaisun siitä, mitä yleissopimuksen tietty sopimuskohta tarkoittaa eli miten sitä on tulkittava. EY-tuomioistuin ei sitä vastoin ota kantaa siihen, miten kansallisessa tuomioistuimessa vireillä oleva asia tulisi ratkaista, vaan se jää asianomaisen tuomioistuimen tehtäväksi. Soveltaessaan yleissopimusta tämä tuomioistuin on kuitenkin velvollinen noudattamaan sitä tulkintaa, jonka EY-tuomioistuin on osoittanut.

Oikeus tulkintaratkaisun pyytämiseen on rajoitettu. Esimerkiksi riidan asianosaiset eivät voi sitä pyytää. Kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa, sitä voi pyytää ainoastaan asiaa käsittelevä tuomioistuin. Kuitenkaan esimerkiksi sellaiset tuomioistuimet, jotka ratkaisevat asian ensimmäisenä oikeusasteena, eivät voi pyytää tulkintaratkaisua. Kun on kysymys yleissopimuksen tulkinnasta muussa tilanteessa kuin kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa, mahdollisuus tulkintaratkaisun pyytämiseen taas on ainoastaan eräillä viranomaisilla.

Luganon yleissopimus ei vaikuta EU-maiden kesken voimassa olevaan Brysselin yleissopimuksen soveltamiseen. Uusien sopimusvaltioiden osalta tämä tarkoittaa, että siirtymäajan, eli kunnes Itävallan, Suomen ja Ruotsin liittymissopimus on tullut voimaan suhteessa kaikkiin sen allekirjoittaneisiin valtioihin, sovelletaan suhteessa sellaisiin valtioihin, joissa liittymissopimus ei vielä ole voimassa, Luganon sopimusta. Siirtymäajan jälkeen Luganon yleissopimusta sovelletaan ainoastaan suhteessa Islantiin, Norjaan ja Sveitsiin. Liittymissopmuksen voimaantulon myötä Luganon yleissopimuksen merkitys vähenee. Jos Luganon yleissopimukseen liittyneiden valtioiden määrä lisääntyy, lisääntyy kuitenkin vastaavasti tämän yleissopimuksen merkitys.

Esityksen tavoitteena on saattaa voimaan Itävallan, Suomen ja Ruotsin liittymissopimus.

Liittymissopimuksen voimaansaattamiseksi esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Itävallan, Suomen ja Ruotsin liittymissopimuksen. Liittymissopimuksen ehdotetaan voimaansaatettavaksi niin sanotulla blankolailla, sillä Brysselin yleissopimuksen määräysten soveltaminen ei edellytä niiden täydentämistä kansallisesti. Siltä osin kuin eräät teknisluontoiset määräykset edellyttävät täsmennystä, nämä täsmennykset ehdotetaan tehtäväksi asetuksella.

Koska Brysselin rinnakkaisyleissopimus, eli Luganon yleissopimus, jo on Suomessa voimassa olevaa oikeutta, tällä esityksellä ei ole kansallisia taloudellisia tai organisatorisia vaikutuksia. Esityksellä ei myöskään ole vaikutuksia ympäristöön tai eri kansalaisryhmien nykyiseen asemaan.

Uusien jäsenvaltioiden liittymisen edellyttämät muutokset Brysselin yleissopimukseen valmisteltiin pysyvien edustajien komitean asettamassa työryhmässä vuoden 1996 kuluessa. Sopimusvaltiot allekirjoittivat liittymissopimuksen Brysselissä 29 päivänä marraskuuta 1996.

Tämä esitys on valmisteltu oikeusministeriössä virkatyönä.

I OSASTO

YLEISET MÄÄRÄYKSET

1 artikla. Artiklassa määrätään Itävallan, Suomen ja Ruotsin liittymisestä Brysselin yleissopimukseen sekä sen tulkintaa EY-tuomioistuimessa koskevaan pöytäkirjaan, sellaisena kuin yleissopimus on mukautettuna ja muutettuna vuoden 1978, 1982 ja 1989 liittymissopimuksilla.

II OSASTO

VUODEN 1968 YLEISSOPIMUKSEN MUKAUTUKSET

2 artikla. Artiklalla tehdään tekninen mukautus vuoden 1968 yleissopimukseen myöhempine mukautuksineen. Sen 3 artiklan toisen alakohdan esimerkinomaista luetteloa täydennetään niillä Itävallan, Suomen ja Ruotsin sisäisillä eksorbitanteilla toimivaltasäännöksillä, joita ei voida soveltaa silloin, kuin vastaajalla on kotipaikka toisessa sopimusvaltiossa. Suomen osalta mainitut toimivaltasäännökset ovat samat kuin Luganon yleissopimuksen vastaavassa luettelossa.

3 artikla. Artiklalla tehdään tekninen mukautus vuoden 1968 yleissopimukseen myöhempine mukautuksineen. Sen 32 artiklan 1 kohtaan lisätään ne oikeusviranomaiset, joilla on oikeus ottaa vastaan täytäntöönpanokelpoisuuden vahvistamista koskevan pyynnön. Suomessa tämä oikeusviranomainen on käräjäoikeus. Artikla on Suomen osalta sama kuin Luganon yleissopimuksessa.

4 artikla. Artiklalla tehdään tekninen mukautus vuoden 1968 yleissopimukseen myöhempine mukautuksineen. Sen 37 artiklan 1 kohtaan lisätään ne tuomioistuimet, joilta haetaan muutosta päätökseen, jolla on vahvistettu, että päätös on täytäntöönpanokelpoinen. Suomessa muutosta haetaan hovioikeudelta. Lisäksi 37 artiklan 2 kohtaan lisätään ne tuomioistuimet, joilta voi hakea muutosta saman artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun päätökseen. Suomessa muutosta hovioikeuden päätökseen haetaan valittamalla korkeimmalta oikeudelta. Artikla on Suomen osalta sama kuin Luganon yleissopimuksessa.

5 artikla. Artiklalla tehdään tekninen mukautus vuoden 1968 yleissopimukseen myöhempine mukautuksineen. Sen 40 artiklan 1 kohtaan lisätään ne tuomioistuimet, joilta täytäntöönpanon hakija voi hakea muutosta, kun täytäntöönpano on ensi asteessa evätty. Suomessa muutosta haetaan hovioikeudelta. Artikla on Suomen osalta sama kuin Luganon yleissopimuksessa.

6 artikla. Artiklalla tehdään tekninen mukautus vuoden 1968 yleissopimukseen myöhempine mukautuksineen. Sen 41 artiklaan lisätään ne tuomioistuimet, joilta täytäntöönpanon hakija voi hakea muutosta 40 artiklassa tarkoitettuun päätökseen. Suomessa muutosta haetaan valittamalla korkeimmalta oikeudelta. Artikla on Suomen osalta sama kuin Luganon yleissopimuksessa.

7 artikla. Artiklalla tehdään tekninen mukautus vuoden 1968 yleissopimukseen myöhempine mukautuksineen. Sen 55 artiklaan lisätään ne Itävaltaa, Suomea ja Ruotsia koskevat kansainväliset sopimukset, jotka Brysselin yleissopimus korvaa siltä osin kuin tällaisiin sopimuksiin sisältyy Brysselin yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvia määräyksiä. Suomen osalta kyseessä olevat sopimukset ovat jo korvautuneet Luganon yleissopimuksen voimaan tulon myötä.

III OSASTO

VUODEN 1968 YLEISSOPIMUKSEN LIITTEENÄ OLEVAAN PÖYTÄKIRJAAN TEHTÄVÄT MUKAUTUKSET

8 artikla. Artiklalla muutetaan vuoden 1968 yleissopimuksen liitteenä olevan pöytäkirjan V artiklaa. Muutettuna artikla vastaa sisällöllisesti Luganon yleissopimuksen ensimmäisen pöytäkirjan V artiklaa.

9 artikla. Artiklalla täydennetään vuoden 1968 yleissopimuksen liitteenä olevan pöytäkirjan V a artiklaa. Artiklaan on lisätty toinen kappale, jossa todetaan, että Ruotsin maksamismääräystä ja virka-apumenettelyä koskevissa yksinkertaistetuissa menettelyissä termi "tuomioistuin" käsittää myös Ruotsin kruununvoutiviranomaisen. V a artikla poikkeaa siten Luganon yleissopimuksen ensimmäisen pöytäkirjan V a artiklasta, jossa toisen kappaleen mainintaa ei ole.

10 artikla. Artiklalla lisätään vuoden 1968 yleissopimuksen liitteenä olevaan pöytäkirjaan uusi V e artikla. Artiklassa määrätään, että hallintoviranomaisten vahvistamia tai virallisiksi todistamia elatusvelvollisuutta koskevia sopimuksia pidetään myös yleissopimuksen 50 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitettuina virallisina asiakirjoina. Artikla on Suomen osalta tärkeä, koska ei ole muuta määräystä siitä, että elatusapusopimusta, joka on Suomessa vahvistettu sosiaalilautakunnan päätöksellä, eli hallinnollisessa menettelyssä, olisi käsiteltävä täytäntöönpanokelpoisena asiakirjana. Vastaavaa artiklaa ei ole Luganon yleissopimuksessa.

IV OSASTO

VUODEN 1971 PÖYTÄKIRJAN MUKAUTUKSET

11 artikla. Artiklalla tehdään tekninen mukautus vuoden 1971 pöytäkirjan 1 artiklaan siten, että EY-tuomioistuimella todetaan olevan toimivalta tulkita myös Itävallan, Suomen ja Ruotsin liittymissopimusta.

12 artikla. Artiklalla tehdään tekninen mukautus vuoden 1971 pöytäkirjan 2 artiklan 1 kohtaan siten, että siihen lisätään tuomioistuimet, joilla on oikeus uusissa jäsenvaltioissa pyytää ennakkoratkaisua Rooman yleissopimuksen tulkinnasta. Suomessa kyseisiä tuomioistuimia ovat korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus.

V OSASTO

SIIRTYMÄSÄÄNNÖKSET

13 artikla. Artiklassa määrätään liittymissopimuksissa mukautetun yleissopimuksen ja vuoden 1971 pöytäkirjan ajallisesta sovellettavuudesta. Artiklan 1 kappaleessa määrätään, ettei yleissopimusta sovelleta taannehtivasti. Yleissopimusta sovelletaan täten vain sellaisiin oikeudenkäyteihin, jotka on pantu vireille, tai virallisiin asiakirjoihin, jotka on laadittu, sen jälkeen, kun yleissopimus on tullut voimaan tuomiovaltiossa. Kun on kysymys tunnustamisesta tai täytäntöönpanosta, vaaditaan lisäksi, että tuomio on annettu tai asiakirja on laadittu sen jälkeen, kun yleissopimus on tullut voimaan myös täytäntöönpanovaltiossa.

Artiklan 2 kappaleessa määrätään, että myös sellainen tuomio, joka on annettu sen jälkeen kun yleissopimus on tullut voimaan tuomiovaltion ja täytäntöönpanovaltion välillä, mutta joka on annettu ennen yleissopimuksen voimaantuloa vireille tulleessa asiassa, on tunnustettava ja pantava täytäntöön yleissopimuksen III osaston määräysten mukaisesti, jos sovelletut toimivaltasäännökset vastaavat yleissopimuksen II osaston määräyksiä tai asianomaisten valtioiden välillä olleen muun kahden- tai monenvälisen sopimuksen määräyksiä. Luganon yleissopimuksen 54 artikla sisältää vastaavan siirtymäsäännöksen.

VI OSASTO

LOPPUMÄÄRÄYKSET

14 artikla. Artiklan 1 kohdassa määrätään, että Euroopan yhteisöjen neuvoston pääsihteeri toimittaa Itävallan, Suomen ja Ruotsin hallituksille Brysselin yleissopimuksen, vuoden 1971 pöytäkirjan sekä vuoden 1978, 1982 ja 1989 yleissopimusten oikeaksi todistetun jäljennöksen englannin, espanjan, hollannin, iirin, italian, kreikan, portugalin, ranskan, saksan ja tanskan kielellä. Artiklan 2 kohdan mukaan kyseisten asiakirjojen suomen ja ruotsin kielellä laaditut tekstit ovat todistusvoimaisia samoin edellytyksin kuin kyseisten asiakirjojen muut tekstit.

15 artikla. Artiklassa määrätään allekirjoittajavaltioiden velvollisuudesta ratifioida liittymissopimus.

16 artikla. Artiklassa määrätään liittymissopimuksen voimaantulosta. Artiklan 1 kohdan mukaan liittymissopimus tulee voimaan sopimuksen ratifioineiden valtioiden välillä kolmannen kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen kun yksi uusista sopimusvaltioista, eli Itävalta, Suomi tai Ruotsi sekä yksi Brysselin yleissopimuksen aiemmin ratifioineesta sopimusvaltioista on tallettanut ratifioimiskirjansa. Liittymissopimuksen kansainvälinen voimaantulo edellyttää siis Itävallan, Suomen tai Ruotsin sekä Brysselin yleissopimuksen jonkin vanhan sopimusvaltion ratifiointia. Artiklan 2 kohdassa määrätään voimaantulosta sellaisen valtion osalta, joka ratifioi liittymissopimuksen sen jälkeen, kun se on 1 kohdan mukaan tullut voimaan. Tällaisen valtion osalta liittymissopimus tulee voimaan ratifioimiskirjan tallettamisesta seuraavan kolmannen kuukauden ensimmäisenä päivänä.

17 artikla. Artiklassa määrätään, että Euroopan yhteisöjen neuvoston pääsihteerin tulee ilmoittaa allekirjoittajavaltioille ratifioimiskirjan talletuksesta sekä liittymissopimuksen voimaantulopäivästä sopimusvaltioiden osalta.

18 artikla. Artiklassa määrätään, että liittymissopimus laaditaan kahdellatoista jäsenvaltioiden virallisella kielellä ja että kaikki eri kieliversiot ovat yhtä todistusvoimaisia. Liittymissopimus talletetaan Euroopan yhteisöjen neuvoston pääsihteeristön arkistoon. Pääsihteeri toimittaa kunkin allekirjoittajavaltion hallitukselle liittymissopimuksen oikeaksi todistetun jäljennöksen.

II OSASTO

TOIMIVALTA

2 jakso. Erityisiä määräyksiä tuomioistuimen toimivallasta

5 artikla. Artiklan 1 kohta poikkeaa erään yksityiskohdan osalta Luganon yleissopimuksen 5 artiklan 1 kohdasta. Eroavaisuus koskee toimivallan määräytymistä työsopimusta koskevassa asiassa. Molempien yleissopimusten mukaan toimivaltainen tuomioistuin on ensisijaisesti sen paikkakunnan tuomioistuin, jolla työntekijä tavallisesti työskentelee. Mikäli työntekijä ei tavallisesti työskentele yhdessä ja samassa valtiossa, asia voidaan kuitenkin saattaa myös sen paikkakunnan tuomioistuimen tutkittavaksi, jossa se työnantajan liikepaikka, joka palkkasi työntekijän, sijaitsee tai sijaitsi. Brysselin yleissopimuksen mukaan oikeus kanteen nostamiseen työntekijän palkanneen työnantajan liikepaikan tuomioistuimessa on kuitenkin ainoastaan työntekijällä. Luganon yleissopimuksen mukaan sitä vastoin myös työnantajalla on tämä oikeus. Muutoin Brysselin yleissopimuksen 5 artiklan määräykset vastaavat Luganon yleissopimuksen 5 artiklan määräyksiä.

5 jakso. Yksinomainen toimivalta

16 artikla. 16 artiklan 1 b kohta eroaa Luganon yleissopimuksen vastaavasta sopimuskohdasta. Artiklan 1 b kohta sisältää poikkeuksen artiklan 1 a kohdasta ilmenevästä perussäännöstä, jonka mukaan myös kiinteän omaisuuden vuokraa koskevat asiat on käsiteltävä sen valtion tuomioistuimessa, missä kiinteistö sijaitsee. Määräys on laadittu nimenomaan pitäen silmällä lyhytaikaisia loma-asuntojen vuokrasopimuksia koskevia asioita. Sopimuskohdan mukaan asiassa, joka koskee kiinteistön vuokraamista tilapäiseen yksityiskäyttöön enintään kuudeksi peräkkäiseksi kuukaudeksi, toimivaltaisia ovat myös sen sopimusvaltion tuomioistuimet, jossa vastaajalla on kotipaikka. Toisin kuin Luganon sopimuksen osalta on laita, Brysselin yleissopimuksen 16 artiklan 1 b kohdan soveltamisen edellytyksenä on kuitenkin, että kiinteistön omistaja ja vuokramies molemmat ovat luonnollisia henkilöitä ja että heillä molemmilla on kotipaikka samassa sopimusvaltiossa. Luganon yleissopimuksen vastaavan määräyksen mukaan sen sijaan riittää, että vuokramies on luonnollinen henkilö ja että kummallakaan asianosaisella ei ole kotipaikkaa siinä valtiossa, jossa kiinteistö sijaitsee. Eroavuuksia yleissopimusten välillä on myös siltä osin, että Luganon yleissopimuksen Pöytäkirjan N:o 1 artikla 1 b:ssä mahdollistetaan varauman tekeminen yleissopimuksen 16 artiklan 1 b kohdan osalta. Varauman tekeminen ei Brysselin yleissopimuksen mukaan ole mahdollista. Muutoin Brysselin yleissopimuksen 16 artiklan määräykset vastaavat Luganon yleissopimuksen 16 artiklan määräyksiä.

6 jakso. Tuomioistuimen toimivaltaa koskeva sopimus

17 artikla. Brysselin yleissopimuksen 17 artiklan 5 kappale poikkeaa Luganon yleissopimuksen 17 artiklan 5 kappaleesta. Kyseisessä kappaleessa määrätään, että työsopimusta koskevassa asiassa oikeuspaikkasopimus voidaan tehdä pätevästi vain riidan syntymisen jälkeen. Brysselin yleissopimuksen mukaan tällainen oikeuspaikkasopimus on lisäksi myös pätevä silloin, kun työntekijä sen nojalla nostaa kanteen muussa kuin vastaajan kotipaikan tai 5 artiklan 1 kohdan mukaan määräytyvässä tuomioistuimessa. Luganon yleissopimuksessa ei ole tätä vastaavaa määräystä.

1.3. Vuoden 1971 pöytäkirja myöhempine muutoksineen

1 artikla. Artiklassa määrätään EY-tuomioistuimelle toimivalta antaa ratkaisu seuraavien asiakirjojen tulkinnasta: Brysselin yleissopimus sekä sen liitteenä oleva pöytäkirja, sen jälkeen tehdyt liittymissopimukset ja tässä tarkoitettu pöytäkirja.

2 artikla. Artiklassa määrätään niistä tuomioistuimista, jotka voivat pyytää ennakkoratkaisua tulkintakysymyksissä. Ennakkoratkaisua voivat vireillä olevan asian yhteydessä pyytää artiklan 1 kohdassa mainitut kunkin sopimusvaltion ylimmät tuomioistuimet. Lisäksi sitä voivat pyytää 2 kohdan mukaan sopimusvaltioiden tuomioistuimet muutoksenhakuasiaa käsitellessään. Artiklan 3 kohdassa määrätään, että yleissopimuksen 37 artiklassa tarkoitetussa asiassa sanotussa artiklassa luetellut tuomioistuimet voivat myös pyytää ennakkoratkaisua.

Vuoden 1971 pöytäkirjan mukainen ennakkoratkaisumenettely poikkeaa täten EY:n perustamissopimuksen mukaisesta ennakkoratkaisumenettelystä siten, että ensimmäisen asteen tuomioistuimilla ei ole oikeutta tehdä ennakkoratkaisupyyntöä.

3 artikla. Artiklassa määrätään oikeudesta ja velvollisuudesta pyytää ennakkoratkaisua. Artiklan 1 kohdan mukaan sopimusvaltioiden 2 artiklan 1 kohdassa mainitut ylimmät tuomioistuimet ovat velvollisia pyytämään EY-tuomioistuimelta ennakkoratkaisua, mikäli sellainen tuomioistuin katsoo, että päätöksen tekeminen edellyttää tulkintakysymyksen ratkaisemista. Artiklan 2 kohdan mukaan muut tuomioistuimet, joilla on 2 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti oikeus pyytää ennakkoratkaisua, voivat näin tehdä, mikäli päätöksen tekeminen edellyttää tulkintakysymyksen ratkaisemista. Velvollisuus pyytää ennakkoratkaisua on näin ollen vain sellaisilla luetelluilla tuomioistuimilla, joiden päätöksiin ei voida hakea muutosta.

4 artikla. Artiklan 1 kohdassa määrätään, että sopimusvaltion toimivaltainen viranomainen voi pyytää ratkaisua 1 artiklassa mainittuihin asiakirjoihin sisältyvien määräysten tulkintaa koskevaan kysymykseen, jos kyseisen valtion tuomioistuimen antama lainvoimainen päätös on ristiriidassa yhteisöjen tuomioistuimen antaman tulkinnan kanssa tai 2 artiklassa mainitun toisen sopimusvaltion tuomioistuimen lainvoimaisen päätöksen kanssa.

Luganon yleissopimuksen Pöytäkirja N:o 2:n 2 artiklan mukaisesti sopimusvaltiot vaihtavat keskenään tietoja sekä Luganon että Brysselin yleissopimuksien soveltamisesta. Artiklan mukaan sopimusvaltioiden asianomaiset viranomaiset toimittavat keskusviranomaiseksi nimetylle EY-tuomioistuimen kirjaajalle tuomioita, joissa on sovellettu jompaa kumpaa yleissopimusta. Suomessa asianomainen viranomainen, joka toimittaa määräyksessä tarkoitettuja tuomioita keskusviranomaiselle, on oikeusministeriö. Tämä huomioon ottaen on katsottava asianmukaiseksi, että oikeusministeriö myös on se kansallinen toimivaltainen viranomainen, joka voi pyytää EY-tuomioistuimelta Brysselin yleissopimuksen 4 artiklan mukaista tulkintaratkaisua.

Artiklan 2 kohdan mukaan tuomioistuimen artiklassa tarkoitetun pyynnön johdosta antama tulkinta ei vaikuta päätöksiin, joiden vuoksi tulkintaa pyydettiin. Artiklan 3 kohdassa annetaan myös sopimusvaltion kassaatiotuomioistuimen julkisasiamiehelle oikeus tehdä 1 kohdan mukainen pyyntö. Lisäksi 3 kohdan mukaan sopimusvaltio voi antaa tällaisen oikeuden muulle viranomaiselleen. Suomessa ei ole julkisasiamiehiä. Toistaiseksi ei myöskään ole tarpeellista nimetä toista viranomaista jolla, oikeusministeriön ohella, olisi oikeus pyytää EY-tuomioistuimelta artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tulkintaratkaisua. Artiklan 4 kohdassa annetaan sopimusvaltioille, Euroopan yhteisöjen komissiolle ja neuvostolle oikeus toimittaa tuomioistuimelle kirjelmiä ja kirjallisia huomautuksia kahden kuukauden kuluessa siitä, kun tuomioistuimen kirjaaja on ilmoittanut artiklan mukaisesta pyynnöstä sopimusvaltioille. Artiklan 5 kohdassa määrätään, että artiklan mukaisessa menettelyssä ei peritä oikeudenkäyntimaksuja eikä korvata kuluja.

5 artikla. Artiklan 1 kohdassa määrätään, että 1 artiklassa tarkoitettujen asiakirjojen tulkintamenettelyyn EY-tuomioistuimessa sovelletaan Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja sen liitteenä olevan yhteisöjen tuomioistuimen perussääntöä koskevan pöytäkirjan määräyksiä, joita sovelletaan ennakkoratkaisua pyydettäessä. Artiklan 1 kohdassa viitataan ensisijaisesti Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen 177 artiklaan. Kyseisen artiklan mukaisesti EY-tuomioistuimen ennakkoratkaisussa antama tulkinta Brysselin yleissopimuksen, vuoden 1971 pöytäkirjan tai liittymissopimuksien määräyksestä sitoo aina tulkintaratkaisua pyytänyttä tuomioistuinta.

Artiklan 2 kohdan mukaan tuomioistuimen työjärjestystä tarkistetaan ja täydennetään tarvittaessa perustamissopimuksen 188 artiklan mukaisesti.

6 artikla. Kyseisen artiklan sisältämä määräys poistettiin vuoden 1989 liittymissopimuksen 26 artiklalla, minkä vuoksi artikla on nyt tyhjä.

7 artikla. Artiklassa määrätään allekirjoittajavaltioiden velvollisuudesta ratifioida pöytäkirja.

8 artikla. Artiklassa määrätään pöytäkirjan voimaantulosta. Vuoden 1971 pöytäkirja on tullut voimaan alkuperäisten allekirjoittajavaltioiden välillä 1 päivänä syyskuuta 1975. Myöhemmin yleissopimukseen ja vuoden 1971 liittyneiden valtioiden osalta pöytäkirja tulee voimaan samanaikaisesti kuin varsinainen yleissopimus ja aikaisemmat liittymissopimukset.

9 artikla. Artiklassa määrätään Euroopan talousyhteisön ja täten Brysselin yleissopimuksen 63 artiklan mukaisesti myös Brysselin yleissopimuksen liittyvän valtion velvollisuudesta hyväksyä vuoden 1971 pöytäkirjan määräykset tarvittavin mukautuksin.

10 artikla. Artiklassa määrätään, että Euroopan yhteisöjen neuvoston pääsihteerin tulee ilmoittaa allekirjoittajavaltioille ratifioimiskirjan talletuksesta, pöytäkirjan voimaantulopäivästä sopimusvaltioiden osalta sekä 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta ilmoitetusta määräyksestä, jolla on annettu jollekin sopimusvaltion viranomaiselle oikeus pyytää lainvoimasta päätöstä koskevaa tulkintaratkaisua. Artiklan d kohta on poistettu.

11 artikla. Artiklassa määrätään sopimusvaltioiden velvollisuudesta toimittaa Euroopan neuvoston pääsihteerille kirjallisina niiden säädösten tekstit, joiden vuoksi 2 artiklan 1 kohdan ylimpien tuomioistuinten luetteloa on muutettava.

12 artikla. Artiklassa määrätään, että pöytäkirja on voimassa rajoittamattoman ajan.

13 artikla. Artiklassa määrätään pöytäkirjan tarkistamisesta. Kukin sopimusvaltio voi pyytää tarkistamista ja Euroopan yhteisöjen neuvoston puheenjohtaja on tällöin kutsuttava koolle tarkistuskonferenssin.

14 artikla. Artiklassa määrätään muun muassa pöytäkirjan eri kieliversioiden todistusvoimaisuudesta, pöytäkirjan tallettamisesta sekä oikeaksi todistetun jäljennöksen toimittamisesta allekirjoittajavaltioiden hallituksille.

1 §. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi, että Itävallan, Suomen ja Ruotsin liittymissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat voimassa niin kuin siitä on sovittu.

2 §. Pykälän mukaan oikeusministeriö olisi se viranomainen, joka on toimivaltainen pyytämään tulkintaratkaisua EY-tuomioistuimelta vuoden 1971 pöytäkirjan 4 artiklan mukaisesti. Tulkintapyynnön tekemisen edellytyksiä ja tulkintaratkaisun vaikutuksia sekä menettelyllisiä kysymyksiä on selvitetty edellä jaksossa 1.3. Pykälässä säädetään myös lain täytäntöönpanon ja soveltamisen edellyttämistä tarkemmista säännöksistä. Siltä osin kuin tarkemmat säännökset on tarpeen, ne annetaan asetuksella.

3 §. Pykälässä säädetään lain voimaantulosta. Lain ehdotetaan tulevan voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.

13 luvun 60 §. Pykälässä säädetään toimivaltaista tuomioistuinta koskevista sopimusehdoista koskien kappaletavaran kuljetuksesta syntynyttä riitaa. Pykälässä rajoitetaan sopimusosapuolien oikeutta tehdä tuomioistuimen toimivaltaa koskevaa sopimusta. Koska sopimuksen osapuolilla on Luganon yleissopimuksen mukaan oikeus vapaasti sopia kyseisestä tuomioistuimen toimivallasta, todetaan pykälän 4 momentissa muun muassa, että mitä 1 momentissa säädetään ei sovelleta, kun muuta seuraa tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla tehdystä yleissopimuksesta ja siihen liittyvistä pöytäkirjoista.

Koska Brysselin yleissopimus takaa saman sopimusvapauden kuin Luganon yleissopimus, ehdotetaan 4 momenttia muutettavaksi siten, että siinä viitataan myös Brysselin sopimukseen.

21 luvun 5 §. Pykälässä säädetään toimivaltaisesta merioikeudesta matkustajien kuljetuksessa. Pykälän 1 momentissa todetaan sallituksi, että sopimuksessa määrätyllä tavalla rajoitetaan kantajan oikeutta valita missä merioikeudessa hän nostaa kanteen sekä todetaan muut rajoitukset tehottomiksi. 2 momentin mukaan mitä 1 momentissa säädetään ei sovelleta, kun muuta seuraa tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla tehdystä yleissopimuksesta ja siihen liittyvistä pöytäkirjoista.

Koska Brysselin yleissopimus takaa saman sopimusvapauden kuin Luganon yleissopimus, ehdotetaan 2 momenttia muutettavaksi siten, että siinä viitataan myös Brysselin sopimukseen.

Liittymissopimus tulee voimaan sopimuksen ratifioineiden valtioiden välillä kolmannen kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun Itävalta, Suomi tai Ruotsi sekä yksi Brysselin yleissopimuksen jo ratifioinut sopimusvaltio on tallettanut ratifioimiskirjansa. Ratifioinnin tämän jälkeen suorittavan valtion osalta liittymissopimus tulee voimaan ratifioimiskirjan tallettamisesta seuraavan kolmannen kuukauden ensimmäisenä päivänä.

Esitykseen sisältyvä laki on tarkoitettu tulemaan voimaan samana ajankohtana kuin liittymissopimus Suomen osalta tulee voimaan. Ennen lain voimaantuloa sovelletaan tuomioistuimen kansainvälisen toimivallan ja tuomioiden täytäntöönpanon suhteen aikaisempaa lakia.

Suomen lainsäädäntö ei sisällä yleisiä säännöksiä siitä, milloin kansainvälisiä liittymiä omaava yksityisoikeudellinen riita-asia voidaan ottaa täällä tutkittavaksi. Tilanne on sama ulkomaisen yksityisoikeudellista vaatimusta koskevan tuomion tunnustamisen ja täytäntöönpanon suhteen. Lailla hyväksytty Luganon yleissopimus on kuitenkin muuttanut tilannetta suhteessa sopimusvaltioihin. Brysselin yleissopimuksen soveltamisala on sama kuin Luganon yleissopimuksen, minkä vuoksi Brysselin yleissopimuksen määräykset osin rajoittavat Luganon yleissopimuksen soveltamista. Näin ollen, ja kun vuoden 1971 pöytäkirjassa EY-tuomioistuimelle annettu tulkintatoimivalta rajoittaa Suomen tuomioistuinten tuomiovaltaa ja siten hallitusmuodon 1 ja 2 §:n mukaan Suomelle kuuluvaa täysivaltaisuutta, eduskunnan suostumus Itävallan, Suomen ja Ruotsin liittymissopimuksen hyväksymiseksi on tarpeen.

Brysselin yleissopimukseen liittyvän vuoden 1971 pöytäkirjalla annetaan EY- tuomioistuimelle toimivalta tulkita Brysselin yleissopimuksen, vuoden 1971 pöytäkirjan ja myöhemmin tehtyjen liittymissopimusten määräyksiä. Vuoden 1971 pöytäkirjan 3 artiklan 1 kohdan nojalla velvoitetaan sopimusvaltioiden ylimmät tuomioistuimet pyytämään EY-tuomioistuimelta ennakkoratkaisua niiden käsiteltävänä olevaan asiaan vaikuttavan sopimusmääräyksen tulkinnasta. Myös valitusasteen tuomioistuimilla on oikeus pyytää ennakkoratkaisua. Ennakkoratkaisussa esitetty tulkinta sitoo kansallista tuomioistuinta, vaikka sen toimivaltaan jääkin ratkaista itse asia. Näin ollen EY-tuomioistuin hyväksytään osaksi suomalaista tuomioistuinjärjestelmää ja osa suomalaisten tuomioistuinten tuomiovallasta siirretään EY-tuomioistuimelle.

EY-tuomioistuimen toimivallan on katsottu rajoittavan suomalaisten tuomioistuimien riippumattomuutta, koska tuomioistuimen hallitusmuodon 2 §:n 4 momentin tarkoittamaan riippumattomuuteen kuuluu riippumattomuus muista toimielimistä myös laintulkintakysymyksissä (PeVL 14/1994 vp). Perustuslakivaliokunta on myös samassa yhteydessä katsonut, että ennakkoratkaisumenettely on ristiriidassa myös hallitusmuodon 53 ja 56 §:n säännösten kanssa, koska ylin tuomiovalta, joka näiden pykälien mukaan kuuluu korkeimmalle oikeudelle ja korkeimmalle hallinto-oikeudelle, sisältää myös sovellettavien säännösten tulkinnasta päättämisen.

Suomen liittymisestä Euroopan unioniin tehtyyn sopimukseen liittyvän asiakirjan 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti Suomi on sitoutunut liittymään muun muassa Brysselin yleissopimukseen. Liittymissopimusta koskevan hallituksen esityksen mukaan liittyminen liittymissopimukseen liittyvässä asiakirjassa tarkoitettuihin sopimuksiin tapahtuu kuitenkin tavanomaisen valtiosopimuskäytännön mukaisessa järjestelyssä (HE 135/1994 vp s. 102). Tämän vuoksi lakiehdotus Itävallan, Suomen ja Ruotsin liittymisestä tuomioistuimen toimivaltaa sekä tuomioiden täytäntöönpanoa yksityisoikeuden alalla koskevaan yleissopimukseen sekä sen tulkintaa Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa koskevaan pöytäkirjaan tehdyn yleissopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä on käsiteltävä valtiopäiväjärjestyksen 69 §:n 1 momentissa säädetyssä järjestyksessä.

Edellä olevan perusteella ja hallitusmuodon 33 §:n mukaisesti esitetään, että

Eduskunta hyväksyisi ne Brysselissä 29 päivänä marraskuuta 1996 tehdyn liittymissopimuksen määräykset, jotka vaativat Eduskunnan suostumuksen.

Koska liittymissopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, ja koska liittymissopimuksen voimaansaattaminen edellyttää eräitä muutoksia voimassa olevaan lainsäädäntöön, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraavat lakiehdotukset:

1.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti, joka on tehty valtiopäiväjärjestyksen 69 §:n 1 momentissa määrätyllä tavalla, säädetään:

1 §

Brysselissä 29 päivänä marraskuuta 1996 Itävallan, Suomen ja Ruotsin liittymisestä Brysselissä 27 päivänä syyskuuta 1968 tehtyyn yleissopimukseen tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla, siihen liittyvään pöytäkirjaan sekä yleissopimuksen tulkintaa Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa koskevaan pöytäkirjaan tehdyn yleissopimuksen määräykset ovat, siltä osin kuin ne kuuluvat lainsäädännön alaan, voimassa niin kuin siitä on sovittu.

2 §

Brysselin yleissopimuksen tulkintaa Eu- roopan yhteisöjen tuomioistuimessa koskevan pöytäkirjan 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu toimivaltainen viranomainen on Suomessa oikeusministeriö.

3 §

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta ja soveltamisesta annetaan tarvittaessa asetuksella.

4 §

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.

---

2.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 15 päivänä heinäkuuta 1994 annetun merilain (674/1994) 13 luvun 60 §:n 4 momentti ja 21 luvun 5 §:n 2 momentti, seuraavasti:

13 luku

Kappaletavaran kuljetus

60 §

---

Mitä 1 momentissa säädetään ei sovelleta, ellei sovittu lastaussatama eikä sovittu purkaussatama sijaitse Suomessa, Norjassa, Ruotsissa tai Tanskassa taikka, kun muuta seuraa tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla tehdyistä yleissopimuksista ja niihin liittyvistä pöytäkirjoista (SopS 44/1993 ja SopS / ).

21 luku

Toimivaltainen tuomioistuin ja oikeudenkäynti merioikeusjutuissa

5 §

---

Mitä 1 momentissa säädetään ei sovelleta, kun muuta seuraa tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden täytäntöönpanosta yksitysoikeuden alalla tehdyistä yleissopimuksista ja niihin liittyvistä pöytäkirjoista.

---

---

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. Ennen tämän lain voimaantuloa tehtyihin sopimuksiin sovelletaan aikaisempaa lakia.

---

Naantalissa 24 päivänä heinäkuuta 1998

Tasavallan Presidentti
MARTTI AHTISAARI

Ministeri
Ole Norrback