Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi konttilaki. Ehdotetulla lailla saatetaan Suomen kansallinen lainsäädäntö vastaamaan Genevessä 2 päivänä joulukuuta 1972 turvallisista konteista tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen määräyksiä. Kontin omistaja olisi vastuussa siitä, että kontti pidetään kunnoltaan turvallisena sitä kansainväliseen liikenteeseen käytettäessä. Kontti olisi turvallinen silloin, kun se rakenteensa lujuuden ja varusteidensa osalta täyttää yleissopimuksessa asetetut kestävyysvaatimukset. Kontin turvallisen kunnon toteamiseksi ja sen säilymisen varmistamiseksi on tarkoitus luoda konttien hyväksymis- ja valvontajärjestelmä. Konttien käyttöönottohyväksyminen kuuluisi turvatekniikan keskuksen hyväksymälle tarkastuslaitokselle.

Esityksessä ehdotetaan lisäksi, että eduskunta hyväksyisi turvallisista konteista tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen. Yleissopimus on tullut kansainvälisesti voimaan 6 päivänä syyskuuta 1977. Tarkoituksena on mahdollisimman pian sen jälkeen, kun Suomen kansallinen lainsäädäntö on saatettu yleissopimuksen mukaiseksi ja kun eduskunta on hyväksynyt yleissopimuksen, tallettaa yleissopimuksen hyväksymistä koskevat asiakirjat yleissopimuksen tallettajalle. Yleissopimus tulee voimaan hyväksymiskirjansa yleissopimuksen kansainvälisen voimaantulon jälkeen tallettaneen valtion osalta kahdentoista kuukauden kuluttua tallettamisesta.

Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun se on hyväksytty ja vahvistettu.

---

Viime vuosikymmeninä kansainvälisessä tavaraliikenteessä on ilmennyt voimakas pyrkimys liikenteen nopeuttamiseen ja tavaroiden käsittelyn helpottamiseen. Tämän vuoksi on tavaroiden kuljetusvälineitä pyritty yhdenmukaistamaan. Kansainvälisessä tavaraliikenteessä on konttien käyttö kasvanut huomattavasti. Konttiliikenteen kasvaessa jatkuvasti lisääntyvät myös konttien käyttöön liittyvät onnettomuuden vaarat.

Useissa valtioissa todettiin 1960-luvun puolenvälin jälkeen tarve antaa kontteja koskevia säännöksiä etenkin lujuus- ja turvallisuusvaatimusten osalta. Jotta olisi vältetty tilanne, jossa eri valtiot soveltavat erilaisia kansallisia määräyksiään kontteihin ja niiden turvallisuuteen, päätettiin Yhdistyneitten Kansakuntien alaisessa Kansainvälisessä merenkulkujärjestössä (International Maritime Organisation, IMO) yhteistyössä Euroopan taloudellisen komission (ECE) kanssa aloittaa kontteja koskevan kansainvälisen yleissopimuksen valmistelu. Yhtenä syynä valmistelun aloittamiseen oli myös se, että eri valtioiden kontteihin soveltamat erilaiset määräykset olisivat voineet muodostua kaupan esteiksi.

IMO:n ja ECE:n valmistelun tuloksena hyväksyttiin Genevessä 2 päivänä joulukuuta 1972 pidetyssä diplomaattikonferenssissa kaksi yleissopimusta: kansainvälinen yleissopimus turvallisista konteista (International Convention for Safe Containers, CSC), jäljempänä yleissopimus, ja kansainvälinen kontteja koskeva tulliyleissopimus (Customs Convention on Containers).

Suomessa ei ole voimassa lakia, jonka perusteella konttien käyttöönottohyväksymismenettely ja turvallisuusvalvonta olisi yleisesti toteutettu. Sen sijaan lainsäädäntöön sisältyy eräitä konttien käyttöön ja hyväksymiseen liittyviä erillisiä säännöksiä.

TIR-tullitarkastusvihkoon merkittyjen tavarain kansainvälistä kuljetusta koskevassa tulliyleissopimuksessa, TIR-yleissopimuksessa, (SopS 41/1978), joka on tullut Suomen osalta voimaan 27 päivänä elokuuta 1978, määrätään, että konttien on täytettävä 13 artiklassa mainitun turvallisista konteista tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen määräykset, jotta TIR-yleissopimusta voitaisiin soveltaa.

Vaarallisten aineiden kuljetuksesta annetun lain (719/1994) perusteella annettujen säädösten ja määräysten samoin kuin vaarallisten aineiden tiekuljetuksia koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun neuvoston direktiivin (94/55/EY, muut. 96/86/EY; ADR-puitedirektiivi) sekä vaarallisten aineiden rautatiekuljetuksia koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun direktiivin (96/49/EY, muut. 96/87/EY; RID-puitedirektiivi) mukaan vaarallisten aineiden tie- ja rautatiekuljetuksissa Suomessa ja kaikissa EU-maissa edellytetään säiliökonttien ja konttien täyttävän yleissopimuksen tai vastaavat kansainvälisen rautatiejärjestön UIC:n määräykset. Sama vaatimus koskee myös kansainvälisiä vaarallisten aineiden tie- ja rautatiekuljetuksia eurooppalaisen sopimuksen vaarallisten tavaroiden kansainvälisistä tiekuljetuksista (ADR, SopS 23/1979) sekä kansainvälisen rautatiekuljetuksia koskevan yleissopimuksen (COTIF, SopS 4―5/1985) liitteen B (CIM) liitteenä olevien vaarallisia aineita koskevien RID-määräysten mukaisesti.

Vaarallisten aineiden kuljettamisesta aluksessa annetun asetuksen (357/1980) 12 §:n 2 momentissa on säädetty, että annettaessa tarkempia määräyksiä vaarallisten aineiden kuljettamisesta on noudatettava IMO:n vaarallisten aineiden kuljetusmääräyksiä, jollei ole erityistä syytä poiketa niistä. Näissä määrätään konttien merkitsemisestä ja käsittelystä, milloin konteissa kuljetetaan säännöksissä tarkoitettuja vaarallisia aineita.

Yleissopimuksen ensisijaisena tarkoituksena on ihmishengen turvaaminen konttien käsittelyssä ja kuljetuksessa. Yleissopimuksen tarkoituksena on määrätä kontin rakenteesta siten, että taataan tietty turvallisuustaso kontteja käsitteleville henkilöille, aluksille ja ajoneuvoille sekä niiden henkilöstölle ja kontin sisällölle kontin tavanomaisessa käsittelyssä, kiinnityksessä, kuljetuksessa ja pinoamisessa.

Lisäksi yleissopimuksen tavoitteena on helpottaa konttien kansainvälistä kuljetusta yhdenmukaisten turvallisuusmääräysten avulla.

Yleissopimus tuli kansainvälisesti voimaan 6 päivänä syyskuuta 1977. Yleissopimukseen sisältyvien, ennen yleissopimuksen voimaantuloa rakennettuja niin sanottuja olemassaolevia kontteja koskevien siirtymäaikojen umpeuduttua 1 päivänä tammikuuta 1985 on vuoden 1985 alusta alkaen ollut voimassa sääntely, jonka mukaan kansainväliseen liikenteeseen käytettävät kontit on hyväksyttävä yleissopimuksen määräysten mukaan ja niissä on oltava yleissopimuksen edellyttämä turvallisuuskilpi.

Yleissopimuksen sopimuspuoliksi ovat liittyneet lähes kaikki merkittävät teollisuusvaltiot. Suomi on tällä hetkellä esimerkiksi Euroopan unionin jäsenvaltioista ainoa, joka ei ole yleissopimuksen sopimuspuoli.

Suomalaiset yritykset ovat voineet käytännössä hyväksyttää konttinsa ulkomailla, mutta yleissopimuksen hyväksymisellä voidaan hyväksyminen järjestää myös Suomessa. Hyväksyminen ja siihen liittyvien säännösten antaminen mahdollistavat myös Suomeen tulevien ja Suomesta lähtevien konttien tehokkaan valvonnan.

Yleissopimuksen sopimuspuoleksi liittymisellä voitaisiin myös välttää se mahdollisuus, että Suomesta muodostuisi muissa valtioissa käytöstä poistettujen konttien kierrätyskeskus. Tällaisia kontteja kulkeutuu Suomeen tai Suomesta erään arvion mukaan vuosittain yli tuhat kappaletta ja tämä suuntaus vaikuttaa kasvavalta. Tällaisten konttien käyttöön liittyy huomattavia turvallisuusriskejä.

Konttilakiehdotus

Koska konttikuljetukset ovat korostetusti kansainvälisiä, on tarkoituksenmukaista saattaa Suomen sisäinen lainsäädäntö yleissopimuksen mukaiseksi. Tätä puoltaa myös konttiliikenteen jatkuva kasvu. Näin varmistetaan, että suomalaisia kontteja voidaan kuljettaa kansainvälisessä liikenteessä ilman vaaraa niiden pysäyttämisestä sopimuspuolina olevissa valtioissa.

Lakiehdotuksen periaatteena on, että kontin tulee täyttää sitä kansainväliseen liikenteeseen käytettäessä yleissopimuksen vaatimukset ja että kontin omistaja vastaa siitä, että kontti pidetään kunnoltaan turvallisena. Tarkoituksena on perustaa erityinen konttien hyväksymisjärjestelmä, jossa käyttöön otettavan kontin turvallisuus tutkitaan piirustusten, laskelmien ja kokeiden perusteella. Konttien käytönaikaisesta kunnosta on tarkoitus huolehtia kontin omistajan suorituttamilla turvallisuustarkastuksilla ja viranomaisten valvonnalla. Konttien käyttöönottohyväksymisen ja käyttöön otettujen konttien turvallisuustarkastukset suorittaa asetuksella tarkemmin säädettävällä tavalla turvatekniikan keskuksen hyväksymä tarkastuslaitos.

Kontteihin on kiinnitettävä ja niissä on pidettävä yleissopimuksen mukainen, voimassa oleva turvallisuuskilpi. Mikäli kontti ei enää täytä yleissopimuksen vaatimuksia, tulee omistajan poistaa siitä turvallisuuskilpi. Yleissopimuksen mukaan konttien käytönaikaisen valvonnan tulee rajoittua ensisijaisesti siihen, että todetaan kontissa olevan turvallisuuskilpi ja että turvallisuustarkastusta koskevaa määräaikaa ei ole ylitetty. Viranomaiset suorittaisivat valvontaa lähinnä valtakunnan rajoilla. Valvonnalla on tarkoitus varmistaa, ettei Suomeen tuoda eikä Suomesta viedä kontteja, jotka eivät täytä lain ja yleissopimuksen määräyksiä.

Turvallisista konteista tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen hyväksyminen

Konttilakiehdotus perustuu turvallisista konteista tehtyyn kansainväliseen yleissopimukseen, jonka Suomi on allekirjoittanut 20 päivänä joulukuuta 1973. Esityksessä ehdotetaankin, että eduskunta hyväksyisi yleissopimuksen. Tarkoituksena on, että Suomi hyväksyisi yleissopimuksen tallettamalla tätä koskevan hyväksymiskirjansa IMO:n pääsihteerin huostaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun eduskunta on hyväksynyt yleissopimuksen ja kun Suomen kansallinen lainsäädäntö on konttilailla saatettu yleissopimuksen mukaiseksi.

Yleissopimus tulee sen VIII artiklan 2 kohdan mukaan voimaan hyväksymisasiakirjansa yleissopimuksen kansainvälisen voimaantulon jälkeen tallettaneen valtion osalta 12 kuukauden kuluttua tallettamisesta.

Yleissopimusta ja sen liitteitä on sopimuksen kansainvälisen voimaantulon jälkeen muutettu neljä kertaa. IMO:n meriturvallisuuskomitean päätöksellä yleissopimuksen liitteisiin vuonna 1981 tehdyt muutokset ovat tulleet voimaan 1 päivänä joulukuuta 1991, vuonna 1983 tehdyt muutokset 1 päivänä tammikuuta 1984 ja vuonna 1991 tehdyt muutokset 1 päivänä tammikuuta 1993. Yleissopimukseen ja sen liitteisiin vuonna 1993 IMO:n yleiskokouksen päätöksellä tehty muutos ei ole vielä tullut voimaan.

Yleissopimuksen VIII artiklan 3 kohdan mukaan valtio, joka tulee yleissopimuksen sopimuspuoleksi sopimuksen muutoksen voimaantulon jälkeen, katsotaan muutetun yleissopimuksen sopimuspuoleksi, ellei valtio toisin ilmoita sopimuspuoleksi liittyessään.

Tarkoituksena on, että Suomi hyväksyisi yleissopimuksen sellaisena kuin se on jo voimaan tulleiden muutosten jälkeen. Esityksen liitteenä olevaan sopimustekstiin on sisällytetty voimaan tulleet muutokset.

Ehdotetulla lailla ei ole mitään mainittavia valtiontaloudellisia vaikutuksia.

Turvatekniikan keskukselle ehdotetaan laissa annettavaksi tarkastuslaitosten hyväksymistehtävä. Tämä ei todennäköisesti aiheuttaisi lisäresurssien tarvetta, koska odotettavissa ei ole, että hyväksymistä koskevia hakemuksia tulisi turvatekniikan keskuksen käsiteltäväksi kovinkaan paljon.

Turvatekniikan keskus perisi tarkastuslaitoksen hyväksymisestä maksun valtion maksuperustelaissa (150/1992) säädettyjen perusteiden mukaisesti.

Kansainväliseen liikenteeseen käytettävien konttien hyväksyttäminen ja tarkastuttaminen on tähän mennessä tehty ulkomailla. Tästä aiheutuneisiin kustannuksiin ei ehdotetun lain voimaantulo toisi merkittäviä muutoksia. Suomen liittyminen yleissopimuksen sopimuspuoleksi mahdollistaisi kuitenkin sen, että konttien valmistajat voisivat hyväksyttää kontit kotimaassa. Sen lisäksi konttien omistajat, vuokraajat tai muut haltijat voisivat myös tarkastuttaa kontit tai hyväksyttää tarkastusjärjestelmän kotimaassa.

Ehdotetun lain hyväksyminen ei edellyttäisi uusien virkojen perustamista. Suomessa konttien hyväksymisen suorittaisivat turvatekniikan keskuksen hyväksymän tarkastuslaitoksen asianomaiset virkamiehet tai toimihenkilöt.

Konttien kuntoa tarkastettaisiin pääasiallisesti pistokokein konttien saapuessa maahan tai lähtiessä maasta. Tarkastuksia suorittaisivat merenkulkulaitos, tulli-, rajavartio-, poliisi- ja työsuojeluviranomaiset sekä Ratahallintokeskus. Tämä tarkastustoiminta ei edellytä uusien virkojen perustamista.

Ehdotetun lain tarkoituksena on varmistaa kuljetuksissa käytettävien konttien hyvä kunto, mikä vähentää konttien käytöstä mahdollisesti aiheutuvaa vaaraa ympäristölle.

Ehdotetun lain perusteella voidaan kontin omistajalle tai sille, jolle omistaja on siirtänyt huolehtimisvelvollisuutensa, asettaa kontin siirtämisvelvoite silloin, kun ilmeistä vaaraa turvallisuudelle aiheuttava kontti on poistettu käytöstä ja se aiheuttaa vaaraa turvallisuudelle tai haittaa ympäristölle. Erityistä merkitystä säännöksellä on ympäristönsuojelun kannalta silloin, kun käytöstä poistettu tai omistajan hylkäämä kontti sisältää vaarallisia aineita. Ehdotettu laki vaikuttaa tältä osin myönteisesti ympäristönsuojeluun ja maisemanhoitoon.

Ehdotetun lain tarkoituksena on taata korkea turvallisuustaso, kun kontteja käsitellään, varastoidaan ja kuljetetaan. Ehdotettu laki parantaa siten kontteja työssään käsittelevien henkilöryhmien työturvallisuutta.

Esitys perustuu liikenneministeriössä virkatyönä valmisteltuun luonnokseen.

Eduskunnassa oli vuoden 1982 valtiopäivillä käsiteltävänä asiaa koskeva esitys (HE 38/1982 vp.) joka kuitenkin raukesi sen johdosta, ettei asiaa ehditty käsitellä loppuun. Esityksessä oli myös lakiteknisiä puutteita. Esityksen antaminen eduskunnalle on tullut uudestaan ajankohtaiseksi nyt, kun konttiliikenteen määrä on viime vuosina voimakkaasti kasvanut Suomessa. Yleissopimuksen ulkopuolelle jääminen saattaisi lisäksi merkitä, että Suomesta muodostuisi huonokuntoisten konttien vastaanottajamaa.

Liikenneministeriö on pyytänyt esitysluonnoksesta lausunnot ulkoasiainministeriöltä, oikeusministeriöltä, sisäasiainministeriöltä, kauppa- ja teollisuusministeriöltä, sosiaali- ja terveysministeriöltä, ympäristöministeriöltä, merenkulkulaitokselta, Ratahallintokeskukselta, tullilaitokselta, turvatekniikan keskukselta, Valtionrautateiltä, Suomen Varustamoyhdistykseltä, Ålands Redarföreningiltä, Ulkomaanliikenteen Pientonnistoyhdistykseltä, Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitolta, Suomen Laivanpäällystöliitolta, Suomen Konepäällystöliitolta, Suomen Merimies-Unionilta, Suomen Kuorma-autoliitolta, Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitolta, Suomen Lastauttajain Liitolta, Suomen Satamaliitolta ja Keskuskauppakamarilta.

Lausunnoissa on yleisesti pidetty esitystä tärkeänä ja kannatettavana sekä tarpeellisena muun muassa työturvallisuuden lisäämiseksi. Lausunnoissa esitetyt kannanotot on otettu huomioon esityksen jatkovalmistelussa.

1 § Soveltamisala. Pykälässä säädetään lain soveltamisalasta. Lakia sovellettaisiin kansainväliseen liikenteeseen käytettäviin kontteihin. Lain soveltamisala olisi yhteneväinen yleissopimuksen soveltamisalan kanssa.

Kontti määritellään lakiehdotuksen 2 §:ssä. Kontilla tarkoitetaan tietynlaista kuljetusvälinettä. Lain soveltamisalan ulkopuolelle jäävät erityisesti ilmakuljetukseen suunnitellut kontit. Lakiehdotus koskee siten kaikenlaisia muita kontteja, esimerkiksi sellaisia, jotka on erityisesti valmistettu vaarallisten aineiden kuljettamiseen. Lakiehdotuksessa ei erotella kontteja sen perusteella, kuljetetaanko ne tyhjinä vai kuormattuina.

Ehdotettua lakia sovellettaisiin kontteihin, joita käytetään kansainväliseen liikenteeseen. Kansainvälisellä liikenteellä tarkoitetaan lakiehdotuksen 2 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan kuljetuksia Suomeen ja Suomesta ulkomaille taikka kuljetuksia Suomen alueen kautta.

Konttikuljetukset Suomen rajojen sisäpuolella eivät tulisi lain soveltamispiiriin. Lakiehdotus on tältä osin yhteneväinen yleissopimuksen kanssa, jota myös sovelletaan ainoastaan kansainvälisiin kuljetuksiin. Jos Suomen sisäisessä liikenteessä käytetään konttia, joka ei ole turvallinen, viranomaiset voivat puuttua asiaan muun muassa työturvallisuuslain (299/1958) säännösten perusteella.

Vaarallisten aineiden kuljetukseen käytettävien konttien on kuitenkin oltava myös Suomen sisäisessä tie- ja rautatieliikenteessä vaarallisten aineiden kuljetuksesta annetun lain perusteella yleissopimuksen tai vastaavien UIC:n määräysten mukaisia.

Koska kontteihin liittyvät turvallisuusriskit käytännössä ilmenevät kontteja satamassa purettaessa tai lastattaessa, lain soveltamisala on ulotettu myös kauttakulkuliikenteeseen (niin sanottuihin transitokuljetuksiin). Kauttakuljetuksella tarkoitetaan kuljetusta, jossa sekä tavaran lähtöpaikka että määräpaikka ovat muussa valtiossa kuin Suomessa.

2 § Määritelmät. Pykälässä määritellään eräitä laissa käytettäviä käsitteitä. Pykälän 1 momentin 1 kohdassa on kansainvälisen liikenteen ja 2 kohdassa yleissopimuksen määritelmä.

Sana "kontti" tulee alunperin englanninkielisestä sanasta "container". Kontti on valmistettu erityisesti nopeaa siirtoa varten kuljetuksessa eri kuljetusvälineiden avulla ilman tavaran uudelleen kuormausta. Englannin kielessä käytetään tällaisista konteista ilmaisua "freight container". Kontit valmistetaan tavallisesti teräksestä, alumiinista tai vanerista. Konttia käsitellään niin, että sitä nostetaan kulmakiinnikkeistä ja se voidaan niistä kiinnittää kuljetusalustaan. Alunperin kontit syntyivät helpottamaan nimenomaan kappaletavaraliikennettä. Sittemmin on kehitetty useita eri konttityyppejä kuljetettavan tavaran mukaan. Erityistarkoituksiin valmistetuista konteista voidaan mainita esimerkiksi kylmäkontit sekä kontit nesteiden ja kaasujen kuljetuksiin.

Kontin määritelmä 1 momentin 3 kohdassa vastaa asiallisesti yleissopimuksen määritelmää.

Yleissopimuksen mukaan kontilla ei käsitetä ajoneuvoja eikä pakkauksia, mutta kyllä kuorma-auton alustalla kuljetettavia kontteja. Konttina pidetään yleissopimuksen mukaan myös kuormatasoa, mikäli sen pinta-ala on vähintään 14 mý ja sillä on kulmakiinnikkeet. Myös lakiehdotuksen 2 §:n mukainen määritelmä on tulkittava näin.

IMO:ssa hyväksytty vaarallisten aineiden kuljetusta aluksessa koskeva IMDG-säännöstö määrittelee kontin pysyväksi kuljetusvälineeksi, joka on tarpeeksi kestävä jatkuvaan käyttöön, erityisesti suunniteltu helpottamaan tavaran kuljetusta käytettäessä yhtä tai useampaa kuljetusmuotoa ilman välillä tapahtuvaa uudelleen lastausta sekä suunniteltu kiinnitettäväksi ja helposti käsiteltäväksi ja jossa on tähän tarkoitukseen sopivat laitteet.

3 § Kontin hyväksyminen. Jotta konttia voitaisiin käyttää kansainvälisessä liikenteessä, vaaditaan, että se on hyväksytty. Kontin hyväksyminen käyttöönotettavaksi (käyttöönottohyväksyminen) edellyttää, että kontti rakenteensa lujuuden ja varusteidensa osalta täyttää yleissopimuksen mukaisten kokeiden vaatimukset. Käyttöönottohyväksymistä voidaan hakea joko konttityypille tai yksittäiselle kontille. Alemmanasteisilla säädöksillä on tarkoitus antaa tarkemmat säännökset ja määräykset hyväksymismenettelystä ja hyväksymisen edellytyksistä.

Suoritettu käyttöönottohyväksyminen ei vaikuta omistajan vastuuseen siitä, että kontti on kunnoltaan turvallinen.

Yleissopimuksen mukaan kontin voi hyväksyä ja tarkastaa myös toinen sopimuspuoli. Sopimuspuolen myöntämä hyväksyminen tulee toisen sopimuspuolen tunnustaa. Tämä vastavuoroisen hyväksynnän periaate on eräs yleissopimuksen perusperiaatteista. Pykälän 2 momentissa säädetäänkin tästä syystä, että yleissopimuksen toisen sopimuspuolen antama yleissopimuksen mukainen turvallisuuskilpi on samanarvoinen Suomen viranomaisen antaman kilven kanssa. Säännöksellä pyritään estämään konttien päällekkäiset hyväksymiset. Säännös edistää kansainvälisten kuljetusten sujuvuutta.

4 § Turvallisuuskilpi. Hyväksytyssä kontissa on oltava yleissopimuksen mukainen, voimassa oleva turvallisuuskilpi. Turvallisuuskilpeen on sekä käyttöönottohyväksymisen että turvallisuustarkastusten yhteydessä tehtävä tarpeelliset merkinnät siitä, milloin kontti on viimeistään tarkastettava seuraavan kerran. Turvallisuuskilven voimassaololla tarkoitetaan, että siihen merkittyä kontin uudelleen tarkastuksen aikaa ei ole ylitetty. Säännöksen tarkoituksena on mahdollistaa konttien valvonta.

Turvallisuuskilven kiinnittäminen on välttämätön, mutta ei riittävä edellytys kontin käyttämiselle. Turvallisuuskilven kiinnittäminen ei vaikuta omistajan huolehtimisvelvollisuuteen. Omistaja vastaa kontin turvallisesta kunnosta turvallisuuskilven kiinnittämisestä riippumatta. Jos kontti todetaan vaaraa aiheuttavaksi, viranomaiset voivat ryhtyä toimenpiteisiin, oli kontissa voimassa oleva kilpi tai ei. Asetuksella on tarkoitus antaa tarkemmat säännökset kilven koosta, kilven kiinnittämisestä konttiin ja siihen tehtävistä merkinnöistä.

5 § Kontin omistajan huolehtimisvelvollisuus. Yleissopimuksen mukaan kontin omistaja on aina velvollinen huolehtimaan kontin turvallisuudesta. Yleissopimuksessa myös määritellään, millaisten tarkastusten suorittamisesta tai suorituttamisesta omistajan on huolehdittava. Tarkastusvelvollisuuden täsmällinen sisältö määräytyy asianomaisen sopimuspuolen eli omistajan kotipaikan tai päätoimipaikan sijaintivaltion lainsäädännön mukaan.

Omistajan yleisestä velvollisuudesta huolehtia kontin turvallisuudesta säädettäisiin 5 §:n 1 momentissa. Tämä velvollisuus pysyy muuttumattomana omistajan kotipaikan tai päätoimipaikan sijainnista riippumatta. Momentin mukainen huolehtimisvelvollisuus ulottuu myös ulkomailla käytettäviin kontteihin.

Pykälässä säädettäisiin sellaisen omistajan, jonka kotipaikka tai päätoimipaikka on Suomessa, velvollisuudesta tarkastaa tai tarkastuttaa kontti. Kontin omistajan on luotava sellainen seurantajärjestelmä, että hän voi olla vakuuttunut siitä, että hänen konttinsa pysyvät turvallisessa kunnossa. Omistajan tulee hyväksyttää tarkastusohjelma tarkastuslaitoksella. Tarkemmat säännökset omistajan velvollisuudesta tarkastaa tai tarkastuttaa kontti annettaisiin asetuksella.

On huomattava, että itse yleissopimuksessa ei ole yksityiskohtaisesti määrätty, mitä vaatimuksia kontin on täytettävä, jotta se olisi turvallinen. Kansainvälisessä yhteyksissä on todettu, ettei tällaisten vaatimusten yksityiskohtainen määrittely ole käytännössä mahdollista. Kontin omistaja on vastuussa kontin turvallisesta kunnosta siellä, missä konttia käytetään. Kansainvälisesti on todettu, että keinot, joilla omistaja pitää kontin turvallisessa kunnossa, jäävät omistajan omaan harkintaan.

Konttien vuokraaminen esimerkiksi leasing-sopimuksella on käytännössä yleistä. Koska kontti tällöin on vuokraajan hallussa ja valvottavissa, on tarkoituksenmukaista, että myös vastuu kontin turvallisuudesta siirtyy vuokraajalle.

Omistaja voi siirtää velvollisuutensa sopimuksella paitsi vuokraajalle myös kontin muulle haltijalle, esimerkiksi kauttakulkuliikenteessä huolintaliikkeelle. Tämä lienee käytännössä huomattavasti harvinaisempaa kuin kontin vuokraaminen.

6 § Valvontaviranomaiset. Pykälän 1 momentin mukaan asianomaiselle ministeriölle kuuluu tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten noudattamista koskevan valvonnan ylin johto ja ohjaus.

Pykälässä tarkoitettu ministeriö on liikenneministeriö. Turvallisista konteista tehty kansainvälinen yleissopimus on Kansainvälisen merenkulkujärjestön IMO:n piirissä tehty sopimus. Lisäksi vaarallisten aineiden tiekuljetuksia koskeva ADR-puitedirektiivi ja vaarallisten aineiden rautatiekuljetuksia koskeva RID-puitedirektiivi sisältävät velvoitteen, jonka perusteella yleissopimus on jo tullut sitovaksi maaliikennepuolella niissä tapauksissa, joissa kontit sisältävät vaarallisia aineita. Valtioneuvoston ohjesäännön mukaan merenkulkua sekä vaarallisten aineiden kuljetusta koskevat asiat kuuluvat liikenneministeriön toimialaan.

Pykälän 2 momenttiin on otettu säännös niistä viranomaisista, jotka liikenneministeriötä avustavina valvontaviranomaisina suorittaisivat valvontaa kukin toimialallaan. Konttien käyttöä valvottaisiin käytännössä valtakunnan rajoilla. Koska tulli joutuu muiden tehtäviensä vuoksi joka tapauksessa käsittelemään myös kontteja, soveltuu myös tässä laissa tarkoitettu valvontatehtävä tullihallinnolle. Tämän lisäksi valvontaa suorittaisivat merenkulkulaitos, rajavartio-, poliisi- ja työsuojeluviranomaiset sekä Ratahallintokeskus.

Vaarallisten aineiden tie- ja rautatiekuljetuksiin liittyviä kontteja voidaan vaarallisten aineiden kuljetuksesta annetun lain perusteella valvoa myös kansallisessa liikenteessä. Vaarallisten aineiden kuljetuksesta annetun lain ja vaarallisten aineiden kuljetuksesta tiellä annetun asetuksen (632/1996) perusteella kansallisia ja kansainvälisiä vaarallisten aineiden tiekuljetuksia valvovat poliisiviranomaiset sekä tulli- ja rajavartiolaitos. Vaarallisten aineiden rautatiekuljetuksia valvoo ensisijaisesti Ratahallintokeskus samoin kuin Suomesta lähteviä ja Suomeen tulevia vaarallisten aineiden rautatiekuljetuksia myös tulli- ja rajavartiolaitos kumpikin toimialallaan vaarallisten aineiden kuljetuksesta rautatiellä annetun asetuksen (674/1997) mukaisesti.

7 §. Turvatekniikan keskuksen ja tarkastuslaitosten tehtävät ja oikeudet. Ehdotuksen mukaan turvatekniikan keskus hyväksyisi tarkastuslaitoksen, joka suorittaisi konttien käyttöönottohyväksymisen ja valvoisi niille suoritettavia kokeita. Tarkastuslaitoksen tehtävistä säädettäisiin tarkemmin asetuksella. Ehdotetun lain mukaan myös yksityisoikeudelliset yhteisöt voisivat Suomessa toimia yleissopimuksessa tarkoitettuina tarkastuslaitoksina. Tarkastuslaitos voisi olla esimerkiksi luokituslaitos tai muu yhteisö, joka täyttää laissa säädetyt hyväksymisen edellytykset.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin turvatekniikan keskuksen ja tarkastuslaitoksen tiedonsaantioikeudesta. Ehdotetun säännöksen mukaan turvatekniikan keskuksella ja tarkastuslaitoksella olisi oikeus saada tehtäviään varten tarpeellisia tietoja kontin valmistajalta, omistajalta, vuokraajalta tai muulta haltijalta taikka näiden edustajilta.

Tiedonsaantioikeus koskisi myös turvatekniikan keskuksen ja tarkastuslaitoksen tehtävien hoitamista varten tarpeellisia salassapidettäviä esimerkiksi liike- ja ammattitoimintaa koskevia tietoja. Tällaisten tietojen saaminen olisi turvatekniikan keskuksen tehtävien hoitamisen kannalta olennaista, jotta turvatekniikan keskus pystyisi tekemään päätöksen tarkastuslaitoksen hyväksymisestä ja hyväksymisen peruuttamisesta. Näiden päätösten tekeminen perustuisi pitkälti tietoihin, jotka muutoin ovat salassapidettäviä. Myös kun tarkastuslaitos tekee päätöksiä kontin käyttöönottohyväksymisestä, hyväksymisen peruuttamisesta tai tarkastusohjelman hyväksymisestä, sen tulisi tarvittaessa saada käyttöönsä myös tällaisia salassapidettäviä tietoja.

Edellä mainituista syistä on tärkeää, että turvatekniikan keskuksella ja tarkastuslaitoksella olisi myös oikeus saada tietoja valvontaviranomaiselta salassapitovelvollisuuden estämättä. Tätä koskeva säännös sisältyisi pykälän 4 momenttiin.

8 §. Tarkastuslaitoksen hyväksymisen edellytykset. Ehdotetussa pykälässä säädettäisiin niistä edellytyksistä, jotka hakijan olisi täytettävä, jotta se voitaisiin hyväksyä tarkastuslaitokseksi. Hakijan tulisi olla luotettava, asiantunteva ja riippumaton. Lisäksi hakijan olisi kyettävä takaamaan toiminnan riittävän korkea laatu ja asiakkaiden yhdenvertainen kohtelu. Hakijan olisi myös kyettävä huolehtimaan asianmukaisesta tietosuojasta.

Hakijan luotettavuutta arvioitaessa otettaisiin huomioon muun muassa, onko hakijan toiminnasta vastaava henkilö, tarkastuksia suorittavaan henkilöstöön kuuluva, yhtiömuodossa toimivan hakijan hallituksen tai hallintoneuvoston jäsen tai varajäsen, toimitusjohtaja, vastuunalainen yhtiömies tai muu näihin rinnastettavassa asemassa oleva henkilö syyllistynyt rikokseen, jonka voitaisiin katsoa osoittavan henkilön olevan ilmeisen sopimaton harjoittamaan tarkastustoimintaa. Hakijaa ei myöskään pidettäisi luotettavana, jos hakija olisi aikaisemmalla toiminnallaan osoittanut olevansa ilmeisen sopimaton tarkastusten suorittajaksi.

Konttien käyttöönottohyväksymisen ja tarkastusten tarkoituksena on edistää muun muassa työturvallisuutta. Tämän ja lain muiden tavoitteiden toteutumisen kannalta olisi tärkeää, että käyttöönottohyväksymisiä ja tarkastuksia suorittavilla on riittävä alan asiantuntemus ja käytännön kokemus vastaavista tehtävistä. Tarkastuslaitoksen pätevyyden arviointi tehtäisiin käyttäen tähän tehtävään erikoistuneita akkreditointielimiä. Suomessa tällainen olisi mittatekniikan keskus.

Hakijan riippuvuuden arviointia täsmennettäisiin ehdotetussa pykälässä siten, ettei hakija saisi harjoittaa konttien suunnittelua, valmistusta tai korjausta. Hakija ei myöskään saisi omistaa kontteja eikä harjoittaa konttiliikennettä.

Pykälän 2 momentin mukaan hyväksymistä ei annettaisi, mikäli hakemukseen liittyvät järjestelyt olisi tehty hyväksymisen edellytyksistä annettujen säännösten kiertämiseksi.

Turvatekniikan keskuksella olisi ehdotetun 3 momentin mukaan oikeus liittää hyväksymistä koskevaan päätökseensä tarpeelliseksi katsomiaan lisäehtoja.

9 §. Tarkastuslaitoksen hyväksymisen peruuttaminen. Ehdotettu pykälä sisältäisi säännökset siitä, millä edellytyksellä turvatekniikan keskus voi peruuttaa tarkastuslaitokselle antamansa hyväksynnän. Tarkastuslaitoksen oikeusturvan kannalta on tärkeää, että peruuttamisen ehdoista säädettäisiin tyhjentävästi laissa.

Hyväksyminen voitaisiin peruuttaa, jos tarkastuslaitos olisi kokonaan lopettanut toiminnan, jota hyväksymispäätös koskee. Tällaiseksi tilanteeksi ei kuitenkaan katsottaisi toiminnan tilapäistä keskeyttämistä esimerkiksi tavanomaisen vuosiloman tai vastaavan ajaksi tai onnettomuuden vuoksi taikka muun vastaavan syyn aiheuttamaa katkosta toiminnassa.

Turvatekniikan keskus voisi peruuttaa antamansa hyväksymisen myös, jos tarkastuslaitos ei enää täyttäisi hyväksymiselle 8 §:ssä säädettyjä yleisiä edellytyksiä tai turvatekniikan keskuksen hyväksymispäätöksessä asetettuja muita ehtoja. Turvatekniikan keskuksen tulisi kuitenkin ennen hyväksymisen peruuttamista huomauttaa asiasta tarkastuslaitokselle ja asettaa sille määräaika, jossa puutteet olisi korjattava. Jos tarkastuslaitos ei asetetussa määräajassa olisi korjannut puutteita, voitaisiin hyväksyminen peruuttaa.

Hyväksyminen voitaisiin peruuttaa myös, jos tarkastuslaitos olisi asetettu konkurssiin tai määräävässä asemassa oleva tarkastuslaitoksen edustaja olisi määrätty liiketoimintakieltoon. Peruuttaminen olisi mahdollista myös, jos tarkastuslaitos olisi hyväksynyt kontin tai konttityypin, joka ei ilmeisen selvästi olisi ollut yleissopimuksen vaatimusten mukainen. Lisäksi turvatekniikan keskus voisi peruuttaa hyväksymisen, jos tarkastuslaitoksessa olisi rikottu ehdotetun lain tai asetuksen säännöksiä.

Jos tarkastuslaitoksen kirjanpito, varainhallinta tai hallinto eivät täyttäisi laitoksen toiminnalta vaadittavia edellytyksiä, voitaisiin hyväksymispäätös myös peruuttaa.

10 §. Kontin hyväksymisen peruuttaminen.

Pykälä sisältäisi säännökset niistä edellytyksistä, joilla tarkastuslaitos voi peruuttaa kontille antamansa hyväksynnän. Tarkastuslaitos voi peruuttaa kontille antamansa hyväksynnän, jos on käynyt ilmi, ettei kontti tosiasiassa vastaakaan yleissopimuksen vaatimuksia. Hyväksyntä voidaan myös peruuttaa, jos kontin tuotannossa tai laadunvalvonnassa ei noudateta niille asetettuja vaatimuksia. Asetuksella säädetään vaatimuksista, jotka valmistajan on täytettävä.

11 §. Tarkastuslaitoksessa noudatettava menettely. Ehdotuksen 7 §:n mukaan konttityypin, yksittäisen kontin tai tarkastusohjelman hyväksyisi turvatekniikan keskuksen hyväksymä tarkastuslaitos. Tarkastuslaitos voisi myös peruuttaa kontille antamansa hyväksynnän. Tarkastuslaitos olisi todennäköisesti yleensä yhtiöoikeudelliselta luonteeltaan yksityisoikeudellinen yhteisö. Ehdotuksen mukaisen konttien käyttöönottohyväksymisen oikeusvaikutuksia arvioitaessa on huomattava, että konttityyppiä tai yksittäistä konttia ei saisi käyttää kansainväliseen liikenteeseen ennen kuin käyttöönottohyväksyminen on asianmukaisesti suoritettu.

Käyttöönottohyväksyminen ja hyväksymisen peruuttaminen vaikuttavat siten suoraan kontin valmistajan tai muun hyväksymisen hakijan oikeusasemaan. Samoin myös tarkastuslaitoksen omistajan laatiman tarkastusohjelman hyväksymistä koskevalla päätöksellä olisi tällainen vaikutus. Näin ollen kontin käyttöönottohyväksymistä, hyväksymisen peruuttamista ja tarkastusohjelman hyväksymistä koskeva tarkastuslaitoksen päätös rinnastuu oikeusvaikutuksiltaan hallintopäätökseen.

Turvatekniikan keskuksen antamalla tarkastuslaitoksen hyväksymistä koskevalla päätöksellä tarkastuslaitokselle siirtyisi hallinnollista toimivaltaa, josta muun muassa seuraa, että tarkastuslaitoksen tarkastustehtäviä hoitava henkilökunta olisi rikosoikeudellisen virkavastuun piirissä, koska rikosoikeudellinen virkavastuu on kytketty tosiasialliseen julkisen vallan käyttöön. Rikoslain (39/1889) 2 luvun 12 §:n mukaan virkamiehellä tarkoitetaan rikoslaissa muun muassa myös henkilöä, joka lain, asetuksen tai niiden nojalla annetun määräyksen perusteella muussa kuin julkisyhteisössä tai muuten kuin yhteisössä käyttää julkista valtaa.

Käyttöönottohyväksymistä ja tarkastusohjelman hyväksymistä hakevan oikeusturva olisi edellä mainituista syistä turvattava hallitusmuodon 16 §:ssä edellytetyllä tavalla. Hallitusmuodon 16 §:ää vastaavista oikeusturvan takeista määrätään myös Suomea velvoittavassa Euroopan neuvoston yleissopimuksessa ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi (SopS 18―19/1990). Lisäksi on huomattava, että hallitusmuodon 16 a §, jossa säädetään julkisen vallan velvollisuudesta turvata perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen, koskee myös välillistä julkista hallintoa.

Hyvän hallinnon takeiden turvaamiseksi hallitusmuodon 16 §:n 2 momentissa edellytetyllä tavalla ehdotetaan pykälässä säädettäväksi hyväksymispäätöstä tehtäessä noudatettavasta menettelystä. Hallintomenettelyä koskevan yleislain eli hallintomenettelylain (598/1982) soveltamisala rajoittuu viranomaisessa tapahtuvaan hallintoasian käsittelyyn. Lakiin ehdotetaankin sisällytettäväksi viittaussäännös, jonka perusteella hallintomenettelylakia sovellettaisiin myös asian käsittelyyn tarkastuslaitoksessa.

Hallintomenettelylaki sisältää säännökset muun muassa viranomaisen neuvontavelvollisuudesta, käsittelyn julkisuudesta, asianosaisen oikeudesta käyttää asiamiestä ja avustajaa, asian vireillepanosta, asiakirjassa olevan puutteen korjaamisesta, asianosaisen kuulemisesta, viranomaisen selvittämisvelvollisuudesta ja päätöksen tiedoksiannosta. Laissa on myös säännökset virkamiehen esteellisyydestä ja esteellisyyden vaikutuksesta. Virkamies on esteellinen muun muassa, jos hän tai hänen lähisukulaisensa on asianosainen tai jos asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa hänelle tai hänen lähisukulaiselleen. Pääsäännön mukaan esteellisenä ei saa käsitellä asiaa eikä olla läsnä asiaa käsiteltäessä.

Hallintomenettelylain mukaan päätökset on perusteltava ilmoittamalla päätöksen perusteena olevat pääasialliset tosiseikat sekä säännökset ja määräykset. Laissa on myös säännökset päätöksen itseoikaisusta. Viranomainen voi poistaa virheellisen päätöksensä ja ratkaista asian uudelleen, jos päätös perustuu selvästi virheelliseen tai puutteelliseen selvitykseen taikka ilmeisen väärään lain soveltamiseen (asiavirheen korjaaminen). Asiavirhettä ei saa korjata ilman asianomaisen suostumusta. Viranomaisen tulee korjata päätöksessä oleva ilmeinen kirjoitus- tai laskuvirhe (kirjoitusvirheen korjaaminen). Kirjoitusvirhettä ei kuitenkaan saa korjata, jos korjaaminen johtaisi asianosaiselle kohtuuttomaan tulokseen.

Lakiin ehdotetaan myös sisällytettäväksi viittaussäännös kielilain (148/1922) soveltamisesta. Koska viranomaisten toiminnan julkisuutta koskeva lainsäädännön uudistusehdotus on esitystä annettaessa parhaillaan eduskunnan käsiteltävänä (HE 30/1998 vp.), ei ehdotetussa laissa viitattaisi voimassa olevaan yleisten asiakirjain julkisuudesta annettuun lakiin (83/1951), vaan todettaisiin, että tarkastuslaitoksessa on lisäksi noudatettava, mitä viranomaisten asiakirjain julkisuudesta säädetään. Näin vältetään ehdotetun lain muutostarve julkisuuslainsäädännön uudistuksen tullessa voimaan.

12 §. Oikaisun hakeminen tarkastuslaitoksen päätökseen. Pykälään ehdotetaan otettavaksi säännös siitä, että tarkastuslaitoksen kontin käyttöönottohyväksymisasiassa tai tarkastusohjelman hyväksymistä koskevassa asiassa tekemä hylkäävä päätös tai hyväksymisen peruuttamista koskeva päätös olisi hakijan vaatimuksesta käsiteltävä oikaisumenettelyssä. Oikaisumenettelyssä annettua päätöstä koskeva muutoksenhaku ehdotetaan lain 18 §:ssä järjestettäväksi hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetyn mukaisesti. Hallintolainkäyttölain mukaan oikaisumenettelyssä annettuun päätökseen haettaisiin muutosta lääninoikeudelta.

13 § Valvontaviranomaisten tehtävät ja oikeudet. Yleissopimuksen mukaan valvonnan tulee pääsääntöisesti rajoittua sen varmistamiseen, että kontissa on 4 §:n mukainen turvallisuuskilpi, ellei ole merkittäviä todisteita siitä, että kontin kunto on sellainen, että se muodostaa ilmeisen turvallisuusriskin.

Valvontaviranomaisten tehtävänä on varmistua siitä, että kontti on hyväksytty, että se on tarkastettu asetuksella tarkemmin säädetyllä tavalla ja ettei kontti aiheuta ilmeistä vaaraa turvallisuudelle. Kontin käyttöönottohyväksyminen ja tiedot kontin tarkastuksista ilmenevät kontin turvallisuuskilvestä. Viranomaisen tulee käytännössä tarkistaa, että turvallisuuskilvessä on asetuksessa edellytetyt tiedot ja ettei tarkastamisajankohtaa ole ylitetty. Ellei turvallisuuskilvessä ole merkintää seuraavan määräaikaistarkastuksen ajankohdasta, tulee kontissa olla merkintä "ACEP FIN", joka osoittaa, että kontille on hyväksytty jatkuva tarkastusohjelma.

Jos kontista puuttuu voimassa oleva turvallisuuskilpi, viranomaiset voivat antaa 14 §:n nojalla poikkeusluvan suorittaa kuljetus loppuun. Nämä valvontatoimet voidaan suorittaa ilman laajoja tutkimuksia.

Pykälän 2 momentti sisältää säännöksen valvontaviranomaisten oikeudesta saada val,vontaa varten tarpeelliset tiedot ja muu aineisto. Tiedonsaantioikeus koskee myös valvonnan kannalta tarpeellisia salassapidettäviä tietoja. Myös tällaisten tietojen saaminen olisi tarpeellista viranomaisten valvontatehtävän kannalta muun muassa, koska tarkastuslaitoksen ja kontin hyväksymistä ja hyväksymisen peruuttamista koskevien päätösten perustaksi turvatekniikan keskus ja tarkastuslaitos tarvitsevat valvontaviranomaisilta näitä asioita koskevia tietoja.

Pykän 3 momentti sisältäisi säännöksen valvontaviranomaisen oikeudesta saada tietoja toiselta viranomaiselta salassapitovelvollisuuden estämättä. Tämä olisi tarpeen kaksinkertaisen työn välttämiseksi, koska valvonnassa tarvittavia tietoja saattaisi usein olla muilla viranomaisilla.

14 §. Puutteellinen kontti. Pykälän 1 momentin mukaan viranomainen voi pysäyttää kontin, josta puuttuu turvallisuuskilpi tai jolle ei ole suoritettu turvallisuustarkastusta. Poikkeuksellisesti voitaisiin sallia myös tällaisen puutteellisen kontin kuljettaminen. Harkinta on tällaisessa tapauksessa valvovalla viranomaisella. Poikkeuslupa käyttää ilman turvallisuuskilpeä olevaa tai tarkastamatonta konttia koskee vain meneillään olevan matkan loppuun suorittamista. Edellytyksenä luvan myöntämiselle on, että kontti silmämääräisessä tarkastuksessa todetaan turvalliseksi. Säännös saattaa tulla sovellettavaksi esimerkiksi tapauksessa, jossa määräaika tarkastuksen suorittamiseksi menee umpeen pitkän matkan aikana. Ilmaisulla "kesken olevan kuljetuksen suorittamiseen loppuun" tarkoitetaan kontin kuljettamista määräpaikkaan ja purkamista siellä.

Poikkeuslupakuljetuksen jälkeen konttia ei saa käyttää uudelleen kansainväliseen liikenteeseen ennen kuin se on hyväksytty tai tarkastettu. Suomessa voidaan poikkeuslupa antaa myös ulkomaisille konteille. Suomen viranomaisen antama poikkeuslupa ei sido muiden sopimuspuolten viranomaisia niiden harkitessa oman lainsäädäntönsä nojalla poikkeusluvan antamista.

15 § Ilmeistä vaaraa turvallisuudelle aiheuttava kontti. Pykälässä säädetään toimenpiteistä, joita edellytetään tavattaessa käytössä kontti, joka rakenteensa tai kuntonsa vuoksi aiheuttaa ilmeistä vaaraa turvallisuudelle.

Valvontaviranomaiset valvovat, että kontin omistaja tai henkilö, jolle omistajaa koskevat velvollisuudet ovat siirtyneet, huolehtii siitä, että kontti hyväksytään ja tarkastetaan säädetyllä tavalla. Maahan tulevien ja maasta lähtevien konttien määrä on kuitenkin niin suuri, etteivät viranomaiset voi käytännössä tarkastaa jokaista konttia ja varmistautua sen turvallisuudesta. Viranomaisen on voitava luottaa siihen, että kontti, jossa on voimassa oleva turvallisuuskilpi, on myös turvallinen. Pelkkä käyttöönottohyväksyminen ei kuitenkaan takaa, että kontti pysyy turvallisena. Sen vuoksi viranomaisten pistotarkastuksissa pyritään toteamaan myös, että kontin turvallisuustarkastus on suoritettu.

Sen varalta, ettei kontti hyväksymismenettelystä ja tarkastuttamisvelvollisuudesta huolimatta ole turvallinen esimerkiksi sen takia, että se on käytön aikana vahingoittunut, valvontaviranomaisella tulee olla mahdollisuus kieltää kontin käyttö. Kielto voitaisiin 1 momentin mukaan antaa vain, jos kontti "aiheuttaa ilmeistä vaaraa turvallisuudelle". Vastaavanlaista ilmaisua käytetään myös yleissopimuksessa. Useat muutkin sopimuspuolet ovat ottaneet yleissopimuksen sanamuodon sellaisenaan sisäiseen lainsäädäntöönsä. Yhtenäisiä ohjeita siitä, milloin ilmeinen vaara turvallisuudelle on olemassa, ei voitane antaa alemmanasteisilla säännöksillä konttien käyttötarkoituksen ja kuljetettavan tavaran erilaisuuden vuoksi. Kuitenkin vaarallisten aineiden kuljetuksesta annetun lain perusteella on säädetty vaarallisten aineiden kuljetukseen käytettävien konttien osalta yksityiskohtaisesti siitä, milloin kontti on vielä käyttökelpoinen ja millaisia vikoja ei sallita.

Valvonnan pistokoeluonteisuuden takia ei ole mahdollistakaan puuttua vähäisiin puutteisiin, vaan käytetyllä ilmaisulla on haluttu päästä siihen, että liikenteestä saadaan pois kontit, jotka aiheuttavat todellisen vaaran turvallisuudelle.

Pykälän 1 momentissa tarkoitettu kontti voidaan ottaa uudelleen käyttöön vasta, kun se on saatettu turvalliseen kuntoon.

Valvontaviranomainen voi ilmoittaa asiasta turvatekniikan keskuksen hyväksymälle tarkastuslaitokselle, mikäli kontin rakenteen ja kunnon arvioimiseksi tarvitaan tutkimuksia. Tarkastuslaitos arvioi kontin rakenteen ja kunnon sekä teetättää tarvittaessa tutkimuksia. Kontin valmistajalla, omistajalla, vuokraajalla tai muulla haltijalla ei olisi oikeutta saada korvauksia näiden toimien aiheuttamista kustannuksista.

16 § Kontin siirtämisvelvoite. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi omistajalle tai sille, jolle omistaja on siirtänyt huolehtimisvelvollisuutensa, tai näiden edustajalle annettavasta kontin siirtämisvelvoitteesta.

Jos kontti 15 §:n nojalla pysäytetään, omistajalle tai häneen verrattavissa olevalle henkilölle saattaa olla taloudellisesti edullisempaa jättää kontti sinne, missä se pysäytettiin. Tämä saattaa olla esimerkiksi satamien toiminnan kannalta epätarkoituksenmukaista. Lisäksi saattaa kontin hylkääminen aiheuttaa vaaraa ympäristölle, jos kontti sisältää vaarallisia aineita. Tästä syystä valvontaviranomaiset voisivat 16 §:n nojalla velvoittaa kontin omistajan, vuokraajan tai haltijan tai näiden edustajan siirtämään kontin määräajassa valvontaviranomaisen osoittamaan paikkaan.

17 § Uhkasakko ja teettämisuhka. Sen varalta, että kontin valmistaja tai omistaja tai häneen verrattavissa oleva henkilö ei täytä 13 §:n 2 momentin mukaista tietojenantamisvelvoitetta tai 16 §:n mukaista kontin siirtämisvelvoitetta, valvontaviranomaisella tulee olla mahdollisuus määrätä uhkasakko velvoitteiden täyttämiseksi. Lakiehdotuksessa ehdotetaankin säädettäväksi, että valvontaviranomaisilla on oikeus määrätä mainittujen velvoitteiden täyttämiseksi uhkasakko ja teettämisuhka siten kuin siitä uhkasakkolaissa (1113/1990) säädetään.

Nämä valvontaan liittyvät sanktiot ovat tarpeen yleissopimuksessa tehokkaalle valvonnalle asetettujen vaatimusten täyttämiseksi. Yleissopimuksessa ei edellytetä rikosoikeudellisista seuraamuksista säätämistä. Lakiin ei ehdotetakaan otettavaksi rangaistussäännöstä.

Konttien käyttötarkoituksen huomioon ottaen valvontaviranomaisten käytettäväksi ehdotetut sanktiot, kontin käyttökielto ja uhkasakko, ovat riittäviä, eräissä tapauksissa jopa rikosoikeudellista seuraamusta tehokkaampia lain noudattamiseen ohjaavia uhkia. Kontin käytön kieltäminen aiheuttaa kontin omistajalle, vuokraajalle tai haltijalle huomattavaa haittaa, kuten kuljetusten myöhästymisestä mahdollisesti aiheutuvia sopimussakkoja ja uudelleen lastauksen kustannuksia. Nämä kustannukset muodostuvat usein suuremmiksi kuin mahdolliset tuomioistuimen määräämät sakot.

Silloin kun ehdotetun lain vastaisesta menettelystä on yleisen lainkuuliaisuuden ylläpitämiseksi perusteltua tuomita rangaistus, menettely yleensä täyttää yhden tai useamman rikoslakiin tai muuhun lainsäädäntöön jo sisältyvän rangaistussäännöksen tunnusmerkistön. Sovellettaviksi voisivat tulla esimerkiksi rikoslain 21 luvun säännökset vaaran aiheuttamisesta sekä vamman- tai kuolemantuottamuksesta samoin kuin vaarallisten aineiden kuljetuksesta annetun lain ja työsuojelun valvonnasta ja muutoksenhausta työsuojeluasioissa annetun lain (131/1973) rangaistussäännökset.

18 § Muutoksenhaku. Valvontaviranomainen 14 §:n nojalla tekemästä kuljetuksen loppuun suorittamista koskevasta päätöksestä ja 15 §:n nojalla tekemästä kontin käytön kieltämistä koskevasta päätöksestä voisi valittaa siten kuin siitä hallintolainkäyttölaissa säädetään. Hallintolainkäyttölain mukaista muutoksenhakujärjestelmää sovellettaisiin myös turvatekniikan keskuksen tekemään tarkastuslaitoksen hyväksymistä koskevaan päätökseen sekä tarkastuslaitoksen päätöksen johdosta oikaisumenettelyssä annettuun päätökseen.

Valvontaviranomainen voi päätöksessään määrätä, että sitä on muutoksenhausta huolimatta noudatettava.

19 § Salassapitovelvollisuus. Pykälässä säädettäisiin valvontaviranomaisten salassapitovelvollisuudesta elinkeinoharjoittajan liike- tai ammattisalaisuuden osalta. Salassapitovelvollisuus ei kuitenkaan estäisi tietojen antamista muille valvontaviranomaisille, turvatekniikan keskukselle, tarkastuslaitokselle tai rikoksen selvittämiseksi syyttäjä- tai poliisiviranomaiselle.

20 § Tarkemmat säännökset. Tarkemmat säännökset muun muassa hakemusmenettelystä, konttien käyttöönottohyväksymisestä, turvallisuustarkastuksista, turvallisuuskilvestä sekä tarkastuslaitosten tehtävistä annettaisiin asetuksella.

21 § Voimaantulo. Pykälään sisältyy lain voimaantulosäännös.

I artikla Tähän yleissopimukseen sisältyvä yleinen velvoite. Artikla velvoittaa sopimuspuolet saattamaan yleissopimuksen voimaan.

II artikla Määritelmät. Artiklan sisältämä kontin määritelmä on samansisältöinen kuin lakiehdotuksen 2 §:ään sisältyvä kontin määritelmä.

Hyväksytyllä tarkoitetaan hallinnon hyväksymää ja hyväksynnällä hallinnon tekemää päätöstä siitä, että tietty rakennetyyppi tai kontti on turvallinen yleissopimuksen tarkoittamassa merkityksessä. Hallinto puolestaan tarkoittaa sen sopimuspuolen hallitusta, jonka toimivallan alaisena kontit on hyväksytty.

Kansainvälisellä kuljetuksella tarkoitetaan kuljetusta sellaisten lähtö- ja määräpaikkojen välillä, jotka sijaitsevat kahdessa eri maassa ja joista ainakin toiseen sovelletaan yleissopimusta. Yleissopimusta sovelletaan myös silloin, kun osa kahden maan välisestä kuljetuksesta tapahtuu sellaisen maan alueella, joka on yleissopimuksen sopimuspuoli.

Omistajalla tarkoitetaan sopimuspuolen kansallisen lainsäädännön mukaista omistajaa. Omistajalla voidaan tarkoittaa myös kontin vuokraajaa tai haltijaa, jos osapuolten välisellä sopimuksella on määrätty tälle omistajan vastuu kontin kunnossapidosta tai tarkastuksista.

Lisäksi artiklassa määritellään kulmakiinnikkeet, kuorma, uusi kontti, vanha kontti, konttityyppi, tyyppisarjan kontti, prototyyppi, suurin kokonaispaino (R), taara sekä suurin sallittu hyötykuorma (P).

III artikla Soveltaminen. Artiklan mukaan yleissopimusta sovelletaan kansainvälisessä liikenteessä käytettäviin uusiin ja vanhoihin kontteihin. Yleissopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle on rajattu erityisesti ilmakuljetuksiin tarkoitetut kontit.

IV artikla Testaus, tarkastus, hyväksyntä ja kunnossapito. Artiklan 1 kappaleessa määrätään, että sopimuspuolten on luotava tehokas järjestelmä konttien hyväksymiseksi ja tarkastamiseksi. Hallinto voi antaa testauksen, tarkastuksen ja hyväksymisen myös asianmukaisesti valtuuttamiensa laitosten tehtäväksi. Tarkempia määräyksiä tarkastuslaitoksen hyväksymisessä noudatettavasta menettelystä tai tarkastuslaitokseksi hyväksymisen edellytyksistä ei yleissopimuksessa ole, vaan nämä seikat on jätetty sopimuspuolten kansalliseen harkintaan.

IMO:ssa on laadittu suositus yleissopimuksen yhtenäisestä tulkinnasta ja täytäntöönpanosta (Recommendation on harmonized interpretation and implementation of the International Convention for Safe Containers, 1972, as amended; CSC/Circ.100, jäljempänä tulkintasuositus). Tulkintasuositus ei ole yleissopimuksen osa.

Tulkintasuosituksen mukaan hallintojen tulee vaatia hyväksymistä hakevalta laitokselta perustiedot sekä todisteet laitoksen teknisestä osaamisesta tehtävien suorittamiseksi. Hallinnon tulee varmistua laitosten taloudellisesta hyvinvoinnista sekä siitä, että laitokset ovat riippumattomia konttien omistajista, valmistajista, käsittelijöistä ja muista vastaavista tahoista.

Artiklan 2 kappaleen mukaan hallinnon on ilmoitettava IMO:n pääsihteerille laitosten valtuuttamisesta suorittamaan konttien testauksia, tarkastuksia ja hyväksymistä. IMO:n pääsihteeri tiedottaa valtuutetuista laitoksista muille sopimuspuolille.

Artiklan 3 kappaleen mukaan kontin hyväksymistä koskeva hakemus voidaan jättää minkä tahansa sopimuspuolen hallinnolle.

Artiklan 4 kappaleen mukaan kontti on pidettävä turvallisessa kunnossa yleissopimuksen I liitteen mukaisesti. Yleissopimuksen I liitteen 2 säännön mukaan kontin omistaja vastaa kontin pitämisestä turvallisessa kunnossa ja siitä, että kontti tarkastetaan asianmukaisesti. Määräyksessä tehdään ero kontin turvallisuudesta huolehtimisen ja kontin tarkastamisen tai tarkastuttamisen välillä. Omistajan yleinen velvollisuus huolehtia kontin turvallisesta kunnosta pysyy muuttumattomana hänen kotipaikkansa tai päätoimipaikkansa sijainnista riippumatta. Omistajan tarkastusvelvollisuus sen sijaan määräytyy tarkemmin omistajan kotipaikkavaltion tai päätoimipaikan sijaintivaltion lain mukaan.

Yleissopimuksen I liitteen 2 säännön 1 kappaleen mukaan kontin omistaja on aina velvollinen huolehtimaan kontin turvallisesta kunnosta. Kansainvälisissä yhteyksissä on todettu, ettei yksityiskohtaisten suuntaviivojen antaminen kunnossapidolle ole käytännössä mahdollista. Tulkintasuosituksen mukaan kontin omistajaa sitoo sen alueen, jossa konttia käytetään, voimassa oleva turvallisuuslainsäädäntö sekä sellaiset lait ja määräykset, joilla täytäntöönpannaan yleissopimuksen valvontaa koskevan artiklan (VI artikla) määräyksiä. Omistajan vastuulle ja harkintaan jäävät kuitenkin ne keinot, joilla kontti pidetään turvallisessa kunnossa.

Omistajan kunnossapitovastuu sisältää myös velvollisuuden varmistaa, että hyväksytyn kontin muuttaminen ei haitallisesti vaikuta kontin turvallisuuteen tai aiheuta sitä, että turvallisuuskilven sisältämät tiedot eivät enää pidä paikkansa. Yleissopimuksen I liitteen 11 säännössä asetetaankin omistajalle velvollisuus ilmoittaa rakenteellisista muutoksista hallinnolle tai sen valtuuttamalle laitokselle. Hallinto voi tarvittaessa vaatia muunnetun kontin uudelleentestausta ennen kuin kontti hyväksytään uudelleen.

Omistajalla on I liitteen 1 säännön 2 kappaleen mukaan myös velvollisuus poistaa konttiin kiinnitetty turvallisuuskilpi, jos konttia on muutettu tavalla, joka mitätöi alkuperäisen hyväksynnän ja turvallisuuskilvessä olevat tiedot. Samoin omistajan tulee poistaa turvallisuuskilpi kontista, kun kontti poistetaan käytöstä eikä sen kunnossapidosta huolehdita yleissopimuksen mukaisesti tai jos hallinto on peruuttanut kontin hyväksynnän.

Yleissopimuksen I liitteen 2 säännön 2 ja 3 kappaleessa tarkennetaan, minkälaisten tarkastusten suorittamisesta tai suorituttamisesta omistajan on huolehdittava. Tarkastusvelvollisuuden täsmällinen sisältö määräytyy kontin omistajan kotipaikan tai päätoimipaikan sijaintivaltion lainsäädännön mukaan.

Yleissopimuksen IV artiklan 5 kappaleen mukaan hallinnon on ryhdyttävä tarpeellisiksi katsomiinsa toimenpiteisiin kontin saattamiseksi yleissopimuksen vaatimusten mukaiseksi tai kontin hyväksymisen peruuttamiseksi, jos hyväksytty kontti ei todellisuudessa täytä yleissopimuksen I ja II liitteen vaatimuksia. Hallinnolla tarkoitetaan tässä yhteydessä sen sopimuspuolen hallintoa, joka on hyväksynyt kontin. Vaikka kaikki sopimuspuolet voivat suorittaa konttien valvontaa yleissopimuksen VI artiklan perusteella, vain hyväksynnän suorittaneella hallinnolla on oikeus peruuttaa hyväksyntä. Kun hyväksyminen on peruutettu, hallinnon tulee vaatia turvallisuuskilven poistamista.

V artikla Hyväksynnän tunnustaminen. Artiklan 1 kappaleen mukaan sopimuspuolen tulee tunnustaa jonkin toisen sopimuspuolen yleissopimuksen ehtojen mukaisesti kontille antama hyväksyminen. Yleissopimuksen eräänä pääasiallisena tavoitteena on helpottaa konttien kansainvälistä kuljetusta. Kappaleen sisältämä vastavuoroisen hyväksynnän periaate onkin eräs yleissopimuksen perusperiaatteista. Kun kontit on hyväksytty ja niihin on kiinnitetty turvallisuuskilpi, konttien tulee voida liikkua kansainvälisissä kuljetuksissa siten, että niihin kohdistuu mahdollisimman vähän turvallisuustarkastusmuodollisuuksia.

Konttien kansainvälisten kuljetusten helpottamiseksi artiklan 2 kappaleessa myös määrätään, ettei sopimuspuoli saa asettaa konteille mitään muita rakenteellisia turvallisuusvaatimuksia tai kokeita. Kuitenkin vaarallisten aineiden kuljetukseen tarkoitettujen konttien rakennelujuudelle tai nesteiden irtolastina kuljetukseen käytettävien konttien erityisominaisuuksille taikka ilmateitse kuljetettaville konteille voidaan asettaa kansallisia tai kansainvälisiä erityisvaatimuksia.

VI artikla Valvonta. Yleissopimuksen mukaan valvonta tulee rajoittaa sen varmistamiseen, että kontissa on voimassa oleva turvallisuuskilpi. Valvontaa voi laajentaa tästä vain, mikäli on olemassa selviä perusteita olettaa kontin kunnon olevan sellainen, että se aiheuttaa ilmeistä vaaraa turvallisuudelle. Tällöinkin valvontaviranomaisten tulee rajoittaa toimintansa sen varmistamiseen, että kontti palautetaan turvalliseen kuntoon ennen sen uudelleen käyttöä.

Sellaiset kontit, joissa ei ole vikaa, mutta joista puuttuu turvallisuuskilpi tai joiden turvallisuuskilpi on puutteellinen, tulisi pysäyttää. Kuitenkin, jos on olemassa todisteita siitä, että kontti on joko hyväksytty yleissopimuksen mukaisesti tai se täyttää yleissopimuksen standardit, voi valvontaviranomainen antaa luvan kuljettaa kontti sen seuraavaan määränpäähän sillä ehdolla, että konttiin kiinnitetään turvallisuuskilpi niin pian kuin käytännössä on mahdollista. Konttia ei saa uudelleen lastata ennen kuin siihen on kiinnitetty turvallisuuskilpi yleissopimuksen mukaisesti.

Kontti, jonka turvallisuuskilpeen merkitty uudelleen tarkastuksen päivämäärä on ylitetty, tulisi myös pysäyttää. Valvontaviranomainen voi kuitenkin sallia kontin kuljettamisen seuraavaan määränpäähän sillä ehdolla, että kontti tutkitaan ja sen hyväksyminen saatetaan ajantasalle niin pian kuin mahdollista ja ettei konttia saa käyttää uudelleen ennen tätä.

Kun valvontaviranomainen havaitsee kontissa olevan sellaisen vian, että kontti voi aiheuttaa vaaraa ihmisille, tulisi kontti pysäyttää. Mikäli kontti kuitenkin voidaan turvallisesti siirtää esimerkiksi paikkaan, missä se voidaan palauttaa turvalliseen kuntoon, tai sen määränpäähän, valvontaviranomainen voi kuitenkin sallia tällaisen siirron asettamillaan ehdoilla ja sillä edellytyksellä, että kontti korjataan turvalliseen kuntoon niin pian kuin se on käytännössä mahdollista ja ettei konttia saa käyttää uudelleen ennen kuin näin on tehty.

Pääsääntöisesti tulisi pyrkiä siihen, että kontti saa jatkaa matkaansa seuraavan purkauspisteeseen tyhjennettäväksi. Kansainvälisesti on todettu, että liian jäykkä valvontajärjestelmä, jossa kontti, josta puuttuu turvallisuuskilpi tai jossa on pienikin vika, pysäytettäisiin aina heti puutteen havaitsemispaikkaan, johtaisi nopeasti esimerkiksi konttisatamien tukkeutumiseen.

VII ― XVI artikla. Yleissopimuksen VII ― XVI artikla sisältävät tavanomaiset määräykset yleissopimuksen allekirjoittamista, sen sopimuspuoleksi liittymisestä, yleissopimuksen voimaantulosta, muuttamisesta ja irtisanomisesta. Lisäksi loppumääräyksiin sisältyvät määräykset riitakysymysten sovittelusta sekä varaumien tekemisestä.

Yleissopimuksen I liitteeseen sisältyvät määräykset konttien testauksesta, tarkastuksesta, hyväksymisestä ja kunnossapidosta.

1 sääntö Turvallisuuskilpi. Jokaiseen hyväksyttyyn konttiin tulee kiinnittää turvallisuuskilpi. Kilpi tulee kiinnittää helposti havaittavaan paikkaan siten, ettei se voi helposti vahingoittua.

Sääntöön sisältyvät määräykset omistajan velvollisuudesta poistaa konttiin kiinnitetty turvallisuuskilpi. Tätä velvollisuutta on selostettu tarkemmin edellä IV artiklan kohdalla.

Sääntö lisäksi sisältää määräykset tiedoista, jotka turvallisuuskilvessä on oltava. Tietojen tulee olla ainakin englannin tai ranskan kielellä. Yleissopimukseen sisältyy malli vaatimusten mukaisesta turvallisuuskilvestä. Kilven tulee olla kestävästä, syöpymättömästä ja tulenkestävästä materiaalista. Hallinolla on vapaus määritellä nämä vaatimukset. Hallinnolla on myös oikeus edellyttää, että kilpi on valmistettu tietystä materiaalista, joka hallinnon näkemyksen mukaan täyttää edellä mainitut vaatimukset.

Turvallisuuskilven olemassaolo ei vaikuta velvollisuuteen asettaa esille muiden voimassa olevien säännösten vaatimia tietoja.

2 sääntö Kunnossapito ja tarkastaminen. Säännössä määrätään kontin omistajan vastuusta huolehtia siitä, että kontti pidetään turvallisessa kunnossa sekä omistajan velvollisuudesta tarkastaa tai tarkastuttaa kontti sopimuspuolen määräämän menettelyn mukaisesti. Näitä omistajan velvollisuuksia on selostettu tarkemmin edellä IV artiklan kohdalla. Kontin omistajan tulee luoda sellainen seurantajärjestelmä, että hän voi olla vakuuttunut siitä, että hänen konttinsa ovat turvallisessa kunnossa.

Konttien tarkastusjärjestelmä voi perustua määräaikaistarkastuksiin tai jatkuvaan tarkastusohjelmaan. Molemmat järjestelmät on tarkoitettu takaamaan, että kontit pysyvät vaaditulla turvallisuustasolla ja järjestelmiä voidaan pitää samanarvoisina, kun hallinto on hyväksynyt omistajan laatimat tarkastusohjelmat.

Yleissopimus antaa omistajalle mahdollisuuden valita näiden kahden järjestelmän välillä. Omistajan tulisi saada käyttää osan omistamiensa konttien kohdalla toista järjestelmää ja osan kohdalla toista sekä myös vaihtaa omistamiinsa kontteihin sovellettavaa järjestelmää.

Määräaikaistarkastukset suoritetaan hallinnon määräämän tai hyväksymän tarkastusohjelman mukaisesti. Määräaikaistarkastuksille määrätään yleissopimuksessa tietyt enimmäistarkastusvälit. Konttiin tulee merkitä vuosi ja kuukausi, jolloin seuraava tarkastus on viimeistään suoritettava. Kontti on yleissopimuksen mukaan tarkastettava viimeistään viiden vuoden kuluessa valmistuspäivästä. Uusintatarkastukset on suoritettava enintään 30 kuukauden välein.

Yleissopimus antaa mahdollisuuden vaatia kontin tarkastamista myös useammin kuin 30 kuukauden välein. Tämä saattaa olla tarpeen esimerkiksi silloin, kun konttia käsitellään hyvin usein. Tulkintasuosituksessa kuitenkin todetaan, että tarkastusvälien huomattava lyhentäminen saattaisi johtaa vakaviin valvontaongelmiin.

Määräaikaistarkastuksessa huomioon otettavat seikat voi hallinto määritellä. Tarkastukseen tulisi kuitenkin aina sisältyä puutteiden ja vaurioiden yksityiskohtainen silmämääräinen tutkiminen. Kontti tulisi tarkastaa myös sisäpuolelta, jos se on kohtuudella tehtävissä (esimerkiksi, kun kontti on tyhjä). Lisäksi kontin alapuoli tulisi tutkia. Henkilöllä, joka suorittaa kontin ulkoisen tarkastuksen, tulisi olla toimivalta vaatia kontin yksityiskohtaisempaa tutkimista, jos kontin kunto antaa siihen aihetta.

Jatkuva tarkastusohjelma voidaan hyväksyä vaihtoehdoksi, jos omistaja voi osoittaa, että ohjelman mukainen turvallisuustaso on yhtä hyvä kuin määräaikaistarkastusten. Jatkuvan tarkastusohjelman alainen kontti tulee merkitä kirjaimilla ''ACEP''.

Jatkuvan tarkastusohjelman alainen kontti tarkastetaan ja tutkitaan sen normaalin käytön aikana. Tällaisia tarkastuksia ovat perusteellinen tarkastus ja rutiinitarkastus. Rutiinitarkastuksia suoritetaan sen havaitsemiseksi, onko kontti vaurioitunut siten, että se tarvitsisi korjausta.

Perusteellinen tarkastus tulee tehdä huomattavien korjausten ja kunnostusten yhteydessä sekä kontin vuokraamisen (on-hire -tarkastus) ja vuokrakäytöstä palautumisen (off-hire -tarkastus) yhteydessä. Käytännössä on-hire ja off-hire -tarkastukset voidaan yhdistää yhdeksi tarkastukseksi. Siten kontti tarkastetaan vähintään kerran kahden käyttäjän välillä. Yleissopimus ei edellytä kahta tarkastusta. Lisäksi kontti on aina tarkastettava vähintään 30 kuukauden välein.

Tarkastuksessa huomioon otettavat seikat vastaavat määräaikaistarkastuksissa huomioon otettavia seikkoja.

Tarkastuksia suorittavan henkilöstöllä tulee olla sellainen asiantuntemus ja kokemus, että he voivat määritellä, onko kontissa sellaisia vikoja, että se voisi aiheuttaa vaaraa turvallisuudelle.

3 sääntö Uusien konttien hyväksyminen. Hyväksymisen saadakseen kaikkien uusien konttien on täytettävä yleissopimuksen II liitteessä esitetyt vaatimukset.

Käyttöönottohyväksymistä voidaan hakea joko konttityypille tai yksittäiselle kontille. Kuten edellä on todettu, hallinto voi antaa konttien testauksen ja hyväksymisen valtuuttamalleen laitokselle.

4 sääntö Rakennetyypin hyväksyminen. Hallinnon tulee tutkia hyväksymishakemuksissa tarkoitettujen konttien rakenteet. Hyväksyminen tapahtuu käytännössä siten, että konttia koskevat piirustukset lähetetään hallinnolle tarkastettavaksi, minkä jälkeen valmistetaan prototyyppi, jolle suoritetaan yleissopimuksen mukaiset testit. Hallinnon tulee valvoa prototyyppikonttien testausta, jotta varmistutaan siitä, että kontit täyttävät yleissopimuksen II liitteessä esitetyt vaatimukset. Testauksen jälkeen hallinto tekee tyyppihyväksymispäätöksen, josta ilmoitetaan kirjallisesti hyväksynnän hakijalle.

Tyyppihyväksymispäätös oikeuttaa valmistajan kiinnittämään turvallisuuskilven jokaiseen kyseiseen rakennetyyppisarjaan kuuluvaan konttiin.

5 sääntö Rakennetyypin perusteella annettua hyväksyntää koskevat määräykset. Sääntö sisältää määräykset hyväksymishakemukseen sisällytettävistä tiedoista. Hakemukseen on liitettävä esimerkiksi valmistajan vakuutus, jossa vakuutetaan muun muassa, että hallinnolle ilmoitetaan kaikista kontin rakenteeseen liittyvistä muutoksista, että turvallisuuskilpi kiinnitetään vain jokaiseen rakennetyyppisarjaan kuuluvaan konttiin sekä että valmistaja pitää kirjaa kaikista rakennetyypin mukaan valmistetuista konteista.

6 sääntö Tuotannon valvonta. Tyyppihyväksymispäätöksen antamisen jälkeen hallinnon tulee valvoa rakennetyyppisarjan valmistusta. Hallinnon tulee tuotantovaiheessa tarkastaa tai testata tarpeelliseksi katsomansa määrä yksikköjä, jotta varmistetaan konttien valmistus hyväksytyn rakenteen mukaisesti.

7 sääntö Hallinnolle tehtävä ilmoitus. Valmistaja on velvollinen ilmoittamaan hallinnolle kunkin rakennetyypin mukaan valmistettavan uuden konttisarjan tuotannon aloittamisesta.

8 sääntö Yksittäisten konttien hyväksyminen. Yksittäinen kontti voidaan hyväksyä, jos hallinto katsoo kontin täyttävän yleissopimuksen vaatimukset. Hallinnon kirjallinen ilmoitus hyväksymisestä oikeuttaa hakijan kiinnittämään turvallisuuskilven tällaiseen konttiin.

9 ja 10 sääntö Vanhojen konttien hyväksyminen sekä valmistushetkellä hyväksymättömien uusien konttien hyväksyminen. Vanhalla kontilla tarkoitetaan yleissopimuksessa sellaista konttia, joka on valmistunut ennen yleissopimuksen voimaantuloa. Yleissopimukseen sisällytettiin myös vanhojen konttien hyväksymistä koskevat määräykset, koska liikenteessa olevien konttien valvonta ei olisi mahdollista, jollei voitaisi vaatia, että kaikissa konteissa on turvallisuuskilpi. Vanhojen konttien hyväksymistä koskevat määräykset tehtiin mahdollisimman joustaviksi, koska pidettiin tärkeänä, että kaikki vanhat kontit saataisiin hyväksytyiksi.

Vanhojen konttien hyväksymismenettelyä koskevat määräykset olivat käytettävissä ainoastaan tietyn siirtymäajan. Tämä siirtymäaika umpeutui 1 päivänä tammikuuta 1985, jonka jälkeen ainoa keino saada kontti hyväksytyksi sen iästä riippumatta on yksittäisten konttien hyväksymistä koskeva menetelmä, joka edellyttää, että kontti täyttää kaikki uusia kontteja koskevat vaatimukset. Sama koskee myös valmistushetkellä hyväksymättömiä uusia kontteja.

11 sääntö Muunnettujen konttien hyväksyminen. Kontin omistaja on velvollinen ilmoittamaan hallinnolle hyväksytyn kontin rakenteellisista muutoksista. Hallinto voi tarvittaessa vaatia, että kontti testataan uudelleen ennen kuin se voidaan hyväksyä.

Yleissopimuksen II liite sisältää yksityiskohtaisia ja pääosin teknisluonteisia määräyksiä kontin hyväksymisen edellytyksistä, rakenneturvallisuusvaatimuksista sekä konteille suoritettavista testeistä.

Liitteessä asetetuissa vaatimuksissa on lähtökohtana, että liikkeen, sijoituksen, pinoamisen ja kuormatun kontin painon sekä ulkoisten voimien aiheuttamat rasitukset eivät ylitä kontin suunniteltua rakennelujuutta missään konttien käsittelyvaiheessa. Kontin on oltava siten kiinnitetty ja kuormattu, ettei se joudu alttiiksi suuremmille rasituksille kuin mitä varten se on suunniteltu.

Kontti voi olla valmistettu mistä tahansa materiaalista. Kontti katsotaan turvalliseksi, kun se läpäisee liitteessä määritellyt testit ilman pysyviä muodonmuutoksia tai vaurioita, jotka saattaisivat estää sen suunnitellun tarkoituksen mukaisen käytön.

Kontin tulee täydessä lastissa kestää nostamista kulmakiinnikkeistä sekä, jos kontti on lastattuna tarkoitettu käsiteltäväksi esimerkiksi haarukkatrukilla tai lukkitrukilla, myös näiden tarttumiskohdista.

Kontin tulee kestää muiden konttien päällepinoaminen. Yleissopimukseen ei sisälly tästä mitään standardiarvoa, vaan sallittu kuormitus on leimattu konttiin. Huomioon on otettava, että aluksessa kuormitus ei ole staattinen, vaan pystysuorat kiihtyvyydet voivat olla huomattavat ja vaihtelevat aluksen pituussuunnassa. Sallitussa kuormassa on otettu huomioon 1,8 g.

Jos kontissa on kiinteä katto, tämän pitää kestää kävelyä. Jos kontissa on lattia, tulee tämän kestää kontin lastauksessa käytettävän haarukkatrukin paino.

Kontin tulee kestää vinokuormitusta, jota esiintyy aluksessa, kun kontti on kiinnitetty yläkulmista. Sen tulee lisäksi kestää kiinnitystä alakulmista. Tällöin on rautatievaunuja yhdistettäessä varauduttava 2 g:n kiihtyvyyksiin. Kontin tulee kestää tämä kiihtyvyys pituussuunnassa, kun se on alakulmista kiinnitetty.

Jos kontissa on kiinteät päädyt ja sivuseinät, näiden tulee kestää lastista aiheutuvat kuormitukset. Yleissopimuksen määrittelemät standardiarvot ovat 0,4 P päädyille ja 0,6 P sivuseinille. P on suurin sallittu hyötykuorma. Tätä alempiakin arvoja voidaan hyväksyä sillä edellytyksellä, että ne on merkitty turvallisuuskilpeen.

Asetusluonnos on tämän esityksen liitteenä.

Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun se on hyväksytty ja vahvistettu. Lain tarkoituksena on mahdollistaa se, että Suomi voi hyväksyä yleissopimuksen.

Kansainvälinen yleissopimus turvallisista konteista tulee hyväksymiskirjansa yleissopimuksen kansainvälisen voimaantulon jälkeen tallettaneen valtion osalta voimaan kahdentoista kuukauden kuluttua tallettamisesta.

Esitykseen sisältyvä ehdotus konttilaiksi mahdollistaa Suomen liittymisen turvallisista konteista tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen sopimuspuoleksi. Perustuslakiva- liokunta on lausunnossaan (PeVL 19/1995 vp.) pitänyt tärkeänä, että asiasisältöisiä voimaansaattamislakeja käytettäessä myös sopimuksen hyväksymisestä päätetään nimenomaisesti eduskunnassa. Tämän kantansa perustuslakivaliokunta on vahvistanut myös lausunnossaan PeVL 4/1998 vp. Esitykseen sisältyykin nimenomainen sopimuksen hyväksymistä koskeva ponsi.

Edellä olevan perusteella ja hallitusmuodon 33 §:n mukaisesti esitetään:

että Eduskunta hyväksyisi ne 2 päivänä joulukuuta 1972 turvallisista konteista tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen määräykset, jotka vaativat Eduskunnan suostumuksen.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §
Soveltamisala

Tätä lakia sovelletaan kansainväliseen liikenteeseen käytettäviin kontteihin.

Tämä laki ei koske erityisesti ilmakuljetukseen suunniteltuja kontteja.

Vaarallisten aineiden kuljetukseen käytettävistä konteista säädetään lisäksi vaarallisten aineiden kuljetuksesta annetussa laissa (719/1994) ja se perusteella annetuissa säädöksissä.

2 §
Määritelmät

Tässä laissa tarkoitetaan:

1) kansainvälisellä liikenteellä kuljetuksia ulkomailta Suomeen tai Suomesta ulkomaille taikka kuljetuksia Suomen alueen kautta;

2) yleissopimuksella Genevessä 2 päivänä joulukuuta 1972 turvallisista konteista tehtyä kansainvälistä yleissopimusta ja sen liitteitä;

3) kontilla kuljetusvälinettä, joka on:

a) tarkoitettu toistuvaan käyttöön;

b) suunniteltu erityisesti helpottamaan tavaroiden kuljetusta yhdellä tai useammalla kuljetusmuodolla ilman kuljetuksen aikana tapahtuvaa tavaroiden purkausta ja jälleenlastausta;

c) suunniteltu helposti kiinnitettäväksi ja käsiteltäväksi ja jossa on kulmakiinnikkeet näitä tarkoituksia varten; sekä

d) kooltaan sellainen, että sen pohjan neljän ulkosivun rajoittama ala on joko vähintään 14 mý, tai jos kuljetusväline on varustettu yläkulmakiinnikkeillä, vähintään 7 mý.

Kontilla ei tarkoiteta ajoneuvoa.

3 §
Kontin hyväksyminen

Ennen kuin konttia saadaan käyttää kansainväliseen liikenteeseen, kontti on hyväksyttävä rakenteen lujuuden ja varusteiden osalta siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään. Rakenteen ja varusteiden hyväksyminen voi perustua joko konttityypille tai yksittäiselle kontille annettuun hyväksymiseen.

Edellä 1 momentissa tarkoitettua hyväksymistä ei vaadita, jos kontti on yleissopimuksen mukaisesti hyväksytty muussa yleissopimuksen sopimuspuolena olevassa valtiossa.

4 §
Turvallisuuskilpi

Hyväksyttyyn konttiin on kiinnitettävä yleissopimuksen mukainen turvallisuuskilpi. Kilpeen on hyväksymisen ja tarkastusten yhteydessä tehtävä tarpeelliset merkinnät kontin myöhemmästä tarkastamisesta.

5 §
Kontin omistajan huolehtimisvelvollisuus

Kontin omistaja on velvollinen huolehtimaan siitä, että kontti pidetään kunnoltaan turvallisena. Jos omistajan kotipaikka tai päätoimipaikka on Suomessa, kontti on tarkastettava siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

Omistaja voi siirtää huolehtimisvelvollisuutensa sopimuksella kontin vuokraajalle tai muulle haltijalle.

6 §
Valvontaviranomaiset

Asianomaiselle ministeriölle kuuluu tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten noudattamista koskevan valvonnan ylin johto ja ohjaus.

Tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten noudattamista valvovat merenkulkulaitos sekä tulli-, rajavartio-, poliisi- ja työsuojeluviranomaiset samoin kuin Ratahallintokeskus, kukin toimialallaan.

7 §
Turvatekniikan keskuksen ja tarkastuslaitosten tehtävät ja oikeudet

Turvatekniikan keskuksen hyväksymä tarkastuslaitos hyväksyy konttityypin tai yksittäisen kontin ja valvoo konteille suoritettavia kokeita sekä hyväksyy kontille kontin omistajan esityksestä tarkastusohjelman siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

Turvatekniikan keskus valvoo tarkastuslaitoksen toimintaa.

Turvatekniikan keskuksella ja tarkastuslaitoksella on oikeus saada tässä laissa ja sen nojalla annetuissa säännöksissä tarkoitettuja tehtäviään varten tarpeelliset tiedot kontin valmistajalta, omistajalta, vuokraajalta tai muulta haltijalta taikka tämän edustajalta. Tiedonsaantioikeus koskee myös sellaisia tehtävien hoitamista varten tarpeellisia tietoja ja asiakirjoja, jotka yksityistä liike- tai ammattitoimintaa taikka yksityisen taloudellista asemaa koskevina muutoin olisivat salassapidettävät.

Turvatekniikan keskuksella ja tarkastuslaitoksella on oikeus 19 §:ssä säädetyn salassapitovelvollisuuden estämättä saada tehtäviensä hoitamiseksi tarpeelliset tiedot valvontaviranomaiselta.

8 §
Tarkastuslaitoksen hyväksymisen edellytykset

Turvatekniikan keskus voi hyväksyä tarkastuslaitokseksi hakijan, joka on luotettava, asiantunteva ja riippumaton. Hakijan on myös kyettävä varmistamaan toiminnan riittävän korkea laatu ja asiakkaiden yhdenvertainen kohtelu sekä huolehtimaan asianmukaisesta tietosuojasta. Hakija ei saa harjoittaa konttien suunnittelua, valmistusta tai korjausta eikä myöskään saa omistaa kontteja eikä harjoittaa konttiliikennettä.

Hyväksymistä ei anneta, mikäli hakemuksesta tai olosuhteista muuten käy ilmi, että hakemukseen liittyvät järjestelyt on tehty hyväksymisen edellytyksistä annettujen säännösten kiertämiseksi.

Hyväksymistä koskevassa päätöksessä voidaan asettaa ehtoja, joilla hyväksyminen annetaan.

9 §
Tarkastuslaitoksen hyväksymisen peruuttaminen

Turvatekniikan keskus voi peruuttaa tarkastuslaitokselle antamansa hyväksynnän, jos:

1) tarkastuslaitos lopettaa hyväksymispäätöksessä tarkoitetun toiminnan;

2) tarkastuslaitos ei enää täytä hyväksymiselle säädettyjä yleisiä edellytyksiä tai turvatekniikan keskuksen antamassa hyväksymispäätöksessä asetettuja ehtoja eikä se ole asetetussa määräajassa korjannut niissä olevaa puutetta;

3) tarkastuslaitos on asetettu konkurssiin;

4) määräävässä asemassa oleva tarkastuslaitoksen edustaja on määrätty liiketoimintakieltoon;

5) tarkastuslaitos on hyväksynyt kontin tai konttityypin, joka ei ilmeisen selvästi ollut yleissopimuksessa asetettujen vaatimusten mukainen;

6) tarkastuslaitoksen toiminnassa on rikottu tässä laissa tai sen nojalla annetuissa säännöksissä asetettuja vaatimuksia; tai

7) tarkastuslaitoksen kirjanpito, varainhallinta tai hallinto eivät täytä toiminnalta vaadittavia edellytyksiä.

Hyväksymisen peruuttamista koskevaa päätöstä on noudatettava päätöksestä tehdystä valituksesta huolimatta.

10 §
Kontin hyväksymisen peruuttaminen

Tarkastuslaitos voi peruuttaa kontille antamansa hyväksynnän, jos hyväksytty kontti ei todellisuudessa täytä yleissopimuksen mukaisia vaatimuksia tai jos kontin tuotannossa tai laadunvalvonnassa ei noudateta asetuksessa säädettyjä vaatimuksia.

11 §
Tarkastuslaitoksessa noudatettava menettely

Kontin hyväksymistä, hyväksymisen peruuttamista ja tarkastusohjelman hyväksymistä koskevassa asiassa on noudatettava hallintomenettelylakia (598/1982) ja kielilakia (148/1922). Lisäksi on noudatettava, mitä viranomaisten asiakirjain julkisuudesta säädetään.

12 §
Oikaisun hakeminen tarkastuslaitoksen päätökseen

Tarkastuslaitoksen kontin käyttöönottohyväksymistä ja tarkastusohjelman hyväksymistä koskevassa asiassa tekemään hylkäävään päätökseen ja kontin hyväksymisen peruuttamista koskevaan päätökseen saa vaatia oikaisua turvatekniikan keskukselta. Oikaisuvaatimus on tehtävä 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Päätökseen on liitettävä oikaisuvaatimusosoitus.

13 §
Valvontaviranomaisten tehtävät ja oikeudet

Valvontaviranomaisen tulee varmistaa, että kontissa on 4 §:n mukainen turvallisuuskilpi.

Valvontaviranomaisella on oikeus saada tässä laissa ja sen nojalla annetuissa säännöksissä tarkoitettua valvontaa varten tarpeelliset tiedot kontin valmistajalta, omistajalta, vuokraajalta tai muulta haltijalta taikka tämän edustajalta. Tiedonsaantioikeus koskee myös sellaisia valvontaa varten tarvittavia tietoja ja asiakirjoja, jotka yksityistä liike- tai ammattitoimintaa taikka yksityisen taloudellista asemaa koskevina muutoin olisivat salassapidettäviä.

Valvontaviranomaisella on oikeus 19 §:ssä säädetyn salassapitovelvollisuuden estämättä saada valvontaa varten tarpeellisia tietoja toiselta viranomaiselta.

14 §
Puutteellinen kontti

Milloin käytössä tavataan kontti, josta puuttuu turvallisuuskilpi tai jolle ei ole säädetyllä tavalla suoritettu tarkastusta, valvontaviranomainen voi välittömästi kieltää kontin käytön.Valvontaviranomainen voi kuitenkin antaa luvan suorittaa kesken olevan kuljetuksen loppuun, jos kontin todetaan muutoin olevan turvallinen.

Kontin omistajan, vuokraajan tai muun haltijan taikka tämän edustajan on korjattava 1 momentissa mainittu puute ennen kuin konttia edellä tarkoitetun kuljetuksen jälkeen uudelleen käytetään kansainvälisessä liikenteessä.

15 §
Ilmeistä vaaraa turvallisuudelle aiheuttava kontti

Milloin käytössä tavataan kontti, joka rakenteensa tai kuntonsa vuoksi aiheuttaa ilmeistä vaaraa turvallisuudelle, voi valvontaviranomainen välittömästi kieltää kontin käytön.

Tutkimusten suorittamista varten valvontaviranomainen voi ilmoittaa asiasta turvatekniikan keskuksen hyväksymälle tarkastuslaitokselle, joka arvioi kontin rakenteen ja kunnon sekä suorituttaa tarvittaessa tutkimuksia. Kontin valmistajalla, omistajalla, vuokraajalla tai muulla haltijalla ei ole oikeutta saada korvausta sille näistä toimenpiteistä aiheutuvista kustannuksista.

Ennen kuin 1 momentissa tarkoitettua konttia voidaan käyttää uudelleen kansainvälisessä liikenteessä, on kontin omistajan, vuokraajan tai muun haltijan taikka tämän edustajan saatettava kontti turvalliseen kuntoon.

16 §
Kontin siirtämisvelvoite

Milloin 14 tai 15 §:n nojalla käytöstä poistettu kontti tai omistajan muutoin hylkäämä kontti aiheuttaa vaaraa turvallisuudelle tai haittaa ympäristölle, valvontaviranomainen voi velvoittaa kontin omistajan, vuokraajan tai muun haltijan taikka tämän edustajan siirtämään kontin määräajassa valvontaviranomaisen osoittamaan paikkaan.

17 §
Uhkasakko ja teettämisuhka

Valvontaviranomainen voi tehostaa tämän lain 13 §:n 2 momentin ja 16 §:n nojalla antamaansa velvoitetta uhkasakolla tai teettämisuhalla siten kuin siitä uhkasakkolaissa (1113/1990) säädetään.

18 §
Muutoksenhaku

Muutoksenhausta valvontaviranomaisen tämän lain nojalla antamasta päätöksestä, turvatekniikan keskuksen antamasta hyväksymispäätöksestä ja hyväksymisen peruuttamista koskevasta päätöksestä sekä 12 §:n mukaisessa oikaisumenettelyssä annetusta päätöksestä on voimassa, mitä hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään.

19 §
Salassapitovelvollisuus

Joka tässä laissa tarkoitettuja valvonta- tai muita tehtäviä suorittaessaan on saanut tietoja elinkeinonharjoittajan liike- tai ammattisalaisuudesta, ei saa ilmaista niitä sivulliselle eikä käyttää niitä yksityiseksi hyödykseen, ellei se, jonka hyväksi salassapitovelvollisuus on säädetty, anna tähän suostumustaan.

Mitä 1 momentissa säädetään, ei estä tietojen antamista 7 §:n 3 momentin ja 13 §:n 3 momentin mukaisesti eikä tietojen antamista syyttäjä- tai poliisiviranomaiselle rikoksen selvittämiseksi.

20 §
Tarkemmat säännökset

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.

21 §
Voimaantulo

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199

---

Naantalissa 18 päivänä kesäkuuta 1998

Tasavallan Presidentti
MARTTI AHTISAARI

Ministeri
Anneli Taina