Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry esitykseen

Puutteelliset hakuehdot

HE 55/1998
Hallituksen esitys Eduskunnalle energiaverotusta koskevan lainsäädännön muuttamisesta

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta annettua lakia sekä nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta annettua lakia siten, että polttoaineista ja sähköstä kannettavaa lisäveroa korotetaan noin 24 prosenttia. Lisäveron korotus otettaisiin huomioon liikennepolttoaineiden perusverossa vastaavansuuruisena pennimääräisenä vähennyksenä. Esityksellä ei siten muutettaisi liikennepolttoaineiden kokonaisverorasitusta. Maakaasun 50 prosentin veronalennus säilytettäisiin. Polttoturpeen vero olisi edelleen alempi kuin maakaasun vero. Yhdistetyssä sähkön ja lämmön tuotannossa lämmöntuotannon polttoaineita verotettaisiin kuten erillisessä lämpökeskuksessa 100 prosentin hyötysuhteella. Tuulivoimalaitoksien tuottamalle sähkölle maksettaisiin tukea, jonka suuruus määräytyisi kotitalouksien maksaman sähkön veromäärän mukaisesti. Metallurgisten prosessien jätekaasuilla tuotetulle sähkölle ryhdyttäisiin maksamaan tukea valtion varoista. Energiaintensiiviset yritykset saisivat veronpalautusta maksamistaan energiaveroista hakemuksesta tilikauden päätyttyä.

Lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun ne on hyväksytty ja vahvistettu.


PERUSTELUT

1. Nykytila

1.1. Lainsäädäntö ja käytäntö

Vuoden 1997 alussa Suomessa tuli voimaan energiaverotusta koskeva uudistus, joka toteutettiin sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta annetulla lailla (1260/1996) sekä muuttamalla nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta annettua lakia (1472/1994). Uudistuksessa luovuttiin sähköntuotannon polttoaineiden verottamisesta ja ryhdyttiin verottamaan lopputuotetta eli sähköä. Samalla sähköstä kannettava vero porrastettiin kahteen veroluokkaan siten, että alempaa sähköveroa suorittavat teollisuus ja ammattimaiset kasvihuoneviljelijät. Sähkölle säädettyä korkeampaa veroa suorittavat muut eli muun muassa kotitaloudet, palvelualat, maatalous ja julkinen sektori.

Sähköveroa kannetaan kaikesta sähköstä sen tuotantotapaan katsomatta. Verotuksellisesti ei siten ole eroa sillä, onko sähkö tuotettu tuuli- tai vesivoimalla, puulla, turpeella, maakaasulla, kivihiilellä vai ydinvoimalla. Veron kannalta ei ole myöskään merkitystä sillä, onko sähkö tuotettu ympäristöystävällisellä tavalla. Myös teollisuus maksaa kaikesta tuottamastaan ja käyttämästään sähköstä sähköveroa. Esimerkiksi teollisuuden raudantuotannossa syntyvällä masuuni- ja koksaamokaasulla tuotettu sähkö on teollisuudelle verollista samoin kuin kaikella muullakin jätepolttoaineella tuotettu sähkö.

Energiaverouudistuksen yhteydessä puulla ja puupohjaisilla polttoaineilla kuten myös tuuli- ja vesivoimalla tuotettu sähkö menettivät sen kilpailuedun, joka niillä oli ollut ennen uudistusta. Tämän etuuden menettämisen sekä ympäristösyiden vuoksi säädettiin, että sähköveroa vastaavaa tukea maksetaan valtion varoista lähinnä pienimuotoiselle voimantuotannolle, jonka asema oli suhteellisesti vaikein. Pienimuotoisella tuotannolla tarkoitetaan tässä yhteydessä sellaista sähköntuotantoa, jossa sähkö tuotetaan tuulivoimalla tai vesivoimalaitoksessa, jonka nimellisteho on enintään yksi megavolttiampeeri, taikka nimellisteholtaan enintään 40 megavolttiampeerin lämmitysvoimalaitoksessa, joka tuottaa sähköä puulla tai polttoturpeella. Tuki kilowattitunnilta on sama kuin teollisuuden maksama sähkövero eli lain liitteenä olevan verotaulukon sähkön veroluokan II mukainen vero. Euroopan yhteisöjen komissio on hyväksynyt tuen maksamisen 19 päivänä kesäkuuta 1997.

Tuen maksamista laajennettiin vuoden 1998 alussa voimaan tulleella lailla (1261/1997) siten, että tuki kattaa kaiken puulla ja puupohjaisilla polttoaineilla tuotetun sähkön tuotannon. Tuki kilowattitunnilta on edelleen sama kuin teollisuuden sähköstä maksama vero. Samalla kun sähköveron tasoa yleisesti korotettiin, korotettiin myös pienvoimalaitosten tuen määrää. Komissio ei ole toistaiseksi hyväksynyt sanotun tuen maksamisen laajentamista kaikkiin puulla ja puupohjaisilla polttoaineilla tuotettuun sähköön.

Lämmön tuotannon polttoaineista kannetaan edelleen veroa lisäveron muodossa. Lisävero määräytyy pelkästään tuotteen hiilipitoisuuden perusteella. Tuotteen energiasisältö ei enää vuoden 1997 alun jälkeen ole vaikuttanut lisäveron määrään. Hiilisisällön perusteella määräytyvä lisävero on nykyisin 82 markkaa hiilidioksiditonnilta, jota käytetään laskettaessa eri polttoaineille lisäveron määrää. Hiilisisällön perusteella määräytyvään veroon on kuitenkin tehty eräitä poikkeuksia. Maakaasulle on säädetty 50 prosentin veronalennus, joka on vuoden 1998 alusta säädetty pysyväksi. Polttoturpeelle on myös myönnetty helpotusta. Polttoturpeen lisävero (4,9 markkaa/megawattitunti) on noin 1/6 siitä verosta, joka sille verojärjestelmän mukaan muutoin kuuluisi.

Yhdistetyssä sähkön ja lämmön tuotantolaitoksessa lämpöä verotetaan siten, että lämmön hyötysuhde on 95 prosenttia. Tämä tarkoittaa sitä, että yhtä lämpöyksikköä vastaa 1,05 yksikköä polttoaineita. Tästä polttoainemäärästä maksetaan verot, ja loput polttoaineista katsotaan käytetyiksi sähkön tuotannossa verottomina.

1.2. Energiaintensiivisten yritysten huojennukset Ruotsissa

Ruotsissa on pitkään ollut voimassa erilaisia järjestelmiä, joilla on kohtuullistettu energiaintensiivisen teollisuuden verorasitusta. Perustan huojennusjärjestelmälle antaa sähköverovapaus. Ruotsissa teollisessa tuotantoprosessissa käytetty sähkö on verovapaata. Ennen vuotta 1992 voimassa ollut järjestelmä, joka perustui yrityskohtaiseen päätökseen ja riippui energian kulutuksesta, korvattiin järjestelmällä, jossa sähköverovapauden lisäksi CO2-veroa alennettiin 75 prosenttia. Teollisuus maksoi täten 25 prosenttia yleisestä CO2-verotasosta. Edellä mainittujen yleisten huojennusten lisäksi Ruotsissa on voimassa niin sanottu 1,2 prosentin sääntö, jonka mukaan CO2-vero palautetaan siltä osin kuin se ylittää 1,2 prosenttia muista mineraaleista kuin metallista tuotettujen tuotteiden myyntiarvosta.

Kun yleistä energiaverohuojennusta alennettiin 1 päivänä tammikuuta 1997 aikaisemmasta 75 prosentista 50 prosenttiin, lakiin lisättiin uusi huojennuspykälä, joka vapauttaa yritykset CO2-verosta siltä osin kuin nämä verot ylittävät 0,8 prosenttia tuotteiden myyntiarvosta. Tämä uusi huojennuspykälä on yleisempi kuin edellä mainittu 1,2 prosentin sääntö, joka jäi voimaan siirtymäkaudeksi. Ruotsi on saanut komissiolta Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 92 artiklassa tarkoitetun luvan tuen maksamiseen.

1.3. Energiaintensiivisten yritysten verohelpotukset yhteisön direktiiviehdotuksessa

Energiaintensiivisten yritysten ongelmat energiaverotuksessa on laajasti tunnustettu. Komissio on antanut ehdotuksen direktiiviksi energiatuotteiden verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta KOM (97) 30 lopull. Sen mukaisesti jäsenvaltiot voisivat palauttaa yrityksille kannetun veron kokonaan tai osittain siltä osin kuin yrityksen muut kuin liikenteeseen kohdistuvat energiakustannukset ylittävät 10 prosenttia sen kokonaistuotantokustannuksista. Jos yrityksen muut kuin liikenteeseen liittyvät energiakustannukset ovat enemmän kuin 20 prosenttia sen kokonaistuotantokustannuksista, jäsenvaltion olisi palautettava yrityksen maksama vero siltä osin kuin muut kuin liikenteeseen liittyvät energiakustannukset ylittävät 10 prosenttia sen kokonaistuotantokustannuksista. Direktiiviehdotuksen käsittely on vielä kesken. Asiaa käsiteltäessä on kuitenkin käynyt ilmi, että jäsenvaltiot yleisesti kannattavat energiaintensiivisten yritysten energiaverojen kohtuullistamista. Samalla on ilmennyt, että komission ehdottama tapa tämän toteuttamiseksi ei saa kannatusta. Eräänä suurimpana puutteena on pidetty sitä, että komission ehdotuksessa veronpalautus on sidottu energiakustannuksiin eikä energiaveroihin.

2. Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

2.1. Tavoitteet

Pääministeri Paavo Lipposen hallitusohjelman mukaan verotuksen rakennetta muutetaan selkeästi työn tekemistä ja työn teettämistä suosivaksi. Työhön kohdistuvien verojen alentamista kompensoidaan muun muassa ympäristöveroilla.

Hallitus on sitoutunut 26 päivänä marraskuuta 1997 saavutettuun tulopoliittista sopimusta vuosille 1998―1999 koskevaan neuvottelutulokseen. Valtion vuoden 1999 budjettia koskevissa kehysneuvotteluissa on päätetty ympäristö- ja energiaverojen korotuksista, joista osa voidaan ottaa käyttöön jo vuoden 1998 aikana.

2.2. Keskeiset ehdotukset

Polttoaineiden ja sähkön verojen korotukset

Esityksen tarkoituksena on korottaa eri polttoaineiden sekä sähkön veroja siten, että verojen korotukset nostaisivat valtion verotuottoja vuositasolla noin 700 miljoonaa markkaa. Verojen korotukset ehdotetaan toteutettavaksi siten, että lisäveron laskentaperusteena käytettävä hiilidioksidiverotaso nostettaisiin 82 markasta 102 markkaan hiili- dioksiditonnilta. Tämän laskennallisen veron vaikutus eri polttoaineiden valmisteveron lisäveroon riippuu eri polttoaineiden poltossa syntyvistä hiilidioksidimääristä. Nämä vaihtelevat eri polttoaineilla seuraavasti:

Polttoaine Grammaa hiilidioksidia megajoulea kohden
Moottoribensiini 72,5
Dieselöljy 73,5
Kevyt polttoöljy 74,1
Raskas polttoöljy 77,4
Kivihiili 94,6
Maakaasu 56,1

Sähkön lisäveroa ei ole voitu kytkeä edellä mainittuun hiilidioksidimäärään. Sen vuoksi sähköstä kannettava vero ehdotetaan nostettavaksi prosentuaalisesti samassa suhteessa (24,4 prosenttia). Maakaasun kilpailukyvyn säilyttämiseksi ehdotetaan edelleen, että maakaasulle säädetty 50 prosentin alennus lisäverossa säilytettäisiin. Polttoturpeeseen sisältyy hiilidioksidia 106 grammaa megajoulea kohden. Tätä ei kuitenkaan käytettäisi verotuksen perustana, vaan ehdotetaan, että polttoturpeen vero määrättäisiin 9 markaksi megawattitunnilta. Tällöin turpeen vero/megawattitunti olisi 1,3 markkaa alempi kuin maakaasun vastaava vero.

Ehdotetulla muutoksella ei kuitenkaan nostettaisi liikennepolttoaineiden kokonaisverorasitusta. Tämän vuoksi ehdotetaan, että liikennepolttoaineiden lisäveron korotus otettaisiin vastaavasti huomioon niiden perusveron määrässä vähennyksenä.

Edellä mainitulla tavalla laskettuna eri polttoaineiden veroja ehdotetaan nostettavaksi seuraavasti:

Tuote Lisävero Lisävero Muutos % otetaan huo-
  vuonna 1998 vuonna 1999 mioon perusverossa
Moottoribensiini p/l 19,1 23,9
Dieselöljy p/l 21,8 26,9 ,,
Kevyt polttoöljy p/l 21,8 27,0 23,9
Raskas polttoöljy p/kg 25,8 32,1 24,4
Kivihiili mk/t 198,6 246 23,9
Maakaasu p/nm3 8,3 10,3 24,1
Polttoturve mk/MWh 4,9 9,0 83,7
Mäntyöljy p/kg 25,8 32,1 24,4
Sähkö p/kWh
- veroluokka I 3,30 4,1 24,2
- veroluokka II 2,02 2,5 23,8

Muut ehdotukset

Muutokset yhdistetyn sähkön ja lämmön tuotantolaitosten verotuksessa. Yhdistetyn sähkön ja lämmön tuotantolaitosten kilpailukyvyn parantamiseksi ehdotetaan, että verotuksessa lämpö katsottaisiin tuotetun 100 prosentin hyötysuhteella nykyisen 95 prosentin sijasta. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että verotettavia lämmön polttoaineita olisi 0,05 yksikköä nykyistä vähemmän. Nämä puolestaan katsottaisiin sähköntuotannon polttoaineiksi, jotka ovat verottomia.

Muutokset pienvoimalaitosten tukeen. Pienvoimalaitoksille myönnetään tukea, jonka määrä kilowattitunnilta on sama kuin teollisuuden sähköstä maksama vero. Tämä vastaa lain liitteenä olevassa verotaulukossa mainitun sähkön veroluokan II mukaista veroa. Esityksessä ehdotetaan, että tuulivoimalla tuotetusta sähköstä maksettaisiin tukea sähkön veroluokan I mukaisesti. Tuulivoimalla tuotettu sähkö useimmiten menee kotitalouksien käyttöön, minkä vuoksi siitä maksettava vero on myös veroluokan I mukainen. Lisäksi se on ympäristöystävällinen tapa tuottaa sähköä. Muiden tuotantotapojen tuki olisi edelleen sama kuin sähköstä kannettava vero sähkön veroluokan II mukaisesti. Ennen tuen maksamista muutoksille on hankittava komission lupa.

Metallurgisten prosessien jätekaasulla tuotetun sähkön tuki. Raudan- ja teräksentuotannossa syntyy sivutuotteena masuuni-, koksaamo- ja konvertterikaasua, jotka voidaan hyödyntää keräämällä ne talteen ja käyttämällä ne sähköntuotannossa. Ne, jotka hyödyntävät edellä mainitut metallurgisten prosessien jätekaasut, joutuvat nykyisin maksamaan näin tuottamastaan ja käyttämästään sähköstä normaalisti sähköveron. Sanottuja jätekaasuja ei saa nykyisin päästää ilmakehään, koska niitä pidetään myrkyllisinä, vaan kaasut on poltettava. Polttaminen on kuitenkin ympäristön kannalta huono vaihtoehto, koska sen yhteydessä ilmakehään pääsee hiilidioksidia. Tätä parempi ratkaisu olisi tuottaa näillä metallurgisten prosessien jätekaasuilla sähköä, joka puolestaan korvaisi fossiilisilla polttoaineilla muutoin tuotettua sähköä. Esityksessä ehdotetaan, että sanotuilla jätekaasuilla tuotetulle sähkölle myönnettäisiin valtion varoista tukea. Tuen myöntämisellä voitaisiin edistää myös investointien kohdistumista sanotunlaisen sähkön tuotantoon.

Tuki ehdotetaan toteutettavaksi samalla tavalla kuin puulla ja puupohjaisilla polttoaineilla tuotetun sähkön tuki. Koska metallurgisten prosessien jätekaasuilla sähköä tuottavat laitokset ovat sähköverovelvollisia kaasuilla tuottamastaan sähköstä, ehdotetaan, että sanotulla tavalla tuotetun sähkön tuki toteutettaisiin verottomuutena niissä tapauksissa, kun tuottaja ei siirrä sähköä sähköverkkoon. Verottomuus myönnettäisiin suoraan asianomaiselle piiritullikamarille toimitettavalla veroilmoituksella. Jos taas sanotuilla jätekaasuilla tuotettu sähkö toimitettaisiin verkkoon, ehdotetaan, että tuki maksettaisiin hakemuksesta jälkikäteen. Tuen määrä olisi sähköstä maksettavan sähkön veroluokan II veron suuruinen.

Sähkölle myönnettävä verottomuus ja verotuki ovat kuitenkin perustamissopimuksen 92 artiklassa tarkoitettua valtion tukea, johon on saatava komission lupa. Tukea ei voida maksaa eikä verottomuutta toteuttaa ennen kuin komission lupa on saatu.

Energiaintensiivisten yritysten veronpalautus. Veronkorotusten myötä eräät energiaintensiiviset yritykset saattaisivat joutua maksamaan kohtuuttoman suuria määriä energiaveroja. Jotta veronkorotukset kohdistuisivat tasapuolisemmin ja laajalti kaikkiin yrityksiin ja jotta korotukset eivät kohtuuttomasti rasittaisi vain joitakin yrityksiä, ehdotetaan, että lakiin lisättäisiin säännös, joka poistaisi ja tasoittaisi veronkorotusten aiheuttamat kohtuuttomuudet. Ehdotettu veronpalautus koskisi teollisuudessa toimivia elinkeinonharjoittajia. Teollisuus on jo aikaisemmin määritelty laissa siten, että sillä tarkoitetaan mineraalien kaivuuta sekä tavaran valmistusta ja jalostusta teollisesti. Teollisuuteen tässä yhteydessä rinnastetaan myös ammattimainen kasvihuoneviljely. Elinkeinonharjoittajalla tarkoitettaisiin sellaista yritystä, joka elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (360/1968) mukaan harjoittaa liike- tai ammattitoimintaa. Palautuksen piiriin eivät siten kuuluisi esimerkiksi ne yritykset, jotka harjoittavat sähkö-, kaasu-, lämpö- tai vesihuoltoa.

Veronpalautuksen edellytyksenä olisi, että elinkeinonharjoittajana toimivan yrityksen tilikautena maksamat valmisteverot ovat vähintään neljä prosenttia yrityksen jalostusarvosta. Tilikaudella tarkoitetaan kirjanpitolain (1336/1997) 1 luvun 4 §:ssä tarkoitettua tilikautta. Yleensä tilikausi on sama kuin kalenterivuosi. Se voi kuitenkin poiketa siitä. Se voi myös olla pidempi tai lyhyempi kuin 12 kuukautta, jolloin niitä on käytettävä. Veronpalautusta voidaan maksaa sen tilikauden alusta, joka ensinnä seuraa lain voimaantuloa. Jos esitys tulee voimaan samanaikaisesti kun yrityksen tilikausi alkaa, yrityksen oikeus veronpalautukseen alkaa heti. Muussa tapauksessa oikeus veronpalautukseen alkaa vasta myöhemmästä ajankohdasta lukien.

Jalostusarvon määrittäminen perustuu yrityksen vahvistetussa tilinpäätöksessä esitettyihin tietoihin. Jalostusarvolla tarkoitetaan tuloslaskelmassa esitetyn liikevoiton (-tappion), poistojen ja arvonalentumisten sekä henkilöstökulujen yhteismäärää. Tässä esityksessä tarkoitettua veronpalautusta ei oteta huomioon jalostusarvoa määritettäessä.

Kirjanpitoasetuksen (1339/1997) 1 luvun 1 §:n mukaisessa kululajikohtaisessa tuloslaskelmassa esitetään edellä mainitut erät sellaisinaan. Yrityksen käyttäessä kirjanpitoasetuksen 1 luvun 2 §:n mukaista toimintokohtaista tuloslaskelmavaihtoehtoa ei poistoja ja arvonalentumisia eikä henkilöstökuluja esitetä tuloslaskelmassa, mutta mainitut erät käyvät ilmi tilinpäätöksen liitetiedoista. Jalostusarvo voidaan siten selvittää yhdenmukaisesti kaikkien veronpalautuksen piiriin tulevien yritysten osalta.

Uuden kirjanpitolain voimaantulo 31 päivänä joulukuuta 1997 ja siihen liittyvä siirtymäsäännös eivät vaikuttaisi jalostusarvon selvittämiseen. Jalostusarvon osatekijät ovat selvitettävissä myös aikaisemman lainsäädännön mukaisen vahvistetun tilinpäätöksen pohjalta yhdenmukaisesti uudistettuun lainsäädäntöön perustuvien tilinpäätöstietojen kanssa.

Aikaisempaan tilikauteen kohdistuva tässä tarkoitettu veronpalautus ehdotetaan kirjattavaksi yleisten periaatteiden mukaan tilikaudelle kohdistuvien energiaverojen vähennykseksi, jolloin ne vaikuttavat myös tilikaudelta syntyvän jalostusarvon määrään. Kirjaustapa saattaa vääristää energiaverojen ja jalostusarvon välistä suhdelukua erityisesti siirryttäessä veronpalautusmenettelyyn. Energiaverojen määrällä ja jalostusarvolla tarkoitetaan tässä esityksessä energiaveroja ilman aikaisempiin tilikausiin kohdistuvia veronpalautuksia samoin kuin jalostusarvoa ilman aikaisempiin tilikausiin kohdistuvia energiaveron palautuksia.

Maksettujen valmisteverojen määrällä tarkoitetaan tilikauden aikana yrityksen valtiolle itse maksamia valmisteveroja sähköstä, kivihiilestä, turpeesta, maakaasusta, mäntyöljystä sekä kevyestä ja raskaasta polttoöljystä. Jos esimerkiksi kivihiiltä on ostettu vuoden 1998 alkupuolella ja verot on myös silloin maksettu, ei näitä veroja oteta mukaan. Liikennepolttoaineiden eli moottoribensiinin ja dieselöljyn veroja ei myöskään lasketa mukaan. Kevyen polttoöljyn verot otetaan mukaan riippumatta siitä, mihin polttoöljyä on käytetty. Verot lasketaan mukaan myös silloin, kun yrityksen ostamien edellä sanottujen tuotteiden hankintahintaan on sisältynyt valmisteveroa, jonka tuotteiden myyjä tai joku muu on suorittanut tai suorittaa valtiolle. Tässä yhteydessä ei ole merkitystä sillä, onko nämä verot maksettu valtiolle. Tällöin myyjän tulee myyntilaskuun eritellä myyntihintaan sisältyneiden verojen määrä, jonka puolestaan pitää vastata kannettuja veroja.

Kaukolämmön tuottamiseen käytetään erilaisia polttoaineita. Koska vastaanottajan ei ole mahdollista tietää, millä polttoaineella kaukolämpö on tuotettu, ei kaukolämmön hankintahintaan sisältyviä veroja voida ottaa mukaan maksettujen valmisteverojen määrää laskettaessa. Samoin menetellään, jos yritys ostaa toiselta prosessihöyryä. Yrityksen itse tuottamaansa ja käyttämäänsä prosessihöyryyn sisältyneet verot voidaan kuitenkin ottaa mukaan, mikäli ne ovat tiedossa.

Jos yritys on myynyt edelleen tilikauden aikana hankkimansa tässä esityksessä tarkoitetut polttoaineet, ei tuotteista maksettuja valmisteveroja voida ottaa laskelmassa mukaan. Tällä estetään se, että polttoaineita hankittaisiin veronpalautuksen saamiseksi.

Edellä sanotulla tavalla lasketusta maksettujen valmisteverojen määrästä ehdotetaan lisäksi vähennettäväksi se tuki, jonka saamiseen yritys on oikeutettu tuottaessaan sähköä sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta annetun lain 8 §:n nojalla pienvoimalaitoksissa tai 8 a §:n nojalla puulla ja puupohjaisilla polttoaineilla taikka metallurgisten prosessien jätekaasuilla. Jos sanottu tuki toteutetaan lain 8 a §:n 3 momentin nojalla maksettavan sähköveron vähennyksenä yrityksen tekemässä veroilmoituksessa, veroa eikä tukea lasketa mukaan maksettujen valmisteverojen määrää laskettaessa. Sen sijaan jos yritykselle palautetaan veroa nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta annetun lain 10 a §:n nojalla ammattimaisen kasvihuoneviljelijän ominaisuudessa, tämä veronpalautus otetaan maksettujen valmisteverojen määrää laskettaessa vähennyksenä huomioon.

Veronpalautus ehdotetaan maksettavaksi yritykselle jälkikäteen hakemuksesta. Hakemukseen on liitettävä asiaa koskevat tiedot siten kuin lain nojalla annettavassa asetuksessa säädetään. Hakemus on tehtävä yrityksen kotipaikan piiritullikamarille kuuden kuukauden kuluessa yrityksen tilikauden päättymisestä. Kotipaikalla tarkoitetaan tässä yrityksen kaupparekisterin mukaista kotipaikkaa.

Yrityksellä olisi oikeus veronpalautukseen vain siltä osin kuin tilikauden aikana maksettujen valmisteverojen määrä ylittää neljä prosenttia yrityksen jalostusarvosta. Edellä lasketusta veronpalautuksesta maksettaisiin takaisin veroja kuitenkin vain 300 000 markkaa ylittävältä osalta. Mineraalipolttoöljyistä kuten moottoribensiinistä, dieselöljystä, kevyestä tai raskaasta polttoöljystä veroja ei kuitenkaan voitaisi miltään osin palauttaa. Tämä johtuu siitä, että tarkoitus ei ole hakea erillistä lupaa komissiosta siten kuin kivennäisöljyjen valmisteverojen rakenteiden yhdenmukaistamisesta annetun neuvoston direktiivin 92/81/ETY 8 artiklan 4 kohdassa säädetään. Veronpalautus voi siten kohdistua vain sähköstä, kivihiilestä, polttoturpeesta, maakaasusta ja mäntyöljystä maksettuun veroon.

Jos veronpalautusta varten on annettu vääriä tai virheellisiä tietoja, sovelletaan valmisteverotuslain (1469/1994) asianomaisia säännöksiä. Veronpalautukseen sovelletaan veronoikaisua, jälkiverotusta, veronkorotusta, kirjanpitovelvollisuutta, tietojen tarkastamis- ta ja tiedonantovelvollisuutta koskevia säännöksiä sekä muutoinkin soveltuvin osin, mitä valmisteverotuslaissa säädetään tai määrätään.

Milloin yritys on tilikauden jo kuluttua umpeen luovuttanut edelleen tuotteita, joista sille edellä olevan mukaisesti on palautettu veroa, yrityksen on tehtävä luovutuksesta ilmoitus kotipaikan piiritullikamarille asianmukaisia toimenpiteitä varten. Tällaisia toimenpiteitä on muun muassa veronpalautuksen takaisinperiminen ja veronkorotuksen määrääminen. Säännöksellä halutaan estää se, että yritys hankkisi huomattavia määriä tuotteita edelleen myytäväksi ja samalla käyttäisi veronpalautusmahdollisuutta hyväkseen.

Hallituksen esityksen antamisen yhteydessä komissiolle tullaan lähettämään ilmoitus Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 92 artiklan mukaisesta tuesta, joka vaatii komission luvan ja jollaiseksi edellä mainittu veronpalautus on katsottava. Veronpalautusta voidaan maksaa vasta sen jälkeen, kun komissio on hyväksynyt tuen.

3. Esityksen vaikutukset

3.1. Valtiontaloudelliset vaikutukset

Verojen korotuksen myötä valtion verotuotot veronpalautuksen kasvu mukaan lukien kasvaisivat 700 miljoonaa markkaa vuositasolla. Ottaen huomioon eräiden polttoaineiden ja sähkön kulutuksen lisäyksen sekä valmisteveron lisäksi kannettavan arvonlisäveron, esityksen kokonaistuotoksi arvioidaan noin yksi miljardi markkaa.

Lisäveron tuotto (kulutuksen muutos mukaan luettuna)

Tuote Verotuotto vuonna 1998 Verotuotto vuonna 1999 Muutos %
  milj. mk milj. mk  
Moottoribensiini 482 609 26,5
Dieselöljy 427 539 26,2
Kevyt polttoöljy 503 605 20,3
Raskas polttoöljy 262 306 16,9
Kivihiili 245 275 12,5
Maakaasu 228 287 26,1
Polttoturve 61 107 76,9
Sähkö 1 703 2 138 25,6
Yhteensä 3 910 4 868 24,5

Perusveron tuotto (kulutuksen muutos mukaan luettuna)

Tuote Verotuotto vuonna 1998 Verotuotto vuonna 1999 Muutos %
  milj. mk milj. mk  
Moottoribensiini 7 805 7 763 - 0,5
Dieselöljy 3 071 3 036 - 1,1
Kevyt polttoöljy 252 244 - 2,8
Raskas polttoöljy - - -
Kivihiili - - -
Maakaasu - - -
Polttoturve - - -
Sähkö - - -
Yhteensä 11 127 11 043 - 0,8

Verokertymän muutokset energialähteittäin vuoteen 1998 verrattuna ottaen huomioon arviot kulutuksen kehityksestä ja mukaan lukien verotuet ja veronpalautukset olisivat seuraavat:

  Muutos miljoonaa markkaa
Bensiini 85
Diesel 80
Kevyt polttoöljy 95
Raskas polttoöljy 45
Kivihiili 30
Maakaasu 60
Polttoturve 45
Sähkö 435
Yhteensä 875

Valtion maksamat tuet pienvoimalaitoksille sekä puuta ja puupohjaisia polttoaineita käyttäville yrityksille ovat sidoksissa teollisuuden maksamaan sähköveron määrään. Veron noustessa tuet vastaavasti myös nousevat. Tästä aiheutuu valtiolle vuositasolla lisämenoja arviolta noin 50 miljoonaa markkaa. Tuulivoimalaitoksille maksettavan tuen määrän nostaminen sähkön veron veroluokasta II veroluokkaan I lisäisi puolestaan valtion menoja 0,5 miljoonalla markalla.

Metallurgisten prosessien jätekaasuista masuunikaasua on käytetty 5 930 ja koksaamokaasua 430 terajoulea sähkön tuotannossa vuonna 1997. Konvertterikaasua ei toistaiseksi ole käytetty lainkaan, mutta sen käyttö tulee lisääntymään kuten myös masuunikaasun. Sanotuilla jätekaasuilla tuotetulle sähkölle myönnettävä verotuki vähentäisi valtion verotuottoja 10―15 miljoonaa markkaa vuodessa ennen sanottua lisäkäyttöä.

Lisäksi paljon energiaa käyttävien elinkeinonharjoittajien saamat veronpalautukset lisäisivät valtion menoja. Sellaisia energiaintensiivisiä yrityksiä, joiden maksamat energiaverot ovat enemmän kuin neljä prosenttia yritysten jalostusarvosta, on arviolta noin 30 yritystä. Yli 10 miljoonaa markkaa palautusta saavia yrityksiä olisi muutamia. Palautuksen määrä syksyllä 1998 voimaan tulevilla veroilla on arvioitu noin 85 miljoonaksi markaksi vuositasolla. Pääsääntöisesti palautukset maksettaisiin vasta vuoden 2000 alkupuolella, joten vuoden 1999 verotuottoihin ne eivät vielä vaikuttaisi.

Yhdistetyn sähkön ja lämmön tuotannon polttoaineiden verottamisen muuttaminen 95 prosentista 100 prosentiin aiheuttaisi verojen menetyksiä arviolta noin 30 miljoonaa markkaa vuodessa.

3.2. Hinta- ja kustannusvaikutukset

Ehdotetut veromuutokset nostaisivat lämmöntuotannossa käytettävien polttoaineiden ja sähkön hintoja. Liikennepolttonesteiden hintoihin korotuksilla ei olisi vaikutusta.

Lämmöntuotannon polttoaineista kevyen polttoöljyn hinta nousisi noin neljä prosenttia, raskaan polttoöljyn runsaat kuusi prosenttia, kivihiilen 11 prosenttia, maakaasun vajaat kolme prosenttia ja polttoturpeen noin yhdeksän prosenttia.

Sähkön hinta nousisi kotitalouksissa vajaalla kahdella prosentilla ja kotitalouksien sähkölasku kasvaisi noin 30 markalla. Tämän lisäksi sähkölämmitteisen pientalon sähkölaskuun tulisi runsaan 170 markan lisäys. Öljylämmitteisen pientalon lämmityskustannukset kasvaisivat noin 160 markkaa.

Prosessiteollisuudessa ostosähkön hinnan korotus olisi runsaat kaksi prosenttia ja muussa teollisuudessa hieman yli prosentin.

Kulutussektoreittain verokertymät (ilman arvonlisäveroa) kasvaisivat vastaavasti seuraavasti:

  miljoonaa markkaa
Liikenne 170
Teollisuus 260
Lämmitys ja kotitaloudet 285
Palvelut ja muut 160
Yhteensä 875

3.3. Energiapoliittiset vaikutukset

Hiilidioksidiverotason korottaminen nykyisestä 82 markasta 102 markkaan hiilidioksiditonnilta parantaisi verottomien uusiutuvien energialähteiden kilpailuasemaa lämmön tuotannossa. Turpeen lisäveron korotuksen kytkentä maakaasun lisäveroon nostaisi turpeen veroa suhteellisesti kilpailevia fossiilisia polttoaineita enemmän heikentäen hieman turpeen kilpailuasemaa. Toisaalta puun kilpailukyky turpeeseen nähden paranisi vastaavasti.

Ehdotettu tuulivoiman verotuen maksaminen sähkön veroluokan I mukaisesti parantaisi tuulivoiman kilpailukykyä ja edistäisi uusien tuulivoimaloiden rakentamista.

Yhdistetyssä sähkön ja lämmön tuotannossa ehdotettu lämmön tuotannon hyötysuhteen muuttaminen 95 prosentista sataan prosenttiin vähentäisi yhdistettyyn tuotantoon kohdistuvaa verotusta ja parantaisi näin sen kilpailukykyä erillistuotantoon nähden.

3.4. Ympäristövaikutukset

Uusiutuvien energialähteiden kilpailukyvyn parantuminen edesauttaisi niiden käytön lisääntymistä ja siten energiantuotannon hiilidioksidipäästöjen vähentymistä. Myös sähkön ja lämmön yhteistuotannon kilpailukyvyn parantuminen edistäisi samaa päämäärää.

3.5. Organisaatio- ja henkilöstövaikutukset

Palautukseen oikeutettujen energiaintensiivisten yritysten määrää on vaikeata tarkasti määritellä. Karkeasti arvioiden sellaisia yrityksiä, jotka tekisivät hakemuksensa kerran vuodessa, saattaisi olla noin 30. Näiden sekä metallurgisten prosessien jätekaasuilla tuotetun sähkön tukea koskevien hakemusasioiden käsittely sekä tarkastusten toimittaminen lisäisi tullilaitoksessa henkilöstön työmäärää arviolta kahdella henkilötyövuodella. Nämä työmäärien lisäykset pyritään hoitamaan jo osoitetuin resurssein.

4. Asian valmistelu

Energiaverotuksen muutoksia on viime vaiheessa valmisteltu hallituksen energiaverotyöryhmässä helmi-huhtikuussa 1998. Esityksen tekninen valmistelu on tehty virkatyönä valtiovarainministeriössä yhteistyössä kauppa- ja teollisuusministeriön sekä tullihallituksen kanssa.

5. Muita esitykseen vaikuttavia seikkoja

Euroopan yhteisön perustamissopimuksen säännökset rajoittavat valtion tukien käyttöä talouspolitiikan välineenä. Sopimuksen 92 artiklassa todetaan, että jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu yhteismarkkinoille siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Komissio on kuitenkin useissa tapauksissa myöntänyt lupia tukien käyttöön. Suomi sai 19 päivänä kesäkuuta 1997 komission hyväksymisen pienvoimaloiden sähkön tuotannolle maksettavalle tuelle. Sen sijaan komissiossa on edelleen vireillä Suomen notifikaatio tuen laajentamisesta kaikelle puulla ja puupohjaisilla polttoaineilla tuotetulle sähkölle. Komissio ei ole ollut taipuvainen hyväksymään pysyviä tukia. Sen vuoksi Suomi on komission pyynnön mukaisesti ilmoittanut tulevansa tarkistamaan tuen ja lähettämään asiaa koskevan notifikaation komissiolle kolmen vuoden sisällä.

Komissiolle on tehtävä ilmoitus tässä esityksessä tarkoitetuista tuista, jotka koskevat tuen määrän korottamista veronkorotusten seurauksena, tuulivoimalaitoksille tarkoitetun tuen määrän muuttamista, metallurgisten prosessien jätekaasuilla tuotetulle sähkölle maksettavaa tukea sekä energiaintensiivisen teollisuuden veronpalautuksia. Sanottuja tukia ei voida ottaa käytäntöön ennen komission lupaa. Tarkoituksena on, että välittömästi hallituksen esityksen antamisen jälkeen komissiolle tehdään asiasta notifikaatio.

Sopimuksen 93 artiklan 3 kohdan mukaan komissiolle on annettava tieto tuen myöntämisestä tai muuttamista koskevasta suunnitelmasta niin ajoissa, että se voi esittää huomautuksensa. Jos komissio katsoo, että tällainen suunnitelma 92 artiklan mukaan ei sovellu yhteismarkkinoille, se aloittaa artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn viipymättä eli tekee päätöksen siitä, että asian- omaisen jäsenvaltion on komission asettamassa määräajassa poistettava tuki.

6. Voimaantulo

Lait ehdotetaan tuleviksi voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun ne on hyväksytty ja vahvistettu.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:

1.

Laki nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta annetun lain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta 29 päivänä joulukuuta 1994 annetun lain (1472/1994) 10 b §:n 1 momentti sekä lain liitteenä oleva verotaulukko,

sellaisina kuin ne ovat, 10 b §:n 1 momentti laissa 921/1997 ja verotaulukko laissa 1260/1997, seuraavasti:

10 b §

Milloin sähköä tuotetaan yhdistetyssä sähkön ja lämmön tuotantolaitoksessa, lämmön tuotannon polttoaineista suoritetaan vero lain liitteenä olevan verotaulukon mukaisesti siten kuin lämpö olisi tuotettu 100 prosentin hyötysuhteella.



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

Liite

VEROTAULUKKO

Tuote Tuoteryhmä Perusvero Lisävero Huoltovarmuusmaksu
Lyijytön moottoribensiini p/l
- peruslaatu 1 309,4 23,9 4,0
- reformuloitu 2 304,4 23,9 4,0
Lyijyllinen moottoribensiini p/l
- peruslaatu 3 354,4 23,9 4,0
- reformuloitu 4 349,4 23,9 4,0
Moottoribensiinin sekoitus p/l
- peruslaatu 5 331,9 23,9 4,0
- reformuloitu 6 326,9 23,9 4,0
Dieselöljy p/l
- peruslaatu 7 166,6 26,9 2,1
- rikitön laatu 8 151,6 26,9 2,1
Kevyt polttoöljy p/l 9 10,9 27,0 2,1
Raskas polttoöljy p/kg 10 - 32,1 1,7

2.

Laki sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta annetun lain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta 30 päivänä joulukuuta 1996 annetun lain (1260/1996) 2 §:n 8 kohta, 8 §:n 1 momentti, 8 a §:n 1 ja 3 momentti, 10 §:n 1 momentti sekä lain liitteenä oleva verotaulukko,

sellaisina kuin niistä ovat 8 §:n 1 momentti, 8 a §:n 1 ja 3 momentti sekä verotaulukko laissa 1261/1997, sekä

lisätään 2 §:ään uusi 9―11 kohta sekä lakiin uusi 8 b § ja sen edelle uusi väliotsikko seuraavasti:

2 §

Tässä laissa tarkoitetaan:

8) teollisuudella mineraalien kaivuuta sekä tavaran valmistusta ja jalostusta teollisesti; teollisuuteen rinnastetaan myös ammattimainen kasvihuoneviljely;

9) yrityksellä teollisuudessa toimivaa elinkeinonharjoittajaa, joka harjoittaa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (360/1968) mukaista liike- ja ammattitoimintaa;

10) tilikaudella kirjanpitolain (1336/1997) 1 luvun 4 §:ssä tarkoitettua tilikautta;

11) jalostusarvolla yrityksen tilikaudelta vahvistetun tilinpäätöksen mukaista liikevoiton (-tappion), poistojen ja arvonalentumisten sekä henkilöstökulujen yhteismäärää ilman tässä laissa tarkoitettua veronpalautusta.

8 §

Sillä, joka tuottaa sähköä

1) tuulivoimalla; tai

2) vesivoimalaitoksessa, jonka nimellisteho on enintään yksi megavolttiampeeri; taikka

3) nimellisteholtaan enintään 40 megavolttiampeerin lämmitysvoimalaitoksessa, joka tuottaa sähköä puulla tai polttoturpeella,

on oikeus hakemuksesta saada sähköverkkoon toimitetusta sähköstä tukea. Tuen määrä on 1 kohdassa tarkoitetusta sähköstä lain liitteenä olevassa verotaulukossa mainitun sähkön veroluokan I veron suuruinen kilowattitunnilta. Muusta edellä tarkoitetusta sähköstä tuki maksetaan sähkön veroluokan II veron suuruisena kilowattitunnilta.

8 a §

Muissa kuin 8 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa sillä, joka tuottaa sähköä puulla tai puupohjaisilla polttoaineilla ja siirtää näin tuotetun sähkön sähköverkkoon, on oikeus hakemuksesta saada sähköverkkoon toimitetusta sähköstä tukea. Sama oikeus on vastaavasti sillä, joka tuottaa sähköä metallurgisten prosessien jätekaasuilla. Tuen määrä on lain liitteenä olevassa verotaulukossa mainitun sähkön veroluokan II veron suuruinen kilowattitunnilta.


Sillä, joka tuottaa sähköä puulla tai puupohjaisilla polttoaineilla taikka metallurgisten prosessien jätekaasuilla omaan tai toisen käyttöön siirtämättä sähköä sähköverkkoon, on oikeus saada suoritettavaa sähköveroa vastaavaa tukea. Tuen maksaminen toteutetaan siten, että tukeen oikeutettu verovelvollinen ilmoittaa sanotunlaisen sähkön verottomana toimituksenaan. Verottomuuden toteuttamista koskevaan menettelyyn sovelletaan valmisteverotuslain (1469/1994) säännöksiä.


Energiaintensiivisten yritysten veronpalautus

8 b §

Milloin yrityksen tilikauden aikana tässä laissa tarkoitetuista tuotteista ja kevyestä ja raskaasta polttoöljystä maksamat sekä sanottuna aikana hankkimien vastaavien tuotteiden hankintahintaan sisältyneet valmisteverot (maksettujen valmisteverojen määrä) ovat enemmän kuin neljä prosenttia yrityksen jalostusarvosta, yrityksellä on oikeus ylimenevältä osalta hakea takaisin tuotteista maksetut tai niiden hankintahintaan sisältyneet valmisteverot (veronpalautus). Näin lasketusta veronpalautuksesta maksetaan kuitenkin vain 300 000 markkaa ylittävä osuus. Veronpalautus saa olla enintään tässä laissa tarkoitetuista tuotteista maksettujen tai sanottujen tuotteiden hankintahintaan sisältyneiden valmisteverojen määrä.

Edellä 1 momentissa tarkoitettua maksettujen valmisteverojen määrää laskettaessa siitä vähennetään 8 ja 8 a §:ssä tarkoitettu tuki, johon yritys on tilikauden aikana oikeutettu, jollei sitä ole otettu huomioon yrityksen valmisteverotuksessa, sekä nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta annetun lain (1472/1994) 10 a §:ssä tarkoitetut veronpalautukset. Jos yritys on luovuttanut tilikauden aikana edelleen tässä pykälässä tarkoitettuja tuotteita, yrityksen niistä suorittamia veroja ei oteta huomioon maksettujen valmisteverojen määrää laskettaessa.

Veronpalautusta koskeva hakemus on tehtävä yrityksen kotipaikan piiritullikamarille kuuden kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä. Asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä hakemuksen tueksi vaadittavista selvityksistä.

Jollei tässä laissa toisin säädetä, veron palauttamisesta on soveltuvin osin voimassa, mitä valmisteverotuslaissa tai sen nojalla veronoikaisusta, jälkiverotuksesta, veronkorotuksesta, kirjanpitovelvollisuudesta, tietojen tarkastamisesta ja tietojenantovelvollisuudesta sekä valmisteverosta muutoinkin säädetään tai määrätään. Jos yritys on luovuttanut tilikauden jälkeen toiselle tässä py-

kälässä tarkoitettuja tuotteita, joista on palautettu veroa 1 momentin nojalla, peritään maksettu veronpalautus takaisin. Yrityksen on tehtävä luovutuksesta viipymättä ilmoitus kotipaikan piiritullikamarille tässä momentissa tarkoitettuja toimenpiteitä varten.

Veronpalautukseen sovelletaan lisäksi eräiden valtion tukea koskevien Euroopan yhteisöjen säännösten soveltamisesta annettua lakia.

10 §

Milloin sähköä tuotetaan yhdistetyssä sähkön ja lämmön tuotantolaitoksessa, lämmön tuotannon polttoaineista suoritetaan vero verotaulukon mukaisesti siten kuin lämpö olisi tuotettu 100 prosentin hyötysuhteella.



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

Tämän lain 8 a §:n 3 momentissa tarkoitettua menettelyä metallurgisten prosessien jätekaasuilla tuotetun sähkön osalta sovelletaan sitä seuraavan kalenterikuukauden alusta, jona komissio on hyväksynyt momentissa tarkoitetun tuen. Tämän lain voimaantulon ja tuen hyväksymistä koskevan kalenterikuukauden väliseltä ajalta tuki maksetaan jälkikäteen hakemuksesta. Tuen suuruus on tällöin sähköstä maksettu vero, ja tukeen sovelletaan muutoin, mitä 8 §:n 2―5 momentissa säädetään.

Tämän lain 8 b §:ää sovelletaan ensimmäisen kerran yrityksen tilikauteen, joka alkaa tämän lain voimaan tultua.

Liite

VEROTAULUKKO

Tuote Tuoteryhmä Perusvero Lisävero Huoltovarmuusmaksu
Sähkö p/kWh
- veroluokka I 1 - 4,1 0,075
- veroluokka II 2 - 2,5 0,075
Kivihiili, kivihiilibriketit,
kivihiilestä valmistetut
kiinteät polttoaineet mk/t 3 - 246 7
Polttoturve mk/MWh 4 - 9,0 -
Maakaasu, kaasumainen p/nm3 5 - 10,3 0,5
Mäntyöljy p/kg 6 32,1 - -

Helsingissä 8 päivänä toukokuuta 1998

Tasavallan Presidentti
MARTTI AHTISAARI

Valtiovarainministeri
Sauli Niinistö

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.