Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Montrealissa 24 päivänä helmikuuta 1988 tehdyn kansainväliseen siviili-ilmailuun käytettävillä lentoasemilla tapahtuvien laittomien väkivallantekojen ehkäisemistä koskevan lisäpöytäkirjan. Lisäpöytäkirjalla muutetaan ja täydennetään Montrealissa 23 syyskuuta 1971 tehtyä siviili-ilmailun turvallisuuteen kohdistuvien laittomien tekojen ehkäisemistä koskevaa yleissopimusta.

Lisäpöytäkirjalla sopimuspuolet sitoutuvat säätämään rangaistavaksi kansainväliseen siviili-ilmailuun käytettävillä lentoasemilla tapahtuvat henkilöihin kohdistuvat väkival- lanteot ja lentoasemilla olevien laitteistojen tai lentokoneiden vahingoittamisen, jotka vaarantavat lentoaseman turvallisuutta. Sopimusvaltio sitoutuu myös ulottamaan tuomiovaltansa tällaisiin rikoksiin, kun rikoksesta epäilty on sen alueella.

Tarkoituksena on eduskunnan hyväksyttyä lisäpöytäkirjan tallettaa pöytäkirjan ratifioimiskirja viivytyksettä lisäpöytäkirjan tallettajille. Lisäpöytäkirja tulee ratifioimisasiakirjan tallettaneen valtion osalta voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä ratifioimiskirjan tallettamisen jälkeen.

---

Lentoliikenteeseen kohdistuvat terrori-iskut ja muut rikokset ovat valtioiden jatkuvana huolenaiheena. Turvallisuuden parantamiseksi valtiot ovat kiristäneet lentoasemien turvatarkastuksia ja pyrkineet muutoinkin toimenpiteisiin, joilla voidaan ehkäistä lentoliikenteeseen kohdistuvat yleisvaaralliset rikokset. Kansainvälisillä sopimuksilla on pyritty myös varmistamaan, että laittomiin tekoihin syyllistyvät henkilöt saatetaan oikeuden eteen syytä tai luovuta -periaatteen mukaisesti. Tokiossa hyväksyttiin vuonna 1963 yleissopimus rikoksista ja eräistä muista teoista ilma-aluksissa (SopS 22/1971). Haagissa hyväksyttiin vuonna 1970 ilma-alusten laittoman haltuunoton ehkäisemistä koskeva yleissopimus (SopS 62―63/1971). Montrealissa hyväksyttiin vuonna 1971 siviili-ilmailun turvallisuuteen kohdistuvien laittomien tekojen ehkäisemistä koskeva yleissopimus (jäljempänä Montrealin yleissopimus) (SopS 56/1973). Suomi on kaikkien mainittujen sopimusten sopimuspuoli.

Viimeksi mainittuun Montrealin yleissopimukseen hyväksyttiin 24 päivänä helmikuuta 1988 kansainväliseen siviili-ilmailuun käytettävillä lentoasemilla tapahtuvien laittomien väkivallantekojen ehkäisemistä koskeva lisäpöytäkirja. Lisäpöytäkirja on tullut kansainvälisesti voimaan 6 päivänä elokuuta 1989. Lisäpöytäkirjan sopimuspuolina on 73 valtiota. Näihin kuuluvat Suomea lukuunottamatta muut Pohjoismaat sekä useimmat Euroopan unionin jäsenvaltiot. Suomi on allekirjoittanut lisäpöytäkirjan 16 päivänä marraskuuta 1988.

Rikoslain yleisvaarallisia rikoksia koskeva 34 luku tuli voimaan 1 päivänä syyskuuta 1995 (578/1995). Rikoslain 34 luvun 2 §:ssä säädetään rangaistavaksi liikennetuhotyö ja liikennetuhotyön törkeä tekomuoto rangaistaan 34 luvun 3 §:n nojalla törkeänä tuhotyönä. Liikennetuhotyötä koskevaan säännökseen on sisällytetty keskeinen osa lisäpöytäkirjan rangaistavaksi edellyttämistä teoista.

Rikoslain soveltamisalaa koskevan rikos- lain 1 luvun uudistus tuli voimaan 1 päivänä syyskuuta 1996 (626/1996). Rikoslain 1 luvun 7 §:ssä säädetään Suomen laki sovellettavaksi Suomen ulkopuolella tehtyyn rikokseen, jonka rankaiseminen tekopaikan laista riippumatta perustuu kansainväliseen sopimukseen. Tällaisiin kansainvälisiin rikoksiin sovellettaisiin siten universaaliperiaatetta. Säännöstä on täydennetty 1 päivänä syyskuuta 1996 voimaan tulleella asetuksella rikoslain 1 luvun 7 §:n soveltamisesta (627/1996).

Edellä mainittujen uudistusten jälkeen Suomen lainsäädäntö vastaa niitä velvoitteita, jotka sisältyvät nyt hyväksyttäväksi ehdotettuun lisäpöytäkirjaan. Rikoslain 34 luvun uudistukseen liittyvästä hallituksen esityksestä (94/1993 vp) ilmenee, että säännökset on laadittu silmällä pitäen muun muassa lisäpöytäkirjan ratifiointia.

Hallituksen esitys on valmisteltu virkatyönä ulkoasiainministeriössä yhteistyössä Ilmailulaitoksen kanssa. Esitysehdotuksesta on pyydetty lausunnot oikeusministeriöltä, sisäasiainministeriöltä, liikenneministeriöltä ja Ilmailulaitokselta.

Lisäpöytäkirjan ratifioimisesta on pyydetty lausunnot oikeusministeriöltä, liikenneministeriöltä ja Ilmailulaitokselta. Kaikki lausunnonantajat pitivät lisäpöytäkirjan ratifioimista tärkeänä.

Oikeusministeriö on lausunnossaan pitänyt aiheellisena, että asiasta hankitaan eduskuntakäsittelyn aikana myös perustuslakivaliokunnan lausunto, koska lisäpöytäkirjan ratifiointiin liittyy sopimuksenteko- ja voimaansaattamisvallan kannalta tärkeitä tulkintakysymyksiä.

Esityksellä ei ole taloudellisia eikä organisatorisia vaikutuksia.

Lisäpöytäkirjan I artiklan mukaan pöytäkirja täydentää Montrealin yleissopimusta ja pöytäkirjan sopimuspuolten välillä Montrealin yleissopimus ja pöytäkirja luetaan ja tulkitaan yhdeksi asiakirjaksi.

Lisäpöytäkirjan II artiklalla yleissopimuksen lisätään 1 bis artikla, jossa sopimuspuoli sitoutuu säätämään rangaistavaksi kansainväliseen siviili-ilmailuun käytettävillä lentoasemilla tapahtuvat eräät teot, mikäli ne vaarantavat tai ovat omiaan vaarantamaan lentoaseman turvallisuutta. Tällaisia ovat henkilöihin kohdistuvat väkivallanteot, jotka aiheuttavat tai ovat omiaan aiheuttamaan vakavia vammoja tai kuoleman. Sama koskee myös tekoja, joilla tuhotaan tai vahingoitetaan lentoaseman laitteita tai siellä olevaa ilma-alusta tai saatetaan lentoaseman palvelut epäjärjestykseen. Ilma-alusten osalta suojelu ulotetaan lisäpöytäkirjassa myös niihin aluksiin, jotka eivät ole käytössä, kun Montrealin yleissopimus kattaa käytössä olevat ilma-alukset.

Rikoslain 1 päivänä syyskuuta 1995 voimaan tulleessa 34 luvun 2 §:ssä säädetään rangaistavaksi liikennetuhotyö. Lentokentällä tehty väkivalta on säännöksessä rinnastettu kulkuneuvossa tehtävään väkivaltaan lisäpöytäkirjassa edellytetyllä tavalla (rikoslain 34 luku 2 § 3 kohta). Liikennetuhotyöhön syyllistyy myös se, joka tuhoaa kulkuneuvon tai sen välineistön taikka kulkuväylän, liikenteen ohjausmerkin tai muun liikenteen laitteiston taikka vahingoittaa tai muuntaa sitä (rikoslain 34 luku 2 § 1 kohta). Liikennetuhotyön törkeä tekomuoto rangaistaan 34 luvun 3 §:n nojalla törkeänä tuhotyönä. Liikennetuhosäännökseen sisältyy keskeinen osa lisäpöytäkirjan rangaistavaksi edellyttämistä teoista.

Liikennetuhotyösäännös ei kaikissa tapauksissa sovellu lisäpöytäkirjassa mainittuihin tekoihin, joilla saatetaan lentokentän palvelut epäjärjestykseen lentokentän turvallisuutta vaarantavalla tavalla. Tästä tekomuodosta ei ole voimassa olevassa laissa nimenomaista rangaistussäännöstä. Tällaisen erityissäännöksen ottamista rikoslakiin ei ole pidetty myöskään kriminaalipoliittisesti perusteltuna. Teko konkreettisessa ilmenemismuodossaan täyttää yleensä jonkin yleisen rikoksen tunnusmerkistön. Lentokentän palvelut voidaan saattaa epäjärjestykseen muun muassa puuttumalla automaattisella tietojenkäsittelyllä tallennettuihin tietoihin. Tämä olisi rangaistavaa vahingontekona rikoslain 35 luvun 1 §:n 2 momentin (769/1990) nojalla. Palvelujen epäjärjestykseen saattamiseen voitaisiin soveltaa myös rikoslain 44 luvun 14 §:ää (578/1995) liikenteen häirinnästä. Liikenteen häirinnällä tarkoitetaan huomattavan haitan aiheuttamista liikenteen kululle. Säännöksellä pyritään suojaamaan liikenteen sujuvuutta. Liikenteen häirintään voi sisältyä myös liikenneturvallisuuden vaarantamista.

Lisäpöytäkirjan III artiklan mukaan sopimusvaltio sitoutuu ryhtymään tarpeellisiin toimenpiteisiin ulottaakseen tuomiovaltansa II artiklassa mainittuihin rikoksiin, sikäli kun rikoksesta epäilty on sen alueella eikä tätä luovuteta.

Rikoslain 1 päivänä syyskuuta 1996 voimaan tulleen 1 luvun 7 §:n (626/1996) mukaan Suomen lakia sovelletaan Suomen ulkopuolella tehtyyn rikokseen, jonka rankaiseminen tekopaikan laista riippumatta perustuu kansainväliseen sopimukseen tai muuhun Suomea kansainvälisesti velvoittavaan säädökseen tai määräykseen (kansainvälinen rikos). Näihin kansainvälisiin rikoksiin voidaan siten universaaliperiaatteen mukaan soveltaa Suomen lakia riippumatta teon rangaistavuudesta tekopaikan lain mukaan.

Rikoslain 1 luvun 7 §:n säännöstä on täydennetty rikoslain 1 luvun 7 §:n soveltamisesta annetulla, 1 päivänä syyskuuta 1996 voimaan tulleella asetuksella (627/1996), jossa luetellaan tyhjentävästi ne sopimukset ja niissä mainitut rikokset, joihin universaaliperiaatetta sovelletaan. Asetuksen 1 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaan tällaisena kansainvälisenä rikoksena pidetään sellaista liikennetuhotyötä, törkeää tuhotyötä, yleisvaarallisen rikoksen valmistelua tai muuta rangaistavaksi säädettyä tekoa, jota on pidettävä siviili-ilmailun turvallisuuteen kohdistuvien laittomien tekojen ehkäisemistä koskevassa yleissopimuksessa tarkoitettuna rikoksena. Asetuksen 1 §:n 2 momentin mukaan kansainvälisenä rikoksena pidetään myös 1 momentissa tarkoitetun rikoksen rangaistavaa yritystä tai osallisuutta sellaiseen rikokseen.

Rikoksentekijän luovuttamisesta Suomesta säädetään laissa rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta (456/1970). Lain 4 §:n 1 momentin mukaan rikoksentekijän luovutus Suomesta edellyttää, että kyseessä olevasta rikoksesta voi seurata yli vuoden pituinen vankeusrangaistus. Tämä edellytys ei täyty kaikkien sellaisten rikosten osalta, joiden nojalla lentokentän palvelujen epäjärjestykseen saattamisesta voitaisiin Suomessa mahdollisesti rangaista. Esimerkiksi liikenteen häirinnästä on säädetty rangaistukseksi vain sakkoa tai enintään kuusi kuukautta vankeutta.

Montrealin yleissopimuksen 8 artiklan 3 kohdassa kuitenkin edellytetään, että rikoksista luovutetaan sen valtion lainsäädännön määräysten mukaisesti, jolta luovuttamista pyydetään. Luovuttaminen on lisäksi lisäpöytäkirjan III artiklan mukaan vaihtoehtoinen rikoksen syyttämiselle. Suomen luovuttamista koskeva lainsäädäntö ei siten ole ristiriidassa Montrealin yleissopimuksen ja lisäpöytäkirjan kanssa.

Lisäpöytäkirjan IV ja V artiklat sisältävät pöytäkirjan allekirjoittamista ja ratifioimista koskevat määräykset.

Lisäpöytäkirjan VI artiklan mukaan, kun kymmenen allekirjoittajavaltiota on tallettanut pöytäkirjan ratifioimiskirjansa, lisäpöytäkirja tulee voimaan näiden osalta kolmantenakymmenentenä päivänä kymmenennen ratifioimiskirjan tallettamispäivästä. Pöytäkirja tulee voimaan jokaisen valtion osalta, joka tallettaa ratifioimiskirjansa tämän jälkeen, kolmantenakymmenentenä päivänä ratifioimiskirjan tallettamisen jälkeen.

Lisäpöytäkirjan VII artikla sisältää määräykset sopimukseen liittymisestä sellaisten valtioiden osalta, jotka eivät ole sitä allekirjoittaneet.

Lisäpöytäkirjan VIII artiklan mukaan jokainen sopimuspuoli voi irtisanoa pöytäkirjan ilmoittamalla siitä kirjallisesti sopimuksen tallettajille. Irtisanomisaika on kuusi kuukautta. Pöytäkirjan irtisanominen ei sellaisenaan johda Montrealin yleissopimuksen irtisanomiseen. Montrealin yleissopimuksen irtisanominen merkitsee samalla lisäpöytäkirjan irtisanomista.

Lisäpöytäkirjan IX artikla sisältää määräykset tallettajien velvollisuuksista.

Kansainväliseen siviili-ilmailuun käytettävillä lentoasemilla tapahtuvien laittomien väkivallantekojen ehkäisemistä koskeva lisäpöytäkirja on tullut kansainvälisesti voimaan 6 päivänä elokuuta 1989. Ratifioimiskirjansa tämän jälkeen tallettavan valtion osalta sopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä ratifioimiskirjan tallettamisen jälkeen.

Hallitusmuodon 6 a § (969/1995) sisältää rikosoikeudellisen legaliteettiperiaatteen tärkeimmät ainesosat, joihin kuuluu vaatimus, jonka mukaan rikoksina rangaistavat teot on määriteltävä laissa. Tämä merkitsee sitä, että sellainen kansainvälinen velvoite, jolla Suomi sitoutuu kriminalisoimaan jonkin teon tai joitakin tekoja, kuuluu lainsäädännön alaan ja velvoitteelle tulee tämän vuoksi hankkia eduskunnan suostumus.

Lisäpöytäkirjan II artiklan mukaan sopimusvaltio sitoutuu kriminalisoimaan artiklassa määritellyt teot ja III artiklan mukaan sopimusvaltio sitoutuu rikosoikeuden soveltamisalaa koskevaan määräykseen. Lisäpöytäkirjan II ja III artiklat sisältävät siten lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, jotka on saatettu asiasisältöisesti voimaan rikoslain kokonaisuudistuksen toisen vaiheen yhteydessä (578/1995) liikennetuhotyötä ja törkeää tuhotyötä koskevilla rikoslain 34 luvun säännöksillä sekä Suomen rikoslain soveltamisalaa koskevalla uudistuksella (626/1996).

Vaikka Suomen rikoslainsäädäntö onkin saatettu asiasisällöltään vastaamaan lisäpöytäkirjan velvoitteita, edellyttää pöytäkirjan hyväksyminen eduskunnan suostumusta, koska lisäpöytäkirja sisältää lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Tämä vastaa perustuslakivaliokunnan lausunnossaan (PeVL 19/1995 vp) ilmaisemaa kantaa, jonka mukaan asiasisältöisiä voimaansaattamislakeja käytettäessä myös sopimuksen hyväksymisestä tulee päättää nimenomaisesti eduskunnassa.

Edellä oleva perusteella ja hallitusmuodon 33 §:n mukaisesti esitetään,

että Eduskunta hyväksyisi ne 24 päivänä helmikuuta 1988 tehdyn kansainvälisen siviili-ilmailuun käytettävillä lentoasemilla tapahtuvien laittomien väkivallantekojen ehkäisemistä koskevan lisäpöytäkirjan määräykset, jotka vaativat Eduskunnan suostumuksen.

Helsingissä 19 päivänä joulukuuta 1997

Tasavallan Presidentti
MARTTI AHTISAARI

Ulkoasiainministeri
Tarja Halonen

(Suomennos)

KANSAINVÄLISEEN SIVIILI-ILMAILUUN KÄYTETTÄVILLÄ LENTOASEMILLA TAPAHTUVIEN LAITTOMIEN VÄKIVALLANTEKOJEN EHKÄISEMISTÄ KOSKEVA

LISÄPÖYTÄKIRJA

Montrealissa 23 syyskuuta 1971 tehtyyn siviili-ilmailun turvallisuuteen kohdistuvien laittomien tekojen ehkäisemistä koskevaan yleissopimukseen

Tämän pöytäkirjan sopimuspuolet

katsovat, että laittomat väkivallanteot, jotka vaarantavat tai saattavat vaarantaa ihmisten turvallisuutta kansainväliseen siviili-ilmailuun käytettävillä lentoasemilla tai jotka vaarantavat näiden lentoasemien turvallisen toiminnan, horjuttavat maailman kansojen luottamusta näiden lentoasemien turvallisuuteen ja häiritsevät kaikkien valtioiden siviili-ilmailun turvallista ja hyvin järjestettyä hoitamista;

katsovat, että tällaisten tekojen esiintyminen on vakava kansainvälinen huolenaihe ja että niiden torjumiseksi on kiireellisesti ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin syyllisten rankaisemiseksi;

katsovat, että on tarpeen hyväksyä Montrealissa 23 syyskuuta 1971 tehtyä siviili-ilmailun turvallisuuteen kohdistuvien laittomien tekojen ehkäisemistä koskevaa yleissopimusta täydentäviä määräyksiä, jotka koskevat tällaisia kansainväliseen siviili-ilmailuun käytettävillä lentoasemilla tapahtuvia laittomia väkivallantekoja;

ovat sopineet seuraavasta:

I artikla

Tämä pöytäkirja täydentää Montrealissa 23 syyskuuta 1971 tehtyä siviili-ilmailun turvallisuuteen kohdistuvien laittomien tekojen ehkäisemistä koskevaa yleissopimusta (jäljempänä "yleissopimus") ja tämän pöytäkirjan osapuolten välillä yleissopimus ja pöytäkirja luetaan ja tulkitaan yhdeksi asiakirjaksi.

II artikla

1. Yleissopimuksen 1 artiklaan lisätään uusi kappale 1 bis, joka kuuluu:

"1 bis. Jokainen, joka laittomasti tai tahallaan käyttäen jotakin laitetta, ainetta tai asetta:

a) tekee kansainväliseen siviili-ilmailuun käytettävällä lentoasemalla henkilöön kohdistuvan väkivallanteon, joka aiheuttaa tai on omiaan aiheuttamaan vakavia vammoja tai kuoleman; tai

b) tuhoaa kansainväliseen siviili-ilmailuun käytettävän lentoaseman laitteita tai siellä olevaa ilma-alusta, joka ei ole käytössä, aiheuttaa näille laitteille tai tällaiselle ilma-alukselle vakavaa vahinkoa tai saattaa lentoaseman palvelut epäjärjestykseen,

syyllistyy rikokseen, mikäli tällainen teko vaarantaa tai on omiaan vaarantamaan lentoaseman turvallisuutta."

2. Yleissopimuksen 1 artiklan 2 a kappaleeseen lisätään seuraavat sanat sanojen "1 kappaleessa" jälkeen:

"tai 1 bis kappaleessa".

III artikla

Yleissopimuksen 5 artiklaan lisätään uusi kappale 2 bis, joka kuuluu:

"2 bis. Jokainen sopimusvaltio ryhtyy samoin tarpeellisiin toimenpiteisiin ulottaakseen tuomiovaltansa 1 artiklan 1 bis kappaleessa ja saman artiklan 2 kappaleessa mainittuihin rikoksiin, sikäli kun tämä kappale tarkoittaa sanottuja rikoksia ja rikoksesta epäilty on sen alueella eikä sanottu valtio luovuta häntä 8 artiklan nojalla tämän artiklan 1 a kappaleessa mainittuun valtioon."

IV artikla

Tämä pöytäkirja on avoinna allekirjoittamista varten Montrealissa 24 päivänä helmikuuta 1988 niille valtioille, jotka osallistuivat 9―24 päivänä helmikuuta 1988 pidettyyn ilmailuoikeutta käsittelevään kansainväliseen konferenssiin. Maaliskuun 1 päivän 1988 jälkeen pöytäkirja on avoinna allekirjoittamista varten Lontoossa, Moskovassa, Washingtonissa ja Montrealissa kaikille valtioille siihen asti kunnes se tulee voimaan VI artiklan mukaisesti.

V artikla

1. Tämä pöytäkirja on allekirjoittajavaltioiden ratifioitava.

2. Valtio, joka ei ole yleissopimuksen sopimusvaltio, voi ratifioida tämän pöytäkirjan mikäli se samalla ratifioi yleissopimuksen ja liittyy siihen kuten sen 15 artiklassa määrätään.

3. Ratifioimiskirjat on talletettava Amerikan Yhdysvaltojen, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhdistyneen Kuningaskunnan, ja Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liiton hallitusten tai Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön huostaan, jotka täten nimitetään tallettajiksi.

VI artikla

1. Kun kymmenen allekirjoittajavaltiota on tallettanut tämän pöytäkirjan ratifioimiskirjat, se tulee voimaan niiden osalta kolmantenakymmenentenä päivänä kymmenennen ratifioimiskirjan tallettamispäivästä. Pöytäkirja tulee voimaan jokaisen valtion osalta, joka tallettaa ratifioimiskirjansa tämän jälkeen, kolmantenakymmenentenä päivänä ratifioimiskirjan tallettamisen jälkeen.

2. Heti kun tämä pöytäkirja tulee voimaan, tallettajien tulee rekisteröidä se Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 102 artiklan ja Kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimuksen (Chicago 1944) 83 artiklan mukaisesti.

VII artikla

1. Tultuaan voimaan tämä pöytäkirja on avoinna liittymistä varten jokaiselle valtiolle, joka ei ole allekirjoittanut sitä.

2. Valtio, joka ei ole yleissopimuksen sopimusvaltio, voi liittyä tähän pöytäkirjaan, jos se samalla ratifioi yleissopimuksen tai liittyy siihen sen 15 artiklan mukaisesti.

3. Liittymiskirjat talletetaan tallettajien huostaan ja liittyminen tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä tallettamisesta.

VIII artikla

1. Jokaisella tämän pöytäkirjan osapuolella on oikeus irtisanoa se tallettajille osoitetulla kirjallisella ilmoituksella.

2. Irtisanominen tulee voimaan kuuden kuukauden kuluttua siitä kun tallettajat ovat vastaanottaneet ilmoituksen.

3. Tämän pöytäkirjan irtisanominen ei sellaisenaan johda yleissopimuksen irtisanomiseen.

4. Yleissopimuksen sopimusvaltion irtisanoessa yleissopimuksen, johon tämä pöytäkirja on lisätty, se samalla irtisanoo pöytäkirjan.

IX artikla

1. Tallettajien tulee viipymättä ilmoittaa jokaiselle tämän pöytäkirjan allekirjoittaneelle ja siihen liittyneelle valtiolle sekä jokaiselle yleissopimuksen allekirjoittaneelle ja siihen liittyneelle valtiolle

a) kunkin allekirjoituksen päivämäärästä ja kunkin ratifioimis- tai liittymiskirjan tallettamispäivämäärästä, ja

b) jokaisesta tämän pöytäkirjan irtisanomisilmoituksen vastaanottamisesta ja sen päivämäärästä.

2. Tallettajien tulee myös ilmoittaa 1 kappaleessa mainituille valtioille se päivämäärä, jolloin tämä pöytäkirja tulee voimaan VI artiklan mukaisesti.

TÄMÄN VAKUUDEKSI allekirjoittaneet hallitustensa siihen asianmukaisesti valtuuttamat täysivaltaiset edustajat ovat allekirjoittaneet tämän pöytäkirjan.

TEHTY Montrealissa 24 päivänä helmikuuta tuhatyhdeksänsataakahdeksankymmentäkahdeksan neljänä englannin-, espanjan-, ranskan- ja venäjänkielisenä alkuperäiskappaleena, joiden jokainen teksti on yhtä todistusvoimainen.