Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry esitykseen

Puutteelliset hakuehdot

HE 205/1997
Hallituksen esitys Eduskunnalle miinojen, ansojen ja muiden taisteluvälineiden käyttöä koskevista kielloista ja rajoituksista tehdyn muutetun pöytäkirjan hyväksymisestä

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Genevessä 3 päivänä toukokuuta 1996 tehdyn muutetun pöytäkirjan miinojen, ansojen ja muiden taisteluvälineiden käyttöä koskevista kielloista tai rajoituksista (II pöytäkirja niin kuin se on muutettu 3 päivänä toukokuuta 1996), jäljempänä muutettu II pöytäkirja.

Tiettyjen sellaisten tavanomaisten aseiden käytön kielloista tai rajoituksista, joiden voidaan katsoa aiheuttavan tarpeettoman vakavia vammoja tai olevan vaikutuksiltaan umpimähkäisiä, tehdyn yleissopimuksen (SopS 64/1983) ensimmäisessä tarkistuskonferenssissa hyväksytty muutettu II pöytäkirja sisältää humanitaariselta kannalta merkittäviä uudistuksia aikaisempaan pöytäkirjaan verrattuna. Pöytäkirjan soveltamisalaa laajennettiin siten, että se koskee myös valtionsisäisiä aseellisia selkkauksia ja soveltuvin osin myös rauhan aikaa. Pöytäkirjassa kielletään käyttämästä sellaisia jalkaväkimiinoja, jotka eivät täytä pöytäkirjassa asetettuja havaittavuusvaatimuksia. Tavanomaisten jalkaväkimiinojen käyttö on mahdollista vain reu- noiltaan merkityillä, valvotuilla alueilla. Pöytäkirjassa asetetaan myös vaatimukset kaukolevitteisten jalkaväkimiinojen sekä merkittyjen ja valvottujen alueiden ulkopuolella käytettävien jalkaväkimiinojen itsetuhoutumiselle ja itsedeaktivoitumiselle. Pöytäkirjassa kielletään havaittavuusvaatimukset täyttämättömien jalkaväkimiinojen siirrot ja rajoitetaan muiden miinojen siirtoja. Pöytäkirjassa määrätään, että jokaisen selkkauksen osapuolen tulee raivata asettamansa miinoitteet ja miinoitetut alueet. Pöytäkirja sisältää aikaisempaa tiukempia määräyksiä Yhdistyneiden Kansakuntien ja erilaisten avustusjärjestöjen henkilökunnan suojelemisesta.

Muutettu II pöytäkirja tulee kansainvälisesti voimaan kuuden kuukauden kuluttua siitä, kun kaksikymmentä valtiota on ilmoittanut suostumuksestaan sitoutua noudattamaan sitä yleissopimuksen määräysten mukaisesti. Jos Suomi ilmoittaa suostumuksensa sitoutua noudattamaan pöytäkirjaa sitä myöhemmin, se tulee Suomen osalta vastaavasti voimaan kuuden kuukauden kuluttua Suomen ilmoituksesta.


YLEISPERUSTELUT

1. Johdanto

Sodankäyntimenetelmiä on pyritty rajoittamaan jo pitkään sekä määrällisesti että käytettävissä olevien aseiden ja menetelmien osalta. Kansainvälisessä oikeudessa edelleen vaikuttavista säännöksistä voidaan mainita vuonna 1868 hyväksytty Pietarin julistus koskien sellaisten ammusten ominaisuuksia, joita saa sodassa käyttää. Haagin ensimmäisessä rauhankonferenssissa vuonna 1899 hyväksyttiin julistus koskien kieltoa käyttää sellaisia luoteja, jotka laajenevat tai litistyvät ihmisruumiissa. Haagin toisessa rauhankonferenssissa hyväksyttiin sodan lakeja koskevat 14 sopimusta (SopS 11/1924). Ensimmäiseen maailmansotaan mennessä oli kansainvälinen yhteisö luonut jo merkittävän sopimusverkoston sodankäynnissä kielletyistä ja sallituista menetelmistä. Maailmansotien välisenä aikana esiintyneet pyrkimykset aseellisten selkkausten aiheuttamien inhimillisten kärsimysten lievittämiseksi johtivat muun muassa vuonna 1925 hyväksyttyyn tukehduttavien, myrkyllisten tai muiden samankaltaisten kaasujen sekä bakteriologisten keinojen käytön kieltoa sodassa koskevaan pöytäkirjaan (SopS 23/1929) ja sukellusveneiden toimintaa sodan aikana koskeviin säännöksiin (SopS 18/1937). Punaisen Ristin Kansainvälisen Komitean (ICRC) aloitteesta ja sen johdolla kokoontui vuonna 1949 Geneveen diplomaattikonferenssi, joka hyväksyi neljä aseellisissa selkkauksissa sovellettavaa humanitaarista oikeutta koskevaa Geneven yleissopimusta (SopS 7―8/1955). Näitä sopimuksia on täydennetty vuonna 1977 hyväksytyllä kahdella lisäpöytäkirjalla (SopS 81―82/1980, 5/1987, 23/1994). Tiettyjen sellaisten tavanomaisten aseiden käytön kielloista tai rajoituksista, joiden voidaan katsoa aiheuttavan tarpeettoman vakavia vammoja tai olevan vaikutuksiltaan umpimähkäisiä, tehty yleissopimus, jäljempänä yleissopimus ja siihen liittyneet kolme pöytäkirjaa hyväksyttiin vuonna 1980. Ne tulivat kansainvälisesti voimaan 2. päivänä joulukuuta 1983. Yleissopimuksen I pöytäkirja koskee havaitsemattomia sirpaleita, II pöytäkirja miinojen, ansojen ja muiden taistelulaitteiden käyttöä koskevia kieltoja ja rajoituksia ja III pöytäkirja polttoaseiden käyttöä koskevia kieltoja ja rajoituksia. Suomi hyväksyi yleissopimuksen ja sen kolme pöytäkirjaa toisena valtiona maailmassa toukokuussa 1982 (SopS 64/1983). Yleissopimuksen osapuolena on tähän mennessä 69 valtiota. Useimmat niistä ovat hyväksyneet myös yleissopimuksen alkuperäiset kolme pöytäkirjaa.

Miinojen vastuuton ja summittainen käyttö erityisesti eräissä kehitysmaissa on aiheuttanut huomattavassa määrin siviiliuhreja. Tämän humanitaarisen ongelman lievittämiseksi pidettiin tarpeellisena sopia aikaisempaa pidemmälle menevistä rajoituksista miinojen, ansojen ja eräiden muiden taisteluvälineiden käytölle. Tällaisten erityisten rajoitusten rinnalla on ryhdytty neuvottelemaan myös jalkaväkimiinojen täyskiellosta. Molemmat toimenpiteet voidaan nähdä sekä humanitaarisina hankkeina että aseriisuntana.

Miinojen käytön kannalta suuri ongelma on edelleen yleissopimuksen ja II pöytäkirjan sopimuspuolten vähäinen määrä. Alkuperäisen II pöytäkirjan sopimuspuolena on tällä hetkellä vain 65 valtiota ja vain harvat Afrikan maat ovat pöytäkirjan sopimuspuolena. Miinaongelman pahimmin koettelemat maat eivät ole pöytäkirjan sopimuspuolia. Euroopan unionin jäsenmaat ovat pyrkineet aktiivisesti vaikuttamaan siihen, että mahdollisimman monet maat liittyisivät yleissopimukseen ja sen II pöytäkirjaan.

2. Nykytila

Suomi on vuonna 1980 hyväksytyn II pöytäkirjan sopimuspuoli. Tämä alkuperäinen miinapöytäkirja sisältää keskeiset miinojen, ansojen ja muiden taistelulaitteiden käytön rajoitukset. Sen mukaan mainittuja aseita ei saa kohdistaa siviiliväestöön tai yksittäisiin siviilihenkilöihin ja niiden umpimähkäinen käyttö on kielletty. Se rajoittaa muiden kuin kaukolevitteisten miinojen, ansojen ja muiden taistelulaitteiden käyttöä asutuilla alueilla. Kaukolevitteisten miinojen käyttö on kielletty, ellei niitä käytetä pelkästään alueella, joka on sotilaskohde ja ellei niiden sijaintia voida tarkoin rekisteröidä tai ellei miinoja ole varustettu itsetuhoutumismekanismilla. Pöytäkirja kieltää eräiden ansojen käytön ja asettaa velvoitteita miinoitteiden, miinojen ja ansojen sijainnin rekisteröimiselle ja julkistamiselle. Lisäksi pöytäkirja sisältää erityisiä määräyksiä Yhdistyneiden Kansakuntien joukkojen ja osastojen suojelemiseksi pöytäkirjassa tarkoitettujen aseiden vaikutuksilta.

Jalkaväkimiinat muodostavat edelleen oleellisen osan Suomen alueellista puolustusdoktriinia. Suunniteltu ja hallittu miinoitteiden käyttö on Suomessa suhteellisesti tärkeämmässä asemassa kuin useissa Euroopan maissa. Suomessa ei ole kuitenkaan rauhan aikana asennettuja miinoitteita tai miinoitettuja alueita. Suomessa ei ole valmistettu jalkaväkimiinoja vuoden 1981 jälkeen eikä Suomi ole koskaan vienyt jalkaväkimiinoja ulkomaille. Suomi on osallistunut aktiivisesti miinanraivaustoiminnan tukemiseen kehitysmaissa.

3. Muutetun II pöytäkirjan tavoitteet ja keskeinen sisältö

Muutetussa pöytäkirjassa soveltamisalaa laajennettiin siten, että se koskee myös valtionsisäisiä aseellisia selkkauksia ja soveltuvin osin myös rauhan aikaa. Pöytäkirjassa kielletään käyttämästä sellaisia jalkaväkimiinoja, jotka eivät täytä pöytäkirjassa asetettuja havaittavuusvaatimuksia. Tavanomaisten jalkaväkimiinojen käyttö on mahdollista vain reunoiltaan merkityillä, valvotuilla alueilla. Pöytäkirjassa asetetaan myös vaatimukset kaukolevitteisten jalkaväkimiinojen sekä merkittyjen ja valvottujen alueiden ulkopuolella käytettävien jalkaväkimiinojen itsetuhoutumiselle ja itsedeaktivoitumiselle. Pöytäkirjassa kielletään havaittavuusvaatimukset täyttämättömien jalkaväkimiinojen siirrot, jotka kattavat sekä maastaviennit että yhteisötoimitukset, ja rajoitetaan muiden miinojen siirtoja. Pöytäkirjassa määrätään, että jokaisen selkkauksen osapuolen tulee raivata asettamansa miinoitteet ja miinoitetut alueet. Pöytäkirja sisältää aikaisempaa tiukempia määräyksiä Yhdistyneiden Kansakuntien ja erilaisten avustusjärjestöjen henkilökunnan suojelemisesta.

Muutetun II pöytäkirjan tarkoituksena on vastata entisestään pahentuneeseen ongelmaan, jonka erityisesti jalkaväkimiinojen summittainen käyttö on eräissä maissa aiheuttanut. Pöytäkirjassa pyritään aikaisempaa tehokkaammin estämään miinojen, ansojen ja muiden taistelulaitteiden sijoittaminen siten, että niistä aiheutuu vaaraa siviiliväestölle. Jalkaväkimiinojen havaittavuusvaatimuksella pyritään siihen, että vaaralliset alueet voidaan aseellisen selkkauksen jälkeen kartoittaa ja miinat raivata. Kaukolevitteisille miinoille asetetuilla tarkemmilla itsetuhoutumis- ja itsedeaktvioitumisvaatimuksilla pyritään siihen, että maaperään ei jäisi määrittelemättömiksi ajoiksi miinoja, jotka aiheuttavat siviiliuhreja.

4. Esityksen vaikutukset

Suomen puolustusvoimien varastoissa olevista miinoista sakaramiina ja vanha pohjamiina eivät täytä muutetun II pöytäkirjan asettamia vaatimuksia. Pöytäkirja edellyttää, että puolustusvoimilla on valmius muuntaa sanotut miinat vastamaan pöytäkirjan asettamia havaittavuusvaatimuksia, ennen kuin miinat otetaan varastosta käyttöön. Tarkoituksena ei ole ryhtyä muuntamaan varastossa olevia miinoja havaittavuusvaatimukset täyttäviksi. Muutetusta II pöytäkirjasta johtuvat havaittavuusvaatimukset tullaan ottamaan huomioon koulutuksessa ja valmiudet luodaan miinojen muuntamiseen tilanteen niin vaatiessa. Puolustusvoimien nykyiset miinojen merkitsemisvälineet ja dokumentointijärjestelmät eivät täytä kaikkia muutetun pöytäkirjan vaatimuksia. Nykyisen kaluston uudistaminen ja valmiuksien luominen pöytäkirjan määräysten noudattamiseksi aiheuttaa puolustusvoimille ylimääräisiä kustannuksia. Pidemmällä aikavälillä hankintamenoja on kohdennettava uuteen kalustoon. Sopimus rajoittaa myös yksittäisten putkimiinojen käyttöä passiivisina oman joukon tai toiminnan suojamiinoina. Terminologia, koulutusohjeet ja ohjesäännöt on tarkistettava muutetun pöytäkirjan mukaisiksi.

Suomalainen teollisuus ei ole harjoittanut jalkaväkimiinojen tuotantoa. Myöskään puolustusvoimien varikot eivät ole valmistaneet jalkaväkimiinoja vuoden 1981 jälkeen. Pöytäkirjan määräyksillä ei ole siten vaikutuksia kotimaisen puolustustarviketeollisuuden toimintaan tai toimintaedellytyksiin.

Muutetulla II pöytäkirjalla ei ole organisaatio-, henkilöstö- tai ympäristövaikutuksia.

5. Asian valmistelu

5.1. Eräitä tavanomaisia aseita koskevan yleissopimuksen tarkistuskonferenssi

Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous hyväksyi yleissopimuksen sopimuspuolten esityksestä joulukuussa 1993 päätöslauselman 48/79, jossa kehotettiin valtioita perustamaan hallitustenvälinen asiantuntijatyöryhmä valmistelemaan yleissopimuksen tarkistuskonfe renssia. Asiantuntijatyöryhmä kokoontui vuonna 1994 kolme kertaa ja YK:n yleiskokous hyväksyi joulukuussa 1994 päätöslauselman 49/79, jossa päätettiin kutsua tarkistuskonferenssi koolle syys-lokakuussa 1995. Asiantuntijatyöryhmä kokoontui viimeiseen kokoukseensa tammikuussa 1995. Pääosa valmistelutyöstä keskittyi maamiinoja koskevan II pöytäkirjan uudistamiseen. Työryhmä suositteli, että tarkistuskonferenssi hyväksyisi myös uuden IV pöytäkirjan sokeuttavista laseraseista. Viimeksimainittu IV pöytäkirja hyväksyttiinkin Wienissä 13 päivänä lokakuuta 1995 ja Suomi hyväksyi sen omalta osaltaan 22 päivänä joulukuuta 1995 ensimmäisenä maana maailmassa. Tarkistuskonferenssi ei kyennyt kuitenkaan pääsemään sopimukseen keskeisimmästä kysymyksestä, maamiinojen käytön lisärajoituksista. Konferenssia päätettiin sen vuoksi jatkaa kahdella istunnolla, jotka järjestettiin Genevessä tammikuussa 1996 ja huhti-toukokuussa 1996. Konferenssi hyväksyi muutetun II pöytäkirjan vaikeiden neuvottelujen jälkeen 3 päivänä toukokuuta 1996.

Euroopan unionin jäsenmaat hyväksyivät toukokuussa 1995 jalkaväkimiinoja koskevan yhteisen toiminnan, jossa sovittiin jäsenvaltioiden tavoitteeksi II pöytäkirjan vahvistaminen. Yhteisessä toiminnassa korostettiin myös tarvetta saada yleissopimuksen ja sen II pöytäkirjan sopimuspuoliksi lisää valtioita.

5.2. Jalkaväkimiinojen täyskieltoprosessi

Muutetun II pöytäkirjan rinnalla on käynnissä toinen prosessi, joka tähtää kohti jalkaväkimiinojen täydellistä kieltämistä. Suomen hallitus tukee maailmanlaajuista, todennettavissa olevaa ja oikeudellisesti sitovaa jalkaväkimiinojen täyskieltoa. Maailmanlaajuisesta täyskiellosta tulisi hallituksen käsityksen mukaan neuvotella Geneven aseidenriisuntakonferenssissa CD:ssä, jossa on parhaat edellytykset luoda laajapohjainen kansainvälinen järjestely, jossa olisivat mukana jalkaväkimiinaongelman kannalta keskeiset maat. Suomi toimii aktiivisesti neuvottelujen edistämiseksi Geneven aseidenriisuntakonferenssissa.

Suomi osallistui tarkkailijana Oslossa syyskuussa 1997 pidettyyn diplomaattikonferenssiin, jossa hyväksyttiin yleissopimus jalkaväkimiinojen käytön, varastoinnin, tuotannon ja siirtämisen kieltämisestä ja niiden tuhoamisesta. Tämä niin sanotun Ottawan prosessin tuloksena syntynyt sopimus avataan allekirjoitettavaksi Ottawassa joulukuun alussa 1997. Ottawan sopimus on merkittävä askel kohti jalkaväkimiinojen täyskieltoa. Tämä sopimus ei kuitenkaan vähennä muutetun II pöytäkirjan tärkeyttä eikä laajapohjaisten neuvottelujen tarvetta Geneven aseiden riisuntakonferenssin piirissä. Nämä toimenpiteet täydentävät toisiaan kansainvälisen yhteisön pyrkimyksissä konfliktialueiden miinaongelmien poistamiseksi.

5.3. Asian valmistelu Suomessa

Muutetusta II pöytäkirjasta on pyydetty lausunnot oikeus-, sisäasiain- ja puolustusministeriöltä. Hallituksen esitys on laadittu virkatyönä ulkoasiainministeriössä yhteistyössä puolustusministeriön kanssa. Esitysluonnos on ollut lausunnolla edellä mainituissa ministeriöissä sekä kauppa- ja teollisuusministeriössä.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1. Muutettu II pöytäkirja

Muutettu II pöytäkirja muodostuu neljästätoista artiklasta ja teknisestä liitteestä. Muutettu pöytäkirja korvaa kokonaisuudessaan vuoden 1980 II pöytäkirjan. Osa muutetun pöytäkirjan määräyksistä vastaa kuitenkin vuoden 1980 pöytäkirjan määräyksiä.

1 artikla. Soveltamisala. Pöytäkirjan 1 ar- tiklassa määritellään pöytäkirjan soveltamisala. Sen 1 kappale on identtinen vuoden 1980 pöytäkirjan 1 artiklan kanssa. Pöytäkirja koskee maasodankäynnissä käytettäviä miinoja, ansoja ja muita taisteluvälineitä. Pöytäkirja ei koske merellä tai sisävesillä käytettäviä merimiinoja.

Pöytäkirjan 1 artiklan 2 kappale sisältää merkittävän soveltamisalan laajentamista koskevan määräyksen. Niiden tilanteiden lisäksi, joihin on viitattu yleissopimuksen 1 artiklassa (kansainväliset aseelliset selkkaukset), pöytäkirjaa sovelletaan lisäksi Geneven yleissopimuksille yhteisessä 3 artiklassa tarkoitettuihin tilanteisiin (kansainvälistä luonnetta vailla olevat selkkaukset). Sisäisiä häiriöitä ja jännitystiloja koskeva rajoitus vastaa Geneven yleissopimusten toisen lisäpöytäkirjan 1 artiklassa olevaa rajoitusta. Tarkistuskonferenssin loppujulistuksessa vahvistetaan, että sopimuspuolten tarkoituksena on ollut laajentaa II pöytäkirjan soveltamisalaa käsittämään myös sisäiset selkkaukset, vaikka yleissopimuksen soveltamisalaa koskeva 1 artikla on säilytetty ennallaan.

Pöytäkirjan 1 artiklan 3 kappaleessa määrätään, että sopimusvaltion alueella tapahtuvassa sisäisessä selkkauksessa kaikkien selkkauksen osapuolten tulee noudattaa pöytäkirjan määräyksiä.

Pöytäkirjan 1 artiklan 4 ja 5 kappaleen sisältämä puuttumattomuusperiaate on identtinen Geneven yleissopimusten toisen lisäpöytäkirjan 3 artiklan sisältämien määräysten kanssa. Sen mukaan pöytäkirjan määräyksiin ei voida vedota tarkoituksena vaikuttaa valtion riippumattomuuteen tai sen hallituksen vastuullisuuteen palauttaa yleinen järjestys tai puolustaa kansallista eheyttä tai alueellista koskemattomuutta. Pöytäkirjan määräyksiin ei saa vedota myöskään oikeutuksena puuttua valtion ulkoisiin tai sisäisiin asioihin.

Pöytäkirjan 1 artiklan 6 kappaleessa todetaan selvyyden vuoksi, että pöytäkirjan soveltaminen sellaiseen selkkauksen osapuoleen, joka ei ole pöytäkirjan sopimuspuoli, ei muuta sen asemaa. Pöytäkirjan soveltuminen kansainvälistä luonnetta vailla olevissa selkkauksissa merkitsee myös sitä, että pöytäkirjan määräykset eivät Suomessa koskisi ainoastaan puolustusvoimia vaan myös muita sisäisen selkkauksen osapuolia.

Muutettu II pöytäkirja sisältää myös useita sellaisia määräyksiä, joiden on katsottava soveltuvan myös rauhan aikana, vaikka se ei ilmenekään pöytäkirjan soveltamisalaa koskevasta 1 artiklasta. Muutetun pöytäkirjan hyväksymisistunnossa käytettiin kaksi tulkintaselityksen luonteista puheenvuoroa, joihin useat valtiot yhtyivät. Niissä vahvistettiin, että osa pöytäkirjan määräyksistä soveltuu niiden yhteyden huomioon ottaen kaikkina aikoina. On esimerkiksi selvää, että pöytäkirjan 8 artiklan siirtoja koskevia määräyksiä on sovellettava myös rauhan aikana. Luonteensa vuoksi rauhan aikana sovellettavia määräyksiä lienevät myös miinojen rekisteröintiä, merkitsemistä, suojaamista, sopimuspuolten kokouksia ja pöytäkirjan noudattamista koskevat määräykset. EU-maiden keskuudessa on pidetty toivottavana, että EU-maat antaisivat sopimuksen hyväksymisen yhteydessä seuraavansisältöisen selityksen: "...:n hallitus katsoo, että niitä pöytäkirjan määräyksiä, jotka sisältönsä ja luonteensa puolesta soveltuvat myös rauhan aikana, tulee soveltaa kaikkina aikoina." Tämän mukaisesti Suomen tarkoituksena on antaa mainittu selitys pöytäkirjan hyväksymisen yhteydessä.

2 artikla. Määritelmät. Muutetun II pöytäkirjan 2 artiklassa määritellään pöytäkirjassa käytetyt keskeiset käsitteet: miina, kaukolevitteinen miina, jalkaväkimiina, ansa, muut taisteluvälineet, sotilaskohde, siviilikohde, miinoite, rekisteröinti, itsetuhoutumismekanismi, itseneutralointimekanismi, itsedeaktivointi, kauko-ohjaus, käsittelynestolaite ja siirto.

Miinan määritelmä vastaa vuoden 1980 pöytäkirjassa olevaa määritelmää. Kaukolevitteisten miinojen määritelmää on muutetussa pöytäkirjassa tarkennettu. 2 artiklan 2 kappale sisältää poikkeusmääräyksen, jonka mukaan kaukolevitteisiksi ei katsota sellaisia miinoja, jotka laukaistaan maahan sijoitetusta järjestelmästä alle 500 metrin etäisyydeltä. Tällöin edellytetään kuitenkin, että miinoja käytetään 5 artiklan ja pöytäkirjan muiden asiaankuuluvien määräysten mukaisesti.

Jalkaväkimiinat, jotka olivat koko tarkistusprosessin keskeisin kysymys, on määritelty 2 artiklan 3 kappaleessa. Jalkaväkimiinalla tarkoitetaan miinaa, joka on pääasiallisesti suunniteltu räjähtämään henkilön läsnäolosta, läheisyydestä tai kosketuksesta ja joka tekee taistelukyvyttömäksi, haavoittaa tai tappaa yhden tai useampia henkilöitä. Määritelmän keskeinen kohta on sana pääasiallisesti (primarily), jonka tarkoituksena on rajata määritelmän ulkopuolelle käsittelynestolaitteilla varustetut panssarimiinat. EU-maiden keskuudessa pidetään hyödyllisenä, että EU-maat antaisivat pöytäkirjan hyväksymisen yhteydessä seuraavan sisältöisen selityksen: "...:n hallitus katsoo, että sana 'pääasiallisesti' on sisällytetty muutetun II pöytäkirjan 2 artiklan 3 kappaleeseen selventämään, että miinoja, jotka on suunniteltu räjähtämään ajoneuvon eikä henkilön läsnäolosta, läheisyydestä tai kosketuksesta ja jotka on varustettu käsittelynestolaitteella, ei pidetä käsittelynestolait teen vuoksi jalkaväkimiinoina." Tämän mukaisesti Suomen tarkoituksena antaa mainittu selitys pöytäkirjan hyväksymisen yhteydessä.

Ansan määritelmä 2 artiklan 4 kappaleessa on identtinen vuoden 1980 pöytäkirjassa olevan määritelmän kanssa. Muiden taisteluvälineiden määritelmä vastaa olennaisilta osin vuoden 1980 pöytäkirjassa olevaa muiden taistelulaitteiden määritelmää. Määritelmään on lisätty tilapäisvälineistä valmistetut räjähtävät välineet. Muihin taisteluvälineisiin luetaan myös tähysmiinat. Muutetun pöytäkirjan suomennoksessa on omaksuttu ilmaisu taisteluväline aikaisemmin käytetyn taistelulaitteen sijasta, koska ensiksi mainittu on puolustusvoimissa nykyisin vakiintuneesti käytössä.

Sotilas- ja siviilikohteen määritelmät 2 artiklan 5 ja 6 kappaleessa vastaavat vuoden 1980 pöytäkirjassa olevia määritelmiä. Muutetun pöytäkirjan 2 artiklan 8 kappaleeseen on lisätty miinoitteen, miinoitetun alueen ja valemiinoitteen määritelmät. Rekisteröinnin määritelmään 2 artiklan 9 kappaleessa on lisätty miinoitteet ja taisteluvälineet, joita muutetun pöytäkirjan rekisteröintivelvoitteet myös koskevat. Muutetun pöytäkirjan 2 artiklan 10―15 kappaleisiin on sisällytetty uudet itsetuhoutumismekanismin, itseneutralointimekanismin, itsedeaktivoinnin, kauko-ohjauksen, käsittelynestolaitteen ja siirron määritelmät. Siirroksi katsotaan miinojen fyysinen siirtäminen valtion alueelta (kattaen viennit ja yhteisötoimitukset) samoin kuin miinojen omistusoikeuden ja hallinnan siirtäminen. Miinoja sisältävän alueen luovuttaminen ei ole kuitenkaan pöytäkirjassa tarkoitettu siirto.

3 artikla. Miinojen, ansojen ja muiden taisteluvälineiden käyttöä koskevat yleiset rajoitukset. 3 artiklan 2 kappaleessa asetetaan pöytäkirjan sopimuspuolille ja selkkauksen osapuolille yleinen velvollisuus poistaa, raivata, tuhota tai ylläpitää asettamansa miinat, ansat ja muut taisteluvälineet. Tarkempia määräyksiä ylläpitämisestä ja raivaamisesta sisältyy pöytäkirjan 5 ja 10 artiklaan. Kielto aiheuttaa liiallisia vammoja tai tarpeetonta kärsimystä sisältyy 3 artiklan 3 kappaleeseen. Sen 4 kappaleessa asetetaan velvollisuus noudattaa teknisessä liitteessä asetettuja yksityiskohtaisia määräyksiä. Sen 5 kappaleessa kielletään käyttämästä miinaa, ansaa tai muuta välinettä, jossa on mekanismi tai laite, joka on erityisesti suunniteltu räjäyttämän ammus miinaharavan magneettikentän tai muuhun kuin kosketukseen perustuvan vaikutuksen vuoksi. Itse miinaa pidempään toimintakykyisinä säilyvien käsittelynestolaitteiden käyttö kielletään 3 artiklan 6 kappaleessa. Humanitaarisen oikeuden keskeinen kielto kohdistaa 3 artiklassa tarkoitettuja aseita siviileihin sisältyy sen 7 kappaleeseen ja on lähes identtinen vuoden 1980 pöytäkirjaan sisältyvän vastaavan määräyksen kanssa. Aseiden umpimähkäisen käytön kielto sisältyy 3 artiklan 8 kappaleeseen. Sen a kohtaan on lisätty Geneven sopimusten I pöytäkirjan 52 artiklaa mukaillen selvennys, jonka mukaan milloin on epäilystä, käytetäänkö jotakin yleensä siviilitarkoituksiin käytettävää kohdetta sotilaallisen toiminnan tukemiseksi, on se katsottava siviilikohteeksi. Pöytäkirjan 3 artiklan 9 kappale sisältää sotilaskohteen määritelmää tarkentavan määräyksen, joka on johdettu Geneven sopimusten I pöytäkirjan 51 artiklasta. Siviiliväestön suojelemiseksi 3 artiklassa tarkoitettujen aseiden vaikutuksilta on ryhdyttävä 10 kappaleen mukaan kaikkiin mahdollisiin varotoimiin. Sen a―d kappaleissa on määritelty aikaisempaa tarkemmin, mitkä olosuhteet on otettava harkinnassa huomioon. Pöytäkirjan 3 artiklan 11 kappale sisältää yleisen velvoitteen varoittaa siviiliväestöä tehokkaasti etukäteen miinojen, ansojen ja muiden taisteluvälineiden asentamisesta, paitsi milloin olosuhteet eivät sitä salli.

4 artikla. Jalkaväkimiinojen käytön rajoitukset. Pöytäkirjan 4 artiklaan on kiteytetty yksi koko tarkistuskonferenssin keskeisimmistä saavutuksista: jalkaväkimiinojen havaittavuusvaatimus. Siinä kielletään sellaisten jalkaväkimiinojen käyttö, jotka eivät ole teknisen liitteen 2 kappaleessa tarkemmin määritellyllä tavalla havaittavissa. Jalkaväkimiina on havaittava, jos se sisältää ainesosan tai laitteen, joka mahdollistaa miinan havaitsemisen yleisesti saatavilla olevilla teknisillä miinanpaikannusvälineillä ja josta heijastuva kaiku vastaa vähintään 8 grammasta yhtenäistä rautamassaa heijastuvaa kaikua. Muovimiinojen tai vain vähän metallia sisältävien jalkaväkimiinojen käyttö on näin ollen kiellettyä. Teknisen liitteen 2 kappaleen a kohdan mukaan havaittavuusvaatimus koskee kaikkia 1 päivän tammikuuta 1997 jälkeen valmistettavia jalkaväkimiinoja. Jos ennen sanottua päivämäärää valmistetut miinat eivät täytä havaittavuusvaatimusta, niihin on liitteen 2 kappaleen b kohdan mukaan lisättävä ennen asentamista vaikeasti irrotettavalla tavalla ainesosa, joka mahdollistaa miinan havaitsemi sen. Suomen puolustusvoimien käytössä olevista jalkaväkimiinoista sakaramiinat on sanotulla tavalla muunnettava ennen asentamista eli silloin, jos niitä otetaan varastoista käyttöön.

Liitteen 2 kappaleen c kohta mahdollistaa sen, että sopimusvaltio pöytäkirjan hyväksyessään ilmoittaa, että se lykkää 2 kappaleen b kohdan havaittavuusvaatimuksen täyttämistä enintään 9 vuodella pöytäkirjan voimaantulosta. Siirtymäaika ei koskee uusia, vuoden 1997 alun jälkeen valmistettavia miinoja. Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat sopineet 1 päivänä lokakuuta 1996 yhteisessä toiminnassa, jonka neuvosto on hyväksynyt Euroopan unionista tehdyn sopimuksen J.3 artiklan perusteella jalkaväkimiinoista (96/588/YUTP), että ne eivät tule turvautumaan siirtymäaikoihin.

5 artikla. Muiden jalkaväkimiinojen kuin kaukolevitteisten miinojen käytön rajoitukset. Tämä artikla sisältää Suomen kannalta hyvin merkitykselliset, tiukat rajoitukset itsetuhoutumis- ja itsedeaktivointimekanismia vailla olevien niin sanottujen konventionaalisten jalkaväkimiinojen käytölle. Tällaisten jalkaväkimiinojen käyttäminen on 5 artiklan 2 kappaleen a kohdan mukaan sallittua vain, jos asianomaiset aseet on sijoitettu reunoiltaan merkityille, sotilashenkilökunnan valvomalle, aitaamalle tai muulla tavoin suojatulle alueelle, jotta varmistetaan siviilien pysyminen pois miinoitetulta alueelta. Suomi on neuvottelujen aikana ilmoittanut hyväksyvänsä määräyksen siten tulkittuna, että "reunoiltaan merkitty alue" 2 kappaleen a kohdassa käsittää puolustussodankäynnin kannalta riittävän laajan alueen ja voi siten sisältää useita erillisiä miinoitettuja alueita. Aseet on 2 kappaleen b kohdan mukaan raivattava pois, ennen kuin alue hylätään. Teknisen liitteen 4 kappaleessa määritellään tarkasti, millaisia merkkejä tulee käyttää miinoitteiden ja miinoitettujen alueiden merkitsemiseksi. Käytettävän merkin graafinen kuvaus löytyy teknisen liitteen lopusta. Poikkeuksena raivausvelvollisuudesta on tilanne, jossa alue luovutetaan toisen valtion joukoille, jotka hyväksyvät vastuun alueen suojaamisesta ja raivaamisesta. Tarkistuskonferenssin loppuistunnossa käytettiin useiden valtioiden tukema tulkintaselityksen luonteinen puheenvuoro, jossa todettiin, että 5 artiklan 2 kappale ei estä sitä, että valtiot rauhansopimusten ja niihin liittyvien sopimusten yhteydessä sopivat vastuun jaosta tämän kappaleen määräyksistä poiketen ottaen kuitenkin huomioon 5 artiklan hengen ja tarkoituksen.

Artiklan 3 kappaleessa määrätään, milloin selkkauksen osapuoli vapautuu velvollisuudesta noudattaa 2 kappaleen a ja b kohtien merkitsemis-, valvonta-, aitaamis- ja raivaamisvelvoitteita. Poikkeuksen muodostavat tilanteet, joissa velvoitteiden noudattaminen ei ole mahdollista sen vuoksi, että alueesta on jouduttu luopumaan vihollisen sotatoimien vuoksi tai kun vihollisen suorat sotatoimet tekevät noudattamisen mahdottomaksi. Suomi on neuvottelujen aikana ilmoittanut hyväksyvänsä määräyksen siten tulkittuna, että 3 kappaleessa tarkoitettu vapautus koskee kaikkia 2 kappaleen a ja b kohdissa asetettuja velvoitteita eli kattaen myös velvoitteen sijoittaa aseet reunoiltaan merkityille alueille.

Artiklan 4 kappaleessa määrätään, että selkkauksen osapuolen on niin suuressa määrin kuin se on mahdollista ylläpidettävä tai tehtävä artiklassa edellytetyt suojaukset, jos sen joukot saavat haltuunsa alueen, jolle on sijoitettu muita kuin kaukolevitteisiä jalkaväkimiinoja. Artiklan 5 kappaleessa edellytetään, että varoitusmerkintöjä on suojeltava, ettei niitä luvatta poistettaisi, turmeltaisi, tuhottaisi tai kätkettäisi.

Artiklan 6 kappale sisältää joukkojen tilapäiseksi suojaksi asetettuja sirpaleviuhkamiinoja koskevan poikkeussäännöksen, joka mahdollistaa niiden käytön tähystämättöminä 72 tunnin ajan. Edellytyksenä 2 kappaleen a kohdan määräyksistä poikkeamiselle on, että aseet sijaitsevat sotilasyksikön välittömässä läheisyydessä ja sotilashenkilökunta valvoo aluetta siviilien pitämiseksi pois sieltä.

6 artikla. Kaukolevitteisten miinojen käytön rajoitukset. Artiklan 1 kappaleen mukaan on kiellettyä käyttää kaukolevitteisiä miinoja, ellei niitä ole rekisteröity teknisen liitteen 1 kappaleen b kohdan mukaisesti. Rekisteriin tulee merkitä miinojen arvioitu sijainti ja alue yleensä alueen kulmapisteiden koordinaateilla. Lisäksi tulee rekisteröidä miinojen yhteismäärä ja tyyppi, asentamisen päivämäärä ja aika ja itsetuhoutumisajat.

Artiklan 2 kappale koskee kaukolevitteisiä jalkaväkimiinoja, joiden tulee noudattaa teknisen liitteen itsetuhoutumista ja itsedeaktivoitumista koskevia määräyksiä. Määräykset sisältyvät teknisen liitteen 3 kappaleeseen. Sen mukaan kaikkien kaukolevitteisten jalkaväkimiinojen tulee olla siten suunniteltuja ja valmistettuja, että korkeintaan 10 % aktivoiduista miinoista jää tuhoutumatta itsekseen 30 päivän kuluessa asentamisesta. Lisäksi niiden tulee sisältää itsedeaktivointiosa, joka varmistaa, että korkeintaan yksi promille aktivoiduista miinoista voi toimia miinana 120 päivän kuluttua asentamisesta. Myös muiden kuin kaukolevitteisten jalkaväkimiinojen tulee noudattaa edellä mainittuja itsetuhoutumisen ja itsedeaktivoitumisen vaatimuksia, ellei niitä ole asennettu merkityille ja valvotuille alueille. Valtio voi sopimukseen sitoutuessaan ilmoittaa tarvitsevansa enintään 9 vuoden siirtymäajan edellä mainittujen määräysten noudattamiselle. Siirtymäkauden aikana sen tulee kuitenkin sitoutua noudattamaan kaukolevitteisten jalkaväkimiinojen osalta joko itsetuhoutumisen tai itsedeaktivoitumisen vaatimuksia ja muiden jalkaväkimiinojen osalta vähintään itsedeaktivoitumisen vaatimuksia. Edellä mainittu Euroopan unionin jäsenmaiden yhteinen toiminta (96/588/YUTP), jossa päätettiin pitäytyä turvautumasta siirtymäaikoihin, koskee myös tässä tarkoitettua siirtymäaikaa.

Artiklan 3 kappaleen mukaan muiden kaukolevitteisten miinojen kuin jalkaväkimiinojen käyttö on kielletty, ellei niitä ole mahdollisuuksien mukaan varustettu tehokkaalla itsetuhoutumis- tai itseneutralointimekanismilla. Lisäksi niissä tulee olla itsedeaktivointiosa, joka varmistaa, ettei miina toimi enää miinana sen jälkeen, kun se ei enää palvele sitä sotilaallista tarkoitusta, jota varten se on asennettu.

Artiklan 4 kappaleen mukaan kaukolevitteisten miinojen levittämisestä tai pudottamisesta on annettava mahdollisuuksien mukaan tehokas ennakkovaroitus, jos sillä voi olla vaikutuksia siviiliväestöön.

Teknisen liitteen 1 kappaleen b kohdassa määrätään yksityiskohtaisesti kaukolevitteisten miinojen rekisteröimisestä.

7 artikla. Ansojen ja muiden taisteluvälineiden käytön kiellot. Ansojen tai muiden taisteluvälineiden käyttöä rajoittavan 7 artiklan määräykset vastaavat suurelta osin vuoden 1980 pöytäkirjan 6 artiklan määräyksiä. Merkittävä uudistus on se, että rajoitukset koskevat ansojen lisäksi myös muita taisteluvälineitä. Uutta ovat myös artiklan 3 kappaleen määräykset, jotka kieltävät pääsääntöisesti käyttämästä ansoja ja muita taisteluvälineitä kaupungeissa ja kylissä, joissa ei käydä taisteluja.

8 artikla. Siirrot. Siirroilla tarkoitetaan 1 artiklan 15 kappaleen mukaan miinojen konkreettista siirtämistä kansalliselle alueelle tai sieltä pois (kattaen sekä viennin että yhteisötoimitukset) sekä miinojen omistusoikeuden ja hallinnan siirtämistä. Siirto ei kuitenkaan käsitä miinoitetun alueen luovuttamista. Vuoden 1980 pöytäkirja ei sisältänyt lainkaan siirtoja koskevia rajoituksia, joten kysymyksessä on periaatteellisesti merkittävä uudistus, vaikka rajoitukset jäivätkin vaatimattomiksi. Siirtoja koskevan 8 artiklan 1 kappaleen a kohdan mukaan kiellettyjen miinojen siirtäminen on niin ikään kiellettyä. Tämä koskee siis kaikkia jalkaväkimiinoja, jotka eivät täytä havaittavuusvaatimuksia ja kaikkia kaukolevitteisiä jalkaväkimiinoja, jotka eivät täytä itsetuhoutumis- ja itsedeaktivointivaatimuksia. Artiklan 3 kappaleen mukaan havaittavuusvaatimukset täyttämättömien jalkaväkimiinojen siirtokielto on tullut voimaan jo 1.1.997. Kaukolevitteisten jalkaväkimiinojen osalta kielto tulee voimaan silloin, kun pöytäkirja tulee kyseisen sopimuspuolen osalta voimaan. Artiklan 1 kappaleen b kohdassa määrätään, että miinoja ei saa siirtää muille kuin valtioille tai niiden laitoksille. Artiklan 1 kappaleen c kohdan mukaan sopimuspuolet sitoutuvat lisäksi harjoittamaan pidättyvyyttä sellaisten miinojen siirroissa, joiden käyttöä on pöytäkirjassa rajoitettu. Erityisesti sopimuspuolet sitoutuvat olemaan viemättä jalkaväkimiinoja valtioihin, jotka eivät ole pöytäkirjan sopimuspuolia, ellei kyseinen valtio sitoudu noudattamaan sen määräyksiä. Artiklan 2 kappale sisältää selventävän määräyksen, jonka mukaan sopimuspuolen on noudatettava 1 kappaleen a kohdassa tarkoitettua siirtokieltoa, vaikka se olisikin ilmoittanut tarvitsevansa siirtymäajan tiettyjen miinojen käyttöä koskevien määräysten osalta. Suomi ei ole koskaan vienyt jalkaväkimiinoja ulkomaille, joten 8 artiklan määräykset eivät poikkea Suomen jo nykyisellään noudattamasta asevientipolitiikasta. Euroopan unionin yhteisessä toiminnassa (96/588/YUTP) on lisäksi sovittu, että jäsenvaltiot keskeyttävät jalkaväkimiinojen viennin kaikkiin määräpaikkoihin ja pidättäytyvät myöntämästä uusia lupia sellaisen teknologian siirtoon, jolla mahdollistetaan jalkaväkimiinojen valmistus kolmansissa maissa.

9 artikla. Miinoitteiden, miinoitettujen alueiden, miinojen, ansojen ja muiden taisteluvälineiden rekisteröiminen ja asianomaisen tiedon käyttö. Artiklan 1 kappaleen mukaan miinoitteita, miinoitettuja alueita, miinoja, ansoja ja muita taisteluvälineitä koskeva tieto on rekisteröitävä teknisen liitteen määräysten mukaisesti. Teknisen liitteen 1 kappaleen a kohdassa määrätään yksityiskohtaisesti, kuinka rekisteröinti tapahtuu muiden kuin kaukolevitteisten miinojen osalta. Kaukolevitteisten miinojen rekisteröinti tapahtuu teknisen liitteen 1 kappaleen b kohdan mukaisesti. Pöytäkirjan 9 artiklan 2 kappaleen mukaan rekisteröidyt tiedot tulee säilyttää koko selkkauksen ajan ja aktiivisten vihollisuuksien lakattua on ryhdyttävä kaikkiin tarpeellisiin toimiin siviiliväestön suojelemiseksi miinoitteiden, miinoitettujen alueiden, miinojen, ansojen ja muiden taisteluvälineiden vaikutuksilta. Aktiivisten vihollisuuksien lakattua on myös annettava YK:n pääsihteerin ja selkkauksen vastapuolen käyttöön tiedot vastapuolelle luovutetulla alueella sijaitsevista miinoitteista, miinoitetuista alueista, miinoista, ansoista ja muista taisteluvälineistä. Tietoja ei ole kuitenkaan pakko antaa niin kauan kuin jokin selkkauksen osapuolista on toisen alueella ja turvallisuusedut edellyttävät pidättyvyyttä. Selkkauksen osapuolten tulee pyrkiä yhdessä julistamaan tietoja niin pian kuin mahdollista. Artiklan 3 kappaleessa todetaan, että artikla ei vaikuta pöytäkirjan 10 ja 12 artiklojen määräyksiin.

10 artikla. Miinoitteiden, miinoitettujen alueiden, miinojen, ansojen ja muiden taisteluvälineiden raivaaminen ja kansainvälinen yhteistyö. Artiklan 1 kappaleen mukaan miinoitteet, miinoitetut alueet, miinat, ansat ja taisteluvälineet on poistettava, raivattava tai tuhottava viivytyksettä aktiivisten vihollisuuksien lakattua. Vaihtoehtoisesti ne on ylläpidettävä pöytäkirjan 3 artiklan sekä 5 artiklan 2 kappaleen mukaisesti. Artiklan 2 kappaleen mukaan jokainen sopimuspuoli ja selkkauksen osapuoli on vastuussa alueellaan olevista miinoitteista, miinoitetuista alueista, miinoista, ansoista ja taisteluvälineistä. Artiklan 3 kappaleen mukaan sopimusvaltion tulee antaa teknistä ja aineellista apua pöytäkirjan määräysten noudattamiseksi valtiolle, joka hallitsee aluetta, jonne sopimuspuoli on asentanut miinoja, ansoja tai muita taisteluvälineitä ja joka ei ole enää sen sopimuspuolen hallinnassa.

Osapuolten tulee pyrkiä sopimaan keskenään ja tarvittaessa kansainvälisten järjestöjen kanssa tarvittavasta teknisestä ja aineellisesta avusta.

11 artikla. Teknologinen yhteistyö ja apu. Jokainen sopimuspuoli sitoutuu helpottamaan teknologista yhteistyötä ja apua. Jokaisella sopimuspuolella on myös oikeus osallistua tällaiseen yhteistyöhön. Sopimuspuolet eivät saa asettaa perusteettomia rajoituksia tiedonvaihdolle. Artiklan 2 kappaleen mukaan sopimuspuolet sitoutuvat toimittamaan YK:n miinanraivaustietokantaan tietoja erityisesti miinanraivausmenetelmistä, teknologiasta, asiantuntijoista ja muista asiantuntijatahoista sekä yhteyshenkilöistä. Artiklan 3 kappale edellyttää, että sopimuspuolet antavat mahdollisuuksiensa rajoissa miinanraivausapua tai avustavat YK:n vapaaehtoista miinanraivausrahastoa. Avunpyynnöt voidaan tehdä YK:n pääsihteerille tai muille asiaankuuluville kansainvälisille järjestöille. YK:n pääsihteeri voi arvioida avunpyytäjän tilanteen ja määritellä sopivat avustustoimenpiteet. Pääsihteeri voi raportoida näistä toimenpiteistä sopimuspuolille. Sopimuspuolet sitoutuvat lainsäädäntönsä rajoissa olemaan yhteistyössä ja siirtämään teknologiaa, jonka tarkoituksena on helpottaa pöytäkirjan määräysten noudattamista. Jokainen sopimuspuoli voi pyytää ja saada muuta kuin aseteknologiaa, jonka tarkoituksena on lyhentää sellaista siirtymäaikaa, johon teknisessä liitteessä on varattu mahdollisuus.

Suomi on antanut viime vuosina laajasti miinanraivausapua miinaongelmasta kärsiville maille ja on edelleen lisännyt apuaan. Raha-avun lisäksi Suomi on ryhtynyt antamaan henkilö- ja materiaaliapua. Vuosina 1992―1997 Suomen apu on kohdentunut seuraavasti:

1992―1994: Afganistan (UNOCHA): yhteensä 1.307.000 USD raha-avustus;

1995: Afganistan (UNOCHA) 234.000 USD raha-avustus; Kamputsea (HALO Trust) 110.000 USD raha-avustus; Angola (DHA) 225.000 USD raha-avustus; Mosambik (UNHCR) 110.000 USD raha-avustus; lisäksi Suomi lähetti asiantuntijaryhmän Angolaan ja Mosambikiin kartoittamaan suomalaisen asiantuntija-avun tarvetta;

1996: Angola, Mosambik (DHA) 220.000 USD:n arvosta Suomessa valmistettua miinanraivausteknologiaa; Kamputsea (HALO Trust) 225.000 USD raha-avustus; Afganistan (UNOCHA) 435.000 USD raha-avustus; Bosnia ja Hertsegovina (SPR, WHO) 435.000 USD proteesien hankintaan miinojen uhreille;

1997: 185.000 USD pysyvän suomalaisen valmiusyksikön perustaminen, jonka tarkoituksena on avustaa Yhdistyneiden Kansakuntien miinanraivausoperaatioissa; suunnitteilla on lääkintäupseerin lähettäminen Angolaan, apua Mosambikin kansalliselle miinanraivausorganisaatiolle, mekaanista miinan raivausapua Kamputseassa ja apua Afganistanin tiedotusohjelmalle.

Euroopan unionin yhteinen toiminta (96/588/YUTP) sisältää laajan valikoiman kansainvälistä miinanraivaustyötä tukevia toimenpiteitä.

12 artikla. Suojeleminen miinoitteiden, miinoitettujen alueiden, miinojen, ansojen ja muiden taisteluvälineiden vaikutuksilta. Vuoden 1980 pöytäkirjan 8 artikla sisältää melko yleiset määräykset Yhdistyneiden Kansakuntien joukkojen ja osastojen suojelemisesta. Kansainvälisissä tehtävissä työskentelevät henkilöt joutuvat jatkuvasti alttiiksi miinojen, ansojen ja muiden taisteluvälineiden vaikutuksille. Muutettuun II pöytäkirjaan on otettu aikaisempaa huomattavasti yksityiskohtaisemmat suojelumääräykset ja suojeltavien henkilöpiiriä on laajennettu.

Artiklan 1 kappaleessa määrätään, että YK:n rauhanturva-, tarkkailu- tai vastaavissa tehtävissä olevia joukkoja ja valtuuskuntia lukuunottamatta 12 artiklan määräykset soveltuvat vain sopimuspuolen suostumuksella sen alueella toimiviin valtuuskuntiin. Artiklan määräykset voivat koskea myös osapuolia, jotka eivät ole pöytäkirjan sopimuspuolia. Sillä ei ole kuitenkaan vaikutusta kyseisen osapuolen tai kiistellyn alueen asemaan. Artiklan määräyksillä ei ole myöskään vaikutuksia kansainväliseen humanitaariseen oikeuteen, muihin kansainvälisiin sopimuksiin tai YK:n turvallisuusneuvoston päätöksiin, jotka antavat artiklassa tarkoitetulle henkilöstölle paremman suojan. Pidemmälle menevän suojan saattaa tarjota esimerkiksi yleissopimus Yhdistyneiden Kansakuntien ja sen yhteydessä toimivan henkilöstön turvallisuudesta tai rauhanturvaoperaation mandaatin määrittelevä turvallisuusneuvoston päätöslauselma.

Artiklan 2 kappale sisältää rauhanturva- ja tiettyjä muita joukkoja ja valtuuskuntia koskevat määräykset. Sen a kohdan i alakohdassa luetellaan YK:n joukot ja valtuuskunnat, jotka suorittavat rauhanturva-, tarkkailu- tai vastaavia tehtäviä YK:n peruskirjan mukaisesti. Sen a kohdan ii alakohdassa mainitaan YK:n peruskirjan VIII luvun nojalla perustettujen alueellisten järjestöjen valtuuskunnat, jotka toimivat selkkausalueella. Artiklan 2 kappaleen b kohdassa määrätään, mihin toimiin sopimuspuolen tai muun selkkauksen osapuolen on ryhdyttävä edellä mainitun henkilöstön suojaamiseksi. Artiklan 3 kappaleessa määrätään YK:n humanitaarisille tai tietoja hankkiville valtuuskunnille annettavasta suojelus ta. Artiklan 4 kappaleessa määrätään suojelusta, jota on annettava Punaisen Ristin Kansainvälisen Komitean (ICRC) valtuuskunnille, jotka suorittavat tehtäviään isäntävaltion tai -valtioiden suostumuksella Geneven sopimusten ja niiden lisäpöytäkirjojen mukaisesti. Artiklan 5 kappaleen suojelua on annettava myös kansallisen Punaisen Ristin tai Punaisen Puolikuun tai niiden kansainvälisen järjestön humanitaarisille valtuuskunnille, puolueettomien humanitaaristen järjestöjen valtuuskunnille, mukaan lukien humanitaarisille miinanraivausjoukoille ja Geneven sopimusten tai niiden lisäpöytäkirjojen mukaisesti perustetuille tietoja hankkiville valtuuskunnille. Artiklan 6 kappaleen mukaan suojelua artiklassa tarkoitettujen joukkojen ja valtuuskuntien tulee säilyttää saamansa tiedot luottamuksellisina. Artiklan 7 kappaleessa määrätään, että joukkojen valtuuskuntien tulee noudattaa isäntävaltion lakeja ja määräyksiä ja pidättyä toimenpiteistä, jotka ovat ristiriidassa heidän tehtäviensä puolueettoman ja kansainvälisen luonteen kanssa. Tämä ei vaikuta joukkojen ja valtuuskuntien mahdollisesti nauttimiin erioikeuksiin ja -vapauksiin.

13 artikla. Korkeiden sopimuspuolten neuvottelut. Pöytäkirjan 13 artikla sisältää määräykset korkeiden sopimuspuolten neuvotteluista, joiden tarkoituksena on pöytäkirjan noudattaminen. Sopimuspuolten vuosittaiset konferenssit aloitetaan, kun pöytäkirja on tullut kansainvälisesti voimaan. Kansainvälisten järjestöjen ja muiden tahojen osallistumisoikeus sopimuspuolten konferensseihin määritellään sopimuspuolten hyväksymissä menettelytapasäännöissä. Konferensseissa käsitellään ainakin pöytäkirjan toimivuutta ja ratifiointitilannetta, sopimuspuolten antamia kertomuksia, tarkistuskonferenssien valmistelua ja siviilien suojaamista koskevan teknologian kehitystä. Artiklan 4 kappaleen mukaan sopimuspuolten tulee antaa tallettajana toimivalle YK:n pääsihteerille vuosittain kertomus, jonka tulee sisältää tietoja pöytäkirjan tiedottamisesta sopimusvaltiossa, miinanraivaus- ja koulutusohjelmista, toimenpiteistä, joihin on ryhdytty pöytäkirjan teknisten vaatimusten täyttämiseksi, lainsäädännöstä, teknologisesta yhteistyöstä ja avusta ja muista asiaankuuluvista seikoista. Sopimuspuolet ja konferenssiin osallistuvat tarkkailijavaltiot vastaavat siitä aiheutuvista kuluista YK:n jäsenmaksutaulukon mukaisesti.

14 artikla. Pöytäkirjan noudattaminen. Aikaisempi pöytäkirja ei sisältänyt erityisiä määräyksiä, joilla olisi pyritty estämään pöytäkirjan määräysten rikkominen. Muutetun pöytäkirjan 14 artiklan mukaan jokaisen sopimuspuolen tulee ryhtyä kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin estääkseen ja kieltääkseen lainkäyttöpiiriinsä tai valvontaansa kuuluvia henkilöitä rikkomasta pöytäkirjan määräyksiä. Sopimuspuolten tulee erityisesti säätää rangaistavaksi aseellisen selkkauksen yhteydessä tapahtuva siviilien tahallinen tappaminen tai vakavien vammojen aiheuttaminen tämän pöytäkirjan määräyksiä rikkomalla. Sopimuspuolten asevoimien tulee julkaista pöytäkirjaa koskevat toimintasäännöt ja antaa koulutusta määräysten noudattamista varten. Sopimuspuolet sitoutuvat neuvottelemaan ja käyttämään sopivia menettelyjä ratkaistakseen mahdolliset pöytäkirjan soveltamista koskevat riitaisuutensa.

Tekninen liite. Pöytäkirjan tekninen liite sisältää miinojen rekisteröintiä, havaittavuusvaatimuksia, itsetuhoutumiselle ja itsedeaktivoitumiselle asetettavia vaatimuksia ja miinoitteiden sekä miinoitettujen alueiden kansainvälisiä merkkejä koskevat yksityiskohtaiset määräykset. Näitä määräyksiä on selitetty edellä niiden pöytäkirjan määräysten yhteydessä, joihin ne liittyvät.

2. Sopimuksen suhde Suomen lainsäädäntöön

Puolustusvoimien käytössä olevaa asevalikoimaa ja käyttötapoja ei ole Suomessa säännelty laissa. Osa kansainvälisistä sopimuksista, jotka rajoittavat käytettäviä aseita ja niiden käyttötapoja on tosin saatettu Suomessa voimaan lailla. Tavanomaisia aseita koskeva yleissopimus ja sen alkuperäiset pöytäkirjat on saatettu voimaan asetuksella.

Muutetun pöytäkirjan soveltamisalaan aikaisemmasta poiketen kuuluvat myös valtionsisäiset aseelliset selkkaukset. Pöytäkirjan rajoitukset koskevat näin ollen Suomen puolustusvoimia sekä kansainvälisen että ei-kansainvälisen aseellisen selkkauksen yhteydessä. Pöytäkirjan määräykset koskevat myös mahdollisia muita selkkauksen osapuolia kuin Suomen puolustusvoimiin kuuluvia. Pöytäkirjan 8 artiklassa kielletään siirtämästä miinoja millekään muulle vastaanottajalle kuin valtiolle tai valtion laitokselle, joka on valtuutettu ottamaan siirtoja vastaan. Näin pyritään estämään miinojen joutuminen muiden kuin sopimusvaltioiden puolustusvoimien käyttöön.

Muutetun pöytäkirjan 8 artiklan siirtoja koskevat määräykset eivät muuta Suomen asevientipolitiikkaa. Vientirajoitusten tehokas täytäntöönpano voidaan varmistaa puolustustarvikkeiden maastaviennistä ja kauttakuljetuksesta annetun lain (242/1990) nojalla. Miinat on mainittu puolustustarvikkeiden maastaviennistä ja kauttakuljetuksesta annetun asetuksen (409/1995) täytäntöönpanosta annetun puolustusministeriön päätöksessä luokassa 1.3.1. Vientiä koskevat rajoitukset on tarkoitus kirjata puolustustarvikkeiden maastavientiä ja kauttakuljetusta koskevien yleisten suuntaviivojen (Vnp 474/1995) liitteeseen 2.1.1., jossa luetellaan luparatkaisussa noudatettavat kansainväliset sopimukset.

Räjähdysvaarallisista aineista annetun lain (263/1953) nojalla annetun räjähdeasetuksen (473/1993) 4 §:ssä määritellään räjähteeksi räjähdysaineet ja räjähdysainetta sisältävät esineet tai välineet, paitsi sellaiset esineet tai välineet, jotka sisältävät niin pieniä määriä räjähdysainetta, että aineen syttyessä esineen tai välineen ulkopuolelle ei aiheudu sirpaleita, liekkiä, savua, kuumuutta tai voimakasta ääntä. Räjähteellä tarkoitetaan myös muuta ainetta, esinettä tai välinettä, joka on valmistettu tuottamaan räjähdyksen tai pyroteknisen ilmiön. Räjähdeasetus ei koske toimintaa puolustusvoimissa eikä rajavartiolaitoksen ja poliisien virkatehtävien hoitamista. Räjähteiden valmistusta, maahantuontia, kauppaa ja valvontaa koskevia asetuksen säännöksiä voidaan soveltaa muihin Suomen lainkäyttöpiirissä oleviin henkilöihin pöytäkirjan määräysten noudattamisen varmistamiseksi Suomen alueella.

Pöytäkirjan 14 artiklassa tarkoitetut rikokset tulevat Suomessa rangaistavaksi rikoslain (39/1889) 11 luvun säännösten mukaan, jotka koskevat sotarikoksia ja rikoksia ihmisyyttä vastaan. Rikoslain 11 luvun 1 §:ssä (578/1995) tarkoitettuna sodankäyntirikoksena rangaistaan muun muassa sitä, joka sotatoimessa käyttää kiellettyä sodankäyntitapaa tai taisteluvälinettä tai muulla tavoin rikkoo Suomea velvoittavan sodankäyntiä koskevan kansainvälisen sopimuksen määräyksiä tai yleisesti tunnustettuja ja vakiintuneita kansainvälisen oikeuden mukaisia sodan lakeja tai tapoja. Rikoslain 11 luvun 2 ja 3 § sisältävät sodankäyntirikoksen törkeän ja lievän tekomuodon. Rikoslain 11 luvun 4 ja 5 § sisältävät ihmisoikeuksien loukkaamista poikkeuksellisissa oloissa sekä sen törkeää tekomuotoa koskevat säännökset. Ihmisoikeuksien loukkaamisesta poikkeuksellisissa oloissa rangaistaan sitä, joka sodan, aseellisen selkkauksen tai miehityksen aikana rikkoo tai jättää täyttämättä sen, mitä Suomea velvoittavien kansainvälisen oikeuden sääntöjen mukaan on noudatettava haavoittuneiden, sairaiden tai hädänalaiseen tilaan joutuneiden turvaamiseksi, sotavankien kohtelussa tai siviilihenkilöiden suojelussa. Muutetun pöytäkirjan 14 artiklan 2 kappale ei edellytä, että rangaistava teko olisi suoritettu sodan tai muun aseellisen selkkauksen aikana ― vaan aseellisen selkkauksen yhteydessä. Jos teko ei ole tapahtunut rikoslain 11 luvussa edellytetyllä tavalla sodan, aseellisen selkkauksen tai miehityksen aikana, voidaan 14 artiklassa tarkoitetusta siviilien tappamisesta tai vakavien vammojen tuottamisesta rangaista henkeen ja terveyteen kohdistuvia rikoksia koskevien rikoslain 21 luvun säännösten mukaan.

Pöytäkirjan 14 artiklan mukaan on varmistettava, että siinä tarkoitetut rikolliset saatetaan oikeuden eteen tuomittaviksi. Tämä koskee sopimuspuolen lainkäyttövallan alaisia henkilöitä ja lainkäyttövallan alaista aluetta. Rikoslain 1 luvussa (626/1996) tarkoitettu Suomen rikoslain soveltamisala on pöytäkirjassa edellytetyn mukainen. Rikoslain 1 luvun 7 §:n mukaan Suomen ulkopuolella tehtyyn rikokseen, jonka rankaiseminen tekopaikan laista riippumatta perustuu Suomea velvoittavaan kansainväliseen sopimukseen tai muuhun Suomea kansainvälisesti velvoittavaan säädökseen tai määräykseen (kansainvälinen rikos), sovelletaan Suomen lakia. Tarkemmat säännökset tämän pykälän soveltamisesta annetaan asetuksella. Tarkoituksena on, että rikoslain 1 luvun 7 §:n soveltamisesta annettuun asetukseen (627/1996) lisätään viittaus muutetun pöytäkirjan määräyksiin.

3. Voimaantulo

Muutettu II pöytäkirja tulee kansainvälisesti voimaan kuuden kuukauden kuluttua siitä, kun kaksikymmentä valtiota on ilmoittanut suostumuksestaan sitoutua noudattamaan sitä yleissopimuksen 4 artiklan 4 kappaleen mukaisesti. Tätä hallituksen esitystä kirjoitettaessa 9 valtiota on ilmoittanut suostumuksestaan sitoutua noudattamaan muutettua II pöytäkirjaa. Arvioiden mukaan pöytäkirja tulee kansainvälisesti voimaan vuonna 1998.

4. Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus

Muutettu pöytäkirja ei sisällä lainsäädännön alaan kuuluvia tai valtiosäännön mukaan muutoin eduskunnan suostumusta vaativia määräyksiä. Hallitus pyytää pöytäkirjalle kuitenkin eduskunnan suostumusta sen vuoksi, että pöytäkirja on periaatteellisesti tärkeä kansainvälinen sopimus, jolla on suurta merkitystä Suomen puolustuksessakäytettävien välineiden valinnan ja käytön kannalta.

Edellä olevan perusteella ja valtiopäiväjärjestyksen 69 §:n 2 momentin mukaisesti esitetään,

että Eduskunta hyväksyisi muutetun pöytäkirjan miinojen, ansojen ja muiden taisteluvälineiden käyttöä koskevista kielloista ja rajoituksista (II pöytäkirja niin kuin se on muutettu 3 päivänä toukokuuta 1996).

Helsingissä 31 päivänä lokakuuta 1997

Tasavallan Presidentti
MARTTI AHTISAARI

Ulkoasiainministeri
Tarja Halonen

(Suomennos)

TIETTYJEN SELLAISTEN TAVANOMAISTEN ASEIDEN KÄYTÖN KIELLOISTA TAI RAJOITUKSISTA, JOIDEN VOIDAAN KATSOA AIHEUTTAVAN TARPEETTOMAN VAKAVIA VAMMOJA TAI OLEVAN VAIKUTUKSILTAAN UMPIMÄHKÄISIÄ, TEHTYYN YLEISSOPIMUKSEEN LIITTYVÄ MUUTETTU

PÖYTÄKIRJA

MIINOJEN, ANSOJEN JA MUIDEN TAISTELUVÄLINEIDEN KÄYTTÖÄ KOSKEVISTA KIELLOISTA TAI RAJOITUKSISTA (II PÖYTÄKIRJA NIIN KUIN SE ON MUUTETTU 3 PÄIVÄNÄ TOUKOKUUTA 1996)

1 ARTIKLA:

MUUTETTU PÖYTÄKIRJA

Tällä muutetaan tiettyjen sellaisten tavanomaisten aseiden käytön kielloista tai rajoituksista, joiden voidaan katsoa aiheuttavan tarpeettoman vakavia vammoja tai olevan vaikutuksiltaan umpimähkäisiä, tehtyyn yleissopimukseen ("yleissopimus") liittyvä pöytäkirja miinojen, ansojen ja muiden taistelulaitteiden käyttöä koskevista kielloista tai rajoituksista (II pöytäkirja). Muutettu pöytäkirja kuuluu seuraavasti:

PÖYTÄKIRJA

MIINOJEN, ANSOJEN JA MUIDEN TAISTELUVÄLINEIDEN KÄYTTÖÄ KOSKEVISTA KIELLOISTA TAI RAJOITUKSISTA

(II PÖYTÄKIRJA NIIN KUIN SE ON MUUTETTU 3 PÄIVÄNÄ TOUKOKUUTA 1996)

1 artikla

Soveltamisala

1. Tätä pöytäkirjaa sovelletaan tässä määriteltyjen miinojen, ansojen ja muiden taisteluvälineiden käyttöön maalla mukaan luettuna miinat, joita käytetään sulkemaan rantoja, vesitienristeyksiä tai joenristeyksiä, mutta ei sovelleta merellä tai sisävesillä käytettäviin merimiinoihin.

2. Niiden tilanteiden lisäksi, joihin on viitattu tämän yleissopimuksen 1 artiklassa, tätä pöytäkirjaa sovelletaan 12 päivänä elokuuta 1949 tehdyille Geneven yleissopimuksille yhteisessä 3 artiklassa tarkoitettuihin tilanteisiin. Tämä pöytäkirja ei koske sisäisiä häiriöitä ja jännitystiloja, kuten mellakoita tai yksittäisiä ja satunnaisia väkivaltaisuuksia ja muita vastaavan luonteisia tekoja, joita ei katsota aseellisiksi selkkauksiksi.

3. Jokainen selkkauksen osapuoli on velvollinen noudattamaan tämän pöytäkirjan kieltoja ja rajoituksia korkean sopimuspuolen alueella sattuvissa aseellisissa selkkauksissa, jotka eivät ole luonteeltaan kansainvälisiä.

4. Mihinkään tämän pöytäkirjan määräykseen ei saa vedota tarkoituksena vaikuttaa valtion riippumattomuuteen tai sen hallituksen vastuullisuuteen kaikin laillisin keinoin ylläpitää tai palauttaa yleinen järjestys valtioon tai puolustaa kansallista eheyttä tai valtion alueellista koskemattomuutta.

5. Mihinkään tämän pöytäkirjan määräykseen ei saa vedota oikeutuksena välittömästi tai välillisesti mistään syystä puuttua sen korkean sopimuspuolen aseelliseen selkkaukseen tai sisäisiin tai ulkoisiin asioihin, jonka alueella selkkaus tapahtuu.

6. Tämän pöytäkirjan määräysten soveltaminen selkkauksen osapuoliin, jotka eivät ole tämän pöytäkirjan hyväksyneitä korkeita sopimuspuolia, ei muuta nimenomaisesti tai epäsuorasti niiden tai kiistanalaisen alueen oikeudellista asemaa.

2 artikla

Määritelmät

Tässä pöytäkirjassa:

1. "Miina" tarkoittaa ampumatarviketta, joka on sijoitettu maan tai muun pintakerroksen alle, sen pinnalle tai sen lähelle ja suunniteltu räjähtämään henkilön tai ajoneuvon läsnäolosta, läheisyydestä tai kosketuksesta.

2. "Kaukolevitteinen miina" tarkoittaa miinaa, jota ei ole suoraan asennettu vaan on levitetty tykistöllä, ohjuksella, raketilla, kranaatinheittimellä tai vastaavin keinoin tai pudotettu ilma-aluksesta. Miinoja, jotka on levitetty maahan sijoitetusta järjestelmästä lähempää kuin 500 metrin etäisyydeltä ei katsota "kaukolevitteisiksi" edellyttäen, että niitä käytetään tämän pöytäkirjan 5 artiklan ja muiden asiaankuuluvien artiklojen mukaisesti.

3. "Jalkaväkimiina" tarkoittaa miinaa, joka on pääasiallisesti suunniteltu räjähtämään henkilön läsnäolosta, läheisyydestä tai kosketuksesta ja joka tekee taistelukyvyttömäksi, haavoittaa tai tappaa yhden tai useampia henkilöitä.

4. "Ansa" tarkoittaa mitä tahansa välinettä tai materiaalia, joka on suunniteltu, rakennettu tai muunnettu tappamaan tai haavoittamaan ja joka toimii odottamatta, kun henkilö häiritsee tai lähestyy vaarattomalta näyttävää kohdetta tai suorittaa ilmeisesti turvallisen toimenpiteen.

5. "Muut taisteluvälineet" tarkoittaa käsin asennettuja ampumatarvikkeita tai välineitä, mukaan lukien tilapäisvälineistä valmistetut räjähtävät välineet, jotka on suunniteltu tappamaan, haavoittamaan tai vahingoittamaan ja jotka laukaistaan käsin tai kauko-ohjauksella tai jotka laukeavat automaattisesti aikaviiveen kuluttua.

6. "Sotilaskohde" tarkoittaa kohteista puhuttaessa mitä tahansa kohdetta, jonka luonne, sijainti, tarkoitus tai käyttö muodostaa tärkeän osan sotilaallisesta toiminnasta ja jonka täydellinen tai osittainen tuhoaminen, haltuunotto tai vaarattomaksi saattaminen merkitsee kulloinkin vallitsevissa oloissa selvää sotilaallista hyötyä.

7. "Siviilikohteita" ovat kaikki kohteet, jotka eivät ole tämän artiklan 6 kappaleessa määriteltyjä sotilaskohteita.

8. "Miinoite" on määritelty alue, johon miinoja on asennettu, ja "miinoitettu alue" on alue, joka on vaarallinen sen vuoksi, että siellä on miinoja. "Valemiinoite" tarkoittaa miinoitetta muistuttavaa aluetta, jossa ei ole miinoja. Käsite "miinoite" sisältää valemiinoitteet.

9. "Rekisteröinti" tarkoittaa konkreettista hallinnollista ja teknistä toimenpidettä, jolla pyritään hankkimaan virallisiin arkistoihin tallentamiseksi kaikki saatavilla olevat tiedot, jotka helpottavat miinoitteiden, miinoitettujen alueiden, miinojen, ansojen ja muiden taisteluvälineiden paikantamista.

10. "Itsetuhoutumismekanismi" tarkoittaa rakenteeseen sisällytettyä tai ulkoisesti liitettyä automaattisesti toimivaa mekanismia, joka varmistaa sen ammuksen tuhoutumisen, johon se on sisällytetty tai liitetty.

11. "Itseneutralointimekanismi" tarkoittaa rakenteeseen sisällytettyä automaattisesti toimivaa mekanismia, joka tekee toimintakyvyttömäksi sen ammuksen, johon se on sisällytetty.

12. "Itsedeaktivointi" tarkoittaa sitä, että ammus menettää automaattisesti toimintakykynsä, kun ammuksen toiminnan kannalta olennainen osa, kuten patteri, kulutetaan peruuttamattomasti loppuun.

13. "Kauko-ohjaus" tarkoittaa ohjaamista komennoilla välimatkan päästä.

14. "Käsittelynestolaite" tarkoittaa laitetta, jonka tarkoituksena on suojella miinaa ja joka on osa miinaa, yhdistetty tai liitetty miinaan tai sijoitettu sen alle ja joka aktivoituu, kun miinaa yritetään käsitellä.

15. "Siirto" käsittää, paitsi miinojen konkreettisen siirtämisen kansalliselle alueelle tai sieltä pois, myös miinojen omistusoikeuden ja hallinnan siirtämisen. Siirto ei kuitenkaan käsitä sellaisen alueen siirtämistä, johon on asennettu miinoja.

3 artikla

Miinojen, ansojen ja muiden taisteluvälineiden käyttöä koskevat yleiset rajoitukset

1. Tätä artiklaa sovelletaan

a) miinoihin,

b) ansoihin ja

c) muihin taisteluvälineisiin.

2. Jokainen korkea sopimuspuoli tai selkkauksen osapuoli on tämän pöytäkirjan määräysten mukaisesti vastuussa kaikista käyttämistään miinoista, ansoista ja muista taisteluvälineistä ja sitoutuu poistamaan, raivaamaan tai tuhoamaan ne tai ylläpitämään niitä tämän pöytäkirjan 10 artiklassa määritellyllä tavalla.

3. Sellaisen miinan, ansan tai muun taisteluvälineen käyttö, joka on suunniteltu sellaiseksi tai on luonteeltaan sellainen, että se aiheuttaa liiallisen vamman tai tarpeetonta kärsimystä, on kielletty kaikissa oloissa.

4. Tässä artiklassa tarkoitettujen aseiden on tarkoin vastattava niitä vaatimuksia ja rajoituksia, jotka on määritelty kunkin laiteryhmän osalta teknisessä liitteessä.

5. Sellaisten miinojen, ansojen tai muiden taisteluvälineiden käyttö, joissa toimii mekanismi tai laite, joka on erityisesti suunniteltu laukaisemaan ammus yleisesti saatavilla olevan miinaharavan läheisyydessä sen magneettisen tai muuhun kuin kosketukseen perustuvan vaikutuksen vuoksi haravan normaalin käytön aikana paikantamistehtävissä, on kielletty.

6. Sellaisen itsedeaktivoituvan miinan käyttö, jossa on käsittelynestolaite, joka on suunniteltu siten, että se voi toimia sen jälkeen, kun miina on lakannut olemasta toimiva, on kielletty.

7. Tässä artiklassa tarkoitettujen aseiden suuntaaminen siviiliväestöön sinänsä tai yksityisiin siviilihenkilöihin tai siviilikohteisiin joko hyökkäyksessä, puolustuksessa tai kostotoimenpiteenä on kielletty kaikissa oloissa.

8. Tässä artiklassa tarkoitettujen aseiden umpimähkäinen käyttö on kielletty. Umpimähkäistä käyttöä on sijoittaa näitä aseita:

a) muualle kuin sotilaskohteeseen tai siten, että aseita ei ole suunnattu sotilaskohteeseen. Milloin on epäilystä, käytetäänkö jotakin yleensä siviilitarkoituksiin käytettävää kohdetta kuten uskonnonharjoituspaikkaa, taloa tai muuta asuntoa taikka koulua sotilaallisen toiminnan tukemiseksi, on se katsottava siviilikohteeksi; tai

b) käyttämällä levitystapaa tai -menetelmää, jota ei voida suunnata yksilöityyn sotilaskohteeseen; tai

c) siten, että sen voi odottaa aiheuttavan sattumanvaraisesti ihmishengen menetyksiä tai haavoittumisia siviiliväestön keskuudessa, vahinkoa siviilikohteille tai molempia kohtuuttomassa määrin verrattuna odotettavissa olevaan todelliseen ja välittömään sotilaalliseen hyötyyn.

9. Useita selvästi irrallisia ja erillään olevia sotilaskohteita, jotka sijaitsevat kaupungissa, kylässä tai muulla vastaavanlaisen siviiliväestön tai siviilikohteiden ryhmittymän käsittävällä alueella, ei kohdella yhtenä sotilaskohteena.

10. Siviiliväestön suojelemiseksi tässä artiklassa tarkoitettujen aseiden vaikutuksilta on ryhdyttävä kaikkiin mahdollisiin varotoimiin. Mahdollisia varotoimia ovat ne varotoimet, joita voidaan käytännössä toteuttaa tai mahdollisesti toteuttaa ottaen huomioon senhetkiset olosuhteet kokonaisuudessaan humanitaariset ja sotilaalliset näkökohdat mukaan luettuina. Näitä olosuhteita ovat esimerkiksi:

a) miinojen lyhyt- ja pitkäaikaiset vaikutukset paikalliseen siviiliväestöön miinakentän olemassaoloajaksi;

b) mahdolliset toimet siviilien suojelemiseksi (esimerkiksi aitaaminen, merkit, varoittaminen ja valvonta);

c) vaihtoehtojen käytettävyys ja soveltuvuus; sekä

d) miinoitteen lyhyt- ja pitkäaikaiset sotilaalliset vaatimukset.

11. Miinojen, ansojen ja muiden taisteluvälineiden asentamisesta, joka voi vaikuttaa siviiliväestöön, on annettava tehokas etukäteisvaroitus paitsi mikäli olosuhteet eivät sitä salli.

4 artikla

Jalkaväkimiinojen käytön rajoitukset

Sellaisten jalkaväkimiinojen käyttö, jotka eivät ole teknisen liitteen 2 kappaleessa tarkemmin määritellyin tavoin havaittavia, on kielletty.

5 artikla

Muiden jalkaväkimiinojen kuin kaukolevitteisten miinojen käytön rajoitukset

1. Tätä artiklaa sovelletaan muihin jalkaväkimiinoihin kuin kaukolevitteisiin miinoihin.

2. On kiellettyä käyttää tässä artiklassa tarkoitettuja aseita, jotka eivät vastaa teknisen liitteen itsetuhoutumista ja itsedeaktivoitumista koskevia määräyksiä paitsi, jos:

a) asianomaiset aseet on sijoitettu reunoiltaan merkityille, sotilashenkilökunnan valvomalle, aitaamalla tai muulla tavoin suojatulle alueelle, jotta varmistetaan siviilien tehokas sulkeminen pois alueelta. Merkintöjen täytyy olla selvästi erottuvia ja kestäviä ja niiden täytyy näkyä vähintään henkilölle, joka on astumassa merkitylle alueelle.

b) asianomaiset aseet poistetaan ennen kuin alue hylätään paitsi jos alue luovutetaan toisen valtion joukoille, jotka hyväksyvät vastuun tämän artiklan vaatimien suojauksien ylläpidosta ja aseiden myöhemmästä raivaamisesta.

3. Selkkauksen osapuoli vapautuu velvollisuudesta edelleen noudattaa tämän artiklan 2 kappaleen a ja b kohtien määräyksiä vain, jos niiden noudattaminen ei ole mahdollista sen seurauksena, että alueesta on jouduttu taistelussa luopumaan vihollisen sotilaallisen toiminnan pakottamana, mukaan lukien tapaukset, joissa velvoitteen noudattaminen on mahdotonta suoran vihollisen sotilaallisen toiminnan vuoksi. Jos asianomainen osapuoli saa alueen takaisin hallintaansa, on sen taas alettava noudattaa tämän artiklan 2 kappaleen a ja b kohtien määräyksiä.

4. Mikäli selkkauksen osapuolen joukot saavat haltuunsa alueen, jolle on sijoitettu tässä artiklassa tarkoitettuja aseita, on joukkojen niin suuressa määrin kuin mahdollista ylläpidettävä ja tarvittaessa tehtävä tämän artiklan vaatimat suojaukset, kunnes nämä aseet on poistettu.

5. On ryhdyttävä kaikkiin mahdollisiin toimenpiteisiin sen estämiseksi, että reunoiltaan merkityn alueen merkintöjen tekemiseen käytettyjä laitteita, rakennelmia tai materiaalia luvatta poistettaisiin, turmeltaisiin, tuhottaisiin tai kätkettäisiin.

6. Tässä artiklassa tarkoitettuja aseita, joista sinkoaa sirpaleita vaakatasossa olevassa alle 90 asteen sektorissa ja jotka on sijoitettu maanpintaan tai maanpinnan yläpuolelle, voidaan käyttää ilman tämän artiklan 2 kappaleen a kohdan mukaisia toimia enintään 72 tunnin ajan, mikäli:

a) aseet sijaitsevat ne asentaneen sotilasyksikön välittömässä läheisyydessä; ja

b) aluetta valvoo sotilashenkilökunta, joka tehokkaasti varmistaa siviilien pitämisen poissa alueelta.

6 artikla

Kaukolevitteisten miinojen käytön rajoitukset

1. Kaukolevitteisten miinojen käyttö on kielletty, ellei niitä ole rekisteröity teknisen liitteen 1 kappaleen b kohdan mukaisesti.

2. Sellaisten kaukolevitteisten jalkaväkimiinojen käyttö, jotka eivät vastaa teknisen liitteen itsetuhoutumista ja itsedeaktivoitumista koskevia määräyksiä, on kielletty.

3. Muiden kaukolevitteisten miinojen kuin jalkaväkimiinojen käyttö on kielletty, ellei niitä ole mahdollisuuksien mukaan varustettu tehokkaalla itsetuho- tai itseneutralointimekanismilla ja ellei niissä ole varmistavaa itsedeaktivointiosaa, joka on suunniteltu siten, ettei miina enää toimi miinana sen jälkeen, kun miina ei enää palvele sitä sotilaallista tarkoitusta, jota varten se oli asennettu.

4. Jokaisesta kaukolevitteisten miinojen levittämisestä tai pudottamisesta, jolla voi olla vaikutuksia siviiliväestöön, on annettava tehokas ennakkovaroitus paitsi milloin olosuhteet eivät sitä salli.

7 artikla

Ansojen ja muiden taisteluvälineiden käytön kiellot

1. Vaikuttamatta aseellisissa selkkauksissa sovellettaviin kansainvälisen oikeuden sääntöihin, jotka koskevat salakavaluutta ja petollisuutta, on kaikissa olosuhteissa kiellettyä käyttää ansoja ja muita taisteluvälineitä, jotka on jotenkin kiinnitetty tai yhdistetty:

a) kansainvälisesti tunnustettuihin suojelutunnuksiin tai -merkkeihin;

b) sairaisiin, haavoittuneisiin tai kuolleisiin henkilöihin;

c) hautausmaihin, krematoriolaitoksiin tai hautoihin;

d) lääkintälaitoksiin, lääkintälaitteisiin, lääkintätarpeisiin tai lääkintäkuljetuksiin;

e) lasten leluihin ja kannettaviin esineisiin tai tuotteisiin, jotka on nimenomaan tarkoitettu lasten ruokkimiseen, terveydenhoitoon, hygieniaan, vaatetukseen tai kasvatukseen;

f) ruokaan tai juomaan;

g) keittiövälineisiin tai -laitteisiin, paitsi sotilaslaitoksissa, sotilasasemissa tai sotilasvarikoissa;

h) luonteeltaan selvästi uskonnollisiin esineisiin;

i) historiallisiin muistomerkkeihin, taideteoksiin tai kulttuuripaikkoihin, jotka edustavat kansojen kulttuuriperintöä tai henkistä perintöä; tai

j) eläimiin tai niiden ruhoihin.

2. On kiellettyä käyttää ansoja tai muita taisteluvälineitä, jotka näyttävät vaarattomilta kannettavilta esineiltä ja jotka on erityisesti suunniteltu ja rakennettu räjähtävää materiaalia sisältäviksi.

3. Vaikuttamatta 3 artiklan määräyksiin tässä artiklassa tarkoitettujen aseiden käyttö on kielletty jokaisessa kaupungissa, kylässä tai muulla vastaavanlaisen siviiliväestön ryhmittymän käsittävällä alueella, jolla ei käydä asevoimien välistä taistelua tai sellainen ei välittömästi uhkaa, paitsi jos:

a) aseet on sijoitettu sotilaskohteeseen tai sen välittömään läheisyyteen; tai

b) on ryhdytty toimiin siviiliväestön suojelemiseksi niiden vaikutuksilta, esimerkiksi asettamalla vartioita, julkaisemalla varoituksia tai rakentamalla aitoja.

8 artikla

Siirrot

1. Tämän pöytäkirjan päämäärien edistämiseksi jokainen korkea sopimuspuoli:

a) sitoutuu olemaan siirtämättä miinoja, joiden käyttö on tässä pöytäkirjassa kielletty;

b) sitoutuu olemaan siirtämättä miinoja millekään muulle vastaanottajalle kuin valtiolle tai valtion laitokselle, joka on valtuutettu ottamaan siirtoja vastaan;

c) sitoutuu harjoittamaan pidättyvyyttä sellaisten miinojen siirroissa, joiden käyttöä on tässä pöytäkirjassa rajoitettu. Erityisesti jokainen korkea sopimuspuoli sitoutuu olemaan siirtämättä jalkaväkimiinoja valtioihin, joita tämä pöytäkirja ei sido, ellei vastaanottajavaltio suostu noudattamaan tätä pöytäkirjaa; ja

d) sitoutuu varmistamaan, että tämän artiklan mukaiset siirrot tapahtuvat niin, että sekä siirtävä että vastaanottava valtio täysin noudattavat tämän pöytäkirjan asiaankuuluvia määräyksiä ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden soveltuvia normeja.

2. Tilanteessa, jossa korkea sopimuspuoli ilmoitta lykkäävänsä tiettyjen miinojen käyttöä koskevien erityisten määräysten noudattamista teknisen liitteen mukaisella tavalla, soveltuu tämän artiklan 1 kappaleen a kohta kuitenkin sellaisiin miinoihin.

3. Ennen tämän pöytäkirjan voimaantuloa kaikki korkeat sopimuspuolet pidättyvät kaikista toimenpiteistä, jotka olisivat ristiriidassa tämän artiklan 1 kappaleen a kohdan kanssa.

9 artikla

Miinoitteiden, miinoitettujen alueiden, miinojen, ansojen ja muiden taisteluvälineiden rekisteröiminen ja asianomaisen tiedon käyttö

1. Kaikki miinoitteita, miinoitettuja alueita, miinoja, ansoja ja muita taisteluvälineitä koskeva tieto on rekisteröitävä teknisen liitteen määräysten mukaisesti.

2. Selkkauksen osapuolten tulee säilyttää kaikki mainitut selosteet sekä ryhtyä viivytyksettä aktiivisten vihollisuuksien lakkaamisen jälkeen kaikkiin tarpeellisiin ja asianmukaisiin toimiin, asianomaisen tiedon käyttö mukaan luettuna, siviiliväestön suojelemiseksi niiden hallinnassa olevilla alueilla miinoitteiden, miinoitettujen alueiden, miinojen, ansojen ja muiden taisteluvälineiden vaikutuksilta.

Samalla niiden on annettava selkkauksen toisen osapuolen tai toisten osapuolten ja Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin käytettäväksi kaikki hallussaan olevat sellaiset tiedot, jotka koskevat miinoitteita, miinoitettuja alueita, miinoja, ansoja ja muita taisteluvälineitä, jotka ne ovat asentaneet alueille, jotka eivät enää ole niiden hallinnassa. Samalla edellytetään kuitenkin vastavuoroisuuden pohjalta, että kun selkkauksen osapuolen joukot ovat vastapuolen alueella, kumpikin osapuoli voi pidättyä antamasta asianomaista tietoa pääsihteerille tai toiselle osapuolelle sikäli kuin turvallisuusedut sellaista pidättyvyyttä edellyttävät, kunnes kumpikaan osapuoli ei ole toisen alueella. Jälkimmäisessä tapauksessa antamatta jätetty tieto on esitettävä heti, kun turvallisuusedut sallivat. Selkkauksen osapuolten tulee saattaa mahdollisuuksien mukaan yhteisestä sopimuksesta julkisuuteen sellaisia tietoja mahdollisimman aikaisessa vaiheessa tavalla, joka on sopusoinnussa kummankin osapuolen turvallisuusetujen kanssa.

3. Tämä artikla ei vaikuta tämän pöytäkirjan 10 ja 12 artiklojen määräyksiin.

10 artikla

Miinoitteiden, miinoitettujen alueiden, miinojen, ansojen ja muiden taisteluvälineiden raivaaminen ja kansainvälinen yhteistyö

1. Viivytyksettä aktiivisten vihollisuuksien lakattua kaikki miinoitteet, miinoitetut alueet, miinat, ansat ja muut taisteluvälineet on poistettava, raivattava tai tuhottava tai niitä on ylläpidettävä tämän pöytäkirjan 3 artiklan sekä 5 artiklan 2 kappaleen mukaisesti.

2. Korkeat sopimuspuolet ja selkkauksen osapuolet kantavat vastuun niiden miinoitteiden, miinoitettujen alueiden, miinojen, ansojen ja muiden taisteluvälineiden osalta, jotka ovat niiden hallinnassa olevalla alueella.

3. Niiden miinoitteiden, miinoitettujen alueiden, miinojen, ansojen ja muiden taisteluvälineiden osalta, jotka osapuoli on asentanut alueelle, joka ei ole enää sen hallinnassa, osapuolen tulee toimittaa aluetta hallitsevalla osapuolelle tämän artiklan 2 kappaleen mukaisesti ja kyseisen osapuolen sallimissa määrin velvollisuuden täyttämiseksi tarvittavaa teknistä ja aineellista apua.

4. Osapuolten tulee pyrkiä aina tarvittaessa sopimukseen sekä keskenään että, milloin se on tarkoituksenmukaista, muiden valtioiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa teknisen ja aineellisen avun toimittamisesta mukaan lukien sopivissa olosuhteissa ryhtyminen kyseisten velvollisuuksien täyttämiseksi tarpeellisiin toimenpiteisiin.

11 artikla

Teknologinen yhteistyö ja apu

1. Jokainen korkea sopimuspuoli sitoutuu helpottamaan mahdollisimman laajaa tämän pöytäkirjan täytäntöönpanoon ja miinanraivauksen menetelmiin liittyvää välineiden, materiaalin sekä tieteellisen ja teknologisen tiedon vaihtoa, ja jokaisella korkealla sopimuspuolella tulee olla vastaava oikeus osallistua kyseiseen vaihtoon. Erityisesti korkeiden sopimuspuolten ei tule asettaa perusteettomia rajoituksia humanitaarisia tarkoituksia varten olevien miinanraivausvälineiden ja niihin liittyvän teknologisen tiedon toimittamiselle.

2. Jokainen korkea sopimuspuoli sitoutuu toimittamaan Yhdistyneisiin Kansakuntiin perustettuun miinanraivausta koskevaan tietokantaan tietoja, erityisesti tietoja, jotka koskevat erilaisia miinanraivauksen menetelmiä ja teknologioita sekä miinanraivaukseen liittyviä luetteloita asiantuntijoista, asiantuntijavirastoista tai kansallisista yhteyspisteistä.

3. Jokaisen korkean sopimuspuolen, jolla on siihen mahdollisuus, tulee antaa miinanraivausapua Yhdistyneiden Kansakuntien järjestelmän tai muiden kansainvälisten elinten kautta tai kahdenvälisesti tai antaa avustuksia Yhdistyneiden Kansakuntien vapaaehtoiseen miinanraivausrahastoon.

4. Korkeiden sopimuspuolten avunpyynnöt, joiden tueksi esitetään asiaankuuluvaa tietoa, voidaan jättää Yhdistyneille Kansakunnille tai muille asianmukaisille elimille tai muille valtioille. Nämä pyynnöt voidaan jättää Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille, jonka tulee välittää ne kaikille korkeille sopimuspuolille ja asiaankuuluville kansainvälisille järjestöille.

5. Tapauksessa, jossa pyyntö on jätetty Yhdistyneille Kansakunnille, Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri voi ryhtyä käytettävissään olevien voimavarojen puitteissa asianmukaisiin toimiin arvioidakseen tilanteen ja määritelläkseen sopivat avustustoimenpiteet miinanraivausta tai pöytäkirjan täytäntöönpanoa varten yhteistyössä apua pyytäneen korkean sopimuspuolen kanssa. Pääsihteeri voi myös raportoida korkeille sopimuspuolille kaikista sellaisista arvioista samoin kuin pyydetyn avun laadusta ja kohteesta.

6. Korkeat sopimuspuolet sitoutuvat, ilman että sillä olisi vaikutusta niiden perustuslaillisiin tai muihin oikeudellisiin määräyksiin, olemaan yhteistyössä ja siirtämään teknologiaa helpottaakseen tässä pöytäkirjassa asetettujen asiaankuuluvien kieltojen ja rajoitusten täytäntöönpanossa.

7. Jokaisella korkealla sopimuspuolella on sopivilta osin oikeus pyytää ja saada toiselta korkealta sopimuspuolelta tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan asiaankuuluvaan muuhun erityiseen teknologiaan kuin aseteknologiaan liittyvää teknistä apua, jonka tarkoituksena on lyhentää sellaista siirtymäaikaa, johon teknisessä liitteessä on varattu mahdollisuus.

12 artikla

Suojeleminen miinoitteiden, miinoitettujen alueiden, miinojen, ansojen ja muiden taisteluvälineiden vaikutuksilta

1. Soveltaminen

a) Lukuunottamatta tämän artiklan 2 kappaleen a kohdan i alakohdassa mainittuja joukkoja ja valtuuskuntia tätä artiklaa sovelletaan vain valtuuskuntiin, jotka suorittavat tehtävää alueella sen korkean sopimuspuolen suostumuksella, jonka alueella tehtävää suoritetaan.

b) Tämän artiklan määräysten soveltaminen selkkauksen osapuoliin, jotka eivät ole korkeita sopimuspuolia, ei muuta nimenomaisesti tai epäsuorasti niiden tai kiistellyn alueen oikeudellista asemaa.

c) Tämän artiklan määräykset eivät vaikuta olemassaolevaan kansainväliseen humanitaariseen oikeuteen tai muihin soveltuviin kansainvälisiin sopimuksiin tai Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöksiin, jotka antavat tämän artiklan mukaisesti toimivalle henkilöstölle paremman suojan.

2. Rauhanturvaaminen sekä tietyt muut joukot ja valtuuskunnat

a) Tätä kappaletta sovelletaan:

i) Yhdistyneiden Kansakuntien joukkoihin tai valtuuskuntiin, jotka suorittavat millä tahansa alueella rauhanturvaamista, tarkkailua tai vastaavia tehtäviä Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan mukaisesti;

ii) Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan VIII luvun nojalla perustettuun ja selkkausalueella tehtäviään suorittavaan valtuuskuntaan.

b) Jokaisen korkean sopimuspuolen tai selkkauksen osapuolen tulee tämän kappaleen tarkoittamien joukkojen tai valtuuskunnan johtajan pyynnöstä:

i) mahdollisuuksiensa mukaan ryhtyä sellaisiin toimiin, jotka ovat tarpeen joukkojen tai valtuuskunnan suojelemiseksi sen hallinnassa olevalla alueella miinojen, ansojen ja muiden taisteluvälineiden vaikutuksilta;

ii) mahdollisuuksiensa mukaan poistaa tai tehdä vaarattomiksi kaikki alueella olevat miinat, ansat ja muut taisteluvälineet, mikäli se on tarpeellista kyseisen henkilöstön tehokkaan suojelemisen vuoksi; ja

iii) tiedottaa joukkojen tai valtuuskunnan johtajalle kaikkien tunnettujen miinoitteiden, miinoitettujen alueiden, miinojen, ansojen ja muiden taisteluvälineiden sijainnista alueella, jolla joukot tai valtuuskunta suorittavat tehtäväänsä ja mahdollisuuksien mukaan antaa joukkojen tai valtuuskunnan johtajan käytettäväksi kaikki hallussaan olevat tiedot, jotka koskevat sellaisia miinoitteita, miinoitettuja alueita, miinoja, ansoja ja muita taisteluvälineitä.

3. Yhdistyneiden Kansakuntien humanitaariset ja tietoja hankkivat valtuuskunnat

a) Tätä kappaletta sovelletaan Yhdistyneiden Kansakuntien humanitaarisiin tai tietoja hankkiviin valtuuskuntiin.

b) Korkean sopimuspuolen tai selkkauksen osapuolen tulee tämän kappaleen tarkoittaman valtuuskunnan johtajan pyynnöstä:

i) tarjota valtuuskunnan henkilöstölle tämän artiklan 2 kappaleen b kohdan i alakohdan mukainen suojelu; ja

ii) mikäli pääsy sen hallinnassa olevaan paikkaan tai sen läpi on tarpeen valtuuskunnan tehtävän suorittamiselle ja turvallisen kulun takaamiseksi valtuuskunnan henkilöstölle kyseiseen paikkaan tai sen kautta:

aa) paitsi mikäli käynnissä olevat vihollisuudet estävät, tiedottaa valtuuskunnan johtajalle turvallisesta reitistä kyseiseen paikkaan, mikäli tällaista tietoa on käytettävissä; tai

bb) mikäli turvallisen reitin yksilöiviä tietoja ei aa alakohdan mukaisesti esitetä, niin pitkälle kuin se on tarpeen ja mahdollista, raivata tie miinoitteiden läpi.

4. Punaisen Ristin Kansainvälisen Komitean valtuuskunnat

a) Tätä kappaletta sovelletaan Punaisen Ristin Kansainvälisen Komitean valtuuskuntaan, joka suorittaa tehtäviään isäntävaltion tai -valtioiden suostumuksella 12 päivänä elokuuta 1949 tehtyjen Geneven yleissopimusten ja soveltuvin osin niiden lisäpöytäkirjojen mukaisesti.

b) Korkean sopimuspuolen tai selkkauksen osapuolen tulee tämän kappaleen tarkoittaman valtuuskunnan johtajan pyynnöstä:

i) tarjota valtuuskunnan henkilöstölle tämän artiklan 2 kappaleen b kohdan i alakohdan mukainen suojelu; ja

ii) ryhtyä tämän artiklan 3 kappaleen b kohdan ii alakohdassa esitettyihin toimiin.

5. Muut humanitaariset ja tietoja hankkivat valtuuskunnat

a) Sikäli kuin ylläolevat 2,3 ja 4 kappaleet eivät niihin sovellu, sovelletaan tätä kappaletta seuraaviin valtuuskuntiin, kun ne suorittavat tehtäviään selkkausalueella tai avustavat selkkauksen uhreja:

i) kansallisen Punaisen Ristin tai Punaisen Puolikuun tai niiden kansainvälisen järjestön humanitaariset valtuuskunnat;

ii) puolueettomien humanitaaristen järjestöjen valtuuskunnat, mukaan lukien humanitaariset miinanraivausjoukot; ja

iii) tietoja hankkivat valtuuskunnat, jotka on perustettu 12 päivänä elokuuta 1949 tehtyjen Geneven yleissopimusten ja soveltuvin osin niiden lisäpöytäkirjojen mukaisesti.

b) Korkean sopimuspuolen tai selkkauksen osapuolen tulee tämän kappaleen tarkoittaman valtuuskunnan johtajan pyynnöstä mahdollisuuksien mukaan;

i) tarjota valtuuskunnan henkilöstölle tämän artiklan 2 kappaleen b kohdan i alakohdan mukainen suojelu; ja

ii) ryhtyä tämän artiklan 3 kappaleen b kohdan ii alakohdassa esitettyihin toimiin.

6. Luottamuksellisuus

Vastaanottajien tulee kohdella kaikkea tämän artiklan perusteella luottamuksellisesti annettua tietoa tiukasti luottamuksellisena, eikä sitä saa antaa asianomaisten joukkojen tai valtuuskunnan ulkopuolelle ilman tietojen antajan nimenomaista lupaa.

7. Lakien ja määräysten noudattaminen

Vaikuttamatta tässä artiklassa tarkoitettujen joukkojen tai valtuuskuntien henkilöstön mahdollisesti nauttimiin erioikeuksiin ja vapauksiin ja heidän tehtäviensä asettamiin vaatimuksiin, heidän tulee

a) noudattaa isäntävaltion lakeja ja määräyksiä; ja

b) pidättyä kaikista toimenpiteistä tai toiminnasta, jotka ovat ristiriidassa heidän tehtäviensä puolueettoman ja kansainvälisen luonteen kanssa.

13 artikla

Korkeiden sopimuspuolten neuvottelut

1. Korkeat sopimuspuolet sitoutuvat neuvottelemaan ja olemaan keskenään yhteistyössä kaikissa kysymyksissä, jotka liittyvät tämän pöytäkirjan toimintaan. Tässä tarkoituksessa pidetään vuosittain korkeiden sopimuspuolten konferenssi.

2. Osallistuminen vuosittaisiin konferensseihin määrätään sovituissa menettelytapasäännöissä.

3. Konferenssin työhön sisältyy:

a) tämän pöytäkirjan toiminnan ja aseman tarkastelu;

b) niiden kysymysten käsittely, jotka tulevat esiin tämän artiklan 4 kappaleen mukaisista korkeiden sopimuspuolten kertomuksista;

c) tarkistuskonferenssien valmistelut; ja

d) sellaisen teknologian kehityksen tarkastelu, joka on tarkoitettu suojelemaan siviilejä miinojen umpimähkäisiltä vaikutuksilta.

4. Korkeiden sopimuspuolten tulee antaa tallettajalle vuosittaiset kertomukset, jotka tallettaja jakaa ennen konferenssia kaikille korkeille sopimuspuolille. Vuosittaiset kertomukset koskevat seuraavia asioita:

a) tästä pöytäkirjasta tiedottaminen korkeiden sopimuspuolten sotavoimille ja siviiliväestölle;

b) miinanraivaus- ja kuntoutusohjelmat;

c) toimenpiteet, joihin on ryhdytty tämän pöytäkirjan teknisten vaatimusten täyttämiseksi tai mitä tahansa siihen liittyvää tietoa;

d) tähän pöytäkirjaan liittyvä lainsäädäntö;

e) toteutetut toimenpiteet, jotka koskevat kansainvälistä teknisen tiedon vaihtamista, kansainvälistä yhteistyötä miinanraivauksessa sekä teknistä yhteistyötä ja apua; sekä

f) muut asiaankuuluvat kysymykset.

5. Korkeat sopimuspuolet sekä konferenssin työhön osallistuvat sopimuksen ulkopuoliset valtiot vastaavat korkeiden sopimuspuolten konferenssin kuluista tarvittavin osin muutetun Yhdistyneiden Kansakuntien maksutaulukon mukaisesti.

14 artikla

Pöytäkirjan noudattaminen

1. Korkean sopimuspuolen tulee tehdä kaikki tarvittava, lainsäädännölliset ja muut toimenpiteet mukaan luettuina, estääkseen ja kieltääkseen sen lainkäyttövallan ja valvonnan alaisia henkilöitä rikkomasta tätä pöytäkirjaa sekä estääkseen ja kieltääkseen tällaiset rikkomukset sen lainkäyttövaltaan ja valvontaan kuuluvalla alueella.

2. Tämän artiklan 1 kappaleen tarkoittamat toimenpiteet sisältävät asianmukaiset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että henkilöille, jotka aseellisen selkkauksen yhteydessä ja vastoin tämän pöytäkirjan määräyksiä tahallisesti tappavat siviilejä tai tuottavat näille vakavia vammoja, määrätään rikosoikeudelliset seuraamukset ja että tällaiset henkilöt saatetaan oikeuden eteen.

3. Korkean sopimuspuolen tulee myös vaatia, että sen asevoimat julkaisevat asianmukaiset sotilasohjeet ja toimintasäännöt ja että sotavoimien henkilökunta saa tehtäviensä ja vastuunsa mukaista koulutusta tämän pöytäkirjan määräysten noudattamista varten.

4. Korkeat sopimuspuolet sitoutuvat neuvottelemaan keskenään ja olemaan keskenään yhteistyössä kahdenvälisesti, Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin välityksellä tai muiden sopivien kansainvälisten menettelyjen kautta ratkaistakseen tämän pöytäkirjan määräysten tulkintaan ja soveltamiseen liittyvät mahdollisesti syntyvät ongelmat.

TEKNINEN LIITE

1. Rekisteröinti

a) Muiden miinojen kuin kaukolevitteisten miinojen, miinoitteiden, miinoitettujen alueiden, ansojen ja muiden taisteluvälineiden sijainti tulee rekisteröidä seuraavien määräysten mukaisesti:

i) miinoitteiden, miinoitettujen alueiden sekä ansoja ja muita taisteluvälineitä sisältävien alueiden sijainti tulee määrittää tarkasti suhteessa vähintään kahden kiinnityspisteen koordinaatteihin ja kyseisiä aseita sisältävän alueen arvioidut etäisyydet näihin kiinnityspisteisiin:

ii) kartat, kaaviot ja muut selosteet tulee tehdä siten, että niistä ilmenee miinoitteiden, miinoitettujen alueiden, ansojen ja muiden taisteluvälineiden sijainti suhteessa kiinnityspisteisiin, ja selosteista tulee myös käydä ilmi niiden ulkorajat ja laajuus;

iii) karttojen, kaavioiden ja muiden selosteiden tulee sisältää miinojen, ansojen ja muiden taisteluvälineiden löytämistä ja raivaamista varten täydelliset tiedot kaikkien näiden asennettujen aseiden tyypistä, numerosta, asentamistavasta, sytyttimen tyypistä ja eliniästä, asentamisen päivämäärästä ja ajasta, (mahdollisista) käsittelynestolaitteista samoin kuin muut asiaankuuluvat tiedot. Mikäli mahdollista miinoitteen selosteista tulee käydä ilmi jokaisen miinan tarkka sijainti, ellei kyseessä ole riviksi järjestetty miinoite, jolloin rivin sijainti riittää. Jokaisen asennetun ansan tarkka sijainti ja toimintamekanismi tulee rekisteröidä yksitellen.

b) Kaukolevitteisten miinojen arvioitu sijainti ja alue tulee määritellä kiinnityspisteiden (yleensä kulmapisteiden) koordinaateilla ja ne tulee varmistaa ja mikäli mahdollista merkitä maahan niin pian kuin mahdollista. Lisäksi tulee rekisteröidä asennettujen miinojen yhteismäärä ja tyyppi sekä asentamisen päivämäärä ja aika sekä itsetuhoutumisajat.

c) Rekisterien kopioita tulee säilyttää johtoportaassa, joka riittää takaamaan niiden turvallisuuden niin pitkälle kuin mahdollista.

d) Tämän pöytäkirjan voimaantulon jälkeen valmistettujen miinojen käyttö on kielletty, ellei niihin ole merkitty englanniksi tai asianomaisella kansallisella kielellä tai kansallisilla kielillä seuraavia tietoja:

i) alkuperämaan nimi;

ii) valmistuskuukausi ja -vuosi; sekä

iii) sarjanumero tai eränumero.

Merkinnän tulisi olla mahdollisimman hyvin näkyvä, selvä, pysyvä ja ympäristön vaikutuksia kestävä.

2. Vaatimukset havaittavuudelle

a) 1.1.1997 jälkeen valmistettujen jalkaväkimiinojen rakenteeseen tulee sisältyä ainesosa tai laite, joka mahdollistaa miinan havaitsemisen yleisesti saatavilla olevilla teknisillä miinanpaikannusvälineillä ja josta heijastuva kaiku vastaa 8 tai useammasta grammasta yhtenäistä rautamassaa heijastuvaa kaikua.

b) Ennen 1.1.1997 valmistettujen miinojen rakenteeseen tulee sisältyä tai niihin on liitettävä ennen asentamista vaikeasti irrotettavalla tavalla ainesosa tai laite, joka mahdollistaa miinan havaitsemisen yleisesti saatavilla olevilla teknisillä miinanpaikannusvälineillä ja josta heijastuva kaiku vastaa 8 tai useammasta grammasta yhtenäistä rautamassaa heijastuvaa kaikua.

c) Tapauksessa, jossa sopimusvaltio päättää, ettei se voi välittömästi noudattaa b kohtaa, se voi ilmoittaa samalla, kun se ilmoittaa hyväksymisestään tulla sidotuksi tähän pöytäkirjaan, että se lykkää b kohdan noudattamista enintään 9 vuoden ajaksi tämän pöytäkirjan voimaantulosta. Sillä välin sen tulee mahdollisuuksien mukaan minimoida sellaisten jalkaväkimiinojen käyttö, jotka eivät täytä vaatimuksia.

3. Vaatimukset itsetuhoutumiselle ja itsedeaktivoitumiselle

a) Kaikkien kaukolevitteisten jalkaväkimiinojen tulee olla siten suunniteltuja ja valmistettuja, että korkeintaan 10 % aktivoiduista miinoista jää tuhoutumatta itsekseen 30 päivän kuluessa asentamisesta. Jokaisessa miinassa tulee lisäksi olla varmistava itsedeaktivointiosa, joka on siten suunniteltu ja valmistettu, että yhteisvaikutuksesta itsetuhomekanismin kanssa korkeintaan yksi tuhannesta aktivoidusta miinasta toimii miinana 120 päivän kuluttua asentamisesta.

b) Kaikkien jalkaväkimiinojen, joita ei asenneta kaukolevitteisesti ja joita käytetään tämän pöytäkirjan 5 artiklan mukaisesti merkittyjen alueiden ulkopuolella, tulee vastata a kohdassa asetettuja itsetuhoutumisen ja itsedeaktivoitumisen vaatimuksia.

c) Tapauksessa, jossa sopimuspuoli päättää, ettei se voi välittömästi noudattaa a ja/tai b kohtaa, se voi ilmoittaa samalla, kun se ilmoittaa hyväksymisestään tulla sidotuksi tähän pöytäkirjaan, että se lykkää a ja/tai b kohtien noudattamista ennen tämän pöytäkirjan voimaantuloa valmistettujen miinojen osalta enintään 9 vuoden ajaksi tämän pöytäkirjan voimaantulosta.

Tämän siirtymäkauden aikana sopimuspuolen tulee:

i) sitoutua minimoimaan mahdollisuuksien mukaan sellaisten jalkaväkimiinojen käyttö, jotka eivät täytä vaatimuksia, ja

ii) sitoutua kaukolevitteisten jalkaväkimiinojen osalta noudattamaan joko itsetuhoutumisen tai itsedeaktivoitumisen vaatimuksia ja muiden jalkaväkimiinojen osalta vähintään itsedeaktivoitumisen vaatimuksia.

4. Kansainväliset merkinnät miinoitteita ja miinoitettuja alueita varten

Miinoitteiden ja miinoitettujen alueiden näkyvyyden varmistamiseksi ja sen varmistamiseksi, että siviiliväestö ne huomaa, tulee miinoitteiden ja miinoitettujen alueiden merkitsemistä varten käyttää liitteenä olevan mallin ja allaolevan määritelmän mukaisia merkkejä:

a) koko ja muoto: kolmio tai neliö, kolmio vähintään 28 cm (11 tuumaa) kertaa 20 cm (7.9 tuumaa) ja neliön sivut vähintään 15 cm (6 tuumaa);

b) väri: punainen tai oranssi sekä keltainen heijastava reunus;

c) kuvio: liitteessä kuvattu kuvio tai muu kuvio, joka sillä alueella, missä merkki pannaan esiin, on helposti tunnistetavissa vaarallista aluetta tarkoittavaksi;

d) kieli: merkin tulisi sisältää sana "miinoja" yhdellä yleissopimuksen kuudesta virallisesta kielestä (arabia, kiina, englanti, ranska, venäjä ja espanja) sekä alueen hallitsevalla kielellä tai hallitsevilla kielillä;

e) sijoittaminen: merkit tulisi sijoittaa miinoitteen tai miinoitetun alueen ympärille etäisyydelle, joka riittää varmistamaan sen, että ne ovat joka kohdassa aluetta lähestyvän siviilihenkilön nähtävissä.

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.