Siirry esitykseen
HE 196/1997
Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi kirkkolain muuttamisesta
Kirkkolakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että seurakunnan päätöksestä tuomiokapitulille tehtävä alistus poistuisi kolmessa asiassa ja kirkkohallitukselle tehtävä alistus yhdessä asiassa. Seurakunnan päätösvalta kasvaisi kahdessa asiassa. Lisäksi kirkkohallitus päättäisi ilman tuomiokapitulin esitystä seurakunnan siirtämisestä toiseen hiippakuntaan seurakunnan enemmistön kielen vaihduttua.
Muutoksilla pyritään lisäämään seurakuntien itsenäistä päätösvaltaa ja keventämään kirkon hallintoa. Samaa tavoitetta edistää kirkolliskokouksen päätös useiden kirkkojärjestykseen sisältyvien alistussäännösten kumoamisesta. Nämä muutokset tulisivat voimaan samanaikaisesti nyt kirkkolakiin ehdotettujen muutosten kanssa.
Lisäksi kirkkolakiin ehdotetaan tehtäväksi Euroopan talousalueen valtioiden kansalaisten koulutuksen ja ammatillisen harjoittelun tunnustamisesta annetun lain muuttamisesta aiheutuvat muutokset.
Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun se on hyväksytty ja vahvistettu.
Kirkkolain (1054/1993) 3 luvun 6 §:n 3 momentin mukaan kirkkohallitus päättää tuomiokapitulin esityksestä seurakunnan siirtämisestä toiseen hiippakuntaan, jos seurakunnan jäsenistö on muuttunut niin, että seurakunnan enemmistön kieli on vaihtunut.
Muutokset seurakuntien kielisuhteissa aiheuttavat käytännössä hankalia ristiriitatilanteita eri kieliryhmien välillä. Lain tulisi olla niin selkeä, että se estää ristiriitojen syntymisen. Tämän vuoksi ehdotetaan säännöksen muuttamista niin, että seurakunta siirrettäisiin toiseen hiippakuntaan automaattisesti sen jälkeen, kun seurakunnan enemmistön kielen vaihtumisesta on kulunut viisi vuotta. Kirkkohallituksen tulisi tällöin päätöksellään todeta seurakunnan siirtäminen toiseen hiippakuntaan.
Euroopan talousalueen valtioiden kansalaisten koulutuksen ja ammatillisen harjoittelun tunnustamisesta annetun lain muuttamisesta annettu laki (419/1997) tuli voimaan 15 päivänä kesäkuuta 1997. Lain nimike muutettiin kuulumaan "laki Euroopan yhteisön yleisen tutkintojen tunnustamisjärjestelmän voimaanpanosta".
Opetusministeriön yhteydessä toimiva ulkomaantutkintojen neuvottelukunta siirrettiin mainitulla lailla opetushallituksen yhteyteen. Samalla lakiin tehtiin muutoksia, jotka johtuvat Suomen liittymisestä Euroopan unioniin. Lakia sovelletaan myös Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen tai Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden toisen osapuolen kanssa tekemän muun sopimuksen mukaisesti. Tällaisia sopimuksia ovat Euroopan unionin jäsenyyttä hakeneiden valtioiden kanssa tehdyt niin sanotut Eurooppa-sopimukset.
Kirkkolain 6 luvun 2 a §:ssä ja kirkkojärjestyksen 6 luvun 8 a §:ssä säädetään Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion kansalaisen suorittaman koulutuksen ja am-matillisen harjoittelun tuottamasta kel-poisuudesta kirkon, seurakunnan tai seura-kuntayhtymän virkaan. Pykälissä viitataan Euroopan talousalueen valtioiden kansa-laisten koulutuksen ja ammatillisen har-joittelun tunnustamisesta annettuun lakiin. Koska lain soveltamisalaa on laajennettu ja lain nimike on muutettu, vastaavat muutokset ehdotetaan tehtäviksi kirkkolain 6 luvun 2 a §:n 1 momenttiin.
Kirkkolain 11 luvun 1 §:n mukaan saman kunnan alueella olevien seurakuntien on muodostettava seurakuntayhtymä. Yhtymän voivat muodostaa myös kahden tai useamman kunnan alueella olevat seurakunnat. Seurakuntayhtymälle on mainitun luvun 4 §:n mukaan hyväksyttävä perussääntö, jossa määrätään ainakin siitä, onko seurakuntien yhteistalous täydellinen vai osittainen, sekä siitä, mitä tehtäviä annetaan yhtymän hoidettavaksi. Kirkkolain mainitun luvun 4 ja 5 §:n mukaan perussääntöä koskeva kirkkovaltuuston tai yhteisen kirkkovaltuuston päätös on aina alistettava kirkkohallituksen ratkaistavaksi. Perussääntöön ei siis voida tehdä vähäisiäkään muutoksia alistamatta päätöstä kirkkohallituksen ratkaistavaksi.
Seurakuntayhtymän perustamista, yhteistalouden muodon muuttamista tai yhtymän purkamista koskevat päätökset ovat yhtymän seurakuntien kannalta niin merkittäviä, että näiltä osin nykyinen alistusjärjestelmä on perusteltu. Sen sijaan kirkkolain 11 luvun 5 §:n 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että perussäännön muuta muuttamista koskevaa päätöstä ei enää tarvitsisi alistaa kirkkohallituksen ratkaistavaksi.
Yhteisen kirkkovaltuuston jäsenmäärästä ja seurakuntien paikkajaosta on säännökset kirkkolain 11 luvun 7 §:ssä ja kirkkojärjestyksen 10 luvun 9 §:ssä. Paikkajaosta päätettäessä tuomiokapitulilla ei itse asiassa ole vapaata harkintavaltaa, vaan paikkajako määräytyy suoraan edellä mainittujen säännösten nojalla. Näin ollen kirkkolain 11 luvun 7 § 2 momentti ehdotetaan muutettavaksi siten, että yhteinen kirkkovaltuusto vahvistaa kutakin vaalikautta varten paikkojen jaon seurakuntien kesken.
Kirkkolain 11 luvun 10 §:n mukaan yhteisen kirkkovaltuuston päätösvaltaa voidaan ohje- tai johtosäännöllä siirtää säännössä mainituissa asioissa yhteiselle kirkkoneuvostolle, sen jaostolle ja yhtymän johtokunnalle sekä tuomiokapitulille alistettavalla päätöksellä seurakuntaneuvostolle. Päätösvaltaa ei kuitenkaan saa siirtää kirkkolain 9 luvun 1 §:n 2 momentissa mainituissa asioissa.
Seurakuntayhtymän ja sen seurakuntien tulisi voida nykyistä vapaammin järjestää perussäännön puitteissa päätösvallan yksityiskohtaista käyttöä. Tämän vuoksi kirkkolain 11 luvun 10 §:ssä säädetty alistusmenettely tapauksissa, joissa yhteinen kirkkovaltuusto siirtää päätösvaltansa seurakuntaneuvostolle, ehdotetaan poistettavaksi.
Kirkkolain 14 luvun 4 §:n 2 momentin mukaan kirkonmaan ja seurakunnan kiinteän omaisuuden vuokraamista koskeva päätös on alistettava tuomiokapitulin vahvistettavaksi, jos vuokra-aika on yli viisi vuotta. Säännöstä ehdotetaan muutettavaksi niin, että alistusvelvollisuus koskee vain sellaisia kirkonmaan ja seurakunnan kiinteän omaisuuden vuokrasopimuksia, joissa vuokra-aika on yli kymmenen vuotta. Alistusvelvollisuuden säilyttämistä näissä tapauksissa perustellaan sillä, että seurakunnilla on vielä verrattain runsaasti vuokratontteja, joita koko ajan myydään vuokramiehille. Nykyisin huomattava osa maanvuokrasopimuksista koskee vanhojen sopimusten uudistamista sekä rantatonttien vuokrauksia. Seurakunnilla on jossain määrin myös liiketontteja ja maatalousmaata. Jos seurakunta vuokraa niitä hyvin pitkäksi ajaksi liian halvalla, seurakunta tosiasiassa menettää ne.
Seurakunnan määrätarkoitukseen lahjana tai testamentilla saaman omaisuuden käyttötarkoitusta voidaan joutua muuttamaan sen vuoksi, että omaisuuden käyttö alkuperäisten määräysten mukaisesti on tullut mahdottomaksi tai ilmeisen hyödyttömäksi. Päätös, jolla omaisuuden käyttötarkoitusta on muutettu, on kirkkolain 15 luvun 4 §:n 3 momentin mukaan alistettava tuomiokapitulin vahvistettavaksi.
Kuntien ja seurakuntien saamien lahjoitus- ja testamenttivarojen käyttötarkoitusta on säännelty varhemmin verrattain tiukasti. Esimerkiksi kunnissa valtuuston asiaa koskeva päätös oli aiemmin alistettava sisäasianministeriölle ja myöhemmin lääninhallitukselle. Käsitykset alistusvelvollisuuden tarpeellisuudesta ovat kuitenkin vuosikymmenten myötä muuttuneet, ja kunnallishallinnossa päätösvalta kuuluu nyttemmin valtuustolle. Uuden kuntalain (365/1995) mukaan testamentilla tai lahjana saadun omaisuuden käyttötarkoituksen muutosta ei siten enää alisteta lääninhallituksen vahvistettavaksi.
Seurakunnissa lahjoitus- ja testamenttiva- roilla ei ole kovinkaan suurta merkitystä. Kirkkovaltuustotasolla pystytään arvioimaan käyttötarkoituksen muutoksen edellytykset ja vaikutukset. Esityksessä ehdotetaankin toteutettaviksi samat muutokset kuin muulla julkisella sektorilla.
Edellä esitetyin perustein kirkkolain 15 luvun 4 §:n 3 momentti ehdotetaan kumottavaksi.
Ehdotetut muutokset merkitsevät seurakuntien omavastuun kasvamista ja päätöksenteon kevenemistä. Samalla vähenee tuomiokapitulien ja kirkkohallituksen näihin asioihin kohdistuva työpanos. Kysymys ei tosin ole kovin merkittävästä laskennallisesta työpanoksesta. Esityksen taloudelliset vaikutukset jäävät siten vähäisiksi. Suurin hyöty koitunee seurakunnille asioiden hoidon nopeutumisena ja hallinnollisen työn vähenemisenä.
Alistussäännöksiä koskevat muutosehdotukset perustuvat kirkkohallituksen asettaman työryhmän valmisteluun. Työryhmän mietinnöstä on pyydetty lausunnot kaikilta tuomiokapituleilta, otannan perusteella 100:lta seurakunnalta sekä 28:lta täydellisen yhteistalouden seurakuntayhtymältä. Kirkolliskokouksessa asia on valmisteltu lakivaliokunnassa, ja hallintovaliokunta on antanut asiasta lausunnon.
Tutkintojen tunnustamista koskeva muutosehdotus on valmisteltu kirkkohallituksessa ja kirkolliskokouksen lakivaliokunnassa.
Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun se on hyväksytty ja vahvistettu.
Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:
Kirkolliskokouksen ehdotuksen ja eduskunnan päätöksen mukaisesti
kumotaan 26 päivänä marraskuuta 1993 annetun kirkkolain (1054/1993) 15 luvun 4 §:n 3 momentti sekä
muutetaan 3 luvun 6 §:n 3 momentti, 6 luvun 2 a §:n 1 momentti, 11 luvun 5 §:n 1 momentti, 7 §:n 2 momentti ja 10 § sekä 14 luvun 4 §:n 2 momentti, sellaisena kuin niistä on 6 luvun 2 a §:n 1 momentti laissa 59/1996, seuraavasti:
3 luku
Kirkon hallinnollinen ja kielellinen jako
6 §Seurakunnan kuuluminen hiippakuntaan
Kun seurakunnan jäsenistössä on tapahtunut sellainen muutos, että enemmistön kieli on vaihtunut ja tämä muutos on kestänyt viisi vuotta, kirkkohallitus päättää seurakunnan siirtämisestä toiseen hiippakuntaan.
6 luku
Viranhaltijat ja työntekijät
A. Yleiset säännökset
2 a §
Ulkomaiset opinnot ja tutkintotodistukset
Euroopan yhteisön yleisen tutkintojen tunnustamisjärjestelmän voimaanpanosta anne- tussa laissa (1597/1992) tarkoitetun valtion kansalaisen suorittaman koulutuksen ja ammatillisen harjoittelun tuottamasta kelpoisuudesta kirkon, seurakunnan tai seurakuntayhtymän virkaan on soveltuvin osin voimassa, mitä siitä on sanotussa laissa säädetty.
11 luku
Seurakuntayhtymä
5 §Perussäännön muuttaminen ja yhtymän purkaminen
Seurakuntayhtymän perussäännön muuttamista tai yhtymän purkamista koskevan päätöksen tekemiseen vaaditaan, että vähintään kaksi kolmannesta saapuvilla olevista ja enemmän kuin puolet kaikista yhteisen kirkkovaltuuston jäsenistä sitä kannattaa. Yhtymän purkamista koskeva päätös sekä sellainen perussäännön muuttamista koskeva päätös, jolla muutetaan yhteistalouden muotoa, on alistettava kirkkohallituksen ratkaistavaksi.
7 §
Yhteisen kirkkovaltuuston jäsenet
Jäsenten paikoista annetaan kullekin seurakunnalle ensin kaksi paikkaa tai, jos seurakuntia on enemmän kuin kaksikymmentä, yksi paikka. Muut paikat jaetaan seurakuntien väkilukujen suhteessa. Paikkojen jaon vahvistaa yhteinen kirkkovaltuusto kutakin vaalikautta varten.
10 §
Päätösvallan siirtäminen
Yhteisen kirkkovaltuuston päätösvaltaa voidaan ohje- tai johtosäännöllä siirtää säännössä mainituissa asioissa yhteiselle kirkkoneuvostolle, sen jaostolle ja yhtymän johtokunnalle sekä yhteisen kirkkovaltuuston päätöksellä seurakuntaneuvostolle. Päätösvaltaa ei kuitenkaan saa siirtää 9 luvun 1 §:n 2 momentissa mainituissa asioissa.
14 luku
Kirkko, seurakunnan kiinteistöt ja rakennussuojelu
4 §Muun kiinteistön luovuttaminen
Kirkonmaan ja seurakunnan kiinteän omaisuuden vuokraamista koskeva päätös on alistettava tuomiokapitulin vahvistettavaksi, jos vuokra-aika on yli 10 vuotta.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .
Helsingissä 24 päivänä lokakuuta 1997
Tasavallan Presidentti
MARTTI AHTISAARI
Opetusministeri
Olli-Pekka Heinonen