Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry esitykseen

Puutteelliset hakuehdot

HE 192/1997
Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi tullilain ja eräiden verolakien muutoksenhakua koskevien säännösten muuttamisesta

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi tullilain, valmisteverotuslain, autoverolain ja arvonlisäverolain muutoksenhakusäännöksiä muun muassa siten, että tullilaboratorion ja piiritullikamarien sekä tullihallituksen kaikista päätöksistä valitettaisiin Uudenmaan lääninoikeudelle. Nykyisin vain piiritullikamarien verotusta koskevista päätöksistä valitetaan lääninoikeudelle. Muista päätöksistä valitetaan tullihallitukselle ja tullihallituksen pää- töksistä korkeimmalle hallinto-oikeudelle. Samalla tullilaitoksesta annettua lakia muutettaisiin niin, että valitusasioita tullihallituksessa käsittelevä tullilautakunta lakkautettaisiin. Lisäksi tehtäisiin vähäisiä teknisluontoisia tarkistuksia eräisiin muihin säännöksiin.

Lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun ne on hyväksytty ja vahvistettu.


PERUSTELUT

1. Nykytila ja ehdotetut muutokset

1.1. Lainsäädäntö ja käytäntö

Yleistä

Joulukuun alusta 1996 voimaan tulleen hallintolainkäyttölain (586/1996) periaatteiden sekä Alueelliset hallinto-oikeudet Hallintotuomioistuintoimikunnan mietinnön (komiteanmietintö 1997:4) eräiden ehdotusten toteuttamiseksi myös tullihallinnossa tulisi tullilain (1466/1994), valmisteverotuslain (1469/1994), autoverolain (1482/1994) ja arvonlisäverolain (1501/1993) sekä tullilaitoksesta annetun lain (228/1991) eräitä muutoksenhakua koskevia tai siihen liittyviä säännöksiä tarkistaa. Yleislakina hallintolainkäyttölakia voidaan eräiltä osin, muun muassa oikeudenkäyntikulujen korvaamisessa, soveltaa jo nykyisin. Tuonti-, valmiste- ja autoverotuksen varsinaista veroa koskevat muutoksenhakuasiat käsitellään jo nykyisin keskitetysti Uudenmaan lääninoikeudessa, jonne ne siirrettiin tullihallitukselta 1 päivästä joulukuuta 1994. Muita kuin veroja koskevat valitukset ratkaistaan ensi vaiheessa edelleen tullihallituksessa, jossa asiat käsittelee tullilautakunta. Hallintotuomioistuintoimikunta on kuitenkin katsonut, että lautakunnassa käsiteltävät valitusasiat soveltuvat alueellisten hallintotuomioistuinten käsiteltäviksi. Vähäisen määrän vuoksi asiat voitaisiin keskittää Uudenmaan lääninoikeudelle.

Muutoksenhakuun liittyvät säännökset tullilaissa ja tullilaitoksesta annetussa laissa

Vuoden 1995 alusta voimaan tulleen tullilain 37―41 §:ssä säädetään muutoksenhausta. Piiritullikamarin päätökseen tullia, kuten muutakin tullilaitoksen kantamaa veroa koskevassa asiassa haetaan muutosta valittamalla Uudenmaan lääninoikeudelta. Piiritullikamarin muissa asioissa antamiin päätöksiin sekä tullilaboratorion päätöksiin haetaan muutosta tullihallitukselta. Vuosittain valituksia tehdään tullihallitukselle noin 30.

Tullilaitoksesta annetun lain 4 §:n mukaan valitusasiat ratkaisee tullihallituksessa oleva tullilautakunta. Lautakunnan puheenjohtajana toimii tullilaitoksen pääjohtaja ja muut neljä jäsentä määrää valtioneuvosto tullihallituksen virkamiehistä kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Valitusasioiden lisäksi lautakunta ratkaisee ennakkotietoa koskevat hakemukset.

Tullia ja veroa koskevassa asiassa piiritullikamarin on sille toimitetun valituksen johdosta ja säädettyjen edellytysten täyttyessä oikaistava päätöstään, jolloin valitus raukeaa oikaistulta osin. Muilta osin piiritullikamari antaa valituksesta lausuntonsa ja toimittaa valitusasiakirjat viipymättä Uudenmaan lääninoikeudelle. Lääninoikeuden päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimmalta hallinto-oikeudelta, jos hallinto-oikeus antaa siihen luvan tullilain 40 §:ssä säädetyin perustein.

Tullihallituksen päätökseen, joka voi koskea valitusasiaa, ennakkotietoa, ennakkoratkaisua tai lupapäätöstä, saa hakea muutosta valittamalla korkeimmalta hallinto-oikeudelta. Tällöin ei edellytetä valituslupaa, kuten lääninoikeuden verotusta koskevissa ratkaisuissa. Toisin kuin muiden tuonti- ja valmisteverotusta koskevien ennakkoratkaisujen osalta, muutosta voi hakea myös päätökseen, jolla tullihallitus on päättänyt olla antamatta ennakkotietoa. Tämä perustuu yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92, jäljempänä tullikoodeksi, tulkintaan ennakkotiedon antamisvelvoitteesta ja yleisestä valitusoikeudesta.

Tullikoodeksin 243 artiklassa säädetään yleisesti oikeudesta muutoksenhakuun. Artiklan 2 kohdan mukaan muutosta voi hakea ensimmäisessä vaiheessa tulliviranomaiselta ja toisessa vaiheessa riippumattomalta tuomioistuimelta tai vastaavalta valituselimeltä kunkin jäsenvaltion säännösten mukaisesti. Edellä selostetut muutoksenhakusäännökset täyttävät pääpiirteissään koodeksin edellytykset kaksiportaisesta valitustiestä.

Oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva tullilain 39 §:n 3 momentti on vanhentunut hallintolainkäyttölain tultua voimaan 1 päivänä joulukuuta 1996. Viimeksi mainitun lain 13 luvun säännöksiä sovelletaan määrättäessä oikeudenkäyntikulujen korvauksia.

Muut muutoksenhakusäännökset

Valmisteverotuslaissa muutoksenhausta säädetään 10 luvun 44―49 §:ssä ja 7 luvun 39 §:n 3 momentissa. Valmisteverotusta sovelletaan maassa valmistettuihin, yhteisön jäsenvaltiosta vastaanotettuihin ja yhteisön ulkopuolelta tuotuihin asianomaisissa valmisteverolaeissa säädettyihin tuotteisiin. Autoverolain muutoksenhakusäännökset ovat 68―74 ja 74 a §:ssä, viimeisimmät muutokset ovat laissa 413/1997. Verovelvollisuus koskee sekä maassa valmistettuja että maahan tuotuja ajoneuvoja. Arvonlisäverolain 197 §:n 1 momentissa on maahantuonnin arvonlisäverotusta koskeva viittaussäännös, jonka mukaan oikaisusta ja muutoksenhausta on soveltuvin osin voimassa, mitä tullista säädetään. Pykälän 3 momentin mukaan myös ennakkoratkaisusta valitettaessa sovelletaan tullilakia.

Muutoksenhakumenettely valitusteineen edellä mainituissa laeissa vastaa pääpiirteissään aiemmin selostettua tullilaissa säädettyä menettelyä. Kaikissa näissä tapauksissa on kysymys kotimaan verotuksen lisäksi maahan tuodun tavaran verotuksesta. Valitus tuontitavaran verotuksesta voi koskea samasta tavarasta kannettavia eri tuontiveroja. Siten on perusteltavissa, että samaa tuontitavaraa koskevat verovalitukset käsitellään nykyisin keskitetysti samassa lääninoikeudessa eikä esimerkiksi osittain verovelvollisen kotipaikan ja osittain maahantuontipaikan alueellisessa lääninoikeudessa.

Valmisteverotus-, autovero- ja arvonlisäverolaissa on kuitenkin tullilaista poiketen säädetty valituskielto päätöksistä, joilla päätetään olla antamatta ennakkotietoa tai -ratkaisua. Tämä valituskielto on verolaeissa säännelty yhtenäisesti vuoden 1997 alusta, jolloin verotuksen ennakkotietomenettely uudistettiin. Perusteena ennakkotiedon antamatta jättämiselle on usein se, ettei hakija ole pyynnöstä huolimatta antanut asian ratkaisemiseen edellyttävää riittävää selvitystä. Ennakkotieto on jätettävä antamatta, jos asiassa on jo tieto annettu tai, jos lain tai vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kysymys on täysin selvä taikka, jos toimenpide, jota kysymys koskee, on jo tehty. Mahdollisuus ennakkotiedon antamatta jättämiseen on tarpeen myös tapauksissa, joissa on kyse useiden vaihtoehtoisten menettelytapojen verokohtelusta ja tähän liittyy verolainsäädännön tarkoituksen vastaisen veroedun tavoittelun piirteitä.

Valituskieltoa voidaan mainitunlaisissa tapauksissa edelleen pitää perusteltuna. Se ei vaaranna oikeusturvaa, koska hakija voi aina tehdä samassa asiassa uuden hakemuksen. Tullilakiin valituskieltoa ei ole otettu, koska tullikoodeksin voidaan tulkita edellyttävän valitusoikeutta myös ennakkotiedon antamatta jättämisen osalta.

1.2. Ehdotetut muutokset

Tullilaki

30 §. Lainkohdassa oleva vanhentunut viittaus veron viivästyskorosta ja jäämämaksusta annettuun lakiin (145/1976) ehdotetaan muutettavaksi viittaukseksi veronlisäyksestä ja viivekorosta annettuun lakiin (1556/1995), joka tuli voimaan 1 päivänä tammikuuta 1996.

37 §:n 1 momentti. Ehdotuksen mukaan tullihallituksessa vielä käsiteltävät valitusasiat siirrettäisiin Uudenmaan lääninoikeudelle, joka käsittelee jo nykyisin tulliviranomaisen toimivaltaan kuuluvat veroasiat. Tällöin kaikkiin piiritullikamarin päätöksiin sekä tullilaboratorion päätöksiin haettaisiin muutosta valittamalla Uudenmaan lääninoikeudelta. Valitusasioiden edellä ehdotetun siirtämisen jälkeen tullihallituksen ratkaistavaksi jäisivät ennakkotietoa koskevat asiat sekä eräät lupapäätökset. Näidenkin päätösten ensimmäiseksi varsinaiseksi valitusasteeksi ehdotetaan Uudenmaan lääninoikeutta yhdenmukaisesti muiden tulliviranomaisen päätösten muutoksenhaun kanssa. Tämän vuoksi lainkohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että kaikkiin tulliviranomaisen päätöksiin haettaisiin muutosta Uudenmaan lääninoikeudelta. Samalla nykyiset 41 §:n säännökset valitusoikeudesta tullihallituksen päätöksiin voidaan kumota. Säännös tullihallituksessa olevan tulliasiamiehen valitusoikeudesta siirrettäisiin 37 §:n 1 momenttiin.

Valitusasioiden keskittäminen yhdelle lääninoikeudelle on perusteltua muun muassa sen vuoksi, että siirrettävät asiat liittyvät joissakin tapauksissa muihin, tuontiveroja koskeviin valitusasioihin, jotka jo keskitetysti käsitellään mainitussa lääninoikeudessa. Siirrettävien asioiden määrä, vuosittain noin 30, on niin vähäinen, että niiden käsittely alueellisesti hajautetusti ei olisi tarkoituksenmukaista. Pääosa valituksista tulee Eteläisen tullipiirin alueelta. Lisäksi Uudenmaan lääninoikeudessa on tulliasioihin perehtyneitä käsittelijöitä.

37 §:n 2 momentti. Valituskirjelmä olisi toimitettava sille tulliviranomaiselle, jonka päätöksestä valitetaan ja joka antaa asiasta lausunnon.

38 §. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan täydennettäväksi siten, että tulliviranomaisen olisi tutkittava myös muut kuin tullia koskevat vaatimukset, ja jos ne johtavat päätöksen oikaisemiseen tai korjaamiseen, valitus raukeaa vastaavilta osin. Pykälän 2 momentin ehdotuksen mukaan tulliviranomainen eli tullihallitus, piiritullikamari ja tullilaboratorio antaisivat lausunnon myös muusta kuin tullia koskevasta valitusasiasta. Menettely olisi joustava ja aikaa säästävä, koska 37 §:n 2 momentin mukaan valituskirjelmä toimitetaan joka tapauksessa tulliviranomaiselle, jonka päätöksestä valitetaan. Tässä menettelyssä tulliviranomainen saisi samalla tiedon asian vireilläolosta. Jollei lausuntoa annettaisi heti valitusasiakirjojen toimittamisen yhteydessä, lääninoikeus kuitenkin myöhemmin pyytäisi kaikista valitusasioista tulliviranomaisen lausunnon.

39 §:n 3 momentti. Oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta säädetään nykyisin hallintolainkäyttölain 13 luvussa. Tästä syystä tullilain vanhentunut säännös ehdotetaan kumottavaksi lainkohdasta. Yleisviittaus hallintolainkäyttölakiin ehdotetaan jäljempänä otettavaksi 41 §:ään.

40 §:n 4 momentti. Säännös valituslupahakemuksesta, joka lainkohdan mukaan olisi sisällytettävä korkeimmalle hallinto-oikeudelle toimitettavaan valituskirjelmään ehdotetaan poistettavaksi. Hallintolainkäyttölain 23 §:n 2 momentin mukaan, jos valituslupa asiassa tarvitaan, valituskirjelmässä on ilmoitettava, minkä vuoksi lupa tulisi myöntää.

41 §. Pykälässä säädetään tullihallituksen päätökseen korkeimmalta hallinto-oikeudelta haettavasta muutoksesta. Koska valitusoikeudesta tulliviranomaisen, myös tullihallituksen, päätökseen on ehdotettu säädettäväksi 37 §:ssä, vastaavat säännökset tästä pykälästä ehdotetaan poistettaviksi. Valitusoikeus lääninoikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen olisi tämän jälkeen mahdollista 40 §:ssä säädettyjen valituslupaa koskevien perusteiden mukaisesti.

Pykälään ehdotetaan poistettaviksi tarkoitettujen säännösten tilalle otettavaksi informatiivinen viittaussäännös, jonka mukaan muutoksenhausta on muutoin voimassa, mitä hallintolainkäyttölaissa säädetään.

Valmisteverotuslaki

39 §:n 3 momentti. Oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vanhentunut säännös ehdotetaan kumottavaksi lainkohdasta. Kulujen korvauksista säädetään hallintolainkäyttölain 13 luvussa, johon lakiin viitattaisiin 45 §:n 3 momentissa.

45 §:n 1―3 momentti. Pykälän 1 momentin säännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että kaikista tulliviranomaisten eli piiritullikamarien ja tullihallituksen päätöksistä valitettaisiin aina Uudenmaan lääninoikeuteen. Tällöin 48 §:n 5 momentti voidaan muilta osin kumota, kun ennakkoratkaisun antamatta jättämistä koskeva valituskielto siirretään 45 §:n 1 momenttiin. Pykälän 2 momentin säännöstä tarkennettaisiin siten, että muita kuin veropäätöksiä koskeva valitusaika tarkoittaisi yleensä tulliviranomaisten, myös tullihallituksen, päätöksiä.

Pykälän 3 momentin vanhentunut viittaussäännös ehdotetaan muutettavaksi viittaukseksi hallintolainkäyttölakiin.

46 §. Pykälää täydennettäisiin siten, että piiritullikamarin sijasta 1 momentissa säädettäisiin yleensä tulliviranomaisen, myös tullihallituksen, tekemistä päätösten oikaisuista tai korjaamisista, joilta osin valitus raukeaa. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tulliviranomaisen velvollisuudesta antaa muilta osin valitusasiasta lausuntonsa ja toimittaa se valituskirjelmän ohella viipymättä Uudenmaan lääninoikeuteen.

48 §:n 4 ja 5 momentti. Pykälän 4 momentista ehdotetaan poistettavaksi vanhentunut edellytys valituslupahakemuksesta, joka olisi sisällytettävä korkeimmalle hallinto-oikeudelle toimitettavaan valituskirjelmään. Hallintolainkäyttölain 23 §:n 2 momentin mukaan valituskirjelmässä on vain ilmoitettava, minkä vuoksi valituslupa tulisi myöntää.

Tullihallituksen päätökseen haettavaa muutosta koskeva 5 momentti ehdotetaan kumottavaksi, koska asiasta on ehdotettu säädettäväksi 45 §:ssä.

50 §:n 1 momentti. Lainkohtaan tehtäisiin veronlisäyksestä ja viivekorosta annetusta laista johtuva tarkennus eli viivästyskoron nimitys muutetaan viivekoroksi. Koska viivästyskorkoa ja jäämämaksua koskevia huojennushakemuksia voidaan vielä tehdä, nämä nimitykset jätettäisiin toistaiseksi säännökseen.

Autoverolaki

69 §:n 1 ja 2 momentti. Yhdenmukaisesti muiden tulliviranomaisen toimivaltaan kuuluvien päätösten muutoksenhakutien kanssa ehdotetaan autoverolakiin tehtäväksi edellä olevia tullilain muutoksia vastaavat tarkennukset. Siten kaikista tulliviranomaisten eli piiritullikamarien ja tullihallituksen päätöksistä sekä ajoneuvohallintokeskuksen päätöksistä valitettaisiin Uudenmaan lääninoikeuteen. Valtion puolesta valitusoikeus olisi tullihallituksessa tai piiritullikamarissa olevalla tulliasiamiehellä sekä 55 §:ssä tarkoitetulla veroasiamiehellä. Tullihallituksen ja ajoneuvohallintokeskuksen päätökseen, jolla on päätetty olla antamatta ennakkoratkaisua, ei kuitenkaan saisi hakea muutosta valittamalla.

Lainkohdan 2 momenttia tarkennettaisiin siten, että kaikista muista kuin veroa koskevista päätöksistä, myös tullihallituksen ennakkoratkaisuista, valitusaika olisi 30 päivää päätöksen tiedoksisaannista.

71 §:n 4 momentti. Pykälän 4 momentista ehdotetaan poistettavaksi vanhentunut edellytys valituslupahakemuksesta, joka olisi sisällytettävä korkeimmalle hallinto-oikeudelle toimitettavaan valituskirjelmään. Hallintolainkäyttölain 23 §:n 2 momentin mukaan valituskirjelmässä on vain ilmoitettava, minkä vuoksi valituslupa tulisi myöntää.

72 §. Säännökset ennakkoratkaisua koskevasta muutoksenhausta sisällytettäisiin 69 §:ään ja 72 §:ään otettaisiin yleinen viittaussäännös hallintolainkäyttölakiin.

Arvonlisäverolaki

197 §. Nykyiset 1 ja 3 momentin säännökset ehdotetaan yhdistettäviksi siten, että arvonlisäverolain piiriin kuuluvasta tulliviranomaisen päätöksestä tehtävästä oikaisusta ja muutoksenhausta olisi soveltuvin osin voimassa, mitä niistä tullilaissa säädetään. Tämä vastaisi tulli-, valmisteverotus- ja autoverolain edellä ehdotettuja muutoksia, joiden mukaisesti tulliviranomaisen päätöksistä valitettaisiin aina Uudenmaan lääninoikeudelle eikä enää korkeimmalle hallinto-oikeudelle. Lääninoikeuden päätöksestä voisi valittaa edelleen korkeimmalle hallinto-oikeudelle, jos tämä antaa siihen luvan.

Pykälän 3 momentin valituskielto, joka koskee päätöstä ennakkoratkaisun antamatta jättämisestä, säilytettäisiin yhdenmukaisesti 193 §:n 3 momentin kanssa.

198 §:n 4 momentti. Lainkohdasta ehdotetaan poistettavaksi vanhentunut edellytys valituslupahakemuksesta, joka olisi sisällytettävä korkeimmalle hallinto-oikeudelle toimitettavaan valituskirjelmään. Hallintolainkäyttölain 23 §:n 2 momentin mukaan valituskirjelmässä on vain ilmoitettava, minkä vuoksi valituslupa tulisi myöntää.

Laki tullilaitoksesta

Koska kaikki valitusasiat ehdotetaan siirrettäviksi Uudenmaan lääninoikeudelle, tullihallitus ei toimisi enää valituselimenä eikä siellä toimivan tullilautakunnan säilyttämiselle olisi enää tarvetta. Tämän vuoksi lautakuntaa koskeva 4 §:n säännös voidaan kumota. Erikseen kumottaisiin lautakuntaa koskevat tullilaitoksesta annetun asetuksen (371/1991) 5 ja 17 § sekä poistettaisiin sitä koskevat maininnat asetuksen 2 ja 15 §:stä. Tullihallitukselle jäävät ennakkotietoasiat käsiteltäisiin tämän jälkeen viraston asianomaisissa osastoissa ja yksiköissä.

2. Esityksen vaikutukset

Tullihallitukselta lääninoikeudelle siirrettävien valitusasioiden pienen määrän vuoksi esityksen sekä taloudelliset että organisaatioon kohdistuvat vaikutukset ovat vähäiset.

3. Asian valmistelu

Esitys on valmisteltu virkatyönä valtiovarainministeriössä. Asiasta on pyydetty oikeusministeriön, tullihallituksen, korkeimman hallinto-oikeuden ja Uudenmaan läänin- oikeuden lausunnot. Lausuntojen muutosehdotukset on pääosin otettu huomioon esityksessä. Lisäksi valmistelussa on otettu huomioon hallintotuomioistuintoimikunnan ehdotukset.

4. Muita esitykseen vaikuttavia seikkoja

Hallintotuomioistuintoimikunnan ehdotuksiin perustuvat muut muutokset, muun muassa lääninoikeuksien määrää ja nimiä koskevat, valmistellaan oikeusministeriössä myöhemmin. Syyskuun alusta 1997 voimaan tulleesta uudesta lääninjaosta huolimatta nykyisten lääninoikeuksien asema, määrä ja nimet on pysytetty vielä toistaiseksi ennallaan lääninoikeuslain (1021/1974) 1 a ja 13 §:ssä (603/1997).

5. Voimaantulo

Lait ehdotetaan tuleviksi voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun ne on hyväksytty ja vahvistettu. Lakeja sovellettaisiin myös niiden voimaan tullessa vireillä oleviin valitusasioihin. Siten tullihallituksessa vireillä olevat valitusasiat siirrettäisiin Uudenmaan lääninoikeuden ratkaistaviksi.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:

1.

Laki tullilain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan 29 päivänä joulukuuta 1994 annetun tullilain (1466/1994) 39 §:n 3 momentti sekä

muutetaan 30 §, 37 §:n 1 ja 2 momentti sekä 38 §, 40 §:n 4 momentti ja 41 § seuraavasti:

30 §

Tullin maksamisen viivästysseuraamuksiin sekä tullin perimiseen ulosottotoimin ja perimisen turvaamiseen sovelletaan, jollei yhteisön lainsäädännössä toisin säädetä, mitä veronlisäyksestä ja viivekorosta annetussa laissa (1556/1995), verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa (367/1961) perustevalitusta koskevia säännöksiä lukuun ottamatta sekä verojen ja maksujen perimisen turvaamisesta annetussa laissa (395/1973) säädetään. Velalliselta saadut varat käytetään tullin maksamiseksi siinä järjestyksessä kuin verosta säädetään veronkantolaissa (611/1978).

37 §

Tulliviranomaisen päätökseen haetaan muutosta valittamalla Uudenmaan lääninoikeudelta. Valtion puolesta valitusoikeus piiritullikamarin päätöksestä on piiritullikamarissa olevalla tulliasiamiehellä ja tullihallituksen päätöksestä tullihallituksessa olevalla tulliasiamiehellä.

Valituskirjelmä on toimitettava valitusajassa sille tulliviranomaiselle, jonka päätöksestä valitetaan.


38 §

Tulliviranomaisen on valituksen johdosta tutkittava, ovatko koodeksin 236 artiklassa tarkoitetut edellytykset tullin palauttamiselle tai peruuttamiselle taikka edellytykset muun asian oikaisemiselle tai korjaamiselle olemassa. Jos tulliviranomainen esitetyn pyynnön mukaisesti palauttaa tai peruuttaa tullia tai muutoin oikaisee tai korjaa päätöstään, valitus raukeaa.

Siltä osin kuin valituksessa esitetty pyyntö ei anna aihetta tullinpalautukseen tai tullinperuutukseen taikka muuhun valituksen kohteena olevan asian oikaisemiseen tai korjaamiseen, tulliviranomaisen on annettava vali- tuksesta lausunto ja toimitettava asian käsittelyssä syntyneet asiakirjat viipymättä Uudenmaan lääninoikeudelle.

40 §

Valitus on tehtävä 60 päivän kuluessa lääninoikeuden päätöksen tiedoksisaannista. Valituskirjelmä on toimitettava valitusajassa korkeimmalle hallinto-oikeudelle tai Uudenmaan lääninoikeudelle. Valtion puolesta valitusoikeus on tullihallituksessa olevalla tulliasiamiehellä.

41 §

Jos tässä laissa ei toisin säädetä, muutoksenhausta on muutoin voimassa, mitä hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään.


Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

Lakia sovelletaan myös sen voimaan tullessa vireillä oleviin valitusasioihin.


2.

Laki valmisteverotuslain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan 29 päivänä joulukuuta 1994 annetun valmisteverotuslain (1469/1994) 39 §:n 3 momentti ja 48 §:n 5 momentti, sellaisena kuin viimeksi mainittu lainkohta on laissa 547/1996, sekä

muutetaan 45 §:n 1―3 momentti, 46 §, 48 §:n 4 momentti ja 50 §:n 1 momentti seuraavasti:

45 §

Tulliviranomaisen päätökseen haetaan muutosta valittamalla Uudenmaan lääninoikeudelta. Päätökseen, jolla tullihallitus on päättänyt olla antamatta ennakkoratkaisua, ei kuitenkaan saa hakea muutosta valittamalla. Valtion puolesta valitusoikeus piiritullikamarin päätöksestä on piiritullikamarissa olevalla tulliasiamiehellä ja tullihallituksen päätöksestä tullihallituksessa olevalla tulliasiamiehellä. Valituskirjelmä on toimitettava valitusajassa sille tulliviranomaiselle, jonka päätöksestä valitetaan.

Valitusaika valmisteveron ja veronpalautuksen määräämistä koskevassa asiassa on kolme vuotta niiden määräämistä seuraavan kalenterivuoden alusta, kuitenkin aina vähintään 60 päivää päätöksen tiedoksisaannista. Muusta päätöksestä valitettaessa valitusaika on 30 päivää päätöksen tiedoksisaannista. Tulliasiamiehen valitusaika on 30 päivää päätöksen tekemisestä.

Muutoksenhausta on muutoin voimassa, mitä hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään.


46 §

Jos tulliviranomainen 44 §:ssä tarkoitetulla tavalla oikaisee tai muutoin korjaa päätöstään tehdyn vaatimuksen mukaisesti, valitus raukeaa.

Siltä osin kuin valituksessa esitetyt vaatimukset eivät anna aihetta päätöksen oikaisemiseen tai korjaamiseen, tulliviranomaisen on annettava valituksesta lausuntonsa ja toimitettava asian käsittelyssä syntyneet asiakirjat viipymättä Uudenmaan lääninoikeudelle.

48 §

Valitus on tehtävä 60 päivän kuluessa lääninoikeuden päätöksen tiedoksisaannista. Valituskirjelmä on toimitettava valitusajassa korkeimmalle hallinto-oikeudelle tai Uudenmaan lääninoikeudelle. Valtion puolesta on valitusoikeus tullihallituksessa olevalla tulliasiamiehellä.

50 §

Tullihallitus voi erityisistä syistä hakemuksesta määräämillään ehdoilla alentaa suoritettua tai suoritettavaa valmisteveroa, veronlisäystä, viivekorkoa, viivästyskorkoa, jäämämaksua tai lykkäyksen vuoksi suoritettavaa korkoa taikka poistaa sen kokonaan. Valtiovarainministeriö voi kuitenkin ottaa periaatteellisesti tärkeän asian ratkaistavakseen.



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

Lakia sovelletaan myös sen voimaan tullessa vireillä oleviin valitusasioihin.


3.

Laki autoverolain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 29 päivänä joulukuuta 1994 annetun autoverolain (1482/1994) 69 §:n 1 ja 2 momentti, 71 §:n 4 momentti sekä 72 §, sellaisina kuin ne ovat laissa 413/1997, seuraavasti:

69 §

Tulliviranomaisen tai ajoneuvohallintokeskuksen päätökseen haetaan muutosta valittamalla Uudenmaan lääninoikeudelta. Päätökseen, jolla on päätetty olla antamatta ennakkoratkaisua, ei kuitenkaan saa hakea muutosta valittamalla. Valtion puolesta valitusoikeus piiritullikamarin päätöksestä on piiritullikamarissa olevalla tulliasiamiehellä ja tullihallituksen päätöksestä tullihallituksessa olevalla tulliasiamiehellä sekä ajoneuvohallintokeskuksen päätöksestä 55 §:ssä tarkoitetulla veroasiamiehellä. Muutosta on haettava kirjallisesti ja valituskirjelmä on toimitettava valitusajassa viranomaiselle, jonka päätöksestä valitetaan. Jos päätös, josta valitetaan, on saatu elektronisessa tai muussa automaattiseen tietojenkäsittelyyn soveltuvassa muodossa, siitä on liitettävä valituskirjelmään selväkielinen kirjallinen tuloste.

Valitusaika on kolme vuotta autoveron määräämistä tai sen palauttamista seuraavan kalenterivuoden alusta, kuitenkin aina vähintään 60 päivää päätöksen tiedoksisaannista. Muuta kuin veron määräämistä koskevasta päätöksestä valitettaessa valitusaika on 30 päivää päätöksen tiedoksisaannista. Tulli- tai veroasiamiehen valitusaika on 30 päivää päätöksen tekemisestä.


71 §

Valitus on tehtävä 60 päivän kuluessa lääninoikeuden päätöksen tiedoksisaannista. Valituskirjelmä on toimitettava valitusajassa korkeimmalle hallinto-oikeudelle tai Uudenmaan lääninoikeudelle. Valtion puolesta valitusoikeus on tullihallituksessa olevalla tulliasiamiehellä. Ajoneuvohallintokeskuksen päätöksestä käyttää valtion puhevaltaa Uudenmaan lääninverovirastossa oleva veroasiamies.

72 §

Jos tässä laissa ei toisin säädetä, muutoksenhausta on muutoin voimassa, mitä hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään.


Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

Lakia sovelletaan myös sen voimaan tullessa vireillä oleviin valitusasioihin.


4.

Laki arvonlisäverolain 197 ja 198 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 30 päivänä joulukuuta 1993 annetun arvonlisäverolain (1501/1993) 197 §, sellaisena kuin se on osaksi laissa 542/1996 ja 198 §:n 4 momentti, sellaisena kuin se on laissa 700/1994, seuraavasti:

197 §

Tulliviranomaisen päätöksestä tehtävästä oikaisusta ja muutoksenhausta on soveltuvin osin voimassa, mitä niistä tullilaissa säädetään. Päätökseen, jolla ennakkoratkaisu on jätetty antamatta, ei saa hakea muutosta valittamalla.

198 §

Valitus on tehtävä 60 päivän kuluessa lää- ninoikeuden päätöksen tiedoksisaannista. Valituskirjelmä on toimitettava valitusajassa korkeimmalle hallinto-oikeudelle tai Uudenmaan lääninoikeudelle.


Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

Lakia sovelletaan myös sen voimaan tullessa vireillä oleviin valitusasioihin.


5.

Laki tullilaitoksesta annetun lain 4 §:n kumoamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Tällä lailla kumotaan tullilaitoksesta 8 päivänä helmikuuta 1991 annetun lain (228/1991) 4 §.

2 §

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .


Helsingissä 24 päivänä lokakuuta 1997

Tasavallan Presidentti
MARTTI AHTISAARI

Ministeri
Jouko Skinnari

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.