Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry esitykseen

Puutteelliset hakuehdot

HE 145/1997
Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi merenkulkulaitoksesta annetun lain 1 ja 2 §:n muuttamisesta

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi merenkulkulaitoksesta annettua lakia. Ehdotuksen mukaan merenkulkulaitos olisi edelleen valtion laitos. Merenkulkulaitoksen keskushallinnosta vastaavaa merenkulkuhallitusta kutsuttaisiin vastaisuudessa merenkulkulaitoksen keskushallinnoksi. Alusturvallisuutta koskevia viranomaistehtäviä hoitaisi merenkulkulaitoksessa erillinen yksikkö, jolla olisi päätösvalta alusturvallisuuteen ja sen valvontaan liittyvissä viranomaistehtävissä. Yksikkö kuuluisi merenkulkulaitoksen keskushallintoon, mutta sillä voisi olla myös alueellisia toimipisteitä. Yksikkö muodostuisi merenkulkuhallituksen merenkulkuosastosta ja merenkulkupiirien tarkastustoimialoista.

Samalla ehdotetaan, että merenkulkulaitoksesta annettuun lakiin tehtäisiin eräitä teknisluontoisia tarkistuksia.

Esitys liittyy valtion vuoden 1998 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.

Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan vuoden 1998 alusta.


PERUSTELUT

1. Nykytila ja ehdotetut muutokset

Esityksen mukaan merenkulkulaitos olisi edelleen valtion laitos ja toimisi liikenneministeriön alaisuudessa. Nykyisen lainsäädäntökäytännön mukaisesti laissa viitattaisiin kuitenkin liikenneministeriön asemasta asianomaiseen ministeriöön.

Merenkulkulaitoksesta annetulla lailla (13/1990) ja merenkulkulaitoksesta annetulla asetuksella (53/1990) muodostettiin uusi merenkulkulaitos-nimike, jonka alle yhdistettiin keskushallintona toimiva merenkulkuhallitus ja merenkulkupiirien muodostama piirihallinto. Nimikkeet merenkulkulaitos ja merenkulkuhallitus ovat käytännössä aiheuttaneet epäselvyyttä. Selkeän käytännön aikaansaamiseksi ehdotetaan nimike merenkulkuhallitus korvattavaksi merenkulkulaitoksen keskushallinnolla.

Vastauksessaan hallituksen esitykseen laiksi merenkulkulaitoksesta (HE 148/1989 vp) eduskunta edellytti hallituksen huolehtivan siitä, että merenkulun turvallisuusvalvonnan itsenäisyys kaikilla tasoilla turvataan. Merenkulkupiireissä päätöksenteon riippumattomuus on turvattu säätämällä merenkulkulaitoksesta annetussa asetuksessa, että piirin merenkuluntarkastuksen ylitarkastaja ratkaisee merenkulun turvallisuusvalvontaan kuuluvat asiat. Turvallisuusvalvonnan tavoitteista piirin merenkuluntarkastuksen ylitarkastaja sopii suoraan laitoksen pääjohtajan kanssa.

Merenkulkuosaston päällikön osalta ei päätöksenteon riippumattomuutta ole säädöstasolla toteutettu. Merenkulkuosasto ratkaisee kuitenkin muun muassa merenkulkulaitoksen ja kansainvälisen liikenteen alusten miehityksen, huolehtii kansainvälisen liikenteen ja suurten kotimaanliikenteen alusten peruskatsastuksesta, antaa aluksille turvallisuuskirjat, hyväksyy laivanisännän ja aluksen turvallisuusjohtamisjärjestelmät, päättää aluksen pysäyttämistä koskevista valituksista ja hyväksyy aluksissa käytettävät laitteet ja varustukset sekä päättää myös erivapauksien myöntämisestä. Merenkulkuhallitus on kuitenkin itse merkittävä laivanisäntä. Piirin merenkuluntarkastuksen päätöksenteon riippumattomuutta puoltavat seikat pätevät myös merenkulkuosaston päällikköön. Tällä hetkellä päätösvaltaa on delegoitu merenkulkuosaston päällikölle työjärjestyksessä ja pysyväismääräyksillä.

Merenkulkuosastolle ja merenkulkupiirien tarkastustoimialoille kuuluvat tehtävät liittyvät erityisesti alusturvallisuuteen ja sen valvontaan. Alusturvallisuudella tarkoitetaan alusturvallisuuden valvonnasta annetussa laissa olevan (370/1995) määritelmän mukaan aluksen merikelpoisuutta, aluksen turvallista käyttöä ja turvalliseen käyttöön liittyviä johtamisjärjestelyjä, laivanisännän turvallisuusjohtamisjärjestelmää sekä aluksista aiheutuvan vesien pilaantumisen ehkäisemistä.

Alusturvallisuudessa tulisi nykyistä voimakkaammin panostaa alusturvallisuuden ja sen valvonnan suunnitteluun, kehittämiseen ja koordinointiin. Merenkulkuosasto joutuu tällä hetkellä käyttämään voimiaan sellaisten operatiivisten tehtävien hoitamiseen, joista osa voitaisiin siirtää aluetasolle.

Alusturvallisuuden valvonnan luonne on muuttunut. Suppeista yhden miehen tarkastuksista ollaan siirtymässä suuria tarkastusryhmiä ja tarkastajaryhmiä sekä monipuolista osaamista vaativaan projektityöskentelyyn. Laaja hanke vaatii usein suurempia voimavaroja kuin on yksittäisillä merenkulkupiireillä. Usein se vaatii myös sellaista asiantuntemusta, jota on tällä hetkellä merenkulkuosastolla. Suuriin hankkeisiin tarvittava työvoima on löydettävissä yhdistämällä merenkulkuosaston ja merenkulkupiirien tarkastustoimialojen voimavarat.

Edellä esitetyn vuoksi ehdotetaan, että alusturvallisuutta ja sen valvontaa koskevien viranomaistehtävien hoitamista varten merenkulkulaitoksen keskushallintoon perustetaan merenkulkuosastosta ja merenkulkupiirien tarkastustoimialoista muodostuva erillinen yksikkö. Yksiköllä voisi olla alueellisia toimipisteitä. Käytännössä nykyiset merenkulkupiirien tarkastustoimialat muodostaisivat yksikön alueelliset toimipisteet. Ne toimisivat merenkulkupiirien yhteydessä, mutta eivät organisatorisesti kuuluisi piirihallintoon. Alueelliset toimipisteet toimisivat itsenäisinä vastuuyksikköinä kuten tähänkin asti ja huolehtisivat tulosvastuullisesti toimialueellaan alusturvallisuuden ja veneilyn turvallisuuden valvonnasta. Valvonnan tavoitteista sovittaisiin alusturvallisuusyksikön päällikön kanssa.

Alusturvallisuustyön objektiivisuus ja neutraalisuus korostuisi yksikön itsenäisen aseman myötä. Asetuksella säädettäisiin tarkemmin merenkulkulaitoksen tehtävistä ja määriteltäisiin erikseen alusturvallisuusyksikön tehtävät. Samoin asetuksella säädettäisiin yksikön itsenäisestä päätäntävallasta sekä merenkulkulaitoksen johtokuntaan että pääjohtajaan nähden. Alusturvallisuusyksikön päällikkö päättäisi työjärjestyksellä yksikön tehtävien ja hallinnon järjestelystä. Jos alusturvallisuusyksikön päällikkö ei yhdy yksikkönsä osalta merenkulkulaitoksen talousarvioehdotukseen, hänellä olisi oikeus esittää asiasta eriävä mielipiteensä. Alusturvallisuusyksikön päällikön nimittäisi asianomainen ministeriö eli liikenneministeriö. Merenkulkulaitoksen johtokunta päättäisi liikenneministeriön asettamien tavoitteiden pohjalta myös alusturvallisuusyksikön toimintalinjoista ja käytännön tavoitteista.

Esityksen valmisteluvaiheessa oli selvitettävänä alusturvallisuuteen liittyvien viranomaistehtävien linjausta ja yhteiskunnallista seurantaa varten perustettavan toimielimen tarve. Koska liikenneministeriön yhteydessä toimivan merenkulun neuvottelukunnan tehtävänä on muun muassa tehdä esityksiä merenkulun turvallisuuden lisäämiseksi, katsottiin, ettei ole tarvetta perustaa uutta lakisääteistä toimielintä alusturvallisuusyksikön avuksi. Merenkulun neuvottelukuntaan voitaisiin perustaa uusi jaos erityisesti alusturvallisuusasioita varten. Vaihtoehtoisesti merenkulkulaitoksen yhteydessä voisi toimia turvallisuusasioita käsittelevä neuvoa-antava työryhmä.

2. Esityksen vaikutukset

2.1. Taloudelliset vaikutukset

Esityksellä ei ole välittömiä taloudellisia vaikutuksia. Toiminnan rationalisoimisella olisi kuitenkin pitkällä aikavälillä mahdollista saada säästöjä aikaan. Tuottavuuden kasvua lisättäisiin käyttämällä henkilöstöä entistä harkitummalla ja tehokkaammalla tavalla.

2.2. Organisaatio- ja henkilöstövaikutukset

Esityksellä saataisiin aikaan yhtenäinen toiminnallinen alusturvallisuuteen liittyviä tehtäviä hoitava viranomaisyksikkö. Toiminnan tehokas järjestäminen edellyttää jatkossa merenkulkulaitoksessa tapahtuvaa uuden yksikön muodostavien merenkulkuosaston ja piirien tarkastustoimialojen organisaatioiden uudelleen tarkastelua. Esityksellä ei ole suoranaisia henkilöstövaikutuksia.

3. Asian valmistelu

Esitystä on valmisteltu liikenneministeriön asettamassa työryhmässä, jossa olivat edustettuina liikenneministeriö, merenkulkulaitos ja valtiovarainministeriö. Työryhmän toimeksianto perustui aikaisemman liikenneministeriön asettaman työryhmän muistioon (Liikenneministeriön julkaisuja 7/96) ja siitä saatuihin lausuntoihin.

Työryhmän ohella asiaa käsiteltiin merenkulkulaitoksen henkilöstöä edustavien järjestöjen muodostamassa ryhmässä sekä asiakaskuntaa edustavassa ryhmässä. Asiakaskuntaa edustavassa ryhmässä olivat edustettuina merenkulkualan työnantaja- ja työntekijäjärjestöt, Keskuskauppakamari, Kilpailuvirasto, Perämeren satamien neuvottelukunta, Saaristoasiain neuvottelukunta, Saimaan satamien neuvottelukunta, Suomen Huolintaliikkeiden Liitto, Suomen Laivameklariliitto, Suomen Lastauttajain Liitto, Suomen Satamaliitto, Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto ja veneilyjärjestöt.

Työryhmän mietintö (Liikenneministeriön julkaisuja 23/97) valmistui 30 päivänä toukokuuta 1997. Hallituksen esitystä koskevilta osin työryhmän mietintöön sisältyy merenkulkulaitoksen yhden edustajan eriävä mielipide, jossa katsotaan, että asetustasolla tulisi perustaa alusturvallisuusasiain neuvottelukunta.

Sekä asiakaskunnan edustajat että merenkulkulaitoksen henkilöstön edustajat puolsivat alusturvallisuusyksikön perustamista. Merenkulkualan työntekijäjärjestöjen edustajat yhtyivät eriävään mielipiteeseen, jonka mukaan asetustasolla tulisi perustaa alusturvallisuusasiain neuvottelukunta.

Valmistelutyöhön osallistuneille tahoille varattiin vielä työryhmän mietinnön valmistuttua mahdollisuus antaa lausuntonsa mietinnöstä.

Hallituksen esitys perustuu edellä mainitun työryhmän ehdotuksiin.

4. Tarkemmat säännökset

Merenkulkulaitoksesta annetun lain nojalla on tarkoitus antaa uusi asetus merenkulkulaitoksesta. Asetusluonnos on esityksen liitteenä.

5. Voimaantulo

Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan vuoden 1998 alusta. Lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin voitaisiin ryhtyä jo ennen lain voimaantuloa.

Esitys liittyy valtion vuoden 1998 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Laki merenkulkulaitoksesta annetun lain 1 ja 2 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan merenkulkulaitoksesta 5 päivänä tammikuuta 1990 annetun lain (13/1990) 1 ja 2 §, sellaisena kuin niistä on 2 § osaksi laissa 1621/1995, seuraavasti:

1 §

Merenkulkulaitos on asianomaisen ministeriön alainen valtion laitos, jossa on keskushallinto ja merenkulkupiirien muodostama aluehallinto.

Alusturvallisuutta koskevien viranomaistehtävien hoitamista varten merenkulkulaitoksen keskushallinnossa on erillinen yksikkö, jolla voi olla alueellisia toimipisteitä.

2 §

Merenkulkulaitoksen tehtävänä on seurata merenkulun ja muun vesiliikenteen sekä niihin liittyvien elinkeinojen kehitystä sekä ryhtyä asianomaisen ministeriön asettamien tavoitteiden mukaisesti merenkulkua ja muuta vesiliikennettä edistäviin, turvaaviin ja järjestäviin toimenpiteisiin.

Merenkulkulaitoksen tulee suorittaa ne selvitys-, kokeilu-, seuranta- ja suunnittelutoimeksiannot, jotka asianomainen ministeriö laitokselle antaa, sekä huolehtia niistä tehtävistä ja toimeksiannoista, jotka sille erikseen säädetään tai määrätään.

Merenkulkulaitoksen tehtävänä on lisäksi kerätä suunnittelu- ja valvontatehtäviään varten tietoja alusten liikennöinnistä Suomen satamissa sekä aluksissa kuljetettavista matkustaja- ja tavaramääristä. Tiedot on annettava aluskohtaisesti ja tavararyhmittäin. Alusten omistajat tai heidän edustajansa ja satamat ovat velvollisia antamaan merenkulkulaitokselle nämä tiedot. Tietoja käytetään myös merenkulkulaitoksen tilastojen laatimiseen.


Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

Mitä muualla säädetään tai määrätään merenkulkuhallituksesta, koskee tämän lain tultua voimaan merenkulkulaitosta.


Helsingissä 3 päivänä lokakuuta 1997

Tasavallan Presidentti
MARTTI AHTISAARI

Liikenneministeri
Matti Aura

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.