Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi Euroopan yhteisön maidon ja maitotuotteiden kiintiöjärjestelmän täytäntöönpanosta annettua lakia siten, että maatilatalouden kehittämisrahaston varojen käyttäminen olisi mahdollista tuottajille vahvistettujen maidon viitemäärien välittämisessä ja viitemäärien kansalliseen varantoon ostamisessa. Kiintiökauppojen maksuliikenne ehdotetaan hoidettavaksi maatilatalouden kehittämisrahaston kautta.

Viitemäärän ylityksestä suoritettavan lisämaksun laiminlyönnistä määrättävät maksun korotukset ehdotetaan yhdenmukaistettaviksi muiden vastaavien maksujen kanssa. Lakiin sisältyvässä muutoksenhakusäännöksessä olevaa viittausta ehdotetaan samalla muutettavaksi.

Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun se on hyväksytty ja vahvistettu.

---

Euroopan yhteisön (EY) voimassa oleva maitokiintiöjärjestelmä perustuu maito- ja maitotuotealan lisämaksusta annettuun neuvoston asetukseen (ETY) N:o 3950/92 sekä sen täytäntöönpanosta maito- ja maitotuotealan lisämaksun soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annettuun komission asetukseen (ETY) N:o 536/93. Kullekin jäsenvaltiolle on neuvoston asetuksessa vahvistetut kokonaiskiintiöt, joita tilakohtaisten viitemäärien yhteen laskettu määrä ei saa ylittää meijerimaidon eikä suoramyynnin osalta. Suomen meijerimaitokiintiö on nyt 2 355 000 tonnia, kun tuotantoon vuonna 1995 palanneiden niin sanottujen ''SLOM''-tuottajien viitemäärät on lisätty maakiintiöön.

Mikäli maakiintiö ylittyy, joutuu jäsenvaltio maksamaan komissiolle lisämaksua, jonka suuruus on 115 prosenttia maidon tavoitehinnasta. Maksu peritään tuottajilta, jotka ovat ylittäneet viitemääränsä. Nykyisellä ecu:n kurssilla ja maidon tavoitehinnalla maksu olisi noin 2,16 markkaa kilolta.

Euroopan yhteisön maidon ja maitotuotteiden kiintiöjärjestelmän täytäntöönpanosta annetun lain (355/1995), jäljempänä maitokiintiölaki, mukaan 1 päivänä huhtikuuta 1995 alkavalla 12 kuukauden jaksolla tilalla käytettävissä olevaa meijerimaidon viitemäärää määrättäessä perusteena on Euroopan unionin jäsenyyden vuoksi kumotun maidon kaksihintajärjestelmän mukainen tuottajan tuotantokiintiö. Maa- ja metsätalousministeriö vahvistaa sen prosenttiosuuden, joka tuotantokiintiöstä vahvistetaan tuottajan viitemääräksi. Kaksihintajärjestelmän mukaisten tilakohtaisten tuotantokiintiöiden määrä oli maaliskuun 1995 lopussa noin 217 miljoonaa kiloa eli yhdeksän prosenttia suurempi kuin maakiintiö.

Tuotanto-oikeuksien leikkaus yhdeksällä prosentilla olisi ollut erittäin haitallista Euroopan unionin jäsenyyteen sopeutumisessa tarvittavan rakennekehityksen kannalta. Se olisi aiheuttanut ongelmia erityisesti tuotantoaan laajentaville yrittäjille, koska EY:n investointitukia myönnetään vain vahvistettua viitemäärää vastaavan suuruiseen investointiin. Tuotantoaan kehittävä tuottaja olisi joutunut ostamaan laajennusta vastaavan viitemäärän lisäksi myös viitemäärän leikatun osan, mikä olisi lisännyt investoinnin kustannuksia. Lisäksi tuotanto-oikeuksien leikkaaminen olisi aiheuttanut taloudellisia menetyksiä niille tuottajille, joiden nykyinen tuotanto olisi leikattua viitemäärää suurempi, koska kansallista pohjoista tukea voitiin maksaa vain viitemäärään saakka.

Edellä mainituista syistä maa- ja metsätalousministeriö ryhtyi heti Euroopan unioniin liittymisen jälkeen selvittämään mahdollisuutta saada siirtymäaikaa viitemäärien sopeuttamiseen maakiintiön tasolle. Vuoden 1995 lopulla päättyneiden neuvottelujen jälkeen komissio antoi helmikuussa 1996 asetuksen maito- ja maitotuotealan lisämaksujärjestelmän soveltamista koskevista toimenpiteistä Suomessa (EY) N:o 204/96. Asetuksen 1 artiklan 1 kohdan mukaan Suomen tilakohtaisten viitemäärien (kiintiöiden) yhteismäärä voi enintään 31 päivään maaliskuuta 1997 asti ylittää vastaavan taatun kokonaismäärän (maakiintiön). Artiklan 3 kohdan mukaan Suomen kansallisessa varannossa olevia määriä alennetaan siten, että tilakohtaisten määrien ja kansallisen varannon yhteismäärä on yhtä suuri kuin Suomelle vahvistettu maakohtainen kiintiö. Jos tämä alentaminen osoittautuu riittämättömäksi, Suomen on asianmukaisesti alennettava myönnettyjä tilakohtaisia viitemääriä. EY:n säännöksissä edellytetään, että alentaminen tehdään samalla prosenttimäärällä kaikkien maidontuottajien osalta.

Suomessa tuottajilla olevien viitemäärien yhteismäärä ylittää maakiintiön edelleen noin 105 miljoonalla litralla eli noin 4,5 prosentilla. Viitemäärät sopeutetaan maakiintiöön 1 päivänä huhtikuuta 1997 alkavan tuotantojakson alussa.

Maatilatalouden kehittämisrahaston varoja saatiin käyttää vuoden 1995 talousarvion mukaisesti 75 miljoonaa markkaa tuottajilla olevien maitokiintiöiden vähentämisestä aiheutuvien korvausten maksamiseen. Maidon tuotantokiintiöiden vähentämisestä maksettavista korvauksista annetun valtioneuvoston päätöksen (414/1995) mukaisesti varoja käytettiin keväällä 1995 tähän tarkoitukseen noin seitsemän miljoonaa markkaa. Maa- ja metsätalousministeriö hyväksyi tuolloin kaikki tarjoukset, jotka eivät ylittäneet 1,50 markan litrahintaa. Valtuudesta keväällä käyttämättä jääneestä 68 miljoonasta markasta käytettiin noin 64,6 miljoonaa markkaa meijerimaidon viitemäärien vähentämisestä maksettavista korvauksista annetun valtioneuvoston päätöksen (1315/1995) mukaisesti viitemäärien alentamisesta maksettaviin korvauksiin kiinteällä hinnalla, joka oli koko tuotantokiintiöstään luopuvalle 1,50 markkaa litralta. Osasta kiintiötään luopuville maksettiin 1,20 markkaa litralta. Näiden päätösten perusteella sopimuksia tehtiin yhteensä noin 50 miljoonasta litrasta.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on 29 päivänä helmikuuta 1996 antamassaan ennakkoratkaisussa N:o C-215/94 katsonut, että alkutuottajan maidontuotannon lopettamisesta saamat korvaukset eivät ole palvelun myynnistä saatuja korvauksia, eikä niihin siten kohdistu arvonlisävero. Sen sijaan pelkän viitemäärän luovuttaminen tuottajalle valtion välitykselläkin on arvonlisäveron alaista toimintaa.

Kullakin jäsenvaltiolla tulee olla maito- ja maitotuotealan lisämaksusta annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 3950/92 tarkoitettu kansallinen varanto, josta voidaan tietyin perustein myöntää viitemääriä tuottajille. Kansalliseen varantoon voi kerääntyä viitemääriä muun muassa siten, että jäsenvaltio vähentää tasapuolisesti kaikkien maidontuottajien viitemääriä ja siirtää vähennetyt viitemäärät varantoon. Jäsenvaltiot voivat määrittää ne edellytykset, joiden perusteella toimivaltainen viranomainen tai sen nimeämä toimielin voi jakaa uudelleen tuottajille ennakkomaksua vastaan muilta tuottajilta vapautuneet viitemäärät.

Maa- ja metsätalousministeriöllä ei edellä kuvatun ylikiintiöongelman vuoksi ole nykyisin käytettävissään varantoa, josta voitaisiin jakaa viitemääriä tuottajille, koska tuotantokiintiöitä on poistettava markkinoilta maakiintiöön sopeutumiseksi. Kiintiöjärjestelmän toimivuus edellyttää kuitenkin tietyn suuruisen kansallisen varannon muodostamista, josta voidaan myöntää viitemääriä esimerkiksi EY:n investointitukia saaville sellaisille tuottajille, joiden viitemäärää alennetaan tilakohtaisten viitemäärien sopeuttamiseksi maakiintiöön huhtikuun alussa 1997 alkavalle tuotantojaksolle.

Maidon tuotantokiintiöiden hinnat ovat määräytyneet viime vuosina tuottajien keskinäisten sopimusten perusteella ilman viranomaisohjausta. Myytyjen kiintiöiden arvonlisäverolliset hinnat ovat olleet 1 päivän huhtikuuta 1995 ja 31 päivän lokakuuta 1995 välisenä aikana tehdyissä kaupoissa keskimäärin noin 1,50 markkaa litralta. Kiintiökaupan yhteydessä on leikattu puolet kiintiöstä valtiolle, joten ostaja on maksanut saamastaan litrasta arvonlisäveroineen noin 3 markkaa. Korkeimmat hinnat on maksettu Pohjanmaalla, missä ne ovat olleet keskimäärin noin 4,50 markkaa ostettua litraa kohti. Lapissa ja Kainuussa vastaavat hinnat ovat olleet keskimäärin 1,50 markkaa litraa kohti. Tilaansa kehittävien tuottajien tarve lisätä maidontuotantoa on edellyttänyt lisäkiintiöiden ostoa ja pitänyt kiintiöiden kysynnän korkeana. Valtiolle pidätetty osuus on kuoletettu, joten vain puolet kiintiöistä on ohjautunut jatkajille. Vuoden 1996 lopulla kiintiöiden hintataso on alentunut merkittävästi.

Maa- ja metsätalousministeriö on 12 päivänä maaliskuuta 1997 antanut päätöksen meijerimaidon viitemäärien siirtämisestä (219/1997). Sanotun päätöksen mukaan 1 päivänä heinäkuuta 1997 siirrytään osittain hallinnolliseen viitemäärien välitykseen.

Maidon ostajalta peritään lisämaksua siltä osin, kuin maidon tuotanto on ylittänyt maidon tuottajalle vahvistetun maidon viitemäärän. Komission asetuksen (ETY) N:o 536/93 3 artiklan 4 kohdan mukaan lisämaksun velkaa oleva ostaja maksaa toimivaltaiselle toimielimelle velkaa olevan määrän jäsenvaltion määrittämiä yksityiskohtaisia sääntöjä noudattaen. Velkaa oleva määrä on suoritettava vuosittain ennen 1 päivää syyskuuta. Jos maksun määräpäivää ei noudateta, velkasumma kasvaa vuosittain korkoa jäsenvaltion määräämän korkokannan mukaisesti. Viivästyneelle maksulle perittävä korko ei kuitenkaan saa olla pienempi, kuin se korko, jota jäsenvaltio soveltaa aiheettomasti maksettujen maksujen takaisin perimisessä. Maidon ostajan on maksettava lisämaksu oma-aloitteisesti. Maitokiintiölain 8 §:n 1 momentti sisältää säännökset laiminlyödyille tai myöhästyneenä maksetuille lisämaksuille perittävästä maksun korotuksesta. Korotus on nykyisin yksi markka kuukaudessa kultakin täydeltä sadalta markalta. Pykälän 2 momentin mukaan maksamatta jäänyttä lisämaksua perittäessä noudatetaan soveltuvin osin, mitä verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa (367/1961) tai sen nojalla säädetään.

Maitokiintiölain 8 §:n 1 momenttia ehdotetaan yhdenmukaistettavaksi veronlisäyksestä ja viivekorosta annetun lain (1556/1995) 2 §:n veronlisäystä koskevien säännösten kanssa.

Esityksessä ehdotetaan, että hallinnolliseen maidon viitemäärien välitykseen liittyvä maksuliikenne hoidettaisiin maatilatalouden kehittämisrahaston kautta. Hallinnollisesti järjestetyssä menettelyssä ostetaan ennakkomaksuista kertyvillä varoilla myynnissä olevia maidon viitemääriä kansalliseen varantoon, josta niitä myydään edelleen kyseisen ennakkomaksun maksaneille tuottajille. Viitemäärien välitysmenettelystä ei siten aiheudu rahaston varojen vähenemistä.

Lisäksi ehdotettujen muutosten tarkoituksena on mahdollistaa viitemäärien ostaminen maatilatalouden kehittämisrahaston varoilla kansalliseen varantoon. Siihen käytettäisiin rahaston varoja noin 3,4 miljoonaa markkaa eli se määrä, joka jäi käyttämättä maitokiintiöiden vähentämiseen osoitetuista varoista. Näin muodostuvasta varannosta on tarkoitus palauttaa kiintiö ennalleen niille tuottajille, jotka ovat saaneet kansallisista tai EY:n varoista tuotantojaksoilla 1995/1996 ja 1996/1997 investointitukea.

Kiintiöiden siirto tuottajalta toiselle on arvonlisäveron alaista toimintaa. Tämän vuoksi maatilatalouden kehittämisrahaston on rekisteröidyttävä arvonlisäverovelvolliseksi.

Hallinnollisessa järjestelmässä maa- ja metsätalousministeriö määrää viitemäärän ostajalta perittävän ennakkomaksun suuruuden. Käytännössä maaseutuelinkeinopiirit huolehtivat kiintiöiden ostosta ja myynnistä.

Maatilatalouden kehittämisrahastosta annetun lain (657/1966) 3 §:n 1 momentin mukaan maatilatalouden kehittämisrahaston varoja saadaan käyttää maatilatalouden rakenteen parantamiseen, maaseutuelinkeinojen edistämiseen, maaseudun elinolosuhteiden ja toimeentulomahdollisuuksien parantamiseen sekä näiden toimenpiteiden edistämiseen. Saman pykälän 2 momentin mukaan rahaston varojen käyttämisestä mainittuihin tarkoituksiin säädetään erikseen lailla. Rahaston varojen käyttäminen edellyttää niin ollen lakiin otettavaa säännöstä.

Maatilatalouden kehittämisrahaston vuotuisen käyttösuunnitelman vahvistaa maa- ja metsätalousministeriö sen jälkeen, kun valtioneuvoston raha-asiainvaliokunta on käsitellyt käyttösuunnitelmaa koskevan ehdotuksen. Käyttösuunnitelmasta tulee ilmetä arvioidut tulot ja menot pääryhmittäin. Suunnitelmaan voidaan liittää varojen käyttöä koskevia määräyksiä.

Hallintolainkäyttölaissa (586/1996), joka tuli voimaan 1 päivänä joulukuuta 1996, säädetään hallintolainkäytössä noudatettavasta menettelystä. Hyväksyessään hallituksen esityksen laiksi hallintolainkäytöstä ja siihen liittyväksi lainsäädännöksi (HE 217/1995 vp) eduskunta edellytti, että hallintolainkäyttölain tarkoituksen ja periaatteiden toteuttamiseksi kullakin hallinnon alalla erikseen tarkastetaan yhteistyössä hallintotuomioistuinkunnan ja oikeusministeriön kanssa voimassa oleviin lakeihin ja asetuksiin sisältyvät valitusmenettelysäännökset. Ne on tilanteen mukaan joko yhdenmukaistettava hallintolainkäyttölain kanssa, poistettava tarpeettomina tai muutettava tarpeellisilta osin viittauksiksi hallintolainkäyttölain säännöksiin. Maitokiintiölain 11 §:n 3 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi hallintolain-käyttölain voimaantulosta johtuva tekninen muutos.

Hallinnolliseen kiintiökauppaan siirtyminen lisää jossain määrin maaseutuelinkeinopiirien tehtäviä.

Hallinnollinen hinta alentaa investoijien kustannuksia ja parantaa siten kannattavan toiminnan edellytyksiä. Toisaalta liian alhainen hinta saattaa alentaa luopumishalukkuutta ja hidastaa siten rakennekehitystä.

Kansallisen varannon muodostamiseen arvioidaan käytettävän maatilatalouden kehittämisrahaston varoja noin 3,4 miljoonaa markkaa.

Kiintiökauppojen maksuliikenne hoidettaisiin maatilatalouden kehittämisrahaston kautta.

Huhtikuun 1 päivänä 1997 toteutettavasta viitemäärien sopeuttamisesta maakiintiöön aiheutuva viitemäärien alentuminen korvataan maidontuotantoa jatkaville tuottajille korottamalla 1.4.-31.12.1997 välisenä aikana väliaikaisesti maa- ja puutarhatalouden kansalliseen tukeen varatuista varoista maksettavaa maidon siirtymäkauden tuotantotukea 4 penniä kilolta. Korvaustaso muodostuu leikattua litraa kohti noin 65 penniksi litralta eli samaksi kuin käyttöön otettavassa osittain hallinnollisessa viitemäärien välityksessä.

Lakiehdotus on valmisteltu maa- ja metsätalousministeriössä virkatyönä.

Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun se on hyväksytty ja vahvistettu.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan Euroopan yhteisön maidon ja maitotuotteiden kiintiöjärjestelmän täytäntöönpanosta 17 päivänä maaliskuuta 1995 annetun lain (355/1995) 8 §:n 1 momentti ja 11 §:n 3 momentti sekä

lisätään lakiin uusi 8 a § seuraavasti:

3 luku

Erinäiset säännökset

8 §
Lisämaksun laiminlyönti

Jollei maksuvelvollinen ole oma-aloitteisesti suorittanut maidon viitemäärän ylittämisestä menevää lisämaksua tai jos maksua on suoritettu liian vähän, maksamatta jättämisen tai maksun viivästymisen vuoksi määrätään maksunlisäys. Maksunlisäys on määrältään Suomen Pankin vuosittain vahvistama viivästyskoron viitekorko lisättynä yhdeksällä prosenttiyksiköllä. Se on kuitenkin vähintään 20 markkaa. Maksunlisäys lasketaan maksulle täysin markoin siten, että täydet markat ylittävää osuutta ei oteta huomioon.

---

8 a §
Kansallinen varanto

Maatilatalouden kehittämisrahaston varoja voidaan käyttää maidon viitemäärien välittämiseen maidontuottajille kansallisesta varannosta siten, että viitemääriä myytäessä ostajilta peritään ennakkomaksu ja rahastoon tuloutetut ennakkomaksut käytetään vastaavan suuruisten viitemäärien ostamiseen varantoon.

Myös muissa kuin 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa maidon viitemääriä voidaan ostaa kansalliseen varantoon maatilatalouden kehittämisrahaston varoilla. Varantoon ostettuja viitemääriä voidaan tällöin luovuttaa edelleen tuottajille siten kuin asianomaisen ministeriön päätöksellä tarkemmin säädetään.

11 §
Muutoksenhaku

---

Valituslautakunnan sekä asianomaisen ministeriön päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Valituslautakunnan päätökseen saa hakea muutosta vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Lupa voidaan myöntää ainoastaan, jos lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeää saattaa asia korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi taikka jos luvan myöntämiseen on muu painava syy. Valituslautakunnan päätöstä on muutoksenhausta huolimatta noudatettava, jollei valitusviranomainen toisin päätä.

---

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 19 .

---

Helsingissä 26 päivänä maaliskuuta 1997

Tasavallan Presidentti
MARTTI AHTISAARI

Maa- ja metsätalousministeri
Kalevi Hemilä