Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry esitykseen

Puutteelliset hakuehdot

HE 3/1997
Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi alkoholilain 3 ja 60 §:n ja vuoden 1968 alkoholilain 93 §:n sekä alkoholi- ja alkoholijuomaverosta annetun lain 3 §:n muuttamisesta

StVM 2/1997

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi alkoholilakia sekä alkoholi- ja alkoholijuomaverosta annettua lakia niin, että alkoholijuomien sallittua pitoisuutta koskeva yläraja poistetaan laista. Väkiviinan osalta ehdotetaan tehtäväksi samanlainen muutos alkoholilakiin. Sen vuoksi ehdotetaan kumottavaksi alkoholilain säännös, jonka mukaan tällaisiin erittäin väkeviin alkoholivalmisteisiin sovelletaan väkiviinaa koskevia säännöksiä. Alkoholipitoisia aineita (alkoholijuomat ja -valmisteet sekä väkiviina) koskeva 2,8 prosentin pitoisuusraja jää kuitenkin voimaan.

Lisäksi alkoholilakiin ehdotetaan lisättäväksi säännös, jonka mukaan poliisi voisi järjestyksen säilyttämiseksi tai palauttamiseksi ottaa henkilön hallussa olevat alkoholijuomat tai muut hallussa pidettävinä sallitut alkoholipitoiset aineet pois ja hävittää ne todisteellisesti, jos hän alkoholilain tai muun lain taikka niiden nojalla annetun säännöksen, esimerkiksi kunnallisen järjestyssäännön, vastaisesti nauttii alkoholijuomaa tai muuta tällaista alkoholipitoista ainetta julkisella paikalla. Tämä valtuus koskisi myös muun lain tai sen nojalla annetun kiellon tai määräyksen rikkomista.

Lisäksi vielä voimassa olevaa vuonna 1968 annettua alkoholilakia ehdotetaan muutettavaksi niin, että rangaistavaa olisi alkoholilain tai sen nojalla annettujen säännösten rikkomisen lisäksi myös alkoholilain tai sen nojalla annettujen kieltojen tai määräysten rikkominen.

Lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan 1 päivänä toukokuuta 1997.


PERUSTELUT

1. Nykytila ja ehdotetut muutokset

1.1. Alkoholilaki

Vuonna 1968 annetun alkoholilain (459/1968), jäljempänä vuoden 1968 alkoholilaki, 1 §:ssä alkoholijuoman ja väkiviinan ero määriteltiin käyttötarkoituksen mukaan. Alkoholijuoma oli nautittavaksi aiottu juoma. Väkiviina taas oli etyylialkoholia tai etyylialkoholin vesiliuos, jota ei ollut aiottu alkoholijuomana nautittavaksi. On syytä todeta, että väkiviina on yleensä alkoholipitoisuudeltaan noin 96 tilavuusprosenttia etyylialkoholia. Se voi myös olla pitoisuudeltaan niin kutsuttua absolutoitua, vähintään 99.5 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävää väkiviinaa.

Vuonna 1979 säädettiin alkoholijuomista annetun asetuksen (644/1968) muutoksella (461/1979) kielto tuoda maahan niin kutsuttuna turistialkoholina enemmän kuin 52 painoprosenttia (60 tilavuusprosenttia) sisältäviä alkoholijuomia, mikä samalla käytännössä tarkoitti sitä, että tällaisia juomia ei Suomessa myöskään valmistettu eikä myyty. Aikaisemminkaan Suomessa ei myyty näin vahvoja juomia, mutta näiden juomien tuonti yksityiskäyttöön oli mahdollista. Vuonna 1987 säädettiin kaikille alkoholijuomille 60 prosentin alkoholipitoisuusraja. Tämä säännös sisältyy myös voimassa olevaan alkoholilakiin (1143/1994). Lain 3 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan alkoholijuoma on nautittavaksi tarkoitettu juoma, joka sisältää enintään 60 tilavuusprosenttia etyylialkoholia. Nauttimistarkoitus siis erottaa edelleen alkoholijuoman väkiviinasta. Sen vuoksi muun ohessa väkiviinan hallussapito-oikeus on ainoastaan sillä, jolla on lupa tai oikeus valmistaa, tuoda maahan, myydä tai käyttää väkiviinaa (34 § 3 mom.).

Alkoholipitoisuutta koskeva raja on asetettu ihmisten terveyden suojelemiseksi. Erityisen väkevien, yli 60 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävien, alkoholijuomien nauttimisesta on aiheutunut kuolemaan johtaneita alkoholimyrkytyksiä. Keskeisenä ongelmana on Suomessa pidetty päihtymystilassa olevan kyvyttömyyttä arvioida erityisen väkevien alkoholijuomien myrkyllisyyttä.

Euroopan yhteisöjen komissio on eräissä kannanotoissaan vuosina 1995 ja 1996 arvioinut yli 60-prosenttisten alkoholijuomien määrittelemisen väkiviinaksi Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen 30 artiklan (määrällisten ja vaikutuksiltaan vastaavien rajoitusten kielto) ja 37 artiklan (kaupallisten valtion monopolien mukauttaminen) vastaiseksi. Suomen käsitys on perustunut sanotun perustamissopimuksen 36 artiklan (sallitut maahantuonti- ja maastavientikiellot, jotka ovat perusteltuja muun ohessa terveyden suojelemiseksi) määräykseen, mikä mahdollistaa poiketa sopimuksen 30 artiklan määräyksistä. Sanottu 60 prosentin pitoisuusraja on poikkeus tislattujen alkoholijuomien määritelmää, kuvausta ja esittelyä koskevista yleisistä säännöistä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1576/89 säännöksistä, mutta Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen (ETA-sopimus) teknisiä määräyksiä, standardeja, testausta ja varmentamista koskevassa liitteessä II on hyväksytty tätä poikkeusta koskeva mukautus ETA-sopimusta sovellettaessa. Suomen liittyessä Euroopan unionin jäseneksi tällainen poikkeusjärjestely ei enää ollut mahdollinen, minkä vuoksi komissio on puuttunut asiaan ja vaatinut Suomelta liittymissopimuksen noudattamista.

Suomen uudessa vuoden 1995 alusta voimassa olleessa alkoholijärjestelmässä maassa myytävien alkoholijuomien verotus perustuu juoman sisältämään alkoholimäärään. Tässä järjestelmässä voidaan arvioida, että erityisen väkevän alkoholijuoman sisältämä alkoholimäärää vastaava korkeampi hinta ehkäisee tällaisten tuotteiden väärinkäyttöä. Tämän vuoksi ja edellä selostetun komission kannanoton perusteella ehdotetaan alkoholilain 3 §:n 2 momentin 1 kohtaa muutettavaksi niin, että alkoholijuomaksi määritellään kaikki nautittavaksi tarkoitetut alkoholia sisältävät alkoholilain soveltamisalaan kuuluvat juomat, jotka täyttävät edellä mainitun neuvoston asetuksen säännökset. Anniskelun, vähittäismyynnin, maahantuonnin ja maastaviennin sekä valmistuksen osalta nyt ehdotettu muutos merkitsee väkiviinan erityisluonteen korostumista tuotannon ja tutkimuksen käyttöön tarkoitettuna tuotteena. Erityisen väkevät 60 tilavuusprosenttia ylittävät alkoholijuomat palaavat jälleen kuluttajien ulottuville, mihin ne on valmistettaessa tarkoitettu.

Vastaavasti ehdotetaan väkiviinan määritelmää muutettavaksi käyttötarkoituksensa osalta vuonna 1995 kumotun vuoden 1968 alkoholilain mukaiseksi niin, ettei väkiviinaa ole tarkoitettu alkoholijuomana nautittavaksi, ja ettei väkiviinaksi voida lukea väkeviä alkoholijuomia (3 §:n 2 mom. 4 kohta). Väkiviina jää edelleen suureksi osaksi elinkeinoelämän käyttöön tarkoitetuksi raaka-, valmistus- ja apuaineeksi. Sitä käytetään nykyisin teollisuudessa ja tutkimuksessa huomattavassa määrin muun muassa liuottimena ja raaka-aineena. Ehdotus merkitsee alkoholijuoman ja väkiviinan toisistaan erotettavuuden selkenemistä ja palaamista vanhaan vakiintuneeseen käytäntöön. Komissio on kiinnittänyt vakavaa huomiota siihen, että nautittavaksi tarkoitetut erittäin väkevät alkoholijuomat sekä varsinainen väkiviina joutuvat Suomeen tuotaessa samaan tuotekategoriaan, vaikka niiden käyttö poikkeaa ratkaisevasti toisistaan. Alkoholijuomista ja väkiviinasta on olemassa kaksi erillistä toisistaan poikkeavaa säännöstöä. Alkoholijuomien ja väkiviinan valmistukselle myönnetään valmistusluvat eri säännösten perusteella (alkoholilain 2 luku). Niiden maahantuontisäännökset poikkeavat myös toisistaan. Alkoholijuomaa saa tuoda maahan lähinnä kuluttajien nautintokäyttöön, mutta osa nautintokäyttöön tarkoitetuista väkevistä alkoholijuomista ei tosiasiassa pääse Suomen markkinoille, koska lainsäädäntö sen kieltää. Maastavienti ei edellytä lupa- tai suostumusmenettelyä, vaan siihen riittää maastavienti-ilmoitus (alkoholilain 3 luku). Alkoholijuomille ja väkiviinalle myönnetään erilliset tukkumyyntiluvat (alkoholilain 4 luku).

Lainsäädäntöteknisistä syistä ehdotetaan muutettavaksi alkoholilain 3 §:n 2 momentti kokonaisuudessaan, vaikka tämän säännöksen 2, 3 ja 5 kohta ei tosiasiassa muutukaan. Muutokset ehdotetaan koskemaan vain edellä perusteltuja 3 §:n 2 momentin 1 ja 4 kohtaa.

Vuoden 1968 alkoholilain alkoholirikoksia sääntelevä 9 luku on eräitä pykäläviittauksia ja muita vastaavia teknisluonteisia korjauksia lukuun ottamatta jätetty voimaan annettaessa vuonna 1994 alkoholilakia. Tällaisia alkoholirikoksia ja niistä aiheutuvia seuraamuksia koskevia säännöksiä on yhteensä 18 pykälää (81 - 97 §). Lisäksi on jätetty voimaan kaksi alkoholiasioiden oikeudenkäyttöä sääntelevää pykälää (104 ja 105 §). Alkoholilain 3 §:n 2 momenttiin nyt ehdotetut muutokset ovat sopusoinnussa sanottujen säännösten kanssa, koska ne merkitsevät keskeisiltä osiltaan palaamista vuoden 1968 alkoholilaissa säädettyihin määritelmiin. Tämän lain osalta on olemassa yli 25 vuoden hallinto-, neuvottelu- ja sopimus- sekä myös oikeuskäytäntöä.

Voimassa olevassa alkoholilain 3 §:n 3 momentissa nautittavaksi tarkoitettuun alkoholivalmisteeseen, joka sisältää etyylialkoholia enemmän kuin 60 tilavuusprosenttia, sovelletaan väkiviinaa koskevia säännöksiä. Alkoholipitoisia valmisteita ovat voimassa olevan alkoholilain mukaan esanssit, alkoholipitoiset säilykkeet ja makeiset, leivonnaiset, juuston juoksutin, eräät elintarvikkeet sekä monet teknokemian tuotteet. Alkoholilain mukaan alkoholijuomia eivät ole juomat tai muut aineet, jotka sisältävät alkoholia yli 60 tilavuusprosenttia, vaikka ne olisivatkin tarkoitettu nautittaviksi. Jos ne eivät myöskään ole väkiviinaa, ne kuuluvat alkoholivalmistekategoriaan (alkoholilain 3 §:n 2 momentti). Tällaiset aineet voivat olla kotivalmisteisia väkevöityjä juomia, kuten niin sanottu pontikka, ulkomailla valmistettuja juomia tai alkoholi- ja elintarviketeollisuuden raaka-aineita (hallituksen esitys alkoholilaiksi ja siihen liittyväksi lainsäädännöksi HE 119/1994 vp s. 30). Koska alkoholijuomaksi luettaisiin nyt muutettavaksi ehdotetussa alkoholilain 3 §:n 2 momentin 1 kohdassa kaikki nautittaviksi tarkoitetut juomat, joiden alkoholipitoisuus ylittää 2,8 tilavuusprosenttia etyylialkoholia, ehdotetaan alkoholilain 3 §:n 3 momentti tarpeettomana kumottavaksi, jolloin alkoholivalmisteen määritelmä tulee suoraan alkoholilain 3 §:n 2 momentin 5 kohdasta.

Alkoholilain mukaan alkoholijuoman nauttiminen ei ole kiellettyä julkisella paikalla. Lain 58 §:n 1 momentissa on poikkeussäännöksessä lueteltu ne paikat, joissa alkoholijuoman nauttiminen on kielletty. Pykälän 2 momentissa säädetään lisäksi, että poliisi voi, milloin yleisen järjestyksen ylläpitäminen niin vaatii, kieltää alkoholijuomien nauttimisen julkisella paikalla. Yleisen järjestyksen kannalta säännös on osoittautunut käytännössä ongelmalliseksi tapauksissa, joissa alkoholijuomia nauttiva seurue on aiheuttanut lähiympäristölle huomattavaa häiriötä, jolloin muut, erityisesti lapset ja vanhukset eivät ole uskaltaneet lähestyä aluetta, missä tällaista alkoholijuomien väärinkäyttöä tapahtuu. Poliisin tultua paikalle, seuruetta kielletään nauttimasta alkoholia, mutta muuta seuraamusta teosta ei aiheudu.

Edellä mainitun kiellon lisäksi poliisi on usein poliisilain (493/1995) 20 §:n 2 momentin nojalla poistanut henkilöt paikalta tai on antanut määräyksen seurueelle poistua paikalta. Kun poliisit ovat poistuneet, seurue on saattanut palata takaisin alueelle häiritsemään ja pelottelemaan muita. Vasta sen jälkeen, kun saman joukon häiritsevästä alkoholin nauttimisesta on tullut uusi ilmoitus poliisille tai kun sama poliisipartio on partiokierroksen aikana saapunut paikalle ja todennut, että kieltoa on rikottu, poliisi on voinut antaa kieltoa rikkoneille alkoholilain 93 §:n perustella rangaistusvaatimuksen. Sen sijaan asianomaisten hallussa olevaa alkoholijuomaa poliisi ei ole voinut hävittää taikka ottaa pois alkoholilain perusteella. Tästä puolestaan on seurannut, että poliisin poistuttua paikalta, alkoholijuomien nauttiminen on voinut jatkua.

Jos paikalta poistaminen ei ilmeisesti riittäisi palauttamaan rauhaa alueelle, poliisi voi poliisilain 20 §:n 3 momentin perusteella ottaa henkilön kiinni ja pitää häntä säilössä. Tätä säännöstä laajasti tulkiten poliisi on voinut ottaa pois alkoholijuoman sitä nauttineelta, jonka on perustellusti voitu olettaa päihdyttävänsä sillä itsensä ja aiheuttavan sitten haittaa yleiselle järjestykselle.

Kumotussa vuoden 1968 alkoholilaissa alkoholijuoman ja väkiviinan nauttiminen oli kielletty kadulla, torilla, tiellä, puistossa tai muualla yleisellä paikalla. Voimassa olevassa alkoholilaissa ei ole kieltoa nauttia alkolijuomia yleisellä paikalla, vaan tällaiset kiellot on tarkoitettu annettaviksi kuntalain (365/1995) 7 §:n nojalla annettavissa kunnallisissa järjestyssäännöissä, mikä järjestely ei ole mahdollistanut poliisille valtuuksia tarvittaessa, kuten järjestyksen säilyttämiseksi tai palauttamiseksi, ottaa pois alkoholijuomia. Puutteelliset säännökset ovat osoittautuneet yleisen järjestyksen ylläpitämisen kannalta huomattavaksi epäkohdaksi, joka edellyttää lainsäädännön tarkistamista.

Edellä olevan johdosta ehdotetaan alkoholilain 60 §:ään lisättäväksi uusi 1 momentti, jonka mukaan poliisi voi järjestyksen säilymiseksi tai palauttamiseksi ottaa pois henkilön hallussa olevan alkoholijuoman tai muun alkoholipitoisen aineen, jota hänellä tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten mukaan muutoin on oikeus pitää hallussaan, ja tarvittaessa hävittää tällaiset juomat todisteellisesti asetuksella säädetyin edellytyksin, jos asianomainen nauttii alkoholijuomaa tai sanotunlaista alkoholipitoista ainetta julkisella paikalla alkoholilain tai muun lain taikka niiden nojalla annettujen säännösten tai kieltojen tai määräysten vastaisesti. Sen vuoksi 60 §:n nykyinen 1 - 3 momentti siirtyvät 2 - 4 momentiksi.

Alkoholijuomista ja väkiviinasta annetun asetuksen (1344/1994) 31 §:ssä säädetään yksityiskohtaisesti alkoholijuomien hävittämisestä ja poisottamisesta. Hävittää voi ainoastaan todisteellisesti avatussa astiassa olevan alkoholijuoman samoin kuin avaamattomissa astioissa olevat juopuneelta poisotetut alkoholijuomat, joiden omistaja ei nouda poliisilta juomiaan kahden viikon määräajassa niiden poisottamisesta. Todisteellisesti hävittäminen tapahtuu silloin, kun todistaja on läsnä ja kun tapahtumasta laaditaan määräsisältöinen asiakirja. Vastaavat säännökset ovat voimassa alkoholivalmisteen poisottamisesta alkoholivalmisteista ja denaturoimisesta annetun asetuksen (1345/1994) 23 §:ssä. Nyt ehdotetaan, että näitä säännöksiä sovelletaan myös alkoholilain 60 §:ään ehdotetun uuden 1 momentin osalta.

1.2. Vuoden 1968 alkoholilaki

Kuten edellä alajaksossa 1.1. mainitaan, vuoden 1968 alkoholilain alkoholirikoksia sääntelevä 9 luku on jäänyt eräitä vähäisiä muodollisia muutoksia lukuun ottamatta voimaan. Tähän kokonaisuuteen kuuluvan vuoden 1968 alkoholilain 93 §:n (1144/1994) mukaan alkoholirikkomuksesta on tuomittava sakkoon se, joka muulla tavoin rikkoo alkoholilakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä kuin syyllistymällä laissa nimenomaan yksilöityyn niin kutsuttuun alkoholirikokseen.

Lain 93 §:n nojalla on mahdollista rangaista vain alkoholilain ja sen nojalla annettujen säännösten rikkomisesta. Tässä säännöksessä ei rangaistavana tekona ole säädetty alkoholilain nojalla annetun kiellon tai määräyksen rikkomista. Annetuissa lausunnoissa tuli muun ohessa esille, etteivät alkoholilain 58 §:n 2 momentti ja voimaan jääneen vuoden 1968 alkoholilain 93 §:n rangaistussäännös nykyisessä muodossaan muodostane legaliteettiperiaatteen edellyttämällä tavalla riittävän selkeää ja yksiselitteistä kokonaisuutta.

Edellä olevan perusteella ehdotetaan vuoden 1968 alkoholilain 93 §:n rangaistussäännöstä muutettavaksi sen soveltamisalaa laajentaen niin, että rangaistavaa olisi alkoholilain tai sen nojalla annettujen säännösten rikkomisen lisäksi myös alkoholilain tai sen nojalla annettujen kieltojen tai määräysten rikkominen.

1.3. Laki alkoholi- ja alkoholijuomaverosta

Alkoholijuoman 60 prosentin etyylialkoholipitoisuutta koskevan ylärajan poistamista koskeva ehdotus edellyttää vastaavaa muutosta alkoholi- ja alkoholijuomaverosta annetun lain (1471/1994) 3 §:n 1 kohdan alkoholijuomaa koskevaan määritelmään. Tämän vuoksi ehdotetaan tätä säännöstä muutettavaksi sanotulla tavalla.

2. Esityksen taloudelliset vaikutukset

Esityksen taloudelliset vaikutukset jäävät vähäisiksi, koska alkoholi- ja alkoholijuomaveron kertymä ei ilmeisesti tule lisääntymään tällaisten väkevien alkoholijuomien korkean hintatason johdosta.

3. Asian valmistelu

Esityksestä on pyydetty lausunto oikeusministeriöltä, sisäasiainministeriöltä, valtiovarainministeriöltä, sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskukselta, Elintarviketeollisuusliitto ry:ltä, Raittiusjärjestöjen ry:ltä, Terveyskasvatuksen keskus ry:ltä ja Alko-Yhtiöt Oy:ltä.

Nyt käsillä olevaa esitystä on tarkistettu eräin osin saatujen lausuntojen perusteella.

4. Voimaantulo

Lait ehdotetaan tuleviksi voimaan 1 päivänä toukokuuta 1997.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:

1.

Laki alkoholilain 3 ja 60 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan 8 päivänä joulukuuta 1994 annetun alkoholilain (1143/1994) 3 §:n 3 momentti,

muutetaan 3 §:n 2 momentti ja

lisätään 60 §:ään uusi 1 momentti, jolloin nykyinen 1 - 3 momentti siirtyvät 2 - 4 momentiksi, seuraavasti:


3 §
Määritelmät

Edellä 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuihin alkoholipitoisiin aineisiin luetaan alkoholijuomat, alkoholivalmisteet ja väkiviina. Tässä laissa tarkoitetaan:

1) alkoholijuomalla nautittavaksi tarkoitettua juomaa, joka sisältää enemmän kuin 2,8 tilavuusprosenttia etyylialkoholia;

2) miedolla alkoholijuomalla alkoholijuomaa, joka sisältää enintään 22 tilavuusprosenttia etyylialkoholia;

3) väkevällä alkoholijuomalla alkoholijuomaa, joka sisältää enemmän kuin 22 tilavuusprosenttia etyylialkoholia;

4) väkiviinalla etyylialkoholia tai etyylialkoholin vesiliuosta, joka ei ole denaturoitua ja jota liuosta ei ole tarkoitettu alkoholijuomana nautittavaksi; sekä

5) alkoholivalmisteella alkoholipitoista ainetta, joka ei ole alkoholijuoma eikä väkiviina ja joka voi olla denaturoitua.



60 §
Alkoholijuoman ja väkiviinan poisottaminen, haltuunotto ja hävittäminen

Poliisi voi järjestyksen säilyttämiseksi tai palauttamiseksi ottaa pois henkilön hallussa olevan alkoholijuoman tai muun alkoholipitoisen aineen, jota hänellä tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten mukaan muutoin on oikeus pitää hallussaan, ja tarvittaessa hävittää tällaiset juomat todisteellisesti asetuksella säädetyin edellytyksin, jos asianomainen nauttii alkoholijuomaa tai sanotunlaista alkoholipitoista ainetta julkisella paikalla tämän lain tai muun lain taikka niiden nojalla annettujen säännösten tai kieltojen tahi määräysten vastaisesti.




Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 1997.



2.

Laki alkoholilain 93 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 26 päivänä heinäkuuta 1968 annetun alkoholilain (459/1968) 93 §, sellaisena kuin se on laissa 1144/1994, seuraavasti:


93 §

Joka muulla kuin edellä tässä luvussa sanotulla tavalla rikkoo alkoholilakia (1143/1994) tai sen nojalla annettuja säännöksiä, kieltoja tai määräyksiä, on tuomittava alkoholirikkomuksesta sakkoon.



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 1997.



3.

Laki alkoholi- ja alkoholijuomaverosta annetun lain 3 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan alkoholi- ja alkoholijuomaverosta 29 päivänä joulukuuta 1994 annetun lain (1471/1994) 3 §:n 1 kohta seuraavasti:


3 §

Tässä laissa tarkoitetaan:

1 ) alkoholijuomalla nautittavaksi tarkoitettua juomaa, joka sisältää yli 1,2 tilavuusprosenttia etyylialkoholia; olut katsotaan alkoholijuomaksi, milloin se sisältää yli 0,5 tilavuusprosenttia etyylialkoholia;




Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 1997.



Helsingissä 7 päivänä helmikuuta 1997

Tasavallan Presidentti
MARTTI AHTISAARI

Ministeri
Terttu Huttu-Juntunen

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.