Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry esitykseen

Puutteelliset hakuehdot

HE 256/1996
Hallituksen esitys Eduskunnalle 82. Kansainvälisen työkonferenssin hyväksymän terveyttä ja turvallisuutta kaivoksissa koskevan yleissopimuksen nro 176 hyväksymisestä

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esitys sisältää ehdotuksen Kansainvälisen työjärjestön (ILOn) yleiskokouksessa, Kansainvälisessä työkonferenssissa vuonna 1995 hyväksytyn terveyttä ja turvallisuutta kaivoksissa koskevan yleissopimuksen nro 176 hyväksymisestä. Samalla yleissopimusta täydentävä suositus nro 183 saatetaan eduskunnan tietoon otettavaksi huomioon vastaisessa lainvalmistelutyössä siltä osin, kuin sitä pidetään tarkoituksenmukaisena.

Suomen kaivosturvallisuutta koskeva lainsäädäntö täyttää yleissopimuksen vaatimukset, mutta joitakin vähäisiä tarkennuksia joudutaan tekemään lakia alemman asteisiin säännöksiin.


YLEISPERUSTELUT

1. Asian valmistelu

Terveyttä ja turvallisuutta kaivoksissa koskeva yleissopimus (nro 176) sekä siihen liittyvä suositus (nro 183) hyväksyttiin Kansainvälisessä työkonferenssissa kesäkuussa 1995. Yleissopimuksen hyväksymisen puolesta äänesti 378 edustajaa, vastaan 9 ja 34 edustajaa pidättäytyi äänestyksestä.

Lausunnon tämän hallituksen esityksen laatimista varten ovat antaneet kauppa- ja teollisuusministeriö, sisäasiainministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto (TT), Valtion työmarkkinalaitos (VTML), Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry (SAK), Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry (STTK).

Sisäasiainministeriö totesi lausunnossaan, että yleissopimuksessa mainitut asiat vaikuttavat hyviltä ja kannatettavilta. Kauppa- ja teollisuusministeriön lausunnossa todettiin, että yleissopimuksen ja suosituksen vaateet sisältyvät melko hyvin suomalaisiin määräyksiin, jotka kuitenkaan eivät kaikilta osin ole täsmälliseltä muotoilultaan ja sisällöltään yleisssopimuksen ja suosituksen yksittäisten määräysten mukaisia. Ministeriön mukaan tulisi ottaa huomioon se, että samasta aiheesta on olemassa Euroopan yhteisöjen neuvoston direktiivi (92/104/ETY), ja pitäisi tietää miten muut EU:n jäsenvaltiot aikovat sopimuksen suhteen menetellä. SAK:n ja STTK:n mielestä Suomen tulee ratifioida yleissopimus.

Tämänhetkisten tietojen mukaan EU-jäsenvaltiot suhtautuvat yleissopimuksen ratifioimiseen periaatteessa myönteisesti. Suomen lisäksi pisimmällä yleissopimuksen ratifioinnin valmistelussa ovat Ruotsi ja Espanja sekä ETA-maista Norja.

ILO-neuvottelukunta on puoltanut yleissopimuksen ratifiointia.

2. Nykytilanne ja yleissopimuksen merkitys

Yleissopimuksen lähtökohtana on taata turvallisen toiminnan puitteet kaivostoiminnalle. Yleissopimuksen johtolauseessa on todettu, että työntekijöillä on tarve ja oikeus saada kaivosteollisuudessa kohtaamiaan vaaroja koskevaa tietoa ja koulutusta sekä oikeus tehokkaaseen kuulemiseen. Työntekijöillä on myös oikeus osallistua näiden vaarojen varalta turvallisuutta ja terveyttä edistävien toimenpiteiden valmisteluun ja täy- täntöönpanoon. Johtolauseessa pidetään toivottavana estää kaikki kaivostoiminnasta johtuvat työntekijöiden tai yleisön tapaturmaiset kuolemantapaukset, loukkaantumiset ja terveyshaitat sekä ympäristöön kohdistuvat vahingot.

Suomessa työturvallisuus- ja kaivoslainsäädäntö on vakiintunutta ja täyttää jo hyvin yleissopimuksen vaatimukset. Yleissopimuksesta aiheutuu kuitenkin eräitä vähäisiä tulkinnallisia tarkennuksia ja täsmällisempiä muotoiluja kauppa- ja teollisuusministeriön päätökseen kaivosten turvallisuusmääräyksistä.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1. Yleissopimuksen ja suosituksen sisältö

Yleissopimuksen 1 artiklassa määritellään se, mitä kaivoksella ja työnantajalla tarkoitetaan. Käsitteellä ''kaivos'' tarkoitetaan a) maan pinnalla tai maan alla olevia alueita, joissa tapahtuu erityisesti mineraalien etsintää, johon liittyy maaperän mekaanista liikuttelua; mineraalien louhintaa; louhitun materiaalin käsittelyä, mukaan luettuna murskaus, jauhaminen, rikastaminen ja peseminen; b) kaikkia koneita, laitteita, välineitä, tehdaslaitoksia, rakennuksia ja maa- ja vesirakentamisen rakenteita, joita käytetään edellä mainitun toiminnan yhteydessä. Mineraalien etsimisestä ja louhimisesta on öljy ja kaasu jätetty yleissopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Työnantajalla tarkoitetaan ketä tahansa fyysistä tai juridista henkilöä, joka työllistää yhden tai useampia työntekijöitä kaivoksessa sekä, asiayhteydestä riippuen kaivostoiminnan harjoittajaa, pääurakoitsijaa, urakoitsijaa tai aliurakoitsijaa.

Tätä yleissopimusta sovelletaan sen 2 artiklan mukaan lähtökohtaisesti kaikkiin kaivoksiin. Jäsenvaltio voi kuitenkin neuvoteltuaan edustavimpien työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen kanssa jättää kokonaan tai osittain sen soveltamisalan ulkopuolelle joitakin kaivostyyppejä. Yleissopimuksen ratifioivan jäsenvaltion tulee ilmoittaa yleissopimuksen noudattamisesta annettavissa raporteissa kaikki ne kaivostyypit, jotka on jätetty soveltamisalan ulkopuolelle ja syyt, miksi tätä pois jättämistä pidettiin tai edelleen pidetään tarpeellisena.

Jäsenvaltion on neuvoteltuaan edustavimpien työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen kanssa artiklan 3 mukaan määriteltävä ja toteutettava yhtenäinen turvallisuutta ja terveyttä kaivoksissa koskeva ohjelma ja tarkistettava sitä ajoittain.

Artikla 4 sisältää määräyksen siitä, että toimenpiteistä yleissopimuksen soveltamisen varmistamiseksi on säädettävä kansallisessa lainsäädännössä, jota voidaan tarvittaessa täydentää mm. teknisillä standardeilla.

Kansallisessa lainsäädännössä on artiklan 5 mukaan ilmoitettava, minkä viranomaisen tehtävänä on valvoa ja säädellä turvallisuutta ja terveyttä kaivoksissa. Kansallisen lainsäädännön on edellytettävä turvallisuuden ja terveyden valvomista kaivoksissa; tarkastajien nimittämistä; menettelytapoja kuolemaan johtaneiden ja vakavien tapaturmien, vaaratilanteiden ja kaivosonnettomuuksien raportoimiseksi ja tutkimiseksi; tilastojen keräämistä ja julkaisemista, kaivostoiminnan keskeyttämistä ja rajoittamista epäkohtien korjaamiseksi sekä menettelytapoja työntekijöiden ja heidän edustajiensa oikeudesta tulla kuulluksi turvallisuutta ja terveyttä koskevista asioista työpaikalla ja heidän oikeudestaan osallistua työpaikalla turvallisuuteen ja terveyteen liittyviin toimenpiteisiin. Lainsäädännössä tulee myös edellyttää, että pätevät henkilöt suorittavat mm. räjähteiden ja sytytyslaitteiden valmistuksen, varastoinnin, kuljetuksen ja käytön kaivoksella. Lainsäädännössä on erityisesti mainittava mm. kaivoksista pelastamista, ensiapua ja lääkintähuoltoa koskevista vaatimuksista sekä velvollisuudesta antaa maanalaisten hiilikaivosten ja tarvittaessa muidenkin maanalaisten kaivosten työntekijöille hengityslaitteet pelastautumista varten. Ennen kaivostoiminnan aloittamista on tehtävä asianmukaiset kaivosta koskevat suunnitelmat ja niitä on tarkistettava muutosten varalta.

Artikloissa 6 ― 12 annetaan määräykset työnantajan vastuusta. Artiklassa 6 määrätään, että kun työnantaja ryhtyy ennalta ehkäiseviin toimenpiteisiin ja suojelutoimiin, hänen on arvioitava vaara ja käsiteltävä sitä seuraavassa järjestyksessä: vaara eliminoidaan; vaaraa valvotaan sen syntypaikalla; vaara minimoidaan keinoin, joihin kuuluu turvallisten työjärjestelmien suunnittelu; ja jos vaara on edelleen olemassa, käytettäväksi annetaan henkilönsuojaimia.

Artiklan 7 mukaan työnantajien on ryhdyttävä kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin eliminoidakseen tai minimoidakseen heidän valvonnassaan olevissa kaivoksissa turvallisuutta ja terveyttä uhkaavat vaarat. Työnantajan on varmistettava mm. kaivoksen suunnittelu siten, että olosuhteet kaivoksessa antavat mahdollisuuden turvalliseen toimintaan ja terveelliseen työympäristöön. Lisäksi on varmistettava, että kaivostoiminta aloitetaan, kaivosta käytetään, huolletaan ja toiminta lopetetaan siten, että työntekijät voivat suorittaa heille osoitetut työt vaarantamatta terveyttään. Artiklassa on lueteltu myös monia muita työnantajan velvollisuuksia turvallisuuden takaamiseksi.

Työnantajan on 8 artiklan mukaan valmisteltava pelastussuunnitelma erikseen jokaisen kaivoksen tarpeisiin kohtuullisen hyvin ennusteltavissa olevien teollisuus- ja luonnonkatastrofien varalta.

Jos työntekijät ovat alttiina fyysisille, kemiallisille tai biologisille vaaroille, työnantajan on artiklan 9 mukaan:

a) tiedotettava työntekijöille heidän työhönsä liittyvistä vaaroista ja terveysriskeistä sekä ehkäisy- ja suojelutoimenpiteistä niiden varalta;

b) ryhdyttävä asianmukaisiin toimiin vaaroille altistumisesta johtuvien riskien eliminoimiseksi tai minimoimiseksi;

c) jollei suojelua voida muuten varmistaa, annettava ilmaiseksi työntekijän käyttöön suojaimet, tarvittavat vaatteet ja muut välineet sekä huolehdittava niiden huollosta;

d) järjestettävä ensiapu, asianmukainen kuljetus työpaikalta ja pääsy asianmukaiseen sairaanhoitoon niille työntekijöille, jotka ovat loukkaantuneet tai sairastuneet työpaikalla.

Työnantajan on artiklan 10 mukaan varmistettava, että työntekijöille mm. annetaan ilmaiseksi riittävä koulutus ja ohjeet turvallisuutta ja terveyttä koskevista asioista kuten myös siitä työstä, joka heille on osoitettu. Lisäksi työnantajan on luotava järjestelmä, jonka avulla kaikkien maan alla työskentelevien henkilöiden nimet ja heidän todennäköinen sijaintinsa voidaan milloin tahansa tietää tarkasti.

Työntekijöille, jotka joutuvat alttiiksi kaivostyölle ominaisille terveysvaaroille, on artiklan 11 mukaan järjestettävä säännöllinen terveyden seuranta.

Jos samalla kaivoksella toimii useita työnantajia, kaivoksesta vastaavan työnantajan on 12 artiklan mukaan koordinoitava kaikkien työntekijöiden turvallisuutta ja terveyttä koskevien toimenpiteiden täytäntöönpanoa ja tätä työnantajaa pidetään ensisijaisesti vastuullisena toiminnan turvallisuudesta. Artikla ei kuitenkaan vapauta yksittäisiäkään työnantajia vastuusta panna täytäntöön kaikki ne toimenpiteet, jotka koskevat heidän työntekijöidensä turvallisuutta ja terveyttä.

Artikloissa 13 ― 14 on määrätty työntekijöiden ja heidän edustajiensa oikeuksista ja velvollisuuksista. Työntekijöillä on 13 artiklan mukaan oikeus mm. ilmoittaa onnettomuuksista, vaaratilanteista ja vaaroista työnantajalle ja asianomaiselle viranomaiselle. Työntekijällä on myös oikeus pyytää työnantaja ja viranomainen suorittamaan tarkastuksia ja tutkimuksia sekä oikeus tietää ja saada tietoja työpaikan vaaroista. Lisäksi artiklassa on lueteltu muitakin oikeuksia ja määrätty mm. yhteisesti valittujen työntekijöiden edustajien oikeuksista.

Työntekijöillä on velvollisuus mm. noudattaa määräysten mukaisia turvallisuuteen ja terveyteen liittyviä toimenpiteitä. Artiklassa 14 on määrätty muistakin työntekijän velvollisuuksista.

Artikla 15 sisältää määräyksen siitä, että on ryhdyttävä kansallisen lainsäädännön mukaisiin toimenpiteisiin, joilla kannustetaan työnantajia ja työntekijöitä yhteistyöhön turvallisuusasioissa.

Jäsenvaltion on 16 artiklan mukaan ryhdyttävä kaikkiin toimenpiteisiin mukaan lukien asianmukaisten rangaistusten ja korjaustoimenpiteiden säätäminen, jotta se voi varmistaa tämän sopimuksen määräysten tehokkaan täytäntöönpanon, sekä järjestettävä tarkastajapalvelut sopimuksen edellyttämien toimenpiteiden valvomiseksi ja annettava tarkastajille tarvittavat voimavarat.

Yleissopimusta täydentävä suositus nro 183 sisältää tarkempia määräyksiä terveydestä ja turvallisuudesta kaivoksissa.

2. Yleissopimuksen suhde Suomen lainsäädäntöön

Työturvallisuutta koskeva peruslaki on työturvallisuuslaki (299/58). Työturvallisuuslain 46 §:n mukaan lain valvonta kuuluu työsuojeluviranomaiselle. Menettelylliset säännökset työsuojeluviranomaisen tarkastusoikeudesta sisältyvät työsuojelun valvonnasta ja muutoksenhausta työsuojeluasioissa annettuun lakiin (131/73), jota täydentää asetus työsuojelun valvonnasta (954/73).

Kaivoksissa on työturvallisuusmääräyksien lisäksi noudatettava kaivosturvallisuusmääräyksiä. Ne perustuvat kauppa- ja teollisuusministeriön päätökseen (KTMp 921/75) kaivosten turvallisuusmääräyksistä (jäljempänä kaivosturvallisuusmääräykset).

Yleissopimuksen määräykset eivät aiheuta Suomessa tarvetta muuttaa lainsäädäntöä. Suomella ei ole myöskään tarvetta jättää mitään kaivostyyppiä yleissopimuksen soveltamisalan tai sen tiettyjen määräysten ulkopuolelle. Yleissopimuksen takia on tehtävä ainoastaan eräitä vähäisiä täsmennyksiä ja tulkinnallisia tarkennuksia kaivosturvallisuusmääräyksiin.

Yleissopimuksen artikla 5 sisältää määräyksen siitä, että kansallisen lainsäädännön on edellytettävä menettelytapoja mm. vaaratilanteiden raportoimiseksi ja tutkimiseksi. Tämä kohta vaatii täsmennyksen kaivosturvallisuusmääräyksiin.

Artiklan 10 mukaan työnantajan on luotava järjestelmä, jonka avulla kaikkien maan alla työskentelevien henkilöiden nimet ja heidän todennäköinen sijaintinsa voidaan milloin tahansa tietää tarkasti. Tämä kohta vaatii täsmennyksen kaivosturvallisuusmääräyksiin. EU:n kaivoskomitea (SHCMOEI) ei ole pitänyt kyseistä kohtaa ratifioinnin esteenä vaan lähinnä tulkintakysymyksenä.

3. Yleissopimuksen suhde yhteisölainsäädäntöön

Vähimmäisvaatimuksista avo- ja kaivoslouhintateollisuuden työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelun parantamiseksi on annettu Euroopan yhteisöjen neuvoston direktiivi 3 päivänä joulukuuta 1992 (92/104/ETY).

Tämä direktiivi sääntelee osittain samoja asioita kuin käsillä oleva yleissopimus nro 176. Direktiivi on annettu Rooman sopimuksen 118a §:n nojalla. Rooman sopimuksen mainitussa artiklassa todetaan, että tuon artiklan nojalla annetut säännökset eivät estä jäsenvaltioita pysyttämästä tai toteuttamasta tiukempia työsuojelua koskevia toimenpiteitä, jos ne ovat sopusoinnussa Rooman sopimuksen kanssa. Myös ILOn yleissopimukset ovat ILOn perussäännön 19 artiklan mukaan luonteeltaan vähimmäistasoa koskevia asiakirjoja. Yleissopimuksen ja direktiivin määräykset eivät ole keskenään ristiriidassa.

4. Yleissopimuksen voimaantulo ja irtisanominen

Yleissopimus tulee voimaan sen ratifioivan valtion osalta 12 kuukauden kuluttua siitä päivästä, kun Kansainvälisen työtoimiston pääjohtaja on rekisteröinyt yleissopimuksen ratifioinnin.

Yleissopimuksen ratifioinut jäsenvaltio voi irtisanoa sen 10 vuoden kuluttua siitä päivästä, kun yleissopimus on tullut kansainvälisesti voimaan ilmoittamalla irtisanomisesta Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle. Irtisanominen tulee voimaan vuoden kuluttua ilmoituksen rekisteröimispäivämäärästä. Jäsenvaltio, joka ei vuoden kuluessa mainitun 10 vuoden määräajan päättymisestä käytä irtisanomisoikeuttaan, voi irtisanoa yleissopimuksen 10-vuotiskausittain.

5. Kansainvälisen työkonferenssin hyväksymien yleissopimusten ja suositusten eduskuntakäsittely

Kansainvälisen työjärjestön perussäännön 19 artikla edellyttää kunkin jäsenvaltion saattavan yleiskokouksen hyväksymät yleissopimukset ja suositukset määräajassa yleiskokouksen päättymisestä toimivaltaisen valtioelimen käsiteltäväksi lainsäädäntö- ja muita toimia varten. Tämän vuoksi yleissopimus ja suositus tulee saattaa eduskunnan käsiteltäväksi.

Yleissopimus nro 176 ei sisällä määräyksiä, jotka ovat ristiriidassa voimassaolevan lainsäädännön kanssa tai jotka edellyttävät lainsäädäntötoimia.

Edellä olevan perusteella ja hallitusmuodon 33 §:n mukaisesti esitetään,

että Eduskunta hyväksyisi Genevessä pidetyssä Kansainvälisessä työkonferenssissa 22 päivänä kesäkuuta 1995 hyväksytyn Kansainvälisen työjärjestön yleissopimuksen nro 176, joka koskee terveyttä ja turvallisuutta kaivoksissa, ja

että Genevessä pidetyssä Kansainvälisessä työkonferenssissa 22 päivänä kesäkuuta 1995 hyväksytty Kansainvälisen työjärjestön suositus nro 183, joka koskee terveyttä ja turvallisuutta kaivoksissa, otetaan huomioon tulevassa lainsäädäntötyössä sikäli kuin se on tarkoituksenmukaista ja mahdollista.

Helsingissä 20 päivänä joulukuuta 1996

Tasavallan Presidentti
MARTTI AHTISAARI

Työministeri
Liisa Jaakonsaari

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.