Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi 29 päivänä toukokuuta 1993 tehdyn lasten suojelua sekä yhteistyötä kansainvälisissä lapseksiottamisasioissa koskevan yleissopimuksen (Haagin sopimus). Sopimus koskee sopimusvaltioiden välistä yhteistyötä kansainvälisessä lapseksiottamisessa. Sopimuksen tavoitteena on varmistaa, että kansainväliset lapseksiottamiset toteutetaan lapsen edun mukaisesti ja kansainvälisessä oikeudessa tunnustettuja lapsen perusoikeuksia kunnioittaen. Sopimuksen tavoitteena on myös sen varmistaminen, että sopimuksen mukaisesti toteutetut lapseksiottamiset tunnustetaan päteviksi sopimusvaltioissa.

Suomessa kansainvälisestä lapseksiottami- sesta säädetään lapseksiottamisesta annetussa laissa (153/1985). Lakiin on tehty ne muutokset (175/1996), jotka ovat tarpeen, jotta Suomi voisi tulla Haagin sopimuksen osapuoleksi. Muutokset tulevat voimaan asetuksella erikseen säädettävänä ajankohtana.

Tarkoituksena on eduskunnan hyväksyttyä Haagin sopimuksen tallettaa sopimukseen liittymistä koskevat asiakirjat viivytyksettä sopimuksen tallettajalle. Sopimus tulee voimaan asiakirjat tallettaneen valtion osalta sen kuukauden ensimmäisenä päivänä, joka alkaa kolmen kuukauden kuluttua sen jälkeen, kun valtio on suorittanut asiakirjojen tallettamisen.

---

Haagin kansainvälisen yksityisoikeuden konferenssin 17. istunnossa aloitettiin kansainvälistä lapseksiottamista koskevan yleissopimuksen valmistelu. Sopimuksen aikaansaamista pidettiin tärkeänä, jotta kansainvälisessä lapseksiottamistoiminnassa esiintyvät epäkohdat voitaisiin poistaa. Konferenssin työhön osallistui merkittävä määrä valtioita, joiden joukossa oli sekä lapsia luovuttavia että lapsia vastaanottavia valtioita. Lasten suojelua sekä yhteistyötä kansainvälisissä lapseksiottamisasioissa koskeva yleissopimus valmistui 29 päivänä toukokuuta 1993 (Haagin sopimus). Suomi on allekirjoittanut sopimuksen 19 päivänä huhtikuuta 1994.

Lapseksiottamisesta säädetään lapseksiottamisesta annetussa laissa (153/1985), jossa on säännöksiä sekä kansallisesta että kansainvälisestä lapseksiottamisesta. Lakia on muutettu 22 päivänä maaliskuuta 1996 annetulla lailla (175/1996) siten, että Suomen lapseksiottamista koskeva lainsäädäntö vastaisi niitä velvoitteita, jotka sisältyvät edellä mainittuun sopimukseen. Lakiin tehdyt muutokset tulevat voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. Muutokset on tarkoitus saattaa voimaan sen jälkeen, kun Suomi on liittynyt Haagin sopimukseen.

Lapseksiottamista koskevan lainsäädännön tavoitteena on antaa ottovanhempia tarvitsevalle lapselle ottovanhemmat sekä turvata lapsen, hänen vanhempiensa ja lapseksiottajien asema lapseksiottamistoiminnassa. Kansainvälisen lapseksiottamisen tulee edistää lapsen etua. Kaupalliset ja muut lapsen oikeuksia loukkaavat tarkoitusperät pyritään ehkäisemään eri valtioiden toimivaltaisten elinten välisellä yhteistyöllä.

Suomessa kansainvälisen lapseksiottamispalvelun yleinen suunnittelu, ohjaus ja valvonta kuuluu sosiaali- ja terveysministeriölle, jonka alaisuudessa erityisenä asiantuntijaviranomaisena toimii Suomen kansainvälisten lapseksiottamisasioiden lautakunta (lapseksiottamisasioiden lautakunta). Laissa 175/1996 lapseksiottamisasioiden lautakunnalle on annettu tehtäväksi toimia Haagin sopimuksessa tarkoitettuna keskusviranomaisena.

Kansainvälistä lapseksiottamispalvelua antavat Suomessa ne kunnan sosiaalihuollon toimielimet ja yhteisöt, jotka ovat saaneet sosiaali- ja terveysministeriön luvan tähän toimintaan (palvelunantajat). Laissa 175/1996 palvelunantajille on annettu tehtäväksi toimia Haagin sopimuksessa tarkoitettuina valtuutettuina toimieliminä niissä sopimuksessa edellytetyissä tehtävissä, jotka lailla, asetuksella tai sosiaali- ja terveysministeriön päätöksellä on niille uskottu.

Kansainvälistä lapseksiottamista koskevat säännökset tulevat sovellettaviksi silloin, kun lapsi ja lapseksiottajat asuvat eri valtioissa. Voimassa olevan lain mukaan ratkaisevana liittymänä on lapsen ja lapseksiottajien kotipaikka (19 §). Laissa 175/1996 kotipaikka-käsite on korvattu asuinpaikka-käsitteellä (19 §). Kotipaikka- käsitteen muuttaminen asuinpaikka-käsitteeksi on katsottu tarpeelliseksi, koska Haagin sopimuksessa käytetään asuinpaikka-käsitettä. Lapsi ja lapseksiottaja saavat kansainvälistä lapseksiottamispalvelua silloin, kun heillä on asuinpaikka eri valtioissa. Kansainvälisen lapseksiottamispalvelun päätehtävä on välittää ottovanhempia tarvitseva lapsi siitä valtiosta, missä lapsi asuu, siihen valtioon, missä ottolasta toivovat lapseksiottajat asuvat. Lain 175/1996 myötä asuinpaikka-käsite tulee käyttöön myös muissa lapseksiottamisesta annetun lain säännöksissä.

Lapseksiottajien valmentamisesta ottovanhemmiksi huolehtivat kuntien sosiaalihuollon toimielimet ja sosiaali- ja terveysministeriön toimiluvan saaneet ottolapsitoimistot. Mainittu valmentaminen on osa ottolapsineuvontaa. Laissa 175/1996 ottolapsineuvonnan tehtäviä on tarkennettu siten, että jos lapsi on sijoitettu lapseksiottajan luokse lapseksiottamisen tarkoituksessa ja sijoituksen aikana ilmenee, että sijoituksen jatkaminen ei ole lapsen edun mukaista, ottolapsineuvonnan antajan on ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin lapsen edun suojaamiseksi. Muutos on Haagin sopimuksen 21 artiklan mukainen.

Ennen kuin ottolapsisuhde vahvistetaan, tulee lapseksiottajilla olla lapseksiottamisasioiden lautakunnan lupa lapseksiottamiseen. Luvassa todetaan lapseksiottajan kelpoisuus ja sopivuus ottovanhemmaksi. Laissa olevat lupaa koskevat säännökset ovat Haagin sopimuksen 5 artiklan määräysten mukaisia. Artiklassa lapsen vastaanottavan valtion toimivaltaiset viranomaiset on velvoitettu vahvistamaan lapseksiottajien kelpoisuus ja sopivuus olla ottavanhempana.

Voimassa olevan lapseksiottamisesta annetun lain mukaan vieraassa valtiossa vahvistettu ottolapsisuhde tunnustetaan suoraan lain nojalla päteväksi Suomessa, jos lapseksiottajilla on lapseksiottamisen ajankohtana ollut lain osoittamat liittymät valtioon, jossa ottolapsisuhde on vahvistettu tai jos se on pätevä siinä valtiossa, johon heillä lapseksiottamisen ajankohtana on ollut lain osoittamat liittymät. Vieraassa valtiossa vahvistettu ottolapsisuhde on suoraan lain nojalla pätevä Suomessa myös, jos lapseksiottamisasioiden lautakunta ennen ottolapsisuhteen vahvistamista oli myöntänyt lapseksiottajille luvan ottaa ottolapsi. Mainittuja säännöksiä on täydennetty lailla 175/1996 siten, että vieraassa valtiossa vahvistettu ottolapsisuhde on suoraan lain nojalla pätevä myös silloin, kun se on vahvistettu Haagin sopimuksen osapuolena olevassa vieraassa valtiossa ja siellä varmennettu Haagin sopimuksen mukaiseksi.

Lapseksiottamisesta annettuun lakiin on lailla 175/1996 tehty eräitä muitakin muutoksia, jotka on katsottu tarpeellisiksi, jotta Suomi voisi tulla osapuoleksi Haagin sopimukseen. Ensinnäkin lailla 175/1996 lisättiin lapseksiottamisesta annettuun lakiin säännös, jonka mukaan Haagin sopimuksen mukaiseksi varmennettu lapseksiottaminen saa vähintään ne oikeusvaikutukset, joista Haagin sopimuksen 26 artiklan 1 kappaleessa määrätään. Siten Haagin sopimuksen mukainen ottolapsisuhde, jonka seurauksena lapsen ja hänen aikaisempien vanhempiensa välinen oikeudellinen suhde on lakannut, ei voi myöhemmin jossakin Suomessa ratkaistavassa oikeudellisessa kysymyksessä johtaa sellaiseen tilanteeseen, että lapsen ja hänen aikaisempien vanhempiensa väliselle sukulaisuussuhteelle olisi annettava oikeudellista merkitystä.

Laissa 175/1996 lapseksiottamisesta annettuun lakiin lisättiin säännös siitä, että jos lapseksiottaminen on vahvistettu Haagin sopimuksen osapuolena olevassa vieraassa valtiossa ja siellä varmennettu Haagin sopimuksen mukaiseksi ja lapseksiottaminen ei tuon valtion oikeusjärjestyksen mukaan ole johtanut lapsen ja vanhemman välisen oikeudellisen suhteen lakkaamiseen, Helsingin hovioikeus voi ottovanhempien tai lapsen hakemuksesta vahvistaa lapseksiottamisen sellaiseksi lapseksiottamiseksi, jonka vaikutuksena on lapsen ja hänen aikaisempien vanhempiensa välisen oikeussuhteen lakkaaminen.

Laissa 175/1996 lapseksiottamisesta annettuun lakiin on myös lisätty säännös, jonka mukaan tuomioistuin, joka on vahvistanut lapseksiottamisen, voi varmentaa lapseksiottamisen Haagin sopimuksen mukaiseksi. Varmennettu lapseksiottaminen tunnustetaan sopimuksen nojalla päteväksi muissa sopimusvaltioissa.

Voimassa olevassa laissa Suomen ja muiden Pohjoismaiden välisissä lapseksiottamistapauksissa lapseksiottajat on tietyissä tapauksissa vapautettu velvollisuudesta pyytää kansainvälistä lapseksiottamispalvelua ja lapseksiottamisasioiden lautakunnan lupaa lapseksiottamiseen. Lailla 175/1996 lapseksiottamisesta annettua lakia on muutettu siten, että kaikissa pohjoismaisissa lapseksiottamisissa tarvitaan kansainvälistä lapseksiottamispalvelua ja lapseksiottamisasioiden lautakunnan lupa. Muutos on tarpeellinen, koska Haagin sopimuksen määräykset koskevat vähäisin poikkeuksin myös Pohjoismaiden välisiä lapseksiottamisia.

Lapseksiottamisesta annettuun lakiin on lailla 175/1996 lisätty säännökset lapseksiottamistoiminnassa kertyneiden asiakirjojen säilyttämisestä sekä lapsen ja hänen huoltajansa oikeudesta saada niistä tietoja. Säännöksillä täytetään Haagin sopimuksen 30 artiklassa määrätyt velvoitteet.

Lapseksiottamisesta annettuun lakiin on laissa 175/1996 tehty myös eräitä muitakin muutoksia, jotka ovat olleet käytännön tarpeen vaatimia. Myös nämä muutokset tulevat voimaan asetuksella erikseen säädettävänä ajankohtana.

Asian valmistelu

Hallituksen esitys on valmisteltu virkatyönä ulkoasiainministeriössä ja oikeusministeriössä. Esitysehdotuksesta ei ole pyydetty lausuntoja.

Lapseksiottamisesta annetun lain muuttamista koskeneen hallituksen esityksen (HE 214/1995 vp) valmistelun yhteydessä oikeusministeriö pyysi lausunnon ulkoasiainministeriöltä, sisäasiainministeriöltä, sosiaali- ja terveysministeriöltä, STAKES:lta, väestörekisterikeskukselta, Helsingin käräjäoikeudelta, Helsinin kaupungin sosiaalilautakunnalta, Pelastakaa lapset ry:ltä, Interpedia rf:ltä ja Lastensuojelun Keskusliitto ry:ltä. Helsingin hovioikeudelle varattiin tilaisuus antaa lausunto. Lausunnon antaneet pitivät Suomen liittymistä Haagin sopimukseen tärkenänä.

1 artikla. Artiklassa kuvataan sopimuksen tavoitteet. Sopimukselle on asetettu kolme tavoitetta. Ensinnäkin sopimuksen tarkoituksena on vahvistaa takeet sille, että kansainväliset lapseksiottamiset toteutetaan lapsen edun mukaisesti ja kansainvälisessä oikeudessa tunnustettuja lapsen perusoikeuksia kunnioittaen. Toiseksi sopimuksen tarkoituksena on luoda sopimusvaltioiden välinen yhteistyöjärjestelmä sen varmistamiseksi, että takeita kunnioitetaan ja lasten kaappaaminen, myyminen ja kauppaaminen estetään. Kolmanneksi sopimuksen tarkoituksena on varmistaa, että sopimuksen mukaisesti toteutetut lapseksiottamiset tunnustetaan päteviksi kaikissa sopimusvaltioissa.

2 artikla. Artiklan 1 kappale sisältää määritelmän sopimuksen soveltamisalasta. Sopimuksen määräykset tulevat sovellettaviksi, jos lapsi, jolla on asuinpaikka yhdessä sopimusvaltiossa, tulee ottolapseksi lapseksiottajille, joilla on asuinpaikka toisessa sopimusvaltiossa. Artiklan 2 kappaleessa sopimuksen tarkoittama kansainvälinen lapseksiottaminen on rajattu koskemaan vain sellaista lapseksiottamista, jolla vahvistetaan pysyvä lapsen ja vanhemman suhde ottolapsen ja ottovanhempien välillä.

3 artikla. Artiklan mukaan sopimuksessa tarkoitetun kansainvälisen lapseksiottamisen piiriin tulevat vain alle 18-vuotiaat lapset.

4―5 artikla. Artiklat sisältävät määräyksiä kansainvälisen lapseksiottamisen perusedellytyksistä. Siinä valtiossa, missä lapsella on asuinpaikka, on huolehdittava siitä, että lapsen vanhemmat ja muut, joilla on vastuu lapsesta, ovat antaneet suostumuksensa kansainväliselle lapseksiottamiselle. Siinä valtiossa, missä lapseksiottajilla on asuinpaikka, on huolehdittava siitä, että lapseksiottajat on todettu kelpoisiksi ja sopiviksi ottovanhemmiksi.

6 artikla. Artiklassa sopimusvaltiot velvoitetaan nimeämään keskusviranomainen, jonka päätehtävänä on huolehtia sopimusvelvoitteiden täyttämisestä.

7―9 artikla. Artiklat sisältävät määräyksiä keskusviranomaisen tehtävistä. Keskusviranomaisten tulee olla keskenään yhteistyössä sopimuksessa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi.

10―13 artikla. Artiklat sisältävät määräyksiä valtuutetuista toimielimistä. Valtuutetun toimielimen tärkeimpiä tehtäviä on lapsen välittämien lapseksiottajille. Sopimuksen 10 artiklan mukaan valtuutuksen voi saada ja säilyttää vain toimielin, joka kykenee hoitamaan moitteettomasti ne tehtävät, jotka sille on uskottu hoidettaviksi.

14―20 artikla. Mainitut artiklat sisältävät määräyksiä konkreettisesta yhteistyöstä lapsia luovuttavien ja lapsia vastaanottavien valtioiden välillä. Tässä yhteistyössä tietojen keräämisellä ja vaihtamisella on keskeinen asema. Lapsen vastaanottava valtio huolehtii siitä, että lapseksiottajan edellytyksistä olla vieraasta valtiosta tulevan lapsen ottovanhempi tehdään perusteellinen selvitys (15 artikla). Lapsen luovuttava valtio puolestaan huolehtii siitä, että ottolapseksi annettavasta lapsesta tehdään perusteellinen selvitys, jossa muun muassa on tietoja hänen taustastaan. Lapsi voidaan sijoittaa lapseksiottajan luokse vasta, kun lapsen luovuttavan maan toimivaltainen elin ja lapsen vastaan ottavan valtion toimivaltainen elin ovat sopineet, että aloitettua menettelyä voidaan jatkaa (17 artiklan c kohta).

21 artikla. Artiklassa on määräyksiä niitä tilanteita silmällä pitäen, joissa lapsi on sijoitettu lapseksiottajan luokse sen selvittämiseksi, onko riittävät edellytykset ottolapsisuhteen perustamiselle lapsen ja lapseksiottajan välille. Jos sijoituksen aikana ilmenee, että sijoituksen jatkaminen ei ole lapsen edun mukaista, lapsen vastaanottaneen valtion keskusviranomaisen on ryhdyttävä toimiin suojellakseen lasta.

22 artikla. Artiklassa annetaan sopimusvaltioille mahdollisuus kansallisella lainsäädännöllä määrätä tehtävien jaosta keskusviranomaisen, muiden toimivaltaisten viranomaisten ja valtuutettujen toimielinten kesken. Suurin osa keskusviranomaiselle kuuluvista tehtävistä voidaan siirtää muille toimivaltaisille viranomaisille ja valtuutetuille toimielimille. 23 artikla. Artikla sisältää määräyksiä sopimusvaltion velvollisuudesta tunnustaa päteväksi toisessa sopimusvaltiossa vahvistettu ja siellä sopimuksen mukaiseksi varmennettu lapseksiottaminen.

24―25 artikla. Artiklat sisältävät määräyksiä tilanteista, joissa sopimusvaltiolla on oikeus kieltäytyä tunnustamasta vieraassa valtiossa tapahtunut lapseksiottaminen päteväksi. Kansainvälisiin sopimuksiin perinteisesti sisältyvä ordre public-määräys on otettu sopimuksen 24 artiklaan. Sopimuksen 25 artiklaan on sisällytetty määräykset sopimusvaltion mahdollisuudesta tehdä sopimuksen tallettajalle selitys siitä, että se ei sopimuksen nojalla sitoudu tunnustamaan päteväksi lapseksiottamista, joka on tehty sopimuksen 39 artiklan 2 kappaleessa tarkoitetun sopimuksen mukaisesti. Mainitussa sopimuskohdassa tarkoitetaan sopimusvaltioiden keskinäisiä sopimuksia, joissa Haagin sopimuksen asettamissa rajoissa on sovittu asianomaisten valtioiden välisistä lapseksiottamisista.

26 artikla. Artikla sisältää määräyksiä siitä, mitä lapseksiottamisen tunnustaminen merkitsee. Ensinnäkin tunnustaminen merkitsee sitä, että tunnustetaan lapsen ja ottovanhemman välinen lapsen ja vanhemman välinen oikeudellinen suhde. Toiseksi se merkitsee sen tunnustamista, että vanhempainvastuu lapsesta kuuluu ottovanhemmille. Kolmanneksi tunnustaminen merkitsee sitä, että tunnustetaan, että lapsen ja hänen äitinsä ja isänsä välillä ollut lapsen ja vanhemman oikeudellinen suhde lakkaa, jos lapseksiottamisella on tämä vaikutus siinä sopimusvaltiossa, jossa lapseksiottaminen vahvistettiin. Tämän oikeusvaikutuksen osalta artiklan 2 kappaleessa määrätään, että jos lapseksiottamisen vaikutuksena on, että lapsen ja vanhemman välinen oikeudellinen suhde lakkaa, lapsella tulee kaikissa sopimusvaltioissa, joissa lapseksiottaminen tunnustetaan päteväksi, olla oikeudet, jotka vastaavat vaikutuksiltaan samanlaisista lapseksiottamisista johtuvia oikeuksia kussakin näistä valtioista. Artiklan 3 kappaleessa määrätään lisäksi, että mikään ei estä sopimusvaltiota soveltamasta lapsen kannalta edullisempia säännöksiä tai määräyksiä.

27 artikla. Artikla koskee niin sanotun heikon lapseksiottamisen muuttamista vahvaksi lapseksiottamiseksi. Artiklan 1 kappaleen mukaan, jos lapsen asuinpaikkavaltiossa vahvistetun lapseksiottamisen vaikutuksena ei ole lapsen ja vanhemman välisen oikeudellisen suhteen lakkaaminen (heikko lapseksiottaminen), lapseksiottaminen voidaan lapseksiottamisen päteväksi tunnustavassa lapsen vastaanottavassa valtiossa muuttaa lapseksiottamiseksi, jonka vaikutuksena on lapsen ja vanhemman välisen oikeudellisen suhteen lakkaaminen (vahva lapseksiottaminen). Muuttaminen on sallittua, jos se lapsen vastaanottavan valtion lainsäädännön mukaan on sallittua ja jos vahvaan lapseksiottamiseen tarvittavat suostumukset on annettu tai annetaan. Muut sopimusvaltiot ovat velvollisia tunnustamaan vahvaksi muutetun lapseksiottamisen, jos se on varmennettu Haagin sopimuksen mukaiseksi.

28―35 artikla. Artiklat sisältävät eräitä yleisiä määräyksiä. Lapsen luovuttavalla valtiolla on oikeus vaatia, että lapseksiottaminen vahvistetaan siinä valtiossa (28 artikla). Lapseksiottajat saavat olla yhteydessä lapsen vanhempiin tai muihin lapsesta huolehtiviin henkilöihin vasta kun lapseksiottamiseen tarvittavat suostumukset on annettu ja lapseksiottajien sopivuus ottovanhemmiksi on todettu (29 artikla). Lapsen alkuperää koskevat tiedot on säilytettävä. Lapsella ja hänen edustajallaan on, jos se asianomaisen valtion lain mukaan on sallittua, oikeus tutustua niihin (30 artikla). Lapseksiottajaa ja lasta koskevia tietoja ei saa käyttää muihin tarkoituksiin kuin niihin, joita varten ne on kerätty (31 artikla). Lapseksiottamistoimintaan osallistuvat eivät saa edellyttää itselleen taloudellista tai muuta hyötyä (32 artikla). Keskusviranomaisen on ryhdyttävä tarvittaviin toimiin, jos ilmenee, että lapseksiottamistoiminnassa on epäkohtia (33 artikla). Toiminnassa tarvittavista asiakirjoista on esitettävä pyynnöstä alkuperäistä vastaavaksi todistettu käännös (34 artikla). Toimivaltaisten viranomaisten on toimittava lapseksiottamismenettelyssä joutuisasti (35 artikla).

36―38 artikla. Artikloissa on tulkintaohjeita silmällä pitäen niitä valtioita, joissa on voimassa useita oikeusjärjestelmiä.

39 artikla. Artikla sisältää määräyksiä sopimuksen suhteesta muihin kansainvälisiin sopimuksiin. Artiklan 1 kappaleen mukaan sopimus ei vaikuta muihin kansainvälisiin sopimuksiin, joiden osapuolina on sopimusvaltioita ja joissa on määräyksiä Haagin sopimuksen soveltamisalaan kuuluvista asioista, jos asiakirjan osapuolina olevat valtiot eivät tee toisensisältöistä selitystä. Artiklan 2 kappaleen mukaan sopimusvaltiot saavat keskenään tehdä sopimuksia, joiden tarkoituksena on edistää Haagin sopimuksen soveltamista näiden valtioiden välisissä suhteissa. Tällöin saadaan kuitenkin poiketa vain 14―16 ja 18―21 artiklan määräyksistä.

40 artikla. Artiklassa suljetaan pois mahdollisuus tehdä varaumia sopimukseen.

41 artikla. Artiklassa määrätään ajankohdasta, jolloin sopimuksen määräykset tulevat sovellettaviksi siihen liittyneiden valtioiden välisissä lapseksiottamisissa.

42 artikla. Artiklan mukaan Haagin kansainvälisen yksityisoikeuden konferenssin pääsihteeri kutsuu säännöllisin väliajoin koolle erityiskomission, jossa tarkastellaan, miten sopimusta käytännössä noudatetaan.

43―48 artikla. Artiklat sisältävät tavanmukaisia kansainvälisen sopimuksen loppumääräyksiä.

Esityksellä ei ole taloudellisia eikä organisatorisia vaikutuksia.

Haagin sopimus on kansainvälisesti tullut voimaan 1 päivänä toukokuuta 1995. Sopimukseen tämän jälkeen osapuoleksi tulevan valtion osalta sopimus tulee voimaan sen kuukauden ensimmäisenä päivänä, joka alkaa kolmen kuukauden kuluttua sen jälkeen, kun valtio on tallettanut hyväksymis- tai ratifioimisasiakirjansa Alankomaiden kuningaskunnan ulkoasiainministeriön huostaan.

Hallituksen esitys laiksi lapseksiottamisesta annetun lain muuttamisesta (HE 214/1995 vp) annettiin 12 päivänä tammikuuta 1996. Esityksen tarkoituksena oli muuttaa lapseksiottamisesta annettua lakia siten, että se vastaisi Haagin sopimuksen velvoitteita. Hallituksen esityksessä ei ollut hyväksymispontta. Eduskunta hyväksyi 5 päivänä maaliskuuta 1996 hallituksen ehdottaman lain eräin pienin muutoksin. Laki annettiin 22 päivänä maaliskuuta 1996 (175/1996). Se saatetaan voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.

Koska sopimus sisältää lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, on eduskunnan hyväksyttävä sopimus. Tämä vastaa perustuslakivaliokunnan lausunnossaan 19/1995 vp 29 päivältä marraskuuta 1995 ilmaisemaa kantaa, jonka mukaan asiasisältöisiä voimaansaattamislakeja käytettäessä myös sopimuksen hyväksymisestä on päätettävä eduskunnassa.

Edellä olevan perusteella ja hallitusmuodon 33 §:n mukaisesti esitetään:

että Eduskunta hyväksyisi ne 29 päivänä toukokuuta 1993 tehdyn lasten suojelua sekä yhteistyötä kansainvälisissä lapseksiottamisasioissa koskevan yleissopimuksen määräykset, jotka vaativat Eduskunnan suostumuksen.

Helsingissä 20 päivänä joulukuuta 1996

Tasavallan Presidentti
MARTTI AHTISAARI

Vt. ulkoasiainministeri Pääministeri
Paavo Lipponen