Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

HE 231/1996
Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi mielenterveyslain ja valtion mielisairaaloista annetun lain 3 §:n muuttamisesta

StVM 4/1997

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi mielenterveyslakia ja valtion mielisairaaloista annettua lakia. Ehdotetuilla muutoksilla pyritään kriminaalipotilaiden vaativan hoidon keskittämiseen heidän hoitonsa edellyttämiin sairaaloihin. Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen mahdollisuuksia määrätä kriminaalipotilaan hoitopaikka ehdotetaan lisät- täväksi. Samalla kuntien osallistumista oikeusturvakeskuksen oikeuspsykiatristen asioiden lautakunnan toimintaan ja valtion mielisairaaloiden hallintoon lisättäisiin. Kummallakin valtion mielisairaalalla olisi oma, laajaa päätösvaltaa käyttävä johtokuntansa.

Ehdotetut lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan 1 päivänä kesäkuuta 1997.


YLEISPERUSTELUT

1. Johdanto

Valtion mielisairaaloiden hallinnosta on viime vuosina tehty useita selvityksiä. Keskeisenä kysymyksenä näissä selvityksissä on ollut kriminaalipotilaiden tutkimuksen ja hoidon tarkoituksenmukainen järjestäminen. Kriminaalipotilaiden tutkimusta ja hoitoa nimenomaan alkuvaiheessa on pidetty erityistasoisena sairaanhoitona. Laadukkaan tutkimuksen ja hoidon järjestäminen on tärkeää ja samalla on huolehdittava yhteiskunnan turvallisuudesta ja kansalaisten oikeusturvasta. Uudistuksen tarkoituksena on lisätä kunnallisen terveydenhuollon ja valtion mielisairaaloiden yhteistyötä kriminaalipotilaiden hoitoa koskevissa kysymyksissä. Terveydenhuollon oikeusturvakeskus olisi valtion keskushallinnon viranomainen, joka arvioisi kriminaalipotilaan hoidon aloituspaikan. Oikeusturvakeskuksen oikeuspsykiatristen asioiden lautakuntaan lisättäisiin kunnallisen terveydenhuollon edustus. Valtion mielisairaaloiden itsenäistä asemaa korostettaisiin sillä, että molemmilla valtion mielisairaaloilla olisi oma johtokuntansa.

2. Nykytila

2.1. Lainsäädäntö ja käytäntö

Valtion mielisairaalat, Niuvanniemen sairaala Kuopiossa ja Vanhan Vaasan sairaala Vaasassa, ovat sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksen alaisia laitoksia. Niiden tehtävistä säädetään valtion mielisairaaloista annetussa laissa (1292/87) ja asetuksessa (1293/87) sekä mielenterveyslaissa (1116/90). Mielenterveyslain 6 §:n nojalla valtion mielisairaaloissa hoidetaan Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen lähettämiä, rikoksesta syytettyjä, mutta syyntakeettomina tuomitsematta jätettyjä potilaita heidän tahdostaan riippumatta. Ne ottavat myös hoidettavakseen sairaanhoitopiirin psykiatrisen sairaalan esityksestä mielisairaita tai muita mielenterveyden häiriöitä potevia potilaita, joiden hoitaminen on erityisen vaarallista tai erityisen vaikeaa, jolloin heidän hoitonsa sairaanhoitopiirin sairaalassa ei ole tarkoituksenmukaista. Niissä suoritetaan myös tuomioistuimen määräämiä mielentilatutkimuksia.

Erikoissairaanhoitolain (1062/89) 11 §:n 2 momentin nojalla sosiaali- ja terveysministeriö on antanut ohjeet erityistason sairaanhoidon järjestämisestä (1996:25). Ohjeiden mukaan valtakunnallisesti keskitettäviä toimintoja ovat oikeuspsykiatriset erityistutkimukset, mielentilatutkimukset mukaan lukien (HYKS, OYKS ja TAYS sekä kunnallisina ostopalveluina valtion mielisairaalat).

Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäminen, myös kriminaalipotilaiden hoito, on kuntien tehtävänä. Kuntien maksamista hoitomaksuista kertyy yli 80 % valtion mielisairaaloiden kaikista kustannuksista. Mielentilatutkimusten kustannuksista vastaa valtio. Niuvanniemen sairaalan oikeuspsykiatrian yliopisto-opetuksen ja alan tieteellisen tutkimustoiminnan menot katetaan budjettirahoituksella. Investointien kustannukset sisältyvät kunnilta perittäviin hintoihin.

Valtion mielisairaaloiden rahoitus vuonna 1995

                
Niuvanniemen sairaala
mk %
- kuntien maksamat hoitomaksut 69 402 481 83,2
- potilaiden maksamat hoitomaksut 4 178 908 5,0
- mielentilatutkimukset (valtio) 4 012 260 4,8
- yliopisto-opetus ja -tutkimus (valtio) 2 587 950 3,1
- muut tulot 3 273 349 3,9
- - - - - - - - - - -
Yhteensä 83 454 948 100,0
- - - - - - - - - - -
Vanhan Vaasan sairaala
mk %
- kuntien maksamat hoitomaksut 29 822 606,40 85,6
- potilaiden maksamat hoitomaksut 2 041 740,60 5,9
- valtion maksamat hoitomaksut 2 400,00
- mielentilatutkimukset (valtio) 2 077 272,00 6,0
- muut tulot 884 730,00 2,5
- - - - - - - - - - - -
Yhteensä 34 828 749,00 100,0
- - - - - - - - - - - -

Valtion mielisairaaloilla on sosiaali- ja terveysministeriön asettama yhteinen johtokunta, jonka kokoonpanosta ja tehtävistä säädetään valtion mielisairaaloista annetussa asetuksessa. Nykyinen asetus on hyvin yksityiskohtainen ja se on tarkoitus uudistaa samanaikaisesti lainsäädännön muutosten kanssa.

Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen oikeuspsykiatristen asioiden lautakunnassa käsitellään asiat, jotka koskevat rikoksesta syytetyn mielentilaa, rikoksesta syytetyn tai mielentilansa vuoksi rangaistukseen tuomitsematta jätetyn henkilön määräämistä psykiatriseen sairaalahoitoon tai määräämistä hoidettavaksi erityishuoltolaitoksessa sekä hoidon lopettamista koskevia asioita. Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksesta annetun asetuksen (1121/92) 12 §:n mukaan lautakunnassa on puheenjohtajan lisäksi kaksi muuta jäsentä, joista toisen tulee edustaa oikeustieteellistä ja toisen psykiatrista asiantuntemusta. Käsiteltäessä henkilön määräämistä hoidettavaksi erityishuoltolaitoksessa osallistuu asian käsittelyyn lisäksi kehitysvammahuollon asiantuntemusta edustava jäsen.

2.2. Lainsäädäntö muissa pohjoismaissa

Yleistä

Hoidon järjestämisessä muissa pohjoismaissa on eroavaisuuksia. Yhteistä kaikille muille pohjoismaille on kuitenkin se, että hoidon kustannuksista vastaa maakunta.

Islanti

Tuomioistuin jättää mielisairaan rikoksentekijän rangaistukseen tuomitsematta ja määrää ''sopivaan laitokseen''. Vuodesta 1992 lähtien Islannissa on ollut pieni oikeuspsykiatrinen hoitoyksikkö. Aikaisemmin kyseiset potilaat ovat olleet vankilassa tai heidät on hoidettu Ruotsissa.

Norja

Norjassa tuomioistuin jättää syyttäjän päätettäväksi niin kutsutun varmistuksen ''sikring'', jonka kesto on 3―10 vuotta ja joka voi olla avohoitoa, sairaalahoitoa tai vankilaa. Hoidon toteuttamisesta vastaa maakunta (Fylkeskommun). Väkivaltaisia oikeuspsykiatrisia potilaita varten on kolme alueellista turvallisuusosastoa.

Ruotsi

Tuomioistuin määrää Ruotsissa oikeuspsykiatriseen hoitoon, johon voidaan liittää niin kutsuttu uloskirjoitusharkinta, jolloin potilaan sairaalasta poistaminen tapahtuu tuomioistuimen luvalla. Hoidon toteuttamisesta vastaa maakunta (landstinget), joka myös maksaa hoidon. Hoito tapahtuu joko omassa psykiatrisessa sairaalassa tai erityisen vaikeahoitoisen potilaan kohdalla yhdessä yhdeksästä entisestä alueyksiköstä. Avohoitoon määrääminen on myös mahdollista.

Tanska

Tanskassa psyykkisesti häiriintynyt rikoksentekijä voidaan tuomioistuimessa määrätä oikeuspsykiatriseen hoitoon, jolloin hoidon lopettamisesta päättää myös tuomioistuin. Vaihtoehtoisesti voidaan tuomita oikeuspsykiatriseen hoitoon, jonka lopettaminen on hoitavan yksikön päätettävissä. Maakunta (amt) vastaa hoidon järjestämisestä. Osassa maata kriminaalipotilaat hoidetaan paikallisissa psykiatrisissa sairaaloissa ja osassa maata maakunnilla on alueellisia oikeuspsykiatrisia hoitoyksikköjä. Mahdollisuus velvoitteiseen avohoitoon on.

2.3. Nykytilan arviointi

Sosiaali- ja terveysministeriön asettamien selvitysmiesten Eero Hokkasen ja Tuula Taskulan tekemän selvityksen ''Ratkaisuvaihtoehdot valtion mielisairaaloiden tehtävien siirtämiseksi kunnalliseen terveydenhuoltojärjestelmään 1.1.1997 alkaen'' (Sosiaali- ja terveysministeriön monisteita 1995:3) mukaan valtion mielisairaaloissa tutkittavana ja hoidettavana olleiden potilaiden kokonaismäärä oli pienentynyt vuodesta 1975 vuoteen 1994 40,7 % ja kriminaalipotilaiden 49,3 % eli muiden kuin kriminaalipotilaiden osuus on kasvanut. Kriminaalipotilaiden ja mielentilatutkimuspotilaiden osuus valtion mielisairaaloiden potilaista on 70―80 %. Vuonna 1995 kriminaalipotilaiden ja mielentilatutkimuspotilaiden osuus on ollut Niuvanniemen sairaalassa 72 % ja Vanhan Vaasan sairaalassa 61 %. Vaikeahoitoisia ja vaarallisia potilaita on vuonna 1995 Niuvanniemessä ollut 28 % ja Vanhan Vaasan sairaalassa 39 %.

Ennen niin kutsutun mini-VALTAVAN voimaantuloa vuonna 1989 syyntakeettomina tuomitsematta jätetyt ja kriminaalipotilaina hoitoon määrätyt hoidettiin lähes yksinomaan valtion mielisairaaloissa. Potilaan kotikunnan tullessa hoidon maksajaksi yhä useamman kriminaalipotilaan hoito on aloitettu kunnallisessa mielisairaalassa. Vuosina 1992―95 noin 35 % kriminaalipotilaista on ohjautunut kunnallisiin sairaaloihin. Kriminaalipotilaan hoitopaikka määräytyy tosiasiallisesti potilaan kotikunnan sairaanhoitopiirin tahdon mukaan. Viime vuosina tapahtuneen psykiatristen sairaalapaikkojen voimakkaan supistamisen ja organisaatiomuutosten myötä kunnallisissa sairaaloissa on aikaisempaa vähemmän tämän potilasryhmän hoitoon soveltuvia osastoja. Kunnallisissa sairaaloissa ei myöskään aina ole vaativan hoidon edellyttämiä erityisvalmiuksia, jotka ovat tärkeitä potilaan hoidon onnistumisen sekä yhteiskunnan turvallisuuden kannalta. Kriminaalipotilaiden hoitaminen kunnallisissa psykiatrisissa sairaaloissa, joissa useimmiten hoidetaan vain yksittäisiä kriminaalipotilaita, saattaa hoidollisistakin syistä olla ongelmallista, koska kriminaalipotilas helposti joutuu muiden potilaiden joukossa negatiiviseen erityisasemaan, mikä puolestaan vaikeuttaa hänen hoitoaan ja kuntoutumistaan.

Suurin osa potilaista sairastaa vaikea-asteista skitsofreniaa ja heidän taudinkuvalleen on ominaista sairaudentunnottomuus ja taipumus reagoida väkivaltaisesti sisäisiin ja ulkoisiin ärsykkeisiin. Heillä on mielisairauden ohella usein luonteen poikkeavuutta ja päihdeongelmia. Hoitavalta henkilökunnalta vaaditaan erityistä ammattitaitoa ja käytännön kokemusta, koska näiden pitkäaikaista hoitoa vaativien potilaiden kohdalla väkivaltaisuuden ennalta arvioiminen on vaikeaa ja väkivaltaisuus saattaa vaarantaa myös muiden potilaiden turvallisuutta. Lisäksi potilaiden vaikeahoitoisuus heijastuu hoitoyhteisöön ja saattaa aiheuttaa ristiriitoja hoitohenkilökunnan keskuudessa.

Mielentilatutkimukset, joiden suorituspaikan Terveydenhuollon oikeusturvakeskus määrää ja joiden kustannukset valtio maksaa sosiaali- ja terveysministeriön budjetista, ovat lisääntyneet valtion mielisairaaloissa. Mielentilatutkimuksista tehtiin valtion mielisairaaloissa vuonna 1994 lähes puolet ja loput suoritettiin kunnallisissa sairaaloissa ja vankeinhoitolaitoksen sairaaloissa. Mielentilatutkimusten osalta kehitystä voidaan pitää oikean suuntaisena ja tilannetta tyydyttävänä.

Valtion mielisairaaloiden hallinto on moniportainen ja hajanainen. Sosiaali- ja terveysministeriö hoitaa budjettiasiat, virkakehykset ja nimittää sairaaloiden yhteisen johtokunnan. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus (Stakes) tekee tulossopimukset sairaaloiden kanssa sekä vahvistaa sairaaloiden sairaansijamäärät, nimittää ylilääkärit ja määrää johtavat lääkärit. Valtion mielisairaaloiden yhteinen johtokunta nimittää johtavat viranhaltijat, tekee muita hallintopäätöksiä sekä johtaa ja valvoo sairaaloiden toimintaa. Lisäksi valtion mielisairaaloiden kiinteistöjen ja maa-alueiden hallinnasta vastaa valtiovarainministeriön alainen valtion kiinteistölaitos. Sairaalat ovat Stakesin maksupisteitä eivätkä itsenäisiä tilivirastoja.

3. Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

Ehdotetuilla säännösmuutoksilla pyritään kriminaalipotilaiden vaativan hoidon keskittämiseen heidän hoitonsa edellyttämiin sairaaloihin. Esityksen tavoitteena on lisätä kuntien osallistumista Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen oikeuspsykiatristen asioiden lautakunnan toimintaan ja valtion mielisairaaloiden hallintoon. Samalla lisättäisiin Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen valtuuksia kriminaalipotilaan hoidon aloittamissairaalan valinnassa. Sosiaali- ja terveysministeriö asettaisi sairaaloiden johtokunnat.

4. Esityksen vaikutukset

Ehdotetuilla muutoksilla ei ole merkittäviä vaikutuksia valtion tai kuntien talouteen.

5. Asian valmistelu

Valtion mielisairaaloiden tehtävistä ja tulevaisuudesta on keskusteltu yli vuosikymmenen ajan ja asiaa on selvitetty useissa eri työryhmissä (STM:n työryhmämuistiot 15:1984, 3:1989 ja monisteita 1995:3 sekä Stakesin työryhmämuistiot 1/1993 ja 3/1993).

Hallituksen esityksen perusteluissa eduskunnalle sosiaali- ja terveydenhuollon keskushallinnon uudelleenjärjestämistä koskevaksi lainsäädännöksi (HE 233/1990 vp) todetaan pyrkimys, ettei valtiolla olisi enää omia palvelujärjestelmään kuuluvia laitoksia. Ne on tarkoitus siirtää esimerkiksi kunnille, kuntayhtymille, yksityisille yhdistyksille tai säätiöille.

Vuoden 1996 valtion talousarvioesityksen käsittelyn yhteydessä valtiovarainvaliokunta viittasi mietinnössään (VaVM 50/1995 vp) valtion talousarvioesityksen perusteluihin, joiden mukaan ''Valtion mielisairaaloiden hallinnollisen aseman muuttamista koskevaa valmistelua jatketaan.'' Valiokunta totesi, että valiokunnan saaman selvityksen mukaan tarkoituksena on turvata Niuvanniemen ja Vanhan Vaasan sairaalan toiminnan jatkaminen valtion mielisairaaloina, mitä valiokunta piti oikeana lähtökohtana. Selvitystyö oli valiokunnan käsityksen mukaan rajattava koskemaan Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen valtuuksien lisäämistä kriminaalipotilaan hoitopaikan valinnassa. Lisäksi on mietinnön mukaan selvitettävä, voidaanko kuntien osallistumista oikeusturvakeskuksen oikeuspsykiatrisen lautakunnan ja valtion mielisairaaloiden hallintoon lisätä. Valiokunta piti myös tärkeänä, että valtion mielisairaaloiden henkilötyövuosikiintiötä tarkastellaan vuositasolla eikä päiväkohtaisesti.

Sosiaali- ja terveysministeriö asetti 6 päivänä maaliskuuta 1996 työryhmän, jonka jättämän muistion (STM 1996:14) pohjalta hallituksen esitys on laadittu. Työryhmän muistiosta saatiin lausunnot oikeusministeriöltä, valtiovarainministeriöltä, korkeimmalta hallinto-oikeudelta, valtion mielisairaaloilta, Stakesilta, Terveydenhuollon oikeusturvakeskukselta, Uudenmaan, Vaasan ja Pohjois-Savon sairaanhoitopiireiltä, lääninhallituksilta, Suomen lääkäriliitolta, Suomen Psykiatriyhdistykseltä, Suomen Kuntaliitolta, Suomen Mielenterveysseuralta, Terveyden- ja sosiaalihuoltoalan ammattijärjestöltä (Tehy), Valtion ja erityispalvelujen ammattilii- tolta (VAL) sekä Kunta-alan ammattiliitolta (KTV).

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1. Lakiehdotusten perustelut

1.1. Mielenterveyslaki

17 a §. Erityistason psykiatrinen sairaanhoito. Uudessa 17 a §:ssä ehdotetaan säädettäväksi kriminaalipotilaiden erityistason psykiatrisesta sairaanhoidosta. Säännöksen mukaan Terveydenhuollon oikeusturvakeskus määräisi sairaalan, jossa kriminaalipotilaan hoito aloitettaisiin. Tarkoituksena on, että hoito aloitettaisiin sairaalassa, joka on potilaan hoidon kannalta tarkoituksenmukainen. Terveydenhuollon oikeusturvakeskus arvioisi hoitoon määräämisen yhteydessä, missä sairaalassa on kyseisen potilaan hoidon edellyttämät valmiudet ja erityisasiantuntemus. Hoidon aloituspaikan valintaan tyytymätön potilas voi valittaa Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen mielenterveyslain 24 §:ssä tarkoitetun valituksen yhteydessä.

Hoidon tarpeen muuttuessa tai 3 momentin mukaisesti viimeistään kuuden kuukauden kuluttua hoidon aloittamisesta olisi kriminaalipotilaan hoitopaikka arvioitava uudelleen. Jos hoito on aloitettu valtion mielisairaalassa, olisi arviointi tehtävä yhteistyössä sen sairaanhoitopiirin kanssa, jonka alueelle potilaan kotikunta kuuluu. Potilaan oikeusturvan ja sairaanhoitopiirien kanssa tehtävän yhteistyön kannalta jo kuuden kuukauden kuluessa tapahtuvaa arviointia voidaan pitää perusteltuna, vaikka hoidolliset näkökohdat puoltaisivat pidempää arviointiaikaa. Ensimmäisen arvioinnin jälkeen valtion mielisairaalassa annettavan hoidon tarve on yleensä tarkoituksenmukaista arvioida samassa yhteydessä kuin potilaan hoidon jatkamisen tarve muutoinkin arvioidaan ja tarvittaessa neuvotella asiasta valtion mielisairaalan ja sairaanhoitopiirin kesken. Jos potilas on hoidossa sairaanhoitopiirin sairaalassa, olisi hoidon tarpeen muuttuessa potilas 2 momentin mukaisesti siirrettävä hoidon porrastuksen edellyttämään tarkoituksenmukaiseen hoitopaikkaan. Jos potilas katsoo, että hänen hoitonsa olisi järjestettävä muussa kuin siinä sairaalassa, jossa hänen hoitonsa on päätetty annettavaksi, hän voi tehdä asiasta muistutuksen sairaalan johtavalle lääkärille potilaan asemasta ja oikeuksista (785/92) annetun lain mukaisesti.

22 §. Rangaistukseen tuomitsematta jätetyn hoito hänen tahdostaan riippumatta. Säännöksen mukaan terveydenhuollon oikeusturvakeskus määräisi myös rangaistukseen tuomitsematta jätetyn hoidosta hänen tahdostaan riippumatta 17 a §:n mukaisesti.

1.2. Laki valtion mielisairaaloista

3 §. Muutosehdotuksen mukaan valtion mielisairaaloilla olisi omat johtokuntansa, joita koskevat tarkemmat säännökset annettaisiin asetuksella kuten nykyisinkin. Johtokuntien kokoonpano voisi käytännössä olla erilainen kummassakin sairaalassa. Asetuksella on tarkoitus säätää, että johtokunnissa olisi vähintään kuusi ja enintään kahdeksan jäsentä, joista yksi on henkilöstön keskuudestaan valitsema jäsen ja joista vähintään kahden tulee olla kuntien edustajia. Jäsenten enemmistön tulisi olla valtion edustajia. Tarkoituksenmukaista olisi, että johtokunnissa olisi yksi edustaja sosiaali- ja terveysministeriöstä, yksi Stakesista, yksi asianomaisesta lääninhallituksesta, yksi sen alueen sairaanhoitopiiristä, jossa sairaala sijaitsee, sekä yksi Suomen Kuntaliiton nimeämä edustaja. Muut jäsenet voisivat edustaa esimerkiksi yliopistoa, sairaalan sijaintikuntaa tai sairaaloiden suurimpia käyttäjäkuntia. Johtokunnissa tulisi olla myös oikeuspsykiatrista asiantuntemusta.

2. Tarkemmat säännökset ja määräykset

Ehdotettujen lainmuutosten lisäksi on tarkoitus antaa uusi asetus valtion mielisairaaloista sekä muuttaa Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksesta annettua asetusta. Asetusluonnokset ovat tämän esityksen liitteinä.

3. Voimaantulo

Lait ehdotetaan tuleviksi voimaan 1 päivänä kesäkuuta 1997. Tarkoitus on, että johtokunnat voitaisiin asettaa jo 1 päivästä huhti kuuta 1997 valmistelemaan sairaaloiden johtosääntöjä.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:

1.

Laki mielenterveyslain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 14 päivänä joulukuuta 1990 annetun mielenterveyslain (1116/90) 22 §:n 1 momentti, sellaisena kuin se on 27 päivänä marraskuuta 1992 annetussa laissa (1086/92), sekä

lisätään lakiin uusi 17 a § seuraavasti:


17 a §
Erityistason psykiatrinen sairaalahoito

Terveydenhuollon oikeusturvakeskus määrää rikoksesta syytetyn tahdosta riippumattoman hoidon aloittamisesta sairaalassa, jossa on potilaan hoidon edellyttämät valmiudet ja erityisasiantuntemus.


Potilaan hoidon tarpeen muuttuessa on 11 §:ssä tarkoitetun lääkärin ryhdyttävä viipymättä toimenpiteisiin potilaan siirtämiseksi hänen hoitonsa edellyttämään sairaalaan.


Valtion mielisairaalassa annettavan hoidon tarve on kuitenkin arvioitava viimeistään kuuden kuukauden kuluttua hoidon aloittamisesta yhteistyössä sen sairaanhoitopiirin kanssa, jonka alueeseen potilaan kotikunta kuuluu.


22 §
Rangaistukseen tuomitsematta jätetyn hoito hänen tahdostaan riippumatta

Jos Terveydenhuollon oikeusturvakeskus toteaa, että edellytykset mielentilan vuoksi rangaistukseen tuomitsematta jätetyn hoitoon määräämiseen hänen tahdostaan riippumatta ovat olemassa, Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen on määrättävä hänet hoitoon hänen tahdostaan riippumatta. Hoidon aloituspaikan määräämisestä, hoidossa pitämisestä ja hoidon jatkamisesta on voimassa, mitä 17 ja 17 a §:ssä säädetään.




Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.



2.

Laki valtion mielisairaaloista annetun lain 3 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan valtion mielisairaaloista 31 päivänä joulukuuta 1987 annetun lain (1292/87) Ã Ã― ―3 §, sellaisena kuin se on 17 päivänä tammikuuta 1991 annetussa laissa (78/91), seuraavasti:


3 §

Valtion mielisairaaloilla on asianomaisen ministeriön asettamat johtokunnat, joiden kokoonpanosta ja tehtävistä säädetään asetuksella.



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

Tämän lain mukaiset johtokunnat voidaan jo asettaa 1 päivästä huhtikuuta 1997.



Helsingissä 22 päivänä marraskuuta 1996

Tasavallan Presidentti
MARTTI AHTISAARI

Ministeri
Terttu Huttu-Juntunen

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.