Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry esitykseen

Puutteelliset hakuehdot

HE 212/1996
Hallituksen esitys eduskunnalle eräiden kuntien ympäristönsuojelun hallintoa koskevien säännösten muuttamisesta

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta annetun lain ja seitsemän muun lain säännöksiä kuntien ympäristönsuojeluhallinnon järjestämisestä ja tehtävien hoidosta.

Säännökset kuntien ympäristönsuojelutehtävien hoidon järjestämisestä yhdenmukaistettaisiin ja kunnan ympäristönsuojelu- tehtävät säädettäisiin kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen hoidettaviksi. Ympäristönsuojelutehtäviä koskeva toimivallan siirto lautakunnalta viranhaltijalle tehtäisiin mahdolliseksi vapaakuntakokeilun päättymisen jälkeenkin.

Lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan vuoden 1997 alusta.


YLEISPERUSTELUT

1. Johdanto

Kuntiin luotiin ympäristönsuojeluhallinto 1980-luvun jälkipuoliskolla. Vuonna 1986 voimaan tulleella lailla kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta (64/86) lähes 400 kuntaan perustettiin oma lautakunta ympäristönsuojeluasioita varten. Samoin kunnat perustivat virkoja ympäristönsuojelutehtäviin.

Vapaakuntakokeilu muutti tilannetta vuodesta 1989, jolloin kunnat saivat uusia mahdollisuuksia tehtävien hoidon järjestämiseen myös ympäristönsuojelussa.

2. Nykytila

2.1. Lainsäädäntö ja käytäntö

Laki kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta velvoitti kaikki yli 3 000 asukkaan kunnat perustamaan ympäristönsuojeluasioille oman lautakunnan, ympäristönsuojelulautakunnan. Tätä pienemmissä kunnissa myös kunnanhallitus voi hoitaa lautakunnan tehtävät. Hallinnon järjestämisen tueksi luotiin suunnittelu- ja valtionosuusjärjestelmä, joka pohjautui sosiaali- ja terveydenhuollon vastaavaan järjestelmään. Juuri valtionosuusjärjestelmän ansiosta kunnat perustivat ympäristönsuojelun virkoja suurella innolla. Vuonna 1992, jolloin valtionosuusjärjestelmä uudistui laskennalliseksi, noin puolessa Suomen kuntia oli vähintään yksi päätoiminen viranhaltija ympäristönsuojelutehtävissä. Kaikkiaan valtionosuuteen oikeuttavia virkoja oli kunnissa vuonna 1992 noin 450.

Vuonna 1992 muutettiin lakia kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta siten, että ympäristönsuojelulautakunnan tehtävät on mahdollista järjestää hoidettavaksi hyvin vapaasti. Kunnanvaltuusto voi päättää, että ympäristönsuojelulautakunnan tehtävät hoitaa kunnan muu lautakunta. Alle 3 000 asukkaan kunnassa myös kunnanhallitus voi edelleen hoitaa ympäristönsuojelulautakunnan tehtävät. Kunnat voivat järjestää ympäristönsuojelutehtävien hoidon myös yhteistoiminnassa.

Jo ennen vuoden 1992 lainmuutosta kunnat olivat saaneet uusia mahdollisuuksia järjestellä ympäristöasioiden hoitoa. Keskeinen merkitys oli käytännössä vuoden 1989 alussa alkaneella vapaakuntakokeilulla.

Vapaakuntakokeilun vapaakunniksi valtioneuvosto valitsi 56 kuntaa ja lisäksi hallinnon kokeiluun ilmoittautui helmikuun loppuun 1992 mennessä 245 kuntaa ja kaksi kuntayhtymää. Koska hallinnon kokeiluun ilmoittautumiselle ei asetettu määräaikaa, on edellä mainitun päivämäärän jälkeenkin kokeiluun liittynyt uusia kuntia.

Vapaakunnat ja hallinnon kokeilukunnat ja -kuntayhtymät ovat voineet vapaakuntakokeilusta annetun lain (718/88) ja vapaakunnan oikeudesta poiketa eräistä säännöksistä ja määräyksistä annetun lain (592/89) nojalla muun muassa järjestää hallintoaan pysyvän lainsäädännön säännöksistä poiketen. Lakisääteisiä tehtäväkokonaisuuksia on myös voitu jakaa.

Jo ennen lakisääteistä kuntien ympäristönsuojelun hallintoa kunnille oli säädetty päätös- ja valvontatehtäviä myös jätehuoltolaissa (673/78) ja ilmansuojelulaissa (67 /82). Kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta annetun lain tullessa voimaan siirtyivät aiemmin vesilautakunnalle kuuluneet tehtävät ympäristönsuojelulautakunnalle. Kuntien ympäristöhallinnon vahvistumisen myötä kunnille on säädetty uusia ympäristönsuojelutehtäviä esimerkiksi meluntorjunnassa ja luonnonsuojelussa.

Vuonna 1988 voimaan tulleen meluntorjuntalain (382/86) toimeenpanossa kunnilla on keskeinen rooli. Vuonna 1992 kunnat saivat lisää päätös- ja valvontatehtäviä ympäristölupa-asioissa ympäristölupamenettelylailla (735/91). Jätehuollon tehtävät uudistuivat vuonna 1994 voimaan tulleella jätelailla (1072/93), jolla kumottiin aiempi jätehuoltolaki.

Kunnalle kuuluvat ympäristönsuojelutehtävät on annettu nimenomaisesti ympäristönsuojelulautakunnan hoidettaviksi vesilaissa (264/61), meluntorjuntalaissa (382/87), jätelaissa ja maastoliikennelaissa (1710/95). Ympäristölupamenettelylain mukaan ympäristölupaviranomainen on kunnan määräämä lautakunta. Ilmansuojelulain 1 päivänä huhtikuuta 1996 voimaan tulleen muutoksen jälkeen kunnan tehtävät hoitaa kunnan ilmansuojelutehtäviä hoitava viranomainen.

Ympäristönsuojelulaeissa kunnalle kuuluvat tehtävät on eräitä harvoja poikkeuksia lukuunottamatta säädetty lautakunnan hoidettavaksi. Viranhaltijalle eräitä tehtäviä on annettu vain meluntorjuntalain 16 §:ssä (määräysten antaminen ilmoituksen johdosta), jätelain 54 §:ssä (tarkastusoikeus) ja ilmansuojelulain 18 §:ssä (tarkastukset ja niihin liittyvät tutkimukset). Lisäksi muun muassa jätelaissa ja luonnonsuojelulaissa (71/23) eräitä tehtäviä on säädetty kunnan hoidettavaksi, jolloin kunta voi itse päättää tehtävän hoidon järjestämisestä.

Vapaakuntalainsäädäntö on mahdollistanut tehtävien delegoinnin viranhaltijalle myös ympäristönsuojeluasioissa. Vapaakuntakokeilusta koottujen tietojen mukaan (Ympäristöministeriön hallinnonala vapaakuntakokeilussa, muistio 1/91) kunnat ovat delegoineet viranhaltijoille erityisesti kiinteistöjen jätehuoltosuunnitelmien tarkistamisen (tehtävä on nyttemmin kumottu jätelailla), meluntorjuntalain 13 §:n mukaisten ilmoitusten käsittelyn ja vesilain 10 luvun 3 §:ssa tarkoitetun päätöksen tekemisen jätevesien johtamisesta ojaan.

2.2. Nykytilan arviointi

Laki kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta on ollut voimassa 10 vuotta. Tänä aikana toimintaympäristö ja toimintaedellytykset myös kunnissa ovat voimakkaasti muuttuneet. Vuonna 1994 tuli voimaan uusi kuntalaki (365/95), johon koottiin kuntien hallintoa koskevat perussäännökset. Tämän johdosta osa kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta annetun lain säännöksistä on tullut tarpeettomiksi.

Ympäristönsuojelun erityislainsäädäntö on täydentynyt ja uudistunut kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta annetun lain voimassaoloaikana. Erityislainsäädännön kuntien tehtävien hoitoa koskevat säännökset ovat terminologisesti epäyhtenäisiä.

Lautakuntarakenne on muuttunut kunnissa vapaakuntakokeilun annettua siihen mahdollisuudet. Osittain taloudellisen laman seurauksena kunnat ovat yhdistäneet samaan lautakuntaan useita tehtäväkokonaisuuksia. Lautakuntia, joissa hoidettaisiin yksinomaan ympäristönsuojelun lakisääteisiä tehtäviä, on vähän. Valtaosassa kuntia ympäristönsuojelutehtävät on yhdistetty toisen toimialan tehtävien kanssa kuten ympäristöterveydenhuollon ja rakennusvalvonnan kanssa.

Kunnat ovat aktiivisesti hyödyntäneet vapaakuntakokeilun tuomia mahdollisuuksia järjestää ympäristönsuojeluasioiden hoito. Innokkaimmin kunnat ovat käyttäneet delegointimahdollisuuksia, joista saadut kokemukset ovat olleet pääosin positiivisia. Vapaakuntakokeilun on tarkoitus loppua tämän vuoden lopussa, mihin mennessä muutokset erityislainsäädäntöön on saatava voimaan, jotta tehtävien hoito voi jatkua tarkoituksenmukaisella tavalla.

3. Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

3.1. Tavoitteet ja keinot niiden saavuttamiseksi

Esityksen tavoitteena on selkeyttää ympäristönsuojeluasioiden hallinnon järjestämistä kunnissa yhdenmukaistamalla tehtävien hoidon organisointia koskevat eri lakien säännökset.

Kuntien hallinnon järjestämistä koskevan yleislain, kuntalain, kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta annetun lain ja ympäristönsuojelun erityislakien suhdetta ehdotetaan selkiytettäväksi. Pääsääntöisesti kuntalain säännöksiä sovellettaisiin ympäristönsuojelun hallintoon. Kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta annetusta laista poistettaisiin kuntalain kanssa päällekkäiset säännökset. Kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta annettu laki on edelleen tarpeen säilyttää ympäristönsuojelun hallinnon yleislakina. Kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta annetulla lailla kunnan ympäristönsuojelun tehtävistä muodostettaisiin hallinnollinen kokonaisuus, joka olisi hoidettava samassa toimielimessä. Kunnalla säilyisi edelleen laajat mahdollisuudet järjestää ympäristönsuojeluasioiden hoito.

Esityksen tavoitteena on lisäksi mahdollistaa vapaakuntakokeilussa myönteiseksi koettujen järjestelyjen jatkuminen vapaakuntakokeilun päätyttyäkin.

Vapaakuntakokeilun kokemusten pohjalta ehdotetaan kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta annettuun lakiin säännöksiä toimivallan siirrosta, mikä mahdollistaa nykyistä laajemmin tehtävien siirron lautakunnalta viranhaltijalle. Järjestely parantaa kuntien mahdollisuuksia luoda järkevä työnjako lautakunnan ja viranhaltijan välille. Tehtävädelegointien ansiosta lautakunta voi keskittyä laaja-alaisempiin ympäristöpoliittisiin kysymyksiin.

3.2. Keskeiset ehdotukset

Kuntien ympäristönsuojelun hallinnon järjestämistä koskevat säännökset yhdenmukaistettaisiin kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta annetussa laissa, meluntorjuntalaissa, jätelaissa, ilmansuojelulaissa, maastoliikennelaissa ja vesilaissa. Kuntien ympäristönsuojelun järjestämistä koskevat yleissäännökset säilyisivät edelleen kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta annetussa laissa. Ympäristönsuojelulautakunta ehdotetaan korvattavaksi termillä kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. Kunta määräisi sen, mikä toimielin toimii kunnan ympäristönsuojeluviranomaisena. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisena ei kuitenkaan voisi toimia kunnanhallitus muissa kuin alle 3 000 asukkaan kunnissa.

Kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta annetun lain säännöksiä on tulkittu siten, että laissa säädetty tehtäväkokonaisuus on hoidettava yhdessä lautakunnassa. Vapaakuntakokeilun päättymisen jälkeen on tarkoituksenmukaista keskittää keskeisten ympäristönsuojelutehtävien hoito kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Kunnilla olisi joka tapauksessa varsin laajat mahdollisuudet järjestää ympäristönsuojeluviranomaisen tehtävät. Siinäkin tapauksessa, että kunta antaisi ympäristönsuojeluviranomaisen tehtävät kuntien yhteistoimintana hoidettaviksi, kuuluu kunnalle edelleenkin vastuu ympäristönäkökohtien huomioon ottamisesta kunnan toiminnassa. Kunta voi edelleenkin hankkia hallinnon ulkopuolelta ympäristönsuojelun asiantuntijapalveluita.

Vapaakuntakokeilussa kunnat käyttivät tehokkaasti hyväkseen mahdollisuutta delegoida viranhaltijalle ympäristönsuojelulautakunnalle laissa säädettyjä tehtäviä. Kokemukset delegoinneista ovat olleet pääsääntöisesti myönteisiä. Myös vapaakuntakokeilun jälkeen toimivallan siirto lautakunnalta viranhaltijalle pitäisi olla mahdollista ympäristönsuojelutehtävissä. Lakiin kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta tulisi sisällyttää yleissäännös delegointimahdollisuudesta.

4. Esityksen vaikutukset

4.1. Taloudelliset vaikutukset

Esityksellä ei ole taloudellisia vaikutuksia.

4.2. Organisaatio- ja henkilöstövaikutukset

Esityksellä ei ole olennaisia organisaatio- tai henkilöstövaikutuksia.Toimivallan siirtoa koskevat säännösmuutokset mahdollistavat tarkoituksenmukaisen työnjaon kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen ja viranhaltijoiden välillä.

4.3. Ympäristövaikutukset

Esityksen tavoitteena on tehostaa ympäristönsuojelua selkeyttämällä hallinnon järjestelyjä.

5. Asian valmistelu

5.1. Valmisteluvaiheet ja -aineisto

Esitys perustuu ympäristöministeriön 18 päivänä lokakuuta 1995 asettaman työryhmän ehdotukseen. Työryhmässä on ollut ympäristöministeriön lisäksi sisäasiainministeriön, Suomen Kuntaliiton ja Ympäristönsuojeluviranhaltijat ry:n edustus.

5.2. Lausunnot

Työryhmän ehdotuksista järjestettiin kuulemistilaisuus keskeisille ministeriöille ja eräille muille yhteistyötahoille. Kuultavat tahot kannattivat vapaakuntakokeilun mahdollistamien järjestelyjen siirtämistä ympäristönsuojelulainsäädäntöön. Ympäristöministeriö on myös varannut oikeusministeriölle, sisäasiainministeriölle, valtiovarainministeriölle, maa- ja metsätalousministeriölle, sosiaali- ja terveysministeriölle, alueellisille ympäristökeskuksille, Suomen Kuntaliitolle ja eräille järjestöille mahdollisuuden esittää kommentteja ehdotuksen johdosta.

6. Riippuvuus muista esityksistä

Ympäristöministeriön asettama ympäristölupatoimikunta on valmistellut ympäristönsuojelun lupa- ja valvontajärjestelmien yhtenäistämiseksi ehdotuksen (komiteanmietintö 1996:11 ja 12), joka koskee myös kunnan tehtäviä. Toimikunta ehdottaa säädettäväksi ympäristönsuojelulain, jolla kumottaisiin ilmansuojelulaki ja meluntorjuntalaki sekä muutettaisiin jätelakia ja vesilakia. Lakiehdotusten on tarkoitus tulla voimaan viimeistään vuonna 1999.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1.1. Laki kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta

1 §. Säännöstä ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että siinä mainittaisiin myös viranomaistehtävien hoito.

3 §. Kunnan ympäristönsuojelun valvomista ja edistämistä koskevaa tehtävää ehdotetaan muutettavaksi siten, että kunnan olisi turvattava asukkaille elinympäristö, joka olisi terveellisen, viihtyisän ja virikkeitä antavan lisäksi luonnontaloudellisesti kestävä. Lisäys olisi yhdenmukainen kuntalakiin sisältyvän kestävän kehityksen edistämistavoitteen kanssa.

2 luvun otsikko ja 5 §. Lain 2 luvun ja 5 §:n otsikko ehdotetaan muutettavaksi siten, että ympäristönsuojelulautakunta korvattaisiin termillä kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. Pykälän 1 momentin mukaan kunta määräisi siitä, mikä toimielin hoitaisi ympäristönsuojeluviranomaisen tehtävät. Käytännössä vain harvoissa kunnissa on enää lautakunta, joka hoitaa pelkästään ympäristönsuojelun lakisääteisiä tehtäviä. Ympäristönsuojelutehtävät hoidetaan valtaosassa kuntia lautakunnissa, joihin on yhdistetty ympäristönsuojelun lisäksi muun toimialan, kuten ympäristöterveydenhuollon ja rakennusvalvonnan tehtäviä. Noin 30 % kunnista hoidetaan tehtävät kuntien välisenä yhteistyönä. Kunnanhallitus voisi edelleen hoitaa ympäristönsuojeluviranomaisen tehtävät alle 3 000 asukkaan kunnissa. Ympäristönsuojelulautakunta korvattaisiin vastaavasti kunnan ympäristönsuojeluviranomainen -termillä myös lain 6, 10 ja 11 §:ssä.

Lisäksi 5 §:n rakennetta ehdotetaan selkeytettäväksi. Säännökseen lisättäisiin viittaus kuntalain säännöksiin yhteistoiminnan järjestämisestä.

Pykälän nykyisessä 3 momentissa säädetään jaostojen asettamisesta. Uusi kuntalaki teki säännöksen tarpeettomaksi, mistä syystä uudessa 3 momentissa viitattaisiin laajemminkin kuntalain säännöksiin.

6 §. Säännöksessä ehdotetaan nykyinen vanhentunut lainsäädäntöluettelo korvattavaksi yleismaininnalla lakisääteisistä tehtävistä.

Pykälän mukaiset valvonta- ja asiantuntijatehtävät olisi edelleen hoidettava yhdessä toimielimessä. Ympäristönsuojeluviranomaiselle kuuluvien tehtävien lisäksi kunnalle kuuluisi edelleen yleisvastuu ympäristönsuojelun huomioon ottamisesta kunnan toiminnassa.

7 §. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 7 §, jossa säädettäisiin toimivallan siirrosta. Vapaakuntakokeilusta saatujen myönteisten kokemusten perusteella toimivallan siirto toimielimeltä, käytännössä lautakunnalta, viranhaltijalle, olisi oltava mahdollista myös vapaakuntakokeilun päättymisen jälkeen. Kuntalain toimivallan siirtämistä koskevien periaatteiden mukaisesti valtuusto voisi antaa ympäristönsuojeluviranomaiselle oikeuden siirtää toimivaltaansa alaiselleen viranhaltijalle. Tämä valtuuston päätös voisi koskea kokonaista tehtäväryhmää tai se voisi rajoittua tiettyihin asioihin. Delegoitavia asioita koskisi sama rajoitus kuin kuntalaissa eli hallinnollisen pakon käyttöä ei voitaisi delegoida viranhaltijalle. Muilta osin delegointirajoituksista säädettäisiin erityislaeissa.

Jos toimivaltaa siirrettäisiin viranhaltijalle, sovellettaisiin tähän pykälän 2 momentin mukaan säännöksiä, jotka koskevat tehtäviä muutoin hoitavaa viranomaista, päätöksen täytäntöönpanoa ja muutoksenhakua.

10 §. Pykälän sanamuotoa ehdotetaan selkeytettäväksi. Yhteistyövelvoite säilyisi sisällöllisesti entisellään.

11 §. Pykälässä korvattaisiin ympäristönsuojelulautakunta kunnan ympäristönsuojeluviranomainen -termillä.

Siirtymäsäännöksen mukaan kunnan ympäristönsuojeluviranomaista koskisivat ne tehtävät, jotka lainsäädännössä on säädetty tai muutoin on määrätty ympäristönsuojelulautakunnan hoidettavaksi.

1.2. Ympäristölupamenettelylaki

5 a §. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi säännös, joka mahdollistaisi toimivallan siirron lautakunnalta viranhaltijalle. Säännös on yhdenmukainen kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta annettuun lakiin ehdotettavan, muita ympäristönsuojelutehtäviä koskevan delegointisäännöksen kanssa.

17 §. Maksusäännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että ympäristölupien käsittelystä perittävän maksun perusteet määräisi kunta nykyisin mainitun kunnanvaltuuston sijasta. Tällöin kunta voisi itse päättää siitä, mikä toimielin vahvistaa maksutaksan.

1.3. Jätelaki

3 §:n 1 momentin 12 kohta, 21 §:n 1 ja 2 momentti, 22 §:n 3 momentti, 38 §:n 1 momentti, 43:n §:n 2 momentti, 55 §, 58 §:n 1 momentti, 59 §:n 1 momentti ja 65 §. Voimassa olevan lain 38 §:ssä säädetään kunnalle kuuluvat tehtävät kunnan ympäristönsuojelulautakunnan hoidettaviksi. Ympäristönsuojelulautakunta ehdotetaan korvattavaksi kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta annetussa laissa tarkoitetulla kunnan ympäristönsuojeluviranomaisella. Vastaavat muutokset aiheutuisivat 3 §:n 1 momentin 12 kohtaan, 21 §:n 1 ja 2 momenttiin, 22 §:n 3 momenttiin, 43 §:n 2 momenttiin, 55 §:ään, 58 §:n 1 momenttiin, 59 §:n 1 momenttiin ja 65 §:ään.

66 § 1, 2 ja 4 momentti. Pykälän 1 momentti ehdotetaan saatettavaksi ajantasalle viittaamalla hallintolainkäyttölakiin (586/96). Samoin 2 momentin viittaus kumottuun kunnallislakiin korvattaisiin viittauksella kuntalakiin. Pykälän 4 momentissa ehdotetaan ympäristönsuojelulautakunta korvattavaksi ilmaisulla kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. Ympäristönsuojelua koskevien tavoitteiden toteutumisen turvaamiseksi on momentissa edelleenkin tarpeen säätää valituskiellosta vaikkakin uudessa hallintolainkäyttölaissa lähtökohtana on yleisen valitusoikeuden periaate.

1.4. Meluntorjuntalaki

5 §:n 2 momentti, 11 §:n 2 momentti, 13 §:n 1 momentti, 15 §:n 1 momentti, 17 §:n 1 momentti, 18 § ja 22 §:n 1 ja 2 momentti. Meluntorjuntalaki säätää kunnalle kuuluvat meluntorjuntalain mukaiset tehtävät ympäristönsuojelulautakunnan hoidettavaksi. Ympäristönsuojelulautakunta ehdotetaan korvattavaksi kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta annetussa laissa tarkoitetulla kunnan ympäristönsuojeluviranomaisella. Tästä aiheutuu muutokset 5 §:n 2 momenttiin, 11 §:n 2 momenttiin, 13 §:n 1 momenttiin, 15 §:n 1 momenttiin, 17 §:n 1 momenttiin, 18 §:ään ja 22 §:n 1 ja 2 momenttiin.

11 §. Voimassa olevan lain mukaan kunnan meluntorjuntaohjelma käsitellään soveltuvilta osin kuntasuunnitelman yhteydessä. Uudessa kuntalaissa luovuttiin kuntasuunnitelmasta, mistä syystä säännös saatetaan ajantasalle. Meluntorjuntaohjelma voitaisiin viedä tarvittaessa valtuustoon hyväksyttäväksi tai sen voisi hyväksyä myös sen määräämä toimielin.

16 §. Koska lakiin kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta ehdotetaan yleissäännöstä toimivallan siirrosta monijäseniseltä toimielimeltä viranhaltijalle, ehdotetaan meluntorjuntalain 16 § kumottavaksi tarpeettomana.

24 §. Säännös saatetaan ajantasalle ottamalla huomioon 1 päivänä joulukuuta 1996 voimaan tuleva hallintolainkäyttölaki.

25 §. Pykälän rakennetta selkeytetään vastaamaan ilmansuojelulain vastaavaa säännöstä.

1.5. Ilmansuojelulaki

4 §:n 2 momentti, 5 §:n 1 momentti, 8 §, 17c §, 18 §:n 1 momentti, 19 §, 21a §:n 1 momentti ja 22 §:n 1 momentti. Lain 4 §:ään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jolloin nykyinen 2 momentti siirtyisi 3 momentiksi. Uudessa 2 momentissa säädettäisiin ilmansuojelulain mukaiset kunnalle kuuluvat tehtävät, lukuunottamatta 7a §:n mukaista määräysten antamista, kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta annetussa laissa tarkoitetun kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen hoidettavaksi. Tästä aiheutuva muutos tehtäisiin myös 5 §:n 1 momenttiin, 8 §:ään, 17c §:ään, 18 §:n 1 momenttiin, 19 §:ään, 21a §:n 1 momenttiin ja 22 §:n 1 momenttiin.

1.6. Maastoliikennelaki

14 §:n 2 momentti, 15 §:n 1 momentti, 22 §:n 2 momentti, 23 §:n 1 momentti, 30 §:n 1 ja 2 momentti ja 32 §:n 1 momentti. Maastoliikennelaissa kunnan ympäristönsuojelulautakunnan hoidettavaksi on säädetty tehtäviä, jotka koskevat moottorikelkkareittejä, luvan myöntämistä kilpailuihin ja harjoituksiin sekä yleistä valvontaa. Lain 14 §:n 2 momenttia, 15 §:n 1 momenttia, 22 §:n 2 momenttia, 23 §:n 1 momenttia, 30 §:n 1 ja 2 momenttia ja 32 §:n 1 momenttia ehdotetaan muutettaviksi siten, että ympäristönsuojelulautakunta-termi korvattaisiin kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta annetussa laissa tarkoitetulla kunnan ympäristönsuojeluviranomaisella.

1.7. Ulkoilulaki

26 §. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi säännös, joka mahdollistaisi toimivallan siirron kunnan leirintäalueviranomaiselta viranhaltijalle. Säännös on yhdenmukainen kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta annettuun lakiin ehdotettavan, muita ympäristönsuojelutehtäviä koskevan delegointisäännöksen kanssa.

1.8. Vesilaki

20 luvun otsikko ja 1 §. Kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta annetun lain voimaantulon yhteydessä korvattiin vesilautakunta ympäristönsuojelulautakunnalla. Tätä säännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että ympäristönsuojelulautakunnan tilalle tulisi kunnan ympäristönsuojeluviranomainen.

20 luvun 2 §:n 2 momentti. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jolloin nykyiset 2 ja 3 momentit siirtyisivät 3 ja 4 momenteiksi. Vesilain mukaisista lautakunnalle kuuluvista tehtävistä vapaakuntakokeilussa on delegoitu viranhaltijalle ylivoimaisesti eniten (113 kunnassa) vesilain 10 luvun 3 §:n mukaista tehtävää eli jätevesien ojaan johtamisesta päättämistä. Kokemukset delegoinnista ovat olleet myönteisiä. Tarkoituksenmukaista on, että viranhaltija voi ratkaista jätevesien ojaan johtamista koskevat asiat myös vapaakuntakokeilun päättymisen jälkeen.

20 luvun 8 §:n 1 momentti. Voimassa oleva vesilaki mahdollistaa eräiden tehtävien delegoinnin lautakunnan jäsenen hoidettavaksi. Säännös on syntynyt aikana, jolloin ei ollut vielä lakisääteistä kuntien ympäristöhallintoa eikä ympäristönsuojelun virkoja. Säännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että lautakunnan jäsenen tilalle tulisi viranhaltija.

20 luvun 10 §. Pykälän viittaus kuntien hallinnon yleislakiin, uuteen kuntalakiin saatetaan ajantasalle. Kuntalain 50 §:n 1 momentin 10 kohdan mukaan kunnan hallintosäännössä määrätään asiakirjoista perittävistä lunastuksista.

2. Tarkemmat säännökset ja määräykset

Termin kunnan ympäristönsuojeluviranomainen käyttöönotosta aiheutuisi muutokset ympäristölupamenettelyasetukseen (772/92), jäteasetukseen (1390/93), meluntorjunta-asetukseen (169/88), ilmansuojeluasetukseen (716/82), vesiasetukseen (282/62) ja vesien suojelua koskevista ennakkotoimenpiteistä annettuun asetukseen (283/62).

3. Voimaantulo

Lait ehdotetaan tuleviksi voimaan 1 päivänä tammikuuta 1997.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:

1.

Laki kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta annetun lain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta 24 päivänä tammikuuta 1986 annetun lain (64/86) 1 ja 3 §, 2 luvun otsikko, 5 §, 6 §:n otsikko, johdantokappale ja 1 kohta sekä 10 ja 11 §, näistä 5 § sellaisena kuin se on osittain muutettuna 19 päivänä huhtikuuta 1991 annetulla lailla (729/91), sekä

lisätään lakiin siitä 3 päivänä elokuuta 1992 annetulla lailla kumotun 7 §:n tilalle uusi 7 § seuraavasti:

1 §
Soveltamisala

Kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta ja viranomaistehtävien hoidosta säädetään tässä laissa. Kuntien ympäristönsuojelun tehtävistä ja niiden hoidosta on lisäksi voimassa, mitä niistä muualla laissa erikseen säädetään.

3 §
Kunnan tehtävät

Kunnan tulee alueellaan valvoa ja edistää ympäristönsuojelua siten, että luontoa ja muuta ympäristöä suojelemalla, hoitamalla ja kehittämällä turvataan kunnan asukkaille terveellinen, viihtyisä ja virikkeitä antava sekä luonnontaloudellisesti kestävä elinympäristö.

2 luku

Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen

5 §
Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen

Ympäristönsuojeluviranomaisen tehtävät hoitaa kunnan määräämä toimielin (kunnan ympäristönsuojeluviranomainen), jona ei kuitenkaan voi toimia kunnanhallitus.

Kunnanvaltuusto voi kuitenkin antaa kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tehtävät kunnanhallituksen hoidettaviksi, jos kunnan asukasluku vuoden ensimmäisenä päivänä on alle 3 000. Tehtävien hoito voidaan järjestää myös kuntien yhteistoimintana siten kuin kuntalain (365/95) 2 §:ssä ja 10 luvussa säädetään.

Muilta osin ympäristönsuojelun hallinnon järjestämisessä noudatetaan kuntalain säännöksiä.

6 §
Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tehtävät

Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tehtävänä on ympäristönsuojelun valvomiseksi ja edistämiseksi kunnassa:

1) huolehtia sen hoidettaviksi laissa tai sen nojalla säädetyistä tai määrätyistä tehtävistä;


7 §
Toimivallan siirtäminen

Kunnanvaltuusto voi antaa kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle oikeuden siirtää toimivaltaansa edelleen alaiselleen viranhaltijalle, jollei laissa erikseen toisin säädetä. Toimivaltaa ei kuitenkaan voida siirtää viranhaltijalle asiassa, joka sisältää hallinnollisen pakon käyttämistä.

Viranhaltijaan, jonka hoidettavaksi on 1 momentin nojalla annettu tehtäviä, sovelletaan, mitä näitä tehtäviä muutoin hoitavasta viranomaisesta ja muutoksenhausta sen päätöksiin säädetään.

10 §
Yhteistyövelvoite

Kunnan viranomaisten on ympäristönsuojelua koskevissa asioissa oltava keskenään yhteistyössä.

Jos kunnan viranomaisen käsiteltävänä olevalla asialla on olennainen merkitys ympäristönsuojelun kannalta, kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi asiassa.

11 §
Oikeus saada tietoja

Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisella on oikeus saada kunnan ja valtion viranomaisilta tehtäviensä hoidon kannalta tarpeellisia tietoja, jollei salassapitovelvollisuutta koskevista säännöksistä muuta johdu.


Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 1997.

Mitä muutoin on säädetty ympäristönsuojelulautakunnan tehtävistä, koskee tämän lain tultua voimaan vastaavasti kunnan ympäristönsuojeluviranomaista, jollei tästä laista muuta johdu taikka erikseen toisin säädetä.


2.

Laki ympäristölupamenettelylain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 19 päivänä huhtikuuta 1991 annetun ympäristölupamenettelylain (735/91) 17 § sekä

lisätään uusi 5 a § seuraavasti:

5 a §
Toimivallan siirtäminen

Kunnanvaltuusto voi antaa kunnan ympäristölupaviranomaiselle oikeuden siirtää toimivaltaansa edelleen alaiselleen viranhaltijalle. Toimivaltaa ei kuitenkaan voida siirtää viranhaltijalle asiassa, joka sisältää hallinnollisen pakon käyttämistä.

Viranhaltijaan, jonka hoidettavaksi on 1 momentin nojalla annettu tehtäviä, sovelletaan, mitä kunnan ympäristölupaviranomaisesta ja muutoksenhausta sen päätöksiin säädetään.

17 §
Maksut

Valtion viranomaisten ympäristölupaan liittyvien suoritteiden maksullisuudesta säädetään valtion maksuperustelaissa (150/92). Kunnalle tämän lain mukaan aiheutuvista kustannuksista voidaan periä kunnalle maksu kuntalain (365/95) mukaisesti vahvistettavien perusteiden mukaan.


Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 1997.


3.

Laki jätelain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 3 päivänä joulukuuta 1993 annetun jätelain (1072/93) 3 §:n 1 momentin 12 kohta, 21 §:n 1 ja 2 momentti, 22 §:n 3 momentti, 38 §:n 1 momentti, 43 §:n 2 momentti, 55 §, 58 §:n 1 momentti, 59 §:n 1 momentti, 65 § ja 66 §:n 1, 2 ja 4 momentti, näistä 3 §:n 1 momentin 12 kohta, 21 §:n 2 momentti, 58 §:n 1 momentti, 59 §:n 1 momentti, 65 § ja 66 §:n 4 momentti sellaisina kuin ne ovat 24 päivänä tammikuuta 1995 annetussa laissa (63/95), seuraavasti:

3 §
Määritelmät

Tässä laissa tarkoitetaan:

12) valvontaviranomaisella alueellista ympäristökeskusta ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaista sekä muutakin viranomaista siltä osin kuin sille on annettu tässä laissa tai sen nojalla säädettyjä tai määrättyjä valvontatehtäviä.


21 §
Roskaantuneen alueen puhdistamisesta määrääminen

Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi määrätä roskaajan tai muun puhdistamiseen velvollisen puhdistamaan roskaantuneen alueen.

Jos roskaajaa ei saada selville tai tavoiteta tai jos roskaaja laiminlyö puhdistamisvelvollisuutensa eikä kysymys ole 20 §:n 2 momentissa tarkoitetusta alueesta, kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi määrätä alueen haltijan puhdistamaan roskaantuneen alueen, edellyttäen ettei puhdistamisvelvollisuutta ole pidettävä kohtuuttomana. Jos kysymys on kunnan hallinnassa olevasta alueesta, alueellinen ympäristökeskus voi määrätä kunnan puhdistamaan roskaantuneen alueen.


22 §
Maaperän saastuttamiskielto ja saastumisesta ilmoittaminen

Jos maaperä saastuu, on sen, jonka toiminnasta saastuminen on aiheutunut, ilmoitettava siitä viipymättä kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle.

38 §
Kunnan viranomaiset

Kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta annetussa laissa (64/86) tarkoitettu kunnan ympäristönsuojeluviranomainen valvoo tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamista kunnassa.


43 §
Poikkeukset velvollisuudesta hakea jätelupaa

llman jätelupaa saa myös laitos- tai ammattimaisesti hyödyntää tai käsitellä jätettä koeluonteisesti tällaisen toiminnan vaikutusten, käyttökelpoisuuden tai muun näihin rinnastettavan seikan selvittämiseksi. Koeluonteisesta toiminnasta on ilmoitettava hyvissä ajoin ennen sen aloittamista kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle, joka voi tarvittaessa antaa toimintaa koskevia määräyksiä tai ohjeita terveys- tai ympäristövaaran tai -haitan ehkäisemiseksi taikka kieltää tällaisen toiminnan.

55 §
Poikkeukselliset tilanteet

Jos jätteestä aiheutuu välitöntä ja ilmeistä vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle tai jos jätettä syntyy onnettomuuden, tuotantohäiriön tai muun niihin rinnastettavan tilanteen tai kertaluonteisen toimen johdosta siten, että se edellyttää erityisiä toimia jätehuollossa, on jätteen haltijan viivytyksettä ilmoitettava siitä kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle.

Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi antaa 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa jätettä ja jätehuoltoa koskevia määräyksiä taikka, jos kysymys on vakavaa vaaraa tai haittaa aiheuttavasta toiminnasta, määrätä toiminnan keskeytettäväksi taikka toimintaa rajoitettavaksi tai muutettavaksi siten, että se täyttää tässä laissa ja sen nojalla säädetyt ja määrätyt vaatimukset. Jos kysymys on välitöntä ja ilmeistä vaaraa tai haittaa aiheuttavasta tilanteesta taikka hätätilanteesta, voi kunnan ympäristönsuojeluviranomainen määrääminsä ehdoin hyväksyä myös tarpeellisen väliaikaisen poikkeamisen tämän lain tai sen nojalla annetuista säännöksistä tai määräyksistä.

Jos asia ei siedä viivytystä, on kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen määräämällä viranhaltijalla oikeus antaa 2 momentissa tarkoitettu määräys, jota on heti noudatettava. Viranhaltijan on tällöin viivytyksettä saatettava asia kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen päätettäväksi.

58 §
Uhkasakko sekä teettämis- ja keskeyttämisuhka

Suomen ympäristökeskus, alueellinen ympäristökeskus tai kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi tehostaa tämän lain tai sen nojalla annetun säännöksen tai määräyksen taikka jätteensiirtoasetuksen perusteella antamaansa kieltoa tai määräystä uhkasakolla tai uhalla, että tekemättä jätetty toimenpide teetetään laiminlyöjän kustannuksella tai että toiminta keskeytetään tai kielletään.


59 §
Asian vireille saattaminen

Haittaa kärsivällä henkilöllä on oikeus saattaa tämän lain 21 ja 24 §:ssä sekä 57 §:n 1 momentissa tarkoitettua kieltoa tai määräystä, uhkasakkoa taikka teettämis- tai keskeyttämisuhkaa koskeva asia vireille kunnan ympäristönsuojeluviranomaisessa tai alueellisessa ympäristökeskuksessa, jos vireillepanon tarkoituksena on ympäristön pilaantumisen, roskaantumisen tai maaperän saastumisen ehkäiseminen taikka pilaantuneen, roskaantuneen tai saastuneen alueen puhdistaminen.


65 §
Teettämisuhan kohteena olevan irtaimen omaisuuden myynti

Jos irtaimeen omaisuuteen kohdistuva teettämisuhka on määrätty täytäntöönpantavaksi ja omaisuudella on rahallista arvoa, kunnan ympäristönsuojeluviranomaisella ja alueellisella ympäristökeskuksella on oikeus toimittaa tällainen omaisuus hyödynnettäväksi tai myydä se teettämisestä aiheutuvien kustannusten kattamiseksi. Mahdollinen ylijäämä on palautettava omistajalle.

66 §
Muutoksenhaku

Muutosta kunnan viranomaisen tämän lain nojalla antamaan päätökseen haetaan siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/96) säädetään.

Muutosta 17 §:ssä tarkoitettuja kunnallisia jätehuoltomääräyksiä ja 30 §:ssä tarkoitettua taksaa koskeviin päätöksiin haetaan kuitenkin siten kuin kuntalaissa (365/95) säädetään.


Suomen ympäristökeskuksen, alueellisen ympäristökeskuksen tai kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen 58 §:n 1 momentin nojalla tekemästä uhkasakon sekä teettämis-, keskeyttämis- tai kieltämisuhan asettamista koskevasta päätöksestä ei saa erikseen valittaa.


Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 1997.


4.

Laki meluntorjuntalain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan 3 päivänä huhtikuuta 1987 annetun meluntorjuntalain (382/87) 16 § sekä

muutetaan 5 §:n 2 momentti, 11 §:n 1 ja 2 momentti, 13 §:n 1 momentti, 15 §:n otsikko ja 1 momentti, 17 §:n otsikko ja 1 momentti, 18 §, 22 §:n otsikko sekä 1 ja 2 momentti sekä 24 ja 25 § seuraavasti:

5 §
Kunnan tehtävät

Kunnalle kuuluvat tämän lain mukaiset meluntorjuntatehtävät hoitaa kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta annetussa laissa (64/86) tarkoitettu kunnan ympäristönsuojeluviranomainen.

11 §
Meluntorjuntaohjelma

Kunnan on huolehdittava paikallisten olojen edellyttämästä melutilanteen seurannasta alueellaan. Jos seurannan tulokset osoittavat tai jos kunnan muun suunnittelun yhteydessä todetaan, että kunnassa on erityistä tarvetta melun torjuntaan, tulee kunnassa tehdä meluntorjuntaohjelma. Meluntorjuntaohjelman hyväksyy tarvittaessa kunnanvaltuusto tai sen määräämä toimielin.

Kunnan meluntorjuntaohjelman valmistelee kunnan ympäristönsuojeluviranomainen yhteistyössä kunnan muiden toimielinten kanssa. Meluntorjuntaohjelma on otettava huomioon alueiden käytön ja muiden toimintojen suunnittelussa ja järjestelyssä.


13 §
Erityisen häiritsevää melua aiheuttavia tilapäisiä toimintoja koskeva ilmoitusvelvollisuus

Jos rakentamisesta, korjaustyöstä tai kunnossapidosta tai muusta näihin rinnastettavasta tilapäisestä työstä tai toimenpiteestä taikka sellaisesta tilapäisestä tapahtumasta, kuten moottoriurheilukilpailusta, muusta urheilu-, huvi- tai näytöstilaisuudesta, saattaa aiheutua melua, jonka on syytä olettaa olevan melun voimakkuuden, keston tai toistuvuuden vuoksi erityisen häiritsevää lähistöllä asuville, oleskeleville tai työskenteleville, melun aiheuttajan on tehtävä työstä, toimenpiteestä tai tapahtumasta kirjallinen ilmoitus asianomaisen kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle.


15 §
Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen määräykset ilmoituksen johdosta

Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi tarvittaessa antaa melun torjumiseksi määräyksiä siitä, mihin toimiin ilmoituksen tekijän on ryhdyttävä tai mitä rajoituksia työtä tehtäessä, toimenpidettä suoritettaessa tai tapahtumaa järjestettäessä on noudatettava 13 §:ssä tarkoitetun haitan vähentämiseksi. Määräysten on oltava kohtuullisia ja niitä annettaessa on otettava huomioon, mitä 3 §:n 2 momentissa säädetään. Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi antaa edellä tarkoitettuja määräyksiä, vaikka ilmoitusvelvollisuus on lyöty laimin.


17 §
Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tarkastukset ja selvitykset

Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisella on oikeus tämän lain mukaisten tehtävien suorittamiseksi tehdä tarkastuksia, selvityksiä ja niihin liittyviä tutkimuksia muualla kuin asuinhuoneistoissa. Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi käyttää apuna näissä tehtävissä asiantuntijaviranomaista ja -laitosta.


18 §
Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tarkkailu

Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisella on oikeus tarkkailla melua muualla paitsi asuinhuoneistoissa edellyttäen, ettei siitä aiheudu sanottavaa haittaa paikan omistajalle tai haltijalle. Tällöin on soveltuvin osin voimassa, mitä 17 §:ssä säädetään. Tarkkailusta on ennakolta ilmoitettava paikan omistajalle tai haltijalle. Jos edellytysten olemassaolosta syntyy erimielisyyttä, luvan tarkkailuun myöntää alueellinen ympäristökeskus.

22 §
Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen pakkokeinot

Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi asettaa 15 §:n nojalla annettujen määräysten tehosteeksi sakonuhan tai uhan, että toiminta keskeytetään osaksi tai kokonaan taikka että viranomainen teettää tekemättä jätetyn toimenpiteen laiminlyöjän kustannuksella.

Jos 13 §:n mukainen ilmoitusvelvollisuus lyödään laimin, kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi velvoittaa asianomaisen tekemään ilmoituksen määräajassa uhalla, että melua aiheuttavaa työnvaihetta ei saa aloittaa tai jatkaa taikka tapahtumaa järjestää ennen kuin ilmoitus on tehty ja kunnan ympäristönsuojeluviranomainen on saanut oloihin nähden kohtuullisen ajan mahdollisten 15 §:ssä tarkoitettujen määräysten antamiseen.


24 §
Valitus

Tämän lain nojalla annetusta viranomaisen päätöksestä saa valittaa lääninoikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/96) säädetään.

25 §
Päätöksen noudattaminen muutoksenhausta huolimatta

Tämän lain 15, 18, 19, 21 ja 22 §:n nojalla tehdyssä päätöksessä voidaan määrätä, että päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää.


Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 1997.


5.

Laki ilmansuojelulain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 25 päivänä tammikuuta 1982 annetun ilmansuojelulain (67/82) 5 §:n 1 momentti, 8 § ja 17 c §, 18 §:n 1 momentti, 19 §, 21 a §:n 1 momentti ja 22 §:n 1 momentti, sellaisina kuin ne ovat 22 päivänä joulukuuta 1995 annetussa laissa (1711/95), sekä

lisätään 4 §:ään uusi 2 momentti, jolloin nykyinen 2 momentti siirtyy 3 momentiksi, seuraavasti:

4 §

Tämän lain mukaisena kunnan ilmansuojelutehtäviä hoitavana viranomaisena toimii kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta annetussa laissa (64/86) tarkoitettu kunnan ympäristönsuojeluviranomainen lukuun ottamatta 7 a §:ssä tarkoitettua tehtävää.


5 §

Ympäristöministeriön, alueellisen ympäristökeskuksen ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen on tehtäviensä mukaisesti oltava selvillä parhaasta käyttökelpoisesta tekniikasta.


8 §

Viranomaisten on otettava tehtävissään mahdollisuuksien mukaan huomioon ilmansuojelu ja siinä tarkoituksessa pidettävä yhteyttä ympäristöministeriöön, alueelliseen ympäristökeskukseen ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaiseen.

17 c §

Ympäristöministeriöllä, alueellisella ympäristökeskuksella, kunnan ympäristönsuojeluviranomaisella ja tullilaitoksella on oikeus saada tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamisen valvontaa varten tarpeelliset tiedot toiminnanharjoittajilta ja muilta henkilöiltä, joita tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten velvoitteet koskevat.

18 §

Ympäristöministeriöllä, alueellisella ympäristökeskuksella, kunnan ympäristönsuojeluviranomaisella ja tullilaitoksella sekä niiden määräämillä virkamiehillä ja viranhaltijoilla on oikeus tämän lain mukaisten tehtävien suorittamiseksi tehdä tarkastuksia ja niihin liittyviä tutkimuksia.


19 §

Ympäristöministeriöllä, alueellisella ympäristökeskuksella ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaisella on oikeus tarkkailla ilman pilaantumisen vaaraa aiheuttavan toiminnan vaikutuksia ja ilmanlaatua myös muualla kuin toiminnanharjoittajalle kuuluvalla alueella edellyttäen, ettei siitä aiheudu sanottavaa haittaa alueen omistajalle tai haltijalle. Tarkkailun aloittamisesta on ennakolta ilmoitettava alueen omistajalle tai haltijalle. Jos edellytysten olemassaolosta syntyy erimielisyyttä, asia voidaan saattaa alueellisen ympäristökeskuksen ratkaistavaksi.

21 a §

Ympäristöministeriöllä, alueellisella ympäristökeskuksella ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaisella on oikeus toimittamansa tarkastuksen nojalla antaa yksittäisiä kieltoja ja määräyksiä, jotka ovat välttämättömiä äkillisesti ilmenevän merkittävän ilman pilaantumisen ehkäisemiseksi.


22 §

Jos joku ryhtyy toimiin tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten vastaisesti taikka lyö laimin tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten mukaisen velvollisuutensa, ympäristöministeriö, alueellinen ympäristökeskus tai kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi päätöksellään velvoittaa asianomaisen määräajassa oikaisemaan sen, mitä on oikeudettomasti tehty tai lyöty laimin. Ennen päätöksen tekemistä viranomaisen on varattava sille, jota päätös koskee, tilaisuus tulla kuulluksi.



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 1997.


6.

Laki maastoliikennelain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 22 päivänä joulukuuta 1995 annetun maastoliikennelain (1710/95) 14 §:n 2 momentti, 15 §:n 1 momentti, 22 §:n 2 momentti, 23 §:n 1 momentti, 30 §:n 1 ja 2 momentti ja 32 §:n 1 momentti seuraavasti:

14 §
Reitin pitäjä

Reitin pitäjän hyväksyy kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta annetussa laissa (64/86) tarkoitettu kunnan ympäristönsuojeluviranomainen päättäessään reittisuunnitelmasta. Reitin pitäjän vaihtamiseen tarvitaan kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen hyväksyminen.

15 §
Reittisuunnitelma

Moottorikelkkareitin perustamiseksi on laadittava reittisuunnitelma, jonka hyväksymisestä päättää kunnan ympäristönsuojeluviranomainen.


22 §
Reitin siirtäminen

Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi antaa luvan tilapäisesti tai vähäisiltä osin siirtää reitin kulkua maastossa, jos maanomistaja tai haltija siihen suostuu.

23 §
Reitin lakkauttaminen

Moottorikelkkailureitti lakkautetaan reitin pitäjän ilmoituksesta. Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi lakkauttaa reitin tai sen osan myös, jos reittiin tai sen osaan ei olosuhteiden muuttumisen vuoksi enää ole yleistä tarvetta tai jos lakkauttamiseen ilmenee muuta erityistä syytä. Reitin lakkautuspäätöksessä voidaan määrätä niistä toimista, joita reitin lakkauttaminen edellyttää.


30 §
Lupa kilpailuihin ja harjoituksiin

Moottorikäyttöisillä ajoneuvoilla tapahtuvaan kilpailujen ja harjoitusten toistuvaan tai pysyvään järjestämiseen samassa maastossa on haettava sen lisäksi, mitä luvan- ja suostumuksenvaraisuudesta muualla säädetään, kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen lupa. Lupaa ei kuitenkaan tarvita tätä tarkoitusta varten asema- tai rakennuskaavassa varatulle alueelle tai alueelle, jolle on annettu ympäristölupamenettelylaissa (735/91) tarkoitettu ympäristölupa.

Lupa on haettava myös yksittäisen tapahtuman järjestämiseen, jos tapahtumasta on odotettavissa huomattavia haittoja luonnolle, muulle ympäristölle, asutukselle, yleiselle virkistyskäytölle, kalastukselle tai muulle yleiselle tai yksityiselle edulle. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen lupaa ei kuitenkaan tarvita poliisin, palo- ja pelastustoimen viranomaisten tai puolustusvoimien harjoituksiin.


32 §
Valvonta

Tämän lain toimeenpano ja lain noudattamisen ylin valvonta kuuluvat ympäristöministeriölle. Tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten yleinen valvonta kuuluu alueelliselle ympäristökeskukselle toimialueellaan ja kunnassa kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle.



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 1997.


7.

Laki ulkoilulain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

lisätään 13 päivänä heinäkuuta 1973 annettuun ulkoilulakiin (606/73) siitä 22 päivänä joulukuuta 1994 annetulla lailla kumotun 26 §:n tilalle uusi 26 § seuraavasti:

26 §

Kunnanvaltuusto voi antaa kunnan leirintäalueviranomaiselle oikeuden siirtää toimivaltaansa edelleen alaiselleen viranhaltijalle. Toimivaltaa ei kuitenkaan voida siirtää viranhaltijalle asiasssa, joka sisältää hallinnollisen pakon käyttämistä.

Viranhaltijaan, jonka hoidettavaksi on 1 momentin nojalla annettu tehtäviä, sovelletaan, mitä kunnan leirintäalueviranomaisesta ja muutoksenhausta sen päätöksiin säädetään.


Tämä laki tulee voimaan päivänä kuutta 1997.


8.

Laki vesilain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 19 päivänä toukokuuta 1961 annetun vesilain (264/61) 20 luvun otsikko, 1 §, 8 §:n 1 momentti ja 10 §, sellaisina kuin niistä ovat 20 luvun otsikko 20 päivänä heinäkuuta 1992 annetussa laissa (646/92) ja 1 § 24 päivänä tammikuuta 1986 annetussa laissa (67/86), sekä

lisätään 20 luvun 2 §:ään uusi 2 momentti, jolloin nykyinen 2 ja 3 momentti siirtyvät 3 ja 4 momentiksi, seuraavasti:

20 luku

Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen

1 §

Mitä tässä laissa ja sen nojalla annetuissa asetuksissa säädetään vesilautakunnasta, ympäristönsuojelulautakunnasta ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaisesta, koskee kunnan ympäristönsuojeluviranomaista, josta säädetään kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta annetussa laissa (64/86).

2 §

Valtuusto voi antaa kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle oikeuden siirtää tämän lain 10 luvun 3 §:n mukaisissa asioissa toimivaltaansa edelleen alaiselleen viranhaltijalle. Viranhaltijan päätöksen tiedoksiantamisesta ja muutoksenhausta on voimassa soveltuvin osin, mitä vesilain 20 luvussa säädetään.


8 §

Milloin kunnan ympäristönsuojeluviranomainen ottaa käsiteltäväkseen sille kuuluvan muun kuin tämän luvun 2 §:ssä tarkoitetun asian, on niille, joita asia koskee, varattava todistettavasti toimitettavalla tiedoksiannolla tilaisuus tulla kuulluiksi. Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen tai sen määräyksestä sen alainen viranhaltija voi myös pitää paikalla tarkastuksen.


10 §

Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen ja sen alaisen viranhaltijan asianosaiselle antamasta päätöksestä saadaan periä kohtuullinen lunastus sen mukaan, kuin asetuksella säädetään. Muiden kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen ja sen alaisen viranhaltijan antamien asiakirjojen osalta on voimassa, mitä kuntalain 50 §:ssä säädetään.


Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 1997.


Helsingissä 25 päivänä lokakuuta 1996

Tasavallan Presidentti
MARTTI AHTISAARI

Ympäristöministeri
Pekka Haavisto

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.