Siirry esitykseen
HE 136/1996
Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi öljyjätemaksusta annetun lain muuttamisesta
Esityksessä ehdotetaan, että vuoden 1996 loppuun voimassa oleva öljyjätemaksusta annettu laki muutettaisiin pysyväksi.
Öljyjätemaksusta ehdotetaan samalla vapautettavaksi voiteluöljyt ja -valmisteet, jotka käytetään raaka-aineena sellaisen tuotteen valmistukseen, josta ei suoriteta öljyjätemaksua ja jonka käytöstä ei synny öljyjätettä.
Maksun käyttötarkoitusta laajennettaisiin siten, että kertyvillä varoilla voitaisiin rahoittaa myös öljyn saastuttamien maa-alueiden puhdistuskustannuksia.
Esitys liittyy valtion vuoden 1997 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.
Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan vuoden 1997 alusta.
Öljyjätemaksusta annettu laki (894/86) tuli voimaan vuoden 1987 alusta ja se oli aluksi voimassa vuoden 1991 loppuun. Lain voimassaoloa on jatkettu siten, että se päättyy vuoden 1996 lopussa. Vuoden 1990 alusta öljyjätemaksu on ollut 25 penniä kilolta.
Lakia muutettiin viimeksi vuoden 1995 alusta, jolloin lakiin tehtiin Suomen Euroopan unioniin (EU) liittymisen johdosta tarvittavat, lähinnä maksun kantamiseen liittyvät muutokset.
Öljyjätemaksua on suoritettava lain 2 §:ssä tarkoitetuista voiteluöljyistä ja -valmisteista. Öljyjätemaksusta vapaita ovat 5 §:n mukaan vientituotteet sekä kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tuotteet, jotka käytetään sellaisten tuotteiden valmistukseen, joista suoritetaan öljyjätemaksua, sekä tuotteet, jotka valmistetaan sellaisista raaka-aineista, joista öljyjätemaksu on suoritettu. Lain 9 §:n mukaan muun muassa maksuvelvollisuudesta, maksun määräytymisen perusteista, maksun määräämisestä, suorittamisesta ja maksuunpanosta, muutoksenhausta, ja muutoinkin on soveltuvin osin voimassa, mitä valmisteverotuslaissa (1469/94) ja sen nojalla säädetään ja määrätään. Myös maksun huojentaminen on mahdollista valmisteverotuslaissa olevien veronhuojennussäännösten mukaisesti.
Öljyjätemaksusta annetun lain 7 §:n (985/89) nojalla öljyjätemaksusta kertyvät varat käytetään valtioneuvoston tarkemmin määräämin perustein öljyjätteistä sekä niiden keräilystä, kuljetuksesta, varastoinnista ja käsittelystä aiheutuviin menoihin sekä avustuksiin, ongelmajätteiden alueellisten vastaanottopaikkojen perustamis- ja käyttökustannuksiin sekä valtakunnallisen ongelmajätelaitoksen kehittämiseen.
Öljyjätehuoltoon käytettävät varat maksetaan valtakunnallista ongelmajätelaitosta ylläpitävälle Ekokem Oy Ab:lle ja sen kautta edelleen öljyjätteiden ammattimaisille kerääjille ja kuljettajille. Ongelmajätteiden alueellisten vastaanottopaikkojen perustamiseen myönnettävät varat maksetaan asianomaiselle kunnalle tai sen lukuun toimivalle yritykselle.
Suomessa kertyy öljyjätettä noin 50 000 tonnia vuodessa. Ennen öljyjätemaksulain voimaantuloa tästä määrästä poltettiin yli puolet pienissä ympäristönsuojelun kannalta epäasianmukaisissa polttolaitoksissa ja lähes kolmannes päätyi tuntemattomaan käsittelypaikkaan tai ympäristöön.
Nykyisin pääosa öljyjätteistä eli lähes 40 000 tonnia vuodessa kerätään talteen keskitetysti, esikäsitellään Ekokem Oy Ab:ssa ja poltetaan asianmukaisesti teollisissa voimalaitoksissa energiasisällön hyödyntämiseksi tai Ekokem Oy Ab:n tukipolttoaineena. Pieni osa öljystä uudistetaan ja käytetään metsätaloudessa moottorisahojen teräketjuöljynä. Lisäksi teollisuudessa käsitellään omassa toiminnassa syntyviä öljyjätteitä runsaat 10 000 tonnia vuodessa. Tuntemattomaan käsittelyyn menevä määrä on erittäin pieni verrattuna tilanteeseen muissa kehittyneissä teollisuusmaissa.
Tullihallitus on valmisteverotuslain 50 §:n huojennussäännöksen nojalla myöntänyt vapautuksen öljyjätemaksun suorittamisesta silloin, kun öljyjätemaksulain 2 §:ssä tarkoitettu voiteluöljy tai -valmiste käytetään teollisuudessa raaka-aineena sellaisen toisen tuotteen (lopputuote) valmistukseen, joka ei ole lain 2 §:ssä tarkoitettu maksunalainen tuote. Vapautuksen saamisen edellytyksenä on, että viimeksi mainitun tuotteen käytöstä ei synny öljyjätettä. Vapauttamalla muun kuin maksunalaisen lopputuotteen raaka-aine maksusta on kotimaassa valmistetut tuotteet saatettu samaan asemaan kuin maahantuodut lopputuotteet, joihin käytetystä raaka-aineesta maksua ei voida kantaa. Huojennuskäytäntö on tältä osin vakiintunut.
Viime vuosina on paljastunut merkittävä määrä saastuneita maa-alueita, joiden saastumisessa keskeisellä sijalla on öljyperäinen saastuminen. Ympäristöministeriön suorittamassa maa-alueiden kartoituksessa korjaamot ja romuttamot, joissa on kysymys öljypäästöistä, osoittautuivat toimialana saastumistapausten suurimmaksi ryhmäksi ja huoltoasemat neljänneksi suurimmaksi ryhmäksi sahojen ja kaatopaikkojen jälkeen. Myös vanhojen kaatopaikkojen saastumisessa öljyperäiset jätteet ovat olleet suurimpia saastumisen aiheuttajia muun muassa sen vuoksi, että jäteöljyjen keräilyjärjestelmä on maassamme vielä suhteellisen nuori. Asian taloudellista merkitystä kuvaa se, että ympäristöministeriön kartoitukseen perustuva arvio saastuneiden alueiden kunnostuskustannuksista on yli viisi miljardia markkaa. Vanhojen saastuneiden maa-alueiden puhdistaminen pohjautuu jätelain (1072/93) mukaan aiheuttaja maksaa -periaatteelle. Maksukyvyttömyystapauksissa velvoite siirtyy lain 23 §:n mukaan viime kädessä kunnalle. Valtio voi tällöin osallistua kustannuksiin tai puhdistamiseen lain 35 §:ssä säädetyin edellytyksin ja valtion talousarvion rajoissa.
Maa-alueilla tapahtuvien öljyvahinkojen torjunnasta annetun lain (378/74) 2 §:n 1 ja 2 momentin nojalla saastuneiden maa-alueiden puhdistus kuuluu öljysuojarahastosta annetussa laissa (379/74) tarkoitettujen korvausten piiriin. Öljyjätemaksulain 7 §:n voidaan lisäksi katsoa tarkoittavan mahdollisuutta käyttää öljyjätemaksun tuottoa öljyjätteistä aiheutuviin kustannuksiin ja siten myös öljyjätteiden saastuttaman maa-alueen puhdistuskustannuksiin.
Erittäin myönteinen öljyjätehuollon kehitys on ollut mahdollista suurelta osin öljyjätemaksuina kertyvistä varoista myönnettyjen avustuksien turvin. Tällä järjestelmällä on ollut osaltaan myönteinen vaikutus koko ongelmajätehuoltomme kehittymiseen kansainväliseen huippuluokkaan.
Jos öljyjätemaksusta annetun lain voimassaolo päättyisi, olisi ilmeistä, että nyt hyvin toimiva öljyjätehuolto ja sen myötä korkeatasoinen valtakunnallinen ongelmajätehuolto vaarantuisi. Öljyjätemaksu on etukäteen peritty jätehuoltomaksu, joka hyvitetään öljyjätteen tuottajalle öljyjätteen laadusta riippuen korvauksena toimitetusta öljyjätteestä taikka ilmaisina tai kustannuksiltaan alennettuina öljyjätehuollon palveluina. Järjestelmä on myös täysin öljyjätehuollosta annetun neuvoston direktiivin (75/439/ETY, muutettu 87/101/ETY) mukainen. Jos järjestelmästä luovuttaisiin, jouduttaisiin öljyjätteiden ja muiden ongelmajätteiden vastaanotto- ja käsittelymaksuja lisäämään. Tämä saattaisi lisätä näiden ympäristölle ja terveydelle vaarallisten aineiden päätymistä epäasialliseen käsittelyyn ja ympäristöön.
Myönteisestä kehityksestä huolimatta öljyjätehuollossa on edelleen tehostamisen varaa. Tämä koskee erityisesti pienerien keräämisen edelleen kehittämistä. Järjestelmän turvin olisi mahdollista myös tehostaa jäteöljyn uudistamista, jos muut edellytykset voiteluainemarkkinoilla antaisivat siihen mahdollisuuden. Käytetyn voiteluöljyn uudistaminen on jätelain ja edellä tarkoitetun direktiivin nojalla ensisijainen hyödyntämisvaihtoehto verrattuna sen energiasisällön hyödyntämiseen.
Valtion talousarviossa on lisätty rahoitusta vanhojen saastuneiden maa-alueiden puhdistamiseen. Selvää kuitenkin on, että lähivuosina valtion velkaantuminen asettaa budjettitalouden menojen lisäämiselle tiukkoja rajoituksia, minkä vuoksi olisi tarpeen varautua rahoittamaan saastuneiden maa-alueiden puhdistusta osaltaan myös voiteluöljyistä ympäristöperusteella jo aiemmin kerätyillä maksuilla.
Laki ehdotetaan säädettäväksi pysyväksi. Tämä edellyttäisi lain 10 §:n muuttamista.
Vakiintunut maksuvapautusta koskeva huojennuskäytäntö ehdotetaan kirjattavaksi lakiin. Tämän vuoksi lain 5 §:n 1 momenttiin lisättäisiin uusi 5 kohta, jonka mukaan maksuttomia olisivat voiteluöljyt ja -valmisteet, jotka käytetään raaka-aineena sellaisen tuotteen valmistukseen, josta ei ole suoritettava öljyjätemaksua ja jonka käytöstä ei synny öljyjätettä. Säännös koskisi esimerkiksi prosessiöljyä, joka käytetään vaahdonestoaineen tai painovärin valmistukseen. Maksuttomuus toteutettaisiin verotuksen yhteydessä suoraan lain nojalla, jolloin erillisestä hakemukseen perustuvasta huojennusmenettelystä voitaisiin luopua. Maksuttomuusperusteiden tarkistaminen tapahtuisi yritystarkastuksin jälkikäteen.
Öljyjätemaksusta annetun lain 7 §:n 1 momenttia ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että eduskunta voisi valtion talousarviossa päättää siitä, että osa öljyjätemaksun tuotosta osoitettaisiin öljysuojarahastoon, jolloin se voitaisiin käyttää maa-alueilla tapahtuneiden öljyvahinkojen, lähinnä saastuneiden maa-alueiden puhdistustoimista aiheutuviin kustannuksiin. Ehdotettu järjestely olisi hallinnollisesti selkeä. Se antaisi öljysuojarahastolle, jonka johtokunnassa puhdistustoimen kannalta keskeiset tahot ovat edustettuina, mahdollisuuden hoitaa keskitetysti öljype- räisen saastumisen puhdistamiseen kohdistettavia avustuksia. Näin varmistuisi, että tarpeettomat päällekkäisyydet vältetään ja kiireelliseksi arvioidut puhdistushankkeet toteutuvat.
Muilta osin lain säännökset säilyisivät muuttumattomina. Öljyjätemaksun suuruus säilyisi nykyisellään.
Öljyjätemaksuina arvioidaan kertyvän varoja vuosittain 20―25 miljoonaa markkaa. Kertyvät varat käytettäisiin öljyjätehuollosta ja muusta ongelmajätehuollosta aiheutuviin kustannuksiin. Kertyviä varoja voitaisiin käyttää myös saastuneiden maa-alueiden puhdistuskustannuksiin.
Öljyjätemaksuvapauden laajentaminen koskisi vuosittain arviolta 8―10 miljoonaa kiloa voiteluöljyä, josta kannettavan maksun suuruus on 2―2,5 miljoonaa markkaa. Käytännössä maksuttomuussäännöksen laajentamisella ei olisi vaikutusta öljyjätemaksukertymään, koska vastaavalle määrälle on vuosittain myönnetty maksuvapautus huojennusteitse.
Koska öljyjätemaksu säilyisi muuttumattomana, ei maksun kerääminen muuta voiteluöljyn hintaa. Öljyjätemaksun osuus voiteluöljyn hinnasta on noin viisi prosenttia.
Esitys on valmisteltu virkatyönä valtiovarainministeriössä yhteistyössä ympäristöministeriön kanssa.
Esitys liittyy valtion vuoden 1997 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.
Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan 1 päivänä tammikuuta 1997.
Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan öljyjätemaksusta 5 päivänä joulukuuta 1986 annetun lain (894/86) 5 §:n 1 momentin 3 ja 4 kohta, 7 §:n 1 momentti ja 10 §,
sellaisina kuin ne ovat, 5 §:n 1 momentin 3 ja 4 kohta 29 päivänä joulukuuta 1994 annetussa laissa (1475/94), 7 §:n 1 momentti 17 päivänä marraskuuta 1989 annetussa laissa (985/89) ja 10 § 21 päivänä marraskuuta 1991 annetussa laissa (1364/91), sekä
lisätään 5 §:n 1 momenttiin, sellaisena kuin se on mainitussa 29 päivänä joulukuuta 1994 annetussa laissa, uusi 5 kohta seuraavasti:
5 §Maksuttomia ovat:
3) tuotteet, jotka käytetään sellaisten tuotteiden valmistukseen, joista suoritetaan öljyjätemaksua;
4) tuotteet, jotka valmistetaan sellaisista 2 §:ssä tarkoitetuista raaka-aineista, joista öljyjätemaksu on suoritettu; sekä
5) tuotteet, jotka käytetään raaka-aineena sellaisen tuotteen valmistukseen, joka ei ole 2 §:ssä tarkoitettu tuote ja jonka käytöstä ei synny öljyjätettä.
7 §
Öljyjätemaksusta kertyvät varat käytetään valtioneuvoston tarkemmin määräämin perustein öljyjätteistä sekä niiden keräilystä, kuljetuksesta, varastoinnista ja käsittelystä aiheutuviin menoihin sekä avustuksina ongelmajätteiden alueellisten vastaanottopaikkojen perustamis- ja käyttökustannuksiin ja valtakunnallisen ongelmajätelaitoksen kehittämiseen. Osa kertyvistä varoista voidaan valtion talousarviossa siirtää öljysuojarahastosta annetussa laissa (379/74) tarkoitetun öljysuojarahaston käyttöön maa-alueilla tapahtuvien öljyvahinkojen ja niiden torjuntakustannusten korvaamista varten.
10 §
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1987.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1997.
Helsingissä 27 päivänä syyskuuta 1996
Tasavallan Presidentti
MARTTI AHTISAARI
Ministeri
Arja Alho