Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry esitykseen

Puutteelliset hakuehdot

HE 85/1996
Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi kotieläinjalostuslain 6 ja 15 §:n sekä hevostalouslain 5 §:n muuttamisesta

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan kotieläinjalostuslakiin ja vastaavasti hevostalouslakiin sisältyviä kotieläinten keinosiemennystoiminnan järjestämistä koskevia säännöksiä tarkistettaviksi. Muutoksen tarkoitus on selkiinnyttää luvanvaraisuutta koskevia säännöksiä ja yksinkertaistaa lupakäytäntöä.

Ehdotetut lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun eduskunta on ne hyväksynyt.


PERUSTELUT

1. Nykytila

1.1. Lainsäädäntö

Kotieläinten keinosiemennystoiminnan harjoittamista koskevat lain tasoiset säännökset otettiin vuonna 1993 kotieläinjalostuslakiin (794/93) ja hevostalouslakiin (796/93). Kotieläinjalostuslain 6 §:n 1 momentin mukaan maa- ja metsätalousministeriön määräämiin eläinlajeihin kuuluvien eläinten keinollista lisäämistä saa harjoittaa vain ministeriön luvalla. Keinollisella lisäämisellä tarkoitetaan eläinten keinosiemennystä taikka alkioiden tai sukusolujen keräämistä, käsittelyä tai siirtoa eläimestä toiseen.

Kotieläinjalostuslain 6 §:n 2 momentin mukaan lupaa ei tarvita, jos eläinten omistaja tai haltija itse keinosiementää eläimiä käyttäen omistamansa tai hallitsemansa uroseläimen siemennestettä. Ministeriö voi kuitenkin määrätä, että lupa tarvitaan tiettyjen eläinlajien osalta myös tällaiseen keinosiemennystoimintaan.

Lupa voidaan 6 §:n 3 momentin mukaan myöntää vain sellaiselle, joka täyttää maa- ja metsätalousministeriön tarkemmin määräämät vaatimukset. Vaatimukset koskevat eläinten jalostustasoa, henkilökunnan ammattitaitoa ja toimitiloja sekä sukusolujen ja alkioiden laatua, eläintautien vastustamista ja näihin liittyvää toiminnan järjestämistä. Lupajärjestelmän tarkoituksena on osaltaan turvata se, ettei eläinten terveyttä ja hyvinvointia vaaranneta.

Lakiin otetun siirtymäsäännöksen mukaan aikaisemman lain nojalla myönnetyt luvat ovat voimassa asetetun lupakauden loppuun. Luvan mukaiseen toimintaan sovelletaan sen hetkisiä säännöksiä ja lupaehtoja.

Hevostalouslain 5 §:ssä on vastaavanlaiset säännökset hevosten keinollisesta lisäämisestä.

Maa- ja metsätalousministeriö on päätöksellään (54/94) määrännyt, että nautojen, sikojen, lampaiden, vuohien, hevosten ja kettujen keinolliseen lisäämiseen tarvitaan lupa. Kettujen osalta lupa tarvitaan, vaikka eläinten omistaja tai haltija itse keinosiementää eläimiä käyttäen omistamansa tai hallitsemansa uroseläimen siemennestettä. Päätökseen sisältyy, luvansaamisen edellytyksenä olevat, eläinten jalostustasoa, keinosiemennysaseman toimitiloja sekä keinosiemennyshenkilöstön ammattitaitoa koskevat vaatimukset. Jalostustasoa koskevana vaatimuksena ministeriö on määrännyt, että nautojen, sikojen, lampaiden, vuohien ja hevosten keinollisessa lisäämisessä saa käyttää vain kantakirjaan merkittyjen yksilöiden sukusoluja tai alkioita.

1.2. Käytäntö

Kotieläinten keinollinen lisääminen liittyy yleensä elinkeinotoimintana harjoitettuun kotieläinten kasvattamiseen ja siihen liittyvään eläinkannan ylläpitämiseen, lisäämiseen ja kotieläinjalostukseen. Kotieläinlajeista riippuen keinosiemennystoiminta on organisoitu eri tavoin.

Nautojen ja sikojen keinosiemennystoiminta on organisoitu karjanomistajien hallinnoimien kotieläinjalostusosuuskuntien toimesta. Jalostusosuuskunnat ovat omistaneet keinosiemennysasemia, joilla on kasvatettu ja pidetty jalostuseläimiä eli sonneja ja karjuja. Siemennesteen keräys ja käsittely on tehty keinosiemennysasemilla ja osuuskuntien palveluksessa olevat seminologit ovat suorittaneet tiloilla keinosiemennyksen. Samoilla keinosiemennysasemilla on tehty sekä nautojen että sikojen siemennesteen keräystä ja käsittelyä.

Euroopan unionin säännökset eivät salli eri eläinlajien keinosiemennysasematoimintaa samoissa toimitiloissa. Tämän johdosta, mutta myös kustannussäästöjen aikaansaamiseksi ja toiminnan tehokkuuden lisäämiseksi keinosiemennysosuuskunnat ovat yhteistyösopimuksella siirtyneet sonnien ja karjujen yhteisomistukseen sekä erikoistuneet joko sonni- tai karjuasematoimintaan tai keinosiemennystoimintaan tarkoitettujen eläinten kasvatukseen.

Yhteistyösopimus on johtanut siihen, että eräiden keinosiemennystoimintaa harjoittavien osuuskuntien toimintaan ei enää kuulu kaikkia keinolliseen lisäystoimintaan perinteisesti kuuluneita toiminnan vaiheita. Osuuskunnat, jotka eivät omista sonni- tai karjuasemaa, suorittavat vain keinosiemennyksiä toiselta osuuskunnalta hankitulla siemennesteellä ja mahdollisesti siemennesteen väliaikaista varastointia.

Aiemman, kotieläinten keinosiemennyksen harjoittamisesta annetun lain (182/49) aikana toiminut, maatilahallituksen asettama keinosiemennystoimikunta antoi luvan sikojen keinosiemennykseen keinosiemennyskurssin suorittaneelle karjanomistajalle tai muulle kuin osuuskunnan palveluksessa olevalle keinosiemennysten suorittamiseen omassa tai määrätyssä karjassa. Tällöin siemenneste saatiin osuuskunnalta. Tällaisesta luvasta käytettiin nimitystä ''toimilupa''. Viljelijöille myönnettyjä toimilupia sikojen keinosiementämiseen oli noin tuhat.

Kotieläinjalostuslain voimaantultua maa- ja metsätalousministeriö on myöntänyt sikojen keinosiemennystä varten toistaiseksi noin 300 toimilupaa. Lupa on myönnetty, jos hakija on suorittanut keinosiemennyskurssin, joka antaa riittävän ammattitaidon keinosiementämiseen ja ehdolla että siemennesteen hankinnasta viljelijä on sopinut alueen keinosiemennysosuuskunnan kanssa. Luvan saajalta edellytetään lisäksi siemennystoimintaan liittyvää kirjanpitoa ja raportointia. Nyttemmin on tällaisia lupia haettu myös keinosiemennysten tekemiseen nautakarjoissa.

Hevosten keinosiemennystoimintaa harjoitetaan noin 50-60 oriasemalla. Asemalla tapahtuu siemennesteen keräys, käsittely, säilytys ja mahdollisesti myös tammojen keinosiemennys. Hevosten keinosiemennys on viime vuosien aikana selvästi lisääntynyt. Nykyisin jo yli puolet tammoista keinosiemennetään. Oriin sperman säilytysmenetelmien kehittyminen on tehnyt mahdolliseksi sperman kuljettamisen joko tuoreena tai pakastettuna, jolloin tamma voidaan keinosiementää kotitallissaan ja säästytään rasittavilta kuljetuksilta.

Lampaiden ja vuohien keinosiemennys on maassamme vähäistä ja lähinnä koetoimintaluontoista. Lampaita on meillä keinosiemennetty jo noin 30 vuoden ajan, mutta siemennys ei ole yleistynyt, koska tiinehtymisprosentit ovat jatkuvasti jääneet hyvin alhaisiksi. Pakastettua spermaa on varastossa useimmilla maassamme toimivilla keinosiemennysosuuskunnilla. Siemennyksen hoitavat kyseessä olevien osuuskuntien palveluksessa olevat seminologit.

Kettujen keinosiemennys tapahtuu pääosin ''tarhansisäisesti'', jolloin siemenneste otetaan omilta uroseläimiltä. Maassamme toimii noin 2000 kettutarhaa. Vuonna 1995 noin puolet tarhoista käytti keinosiemennystä. Tiineystulokset ovat vastanneet luonnollisen parituksen tiineystuloksia. Lisäksi maassamme toimii noin kaksikymmentä keinosiemennysasemaa, jonne asiakastarhat tuovat naaraat siemennettäviksi.

Muilla eläinlajeilla kuin ketuilla ei juurikaan harjoiteta tällaista toimintaa, jossa eläimen omistaja tai haltija itse keinosiementää eläimiä käyttäen omistamansa tai hallitsemansa uroseläimen siemennestettä.

Keinosiemennystoiminnan valvonnassa on käytetty apuna jalostus- ja keskusjärjestöjä. Nautojen ja sikojen jalostusjärjestöinä toimivat Suomen Kotieläinjalostusosuuskunta ja Osuuskunta Kotieläinjalostuskeskus - FABA jäsenosuuskuntineen. Hevostalouden neuvontaa ja jalostustoimintaa toteutetaan Suomen Hippos r.y:n koordinoimana 15 alueellisen hevosjalostusliiton kautta. Kettujen osalta keskusjärjestönä toimii Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitto. Järjestöt muun muassa antavat jalostusneuvontaa, järjestävät keinosiemennyskoulutusta, antavat lausuntonsa lupahakemuksiin ja raportoivat siemennysmääristä, tiineystuloksista ja mahdollisista siemennystoimintaan liittyvistä epäkohdista.

1.3. Direktiivit ja käytäntö Euroopan unionin alueella

Euroopan unionin säännösten mukaan myyntiin tarkoitettuja nautojen, sikojen, lampaiden ja vuohien sukusoluja ja alkioita saa kerätä, käsitellä ja varastoida vain viranomaisten hyväksymä keinosiemennysasema tai henkilökunta. Keinosiemennyksen tarkoituksena on ennen kaikkea rodun parantaminen.

Muissa Euroopan unionin jäsenmaissa keinosiemennystoimintaa harjoittavat keinosiemennysyhteisöt mutta myös karjanomistajien omassa karjassa tapahtuva keinosiementäminen on yleisesti sallittua sekä nautojen että sikojen osalta. Karjanomistajalla tulee kuitenkin olla toiminnan edellyttämä riittävä ammattitaito ja käytettävän siemennesteen tulee olla peräisin virallisesti hyväksytyltä keinosiemennysasemalta.

Ruotsissa sikojen omistajat suorittavat keinosiemennyksen yleisesti itse kuten meilläkin mutta myös nautakarjan omistajat siementävät itse noin 10 prosenttia keinosiemennyksen piirissä olevista eläimistä. Siemenneste hankitaan tavallisesti keinosiemennysyhdistyksiltä. Tällöin ei tarvita erillistä toimilupaa vaan keinosiemennys tapahtuu yhdistysten valvonnassa. Mikäli siemenneste hankitaan muualta, tarvitaan toimilupa. Molemmissa tapauksissa karjanomistajalta edellytetään riittävää ammattitaitoa ja säännöllistä keinosiemennyksen raportointia.

2. Ehdotetut muutokset

2.1. Kotieläinjalostuslaki

Edellä esitetystä selviää, että lupasäännöstöä tulisi selkiinnyttää. Kun lakiin ei ole mahdollista eikä tarkoituksenmukaistakaan kirjoittaa keinollista lisäämistä koskevia yksityiskohtaisia säännöksiä, ehdotetaan, että laissa säädetään luvanvaraisuuden yleisperiaate, luvan saamisen vaatimukset ja edellytykset sekä valtuutus ministeriölle antaa yksityiskohtaisia määräyksiä keinollisesta lisäämisestä.

6 § 1 momentti. Voimassa olevassa laissa keinollinen lisääminen määritellään eläinten keinosiemennykseksi taikka alkioiden tai sukusolujen keräämiseksi, käsittelyksi tai siirtämiseksi eläimestä toiseen. Keinollista lisäämistä saa harjoittaa vain maa-ja metsätalousministeriön luvalla. Näin ollen myös keinosiemennystä saa siis harjoittaa vain ministeriön luvalla. Kun luvan saamisen edellytykseksi on asetettava muun ohella toimitiloja koskevat vaatimukset, voitaisiin siitä päätellä, että lupaa ei ole tarkoitettu myönnettäväksi kotieläimen omistajalle tilalla suoritettavaan keinosiementämiseen. Kun kuitenkin nykykäytäntöä on pidettävä tarkoituksenmukaisena ja hyväksyttävänä, ehdotetaan säännöksiä selkiinnytettäväksi. Tässä tarkoituksessa ehdotetaan keinollisen lisäämisen käsitettä keinosiemennyksen osalta tarkistettavaksi niin, että keinosiemennyksen sijasta käytetään sanontaa keinosiemennystoiminta ja eritellään se niin, että se sisältää siemennesteen keräämisen, käsittelyn, säilyttämisen ja eläinten keinosiementämisen.

Edellä kohdassa 1.2. (Käytäntö) esitettyyn viitaten, ministeriö voisi määrätä muun ohella, että omistaja saa keinosiementää kotieläimiään ilman ministeriön antamaa lupaa, edellyttäen, että siinä käytetään luvan saaneen toiminnanharjoittajan toimittamaa siemennestettä ja että toimenpiteen suorittajalla on tehtävän edellyttämä riittävä ammattitaito. Tällainen tilanne voidaan määritellä luvanhaltijan valvontavelvollisuuden piiriin kuuluvaksi toiminnaksi. Jos sen sijaan tilalla keinosiementämiseen on tarkoitus käyttää muuta kuin luvan saaneen tominnanharjoittajan toimittamaa siemennestettä, esimerkiksi muusta Euroopan unionin jäsenmaasta hankittua siemennestettä, olisi siihen hankittava ministeriön lupa.

Voimassa olevan lain 6 §:n 2 momentissa säädetään, että lupaa ei tarvita, jos eläinten omistaja tai haltija itse keinosiementää eläimiä käyttäen omistamansa tai hallitsemansa uroseläimen siemennestettä. Edellä on kerrottu, että keinosiemennystoimintaa, jossa eläinten omistaja käyttäisi omistamiensa uroseläinten siemennestettä ei käytännössä esiinny, kettujen keinosiemennystoimintaa lukuun ottamatta. Kettujen osalta myös ''tarhansisäinen'' keinosiemennystoiminta on määrätty luvan varaiseksi. Voimassa olevan lain 6 §:n 2 momentin säännöstä ei siis ole pidettävä tarpeellisena. Koska luvan saamisen edellytyksenä on pelkästään ammattitaitovaatimus, ehdotuksen 6 §:n 1 momentti antaisi ministeriölle mahdollisuuden harkita keinosiemennystoiminnan valvonnassa myös muuta kuin lupamenettelyä.

6 §:n 2 momentti. Lupa tulisi myöntää määräaikaisena ja lupa tulisi voida peruuttaa. Tätä tarkoittavat säännökset on sijoitettu pykälän 2 momenttiin. Se vastaa voimassa olevan 6 §:n 4 momenttia.

6 § 3 momentti. Lakiin tulisi säännös luvan saamisen perusteista. Luvan saamisen perusteita ei ehdoteta muutettaviksi. Luvan saamisen ehdot esitetään kirjoitettaviksi pääosin saman sisältöisinä kuin ne ovat voimassa olevassa laissa, jossain määrin sanontoja tarkistaen. Kun laissa ei ole mahdollista riittävän yksityiskohtaisesti säädöstää keinollisen lisäämisen vaatimuksia, tulisi ministeriön antaa asiasta tarkemmat määräykset. Määräykset koskisivat myös keinosiemennys- tai alkionsiirtotoimintaan kuuluvia erillisiä toimintoja.

15 §:n 1 momentti. Voimassa olevassa laissa on säädetty rangaistavaksi keinollinen lisääminen ilman lupaa. Lakia ehdotetaan tarkistettavaksi niin, että rangaistussäännös olisi kattava. Rangaistavia olisivat kaikki keinollisen lisäämisen toiminnot, myös tiloilla vastoin annettuja määräyksiä suoritettavat. Keinosiementämisessä mahdollisesti todettaviin väärinkäytöksiin soveltuisivat useimmiten myös eläinsuojelulain (247/96) 54 §:n rangaistussäännökset.

Siirtymäsäännös. Kun lain muutoksella ei ole tarkoitus muuttaa luvan saamisen ehtoja, ei ole tarkoituksenmukaista vaatia, että luvanhaltijan, jolla on voimassa olevan lain mukaisesti hankittu lupa, tulisi hankkia uusi lupa ennen kuin myönnetyn luvan voimassaolokausi päättyy.

2.2. Hevostalouslaki

Hevosten keinosiemennystoiminta sisältää periaatteessa samat järjestelyt kuin muiden kotieläinten keinosiemennystoiminta: elinkeinona harjoitetun keinosiemennystoiminnan ja tilalla, tallissa suoritetun keinosiementämisen. Käytännössä tosin keinosiementämisen tallissa on suorittanut pääsääntöisesti eläinlääkäri. Hevosten keinosiemennystä koskeva säännös ehdotetaan kirjoitettavaksi saman sisältöiseksi kuin muiden kotieläinten keinosiemennystä koskeva säännös.

3. Esityksen vaikutukset

Tähän mennessä ei maassamme ole vielä ollut mahdollista nautojen omassa karjassa tehtävä keinosiemennys. Muissa Euroopan Unionin jäsenmaissa toiminta on tietyin edellytyksin yleisesti mahdollista. Muista maista saatujen kokemusten ja myös meillä asiaa kohtaan esiintyneen kiinnostuksen pohjalta voidaan todeta, että toiminta tuskin tulisi olemaan kovin laajaa. Jo taloudellisesti kannattava toiminta edellyttää melko suurta karjakokoa. Omatoimisen siementämisen lisääntyessä muun muassa eläinjalostukseen, eläinten terveyteen ja hyvinvointiin sekä välinehuoltoon liittyvä neuvonnan tarve kasvanee jonkin verran.

Valtiontalouden kannalta esityksellä ei ole olennaisia vaikutuksia.

4. Asian valmistelu

Esitys on valmisteltu maa- ja metsätalousministeriössä virkamiestyönä kotieläinjalostuksen neuvottelukunnan tekemän ehdotuksen pohjalta. Esityksestä on pyydetty lausunto Maatalouden tutkimuskeskukselta, Helsingin yliopistolta, Kuopion yliopistolta, Maa- ja metsätaloustuottajien Keskusliitto MTK:lta, Osuuskunta Kotieläinjalostuskeskus-FABA:lta, Suomen Hippokselta, Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitolta, Maaseutukeskusten Liitolta, maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintä- ja elintarvikeosastolta, Osuuskunta Jalostuspalvelulta, Osuuskunta Sisämaan Jalostukselta, Osuuskunta Polarjalostukselta, Osuuskunta Pohjanmaan Jalostuskeskukselta, Osuuskunta Itäjalostukselta ja Suomen Eläinlääkäriliitolta.

Keinosiemennysosuuskuntien lausunnossa on lähinnä valvonnallisista syistä pidetty tärkeänä, että luvanvaraisuus säilytettäisiin edelleen myös tiloilla suoritettavaan keinosiementämiseen. Sen sijaan luvan määräaikaisuus esitettiin poistettavaksi. Muut lausunnonantajat pitivät muutosesitystä pääosin perusteltuna.

5. Tarkemmat määräykset

Tarkoituksena on, että lakia alemmanasteiset oikeusohjeet annetaan maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä. Nykyisessä päätöksessä on määrätty lähinnä vaatimuksista koskien eläinten jalostustasoa, henkilökunnan ammattitaitoa ja toimitiloja, jolloin ase tetut vaatimukset viittaavat laajempaan kei-nollista lisäämistä koskevaan toimintaan.

Päätöstä tulee muuttaa niin, että siinä aiempaa selkeämmin määrättäisiin eläinten keinollista lisäämistä koskevan luvan saamisen sekä toisaalta nautojen ja sikojen maatiloilla ilman erillistä lupaa harjoitettavan keinosiementämisen edellytyksistä. Päätöksessä tulee niin eläinlajeittain kuin keinosiemennystä koskevien eri toimintamuotojen osalta määrittää tarkemmin luvansaamisen edellytykset.

6. Voimaantulo

Lait ehdotetaan tuleviksi voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun eduskunta on ne hyväksynyt.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraavat lakiehdotukset:

1.

Laki kotieläinjalostuslain 6 ja 15 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 20 päivänä elokuuta 1993 annetun kotieläinjalostuslain (794/93) 6 § ja 15 §:n 1 momentti, niistä 15 §:n 1 momentti sellaisena kuin se on 21 päivänä huhtikuuta 1995 annetussa laissa (729/95), seuraavasti:


6 §
Lupa

Maa- ja metsätalousministeriön määräämiin kotieläinlajeihin kuuluvien eläinten keinollista lisäämistä saa harjoittaa vain ministeriön luvalla tai määräämin edellytyksin. Keinollisella lisäämisellä tarkoitetaan keinosiemennystoimintaa tai alkionsiirtotoimintaa. Keinosiemennystoiminnalla tarkoitetaan siemennesteen keräämistä, käsittelyä, säilyttämistä ja eläinten keinosiementämistä. Alkionsiirtotoiminnalla tarkoitetaan alkioiden tai munasolujen keräämistä, käsittelyä, säilytystä ja siirtoa eläimestä toiseen. Ministeriö voi määrätä, että eräät keinosiemennys- tai alkionsiirtotoimintaan kuuluvat toiminnot ovat myös erikseen luvanvaraisia.


Lupa myönnetään määräajaksi, enintään viideksi vuodeksi. Lupa voidaan peruuttaa, jos toiminta ei enää täytä luvan myöntämisen edellytyksiä tai eläintautilain nojalla säädettyjä tai määrättyjä vaatimuksia, jos lupaehtoja ei noudateta tai jos toiminnasta on annettu vääriä tai harhaanjohtavia tietoja.


Maa- ja metsätalousministeriö antaa tarkempia määräyksiä keinollisessa lisäämisessä noudatettavista vaatimuksista ja luvan saamisen ehdoista. Ne voivat koskea jalostustavoitteita, toimitiloja ja ammattitaitovaatimuksia. Lisäksi on noudatettava ministeriön eläinlääkintä- ja elintarvikeosaston määräyksiä sukusolujen ja alkioiden laadusta, eläintautien vastustamisesta ja näihin liittyvästä toiminnan järjestämisestä.


15 §
Rangaistussäännökset

Joka tahallaan rikkoo 5 §:ssä tarkoitetun syrjintäkiellon, harjoittaa eläinten keinollista lisäämistä ilman 6 §:ssä tarkoitettua lupaa tai vastoin annettuja määräyksiä taikka laiminlyö 7 §:ssä tarkoitetun polveutumistodistuksen antamisen ostajalle samassa pykälässä säädetyin ja sen nojalla määrätyin tavoin, on tuomittava, jollei siitä ole muualla laissa säädetty ankarampaa rangaistusta, kotieläinjalostusrikkomuksesta sakkoon.




Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 19 .

Luvanhaltija, jolla tämän lain voimaan tullessa on lupa keinosiemennys- tai alkionsiirtotoiminnan harjoittamiseen, saa harjoittaa luvan mukaista toimintaa lupakauden loppuun ilman tämän lain 6 §:ssä tarkoitettua lupaa.



2.

Laki hevostalouslain 5 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 20 päivänä elokuuta 1993 annetun hevostalouslain (796/93) 5 § seuraavasti:


5 §
Lupa

Hevosten keinollista lisäämistä saa harjoittaa vain maa- ja metsätalousministeriön luvalla tai määräämin edellytyksin. Keinollisella lisäämisellä tarkoitetaan keinosiemennystoimintaa tai alkionsiirtotoimintaa. Keinosiemennystoiminnalla tarkoitetaan siemennesteen keräämistä, käsittelyä, säilyttämistä ja hevosten keinosiementämistä. Alkionsiirtotoiminnalla tarkoitetaan alkioiden tai munasolujen keräämistä, käsittelyä, säilytystä ja siirtoa eläimestä toiseen. Ministeriö voi määrätä, että eräät keinosiemennys- tai alkionsiirtotoimintaan kuuluvat toiminnot ovat myös erikseen luvanvaraisia.


Lupa myönnetään määräajaksi, enintään viideksi vuodeksi. Lupa voidaan peruuttaa, jos toiminta ei enää täytä luvan myöntämisen edellytyksiä tai eläintautilain nojalla sää-dettyjä tai määrättyjä vaatimuksia, jos lupa- ehtoja ei noudateta tai jos toiminnasta on annettu vääriä tai harhaanjohtavia tietoja.


Maa- ja metsätalousministeriö antaa tarkempia määräyksiä keinollisessa lisäämisessä noudatettavista vaatimuksista ja luvan saamisen ehdoista. Ne voivat koskea jalostustavoitteita, toimitiloja ja ammattitaitovaatimuksia. Lisäksi on noudatettava ministeriön eläinlääkintä- ja elintarvikeosaston määräyksiä sukusolujen ja alkioiden laadusta, eläintautien vastustamisesta ja näihin liittyvästä toiminnan järjestämisestä.



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 19 .

Luvanhaltija, jolla tämän lain voimaan tullessa on lupa keinosiemennys- tai alkionsiirtotoiminnan harjoittamiseen saa harjoittaa luvan mukaista toimintaa lupakauden loppuun ilman tämän lain 5 §:ssä tarkoitettua lupaa.



Helsingissä 20 päivänä toukokuuta 1996

Tasavallan Presidentti
MARTTI AHTISAARI

Ministeri
Ole Norrback

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.