Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry esitykseen

Puutteelliset hakuehdot

HE 204/1995
Hallituksen esitys Eduskunnalle Latvian kanssa tehdyn Eurooppa-sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Luxemburgissa 12 päivänä kesäkuuta 1995 tehdyn Eurooppa-sopimuksen Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Latvian tasavallan välisestä assosioinnista.

Eurooppa-sopimus kattaa vapaakaupan ohella poliittisen vuoropuhelun Latvian ja Euroopan unionin välillä. Se sisältää myös määräyksiä muun muassa työvoiman liikkuvuudesta, yritysten perustamisesta, palvelujen kaupasta, maksuista ja pääomista.

Sopimus sisältää edelleen määräyksiä, jotka liittyvät yhteistoimintaan eri aloilla ja niihin liittyvien säännösten kehittämiseen ja parantamiseen. Johtavana periaatteena on pyrkimys Latvian lainsäädännön yhdenmukaistamiseen Euroopan yhteisöjen säännösten mukaiseksi. Tavoitteena on parantaa asteittain Latvian liittymisvalmiuksia unioniin. Eurooppa-sopimuksen johdannossa osapuolet tunnustavat, että Latvian lopullisena tavoitteena on jäsenyys Euroopan unionissa.

Esitys ei liity valtion talousarvioesitykseen. Esitykseen liittyy ehdotus laiksi sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan samanaikaisesti sopimuksen kanssa. Sopimus tulee voimaan sen jälkeen, kun kaikki sopimuspuolet ovat hyväksyneet sen omien menettelyjensä mukaisesti.


YLEISPERUSTELUT

1. Nykytila ja sopimuksen merkitys

1.1. Latvian Eurooppa-sopimuksen tausta javalmistelu

Euroopan yhteisö on tehnyt kuuden Keski-Euroopan maan (Bulgaria, Puola, Romania, Slovakia, Tsekki ja Unkari) kanssa niin sanotut Eurooppa-sopimukset. Ne ovat laaja-alaisia jaetun toimivallan sopimuksia, jotka kattavat vapaakaupan lisäksi poliittisen vuoropuhelun ja määräyksiä yhteistyön kehittämisestä monilla aloilla. Ne eivät kuitenkaan ole laajuudeltaan ja kattavuudeltaan ETA-sopimuksen veroisia. Kaikkien Eurooppa-sopimusten johdantoon sisältyy maininta Euroopan unionin jäsenyydestä kyseisten maiden lopullisena tavoitteena.

Eurooppa-sopimukset ovat EY:n perustamissopimuksen 238 artiklan nojalla tehtyjä assosiointisopimuksia. Ne ovat jaetun toimivallan sopimuksia (ns. sekasopimuksia), jotka sisältävät sekä yhteisön että jäsenmaiden toimivaltaan kuuluvia asioita. Eurooppa-sopimusten kauppapoliittisten määräysten osalta yhteisön toimivalta on yksinomainen. Useimmat muut sopimuksen kattamat yhteistyöalat sen sijaan sisältävät myös jäsenmaiden toimivaltaan kuuluvia asioita. Sopimukset edellyttävät sekä yhteisön että jäsenmaiden hyväksymistä. Sopimukset ovat pääperiaatteiltaan samantyyppisiä mutta sisältävät tiettyjä maakohtaisia eroja.

Latvian ja Euroopan yhteisöjen välillä on ollut voimassa vapaakauppasopimus vuoden 1995 alusta lukien. Suomen kannalta jäsenyyden tuoma muutos ei ollut merkittävä sillä Suomen ja Latvian välillä oli jo vuodesta 1993 voimassa vapaakauppasopimus (SopS 28―29/93), joka sisällöltään pitkälle vastaa EY:n tekemää sopimusta.

Latvia aloitti neuvottelut Eurooppa-sopimuksesta yhdessä muiden Baltian maiden kanssa vuoden 1995 alussa. Neuvottelut saatiin valmiiksi Viron osalta helmikuussa 1995 ja Latvian sekä Liettuan osalta maaliskuussa 1995. Sopimukset parafoitiin 12 päivänä huhtikuuta 1995 ja allekirjoitettiin 12 päivänä kesäkuuta 1995. Vuoden 1995 alussa voimaan tullut EY:n ja Latvian vapaakauppasopimus otettiin sellaisenaan osaksi Eurooppa-sopimusta.

Suurimpana ongelmana EU-Latvia keskusteluissa oli työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskevien määräysten käsittely ja kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kieltävän periaatteen sisältö. Latvia esitti maassa pysyvästi asuvien (venäläisväestö) hyväksymistä liikkuvuuden piiriin, mitä komissio ei voinut hyväksyä.

Latvian Eurooppa-sopimukseen kuuluu myös yleinen, 31.12.1999 päättyvä siirtymäaika.

Myös transitioliikennettä/kauttakulkua koskevissa kysymyksissä oli lähinnä EU:n puolelta johtuvia ongelmia, jotka selvitettiin.

Eurooppa-sopimusten allekirjoittamisen myötä Latvia ja muut Baltian maat pääsivät samaan asemaan kuin muut Keski-Euroopan assosiaatiomaat. Ne voivat osallistua EU:n Keski-Eurooppa -strategian toteuttamiseen mukaan lukien niin sanottu vakiintunut vuoropuhelu. Sillä pyritään valmistamaan näitä maita jäsenyyteen sitä koskevia neuvotteluja tässä vaiheessa millään tavalla ennakoimatta.

Suomi on liittymisasiakirjan 102 artiklan mukaan sitoutunut soveltamaan 1 päivästä tammikuuta 1995 liittymisasiakirjan 103 artiklan 1 kohdassa mainittujen sopimusten määräyksiä. Näitä ovat muun muassa Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden Bulgarian, Puolan, Romanian, Slovakian, Tsekin ja Unkarin kanssa tekemät Eurooppa-sopimukset. Sopimuksiin Suomen ja muiden uusien jäsenvaltioiden liittymisestä aiheutuvista tarpeellisista mukautuksista tullaan laatimaan aikanaan erilliset pöytäkirjat asianomaisten sopimusten osapuolten kesken. Nämä pöytäkirjat tullaan myös aikanaan saattamaan eduskunnan hyväksyttäväksi erillisillä hallituksen esityksillä.

1.2. Sopimuksen pääasiallinen sisältö

Assosiointisopimukset kattavat vapaakaupan ohella poliittisen vuoropuhelun sekä määräyksiä muun muassa työvoiman liikkuvuudesta, yritysten perustamisesta, palvelujen kaupasta, maksuista ja pääomista.

Sopimukset sisältävät lisäksi määräyksiä, jotka liittyvät yhteistoimintaan eri aloilla ja niihin liittyvien säännösten kehittämiseen ja parantamiseen. Johtavana periaatteena on pyrkimys Latvian lainsäädännön yhdenmukaistamiseen Euroopan yhteisöjen säännösten kanssa sopimuksen kattamilla yhteistyöaloilla. Yhdenmukaistamisella pyritään asteittain parantamaan Latvian mahdollisuuksia liittyä Euroopan unioniin.

Sopimuksen kattamista erityisistä yhteistyöaloista voidaan mainita muun muassa kilpailu ja muut taloudelliset määräykset, henkisen omaisuuden suojelu, julkiset hankinnat, teollinen yhteistyö, investointien edistäminen ja turvaaminen, maatalous- ja teollisuusstandardit ja vaatimustenmukaisuuden arviointi, tiede- ja teknologiayhteistyö, koulutus, maatalous ja matalouteen liittyvä teollisuus, kalastus, energia, ydinturva, ympäristö, kuljetukset, telekommunikaatio, postipalvelut, radioliikenne, rahoituspalvelut, työllisyys, sosiaaliturva ja kuluttajasuoja. Edellä mainittuja yhteistyöaloja koskevat määräykset ovat varsin väljiä ja niillä pyritään osaltaan tukemaan ko. alojen instituutioiden luomista ja toimintaa. Tarvittaessa assosiointineuvosto ja assosiointikomitea määrittelevät asianmukaiset menettelyt yhteistyön kehittämiseksi.

Eurooppa-sopimuksia hallinnoivat assosiointineuvostot, jotka kokoontuvat vähintään kerran vuodessa ministeritasolla. Assosiointineuvostot seuraavat sopimusten toteutumista ja tekevät tarvittaessa suosituksia niiden muuttamiseksi tai täydentämiseksi. Assosiointikomiteoissa käsitellään sopimuksiin liittyviä kysymyksiä virkamiestasolla.

1.3. Sopimuksen poliittinen merkitys

Eurooppa-sopimuksella perustetaan Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Latvian välinen assosiointi. Sen eräänä tavoitteena on muun muassa luoda asianmukaiset puitteet osapuolten väliselle vuoropuhelulle, jotta mahdollistettaisiin tiiviiden poliittisten suhteiden kehittäminen. Suhteiden kehittämiseen liittyvät säännölliset korkeimman tason poliittiset tapaamiset. Näissä voidaan käsitellä kaikkia molempia osapuolia kiinnostavia kysymyksiä muutosprosessin tukemiseksi ja ulkopolitiikkaa koskevien kannanottojen yhdenmukaistamiseksi. Unioni ja sen jäsenmaat käyvät Latvian kanssa tätä poliittista vuoropuhelua assosioituneiden maiden kanssa vahvistettujen muotojen ja menettelyjen mukaisesti. Latvia on päässyt mukaan tähän vakiintuneeseen vuoropuheluun jo ennen sopimuksen voimaantuloa. Ministeritasolla kahdenvälistä poliittista vuoropuhelua käydään assosiointineuvostossa. Sopimus luo näin ollen entistä paremmat monenväliset institutionaaliset puitteet poliittisten suhteiden kehittämiselle Euroopan Unionin ja Latvian välille. Sopimus sisältää myös määräyksiä parlamentaarisen tason vuoropuhelusta.

Suomen kahdenväliset poliittiset suhteet Latvian kanssa ovat kehittyneet suotuisasti. On huomattava, että Eurooppa-sopimus ei korvaa kahdenvälisiä poliittisia suhteita vaan täydentää niitä.

1.4. Sopimuksen kauppapoliittinen merkitys

Sopimuksen hyväksymisellä ei ole kauppapoliittisia vaikutuksia nykytilaan verrattuna. Tämä johtuu siitä, että EY:n ja Latvian jo ennen Suomen jäsenyyttä tekemä ja vuoden 1995 alussa voimaantullut vapaakauppasopimus tulee sellaisenaan osaksi Eurooppa-sopimusta. Eurooppa-sopimus korvaa voimaantullessaan aikaisemman vapaakauppasopimuksen. EU-jäsenyyden myötä Suomi on jo soveltanut tätä vapaakauppasopimusta oman jäsenyyssopimuksensa perusteella.

2. Esityksen vaikutukset

2.1. Taloudelliset vaikutukset

Sopimuksella ei ole välittömiä taloudellisia vaikutuksia nykytilaan verrattuna. Koska sopimus kattaa monentyyppisiä yhteistyöaloja voidaan muun muassa taloudellisen yhteistyön ja kaupan Suomen ja Baltian maidenkin välillä olettaa lisääntyvän. Tämä yhteistyö saattaa myös edellyttää erikseen sovittavissa tapauksissa yhteistyöhön liittyvien toimintojen, mukaan lukien tekninen apu, rahoitusta joko yhteisön budjetin kautta tai Suomen taholta. Näitä taloudellisia vaikutuksia ei kuitenkaan ole mahdollista tarkemmin tässä yhteydessä arvioida. Niitä koskeva päätöksenteko toteutetaan kuitenkin valtion talousarvion puitteissa.

2.2. Organisaatio- ja henkilöstövaikutukset

Esityksellä ei ole organisaatioon tai henkilöstöön kohdistuvia vaikutuksia. Sopimuksen hallinnointiin liittyvät assosiointineuvostojen ja komiteoiden kokoukset voidaan hoitaa tavanomaisen kansainvälisen käytännön edellyttämällä tavalla nykyisellä henkilöstöllä.

2.3. Ympäristövaikutukset

Esityksellä ei ole välittömiä ympäristövaikutuksia. Esityksen tavoitteena on kuitenkin parantaa ydinenergian käytön turvallisuutta sekä kehittää ja vahvistaa yhteistyötä ympäristön ja ihmisten terveyden suojelussa. Sopimus sisältää lukuisia ympäristönsuojelua koskevia yhteistyöaloja (83 artikla). Suomen kannalta on tärkeää, että sopimus tähtää myös Itämeren suojeluun. Sopimuksen voidaan myös olettaa omalta osaltaan edesauttavan Latvian ympäristölainsäädännön yhdenmukaistamista EY:n vastaavan lainsäädännön kanssa.

2.4. Vaikutukset eri kansalaisryhmien asemaan

Esitys tähtää osaltaan siihen, että laillisesti maassa oleskelevien sopimusvaltioiden kansalaisten oikeusturva ja tasa-arvo muun muassa työ- ja sosiaalilainsäädännön osalta paranee. Sopimus edellyttää muun muassa sitä, ettei assosiaatiomaan kansalaisia saa syrjiä esimerkiksi työolojen, palkan tai irtisanomismääräysten osalta. Myös eläke-etuudet pyritään huomioimaan ja yhteensovittamaan työskentelymaasta riippumatta. Sopimus ei vaikuta jäsenvaltiossa voimassaoleviin maahantuloa koskeviin säännöksiin.

3. Asian valmistelu

Hallituksen esitys on valmisteltu ulkoasiainministeriössä virkatyönä. Sopimuksesta on pyydetty lausunnot kauppa- ja teollisuusministeriöltä, liikenneministeriöltä, maa- ja metsätalousministeriöltä, oikeusministeriöltä, opetusministeriöltä, sisäasiainministeriöltä, sosiaali- ja terveysministeriöltä, työministeriöltä, valtiovarainministeriöltä ja ympäristöministeriöltä sekä Suomen Pankilta, kilpailuvirastolta ja tullihallitukselta.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1. Sopimuksen sisältö

1 artiklan 1 kohdassa perustetaan EU:n ja Latvian välille assosiointi ja sen 2 kohdassa luetellaan assosioinnin tavoitteet.

2―3 artikla (I osasto) sisältää sopimuksen yleiset periaatteet. Sopimuksen 2 artiklassa todetaan, että Helsingin ja Pariisin päätösasiakirjoissa vahvistetut periaatteet ovat olennainen osa sopimusta ja että alueen vakauden kannalta on tärkeää, että Baltian maat kehittävät keskinäistä yhteistyötään. 3 artiklassa todetaan assosiointineuvoston tarkastelevan säännöllisesti sopimuksen soveltamista ja taloudellisten uudistusten toteuttamista.

4―7 artikla (II osasto) koskee poliittista vuoropuhelua. Sopimuksessa todetaan tarve kehittää ja vahvistaa sitä sekä pyrkimys näkökantojen lähentämiseen kansainvälisissä kysymyksissä ja tiivistämään yhteistyötä EU:n kanssa ulko- ja turvallisuuspolitiikan aloilla. Ministeritasolla poliittista vuoropuhelua käydään assosiointineuvostossa.

8 artikla (III osasto) sisältää vapaakauppa-alueen perustamista koskevat määräykset. Sopimuksessa todetaan vapaakaupan yhteisön kanssa alkavan Latvian osalta 1 päivänä tammikuuta 1995 osapuolten välisen vapaakauppasopimuksen tultua voimaan. Artiklassa on myös todettu, miten GATTin Uruguayn kierroksen tulokset huomioidaan sopimuksissa.

9―17 (III osasto) artiklassa todetaan asiallisesti se, että 1 päivänä tammikuuta 1995 voimaan tulleen vapaakauppasopimuksen mukainen Latvian teollisuustuotteiden tulliton ja kiintiötön markkinoillepääsy EU:n jäsenvaltioihin jatkuu. Yhteisö sai vastaavasti tullittoman ja kiintiöttömän markkinoillepääsyn Latviaan. Latvialla on eräillä aroilla teollisuustuotteilla neljän vuoden hidastusaikataulu.

16 artikla sisältää tekstiilien osalta sovellettavat erikoisjärjestelyt eli kaksoislisensioinnin, jota koskevat tarkemmat määräykset sisältyvät pöytäkirjaan n:o 1. Ulkoinen jalostus tapahtuu EU:n määräysten mukaan.

18―21 (III osasto) artiklassa todetaan maataloutta koskevat järjestelyt. Käytännössä ratkaisu on perustuotteiden osalta kolmiosainen ja perustuu suosituimmuusetujen konsolidointiin lisättynä niillä tuotteilla, joiden osalta ei yhteisön yhteisen maatalouspolitiikan mukaan sovelleta tuontimaksuja vaan ainoastaan tulleja. Eläville eläimille ja naudan, lampaan ja vuohenlihalle yhteisö antaa Baltian maille yhteiset kiintiöt, joiden rajoissa sovelletaan alennettuja tulleja/tuontimaksuja. Eräille perusmaataloustuotteille on erilliset tariffikiintiöt 60 prosentin tullin/tuontimaksun alennuksella. Jalostettujen tuotteiden kauppaan sovelletaan niinikään eräitä tariffimyönnytyksiä. 21 artiklassa todetaan, että maataloustuotteiden kauppaan sovelletaan erillistä suojalauseketta, joka mahdollistaa yksipuoliset suojatoimet tarvittaessa.

22―23 artikla (III osasto) sisältää kalastusta koskevia määräyksiä. Ne sisältävät myös tariffikiintiöitä tietyille kaloille.

24―36 artikla (III osasto) sisältää osapuolten välistä kauppaa koskevat yhteiset määräykset. 25 artiklassa todetaan, että uusia tuonti- tai vientitulleja tai määrällisiä rajoituksia ei saateta voimaan. Latvian maataloustariffeja koskevia poikkeusmääräyksiä sisältyy 25 artiklan 2 kohtaan. Sen mukaan Latvialle annetaan mahdollisuus ottaa käyttöön tulleja tiettyjen tuotteiden tuonnissa. Sopimuspuolten tuotteiden verotuksellisesta samanarvoisuudesta on määräyksiä 26 artiklassa. 27 artiklassa todetaan, ettei sopimus estä tulliliittojen perustamista. 28 artiklassa on määräyksiä poikkeuksellisista toimenpiteistä. 29 artiklassa säädetään polkumyynnistä. 30 artiklassa on määräyksiä tuonnin häiriöistä.

32 artikla koskee valtion monopoleja, jotka on mukautettava niin, ettei vuoden 1998 loppuun mennessä esiinny syrjintää EU:n jäsenvaltioiden ja Latvian välillä. 33 artiklassa määrätään suojatoimista. 34 artiklassa on määräys alkuperäsäännöistä. 35 artiklassa on lueteltu poikkeuksia, jotka ovat perusteltuja julkisen moraalin, yleisen järjestyksen tai turvallisuuden takia.

Sopimuksen IV osasto (37―60 artikla) sisältää työntekijöiden liikkuvuutta, sijoittautumisoikeutta ja palvelujen tarjontaa koskevat määräykset. 37 artiklan mukaan Latvian kansalaisia ei saa kansalaisuutensa perusteella syrjiä jäsenvaltion kansalaisiin nähden työehdoissa, palkkauksessa tai irtisanomisessa. Kausityöntekijöitä ja sopimuksen 41 artiklan mukaisten kahdenvälisten sopimusten perusteella maahantulevia työntekijöitä lukuunottamatta myös työntekijän laillisesti jäsenvaltiossa oleskelevilla puolisolla ja lapsella on pääsy jäsenvaltion työmarkkinoille voimassa olevien ehtojen ja muodollisuuksien puitteissa sinä aikana, jolloin työntekijä on oikeutettu työskentelemään jäsenvaltiossa. Tämä ei kuitenkaan estä jäsenvaltiota soveltamasta 41 artiklan mukaiseen kahdenväliseen sopimukseen mahdollisesti sisältyvää, työntekijän perheenjäsenelle edullisempaa määräystä. Suomen ja Latvian työministeriöiden välisessä yhteistyöpöytäkirjassa on sovittu yhteistyön kehittämisestä muun muassa työvoiman liikkuvuuden alueella, mutta työvoiman liikkuvuutta koskevista ehdoista ei ole erityisesti sovittu.

37 artiklan 2 kohdan mukaan Latvian on taattava vastaavat oikeudet Latviassa laillisesti työtä tekeville unionin jäsenvaltioiden kansalaisille sekä heidän Latviassa laillisesti oleskeleville puolisolleen ja lapsilleen, jollei sovellettavista säännöksistä muuta johdu. 56 artiklan mukaan sopimuksen määräyksillä ei ole tarkoitus vapauttaa työvoiman liikkuvuutta, vaan kukin yksittäinen jäsenvaltio voi säädellä assosiaatiomaan kansalaisten maahantuloa oleskelu- ja työluvilla kansallisten säännöstensä mukaisesti. Suomessa tehtävään työhön sovelletaan Suomen työlainsäädäntöä ja lisäksi työluvan myöntämisen eräs edellytys on, että ulkomaalaisen palkka- ja työehdot ovat voimassa olevien työehtosopimusten mukaiset.

Ulkomaalaisten maahantulosta, oleskelusta ja työnteosta säädetään ulkomaalaislaissa (378/91). Työlupaa koskevien säännösten soveltamisesta säädetään ulkomaalaisasetuksessa (142/94) sekä työministeriön asetuksen nojalla antamassa määräyksessä (M 1/94 TM). Sellaisten työntekijöiden, joille myönnetty oleskelu- ja työlupa on tarkoitettu jatkuvaan maassaoloon (nk. A-status), perheenjäsenille työluvat myönnetään työvoimapoliittista harkintaa soveltamatta. Pysyvä oleskelulupa myönnetään kahden vuoden maassaolon jälkeen. Pysyvän oleskeluluvan saanut henkilö ja hänen perheenjäsenensä voivat tehdä työtä ilman työlupaa. Määräaikaisen oleskelu- ja työluvan saaneiden työntekijöiden perheenjäsenien osalta sovelletaan työvoimapoliittista harkintaa.

38 artikla sisältää määräyksiä sosiaaliturvan koordinoinnista. Niiden mukaan Euroopan unionin jäsenvaltioissa työskentelevien latvialaisten työntekijöiden ja heidän perheenjäsentensä siellä täyttämät vakuutus-, työskentely- tai asumiskuukaudet lasketaan yhteen muun muassa eläkkeitä varten. Artiklan toisen alakohdan mukaan siinä määritellyt eläkkeet voidaan vapaasti siirtää käyttäen maksavan jäsenvaltion valuuttakurssia. Kolmanneksi latvialaiset työntekijät saavat perheavustukset jäsenmaan alueella olevia perheenjäseniään varten. Latvia myöntää puolestaan alueellaan oleville jäsenmaiden kansalaisille ja heidän perheenjäsenilleen kausien yhteenlaskemisen ja perheavustukset.

39 artiklan mukaan edellisessä artiklassa esitetyn tavoitteen saavuttamiseksi assosiointineuvosto antaa päätöksellään asianmukaiset määräykset sekä hallinnolliset säännöt. Assosiointineuvoston antamat määräykset eivät kuitenkaan saa vaikuttaa jäsenvaltioiden ja Latvian välisistä kahdenvälisistä sopimuksista aiheutuviin oikeuksiin ja velvollisuuksiin, jos niissä annetaan Latvian ja jäsenvaltioiden kansalaisille edullisempi kohtelu artiklojen 40 ja 41 mukaisesti.

Edellä mainituilla sopimusmääräyksillä ei ole välitöntä vaikutusta nykyiseen tilanteeseen yhteensovitettaessa Suomen ja Latvian sosiaaliturvalainsäädäntöä. 38 artiklaan on kirjattu tavoite, jonka toteuttaminen tapahtuu aikanaan assosiointineuvoston päätöksellä. Käytännössä sosiaaliturvan koordinointi toteutunee jo aikaisemmin Suomen ja Latvian välisellä sosiaaliturvasopimuksella, jonka määräyksiä assosiointineuvoston päätökset eivät voi rajoittaa.

44―51 artikla koskee sijoittautumista. Osapuolet takaavat toistensa alueille sijoittuneille yhtiöilleen, tytäryhtiöilleen ja sivuliikkeille tasapuolisen kohtelun. Lähtökohtana on syrjinnän poistaminen mahdollisimman pitkälle.

47―48 artikla sisältää rahoituspalveluja koskevia määräyksiä. 50 artiklassa on määräyksiä tutkintojen vastaavuudesta. 51 artiklassa selostetaan sijoittautumista koskevia poikkeusedellytyksiä (esim. tietyn alan rakennemuutos). Poikkeusten takarajana on 31 päivä joulukuuta 1999.

Sopimuksen sijoittautumista (49 artikla) ja palvelujen tarjontaa (52 artikla) koskevat artiklat sisältävät myös työntekijöiden liikkuvuutta koskevia määräyksiä. Näiden määräysten mukaan johonkin jäsenvaltioon sijoittautuvilla latvialaisilla yhtiöillä on oikeus tietyin edellytyksin siirtää yhtiön sisäisesti työntekijöitä jäsenvaltioon ja vastaavasti palvelujen tarjoamiseen liittyviin johto- ja erityistehtäviin lähetettäville tulee tietyin edellytyksin sallia maahantulo. Sopimuksessa määriteltyjen ehtojen täyttyessä voidaan Suomessa voimassa olevien säännösten ja määräysten mukaan oleskelu- ja työluvat myöntää, mikäli oleskelun luonne edellyttää työlupaa.

52―54 artiklassa todetaan, että palvelujen tarjonnan osalta sitoudutaan siihen, että myös sellaiset yritykset, jotka eivät toimi toisen osapuolen alueella, saavat vähitellen tarjota palvelujaan. Assosiointineuvosto toteuttaa tarvittavat toimenpiteet asteittain kahdeksan vuoden kuluessa sopimuksen voimaantulosta. 53 artiklassa kiinnitetään huomiota palvelukaupan liberalisoimiseen. 54 artikla koskee kaupallista meriliikennettä. Osapuolet sitoutuvat kaupallisin perustein tapahtuvaan vapaaseen pääsyyn markkinoille ja liikenteeseen.

55―60 artikla sisältää yleiset määräykset yleisen käytännön, yleisen turvallisuuden ja terveyden perusteella oikeutetuista rajoituksista. 58 artiklassa todetaan, että määräyksiä ei sovelleta muun muassa julkisen viranomaisen toimivaltaan liittyviin toimiin eikä kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi myönnettyihin etuihin. 59 artiklassa todetaan, että osapuolten mukauttaessa asteittain määräyksiään assosiointineuvosto ottaa huomioon osapuolten vastaavat velvoitteet, jotka ovat GATS-yleissopimuksen ja erityisesti sen V artiklan mukaisia.

61―71 artikla (V osasto) koskee maksuja, pääomia, kilpailua ja muita taloudellisia määräyksiä sekä lainsäädäntöjen lähentämistä.

61―63 artikla koskee juoksevia maksuja ja pääomien liikkuvuutta. Sopimuksen 62 artiklan mukaan osapuolet takaavat niiden voimaatulosta alkaen muun muassa pääoman vapaan liikkuvuuden lähes kaikissa sopimusten mukaisesti tehdyissä suorissa investoinneissa ja portfolioinvestoinneissa.

64―68 artikla sisältää muut kilpailua ja taloutta koskevat määräykset. 64 (i) artiklan mukaan määräävän markkina-aseman väärinkäyttö, ja kilpailua vääristävät valtion tuet ovat yhteensopimattomia sopimuksen kanssa. Assosiointineuvosto antaa niitä koskevia määräyksiä 31 päivään joulukuuta 1997 mennessä. Valtiontukia voidaan jatkaa tietyin edellytyksin 31 päivään joulukuuta 1999 asti ja siitäkin eteenpäin Latvian osalta viidellä vuodella. 65 artiklan mukaan maksutasesyistä toteutettavia tuontirajoituksia pyritään välttämään ja ilmoittamaan niistä hyvissä ajoin. Henkisen, teollisen ja kaupallisen omaisuuden suojelua pyritään nostamaan yhteisön tasolle 31 päivään joulukuuta 1999 mennessä. 68 artiklan mukaan julkisiin hankintoihin pääsyä pidetään vastavuoroisesti suotavana.

69―71 artikla koskee lainsäädäntöjen lähentämistä. Osapuolet katsovat että Latvian taloudellinen yhdentyminen yhteisöön riippuu ratkaisevasti lainsäädäntöjen lähentämisestä. 70 artiklassa todetaan, että sopimuksissa on luettelo aloista, joilla lähentäminen on erityisen tärkeää (mm. tullilainsäädäntö, yhtiöoikeus, pankkioikeus, yritysten kirjanpito ja verotus ym).

72―100 artiklassa (VI osasto) käsitellään yhteistyötä talouden alalla. Menettelyt ja toimenpiteet suunnitellaan siten, että niillä edistetään Latvian taloudellista kehitystä ja että ne noudattavat kestävän kehityksen periaatetta. 72 artiklassa kiinnitetään erityistä huomiota toimenpiteisiin, jotka ovat omiaan edistämään Baltian maiden ja Keski ja Itä-Euroopan maiden sekä muiden Itämeren rannikkovaltioiden yhteistyötä tämän alueen yhtenäiseksi kehittämiseksi.

Yhteistyöaloja ovat: yhteistyö teollisuuden alalla (73 artikla), investointien edistäminen ja turvaaminen (74 artikla), pienet ja keskisuuret yritykset (75 artikla), maatalous-ja teollisuusstandardit ja vaatimustenmukaisuuden arviointi (76 artikla), yhteistyö tieteen ja teknologian aloilla (77 artikla), koulutus (78 artikla), maatalous ja siihen liittyvä teollisuus (79 artikla), kalastus (80 artikla), energia (81 artikla), ydinturvallisuus (82 artikla), ympäristö (83 artikla), liikenne (84 artikla), televiestintä, postipalvelut, yleisradio ja televisio (85 artikla), tietoinfrastruktuuri (86 artikla), pankki-, vakuutus- ja muut rahoituspalvelut (87 artikla), tilintarkastusta ja varainhoidon valvontaa koskeva yhteistyö (88 artikla), rahapolitiikka (89 artikla), rahanpesu (90 artikla), alueiden kehittäminen (91 artikla), sosiaalialan yhteistyö (92 artikla), matkailu (93 artikla), tiedotus ja viestintä (94 artikla), kuluttajansuoja (95 artikla), tulli (96 artikla), tilastoalan yhteistyö (97 artikla), taloustieteet (98 artikla), julkishallinto (99 artikla) ja huumausaineet (100 artikla). Määräykset ovat pääsääntöisesti väljiä ja luonteeltaan tavoitteellisia.

101 artikla (VII osasto) käsittelee laittoman toiminnan torjuntaa. Osapuolet pyrkivät yhteistyöhön muun muassa laittoman maahanmuuton estämiseksi, teollisuusjätteisiin ja väärennettyihin tuotteisiin liittyvän laittoman toiminnan estämiseksi, huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laittoman kaupan estämiseksi ja järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi.

102 artikla (VIII osasto) käsittelee kulttuuriyhteistyötä.

Yhteistyöaloista mainittakoon muun muassa kaunokirjallisuuden kääntäminen, taideteosten ja taiteilijoiden vaihto, kulttuuritapahtumat.

103―109 artiklassa (IX osasto) käsitellään rahoitusyhteistyötä. Artikloissa mainitaan rahoitusavun lähteinä muun muassa Euroopan investointipankin lainat, PHARE-yhteistyö ja G-24 rahoitusapu. 105 artiklassa määritellään yhteisön rahoitusapu tavoitteineen suuntaa antavassa ohjelmassa. 107 artiklassa todetaan, että rahoitusapu arvioidaan Latvian kehityksen tarpeiden ja tason perusteella ja ottaen huomioon sen vastaanottokyky. 109 artiklassa todetaan Latvian osallistuvan eri alojen puiteohjelmiin ja assosiointineuvoston päättävän näihin toimiin osallistumisen ehdoista ja edellytyksistä.

110―131 artiklaan (X osasto) sisältyvät institutionaaliset määräykset, yleiset määräykset ja loppumääräykset.

110―115 artikla sisältää assosiointineuvostoa koskevat määräykset. Assosiointineuvosto valvoo sopimuksen täytäntöönpanoa. Se kokoontuu ministeritasolla kerran vuodessa tai olosuhteiden niin vaatiessa. Assosiointineuvosto tarkastelee tärkeimpiä sopimukseen liittyviä kysymyksiä sekä myös molempien osapuolten edun kannalta merkityksellisiä kansainvälisiä kysymyksiä.

Assosiointineuvosto muodostuu unionin neuvoston ja komission jäsenistä sekä Latvian hallituksen nimeämistä jäsenistä. Sen puheenjohtajana toimii vuorotellen Euroopan unionin neuvoston jäsen ja Latvian hallituksen jäsen työjärjestyksen sääntöjen mukaisesti. Neuvostossa voidaan myös edustautua sijaistasolla.

Assosiointineuvosto käyttää päätösvaltaa sopimuksessa vahvistettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Tehdyt päätökset sitovat osapuolia, joiden on toteutettava päätösten täytäntöönpanemiseksi tarvittavat toimenpiteet. Assosiointineuvosto voi myös antaa suosituksia. Assosiointineuvosto tekee päätökset ja antaa suositukset osapuolten yhteisellä sopimuksella.

Kumpikin osapuoli voi saattaa sopimuksen soveltamista tai tulkintaa koskevan riidan assosiointineuvoston käsiteltäväksi ja se voi ratkaista riidan päätöksellään.

Assosiointineuvostoa avustaa assosiointikomitea, joka muodostuu unionin neuvoston ja Euroopan komission jäsenten edustajista sekä Latvian hallituksen edustajista korkeiden virkamiesten tasolla. Neuvosto määrää työjärjestyksessään assosiointikomitean tehtävät, joihin sisältyvät erityisesti assosiointineuvoston kokousten valmistelu ja kyseisen komitean toiminnan varmistaminen. Assosiointineuvosto voi siirtää toimivaltaansa assosiointikomitealle.

Assosiointineuvoston päätösvaltaa Suomen valtiosäännön kannalta käsitellään jäljempänä kohdassa 3.

116―118 artikla sisältää parlamentaarista komiteaa koskevat määräykset. Sen mukaisesti perustetaan parlamentaarinen komitea, joka muodostaa puitteet Latvian parlamentin ja Euroopan parlamentin jäsenten kokoontumiselle ja mielipiteenvaihdolle. Se kokoontuu säännöllisin itse määrääminsä väliajoin.

119 artiklassa sitoudutaan varmistamaan osapuolten kansalaisten pääsy toimivaltaisiin tuomioistuimiin. 120 artikla sisältää sallitut poikkeusmääräykset. 121 artiklassa selvitetään sopimuksen soveltamisalan syrjintämääräykset.

122―131 artiklassa annetaan sopimuksen toimeenpanoon ja voimaantuloon liittyviä tarkempia määräyksiä.

131 artiklan 3 kohdan mukaan sopimus korvaa voimaan tultuaan Brysselissä 11 päivänä toukokuuta 1992 allekirjoitetun Euroopan talousyhteisön ja Latvian tasavallan välisen kauppaa ja taloudellista sekä kaupallista yhteistyötä koskevan sopimuksen. Nyt tehtävä Eurooppa-sopimus perustuu osittain 18 päivänä heinäkuuta 1994 allekirjoitettuun Euroopan yhteisön, Euroopan atomienergiayhteisön ja Euroopan hiili-ja teräsyhteisön sekä Latvian tasavallan välisen vapaakauppaa ja kauppaan liittyviä seikkoja koskevan sopimuksen määräyksiin sekä kehittää niitä edelleen ja yhdistää ne. Tämä sopimus korvaa heti voimaan tultuaan vapaakauppaa ja kauppaan liittyviä seikkoja koskevan sopimuksen.

Liitteet ja pöytäkirjat

Sopimuksessa on kaikkiaan 18 liitettä ja viisi pöytäkirjaa, jotka 126 artiklan mukaisesti ovat erottamaton osa sopimusta. Liitteet ovat: I Teollisuustuotteiden ja maataloustuotteiden määritelmä (9 ja 18 artikla), II Tuontia koskevat Latvian tariffimyönnytykset (11 artiklan 2 kohta), III Tuontia koskevat Latvian tariffimyönnytykset (11 artiklan 3 kohta), IV Vientiä koskevat Latvian tariffimyönnytykset (14 artiklan 1 kohta), V Tekstiilituotteita koskevat yhteisön tariffimyönnytykset (16 artiklan 1 kohta), VI Jalostetut maataloustuotteet (17 artikla), VII Maataloustuotteita koskevat yhteisön myönnytykset ― tullimyönnytykset (20 artiklan 2 kohta), VIII Maataloustuotteita koskevat yhteisön myönnytykset ― eläinten ja lihan tuontia koskevat järjestelyt (20 artiklan 2 kohta), IX Maataloustuotteita koskevat yhteisön myönnytykset ― tariffikiintiöt (20 artiklan 2 kohta), X Maataloustuotteita koskevat Latvian myönnytykset ― tariffin mukaiset tullit (20 artiklan 2 kohta), XI Maataloustuotteita koskevat Latvian myönnytykset ― tariffikiintiöt (20 artiklan 2 kohta), XII Kalastustuotteita koskevat yhteisön myönnytykset (23 artiklan 1 kohta), XIII Kalastustuotteita koskevat Latvian myönnytykset (23 artiklan 1 kohta), XIV Sijoittautumista koskevat yhteisön poikkeukset (44 artiklan 1 kohta), XV Sijoittautumista koskevat siirtymäkauden aikana sovellettavat Latvian poikkeukset (44 artiklan 2 kohdan i alakohta), XVI Rahoituspalvelut (47 artikla), XVII Henkisen, teollisen ja kaupallisen omaisuuden suojelu (67 artikla) ja XVIII Latvian osallistuminen yhteisön ohjelmiin (109 artikla).

Luettelo pöytäkirjoista: 1) sopimuksen 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista tekstiilituotteisiin sovellettavista muista menettelyistä, 2) yhteisön ja Latvian välisestä jalostettujen maataloustuotteiden kaupasta, 3) käsitteen ''peräisin olevat tuotteet'' (alkuperätuotteet) määrittelystä ja hallinnollisen yhteistyön menetelmistä, 4) Latvian sekä Espanjan ja Portugalin väliseen kauppaan liittyvistä erityismääräyksistä ja 5) keskinäisestä avunannosta tulliasioissa.

2. Voimaantulo

Eurooppa-sopimuksen 131 artiklan 2 kohdan mukaan sopimuspuolet hyväksyvät tämän sopimuksen omien menettelyjensä mukaisesti. Sopimus tulee voimaan sitä päivää seuraavan toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä, jona sopimuspuolet ilmoittavat toisilleen ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen menettelyjen täytäntöönpanosta.

Ahvenanmaan itsehallintolain mukaan maakunnalla on lainsäädäntövalta erinäisissä taloudellista toimintaa koskevissa asioissa, jotka Rooman sopimuksen mukaan kuuluvat Euroopan yhteisöjen toimivaltaan. Hallituksen esitykseen liittyvän lain osalta on tarkoitus pyytää Ahvenanmaan maakuntapäivien suostumus Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/91) 59 § 2 momentin mukaisesti.

3. Säätämisjärjestys ja eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus

Latvian Eurooppa-sopimus on luonteeltaan jaetun toimivallan sopimus eli sen määräykset kuuluvat osittain jäsenvaltion ja osittain yhteisön toimivaltaan. Suomi hyväksyy siten omalta osaltaan sopimuksen hallitusmuodon 33 §:n ja valtiopäiväjärjestyksen 69 §:n mukaisesti.

Sopimuksen aineelliset määräykset eivät sisällä hallitusmuodon 33 §:n tarkoittamalla tavalla eduskunnan suostumusta vaativia määräyksiä. Sopimuksen määräykset assosiointineuvoston perustamisesta, tehtävistä ja toimivallasta kuuluvat kuitenkin hallituksen käsityksen mukaan lainsäädännön alaan.

Assosiointineuvosto on sopimuksella perustettu toimielin, joka valvoo sopimuksen täytäntöönpanoa ja tarkastelee sopimukseen liittyviä tärkeitä kysymyksiä. Se käyttää päätösvaltaa sopimuksessa vahvistettujen tavoitteiden toteuttamiseksi ja siinä määrätyissä tapauksissa. Assosiointineuvosto koostuu Euroopan unionin neuvoston, Euroopan yhteisöjen komission ja Latvian hallituksen nimeämistä jäsenistä.

EY:n tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan assosiointineuvosto voi tehdä sopimuksen soveltamisesta ja täytäntöönpanosta päätöksiä, jotka ovat jäsenvaltioissa suoraan sovellettavaa oikeutta.

Jäsenvaltioilla voidaan katsoa olevan ainakin osittaista toimivaltaa työntekijöiden liikkuvuutta, sijoittautumisoikeutta ja palvelujen tarjontaa (sopimuksen IV osasto) koskevilta osin. Tämä koskee erityisesti maahan pääsyä ja maassa oleskelua, työskentelyä, työehtoja, luonnollisten henkilöiden sijoittautumista sekä palvelujen tarjontaa koskevia säännöksiä ja määräyksiä. Näillä aloilla assosiointineuvostolla on sopimuksen mukaan pääasiassa toimivaltaa antaa suosituksia ja tarkastella keinoja sopimuksen tavoitteiden toteuttamiseksi. Eräissä asioissa assosiointineuvosto voi myös antaa sitovia päätöksiä.

Tältäkään osin sopimuksen määräykset eivät kuitenkaan estä sopimuspuolia soveltamasta maahan pääsyä ja maassa oleskelua, työskentelyä, työehtoja, luonnollisten henkilöiden sijoittautumista sekä palvelujen tarjontaa koskevia säännöksiä ja määräyksiä, rajoittamatta kuitenkaan sopimuksella jo määrättyjä etuja (56 artikla, sosiaaliturvan osalta 38 artikla).

EU:n neuvosto osallistuu päätöksentekoon assosiointineuvostossa, jossa päätökset tehdään yksimielisesti. Jäsenvaltio on assosiointineuvostossa edustettuna ainoastaan EU:n neuvoston nimeämän edustajan kautta. Assosiointineuvoston käsitellessä yhteisön toimivaltaan kuuluvia asioita pääperiaatteena on, että yhteisön sisäisessä päätöksenteossa noudatetaan vastaavia äänestyssääntöjä kuin päätettäessä yhteisön säädöksestä vastaavalla alalla. Mikäli assosiointineuvostossa tehtävä sitova päätös kuuluu jäsenvaltion toimivaltaan, tehdään asiaa koskeva päätös EU:n neuvostossa yksimielisesti.

Sikäli kun assosiointineuvosto käsittelee jäsenvaltion toimivaltaan kuuluvia asioita, on jäsenvaltiolla siten neuvoston kautta mahdollisuus vaikuttaa asian käsittelyyn. Kun myös assosiointineuvosto tekee päätökset yksimielisesti, merkitsee tämä sitä, että jäsenvaltio ei käytännössä joudu hyväksymään vastustamaansa päätöstä.

Assosiointineuvostoa koskevat EU:n neuvoston päätökset ovat myös HM 33 a §:ssä tarkoitettuja kansainvälisessä toimielimessä tehtäviä päätöksiä, joiden valmistelusta ja muista siihen liittyvistä toimenpiteistä päättää valtioneuvosto, ottaen kuitenkin huomioon VJ 4 a luvun säännökset eduskunnan osallistumisesta päätöksentekoon.

Vaikka jäsenvaltio osallistuu päätöksentekoon itse assosiointineuvostossa epäsuorasti neuvoston kautta, ei jäsenvaltion toimivaltaan tai jaettuun toimivaltaan kuuluvissakaan kysymyksissä toimivallan delegointi merkitse hallituksen käsityksen mukaan sellaista Suomen oikeudenkäyttöpiiriin kuuluvan lainsäädäntövallan delegointia kansainväliselle toimielimelle, että itse assosiointisopimuksen hyväksyminen edellyttäisi supistetun perustuslainsäätämisjärjestyksen käyttämistä. Assosiointisopimuksen tyyppiset jaetun toimivallan sopimukset muodostavat kuitenkin uuden sopimusryhmän Suomen sopimuskäytännössä, eivätkä aikaisemmat perustuslakivaliokunnan kannanotot kaikilta osin kata niistä aiheutuvia tulkintaongelmia.

Edellä olevan perusteella ja hallitusmuodon 33 §:n mukaisesti esitetään,

että Eduskunta hyväksyisi Luxemburgissa 12 päivänä kesäkuuta 1995 Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Latvian tasavallan välisestä assosioinnista tehdyn Eurooppa-sopimuksen määräykset, jotka vaativat eduskunnan suostumuksen.

Koska päätös sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Laki Latvian kanssa tehdyn Eurooppa-sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Luxemburgissa 12 päivänä kesäkuuta 1995 Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Latvian tasavallan välisestä assosioinnista tehdyn Eurooppa-sopimuksen määräykset ovat, mikäli ne kuuluvat lainsäädännön alaan, voimassa niin kuin siitä on sovittu.

2 §

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa asetuksella.

3 §

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.


Helsingissä 18 päivänä joulukuuta 1995

Tasavallan Presidentti
MARTTI AHTISAARI

Ulkoasiainministeri
Tarja Halonen

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.