Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi vakuutuskassalakia siten, että vakuutuskassojen vastuuvelan katetta koskevat säännökset yhdenmukaistetaan soveltuvin osin vastaamaan vakuutusyhtiölain säännöksiä. Ehdotusta laadittaessa on otettu huomioon vireillä oleva eläkesäätiölain kokonaisuudistus ja siihen liittyvät säännösehdotukset eläkesäätiöiden eläkevastuun katteesta. Lisäksi esityksessä ehdotetaan vakuutuskassalakia muutettavaksi siten, että yksinomaan lisäetuja myöntävän eläkekassan varojen ja vastuuvelan ja muiden velkojen erotus eli niin sanottu ylikate saadaan siirtää eläkekassan osakkaalle tai osakkaille, jos toimintapiirissä on useampia osakkaita. Vakuutuskassalain vakuutusmatemaatikkoa koskevat säännökset ehdotetaan muutettavaksi siten, että ne soveltuvin osin vastaavat vakuutusyhtiölain vastaavia säännöksiä.

Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan niin pian kuin se on hyväksytty ja vahvistettu. Jotta uusia katesäännöksiä ja ylikatteen siirtämistä koskevia säännöksiä voitaisiin soveltaa jo vuodelta 1995 tehtävässä tilinpäätöksessä, laki tulisi saattaa voimaan viimeistään 31.12.1995.

---

Vakuutuskassat ovat vakuutuskassalain (1164/92) alaisia vakuutuslaitoksia, jotka vakuutustoimintaa liikemäisesti harjoittamatta myöntävät toimintapiiriinsä kuuluville jäsenille sosiaalisen henkilövakuutustoimintaan kuuluvia etuuksia. Eläkekassa on vakuutuskassa, jonka pääasiallisena tarkoituksena on myöntää eläkkeitä. Eläkekassa voi harjoittaa työntekijäin eläkelain (TEL) ja yrittäjien eläkelain mukaista toimintaa tai myöntää toimintapiirissään vapaaehtoisia, lakisääteistä vakuutusturvaa täydentäviä lisäetuja. Myös näiden toimintamuotojen erilaiset yhdistelmät ovat mahdollisia.

Vuoden 1994 lopussa oli toiminnassa 21 eläkekassaa, joista 12 myönsi pelkästään vapaaehtoisia lisäetuja. Eläkekassoissa oli vuoden 1994 lopussa noin 64 000 jäsentä. Heistä kuului vapaaehtoisten lisäetujen piiriin noin 24 000.

Vakuutuskassalain 83 §:n mukaan eläkekassojen ja eräiden muiden vakuutuskassojen on luetteloitava koko vastuuvelkansa kate luetteloitavaksi kelpaavalla omaisuudella. Pykälässä säädetään, mitä omaisuus- tai vakuuslajeja katteen tulee olla, sekä millaisin rajoituksin niiden katearvot määräytyvät.

Vakuutusyhtiöiden tapaan vakuutuskassan katettava vastuuvelka muodostuu vakuutusmaksuvastuusta ja korvausvastuusta. Vuoden 1994 lopussa vakuutuskassojen katettava vastuuvelka oli yhteensä runsaat 14 miljardia markkaa, joka muodostui lähes kokonaan eläkekassojen vastuuvelasta.

Vakuutuskassalakia säädettäessä vastuuvelkaa ja sen katetta koskevat säännökset laadittiin mahdollisimman pitkälle vastaamaan vakuutusyhtiölain katesäännöksiä. Vakuutusyhtiöiden katesäännöksiä on sittemmin muutettu vakuutusyhtiölain muuttamisesta annetulla lailla (389/95). Lisäksi on annettu asetus ensivakuutusliikettä harjoittavan vakuutusyhtiön vastuuvelan katteesta (461/95).

Vakuutusyhtiöitä koskevan katesääntelyn muutokset liittyvät muun muassa Euroopan Unionin kolmannen henkivakuutusdirektiivin soveltamiseen. Uusien säännösten mukaan vakuutusyhtiöiden on katettava ja luetteloitava koko vastuuvelkansa. Yhtiöiden vastuuvelan katteen luetteloimisvaatimus oli aikaisemmin 85 prosenttia. Katteen tulee muodostua laissa säädetyistä omaisuuseristä. Varojen katteeseen luettava arvo lasketaan yhtiöissä käyvän arvon mukaisesti. Asetuksessa on säädetty varojen monipuolisuudesta ja hajautuksesta.

Kolmas henkivakuutusdirektiivi ei koske vakuutuskassojen toimintaa. Vakuutuskassat poikkeavat vakuutusyhtiöistä myös toimintapiiriensä osalta ja lisäksi esimerkiksi vakuutusmaksujen määräytyminen poikkeaa yhtiöistä. Kassoilla ei myöskään ole vakavaraisuusvaatimuksia yhtiöitä vastaavalla tavalla.

Eläkekassojen vakuutusmaksutulo voi muodostua eläkekassan osakkaina olevien työnantajien kannatusmaksuista ja jäsenten jäsenmaksuista. Käytännössä vakuutusmaksutulo muodostuu pääosin kannatusmaksuista. Vuonna 1994 perittiin vapaaehtoisten lisäetujen osalta kannatusmaksuja 362 miljoonaa markkaa ja jäsenmaksuja 14 miljoonaa markkaa.

Eläkekassan sääntöjen mukaisista sitoumuksista aiheutuva vastuu kirjataan vakuutuskassalain 79 §:n mukaisesti vastuuvelaksi, jonka koko määrä on katettava.

Eläkekassassa ylikatetilanne saattaa syntyä lähinnä kahdella tavalla. Ensiksikin erityisesti suljetussa eläkekassassa, jossa vastuuvelka ei kasva, ylikate voi ilmetä siten, että eläkekassan omaisuudesta saatava tuotto, siitä huolimatta että vakuutusmaksuja ei peritä, ylittää eläkekassan kustannukset. Eläkekassalle syntyy tässä tilanteessa ylijäämää. Tällainen eläkekassan ylikate on eläkekassan veronalaista tuloa. Tuloveron lisäksi eläkekassa joutuu suorittamaan siitä varallisuusveroa, koska eläkekassa ei ole vapautettu sanotun veron suorittamisesta.

Eläkekassalla voi myös olla ylikatetta, joka johtuu siitä, että eläkekassan varojen käyvät arvot ovat suuremmat kuin kirjanpitoarvot. Kun varojen käyvät arvot ovat suuremmat kuin vastuuvelka ja muu velka, on eläkekassalla ylikatetta. Tällä ylikatteella ei kuitenkaan sellaisenaan ole veroseuraamuksia eläkekassalle, jollei tilinpäätöksessä tehdä arvonkorotuksia.

Käytettävissä olevien tietojen perusteella ainakin yhdessä eläkekassassa voi ilmetä ensin mainittu ylikatetilanne per 31.12.1995 laadittavan tilinpäätöksen yhteydessä.

Vakuutuskassalain 170 §:n mukaan eläkekassalla on oltava vakuutusmatemaatikko, jonka tehtävänä on vakuutusteknisten laskelmien ja selvitysten laatiminen. Vakuutusmatemaatikon on täytettävä sosiaali- ja terveysministeriön vakuutusyhtiölain 18 luvun 8 §:n nojalla määräämät vakuutusyhtiön vakuutusmatemaatikon kelpoisuusehdot. Eläkekassan tilasta on vakuutuskassalain 171 §:n mukaan suoritettava vakuutustekninen tutkimus vähintään joka toinen vuosi sekä muulloinkin, jos sosiaali- ja terveysministeriö pitää sitä tarpeellisena. Tutkimus on suoritettava muunkin vakuutuskassan tilasta, jos kassan vastuuvelkaan sisältyy vakuutuskassalain 79 §:n 2 momentissa tarkoitettu vakuutusmaksuvastuu.

Vakuutuskassalain 83 §:ää ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan soveltuvin osin vakuutusyhtiölain 10 luvun 3 §:ää sekä uutta eläkesäätiölakia koskevan luonnoksen 46 §:ää. Katesäännösten oleelliseen erilaisuuteen eri vakuutuslaitosten kesken ei ole olemassa erityisiä syitä. Eläkekassat ja vakuutusyhtiöt ovat vaihtoehtoisia laitoksia TEL- ja YEL- sekä lisäeläketurvan järjestämisessä. Muun muassa kilpailuneutraliteetin kannalta on perusteltua, että vastuuvelan katetta koskeva sääntely on eri laitoksilla mahdollisimman samanlaista ottaen kuitenkin huomioon laitosten toimintaan liittyvät erityispiirteet. Vakuutusyhtiöiden katesäännökset ovat olleet lähtökohtana myös valmisteltaessa eläkesäätiölain kokonaisuudistukseen liittyviä eläkesäätiön eläkevastuun kattamista koskevia säännöksiä. Eläkekassan perustaminen on vaihtoehto eläkesäätiön perustamiselle. On johdonmukaista, että myös vakuutuskassojen vastuuvelan katetta koskevat säännökset muutetaan soveltuvin osin vastaamaan sekä vakuutusyhtiölain että uutta eläkesäätiölakia koskevan luonnoksen säännöksiä.

Ehdotukseen liittyy luonnos vakuutuskassan vastuuvelan katteesta annettavaksi asetukseksi. Asetus annettaisiin ehdotetun vakuutuskassalain 83 §:n 5 momentin nojalla. Luonnos on laadittu vastaamaan soveltuvin osin ensivakuutusliikettä harjoittavan vakuutusyhtiön vastuuvelan katteesta annettua asetusta (461/95) sekä luonnosta eläkesäätiön eläkevastuun katteesta annettavaksi asetukseksi.

Ehdotuksen mukaan eläkekassojen ja eräiden muiden vakuutuskassojen on edelleenkin katettava koko vastuuvelkansa. Katteeseen kuuluvilta sijoituksilta vaaditaan, että ne ovat varmoja, tuottavia ja rahaksi muutettavia. Ehdotus sisältää säännökset sijoituksista, saamisista ja muista varoista, joilla vastuuvelka saadaan kattaa. Yksityiskohtaisemmin vastuuvelan katteeseen luettavien varojen monipuolisuudesta ja hajautuksesta säädettäisiin vakuutusyhtiöiden ja eläkesäätiöiden tavoin erikseen annettavassa asetuksessa.

Ehdotetun 83 §:n 1 momentin mukaan vakuutuskassan on katettava lain 79 §:ssä ja 80 §:n 2 momentissa tarkoitettu vastuuvelka kokonaan. Menettely vastaisi nykyistä sääntelyä, jonka mukaan muiden vakuutuskassojen kuin eläkekassojen osalta katesäännökset tulisivat sovellettaviksi edelleenkin ainoastaan, mikäli sosiaali- ja terveysministeriö yksittäistapauksissa niin määrää.

Pykälän 2 momentin mukaan vastuuvelkaa katettaessa olisi otettava huomioon, millaista vakuutustoimintaa kassa harjoittaa, ja tämän mukaisesti huolehdittava katteeseen kuuluvien varojen varmuudesta, tuotosta ja rahaksi muutettavuudesta sekä niiden asianmukaisesta monipuolisuudesta ja hajauttamisesta. Vastuuvelan kattamista koskevia 83 §:n muiden momenttien säännöksiä ja 5 momentissa tarkoitettua asetusta on sovellettava ottamalla huomioon yleissäännöksessä asetetut vaatimukset. Kate, joka sinällään muutoin on täysin lainmukainen, voi kuitenkin olla ristiriidassa 2 momentin sisältämän säännöksen kanssa. Tällainen ristiriita voisi syntyä esimerkiksi katteena olevien varojen vaikeasta rahaksi muutettavuudesta tai katteena olevien sitoumusten heikosta tuotosta.

Pykälän 3 momentin mukaan vakuutuskassan olisi katettava vastuuvelka pykälässä säädetyin sellaisin varoin, jotka sosiaali- ja terveysministeriön määräämien perusteiden mukaan riittävät kattamaan vastuuvelan, josta ensin on vähennetty momentissa luetellut erät. Ehdotus merkitsee sitä, että 83 §:n ja sen nojalla annetun asetuksen säännösten mukaisesti katettava määrä rajoittuu vastuuvelan määrään edellä tarkoitettujen vähennysten jälkeen.

Pykälän 4 momentin mukaan vastuuvelan katteena olevat varat arvostetaan yleensä käyvän arvon mukaisesti. Sosiaali- ja terveysministeriö voisi kuitenkin erityisestä syystä sallia tai määrätä, että tietyt katteeseen kuuluvat varat arvostetaan niiden käyvästä arvosta poikkeavasti. Esimerkiksi joukkovelkakirjalainojen käyvät arvot vaihtelevat korkotason muutoksia seuraten. Tarkoituksenmukaisena ei voida pitää, että tällaiset muutokset välttämättä vaikuttaisivat niihin arvoihin, joihin joukkovelkakirjat on arvostettu vakuutuskassan vastuuvelan katteena. Ehdotuksen mukaan ministeriö voisi erityisestä syystä sallia, että tällaisten katteeseen kuuluvien varojen arvoja ei alenneta niiden uusiin käypiin arvoihin, tai vastaavasti kieltää varojen arvojen korottamisen uusiin käypiin arvoihin.

Saman momentin mukaan sosiaali- ja terveysministeriö voi määrätä, että katteeseen luettavien varojen arvo lasketaan käyvästä arvosta poikkeavasti. Esimerkiksi kiinteistöjen ja osakkeiden osalta, joiden arvot vaihtelevat, tietty varmuusmarginaali voi olla tarpeen. Ministeriö voisi tämän momentin mukaan määrätä käypää arvoa alemman arvon, josta tällaiset varat voidaan sijoittaa katteeseen. Sääntely ei vakuutuskassojen osalta merkitsisi muutosta nykytilanteeseen. Vakuutusyhtiöillä vastaavat marginaalit poistettiin vakuutusyhtiölain muuttamisesta annetulla lailla (389/95).

Vakuutuskassoille ei ole säädetty vakuutuskassalaissa vastaavia vakavaraisuusvaatimuksia kuin vakuutusyhtiöille on säädetty vakuutusyhtiölaissa. Tästä syystä varmuusmarginaalien säilyttämistä on vakuutuskassojen osalta pidettävä tarpeellisena jatkossakin.

Ministeriö voisi antaa tämän momentin mukaisen päätöksen joko yksittäisen vakuutuskassan osalta tai koskemaan kaikkia kassoja.

Pykälän 5 momentissa säädettäisiin niistä varoista, joilla vastuuvelka on katettava. Luettelo ei ole tyhjentävä, vaan sosiaali- ja terveysministeriö voi hyväksyä katteeseen muitakin varoja.

Ehdotettuun momenttiin sisältyvä luettelo on voimassa olevan lain 83 §:n mukaista luetteloa laajempi. Muutos ei tässä suhteessa kuitenkaan ole käytännössä kovin merkittävä, etenkin kun otetaan huomioon, että voimassa olevan 83 §:n 2 momentin 6 kohdan mukaan katekelpoisia ovat tuossa momentissa erikseen mainittujen arvopapereiden ja sitoumusten lisäksi myös muut arvopaperit ja sitoumukset, jotka niiden laatuun ja varmuuteen nähden voidaan rinnastaa voimassa olevan lain 83 §:n 2 momentin 1―4 kohdassa mainittuihin sitoumuksiin ja jotka sosiaali- ja terveysministeriö hyväksyy katteeseen. Asiallisesti merkittävänä muutoksena voidaan pitää sitä, että ehdotetussa 5 momentissa ei edellytetä, että katekelpoisilla varoilla olisi jokin liittymä Suomeen tai muuhun nimeltä mainittuun valtioon tai että tällaisen liittymän puuttuessa varojen katekelpoisuuden ehtona olisi sosiaali- ja terveysministeriön antama suostumus. Momentissa tarkoitetussa asetuksessa voitaisiin kuitenkin säätää rajoituksista.

Pykälän 6 momentin mukaan sosiaali- ja terveysministeriö voisi vakuutuskassan hakemuksesta hyväksyä vastuuvelan katteeksi muitakin kuin 5 momentissa tarkoitettuja varoja ja sitoumuksia. Aikaisempaa sääntelyä vastaavalla tavalla lupa voidaan myöntää vain, mikäli nämä niiden laatuun ja varmuuteen nähden voidaan rinnastaa 5 momentissa lueteltuihin varoihin. Aikaisemmasta sääntelystä poiketen lupa voi olla vain määräaikainen.

Pykälän 7 momentin mukaan ministeriö voisi määrätä lakisääteistä eläkevakuutustoimintaa harjoittavat eläkekassat kattamaan vastuuvelan lisäksi myös muut vastuuvelkaan rinnastettavat erät. Tällaisia eriä olisivat esimerkiksi ennakkoon maksetut vakuutusmaksut ja eläkekassan eläkelaitosten yhteisistä kustannuksista johtuva velka.

Pykälän 8 momentin mukaan sosiaali- ja terveysministeriö antaa tarkemmat määräykset pykälän soveltamisesta.

Esitykseen on liitetty luonnos vakuutuskassan vastuuvelan katetta koskevaksi asetukseksi, johon ehdotetun vakuutuskassalain 83 §:n 5 momentissa viitataan.

Vakuutuskassojen vastuuvelan katteen tulisi olla pääosin Suomessa. Asetusta koskevan luonnoksen 3―9 §:ssä säädetään Suomessa olevista sijoituksista. Luonnoksen 10 §:ssä ulkomaisilla sijoituksilla tarkoitetaan sijoituksia muissa ETA-valtioissa kuin Suomessa. Sijoitusten laadusta riippuen vastuuvelan bruttomäärästä saisi olla sijoitettuna ulkomaisiin kohteisiin enintään 10―30 prosenttia. Valuuttariskin rajoittamisesta säädetään asetusluonnoksen 13 §:ssä. Ulkomainen sijoittaminen tulisi olemaan vakuutusyhtiöitä rajoitetumpaa, koska vakuutuskassat toimivat Suomessa, kun taas vakuutusyhtiöillä on oikeus harjoittaa vakuutusliikettä kaikissa EU:n jäsenvaltioissa.

Asetusta koskevan luonnoksen 3 ja 4 §:ssä säädetään velkasitoumusten käytöstä vastuuvelan katteena. Velkasitoumuksilla, joissa velallisena tai takaajana on esimerkiksi valtio, kunta, seurakunta, talletuspankki tai vakuutusyhtiö, voitaisiin kattaa koko vastuuvelka. Enintään puolet vastuuvelasta voitaisiin kattaa velkasitoumuksilla, joissa velallisena tai takaajana on muu luottolaitos kuin talletuspankki kuten esimerkiksi rahoitusyhtiö. Jälkimmäiseen ryhmään kuuluvat myös velkasitoumukset, jotka ovat joko kaupankäynnin kohteena pörssissä tai joissa velallisena on pörssiyhtiö.

Asetusta koskevan luonnoksen 5 §:ssä kiinteän omaisuuden osuus vastuuvelan bruttomäärästä rajoitetaan enintään 40 prosenttiin ja yhdessä lainojen vakuutena olevan kiinteän omaisuuden kanssa enintään 50 prosenttiin. Luonnoksen 6 §:ssä rajoitettaan pörssiosakkeiden, pörssiyhtiöiden liikkeeseen laskemien debentuurilainojen, velkasitoumusten, joissa edellä mainittuja omaisuuslajeja on vakuutena, sekä sijoitusrahastojen rahasto-osuuksien määrä enintään 30 prosenttiin.

Asetusta koskevan luonnoksen 8―11 §:ssä säädetään riskien hajauttamisesta ja osakasriskin pienentämisestä. Hajauttamista ei vaadittaisi asetuksen perusteella, jos velallinen tai takaaja on esimerkiksi valtio, talletuspankki tai vakuutusyhtiö. Näidenkin sijoitusten osalta hajautusvaatimus voi syntyä jo ehdotetun vakuutuskassalain 83 §:n 2 momentin yleissäännöksen perusteella. Yksittäisen kunnan, kuntayhtymän, seurakunnan ja muun luottolaitoksen kuin talletuspankin enimmäisosuus vastuuvelan bruttomäärästä rajoitettaisiin 25 prosenttiin. Yhden kiinteistökokonaisuuden ja sellaiseen liittyvien velkasitoumusten osuus rajoitettaisiin enintään 15 prosenttiin. Yhden pörssiyhtiön osakkeiden osuus rajoitettaisiin enintään 5 prosenttiin ja yhdessä yhtiön velkasitoumusten kanssa enintään 10 prosenttiin. Osakasriski eli kassan toimintapiirissä olevaan yhteen työnantajaan liittyvä riski saisi olla enintään 30 prosenttia, jos katteena olevan omaisuuden arvo pääosin perustuu osakkaan toimintaan. Yhteen toiminnalliseen kokonaisuuteen saisi tällöin kuitenkin sijoittaa ainoastaan enintään 15 prosenttia.

Asetusta koskevan luonnoksen 16 § sisältää siirtymäsäännökset, joiden mukaan vastuuvelan katteena olevien varojen tulee täyttää asetuksessa säädetyt vaatimukset viimeistään 10 vuoden kuluessa asetuksen voimaantulosta.

Vakuutuskassalakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 83 a §, jonka mukaan yksinomaan vapaaehtoisia lisäetuja myöntävässä eläkekassassa syntyvä ylikate voitaisiin sosiaali- ja terveysministeriön suostumuksella pykälässä säädetyin edellytyksin siirtää eläkekassan osakkaalle. Työntekijäin eläkelain 11 §:n mukaisesti rekisteröityjä lisäetuja ei pidetä tässä tarkoitettuina vapaaehtoisina lisäetuina. Ylikatteen siirto olisi mahdollista, jos eläkekassan vakuutuskassalain 83 §:n 3―5 momentin sekä alemmanasteisten säädösten ja määräysten mukaisten varojen arvioidaan tilinpäätöksen yhteydessä pysyvästi ylittävän eläkekassan vastuuvelan ja muiden velkojen määrän.

Siirtämällä ylikatetta pois eläkekassasta saatetaan heikentää eläkekassan vakavaraisuutta ja eläkekassatoiminnan turvaavuutta. Siirron yhteydessä olisi huolehdittava siitä, että eläkekassaan jäävät varat ovat ainakin yhtä turvaavat kuin pois siirtyvät varat. Tämän vuoksi ylikatetta arvioitaessa käytettäisiin vakuutuskassalain 83 §:n 3―5 momentissa tarkoitettuja arvoja, niin sanottuja katearvoja, joissa on otettu huomioon turvaavuusmarginaali. Ennen siirtoa on myös varauduttava kaikkiin tiedossa oleviin sitoumuksiin.

Sosiaali- ja terveysministeriö antaisi 3 momentin mukaan tarkemmat määräykset pykälän soveltamisesta.

Vakuutuskassalain vakuutusmatemaatikkoa koskevat vakuutuskassalain 170 ja 171 § ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan soveltuvin osin vakuutusyhtiölain vakuutusmatemaatikkoa koskevia säännöksiä. Vakuutusmatemaatikon kelpoisuusehtojen osalta ehdotuksessa viitataan vakuutusyhtiölain 18 luvun 8 §:ään. Tältä osin ehdotus vastaa nykyistä 170 §:n 1 momenttia. Ehdotetun 170 §:n 1 momentin mukaan vakuutusmatemaatikon tehtävät määräytyvät soveltuvin osin vastaavasti kuin vakuutusyhtiön vakuutusmatemaatikosta annetun asetuksen (464/95) 1 ja 2 §:ssä säädetään.

Ehdotuksen mukaan vakuutusmatemaatikon tehtäviä laajennetaan soveltuvin osin vastaavasti kuin vakuutusyhtiöissä. Vakuutusmatemaatikko velvoitetaanedellä mainitussa asetuksessa muun muassa selvittämään ne vaatimukset, jotka sijoitustoiminnalle on asetettava vastuuvelan luonteesta johtuen.

Vakuutusyhtiön vakuutusmatemaatikko velvoitetaan asetuksessa lisäksi tekemään ilmoitus vakuutusyhtiön hallitukselle tehtävässään havaitsemistaan puutteista vakuutusyhtiön toiminnassa. Tätä velvollisuutta ei samanlaisena sisällytettäisi eläkekassan vakuutusmatemaatikon tehtäviin, koska eläkekassan vakuutusmatemaatikon asema suhteessa eläkekassan hallintoon on yleensä erilainen kuin vakuutusyhtiöissä. Ministeriö voisi antaa määräyksiä tätä korvaavasta, vakuutuskassatoiminnan luonteeseen paremmin soveltuvasta menettelystä.

Pykälän uuteen 2 momenttiin on siirretty eläkekassojen osalta nykyisen 171 §:n säännös vakuutusteknisen tutkimuksen suorittamisesta.

Pykälän uudeksi 3 momentiksi on siirretty pykälän nykyinen 2 momentti, jonka mukaan eläkekassan on tehtävä ilmoitus vakuutusmatemaatikon ottamisesta ja eroamisesta sosiaali- ja terveysministeriölle. Momenttiin on lisätty säännös, jonka mukaan ministeriö voisi antaa tarkempia määräyksiä tämän pykälän soveltamisesta.

Ehdotetun 171 §:n mukaan 170 §:n säännökset vakuutusmatemaatikosta ja vakuutusteknisen tutkimuksen suorittamisesta koskevat myös muita vakuutuskassoja kuin eläkekassoja, mikäli niiden vastuuvelkaan sisältyy 79 §:n 2 momentissa tarkoitettu vakuutusmaksuvastuu. Edellä esitetyt muutokset vakuutusmatemaatikon tehtäviin koskevat siten myös tällaisia vakuutuskassoja. Tältä osin ehdotus vastaa voimassa olevaa lakia.

Esityksen vastuuvelkaa ja sen kattamista sekä vakuutusmatemaatikkoa koskevilla säännöksillä ei ole vaikutuksia valtion tai kuntien talouteen. Vakuutuskassan vastuuvelasta annettavalla asetuksella on tarkoitus säätää 10 vuoden määräajasta, jonka kuluessa vakuutuskassan vastuuvelan kate on saatettava vastaamaan lain ja asetuksen vaatimuksia. Mikäli asetuksessa säädetyt omaisuuslajien enimmäisrajat ylittyvät, yksittäinen vakuutuskassa voi joutua siirtymäajan puitteissa vähentämään esimerkiksi osake- ja kiinteistöomistustaan. Tämä voi aiheuttaa myyntitappioita ja sijoitustoiminnan tuottojen pienenemistä. Kyseinen 10 vuoden määräaika huomioon ottaen vaikutukset jäänevät kuitenkin vähäisiksi. Sosiaali- ja terveysministeriö voi lisäksi hakemuksesta pidentää kiinteistöomistuksen osalta asetuksessa säädettävää määräaikaa.

Esityksen ylikatteen siirtoa koskevilla säännöksillä voi olla veroseuraamuksia. Tässä hallituksen esityksessä ei esitetä verolainsäädäntöön muutoksia.

Esitys on valmisteltu virkatyönä sosiaali- ja terveysministeriössä. Valmistelutyön aikana on kuultu Vakuutuskassojen Yhdistystä.

Esityksen vastuuvelkaa ja sen kattamista koskevista säännöksistä on pyydetty lausunnot seuraavilta tahoilta: Akava r.y., Eläketurvakeskus, Palvelutyönantajat r.y., Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK r.y., Toimihenkilökeskusjärjestö STTK r.y., Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto, Työeläkelaitosten Liitto r.y. TELA, Vakuutuskassojen Yhdistys. Esityksen ylikatteen siirtoa koskevista säännöksistä on kuultu valtiovarainministeriötä.

Esityksen valmistelussa on otettu huomioon luonnos uudeksi eläkesäätiölaiksi sekä siihen liittyvä luonnos asetukseksi eläkesäätiön eläkevastuun katteesta.

Ehdotetun vakuutuskassalain 83 §:n 5 momentin nojalla on tarkoitus antaa asetus vakuutuskassan vastuuvelan katteesta. Luonnos asetukseksi on tämän esityksen liitteenä. Sosiaali- ja terveysministeriö antaa lain ja asetuksen nojalla vastuuvelan katteeseen liittyvät tarkemmat määräykset.

Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan niin pian kuin se on hyväksytty ja vahvistettu, kuitenkin viimeistään 31 päivänä joulukuuta 1995.   Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

lisätään lakiin uusi 83 a § seuraavasti:

83 §

Vakuutuskassan on katettava 79 §:ssä ja 80 §:n 2 momentissa tarkoitettu vastuuvelka.

Vastuuvelkaa katettaessa on otettava huomioon, millaista vakuutustoimintaa vakuutuskassa harjoittaa, ja tämän mukaisesti huolehdittava katteeseen kuuluvien varojen varmuudesta, tuotosta ja rahaksi muutettavuudesta sekä niiden asianmukaisesta monipuolisuudesta ja hajauttamisesta.

Vakuutuskassan on katettava jäljempänä tässä pykälässä säädettyihin omaisuuslajeihin kuuluvin varoin vastuuvelka, josta ensin on vähennetty seuraavat erät:

1) jälleenvakuuttajan osuus enintään sosiaali- ja terveysministeriön hyväksymään määrään;

2) takautumisoikeuteen perustuvat saamiset; sekä

3) sosiaali- ja terveysministeriön erityisistä syistä vähennettäväksi hyväksymät muut erät.

Edellä 3 momentissa tarkoitetut vastuuvelan katteena olevat varat arvostetaan käypään arvoon sosiaali- ja terveysministeriön määräämien perusteiden mukaisesti. Ministeriö voi kuitenkin sallia tai määrätä, että tietyt katteeseen kuuluvat varat arvostetaan tai niiden katteeseen luettava arvo lasketaan käyvästä arvosta poikkeavasti.

Vastuuvelan katteen on asetuksessa säädetyin rajoituksin oltava:

1) joukkovelkakirjalainoja ja muita raha- ja pääomamarkkinavälineitä;

2) velkasitoumuksiin perustuvia laina- ja muita saamisia;

3) osakkeita ja muita tuotoltaan vaihtelevia omistusosuuksia;

4) osuuksia sijoitusrahastoissa ja muissa niihin rinnastettavissa yhteissijoitusyrityksissä;

5) kiinteistöjä, rakennuksia ja kiinteään omaisuuteen kohdistuvia oikeuksia, kuten nautinta- ja käyttöoikeuksia ja tontinvuokraoikeuksia; osakkeita ja osuuksia kiinteistöyhteisöissä; oikeuksia vesivoimalaitoksen käytössä olevaan vesivoimaan edellyttäen, että vesivoiman käyttöoikeuden vakuudeksi on vahvistettu kiinnitys; rakennusaikaisia saamisia sellaiselta kiinteistöyhteisöltä, joka omistaa tässä kohdassa tarkoitettuja varoja ja jossa vakuutuskassalla on määräämisvalta;

6) vakuutusmaksusaamisia osakkailta ja jäseniltä sekä muita saamisia jälleenvakuuttajalta kuin 3 momentin 1 kohdassa mainittuja jälleenvakuuttajan osuuksia;

7) verosaamisia ja muita saamisia valtioilta ja muilta julkisyhteisöiltä;

8) muita kuin 5 kohdassa tarkoitettuja aineellisiin hyödykkeisiin luettavia varoja;

9) rahaa ja pankkisaamisia, talletuksia luottolaitoksissa ja muissa laitoksissa, joilla on oikeus vastaanottaa talletuksia;

10) siirtosaamisia, kuten kertyneitä korkoja, kertyneitä vuokria ja muita tulojäämiä sekä menoennakoita; tai

11) lakisääteisen eläkevakuutuksen osalta sosiaali- ja terveysministeriön tämän vakuutuslajin erityisluonteen johdosta hyväksymiä muita eriä.

Ministeriö voi vakuutuskassan hakemuksesta hyväksyä vastuuvelan katteeksi määräajaksi muitakin kuin 5 momentissa tarkoitettuja varoja ja sitoumuksia, jotka niiden laatuun ja varmuuteen nähden voidaan rinnastaa 5 momentissa tarkoitettuihin varoihin.

Lakisääteistä eläkevakuutustoimintaa harjoittavan eläkekassan on vastuuvelan lisäksi katettava sosiaali- ja terveysministeriön määräämät muut vastuuvelkaan rinnastettavat erät noudattaen soveltuvin osin tämän pykälän säännöksiä.

Sosiaali- ja terveysministeriö antaa tarkemmat määräykset tämän pykälän soveltamisesta.

83 a §

Jos yksinomaan lisäetuja myöntävän eläkekassan tämän lain 83 §:n 3―5 momentissa tarkoitettujen, alemmanasteisten säädösten ja määräysten mukaisesti arvostettujen varojen arvioidaan tilinpäätöksen yhteydessä pysyvästi ylittävän eläkekassan vastuuvelan ja muiden velkojen määrän, erotusta vastaavat varat saadaan sosiaali- ja terveysministeriön suostumuksella palauttaa eläkekassan osakkaalle, tai jos eläkekassan toimintapiirissä on useampia osakkaita, kaikille osakkaille vakuutusteknisten vastuuvelkojen suhteessa.

Siltä osin kuin edellä tarkoitettu erotus on karttunut jäsenten suorittamista jäsenmaksuista, ei palautusta osakkaalle voi tehdä.

Sosiaali- ja terveysministeriö antaa tarkemmat määräykset tämän pykälän soveltamisesta.

170 §

Vakuutusteknisten laskelmien ja selvitysten laatimista varten eläkekassalla on oltava vakuutusmatemaatikko. Vakuutusmatemaatikon kelpoisuusehdot määräytyvät vakuutusyhtiölain 18 luvun 8 §:n mukaisesti. Vakuutusmatemaatikon tehtävistä on soveltuvin osin voimassa, mitä vakuutusyhtiön vakuutusmatemaatikosta annetun asetuksen (464/95) 1 ja 2 §:ssä säädetään.   Eläkekassan vakuutusmatemaatikon on suoritettava eläkekassan tilasta vakuutustekninen tutkimus vähintään joka toinen vuosi sekä muulloinkin, jos sosiaali- ja terveysministeriö pitää sitä tarpeellisena.

Vakuutusmatemaatikon ottamisesta ja eroamisesta on eläkekassan tehtävä ilmoitus ministeriölle.

Sosiaali- ja terveysministeriö voi antaa määräyksiä tämän pykälän soveltamisesta.

171 §

Mitä 170 §:ssä säädetään, koskee myös muuta vakuutuskassaa, jos kassan vastuuvelkaan sisältyy 79 §:n 2 momentissa tarkoitettu vakuutusmaksuvastuu.

---

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

---

Helsingissä 10 päivänä marraskuuta 1995

Tasavallan Presidentti
MARTTI AHTISAARI

Sosiaali- ja terveysministeri
Sinikka Mönkäre