Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry esitykseen

Puutteelliset hakuehdot

HE 64/1995
Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi yhtiöveron hyvityksestä annetun lain muuttamisesta

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi yhtiöveron hyvityksestä annettua lakia siten, että tuloveron vähimmäismäärän ja yhtiöveron hyvityksen suuruus vastaa 28 prosentin yhteisöverokantaa. Ulkomaiselle osakkaalle tehdyn peitellyn voitonsiirron vaikutusta tuloveron vähimmäismäärään selkeytettäisiin. Käyttämättömien hyvitysten sekä veroylijäämien hyödyntämistä omistajanvaihdostapauksissa koskevat rajoitukset ulotettaisiin koskemaan myös välillisiä omistajanvaihdoksia. Hakemusasiat siirrettäisiin valtiovarainministeriöstä verohallituksen rat- kaistaviksi.

Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun se on hyväksytty ja vahvistettu. Sitä sovellettaisiin ensimmäisen kerran vuodelta 1996 toimitettavassa verotuksessa. Yhtiöveron hyvityksen suuruutta koskevia säännöksiä sovellettaisiin kuitenkin vasta verovuodelta 1996 ja sen jälkeisiltä vuosilta jaettavaan osinkoon.

Esitys liittyy valtion vuoden 1996 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.


PERUSTELUT

1. Nykytila ja ehdotetut muutokset

1.1. Yhteisön tuloveroprosentin nostamisesta aiheutuvat muutokset

Yhtiöveron hyvityksestä annetun lain 4 §:n mukaan osingonsaajalla on osingon perusteella oikeus yhtiöveron hyvitykseen, jonka suuruus on 1/3 osingon määrästä. Lain 6 §:n mukaan osinkoa jakavan yhtiön on suoritettava tuloveroa vähintään 1/3 verovuodelta jaettavaksi päätetyn osingon määrästä (tuloveron vähimmäismäärä).

Yhtiöveron hyvityksen ja tuloveron vähimmäismäärän suuruus perustuvat 25 prosentin yhtiöverokantaan. Ehdotettava yhteisöverokannan nostaminen 25 prosentista 28 prosenttiin edellyttää yhtiöveron hyvityksen sekä tuloveron vähimmäismäärän tarkistamista vastaavasti. Muussa tapauksessa osingonsaajan saama yhtiöveron hyvitys ei vastaisi yhtiön suorittaman veron määrää.

Uutta 28 prosentin yhtiöverokantaa vastaavan yhtiöveron hyvityksen samoin kuin tuloveron vähimmäismäärän suuruus olisi 7/18. Lain 4 ja 6 §:iä ehdotetaan muutettavaksi sen mukaisesti. Lain 4 §:ään tehtäisiin samalla kielellinen tarkistus.

Vuosina 1993―1995 päättyneiltä tilikausilta jaettavaan osinkoon kohdistunut yhtiövero on määräytynyt 25 prosentin verokannan mukaan, ja tuloveron vähimmäismäärä on ollut 1/3 jaettavaksi päätetyn osingon määrästä. Jotta näiltä verovuosilta jaettavaan osinkoon liittyvä yhtiöveron hyvitys vastaisi yhtiön veroa, lain 14 §:ssä olevaa siirtymäsäännöstä tarkistettaisiin siten, että yhtiöveron hyvityksen suuruus olisi 1/3 osingon määrästä, jos osinko on jaettu vuosina 1993―1995 päättyneeltä verovuodelta. Vielä verovuonna 1996 tämä olisi osingonsaajan verotuksessa yleisin tilanne, koska pääosa osingoista jaetaan vuonna 1995 päättyneeltä tilikaudelta.

1.2. Kansainväliset peitellyt voitonsiirrot

Yhtiöveron hyvityksestä annetun lain 6 §:n 2 momentin mukaan verotuslain 57 §:ssä tarkoitettuun peiteltyyn osinkoon sovelletaan mitä on yhtiön jaettavaksi päätetystä osingosta säädetty. Peitelty osingonjako vaikuttaa siten yhtiön tuloveron vähimmäismäärään ja voi johtaa täydennysveroon. Yhtiöveron hyvityksestä annetussa laissa ei verotuslain 57 §:n ohella mainita kansainvälisiä peiteltyjä voitonsiirtoja koskevaa verotuslain 73 §:ää. Koska ulkomaille suuntautuvia peiteltyjä voitonsiirtoja oikaistaan useimmiten verotuslain 73 §:n nojalla, verotuskäytännössä on esiintynyt tapauksia, joissa ulkomaiselle osakkaalle suuntautunutta voitonsiirtoa ei ole otettu huomioon tuloveron vähimmäismäärää laskettaessa.

Kansainvälisen verotuksen uudistamistyöryhmä (VM 1995:10) ehdotti, että yhtiöveron hyvityksestä annetun lain 6 §:n 2 momenttia selkeytetään tavalla, joka osoittaa, että myös ulkomaiselle osakastaholle suuntautuva peitelty voitonjako otetaan huomioon jaettavaksi päätettyyn osinkoon rinnastettavana eränä. Esityksessä ehdotetaan säännöstä selvennettäväksi siten, että verotuslain 73 §:ssä tarkoitettu peitelty voitonsiirto ulkomaisen osakkaan hyväksi mainitaan lainkohdassa verotuslain 57 §:n mukaisen peitellyn osingon ohella. Täydennyksen vaikutus on pikemminkin oikeustilaa selventävä kuin olennaisesti muuttava, koska samaan tulokseen on tähänkin asti voinut tavallisesti päätyä sillä perusteella, että myös verotuslain 57 §:ää voidaan yleensä soveltaa ulkomaiselle osakastaholle suuntautuneeseen voitonsiirtoon. Kansainväliseen peiteltyyn voitonsiirtoon soveltuu usein myös tulonoikaisua koskeva verosopimusmääräys, mutta viittaus verotuslain 73 §:ään riittää kattamaan nämä tilanteet.

Verotuslain 73 §:n nojalla voidaan oikaista yrityksen tuloa myös silloin, kun voitonsiirto suuntautuu suomalaiselta emoyhtiöltä ulkomaiseen tytäryhtiöön tai muuten osakkaalta yhtiön suuntaan. Tämänsuuntaisia siirtoja ei voida rinnastaa jaettuun osinkoon. Ehdotettava säännös ei koskisikaan tilanteita, joissa voitonsiirto on tapahtunut osakastaholta yhtiöön päin. Samaan tapaan kuin verotuslain 57 §, säännös voisi sitä vastoin tulla joskus sovellettavaksi, vaikka siirronsaaja ei olisi tuloa siirtävän yhtiön välitön osakas. Lainkohta soveltuisi esimerkiksi sisaryhtiölle tai osakkaan emoyhtiölle suuntautuneeseen voitonsiirtoon, jos siirron voidaan katsoa koituneen siirtävän yhtiön osakkaan hyväksi.

1.3. Omistajanvaihdosten vaikutus käyttämättömien hyvitysten sekä veroylijäämien huomioon ottamiseen

Yhtiöveron hyvityksestä annetun lain 5 a §:n 1 momentin mukaan käyttämättömiä hyvityksiä ei vähennetä myöhemmiltä verovuosilta määrätyistä tuloveroista, jos käyttämättömän hyvityksen syntymisvuonna tai sen jälkeen yli puolet yhteisön osakkeista tai osuuksista on muun saannon kuin perinnön tai testamentin vuoksi vaihtanut omistajaa tai yli puolet sen jäsenistä on vaihtunut. Pykälän 2 momentin mukaan valtiovarainministeriö voi kuitenkin erityisistä syistä, milloin se yhteisön toiminnan jatkumisen kannalta on tarpeen, hakemuksesta myöntää oikeuden käyttämättömien hyvitysten vähentämiseen.

Lain 8 §:n 3 momentin mukaan veroylijäämiä ei oteta huomioon, jos veroylijäämän syntymisvuonna tai sen jälkeen yli puolet yhtiön osakkeista tai osuuksista on muun saannon kuin perinnön tai testamentin vuoksi vaihtanut omistajaa tai yli puolet sen jäsenistä on vaihtunut. Pykälän 4 momentin mukaan valtiovarainministeriö voi kuitenkin, erityisistä syistä, milloin se yhtiön toiminnan jatkumisen kannalta on tarpeen, hakemuksesta myöntää oikeuden veroylijäämien huomioon ottamiseen.

Mainittujen säännösten lähtökohtana on, että käyttämättömiä hyvityksiä tai veroylijäämiä ei pääsääntöisesti voida käyttää omistajanvaihdoksen jälkeen. Käytännössä omistajanvaihdokseen liittyviä rajoituksia on kierretty runsaasti järjestämällä omistus välilliseksi, jolloin yhtiön tosiasiallinen omistajanvaihdos on voitu hoitaa väliin sijoitetun omistajayhtiön myynnillä. Tätä ei ole pidetty kohdeyhtiön osakkeiden tai osuuksien luovutuksena.

Veroylijäämien samoin kuin vahvistettujen tappioiden vähentämistä omistajanvaihdosten jälkeen rajoittavat säännökset ovat osaltaan olleet vaikuttamassa kehitykseen, jossa yhtiöiden omistus on entistä useammin ketjutettu. Tällaista kehitystä ei ole aihetta suosia lainsäädännöllä. Esityksessä ehdotetaankin, että käyttämättömien hyvitysten sekä veroylijäämien hyödyntämistä koskevia rajoituksia laajennetaan tilanteisiin, joissa yhtiön osake-enemmistö on taloudellisessa mielessä vaihtanut omistajaa välillisen omistuksen siirtymisen kautta. Tällainen sääntely on käytännön syistä toteutettava jossain määrin kaavamaisella ratkaisulla. Ehdotuksen mukaan yhtiön osakkeiden siirtymisenä pidetään eräissä tilanteissa myös osakkeenomistajan omistussuhteissa tapahtunutta muutosta. Näin olisi laita silloin, kun vähintään 20 prosenttia yhtiön osakkeista omistavan yhteisön tai yhtymän osakkeiden tai osuuksien enemmistö vaihtaa omistajaa. Tällöin kaikkien asianomaisen omistajayhteisön tai -yhtymän omistamien osakkeiden katsottaisiin vaihtaneen omistajaa laskettaessa sitä, onko yli puolet yhtiön osakkeista vaihtanut omistajaa.

Hallinnon kehittämiselle asetettujen yleisten tavoitteiden mukaista on siirtää yksittäistapauksia koskevat asiat pois ministeriöstä. Valtiovarainministeriölle kuulunut veronhuojennusasioiden ratkaiseminen siirrettiin lainmuutoksin vuonna 1994 lähes kokonaisuudessaan verohallitukselle. Veroylijäämien huomioon ottamista samoin kuin käyttämättömien hyvitysten vähentämistä koskevien hakemusten ratkaiseminen jätettiin kuitenkin valtiovarainministeriölle. Keskeisenä syynä tähän oli se, että asianomaiset säännökset omistajanvaihdosten vaikutuksista olivat tuoreet, eikä selkeää käsitystä tilanteiden luonteesta tai myöskään vakiintunutta käytäntöä ollut vielä muodostunut.

Veroylijäämien huomioonottamista koskevia hakemuksia on käsitelty valtiovarainministeriössä joitakin kymmeniä vuosittain. Hakemuksia käsiteltäessä ei ole ilmennyt syitä, joiden vuoksi asioiden ratkaiseminen olisi yleisestä käytännöstä poiketen syytä pidättää valtiovarainministeriöllä. Esityksessä ehdotetaankin veroylijäämien huomioon ottamista koskevien hakemusten ratkaiseminen siirrettäväksi verohallitukselle.

Säännös veroylijäämien huomioon ottamisesta omistajanvaihdosten jälkeen vastaa sanonnallisesti pitkälti tappioiden vähennysoikeuden säilymistä koskevaa säännöstä. Käytännössä veroylijäämiä koskevia hakemuksia on hyväksytty vain harvoin. Veroylijäämien huomioon ottaminen liittyy yhtiön voiton jakamiseen osakkeenomistajille, ja voitonjakoon liittyvien kustannusten alentaminen on vain harvoin katsottu yhtiön toiminnan jatkumisen kannalta tarpeelliseksi siten kuin lain 8 §:n 4 momentissa edellytetään. Oikeus veroylijäämien huomioon ottamiseen on kuitenkin saatettu myöntää muun muassa sukupolvenvaihdoskaupoissa sekä eräissä muissa pienyritysten omistajanvaihdoksissa, joissa voitonjako on selvästi ollut uudelle yrittäjälle tarpeen yrityskaupasta aiheutuneista rahoituskustannuksista selviämiseksi. Kaikissa tapauksissa on edellytyksenä, ettei kyse ole yrityskauppajärjestelystä, jossa veroylijäämillä on keskeinen asema. Tällaista raskauttavana pidettyä piirrettä ei tavallisesti myöskään liity tilanteisiin, joissa yli puolet arvopaperipörssissä noteerattavan yhtiön osakkeista vaihtaa ajan mittaan omistajaa vilkkaassa julkisessa kaupankäynnissä.

Käyttämättömien hyvitysten huomioon ottamista omistajanvaihdoksen jälkeen koskevia hakemuksia ei ole esiintynyt juuri lainkaan. Tilanteessa, jossa muut hakemusasiat on siirretty pois valtiovarainministeriöstä, myöskään käyttämättömiä hyvityksiä koskevien asioiden pidättäminen ministeriössä ei ole aiheellista.

2. Taloudelliset vaikutukset

Yhtiöveron hyvityksen ja tuloveron vähimmäismäärän suuruutta koskevat ehdotukset ovat välitöntä seurausta pääomatulojen veroprosentin sekä yhteisön tuloveroprosentin nostamisesta, jonka vaikutuksia on arvioitu hallituksen esityksessä tuloverolain muuttamisesta. Muilta osin esityksen taloudelliset vaikutukset ovat vähäiset.

3. Asian valmistelu

Esitys on valmisteltu virkatyönä valtiovarainministeriössä. Kansainvälisiä peiteltyjä voitonsiirtoja koskeva ehdotus perustuu kansainvälisen verotuksen uudistamistyöryhmän muistioon (VM 1995:10).

4. Voimaantulo

Ehdotettavia säännöksiä sovellettaisiin pääsääntöisesti ensimmäisen kerran vuodelta 1996 toimitettavassa verotuksessa. Yhtiöveron hyvityksen suuruutta koskevia säännöksiä sovellettaisiin kuitenkin vasta verovuodelta 1996 ja sen jälkeisiltä verovuosilta jaettaviin osinkoihin. Välillistä omistusta koskevia muutoksia sovellettaisiin esityksen antamisen jälkeen tapahtuneisiin omistajanvaihdoksiin, koska muutosten vaikutus voitaisiin muutoin monessa tapauksessa estää rakentamalla entistäkin monimutkaisempia yritysrakenteita ennen muutosten voimaantuloa. Hakemusasioiden siirtäminen valtiova-rainministeriöstä verohallitukseen koskisi lain voimaantullessa vireillä olevia ja sen jälkeen tehtäviä hakemuksia.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Laki yhtiöveron hyvityksestä annetun lain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan yhtiöveron hyvityksestä 29 päivänä joulukuuta 1988 annetun lain (1232/88) 4 §:n 1 momentti, 5 a §:n 1 ja 2 momentti, 6 §, 8 §:n 3 ja 4 momentti ja 14 §:n 2 momentti,

sellaisina kuin ne ovat, 4 §:n 1 momentti, 8 §:n 3 ja 4 momentti ja 14 §:n 2 momentti 30 päivänä joulukuuta 1992 annetussa laissa (1542/92), 6 § osittain muutettuna mainitulla lailla sekä 5 a §:n 1 ja 2 momentti 12 päivänä marraskuuta 1993 annetussa laissa (932/93), seuraavasti:

4 §

Osingonsaajalla on yhtiöltä verovuonna saamansa osingon perusteella oikeus yhtiöveron hyvitykseen, jonka suuruus on 7/18 osingon määrästä.


5 a §

Käyttämättömiä hyvityksiä ei vähennetä myöhemmiltä verovuosilta määrätyistä tuloveroista, jos käyttämättömän hyvityksen syntymisvuonna tai sen jälkeen yli puolet yhteisön osakkeista tai osuuksista on muun saannon kuin perinnön tai testamentin vuoksi vaihtanut omistajaa tai yli puolet sen jäsenistä on vaihtunut. Jos vähintään 20 prosenttia yhteisön osakkeista tai osuuksista omistavassa yhteisössä tai yhtymässä on tapahtunut vastaava omistajanvaihdos, viimeksi mainitun yhteisön tai yhtymän omistamien osakkeiden tai osuuksien katsotaan vaihtaneen omistajaa.

Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, verohallitus voi erityisistä syistä, milloin se yhteisön toiminnan jatkumisen kannalta on tarpeen, hakemuksesta myöntää oikeuden käyttämättömien hyvitysten vähentämiseen.


6 §

Osinkoa jakavan yhtiön on suoritettava tuloveroa vähintään 7/18 verovuodelta jaettavaksi päätetyn osingon määrästä (tuloveron vähimmäismäärä).

Verotuslain 57 §:ssä tarkoitettuun peiteltyyn osinkoon sekä verotuslain 73 §:ssä tarkoitettuun peiteltyyn voitonsiirtoon yhtiöstä osakkaan hyväksi sovelletaan mitä on yhtiön jaettavaksi päätetystä osingosta säädetty.

8 §

Veroylijäämiä ei kuitenkaan oteta huomioon, jos veroylijäämän syntymisvuonna tai sen jälkeen yli puolet yhtiön osakkeista tai osuuksista on muun saannon kuin perinnön tai testamentin vuoksi vaihtanut omistajaa tai yli puolet sen jäsenistä on vaihtunut. Jos vähintään 20 prosenttia yhtiön osakkeista tai osuuksista omistavassa yhteisössä tai yhtymässä on tapahtunut vastaava omistajanvaihdos, yhteisön tai yhtymän omistamien osakkeiden tai osuuksien katsotaan vaihtaneen omistajaa.

Sen estämättä, mitä 3 momentissa säädetään, verohallitus voi erityisistä syistä, milloin se yhtiön toiminnan jatkumisen kannalta on tarpeen, hakemuksesta myöntää oikeuden veroylijäämien huomioon ottamiseen.

14 §

Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1990 toimitettavassa verotuksessa, kuitenkin siten, että verovuodelta 1990 jaettavan osingon osalta tuloveron vähimmäismäärä ja yhtiöveron hyvityksen suuruus on 21/29 osingon määrästä. Osingonsaajan verotuksessa lakia ei sovelleta ennen sen voimaantuloa päättyneeltä tilikaudelta jaettuun osinkoon. Verovuodelta 1991 jaettavan osingon osalta tuloveron vähimmäismäärä ja yhtiöveron hyvityksen suuruus on 2/3 osingon määrästä. Verovuodelta 1992 jaettavan osingon osalta tuloveron vähimmäismäärä ja yhtiöveron hyvityksen suuruus on 9/16 osingon määrästä. Verovuosilta 1993―1995 jaetta- van osingon osalta tuloveron vähimmäismäärä ja yhtiöveron hyvityksen suuruus on 1/3 osingon määrästä.



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1996 toimitettavassa verotuksessa. Lain 5 a §:n 1 momenttia ja 8 §:n 3 momenttia sovelletaan 6 päivänä syyskuuta 1995 ja sen jälkeen tapahtuneisiin omistajanvaihdoksiin. Lain 5 a §:n 2 momenttia ja 8 §:n 4 momenttia sovelletaan lain voimaantullessa vireillä oleviin ja myöhemmin tehtäviin hakemuksiin.


Helsingissä 5 päivänä syyskuuta 1995

Tasavallan Presidentti
MARTTI AHTISAARI

Valtiovarainministeri
Iiro Viinanen

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.