Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi joukkoliikenteen tarkastusmaksusta annettua lakia sekä valtion rataverkosta, radanpidosta ja rataverkon käytöstä annettua lakia. Esityksen mukaan oikeus tarkastusmaksujen perimiseen ilman asianmukaista matkalippua junas- sa matkustavilta henkilöiltä voidaan myöntää liikenneministeriön alaiselle Ratahallintokeskukselle Valtionrautateiden muuttuessa 1 päivänä heinäkuuta 1995 osakeyhtiöksi.

Ehdotetut lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan 1 päivästä heinäkuuta 1995.

---

Joukkoliikenteen tarkastusmaksusta annetun lain 1 §:n mukaan oikeus tarkastusmaksun perimiseen ilman asianmukaista matkalippua matkustavalta henkilöltä voidaan myöntää muun muassa raideliikennettä harjoittavalle julkisyhteisölle sen harjoittamaa joukkoliikennettä varten. Lain 4 §:n mukaan oikeuden tarkastusmaksun perimiseen myön­tää hakemuksesta liikenneministeriö.

Liikenneministeriö on myöntänyt Valtionrautateille oikeuden tarkastusmaksun perimiseen. Oikeus koski aluksi pääkaupunkiseudun lähiliikennettä mutta vuodesta 1993 myös valtakunnallisesti rautateiden kaukoliikennettä. Laki Valtionrautateiden muuttamiseksi osakeyhtiöksi (20/95) tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1995. Lain mukaan Valtionrautatiet jatkaa lain voimaantultua toimintaansa osakeyhtiönä yksityisoikeudellisena oikeushenkilönä. Valtiorautateiden oikeus tarkastusmaksun perimiseen lakkaa, koska Valtionrautatiet ei enää ole laissa tarkoittettu raideliikennettä harjoittava julkisyhteisö.

Tarkastusmaksun perimisoikeus käsittää muun muassa oikeuden valita ja palkata matkalippujen tarkastajat, matkustajalle asetetun velvollisuuden esittää tarkastajan vaatimuksesta matkalippunsa, tarkastajan oikeuden määrätä tarkastusmaksu ilman asianmukaista lippua matkustavalle ja vaatia matkaliputtomalta matkustajalta henkilötiedot, julkisyhteisön oikeuden saada tarkastusmaksut sekä periä tarkastusmaksu ilman eri tuomiota tai päätöstä. Keskeisimmät perimisoikeutta koskevat säännökset sisältyvät lain 6 ja 8 §:ään.

Tarkastustoiminnan turvaamiseksi on tarkastajilla käytössään lain 11 §:ssä säädettyjä erityisiä oikeuksia. Tarkastustehtävässään tarkastaja on oikeutettu ottamaan kiinni ilman asianmukaista lippua olevan matkustajan, joka ei luotettavasti selvitä henkilöllisyyttään. Tarkastaja voi myös poistaa matkaliputtoman matkustajan kulkuneuvosta tai toimittaa hänet poliisin haltuun. Näissä toimissa tarkastaja voi käyttää olosuhteiden vaatimia, puolustettavissa olevia voimakei­noja.

Tarkastusmaksua on pidetty rangaistusluontoisena julkisoikeudellisena seuraamuksena ja tarkastustoimintaa niihin liittyvine voimakeinoineen ja pakkoperintämahdollisuuksineen sellaisena julkisen vallan käyttämisenä, että oikeus tarkastusmaksun määräämiseen ja perimiseen on lain mukaan voitu antaa vain julkisyhteisölle. Vastaisuudessakin on muun muassa oikeusturvasyistä noudatettava periaatetta, jonka mukaan oikeus rangaistuksenluontoisten julkisoikeudellisten maksuseuraamusten määräämiseen voidaan antaa vain julkisyhteisöille. Sen vuoksi yksityisoikeudelliselle, osakeyhtiömuotoiselle Valtionrautateille ei ehdoteta annettavaksi mahdollisuutta saada oikeutta tarkastusmaksun perimiseen. Tämän perusteella lain soveltamisalaa ei ehdoteta laajennettavaksi koskemaan osakeyhtiömuotoista Valtionrautateitä.

Rautatieliikenteen joukkoliikenteen joustavuuden varmistaminen on yleisen edun mukaista. Varsinkin tiivisrytmisessä lähiliikenteessä - jossa kulkuneuvon pysähdysvälit ovat lyhyet ja matkustajamäärät suuria - liikenteen sujuvuus edellyttää avorahastuksen käyttöä. Tällöin matkalippuja ei tarkasteta säännönmukaisesti ja järjestelmällisesti matkustajien noustessa kulkuneuvoon. Avorahastus taas edellyttää, että on mahdollista joustavassa ja verraten yksinkertaisessa menettelyssä määrätä seuraamusluontoisia maksuja ilman asianmukaista lippua matkustaville sekä periä heiltä maksu ilman eri tuomiota tai päätöstä. Sen vuoksi ehdotetaan, että laissa säilytettäisiin edelleenkin oikeus tarkastusmaksun määräämiseen rautateiden joukkoliikenteessä.

Valtion rataverkosta, radanpidosta ja rataverkon käytöstä annetun lailla (21/95) perustetaan erillinen Ratahallintokeskus. Lain 10 §:n mukaan Ratahallintokeskus on liikenneministeriön alainen virasto, joka toimii radanpitäjänä ja radanpidon omaisuuden haltijana sekä huolehtii liikenneturvallisuudesta ja radanpitoon liittyvistä viranomaistehtävistä. Esityksessä ehdotetaan, että oikeus tarkastusmaksun perimiseen osakeyhtiömuotoisen Valtionrautateiden harjoittamassa rautateiden joukkoliikenteessä annetaan Ratahallintokeskukselle. Ehdotettu järjestely merkitsee sitä, että osakeyhtiömuotoinen Valtionrautatiet ostaa Ratahallintokeskukselta tarkastusmaksupalvelut tai että Ratahallintokeskus perii tietyn vuotuisen maksun tarkastusmaksujärjestelmän hallinnoimisesta yhtiön lukuun. Järjestely on verrattavissa siihen järjestelyyn, joka uuden lain mukaan koskee yhtiön oikeutta rataverkon käyttämiseen. Valtion rataverkosta, radanpidosta ja rataverkon käytöstä annetun lain 4 §:n mukaan rautatieyrityksiltä peritään vuo­tuista ratamaksua rataverkon käytöstä.

Tarkastajat olisivat virkasuhteessa Ratahallintokeskukseen. Työn luonne huomioon ottaen virkasuhde voisi olla valtion virkamieslain (750/94) 9 §:n 1 momentissa tarkoitettu määräaikainen virkasuhde. Pääosa tarkastajista olisi päätoimisesti ja yksinomaan tarkastustehtävässä toimivia. Tällainen järjestely on käytössä Helsingin kaupungin liikennelaitoksella ja pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan liikenteessä. Joustava ja tehokas tarkastustoiminta vaatii kuitenkin ajoittain enemmän tarkastustyövoimaa kuin on tavanomaisesti, rutiiniluontoisesti käytettävissä. Tämän vuoksi tällaisen lyhytaikaisen ja tilapäisen tarkastajatarpeen tyydyttämiseksi käytössä voisi olla myös rajoitettu määrä tarkastajia, jotka toimisivat vain ajoittain tarkastustehtävissä ja olisivat tuolloin osa-aikaisesti virkasuhteessa Ratahallintokeskukseen. Tällainen osa-aikainen tarkastaja olisi luonnollisesti oikeuksiltaan ja velvollisuuksiltaan samassa asemassa kuin päätoiminenkin tarkastaja. Hänen tulisi muun muassa olla keskukseen virkasuhteessa sekä keskuksen joukkoliikenteen tarkastusmaksusta annetun lain 6 §:n mukaisesti tarkastajaksi hyväksymä. Hänen tarkastustoimintansa - kuten päätoimisenkin - tulee olla myös järjestetty siten, ettei matkustajilla olisi epäselvyyttä siitä, kuka tarkastaa matkalippuja ja kuka niitä myy.

Edellä selostettu järjestely ehdotetaan toteutettavaksi muuttamalla joukkoliikenteen tarkastusmaksusta annetun lain 1, 6 ja 14 § sekä valtion rataverkosta, radanpidosta ja rataverkosta annetun lain 10 §.

Esityksestä ei sellaisenaan aiheudu valtiolle taloudellisia tai henkilöstövaikutuksia. Esityksen toteuduttua Ratahallintokeskus voi kuitenkin hakea liikenneministeriöltä joukkoliikenteen tarkastusmaksujen perimisoikeutta. Tarkastusmaksujen perimisen toteuttaminen edellyttää, että Ratahallintokeskuksen palveluksessa on riittävästi tarkastustoimintaa suorittavia määräaikaisessa virkasuhteessa olevia päätoimisia tai osa-aikaisia tarkastajia sekä tarkastusmaksuja perivää henkilöstöä. Valtionrautateillä on nykyisin päätoimisesti tarkastustehtävissä ja tarkastusmaksujen perinnässä noin 30-35 henkilöä. Tarkastusmaksutoiminnan yksityiskohtaisempi järjestäminen ja tarkastajien toiminnan rahoitus määräytyy Ratahallintokeskuksen ja rautatieyhtiön välisen sopimuksen perusteella. Tämä on mahdollista tehdä siten, ettei tarkastustoiminnasta aiheudu valtiolle lisäkustannuksia.

Esitys on valmisteltu virkatyönä oikeusministeriössä. Asiasta on neuvoteltu liikenneministeriön ja Valtionrautateiden edustajien kanssa.

1 §. Soveltamisala. Laissa tarkoitettuja raideliikennettä harjoittavia julkisyhteisöjä ovat olleet Helsingin kaupunki ja Valtionrautatiet. Yhtiöittämisensä jälkeen Valtionrautatiet ei ole enää laissa tarkoitettu julkisyhteisö. Yleisperusteluissa selostetuista syistä ei perimisoikeutta voida kuitenkaan antaa Valtionrautateille. Tarkastusmaksujärjestelmän soveltaminen myös raideliikenteessä on kuitenkin edelleenkin perusteltua. Jotta soveltaminen olisi edelleen mahdollista, ehdotetaan pykälän 1 momenttia muutettavaksi niin, että perimisoikeus voitaisiin antaa Ratahallintokeskukselle, joka hoitaa myös muita raide­liikenteeseen liittyviä viranomaistehtäviä.

Soveltamisalasäännös jättää avoimeksi sen, kuka rautatieliikennettä varsinaisesti harjoittaa ja kenen harjoittamassa rautatieliikenteessä tarkastusmaksuja voidaan määrätä. Toistaiseksi se koskee vain Valtionrautateiden toimintaa jatkamaan perustettavan osakeyhtiön liikennettä, mutta tulevaisuudessa kyseeseen voi tulla myös muita, kilpailevia­kin rautatieliikenteenharjoittajia.

Itse perimisoikeuden myöntämistä tai peruuttamista koskeviin säännöksiin ei ehdoteta muutoksia. Liikenneministeriö myöntää edelleenkin 4 §:n mukaisesti raideliikenteenharjoittajalle perimisoikeuden. Perimisoikeus voi koskea raideliikenteenharjoittajan liikennettä kokonaisuudessaan tai vain osaa siitä. Perimisoikeus esimerkiksi voidaan myöntää vain lyhytrytmiseen suurten asutuskeskusten paikallisliikenteeseen taikka myös rautateiden kaukoliikenteeseen. Myöntämisessä sovellettaisiin 4 §:ssä säädettyjä edel­lytyksiä.

Lakiehdotuksen mukaan oikeus tarkastusmaksun perimiseen voitaisiin edelleenkin myöntää pykälän 1 momentin 1 ja 2 kohdan perusteella raideliikennettä harjoittavalle julkisyhteisölle sen harjoittamaa joukkoliikennettä varten sekä pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnalle. Näihin säännöksiin ei ehdoteta muutoksia. Ratahallintokeskuksen mahdollisuus saada perimisoikeus ilmenisi­pykälän 1 momentin uudesta 3 kohdasta.

6 §. Matkalippujen tarkastajat. Pykälässä on säännöksiä muun muassa matkalippujen tarkastajien kelpoisuusehdoista ja hyväksymismenettelystä. Pykälän 1 momentin mukaan tarkastajaksi voidaan hyväksyä vain julkisyhteisön viranhaltija. Yleisperusteluissa esitetyistä syistä tämän vaatimuksen on koskettava myös Ratahallintokeskuksen palveluksessa olevia tarkastajia. Ratahallintokeskuksen tarkastajien hyväksymismenetely ehdotetaan myös keskitettäväksi Helsingin poliisipiiriin. Tämän perusteella pykälän 1 momenttia ehdotetaan täydennettäväksi siten, että tarkastajaksi voidaan hyväksyä myös 1 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun julkisyhteisön viranhaltija ja he olisivat Helsingin poliisipiirin päällikön valvonnan alaisia. Käytännössä valvonta kuitenkin on tarkoitus asetuksella siirtää Ratahallintokeskukselle.

14 §. Asetuksen anto-oikeus. Voimassa olevan 6 §:n mukaan tarkastajat ovat poliisipiirin päällikön valvonnan alaisia. Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan tarkastajat ovat sen sijaan Helsingin poliisipiirin päällikön valvonnan alaisia. Voimassa olevaan 14 §:ään sisältyy valtuus siirtää asetuksella rautatiehallitukselle 6 §:ssä tarkoitettuja poliisipiirin päällikölle kuuluvia tehtäviä.

Joustavan ja tehokkaan tarkastajiin kohdistuvan valvonnan kannalta on tarkoituksenmukaista, että Ratahallintokeskus voisi hoitaa vastaavia tehtäviä. Tämän perusteella voimassa olevan lain rautatiehallitusta koskeva maininta ehdotetaan muutettavaksi koskemaan Ratahallintokeskusta.

10 §. Ratahallintokeskus ja sen tehtävät. Lain 10 §:ssä on määritelty Ratahallintokeskuksen asema rautatieliikenteessä ja siihen liittyviä sille virastona kuuluvia tehtäviä. Muutettaessa joukkoliikenteen tarkastusmaksusta annettua lakia siten, että Ratahallintokeskus voisi olla oikeutettu tarkastusmaksun perimiseen, on vastaavasti tämä tehtävä syytä sisällyttää nyt esillä olevaan pykälään. Oikeus tarkastusmaksun perimiseen ei synny suoraan joukkoliikenteen tarkastusmaksusta annetun lain nojalla, vaan Ratahallintokeskus voisi hakea liikenneministeriöltä tätä oikeutta. Ratahallintokeskus ei näin ollen olisi velvollinen hoitamaan tarkastusmaksua koskevia tehtäviä, vaan tehtävän uskominen keskukselle riippuisi muun muassa siitä, saavutettaisiinko sen ja rautatieyhtiön välillä tyydyttävä sopimus tarkastustoiminnan järjestämisestä. Siten tarkastusmaksun perimisoikeus ei olisi rinnastettavissa 3 momentissa luetteloituihin eri Ratahallintokeskuksen velvollisuutena oleviin tai liikenneministeriön sille määräämiin tehtäviin, minkä vuoksi säännös ehdotetaan lisättäväksi vain lain pykälän 1 momenttiin.

Säännösehdotuksessa tarkoitetut tehtävät ovat niitä tehtäviä, jotka sisältyvät joukkolii kenteen tarkastusmaksulaissa tarkoitettuun perimisoikeuteen. Sen lisäksi tehtäviin voi sisältyä tarkastusmaksulaista annetun lain 14 §:n nojalla annetussa asetuksessa siirrettyjä tai määrättyjä tehtäviä, kuten tarkastajien hy­väksymistä toimintaansa ja valvontaa.

Lait ehdotetaan tuleviksi voimaan samanaikaisesti Valtionrautateiden muuttamisesta osakeyhtiöksi annetun lain kanssa eli 1 päi­vänä heinäkuuta 1995.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:

1.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan joukkoliikenteen tarkastusmaksusta 11 päivänä toukokuuta 1979 annetun lain (469/79) 1 §:n 1 momentti ja 6 §:n 1 momentti ja 14 §:n 1 momentti, näistä 1 §:n 1 momentti ja 6 §:n 1 momentti sellaisina kuin ne ovat 27 päivänä kesäkuuta 1986 annetussa lais­sa (504/86), seuraavasti:

1 §
Soveltamisala

Oikeus tarkastusmaksun perimiseen ilman asianmukaista matkalippua matkustavalta henkilöltä voidaan myöntää:

1) raideliikennettä harjoittavalle julkisyhteisölle sen harjoittamaa joukkoliikennettä varten;

2) pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnalle sen toimialueen seudullista linja-autoliiikennettä sekä Espoon, Kauniaisten ja Vantaan kaupunkien sisäistä linja-autoliiken­nettä varten; sekä

3) Ratahallintokeskukselle rautateiden joukkoliikennettä varten;

---

6 §
Matkalippujen tarkastajat

Tarkastusmaksun määrää liikenteenharjoittajan kotipaikan poliisipiirin päällikön hyväksymä matkalippujen tarkastaja. Edellä 1 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa tarkastajan hyväksyy kuitenkin Helsingin poliisipiirin päällikkö. Tarkastajaksi voidaan hyväksyä vain 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa tai 3 kohdassa tarkoitetun julkisyhteisön taikka pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan viranhaltija. Tarkastaja on tässä tehtävässään poliisipiirin päällikön valvonnan alainen. Poliisipiirin päällikkö antaa tarkastajalle tarkastuspassin. Siinä mainitaan tarkastajan valtuudet sekä liikenne, jossa hänellä on toimivalta.

14 §
Asetuksenanto-oikeus

Poliisipiirin päällikölle 6 §:n mukaan kuuluvia tehtäviä voidaan asetuksella siirtää Ratahallintokeskukselle rautateiden joukko­liikenteessä.

---

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 1995.

---

2.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan valtion rataverkosta, radanpidosta ja rataverkon käytöstä 5 päivänä tammikuuta 1995 annetun lain (21/95) 10 §:n 1 momentti seuraavasti:

10 §
Ratahallintokeskus ja sen tehtävät

Ratahallintokeskus on liikenneministeriön alainen virasto, joka toimii radanpitäjänä ja radanpidon omaisuuden haltijana sekä huolehtii liikenneturvallisuudesta ja radanpitoon liittyvistä viranomaistehtävistä. Se voi huolehtia myös joukkoliikenteen tarkastusmaksusta annetussa laissa (469/79) tarkoitettujen tarkastusmaksujen perimisestä ja siihen liittyvistä tehtävistä rautateiden joukkoliikenteessä siten kuin siitä erikseen säädetään.

---

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 1995.

---

Helsingissä 2 päivänä kesäkuuta 1995

Tasavallan Presidentti
MARTTI AHTISAARI

Oikeusministeri
Sauli Niinistö