Siirry esitykseen
HE 47/1995
Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi hyödyllisyysmallioikeudesta annetun lain ja maanpuolustukselle merkityksellisistä keksinnöistä annetun lain 1 §:n muuttamisesta
Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi hyödyllisyysmallioikeudesta annettua lakia ja maanpuolustukselle merkityksellisistä keksinnöistä annettua lakia.
Hyödyllisyysmallilla suojattavan keksinnön esineellisyyden vaatimuksesta ehdotetaan luovuttavaksi. Ehdotuksen mukaan hyödyllisyysmallisuojan kohteena voisivat olla keksinnöt, joita voidaan käyttää teollisesti. Keksinnön määritelmä vastaisi pääpiirteissään patenttilain mukaista keksintöä. Ehdotuksen mukaan hyödyllisyysmallilaissa määriteltäisiin myös ne ihmisen älykkyyden osoitukset, joita ei katsota hyödyllisyysmallilla suojattaviksi keksinnöiksi. Keksinnöksi ei katsottaisi esimerkiksi löytöä, tieteellistä teoriaa tai matemaattista menetelmää. Hyödyllisyysmallioikeutta ei voisi saada keksintöön, joka koskee kasvilajikkeita tai eläinrotuja. Hyödyllisyysmallioikeutta ei voisi myöskään saada menetelmiä koskeviin keksintöihin.
Hyödyllisyysmallin rekisteröinnin voimassaoloaikaa ehdotetaan pidennettäväksi kahdeksasta vuodesta enintään kymmeneen vuoteen. Patentinhakijalle annettaisiin myös mahdollisuus pitää patenttihakemus voimassa, vaikka hakemus muunnettaisiin hyödyllisyysmallihakemukseksi. Hyödyllisyysmallilla suojattavasta keksinnöstä olisi mahdollista teettää maksullinen uutuustutkimus. Hyödyllisyysmallin rekisteröintiä ja julkiseksituloa koskevia määräaikoja ehdotetaan muutettaviksi. Hakemusasiakirjat voisivat tulla julkisiksi viimeistään 15 kuukauden kuluttua hakemuksen tekopäivästä. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi myös säännös välillisestä hyödyllisyysmallin loukkauksesta.
Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi luku, jossa säädettäisiin hyödyllisyysmallia koskevasta kansainvälisestä hakemuksesta ja sen käsittelystä. Nämä säännökset vastaisivat kansainvälisen patenttiyhteistyösopimuksen mukaista hakemusmenettelyä.
Maanpuolustukselle merkityksellisistä keksinnöistä annetun lain soveltamisalaa ehdotetaan laajennettavaksi patentilla suojattavien keksintöjen lisäksi myös hyödyllisyysmallioikeudella suojattaviin keksintöihin.
Ehdotetut lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 1996.
Hyödyllisyysmallioikeudesta annettu laki (800/91), jäljempänä hyödyllisyysmallilaki, tuli voimaan 1 päivänä tammikuuta 1992. Hyödyllisyysmallilainsäädäntöä on Suomen lisäksi voimassa muun muassa Tanskassa, Saksassa ja Itävallassa. Ruotsissa ja Norjassa ei ole voimassa hyödyllisyysmallia koskevaa lainsäädäntöä. Euroopan yhteisöjen (EY) komission on määrä antaa vuonna 1995 selvityksensä yhdenmukaisen eurooppalaisen hyödyllisyysmallilainsäädännön tarpeellisuudesta.
Hyödyllisyysmallilain mukaan se, joka on tehnyt keksinnön, tai se, jolle keksijän oikeus on siirtynyt, voi hakemuksesta saada hyödyllisyysmallioikeuden keksintöön ja siten yksinoikeuden sen ammattimaiseen hyväksikäyttöön. Laissa keksinnöllä tarkoitetaan esineen muotona, rakenteena tai niiden yhdistelmänä toteutuvaa teknistä ratkaisua, jota voidaan käyttää teollisesti. Hyödyllisyysmallioikeutta ei myönnetä keksintöön, jonka hyväksikäyttö on siveellisyyden tai yleisen järjestyksen vastaista.
Henkilö, jolla on hyödyllisyysmalli tiettyyn keksintöön, on oikeutettu Suomessa käyttämään keksintöä taloudellisesti hyväkseen valmistamalla, tarjoamalla, saattamalla vaihdantaan tai käyttämällä hyödyllisyysmallioikeudella suojattua tuotetta tai tuomalla maahan tai pitämällä hallussaan tällaista tuotetta edellä mainittua tarkoitusta varten. Tämä yksinoikeus ei kuitenkaan käsitä hyväksikäyttöä, joka ei ole ammattimaista, eikä sellaisen hyödyllisyysmallioikeudella suojatun tuotteen hyväksikäyttöä, joka Euroopan talousalueella (ETA) on saatettu vaihdantaan hyödyllisyysmallioikeuden haltijan toimesta tai tämän suostumuksella. Yksinoikeus ei käsitä myöskään keksinnön käyttöä kokeissa, jotka koskevat itse keksintöä.
Hyödyllisyysmallia koskevat hakemukset tehdään kirjallisesti patentti- ja rekisterihallitukselle. Hakemusten keskimääräinen käsittelyaika on vuonna 1994 ollut noin kolme kuukautta. Hyödyllisyysmallin rekisteröinti on nykyisin voimassa neljä vuotta rekisteröinnin hakemispäivästä ja se voidaan hakemuksesta uudistaa kerran neljäksi vuodeksi. Rekisteröinti on enimmillään voimassa kahdeksan vuotta. Hyödyllisyysmallihakemuksia tehtiin patentti- ja rekisterihallituksen hyödyllisyysmallijaostoon 633 kappaletta vuonna 1993 ja 647 kappaletta vuonna 1994.
Hyödyllisyysmallilla voidaan suojata keksintöjä, jotka eivät täytä patentoitavuuden edellytyksiä, mutta joille mallioikeuslain (221/71) mukainen suoja taas ei ole riittävä. Hyödyllisyysmallilla suojataan myös pikkukeksintöjä ja laiteparannuksia, jotka sinänsä voivat täyttää patentoitavuuden edellytykset, mutta joille patenttisuojaus on liian kallis tai hidas suojamuoto keksinnön laadun tai esineen lyhyen taloudellisen hyödyntämisajan vuoksi. Hyödyllisyysmallilain mukaan keksinnön tulee olla uusi siihen verrattuna, mikä on tullut tunnetuksi ennen hyödyllisyysmallioikeuden hakemispäivää, ja lisäksi selvästi erota siitä. Tunnetuksi katsotaan kaikki, mikä on tullut julkiseksi, joko kirjoituksen tai esitelmän välityksellä, hyväksi käyttämällä tai muulla tavalla. Hyödyllisyysmallihakemusta koskevat asiakirjat ovat julkisia rekisteröintipäivästä lukien.
Hyödyllisyysmallihakemus voidaan tehdä myös muuntamalla samaa keksintöä koskeva vireillä oleva patenttihakemus hyödyllisyysmallihakemukseksi, jolloin hyödyllisyysmallihakemus katsotaan tehdyksi samana päivänä kuin patenttihakemus. Kun patenttihakemus muunnetaan hyödyllisyysmallihakemukseksi, katsotaan se muuntamisen yhteydessä rauenneeksi. Muuntamista ei voida kuitenkaan tehdä enää sen jälkeen, kun kahdeksan vuotta on kulunut patentin hakemisesta. Samassa hakemuksessa ei saa hakea hyödyllisyysmallioikeutta kahteen tai useampaan keksintöön.
Hyödyllisyysmallien rekisteröinti perustuu ilmoitusmenettelyyn. Rekisteriviranomainen tarkastaa, että hyödyllisyysmallihakemuksen kohteena oleva keksintö on teollisesti käytettävissä oleva esineen muotona, rakenteena tai niiden yhdistelmänä toteutuva tekninen ratkaisu, jonka hyväksikäyttö ei ole siveellisyyden tai yleisen järjestyksen vastaista. Rekisteriviranomaisen tehtävänä on tarkastaa myös, että hyödyllisyysmallihakemus on muodollisesti oikein laadittu, ja että hyödyllisyysmallioikeuden hakijalla ja haltijalla, jolla ei ole kotipaikkaa Suomessa, on täällä asuva asiamies, joka on oikeutettu edustamaan häntä kaikissa hakemusta ja rekisteröityä hyödyllisyysmallia koskevissa asioissa.
Hyödyllisyysmallihakemuksen kohteena olevan keksinnön uutuutta tai keksinnöllisyyttä ei hakemusta käsiteltäessä tutkita. Hakemus rekisteröidään, jos se täyttää rekisteröinnin muodolliset edellytykset. Ilmoitusmenettelyn etuna ovat käsittelyn nopeus, halpuus ja yksinkertaisuus. Lyhyt käsittelyaika takaa sen, että hakija voi nopeasti alkaa käyttää suojattua keksintöä taloudellisesti hyväkseen sekä ryhtyä toimenpiteisiin mahdollisia oikeudenloukkauksia vastaan. Hyödyllisyysmallisuojan pitävyys jää myöhemmin selvitettäväksi mahdollisen riitatapauksen yhteydessä. Kuka tahansa voi tehdä rekisteriviranomaiselle vaatimuksen hyödyllisyysmallin rekisteröinnin julistamisesta mitättömäksi. Vaatimuksen tekoaikaa ei ole laissa ajallisesti rajoitettu.
Teollisoikeudellisella lainsäädännöllä pyritään edistämään elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä. Esityksen tavoitteena on laajentaa hyödyllisyysmallioikeuden mukaisen suojan soveltamisalaa ja saattaa hyödyllisyysmallilainsäädäntö vastaamaan nykyistä enemmän kansainvälistä kehitystä. Hyödyllisyysmallia koskeva yhdenmukainen lainsäädäntö eri valtioissa helpottaa hyödyllisyysmallioikeuden hakijoiden asemaa. Esityksessä on otettu huomioon erityisesti Saksan ja Tanskan hyödyllisyysmallilainsäädäntö.
Esityksen tavoitteena on myös kehittää hyödyllisyysmallisuojan hakemusmenettelyä nykyistä monipuolisemmaksi. Pidentämällä hyödyllisyysmallioikeuden suoja-aikaa kahdeksasta kymmeneen vuoteen saadaan hyödyllisyysmallioikeuden käyttö teollisoikeudellisena suojamuotona nykyistä tarkoituksenmukaisemmaksi. Koska hyödyllisyysmallilla voisi ehdotuksen mukaan suojata myös nykyistä enemmän merkittäviä investointeja vaativia keksintöjä, joiden kehittäminen ja myös käsittely rekisteriviranomaisessa voivat vaatia nykyistä enemmän aikaa, on johdonmukaista, että myös suoja-aikaa vastaavasti pidennetään. Ehdotettujen muutosten tavoitteena on välillisesti parantaa kotimaisen teollisuuden toimintaedellytyksiä.
Soveltamisala
Hyödyllisyysmallilla suojattavan keksinnön osalta ehdotetaan luovuttavaksi esineen muodon, rakenteen tai niiden yhdistelmän vaatimuksesta. Ehdotuksen mukaan keksinnöllä tarkoitettaisiin teknistä ratkaisua, jota voidaan käyttää teollisesti. Näin hyödyllisyysmallisuojaa laajennettaisiin koskemaan pääpiirteissään patenttilain mukaisia keksintöjä.
Hyödyllisyysmallilaissa tarkoitetuksi keksinnöksi ei kuitenkaan katsottaisi tiettyjä ihmisen älykkyyden osoituksia, kuten esimerkiksi pelkästään löytöä, tieteellistä teoriaa tai matemaattista menetelmää. Hyödyllisyysmallioikeutta ei voisi edelleenkään saada keksintöön, jonka hyväksikäyttö on siveellisyyden tai yleisen järjestyksen vastaista. Suojaa ei myönnettäisi myöskään kasvilajikkeisiin tai eläinrotuihin. Ehdotuksen mukaan menetelmät eivät olisi suojattavissa hyödyllisyysmallilla. Erityisesti kemiallisten menetelmien osalta tätä puoltaa se, että menetelmien pitäminen salaisina on yleensä helpompaa kuin tuotteiden.
Välillinen hyödyllisyysmallin loukkaus
Hyödyllisyysmallilaissa ei ole patenttilain tavoin välillistä hyödyllisyysmallin loukkausta koskevaa säännöstä. Hyödyllisyysmallin haltijan yksinoikeuden sisältöä ehdotetaan vahvistettavaksi säännöksellä hyödyllisyysmallin välillisestä loukkauksesta. Välillisellä loukkauksella tarkoitetaan esimerkiksi tilannetta, jossa muu kuin yksinoikeuden haltija tarjoaa kolmannelle osapuolelle, jolla ei ole oikeutta hyödyllisyysmallin taloudelliseen hyväksikäyttöön, johonkin olennaiseen keksinnössä tai keksinnön käyttämiseen liittyvää välinettä. Kolmas osapuoli voisi tämän välineen avulla käyttää hyväksi hyödyllisyysmallilla suojattua keksintöä. Ehdotettu säännös vastaa patenttilain säännöstä patentin välillisestä loukkauksesta. Ehdotuksella täsmennettäisiin yksinoikeuden sisältöä ja lisättäisiin yksinoikeuden haltijan oikeusvarmuutta mahdollisissa loukkaustapauksissa.
Suojan voimassaoloaika
Hyödyllisyysmallin suoja-aikaa ehdotetaan pidennettäväksi kymmeneen vuoteen. Ehdotuksen mukaan hyödyllisyysmalli olisi voimassa neljä vuotta ja sitä voitaisiin hakemuksesta pidentää neljällä vuodella ja tämän jälkeen vielä kerran kahdella vuodella. Suojan voimassaoloajan pidentäminen lisäisi hyödyllisyysmallioikeuden merkitystä erityisesti pienelle ja keskisuurelle teollisuudelle soveltuvana suojamuotona.
Hakemuksen muuntaminen
Ehdotuksen mukaan patenttihakemusta hyödyllisyysmallihakemukseksi muunnettaessa patenttihakemus jäisi vireille. Jos patenttihakemus muunnetaan nykyisin hyödyllisyysmallioikeutta koskevaksi hakemukseksi, katsotaan patenttihakemus muuntamisen yhteydessä peruutetuksi. Muuntamista ei voisi tehdä enää sen jälkeen, kun kymmenen vuotta on kulunut patentin hakemispäivästä. Patenttihakemuksen muuntaminen hyödyllisyysmallihakemukseksi turvaisi suojan haltijan oikeudet suojatun keksinnön loukkaustilanteessa, koska hyödyllisyysmallioikeuden turvin kanne voidaan nostaa nopeasti ja pitkäikäisempi patentti olisi myöhemmin keksinnön suojana. Tämä parantaisi suojan haltijan mahdollisuuksia oikeuksiensa puolustamiseen.
Uutuustutkimus ja hakemuksen julkistamisen lykkääminen
Esityksen mukaan hyödyllisyysmallin hakija voisi kirjallisesti pyytää rekisteriviranomaiselta tutkimusta siitä, onko hakemuksen kohteena oleva keksintö uusi ja eroaako se selvästi siitä, mikä on aikaisemmin tullut tunnetuksi. Kuka tahansa voisi tehdä hakemuksen uutuustutkimuksen suorittamiseksi sen jälkeen, kun hyödyllisyysmalli on merkitty rekisteriin tai tullut hakemusmenettelyn mukaisesti julkiseksi.
Hyödyllisyysmallia koskeva kansainvälinen hakemus
Hyödyllisyysmalliin ehdotetaan sovellettavaksi patenttiyhteistyösopimuksen (SopS 58/80; Patent Cooperation Treaty; PCT) säännöksiä kansainvälisestä hakemuksesta. Suomi on 1 päivänä lokakuuta 1980 liittynyt Washingtonissa 19 päivänä kesäkuuta 1970 solmittuun patenttiyhteistyösopimukseen. Patentinhakija voi sopimuksen sovellutussääntöjen mukaan ilmoittaa, että hänen kansainvälinen hakemuksensa koskee patentin sijasta keksijäntodistuksen, hyödyllisyysmallin tai hyödyllisyysmallintodistuksen myöntämistä, kun on kysymys sellaisesta nimetystä tai valitusta valtiosta, jonka laki sallii keksijäntodistuksen, hyödyllisyysmallin tai hyödyllisyysmallintodistuksen myöntämisen. Tämä valintamahdollisuus ehdotetaan säädettäväksi hyödyllisyysmallilakiin. Myös Saksassa ja Tanskassa on mahdollista tehdä patenttiyhteistyösopimuksen mukainen kansainvälinen hyödyllisyysmallia koskeva hakemus.
Esityksen taloudelliset vaikutukset valtiontalouteen ovat vähäiset. Ehdotus oletettavasti lisäisi hyödyllisyysmallihakemusten määrää. Hakemusmäärän kasvu lisäisi jossain määrin patentti- ja rekisterihallituksen tuloja. Ehdotetut muutokset eivät aiheuttaisi viraston käytännössä mainittavia kustannuksia. Patenttihakemusten määrään ehdotuksella ei olisi mainittavia vaikutuksia.
Esityksellä ei ole mainittavia organisaatioon kohdistuvia vaikutuksia. Hyödyllisyysmallihakemusten määrän oletettava kasvu tulisi lisäämään patentti- ja rekisterihallituksen hyödyllisyysmallijaoston työmäärää. Mahdollinen henkilöstön lisäystarve hoidetaan viraston sisäisin siirroin.
Esitys perustuu patentti- ja rekisterihallituksen asettaman työryhmän ehdotukseen. Tämän työryhmän laatimasta luonnoksesta hallituksen esitykseksi hyödyllisyysmallilain muuttamisesta on pyydetty lausunto valtiovarainministeriöltä, oikeusministeriöltä, Teknologian kehittämiskeskukselta, Keskuskauppakamarilta, Keksintösäätiöltä, Pienteollisuuden Keskusliitolta, Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitolta, Kemianteollisuus r.y.:ltä, Lääketeollisuusliitto r.y.:ltä, Suomen Patenttiasiamiesyhdistys r.y.:ltä, Patentti-insinöörit r.y.:ltä, Keksijäyhdistysten Keskusjärjestö r.y.:ltä, Suomen Teollisoikeudellinen Yhdistys r.y.:ltä ja Suomen AIPPI-ryhmältä (Association Internationale pour la Protection de la Proprite Industrielle). Lausunnonantajat kannattivat pääsääntöisesti ehdotettuja muutoksia. Esitys on saatettu lopulliseen muotoonsa virkatyönä kauppa- ja teollisuusministeriössä.
1 §. Hyödyllisyysmallioikeuden kohteena voi nykyisin olla keksintö, jolla tarkoitetaan esineen muotona, rakenteena tai niiden yhdistelmänä toteutuvaa teknistä ratkaisua, jota voidaan käyttää teollisesti. Esineellisyyden vaatimuksesta ehdotetaan luovuttavaksi, koska se ei ole osoittautunut käytännössä tarkoituksenmukaiseksi. Lain 1 §:n 2 momentin mukaan hyödyllisyysmallilla suojattavalla keksinnöllä tarkoitettaisiin teknistä ratkaisua, jota voidaan käyttää teollisesti. Ehdotus laajentaisi hyödyllisyysmallilla suojattavien keksintöjen alaa. Ehdotus merkitsisi sitä, että hyödyllisyysmallilla voitaisiin suojata myös keksintöjä, jotka ovat vailla esineen muotoa, kuten kemialliset yhdisteet, ravinto- tai lääkeaineet ja mikrobiologiset keksinnöt. Myös erilaiset kemian teollisuuden tuotteet, kuten hammastahnat, pesupulverit, liimat ja suksivoiteet olisivat ehdotuksen mukaan suojattavissa hyödyllisyysmallilla, jos ne ovat uusia ja eroavat selvästi siitä, mikä on tullut ennen hyödyllisyysmallin hakemista tunnetuksi.
Määritelmä tekninen ratkaisu sulkee hyödyllisyysmallioikeuden mukaisen suojan ulkopuolelle patenttilaissa (550/67) tarkoitetut henkisen työn tulokset, joita ei katsota patenttioikeudelliseksi keksinnöksi. Jotta käytännössä ei kuitenkaan esiintyisi rajanveto-ongelmia siitä, minkälaiset henkisen työn tulokset katsotaan hyödyllisyysmallilla suojattaviksi keksinnöiksi, ehdotetaan 3 momentissa säädettäväksi patenttilain 1 §:n 2 momenttia vastaavalla tavalla. Ehdotuksen mukaan keksinnöksi ei katsottaisi löytöä, tieteellistä teoriaa tai matemaattista menetelmää eikä taiteellista luomusta eikä myöskään suunnitelmaa, sääntöä tai menetelmää älyllistä toimintaa, peliä tai liiketoimintaa varten. Myöskään tietokoneohjelmaa tai tietojen esittämistä ei katsottaisi hyödyllisyysmallioikeudelliseksi keksinnöksi.
Löydöllä tarkoitetaan sellaista, mikä on ennestään olemassa luonnossa, mutta jota ei ole aikaisemmin tunnettu. Löytönä on pidettävä esimerkiksi vapaasti luonnossa esiintyvän materiaalin löytämistä tai havaitsemista. Tällainen löytö ei olisi suojattavissa hyödyllisyysmallilla. Sen sijaan löytöön perustuva teollisesti käytettävissä oleva käytännön sovellus, jolla ratkaistaan tekninen ongelma, voi olla suojattavissa, jos se täyttää muut hyödyllisyysmallilla suojattavan keksinnön edellytykset.
Pykälän 4 momentissa ehdotetaan säädettäväksi hyödyllisyysmallisuojan ulkopuolelle rajattavista keksinnöistä. Ehdotettu momentti vastaisi pääperiaatteiltaan patenttilain 1 §:n 3 momenttia. Ehdotuksen mukaan hyödyllisyysmallioikeutta ei voisi saada keksintöön, jonka hyväksikäyttö on siveellisyyden tai yleisen järjestyksen vastaista, eikä keksintöön, joka koskee kasvilajikkeita tai eläinrotuja. Vaikka hyödyllisyysmallia ei ehdotuksen mukaan myönnettäisi kasvilajikkeille ja eläinroduille, ei tämä poikkeus merkitsisi sitä, että hyödyllisyysmallioikeutta ei voisi myöntää keksintöihin, jotka koskevat kasveja tai eläimiä yleisesti. Ehdotuksen mukaan kasveja ja eläimiä koskevien keksintöjen suojaamisessa hyödyllisyysmallioikeudella tulisi keksinnön määritelmän osalta noudattaa patenttioikeudessa vakiintunutta tulkintakäytäntöä. Ehdotuksen mukaan myöskään menetelmiä koskevat keksinnöt eivät olisi suojattavissa hyödyllisyysmallioikeudella. Menetelmille ei ole myönnetty suojaa voimassa olevan hyödyllisyysmallilain nojalla. Hyödyllisyysmalli on teollisoikeudelliselta luonteeltaan lähinnä tuote- tai laitekeksintöjä suojaava yksinoikeus. Menetelmät ovat suojattavissa patentilla. Käytännössä menetelmille haetaan patenttia harvemmin kuin tuote- tai laitekeksinnöille. Menetelmien suojaamista hyödyllisyysmallilla ei katsota tässä vaiheessa tarkoituksenmukaiseksi.
2 §. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti joka vastaa sisällöltään patenttilain 2 §:n 3 momenttia. Ehdotuksen mukaan kansainvälisellä hyödyllisyysmallihakemuksella on sama oikeusvaikutus kuin kansallisella hyödyllisyysmallihakemuksella.
3 §. Pykälässä säädetään hyödyllisyysmallioikeuden haltijan yksinoikeuden sisällöstä. Ehdotuksen mukaan pykälään lisättäisiin uusi 2 momentti, jossa säänneltäisiin välillisestä hyödyllisyysmallin loukkauksesta. Ehdotetussa momentissa täsmennettäisiin yksinoikeuden sisältöä. Ehdotus parantaisi erityisesti hyödyllisyysmallioikeuden haltijan asemaa sekä poistaisi oikeudellisesti epävarman tilanteen hyödyllisyysmallioikeuden loukkaustapauksissa. Ehdotuksen mukaan yksinoikeus sisältäisi myös sen, ettei muu kuin hyödyllisyysmallioikeuden haltija saisi käyttää hyväksi keksintöä tarjoamalla kolmannelle osapuolelle, jolla ei ole oikeutta keksinnön hyödyntämiseen, johonkin olennaiseen keksinnössä tai keksinnön käyttämiseen liittyvää välinettä. Säännös koskisi tilanteita, joissa muu kuin oikeudenhaltija tietäisi välineen soveltuvan keksinnön käyttämiseen tai olosuhteiden perusteella olisi pitänyt tietää, että väline soveltuu keksinnön käyttämiseen. Jos väline olisi yleisesti kaupan oleva tavara, sovellettaisiin kieltoa ainoastaan, jos välineen tarjoaja tai toimittaja pyrkisi tarkoituksellisesti vaikuttamaan vastaanottajaan, jotta tämä ryhtyisi tekoon, johon ei pykälän 1 momentin mukaan ilman oikeudenhaltijan suostumusta saa ryhtyä. Esityksen mukaan ehdotettua säännöstä sovellettaessa keksinnön hyväksikäyttöön oikeutettuna henkilönä ei pidettäisi 3 momentin 1 tai 3 kohdassa tarkoitettua toimintaa harjoittavia. Tällaista toimintaa on keksinnön hyväksikäyttö, joka ei ole ammattimaista, ja keksinnön käyttö kokeissa, jotka koskevat itse keksintöä. Myös mainitunlaista toimintaa harjoittavat henkilöt katsottaisiin hyödyllisyysmallin välillisessä loukkauksessa edellä mainituksi kolmanneksi osapuoleksi, jolla ei ole oikeutta keksinnön hyväksikäyttöön. Ehdotettu säännös vastaa sisällöltään patenttilain 3 §:n 2 momenttia.
6 §. Hyödyllisyysmallihakemus tehdään kirjallisesti patentti- ja rekisterihallitukselle. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että kansainvälinen hyödyllisyysmallihakemus voitaisiin tehdä myös toisen maan patenttiviranomaiselle tai kansainväliselle järjestölle. Tällaisen hakemuksen vastaanottavaksi viranomaiseksi voitaisiin patenttiyhteistyösopimuksen mukaisesti nimetä myös Suomen patenttiviranomainen.
Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi virke, jonka mukaan mikäli keksintö koskee mikrobiologisella menetelmällä aikaansaatua tuotetta, sovelletaan mikro-organismin tallettamista koskevaa patenttilain 8 a §:ää sekä 22 §:n 6 ja 8 momenttia soveltuvin osin. Säännöksessä on viitattu patenttilakiin, koska mikro-organismiviljelmän tallettamista koskevat säännökset soveltuvat mikrobiologisten keksintöjen osalta samalla tavoin niin patentti- kuin hyödyllisyysmallihakemukseen. Mikrobiologinen talletus on tehtävä ennen hyödyllisyysmallihakemuksen tekemistä tai hakemuksessa pyydettyä etuoikeuspäivää. Talletuksesta on ilmoitettava viimeistään vastauksena rekisteriviranomaisen antamaan välipäätökseen. Talletus tulee julkiseksi hakemusasiakirjojen julkiseksitulon yhteydessä ehdotetun 18 §:n mukaisesti.
8 §. Pykälän 1 momentissa säädetään patenttihakemuksen muuntamisesta hyödyllisyysmallihakemukseksi. Nykyisin muuntamista ei voida tehdä enää sen jälkeen, kun kahdeksan vuotta on kulunut siitä päivästä, jona patenttihakemus on tehty. Tämä kahdeksan vuoden määräaika ehdotetaan pidennettäväksi hyödyllisyysmallioikeuden suoja-ajan ehdotetun pidennyksen mukaisesti kymmeneen vuoteen. Säännöksessä on olennaista, että määräaika on yhtä pitkä kuin hyödyllisyysmallioikeuden suoja-aika.
Pykälään ehdotetaan otettavaksi uusi 2 momentti, jonka mukaan vireillä oleva patenttihakemus jäisi vireille, vaikka se muunnettaisiin hyödyllisyysmallihakemukseksi, jollei hakija peruuta patenttihakemusta erikseen. Patenttihakemuksen peruuntuminen sitä hyödyllisyysmallihakemukseksi muunnettaessa heikentää hyödyllisyysmallin hakijan teollisoikeudellista suojaa, jos hän muuntaa patenttihakemuksensa hyödyllisyysmallihakemukseksi puolustaakseen oikeuksiaan loukkaustilanteessa. Ehdotuksen mukaan patenttihakemus käsiteltäisiin omana erillisenä hakemuksenaan, vaikka keksinnölle myönnettäisiin hyödyllisyysmallisuojaa. Hyödyllisyysmallihakemusta ei kuitenkaan olisi mahdollista muuntaa patenttihakemukseksi.
Patenttihakemuksen jääminen vireille antaisi mahdollisuuden suojata ne patenttihakemuksessa esitetyt ratkaisut, joita ei ole muunnettaessa otettu mukaan hyödyllisyysmallihakemukseen. Ehdotus mahdollistaisi keksinnön kaksoissuojauksen. Jos keksinnölle, jolle olisi jo myönnetty hyödyllisyysmalli, myönnettäisiin myös patentti, olisi keksintö sen jälkeen suojattu hyödyllisyysmallilla ja patentilla. Myös Saksassa ja Tanskassa patenttihakemus jää vireille muuntamisen jälkeen.
9 §. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että samassa hyödyllisyysmallihakemuksessa ei saisi hakea yksinoikeutta kahteen tai useampaan toisistaan riippumattomaan keksintöön. Yhdessä hakemuksessa voisi ehdotuksen mukaan olla useita suojavaatimuksia, jotka voivat kohdistua yhtä useampaan toisistaan riippuvaiseen keksintöön. Tähän saakka hyödyllisyysmallihakemuksissa on ollut vain yksi suojavaatimus hakemusmenettelyn nopeuttamiseksi ja yksinkertaistamiseksi. Keksinnön kuvaaminen yhdessä suojavaatimuksessa on tehnyt hakemuksen laatimisesta hankalaa. Ehdotettu muutos helpottaisi patenttihakemuksen muuntamista hyödyllisyysmallihakemukseksi sekä hyödyllisyysmallin mitätöintimenettelyä. Myös Saksassa ja Tanskassa hyödyllisyysmallihakemuksissa sallitaan useita suojavaatimuksia.
Pykälään ehdotetaan otettavaksi uusi 2 momentti, jonka mukaan hakemus voidaan hakijan pyynnöstä jakaa, jolloin uusi hakemus on katsottava tehdyksi samanaikaisesti kuin alkuperäinen hakemus. Hakija voi jakaa hakemuksen useiksi hakemuksiksi, jos hakemuksessa haetaan yksinoikeutta useaan keksintöön. Hakijan pyynnöstä alkuperäisestä hakemuksesta jakamalla erotettua keksintöä tarkoittava uusi hakemus on katsottava tehdyksi samanaikaisesti kuin alkuperäinen hakemus. Jakamalla aikaansaatu uusi hakemus ei saa käsittää mitään sellaista, mikä hyödyllisyysmallilain 11 §:n mukaan voitaisiin katsoa hakemuksen laajentamiseksi. Lain 11 §:n mukaan hyödyllisyysmallihakemusta ei saa muuttaa siten, että hyödyllisyysmallioikeus tulisi koskemaan jotakin, mitä ei käynyt selville alkuperäisestä hakemuksesta. Myös Saksassa ja Tanskassa on mahdollisuus hyödyllisyysmallihakemuksen jakamiseen.
12 §. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jonka mukaan hakijalla olisi mahdollisuus pyytää rekisteriviranomaiselta tutkimusta sen arvioimiseksi, täyttääkö hyödyllisyysmallin tai hyödyllisyysmallihakemuksen kohteena oleva ratkaisu lain 2 §:n 1 momentin mukaiset vaatimukset. Kuka tahansa voisi hakemuksella pyytää tutkimusta sen jälkeen kun hyödyllisyysmalli on merkitty rekisteriin tai hyödyllisyysmallihakemus on tullut julkiseksi. Lain 2 §:n 1 momentin mukaan keksinnön tulee olla uusi siihen verrattuna, mikä on tullut tunnetuksi ennen hyödyllisyysmallioikeuden hakemispäivää, ja lisäksi selvästi erota siitä. Rekisteriviranomaisen tutkimuksessa noudatettaisiin soveltuvin osin samoja periaatteita kuin patenttihakemustakin tutkittaessa. Tutkimus perustuisi viranomaisen käytössä olevaan julkiseksi tulleeseen tutkimusaineistoon. Tutkimuksessa selvitettäisiin tekniikan taso asianomaisella alalla. Tutkimus käsittäisi joko yksinomaan luetteloinnin mahdollisista tutkimuksessa havaituista uutuuden esteistä tai sitten myös viranomaisen lausunnon uutuustutkimuksen tuloksen edellyttämistä mahdollisista jatkotoimenpiteistä ja suositeltavista menettelytavoista. Rekisteriviranomainen ei antaisi edellä mainittua lausuntoa, ellei tutkimuksen teettäjä sitä erikseen pyytäisi. Rekisteriviranomaisen lausunto tutkimustuloksesta olisi luonteeltaan ohjeellinen. Lausunnossa voitaisiin esimerkiksi havaittujen uutuuden esteiden perusteella ehdottaa hyödyllisyysmallihakemuksen vaatimusten rajoittamista.
Rekisteriviranomaiselle saapuneista hyödyllisyysmallihakemuksista pidettävään päiväkirjaan merkittäisiin tieto siitä, onko hakemuksesta tehty tutkimuspyyntö. Suoritettu tutkimus merkittäisiin hyödyllisyysmallin rekisteröintitodistukseen ja hyödyllisyysmallirekisteriin. Tutkimustulos olisi julkinen sen jälkeen, kun hyödyllisyysmallihakemusta koskevat asiakirjat olisivat tämän lain 18 §:n mukaan tulleet julkisiksi. Ehdotus helpottaisi mitättömäksijulistamista vaativan henkilön asemaa. Tutkimusta voitaisiin pyytää vielä hyödyllisyysmallioikeuden lakattuakin. Tutkimuksesta ja erikseen annettavasta lausunnosta olisi suoritettava vahvistettu maksu.
18 §. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että hakemusasiakirjat olisivat julkisia rekisteröintipäivästä tai viimeistään silloin, kun on kulunut 15 kuukautta päivästä, jolloin hakemus on tehty tai katsottava tehdyksi, taikka, jos etuoikeutta on pyydetty, etuoikeuspäivästä. Nykyisin asiakirjat ovat tulleet julkisiksi rekisteröintipäivästä lukien, eikä hakijalla ole ollut mahdollisuutta lykätä hakemusasiakirjojen julkiseksituloa. Jos hakemuksen kohteena oleva keksintö on vielä ollut kehitysvaiheessa, on tietojen julkistamista keksinnöstä pidetty yrityksen toiminnalle haitallisena. Tämän vuoksi ehdotetaan, että hakijalla olisi mahdollisuus julkistaa keksintönsä joko rekisteröintipäivänä taikka viimeistään 15 kuukauden kuluttua hakemuksen tekopäivästä tai etuoikeuspäivästä.
Pykälään ehdotetaan otettavaksi uusi 2 momentti, jonka mukaan rekisteröintiä voidaan hakijan pyynnöstä lykätä enintään 15 kuukautta päivästä, jolloin hakemus on tehty tai katsottava tehdyksi, taikka, jos etuoikeutta on pyydetty, etuoikeuspäivästä. Jos hakemus on jätetty silleen tai hylätty, ehdotetaan, että asiakirjat tulevat kuitenkin julkisiksi ainoastaan silloin, jos hakija pyytää hakemuksen ottamista uudelleen käsiteltäväksi tai hakee muutosta. Hakemus tutkittaisiin ennen rekisteröinnin lykkäykselle pyydetyn ajan päättymistä, mutta rekisteröitäisiin vasta hakijan valitseman ajan kuluttua. Hakemus tulisi julkiseksi rekisteröitäessä tai viimeistään 15 kuukauden kuluttua hakemuksen tekemispäivästä tai sellaiseksi katsottavasta päivästä tai, jos hakemuksessa on pyydetty etuoikeutta, etuoikeuspäivästä. Mahdollisuus lykätä hyödyllisyysmallin rekisteröintiä pidentäisi hakemusten käsittelyaikoja. Pyydetystä rekisteröinnin lykkäyksestä olisi suoritettava säädetty lisämaksu. Hyödyllisyysmallin rekisteröinnin lykkäystä olisi pyydettävä hyödyllisyysmallihakemusta tehtäessä. Myöhemmin tehtyä lykkäyspyyntöä ei otettaisi huomioon. Ehdotetun 2 momentin mukaan asiakirjat eivät kuitenkaan tulisi julkisiksi, jos hakemus ennen sanotun ajan päättymistä olisi jätetty sillensä tai hylätty lainvoiman saaneella päätöksellä. Lykkäysmahdollisuus tulisi jossain määrin pidentämään hyödyllisyysmallihakemusten käsittelyaikoja.
Eräs rekisteröinnin lykkäystä puoltava seikka olisi se, että uutuustutkimuksen tulos saattaisi valmistua vasta hyödyllisyysmallihakemuksen rekisteröinnin jälkeen, jolloin hakijalla ei enää olisi mahdollisuutta muuttaa hakemusta. Uutuustutkimuksessa voisi tulla esiin seikkoja, jotka puoltaisivat hyödyllisyysmallihakemuksen vaatimusten rajoittamista. Myös Saksassa ja Tanskassa on mahdollista siirtää julkiseksituloa ja rekisteröintiä enimmillään 15 kuukautta hakemuksen tekemispäivästä tai sellaiseksi katsottavasta päivästä tai, jos hakemuksessa on pyydetty etuoikeutta, etuoikeuspäivästä.
Pykälään ehdotetaan otettavaksi uusi 3 momentti, jonka mukaan asiakirjat voisivat hakijan pyynnöstä tulla julkiseksi myös aikaisemmin kuin mitä edellä 1 momentissa on säädetty. Hakemus voisi ehdotuksen mukaan tulla julkiseksi esimerkiksi heti kun hakemus on jätetty rekisteriviranomaiselle. Mikäli hakija myöhemmin peruuttaisi rekisteröinnin lykkäyspyynnön, ei suoritettua lisämaksua ehdotuksen mukaan palautettaisi.
19 §. Pykälän 1 momentissa säädetään, milloin hyödyllisyysmallioikeuden rekisteröintiä voidaan vaatia julistettavaksi mitättömäksi. Ehdotuksen mukaan vaatimuksen hyödyllisyysmallin rekisteröinnin julistamisesta kokonaan tai osittain mitättömäksi voisi kuka tahansa tehdä, jos hyödyllisyysmallioikeuden suojaama keksintö tai hyödyllisyysmallioikeutta koskeva hakemus ei täytä hyödyllisyysmallioikeudesta annetun lain 1 §:n 2―4 momentissa, 2 §:ssä, 6 §:n 2 momentissa taikka 8 tai 11 §:ssä säädettyjä vaatimuksia. Momentista ehdotetaan muutettavaksi 1 §:n viittausta vastaamaan ehdotettua 1 §:ää sekä ehdotetaan poistettavaksi viittaus 9 §:ään. Lain 9 §:ssä säädetään hakemuksessa esitettyjen keksintöjen yhtenäisyyden vaatimuksesta. Tällä hetkellä hyödyllisyysmallihakemuksessa sallitaan vain yksi suojavaatimus ja yksi keksintö. Ehdotetun 9 §:n mukaan samassa hakemuksessa ei kuitenkaan saisi hakea hyödyllisyysmallioikeutta kahteen tai useampaan toisistaan riippumattomaan keksintöön. Mikäli hyödyllisyysmallin rekisteröintiä olisi mahdollista vaatia julistettavaksi mitättömäksi keksinnön epäyhtenäisyyden perusteella, aiheutuisi tästä hyödyllisyysmallioikeuden haltijalle rekisteröinnin pitävyyttä koskeva epävarmuus. Haltija ei myöskään enää epäyhtenäisyyden ilmettyä mitättömäksijulistamisvaatimuksen yhteydessä voisi käyttää jakamismenettelyä, jolloin hän saattaisi menettää osan yksinoikeudestaan. Tästä syystä momentista ehdotetaan poistettavaksi viittaus 9 §:ään. Lain 12 §:n mukaan rekisteriviranomainen tarkastaa, että hakemus täyttää 9 §:ssä säädetyt vaatimukset. Myöskään tästä syystä 9 § ei ole tarpeellinen mitättömäksijulistamisvaatimuksen perusteena. Saksassa tai Tanskassa ei hyödyllisyysmallihakemuksen epäyhtenäisyys voi olla mitättömäksijulistamisvaatimuksen perusteena.
21 §. Pykälässä säädetään niistä perusteista, joiden nojalla rekisteriviranomaisen on julistettava hyödyllisyysmallin rekisteröinti mitättömäksi. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan lakiteknisesti muutettavaksi 1 §:n osalta viittaus 2―4 momenttiin sekä poistettavaksi viittaus lain 9 §:ään. Pykälän 1 momentissa viitataan samoihin säännöksiin, jotka lain 19 §:n 1 momentin mukaan ovat hyödyllisyysmallioikeuden rekisteröinnin mitättömäksijulistamisvaatimuksen perusteena. Hyödyllisyysmallin mitätöintiä koskevan yhdenmukaisen soveltamisen johdosta ehdotetaan 21 §:n 1 momentissa viitattavaksi samoihin säännöksiin kuin 19 §:n 1 momentissa.
25 §. Pykälässä ehdotetaan hyödyllisyysmallin suoja-aikaa pidennettäväksi enimmillään kahdeksasta kymmeneen vuoteen. Hyödyllisyysmallin rekisteröinti on tällä hetkellä voimassa neljä vuotta rekisteröinnin hakemispäivästä ja voidaan kerran hakemuksesta uudistaa neljäksi vuodeksi. Ehdotuksen mukaan hyödyllisyysmallin rekisteröinti olisi voimassa neljä vuotta rekisteröinnin hakemispäivästä ja se voitaisiin hakemuksesta uudistaa kerran neljäksi vuodeksi ja tämän jälkeen vielä kerran kahdeksi vuodeksi. Rekisteröinti voitaisiin pitää voimassa enintään 10 vuotta. Hyödyllisyysmallioikeuden teollisoikeudellisena suojamuotona käyttöön ottaneissa valtioissa hyödyllisyysmallin rekisteröinnin enimmäisvoimassaoloaika on yleensä kymmenen vuotta. Näin on muun muassa Tanskassa ja Itävallassa. Tanskassa hyödyllisyysmalli on voimassa kolme vuotta hakemispäivästä lukien ja se on kerran uudistettavissa kolmeksi vuodeksi ja tämän jälkeen vielä kerran neljäksi vuodeksi. Hyödyllisyysmallilla suojataan usein keksintöjä, joiden taloudellinen hyväksikäyttöaika ei välttämättä kestä monta vuotta. Suojan voimassaoloajan jaksottaminen kolmeen kauteen antaisi suojan haltijalle joustavamman mahdollisuuden harkita suojan voimassaoloajan jatkamisen tarpeellisuutta kuin esimerkiksi kaksi viiden vuoden rekisteröintikautta.
26 §. Pykälän 1 momentissa säädetään hyödyllisyysmallin rekisteröinnin uudistamismenettelystä. Suoja-ajan jatkamisesta olisi maksettava erillinen uudistamismaksu. Uudistamista haetaan rekisteriviranomaiselta aikaisintaan vuotta ennen rekisteröintikauden päättymistä ja viimeistään kuuden kuukauden kuluttua sen päättymisen jälkeen. Saman ajan kuluessa on suoritettava vahvistettu uudistamismaksu. Hyödyllisyysmallioikeuden haltijan hakiessa rekisteröinnin uudistamista vasta puoli vuotta rekisteröintikauden päättymisen jälkeen aiheutuu tästä viranomaiselle ja ulkopuoliselle epävarmuutta hyödyllisyysmallioikeuden voimassaolosta. Haltija haluaa usein kuitenkin hyödyntää pidennetyn maksuajan edut ja jättää rekisteröinnin uudistamisen myöhäisimpään mahdolliseen ajankohtaan. Tämä lisää kolmannen osapuolen epävarmuutta suojakysymyksissä. Rekisteröinnin uudistamismaksujen lykkäämistä tulisi välttää. Tämän vuoksi pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että rekisteröintikauden päättymisen jälkeen suoritettava uudistamismaksu olisi tavallista uudistamismaksua suurempi. Vastaava säännös on patenttilain 41 §:ssä ja mallioikeuslain (221/71) 47 §:ssä.
8 a luku. Hyödyllisyysmallia koskeva kansainvälinen hakemus
Patenttiyhteistyösopimuksen 2 artiklan ii alakohdan mukaan sopimuksen viittaukset patenttiin on tulkittava viittauksiksi patenttiin, keksijäntodistukseen, hyödyllisyysmallintodistukseen, hyödyllisyysmalliin, lisäpatenttiin tai lisätodistukseen, lisäkeksijäntodistukseen ja hyödyllisyysmallin lisätodistukseen. Hyödyllisyysmallilaissa ei ole kansainvälisen patentti- yhteistyösopimuksen soveltamista koskevia säännöksiä. Kansainvälisen käytännön yhdenmukaistamiseksi myös hyödyllisyysmallilaissa ehdotetaan säädettäväksi sopimuksen soveltamissäännösten mukaisesta menettelystä. Pelkkä viittaus patenttilain kansainvälistä patenttihakemusta koskeviin säännöksiin ei ole hyödyllisyysmallilaissa riittävä, koska muun muassa patenttihakemukseen liittyvät määräajat ja maksut eroavat hyödyllisyysmallihakemukseen liittyvistä määräajoista ja maksuista.
Patenttiyhteistyösopimuksen 43 artiklan mukaan kysymyksen ollessa sellaisesta nimetystä tai valitusta valtiosta, jonka laki sallii muun muassa hyödyllisyysmallintodistuksen, hyödyllisyysmallin tai hyödyllisyysmallin lisätodistuksen myöntämisen, hakija voi ilmoittaa sovellutussääntöjen mukaisesti, että hänen kansainvälinen hakemuksensa koskee tämän valtion osalta patentin sijasta hyödyllisyysmallin tai hyödyllisyysmallintodistuksen taikka hyödyllisyysmallin lisätodistuksen myöntämistä. Tällaisen ilmoituksen vaikutus määräytyy hakijan valinnan perusteella. Patenttiyhteistyösopimuksen 44 artiklan mukaan hakija voi jatkaa kansainvälistä hakemustaan nimetyssä tai valitussa valtiossa patentti- tai hyödyllisyysmallihakemuksena valtion kansallisesta lainsäädännöstä riippuen. Jos mainitussa valtiossa ei säännellä hyödyllisyysmallista, ei kansainvälistä hakemusta voi jatkaa hyödyllisyysmallihakemuksena.
Patenttiyhteistyösopimuksen 10 artiklan ja sovellutussääntöjen 18 ja 19 §:n mukaan hakijalla on mahdollisuus tehdä kansainvälinen hakemus vastaanottavalle viranomaiselle joko valtiossa, jossa hänellä on kotipaikka, tai valtiossa, jonka kansalainen hän on. Kansainvälisen hakemuksen voi tehdä myös suoraan kansainväliselle toimistolle tietyin edellytyksin. Patenttiyhteistyösopimuksessa kansainvälisellä toimistolla tarkoitetaan Yhdistyneiden kansakuntien alaisen Maailman henkisen omaisuuden järjestön WIPOn kansainvälistä toimistoa. On myös sopimusvaltioiden välisten sopimusten perusteella mahdollista, että Suomen rekisteriviranominen toimii vastaanottavana viranomaisena kansainvälisille hakemuksille, jotka tekee jonkun toisen maan kansalainen tai sellainen, jolla on siellä kotipaikka.
45 a §. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että kansainvälisellä hakemuksella tarkoitetaan tässä laissa patenttiyhteistyösopimuksen mukaisesti tehtyä kansainvälistä hakemusta, jossa suojamuodoksi on valittu hyödyllisyysmalli.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että kansainvälinen hakemus tehtäisiin rekisteriviranomaiselle tai kansainväliselle järjestölle, joka patenttiyhteistyösopimuksen ja sen sovellutussääntöjen mukaan olisi oikeutettu vastaanottamaan tällaisen hakemuksen. Tällaista hakemuksen vastaanottavaa viranomaista nimitettäisiin vastaanottavaksi viranomaiseksi. Ehdotuksen mukaan Suomessa vastaanottavana viranomaisena toimisi patentti- ja rekisterihallitus. Tästä voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä asetuksella. Hakemuksesta tulee suorittaa vahvistettu maksu. Tällä tarkoitetaan patenttiyhteistyösopimuksen sovellutussäännön mukaan perittäviä maksuja kansainvälisen hakemuksen käsittelystä.
Koska hakemusta koskevat säännöt perustuvat patenttiyhteistyösopimukseen ja ovat siten joitakin määräaikoja ja maksuja koskevia säännöksiä lukuunottamatta yhdenmukaisia patenttilain kansainvälistä patenttihakemusta koskevan 3 luvun säännösten kanssa, ehdotetaan pykälän 3 momentissa hakemuksen käsittelyn osalta viitattavaksi soveltuvin osin patenttilakiin.
45 b §. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi hyödyllisyysmallia koskevan kansainvälisen hakemuksen oikeusvaikutuksista. Säännös vastaa sisällöltään patenttiyhteistyösopimuksen 11 artiklan 3 kappaletta. Ehdotuksen mukaan kansainvälisellä hakemuksella, jolle vastaanottava viranomainen on vahvistanut kansainvälisen hakemispäivän, olisi Suomessa sama vaikutus kuin sanottuna päivänä Suomessa tehdyllä kansallisella hyödyllisyysmallihakemuksella. Koska hyödyllisyysmallioikeuden voi saada ainoastaan keksintöön, joka on uusi ja selvästi eroaa siitä, mikä on tullut tunnetuksi ennen hyödyllisyysmallioikeuden hakemispäivää, ja koska tunnetuksi katsotaan myös ennen mainittua päivää Suomessa tehdyn hyödyllisyysmallin sisältö, jos mainittu hakemus tulee julkiseksi, ehdotetaan pykälässä säädettäväksi, että hyödyllisyysmallilain 2 §:n 2 momentin toisen virkkeen säännöksiä sovelletaan kansainväliseen hakemukseen vain, milloin hakija on täyttänyt 45d §:n mukaiset velvollisuutensa, eli antanut säädettynä aikana Suomen rekisteriviranomaiselle hakemuksen asianmukaisen käännöksen, suorittanut vahvistetun rekisteröintimaksun ja saattanut hakemuksensa vastaamaan tämän lain muotoa ja sisältöä koskevia määräyksiä.
45 c §. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi, että kansainvälinen hakemus katsottaisiin Suomen osalta peruutetuksi patenttiyhteistyösopimuksen 24 artiklan 1 kappaleen i ja ii alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa. Säännös on yhdenmukainen patenttilain 30 §:n kanssa. Patenttiyhteistyösopimuksen mukaan kansainvälinen hakemus raukeaa, jos hakija peruuttaa kansainvälisen hakemuksensa tai Suomen nimeämisen hakemuksessaan taikka jos kansainvälinen hakemus katsotaan muusta syystä peruutetuksi. Kansainvälinen hakemus katsotaan peruutetuksi, jos arkistokopio hakemuksesta ei ole saapunut kansainväliseen toimistoon ajoissa, jos hakemuksessa on puutteellisuuksia eikä niitä korjata säädetyssä määräajassa, jos säädettyjä maksuja ei ole suoritettu säädetyssä ajassa, jos kansainväliselle hakemukselle on säädetty tekemispäivä, jonka jälkeen vastaanottava viranomainen toteaa, ettei hakemuksen kaikkia muotovaatimuksia ole täytetty. Valtion nimeämisen osalta hakemus katsotaan peruutetuksi myös, jos vastaanottava viranomainen havaitsee, että säädettyä maksua ei ole suoritettu nimetyn valtion osalta. Ehdotuksen mukaan kansainvälisen hakemuksen sama oikeusvaikutus kuin kansallisella hyödyllisyysmallihakemuksella lakkaisi näissä tapauksissa. Tällaisessa tapauksessa seuraukset olisivat samat kuin kansallisen hakemuksen peruuttamisella kyseisessä maassa.
45 d §. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi kansainvälisen hakemuksen jatkamisesta Suomen osalta. Ehdotuksen mukaan hakijan on 20 kuukauden kuluessa kansainvälisestä hakemispäivästä tai siitä päivästä, josta etuoikeutta on pyydetty, annettava rekisteriviranomaiselle kansainvälisen hakemuksen suomen- tai ruotsinkielinen käännös. Jos hakemus on laadittu suomen- tai ruotsinkielisenä, on hakijan annettava jäljennös hakemuksesta. Ehdotuksen mukaan hakijan on saman ajan kuluessa suoritettava rekisteriviranomaisille vahvistettu rekisteröintimaksu. Hakemus katsotaan tehdyksi vasta sitten, kun rekisteröintimaksu on suoritettu. Ehdotettu momentti vastaa sisällöltään patenttiyhteistyösopimuksen 22 artiklaa.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että hakijan on suoritettava edellisessä 1 momentissa mainitut toimenpiteet 30 kuukauden kuluessa 1 momentissa tarkoitetusta päivästä, jos hakija on pyytänyt kansainvälisen hakemuksen kansainvälistä patentoitavuuden esitutkimusta ja jos hän on 19 kuukauden kuluessa edellä 1 momentissa mainitusta päivästä patenttiyhteistyösopimuksen ja sen sovellutussääntöjen mukaisesti ilmoittanut, että hän aikoo käyttää tämän tutkimuksen tuloksia hakiessaan Suomessa hyödyllisyysmallioikeutta. Jos hakemukselle ei ole suoritettu kansainvälistä patentoitavuuden esitutkimusta tai hakija ei ole ilmoittanut käyttävänsä kansainvälisen patentoitavuuden esitutkimuksen tulosta hyväkseen hakemuksensa käsittelyssä, tai on peruuttanut sanotun ilmoituksensa ennen tässä mainitun määräajan umpeutumista, on määräaika ehdotetun 1 momentin mukaisesti 20 kuukautta kansainvälisestä hakemispäivästä tai etuoikeuspäivästä, jos etuoikeutta pyydetään.
Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi kansainvälisen hakemuksen käännöksen tai jäljennöksen toimittamisesta lisäajan kuluessa. Ehdotuksen mukaan jos hakija on suorittanut vahvistetun maksun ehdotetun 1 tai 2 momentin mukaisessa määräajassa, hän voi antaa vaadittavan käännöksen tai jäljennöksen kahden kuukauden lisäajan kuluessa sillä edellytyksellä, että vahvistettu lisämaksu suoritetaan 1 tai 2 momentin mukaisen määräajan kuluessa. Tällä määräajalla tarkoitetaan 1 ja 2 momentissa ehdotettua 20 tai 30 kuukauden määräaikaa hakemispäivästä tai etuoikeuspäivästä siitä riippuen, kumpi momentti tulee sovellettavaksi.
Pykälän 4 momentissa ehdotetaan säädettäväksi kansainvälisen hakemuksen täydentämisestä. Ehdotuksen mukaan jos hakemus ei täytä ehdotetussa 1 ja 2 momentissa mainituissa tapauksissa hyödyllisyysmallilain edellytyksiä, voi hakija kahden kuukauden kuluessa ehdotetussa 1 ja 2 momentissa mainituista määräajoista täydentää kansainvälisen hakemuksen muotoa ja sisältöä niin, että se vastaa lain vaatimuksia. Ehdotuksen mukaan kansainvälinen hakemus on katsottava peruutetuksi Suomen osalta, jos hakija ei noudata ehdotetun pykälän säännöksiä. Ehdotettu säännös vastaa sisällöltään patenttiyhteistyösopimuksen sovellutussäännön 6 kohtaa 5 ja sovellutussäännön 13 kohtaa 5.
45 e §. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi kansainvälistä patentoitavuuden esitutkimusta koskevan pyynnön tai tutkimuksen tulosten käyttämistä hyödyllisyysmallihakemuksessa koskevan ilmoituksen peruuttamisesta. Ehdotuksen mukaan jos hakija peruuttaa tämän pyynnön tai ilmoituksen, on kansainvälinen hakemus katsottava peruutetuksi Suomen osalta. Samalla ehdotetaan, että hakemusta ei kuitenkaan ole katsottava peruutetuksi, jos peruutus on tehty ennen kuin ehdotetussa 45 d §:n 1 momentissa tarkoitettu 20 kuukauden määräaika on päättynyt ja hakija on mainitun pykälän ehdotetussa 1, 3 tai 4 momentissa tarkoitetun määräajan kuluessa jatkanut hakemusta. Ehdotettu pykälä vastaa sisällöltään patenttiyhteistyösopimuksen 37 artiklaa.
45 f §. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi kansainväliseen hakemukseen ja sen käsittelyyn sovellettavista säännöksistä. Ehdotuksen mukaan jos kansainvälistä hakemusta on jatkettu Suomen osalta, sovelletaan hakemukseen ja sen käsittelyyn 2 ja 5 luvun säännöksiä, jollei tässä pykälässä tai patenttilain 34―38 §:ssä toisin säädetä. Kansainvälisen hakemuksen käsittelyssä tultaisiin pääsääntöisesti soveltamaan lain 2 luvun säännöksiä. Patenttilain mainitut säännökset koskevat kansainvälisen patenttihakemuksen julkisesti nähtäväksi panemista sekä hakemuksen käsittelyä. Niitä sovellettaisiin lähinnä erityistapauksissa. Momentissa ehdotetaan myös säädettäväksi, että kansainvälinen hakemus voidaan ainoastaan hakijan pyynnöstä ottaa käsiteltäväksi ennen ehdotetun 45 d §:n 1 ja 2 momentissa mainittujen määräaikojen päättymistä.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan, että 10 §:ssä säädetty velvollisuus, jonka mukaan hakijalla tulee olla täällä asuva asiamies, alkaisi vasta, kun kansainvälinen hakemus voidaan Suomessa ottaa käsiteltäväksi. Säännös vastaa sisällöltään patenttiyhteistyösopimuksen 27 artiklan 7 kappaletta, jonka mukaan vastaanottava viranomainen voi sen jälkeen, kun kansainvälisen hakemuksen käsittely on viranomaisessa aloitettu, soveltaa kansallista lakia sikäli, kun se liittyy vaatimukseen, että hakijaa tulee edustaa asiamies, joka on oikeutettu edustamaan hakijaa mainitussa viranomaisessa.
Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi kansainvälisen hakemuksen asiakirjojen julkisuudesta. Ehdotuksen mukaan hakemusta koskevat asiakirjat ovat julkisia jo ennen kuin hakija on jatkanut hakemusta, kun hakija antaa hakemuksen käännöksen tai jäljennöksen rekisteriviranomaiselle ja siten ilmaisee aikomuksensa jatkaa kansainvälistä hakemusta Suomessa, ja 18 kuukautta on kulunut siitä, kun hakemus on tehty, tai etuoikeutta pyydettäessä etuoikeuspäivästä. Patenttiyhteistyösopimuksen 30 artiklan mukaan kenenkään ei saa antaa tutustua hakemukseen ennen kuin hakemuksen kansainvälinen julkaiseminen on tapahtunut. Tästä johtuen ehdotetaan säännöksessä poikettavaksi lain 18 §:ssä ehdotetusta 15 kuukauden enimmäisajasta rekisteröinnin lykkäykselle ja samalla hakemuksen kohteena olevien asiakirjojen julkiseksitulolle. Patenttiyhteistyösopimuksen 21 artiklan mukaan kansainvälinen julkaiseminen tapahtuu 18 kuukauden kuluttua etuoikeuspäivästä tai, jos etuoikeutta ei ole pyydetty, kansainvälisestä hakemispäivästä.
48 §. Pykälässä säädetään keksintöä koskevan oikeuden luovuttamisvelvollisuudesta maan ollessa sotatilassa tai sodan vaaran uhatessa. Pykälässä viitataan patenttilain 75 §:ään. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jossa patenttilain 76 §:n tavoin viitattaisiin maanpuolustukselle merkityksellisistä keksinnöistä annettuun lakiin. Mainittua lakia ehdotetaan muutettavaksi vastaavalla tavalla.
Maanpuolustukselle merkityksellisistä keksinnöistä annetun lain (551/67) 1 §:ään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jonka mukaan hyödyllisyysmallioikeus ja hyödyllisyysmallioikeushakemus rinnastetaan patentilla suojattaviin keksintöihin. Ehdotetussa hyödyllisyysmallilain muutoksessa hyödyllisyysmallilla suojattavan keksinnön määritelmä vastaisi menetelmiä lukuun ottamatta pääperiaatteiltaan patenttilain mukaisen keksinnön määritelmää. Tämän johdosta myös hyödyllisyysmallihakemukset voivat lakiehdotuksen voimaantulon jälkeen koskea keksintöjä, joilla voi olla merkitystä maanpuolustukselle.
Ehdotetut muutokset edellyttävät hyödyllisyysmallioikeudesta annetun asetuksen (1419/91) muuttamista. Asetusmuutos sisältäisi säännökset hyödyllisyysmallihakemuksesta, kansainvälisestä hyödyllisyysmallihakemuksesta, hyödyllisyysmallirekisteristä ja sen pitämisestä sekä rekisteriviranomaisista. Myös kauppa- ja teollisuusministeriön päätöstä patentti- ja rekisterihallituksen maksullisista suoritteista (190/93) on lakiehdotuksen johdosta muutettava. Asetusluonnos on liitetty tähän esitykseen.
Lait ehdotetaan tuleviksi voimaan 1 päivänä tammikuuta 1996. Ehdotetut lait soveltuisivat niiden voimaantulon jälkeen tehtäviin hyödyllisyysmallihakemuksiin tai rekisteröinnin uudistamista koskeviin hakemuksiin.
Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:
1.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan hyödyllisyysmallioikeudesta 10 päivänä toukokuuta 1991 annetun lain (800/91) 1 §:n 2 ja 3 momentti, 6 §:n 1 ja 2 momentti, 8, 9 ja 18 §, 19 §:n 1 momentti, 21 §:n 1 momentti, 25 § ja 26 §:n 1 momentti sekä
lisätään 1 §:ään uusi 4 momentti, 2 §:ään uusi 3 momentti, jolloin nykyinen 3 momentti siirtyy 4 momentiksi, 3 §:ään, sellaisena kuin se on osittain muutettuna 18 päivänä joulukuuta 1992 annetulla lailla (1410/92), uusi 2 momentti, jolloin nykyinen 2 momentti siirtyy 3 momentiksi, 12 §:ään uusi 3 momentti, lakiin uusi 8 a luku ja 48 §:ään uusi 2 momentti seuraavasti:
1 §Keksinnöllä tarkoitetaan tässä laissa teknistä ratkaisua, jota voidaan käyttää teollisesti.
Keksinnöksi ei katsota pelkästään:
1) löytöä, tieteellistä teoriaa tai matemaattista menetelmää;
2) taiteellista luomusta;
3) suunnitelmaa, sääntöä tai menetelmää älyllistä toimintaa, peliä tai liiketoimintaa varten taikka tietokoneohjelmaa; eikä
4) tietojen esittämistä.
Hyödyllisyysmallioikeutta ei voi saada:
1) keksintöön, jonka hyväksikäyttö on siveellisyyden tai yleisen järjestyksen vastaista;
2) kasvilajikkeisiin tai eläinrotuihin; eikä
3) menetelmiin.
2 §Sen mukaan kuin 45 b ja 45 f §:ssä säädetään, on 8a luvussa tarkoitetulla hakemuksella 2 momenttia sovellettaessa sama oikeusvaikutus kuin tässä maassa tehdyllä hyödyllisyysmallihakemuksella.
3 §
Yksinoikeus sisältää myös sen, ettei muu kuin hyödyllisyysmallioikeuden haltija ilman tämän lupaa saa käyttää hyväksi keksintöä tarjoamalla tai toimittamalla jollekin, jolla ei ole oikeutta keksinnön hyväksikäyttöön, sellaista välinettä keksinnön käyttämiseksi tässä maassa, joka liittyy johonkin olennaiseen keksinnössä, jos se, joka tarjoaa tai toimittaa välineen, tietää tai olosuhteiden perusteella olisi pitänyt tietää, että väline soveltuu ja on tarkoitettu keksinnön käyttämiseeen. Jos väline on yleisesti kaupan oleva tavara, sovelletaan edellä säädettyä vain, jos se, joka tarjoaa tai toimittaa välineen, pyrkii vaikuttamaan vastaanottajaan siten, että tämä ryhtyisi 1 momentissa mainittua yksinoikeutta loukkaavaan tekoon. Sovellettaessa tämän momentin säännöksiä ei keksinnön hyväksikäyttöön oikeutettuna pidetä sitä, joka käyttää keksintöä hyväksi 3 momentin 1 tai 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla.
6 §
Hyödyllisyysmallioikeutta koskeva hakemus, jäljempänä hyödyllisyysmallihakemus, tehdään kirjallisesti patentti- ja rekisterihallitukselle, joka toimii rekisteriviranomaisena. Hakemus voidaan 8 a luvussa tarkoitetussa tapauksessa tehdä myös toisen maan patenttiviranomaiselle tai kansainväliselle järjestölle.
Hakemuksen tulee sisältää keksinnön selitys ja tarvittavat kuvat sekä täsmällisesti ilmaistuna se, mitä halutaan suojata (suojavaatimus). Asetuksella annetaan tarkempia säännöksiä hakemukseen liitettävistä kuvista. Selityksen tulee olla niin selvä, että ammattimies voi sen perusteella käyttää keksintöä. Mikäli keksintö koskee mikrobiologisella menetelmällä aikaansaatua tuotetta, sovelletaan patenttilain 8 a §:ää ja 22 §:n 6 ja 8 momenttia soveltuvin osin.
8 §
Hyödyllisyysmallihakemus voidaan tehdä myös muuntamalla samaa keksintöä koskeva vireillä oleva patenttihakemus hyödyllisyysmallihakemukseksi, jolloin hyödyllisyysmallihakemus katsotaan tehdyksi samana päivänä kuin patenttihakemus. Muuntamista ei kuitenkaan voida tehdä enää sen jälkeen, kun kymmenen vuotta on kulunut siitä päivästä, jona patenttihakemus katsotaan tehdyksi. Tällaista hyödyllisyysmallihakemusta tehtäessä on muutoin noudatettava mitä hyödyllisyysmallihakemuksen tekemisestä säädetään.
Patenttihakemus jää vireille, vaikka se muunnettaisiin hyödyllisyysmallihakemukseksi, jollei hakija erikseen peruuta patenttihakemusta.
9 §Samassa hakemuksessa ei saa hakea hyödyllisyysmallioikeutta kahteen tai useampaan toisistaan riippumattomaan keksintöön.
Hyödyllisyysmallihakemus voidaan hakijan pyynnöstä jakaa, jolloin uusi hakemus on katsottava tehdyksi samanaikaisesti kuin alkuperäinen hakemus.
12 §Hakija tai, sen jälkeen kun hyödyllisyysmalli on merkitty rekisteriin tai tullut 18 §:n mukaan julkiseksi, kuka tahansa voi kirjallisesti pyytää rekisteriviranomaiselta tutkimusta sen arvioimiseksi, täyttääkö hyödyllisyysmallin tai hyödyllisyysmallihakemuksen kohteena oleva keksintö 2 §:n 1 momentin vaatimukset. Tutkimuksesta on suoritettava vahvistettu maksu.
18 §Hakemusta koskevat asiakirjat ovat julkisia rekisteröintipäivästä lukien tai viimeistään kun 15 kuukautta on kulunut päivästä, jolloin hakemus on tehty tai katsottava tehdyksi, taikka, jos etuoikeutta on pyydetty, etuoikeuspäivästä.
Hakijan pyynnöstä rekisteröintiä voidaan lykätä enintään 15 kuukautta päivästä, jolloin hakemus on tehty tai katsottava tehdyksi, taikka, jos etuoikeutta on pyydetty, etuoikeuspäivästä. Jos hakemus on jätetty sillensä tai hylätty, asiakirjat tulevat julkisiksi vain, jos hakija pyytää hakemuksen ottamista uudelleen käsiteltäväksi tai hakee muutosta päätökseen, jolla hakemus on hylätty. Rekisteröinnin lykkäyksestä on suoritettava vahvistettu maksu.
Hakijan pyynnöstä asiakirjat tulevat julkisiksi aikaisemminkin kuin 1 momentissa säädetään.
19 §Jos keksintö, jota hyödyllisyysmallioikeus koskee, tai hyödyllisyysmallioikeutta koskeva hakemus ei täytä 1 §:n 2―4 momentissa, 2 §:ssä, 6 §:n 2 momentissa taikka 8 tai 11 §:ssä säädettyjä vaatimuksia, voi kuka tahansa esittää vaatimuksen hyödyllisyysmallin rekisteröinnin julistamisesta kokonaan tai osittain mitättömäksi.
21 §
Jos rekisteriviranomainen vaatimuksen johdosta toteaa, että keksintö, jota hyödyllisyysmallioikeus koskee, tai hyödyllisyysmallioikeutta koskeva hakemus ei täytä lain 1 §:n 2―4 momentissa, 2 §:ssä, 6 §:n 2 momentissa taikka 8 tai 11 §:ssä säädettyjä vaatimuksia, hyödyllisyysmallin rekisteröinti on julistettava kokonaan tai osittain mitättömäksi.
25 §
Hyödyllisyysmallin rekisteröinti on voimassa neljä vuotta rekisteröinnin hakemispäivästä ja se voidaan hakemuksesta uudistaa kahdesti, ensin neljäksi ja sitten kahdeksi vuodeksi.
26 §Rekisteröinnin uudistamista haetaan kirjallisesti rekisteriviranomaiselta aikaisintaan vuotta ennen rekisteröintikauden päättymistä ja viimeistään kuuden kuukauden kuluttua sen päättymisen jälkeen. Saman ajan kuluessa on suoritettava vahvistettu uudistamismaksu. Kulumassa olevan rekisteröintikauden jälkeen uudistamismaksu on suoritettava vahvistettuine korotuksineen.
8 a luku
Kansainvälinen hakemus
45 a §Kansainvälisellä hakemuksella tarkoitetaan tässä laissa patenttiyhteistyösopimuksen (SopS 58/80) mukaisesti tehtyä hyödyllisyysmallia koskevaa hakemusta.
Kansainvälinen hakemus tehdään rekisteriviranomaiselle tai kansainväliselle järjestölle, joka patenttiyhteistyösopimuksen ja sen sovellutussääntöjen mukaan on oikeutettu vastaanottamaan tällaisen hakemuksen (vastaanottava viranomainen). Vastaanottavana viranomaisena toimii Suomessa patentti- ja rekisterihallitus siten kuin asetuksella säädetään. Suomessa tehdystä hyödyllisyysmallia koskevasta kansainvälisestä hakemuksesta hakijan on suoritettava vahvistetut maksut.
Jollei 45 b―45 f §:ssä toisin säädetä, sovelletaan Suomen käsittävän hyödyllisyysmallia koskevan kansainvälisen hakemuksen käsittelyyn soveltuvin osin, mitä patenttilain 3 luvussa säädetään kansainvälisen patenttihakemuksen käsittelystä.
45 b §Hyödyllisyysmallia koskevalla kansainvälisellä hakemuksella, jolle vastaanottava viranomainen on vahvistanut kansainvälisen hakemispäivän, on tässä maassa sama vaikutus kuin sanottuna päivänä tehdyllä suomalaisella hyödyllisyysmallihakemuksella. Mitä 2 §:n 2 momentin toisessa virkkeessä säädetään, koskee kansainvälistä hakemusta vain, jos hakemusta on jatkettu 45 d §:n mukaisesti.
45 c §Hyödyllisyysmallia koskeva kansainvälinen hakemus katsotaan Suomen osalta peruutetuksi patenttiyhteistyösopimuksen 24 artiklan 1 kappaleen i ja ii alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa.
45 d §Jos hakija haluaa jatkaa hyödyllisyysmallia koskevaa kansainvälistä hakemusta Suomen osalta, hänen on 20 kuukauden kuluessa kansainvälisestä hakemispäivästä tai, jos etuoikeutta pyydetään, siitä päivästä, josta etuoikeutta on pyydetty, annettava rekisteriviranomaiselle kansainvälisen hakemuksen suomen- tai ruotsinkielinen käännös tai, jos hakemus on laadittu suomen- tai ruotsinkielisenä, jäljennös hakemuksesta. Hakijan on saman ajan kuluessa suoritettava vahvistettu rekisteröintimaksu rekisteriviranomaiselle.
Jos hakija on pyytänyt hyödyllisyysmallia koskevan kansainvälisen hakemuksen kansainvälistä patentoitavuuden esitutkimusta ja jos hän on 19 kuukauden kuluessa 1 momentissa mainitusta päivästä patenttiyhteistyösopimuksen ja sen sovellutussääntöjen mukaisesti ilmoittanut, että hän aikoo käyttää tämän tutkimuksen tuloksia hakiessaan Suomen käsittävää hyödyllisyysmallioikeutta, hänen on suoritettava 1 momentissa mainitut toimenpiteet 30 kuukauden kuluessa mainitusta päivästä.
Jos hakija on suorittanut vahvistetun rekisteröintimaksun 1 tai 2 momentin mukaisessa ajassa, hän voi antaa vaadittavan käännöksen tai jäljennöksen kahden kuukauden lisäajan kuluessa edellyttäen, että vahvistettu lisämaksu suoritetaan 1 tai 2 momentin mukaisen määräajan kuluessa.
Jollei hakemus 1 ja 2 momentissa mainituissa tapauksissa täytä tämän lain mukaisia edellytyksiä, voi hakija kahden kuukauden kuluessa 1 ja 2 momentissa mainituista määräajoista lukien saattaa hakemuksensa patenttiyhteistyösopimuksen sovellutussääntöjen hakemuksen muotoa ja sisältöä koskevia määräyksiä vastaavaksi. Jollei hakija noudata tämän pykälän säännöksiä, on hakemus katsottava peruutetuksi Suomen osalta.
45 e §Jos hakija peruuttaa kansainvälistä patentoitavuuden esitutkimusta koskevan pyynnön tai ilmoituksen, että hän aikoo käyttää tämän tutkimuksen tuloksia hakiessaan Suomen käsittävää hyödyllisyysmallioikeutta, hyödyllisyysmallia koskeva kansainvälinen hakemus on katsottava peruutetuksi Suomen osalta. Hakemusta ei kuitenkaan katsota peruutetuksi, jos peruutus on tehty ennen 45 d § :n 1 momentissa säädetyn määräajan päättymistä ja hakija on 45 d §:n 1, 3 tai 4 momentissa säädetyn määräajan kuluessa jatkanut hakemusta.
45 f §Jos kansainvälistä hakemusta on jatkettu 45 d §:n mukaisesti, sovelletaan hakemukseen ja sen käsittelyyn 2 ja 5 luvun säännöksiä, jollei tässä pykälässä tai patenttilain 34―38 §:ssä toisin säädetä. Hakemus voidaan vain hakijan pyynnöstä ottaa käsiteltäväksi ennen 45 d §:n 1 ja 2 momentissa säädetyn määräajan päättymistä.
Edellä 10 §:ssä säädetty velvollisuus, jonka mukaan hakijalla tulee olla täällä asuva asiamies, alkaa vasta kun hakemus voidaan ottaa käsiteltäväksi.
Kun 18 kuukautta on kulunut siitä, kun hakemus on tehty, tai, jos etuoikeutta on pyydetty, etuoikeuspäivästä ja hakija on täyttänyt 45 d §:n mukaisen velvollisuutensa antaa hakemuksen käännös tai, milloin hakemus on laadittu suomen- tai ruotsinkielisenä, hakija on antanut hakemuksen jäljennöksen rekisteriviranomaiselle, ovat hakemusta koskevat asiakirjat julkisia jo ennen kuin hakija on jatkanut hakemusta.
48 §Keksinnöistä, joilla on merkitystä maanpuolustukselle, säädetään erikseen.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .
Tätä lakia sovelletaan sen voimaantulon jälkeen tehtyihin hakemuksiin.
2.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
lisätään maanpuolustukselle merkityksellisistä keksinnöistä 15 päivänä joulukuuta 1967 annetun lain (551/67) 1 §:ään uusi 3 momentti seuraavasti:
1 §Mitä tässä laissa säädetään patentista tai patenttihakemuksesta, koskee soveltuvin osin myös hyödyllisyysmallioikeutta ja hyödyllisyysmallioikeutta koskevaa hakemusta. Tällöin patenttilain 21 ja 22 §:n säännösten sijasta sovelletaan hyödyllisyysmallioikeudesta annetun lain 18 §:ää.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .
Helsingissä 2 päivänä kesäkuuta 1995
Tasavallan Presidentti
MARTTI AHTISAARI
Kauppa- ja teollisuusministeri
Antti Kalliomäki