Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry esitykseen

Puutteelliset hakuehdot

HE 30/1995
Hallituksen esitys Eduskunnalle öljyn aiheuttamien pilaantumisvahinkojen kansainvälistä korvausrahastoa koskevan sopimusjärjestelyn ja lainsäädännön muuttamisesta

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi vuonna 1992 tehdyn pöytäkirjan, jolla muutetaan öljyn aiheuttamien pilaantumisvahinkojen kansainvälisen korvausrahaston perustamisesta vuonna 1971 tehtyä kansainvälistä yleissopimusta.

Eduskunnalle on annettu erillinen hallituksen esitys, jossa ehdotetaan muutettavaksi aluksista aiheutuvista öljyvahingoista johtuvaa vastuuta koskevaa lainsäädäntöä siten, että Suomi voisi myös ratifioida vuonna 1992 tehdyn muutospöytäkirjan, joka koskee öljyn aiheuttamasta pilaantumisvahingosta johtuvasta siviilioikeudellisesta vastuusta vuonna 1969 tehtyä kansainvälistä yleissopimusta.

Suomi on vuonna 1980 liittynyt edellä mainittuihin yleissopimuksiin, jotka koskevat vahingonkorvausvastuuta meritse tapahtuvien öljykuljetusten aiheuttamista vahingoista. Vuonna 1992 hyväksytyillä muutospöytäkirjoilla korotetaan tuntuvasti sekä aluksen omistajan että kansainvälisen korvausrahaston vastuurajoja öljyvahingoista. Järjestelmän soveltamisalaa on laajennettu koskemaan aluevesien lisäksi myös sopimusvaltion talousvyöhykettä tai sitä vastaavaa aluetta. Soveltamisalan piiriin on otettu lastissa kulkevien säiliöalusten lisäksi myös tyhjinä kulkevat säiliöalukset sekä yhdistelmäalukset tietyin edellytyksin.

Esityksessä ehdotetaan lisäksi, että öljyn aiheuttamasta pilaantumisvahingosta johtuvasta siviilioikeudellisesta vastuusta ja öljyn aiheuttamien pilaantumisvahinkojen kansainvälisen korvausrahaston perustamisesta tehtyjen kansainvälisten yleissopimusten eräiden määräysten hyväksymisestä sekä viimeksi mainitun yleissopimuksen soveltamisesta annettu laki kumottaisiin. Lakia sovellettaisiin kuitenkin tiettyihin vahinkoihin siihen saakka kunnes Suomi irtisanoo öljyn aiheuttamien pilaantumisvahinkojen kansainvälisen korvausrahaston perustamista koskevan vuonna 1971 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen.

Tarkoituksena on, että vuoden 1992 rahastopöytäkirja ratifioidaan heti sen jälkeen kun ehdotetut lait on hyväksytty ja vahvistettu. Arvioidaan, että rahastoyleissopimus tulee kansainvälisesti voimaan vuonna 1996. Rahastoyleissopimus voi tulla kansainvälisesti voimaan vasta sen jälkeen kun vuoden 1992 vastuuyleissopimus on tullut kansainvälisesti voimaan.

Ehdotetetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan samana asetuksella säädettävänä ajankohtana kuin vuoden 1992 rahastopöytäkirja.


YLEISPERUSTELUT

1. Johdanto

Meritse tapahtuvien öljykuljetusten aiheuttamien pilaantumisvahinkojen korvaamiseksi on luotu kansainvälinen vastuu- ja korvausjärjestelmä, joka perustuu kahteen kansainväliseen yleissopimukseen. Toinen yleissopimus on öljyn aiheuttamasta pilaantumisvahingosta johtuvasta siviilioikeudellisesta vastuusta vuonna 1969 tehty kansainvälisen yleissopimus, jäljempänä vuoden 1969 vastuuyleissopimus, ja toinen öljyn aiheuttamien pilaantumisvahinkojen kansainvälisen korvausrahaston perustamisesta vuonna 1971 tehty kansainvälinen yleissopimus, jäljempänä vuoden 1971 rahastoyleissopimus (molemmat SopS 80/80). Suomi on liittynyt molempiin sopimuksiin 1980-luvun alussa ja saattanut sopimuksen määräykset voimaan kansallisella lainsäädännöllä.

Vuoden 1969 vastuuyleissopimuksen mukaan aluksen omistajalla on ankara vastuu hänen omistamansa aluksen aiheuttamasta öljyvahingosta tiettyyn vastuurajaan saakka. Aluksen omistajan vastuuta on täydennetty vuoden 1971 rahastoyleissopimuksella perustamalla kansainvälinen öljyvahinkojen korvausrahasto (International Oil Pollution Compensation Fund), jota ylläpidetään sopimusvaltioissa toimivien öljyntuojien suorittamilla maksuilla. Myös korvausrahaston vastuu vahingoista on rajoitettu. Järjestelmän tarkoituksena on mahdollistaa riittävän vahingonkorvauksen saanti öljyn aiheuttamista pilaantumisvahingoista. Kansainvälinen öljyvahinkovastuujärjestelmä on muodostunut maailmanlaajuiseksi järjestelmäksi ja osoittautunut erittäin toimivaksi. Myös Suomi on eräässä tapauksessa saanut korvausta kansainvälisestä öljyvahinkojen korvausrahastosta.

Vuonna 1992 on hyväksytty edellä mainittuja yleissopimuksia koskevat muutospöytäkirjat, joilla öljyvahinkoja koskevaa vastuu- ja korvausjärjestelmää on entisestään parannettu. Korvausjärjestelmän soveltamisalaa on laajennettu koskemaan aluevesien lisäksi myös talousvyöhykettä tai sitä vastaavaa aluetta. Soveltamisalan piiriin on otettu lastissa kulkevien säiliöalusten lisäksi myös tyhjinä kulkevat säiliöalukset sekä yhdistelmäalukset tietyin edellytyksin. Vastuurajoja on lisäksi korotettu tuntuvasti.

Suomi on vuonna 1993 muiden pohjoismaiden tavoin allekirjoittanut muutospöytäkirjat ratifiointivaraumin. Jotta Suomi voisi ratifioida nämä pöytäkirjat, kansallinen lainsäädäntö tulisi saattaa yhdenmukaiseksi uusien sopimusmääräysten kanssa.

Eduskunnalle on annettu erillinen hallituksen esitys (HE 26/1995 vp), jossa ehdotetaan muutettavaksi aluksista aiheutuvista öljyvahingoista johtuvaa vastuuta koskevaa lainsäädäntöä siten, että Suomi voisi ratifioida vuonna 1992 tehdyn muutospöytäkirjan, joka koskee öljyn aiheuttamasta pilaantumisvahingosta johtuvasta siviilioikeudellisesta vastuusta vuonna 1969 tehtyä kansainvälistä yleissopimusta. Kyseinen yleissopimus koskee aluksen omistajan vastuuta öljyvahingosta.

Vuoden 1992 rahastopöytäkirjan 27 artiklan mukaan vuoden 1971 rahastoyleissopimusta ja vuoden 1992 rahastopöytäkirjaa katsotaan yhdeksi ainoaksi instrumentiksi, jota kutsutaan vuoden 1992 rahastoyleissopimukseksi.

Öljyvahinkovastuuta koskevat kansainväliset sopimukset ja niitä koskevat muutospöytäkirjat liittyvät tiivisti yhteen. Sen vuoksi on katsottu tarkoituksenmukaiseksi tarkastella öljyvahinkojen vastuu- ja korvausjärjestelmää kokonaisuudessaan edellä mainitussa aluksen omistajan öljyvahinkovastuuta koskevassa hallituksen esityksessä, myös siltä osin kuin se koskee kansainvälistä öljyvahinkojen korvausrahastoa. Tässä hallituksen esityksessä on keskitytty rahastoyleissopimusta koskevien muutosten tarkasteluun.

Ehdotettu öljyvahinkoja koskeva lainsäädäntö, joka mahdollistaa vuoden 1992 muutospöytäkirjojen ratifioinnin, on perinteisellä tavalla valmisteltu yhteistyössä muiden pohjoismaiden kanssa.

Pohjoismaiden liittyminen uuteen öljyvahinkojen vastuu- ja korvausjärjestelmään tarkoittaisi tämän hetken arvion mukaan sitä, että pöytäkirjojen voimaantuloa koskevat määräykset täyttyvät. Tämä johtaisi siihen, että pöytäkirjat tulisivat kansainvälisesti voimaan jo vuonna 1996.

2. Nykytila

2.1. Lainsäädäntö

Aluksista aiheutuvien öljyvahinkojen vastuusta ja korvauksista säädetään aluksen omistajaa koskevan vastuun osalta aluksista aiheutuvista öljyvahingoista johtuvasta vastuusta annetussa laissa (401/80), jäljempänä öljyvahinkovastuulaki, joka perustuu öljyn vuoden 1969 vastuuyleissopimukseen, sekä kansainvälisen korvausrahaston osalta öljyn aiheuttamasta pilaantumisvahingosta johtuvasta siviilioikeudellisesta vastuusta ja öljyn aiheuttamien pilaantumisvahinkojen kansainvälisen korvausrahaston perustamisesta tehtyjen kansainvälisten yleissopimusten eräiden määräysten hyväksymisestä sekä viimeksi mainitun yleissopimuksen soveltamisesta annetussa laissa (1097/80). Lainsäädännöllä on saatettu voimaan kansainvälinen öljyvahinkojen vastuu- ja korvausjärjestelmä.

Vuoden 1971 rahastoyleissopimus on Suomessa saatettu voimaan niin sanotulla sekamuotoisella lailla, jossa on annettu yleissopimukseen liittyviä soveltamissäännöksiä. Rahastoyleissopimuksen valtionsisäisesti sovellettavat, lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset koskevat siviilioikeudellisia ja prosessioikeudellisia kysymyksiä.

2.2. Kansainvälinen tilanne

Voimassa olevan rahastoyleissopimuksen pääpiirteet

Aluksen omistajan öljyvahinkovastuuta koskevassa hallituksen esityksessä on tarkasteltu kokonaisuudessaan öljyvahinkovastuuta koskevien kansainvälisten sopimusten pääpiirteet sekä niihin tehdyt muutokset vuoden 1992 vastuu- ja rahastopöytäkirjoilla. Tässä hallituksen esityksessä keskitytään sen vuoksi lähinnä niihin muutoksin, jotka on tehty vuoden 1992 rahastopöytäkirjalla vuoden 1971 rahastoyleissopimukseen.

Vuoden 1971 rahastoyleissopimuksen tarkoituksena on täydentää aluksen omistajan vastuuta koskevaa vuoden 1969 vastuuyleissopimusta kansainvälisellä rahastolla. Edellytyksenä rahastoyleissopimukseen liittymiselle on, että valtio on osapuolena vastuuyleissopimuksessa. Rahastoyleissopimuksen soveltamisala on sama kuin vastuuyleissopimuksen.

Vuoden 1971 rahastoyleissopimuksella perustettua kansainvälistä öljyvahinkojen korvausrahastoa voidaan pitää eräänlaisena valtioiden perustamana ja öljyteollisuuden rahoittamana keskinäisenä vakuutusyhtiönä öljyvahinkojen korvaamista varten. Rahastosta korvataan pilaantumisvahinkoja, jotka ovat aiheutuneet rahastoyleissopimukseen liittyneiden valtioiden alueella. Sen lisäksi, että rahasto maksaa korvauksia vahingonkärsijöille, sen tehtävänä on myös vapauttaa aluksen omistaja tietystä vastuuyleissopimuksen aiheuttamasta vastuusta.

Rahastosta voi saada korvausta silloin, kun aluksen omistaja ei ole vastuullinen vastuuyleissopimuksen mukaan, kun aluksen omistaja ei kykene suoriutumaan velvoitteistaan taikka vakuutus tai vakuus on riittämätön taikka kun vahinko ylittää aluksen omistajan vastuun rajat. Rahasto on vapautettu korvausvelvollisuudesta, jos vahinko on aiheutunut sotatoimesta tai sota-aluksesta päässeestä öljystä taikka jos korvauksen hakija ei pysty todistamaan, että vahinko on aiheutunut tapahtumasta, jossa on ollut osallisena yksi tai useampi alus yleissopimuksen määritelmien mukaan. Rahaston enimmäisvastuu on yleissopimuksen mukaan 60 miljoonaa erityistä nosto-oikeutta. Erityinen nosto-oikeus (Special Drawing Right, SDR) on erityinen Kansainvälisen valuuttarahaston määrittelemä laskentayksikkö. SDR vastasi 6,94 markkaa 12 päivänä tammikuuta 1995 eli rahaston enimmäisvastuu on noin 416 miljoonaa markkaa.

Rahaston toimintaa rahoitetaan sopimusvaltioissa toimivien öljyntuojien suorittamilla maksuilla. Maksu tulee suorittaa, kun tuodun maksuvelvoitteisen öljyn määrä ylittää 150 000 tonnia vuodessa. Öljyntuojat suorittavat maksun suoraan rahastolle. Maksu vaihtelee vuosittain riippuen rahastosta maksettavien korvausten määrästä. Öljyntuojat noin 10 sopimusvaltiossa maksavat tällä hetkellä noin 90 prosenttia rahaston maksukertymästä. Suurimmat osuudet maksavat öljyntuojat Japanissa, Italiassa, Alankomaissa, Ranskassa, Isossa-Britanniassa, Etelä-Koreassa ja Espanjassa. Suomen öljyntuojien osuus rahaston kertymästä on ollut noin 0,85 %.

Rahasto on lähes 17 vuotta kestäneen toimintansa aikana luonut tietyn korvauskäytännön, jonka tavoitteena on mahdollisimman nopean korvauksen maksaminen mahdollisimman alhaisilla kustannuksilla.

Vastuuraja ilmaistaan alkuperäisissä yleissopimuksissa kultafrangeina. Vuonna 1976 tehdyillä pöytäkirjoilla vastuurajoja ilmaiseva yksikkö on muutettu kultafrangista SDR:ksi. Suomi on ratifioinut pöytäkirjat vuonna 1981. Vastuuyleissopimusta koskeva pöytäkirja tuli Suomen osalta voimaan 8 päivänä huhtikuuta 1981 (SopS 21/81) ja rahastoyleissopimusta koskeva pöytäkirja 24 päivänä marraskuuta 1994 (SopS 83/94).

Vuoden 1992 rahastopöytäkirjalla tehdyt muutokset

Vuoden 1971 rahastoyleissopimus sellaisena kuin se on muutettuna vuoden 1992 rahastopöytäkirjalla muodostaa uuden vuoden 1992 rahastoyleissopimuksen.

Koska öljyvahinkojen vastuu- ja korvausjärjestelmä on yksi kokonaisuus, vuoden 1992 rahastopöytäkirja sisältää samat soveltamisalaa koskevat muutokset kuin vuoden 1992 vastuupöytäkirja. Uuden järjestelmän alueellista soveltamisalaa on laajennettu siten, että se koskee myös sopimusvaltioiden talousvyöhykettä tai sitä vastaavaa aluetta. Järjestelmä koskee myös tyhjinä kulkevia säiliöaluksia sekä yhdistelmäaluksia silloin, kun ne kuljettavat öljyä, ja tällaista kuljetusta seuraavalla matkalla, jollei näytetä, ettei aluksessa ole jäänteitä irtolastina kuljetetusta öljystä. Öljyn määritelmää on muutettu siten, että öljyllä tarkoitetaan pöytäkirjojen mukaan pysyviä mineraaliöljyjä. Vuoden 1992 pöytäkirjoilla laajennettiin tapahtuman määritelmä siten, että se kattaa myös tilanteen, jossa vakavan ja välittömän pilaantumisvahingon vaara on käsillä, eikä vain tilannetta, jossa öljyvahinko on jo tapahtunut. Pilaantumisvahingon määritelmää on myös tarkennettu.

Pöytäkirjoilla on korotettu tuntuvasti sekä aluksen omistajan että rahaston korvausvastuun rajoja. Samalla on tehty joitakin periaatteellisia muutoksia vastuujakoon aluksen omistajan ja rahaston välillä. Rahaston nykyinen velvoite hyvittää aluksen omistajaa tai hänen vakuutuksenantajaansa tietystä näille kuuluvasta vastuuosuudesta on poistettu. Rahastopöytäkirjan mukaan rahaston enimmäisvastuulle on asetettu kaksi rajaa. Rahaston enimmäisvastuu ensimmäisessä vaiheessa tulee olemaan 135 miljoonaa SDR:ää eli noin 940 miljoonaa markkaa. Siinä vaiheessa kun rahastopöytäkirjaan kuuluvassa kolmessa sopimusvaltiossa vastaanotetaan yli 600 miljoonaa tonnia öljyä vuodessa, rahaston enimmäisvastuu nousee 200 miljoonaan SDR:ään eli noin 1 400 miljoonaan markkaan. Näillä näkymin on epätodennäköistä, että toinen vaihe toteutuisi, koska Yhdysvallat suurena öljyntuojana on jättäytynyt järjestelmän ulkopuolelle.

Pöytäkirjoihin on sisällytetty määräykset, jotka mahdollistavat vastuurajojen tulevaisuudessa tehtävät korotukset yleissopimuksia koskevaa perinteistä muutosprosessia joustavammin.

Vuoden 1992 rahastoon maksettava maksu

Rahastopöytäkirjaan on sisällytetty uusi 36 ter artikla, jonka mukaan asetetaan määrätyn siirtymäkauden aikana tietty katto yksittäisen maan öljyteollisuuden velvollisuudelle suorittaa maksu vuoden 1992 rahastoon. Artikla hyväksyttiin lähinnä Japanin saamiseksi mukaan uuteen järjestelmään. Japanin öljyteollisuus maksoi järjestelmän alkuvaiheessa noin 40 prosenttia vuoden 1971 rahaston maksukertymästä ja vuonna 1991 noin 29 prosenttia siitä. Arvioiden mukaan Japanin öljyteollisuuden maksuosuus vuoden 1992 rahastossa olisi ilman maksukattoa ollut alkuvaiheessa noin 54 prosenttia. Maksukattoa koskeva järjestely on väliaikainen ja koskee vain vuoden 1992 rahastoa.

Rahastopöytäkirjan mukainen väliaikainen maksukatto tarkoittaa sitä, että öljyntuojat yksittäisessä sopimusvaltiossa eivät ole velvollisia maksamaan enempää kuin 27,5 prosenttia vuoden 1992 rahaston maksukertymästä. Järjestelmä on väliaikainen siten, että se lakkaa kun vuoden 1992 rahaston maksuvelvoitteisen öljyntuonnin määrä on noussut 750 miljoonaan tonniin tai kun viisi vuotta on kulunut pöytäkirjan voimaantulosta. Järjestelystä seuraa, että öljyntuojat muissa sopimusvaltioissa joutuvat tietyn siirtymäkauden aikana, joka on korkeintaan viisi vuotta, maksamaan sen vajauksen, jonka maksukatto aiheuttaa vuoden 1992 rahaston maksukertymässä. Väliaikaisen maksujärjestelyn hyväksymisen myötä Japani saattoi ratifioida uudet pöytäkirjat jo elokuussa 1994. Pöytäkirjojen ratifiointitilanteen nopean kehityksen johdosta on arvioitu, että 750 miljoonan tonnin raja saavutetaan lähivuosina, minkä vuoksi väliaikaista maksukattoa koskeva järjestely jää erittäin lyhytaikaiseksi.

Rahaston organisaatiota koskevat muutokset

Rahastopöytäkirjalla on myös muutettu rahaston organisaatiota ja hallintoa koskevia määräyksiä. Nykyinen toimeenpaneva komitea, jonka pääasiallisena tehtävänä on käsitellä rahastoon kohdistettuja korvausvaatimuksia, korvataan erikseen asetettavilla pysyvillä sekä väliaikaisilla työryhmillä. Ylin päättävä elin on edelleen yleiskokous, jossa kaikki jäsenvaltiot ovat edustettuina. Juoksevien asioiden hoitoa varten on johtaja ja sihteeristö. Tarkoituksena on, että vuoden 1971 rahaston johtaja ja sihteeristö hoitaisivat vat myös vuoden 1992 rahaston juoksevat asiat.

Pöytäkirjojen voimaantulo ja siitä johtuva sopimusoikeudellinen tilanne

Vuoden 1992 rahastopöytäkirjaan saa liittyä ainoastaan sellainen valtio, joka on vuoden 1992 vastuupöytäkirjan osapuoli tai samalla liittyy siihen. Rahastopöytäkirja tulee voimaan 12 kuukautta sen jälkeen kun 8 valtiota on ratifioinut sen, kun näiden maiden maksuvelvoitteisen öljyn määrä on edellisenä vuonna yhteensä 450 miljoonaa tonnia.

Aluksen omistajan öljyvahinkovastuuta koskevassa hallituksen esityksessä on selostettu, miten vuoden 1992 pöytäkirjoihin voi liittyä kuulumalla kuitenkin edelleen myös vuoden 1969 ja vuoden 1971 yleissopimuksiin tietyn siirtymäkauden ajan.

2.3. Muut pohjoismaat

Vuoden 1992 öljyvahinkoja koskevan vastuu- ja korvausjärjestelmän sisällyttämistä kansalliseen lainsäädäntöön on valmisteltu yhteistyössä Norjan, Ruotsin ja Tanskan kanssa. Uusi lainsäädäntö on hyväksytty Tanskassa ja Norjassa vuonna 1995. Ruotsissa hallituksen esitys uudeksi lainsäädännöksi on annettu valtiopäiville maaliskuussa 1995. Tarkoituksena on, että pohjoismaat ratifioivat vuoden 1992 pöytäkirjat välittömästi sen jälkeen, kun kansallinen lainsäädäntö on hyväksytty. Tällä tavalla pohjoismaat voivat vaikuttaa uuden järjestelmän nopeaan voimaan tuloon kansainvälisesti.

2.4. Nykytilan arviointi

Aluksen omistajan öljyvahinkovastuuta koskevassa hallituksen esityksessä on esitetty arvio nykytilasta sekä siitä, minkä vuoksi katsotaan, että Suomen tulisi liittyä uuteen vastuu- ja korvausjärjestelmään. Rahastopöytäkirjan osalta voi tässä yhteydessä vielä korostaa, että rahaston enimmäisvastuu nousee yli kaksikertaiseksi nykyisestä. Vastuu nousee 60 miljoonasta SDR:stä 135 miljoonaan SDR:ään eli noin 416 miljoonasta markasta 940 miljoonaan markkaan.

Tietyn siirtymäkauden aikana öljyteollisuutta voi rasittaa vuoden 1992 rahastoyleissopimuksen mukainen erityismääräys tietystä maksuvelvollisuuden katosta. Tätä järjestelyä on selostettu jaksossa 2.2. Yksittäisen maan öljyteollisuudelle myönnetystä maksukatosta seuraa, että öljyntuojat muissa sopimusvaltioissa joutuvat tietyn, korkeintaan viisi vuotta kestävän siirtymäkauden aikana maksamaan sen vajauksen, jonka maksukatto aiheuttaa vuoden 1992 rahaston maksukertymässä. Ottaen huomioon järjestelyn tarkoituksen eli saada rahaston tällä hetkellä suurin maksaja Japani mukaan uuteen järjestelmään, sitä voidaan kuitenkin pidemmällä aikavälillä pitää Suomen öljyteollisuutta hyödyttävänä. Siirtymäkausi tulee nykyisen arvion mukaan olemaan erittäin lyhyt.

3. Keskeiset ehdotukset

3.1. Rahastopöytäkirjan sisällyttäminen kansalliseen lainsäädäntöön

Ehdotetulla lailla korvattaisiin öljyn aiheuttamasta pilaantumisvahingosta johtuvasta siviilioikeudellisesta vastuusta ja öljyn aiheuttamien pilaantumisvahinkojen kansainvälisen korvausrahaston perustamisesta tehtyjen kansainvälisten yleissopimusten eräiden määräysten hyväksymisestä sekä viimeksi mainitun yleissopimuksen soveltamisesta annettu laki, jäljempänä vanha rahastolaki, siltä osin kuin se koskee kansainvälisen korvausrahaston perustamisesta tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen eräiden määräysten hyväksymistä ja soveltamista.

Lakiehdotuksen mukaan saatettaisiin voimaan vuoden 1992 rahastopöytäkirja eli vuoden 1992 rahastoyleissopimus Suomessa lailla siltä osin kuin yleissopimuksen määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan. Vuoden 1992 rahastoyleissopimuksen 1―13 sekä 36 ter artikla sisältävät määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan. Ne koskevat lähinnä siviilioikeudellisia ja prosessioikeudellisia kysymyksiä. Vuoden 1971 rahastoyleissopimuksen 1 ― 13 artikloista sekä niihin vuoden 1992 muutospöytäkirjalla tehdyistä muutoksista on tehty yhdistelmä, joka on esityksen liitteessä 2.

Lakiehdotukseen sisältyy tämän lisäksi eräitä yleissopimuksen soveltamista koskevia säännöksiä. Menettely vastaa sitä menettelyä, jota noudatettiin vuoden 1971 rahastoyleissopimuksen osalta. Tältä osin voidaan viitata myös vuoden 1971 rahastoyleissopimusta koskevaan hallituksen esitykseen (HE 2/1980 vp).

3.2. Uuden vastuu- ja korvausjärjestelmän soveltamisala

Vuoden 1992 rahastopöytäkirjaan sisältyvät soveltamisalaa koskevat muutokset vastaavat vuoden 1992 vastuupöytäkirjan muutoksia. Näitä muutoksia on yksityiskohtaisesti selostettu aluksen omistajan öljyvahinkovastuuta koskevassa hallituksen esityksessä.

3.3. Vuoden 1992 rahaston takautumisoikeus

Vuoden 1992 rahastoyleissopimuksen 9 artiklan 2 kappaleen mukaan, joka vastaa vuoden 1971 rahastoyleissopimuksen vastaavaa määräystä, yleissopimuksen määräykset eivät vaikuta takautumis- tai sijaantulo-oikeuteen, joka kuuluu rahastolle muihin kuin aluksen omistajaan tai tämän takaajaan nähden. Artiklan mukaan rahaston sijaantulo-oikeus ei saa olla heikompi kuin korvausta saaneen henkilön vakuutuksenantajilla on. Muilta osin rahaston oikeuksista tältä osin voidaan säätää kansallisessa laissa. Yleissopimuksen määräys tarkoittaisi sitä, että rahastolla, ilman nimenomaista säännöstä, olisi mahdollisuus käyttää takautumisoikeutta yleisten vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden mukaisesti, toisin sanoen jokaista sellaista henkilö kohtaan, joka tahallisesti tai tuottamuksesta on aiheuttanut öljyvahingon.

Vuoden 1992 rahastoyleissopimuksen mukaisen rahaston takautumis- ja sijaantulo-oikeudesta ehdotetaan säädettäväksi, että rahaston takautumisoikeus muita kuin aluksen omistajaa ja hänen takaajaa kohtaan määräytyisi samalla tavalla kuin ehdotuksessa merilain 10 luvun 4 §:n 3 momentiksi, joka koskee aluksen omistajan takautumisoikeutta mainitussa pykälässä tarkoitettuja henkilöitä kohtaan. Muita ulkopuolisia henkilöitä kohtaan rahaston takautumisoikeus määräytyisi vakuutusopimuslain 25 §:n 1 momentin (100/93) mukaan. Tämä vastaa periaatteessa sitä ratkaisua, joka tehtiin Suomessa kun vuoden 1971 rahastoyleissopimus sisällytettiin kansalliseen lainsäädäntöön. Katsottiin silloin, että rahastolla ei tulisi olla laajempi takautumisoikeus kuin yleensä vakuutuksenantajalla tai aluksen omistajalla, eikä tätä periaatetta ole syytä muuttaa vuoden 1992 rahastoyleissopimuksen osalta.

Lakiehdotuksen takautumisoikeutta koskeva säännös tarkoittaa sitä, että rahastolla olisi takautumisoikeus vain silloin, kun vahinko on aiheutettu tahallisesti tai törkeästä tuottamuksesta.

3.4. Kahden järjestelmän soveltaminen siirtymäkauden aikana

On tarkoitus että Suomi muiden Pohjoismaiden tavoin liittyisi uuteen järjestelmään siten, että Suomi tietyn siirtymäkauden aikana kuuluisi samanaikaisesti sekä vanhaan että uuteen järjestelmään. Aluksen omistajan öljyvahinkovastuuta koskevassa hallituksen esityksessä on tarkemmin selostettu, millä tavalla tämä voidaan tehdä ja miten vanha ja uusi järjestelmä toimivat rinnakkain. Pöytäkirjoissa tämä järjestely on tehty mahdolliseksi lähinnä sen varmistamiseksi, että vuoden 1992 rahastolla olisi riittävä taloudellinen kantokyky siinä vaiheessa kun vanha rahastoyleissopimus sanotaan irti. On myös katsottu, että tämä järjestely mahdollistaa uuden vastuu- ja korvausjärjestelmän mahdollisimman nopean voimaantulon. Siirtymäkauden järjestely ei vaikuta vahingonkärsijöiden asemaan. He saavat viime kädessä aina korvausta vuoden 1992 järjestelmän mukaisesti, edellyttäen, että vahinko on sattunut valtiossa, joka on liittynyt vuoden 1992 rahastoyleissopimukseen.

Pöytäkirjoissa on myös määräykset kahden korvausjärjestelmän rinnakkaisen soveltamisen lakkaamisesta. Vuoden 1992 rahastopöytäkirjan 31 artiklan mukaan valtio on velvollinen irtisanomaan vuoden 1969 ja vuoden 1971 yleissopimukset kun vähintään kahdeksan valtiota on tullut vuoden 1992 rahastopöytäkirjan osapuoliksi ja kun edellisenä vuonna vastaanotetun maksuvelvoitteisen öljyn määrä on vähintään 750 miljoonaa tonnia.

Pöytäkirjojen ratifiointitilanteessa tapahtuneen nopean kehityksen johdosta on arvioitu, että yllä mainittu 750 miljoonan tonnin raja saavutetaan lähivuosina. Tämän vuoksi kahden rinnakkaisen järjestelmän soveltaminen jää lyhytaikaiseksi.

Esityksessä ehdotetaan lisäksi, että vanha rahastolaki kumottaisiin. Ehdotuksen mukaan lakia sovellettaisiin kuitenkin siihen saakka, kunnes Suomi irtisanoo vuoden 1971 rahastoyleissopimuksen.

4. Esityksen vaikutukset

4.1. Taloudelliset vaikutukset

Aluksen omistajan öljyvahinkovastuuta koskevassa hallituksen esityksessä on selostettu niitä taloudellisia vaikutuksia, jotka seuraavat liittymisestä uuteen öljyvahinkojen vastuu- ja korvausjärjestelmään. Liittyminen ei aiheuta julkistaloudellisten menojen lisääntymistä.

Kansainvälisen rahaston toimintaa rahoitetaan sopimusvaltioissa toimivien öljyntuojien suorittamilla maksuilla. Öljyntuojat suorittavat maksun suoraan rahastolle. Maksu vaihtelee vuosittain riippuen rahastosta maksettavien korvausten määrästä. Suomen öljyntuojien osuus vuoden 1971 rahaston kertymästä on ollut noin 0,85 %.

Vuoden 1992 rahaston enimmäisvastuu on korotettu verrattuna vuoden 1971 rahastoon. Vastuu- ja korvausjärjestelmän soveltamisalaa on myös laajennettu. Näiden tekijöiden vuoksi voidaan ennakoida, että rahastoon maksettavat maksut tulevat lisääntymään tulevaisuudessa. Korotuksen suuruudesta ei kuitenkaan tässä vaiheessa voida esittää tarkkaa arviota, koska rahastoon perittävät maksut määräytyvät tapahtuneiden onnettomuuksien ja niistä maksettujen korvausten perusteella. Maksuosuuden suuruuteen vaikuttaa lisäksi vuoden 1992 rahastoyleissopimukseen liittyvien valtioiden lukumäärä, erityisesti sellaisten, jotka ovat suuria öljyntuojia.

Vuoden 1992 rahaston alkuvaiheessa voidaan kuitenkin arvioida, että Suomen öljyteollisuuden maksuosuus olisi noin 1,42 %. Arvio perustuu vuoden 1992 rahastoyleissopimukseen jo liittyneiden maiden eli Saksan, Ison-Britannian, Norjan, Ranskan ja Japanin sekä lähitulevaisuudessa liittyvien maiden eli Suomen, Ruotsin, Tanskan ja Alankomaiden vuoden 1993 öljyntuontiin, joka oli yhteensä noin 650 miljoonaa tonnia.

Tässä yhteydessä on kuitenkin otettava huomioon edellä jaksossa 2.2 selostettu rahastopöytäkirjan 36 ter artikla, joka sisältää määräykset maksukatosta yksittäisen valtion öljyntuojien osalta tietyn siirtymäkauden ajan. Mikäli tämän väliaikaisen järjestelyn aikana tapahtuu öljyvahinko, josta myös vuoden 1992 rahasto tulee maksuvelvolliseksi, Suomen öljyntuojien osuus vuoden 1992 rahaston maksukertymästä tulisi olemaan suurempi kuin normaalisti uuden järjestelmän mukaan. Maksukattoa koskeva järjestely tulee kuitenkin nykyisen arvion mukaan olemaan erittäin lyhytaikainen.

4.2. Organisaatio- ja henkilöstövaikutukset

Esityksellä ei ole organisaatio- tai henkilöstövaikutuksia.

4.3. Ympäristövaikutukset

Aluksen omistajan öljyvahinkovastuuta koskevassa hallituksen esityksessä on selostettu uuden vastuu- ja korvausjärjestelmän ympäristövaikutukset.

5. Esityksen valmistelu

Ehdotukset tarvittavaksi lainsäädännöksi, jotta Suomi voisi liittyä vuoden 1992 vastuu- ja rahastopöytäkirjoihin, on valmisteltu merenkulun neuvottelukunnan lainsäädäntöjaostossa sekä virkatyönä liikenneministeriössä, sekä rahastopöytäkirjan osalta lisäksi ulkoasiainministeriössä. Valmistelutyössä ovat olleet edustettuina liikenneministeriön lisäksi muun muassa ympäristöministeriö, merenkulkuhallitus, Suomen Varustamoyhdistys ja Öljyalan Keskusliitto.

Ehdotus uudeksi öljyvahinkovastuuta koskevaksi lainsäädännöksi on myös perinteisellä tavalla valmisteltu pohjoismaisena yhteistyönä.

Ehdotuksesta hallituksen esitykseksi aluksen omistajan öljyvahinkovastuuta koskevaksi lainsäädännöksi, jossa käsitellään uutta vastuu- ja korvausjärjestelmää kokonaisuudessaan, on pyydetty lausuntoa oikeusministeriöltä, sisäasiainministeriöltä, ympäristöministeriöltä, merenkulkuhallitukselta, Suomen Varustamoyhdistykseltä, Ålands Redarföreningiltä, Ulkomaanliikenteen Pientonnistoyhdistykseltä, Suomen Konepäällystöliitolta, Suomen Laivanpäällystöliitolta, Suomen Merimies-Unionilta, Öljyalan Keskusliitolta, Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitolta, Merivakuutusyhtiöiden Yhdistykseltä, Åbo Akademin rättsvetenskapliga institutionenilta ja Suomen Merioikeusyhdistykseltä. Annetuissa lausunnoissa on yleisesti suhtauduttu myönteisesti ehdotettuun lainsäädäntöön ja pidetty tärkeänä, että Suomi ratifioi vuoden 1992 vastuu- ja rahastopöytäkirjat niin pian kuin mahdollista.

Ehdotuksesta vuoden 1992 rahastoyleissopimuksen määräysten sisällyttämisestä Suomen lainsäädäntöön siltä osin kuin ne kuuluvat lainsäädännön alaan on pyydetty lausunto Öljyalan Keskusliitolta. Lausunnossaan Öljyalan Keskusliitto on todennut, ettei sillä ole huomauttamista ehdotuksen johdosta.

6. Yhteys muihin esityksiin

Edellä jaksossa 1 on todettu, että kansainvälinen öljyvahinkojen vastuu- ja korvausjärjestelmä, joka muodostuu aluksen omistajan vastuuta koskevasta vastuuyleissopimuksesta sekä kansainvälistä öljyvahinkojen korvausrahastoa koskevasta rahastoyleissopimuksesta, on yksi kokonaisuus. Aluksista aiheutuvista öljyvahingoista johtuvasta vastuusta annetun lainsäädännön muuttamisesta annetussa hallituksen esityksessä (HE 26/95 vp) on tarkasteltu tätä järjestelmää yhtenä kokonaisuutena.

Tarkoituksena on, että yllä mainittu hallituksen esitys sekä tämä esitys voitaisiin käsitellä samanaikaisesti.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1.

1.1. Laki öljyn aiheuttamien pilaantumisvahinkojen kansainvälisen korvausrahaston perustamista koskevan vuoden 1971 kansainvälisen yleissopimuksen muuttamisesta tehdyn vuoden 1992 pöytäkirjan eräiden määräysten hyväksymisestä ja soveltamisesta

1 §. Pykälä sisältäisi tavanmukaisen blankettisäännöksen rahastoyleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta.

Esityksen liite 2 sisältää vuoden 1992 rahastoyleissopimuksen 1―13 ja 36 ter artiklat sellaisina kuin ne ovat yhdistettyinä vuoden 1971 rahastoyleissopimuksen ja vuoden 1992 rahastopöytäkirjan perusteella.

2 §. Pykälässä olisi säännökset vuoden 1992 rahastoyleissopimuksen mukaisen rahaston takautumisoikeudesta muita kuin aluksen omistajaa tai tämän vakuutuksenantajaa kohtaan. Pykälä vastaisi asiasisällöltään vanhan rahastolain 2 §:ää niillä muutoksilla, jotka johtuvat vuoden 1992 rahastopöytäkirjasta. Yleisperustelujen jaksossa 3 on selostettu säännöksen taustaa.

Rahaston takautumisoikeus niitä henkilöitä kohtaan, jotka mainitaan aluksen omistajan öljyvahinkovastuuta koskevassa ehdotuksessa merilain 10 luvun 4 §:ksi, määräytyisi samalla tavalla kuin aluksen omistajan takautumisoikeus mainitun pykälän 3 momentin mukaan.

Ehdotetun merilain 10 luvun 4 § koskee 1) aluksen omistajan palveluksessa olevaa tai hänen asiamiestään ja laivaväkeen kuuluvaa henkilöä, 2) luotsia ja sellaista henkilöä, joka kuulumatta laivaväkeen työskentelee aluksen lukuun, 3) sellaista laivanvarustajaa, joka ei omista alusta, ja muuta henkilöä, joka aluksen omistajan asemasta käyttää alusta, rahdinantajaa, lastinantajaa, laivaajaa, lastin vastaanottajaa tai lastinomistajaa, 4) henkilöä, joka aluksen omistajan, laivanvarustajan tai päällikön suostumuksella tai viranomaisen toimeksiannosta suorittaa pelastustyötä, 5) torjuntatoimenpiteiden suorittajaa ja 6) sellaista henkilöä, joka on 2―5 kohdassa tarkoitetun henkilön palveluksessa tai asiamies.

Ehdotetun merilain 10 luvun 4 §:n 3 momentin mukaan aluksen omistajan takautumisoikeus koskee edellä mainittuja 1―2 sekä 3―6 kohdassa tarkoitettuja henkilöitä. Takautumisoikeuden syntyminen edellyttää kyseisen 3 momentin mukaan, että vahingon aiheuttaja on aiheuttanut vahingon tahallaan tai törkeästä tuottamuksesta tietäen, että sellainen vanhinko todennäköisesti syntyisi.

3 §. Pykälä koskisi rahastoa vastaan Suomessa nostettavan kanteen oikeuspaikkaa. Pykälän mukaan kanne olisi nostettava siinä tuomioistuimessa, joka on toimivaltainen käsittelemään öljyvahinkoa koskeva korvauskanne. Aluksen omistajan öljyvahinkovastuuta koskevan ehdotuksen mukaan tästä säädettäisiin merilain 21 luvun 3 a §:ssä. Mainitun pykälän 3 momentin mukaan toimivaltainen suomalainen tuomioistuin olisi Helsingin käräjäoikeus. Merilain 21 luvun 1 §:stä seuraa, että asia on käsiteltävä Helsingin merioikeudessa. Pykälä vastaisi asiasisällöltään vanhan rahastolain 3 §:ää.

4 §. Pykälässä säädetäisiin rahastolle annettavasta tiedoksiannosta öljyvahingon korvaamista koskevassa oikeudenkäynnissä. Pykälä vastaisi asiasisällöltään vanhan rahastolain 4 §:ää. Pykälään on vain tehty ne muutokset, jotka johtuvat Suomen prosessioikeudellisiin säännöksiin tehdyistä muutoksista.

5 §. Pykälän mukaan sovellettaisiin rahastoa vastaan annetun tuomion täytäntöönpanoon ehdotusta merilain 22 luvun 6 §:ksi, joka sisältyy aluksen omistajan öljyvahinkovastuuta koskevaan esitykseen. Pykälä vastaisi asiasisällöltään vanhan rahastolain 5 §:ää. Pykälä sisältäisi viittausta koskeva muutos, joka johtuu aluksen omistajan öljyvahinkovastuuta koskevien säännösten sisällyttämisestä merilakiin.

6 §. Pykälässä selvennettäisiin, mitä tarkoitetaan rahastoyleissopimuksen 4 ja 12 artiklassa mainitulla laskentayksiköllä. Pykälä perustuisi rahastopöytäkirjan 2 artiklaan.

7 §. Pykälä sisältäisi tavanmukaisen asetuksenantovaltuutuksen.

8 §. Laki ehdotetaan 1 momentin mukaan tulemaan voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. Vanhaa rahastolakia sovelletaisiin kuitenkin tietyn siirtymäkauden ajan siten kuin siitä on ehdotettu säädettäväksi laissa vanhan rahastolain kumoamisesta.

1.2. Laki öljyn aiheuttamasta pilaantumisvahingosta johtuvasta siviilioikeudellisesta vastuusta ja öljyn aiheuttamien pilaantumisvahinkojen kansainvälisen korvausrahaston perustamisesta tehtyjen kansainvälisten yleissopimusten eräiden määräysten hyväksymisestä sekä viimeksi mainitun yleissopimuksen soveltamisesta annetun lain kumoamisesta

1 §. Vanhaa rahastolakia ehdotetaan kumottavaksi.

2 §. Laki ehdotetaan 1 momentin mukaan tulemaan voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.

Vanhaa rahastolakia sovellettaisiin ehdotetun 2 momentin mukaan tiedun siirtymäkauden ajan pykälän 3 momentissa tarkoitetuissa tapauksisa ja siinä säädetyin edellytyksin.

On tarkoitus, että Suomi samalla tavalla kuin muut pohjoismaat titetyn siirtymäkauden aikana soveltaisi sekä vanhaa että uutta öljyvahinkojen korvausjärjestelmää. Ehdotusta ja sen taustaa on selostettu yksityiskohtaisesti aluksen omistajan öljyvahinkovastuuta koskevasta hallituksen esityksessä.

Ehdotettu 3 momentti tarkoittaisi vuoden 1992 rahaston osalta sitä, että se on velvollinen maksamaan korvausta vasta silloin, kun alkuperäisen järjestelmän piiriin kuuluvia vahinkoja ei ole korvattu täysimääräisesti öljyvahinkovastuulain nojalla taikka vuoden 1971 rahastosta tai ehdotetun merilain 10 luvun nojalla.

Suomessa sovellettaisiin siten edelleen myös vanhaa rahastolakia niin kauan kuin vuoden 1971 rahastoyleissopimus on voimassa Suomen osalta. Siirtymäkauden järjestely ei vaikuta vahingonkärsijöiden asemaan. He saavat kuitenkin viime kädessä korvausta vuoden 1992 järjestelmän mukaisesti, edellyttäen, että vahinko on sattunut valtiossa, joka on liittynyt vuoden 1992 rahastoyleissopimukseen.

2. Vuoden 1992 pöytäkirja öljyn aiheuttamien pilaantumisvahinkojen kansainvälisen korvausrahaston perustamista koskevan vuonna 1971 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen muuttamisesta

1 artikla. Artiklassa todetaan, että yleissopimus, jota pöytäkirjan määräyksillä muutetaan on vuoden 1971 rahastoyleissopimus. Sellaisen valtion osalta, joka on liittynyt vuoden 1971 rahastoyleissopimusta muuttaneeseen vuoden 1976 pöytäkirjaan viittauksella tarkoitetaan alkuperäistä yleissopimusta sellaisena kuin se on pöytäkirjalla muutettuna.

2 artikla. Artiklalla muutetaan alkuperäisen yleissopimuksen (jäljempänä rahastoyleissopimus) 1 artiklaa. Artiklassa todetaan, että vuoden 1992 vastuuyleissopimus tarkoittaa vuoden 1992 kansainvälistä yleissopimusta öljyn aiheuttamasta pilaantumisvahingosta johtuvasta siviilioikeudellisesta vastuusta.

Artiklassa todetaan lisäksi, että ''alus'', ''henkilö'', ''omistaja'', ''öljy'', ''pilaantumisvahinko'', ''torjuntatoimenpiteet'', ''tapahtuma'' tarkoittavat samaa kuin vuoden 1992 vastuuyleissopimuksessa.

3 artikla. Artiklan mukaan perustetaan uusi kansainvälinen rahasto öljyvahinkojen korvaamista varten, jonka nimeksi tulee vuoden 1992 kansainvälinen öljyvahinkojen korvausrahasto. Uusi rahasto korvaa vanhan rahaston tavoin pilaantumisvahinkoja siltä osin kuin vuoden 1992 vastuuyleissopimuksen antama suoja on riittämätön. Nykyisen rahaston velvoite hyvittää aluksen omistajaa tai hänen vakuutuksenantajaansa tietystä näille kuuluvasta vastuuosuudesta on poistettu. Tämä on aiheuttanut eräitä seurannaismuutoksia muissa määräyksissä.

4 artikla. Artiklalla muutetaan rahastoyleissopimuksen 3 artiklaa, joka koskee yleissopimuksen maantieteellistä soveltamisalaa.

Artiklan mukaan laajennetaan vuoden 1992 rahastoyleissopimuksen maantieteellistä soveltamisalaa samalla tavoin kuin vuoden 1992 vastuuyleissopimuksessa. Se koskee siten sopimusvaltion aluemeren lisäksi myös sopimusvaltion talousvyöhykettä tai sitä vastaavaa aluetta.

5 artikla. Artiklalla muutetaan rahastoyleissopimuksen 4―9 artiklaa koskeva otsikko.

6 artikla. Artiklalla muutetaan rahastoyleissopimuksen 4 artiklaa, joka koskee korvauksen maksamista rahastosta ja maksettavan korvauksen enimmäismäärää.

Artiklan 2 kappaleen mukaan muutetaan vuoden 1971 rahastoyleissopimuksen 4 artiklan 3 kappaletta siten, että rahasto ei voi vapautua korvausvelvollisuudesta torjuntatoimenpiteiden osalta tilanteessa, jolloin rahasto muuten voitaisiin vapauttaa kokonaan tai osittain velvollisuudesta maksaa korvausta henkilölle, joka omalla tahallisella teollaan taikka laiminlyönnillään on aiheuttanut vahingon.

Artiklan 3 kappaleen mukaan muutetaan rahaston enimmäisvastuun suuruus. Vuoden 1992 rahaston enimmäisvastuu on 135 miljoonaa laskentayksikköä jokaisen erillisen tapahtuman osalta.

Artiklan 3 kappaleen d-kohdassa selvennetään, että vuoden 1992 vastuuyleissopimuksen mukaisesti perustetulle rahastolle mahdollisesti kertyvää korkoa ei oteta huomioon laskettaessa rahaston maksettavaksi kuuluvaa enimmäiskorvausta. Saman kappaleen e-kohdassa tarkennetaan, miten rahaston vastuu muunnetaan kansalliseksi valuutaksi. Muuntaminen tapahtuu sen arvon mukaisesti, joka kansallisella valuutalla on erityisnosto-oikeuteen verrattuna sinä päivänä, jonka rahaston yleiskokous määrää ensimmäiseksi korvauksen maksupäiväksi.

Artiklan 4 kappaleessa määrätään, miten rahastosta maksettavan korvauksen enimmäismäärä on jaettava vaatimusten esittäjien kesken. Kappaleen mukaan jokaisen toteennäytetyn vaatimuksen suhde vaatimuksen esittäjän rahastoyleissopimuksen nojalla saamaan korvaussummaan on kaikkien vaatimuksen esittäjien osalta sama. Määräys vastaa periaatteessa vuoden 1971 rahastoyleissopimuksen vastaavaa määräystä. Siitä on kuitenkin poistettu viittaus vastuuyleissopimukseen, koska se on aiheuttanut tulkintaongelmia.

Artiklan 5 kappaleen mukaan sisällytetään rahastoyleissopimukseen määräys, jonka mukaan rahaston yleiskokous voi päättää, että korvaus voidaan maksaa rahastoyleissopimuksen mukaan poikkeustapauksissa, vaikka aluksen omistaja ei olisikaan perustanut vastuuyleissopimuksen mukaista rahastoa.

7 artikla. Artiklalla kumotaan rahastoyleissopimuksen 5 artikla, joka koskee aluksen omistajalle maksettavaa hyvitystä.

Kuten aikaisemmin 3 artiklan kohdalla on todettu, rahaston velvollisuus hyvittää aluksen omistajaa tietystä hänelle kuuluvasta vastuuosuudesta, on kumottu.

8―11 artikla. Pöytäkirjan 8―11 artikla sisältävät lähinnä muutoksia rahastoyleissopimuksen 6―9 artiklaan, jotka johtuvat siitä, että rahaston velvollisuus hyvittää aluksen omistajaa on kumottu.

12 ja 13 artikla. Pöytäkirjan 12 ja 13 artikla sisältävät muutoksia 10 ja 11 artiklaan, jotka koskevat rahastolle maksettavaa perusmaksua. Pöytäkirjan muutoksilla on poistettu rahastoyleissopimukseen liittyvän valtion velvollisuus maksaa perusmaksu liittymisen yhteydessä.

14 artikla. Artiklalla muutetaan rahastoyleissopimuksen 12 artiklaa, joka koskee rahaston budjettia. Pöytäkirjalla tehdyt muutokset merkitsevät pääasiassa sitä, että yleissopimuksen teksti on sovitettu siihen käytäntöön, joka on kehittynyt kansainvälisen öljyvahinkorahaston puitteissa rahaston budjetin vahvistamisen osalta.

15 artikla. Artiklalla muutetaan rahastoyleissopimuksen 13 artikla, joka koskee maksun viivästymistä.Muutoksen mukaan viivästyskorko määrätään rahaston ohjesäännössä eikä niinkuin nykyään yleiskokouksen päätöksellä.

16 artikla. Artiklan mukaan sisällytetään uusi määräys rahastoyleissopimuksen 15 artiklaan, jonka mukaan sellainen sopimusvaltio, joka ei täytä velvollisuuttaan ilmoittaa maksuvelvolliset rahastolle, voidaan velvoittaa korvaamaan rahastolle tästä aiheutunut menetys.

17 artikla. Artiklassa määrätään rahaston organisaatiosta. Pöytäkirjalla on muutettu rahaston organisaatiota siten, että uudella rahastolla ei enää ole toimeenpanevaa komiteaa. Rahasto voi sen sijaan asettaa tarpeelliseksi katsomiaan väliaikaisia tai pysyviä työryhmiä.

18 artikla. Pöytäkirjan 18 artiklan 3 kappaleen mukaan täydennetään rahastoyleissopimuksen yleiskokousta koskevia määräyksiä siten, että yleiskokous voi asettaa väliaikaisia tai pysyviä työryhmiä. Kappale sisältää myös määräyksiä näiden työryhmien kokoonpanosta.

19―24 artikla. Vuoden 1992 rahastolla ei ole enää toimeenpanevaa komiteaa. Tämän vuoksi kumotaan pöytäkirjalla rahastoyleissopimuksen toimeenpanevaa komiteaa koskevat 21―27 artikla ja tehdään seurannaismuutokset yleissopimuksen 19, 29 ja 31―33 artikloihin.

25 artikla. Artiklalla muutetaan rahastoyleissopimuksen 35 artiklaa, joka liittyy korvausvaatimusten esittämiseen yleissopimuksen voimaantulon yhteydessä. Artiklan mukaan korvausvaatimuksia ei saa esittää tapahtumista, jotka sattuvat sen jälkeen kuin yleissopimus on tullut voimaan ennen kuin voimaantulopäivästä on kulunut 120 päivää.

26 artikla. Artiklalla sisällytetään uuteen rahastoyleissopimukseen neljä uutta artiklaa 36 bis―36 quinquies.

Rahastoyleissopimuksen 36 bis artikla sisältää siirtymäkautta koskevia määräyksiä. Siirtymäkausi alkaa siitä kun rahastopöytäkirja tulee kansainvälisesti voimaan ja päättyy sinä päivänä, jolloin vuoden 1971 rahastoyleissopimukseen liittyvän vuoden 1992 pöytäkirjan 31 artiklan mukaiset irtisanomiset tulevat voimaan. Viimeksi mainitun artiklan mukaan valtio on velvollinen irtisanomaan vuoden 1969 ja 1971 yleissopimukset kun vähintään kahdeksan valtiota on tullut vuoden 1992 rahastopöytäkirjan osapuoliksi ja kun edellisenä vuonna vastaanotetun maksuvelvoitteisen öljyn määrä on vähintään 750 miljoonaa tonnia. Artiklan a kohdassa tarkoitettu viittaus vuoden 1992 vastuuyleissopimukseen käsittää siirtymäkauden aikana myös vuoden 1969 vastuuyleissopimuksen ja vuoden 1971 rahastoyleissopimuksen.

Rahastoyleissopimuksen 36 bis artiklan b kohdan mukaan määritellään vuoden 1992 rahaston maksuvelvollisuus siirtymäkauden aikana. Pääsääntö on, että vuoden 1992 rahasto tulee siirtymäkauden aikana maksuvelvolliseksi vain siltä osin, kuin vahinkoa ei ole voinut korvata vuoden 1969 vastuuyleissopimuksen, vuoden 1971 rahastoyleissopimuksen tai vuoden 1992 vastuuyleissopimuksen nojalla. Artiklassa määrätään lisäksi sellaisen valtion osalta, joka on vuoden 1992 rahastoyleissopimuksen osapuoli muttei vuoden 1971 rahastoyleissopimuksen osapuoli, että vuoden 1992 rahasto on maksuvelvollinen vain siltä osin kuin vahingonkärsijä ei olisi saanut korvausta, vaikka kyseinen valtio olisi ollut kaikkien a kohdassa mainittujen yleissopimusten osapuolena. Artiklan c kohdassa määrätään, että vuoden 1992 rahaston maksettavan korvauksen kokonaismäärää laskettaessa on myös otettava huomioon korvaus, joka on maksettu vuoden 1969 vastuuyleissopimuksen mukaan ja korvaus joka on maksettu tai joka olisi voitu maksaa vuoden 1971 rahastoyleissopimuksen mukaan. Sääntelystä seuraa, että vuoden 1992 rahasto ei korvaa sitä erotusta, joka syntyy siitä, että sopimusvaltio ei ole vuoden 1971 rahastoyleissopimuksen osapuoli.

Rahastoyleissopimuksen 36 ter artikla sisältää väliaikaista maksukattoa koskevan sääntelyn. Artiklan mukaan öljyntuojat yksittäisessä sopimusvaltiossa eivät ole velvollisia maksamaan enemmän kuin 27,5 prosenttia vuoden 1992 rahaston maksukertymästä. Järjestelmä on väliaikainen siten, että se lakkaa kun vuoden 1992 rahaston maksuvelvoitteisen öljytuonnin määrä on noussut 750 miljoonaan tonniin tai viisi vuotta on kulunut pöytäkirjan voimaantulosta. Järjestelystä seuraa, että öljyntuojat muissa sopimusvaltioissa joutuvat tietyn siirtymäkauden aikana, joka on korkeintaan viisi vuotta, maksamaan sen vajauksen, jonka maksukatto aiheuttaa vuoden 1992 rahaston maksukertymässä.

Rahastoyleissopimuksen 36 quarter artikla sisältää määräyksiä siitä, miten vuoden 1992 rahaston hallintoa on hoidettava sinä aikana kun vuoden 1971 rahastoyleissopimus on vielä voimassa.

Rahastoyleissopimuksen 36 quinquies artiklassa todetaan, että rahastoyleissopimuksen loppumääräyksinä ovat vuoden 1992 rahastopöytäkirjan 28―39 artiklan määräykset. Viittaukset sopimusvaltioihin tarkoittavat pöytäkirjan sopimusvaltioita.

27 artikla. Artiklan mukaan vuoden 1971 rahastoyleissopimusta ja vuoden 1992 pöytäkirjaa tulkitaan pöytäkirjan osapuolten kesken yhdeksi asiakirjaksi. Vuoden 1971 rahastoyleissopimuksen 1―36 quinquies artikla sellaisina kuin ne ovat muutettuina vuoden 1992 pöytäkirjalla muodostavat uuden vuoden 1992 rahastoyleissopimuksen.

Rahastopöytäkirjan 28―39 artikla sisältävät pöytäkirjan ja samalla uuden yleissopimuksen loppumääräykset. Ne koskevat perinteisellä tavalla yleissopimuksen allekirjoittamista, ratifiointia, voimaantuloa ja irtisanomista. Tämän lisäksi loppumääräykset sisältävät määräyksiä, jotka koskevat siirtymäkautta ja joustavaa muutosmenettelyä enimmäiskorvausten korottamisen osalta.

28 artikla. Artiklan mukaan pöytäkirjan voivat allekirjoittaa kaikki valtiot, jotka ovat allekirjoittaneet vuoden 1992 vastuuyleissopimuksen. Valtiota, joka ei ole vuoden 1971 rahastoyleissopimuksen osapuoli, sitoo vain vuoden 1992 rahastoyleissopimuksen määräykset.

29 artikla. Artikla sisältää määräykset valtion velvollisuudesta ilmoittaa IMO:n pääsihteerille ratifiointiasiakirjaa tallettaessaan maksuvelvoitteisen öljyn vastaanottajien nimi- ja osoitetiedot sekä edellisenä vuonna vastaanotetun öljyn määrä. Artiklan mukaan rahaston johtaja ilmoittaa siirtymäkauden aikana pääsihteerille vastaanotetut maksuvelvoitteiset öljymäärät, jotta voidaan määritellä milloin siirtymäkausi rahastopöytäkirjan 31 artiklan mukaan päättyy.

30 artikla. Artiklan mukaan pöytäkirja tulee voimaan sen jälkeen kun 8 valtiota on ratifioinut sen ja näissä valtioissa edellisenä vuonna vastaanotetun maksuvelvoitteisen öljyn määrä on 450 miljoonaa tonnia. Pöytäkirja ei voi kuitenkaan tulla voimaan ennen kuin vuoden 1992 vastuuyleissopimus on tullut voimaan.

31 artikla. Artikla sisältää velvollisuuden irtisanoa vuoden 1971 rahastoyleissopimus ja vuoden 1969 vastuuyleissopimus. Viimeksi mainitut yleissopimukset on sanottava irti viimeistään silloin kun kuusi kuukautta on kulunut siitä kun vähintään 8 valtiota on tullut rahastopöytäkirjan osapuoliksi ja sopimusvaltioissa edellisenä vuonna vastaanotetun maksuvelvoitteisen öljyn määrä on yhteensä 750 miljoonaa tonnia. Irtisanominen tulee voimaan 12 kuukautta yllä mainitun kuuden kuukauden ajanjakson päättymisestä.

32 artikla. Artiklaa sisältää määräykset yleissopimuksen muuttamista koskevan konferenssin järjestämisestä.

33 artikla. Artikla sisältää erityiset määräykset korvausrajojen muuttamismenettelystä. Menettely mahdollistaa korvausrajojen muuttamisen yleissopimuksia koskevaa perinteistä muutosprosessia joustavammin.

34―39 artikla. Artiklat sisältävät määräykset yleissopimuksen irtisanomisesta, yleiskokouksen ylimääräisestä istunnosta, yleissopimuksen voimassaolon lakkaamisesta, rahaston lopettamisesta ja tallettajasta.

3. Voimaantulo

Vuoden 1992 rahastopöytäkirja tulee voimaan kahdentoista kuukauden kuluttua päivästä, jolloin vähintään kahdeksan valtiota on ratifioinut tai hyväksynyt pöytäkirjan. Se ei kuitenkaan voi tulla voimaan ennen vuoden 1992 vastuuyleissopimuksen voimaantuloa. Ehdotetut lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan samana ajankohtana kuin pöytäkirja.

4. Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus

Vuoden 1992 rahastoyleispöytäkirjan valtionsisäisesti sovellettavat lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset koskevat samalla tavoin kuin vuoden 1971 rahastoyleissopimus siviilioikeudellisia ja prosessioikeudellisia kysymyksiä. Nämä määräykset koskevat rahaston tarkoitusta ja tehtäviä (3 artikla), rahastoyleissopimuksen soveltamisalaa (4 artikla) ja rahaston velvollisuutta maksaa korvausta vahinkoa kärsineelle (6 artikla). Lainsäädännön alaan kuuluvat myös määräykset rahaston oikeudesta ajaa takautumisoikeus- ja sijaantulokannetta (11 artikla) sekä määräykset yksityisten oikeushenkilöiden velvollisuudesta maksaa rahastolle vuosimaksuja ja korkoa erääntyneille maksuerille (12 ja 15 artikla).

Vuoden 1992 rahastopöytäkirjan 26 artiklan mukaan lisätään rahastoyleissopimukseen uusi 36 ter artikla, joka sisältää määräykset väliaikaisesta maksukatosta. Viimeksi mainittu artikla velvoittaa öljyntuojat maksamaan rahastolle vajauksen, joka syntyy siitä, että yksittäisen maan öljyntuojille myönnetään vapautus maksuvelvollisuudesta siltä osin kuin niiden osuus ylittää 27,5 % rahaston vuosikertymästä. Artiklaa on pidettävä lainsäädännön alaan kuuluvana, koska se asettaa velvoitteen suomalaisille öljyntuojille maksaa oma osuutensa edellä mainitusta vajauksesta.

Edellä olevan perusteella sekä Hallitusmuodon 33 §:n [ja valtiopäiväjärjestyksen 69 §:n 2 momentin] mukaisesti esitetään,

että Eduskunta hyväksyisi Lontoossa 27 marraskuuta 1992 öljyn aiheuttamien pilaantumisvahinkojen kansainvälisen korvausrahaston perustamista koskevan vuoden 1971 kansainvälisen yleissopimuksen muuttamisesta tehdyn vuoden 1992 pöytäkirjan määräykset, jotka vaativat Eduskunnan suostumuksen.

Koska pöytäkirja sisältää lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraavat lakiehdotukset:

1.

Laki öljyn aiheuttamien pilaantumisvahinkojen kansainvälisen korvausrahaston perustamista koskevan vuoden 1971 kansainvälisen yleissopimuksen muuttamisesta tehdyn vuoden 1992 pöytäkirjan eräiden määräysten hyväksymisestä ja soveltamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Lontoossa 27 päivänä marraskuuta 1992 öljyn aiheuttamien pilaantumisvahinkojen kansainvälisen korvausrahaston perustamista koskevan vuonna 1971 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen muuttamisesta vuonna 1992 tehdyn pöytäkirjan, jäljempänä vuoden 1992 rahastoyleissopimus, määräykset ovat, mikäli ne kuuluvat lainsäädännön alaan, voimassa niin kuin niistä on sovittu.

2 §

Määrän, jonka rahasto on maksanut korvauksena vuoden 1992 rahastoyleissopimuksen 4 artiklan nojalla, saa rahasto vaatia takaisin merilain 10 luvun 4 §:ssä ( / ) mainitulta henkilöltä vain siinä säädettyjen edellytysten täyttyessä. Muutoin rahasto saa vaatia takaisin maksetun korvauksen muulta kuin aluksen omistajalta tai tämän takaajalta ainoastaan vakuutussopimuslain (132/33) 25 §:n 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa.

3 §

Öljyvahinkojen korvaamista koskeva kanne, joka vuoden 1992 rahastoyleissopimuksen 7 artiklan 1 tai 3 kappaleen nojalla voidaan nostaa suomalaisessa tuomioistuimessa on nostettava siinä tuomioistuimessa, joka on toimivaltainen käsittelemään öljyvahinkoa koskeva korvauskanne merilain 21 luvun 3 a §:n ( / ) mukaan.

4 §

Vuoden 1992 rahastoyleissopimuksen 7 artiklan 6 kappaleessa tarkoitettuun tiedonantoon on sovellettava, mitä oikeudenkäymiskaaren 11 luvussa (1056/91) säädetään tiedoksiannosta oikeudenkäynnistä.

5 §

Öljyvahingon korvaamista koskevan, vuoden 1992 rahastoyleissopimuksen 8 artiklan mukaisen tuomion täytäntöönpanoon sovelletaan, mitä merilain 22 luvun 6 §:ssä ( / ) säädetään.

6 §

Vuoden 1992 rahastoyleissopimuksen 4 ja 12 artiklan laskentayksiköllä tarkoitetaan Kansainvälisen valuuttarahaston määrittelemää erityistä nosto-oikeutta (Special Drawing Right, SDR).

7 §

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa asetuksella.

8 §

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.

Niin kauan kuin kansainvälisen korvausrahaston perustamisesta tehty vuoden 1971 kansainvälinen yleissopimus (SopS 80/80) on Suomen osalta voimassa, öljyvahingosta johtuvaan vastuuseen sovelletaan tämän lain säännösten lisäksi tai niiden asemasta öljyn aiheuttamasta pilaantumisvahingosta johtuvasta siviilioikeudellisesta vastuusta ja öljyn aiheuttamien pilaantumisvahinkojen kansainvälisen korvausrahaston perustamisesta tehtyjen kansainvälisten yleissopimusten eräiden määräysten hyväksymisestä sekä viimeksi mainitun yleissopimuksen soveltamisesta annettua lakia (1097/80), jollei öljyn aiheuttamasta pilaantumisvahingosta johtuvasta siviilioikeudellisesta vastuusta ja öljyn aiheuttamien pilaantumisvahinkojen kansainvälisen korvausrahaston perustamisesta tehtyjen kansainvälisten yleissopimusten eräiden määräysten hyväksymisestä sekä viimeksi mainitun yleissopimuksen soveltamisesta annetun lain kumoamisesta annetussa laissa ( /) toisin säädetä.


2.

Laki öljyn aiheuttamasta pilaantumisvahingosta johtuvasta siviilioikeudellisesta vastuusta ja öljyn aiheuttamien pilaantumisvahinkojen kansainvälisen korvausrahaston perustamisesta tehtyjen kansainvälisten yleissopimusten eräiden määräysten hyväksymisestä sekä viimeksi mainitun yleissopimuksen soveltamisesta annetun lain kumoamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Tällä lailla kumotaan öljyn aiheuttamasta öljyn aiheuttamasta pilaantumisvahingosta johtuvasta siviilioikeudellisesta vastuusta ja öljyn aiheuttamien pilaantumisvahinkojen kansainvälisen korvausrahaston perustamisesta tehtyjen kansainvälisten yleissopimusten eräiden määräysten hyväksymisestä sekä viimeksi mainitun yleissopimuksen soveltamisesta annettu laki (1097/80), jäljempänä vanha rahastolaki.

2 §

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.

Niin kauan kuin kansainvälisen korvausrahaston perustamisesta tehty vuoden 1971 kansainvälinen yleissopimus (SopS 80/80) on Suomen osalta voimassa, öljyvahingosta johtuvaan vastuuseen sovelletaan kuitenkin öljyn aiheuttamien pilaantumisvahinkojen kansainvälisen korvausrahaston perustamista koskevan vuoden 1971 kansainvälisen yleissopimuksen muuttamisesta tehdyn vuoden 1992 pöytäkirjan eräiden määräysten hyväksymisestä ja soveltamisesta annetun lain ( / ), jäljempänä uusi rahastolaki, säännösten lisäksi tai niiden asemasta edelleen vanhaa rahastolakia 3 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa ja siinä säädetyin edellytyksin.

Edellä 2 momentissa tarkoitetun siirtymäkauden aikana uudessa rahastolaissa tarkoitettu kansainvälinen korvausrajasto on velvollinen maksamaan korvausta öljyvahingosta ainosataan, jos siitä ei ole suoritettu täyttä korvausta aluksista aiheutuvista öljyvahingoista johtuvasta vastuusta annetun lain (401/80), jäljempänä öljyvahinkovastuulaki, mukaan tai vanhan rahastolain taikka merilain 10 luvun ( / ) säännösten mukaan. Öljyn aiheuttamien pilaantumisvahinkojen kansainvälisen korvausrahston perustamista koskevan vuoden 1971 kansainvälisen yleissopimuksen muuttamisesta tehdyn vuoden 1992 pöytäkirjan 4 artiklan mukaisen korvauksen suuruuden määräämisessä on tällöin otettava huomioon ne korvausmäärät, jotka on suoritettu öljyvahinkovastuulain mukaan ja jotka on suoritettu tai olisi voitu suorittaa vanhan rahastolain mukaan.


Helsingissä 24 päivänä toukokuuta 1995

Tasavallan Presidentti
MARTTI AHTISAARI

Ulkoasiainministeri
Tarja Halonen

(Suomennos)

VUODEN 1992 PÖYTÄKIRJA

öljyn aiheuttamien pilaantumisvahinkojen kansainvälisen korvausrahaston perustamista koskevan vuoden 1971 kansainvälisen yleissopimuksen muuttamisesta

Tämän pöytäkirjan osapuolina olevat valtiot, jotka

ovat harkinneet vuoden 1971 kansainvälistä yleissopimusta öljyn aiheuttamien pilaantumisvahinkojen kansainvälisen korvausrahaston perustamisesta ja siihen liittyvää vuoden 1984 pöytäkirjaa,

ovat panneet merkille, että yleissopimukseen liittyvä vuoden 1984 pöytäkirja, joka laajentaa yleissopimuksen soveltamisalaa ja parantaa korvausmahdollisuuksia, ei ole tullut voimaan,

vahvistavat öljyn aiheuttamaa pilaantumista koskevan kansainvälisen vastuu- ja korvausjärjestelmän ylläpitämisen tärkeyden,

ovat tietoisia tarpeesta varmistaa vuoden 1984 pöytäkirjan sisällön voimaantulo mahdollisimman pian,

tunnustavat olevan sopimusvaltioille eduksi, että muutettu yleissopimus toimii siirtymäkautena alkuperäisen yleissopimuksen rinnalla ja täydentää tätä,

ovat vakuuttuneita siitä, että merenkulkuelinkeinon harjoittajien ja öljylastien omistajien tulisi edelleen jakaa aluksissa irtolastina olevan öljyn kuljetuksesta merellä johtuvan pilaantumisvahingon taloudelliset seuraamukset ja jotka

pitävät mielessä vuoden 1969 öljyn aiheuttamasta pilaantumisvahingosta johtuvaa siviilioikeudellista vastuuta koskevan kansainvälisen yleissopimuksen muuttamisesta tehdyn vuoden 1992 pöytäkirjan hyväksymisen,

ovat sopineet seuraavasta:

1 artikla

Yleissopimus, jota tämän pöytäkirjan määräyksillä muutetaan, on vuoden 1971 kansainvälinen yleissopimus öljyn aiheuttamien pilaantumisvahinkojen kansainvälisen korvausrahaston perustamisesta, jäljempänä ''vuoden 1971 rahastoyleissopimus''. Vuoden 1971 rahastoyleissopimukseen liittyvän vuoden 1976 pöytäkirjan osapuolena olevan valtion osalta viittauksen katsotaan sisältävän kyseisellä pöytäkirjalla muutetun vuoden 1971 rahastoyleissopimuksen.

2 artikla

Vuoden 1971 rahastoyleissopimuksen 1 artiklaa muutetaan seuraavasti:

1. Seuraava teksti korvaa 1 kappaleen:

1. ''Vuoden 1992 vastuuyleissopimus'' tarkoittaa vuoden 1992 kansainvälistä yleissopimusta öljyn aiheuttamasta pilaantumisvahingosta johtuvasta siviilioikeudellisesta vastuusta.

2. Seuraava uusi kappale sijoitetaan 1 kappaleen jälkeen:

1 bis ''Vuoden 1971 rahastoyleissopimus'' tarkoittaa vuoden 1971 kansainvälistä yleissopimusta öljyn aiheuttamien pilaantumisvahinkojen kansainvälisen korvausrahaston perustamisesta. Yleissopimukseen liittyvän vuoden 1976 pöytäkirjan osapuolten osalta kyseisen nimitteen katsotaan sisältävän vuoden 1971 rahastoyleissopimuksen tuolla pöytäkirjalla muutettuna''.

3. Seuraava teksti korvaa 2 kappaleen:

2. ''Alus'', ''henkilö'', ''omistaja'', ''öljy'', ''pilaantumisvahinko'', ''torjuntatoimenpiteet'', ''tapahtuma'' ja ''järjestö'' tarkoittavat samaa kuin vuoden 1992 vastuuyleissopimuksen I artiklassa.

4. Seuraava teksti korvaa 4 kappaleen:

4. ''Maksuyksikkö'' tarkoittaa samaa kuin vuoden 1992 vastuuyleissopimuksen V artiklan 9 kappaleessa.

5. Seuraava teksti korvaa 5 kappaleen:

5. ''Aluksen vetoisuus'' tarkoittaa samaa kuin vuoden 1992 vastuuyleissopimuksen V artiklan 10 kappaleessa.

6. Seuraava teksti korvaa 7 kappaleen:

7. ''Takaaja'' tarkoittaa henkilöä, joka on antanut vuoden 1992 vastuuyleissopimuksen VII artiklan 1 kappaleen mukaisen, omistajan vastuun kattavan vakuutuksen tai muun rahavakuuden.

3 artikla

Vuoden 1971 rahastoyleissopimuksen 2 artiklaa muutetaan seuraavasti:

Seuraava teksti korvaa 1 kappaleen:

1. Täten perustetaan pilaantumisvahinkojen korvaamista varten kansainvälinen rahasto, jonka nimeksi tulee ''Vuoden 1992 kansainvälinen öljyvahinkojen korvausrahasto'', jäljempänä ''rahasto'', toteuttamaan seuraavia tarkoitusperiä:

a) korvaamaan pilaantumisvahinkoja siltä osin kuin vuoden 1992 vastuuyleissopimuksen antama suoja on riittämätön:

b) toteuttamaan asiaan liittyviä tässä yleissopimuksessa mainittuja päämääriä.

4 artikla

Vuoden 1971 rahastoyleissopimuksen 3 artikla korvataan seuraavalla tekstillä:

Tätä yleissopimusta sovelletaan yksinomaan:

a) pilaantumisvahinkoon, joka on aiheutunut:

(i) sopimusvaltion alueella, mukaan lukien sille kuuluva aluemeri, ja

(ii) kansainvälisen oikeuden mukaisesti perustetulla sopimusvaltion talousvyöhykkeellä tai, jos sopimusvaltio ei ole perustanut tällaista vyöhykettä, välittömästi asianomaisen sopimusvaltion aluemeren ulkopuolella olevalla ja siihen rajoittuvalla alueella, jonka sopimusvaltio on määrännyt kansainvälisen oikeuden mukaisesti ulottumaan enintään 200 meripeninkulman päähän niistä perusviivoista, joista sen aluemeren leveys mitataan;

b) torjuntatoimenpiteisiin pilaantumisvahingon estämiseksi tai rajoittamiseksi, riippumatta siitä, missä näihin toimenpiteisiin on ryhdyt- ty.

5 artikla

Vuoden 1971 rahastoyleissopimuksen 4―9 artiklan otsikkoa muutetaan poistamalla sanat ''ja hyvitys''.

6 artikla

Vuoden 1971 rahastoyleissopimuksen 4 artiklaa muutetaan seuraavasti:

1. Viisi 1 kappaleessa olevaa viittausta ''vastuuyleissopimukseen'' korvataan viittauksilla ''vuoden 1992 vastuuyleissopimukseen''.

2. Seuraava teksti korvaa 3 kappaleen:

3. Jos rahasto osoittaa pilaantumisvahingon johtuneen kokonaan tai osittain vahinkoa kärsineen henkilön tahallisesta teosta tai laiminlyönnistä taikka hänen välinpitämättömyydestään, rahasto voidaan vapauttaa kokonaan tai osittain velvollisuudestaan maksaa korvausta tuolle henkilölle. Rahasto vapautetaan joka tapauksessa siihen määrään asti, johon aluksen omistaja on voitu vapauttaa vuoden 1992 vastuuyleissopimuksen III artiklan 3 kappaleen mukaisesti. Rahastoa ei kuitenkaan vapauteta korvausvelvollisuudesta torjuntatoimenpiteiden osalta.

3. Seuraava teksti korvaa 4 kappaleen:

4. a) Jollei tämän kappaleen b ja c kohdassa toisin määrätä, rahaston maksettavaksi tämän artiklan nojalla kuuluvan korvauksen kokonaismäärä on jokaisen erillisen tapahtuman osalta rajoitettava siten, että mainittu määrä yhdessä sellaisen korvaussumman kanssa, joka on vuoden 1992 vastuuyleissopimuksen nojalla tosiasiallisesti suoritettu 3 artiklassa määritellystä tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvasta pilaantumisvahingosta, ei saa ylittää 135 miljoonaa laskentayksikköä.

b) Jollei c kohdasta muuta johdu, rahaston maksettavaksi tämän artiklan nojalla kuuluvan korvauksen kokonaismäärä pilaantumisvahingosta, joka on johtunut luonteeltaan poikkeuksellisesta, väistämättömästä ja ylivoimaisesta luonnonilmiöstä, ei saa ylittää 135 miljoonaa laskentayksikköä.

c) Edellä a ja b kohdassa tarkoitettu enimmäiskorvaus on 200 miljoonaa laskentayksikköä tapahtumista, jotka sattuvat aikana, jolloin tällä yleissopimuksella on kolme osapuolta, joiden osalta näiden osapuolten alueella olevien henkilöiden vastaanottaman asianomaisen maksuvelvoitteisen öljyn yhteenlaskettu määrä on ollut edellisenä kalenterivuonna 600 miljoonaa tonnia tai enemmän.

d) Vuoden 1992 vastuuyleissopimuksen V artiklan 3 kappaleen mukaisesti perustetulle rahastolle mahdollisesti kertyvää korkoa ei oteta huomioon laskettaessa rahaston maksettavaksi tämän artiklan mukaisesti kuuluvaa enimmäiskorvausta.

e) Tässä artiklassa mainitut määrät muunnetaan kansalliseksi valuutaksi sen arvon mukaisesti, joka tällä valuutalla on erityisnosto-oikeuteen verrattuna päivänä, jonka rahaston yleiskokous määrää ensimmäiseksi korvauksen maksupäiväksi.

4. 5 kappale korvataan seuraavalla tekstillä:

5. Milloin rahastoa kohtaan esitettyjen toteennäytettyjen vaatimusten määrä ylittää 4 kappaleen mukaisesti maksettavan korvauksen kokonaismäärän, käytettävänä oleva määrä on jaettava siten, että jokaisen toteennäytetyn vaatimuksen suhde vaatimuksen esittäjän tämän yleissopimuksen nojalla tosiasiallisesti saamaan korvaussummaan on kaikkien vaatimuksen esittäjien osalta sama.

5. 6 kappale korvataan seuraavalla tekstillä:

6. Rahaston yleiskokous voi päättää, että tämän yleissopimuksen mukainen korvaus voidaan poikkeustapauksissa maksaa, vaikka aluksen omistaja ei olisikaan perustanut vuoden 1992 vastuuyleissopimuksen V artiklan 3 kappaleen mukaista rahastoa. Tällöin sovelletaan vastaavasti tämän artiklan 4 kappaleen e kohtaa.

7 artikla

Vuoden 1971 rahastoyleissopimuksen 5 artikla poistetaan.

8 artikla

Vuoden 1971 rahastoyleissopimuksen 6 artiklaa muutetaan seuraavasti:

1. Poistetaan 1 kappaleen numero ja sanat ''tai hyvityksen 5 artiklan nojalla''.

2. Poistetaan 2 kappale.

9 artikla

Vuoden 1971 rahastoyleissopimuksen 7 artiklaa muutetaan seuraavasti:

1. Seitsemän 1, 3, 4 ja 6 kappaleessa olevaa viittausta ''vastuuyleissopimukseen'' korvataan viittauksilla ''vuoden 1992 vastuuyleissopimukseen''.

2. Poistetaan 1 kappaleessa olevat sanat ''tai 5 artiklan mukaisen hyvityksen''.

3. Poistetaan 3 kappaleen 1 virkkeestä sanat ''tai hyvityksen'' ja ''tai 5''.

4. Poistetaan 3 kappaleen 2 virkkeestä sanat ''tai 5 artiklan 1 kappaleeseen''.

10 artikla

Vuoden 1971 rahastoyleissopimuksen 8 artiklassa oleva viittaus ''vastuuyleissopimukseen'' korvataan viittauksella ''vuoden 1992 vastuuyleissopimukseen''.

11 artikla

Vuoden 1971 rahastoyleissopimuksen 9 artiklaa muutetaan seuraavasti:

1. Seuraava teksti korvaa 1 kappaleen:

1. Rahastolla on sijaantulo-oikeutensa nojalla tämän yleissopimuksen 4 artiklan 1 kappaleen nojalla pilaantumisvahingosta maksamaansa korvaukseen nähden kaikki ne oikeudet, jotka vuoden 1992 vastuuyleissopimuksen nojalla kuuluisivat asianomaisen korvauksen saajalle, aluksen omistajaan tai tämän takaajaan nähden.

2. Poistetaan 2 kappaleesta sanat ''tai hyvitys''.

12 artikla

Vuoden 1971 rahastoyleissopimuksen 10 artiklaa muutetaan seuraavasti:

1 kappaleen aloituslause korvataan seuraavalla tekstillä:

Vuosimaksuja rahastoon on velvollinen suorittamaan jokaisen sopimusvaltion osalta henkilö, joka on 12 artiklan 2 kappaleen a tai b kohdassa tarkoitetun kalenterivuoden aikana vastaanottanut yhteensä 150 000 tonnia ylittävät määrät:

13 artikla

Vuoden 1971 rahastoyleissopimuksen 11 artikla poistetaan.

14 artikla

Vuoden 1971 rahastoyleissopimuksen 12 artiklaa muutetaan seuraavasti:

1. Poistetaan 1 kappaleen aloituslauseesta sanat ''kunkin 10 artiklassa tarkoitetun henkilön osalta''.

2. Poistetaan 1 kappaleen i kohdan b ja c alakohdasta sanat ''tai 5'' ja korvataan sanat ''15 miljoonaa frangia'' sanoilla ''neljä miljoonaa laskentayksikköä''.

3. Poistetaan 1 kappaleen ii kohdan b alakohta.

4. Muutetaan 1 kappaleen ii kohdan c alakohta b alakohdaksi sekä d alakohta c alakohdaksi.

5. Seuraava teksti korvaa 2 kappaleen johtolauseen:

Yleiskokouksen on päätettävä perittävien maksujen kokonaismäärästä. Johtaja laskee päätöksen perusteella jokaisen sopimusvaltion osalta vuosimaksun jokaiselle 10 artiklassa mainitulle henkilölle:

6. Seuraava teksti korvaa 4 kappaleen:

4. Vuosimaksu on maksettava rahaston ohjesäännössä määrättynä päivänä. Yleiskokous voi muuttaa maksupäivää.

7. Seuraava teksti korvaa 5 kappaleen:

5. Yleiskokous voi päättää tehdä rahaston varainhoitosäännösten mukaisilla ehdoilla siirtoja 12 artiklan 2 kappaleen a kohdan ja b kohdan mukaisesti saatujen varojen välillä.

8. Poistetaan 6 kappale.

15 artikla

Vuoden 1971 rahastoyleissopimuksen 13 artiklaa muutetaan seuraavasti:

1. Seuraava teksti korvaa 1 kappaleen:

1. Jokainen 12 artiklan nojalla rahastoon maksettavaksi erääntynyt maksu, joka on viivästynyt, kasvaa korkoa rahaston ohjesäännössä määrätyn prosenttiluvun mukaan, kuitenkin niin, että eri tilanteita varten voidaan määrätä eri korkoprosentit.

2. Korvataan 3 kappaleessa olevat sanat ''10 ja 11 artiklan'' sanoilla ''10 ja 12 artiklan'' sekä poistetaan sanat ''yli kolme kuukautta''.

16 artikla

Vuoden 1971 rahastoyleissopimukseen lisätään uusi 4 kappale:

4. Jos sopimusvaltio ei täytä velvollisuuksiaan ja jättää tekemättä johtajalle 2 kappaleessa mainitun ilmoituksen ja tämä aiheuttaa rahastolle taloudellisen menetyksen, on sopimusvaltiolla velvollisuus korvata menetys rahastolle. Yleiskokous päättää johtajan suosituksesta, onko sopimusvaltion maksettava tällainen korvaus.

17 artikla

Vuoden 1971 rahastoyleissopimuksen 16 artikla korvataan seuraavalla tekstillä:

Rahastolla on yleiskokous ja johtajan alainen sihteeristö.

18 artikla

Vuoden 1971 rahastoyleissopimuksen 18 artiklaa muutetaan seuraavasti:

1. Artiklan ensimmäisestä virkkeestä poistetaan sanat ''jollei 26 artiklan määräyksistä muuta johdu.''

2. Poistetaan 8 kappale.

3. Seuraava teksti korvaa 9 kappaleen:

9. asettaa tarpeellisiksi katsomiaan väliaikaisia tai pysyviä apuelimiä, määritellä niiden toimiala ja antaa niille toimivalta hoitaa niille annetut tehtävät. Tällaisten toimielinten jäseniä nimittäessään yleiskokouksen tulee pyrkiä varmistamaan jäsenistön tasapuolinen maantieteellinen jakauma sekä huolehtimaan siitä, että niillä sopimusvaltioilla, joissa vastaanotetaan eniten maksuvelvoitteista öljyä, on asianmukainen edustus. Lisäelinten toimintaan sovelletaan yleiskokouksen menettelytapasääntöjä mutatis mutandis.

4. Poistetaan 10 kappaleesta sanat ''toimeenpanevan komitean''.

5. Poistetaan 11 kappaleesta sanat ''toimeenpanevalle komitealle''.

6. Poistetaan 12 kappale.

19 artikla

Vuoden 1971 rahastoyleissopimuksen 19 artiklaa muutetaan seuraavasti:

1. Seuraava teksti korvaa 1 kappaleen:

1. Yleiskokouksen sääntömääräiset istunnot on pidettävä kerran kalenterivuodessa johtajan kokoonkutsumana.

2. Poistetaan 2 kappaleesta sanat ''toimeenpanevan komitean tai''.

20 artikla

Vuoden 1971 rahastoyleissopimuksen 21―27 artikla sekä näiden artiklojen otsikko poistetaan.

21 artikla

Vuoden 1971 rahastoyleissopimuksen 29 artiklaa muutetaan seuraavasti:

1. Seuraava teksti korvaa 1 kappaleen:

1. Johtaja on rahaston ylin hallinnollinen toimihenkilö. Jollei hänen yleiskokoukselta saamistaan ohjeista muuta johdu, hänen on hoidettava tämän yleissopimuksen, rahaston ohjesäännön ja yleiskokouksen hänelle osoittamat tehtävät.

2. Poistetaan 2 kappaleen e kohdasta sanat ''tai toimeenpanevan komitean''.

3. Poistetaan 2 kappaleen f kohdasta sanat ''tai vastaavasti toimeenpanevalle komitealle''.

4. Seuraava teksti korvaa 2 kappaleen g kohdan:

g) laatia yhteistyössä yleiskokouksen puheenjohtajan kanssa ja julkaista kertomus rahaston toiminnasta edellisenä kalenterivuonna;

5. Poistetaan 2 kappaleen h kohdasta sanat ''toimeenpanevan komitean''.

22 artikla

Vuoden 1971 rahastoyleissopimuksen 31 artiklan 1 kappaleesta poistetaan sanat ''toimeenpanevaan komiteaan ja''.

23 artikla

Vuoden 1971 rahastoyleissopimuksen 32 artiklaa muutetaan seuraavasti:

1. Aloitusvirkkeestä poistetaan sanat ''ja toimeenpanevassa komiteassa''.

2. Sanat ''ja toimeenpanevan komitean'' poistetaan b kohdasta.

24 artikla

Vuoden 1971 rahastoyleissopimuksen 33 artiklaa muutetaan seuraavasti:

1. Poistetaan 1 kappale.

2. Poistetaan 2 kappaleen numero.

3. Seuraava teksti korvaa c kohdan:

c) apuelinten perustaminen 18 artiklan 9 kappaleen mukaan ja perustamiseen liittyvät asiat.

25 artikla

Vuoden 1971 rahastoyleissopimuksen 35 artikla korvataan seuraavalla tekstillä:

Rahastolle ei saa esittää 4 artiklan mukaisia korvausvaatimuksia tapahtumista, jotka seuraavat sen jälkeen, kun tämä yleissopimus on tullut voimaan, ennen kuin voimaantulopäivästä on kulunut 120 päivää.

26 artikla

Vuoden 1971 rahastoyleissopimuksen 36 artiklan jälkeen lisätään seuraavat neljä uutta artiklaa:

36 bis artikla

Seuraavia siirtymämääräyksiä sovelletaan sinä kautena (jäljempänä siirtymäkausi), joka alkaa tämän yleissopimuksen voimaantulopäivänä ja joka päättyy sinä päivänä, jolloin vuoden 1971 rahastoyleissopimukseen liittyvän vuoden 1992 pöytäkirjan 31 artiklan mukaiset irtisanomiset tulevat voimaan:

a) Sovellettaessa tämän yleissopimuksen 2 artiklan 1 kappaleen a kohtaa tarkoitetaan vuoden 1992 vastuuyleissopimuksella myös vuoden 1969 kansainvälistä yleissopimusta öljyn aiheuttamasta pilaantumisvahingosta johtuvasta siviilioikeudellisesta vastuusta joko alkuperäisenä tai siihen liittyvällä vuoden 1976 pöytäkirjalla muutettuna (tässä artiklassa ''vuoden 1969 vastuuyleissopimus'' sekä myös vuoden 1971 rahastoyleissopimusta.

b) Jos tapahtuma on aiheuttanut tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvan pilaantumisvahingon, rahasto maksaa korvausta pilaantumisvahingosta kärsineille vain jos ja siinä määrin kuin tämä ei ole saanut täyttä ja riittävää korvausta vahingosta vuoden 1969 vastuuyleissopimuksen, vuoden 1971 rahastoyleissopimuksen tai vuoden 1992 vastuuyleissopimuksen ehtojen mukaisesti. Tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvasta pilaantumisvahingosta rahasto maksaa kuitenkin tämän yleissopimuksen osapuolena olevan valtion osalta, joka ei ole vuoden 1971 rahastoyleissopimuksen osapuolena, korvausta pilaan- tumisvahingosta kärsineelle vain jos ja siinä määrin kuin tämä ei olisi saanut täyttä ja riittävää korvausta jos kyseinen valtio olisi ollut kaikkien edellä mainittujen yleissopimusten osapuolena.

c) Sovellettaessa tämän yleissopimuksen 4 artiklaa määrään, joka otetaan huomioon päätettäessä rahaston maksettavaksi kuuluvan korvauksen kokonaismäärää, sisältyy myös mahdollinen vuoden 1969 vastuuyleissopimuksen mukaisesti tosiasiallisesti maksettu korvaussumma sekä vuoden 1971 rahastoyleissopimuksen mukaisesti tosiasiallisesti maksettu tai maksetuksi katsottu korvaussumma.

d) Tämän yleissopimuksen 9 artiklan 1 kappaletta sovelletaan myös vuoden 1969 vastuuyleissopimuksen mukaisiin oikeuksiin.

36 ter artikla

1. Jollei tämän artiklan 4 kappaleen määräyksistä muuta johdu, sopimusvaltion yhden kalenterivuoden aikana vastaanottamaa maksuvelvoitteista öljyä koskevat vuosimaksut eivät saa ylittää 27,5 prosenttia vuoden 1971 yleissopimusta muuttavan vuoden 1992 pöytäkirjan nojalla maksettavien vuosimaksujen kokonaismäärästä kunkin kalenterivuoden osalta.

2. Jos 12 artiklan 2 ja 3 kappaleiden määräysten soveltaminen johtaisi yhden sopimusvaltion maksuvelvollisten maksettavaksi tulevien maksujen kokonaismäärän kasvuun tiettynä kalenterivuonna yli 27,5 prosenttiin kaikista maksuista, kyseisessä valtiossa sijaitsevien maksuvelvollisten maksuja alennetaan suhteellisesti yhtä paljon siten, että heidän yhteenlasketut maksunsa vastaavat 27,5 prosenttia kyseisenä vuonna rahastoon tehtävien maksujen kokonaismäärästä.

3. Jos sopimusvaltion henkilöiden maksuja vähennetään tämän artiklan 2 kappaleen nojalla, kaikkien muiden sopimusvaltioiden henkilöiden maksuja lisätään suhteellisesti yhtä paljon siten, että kaikkien henkilöiden rahastoon maksettavaksi tulevien maksujen kokonaismäärä kyseisenä kalenterivuonna saavuttaa yleiskokouksen päättämän maksujen kokonaismäärän.

4. Tämän artiklan 1―3 kappaleiden määräyksiä noudatetaan, kunnes maksuvelvollisen öljyn kokonaismäärä kaikissa sopimusvaltioissa yhden kalenterivuoden aikana ylittää 750 miljoonaa tonnia tai kunnes viisi vuotta on kulunut kyseisen vuoden 1992 pöytäkirjan voimaantulosta, riippuen siitä kumpi tapahtuu aikaisemmin.

36 quater artikla

Tämän yleissopimuksen määräysten estämättä sinä aikana, jolloin sekä vuoden 1971 rahastoyleissopimus että tämä yleissopimus ovat voimassa, rahaston hoitoon sovelletaan seuraavia määräyksiä:

a) Johtajan alaisuudessa toimiva vuoden 1971 rahastoyleissopimuksella perustettu sihteeristö (jäljempänä ''vuoden 1971 rahasto'') voi toimia myös rahaston sihteeristönä ja johtajana.

b) Jos vuoden 1971 rahaston sihteeristö ja johtaja hoitavat a kohdan mukaisesti myös rahaston sihteeristön ja johtajan tehtäviä tapauksissa, joissa vuoden 1971 rahaston ja rahaston välillä on eturistiriitoja, rahastoa edustaa rahaston yleiskokouksen puheenjohtaja.

c) Johtajan ja hänen nimittämänsä henkilökunnan ja asiantuntijoiden ei katsota heidän hoitaessaan tämän yleissopimuksen ja vuoden 1971 rahastoyleissopimuksen mukaisia tehtäviään rikkovan tämän yleissopimuksen 30 artiklan määräyksiä sikäli kuin he toimivat tämän artiklan mukaisesti.

d) Rahaston yleiskokous pyrkii olemaan tekemättä päätöksiä, jotka ovat ristiriidassa vuoden 1971 rahaston yleiskokouksen tekemien päätösten kanssa. Jos yhteisistä hallintoasioista syntyy erimielisyyttä, rahaston yleiskokous pyrkii konsensukseen vuoden 1971 rahaston yleiskokouksen kanssa keskinäisen yhteistyön hengessä ja pitäen mielessä molempien järjestöjen yhteiset tavoitteet.

e) Rahasto voi periä vuoden 1971 rahaston oikeudet, velvoitteet ja varat jos vuoden 1971 rahaston yleiskokous näin päättää vuoden 1971 rahastoyleissopimuksen 44 artiklan 2 kappaleen mukaisesti.

f) Rahasto korvaa vuoden 1971 rahastolle kaikki kulut, jotka johtuvat hallinnollisista palveluksista, joita vuoden 1971 rahasto on tehnyt rahaston puolesta.

36 quinquies artikla

Loppumääräykset

Tämän yleissopimuksen loppumääräyksinä ovat vuoden 1971 rahastoyleissopimukseen liittyvän vuoden 1992 pöytäkirjan 28―39 artikla. Tämän yleissopimuksen viittaukset sopimusvaltioihin katsotaan viittauksiksi kyseisen pöytäkirjan sopimusvaltioihin.

27 artikla

1. Vuoden 1971 rahastoyleissopimusta ja tätä pöytäkirjaa luetaan ja tulkitaan tämän pöytäkirjan osapuolten kesken yhdessä yhdeksi ainoaksi asiakirjaksi.

2. Tällä pöytäkirjalla muutettua vuoden 1971 rahastoyleissopimuksen 1―36 quinques artiklaa kutsutaan vuoden 1992 kansainväliseksi yleissopimukseksi öljyn aiheuttamien pilaantumisvahinkojen kansainvälisen korvausrahaston perustamisesta (vuoden 1992 rahastoyleissopimukseksi).

LOPPUMÄÄRÄYKSET

28 artikla

Allekirjoittaminen, ratifioiminen jne.

1. Tämän pöytäkirjan voivat allekirjoittaa Lontoossa 15 päivästä tammikuuta 1993 14 päivään tammikuuta 1994 asti kaikki valtiot, jotka ovat allekirjoittaneet vuoden 1992 vastuuyleissopimuksen.

2. Jollei 4 kappaleesta muuta johdu, valtioiden, jotka ovat allekirjoittaneet tämän pöytäkirjan, on ratifioitava tai hyväksyttävä se.

3. Jollei 4 kappaleesta muuta johdu, valtiot, jotka eivät ole allekirjoittaneet tätä pöytäkirjaa, voivat liittyä siihen.

4. Ainoastaan ne valtiot, jotka ovat ratifioineet tai hyväksyneet vuoden 1992 vastuuyleissopimuksen tai liittyneet siihen, voivat ratifioida tai hyväksyä tämän pöytäkirjan tai liittyä siihen.

5. Ratifioiminen, hyväksyminen tai liittyminen tapahtuu tallettamalla asianomainen virallinen asiakirja järjestön pääsihteerin huostaan.

6. Tämän pöytäkirjan osapuolena olevaa valtiota, joka ei ole vuoden 1971 rahastoyleissopimuksen osapuolena, sitovat tällä pöytäkirjalla muutetun vuoden 1971 rahastoyleissopimuksen määräykset tämän pöytäkirjan muihin osapuoliin nähden, mutta eivät vuoden 1971 rahastoyleissopimuksen määräykset sen osapuoliin nähden.

7. Ratifioimis,- hyväksymis- tai liittymiskirjan, joka talletetaan tällä pöytäkirjalla muutetun vuoden 1971 rahastoyleissopimuksen jonkin muutoksen voimaantulon jälkeen, katsotaan koskevan pöytäkirjalla muutettua yleissopimusta, johon on tehty tällainen muutos.

29 artikla

Tiedot maksuvelvoitteisesta öljystä

1. Ennen kuin tämä pöytäkirja tulee jonkin valtion osalta voimaan, valtion on 28 artiklan 5 kappaleessa tarkoitettua asiakirjaa tallettaessaan ja sittemmin vuosittain järjestön pääsihteerin määräämänä ajankohtana ilmoitettava hänelle jokaisen sellaisen henkilön nimi ja osoite, joka olisi kyseisen valtion osalta tällä pöytäkirjalla muutetun vuoden 1971 rahastoyleissopimuksen 10 artiklan nojalla velvollinen suorittamaan maksuja rahastoon sekä myös ilmoitettava tiedot asianomaisista maksuvelvoitteisista öljymääristä, jotka tällainen henkilö on vastaanottanut kyseisen valtion alueella edellisen kalenterivuoden aikana.

2. Siirtymäkautena johtaja ilmoittaa osapuolten puolesta vuosittain järjestön pääsihteerille tiedot sellaisten henkilöiden vastaanottamista maksuvelvoitteisista öljymääristä, jotka ovat velvollisia suorittamaan tällä pöytäkirjalla muutetun vuoden 1971 rahastoyleissopimusken 10 artiklan mukaisesti maksuja rahastoon.

30 artikla

Voimaantulo

1. Tämä pöytäkirja tulee voimaan kahdentoista kuukauden kuluttua päivästä, jolloin seuraavat vaatimukset on täytetty:

a) vähintään kahdeksan valtiota on tallettanut ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjansa järjestön pääsihteerin huostaan; ja

b) järjestön pääsihteeri on saanut 29 artiklan mukaisesti ilmoituksen siitä, että henkilöt, jotka olisivat tällä pöytäkirjalla muutetun vuoden 1971 rahastoyleissopimuksen 10 artiklan mukaisesti velvollisia suorittamaan maksuja rahastoon, ovat vastaanottaneet edellisen kalenterivuoden aikana yhteensä vähintään 450 miljoonaa tonnia maksuvelvoitteista öljyä.

2. Tämä pöytäkirja ei kuitenkaan tule voimaan ennen vuoden 1992 vastuuyleissopimuksen voimaantuloa.

3. Jokaisen valtion osalta, joka ratifioi tai hyväksyy tämän pöytäkirjan tai liittyy siihen sen jälkeen, kun voimaantulolle 1 kappaleessa asetetut ehdot on täytetty, tämä pöytäkirja tulee voimaan kahdentoista kuukauden kuluttua päivästä, jolloin valtio on tallettanut asianomaisen asiakirjansa.

4. Valtio voi tätä pöytäkirjaa koskevaa ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjaansa tallettaessaan selittää, ettei asiakirja tule voimaan tämän artiklan tarkoittamassa mielessä ennen 31 artiklassa mainitun kuuden kuukauden ajanjakson päättymistä.

5. Valtio, joka on antanut edellä olevan kappaleen mukaisen selityksen, voi peruuttaa sen milloin tahansa tekemällä tästä ilmoituksen järjestön pääsihteerille. Peruutus tulee voimaan ilmoituksen saapumispäivänä, ja peruutuksen tehneen valtion katsotaan tallettaneen tätä pöytäkirjaa koskeva ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjansa kyseisenä päivänä.

6. Valtion, joka on antanut vuoden 1969 vastuuyleissopimusta koskevan vuoden 1992 pöytäkirjan 13 artiklan 2 kappaleen mukaisen selityksen, katsotaan asntaneen myös tämän artiklan 4 kappaleen mukaisen selityksen. Mainitun 13 artiklan 2 kappaleen mukaisen selityksen peruutus katsotaan myös tämän artiklan 5 kappaleen mukaiseksi peruutukseksi.

31 artikla

Vuoden 1969 ja 1971 yleissopimusten irtisanominen

Jollei 30 artiklasta muuta johdu, kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun seuraavat ehdot on täytetty:

a) vähintään kahdeksan valtiota on tullut tämän pöytäkirjan osapuoliksi tahi tallettanut ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjansa järjestön pääsihteerin huostaan joko 30 artiklan 4 kappaleessa mainituin ehdoin tai ilman sitä, ja

b) järjestön pääsihteeri on saanut 29 artiklan mukaiset tiedot siitä, että henkilöt, jotka ovat tai olisivat tällä pöytäkirjalla muutetun vuoden 1971 rahastoyleissopimuksen 10 artiklan mukaisesti velvollisia suorittamaan maksuja rahastoon, ovat vastaanottaneet edellisenä kalenterivuonna yhteensä vähintään 750 miljoonaa tonnia maksuvelvoitteista öljyä;

jokaisen tämän pöytäkirjan osapuolen ja jokaisen valtion, joka on tallettanut ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjansa joko 30 artiklan 4 kappaleessa mainituin ehdoin tai ilman sitä, tulee irtisanoa vuoden 1971 rahastoyleissopimus ja vuoden 1969 vastuuyleissopimus, jos ne ovat näiden osapuolina. Irtisanominen tulee voimaan kahdentoista kuukauden kuluttua edellä mainitun kuuden kuukauden ajanjakson päättymisestä.

32 artikla

Tarkistaminen ja muuttaminen

1. Järjestö voi kutsua koolle konferenssin tarkistamaan tai muuttamaan vuoden 1992 rahastoyleissopimusta.

2. Järjestön on kutsuttava koolle sopimusvaltioiden konferenssi tarkistamaan tai muuttamaan vuoden 1992 rahastoyleissopimusta vähintään kolmasosan kaikista sopimusvaltioista sitä pyydettyä.

33 artikla

Vastuunrajojen muuttaminen

1. Vähintään neljäsosan sopimusvaltioista sitä pyytäessä pääsihteerin on toimitettava kaikki ehdotukset tällä pöytäkirjalla muutetun vuoden 1971 rahastoyleissopimuksen 4 artiklan 4 kappaleessa määrättyjen korvausmäärien rajojen muuttamisesta kaikille järjestön jäsenille ja kaikille sopimusvaltioille.

2. Edellä tarkoitetuin tavoin toimitettu muutosehdotus tulee antaa järjestön oikeudelliselle komitealle käsiteltäväksi vähintään kuuden kuukauden kuluttua toimittamispäivän jälkeen.

3. Kaikilla tällä pöytäkirjalla muutetun vuoden 1971 rahastoyleissopimuksen osapuolilla on riippumatta siitä, ovatko ne järjestön jäseniä vai eivät, oikeus osallistua oikeudellisen komitean työhön tämän käsitellessä ja hyväksyessä muutoksia.

4. Muutokset hyväksytään 3 kappaleen mukaisesti laajennetussa oikeudellisessa komiteassa läsnä olevien ja äänestävien sopimusvaltioiden kahden kolmasosan ääntenenemmistöllä edellyttäen, että vähintään puolet sopimusvaltioista on läsnä äänestyksen aikana.

5. Vastuunrajoja koskevaa muutosta käsitellessään oikeudellisen komitean tulee ottaa huomioon tapahtumista saadut kokemukset, varsinkin niiden aiheuttamien vahinkojen suuruus sekä rahanarvon muutokset. Sen on myös otettava huomioon tällä pöytäkirjalla muutetun vuoden 1971 rahastoyleissopimuksen 4 artiklan 4 kappaleessa mainittujen rajojen ja öljyn aiheuttamasta pilaantumisvahingosta johtuvaa siviilioikeudellista vastuuta koskevan vuoden 1992 kansainvälisen yleissopimuksen V artiklan 1 kappaleessa mainittujen rajojen välinen suhde.

6. a) Tämän artiklan mukaista vastuunrajojen muutosta ei saa käsitellä ennen tammikuun 15 päivää 1998 eikä ennen kuin viisi vuotta on kulunut edellisen tämän artiklan nojalla tehdyn muutoksen voimaantulosta. Tämän artiklan mukaista muutosta ei saa käsitellä ennen tämän pöytäkirjan voimaantuloa.

b) Vastuunrajaa ei saa korottaa siten, että sen määrä ylittäisi tällä pöytäkirjalla muutetussa vuoden 1971 rahastoyleissopimuksessa määrättyä rajaa korotettuna 6 prosentilla vuosittain ja sisältäen edellisen vuoden prosentuaalisen korotuksen 15 päivästä tammikuuta 1993 lukien.

c) Vastuunrajaa ei saa korottaa siten, että se ylittäisi määrän, joka vastaa tällä pöytäkirjalla muutetussa vuoden 1971 rahastoyleissopimuksessa määrättyä rajaa kolmella kerrottuna.

7. Järjestön on ilmoitettava kaikille sopimusvaltioille 4 kappaleen mukaisesti hyväksytystä muutoksesta. Muutos katsotaan hyväksytyksi kahdeksantoista kuukauden kuluttua ilmoituksen päivästä, jollei vähintään neljäsosa valtioista, jotka olivat sopimusvaltioita oikeudellisen komitean hyväksyessä muutoksen, ole sinä aikana ilmoittaneet järjestölle, että kyseiset valtiot eivät hyväksy muutosta. Tällöin muutos on hylätty eikä sillä ole vaikutusta.

8. Muutos, joka katsotaan hyväksytyksi 7 kappaleen mukaisesti, tulee voimaan kahdeksantoista kuukauden kuluttua sen hyväksymisestä.

9. Muutos sitoo kaikkia sopimusvaltioita, jolleivät ne 34 artiklan 1 ja 2 kappaleen mukaisesti irtisano tätä pöytäkirjaa vähintään kuutta kuukautta ennen muutoksen voimaantuloa. Irtisanominen tulee voimaan muutoksen voimaantulosta alkaen.

10. Kun oikeudellinen komitea on hyväksynyt muutoksen, mutta hyväksymisen edellytyksenä oleva kahdeksantoista kuukauden ajanjakso ei ole vielä päättynyt, muutos on voimaantullessaan sitova sanotun ajanjakson aikana sopimusvaltioksi tulleen valtion osalta. 7 kappaleen mukaisesti voimaantullut muutos sitoo tämän ajanjakson jälkeen sopimusvaltioksi tullutta valtiota. Muutos sitoo tässä kappaleessa tarkoitetuissa tapauksissa valtiota, kun se tulee voimaan tai kun tämä pöytäkirja tulee voimaan valtion osalta, jos tämä tapahtuu myöhemmin.

34 artikla

Irtisanominen

1. Osapuoli voi irtisanoa tämän pöytäkirjan milloin tahansa sen jälkeen, kun pöytäkirja on tullut sen osalta voimaan.

2. Irtisanominen tapahtuu tallettamalla sitä koskeva asiakirja järjestön pääsihteerin huostaan.

3. Irtisanominen tulee voimaan kahdentoista kuukauden kuluttua sitä koskevan asiakirjan tallettamisesta järjestön pääsihteerin huostaan tai irtisanomiskirjassa mainitun pidemmän ajanjakson kuluttua.

4. Vuoden 1992 vastuuyleissopimuksen irtisanominen katsotaan tämän pöytäkirjan irtisanomiseksi. Irtisanominen tulee voimaan päivänä, jolloin vuoden 1969 vastuuyleissopimukseen liittyvän vuoden 1992 pöytäkirjan irtisanominen tulee kyseisen pöytäkirjan 16 artiklan mukaisesti voimaan.

5. Tämän pöytäkirjan osapuolena olevan valtion, joka ei ole irtisanonut vuoden 1971 rahastoyleissopimusta eikä vuoden 1969 vastuuyleissopimusta 31 artiklan mukaisesti, katsotaan irtisanoneen tämän pöytäkirjan siten, että irtisanominen tulee voimaan kahdentoista kuukauden kuluttua kyseisessä artiklassa mainitun kuuden kuukauden ajanjakson päättymisestä. Siitä päivästä, jolloin 31 artiklan mukaiset irtisanomiset tulevat voimaan, tämän pöytäkirjan osapuolen, joka tallettaa vuoden 1969 vastuuyleissopimusta koskevan ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjansa, katsotaan irtisanoneen tämän pöytäkirjan siitä päivästä, jolloin asiakirja tulee voimaan.

6. Jos tämän pöytäkirjan osapuoli irtisanoo vuoden 1971 rahastoyleissopimuksen sen 41 artiklan mukaisesti, ei tätä tulkita tämän pöytäkirjan osapuolten välillä tällä pöytäkirjalla muutetun vuoden 1971 rahastoyleissopimuksen irtisanomiseksi.

7. Sen estämättä, että osapuoli irtisanoo tämän pöytäkirjan tämän artiklan mukaisesti, sovelletaan edelleen tämän pöytäkirjan määräyksiä velvollisuudesta suorittaa tällä pöytäkirjalla muutetun vuoden 1971 rahastoyleissopimuksen 10 artiklan mukaisesti maksuja muutetun yleissopimuksen 12 artiklan 2 kappaleen b kohdassa mainitun tapahtuman osalta, joka on sattunut ennen irtisanomista.

35 artikla

Yleiskokouksen ylimääräiset istunnot

1. Sopimusvaltio voi yhdeksänkymmenen päivän kuluessa irtisanomiskirjan tallettamisesta, minkä se katsoo nostavan jäljellä olevien sopimusvaltioiden maksuja huomattavasti, pyytää johtajaa kutsumaan yleiskokouksen ylimääräiseen istuntoon. Johtaja kutsuu yleiskokouksen koolle viimeistään kuudenkymmenen päivän kuluttua pyynnön vastaanottamisesta.

2. Johtaja voi kutsua yleiskokouksen ylimääräiseen istuntoon omasta aloitteestaan kuudenkymmenen päivän kuluessa jonkin irtisanomiskirjan tallettamisesta, jos irtisanominen hänen mielestään johtaa huomattavaan jäljellä olevien sopimusvaltioiden maksujen nousuun.

3. Jos ylimääräiseen istuntoon 1 tai 2 kappaleen mukaisesti kokoontunut yleiskokous päättää, että jäljellä olevien sopimusvaltioiden maksut nousevat irtisanomisen vuoksi huomattavasti, mikä hyvänsä näistä valtioista voi viimeistään satakaksikymmentä päivää ennen irtisanomisen voimaantuloa irtisanoa tämän pöytäkirjan samasta päivästä lukien.

36 artikla

Voimassaolon lakkaaminen

1. Tämä pöytäkirja lakkaa olemasta voimassa, kun sopimusvaltioiden lukumäärä laskee alle kolmen.

2. Valtioiden, joita tämä pöytäkirja sitoo sen voimassaolon lakkaamista edeltävänä päivänä, tulee kyetä huolehtimaan siitä, että rahasto pystyy hoitamaan tämän pöytäkirjan 37 artiklan mukaiset tehtävänsä, ja tämä pöytäkirja sitoo niitä edelleen vain tässä tarkoituksessa.

37 artikla

Rahaston lopettaminen

1. Jos tämä pöytäkirja lakkaa olemasta voimassa, rahaston tulee kuitenkin:

a) täyttää velvollisuutensa ennen pöytäkirjan voimassaolon lakkaamista sattuneiden tapahtumien osalta;

b) saada käyttää oikeuksiaan maksuihin siinä määrin kuin niitä tarvitaan a kohdan mukaisten velvollisuuksien täyttämiseen, mukaan luettuina tähän tarvittavat rahaston hallintokulut.

2. Yleiskokous ryhtyy kaikkiin tarpeellisiin toimiin rahaston toiminnan täydelliseksi lopettamiseksi, muun muassa jäljellä olevien varojen jakamiseksi tasapuolisesti kaikkien rahastoon maksuja suorittaneiden henkilöiden välillä.

3. Tämän artiklan tarkoitusperiä varten rahasto pysyy oikeushenkilönä.

38 artikla

Tallettaja

1. Tämä pöytäkirja ja 33 artiklan mukaisesti hyväksytyt muutokset talletetaan järjestön pääsihteerin huostaan.

2. Järjestön pääsihteeri:

a) ilmoittaa kaikille tämän pöytäkirjan allekirjoittaneille tai siihen liittyneille valtioille:

(i) jokaisesta uudesta allekirjoituksesta tai asiakirjan tallettamisesta ja niiden päivämääristä;

(ii) jokaisesta 30 artiklan mukaisesta ilmoituksesta, mukaan lukien artiklan mukaisesti tehdyiksi katsotuista ilmoituksista ja peruutuksista;

(iii) tämän pöytäkirjan voimaantulopäivästä;

(iv) päivämäärästä, johon mennessä 31 artiklassa määrätyt irtisanomiset on tehtävä;

(v) korvausrajojen muuttamiseksi 33 artiklan 1 kappaleen mukaisesti tehdystä ehdotuksesta;

(vi) muutoksesta, joka on hyväksytty 33 artiklan 4 kappaleen mukaisesti;

(vii) muutoksesta, joka katsotaan hyväksytyksi 33 artiklan 7 kappaleen mukaisesti sekä päivämäärästä, jolloin muutos tulee kyseisen artiklan 8 ja 9 kappaleen mukaisesti voimaan;

(viii) tämän pöytäkirjan irtisanomista koskevan asiakirjan tallettamisesta, tallettamispäivästä ja irtisanomisen voimaantulopäivästä;

(ix) irtisanomisesta, joka katsotaan tehdyksi 34 artiklan 5 kappaleen mukaisesti;

(x) tämän pöytäkirjan jonkin artiklan edellyttämästä ilmoituksesta.

b) toimittaa tämän pöytäkirjan oikeaksi todistetun jäljennöksen kaikille pöytäkirjan allekirjoittaneille ja siihen liittyneille valtioille.

3. Järjestön pääsihteeri toimittaa heti tämän pöytäkirjan voimaantulon jälkeen sen tekstin Yhdistyneiden kansakuntien sihteeristölle rekisteröitäväksi ja julkaistavaksi Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan 102 artiklan mukaisesti.

39 artikla

Kielet

Tämä pöytäkirja on tehty yhtenä arabian-, englannin-, espanjan-, kiinan-, ranskan- ja venäjänkielisenä kappaleena, jonka kaikki tekstit ovat yhtä todistusvoimaisia.

Tehty Lontoossa 27 päivänä marraskuuta 1992.

Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet, asianmukaisesti siihen valtuutettuina, ovat allekirjoittaneet tämän pöytäkirjan.

(Allekirjoitukset)

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.