Siirry esitykseen
HE 311/1994
Hallituksen esitys Eduskunnalle maaseutuelinkeino-, porotalous- ja luontaiselinkeinolain muuttamisesta
Esityksessä ehdotetaan maaseutuelinkeinolain sekä porotalouslain ja luontaiselinkeinolain muutoksenhakusäännösten uudistamista ja muuttamista. Lisäksi esitys sisältää päätösten maksullisuutta koskevia säännöksiä.
Edellä mainittujen lakien muutoksenhakua koskevat säännökset on esityksessä ehdotettu säänneltäväksi lain tasolla. Asetuksen tasolla vielä esiintyvät muutoksenhakua koskevat kiellot tullaan kumoamaan. Muutoksenhakukiellot koskisivat vast'edes vain harvoja tilanteita ja kieltojen sijasta esitetään pääsääntöisesti siirryttäväksi lakiin perustuvaan valituslupajärjestelmään.
Esityksessä ehdotetaan maaseutuelinkeinolakiin lisättäväksi muutoksenhakua koskevat kattavat säännökset. Muutoksenhaun piiriin tulisivat myös maaseutuelinkeinoviranomaisten lainahakemuksista antamat, ratkaisun sisältävät lausunnot.
Valtion maksuperustelain sekä 1.1.1994 voimaan tulleen leimaverolain muutoksen johdosta esitys sisältää myös päätösten maksullisuutta tarkentavat säännökset muutosesityksen kohteena oleviin lakeihin.
Maaseutuelinkeinolakiin sisältyvää luottolaitoksen määrittelyä ehdotetaan samalla muutettavaksi luottolaitostoimintaa koskevan lainsäädännön muutosten johdosta.
Lisäksi ehdotukseen sisältyy edellä mainittuja lakeja koskevia vähäisiä organisaatio- ja menettelytapamuutoksia.
Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan heti, kun ne on hyväksytty ja vahvistettu.
Muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa (154/50) on yleissäännökset siitä, miten hallintoviranomaisten päätöksiin haetaan muutosta valittamalla. Lain 4 §:n 2 momentin mukaan ylemmän ja alemman hallintoviranomaisen päätöksestä saadaan tehdä valitus, jollei erityisessä tapauksessa ole laissa tai asetuksessa toisin säädetty. Maaseutuelinkeinohallinnon alalla on voimassa eräitä muutoksenhakua koskevia valituskieltoja. Pääsääntöisesti valituskielloista on säädetty lain tasolla. Esimerkiksi maaseutuelinkeinolain (1295/90) 42 §:n nojalla maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan antamasta käyttösuunnitelmapäätöksestä on kielletty valittamasta edelleen. Valituskielloista on säädetty myös asetuksen tasolla, kuten porotalousasetuksen (494/91) 51 §:ssä ja luontaiselinkeinoasetuksen (492/91) 51 §:ssä.
Maaseutuelinkeinojen valituslautakunta ratkaisee maaseutuelinkeinojen valituslautakunnasta annetun lain (1203/92) 1 §:n mukaan muutoksenhaut, jotka muun muassa koskevat maaseutuelinkeinopiirien päätöksistä tehtyjä valituksia. Valituslautakunta käsittelee vastaavasti myös maaseutuelinkeinopiirien päätöksistä tehdyt ylimääräisestä muutoksenhausta annetun lain (200/66) mukaiset niin sanotut prosessuaaliset kantelut.
Maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan päätöksistä valitetaan korkeimmalle hallinto-oikeudelle, mikäli erityissäännöksen nojalla ei ole asetettu valituskieltoa. Maaseutuelinkeinolain mukaisista lainalausunnoista ei ole voinut vallitsevan tulkinnan mukaan hakea muutosta valittamalla.
Maaseutuelinkeinojen valituslautakunta ratkaisi ensimmäisenä toimintavuotenaan 1993 kaikkiaan 976 valitusasiaa sekä teki korkeimmalle hallinto-oikeudelle yhden omaa päätöstään koskevan purkuhakemuksen. Annetuista päätöksistä kaikkiaan 945 koski maaseutuelinkeinopiirin päätöksestä tehtyä valitusta. Niistä 198 koski pelkästään maaseutuelinkeinolain nojalla tehtyjä päätöksiä
Valituslautakunta hylkäsi valituksen 732 päätöksessä (75 prosenttia), hyväksyi valituksen kokonaan tai osittain 96 päätöksessä (10 prosenttia) sekä palautti asian alemmalle viranomaiselle uudelleen käsiteltäväksi 111 päätöksessä (11 prosenttia). Valitus jätettiin tutkimatta tai asian käsittely raukesi 36 tapauksessa (4 prosenttia). Tutkimatta jättäminen johtui yleensä valituksen myöhästymisestä.
Maa- ja metsätalousministeriö on antanut valtion maksuperustelain 8 §:n nojalla päätöksen maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan suoritteista perittävistä maksuista (149/93). Päätöksen 1 §:n mukaan lautakunnassa peritään muutoksenhaussa käsittelymaksua 500 markkaa. Päätöksen 3 §:ssä on lueteltu ne päätösryhmät, joista ei kuitenkaan käsittelymaksua peritä. Maksuton on tämän mukaan muun muassa asia, jossa toimituskirja on muualla laissa säädetty vapaaksi leimaverosta tai maksusta.
Valituslautakunnan vuonna 1993 antamista päätöksistä ainoastaan 85 päätöksestä on peritty 500 markan käsittelymaksu. Osaltaan maksullisten päätösten vähäisyys on johtunut siitä, että ministeriön päätös on tullut voimaan 10 helmikuuta 1993, jonka jälkeen vireille tulleista valituksista on vasta ollut mahdollista sanottu maksu periä. Valituslautakunnan alkuvuoden 1993 antamat päätökset olivat suurelta osin aiemmin vireille tulleita asioita. Osaltaan päätösten maksuttomuus on johtunut siitä, että erityislaissa olevan säännöksen mukaan päätöksestä ei peritä leimaveroa. Lähinnä avustuspäätösten maksuttomuus on perustunut leimaverolain (662/43) 12 §:ään, joka on kuitenkin kumottu lailla (1080/93) vuoden 1994 alusta lukien.
Maaseutuelinkeinolain mukaisia korkotukilainoja sekä maaseutuelinkeinolain, porotalouslain ja luontaiselinkeinolain mukaisia valtion lainoja ovat myöntäneet osuuspankit, liikepankit, säästöpankit, kiinnitysluottopankki sekä Suomen Hypoteekkiyhdistys. Lisäksi lainoja on voinut myöntää rahoitustoimintalaissa (1544/91) tarkoitettu luottolaitos. Kiinnitysluottopankkeja ei enää ole ja rahoitustoimintalaki on kumottu luottolaitostoiminnasta annetulla lailla (1607/93).
Maaseutuelinkeinolaissa on vain maankäyttösuunnitelmia koskevat muutoksenhakusäännökset lain 42 §:ssä. Käyttösuunnitelma-asioissa valitusmahdollisuutta on rajoitettu maaseutuelinkeinopiirin päätöksestä ja kielletty edelleen valittaminen valituslautakunnan päätöksestä. Muutoin on noudatettu muutoksenhausta hallintoasioissa annettua lakia, jonka nojalla 15 päivästä syyskuuta 1993 alkaen valitusoikeudessa ei ole ollut mitään rajoituksia. Sitä vastoin läheisesti maaseutuelinkeinolakiin liittyvän porotalouslain (161/90) ja luontaiselinkeinolain (610/84) nojalla tehtyjä päätöksiä koskeva yleinen muutoksenhakukielto on säädetty näiden lakien nojalla annetuissa asetuksissa. Tilanne on epäyhtenäinen ja siksi epätyydyttävä.
Maaseutuelinkeinolain nojalla myönnettävistä lainoista antaa lausunnon maaseutuelinkeinopiiri tai joissakin tapauksissa kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen. Lausunto koskee lainan myöntämisedellytyksiä ja myönnettävän lainan ehtoja. Lausunto, vaikka se sitookin osaltaan lainan myöntävää rahalaitosta, on katsottu sellaiseksi lausunnoksi, josta ei ole valitusoikeutta. Maaseutuelinkeinopiirin antamasta lainalausunnosta maaseutuelinkeinojen valituslautakunnalle tehdyt valituksiksi nimetyt muutoksenhakukirjelmät on jätetty tutkittavaksi ottamatta. Muutamista valituslautakunnan päätöksistä on edelleen haettu muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta. Korkein hallinto-oikeus on hylännyt tällaiset valitukset.
Maaseutuelinkeinohallinnon alaan kuuluvassa lainsäädännössä esiintyy epäyhtenäisyyttä siinä, mihin valittajan tulee valituskirjelmänsä toimittaa. Suuressa osassa lakeja on säännös mahdollisuudesta jättää valituskirjelmä maaseutuelinkeinopiirille, kun valitetaan valituslautakunnalle maaseutuelinkeinopiirin päätöksestä, sekä vastaavasti kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle silloin, kun valitetaan maaseutuelinkeinopiirille kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen päätöksestä. Asianomaisen viranomaisen tulee lähettää valituskirjelmä sekä asiassa kertyneet asiakirjat ja lausuntonsa asiasta valituksen käsittelevälle viranomaiselle. Näin on säännelty seuraavissa laeissa:
― maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä hoidettaessa noudatettavasta menettelystä annettu laki (1336/92);
― maatalousyrittäjien sukupolvenvaihdoseläkkeestä annettu laki (1317/90);
― kotieläintuotannon ohjaamisesta annettu laki (1305/90);
― pellonraivauksen määräaikaisesta rajoittamisesta annettu laki (1385/91); sekä
― maidon väliaikaisista tuotantokiintiöistä annettu laki (570/84).
Valittajan kannalta olisi yhtenäisen, mainittujen lakien mukaisen käytännön luominen muissakin asioissa tarkoituksenmukaista. Näin valittajalle ei koituisi oikeudenmenetyksiä siitä, että hän lähettää mahdollisesti valituskirjelmänsä väärälle viranomaiselle, kun ei tutustu valitusosoitukseen riittävällä tarkkuudella. Myöskään viranomaistoiminnassa ja siinä tapahtuvassa menettelyssä ei tapahtuisi erehdyksiä.
Valituslautakunnan päätöksistä valitettaessa tulisi valituskirjelmä aina toimittaa suoraan korkeimmalle hallinto-oikeudelle.
Leimaverolain muuttamisesta annetun lain (1080/93) jälkeen ei voida pitää yleisesti perusteltuna olla perimättä aiemmin voimassa olleen 12 §:n leimaverovapauden piiriin kuuluneista viranomaistoimenpiteistä maksuja.
Määritelmä, jossa on lueteltu ne luottolaitokset, joita tarkoitetaan maaseutuelinkeinolain mukaisessa luototuksessa, ei ole säädösmuutosten takia ajan tasalla. Lisäksi määritelmä on liian tiukka, kun otetaan huomioon säästöpankeista siirtyneiden lainojen hoito. Osa on siirtynyt Arsenal Oy:öön, minkä lisäksi lainojen hoitoon edelleen vaikuttaa myös Suomen Säästöpankki, jonka asema luottolaitoksena muuttunee.
Kysymyksessä oleviin lakeihin tulisi tukien ja muiden etuuksien myöntämisen harkinnan osalta omaksua pääsääntöisesti maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä hoidettaessa noudatettavasta menettelystä annetussa laissa olevaa valituslupajärjestelmää vastaava järjestelmä valitettaessa korkeimmalle hallinto-oikeudelle. Puututtaessa asianomaisille jo myönnettyihin tukiin olisi rajoitukseton valitusmahdollisuus korkeimmalle hallinto-oikeudelle kuitenkin sallittava.
Luotaessa luottolaitoksilta haettavia halpakorkoisia lainoja koskevia maatalousviranomaisten lausuntoratkaisujen muutoksenhakujärjestelmää, voitaisiin alemmanasteisilla oikaisu- ja valitusmahdollisuuksilla riittävässä määrin turvata ratkaisujen oikeellisuus ilman tarvetta valitusmahdollisuuteen korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Sama koskee valtion harjoittamaa suoraa maankäyttötoimintaa. Näin korkeimmalle hallinto-oikeudelle tehtävien valitusten lukumäärä ei nousisi kohtuuttomasti.
Vuoden 1993 alussa tuli voimaan maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä hoidettaessa noudatettavasta menettelystä annettu laki. Laissa on maaseutuelinkeinohallinnon lainsäädännön puolella ensimmäisen kerran säännelty valituslupajärjestelmä haettaessa muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta. Silloin kun muutosta haetaan valitusluvan perusteella, ensiasteen ratkaisun on useissa tapauksissa tehnyt kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen, jonka päätöksestä tehdyn valituksen on ensin ratkaissut maaseutuelinkeinopiiri ja sitten valituslautakunta.
Myös maidon väliaikaisista tuotantokiintiöistä annetussa laissa on 22.12.1993 alkaen ollut säänneltynä valituslupajärjestelmä. Lain 25 §:n (1173/93) mukaan lain 14 §:ssä tarkoitettuun valituslautakunnan antamaan lisäkiintiöpäätökseen saa hakea muutosta vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.
Valituslupajärjestelmää on muualla lainsäädännössä, kuten verotuksen puolella (HE 143/93), pyritty yhtenäistämään siten, että valituslupaperusteet olisivat mahdollisimman yhtenäiset erilaisissa asioissa. Tämä on nähty tärkeänä oikeusjärjestyksen yhtenäisyyden ja selkeyden kannalta.
Valituslautakunnan päätöksistä valitettaessa esitetään maaseutuelinkeinolakiin, porotalouslakiin sekä luontaiselinkeinolakiin säädettäväksi edellä mainittujen yleisten periaatteiden mukainen valituslupajärjestelmä sikäli kuin kysymyksessä eivät ole edellä mainitut lainalausunnot tai puuttuminen asianomaisille jo myönnettyyn tukeen tai muuhun oikeuteen.
Maaseutuelinkeinojen valituslautakunnasta annetun lain (1203/92) osalta on tehty oma lakiesityksensä lautakunnan kehittämisestä itsenäiseksi valituselimeksi.
Maaseutuelinkeinohallinnon laeissa tulisi olla mahdollisimman yhdenmukaisesti säännelty se, mille viranomaiselle valituskirjelmä tulee toimittaa. Etenkin viljelijät joutuvat tekemään monenlaisia hakemuksia eri lakien nojalla. Oikeusturvanäkökohdat huomioon ottaen on tarpeellista, että valituskirjelmän jättämistä koskeva sääntely on po. hallinnonalalla mahdollisimman yhdenmukainen eri lakien osalta. Viitaten kohdassa 2.2 mainittuun asiakirjojen jättämistä koskevaan käytäntöön esitetään säänneltäväksi kyseisessä kohdassa mainittujen lakien kanssa yhdenmukaiset säännökset maaseutuelinkeinolakiin, porotalouslakiin ja luontaiselinkeinolakiin.
Erityislakeihin esitetään sisällytettäväksi päätösten maksullisuutta koskevat säännökset. Käsittelymaksu perittäisiin aina valituslautakunnan antamista päätöksistä, jollei maksuttomuus perustu ministeriön päätöksen (149/93) 3 §:ään. Sen mukaan käsittelymaksua ei peritä muun muassa luottojen maksuhelpotusta koskevassa asiassa. Tässä yhteydessä käsitellään maksullisuutta vain muutettavien lakien osalta.
Luottolaitoksen määritelmää ehdotetaan muutettavaksi siten, että säännös saatettaisin ajan tasalle lakiviittauksen osalta, minkä lisäksi maa- ja metsätalousministeriöllä olisi oikeus hyväksyä muitakin yhtiöitä tässä laissa tarkoitetuiksi luottolaitoksiksi.
Esityksellä ei ole huomattavia taloudellisia vaikutuksia. Esitys tulee lisäämään valituslautakunnan päätösten käsittelymaksujen osuutta nyt muutettavaksi esitettyjen lakien osalta jonkin verran. Lainalausuntojen valitusoikeus saattaa merkitä arviolta 200 valituksen käsittelyä vuosittain valituslautakunnassa. Toisaalta korkeimmassa hallinto-oikeudessa valitusasioiden määrä samanaikaisesti jonkin verran vähenee.
Muut ehdotetut muutokset ovat luonteeltaan lähinnä teknisiä, eikä niillä ole organisaatio- tai henkilöstövaikutuksia.
Esitys on valmisteltu maa- ja metsätalousministeriössä virkatyönä. Esitystä valmisteltaessa on kuultu keskeisiä keskusrahalaitoksia sekä Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto ry:tä.
4 §. Nykyistä 1 momentin 7 ja 8 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että luottolaitokseksi katsottaisiin edelleen osuuspankit, säästöpankit, liikepankit sekä niiden konserniin kuuluvat yhteisöt. Kiinnitysluottopankki ehdotetaan poistettavaksi luettelosta. Maa- ja metsätalousministeriö voisi lisäksi päättää, että muukin luottolaitostoiminnasta annetun lain (1607/93) mukainen luottolaitos voitaisiin katsoa maaseutuelinkeinolaissa tarkoitetuksi luottolaitokseksi. Edelleen maa- ja metsätalousministeriö voisi päättää, että luottolaitokseksi voitaisiin katsoa myös muu näihin rinnastettava osakeyhtiö. Tarkastelun painopiste on tällöin yhtiön maaseutuelinkeinolain nojalla lainoitetun toiminnan suhteessa sen muuhun toimintaan.
29 §. Nykyisen käytännön mukaan maa- ja metsätalousministeriö on antanut määräykset lainoja koskevien lykkäyshakemusten tarkastamisesta keskusrahalaitoksissa. Määräyksiä itse lainahakemusten tarkastamisesta keskusrahalaitoksissa ei ole enää muutamaan vuoteen annettu, vaan lainan myöntäminen tapahtuu lähinnä maaseutuelinkeinopiirien luottolaitoksille antamien lausuntojen perusteella maa- ja metsätalousministeriön tarkemmin määräämin tavoin. Uudessa 4 momentissa on säännös maa- ja metsätalousministeriön mahdollisuudesta antaa tarkempia määräyksiä lykkäyshakemusten tarkastamisesta.
31 §. Pykälän 2 momentista ehdotetaan poistettavaksi lainahakemusten tarkastamista koskeva säännös. Myöskään lainan myöntämisen edellytyksiä koskevaa ratkaisua ei ole tarkoituksenmukaista saattaa maa- ja metsätalousministeriölle, koska lain 51 b §:ään ehdotetaan lainalausuntoja koskevat muutoksenhakusäännökset.
Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan otettavaksi säännös niin sanotun lopullisen lainalausunnon lähettämisestä hakijalle. Lausunto voitaisiin lähettää tavallisena postilähetyksenä. Koska valitusoikeutta ei ole, nykykäytännön mukaan lainalausuntoa ei lähetetä hakijalle yleensä, vaan ainoastaan luottolaitokselle.
Nykyiset 3 ja 4 momentti siirtyisivät 4 ja 5 momenteiksi.
42 §. Maaseutuelinkeinopiirin vahvistamaan käyttösuunnitelmaan olisi nykyiseen tapaan mahdollista hakea muutosta, jos ennen vahvistamista käyttösuunnitelmaa vastaan on tehty muistutus tai maaseutuelinkeinopiiri on vahvistaessaan muuttanut julkistettua tai muutoin tiedoksi annettua käyttösuunnitelmaehdotusta. Maaseutuelinkeinopiirin päätökseen haetaan muutosta maaseutuelinkeinojen valituslautakunnalta. Sen päätöksestä ei edelleenkään tulisi olla mahdollista hakea valittamalla muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta. Alemmanasteisen muistutusmahdollisuuden ja valituslautakunnan muuttamisen itsenäiseksi lainkäyttöviranomaiseksi huomioon ottaen ei maankäyttöetuuksien harkinnassa muutoksenhakua korkeimpaan hallinto-oikeuteen voida pitää tarpeellisena.
Nykyisin pykälässä on säännelty myös valituskielto, joka koskee maa- ja metsätalousministeriön lain 41 §:n 3 momentin (805/93) nojalla antamaa päätöstä omaisuuden käyttämisestä muihin kuin kyseisen lain mukaisiin tarkoituksiin. Kyseisestä maa- ja metsätalousministeriön päätöksestä olisi mahdollista hakea muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta siinä järjestyksessä kuin muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa (154/50) säädetään.
49 §. Pykälään ehdotetaan otettavaksi säännös siitä, että avustus voidaan periä takaisin lainvoimaisen päätöksen nojalla siinä järjestyksessä kuin verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa (367/61) säädetään. Luottojen takaisinperimisen osalta on vastaava säännös lain 50 §:ssä.
51 a §. Pykälässä säädetään, miten maaseutuelinkeinolain nojalla annettuihin päätöksiin haetaan muutosta, mikäli kysymys ei ole lainalausunnosta tai käyttösuunnitelmasta.
Maaseutuelinkeinopiirin antamaan päätökseen saa hakea muutosta maaseutuelinkeinojen valituslautakunnalta. Valituskirjelmä tulisi voida toimittaa myös päätöksen antaneelle piirille, joka lähettää valituskirjelmän sekä asiassa kertyneet asiakirjat ja lausuntonsa valituslautakunnalle.
Pykälän 3 momentin mukaan valituslautakunnan päätöksestä olisi aina mahdollista valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen tukien takaisinperimistä ja lakkauttamista, lainojen ja valtion myyntihintasaamisten irtisanomista sekä vapaaehtoisen velkajärjestelyn raukeamista eli yleensä asianomaisten saamiin oikeuksiin puuttumista koskevissa asioissa. Avustusten ja vapaaehtoisten velkajärjestelyjen hakemuksia koskeviin ratkaisuihin sen sijaan olisi mahdollista hakea muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Huomattava osa valituslautakunnan käsittelemistä maaseutuelinkeinolain mukaisista valituksista vuonna 1993 on koskenut myönnettäviä avustuksia. Muihin valituslautakunnan puheena olevassa pykälässä tarkoitettuihin ratkaisuihin, joita ovat olleet vuonna 1993 lähinnä luottojen maksuhelpotukset, ei saisi hakea muutosta.
Kun otetaan huomioon korkeimman hallinto-oikeuden käsittelemien tapausten määrä sekä maaseutuelinkeinolain mukaisten valitusasioiden luonne ja valituslautakunnan kehittäminen itsenäiseksi lainkäyttöviranomaiseksi, ei rajoittamattoman valitusoikeuden säätäminen korkeimpaan hallinto-oikeuteen ole tarkoituksenmukaista.
51 b §. Lainalausunnoista ei katsota nykyisin olevan valitusoikeutta. Tilannetta on pidettävä oikeusturvan kannalta epätyydyttävänä. Tämän vuoksi ehdotetaan säädettäväksi oikeus hakea muutosta myös lainalausunnoista. Maa- ja metsätalousministeriön 31 §:n nojalla antaman määräyksen mukaan kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen antaa lopullisen lainan myöntämisen edellytyksiä ja sen ehtoja koskevan lausunnon asuntolainoista. Muissa tapauksissa niin sanotun lopullisen lainalausunnon antaa maaseutuelinkeinopiiri.
Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen niin sanottuun lopulliseen lainalausuntoon saa hakea muutosta maaseutuelinkeinopiiriltä.
Pykälän 2 momentin mukaan, jos maaseutuelinkeinopiiri antaa niin sanotun lopullisen lainalausunnon, lainanhakijan olisi ensin haettava piiriltä oikaisua 30 päivän kuluessa siitä, kun lainanhakija on saanut tiedon lainalausunnosta.
Jos maaseutuelinkeinopiiri hyväksyy oikaisuvaatimuksen ja puoltaa lainaa joko hakemuksen mukaisesti tai ainakin ratkaisevilta osin ensiksi antamaansa lausuntoa edullisemmin, piirin tulisi antaa lainanhakijalle päätös asiassa. Mikäli piiri ei hyväksy oikaisuvaatimusta, tulisi sen siirtää asia oman lausuntonsa ohella maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan käsiteltäväksi.
Maaseutuelinkeinopiirin olisi liitettävä lainalausuntoonsa muutoksenhakuosoitus. Asian siirtämisestä valituslautakunnalle ilmoitettaisiin lainanhakijalle.
Maaseutuelinkeinopiirin päätöksestä, joka on annettu kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen päätöksestä tehdyn valituksen taikka oikaisuvaatimuksen perusteella, voitaisiin pykälän 4 momentin mukaan hakea normaaliin tapaan muutosta valituslautakunnalta.
Huomioon ottaen alemmanasteiset oikaisu- ja valitusmahdollisuudet sekä valituslautakunnan aseman kehittämisen ei pykälän 5 momentin mukaan valituslautakunnan päätökseen tulisi voida lainalausuntoasioissa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen.
51 c §. Pykälässä esitetään säädettäväksi päätösten maksullisuudesta. Säännöksen mukaan valituslautakunnan päätökset ovat maksullisia lukuun ottamatta maksuhelpotuksia koskevia päätöksiä. Maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan suoritteista perittävistä maksuista annetun maa- ja metsätalousministeriön päätöksen (149/93) 3 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan luottojen maksuhelpotusta koskevissa asioissa ei peritä käsittelymaksua.
Maaseutuelinkeinopiirien maksuhelpotuksia ja avustusten myöntämistä koskevat päätökset ovat edelleenkin maksuttomia. Piirin niin sanottu lopullinen lainalausunto on maksuton, mutta piirin valituksesta tai oikaisuvaatimuksesta antama päätös on maksullinen.
59 d §. Maaseutuelinkeinolakiin ehdotetaan otettavaksi siirtymäsäännös, koska maaseutuelinkeinolakia aiemmin säädetyssä lainsäädännössä on runsaasti valituskieltoja, jotka on annettu asetustasolla. Luottoajat aikaisemmassa lainsäädännössä ovat siksi pitkiä, että varsinkin luottojen irtisanomis- ja maksuhelpotusasioita sekä avustusta koskevia asioita joudutaan käsittelemään joidenkin lakien osalta vielä vuosia. Tämän vuoksi näiden aikaisemmin säädettyjen lakien nojalla annetuista päätöksistä tulisi olla mahdollisuus valittaa siten, kuin maaseutuelinkeinolain 51 a §:ssä säädetään. Siirtymäsäännös ei kuitenkaan koskisi porotalous-, luontaiselinkeino- tai kolttalakia, joissa on omat muutoksenhakusäännöksensä.
Pykälissä esitetyt muutokset vastaavat niitä muutoksia, jotka on edellä esitetty maaseutuelinkeinolain 42 sekä 51 a―51 c §:n osalta ja koskevat näiden lakien muutoksenhaun järjestämistä.
Esitys edellyttää maaseutuelinkeinoasetuksen ((248/91) 51 §:n 3 momentin (806/93) muuttamista siten, että siinä on viittaus lain 29 §:n 4 momenttiin eikä 31 §:n 2 momenttiin.
Porotalousasetuksen ja luontaiselinkeinoasetuksen valituskieltoja koskevat säännökset tulisivat kumottaviksi.
Lisäksi maa- ja metsätalousministeriö antaisi päätöksen maaseutuelinkeinolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetuista luottolaitoksista.
Lakien olisi tultava voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen kun ne on hyväksytty ja vahvistettu.
Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraavat lakiehdotukset:
1.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan 28 päivänä joulukuuta 1990 annetun maaseutuelinkeinolain (1295/90) 4 §:n 1 momentin 7 ja 8 kohta, 31 §:n 2 momentti ja 42 §:n 2 momentti, sellaisena kuin näistä on 4 §:n 1 momentin 7 ja 8 kohta ja 31 §:n 2 momentti muutettuna 10 päivänä syyskuuta 1993 annetussa laissa (805/93), sekä
lisätään 29 §:ään siitä 10 päivänä syyskuuta 1993 (805/93) kumotun 4 momentin tilalle uusi 4 momentti, 31 §:ään uusi 3 momentti, joilloin nykyinen 3 ja 4 momentti siirtyvät 4 ja 5 momentiksi, 49 §:ään uusi 4 momentti sekä uusi 51 a, 51 b, 51 c ja 59 d § seuraavasti:
4 §Määritelmät
Tässä laissa tarkoitetaan:
7) luottolaitoksella osuuspankkeja, säästöpankkeja ja liikepankkeja sekä niiden konserniin kuuluvia yhteisöjä ja Suomen Hypoteekkiyhdistystä sekä maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä tarkemmin määrättävää luottolaitostoiminnasta annetun lain (1607/93) mukaista luottolaitosta tai muuta osakeyhtiötä, jonka toiminta voidaan rinnastaa edellä mainittuihin luottolaitoksiin;
8) keskusrahalaitoksella maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä tarkemmin määrättävää luottolaitostoiminnasta annetun lain mukaista talletuspankkia tai muuta luottolaitosta tai niiden osaa taikka niiden konserniin kuuluvaa yhtiötä; sekä
29 §
Lainoitusta koskevia yleisiä säännöksiä
Maa- ja metsätalousministeriö voi antaa lakia ja asetusta tarkempia määräyksiä lykkäyksen myöntämisestä. Lainan lykkäystä koskeva hakemus on maa- ja metsätalousministeriön määräämissä tapauksissa ennen sen ratkaisemista tarkastettava maa- ja metsätalousministeriön määräämällä tavalla.
31 §Lainapäätös
Maa- ja metsätalousministeriö antaa tarkemmat määräykset siitä, miten laina hyväksytään myönnettäväksi maaseutuelinkeinopiirin tai kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen lausunnon perusteella.
Edellä 2 momentissa tarkoitettu lausunto, joka sisältää lainan myöntämisen edellytyksiä koskevan ratkaisun, saadaan toimittaa lainanhakijalle tiedoksi postitse. Tiedoksisaannin katsotaan tällöin tapahtuneen, jollei muuta näytetä, seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun päätös on lainanhakijan ilmoittamalla osoitteella varustettuna jätetty postin kuljetettavaksi.
42 §
Tiedoksianto ja muutoksenhaku käyttösuunnitelman vahvistamista koskevassa asiassa
Asianosainen saa hakea muutosta maaseutuelinkeinopiirin 41 §:n 3 momentin nojalla tekemään päätökseen valittamalla maaseutuelinkeinojen valituslautakuntaan, jos käyttösuunnitelmaa vastaan on ennen sen vahvistamista tehty muistutus tai maaseutuelinkeinopiiri on käyttösuunnitelman vahvistaessaan muuttanut julkistettua tai muutoin tiedoksi annettua käyttösuunnitelmaehdotusta. Maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.
49 §
Avustuksen takaisinperiminen
Takaisin perittävät 1 ja 2 momentissa tarkoitetut avustusmäärät saadaan lainvoimaisen päätöksen nojalla periä siinä järjestyksessä kuin verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa (367/61) säädetään.
51 a §Muutoksenhaku
Maaseutuelinkeinopiirin tämän lain nojalla tekemään päätökseen muista kuin 31 §:ssä ja 42 §:n 2 momentissa tarkoitetuista ratkaisuista saa hakea muutosta valittamalla maaseutuelinkeinojen valituslautakuntaan 30 päivän kuluessa siitä, kun valittaja on saanut tiedon päätöksestä.
Valituskirjelmä voidaan edellä 1 momentissa tarkoitetussa tapauksessa sekä valitettaessa tämän lain 42 §:n 2 momentin nojalla maaseutuelinkeinopiirin päätöksestä toimittaa myös sille viranomaiselle, jonka päätökseen muutosta haetaan. Sanotun viranomaisen on lähetettävä valituskirjelmä sekä asiassa kertyneet asiakirjat ja lausuntonsa valituksesta maaseutuelinkeinojen valituslautakunnalle.
Edellä tarkoitetun valituslautakunnan antamaan päätökseen asiassa, joka koskee tuen takaisinperimistä tai lakkauttamista, lainan tai myyntihintasaamisen irtisanomista taikka vapaaehtoisen velkajärjestelyn raukeamista, saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen siinä järjestyksessä kuin muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa (154/50) säädetään. Muutoin saa valituslautakunnan tässä pykälässä tarkoitetussa asiassa antamaan päätökseen hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen vain, jos kysymys on avustuksen tai vapaaehtoisen velkajärjestelyn hakua koskevasta asiasta ja jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Lupa voidaan myöntää, jos:
1) lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhteneväisyyden vuoksi on tärkeää saattaa asia korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi;
2) asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi on erityistä aihetta asiassa tapahtuneen ilmeisen virheen vuoksi; tai
3) valitusluvan myöntämiseen on muu painava syy.
Maa- ja metsätalousministeriön tämän lain nojalla antamaan päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen siinä järjestyksessä kuin muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa (154/50) säädetään.
51 b §Muutoksenhaku lainaratkaisuissa
Kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen lausuntoon, joka sisältää lainan myöntämisen edellytyksiä ja ehtoja koskevan ratkaisun, lainanhakija saa hakea muutosta valittamalla maaseutuelinkeinopiiriin 30 päivän kuluessa siitä, kun lainanhakija on saanut tiedon lainalausunnosta. Valituskirjelmä voidaan toimittaa myös lausunnon antaneelle kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle, jonka on lähetettävä valituskirjelmä sekä asiassa kertyneet asiakirjat ja lausuntonsa valituksesta maaseutuelinkeinopiirille.
Maaseutuelinkeinopiirin lausuntoon, joka sisältää lainan myöntämisen edellytyksiä ja ehtoja koskevan ratkaisun, lainanhakija saa hakea muutosta kirjallisella muutosvaatimuksella, joka on toimitettava lausunnon antaneelle maaseutuelinkeinopiirille 30 päivän kuluessa siitä, kun lainanhakija on saanut tiedon lainalausunnosta. Lausuntoon, johon muutosta saa hakea, on liitettävä muutoksenhakuosoitus.
Edellä 2 momentissa tarkoitetun muutosvaatimuksen johdosta maaseutuelinkeinopiirin on ratkaistava, voiko se alkuperäistä lausuntoaan oikaisemalla puoltaa lainaa tai puoltaa sitä ratkaisevilta osin hakijalle edullisemmin. Jos maaseutuelinkeinopiiri katsoo tämän perustelluksi, tulee sen antaa asiassa päätös. Muutoin maaseutuelinkeinopiirin tulee siirtää asia maaseutuelinkeinojen valituslautakunnalle valituksena käsiteltäväksi. Asiakirjojen oheen maaseutuelinkeinopiirin on liitettävä lausuntonsa valituksesta.
Maaseutuelinkeinopiirin edellä 1 momentin sekä 3 momentin nojalla antamaan päätökseen saa hakea muutosta valittamalla maaseutuelinkeinojen valituslautakuntaan siten kuin edellä 51 a §:n 1 ja 2 momentissa säädetään.
Maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan päätökseen tässä pykälässä tarkoitetussa asiassa ei saa hakea muutosta valittamalla.
51 c §Käsittelymaksun periminen
Tämän lain nojalla annetuista päätöksistä peritään maksu siten, kuin maksujen perimisestä erikseen säädetään ja määrätään. Maaseutuelinkeinopiirin luottojen maksuhelpotuksia sekä avustuksen myöntämisiä koskevat päätökset ovat kuitenkin maksuttomia. Kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen ja, sikäli kuin kysymys ei ole mainitun viranomaisen antamasta päätöksestä tehdystä valituksesta tai maaseutuelinkeinopiirin muutoksenhakuvaatimukseen antamasta päätöksestä, maaseutuelinkeinopiirin antama lainalausunto on maksuton. Mitä edellä on sanottu maksuhelpotuksista, koskee myös maaseutuelinkeinojen valituslautakuntaa.
59 d §Muutoksenhaku aikaisemman lainsäädännön nojalla tehdyistä ratkaisuista
Tämän lain voimaan tultua maaseutuelinkeinopiirin, maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan ja maa- ja metsätalousministeriön antamiin päätöksiin maatilalain (188/77), maankäyttölain (353/58), maankäyttölainoista annetun lain (354/58) ja muun aikaisemman asutuslainsäädännön sekä kolttien asuttamisesta annetun lain (273/55), kolttien maanjärjestelylain (593/69), porotilalain (590/69), eräiden maatalousluottojen vakauttamisesta annetun lain (79/79), eräiden maatilatalouden luottojen vakauttamisesta annettujen lakien (398/81 ja 511/85) ja maaseudun pienimuotoisen elinkeinotoiminnan edistämisestä annetun lain (1031/86) sekä maataloustuotevarastojen korkotukilainoista annetun lain (19/77) mukaisissa asioissa haetaan muutosta siten kuin 51 a §:ssä on säädetty sen estämättä, mitä muutoksenhausta on aikaisemmin säädetty.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 1994.
2.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan 9 päivänä helmikuuta 1990 annetun porotalouslain (161/90) 15 §:n 5 momentti, sellaisena kuin se on muutettuna 28 päivänä joulukuuta 1990 annetussa laissa (1298/90), sekä
lisätään lakiin uusi 35 a, 35 b ja 35 c § seuraavasti:
15 §Käyttösuunnitelman vahvistaminen
Asianosainen saa hakea muutosta maaseutuelinkeinopiirin 1 momentin nojalla tekemään päätökseen valittamalla maaseutuelinkeinojen valituslautakuntaan, jos käyttösuunnitelmaa vastaan on ennen sen vahvistamista tehty muistutus tai maaseutuelinkeinopiiri on käyttösuunnitelman vahvistaessaan muuttanut julkistettua tai muutoin tiedoksi annettua käyttösuunnitelmaehdotusta. Maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.
35 a §Muutoksenhaku
Maaseutuelinkeinopiirin tämän lain nojalla tekemään päätökseen muista kuin maaseutuelinkeinolain 31 §:n 2 momenttia soveltaen antamista ratkaisuista tai tämän lain 15 §:n 1 momentin nojalla antamista päätöksistä saa hakea muutosta valittamalla maaseutuelinkeinojen valituslautakuntaan 30 päivän kuluessa siitä, kun valittaja on saanut tiedon päätöksestä.
Valituskirjelmä voidaan edellä 1 momentissa tarkoitetussa tapauksessa sekä valitettaessa tämän lain 15 §:n 5 momentin nojalla maaseutuelinkeinopiirin päätöksestä toimittaa myös sille viranomaiselle, jonka päätökseen muutosta haetaan. Sanotun viranomaisen on lähetettävä valituskirjelmä sekä asiassa kertyneet asiakirjat ja lausuntonsa valituksesta maaseutuelinkeinojen valituslautakunnalle.
Edellä 1 momentissa tarkoitetun valituslautakunnan 31 ja 32 §:ssä mainitussa asiassa antamaan päätökseen sekä maa- ja metsätalousministeriön tämän lain nojalla antamaan päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen siinä järjestyksessä kuin muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa (154/50) säädetään. Vastaavasti saa valituslautakunnan päätökseen hakea muutosta valittamalla asiassa, joka koskee avustuksen takaisinperimistä tai lakkauttamista, lainan tai myyntihintasaamisen irtisanomista taikka vapaaehtoisen velkajärjestelyn raukeamista. Muutoin saa valituslautakunnan tässä pykälässä tarkoitetussa asiassa antamaan päätökseen hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen vain, jos kysymys on avustuksen tai vapaaehtoisen velkajärjestelyn hakua koskevasta asiasta ja jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Lupa voidaan myöntää, jos:
1) lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhteneväisyyden vuoksi on tärkeää saattaa asia korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi;
2) asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi on erityistä aihetta asiassa tapahtuneen ilmeisen virheen vuoksi; tai
3) valitusluvan myöntämiseen on muu painava syy.
35 b §Muutoksenhaku lainaratkaisuissa
Kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen lausuntoon, joka sisältää lainan myöntämisen edellytyksiä ja ehtoja koskevan ratkaisun, lainanhakija saa hakea muutosta valittamalla maaseutuelinkeinopiiriin 30 päivän kuluessa siitä, kun lainanhakija on saanut tiedon lainalausunnosta. Valituskirjelmä voidaan toimittaa myös lausunnon antaneelle kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle, jonka on lähetettävä valituskirjelmä sekä asiassa kertyneet asiakirjat ja lausuntonsa valituksesta maaseutuelinkeinopiirille.
Maaseutuelinkeinopiirin lausuntoon, joka sisältää lainan myöntämisen edellytyksiä ja ehtoja koskevan ratkaisun, lainanhakija saa hakea muutosta kirjallisella muutosvaatimuksella, joka on toimitettava lausunnon antaneelle maaseutuelinkeinopiirille 30 päivän kuluessa siitä, kun lainanhakija on saanut tiedon lainalausunnosta. Lausuntoon, johon muutosta saa hakea, on liitettävä muutoksenhakuosoitus.
Edellä 2 momentissa tarkoitetun muutosvaatimuksen johdosta maaseutuelinkeinopiirin on ratkaistava, voiko se alkuperäistä lausuntoaan oikaisemalla puoltaa lainaa tai puoltaa sitä ratkaisevilta osin hakijalle edullisemmin. Jos maaseutuelinkeinopiiri katsoo tämän perustelluksi, tulee sen antaa asiassa päätös. Muutoin maaseutuelinkeinopiirin tulee siirtää asia maaseutuelinkeinojen valituslautakunnalle valituksena käsiteltäväksi. Asiakirjojen oheen maaseutuelinkeinopiirin on liitettävä lausuntonsa valituksesta.
Maaseutuelinkeinopiirin edellä 1 momentin sekä 3 momentin nojalla antamaan päätökseen saa hakea muutosta valittamalla maaseutuelinkeinojen valituslautakuntaan siten kuin edellä 35 a §:n 1 ja 2 momentissa säädetään.
Maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan päätökseen tässä pykälässä tarkoitetussa asiassa ei saa hakea muutosta valittamalla.
35 c §Käsittelymaksun periminen
Tämän lain nojalla annetuista päätöksistä peritään maksu siten, kuin maksujen perimisestä erikseen säädetään ja määrätään. Maaseutuelinkeinopiirin luottojen maksuhelpotuksia sekä avustuksen myöntämisiä koskevat päätökset ovat kuitenkin maksuttomia. Kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen ja, sikäli kuin kysymys ei ole mainitun viranomaisen antamasta päätöksestä tehdystä valituksesta tai maaseutuelinkeinopiirin muutoksenhakuvaatimukseen antamasta päätöksestä, maaseutuelinkeinopiirin antama lainalausunto on maksuton. Mitä edellä on sanottu maksuhelpotuksista, koskee myös maaseutuelinkeinojen valituslautakuntaa.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 1994.
3.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan 24 päivänä elokuuta 1984 annetun luontaiselinkeinolain (610/84) 22 §:n 5 momentti, sellaisena kuin se on muutettuna 28 päivänä joulukuuta 1990 annetussa laissa (1296/90), sekä
lisätään lakiin uusi 42 a, 42 b ja 42 c § seuraavasti:
22 §Käyttösuunnitelman vahvistaminen
Asianosainen saa hakea muutosta maaseutuelinkeinopiirin 1 momentin nojalla tekemään päätökseen valittamalla maaseutuelinkeinojen valituslautakuntaan, jos käyttösuunnitelmaa vastaan on ennen sen vahvistamista tehty muistutus tai maaseutuelinkeinopiiri on käyttösuunnitelman vahvistaessaan muuttanut julkistettua tai muutoin tiedoksi annettua käyttösuunnitelmaehdotusta. Maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.
42 a §Muutoksenhaku
Maaseutuelinkeinopiirin tämän lain nojalla tekemään päätökseen muista kuin maaseutuelinkeinolain 31 §:n 2 momenttia soveltaen antamiin ratkaisuihin tai tämän lain 22 §:n 1 momentin nojalla antamiin päätöksiin saa hakea muutosta valittamalla maaseutuelinkeinojen valituslautakuntaan 30 päivän kuluessa siitä, kun valittaja on saanut tiedon päätöksestä.
Valituskirjelmä voidaan edellä 1 momentissa tarkoitetussa tapauksessa sekä valitettaessa tämän lain 22 §:n 5 momentin nojalla maaseutuelinkeinopiirin päätöksestä toimittaa myös sille viranomaiselle, jonka päätökseen muutosta haetaan. Sanotun viranomaisen on lähetettävä valituskirjelmä sekä asiassa kertyneet asiakirjat ja lausuntonsa valituksesta maaseutuelinkeinojen valituslautakunnalle.
Edellä 1 momentissa tarkoitetun valituslautakunnan 38 ja 39 §:ssä mainitussa asiassa antamaan päätökseen sekä maa- ja metsätalousministeriön tämän lain nojalla antamaan päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen siinä järjestyksessä kuin muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa (154/50) säädetään. Vastaavasti saa valituslautakunnan päätökseen hakea muutosta valittamalla asiassa, joka koskee avustuksen takaisinperimistä tai lakkauttamista, lainan tai myyntihintasaamisen irtisanomista taikka vapaaehtoisen velkajärjestelyn raukeamista. Muutoin saa valituslautakunnan tässä pykälässä tarkoitetussa asiassa antamaan päätökseen hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen vain, jos kysymys on avustuksen tai vapaaehtoisen velkajärjestelyn hakua koskevasta asiasta ja jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Lupa voidaan myöntää, jos:
1) lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhteneväisyyden vuoksi on tärkeää saattaa asia korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi;
2) asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi on erityistä aihetta asiassa tapahtuneen ilmeisen virheen vuoksi; tai
3) valitusluvan myöntämiseen on muu painava syy.
42 b §Muutoksenhaku lainaratkaisuissa
Kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen lausuntoon, joka sisältää lainan myöntämisen edellytyksiä ja ehtoja koskevan ratkaisun, lainanhakija saa hakea muutosta valittamalla maaseutuelinkeinopiiriin 30 päivän kuluessa siitä, kun lainanhakija on saanut tiedon lainalausunnosta. Valituskirjelmä voidaan toimittaa myös lausunnon antaneelle kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle, jonka on lähetettävä valituskirjelmä sekä asiassa kertyneet asiakirjat ja lausuntonsa valituksesta maaseutuelinkeinopiirille.
Maaseutuelinkeinopiirin lausuntoon, joka sisältää lainan myöntämisen edellytyksiä ja ehtoja koskevan ratkaisun, lainanhakija saa hakea muutosta kirjallisella muutosvaatimuksella, joka on toimitettava lausunnon antaneelle maaseutuelinkeinopiirille 30 päivän kuluessa siitä, kun lainanhakija on saanut tiedon lainalausunnosta. Lausuntoon, johon muutosta saa hakea, on liitettävä muutoksenhakuosoitus.
Edellä 2 momentissa tarkoitetun muutosvaatimuksen johdosta maaseutuelinkeinopiirin on ratkaistava, voiko se alkuperäistä lausuntoaan oikaisemalla puoltaa lainaa tai puoltaa sitä ratkaisevilta osin hakijalle edullisemmin. Jos maaseutuelinkeinopiiri katsoo tämän perustelluksi, tulee sen antaa asiassa päätös. Muutoin maaseutuelinkeinopiirin tulee siirtää asia maaseutuelinkeinojen valituslautakunnalle valituksena käsiteltäväksi. Asiakirjojen oheen maaseutuelinkeinopiirin on liitettävä lausuntonsa valituksesta.
Maaseutuelinkeinopiirin edellä 1 momentin sekä 3 momentin nojalla antamaan päätökseen saa hakea muutosta valittamalla maaseutuelinkeinojen valituslautakuntaan siten kuin edellä 35 a §:n 1 ja 2 momentissa säädetään.
Maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan päätökseen tässä pykälässä tarkoitetussa asiassa ei saa hakea muutosta valittamalla.
42 c §Käsittelymaksun periminen
Tämän lain nojalla annetuista päätöksistä peritään maksu siten, kuin maksujen perimisestä erikseen säädetään ja määrätään. Maaseutuelinkeinopiirin luottojen maksuhelpotuksia sekä avustuksen myöntämisiä koskevat päätökset ovat kuitenkin maksuttomia. Kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen ja, sikäli kuin kysymys ei ole mainitun viranomaisen antamasta päätöksestä tehdystä valituksesta tai maaseutuelinkeinopiirin muutoksenhakuvaatimukseen antamasta päätöksestä, maaseutuelinkeinopiirin antama lainalausunto on maksuton. Mitä edellä on sanottu maksuhelpotuksista, koskee myös maaseutuelinkeinojen valituslautakuntaa.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 1994.
Helsingissä 28 päivänä marraskuuta 1994
Tasavallan Presidentti
MARTTI AHTISAARI
Maa- ja metsätalousministeri
Mikko Pesälä