Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

HE 292/1994
Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi korkolain sekä eräiden muiden lakien viivästysseuraamuksia koskevien säännösten muuttamisesta

TaVM 5/1995

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan korkolakia muutettavaksi siten, että kiinteästä 16 prosentin viivästyskorosta luovuttaisiin ja viivästyskorko määräytyisi markkinakoron kehityksen mukaan. Samalla sidottaisiin markkinakoron kehitykseen sellaisen luoton korko, jossa on sovittu koron maksamisesta korkokantaa kuitenkaan sopimatta.

Jos luotolle on sovittu maksettavaksi korkoa tietyn korkokannan mukaan, olisi viivästyskorko yleensä neljä prosenttiyksikköä sovittua korkokantaa korkeampi. Niissä luotoissa, joissa ei ole sovittu maksettavaksi korkoa luottoajalta, sovellettaisiin viivästyskoron viitekorkona Suomen Pankin laskemaa kolmen kuukauden markkinakoron vuosikeskiarvoa. Viivästyskorko olisi seitsemän prosenttiyksikköä tätä suurempi.

Suomen Pankki määrittäisi ja vahvistaisi viivästyskoron viitekoron kullekin kalenterivuodelle edellisen vuoden marraskuussa päättyvän vuoden pituisen jakson päivittäisten korkojen keskiarvona.

Ehdotetut korkolain viivästyskorkosäännökset olisivat pakottavia kuluttajan hyväksi myös pankin ja kuluttajan välisessä velkasuhteessa.

Lukuisissa muissa laeissa olevia erillisiä viivästyskorkoa, viivästysseuraamuksia ja palautukselle maksettavaa sanktioluonteista korkoa koskevia säännöksiä ehdotetaan samalla muutettaviksi siten, että kulloinkin sovellettava korkokanta määräytyisi korkolain mukaisesti.

Ehdotetut lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan noin kahden kuukauden kuluttua siitä kun ne on hyväksytty ja vahvistettu.


YLEISPERUSTELUT

1. Nykytila

1.1. Yleistä

Rahavelalle maksettavasta korosta säädetään korkolaissa (633/82). Laki tuli voimaan vuoden 1983 alussa. Siinä on säännöksiä velalle ennen eräpäivää maksettavasta korosta sekä erääntyneen suorituksen viivästymisen johdosta maksettavasta viivästyskorosta.

Korkolaki on luonteeltaan yleislaki, jota sovelletaan, jollei toisin säädetä taikka muuta johdu velallisen sitoumuksesta tai kauppatavasta. Korkolakia ei kuitenkaan sovelleta 1) julkisoikeudellisesta perusteesta johtuvaan velkasuhteeseen, 2) liikennevakuutukseen, lakisääteiseen tapaturmavakuutukseen tai lakisääteiseen eläkevakuutukseen eikä työntekijän ryhmähenkivakuutukseen tai sitä vastaavaan kunnallisen eläkelaitoksen myöntämään etuuteen, 3) määräajoin maksettavaan elatusapuun, joka on vahvistettu suoritettavaksi avioliittolain (234/29) tai lapsen elatuksesta annetun lain (704/75) nojalla, eikä 4) velvoitteeseen palauttaa saatu vastike tai etuus, kun sopimus puretaan tai etuus osoittautuu perusteettomaksi, siltä osin kuin kysymys on koron maksamisesta velan eräpäivää edeltäneeltä ajalta. Tämän vuoksi korkolain soveltamisalan piiristä pois suljettuja aloja koskevassa lainsäädännössä on lukuisia itsenäisiä korkosäännöksiä, joista merkittävä osa koskee viivästyskorkoa, muuta siihen rinnastettavaa viivästysseuraamusta ja palautettavalle summalle maksettavaa sanktioluonteista korkoa.

Korkolain säännökset ovat pääosin tahdonvaltaisia eli niistä voidaan poiketa sopimuksin. Lain 2 §:n 2 momentin mukaan viivästyskoron määrää koskevat säännökset ovat kuitenkin pakottavia silloin, kun velkojana on elinkeinonharjoittaja ja velka perustuu siihen, että kuluttaja on hankkinut tältä kulutushyödykkeen. Nämä säännökset ovat velallisen hyväksi pakottavia myös, kun velallisen sitoumus liittyy sopimukseen, jonka perusteella tämä ostamalla tai vuokraamalla hankkii asunnon itseään tai perheenjäseniään varten. Pykälän 3 momentin mukaan viivästyskoron määrää koskevien säännösten pakottavuus ei kuitenkaan koske pankin velalliselle myöntämää luottoa.

1.2. Velka, jonka korkokantaa ei ole sovittu

Velalle maksettavasta korosta säädetään korkolain 3 §:ssä. Pykälän 1 momentin mukaan velallisella ei ole velvollisuutta maksaa korkoa velan eräpäivää edeltäneeltä ajalta. Vaikka lähtökohtana onkin olettamus velan korottomuudesta, on käytännössä tavallista ja pankkilainojen osalta lähes poikkeuksetonta, että rahavelalle sovitaan maksettavaksi korkoa.

Lain 3 §:n 2 momentissa on säännös sen varalta, että velasta on sovittu maksettavaksi korkoa määräämättä kuitenkaan korkokantaa. Tällöin velallisen on maksettava vuotuista korkoa Suomen Pankin kulloinkin voimassa olevaa peruskorkoa vastaavan korkokannan mukaisesti. Lain 12 §:n mukaan Suomen Pankin on kahden viikon kuluessa peruskoron muuttamista koskevan päätöksen tekemisestä julkaistava ilmoitus uudesta peruskorosta Suomen säädöskokoelmassa. Uuden peruskoron mukaista korkokantaa on sovellettava ilmoituksen julkaisemista seuraavan kalenterikuukauden alusta lukien.

1.3. Viivästyskorko

Pääosa korkolain säännöksistä koskee viivästyskorkoa. Viivästyskoron määrästä säädetään lain 4 §:ssä. Lain 5―9 §:ssä on säännöksiä viivästyskoron maksuvelvollisuuden alkamisajankohdasta eri tilanteissa. Lain 10 § sisältää säännökset velkojan viivästyksen ja velallista kohdanneen ylivoimaisen esteen vaikutuksesta koronmaksuvelvollisuuteen. Lain 11 § mahdollistaa viivästyskoron sovittelun kuluttajan tai asunnonhankkijan asemassa olevan velallisen hyväksi niin sanotun sosiaalisen suoritusesteen perusteella tai jos velallisella on katsottava olleen perusteltua aihetta kieltäytyä maksamasta velkaansa.

Lain 4 §:n 1 momentin mukaan velallisen on maksettava viivästyneelle määrälle vuotuista viivästyskorkoa 16 prosenttia. Korkolain tahdonvaltaisuudesta johtuu, että korkokannasta voidaan sopia toisin muissa kuin lain 2 §:n 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa. Pykälän 2 momentissa on säännös siltä varalta, että luottoajalta olisi sovittu maksettavaksi korkeampaa kuin 16 prosentin korkoa. Tällöin myös viivästyskorkoa on maksettava saman perusteen mukaan kuin ennen eräpäivää.

Samaa 16 prosentin viivästyskorkokantaa sovelletaan useissa laeissa ja asetuksissa olevien erityissäännösten nojalla myös lukuisiin julkisoikeudellisesta perusteesta johtuviin saataviin ja korkolain soveltamisalan ulkopuolelle jääviin vakuutuksiin. Myös palautettavaksi määrätylle etuudelle maksettava sanktioluonteinen korko on kyseisissä säännöksissä yleensä 16 prosenttia.

1.4. Muiden pohjoismaiden lainsäädäntö

Ruotsi

Ruotsissa viivästyskoron määrästä varallisuusoikeuden alalla säädetään korkolaissa (räntelag, 1975:635). Korkolaki ei koske julkisoikeudellisesta perusteesta johtuvia velkasuhteita, mutta julkisten saatavien viivästyskorosta annetun asetuksen (1975:1318) nojalla kyseisiin saataviin on käytännössä sovellettava korkolakia, jollei valtion tilintarkastusvirasto (riksrevisionsverket) toisin määrää.

Viivästyskorko on valtionpankin (riksbanken) vahvistama kunakin hetkenä voimassa oleva diskonttokorko lisättynä kahdeksalla prosenttiyksiköllä. Jos velalle oli ennen eräpäivää maksettava korkeampaa korkoa, on myös viivästyskorkoa maksettava tämän korkeamman korkokannan mukaan. Lain mukainen viivästyskorko on nykyisin (13.10.1994) 15 prosenttia.

Alla olevasta kuviosta käy ilmi diskonttokoron ja lain mukaisen viivästyskoron kehitys vuoden 1988 alusta vuoden 1994 syyskuuta loppuun.

(KUVIO 1)

Korkolain säännökset ovat tahdonvaltaisia. Velallisen oikeutta vaatia viivästyskoron sovittelua sairauden työttömyyden tai muun vastaavanlaisen seikan perusteella ei kuitenkaan voida sopimuksin rajoittaa.

Norja

Norjan vuonna 1978 voimaan tulleen lain (lov om renter ved forsinket betaling m.m., nr. 100/1976) mukaan viivästyskoron korkokannasta päättää kuningas ottaen huomioon vallitsevan yleisen korkotason. Kuluttajasuhteita varten viivästyskorko voidaan vahvistaa yleistä viivästyskorkoa alemmaksi. Vuoden 1994 alusta alkaen yleinen vuotuinen viivästyskorko on 12 prosenttia, ja sitä sovelletaan myös kuluttajasuhteisiin. Tätä ennen yleinen viivästyskorko oli 18 prosenttia ja kuluttajasuhteissa 15 prosenttia.

Lakia sovelletaan varallisuusoikeuden alueella. Lain säännökset ovat tahdonvaltaisia, mutta esimerkiksi viivästyskoron määrää koskevista säännöksistä ei voida poiketa kuluttajan vahingoksi.

Tanska

Tanskan lain (lov om renter ved forsinket betaling mv, 1986―09―01 nr 583) mukaan vuotuinen viivästyskorko on kulloinkin voimassa oleva virallinen diskonttokorko lisättynä viidellä prosenttiyksiköllä. Lain mukainen viivästyskorko on nykyisin (13.10.1994) 10 prosenttia.

Alla olevasta kuviosta käy ilmi diskonttokoron ja lain mukaisen viivästyskoron kehitys vuoden 1988 alusta vuoden 1994 syyskuun loppuun.

(KUVIO 2)

Oikeusministeriö voi joka toinen vuosi muuttaa viivästyskorkoa neuvoteltuaan asiasta Tanskan valtionpankin (Danmarks Nationalbank) ja talousministeriön kanssa. Muutos voi kohdistua siihen, kuinka monella prosenttiyksiköllä viivästyskorko voi ylittää diskonttokoron. Nykyinen viiden prosenttiyksikön lisä on ollut voimassa vuodesta 1990 alkaen. Sitä ennen lisä oli kuusi prosenttiyksikköä.

Lakia sovelletaan varallisuusoikeuden alueella. Lain säännökset ovat tahdonvaltaisia, mutta esimerkiksi viivästyskoron määrää koskevista säännöksistä ei voida poiketa kuluttajan vahingoksi.

2. Nykytilan arviointi ja keskeiset ehdotukset

2.1. Viivästyskoron määrää koskevien säännösten tahdonvaltaisuus pankkien myöntämissä luotoissa

Korkolakia säädettäessä päädyttiin ratkaisuun, jonka mukaan viivästyskoron määrää koskevat korkolain säännökset olisivat kuluttajan ja asunnonhankkijan hyväksi pakottavia eli viivästyskorkoa ei voitaisi näiden vahingoksi sopia 16:ta prosenttiyksikköä suuremmaksi. Pankkien myöntämät luotot rajattiin kuitenkin pakottavuuden ulkopuolelle. Hallituksen esityksessä (HE 109/1981 vp) tätä perusteltiin sillä, että pakottavuus pyrittiin pääosin rajaamaan kuluttajansuojalain soveltamisalan mukaisesti. Esityksen perusteluissa todettiin pankkien luotonannon jo muutoinkin olevan julkisen valvonnan alaista, eikä pakottavuutta näin ollen ulotettu koskemaan tätä pankkien toimintaa.

Vaikka pankkien toiminta onkin edelleen julkisen valvonnan alaista, viivästyskoron määrää koskevat luottosopimusehdot eivät ole erityisen julkisen valvonnan alaisia sillä tavoin, että kuluttajansuojanäkökohdat tulisivat viivästyskorkoehtoja laadittaessa ja sovellettaessa riittävästi otetuiksi huomioon. Käytännössä luottosopimusten ehdot ovat useissa tapauksissa johtaneet korkolain mukaista viivästyskorkoa korkeampaan, yli 16 prosenttiyksikön viivästyskorkoon. Pankkien luotonanto kuuluu nykyisin kuluttajansuojalain soveltamisalan piiriin, joten tältäkään osin ei enää ole perustetta asettaa pankkien kuluttajille myöntämiä luottoja viivästyskoron osalta muista kulutusluotoista poikkeavaan asemaan.

Edellä olevan vuoksi 2 §:n 3 momentti ehdotetaan kumottavaksi. Pykälän 2 momentissa oleva pakottavuussäännös koskisi siten myös pankin velalliselle myöntämää luottoa.

2.2. Viivästyskoron suhde yleiseen korkotasoon

Viivästyskorolla voidaan katsoa olevan kolme keskeistä tehtävää. Ensinnäkin viivästyskorko on velkojalle maksettava kaavamainen vahingonkorvaus siitä, että tämä ei saa sovittuna ajankohtana käyttöönsä velallisen maksettavaksi kuuluvaa rahasuoritusta. Toiseksi kysymyksessä on velallisen maksama vastike siitä, että kyseinen summa säilyy edeleen velallisen käytössä. Kolmanneksi viivästyskoron voidaan katsoa olevan rangaistusluonteinen seuraamus siitä, ettei velallinen ole sovittuna ajankohtana täyttänyt maksuvelvollisuuttaan. Viivästyskorkoseuraamuksen uhkan tavoitteena on ohjata velallinen oikea-aikaiseen suoritukseen.

Kiinteä viivästyskorko täyttää hyvin edellä mainitut tehtävät oloissa, joissa yleinen korkotaso on suhteellisen vakaa niin, että viivästyskorko on korkotasoa korkeampi mutta kuitenkin kohtuullisessa suhteessa siihen. Rahamarkkinoiden sääntelyn purkaminen 1980-luvun lopulla merkitsi kuitenkin siirtymistä järjestelmään, jossa korot määräytyvät markkinoilla. Korot vaihtelevat sekä kotimaisen että kansainvälisen talouskehityksen myötä. Etenkin viime vuosina yleinen korkotaso on vaihdellut voimakkaasti ja osin äkkinäisesti. Oheinen kuvio kuvaa kolmen kuukauden markkinakoron (helibor) kuukausikeskiarvon kehitystä vuoden 1987 alusta vuoden 1994 syyskuun loppuun.

(KUVIO 3)

Kuviosta käy ilmi markkinakorkojen tason vaihtelu. Varsinkin korkean korkotason aikana vuoden 1990 alkukuukausina, vuosien 1990 ja 1991 vaihteessa sekä vuonna 1992 yleisen korkotason ja korkolain mukaisen viivästyskoron välinen ero oli hyvin vähäinen ja ajoittain viivästyskorko oli jopa yleistä korkotasoa alempi. Näissä oloissa viivästyskorko kadotti kokonaan ennakkoestävän vaikutuksensa, ja maksusuoritusten viivyttäminen muodostui velallisen kannalta varteenotettavaksi vaihtoehdoksi järjestää lyhytaikaista rahoitusta. Toisaalta taas vuoden 1992 loppupuolella alkanut ja koko vuoden 1993 kestänyt korkotason lasku johti siihen, että kiinteä 16 prosentin viivästyskorko muodostui velallisen kannalta kohtuuttoman ankaraksi seuraamukseksi.

Erityisen ongelmallinen korkea viivästyskorko on tilanteessa, jossa saatava on riidanalainen: maksuvelvollisuuden oikeudellisen selvittelyn aikana pääomalle kertyvä viivästyskorko saattaa muodostua alkuperäisen velan määrään nähden huomattavan suureksi. Myös velallisen omatta syyttään kohtaamat maksuvaikeudet, joita erityisesti työttömyys on lisännyt, voivat johtaa olosuhteet huomioon ottaen kohtuuttomaan tulokseen. Tällaisia tilanteita koskeva korkolain 11 §:n säännös viivästyskoron sovittelusta ei riittävästi turvaa velallisen asemaa koska velallinen voi käytännössä toteuttaa sovitteluvaatimuksensa vain oikeusteitse.

Koska on ilmeistä, että yleinen korkotaso määräytyy myös tulevaisuudessa markkinoilla, on edellä mainittujen ongelmien ratkaisemiseksi perusteltua luopua kiinteästä viivästyskorosta ja siirtyä yleisen korkotason kehitystä seuraavaan viivästyskorkoon. Näin varmistetaan se, että viivästyskoron korkokanta säilyy yleiseen korkotasoon verrattuna kohtuullisena. Samalla viivästyskoron ja yleisen korkotason välinen ero säilyy suhteellisen kiinteänä, joten tilanne, jossa yleinen korkotaso olisi lähes sama tai korkeampi kuin viivästyskorko, on epätodennäköisempi kuin nykyisin. Näin viivästyskorkoseuraamuksen ennakkoestävä vaikutus säilyisi jatkuvasti suurin piirtein yhtä tehokkaana.

2.3. Viivästyskorko eri tyyppisissä veloissa

Esityksen valmistelun yhteydessä on tutkittu eri vaihtoehtoja, joilla viivästyskorko voitaisiin sitoa yleisen korkotason kehitykseen. Tässä suhteessa vaikuttaa tarkoituksenmukaiselta erotella velat sellaisiin, joissa luottoajalta on sovittu maksettavaksi korkoa ja toisaalta sellaisiin, jotka ovat myönnetyn luottoajan osalta korottomia.

Velat, joissa on sovittu luottoajan korosta

Pankkien ja rahoitusyhtiöiden myöntämät velat kuuluvat tyypillisesti tähän ryhmään. Niissä on yleensä sovittu luottoajan korosta tai korkokannan määräytymisestä jonkin viitekoron mukaan. Tällöin on perusteltua, että myös viivästyskorko seuraisi tämän sopimuskoron liikkeitä.

Velat, joissa ei ole sovittu luottoajan korosta

Rahaveloissa, jotka ovat myönnetyn luottoajan osalta korottomia, tarvitaan viivästyskoron määrittämiseen jokin viitekorko. Viivästyskoron viitekorkona voi käytännössä tulla kysymykseen joko Suomen Pankin peruskorko tai jokin markkinoilla määräytyvä niin sanottu lyhytaikainen korko.

Suomen Pankin peruskorko on luonteeltaan hallinnollinen korko, jonka muuttaminen edellyttää viranomaisen päätöstä. Sen merkitys yleisenä luottojen viitekorkona vähenee kuitenkin koko ajan.

(KUVIO 4)

Edellä olevasta kuviosta käy ilmi pankkien markkaluottokannan korkotyyppisidonnaisuuden kehitys vuodesta 1988 vuoden 1994 syyskuuhun. Peruskorkosidonnaisten luottojen osuus pankkien luottokannasta on jatkuvasti pienentynyt. Uusia peruskorkosidonnaisia luottoja ei juurikaan myönnetä, joten peruskoron merkitys luottojen viitekorkona vähenee jatkuvasti. Vaikka peruskorko on vuosina 1992 ja 1993 jossain määrin seurannut yleistä korkokehitystä, se ei kuvasta aidosti markkinakorkojen kehitystä, koska peruskoron muuttamiseen liittyy taloudellista tarkoituksenmukaisuusharkintaa. Näistä syistä viivästyskoron sitominen peruskorkoon ei ole perusteltua.

Tällä hetkellä keskeiset markkinakorot ovat 1―12 kuukauden niin sanotut helibor-korot sekä eri pankkien primekorot. Helibor-korot (Helsinki Interbank Offered Rate) lasketaan Suomen Pankissa viiden suurimman pankin (KOP, OKO, PSP, SKOP ja SYP) päivittäin kello 13 omille sijoitustodistuksilleen antamien ostonoteerauksien keskiarvona. Primekorot ovat pankkien omia viitekorkoja, jotka seuraavat markkinakorkoja pankkien päätösten mukaisesti.

Edellä olevasta kuviosta voidaan todeta, että helibor- ja primekorkosidonnaisten luottojen osuus pankkien luottokannasta on jatkuvasti kasvanut ja on nykyisin 43,5 %. Kehityksen perusteella voidaan arvioida näiden luottojen osuuden kasvavan myös tulevaisuudessa, joten helibor- ja primekorkojen merkitys luottokorkoina tulee kasvamaan. Näistä helibor-sidonnaisten luottojen osuus on selvästi suurempi. Lisäksi helibor-korot ovat markkinakorkoina sikäli riippumattomia, etteivät ne, toisin kuin pankkien omat primekorot, perustu yksittäisten pankkien omiin päätöksiin. Helibor- ja primekorkojen kehitys on ollut jatkuvasti melko yhdenmukaista, joten näiden korkojen keskiarvon tai vastaavanlaisen yhdistelmän käyttämisellä viivästyskoron viitekorkona ei saavutettaisi erityisiä etuja. Edellä olevan perusteella esityksessä on päädytty käyttämään viivästyskoron viitekorkona helibor-korkoja.

Viitekoroksi on valittu lyhytaikaisen rahoituksen viitekorkona yleisesti käytetty kolmen kuukauden helibor-korko, koska suorituksen viivästyessä velkoja joutuu ainakin periaatteessa kattamaan viivästyneen summan lyhytaikaisella markkinahintaisella rahoituksella. Lakitekstissä ei kuitenkaan suoraan sidota viivästyskoron määräytymistä kolmen kuukauden helibor-korkoon vaan sen sijasta käytetään ilmaisua kolmen kuukauden markkinakorko. Vaikka nykyisin kolmen kuukauden markkinakorko on käytännössä sama kuin kolmen kuukauden helibor-korko, rahamarkkinoiden rakenne voi tulevaisuudessa muuttua ja koron nimi vaihtua. Keskeistä on, että viitekoron laskeminen aina kuitenkin perustuu kolmen kuukauden pituisen rahoituksen yleiseen markkinakorkoon.

Helibor- ja muille markkinakoroille on ollut ominaista jatkuva vaihtelu markkinatilanteen mukaan. Viivästyskoron sitominen kiinteästi markkinakorkoihin johtaisi siihen, että myös viivästyskoron korkokanta vaihtelisi jatkuvasti. Tällainen ratkaisu ei kuitenkaan ole tarkoituksenmukainen, koska se vaikeuttaisi kohtuuttomasti kulloinkin voimassa olevan viivästyskorkokannan selvittämistä ja viivästyskoron laskemista. Sen vuoksi on perusteltua valita järjestelmä, jossa viivästyskorkoa tarkistetaan toteutuneen korkokehityksen perusteella suhteellisen harvoin, esimerkiksi kerran vuodessa. Tällainen ratkaisu merkitsee sitä, ettei viivästyskorko aidosti kuvasta kunkinhetkistä korkotasoa vaan edellisen vuoden korkotasoa. Kyseessä on kuitenkin kompromissi viivästyskorkojärjestelmän käytännöllisyyden ja markkinaehtoisuuden välillä.

Edellä olevan perusteella ehdotetaan, että Suomen Pankki määrittäisi ja vahvistaisi viivästyskoron perusteen seuraavaa vuotta varten edellisen vuoden joulukuussa. Perusteena olisi kolmen kuukauden markkinakoron vuosikeskiarvo määrittämistä edeltävältä 12 kuukaudelta (marraskuusta marraskuuhun). Esityksessä tästä korkokannasta käytetään nimitystä Suomen Pankin vahvistama viitekorko. Vahvistaminen olisi luonteeltaan tekninen toimenpide, eikä Suomen Pankki käyttäisi asiassa harkintavaltaa. Viitekorko olisi voimassa koko seuraavan kalenterivuoden. Ehdotuksen mukaan Suomen Pankin olisi vahvistettava viitekorko prosenttiyksikön tarkkuudella.

2.4. Viivästyskoron määrä

Valtaosassa myönnettävistä rahaluotoista osapuolet sopivat, että luottoajalta maksetaan korkoa. Viivästyskoron suuruutta arvioitaessa on otettava huomioon, että luottoajan korko pankkiluotoissa on nykyisin useimmissa tapauksissa tavalla tai toisella sidottu markkinakorkojen kehitykseen. Kun näissä luotoissa luottoajan korko ainakin periaatteessa kuvastaa sitä hintatasoa, jolla luoton myöntänyt pankki on itse hankkinut kyseisen rahasumman, riittää viivästyskorolle asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen, että viivästyskoron korkokanta sidotaan kyseisestä luotosta luottoajalta maksettuun korkokantaan. Ottaen huomioon edellä esitetyt viivästyskoron tavoitteet ja toisaalta kohtuuttoman suuren viivästyskoron aiheuttamat ongelmat ehdotetaan, että velasta, jolle on sovittu maksettavaksi korkoa luottoajalta, viivästyskorko olisi eräin jäljempänä mainituin poikkeuksin luottoajan korko lisättynä neljällä prosenttiyksiköllä. Neljää prosenttiyksikköä on pidetty riittävänä, koska luottoajan korko itsessään on yhä useammin markkinaperusteinen ja sisältää pankin perimän marginaalin.

Niissä rahaveloissa, jotka ovat myönnetyn luottoajan osalta korottomia, viivästyskorko olisi Suomen Pankin määrittämä kolmen kuukauden markkinakoron vuosikeskiarvo lisättynä seitsemällä prosenttiyksiköllä. Korottomia rahavelkoja ovat esimerkiksi elinkeinonharjoittajien väliset tavaraluotot ja kuluttajalle kulutushyödykkeen kaupassa annettu koroton maksuaika. Esityksessä on päädytty seitsemän prosenttiyksikön suuruiseen lisään, koska suorituksen viivästyessä velkoja joutuu ainakin periaatteessa kattamaan viivästyneen summan lyhytaikaisella markkinahintaisella rahoituksella. Tällöin on otettava huomioon, että viivästyskoron sisältämän lisän on keskimäärin katettava myös pankin luotosta perimä marginaali sekä muut luoton perustamiskustannukset, jotka voivat yksittäisissä tapauksissa olla huomattavan suuret.

Oheisessa taulukosta käy ilmi, kuinka suureksi viivästyskorko olisi edellä esitetun perusteen mukaan muodostunut vuosina 1988― 1994.

                
Vuosi Viitekorko Viivästyskorko
1988 10 17
1989 10 17
1990 12 19
1991 14 21
1992 13 20
1993 13 20
1994 8 15

Esityksen mukaan velallinen ei kuitenkaan olisi velvollinen maksamaan viivästyskorkoa enempää kuin kymmenen prosenttiyksikköä yli Suomen Pankin vahvistaman viitekoron, vaikka luottoajan korko lisättynä neljällä prosenttiyksiköllä olisikin tätä suurempi. Tarkoituksena on suojata velallista tilanteessa, jossa markkinakorkojen yleinen taso ei edellytä korkeaa viivästyskorkoa. Jos velasta perittävä korko on huomattavan korkea verrattuna yleiseen korkotasoon, toimii korkea korko sekä riittävänä kiihokkeena velan oikea-aikaiselle maksulle että kohtuullisena hyvityksenä velkojalle myös viivästyksen varalta, joten ylimääräinen lisäseuraamus viivästyksestä ei ole tarpeen. Velan maksun viivästyminen tällaisessa tilanteessa lienee osoitus pikemminkin maksukyvyttömyydestä kuin maksuhaluttomuudesta, joten maksurasituksen kasvattaminen korkealla viivästyskorolla ei ole tarkoituksenmukaista sen enempää velallisen kuin velkojankaan kannalta. Toisaalta viivästyskoron ennakkoestävyyden säilyttäminen edellyttää, ettei velallinen voi hyötyä viivästyksestään luottoajan korkoa alemman viivästyskoron muodossa. Tämän vuoksi viivästyskorko ei voisi kuitenkaan olla alempi kuin luottoajalta maksettavaksi sovittu korko.

2.5. Velka, jonka korkokantaa ei ole sovittu

Jos velalle on sovittu maksettavaksi korkoa korkokantaa kuitenkaan sopimatta, korkokantana käytetään nykyisin Suomen Pankin peruskorkoa. Kuten edellä todettiin, peruskorko on vähitellen menettämässä merkityksensä luottokorkona. Kun viivästyskoron määräytyminen ehdotetaan sidottavaksi kolmen kuukauden markkinakoron vuosikeskiarvoon ja kun luotot muutoinkin yhä useammin ovat markkinakorkosidonnaisia, on johdonmukaista edellyttää, että myös nyt esillä oleviin luottoihin sovellettaisiin kolmen kuukauden markkinakoron vuosikeskiarvon mukaista korkokantaa.

2.6. Muussa lainsäädännössä olevat viivästyskorkosäännökset

Vaikka korkolakia ei sovelletakaan julkisoikeudellisesta perusteesta ja eräistä lakisääteisistä vakuutuksista johtuviin saamisiin, on myös näissä saamisissa viivästyskorko ja palautettavalle etuudelle maksettava sanktiokorko nykyisin useimmiten samansuuruinen kuin korkolain mukainen viivästyskorko. Korkolain viivästyskorkojärjestelmän muuttuessa on siten aiheellista muuttaa muiden lakien itsenäisiä korkosäännöksiä siten, että suhde korkolain mukaisen viivästyskoron määrään säilytetään. Tämä on tarkoituksenmukaisinta toteuttaa siten, että kussakin laissa viitataan viivästyskoron määrää koskevaan korkolain säännökseen. Korkolain yleistä soveltamisalaa ei tässä yhteydessä ole tarkoitus laajentaa, joten julkisoikeudellisten saamisten korot määräytyisivät muilta osin edelleenkin kussakin laissa olevien erityissäännösten perusteella.

Itsenäisiä viivästyskorkosäännöksiä on myös lukuisissa asetuksissa ja alemmanasteisissa säädöksissä. Myös näihin säännöksiin on kunkin ministeriön hallinnonalalla aiheellista tehdä vastaavanlaiset tarkistukset.

Verolainsäädäntöön liittyvät viivästysseuraamukset muodostavat erillisen, jo nykyisinkin korkolain periaatteista poikkeavan kokonaisuuden, johon puuttumista ei tässä yhteydessä ole pidetty tarkoituksenmukaisena.

3. Esityksen vaikutukset

3.1. Taloudelliset vaikutukset

Esityksen taloudellisia vaikutuksia ei ole mahdollista arvoida täsmällisesti, koska tosiasialliset vaikutukset ovat riippuvaisia yleisen korkotason tulevasta kehityksestä. Yleisesti ottaen voidaan kuitenkin sanoa, että matalan korkotason aikana viivästyskorko muodostuu selvästi nykyistä tasoa alemmaksi. Viivästyskoron laskentajärjestelmiin tehtävistä muutoksista aiheutuu jonkin verran kustannuksia sekä yksityisellä että julkisella sektorilla.

3.2. Organisaatio- ja henkilöstövaikutukset

Viivästyskoron laskemisesta aiheutuu vaihtuvakorkoisessa järjestelmässä lisätyötä varsinkin niissä ulosoton yksiköissä, joilla ei ole käytettävissään atk-järjestelmää. Esityksellä ei kuitenkaan arvioida olevan organisatorisia eikä henkilöstövaikutuksia.

4. Asian valmistelu

Kuluttaja-asiamies ehdotti oikeusministeriölle lähettämässään 1.3.1994 päivätyssä kirjeessä, että korkolakia tarkistettaisiin viivästyskoron määrän, lain pakottavuuden sekä velkojan viivästyksen ja ylivoimaisen esteen välisen suhteen osalta. Eduskunnassa tehdyssä lakialoitteessa (7/1994 vp) ehdotettiin tarkistettavaksi viivästyskoron määrää ja sovittelua koskevia korkolain säännöksiä.

Ehdotusten johdosta oikeusministeriö järjesti huhtikuussa 1994 kuulemistilaisuuden. Ehdotusten ja kuulemistilaisuudesta saadun palautteen perusteella oikeusministeriö päätti asettaa työryhmän, jonka tehtävänä oli valmistella ehdotus hallituksen esitykseksi korkolain viivästyskorkoa koskevien säännösten uudistamisesta siten, että viivästyskorko olisi yleisen korkotason mukaan vaihtuva. Työryhmän tuli lisäksi selvittää, onko muutoksen johdosta tehtävä teknisiä tarkistuksia myös muihin korkolain säännöksiin, tulisiko korkolain 2 §:n 3 momentti kumota sekä voidaanko korkolain 10 §:ää täsmentää siten, että pankkien työselkkauksia koskevat tulkintaerimielisyydet vältetään. Työnsä kestäessä työryhmä kuuli asiantuntijoina ulosottoviranomaisten ja kaupan alan edustajia.

Oikeusministeriö järjesti 27 päivänä syyskuuta 1994 kuulemistilaisuuden, jossa elinkeinoelämän ja kuluttajien järjestöt sekä eräät viranomaistahot esittivät näkemyksensä työryhmän mietinnöstä.

Hallituksen esitys perustuu työryhmän mietintöön ja siitä kuulemistilaisuudessa saatuun palautteeseen.

5. Muita esitykseen vaikuttavia seikkoja

Hallitus on antanut eduskunnalle esitykset laiksi eräiden maatalouden alaan kuuluvien lakien kumoamisesta (HE 145/1994 vp), laiksi yleisistä teistä annetun lain muuttamisesta (HE 200/1994 vp), laiksi kiinteistönmuodostamista koskevan lainsäädännön uudistamisesta (227/1994 vp), laiksi Valtion viljavaraston liiketoiminnoista muodostettavasta osakeyhtiöstä (HE 239/1994 vp) ja esityksen ympäristöhallintoa koskevaksi lainsäädännöksi (HE 241/1994 vp). Nämä esitykset saattavat vaikuttaa tähän esitykseen.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1. Lakiehdotusten perustelut

1.1. Korkolaki

3 §. Velasta maksettava korko. Ehdotettu 2 momentti sisältäisi säännöksen siitä, minkä korkokannan mukaan velasta on maksettava luottoajan korkoa, jos koronmaksusta on sovittu korkokantaa kuitenkaan sopimatta. Ehdotuksen mukaan kulloinenkin korkokanta olisi tällöin kolmen kuukauden markkinakoron vuosikeskiarvo, jonka Suomen Pankki vahvistaa. Korkokannasta käytettäisiin nimitystä Suomen Pankin vahvistama viitekorko.

Ehdotettu uusi 3 momentti sisältäisi säännökset Suomen Pankin velvollisuudesta määrittää ja vahvistaa edellä 2 momentissa tarkoitettu kolmen kuukauden markkinakoron vuosikeskiarvon mukainen korkokanta. Suomen Pankin olisi määritettävä ja vahvistettava vuosikeskiarvo vuosittain joulukuussa käyttäen edeltävien 12 kuukauden aikana kerättyjä tietoja kolmen kuukauden helibor-koron kehityksestä. Suomen Pankin vahvistama viitekorko olisi voimassa koko seuraavan kalenterivuoden. Korkokanta vahvistettaisiin prosenttiyksikön tarkkuudella.

Viitekoron julkaisemista koskevasta 12 a §:stä johtuu, että korkokannan vahvistamista koskeva päätös on tehtävä niin, että ilmoitus uudesta viitekorosta voidaan julkaista Suomen säädöskokoelmassa viimeistään 14 vuorokautta ennen vuodenvaihdetta.

4 §. Viivästyskoron määrä. Pykälän 1 momentin säännös koskee viivästyskoron määrää tapauksessa, jossa velasta on sovittu maksettavaksi tietyn suuruista korkoa. Tällöin maksun viivästymisestä seuraavan viivästyskoron määrä olisi neljä prosenttiyksikköä yli luottoajalta maksettavaksi sovitun korkokannan.

Momentin mukaan velallinen ei kuitenkaan olisi velvollinen maksamaan viivästyskorkoa enempää kuin kymmenen prosenttiyksikköä yli kulloisenkin 3 §:n 2 momentin mukaisesti määräytyvän Suomen Pankin vahvistaman viitekoron, vaikka luottoajan korko lisättynä neljällä prosenttiyksiköllä tätä edellyttäisi. Jos esimerkiksi Suomen Pankin vahvistama viitekorko olisi seitsemän prosenttia, ja velasta on sovittu maksettavaksi luottoajan korkoa 15 prosentin korkokannan mukaisesti, ei velallinen olisi velvollinen maksamaan viivästyskorkoa enempää kuin 17 prosenttia. Pykälän 4 momentista kuitenkin johtuu, ettei viivästyskorko voisi olla alempi kuin luottoajan korko.

Pykälän 2 momentissa on säännös viivästyskorosta tilanteessa, jossa velasta on sovittu maksettavaksi korkoa korkokantaa kuitenkaan sopimatta. Tällöin viivästyskoron määrittämisen pohjana olisi kulloinenkin Suomen Pankin vahvistama viitekorko, johon lisättäisiin neljä prosenttiyksikköä.

Pykälän 3 momentin säännös koskee tilannetta, jossa velasta ei ole sovittu maksettavaksi luottoajan korkoa. Tällöin viivästyskoron määrä olisi seitsemän prosenttiyksikköä yli kulloisenkin Suomen Pankin vahvistaman viitekoron.

Pykälän 4 momentin mukaan viivästyskoron korkokannan olisi aina oltava vähintään yhtä suuri kuin luottoajan koron korkokanta. Jos esimerkiksi edellä 1 momentin yhteydessä mainitussa tilanteessa luottoajan koron korkokanta olisi 18 prosenttia, olisi viivästysajalta maksettava samaa 18 prosentin vuotuista korkoa.

12 §. Ilmoitus Suomen Pankin peruskoron muuttamisesta. Pykälän 1 momentti vastaa voimassa olevaa lakia, mutta siihen on tehty 3 §:n 2 momentin muuttamisesta johtuvat tekniset muutokset. Suomen Pankin velvollisuus julkaista Suomen säädöskokoelmassa ilmoitus uudesta peruskorosta säilyisi ennallaan.

12 a §. Ilmoitus viitekoron vahvistamisesta. Pykälän mukaan Suomen Pankin olisi julkaistava ilmoitus vahvistamastaan, 3 §:n 2 momentissa tarkoitetusta viitekorosta Suomen säädöskokoelmassa. Julkaisun olisi tapahduttava viimeistään 14 vuorokautta ennen uuden viitekoron voimaantuloa. Selvyyden vuoksi samassa ilmoituksessa olisi mainittava myös 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun viivästyskoron suuruus.

1.2. Lait 2―49 (ks. sisällysluettelo)

Viivästyskorkosäännökset

Lakien n:o 2―10, 12, 14, 16―24, 31―42 ja 44―47 kiinteän 16 prosentin viivästyskorkosäännöksiä ja lain n:o 11 kiinteän 12 prosentin viivästyskorkosäännöstä sekä lain n:o 48 12 prosentin vuosikorkoon johtavaa viivästyskorkosäännöstä muutettaisiin siten, että viivästyskoron tai viivästyksen johdosta maksettavan korotuksen määrä määräytyisi korkolain 4 §:n 3 momentin mukaan. Viivästyskoron määrä olisi kulloinkin voimassa oleva Suomen Pankin vahvistama viitekorko lisättynä kuudella prosenttiyksiköllä.

Palautettavalle suoritukselle tai etuudelle maksettava sanktioluonteinen korko

Lakien n:o 8, 13, 15―16, 19, 25―29 ja 43 kiinteän 16 prosentin palautuskorkosäännöksiä, lain n:o 10 kiinteän 12 prosentin palautuskorkosäännöstä sekä lakien n:o 18, 30 ja 49 erityisiä palautuskorkosäännöksiä muutettaisiin siten, että palautettavaksi määrätylle suoritukselle tai etuudelle maksettava sanktioluonteinen korko määräytyisi korkolain 4 §:n 3 momentin mukaan. Palautuskoron määrä olisi kulloinkin voimassa oleva Suomen Pankin vahvistama viitekorko lisättynä kuudella prosenttiyksiköllä.

2. Voimaantulo

Ehdotettujen lakien on tarkoitettu tulevan voimaan noin kahden kuukauden kuluttua siitä, kun ne on hyväksytty ja vahvistettu. Suomen Pankki voisi kuitenkin ennen lakien voimaantuloa vahvistaa ja julkaista viitekoron vuotta 1995 varten. Viitekorko määräytyisi tällöin kuukautta ennen lain voimaantuloa päättyvän kalenterikuukauden lopussa lasketun kolmen kuukauden markkinakoron vuosikeskiarvon perusteella.

Ehdotetut lait eivät olisi taannehtivia. Sen vuoksi viivästyskorkoa koskevia säännöksiä sovellettaisiin vasta lakien voimaantulon jälkeen viivästyviin suorituksiin. Luottoajan korkoa koskevia säännöksiä sovellettaisiin vasta lakien voimaantulon jälkeen annettuihin koronmaksusitoumuksiin. Palautettavalle erälle ennen lakien voimaantuloa kertynyt korko laskettaisiin aikaisempien säännösten perusteella. Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:

1.

Laki korkolain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan 20 päivänä elokuuta 1982 annetun korkolain (633/82) 2 §:n 3 momentti,

muutetaan 3 §:n 2 momentti, 4 §, 12 §:n 1 momentti sekä

lisätään 3 §:ään uusi 3 momentti sekä lakiin uusi 12 a § seuraavasti:


3 §
Velasta maksettava korko

Jos velasta on sovittu maksettavaksi korkoa korkokantaa kuitenkaan määräämättä, velallisen on maksettava vuotuista korkoa kulloinkin voimassa olevaa Suomen Pankin vahvistamaa kolmen kuukauden markkinakoron vuosikeskiarvoa vastaavan korkokannan mukaisesti (Suomen Pankin vahvistama viitekorko).


Suomen Pankki vahvistaa 2 momentissa tarkoitetun korkokannan prosenttiyksikön tarkkuudella vuosittain joulukuussa seuraavaksi kalenterivuodeksi.


4 §
Viivästyskoron määrä

Jos velasta on sovittu maksettavaksi korkoa, velallisen on velan maksun viivästyessä maksettava viivästyneelle määrälle vuotuista viivästyskorkoa, joka on neljä prosenttiyksikköä korkeampi kuin sovittu korko. Velallinen ei kuitenkaan ole velvollinen maksamaan viivästyskorkoa enempää kuin kulloinkin voimassa oleva Suomen Pankin vahvistama viitekorko lisättynä kymmenellä prosenttiyksiköllä.


Jos velasta on sovittu maksettavaksi korkoa korkokantaa kuitenkaan määräämättä, velallisen on velan maksun viivästyessä maksettava viivästyneelle määrälle vuotuista viivästyskorkoa, joka ylittää neljällä prosenttiyksiköllä kulloinkin voimassa olevan Suomen Pankin vahvistaman viitekoron.


Jos velasta ei ole sovittu maksettavaksi korkoa, velallisen on maksun viivästyessä maksettava viivästyneelle määrälle vuotuista viivästyskorkoa, joka ylittää seitsemällä prosenttiyksiköllä kulloinkin voimassa olevan Suomen Pankin vahvistaman viitekoron.


Milloin 1 momentin mukaan määräytyvä viivästyskorko on alempi kuin velalle eräpäivää edeltäneeltä ajalta maksettava korko, viivästyskorkoa on maksettava saman perusteen mukaan kuin ennen eräpäivää.


12 §
Ilmoitus Suomen Pankin peruskoron muuttamisesta

Suomen Pankin on 14 päivän kuluessa peruskoron muuttamista koskevan päätöksen tekemisestä julkaistava ilmoitus uudesta peruskorosta Suomen säädöskokoelmassa.



12 a §
Ilmoitus viitekoron vahvistamisesta

Suomen Pankin on julkaistava ilmoitus Suomen Pankin vahvistamasta viitekorosta Suomen säädöskokoelmassa viimeistään 14 päivää ennen kyseisen koron voimaantuloa. Ilmoituksessa on myös mainittava 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun viivästyskoron suuruus.



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

Ennen tämän lain voimaantuloa annettuun sitoumukseen koron maksamisesta ja tämän lain voimaan tullessa viivästyneenä olleeseen maksuun sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

Suomen Pankki voi ennen tämän lain voimaantuloa vahvistaa ja 12 a §:n mukaisesti julkaista Suomen Pankin vahvistaman viitekoron niin, että korkokantaa sovelletaan lain voimaantulopäivästä. Ensimmäisen vuoden viitekorko vahvistetaan kuukautta ennen lain voimaantuloa päättyvän kalenterikuukauden lopussa lasketun kolmen kuukauden markkinakoron vuosikeskiarvon perusteella.



2.

Laki oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:n 2 momentti, sellaisena kuin se on 26 päivänä marraskuuta 1993 annetussa laissa (1013/93), seuraavasti:


8 §

Oikeudenkäyntikulujen korvaukselle on vaadittaessa määrättävä vuotuista viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut korvauksen tuomitsemispäivästä.



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .



3.

Laki rahoitustarkastuslain 20 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 11 päivänä kesäkuuta 1993 annetun rahoitustarkastuslain (503/93) 20 §:n 3 momentti seuraavasti:


20 §
Valvontamaksu

Maksun viivästyessä peritään sille korkolain 4 §:n 3 momentin mukainen viivästyskorko.




Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

Maksuun, joka oli viivästyneenä tämän lain tullessa voimaan, sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.



4.

Laki lukiolain 26 e §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 27 päivänä toukokuuta 1983 annetun lukiolain (477/83) 26 e §:n 1 momentti, sellaisena kuin se on 12 päivänä heinäkuuta 1993 annetussa laissa (683/93), seuraavasti:


26 e §

Jos tässä laissa tarkoitettua oppilaalta perittävää maksua ei ole suoritettu eräpäivänä, saadaan vuotuista viivästyskorkoa periä eräpäivästä lukien enintään korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan.




Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

Maksuun, joka oli viivästyneenä tämän lain tullessa voimaan, sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.



5.

Laki aikuislukiolain 19 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 3 päivänä kesäkuuta 1994 annetun aikuislukiolain (439/94) 19 §:n 2 momentti seuraavasti:


19 §

Jos tässä laissa tarkoitettua opiskelijalta perittävää maksua ei ole suoritettu eräpäivänä, saadaan vuotuista viivästyskorkoa periä eräpäivästä lukien enintään korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan.




Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

Maksuun, joka oli viivästyneenä tämän lain tullessa voimaan, sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.



6.

Laki ammatillisten oppilaitosten oppilaiden opintososiaalisista eduista annetun lain 8 a §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan ammatillisten oppilaitosten oppilaiden opintososiaalisista eduista 3 päivänä kesäkuuta 1983 annetun lain (498/83) 8 a §:n 1 momentti, sellaisena kuin se on 12 päivänä heinäkuuta 1993 annetussa laissa (685/93), seuraavasti:


8 a §

Jos tässä laissa tarkoitettua oppilaalta perittävää maksua ei ole suoritettu eräpäivänä, saadaan vuotuista viivästyskorkoa periä eräpäivästä lukien enintään korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan.




Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

Maksuun, joka oli viivästyneenä tämän lain tullessa voimaan, sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.



7.

Laki maanmittausmaksusta annetun lain 11 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan maanmittausmaksusta 2 päivänä toukokuuta 1972 annetun lain (320/72) 11 §:n 2 momentti, sellaisena kuin se on 30 päivänä maaliskuuta 1994 annetussa laissa (242/94), seuraavasti:


11 §

Jos maanmittausmaksua ei suoriteta määräaikana, erääntyneelle määrälle on suoritettava vuotuista viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan. Maksun suorittamisen laiminlyömisestä voidaan asetuksella säätää perittäväksi perimiskustannuksia. Asetuksella voidaan säätää myös viivästyskoron ja perimiskustannuksien sijasta perittäväksi kiinteä viivästysmaksu.




Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

Maksuun, joka oli viivästyneenä tämän lain tullessa voimaan, sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.



8.

Laki uusjakojen tukemisesta annetun lain 7 ja 8 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan uusjakojen tukemisesta 16 päivänä tammikuuta 1981 annetun lain (24/81) 7 §:n 2 momentti ja 8 §:n 3 momentti, sellaisina kuin ne ovat 18 päivänä toukokuuta 1990 annetussa laissa (450/90), seuraavasti:


7 §

Jos 1 momentissa tarkoitettuja varoja on nostettu ennen kuin työ on tehty, on nostettua määrää vastaava työ tehtävä kahden vuoden kuluessa rahaerän nostamisesta. Erityisestä syystä maanmittaustoimisto voi kuitenkin myöntää määräaikaan pidennystä enintään kaksi vuotta kerrallaan. Mikäli työ ei valmistu määräajassa, on nostettu määrä perittävä takaisin ja maksettava sille nostamispäivästä lukien korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukainen vuotuinen korko.



8 §

Jos takaisin perittäviä kustannuksia ei suoriteta erääntymispäivänä, peritään viivästyneen maksun määrälle korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukainen vuotuinen viivästyskorko erääntymispäivästä lukien siihen päivään saakka, kunnes maksu suoritetaan.



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

Takaisin perittävälle määrälle tämän lain voimaantuloa edeltävältä ajalta maksettavaan korkoon sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

Maksuun, joka oli viivästyneenä tämän lain tullessa voimaan, sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.



9.

Laki puutavaranmittauslain 42 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 22 päivänä helmikuuta 1991 annetun puutavaranmittauslain (364/91) 42 §:n 2 momentti seuraavasti:


42 §

Jos valtion saamista ei makseta määräaikana, peritään erääntyneelle saamiselle vuotuista viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan eräpäivästä lukien siihen saakka, kunnes maksu tapahtuu.




Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

Saamiseen, joka oli viivästyneenä tämän lain tullessa voimaan, sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.



10.

Laki yhdyskuntien vesihuoltotoimenpiteiden avustamisesta annetun lain 9 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan yhdyskuntien vesihuoltotoimenpiteiden avustamisesta 18 päivänä tammikuuta 1980 annetun lain (56/80) 9 §, sellaisena kuin se on 29 päivänä joulukuuta 1989 annetussa laissa (1376/89), seuraavasti:


9 §

Vesi- ja ympäristöhallituksen on määrättävä vesihuoltoavustus kokonaan tai asianomaiselta osin takaisin maksettavaksi, jos avustuksen saaja on käyttänyt avustuksen muuhun kuin mihin se on myönnetty, tai avustuksen saamiseksi antanut vääriä tai harhaanjohtavia tietoja tai salannut tietoja ja menettelyllä on ollut vaikutusta avustuksen myöntämiseen tai ehtojen asetteluun, taikka jos avustus on muutoin suoritettu virheellisin edellytyksin tai perusteettomasti. Palautettavalle avustusmäärälle on suoritettava sen nostopäivästä lukien vuotuista korkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan. Milloin palautusta tai korkoa ei ole maksettu valtiolle määrättyyn eräpäivään mennessä, avustuksen saajan on maksettava palautettavalle määrälle vuotuista viivästyskorkoa edellä mainitun korkokannan mukaan.



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

Palautettavalle avustusmäärälle tämän lain voimaantuloa edeltävältä ajalta maksettavaan korkoon sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

Suoritukseen, joka oli viivästyneenä tämän lain tullessa voimaan, sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.



11.

Laki yleisistä teistä annetun lain 94 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan yleisistä teistä 21 päivänä toukokuuta 1954 annetun lain (243/54) 94 §:n 5 momentti, sellaisena kuin se on 23 päivänä tammikuuta 1981 annetussa laissa (51/81), seuraavasti:


94 §

Milloin tässä pykälässä tarkoitetun korvauksen maksaminen, 3 momentissa mainittua ennakkokorvausta lukuun ottamatta, viivästyy, on korvauksen maksamiseen velvollisen suoritettava summalle vuotuista viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan eräpäivästä maksupäivään saakka.



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

Suoritukseen, joka oli viivästyneenä tämän lain tullessa voimaan, sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.



12.

Laki luvanvaraisesta henkilöliikenteestä tiellä annetun lain 24 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan luvanvaraisesta henkilöliikenteestä tiellä 15 päivänä helmikuuta 1991 annetun lain (343/91) 24 §:n 3 momentti seuraavasti:


24 §
Valtionavun takaisin periminen

Palautettavalle valtionavulle on maksettava sen suorittamispäivästä lukien korkoa, joka ylittää neljällä prosenttiyksiköllä kulloinkin voimassa olevan Suomen Pankin peruskoron. Jollei suoritettavaa määrää makseta viimeistään asetettuna eräpäivänä, on sille suoritettava vuotuista viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan.



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

Palautettavaan suoritukseen, joka oli viivästyneenä tämän lain tullessa voimaan, sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.



13.

Laki kuljetusten alueellisesta tukemisesta annetun lain 16 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan kuljetusten alueellisesta tukemisesta 18 päivänä joulukuuta 1981 annetun lain (954/81) 16 §:n 3 momentti, sellaisena kuin se on 15 päivänä joulukuuta 1989 annetussa laissa (1111/89), seuraavasti:


16 §

Takaisin maksettavalle tuelle on maksettava tuen maksamispäivästä lukien sen takaisinmaksupäivään asti vuotuista korkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan.



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

Takaisin maksettavalle tuelle tämän lain voimaantuloa edeltävältä ajalta suoritettavaan korkoon sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.



14.

Laki ulkomaanliikenteen kauppa-alusluettelosta annetun lain 12 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan ulkomaanliikenteen kauppa-alusluettelosta 30 päivänä joulukuuta 1991 annetun lain (1707/91) 12 §:n 2 momentti seuraavasti:


12 §

Palautettavalle määrälle on maksettava tuen maksupäivästä korkoa, joka vastaa kulloinkin voimassa olevaa Suomen Pankin peruskorkoa lisättynä neljällä prosenttiyksiköllä. Jollei palautettavaa määrää makseta viimeistään asetettuna eräpäivänä, on sille maksettava vuotuista viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan.



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

Palautettavaan suorituksen, joka oli viivästyneenä tämän lain tullessa voimaan, sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.



15.

Laki energia-avustuksista annetun lain 7 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan energia-avustuksista 20 päivänä joulukuuta 1991 annetun lain (1607/91) 7 § seuraavasti:


7 §

Milloin avustuksen saaja ei ole maksanut 5 ja 6 §:ssä tarkoitettua palautusta tai korkoa valtiolle määrättyyn eräpäivään mennessä tai 6 §:n 2 momentin mukaisesti tehnyt siinä tarkoitettua ilmoitusta, avustuksen saajan on maksettava valtiolle vuotuista viivästyskorkoa palautettavalle määrälle korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan eräpäivästä tai viimeksi mainitussa tapauksessa olosuhteiden muuttumisesta tai vahinkotapahtumasta lukien.



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

Palautettavaan suoritukseen, joka oli viivästyneenä tämän lain tullessa voimaan, sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.



16.

Laki yritystuesta annetun lain 28 ja 30 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan yritystuesta 10 päivänä joulukuuta 1993 annetun lain (1136/93) 28 §:n 4 momentti ja 30 §:n 2 momentti seuraavasti:


28 §

Takaisin maksettavalle tuelle voidaan määrätä maksettavaksi tuen maksamispäivästä vuotuinen korko, joka kulloinkin vastaa Suomen Pankin peruskorkoa lisättynä neljällä prosenttiyksiköllä. Jollei takaisin maksettavaa tukea makseta viimeistään asetettuna eräpäivänä, on sille maksettava vuotuista viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan.


30 §

Takaisin maksettavalle tuelle on maksettava 28 §:n 4 momentin mukainen korko, minkä lisäksi voidaan määrätä maksettavaksi lisäkorkoa, jonka suuruus on korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan ja edellä mainitun koron erotus.



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

Takaisin maksettavaan tukeen, joka oli viivästyneenä tämän lain tullessa voimaan, sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

Takaisin maksettavalle tuelle tämän lain voimaantuloa edeltävältä ajalta suoritettavaan lisäkorkoon sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.



17.

Laki jätelain 33 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 3 päivänä joulukuuta 1993 annetun jätelain (1072/93) 33 §:n 2 momentti seuraavasti:


33 §
Kunnan jätemaksun suorittaminen ja palauttaminen

Jätemaksu on suoritettava maksulipussa tai muistutuksen johdosta lähetetyssä uudessa maksulipussa ilmoitettuna aikana muutoksenhausta huolimatta. Jos maksua ei suoriteta määräajassa, erääntyneelle määrälle on suoritettava erääntymispäivästä vuotuista viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan.




Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

Maksuun, joka oli viivästyneenä tämän lain tullessa voimaan, sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.



18.

Laki asumisoikeustalolainojen korkotuesta annetun lain 13 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan asumisoikeustalolainojen korkotuesta 17 päivänä joulukuuta 1993 annetun lain (1205/93) 13 § seuraavasti:


13 §
Korkotuen lakkauttaminen

Jos lainansaaja on käyttänyt korkotukilainaa muuhun kuin tämän lain mukaiseen tarkoitukseen taikka on korkotukilainaksi hyväksymistä hakiessaan antanut olennaisesti virheellisiä tietoja tai salannut lainan hyväksymiseen olennaisesti vaikuttavia seikkoja, valtiokonttori voi lakkauttaa korkotuen maksamisen. Lainansaaja voidaan tällöin velvoittaa suorittamaan valtiolle takaisin lainasta maksettu korkotuki. Takaisin maksettavalle korkotuelle lainansaajan on lisäksi suoritettava korkotuen kulloisenkin erän maksupäivästä lukien vuotuista korkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan. Jos palautusta tai korkoa ei makseta määräajassa, erääntyneelle määrälle on suoritettava erääntymispäivästä vuotuista viivästyskorkoa edellä mainitun korkokannan mukaan.



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

Palautettavalle korkotuelle tämän lain voimaantuloa edeltävältä ajalta maksettavaan korkoon sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

Maksuun, joka oli viivästyneenä tämän lain tullessa voimaan, sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.



19.

Laki vuokra-asuntolainojen korkotuesta annetun lain 9 a ja 12 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan vuokra-asuntolainojen korkotuesta 19 päivänä joulukuuta 1980 annetun lain (867/80) 9 a §:n 3 momentti ja 12 §:n 2 momentti, sellaisina kuin ne ovat, 9 a §:n 3 momentti 23 päivänä joulukuuta 1992 annetussa laissa (1483/92) ja 12 §:n 2 momentti 18 päivänä tammikuuta 1985 annetussa laissa (62/85), seuraavasti:


9 a §

Valtiokonttori voi periä luottolaitokselle maksamansa hyvitykset takaisin lainansaajalta sekä periä maksamastansa hyvityksestä lainansaajalta vuotuista korkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan. Tästä on otettava merkintä velkakirjaan.


12 §

Takaisin maksettavaksi määrätylle korkohyvitykselle lainansaajan on suoritettava korkohyvityksen kulloisenkin erän maksupäivästä lukien vuotuista korkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan. Jos palautusta tai korkoa ei makseta määräajassa, erääntyneelle määrälle on suoritettava erääntymispäivästä vuotuista viivästyskorkoa edellä mainitun korkokannan mukaan.



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

Palautettavalle hyvitykselle tämän lain voimaantuloa edeltävältä ajalta maksettavaan korkoon sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

Maksuun, joka oli viivästyneenä tämän lain tullessa voimaan, sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.



20.

Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain 16 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista 3 päivänä elokuuta 1992 annetun lain (734/92) 16 §:n 1 momentti seuraavasti:


16 §
Viivästyskorko

Jos palvelusta määrättyä maksua ei ole suoritettu eräpäivänä, saadaan vuotuista viivästyskorkoa periä eräpäivästä lukien enintään korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan.




Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

Maksuun, joka oli viivästyneenä tämän lain tullessa voimaan, sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.



21.

Laki erikoissairaanhoitolain 44 a §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 1 päivänä joulukuuta 1989 annetun erikoissairaanhoitolain (1062/89) 44 a §:n 1 momentti, sellaisena kuin se on 9 päivänä lokakuuta 1992 annetussa laissa (908/92), seuraavasti:


44 a §

Jos tässä luvussa tarkoitettua korvausta ei ole suoritettu eräpäivänä, saadaan vuotuista viivästyskorkoa periä eräpäivästä lukien enintään korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan.




Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

Korvaukseen, joka oli viivästyneenä tämän lain tullessa voimaan, sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.



22.

Laki sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetun lain 47 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta 3 päivänä elokuuta 1992 annetun lain (733/92) 47 §:n 4 momentti seuraavasti:


47 §
Yksityisen toimintayksikön henkilökunnan eläketurva

Tämän lain mukainen eläkekustannusosuus sekä sille suorituksen viivästymisen ajalta laskettu korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukainen vuotuinen viivästyskorko saadaan ulosottaa ilman tuomiota tai päätöstä niin kuin verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa (367/61) säädetään.




Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

Suoritukseen, joka oli viivästyneenä tämän lain tullessa voimaan, sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.



23.

Laki kansalaisopistolain 16 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 3 päivänä elokuuta 1992 annetun kansalaisopistolain (722/92) 16 §:n 4 momentti seuraavasti:


16 §

Edellä 3 momentissa tarkoitetun eläketurvan järjestämisestä aiheutuvana kustannuksena yksityinen kansalaisopisto on velvollinen maksamaan valtiokonttorille neljännesvuosittain kunkin vuosineljänneksen päättymistä seuraavan kuukauden loppuun mennessä eläkemaksun, joka on 1/4 sanotun eläketurvan piiriin kuuluvien henkilöiden palkkasummasta. Oppilaitoksen tulee vuosittain ilmoittaa tiedot palveluksessaan olevasta henkilökunnasta eläketurvan toimeenpanoa varten valtiokonttorin antamien ohjeiden mukaan. Jos eläkemaksua ei suoriteta määräajassa, peritään valtiokonttorille vuotuista viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan. Eläkemaksut ja viivästyskorot saadaan periä siinä järjestyksessä kuin verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa (367/61) säädetään.



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

Eläkemaksuun, joka oli viivästyneenä tämän lain tullessa voimaan, sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.



24.

Laki valtionosuutta saavista liikunnan koulutuskeskuksista annetun lain 32 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan valtionosuutta saavista liikunnan koulutuskeskuksista 21 päivänä elokuuta 1992 annetun lain (801/92) 32 §:n 2 momentti seuraavasti:


32 §
Eläketurva

Edellä mainitun eläketurvan järjestämisestä aiheutuvana kustannuksena valtakunnallinen liikunnan koulutuskeskus on velvollinen suorittamaan valtiokonttorille neljännesvuosittain, kunkin vuosineljänneksen päättymistä seuraavan kuukauden loppuun mennessä, eläkemaksun, joka on 25 prosenttia sanotun eläketurvan piiriin kuuluvien henkilöiden palkkasummasta. Oppilaitoksen tulee vuosittain ilmoittaa valtiokonttorille sen antamien ohjeiden mukaan eläketurvan toimeenpanoa varten tiedot palveluksessaan olevasta mainitun eläketurvan piirissä olevasta henkilökunnasta. Jos eläkemaksua ei suoriteta määräajassa, peritään valtiokonttorille vuotuista viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan. Eläkemaksut ja viivästyskorot saadaan periä siinä järjestyksessä kuin verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa (367/61) säädetään.



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

Eläkemaksuun, joka oli viivästyneenä tämän lain tullessa voimaan, sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.



25.

Laki maaseutuelinkeinolain 27 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 28 päivänä joulukuuta 1990 annetun maaseutuelinkeinolain (1295/90) 27 §:n 8 momentti, sellaisena kuin se on 10 päivänä syyskuuta 1993 annetussa laissa (805/93), seuraavasti:


27 §
Valtionvastuu

Lainansaajalta voidaan periä luottolaitokselle maksetusta 7 momentin viimeisessä virkkeessä tarkoitetusta hyvityksestä tarkoitetun korkokannan mukaan. Tästä on otettava merkintä velkakirjaan.



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

Perittävälle määrälle tämän lain voimaantuloa edeltävältä ajalta maksettavaan korkoon sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.



26.

Laki maataloustuotannon tasapainottamisesta annetun lain 18 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan maataloustuotannon tasapainottamisesta 22 päivänä joulukuuta 1989 annetun lain (1261/89) 18 §:n 2 momentti, sellaisena kuin se on 17 päivänä tammikuuta 1992 annetussa laissa (22/92), seuraavasti:


18 §
Sopimuksesta luopuminen

Jos sopimus koskee pellon jättämistä pysyvästi pois maataloustuotannosta, viljelijä voi luopua 9 §:n 3 momentin mukaisesti voimaan tulleesta sopimuksesta vain, jos maa- ja metsätalousministeriö kohtuussyistä myöntää siihen hakemuksesta luvan pellonraivauksen määräaikaisesta rajoittamisesta annetun lain 3 §:n 3 momentin mukaisesti. Lupa voidaan myöntää vain, jos sen antamiselle on erityisen painavia perusteita. Luvan myöntämisen ehdoksi voidaan määrätä, että sopimuksen perusteella maksetut palkkiot on osaksi tai kokonaan maksettava takaisin ja että takaisin maksettavalle määrälle on suoritettava vuotuista korkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan palkkion maksupäivästä takaisinmaksupäivään.




Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

Takaisin maksettavalle määrälle tämän lain voimaantuloa edeltävältä ajalta maksettavaan korkoon sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.



27.

Laki Valtion viljavarastosta annetun lain 21 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan Valtion viljavarastosta 15 päivänä joulukuuta 1989 annetun lain (1124/89) 21 §:n 1 momentti seuraavasti:


21 §
Tuen takaisin periminen

Jos valtioneuvosto tai maa- ja metsätalousministeriö on antanut Valtion viljavaraston tehtäväksi hinnanalennuksen, avustuksen, korvauksen tai muun tuen myöntämisen ja tuen hakija on saanut tukea perusteettomasti tai enemmän kuin hänelle olisi voitu myöntää, Valtion viljavarasto voi päättää perusteettomasti tai liikaa myönnetyn määrän takaisin perimisestä. Jos hakija on tukea hakiessaan antanut olennaisesta seikasta väärän tiedon taikka salannut tuen maksamiseen tai myöntämiseen olennaisesti vaikuttavia seikkoja taikka jos tukea on käytetty muuhun tarkoitukseen kuin johon se on myönnetty, takaisin perittävälle määrälle on määrättävä suoritettavaksi tuen maksamispäivästä lukien korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukainen vuotuinen korko. Jos hakija on antanut väärän tiedon tai salannut seikkoja tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta, Valtion viljavarasto voi keskeyttää tuen maksamisen määräajaksi tai toistaiseksi.




Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

Takaisin perittävälle määrälle tämän lain voimaantuloa edeltävältä ajalta maksettavaan korkoon sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.



28.

Laki turvavarastolain 9 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 17 päivänä joulukuuta 1982 annetun turvavarastolain (970/82) 9 §:n 1 momentti seuraavasti:


9 §

Joka käyttää varastoaan tämän lain tai turvavarastointisopimuksen vastaisesti, on velvollinen maksamaan takaisin valtiolle saamansa varastointiavustuksen. Takaisin maksettavalle avustukselle on maksettava avustuksen nostamispäivästä lukien vuotuista korkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan.




Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

Takaisin maksettavalle avustukselle tämän lain voimaantuloa edeltävältä ajalta suoritettavaan korkoon sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.



29.

Laki kuntien suhdannetalletuksista annetun lain 8 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan kuntien suhdannetalletuksista 31 päivänä toukokuuta 1985 annetun lain (434/85) 8 § seuraavasti:


8 §

Jos kunta ei ole käyttänyt suhdannetalletusta tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten mukaisesti, on kunta velvollinen palauttamaan valtiolle sen määrän, minkä kunta on lisäkorkona saanut suhdannetalletuksena tallettamilleen varoille sekä palautettavalle määrälle vuotuista korkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan talletuksen nostopäivästä lukien.



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

Palautettavalle määrälle tämän lain voimaantuloa edeltävältä ajalta maksettavaan korkoon sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.



30.

Laki kunnan talouden vakauttamisesta ja kuntaselvityksestä annetun lain 10 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan kunnan talouden vakauttamisesta ja kuntaselvityksestä 15 päivänä heinäkuuta 1994 annetun lain (658/94) 10 §:n 2 momentti seuraavasti:


10 §
Seuraamukset vilpillisestä menettelystä

Sisäasiainministeriö voi kunnan 1 momentissa tarkoitetun menettelyn johdosta lisäksi määrätä kunnan suorittamaan valtiolle saamansa korkotuet ja nostamansa vakautuslainan pääoman välittömästi takaisin sekä palautettavalle korkotuen ja vakautuslainan määrälle niiden nostopäivästä lukien vuotuista korkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan.



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

Palautettavalle määrälle tämän lain voimaantuloa edeltävältä ajalta maksettavaan korkoon sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.



31.

Laki valtion lainanannosta ja valtiontakauksesta annetun lain 8 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan valtion lainanannosta ja valtiontakauksesta 20 päivänä toukokuuta 1988 annetun lain (449/88) 8 § seuraavasti:


8 §
Viivästyskorko

Lainan maksun viivästyessä lainansaajan on maksettava viivästyneelle määrälle vuotuista viivästyskorkoa eräpäivästä lukien korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan.



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

Maksuun, joka oli viivästyneenä tämän lain tullessa voimaan, sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.



32.

Laki kansaneläkelain 39 b §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 8 päivänä kesäkuuta 1956 annetun kansaneläkelain (347/56) 39 b §:n 2 momentti, sellaisena kuin se on 8 päivänä elokuuta 1986 annetussa laissa (594/86), seuraavasti:


39 b §

Etuuden korotus vuotta kohden laskettuna on korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukainen ja se lasketaan viivästysajan jokaiselta päivältä. Viivästysajan katsotaan alkavan, kun kolme kalenterikuukautta on kulunut sen kuukauden päättymisestä, jona vakuutettu on jättänyt eläkelaitokselle hakemuksensa tai muun vastaavan vaatimuksen sekä esittänyt etuuden perustetta ja määrää koskevan sellaisen selvityksen kuin häneltä kohtuudella voidaan vaatia. Tällöin otetaan myös huomioon eläkelaitoksen mahdollisuudet hankkia selvitys. Jos 26 §:ssä tarkoitettua eläkettä tai korvausta ei vielä ole lopullisesti ratkaistu, viivästysajan katsotaan alkavan vasta, kun yksi kalenterikuukausi on kulunut sen kuukauden päättymisestä, jona ilmoitus mainitusta eläkkeestä tai korvauksesta on tullut eläkelaitokseen. Saman päätöksen perusteella myöhemmin suoritettavalle etuuserälle korotus lasketaan eräpäivästä.




Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

Tätä lakia ei sovelleta asiaan, joka ennen tämän lain voimaantuloa on tullut vireille eläkelaitoksessa. Säännöksiä etuuden korotuksesta sovelletaan kuitenkin sellaiseen etuuserään, jonka eräpäivä on tämän lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen.



33.

Laki eläkkeensaajien asumistukilain 11 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 28 päivänä heinäkuuta 1978 annetun eläkkeensaajien asumistukilain (591/78) 11 §:n 3 momentti, sellaisena kuin se on 8 päivänä elokuuta 1986 annetussa laissa (597/86), seuraavasti:


11 §

Kunnan osuuden viivästyessä kunnan on maksettava vuotuista viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan.



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

Maksuun, joka oli viivästyneenä tämän lain tullessa voimaan, sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.



34.

Laki työntekijäin eläkelain 19 ja 19 d §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 8 päivänä heinäkuuta 1961 annetun työntekijäin eläkelain (395/61) 19 §:n 1 momentti ja 19 d §:n 1 momentti, sellaisina kuin ne ovat, 19 §:n 1 momentti 31 päivänä joulukuuta 1985 annetussa laissa (1120/85) ja 19 d §:n 1 momentti 21 päivänä joulukuuta 1984 annetussa laissa (938/84), seuraavasti:


19 §

Eläkelaitoksen tai eläketurvakeskuksen tämän lain perusteella määräämä maksu sekä sille suorituksen viivästymisen ajalta korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukainen vuotuinen viivästyskorko saadaan ulosottaa ilman tuomiota tai päätöstä niin kuin verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa (367/61) säädetään.



19 d §

Tämän lain mukaisen eläkkeen tai muun etuuden viivästyessä eläkelaitoksen on maksettava viivästynyt eläke tai muu etuus viivästysajalta korotettuna. Etuuden korotus vuotta kohden laskettuna on korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukainen. Velvollisuus maksaa etuus korotettuna ei kuitenkaan koske sitä osaa etuudesta, joka suoritetaan toiselle lakisääteistä vakuutusta harjoittavalle vakuutus- tai eläkelaitokselle taikka sosiaalivakuutustoimikunnalle tai työttömyyskassalle, ellei kysymys ole 19 c §:ssä tarkoitetusta suorituksesta.




Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

Maksuun, joka oli viivästyneenä tämän lain tullessa voimaan, sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

Tämän lain 19 d §:n 1 momenttia ei sovelleta asiaan, joka ennen tämän lain voimaantuloa on tullut vireille eläkelaitoksessa. Säännöksiä etuuden korotuksesta sovelletaan kuitenkin sellaiseen etuuserään, jonka eräpäivä on tämän lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen.



35.

Laki lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain 10 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 9 päivänä helmikuuta 1962 annetun lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain (134/62) 10 §:n 4 momentti, sellaisena kuin se on 31 päivänä joulukuuta 1985 annetussa laissa (1121/85), seuraavasti:


10 §

Jos työnantaja on laiminlyönyt suorittaa tämän lain mukaisen vakuutusmaksun eikä kehotuksen saatuaan työeläkekassan määräämässä kohtuullisessa ajassa korjaa laiminlyöntiään, työeläkekassa voi hankkimansa selvityksen tai sen puuttuessa arvion perusteella määrätä työnantajalle enintään kaksinkertaiseksi korotetun vakuutusmaksun. Vakuutusmaksua ei kuitenkaan saa määrätä muulta ajalta kuin kulumassa olevalta ja viideltä sitä edeltävältä kalenterivuodelta. Työeläkekassan määräämä vakuutusmaksu ja sille suorituksen viivästymisen ajalta korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukainen vuotuinen viivästyskorko saadaan ulosottaa ilman tuomiota tai päätöstä niin kuin verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa (367/61) säädetään.




Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

Maksuun, joka oli viivästyneenä tämän lain tullessa voimaan, sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.



36.

Laki valtion eläkelain 14 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 20 päivänä toukokuuta 1966 annetun valtion eläkelain (280/66) 14 §:n 1 momentti, sellaisena kuin se on 9 päivänä elokuuta 1985 annetussa laissa (696/85), seuraavasti:


14 §

Tämän lain mukaisen eläkkeen viivästyessä maksetaan se viivästysajalta korotettuna. Eläkkeen korotus vuotta kohden laskettuna on korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukainen. Velvollisuus maksaa eläke korotettuna ei kuitenkaan koske sitä osaa eläkkeestä, joka suoritetaan lakisääteistä vakuutusta harjoittavalle vakuutus- tai eläkelaitokselle taikka sosiaalivakuutustoimikunnalle tai työttömyyskassalle.




Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

Tätä lakia ei sovelleta asiaan, joka ennen tämän lain voimaantuloa on tullut vireille valtiokonttorissa. Säännöksiä eläkkeen korotuksesta sovelletaan kuitenkin sellaiseen eläke-erään, jonka eräpäivä on tämän lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen.



37.

Laki merimieseläkelain 8 ja 63 a §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 26 päivänä tammikuuta 1956 annetun merimieseläkelain (72/56) 8 §:n 1 momentti ja 63 a §:n 1 momentti, sellaisina kuin ne ovat, 8 §:n 1 momentti 28 päivänä joulukuuta 1990 annetussa laissa (1346/90) ja 63 a §:n 1 momentti 21 päivänä joulukuuta 1984 annetussa laissa (939/84), seuraavasti:


8 §

Määräajassa suorittamatta jääneelle maksulle on työnantajan maksettava viivästymisen ajalta vuotuista viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan.



63 a §

Tämän lain mukaisen eläkkeen tai muun etuuden viivästyessä eläkekassan on maksettava viivästynyt eläke tai muu etuus viivästysajalta korotettuna. Etuuden korotus vuotta kohden laskettuna on korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukainen. Velvollisuus maksaa etuus korotettuna ei kuitenkaan koske sitä osaa etuudesta, joka suoritetaan toiselle lakisääteistä vakuutusta harjoittavalle vakuutus- tai eläkelaitokselle taikka sosiaalivakuutustoimikunnalle tai työttömyyskassalle.




Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

Maksuun, joka oli viivästyneenä tämän lain tullessa voimaan, sovelletaan tämän lain voimaantullessa voimassa olleita säännöksiä.

Lain 63 a §:n 1 momenttia ei sovelleta asiaan, joka ennen tämän lain voimaantuloa on tullut vireille eläkekassassa. Säännöksiä eläkkeen tai muun etuuden korotuksesta sovelletaan kuitenkin sellaiseen etuuserään, jonka eräpäivä on tämän lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen.



38.

Laki yrittäjien eläkelain 12 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 14 päivänä heinäkuuta 1969 annetun yrittäjien eläkelain (468/69) 12 §:n 3 momentti, sellaisena kuin se on 31 päivänä joulukuuta 1985 annetussa laissa (1124/85), seuraavasti:


12 §

Jos yrittäjä on laiminlyönyt vakuutusmaksun suorittamisen, on eläkelaitoksella oikeus periä sille suorituksen viivästymisen ajalta korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukainen vuotuinen viivästyskorko.




Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

Maksuun, joka oli viivästyneenä tämän lain tullessa voimaan, sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.



39.

Laki maatalousyrittäjien eläkelain 12 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 14 päivänä heinäkuuta 1969 annetun maatalousyrittäjien eläkelain (467/69) 12 §:n 2 momentti, sellaisena kuin se on 31 päivänä joulukuuta 1985 annetussa laissa (1123/85), seuraavasti:


12 §

Jos maatalousyrittäjä on laiminlyönyt vakuutusmaksun suorittamisen, on eläkelaitoksella oikeus periä sille suorituksen viivästymisen ajalta korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukainen vuotuinen viivästyskorko.




Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

Maksuun, joka oli viivästyneenä tämän lain tullessa voimaan, sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.



40.

Laki eräiden työsuhteessa olevien taiteilijoiden ja toimittajien eläkelain 8 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 26 päivänä heinäkuuta 1985 annetun eräiden työsuhteessa olevien taiteilijoiden ja toimittajien eläkelain (662/85) 8 §:n 1 momentti, sellaisena kuin se on 31 päivänä joulukuuta 1985 annetussa laissa (1125/85), seuraavasti:


8 §

Jos työnantaja on laiminlyönyt suorittaa tämän lain mukaisen vakuutusmaksun eikä kehotuksen saatuaan eläkekassan määräämässä kohtuullisessa ajassa korjaa laiminlyöntiään, eläkekassa voi hankkimansa selvityksen tai sen puuttuessa arvion perusteella määrätä työnantajalle enintään kaksinkertaiseksi korotetun vakuutusmaksun. Vakuutusmaksua ei kuitenkaan saa määrätä muulta ajalta kuin kulumassa olevalta ja viideltä sitä edeltävältä kalenterivuodelta. Eläkekassan määräämä vakuutusmaksu ja sille suorituksen viivästymisen ajalta korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukainen vuotuinen viivästyskorko saadaan ulosottaa ilman tuomiota tai päätöstä niin kuin verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa (367/61) säädetään.




Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

Maksuun, joka oli viivästyneenä tämän lain tullessa voimaan, sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.



41.

Laki vakuutuskassalain 91 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 27 päivänä marraskuuta 1992 annetun vakuutuskassalain (1164/92) 91 §:n 1 momentti seuraavasti:


91 §

Eläkkeen tai päivärahan viivästyessä vakuutuskassan on maksettava viivästynyt korvaus viivästysajalta korotettuna. Korotus vuotta kohden laskettuna on korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukainen ja se lasketaan viivästysajan jokaiselta päivältä. Viivästysajan katsotaan alkavan, kun kolme kalenterikuukautta on kulunut sen kuukauden päättymisestä, jona vakuutettu on jättänyt kassalle hakemuksensa ja 88 §:ssä tarkoitetut asiakirjat ja tiedot. Saman päätöksen perusteella myöhemmin suoritettavalle etuuserälle korotus kuitenkin lasketaan eräpäivästä.




Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

Tätä lakia ei sovelleta asiaan, joka ennen tämän lain voimaantuloa on tullut vireille vakuutuskassassa. Säännöksiä korvauksen korotuksesta sovelletaan kuitenkin sellaiseen etuuserään, jonka eräpäivä on tämän lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen.



42.

Laki tapaturmavakuutuslain 60 a §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 20 päivänä elokuuta 1948 annetun tapaturmavakuutuslain (608/48) 60 a §:n 1 momentti, sellaisena kuin se on 21 päivänä joulukuuta 1984 annetussa laissa (940/84), seuraavasti:


60 a §

Tämän lain mukaisen korvauksen viivästyessä vakuutuslaitoksen on maksettava viivästynyt korvaus viivästysajalta korotettuna. Korvauksen korotus vuotta kohden laskettuna on korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukainen. Velvollisuus maksaa korvaus korotettuna ei kuitenkaan koske lakisääteistä vakuutusta harjoittavien vakuutus- ja eläkelaitosten välisiä yhteensovitukseen eikä takautumisoikeuteen perustuvia suorituksia.




Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

Tätä lakia ei sovelleta asiaan, joka ennen tämän lain voimaantuloa on tullut vireille vakuutuslaitoksessa. Säännöksiä korvauksen korotuksesta sovelletaan kuitenkin sellaiseen korvauserään, jonka eräpäivä on tämän lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen.



43.

Laki sotilasvammalain 6 c §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 28 päivänä toukokuuta 1948 annetun sotilasvammalain (404/48) 6 c §, sellaisena kuin se on 5 päivänä kesäkuuta 1992 annetussa laissa (494/92), seuraavasti:


6 c §

Jos 6 b §:ssä mainitun korvauksen saamiseksi on annettu virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja tai salattu tietoja ja tämä on vaikuttanut korvauksen myöntämiseen, tapaturmavirasto voi periä korvauksen tai liikaa saadun osan siitä takaisin 50 prosentilla korotettuna korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisine vuotuisine korkoineen ennakon maksuvuotta seuraavan helmikuun 1 päivästä.



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

Takaisin perittävälle määrälle tämän lain voimaantuloa edeltävältä ajalta maksettavaan korkoon sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.



44.

Laki työttömyyskassalain 33 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 24 päivänä elokuuta 1984 annetun työttömyyskassalain (603/84) 33 §:n 4 momentti, sellaisena kuin se on 28 päivänä kesäkuuta 1993 annetussa laissa (574/93), seuraavasti:


33 §
Velvollisuus suorittaa työttömyysvakuutusmaksu

Työttömyysvakuutusmaksulle, jota ei ole suoritettu määräaikana, peritään viivästysajalta korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukainen vuotuinen viivästyskorko. Työttömyysvakuutusmaksu ja viivästyskorko saadaan ulosottaa ilman tuomiota tai päätöstä.



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

Maksuun, joka oli viivästyneenä tämän lain tullessa voimaan, sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.



45.

Laki liikennevakuutuslain 12 a §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 26 päivänä kesäkuuta 1959 annetun liikennevakuutuslain (279/59) 12 a §:n 1 momentti, sellaisena kuin se on 21 päivänä joulukuuta 1984 annetussa laissa (941/84), seuraavasti:


12 a §

Tämän lain mukaisen henkilöön kohdistuneesta vahingosta suoritettavan korvauksen viivästyessä vakuutusyhtiön on maksettava viivästynyt korvaus viivästysajalta korotettuna. Korvauksen korotus vuotta kohden laskettuna on korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukainen. Velvollisuus maksaa korvaus korotettuna ei kuitenkaan koske lakisääteistä vakuutusta harjoittavien vakuutus- ja eläkelaitosten välisiä yhteensovitukseen eikä takautumisoikeuteen perustuvia suorituksia.




Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

Tätä lakia ei sovelleta asiaan, joka ennen tämän lain voimaantuloa on tullut vireille vakuutusyhtiössä. Säännöksiä korvauksen korotuksesta sovelletaan kuitenkin henkilöön kohdistuneesta vahingosta suoritettavaan sellaiseen korvauserään, jonka eräpäivä on tämän lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen.



46.

Laki valtion perhe-eläkelain 9 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 31 päivänä joulukuuta 1968 annetun valtion perhe-eläkelain (774/68) 9 §:n 1 momentti, sellaisena kuin se on 9 päivänä elokuuta 1985 annetussa laissa (697/85), seuraavasti:


9 §

Tämän lain mukaisen perhe-eläkkeen viivästyessä maksetaan se viivästysajalta korotettuna. Perhe-eläkkeen korotus vuotta kohden laskettuna on korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukainen. Velvollisuus maksaa perhe-eläke korotettuna ei kuitenkaan koske sitä osaa eläkkeestä, joka suoritetaan lakisääteistä vakuutusta harjoittavalle vakuutus- tai eläkelaitokselle.




Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

Tätä lakia ei sovelleta asiaan, joka ennen tämän lain voimaantuloa on tullut vireille valtiokonttorissa. Säännöksiä perhe-eläkkeen korotuksesta sovelletaan kuitenkin selaiseen perhe-eläke-erään, jonka eräpäivä on tämän lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen.



47.

Laki potilasvahinkolain 10 a §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 25 päivänä heinäkuuta 1986 annetun potilasvahinkolain (585/86) 10 a §:n 1 momentti, sellaisena kuin se on 19 päivänä marraskuuta 1993 annetussa laissa (973/93), seuraavasti:


10 a §
Korvauksen korotus

Tämän lain mukaisen korvauksen viivästyessä potilasvakuutusyhdistyksen on maksettava viivästynyt korvaus viivästysajalta korotettuna. Korvauksen korotus vuotta kohden laskettuna on korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukainen. Velvollisuus maksaa korvaus korotettuna ei kuitenkaan koske lakisääteistä vakuutusta harjoittavien vakuutus- tai eläkelaitosten välisiä yhteensovitukseen eikä takautumisoikeuteen perustuvia suorituksia.




Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

Tätä lakia ei sovelleta asiaan, joka ennen tämän lain voimaantuloa on tullut vireille potilasvakuutusyhdistyksessä ja josta on esitetty korvausvaatimus ennen tämän lain voimaantuloa. Säännöksiä korvauksen korotuksesta sovelletaan kuitenkin sellaiseen korvauserään, jonka eräpäivä on tämän lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen.



48.

Laki vakuutustarkastuksen kustantamisesta annetun lain 3 §:n:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan vakuutustarkastuksen kustantamisesta 14 päivänä heinäkuuta 1944 annetun lain (479/44) 3 §:n 1 momentti, sellaisena kuin se on 16 päivänä joulukuuta 1977 annetussa laissa (950/77), seuraavasti:


3 §

Maksuunpannulle ja maksettavaksi erääntyneelle maksulle, jota ei ole suoritettu eräkuukauden aikana, peritään eräkuukautta seuraavan kuukauden alusta vuotuista viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan.




Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

Maksuun, joka oli viivästyneenä tämän lain tullessa voimaan, sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.



49.

Laki opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain 44 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta 3 päivänä elokuuta 1992 annetun lain (705/92) 44 §:n 3 momentti seuraavasti:


44 §
Perustamishankkeeseen suoritetun valtionosuuden palautus

Palautusvelvollisuudesta ja korvauksen vähentämisestä päättää opetusministeriö. Valtionosuuden saajan on ilmoitettava opetusministeriölle kuuden kuukauden kuluessa 1 ja 2 momentissa tarkoitetusta olosuhteiden muuttumisesta. Jos myöhemmin käy ilmi, ettei ilmoitusta ole tehty määräajassa, on valtionosuutta vastaava suhteellinen osa omaisuuden käyvästä arvosta palautettava valtiolle korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine korkoineen, jollei opetusministeriö erityisestä syystä toisin päätä.



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

Palautettavalle määrälle tämän lain voimaantuloa edeltävältä ajalta maksettavaan korkoon sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.



Helsingissä 14 päivänä marraskuuta 1994

Tasavallan Presidentti
MARTTI AHTISAARI

Ministeri
Heikki Haavisto

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.