Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

HE 243/1994
Hallituksen esitys Eduskunnalle kolttalaiksi sekä laiksi leimaverolain 30 §:n muuttamisesta

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Kolttaväestön sekä koltta-alueen elinolosuhteiden ja toimeentulomahdollisuuksien edistämiseksi sekä kolttakulttuurin ylläpitämiseksi ja edistämiseksi ehdotetaan säädettäväksi kolttalaki, joka korvaisi voimassa olevan kolttalain vuodelta 1984. Ehdotetun lain nojalla voitaisiin antaa rahoitustukea ja suorittaa muita toimenpiteitä Inarin kunnassa sijaitsevalla koltta-alueella. Lisäksi voitaisiin tukea asumiseen liittyviä toimenpiteitä.

Ehdotetun lain mukaisista elinkeinojen tukitoimenpiteistä voisivat päästä osallisiksi luontaiselinkeinoja ja pienimuotoista yritystoimintaa harjoittavat koltat ja heidän yrityksensä. Koltta-alueella toimivien paliskuntien tukeminen tapahtuisi kuitenkin porotalouslain mukaisesti. Tukea voitaisiin sen sijaan myöntää rajoitetusti muidenkin kuin kolttien vireille panemiin sellaisiin hankkeisiin, jotka välittömästi edistävät kolttien elinkeinoja ja kulttuuria.

Ehdotetun lain nojalla voitaisiin koltta-alueella antaa valtionlainaa tilan tai sen osuuden hankintaan sekä investointilainaa ja -avustusta luontaiselinkeinon ja pienyritystoiminnan harjoittamisen tukemiseksi. Lisäksi voitaisiin antaa valtionlainaa ja avustusta asuntoa, tientekoa, vesihuoltoa, sähköistämistä ja perinneympäristön säilyttämistä varten, käyttöpääomalainaa yritystoimintaa ja suhdanteiden tasaamista varten sekä eräissä tapauksissa myös käynnistysavustusta. Nykyisen porotalous- ja luontaiselinkeinolain nojalla annettavat tuet myönnettäisiin ehdotetun lain nojalla. Myös pienyritystoimintaan maaseutuelinkeinolain nojalla myönnettävät tuet säädettäisiin annettaviksi ehdotetun lain nojalla.

Ehdotuksen mukaisin valtion maankäyttötoimenpitein koltille voitaisiin antaa asuntotiloja sekä luontaiselinkeinojen ja muun pienyritystoiminnan harjoittamista varten tarpeellisia alueita, osuuksia ja oikeuksia. Myyntihinta annettaisiin pääosaltaan pitkäaikaiseksi velaksi. Koltille annettavat tilat olisivat luovutusrajoitusten alaisia 20 vuoden ajan kauppakirjan allekirjoittamisesta lukien. Maaseutuelinkeinopiiri voisi kuitenkin nykyistä helpommin antaa luovutuslupia ja erityisestä syystä vapauttaa tilan luovutusrajoituksista.

Lakiin ehdotetaan otettavaksi myös kolttien perinteisiin perustuvaa asiainhoitoa koskevat säännökset. Lisäksi ehdotetaan, että lain täytäntöönpanoa koskeva toimivalta annettaisiin aikaisempaa laajemmin maaseutuelinkeinopiirille ja Inarin kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisille.

Ehdotetun kolttalain tarkoituksiin tapahtuvien luovutusten saattamiseksi leimaverosta vapaiksi ehdotetaan leimaverolakia tältä osin muutettavaksi.

Lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan 1 päivänä kuuta 199 .


YLEISPERUSTELUT

1. Johdanto

Petsamosta toisen maailmansodan lopulla Suomeen siirtynyt kolttaväestö oli saanut pääasiallisen toimeentulonsa paimentolaisina lähinnä porotaloudesta sekä kalastuksesta ja metsästyksestä. Koltat saivat lisäansioita myös uitosta, rahdinkuljetuksesta ja karjataloudesta sekä turistipalveluista. Sodan jälkeen koltat sijoitettiin valtion toimenpitein pääosin Inarin kuntaan Näätämön ja Nellimin alueille sekä Keväjärven alueelle.

Kolttien asuttaminen perustui lähinnä luontaistalouteen. Asuttaminen suoritettiin loppuun eräiden kolttien asuttamisesta annetun lain (273/55) sekä porotilalain (590/69) säätämisen yhteydessä vuonna 1969 annetun kolttien maanjärjestelylain (593/69) nojalla. Muutamissa tapauksissa koltat saivat maata myös maanhankintalain (396/45) ja eräiden entisen Petsamon kunnan siirtoväkeen kuuluvien henkilöiden asuttamisesta annetun lain (549/50) nojalla. Kolttien asuttamisesta annetun lain mukaiset tilat olivat noin 3 hehtaarin suuruisia pääasiallisesti asumiseen tarkoitettuja tiloja. Tilat rakennettiin valtion varoin ja luovutettiin vastikkeetta koltille.

Kolttien asuttamisesta annetun lain mukaan tiloja ei saanut luovuttaa toiselle ilman maatalousministeriön lupaa. Luovutuslupaa ei saanut myöntää, jos luovutus tapahtui muulle kuin koltalle ja kolttien asuin- ja toimeentulomahdollisuuksien voitiin katsoa luovutuksen johdosta heikentyvän tai vaarantuvan. Käytännössä luovutuslupa on myönnetty vain koltta-alueella asuvalle koltalle. Rajoitusten voimassaoloajaksi säädettiin 50 vuotta luovutuskirjan allekirjoittamisesta lukien. Rajoitukset ovat voimassa vuoteen 2007 saakka.

Tiloille ei voitu aluksi lainkaan myöntää halpakorkoisia lainoja valtion varoista. Vuonna 1969 säädetyllä lain muutoksella (592/69) tehtiin mahdolliseksi rakentamis- ja sisarosuuslainojen sekä sisarosuuslainoihin verrattavien maanostolainojen samoin kuin porotaloudessa tarpeellisten irtaimistolainojen myöntäminen myös aikaisemman kolttalainsäädännön nojalla muodostetuille kolttatiloille. Mikäli tilaa varten myönnettiin laina, tilan osalta tuli samalla voimaan osittamista koskeva kielto. Vuodesta 1974 tiloille on voitu myöntää myös asuntolainaa. Vuonna 1974 tehdyllä lain muutoksella (446/74) siirrettiin tilojen luovutusluvan myöntäminen maatilahallituksen ja vuonna 1984 kolttalain (611/84) muutoksella (1297/90) 1 päivästä tammikuuta 1991 edelleen maaseutupiirin toimivaltaan.

Maanhankintalain ja eräiden entisen Petsamon kunnan siirtoväkeen kuuluvien henkilöiden asuttamisesta annetun lain nojalla muodostetut tilat eivät ole olleet luovutusrajoitusten alaisia.

Kolttatiloista voitiin vuodesta 1969 alkaen muodostaa kolttien maanjärjestelylain nojalla porotilalain mukaisia porotiloja lisäaluetta tai yhteismetsäosuutta antamalla. Tällöin tila vapautui kolttalainsäädännön mukaisista luovutusrajoituksista. Tila tuli sen sijaan porotilalain mukaisten pysyvien luovutusrajoitusten alaiseksi. Porotilaksi muodostetulle tilalle voitiin myöntää halpakorkoisia valtionlainoja maankäyttölain (353/58) mukaisin ehdoin sekä porotilalain mukaisia avustuksia. Koltille on muodostettu tähän mennessä yhteensä yhdeksän porotilaa.

Porotilalaki on kumottu 1 päivänä maaliskuuta 1990 voimaan tulleella porotalouslailla (161/90). Porotilat siirtyivät samalla porotalouslain mukaisen tuen piiriin. Tiloja koskevat porotilalain 26 §:n mukaiset luovutusrajoitukset jäivät edelleen voimaan.

2. Nykytila

2.1. Kolttien nykyiset elinkeinot

Koltta-alueeseen kuuluu Inarinjärven pohjois- ja itäpuolella oleva osa Inarin kunnasta, jossa koltta-asutusta on eniten Näätämön, Nellimin ja Keväjärven alueilla. Alueella asuvan kolttaväestön määrä on nykyisin noin 545 henkilöä. Alueella asuu kolttien lisäksi muita saamelaisia ja muuta väestöä yhteensä 252 henkilöä.

Koltta-alueella asuvan väestön työpaikat jakaantuvat elinkeinoaloittain seuraavasti:

Työpaikat elinkeinoaloittain

                
Elinkeinoala Työpaikkojen lukumäärä
Porotalous 23
Kalatalous ja keräilytalous 34
Maatalous 3
Erikoismaatalous -
Metsätalous 21
Teollisuus ja rakennustyö 40
Käsityöt 4
Julkiset palvelut 94
Yksityiset palvelut 55
Yhteensä 274

Koltta-alueella asuville koltille on valtion toimenpitein muodostettu vuoden 1991 loppuun mennessä yhteensä 233 tilaa, joista yhdeksän on porotiloja, 70 kolttien asuttamisesta annetun lain mukaisia, 30 kolttien maanjärjestelylain mukaisia ja 85 kolttalain mukaisia tiloja sekä loput 38 tilaa sodanjälkeisten eri asuttamislakien nojalla muodostettuja tiloja.

Näätämön alueella työttömiä on noin 40 prosenttia työikäisen väestön määrästä. Lähellä Ivalon taajamaa sijaitsevalla Nellimin-Keväjärven alueella työllisyystilanne on jonkin verran parempi.

Koltta-alueella asuvista työssä käyvistä koltista on enin osa toisen palveluksessa olevia. Suurimmat työllistäjät ovat Inarin kunta, rajavartiolaitos ja metsähallinto sekä yksityiset palvelut.

Valtion toimenpitein on tähän asti tuettu erityisesti porotalouden harjoittamista koltta-alueella. Alueella toimivia paliskuntia on nykyisin neljä: Vätsärin, Näätämön, Paatsjoen ja Ivalon paliskunnat. Kolttien Vätsärin ja Näätämön paliskunnissa omistamien porojen määrä on valtion tukitoimenpitein kohonnut vuoden 1962 noin 600 porosta nykyiseen noin 7500 lukuporoon. Porotaloudesta saa oleellisen osan toimeentulostaan nykyisin noin 30 kolttaa perheineen.

Koltilla on kalastus- ja metsästysoikeus koko Inarin kunnan alueella aivan samoin kuin muillakin kuntalaisilla. Koltat saavat kuitenkin kalastaa korvauksetta koltta-alueella. Koltat harjoittavat kalastusta ja metsästystä lähinnä kotitarpeeksi. Ammattimaisen kalastuksen harjoittajia on kuitenkin muutamia. Luonnontuotteiden, lähinnä hillan, mustikan ja puolukan keruuseen osallistuu 40-50 prosenttia alueen ruokakunnista. Arviolta 80 henkilöä kerää niitä säännöllisesti myös myyntiä varten. Lypsykarjataloutta harjoitetaan vain yhdellä tilalla ja lammastaloutta kahdella tilalla.

2.2. Koulutus-, kulttuuri- ja muut palvelut

Nellimin-Keväjärven väestöllä on kohtuullisella etäisyydellä (50 km) käytettävissä postin, postipankin ja muidenkin pankkien palvelut Ivalossa. Sevettijärven postitoimipaikka on lakkautettu keväällä 1992, minkä vuoksi myös Postipankki Oy:n palvelut Näätämön alueella loppuivat. Mainittujen palveluiden puuttuminen on epäkohta, joka olennaisesti heikentää Näätämön alueen matkailu- ja muiden palveluiden sekä pienyritystoiminnan kehittämistä. Lähin postitoimipaikka sijaitsee nykyisin noin 130 kilometrin päässä Inarin kirkonkylässä.

Koltta-alueella on saatavissa tavanomaiset kunnalliset palvelut. Aluetta palvelee muun muassa kunnan kirjastoauto.

Sekä Näätämössä että Nellimin-Keväjärven alueella toimii peruskoulun ala-aste. Sevettijärvellä on lisäksi peruskoulun yläaste. Koltankieli ei ole kouluilla opetuksellisesti erityisasemassa. Koltankieltä opetetaan kuitenkin Sevettijärven koulun ala-asteella miltei kaikille. Peruskoulujen kuntakohtaiset opetussuunnitelmat antavat myös hyvät mahdollisuudet kolttakulttuurin ja kansanperinteen opettamiseen eri oppiaineiden yhteydessä. Alueella on lisäksi mahdollisuus saada kansalaisopiston järjestämää koltankieleen ja -kulttuuriin liittyvää sekä muutakin opetusta.

Saamelaisalueen ammatillinen koulutuskeskus antaa opetusta 2-vuotisilla opintolinjoilla myös saamelaiskäsitöihin ja luontaistalouteen sekä järjestää erilaisia kursseja kysynnän mukaan. Inarin Opisto on pyrkimässä saamelaisen kielen ja kulttuurin koulutuskeskukseksi. Opistoon olisi mahdollista perustaa yhdessä työvoimaviranomaisten kanssa myös kolttakulttuurin opintolinja. Kolttien elinkeinojen ja kulttuurin edistäminen on mahdollista niin ikään työllisyyskoulutuksen keinoin.

Koltta-alueella toimii Sniimmi ry, jonka tavoitteena on muun muassa kolttakulttuurin tallentaminen ja edistäminen. Kolttakulttuurin säilyttämistä edistää lisäksi Koltta-asiain kannatusyhdistys ry, joka tukee julkaisu- ja tutkimustoimintaa. Lisäksi yhdistys ylläpitää Sevettijärven monitoimitaloa ja kahta vanhusten rivitaloa. Kädentaitojen säilyttämistä ja edistämistä palvelee puolestaan S pmelas Duodjarat ry -niminen yhdistys, jolla on kaksi alaosastoa koltta-alueella. Sevettijärven alaosasto hoitaa myös nyttemmin 1 päivänä kesäkuuta 1992 toimintansa aloittanutta kolttien perinnetaloa.

Koltta-alueella on vain harvoja työpaikkoja peruskoulun jälkeistä ammatillista koulutusta saaneelle väestölle. Pidemmälle kouluttautuneet kolttanuoret ovatkin enimmäkseen hakeutuneet työhön muualle Suomeen.

2.3. Paikalliset toimenpiteet

Inarin kunta on yhteistyössä kolttien ja Lapin lääninhallituksen kanssa pannut vuonna 1988 vireille koltta-alueen kehittämisprojektin. Sen tuloksena ovat syntyneet Nellimin ja Keväjärven sekä Sevettijärven kehittämisohjelmat.

Vuonna 1989 valmistuneissa kehittämisohjelmissa luontaistalouden elinkeinojen katsotaan olevan perinteisesti vahvoja kolttasaamelaisella alueella. Niiden näkymät on myös kehittämisohjelmissa todettu myönteisiksi. Lisäksi ohjelmissa on kiinnitetty huomiota käsityö- ja muun pienyritystoiminnan sekä julkisten ja yksityisten palvelujen edistämiseen.

Projektin työryhmä on kiinnittänyt erityistä huomiota kolttasaamelaisen kulttuurin säilyttämiseksi tuleville sukupolville. Työryhmä on esittänyt muun muassa kotiseutumuseon perustamista, koltan kielen opetuksen järjestämistä sekä aikuisväestölle että lapsille, koltankielisen kirjallisuuden julkaisemista, kolttasaamelaisen musiikin ja kansantanssien elvyttämistä sekä myös perinnetöiden ja -tapojen elvyttämistä. Huomattava osa hankkeista on päässyt alkuun ja osa toteutunutkin, kuten edellä mainittu perinnetalon perustaminen osoittaa.

Inarin kunnan käytettävissä ei ole varoja nimenomaan koltta-alueen ja kolttakulttuurin kehittämiseen. Koltta-alueen ja sen väestön hyväksi suoritettavat toimenpiteet tehdään rinnan kunnan muiden kehittämistoimien kanssa.

2.4. Kolttien asiainhoito

Kolttien keskuudessa ovat vanhastaan toimineet kyläkokous eli sidjsobbar ja luottamusmies. Kyläkokous on toiminut kyläläisten yhteisenä keskustelupaikkana ja aikaisemmin myös käräjäpaikkana. Kolttaneuvostot ovat aloittaneet toimintansa Näätämön ja Nellimin alueilla 1980-luvulla.

Kyläkokous on kokoontunut tarvittaessa ja vähintään kaksi kertaa vuodessa. Kokouksen tärkeimpänä tehtävänä on ollut kyläläisten etujen ja oikeuksien valvonta sekä toimeentulomahdollisuuksista huolehtiminen. Kokouksissa on sovittu muun muassa nautinta-alueiden jaosta siten, että jokainen perhekunta sai riittävästi pyyntivesiä ja laidunmaita toimeentuloaan varten. Kyläkokous käytti aikaisemmin myös tuomiovaltaa kylän sisäisissä asioissa.

Kyläkokousjärjestelmä toimii kolttien sisäisiä asioita käsittelevänä toimielimenä edelleenkin. Kyläkokouksessa ei kuitenkaan enää käytetä tuomiovaltaa. Sen sijaan kokoukset antavat lausuntoja ja tekevät esityksiä viranomaisille kolttia koskevissa asioissa.

Kyläkokouksiin saavat osallistua vain asianomaisessa kylässä asuvat koltat sekä kyläkokouksen niin päättäessä muutkin henkilöt. Kyläkokouksia on nykyisin kaksi: toinen toimii Näätämön alueella ja toinen Nellimin-Keväjärven alueella. Kyläkokoukset kutsuu koolle ja niiden puheenjohtajana toimii kokousten kolmivuotiskaudeksi valitsema koltankielentaitoinen luottamusmies.

Luottamusmiehen tehtävänä on edustaa kolttia viranomaisissa, saamelaisasiain neuvottelukunnassa ja saamelaisvaltuuskunnassa sekä panna täytäntöön kyläkokouksen päätöksiä, seurata kolttia koskevaa lainsäädäntöä, antaa koltille opastusta etuuksien hakemisessa ja käyttämisessä sekä tehdä aloitteita kolttia koskevissa asioissa. Tehtävistä määrätään tarkemmin luottamusmiehen ohjesäännössä, jonka saamelaisasiain neuvottelukunta on vahvistanut. Luottamusmiehelle maksetaan kulujen korvausta valtion talousarviossa sisäasiainministeriön toimintamenoihin osoitetuista varoista.

Kyläkokouksissa käsiteltävien asioiden valmistelun ja täytäntöönpanon hoitavat kumpaankin kylään kolmivuotiskaudeksi valitut kolttaneuvostot.

2.5. Nykyinen lainsäädäntö

Kolttalain soveltaminen

Vuonna 1984 säädettiin Suomen pohjoisimpia alueita koskeva luontaiselinkeinolaki (610/84) ja siihen liittyen myös kolttalaki. Samalla kumottiin kolttia koskeva aikaisempi erityislainsäädäntö, joskin vanhojen tilojen luovutusrajoitukset jäivät edelleen voimaan.

Voimassa olevan kolttalain tarkoituksena on maata, luottoa ja avustuksia antamalla sekä eräitä muita toimenpiteitä suorittamalla parantaa kolttien toimeentulomahdollisuuksia ja elinolosuhteita lain 2 §:ssä määritellyllä koltta-alueella.

Kolttalain nojalla on valtionmaasta vuosina 1984―1991 muodostettu noin 50 uutta kolttatilaa. Tilat ovat pinta-alaltaan enintään 5 hehtaaria ja ne on myyty koltille käyvästä hinnasta. Tilojen rakentamiseen on myönnetty avustusta ja halpakorkoista lainaa maatilatalouden kehittämisrahaston varoista.

Kolttalain nojalla muodostetut tilat ovat lain 12 §:n mukaan luovutusrajoitusten alaisia 30 vuotta kauppakirjan allekirjoittamisesta lukien. Rajoitukset on katsottu välttämättömiksi paikallisten kolttien asumisolojen turvaamiseksi.

Kolttalain nojalla myönnetään halpakorkoista valtionlainaa ja avustusta lähinnä luontaiselinkeinojen rahoitukseen. Luontaiselinkeinoilla tarkoitetaan maataloutta ja erikoismaataloutta, kalastusta, metsästystä ja porotaloutta samoin kuin marjastusta, sienestystä ja muuta luonnon jatkuvaan tuottokykyyn perustuvien luonnonvarojen hyödyntämistä. Lainaa ja avustusta myönnetään myös luontaiselinkeinon rinnalla harjoitettavaa kalanviljelyä, luontaiselinkeinoista saatujen tuotteiden kunnostamista ja jatkojalostusta sekä luontaiselinkeinoissa tarvittavien välineiden ja matkamuistojen valmistusta sekä matkailijoiden majoittamista ja opastusta varten. Toiminnan tulee olla pienimuotoista.

Koltta-alueella asuvilla koltilla on myös kolttalain 13 §:n mukaan oikeus ilman eri korvausta rajoitetusti käyttää valtion maa- ja vesialueita. Kolttien toimeentulon kannalta näistä käyttöoikeuksista tärkeimpiä ovat vapaa kalastusoikeus valtion vesialueilla, karjan laiduntamisoikeus sekä heinän, lehdeksien, järviluhdan ja -kortteen keräämisoikeus samoin kuin oikeus ottaa polttopuuta omaan tarpeeseen. Koltat saavat metsähallintoviranomaisten luvalla lisäksi sijoittaa poro-, metsästys- ja kalapirttejä sekä kalakellareita ja varastosuojia valtion maalle sekä ottaa metsähallintoviranomaisten osoittamilta paikoilta rakennuspuuta.

Kolttalain nojalla myönnettävien etuuksien osalta noudatetaan luontaiselinkeinolakia, jollei kolttalain säännöksistä muuta johdu. Luontaiselinkeinolaissa on puolestaan säädetty useissa kohdin sovellettavaksi aiemmin maatilalain (188/77) ja nyttemmin maaseutuelinkeinolain (1295/90) säännöksiä.

Luontaiselinkeinolain soveltaminen

Koltta-alueella asuvia kolttia voidaan tukea myös luontaiselinkeinolain nojalla. Lain soveltamisala on sama kuin kolttalaissakin, mutta tuen saajina voivat olla muutkin luontaiselinkeinoja harjoittavat henkilöt kuin koltat. Lain alueellisen soveltamisen piiriin kuuluvat Inarin kunnan lisäksi Enontekiön, Utsjoen ja Savukosken kunnat sekä Muonion, Kittilän, Sodankylän ja Sallan kuntien eräät osat.

Luontaiselinkeinoja harjoittavalle koltalle voidaan antaa luontaiselinkeinolain mukainen tila tai ennestään omistettuun kolttatilaan lisäaluetta niin paljon, että siitä muodostuu sellainen tila. Luontaiselinkeinotilaan annetaan tontti ja sen lisäksi elinkeinotoimintaa varten enintään 30 hehtaaria maata. Tilaan voidaan liittää aluetta autojen pitämistä ja venevalkamaa sekä soran, hiekan, saven, mudan ja turpeen ottoa varten. Tilan myyntihintana käytetään käypää hintaa. Luontaiselinkeinotilaa varten myönnettävät edut vastaavat kolttalain nojalla myönnettävää tukea.

Myös luontaiselinkeinotiloja koskee luovutusrajoitus, joka on voimassa 30 vuotta kauppakirjan allekirjoituspäivästä lukien. Mikäli kolttatilasta on muodostettu lisäaluetta antamalla luontaiselinkeinotila, tila on samalla kolttalain 12 §:n mukaisesti vapautunut kolttalain mukaisista luovutusrajoituksista ja tullut luontaiselinkeinolain 37 §:n mukaisten rajoitusten alaiseksi.

Porotalouslain soveltaminen

Koltta-alue sijaitsee poronhoitoalueella. Koltille on siten voitu antaa myös porotilalain mukaista tukea. Porotilalain mukaisten toimenpiteiden kohteena on kuitenkin voinut olla vain porotilan omistava henkilö. Porotilalain tultua kumotuksi porotalouden harjoittajille ja paliskunnille myönnettävät etuudet annetaan nykyisin porotalouslain nojalla. Uusia porotiloja ei enää muodosteta.

Porotalouslain nojalla voidaan myöntää maatilatalouden kehittämisrahaston varoista maanostolainaa porotilan tai lisäalueen hankkimiseen, sisarosuuslainaa osuuksien lunastamiseen tilasta, rakentamis- ja asuntolainaa, perusparannuslainaa pellon kuivattamiseen sekä salaojitus-, tie-, vesihuolto-, irtaimisto- ja sähköistämislainaa. Lisäksi porotalouslain nojalla voidaan myöntää maatilatalouden kehittämisrahaston varoista rakennusavustusta asuin- ja muiden rakennusten rakentamiseen sekä salaojitus-, tienteko-, vesihuolto- ja irtaimistoavustuksia.

Paliskunnille voidaan myöntää avustuksia este-, merkintä- ja muiden poroaitojen sekä teurastamojen rakentamiseen ja perusparantamiseen, tientekoon, vesihuoltoon, sähköistämiseen sekä välttämättömään irtaimistoon.

Jos tilaan annetaan lisäaluetta porotalouslain nojalla, tila tulee luovuttamista ja osittamista koskevien rajoitusten alaiseksi. Rajoitukset ovat voimassa 15 vuotta lisäalueen kauppakirjan allekirjoittamisesta lukien. Maaseutupiiri voi erityisistä syistä vapauttaa tilan rajoituksista ja siinä yhteydessä määrätä tilaa varten myönnetyt tuet joko kokonaan tai osittain takaisin maksettaviksi.

Mikäli porotalouslain nojalla maata, luottoa tai avustusta saanut henkilö tai hänen oikeudenomistajansa ei ole kolmeen vuoteen asunut tilalla, voidaan tuki määrätä heti takaisin maksettavaksi. Avustuksia ei voida periä takaisin, jos avustuksen myöntämisestä on jo ehtinyt kulua 15 vuotta.

Porotalouslain soveltamisessa noudatetaan useissa kohdin, mitä maaseutuelinkeinolain (1295/90) nojalla on säädetty tai määrätty.

Koltille annetuista eduista ovat merkittävimpiä olleet porotilalain, mutta ei käytännössä porotalouslain, nojalla maatilatalouden kehittämisrahaston varoista myönnetyt asunto- ja rakentamislainat sekä palkkiot tilan rakentamista varten. Rakennuspalkkion suuruus on ollut 40-75 prosenttia rakentamiskustannuksista. Laina ja rakennuspalkkio tai sitä vastaava porotalouslain mukainen avustus ovat voineet kattaa rakentamisesta aiheutuvat kustannukset kokonaankin.

Myönnetty tuki

Koltta-alueella asuvien kolttien elinkeinojen ja asumisen tukemiseen on vuosina 1984―1991 myönnetty valtion tukea lähinnä maatilatalouden kehittämisrahaston varoista seuraavasti:

Valtion tuet vuosina 1984-1991

                  
Vuosi Avustukset Lainat
markkaa markkaa
1984 221 000 -
1985 402 900 49 000
1986 3 116 900 1 405 500
1987 2 232 200 931 000
1988 3 646 400 3 079 000
1989 2 799 500 2 192 400
1990 2 162 500 1 782 500
1991 2 083 000 1 337 000
poroteurastamo 3 528 000
Yhteensä 20 192 400 10 776 400

Nykytilanteen arviointi

Inarin kuntaan sijoitettujen kolttien ja heidän jälkeläistensä harjoittaman luontaiselinkeinotoiminnan tukeminen tapahtuu nykyisin useamman lain sekä niiden nojalla annettujen asetusten ja muiden määräysten nojalla.

Lainsäädännön puutteena on käytännössä nähty erityisesti se, että voimassa olevan kolttalain säännöksistä ei suoraan ilmene, mitä etuuksia koltilla on mahdollisuus saada luontaiselinkeinoja ja niihin liittyviä sivuelinkeinoja varten. Materiaaliset säännökset sisältyvät tältä osin luontaiselinkeinolakiin, jossa puolestaan on runsaasti viittauksia maaseutuelinkeinolakiin. Porotalouden tukemisen osalta tulevat kolttiin sovellettaviksi myös porotalouslain säännökset.

Kolttia koskevassa lainsäädännössä olevat viittaukset muihin lakeihin vaikeuttavat käytännössä säännösten soveltamista. Kolttien näkökulmasta katsoen vaikeudet säännösten sisällön selvittämisessä ovat erityisen suuret.

Kolttien harjoittamaa pienyritystoimintaa varten ei ole kolttalain nojalla mahdollista myöntää tukea samassa laajuudessa kuin sitä myönnetään maaseutuelinkeinolain nojalla maatilatalouden ohella harjoitettavaan pienyritystoimintaan. Kolttalaki ei koske esimerkiksi kolttien perustamia osakeyhtiöitä, kommandiittiyhtiöitä, osuuskuntia tai yhtymiä.

Koltta-alueella asuvat koltat ovat vanhastaan kokoontuneet kyläkokouksiin keskustelemaan yhteisistä asioista. Kyläkokouksessa käsiteltävien asioiden valmistelusta ja päätösten täytäntöönpanosta ovat huolehtineet kolttien keskuudestaan valitsemat kolttaneuvostot sekä luottamusmies. Voimassa olevasta lainsäädännöstä puuttuvat säännökset kolttien omatoimisesta asianhoidosta ja luottamusmiesjärjestelmästä.

3. Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

Esityksen tavoitteena on kolttien tukemista koskevien säännöstöjen uusiminen ja selkeyttäminen kumoamalla voimassa oleva kolttalaki sekä yhdistämällä säädettävään kolttalakiin kolttien elinkeinojen tukemisessa sovellettavat nykyisen kolttalain, luontaiselinkeinolain ja porotalouslain säännökset. Esityksen tavoitteena on myös kolttien koltta-alueella harjoittaman pienimuotoisen yritystoiminnan rahoituksen järjestäminen sekä kolttien vanhastaan harjoittamiin luontaiselinkeinoihin kiinteästi liittyvän kolttakulttuurin ylläpitäminen ja edistäminen.

Inarinjärvellä kalastavien kolttien kalapirttejä on tarpeellista sijoittaa nykyisen koltta-alueen ulkopuolelle Inarinjärvessä sijaitseville valtion omistamille saarille. Tämän vuoksi koltta-alueen rajoja on tarpeen tarkistaa siten, että koltta-alueen länsiraja ulotetaan jonkin verran Inarinjärven rantaviivaa ulommas. Koltta-alueen eteläraja voidaan samalla oikaista.

Yhdistämällä kolttien tukemista koskevat säännökset samaan lakiin ja tarkistamalla lakia edellä sanotuin tavoin voidaan nykyistä paremmin ottaa huomioon kolttien elinkeinot kokonaisuutena ja samalla selkeytetään kolttien tukemista koskevia säännöksiä.

Tarpeellisia toimenpiteitä luontaiselinkeinoja ja muuta pienyritystoimintaa harjoittavien kolttien tukemisessa ovat lähinnä asumiseen sekä elinkeinotoiminnan edistämiseen liittyvät lainoitus- ja avustustoimenpiteet sekä vähäisessä määrin vielä maankäyttötoimenpiteet.

Toimenpiteet kohdistettaisiin koltta-alueella asuviin tuen tarpeessa oleviin kolttiin ja heidän perustamiinsa osakeyhtiöihin, kommandiittiyhtiöihin, osuuskuntiin ja muihin yrityksiin. Tukea voitaisiin myöntää myös yhteishankkeisiin, joissa valtio tai kunta on osakkaana, sekä sellaisiin muihin hankkeisiin, jotka välittömästi edistävät kolttien elinkeinoja ja kulttuuria.

Tukea voitaisiin myöntää kolttien harjoittamiin luontaiselinkeinoihin sekä muuhun pienimuotoiseen yritystoimintaan.

Ehdotettavan kolttalain nojalla tuettavalta yritystoiminnalta ei edellytetä ehdotonta kannattavuutta, vaan mahdollisuuksien olemassa oloa sen saavuttamiseksi. Myönnettäessä tukea yritystoimintaan ja muihinkin hankkeisiin edellytettäisiin kuitenkin aina, että maksuvalmius on turvattu.

Mikäli koltta kuitenkin itsestään riippumattomista syistä joutuu taloudellisiin vaikeuksiin, olisi ehdotetun lain nojalla mahdollista suorittaa maaseutuelinkeinolain mukaista vapaaehtoista velkajärjestelyä vastaava järjestely.

Koltta-alueella toimivien paliskuntien tukeminen tapahtuisi edelleenkin porotalouslain mukaisesti.

Säädettävän kolttalain mukaisilla maankäyttötoimenpiteillä on tarkoitus antaa lähinnä yritystoimintaa varten tarpeellista lisämaata jo olemassa oleviin kolttatiloihin sekä perustaa rajoitetusti uusia asuntotiloja niille koltille, joiden toimeentulo koltta-alueella on turvattu. Säädettävän kolttalain nojalla muodostettavat tilat ja alueet tulisivat olemaan 20 vuotta luovutus- ja ositusrajoitusten alaisena. Maankäyttötoimituksissa noudatettavaa menettelyä on tarkoitus olennaisesti keventää ja nopeuttaa. Koltille varattaisiin kuitenkin tilaisuus lausunnon antamiseen silloin, kun kysymyksessä on useiden tilojen muodostaminen samalla kertaa.

Ehdotus sisältää myös kolttien omatoimista asiainhoitoa ja luottamusmiesjärjestelmää koskevat säännökset.

4. Esityksen vaikutukset

4.1. Taloudelliset vaikutukset

Esityksessä ehdotetaan maksettavaksi valtion varoista palkkiota kolttien luottamusmiehen tehtävien hoitamisesta. Luottamusmiehen sekä kolttaneuvoston jäsenten ja sihteerin ja vaalilautakunnan tehtävien hoitamisesta aiheutuneet kustannukset ehdotetaan niin ikään korvattavaksi valtion varoista. Palkkion ja kustannusten arvioidaan olevan vuosittain yhteensä noin 150 000 markkaa. Kolttien luottamusmiehen tehtävien hoitamisesta maksetaan nykyisin korvausta sisäasiainministeriön käyttövaroista. Kustannukset ovat olleet noin 50 000 markkaa vuodessa. Valtiolle vuosittain aiheutuvat lisäkustannukset olisivat siten noin 100 000 markkaa.

Ehdotetun kolttalain täytäntöönpanosta aiheutuu valtiolle vuosittain menoja avustuksina noin 2―3 miljoonaa markkaa ja lainoina noin 1,5―2 miljoonaa markkaa.

Lain täytäntöönpanosta aiheutuvat kustannukset on tarkoitus maksaa maatilatalouden kehittämisrahaston varoista. Lisäksi 13 §:n mukaisiin palvelutukiin arvioidaan tarvittavan 200 000 markkaa vuodessa.

Kolttalain tarkoituksiin myytävän maan kauppahintojen leimaverovapaus ei juurikaan vaikuta valtion tulokertymään, koska uusien kolttatilojen tarve ja niiden myyntiarvo ovat vähäiset.

4.2. Organisaatio- ja henkilöstövaikutukset

Esityksen ei arvioida aiheuttavan muutoksia valtion tai kunnan organisaatiossa. Esityksen ei myöskään arvioida vaikuttavan julkishallinnon henkilöstön määrään.

Kolttien omatoiminen tehtävien hoito toimii jo nykyisin vapaaehtoisen toiminnan pohjalta. Mainittujen tehtävien organisointi lainsäädännön tasolla ei niin ollen aiheuta olennaisia organisaatio- tai henkilöstömuutoksia yksityissektorin puolellakaan.

4.3. Ympäristövaikutukset

Esityksessä ehdotetaan tuettavaksi asuin- ja työympäristön parantamista sekä kolttien perinneympäristön säilyttämistä. Esityksellä ei arvioida olevan muita ympäristövaikutuksia.

4.4. Vaikutukset kolttien asemaan

Ehdotettu kolttalaki ja sen nojalla annettava asetus sisältävät kolttien elinkeinojen tukemista koskevan yhtenäisen säännöstön. Kolttalakiehdotukseen ja sen nojalla annettavaan asetukseen on sisällytetty myös kolttien omatoimista asioiden hoitoa ja luottamusmiesjärjestelmää koskevat säännökset, joiden tarkoituksena on ensisijaisesti helpottaa kolttien yhteisten asioiden hoitamista sekä hakemus- ja muiden asioiden vireille saamista. Toimenpiteillä edistetään kolttien mahdollisuuksia heille myönnettävien etuuksien hakemisessa sekä samalla kolttakulttuurin säilymistä. Niin ikään helpotetaan kolttatilojen luovutusrajoituksia.

Kolttalaki sekä sen nojalla annettavat muut säännökset ja määräykset on tarkoitus kääntää koltan kielelle.

4.5. Muut vaikutukset

Koska kysymys on arktisella alueella asuvan pienen etnisen erityisryhmän tukemisesta eivätkä ehdotetut toimenpiteet vääristä kansainvälistä kilpailua, ehdotetun lainsäädännön ei voida katsoa olevan ristiriidassa Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen tai muiden Suomea sitovien kansainvälisten normien kanssa.

5. Asian valmistelu

5.1. Valmisteluvaiheet ja -aineisto

Esitys kolttalaiksi ja sen nojalla annettavaksi asetukseksi sekä esitys leimaverolain muuttamiseksi on valmisteltu valtioneuvoston asettamassa kolttien elinkeinojen ja kulttuurin edistämistoimikunnassa. Toimikunnassa ovat olleet jäseninä maa- ja metsätalousministeriön, sisäasiainministeriön, Lapin maaseutupiirin, Inarin kunnan, Paliskuntain yhdistyksen ja kolttaneuvoston edustajat sekä kolttien luottamusmies. Toimikunta on perehtynyt kolttia koskevaan voimassa olevaan ja aikaisempaankin lainsäädäntöön sekä saamelaisasiain neuvottelukunnan laatimaan ehdotukseen saamelaislaiksi. Lisäksi toimikunta on perehtynyt Inarin kunnan teettämiin koltta-aluetta koskeviin kehittämissuunnitelmiin. Toimikunta on työskentelynsä kestäessä kuullut Inarin kunnanjohtajaa, metsähallituksen edustajaa, metsähallituksen Ylä-Lapin luonnonhoitoalueen aluejohtajaa, Lapin maaseutupiirin maanmittausinsinööriä sekä koltta-alueen asukkaita kuulemistilaisuuksissa.

5.2. Lausunnot

Esityksestä ovat antaneet lausuntonsa sisäasiainministeriö, maa- ja metsätalousministeriön kalastus- ja metsästysosasto, metsähallitus, saamelaisvaltuuskunta, Lapin lääninhallitus, metsähallituksen Ylä-Lapin luonnonhoitoalue, Lapin maaseutuelinkeinopiiri, kolttien luottamusmies Sergei Fofanoff, kolttien kyläkokous, Inarin kunta, Kansallis-Osake-Pankki, Osuuspankkien Keskuspankki Oy, Postipankki, Sp-Palvelu Oy ja Paliskuntain Yhdistys.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1. Lakiehdotusten perustelut

1.1. Kolttalaki

1 luku. Yleiset säännökset

1 §. Lain tarkoitus. Ehdotuksen mukaan lain tavoitteena on edistää kolttaväestön ja -alueen elinolosuhteita sekä ylläpitää ja edistää kolttakulttuuria. Pykälän 2 momentissa ehdotetaan lisäksi säädettäväksi niistä seikoista, joihin lakia täytäntöönpantaessa on erityisesti kiinnitettävä huomiota. Lain tavoitteiden osalta viitataan lisäksi yleisperustelujen jaksoon 3.

2 §. Koltta-alue. Ehdotuksen mukaiset toimenpiteet suoritetaan koltta-alueen kehittämiseksi. Koltta-alue käsittää nykyisin Inarin kunnassa pääosin Inarinjärven itäpuolella sijaitsevat maa- ja vesialueet. Alueen läntinen raja noudattaa Inarinjärven rantaviivaa. Esimerkiksi kolttien harjoittaman kalastuksen ja metsästyksen kannalta tarpeellista kala- ja metsästyspirttien rakentamista ei ole voitu suorittaa valtion Inarinjärvessä omistamilla vesi- ja maa-alueilla. Epäkohdan poistamiseksi ehdotetaan koltta-aluetta siten laajennettavaksi, että siihen tulisi kuulumaan myös Inarinjärven itäisin osa. Samalla ehdotetaan koltta-aluetta tarkistettavaksi siten, että alueen eteläisimmässä osassa sijaitseva kolttien kannalta vähämerkityksinen osa jätetään koltta-alueen ulkopuolelle. Koltta-alueen rajojen tarkistamista koskeva ehdotus sisältyy pykälän 2 momenttiin.

3 §. Yritystoiminta. Ehdotuksen mukaisilla toimenpiteillä tuetaan ensisijaisesti kolttien koltta-alueella harjoittamaa luontaiselinkeino- ja pienyritystoimintaa. Pykälän 1 momentissa määritellään luontaiselinkeinoksi katsottava toiminta ja 2 momentissa muu pienyritystoiminta. Tällaiseksi pienyritystoiminnaksi katsotaan vastaavanlainen toiminta kuin maaseutuelinkeinolaissa on pienyritystoiminnaksi määritelty. Siihen luettaisiin kaikenlainen yritystoiminta, jonka työllistävä vaikutus on yrittäjän ja hänen perheenjäsentensä lisäksi, mahdollinen alkutuotanto mukaan luettuna, enintään kolme vuosityöpaikkaa. Ehdotetun 2 momentin mukaan voidaan tukea kuitenkin myöntää jonkin verran suurempaankin toimintaan, mikäli yritystoiminnalla on erityistä merkitystä kolttien toimeentulolle.

4 §. Koltta. Pykälässä määritellään koltaksi katsottava henkilö. Aikaisemman lainsäädännön mukaisen Neuvostoliitolle luovutetulta Petsamon alueelta Suomeen siirtyneen syntyperäisen koltan ja hänen perillistensä lisäksi koltaksi katsottaisiin henkilö, joka itse tai jonka isovanhemmista ainakin toinen on ensimmäisenä kielenään oppinut koltan kielen. Määritelmä on yhdenmukainen saamen kielen käyttämisestä viranomaisissa annetun lain (516/91) 2 §:n määritelmän kanssa.

5 §. Tuettavat henkilöt ja yritykset. Pykälässä säädetään tuettaville henkilöille ja yrityksille asetettavista vaatimuksista. Pääsääntöisesti tuen piiriin pääsemisen edellytyksenä on, että henkilö asuu vakinaisesti koltta-alueella ja että hän on taloudelliselta asemaltaan ja olosuhteiltaan, kuten iältään ja muilta ominaisuuksiltaan, sellainen, että hänen tukemistaan voidaan pitää tarkoituksenmukaisena.

Tuen tarvetta arvioitaessa tulee ottaa huomioon hakijan ja hänen puolisonsa tulot ja varallisuus. Ehdotuksen mukaisista toimenpiteistä ei voisi lainkaan päästä osalliseksi sellainen henkilö, joka tai jonka puoliso saa muusta kuin lakiehdotuksessa tarkoitetun ammatin harjoittamisesta tuloja maa- ja metsätalousministeriön vahvistamaa määrää enemmän. Myös alaikäinen voisi erityisestä syystä saada lakiehdotuksen mukaista tukea.

Tukea yritystoimintaa varten myönnettäessä edellytetään pääsääntöisesti, että yritys toimii koltta-alueella. Myös kyseisellä alueella osittain toimivaa yritystä voidaan tukea. Edellytyksenä on, että tukemista voidaan pitää koltan toimeentulon kannalta tarkoituksenmukaisena ja tuettavalla yritystoiminnalla on pitemmällä aikavälillä mahdollisuudet kannattavuuteen.

6 §. Yritysmuoto. Voimassa olevan kolttalain mukaisista yritystoimintaan kohdistuvista toimenpiteistä voi päästä osalliseksi vain luontaiselinkeinoja harjoittava luonnollinen henkilö. Elinkeinoa voi harjoittaa joko yksin tai yhdessä puolisonsa kanssa. Kolttien sekä heidän perustamiensa yhtymien ja yhtiömuotoisten yritysten harjoittamaa pienyritys- ja muuta kuin luontaiselinkeinotoimintaa on voitu eräin edellytyksin tukea maaseutuelinkeinolain ja pienyritystoiminnan tukemisesta annetun valtioneuvoston päätöksen (177/88) nojalla.

Ehdotetun kolttalain tarkoituksena on, että kolttien ja heidän perustamiensa yhteisöjen tukeminen tapahtuisi kaikilta osin säädettävän kolttalain nojalla.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin tuettavista yritysmuodoista. Momentin 3 kohdassa tarkoitettuina yhteisöinä tulisivat kysymykseen lähinnä kolttien perustamat osakeyhtiöt, kommandiittiyhtiöt, avoimet yhtiöt ja osuuskunnat. Säännös vastaa maaseutuelinkeinolain 5 §:n 1 momenttia.

Ehdotuksen mukaan yhteisöille voitaisiin myöntää lain mukaisia etuuksia silloin, kun sen osakkaista tai jäsenistä yli puolet on sellaisia henkilöitä, jotka itse tai joiden perheenjäsen osallistuu tuettavaan yritystoimintaan. Tätä koskeva säännös on pykälän 2 momentissa.

7 §. Tuettavat yhteisöt. Koltta-alueella toimivien paikallisten yhdistysten ja muiden yksityisten yhteisöjen toimenpiteet voivat olla tarpeen kolttien elinkeinotoiminnan käynnistämisessä, tuotteiden markkinoinnissa ja toiminnan ylläpitämisessä. Lain nojalla ehdotetaan rahoitettavaksi myös tällaisten yhteisöjen toimintaa.

Kalasatamien, luontaiselinkeinotuotteiden jalostamiseen tarvittavien rakennusten ja muidenkin suurempien yhteishankkeiden suunnittelussa ja toteuttamisessa voi kunnan ja valtion osallistuminen olla tarpeellista. Hankkeiden rahoitus on tarkoituksenmukaisinta hoitaa ehdotetun kolttalain mukaisesti ensisijaisesti halpakorkoisin lainoin. Myös valtio ja kunta voivat olla hankkeissa mukana osakkuuden muodossa annettavin pääomapanoksin sekä asiantuntija-apua antamalla. Tällaisissa hankkeissa voisi olla mukana muitakin ulkopuolisia tahoja.

8 §. Eräät muun lainsäädännön mukaiset tukitoimenpiteet. Koltille annetaan etuuksia nykyisin kolttalain, luontaiselinkeinolain, porotalouslain ja maaseutuelinkeinolain nojalla. Tuen myöntämisen edellytyksiä koskevat mainittujen lakien säännökset poikkeavat jonkin verran toisistaan, minkä vuoksi niiden hallitseminen tuottaa käytännössä vaikeuksia. Tämän vuoksi koltille myönnettäviä etuuksia koskevat säännökset on tarkoituksenmukaista yhtenäistää siten, että tukea myönnetään pääasiallisesti säädettävän kolttalain nojalla. Paliskuntien tuki on yhtenäisen ja tasapuolisen käytännön vuoksi kuitenkin tarkoituksenmukaisinta säilyttää edelleen porotalouslain mukaisena ja muiden kuin pienehköjen maatilayksiköiden tuki maaseutuelinkeinolain mukaisena.

Tukea ei myönnettäisi sellaisiin hankkeisiin, joita on jo tuettu muun lainsäädännön nojalla.

9 §. Eräät oikeudet. Koltilla on vanhastaan ollut eräitä rajoitettuja käyttöoikeuksia valtion maa- ja vesialueilla. Nämä etuudet ehdotetaan säilytettäväksi ennallaan. Säännökset sisältyvät pykälän 1 momenttiin.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan, että 1 momentissa tarkoitettuja eräitä etuuksia voitaisiin antaa metsähallintoviranomaisen luvalla erityisestä syystä myös kolttien muodostamille yhteisöille. Kolttien muodostamana yhteisönä tulee kysymykseen myös seurakunta, paliskunta ja kalataloutta harjoittava yhtymä. Seurakunnalla voi olla tarvetta omistamiensa rakennusten peruskorjaukseen tarvittavan rakennuspuun saantiin ja paliskunnalla tarvetta kunnostaa peltoa porojen lisärehun hankintaa varten.

Pykälän 3 momentti sisältää säännökset siitä, että lupa rakennusten sijoittamiseen valtion maalle sekä jäkälän keräämiseen voidaan antaa vain, jos se on kolttien toimeentulon tai heidän harjoittamansa luontaiselinkeinon kannalta perusteltua. Luvan myöntämistä voitaisiin pitää toimeentulon kannalta perusteltuna silloin, kun hakijalla ei ole kohtuullisen toimeentulon antavaa pysyväisluonteista palkkatyötä. Huomiota tulisi kiinnittää myös puolison palkkatuloihin. Tarkoituksena on jonkin verran lieventää nykyistä käytäntöä.

2 luku. Lainat ja muut tukitoimenpiteet

10 §. Laina- ja avustusetuudet. Pykälän 1 momentti sisältää laina- ja avustusmuotoja koskevat säännökset. Rahoitusetuudet ehdotetaan säilytettäviksi pääosin entisellään. Etuuksia on kuitenkin tarkistettu asuntolainan ja avustuksen sekä pienyritystoiminnan tukemisen osalta. Tuki vastaa tältä osin maaseutuelinkeinolain nojalla myönnettävää vastaavaa tukea. Maaseutuelinkeinolain nojalla ei kuitenkaan myönnetä asuntoavustusta. Tarkemmat määräykset lainan ja avustuksen myöntämisestä sekä myöntämisen edellytyksistä annettaisiin asetuksella. Asetuksella on tarkoitus säätää muun muassa tuettaville henkilöille asettavista ikärajoista, tuen myöntämisestä useammalle henkilölle yhteisesti sekä tukien hakemismenettelystä. Asetuksella annettavat säännökset vastaisivat pääosiltaan maaseutuelinkeinolain vastaavia säännöksiä.

11 §. Kalaistutukset. Pykälä sisältää voimassa olevan lainsäädännön mukaiset säännökset koltta-alueella suoritettavista kalaistutuksista, joita voidaan tukea maatilatalouden kehittämisrahaston varoin. Kalaistutusten lisäksi voitaisiin tukea muitakin kalavesien hoitoon liittyviä toimenpiteitä.

12 §. Eräät tienteko- ja vesihuoltotyöt. Pykälä sisältää säännökset koltta-alueen tienteko- ja vesihuoltotöistä. Säännökset vastaavat voimassa olevaa lakia.

13 §. Palvelutuki. Koltta-alueen palvelut ovat olennaisesti heikentyneet Näätämön ja Nellimin koltta-alueella sijainneiden postitoimipaikkojen lopetettua toimintansa. Alueella vielä olevien palveluiden säilyttämiseksi tai niiden korvaamiseksi on tarpeen rahoituksen järjestäminen siten, että valtion talousarviossa osoitetaan määrärahoja tieto-, kulttuuri- ja muiden palveluiden kehittämiseen ja ylläpitämiseen. Pykälä sisältää palvelutuen myöntämistä ja sen rahoitusta koskevat säännökset.

3 luku. Laina- ja avustusehdot

14―18 §. Pykälissä säädetään laina-ajasta, korosta, tukien enimmäismääristä, lainojen vakuuksista, lainoitusta koskevista yleisistä säännöistä sekä myöntämismenettelystä.

Laina-aika olisi enintään 25 vuotta ja lainan korko neljä prosenttia. Lainoitusprosentti voisi olla enintään 85 prosenttia. Lainan vakuutena tulisi pääsääntöisesti olla kiinnitysvakuus. Maaseutuelinkeinopiiri voisi kuitenkin hyväksyä muunkin vakuuden. Erityisesti pienten lainojen osalta voitaisiin vakuudeksi hyväksyä vakavaraisen henkilön antama henkilötakaus.

Laina-ajasta, lyhennysten ja koron kannosta, maksujen suorittamisajankohdasta, lykkäysten ja korkovapauden myöntämisestä sekä muista lainaehdoista säädettäisiin tarkemmin asetuksella.

Asetuksella on tarkoitus säätää, että maanostolainojen enimmäismäärä olisi 85 prosenttia, asuntolainojen ja muiden rakennusten rakentamiseen myönnettävien investointilainojen enimmäismäärä 80 prosenttia, käyttöpääomalainojen enimmäismäärä 60 prosenttia puolen vuoden aikana tarvittavan käyttöpääoman määrästä, suhdannelainassa enintään 80 prosenttia puolen vuoden aikana tarvittavan käyttöpääoman määrästä ja muilla lainoilla enintään 65 prosenttia hyväksyttävän kustannusarvion tai hyväksyttyjen kustannusten määrästä.

Asuin- ja muiden rakennusten rakentamiseen ja maanostoon myönnetyt lainat olisivat korottomat kaksi ensimmäistä lainavuotta. Lainojen lyhennysten periminen aloitettaisiin sinä eräpäivänä, joka kahden vuoden kuluttua ensiksi seuraa lainan tai sen ensimmäisen erän nostamisesta. Säännös vastaisi maaseutuelinkeinolain mukaista valtionlainojen takaisinperimissäännöstä.

Avustusten enimmäismäärä olisi 60 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista. Rajoitus ei kuitenkaan koske palvelutukea. Avustusten enimmäismääristä säädettäisiin tarkemmin asetuksella. Jos samaan hankkeeseen myönnetään sekä avustusta että lainaa, avustus ja laina voivat kattaa hankkeen kustannukset kokonaankin.

19 §. Rakentamisen ohjaus ja tarkastukset. Rakentamisen ohjaus, sikäli kuin se katsotaan rakennuslaissa asetettujen säännösten lisäksi tarpeelliseksi, ehdotetaan jätettäväksi maa- ja metsätalousministeriölle. Rakentamisen valvontaa koskevat säännökset vastaisivat maaseutuelinkeinolain vastaavia säännöksiä.

20 §. Valvonta. Pykälä sisältää säännökset avustus- ja lainavarojen käytön valvonnasta.

4 luku. Maan hankkiminen

21 ja 22 §. Lakiehdotuksen 4 lukuun sisältyvät kolttalain tarkoituksiin hankittavaa maata koskevat menettelytapasäännökset. Uusia tiloja on tarkoitus muodostaa ainoastaan siinä tapauksessa, että maan hakijalla on pysyväisluonteinen työpaikka tai hänen toimeentulonsa koltta-alueella on muutoin turvattu, eikä aikaisemman kolttalainsäädännön nojalla muodostettuja tiloja ole tarkoitukseen käytettävissä.

Maaseutuelinkeinopiiri voisi hankkia maata kolttalain tarkoituksiin ostamalla tai vaihtamalla hallinnassaan olevaa maata muiden viranomaisten hallinnassa olevaan maahan sekä pakkohuutokaupasta. Metsähallitus siirtäisi hallinnassaan olevaa valtion maata kolttalain tarkoituksia varten maaseutuelinkeinopiirin esityksestä. Siirto voisi tapahtua myös etukäteen lähinnä asumiseen soveltuvien tonttien muodostamista varten. Maa- ja metsätalousministeriöllä olisi oikeus ratkaista hallinnan siirtoa koskeva asia, ellei hallinnan siirrosta päästä sovintoon maaseutuelinkeinopiirin ja metsähallituksen välillä.

23 §. Ulosmittauskielto. Pykälä sisältää valtion ostamaa maata koskevan ulosmittauskiellon. Pykälä vastaa voimassa olevaa lainsäädäntöä.

5 luku. Maan myynti

24―26 §. Pykälät sisältävät maan myynnin edellytyksiä koskevat säännökset. Lain nojalla luovutettavat tilat olisivat pääasiallisesti asumiseen tarkoitettuja enintään viiden hehtaarin suuruisia tiloja. Erityisistä syistä tilat voisivat olla jonkin verran suurempiakin. Koltalle voitaisiin myös muodostaa kooltaan luontaiselinkeinotilaa tai porotaloustilaa vastaava tila, mikäli tilalla olisi edellytykset luontaiselinkeinon tai porotalouden harjoittamiseen. Maata voitaisiin myydä myös pienyritystoimintaa varten. Maansaajana olisi pääsääntöisesti luonnollinen henkilö yksinään tai aviopuolisot yhdessä sekä pienyritystoiminnan osalta lain 6 §:ssä tarkoitettu yritys.

Maan myynnin yhteydessä voitaisiin luovuttaa myös vesialuetta tai, mikä on käytännössä usein perustellumpaa, osuutta yhteiseen vesialueeseen, ei kuitenkaan oikeutta koskeen.

Maa, jota ei tarvita säädettävän lain tarkoituksiin, voitaisiin käyttää muihin tarkoituksiin 26 §:ssä säädettävän mukaisesti.

27―35 §. Pykälissä ehdotetaan säädettäväksi maan käyttöä koskevan suunnitelman laatimisesta, myyntipäätöksen tekemisestä, myyntihinnan maksuajasta ja korosta, maanmittaustoimitusten suorittamisesta, panttioikeudesta, asiakirjojen lähettämisestä sekä tienteko- ja vesihuoltotöistä. Säännökset vastaavat sisällöltään pääpiirteissään aikaisempaa lainsäädäntöä. Menettelytapoja on kuitenkin pyritty keventämään siten, että suunnittelutoimikuntia koskevat säännökset on poistettu ja menettelyä muutoinkin yksinkertaistettu siirtymällä lähinnä suoriin myynteihin. Erityinen käyttösuunnitelma laadittaisiin vain useita tiloja ja alueita samalla kertaa muodostettaessa.

Myyntihintojen maksuaika olisi enimmillään 25 vuotta ja korko neljä prosenttia. Myyntihinnat jäisivät velaksi valtiolle ja niiden takaisin perimisestä huolehtisi maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus.

Myyntihintojen takaisin perimisestä, maksulykkäyksistä ja korkovapauden myöntämisestä säädettäisiin tarkemmin asetuksella.

6 luku. Tilojen rajoitukset

36 §. Rajoitukset. Kolttalainsäädännön nojalla muodostetut kolttatilat ovat pääasiallisesti asumiseen tarkoitettuja 3-5 hehtaarin suuruisia tiloja. Tilat ovat luovutusajankohdasta riippuen osittamista ja luovuttamista koskevien rajoitusten alaisia 50 tai 30 vuoden ajan siitä lukien, kun tilat on ostettu valtiolta. Rajoitusten voimassa ollessa tilojen osittamiseen ja luovutukseen on saatava maatalousviranomaisen lupa. Jos luovutuksen saajana tulisi olemaan muu kuin kolttalainsäädännön mukaan tukemiskelpoinen koltta, luvan saa antaa vain erityisen painavasta syystä. Rajoituksista vapauttamista koskevaan päätökseen on voitu asettaa tilaa varten myönnettyjen tukien takaisin perimistä koskevia ehtoja. Rajoitusten tarkoituksena on ollut kolttien asumisen turvaaminen sekä tilojen säilyttäminen kolttien omistuksessa.

Rajoitussäännöstö on eräissä tapauksissa osoittautunut tarpeettoman ankaraksi. Esimerkiksi tyhjilleen ja hoitamattomaksi jääneen kolttatilan luovuttamista vanhainkotiin joutuneen luovuttajan perillisille ei ole voitu hyväksyä silloin, kun perilliset asuvat koltta-alueen ulkopuolella ja käyttävät kolttatilaa asumiseen ainoastaan loma-aikoina. Eduskunnan oikeusasiamies on myös kiinnittänyt huomiota mainittuun epäkohtaan.

Tilan osittamista ja luovuttamista koskeva rajoitus on kolttien asumisen turvaamiseksi edelleenkin tarpeellinen. Luvan saamista ehdotetaan helpotettavaksi siten, että lupa tulisi myöntää aina silloin, kun luovutuksensaajana on Inarin kunnassa asuva täysivaltainen koltta, joka ei ennestään omista kolttatilaa, tai luovutuksensaajana on sellainen henkilö, joka voisi periä luovuttajan. Säännös sisältyy ehdotettavan lain mukaisesti muodostettavien tilojen osalta pykälän 1 momenttiin. Nykyisten tilojen osalta luovutusrajoituksia on tarkoitus helpottaa vastaavasti 67 §:ssä säädettävällä tavalla.

Rajoitusten voimassaoloaikaa ehdotetaan aikaisempaan lakiin verrattuna lyhennettäväksi siten, että rajoitukset olisivat voimassa 20 vuotta kauppakirjan allekirjoittamisesta. Tila voitaisiin rajoitusten estämättä panna velan pantiksi ja ulosmitata sekä myydä pakkohuutokaupalla. Tila tai sen osa voitaisiin vapauttaa rajoituksista, milloin siihen on erityisiä syitä. Rajoituksista vapauttamisen ehdoksi voitaisiin kuitenkin asettaa se, että tilaa rasittavat valtion myyntihintasaaminen ja valtionlainat on maksettava takaisin kokonaan tai osaksi. Myös tilaa varten myönnetty avustus voitaisiin periä takaisin, mikäli sen myöntämisestä ei ole kulunut 10 vuotta. Säännökset sisältyvät pykälän 2 ja 3 momenttiin.

37 §. Eräät lisäehdot. Myönnetyn tuen säilyttämistä ei voida pitää tarkoituksenmukaisena enää sen jälkeen, kun tuen saaja on muuttanut tilalta pois pysyväisluonteisesti. Tämän vuoksi pykälässä ehdotetaan säädettäväksi, että tilaa rasittava valtion saaminen ja valtionlainat sekä avustukset voidaan määrätä osaksi tai kokonaan takaisin maksettavaksi, jos tuen saaja tai hänen oikeudenomistajansa ei ole kolmeen vuoteen asunut vakinaisesti tilalla. Avustusta ei kuitenkaan saisi periä takaisin, jos avustuksen myöntämisestä on kulunut 10 vuotta. Takaisinperimisehto tulisi ottaa myös kauppa- ja velkakirjoihin.

7 luku. Saamisten takaisinperiminen

38 §. Myyntihintasaamisten ja lainojen irtisanominen. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi valtion myyntihintasaamisten ja valtionlainojen takaisin perimisen perusteista. Takaisinperimisen perusteet vastaisivat suunnilleen maaseutuelinkeinolain mukaisia takaisinperimisen perusteita.

Irtisanotut lainat ja saamiset saadaan pykälän 2 momentin mukaan periä lainvoimaisen päätöksen nojalla samassa järjestyksessä kuin verot ja maksut.

Pykälän 3 momentissa säädetään saamisen tai lainan irtisanomista koskevan ennakkotiedon antamisesta.

39 §. Avustuksen takaisinperiminen. Pykälä sisältää avustusten takaisinperimisen perusteita koskevat säännökset. Takaisinperimisen perusteet vastaisivat suunnilleen maaseutuelinkeinolain mukaisia avustusten takaisin perimisen perusteita.

40 §. Irtisanomis- ja viivästyskorot. Irtisanomis- ja viivästyskoroista ehdotetaan säädettäväksi asetuksella. Asetuksella on tarkoitus säätää, että irtisanomiskorko olisi 12 prosenttia. Irtisanomiskorko olisi kuitenkin 16 prosenttia, jos tukea on käytetty tukipäätöksen vastaisesti tai tuen saamiseksi on annettu erehdyttäviä tietoja. Viivästyskorko olisi sama kuin maaseutuelinkeinolain mukainen viivästyskorkokin eli 16 prosenttia.

41 §. Myyntihintasaamisten ja lainojen koron tarkistaminen. Myyntihintasaamisten ja lainojen korko on lakiehdotuksen mukaan neljä prosenttia. Pykälässä ehdotetaan, että valtioneuvosto voisi tarkistaa korkoja aikaisintaan kuudennen lainavuoden alusta lukien. Säännös vastaa maaseutuelinkeinolain vastaavaa säännöstä.

8 luku. Kolttien asiainhoito

Yleistä. Kolttien yhteisistä asioista on pitkään huolehtinut asiainhoito-organisaatio, johon kuuluu kyläkokous, kolttaneuvosto ja luottamusmies. Organisaation tehtäviin ei sisälly varsinaisia viranomaistehtäviä. Sille kuuluu sensijaan kolttien omien asioiden hoitaminen sekä kolttien etujen valvominen viranomaisiin päin. Periaatteellisesti tärkeät kolttia koskevat asiat käsitellään kyläkokouksissa, joissa myös valitaan kolttaneuvostot. Kolttaneuvostot toimivat kyläkokousten päätösten täytäntöönpanijoina ja antavat lausuntoja viranomaisille. Asioiden käytännön hoitajana toimii kolttien keskuudestaan valitsema luottamusmies, joka edustaa asiantuntijana kolttia muun muassa saamelaisasiain neuvottelukunnassa ja antaa koltille tietoja heitä koskevista viranomaisten ratkaisuista sekä avustaa kolttia erilaisten hakemusten tekemisessä. Luottamusmiehen tehtävät on järjestetty saamelaisasiain neuvottelukunnan laatimalla kolttien luottamusmiehen ohjesäännöllä. Kolttien asiainhoito on muulta osin perustunut käytännössä omaksuttuihin menettelytapoihin. Luottamusmiehen palkkaan ja tehtävien hoitamisesta aiheutuviin kuluihin osoitetaan nykyisin määrärahat sisäasiainministeriön käyttöön annetuista määrärahoista.

Perinteinen kolttien asiainhoitojärjestelmä on heidän kulttuurinsa säilymisen kannalta tärkeä. Järjestelmä tulisi säilyttää ja saattaa lakisääteiselle pohjalle.

42 ja 43 §. Pykälissä ehdotetaan säädettäväksi kolttien kyläkokouksista ja niiden koolle kutsumisesta, osallistumisoikeudesta kyläkokoukseen sekä kyläkokouksessa käsiteltävistä asioista. Kyläkokouksiin saisivat yleensä osallistua asianomaisessa kylässä vakituisesti asuvat koltat ja heidän puolisonsa. Muulla henkilöllä olisi oikeus osallistua kyläkokoukseen ja käyttää siinä puhevaltaa silloin, kun käsiteltävä asia koskee hänen oikeuttaan.

44 §. Kyläkokouksessa käsiteltävät asiat. Pykälässä ehdotetaan, että kyläkokoukset käsittelevät kolttien elinolosuhteita koskevat erilaiset laajakantoiset tai periaatteelliset asiat. Kyläkokous voisi antaa ne eräiltä osin kolttaneuvoston käsiteltäväksikin. Kyläkokoukset voisivat kokoontua myös yhteiseen kokoukseen päättämään kumpaakin kylää koskevista yhteisistä asioista. Käytännössä yhteisten kyläkokousten järjestäminen on kuitenkin harvinaista.

45 §. Kolttaneuvostot. Pykälä sisältää säännökset kolttaneuvostojen tehtävistä sekä kolttaneuvostojen valitsemisesta. Kolttaneuvoston tehtävät ovat luonteeltaan lähinnä kolttalain täytäntöönpanoon liittyviä lausuntoasioita sekä lausuntojen antamista muissakin asioissa. Kummallakin kolttakylällä olisi oma kolttaneuvostonsa. Neuvostot voisivat kokoontua myös yhteiseen kokoukseen käsittelemään kolttien yhteisiä asioita. Neuvostot olisivat luottamusmieselimiä, joiden jäsenten kokouspalkkiot, matkakustannukset sekä muut tehtävien hoidosta välittömästi aiheutuvat kustannukset tulisi korvata valtion talousarvioon vuosittain otettavista varoista.

46 §. Luottamusmies. Pykälä sisältää säännökset luottamusmiehen ja varaluottamusmiehen valitsemisesta. Luottamusmiehen tehtävistä säädettäisiin tarkemmin asetuksella.

Asetuksella on tarkoitus säätää, että luottamusmiehen tehtäviin tulisi kuulumaan kyläkokousten ja kolttaneuvostojen koolle kutsuminen, niiden tekemien päätösten täytäntöönpanosta huolehtiminen, tietojen ja neuvojen antaminen koltille myönnettäviä etuuksia koskevista asioista sekä etuuksien hakemisesta ja käyttämisestä. Luottamusmiehen tehtävänä olisi myös lainsäädännön, viranomaisten päätösten ja kolttien olosuhteisiin vaikuttavien muiden toimenpiteiden seuraaminen ja koltille tiedottaminen. Luottamusmiehen tulisi hoitaa myös ne muut tehtävät, jotka lainsäädännössä, kolttien luottamusmiehen ohjesäännössä tai kolttien kyläkokouksen taikka kolttaneuvoston päätöksellä hänen tehtäväkseen määrätään.

Luottamusmiehen tehtävien hoitamisesta maksettaisiin palkkiota ja tehtävien hoidosta aiheutuvat kulut korvattaisiin 57 §:ssä säädettävällä tavalla.

47―49 §. Pykälissä ehdotetaan säädettäväksi luottamusmiehen vaalin järjestämisestä.

Luottamusmies valittaisiin asetetuista ehdokkaista enemmistövaalitapaa noudattaen vaalilla, jonka järjestämisestä vastaisi kyläkokousten valitsema vaalilautakunta. Kummankin kylän kyläkokous valitsisi vaalilautakuntaan kolme jäsentä ja nämä keskuudestaan vaalilautakunnan puheenjohtajan. Vaalilautakunta vahvistaisi vaalin tuloksen välittömästi vaalin jälkeen pidettävässä kokouksessa. Vaalista saisi valittaa Lapin lääninoikeudelle 30 päivän kuluessa siitä, kun vaalin tulos on julkaistu. Tarkemmat määräykset vaalilautakunnan tehtävistä, ehdollepanosta ja vaalin suorittamisesta annettaisiin asetuksella. Käytännössä vaalilautakunta määräisi vaalin toimitettavaksi äänestyspaikoilla tapahtuvana äänestyksenä tai postiäänestyksenä tai niiden yhdistelmänä.

Vaalissa olisivat äänioikeutettuja Inarin kunnassa asuvat koltat sekä heidän puolisonsa.

50 §. Päätöksestä tiedottaminen ja tiedoksisaanti. Pykälä sisältää säännökset kyläkokouksen ja kolttaneuvoston päätöksen sekä vaalin tuloksen tiedottamisesta. Päätökset ja vaalin tuloksen sisältävä pöytäkirjanote olisi pantava nähtäville kunnan ilmoitustaululle. Ne voitaisiin julkistaa myös muulla kyläkokouksen päättämällä tavalla. Yksittäistä kolttaa koskeva päätös on kuitenkin aina annettava tiedoksi todisteellisesti.

51 §. Päätöksen moitteenvaraisuus. Kolttien kyläkokous ja kolttaneuvosto voivat toimivaltansa rajoissa tehdä päätöksiä kolttia koskevissa asioissa. Sikäli kuin päätös loukkaa yksityistä oikeutta, se olisi pykälän 1 momentin mukaisesti suoraan lain nojalla pätemätön. Päätökseen ei näissä tilanteissa tarvitsisi hakea lainkaan muutosta.

Kyläkokouksen ja kolttaneuvoston päätös saatetaan tehdä virheellisessä järjestyksessä tai se on lain vastainen loukkaamatta kuitenkaan yksityistä oikeutta. Päätös syntyy virheellisessä järjestyksessä muun muassa silloin, kun kokouksesta ei ole ajoissa ilmoitettu tai kokouskutsu on ollut käsiteltäväksi otettavien asioiden osalta olennaisessa kohdin puutteellinen taikka äänestys on toimitettu virheellisesti. Päätös voi olla myös muutoin lainvastainen ja sen vuoksi pätemätön. Moitteenvaraisesti pätemätön päätös tulee noudatettavaksi, ellei siihen haeta määräajassa muutosta.

Koltta-alueella asuva täysivaltainen koltta tai hänen puolisonsa taikka kolttaneuvoston jäsen voisi hakea Lapin lääninhallitukselta kyläkokouksen ja kolttaneuvoston päätösten pätemättömäksi toteamista. Määräaika vaatimuksen tekemiselle olisi 30 päivää päätöksen tiedottamisesta.

9 luku. Erinäiset säännökset

52 §. Pellonraivaus. Pellonraivauksen määräaikaisesta rajoittamisesta annettu laki (raivausmaksulaki, 1385/91) ei koske sellaista raivausta, jota varten on myönnetty kolttalain, luontaiselinkeinolain tai porotalouslain nojalla avustusta tai lainaa. Raivausmaksulain säännöksiä ei tulisi soveltaa myöskään säädettävän kolttalain mukaiseen raivaukseen.

53 §. Porovahingot. Voimassa olevan kolttalain, luontaiselinkeinolain ja porotalouslain mukaisten tilojen omistajille ei suoriteta korvausta porojen aiheuttamista vahingoista. Pykälä sisältää vastaavan säännöksen.

54 §. Kunnallis- ja kirkollisvero. Pykälä sisältää verovapaussäännöksen, jonka mukaan valtio on vapaa suorittamasta kunnallis- ja kirkollisveroa siltä kalenterivuodelta, jolloin säädettävän kolttalain tarkoituksiin hankittu tila tai alue on tullut maa- ja metsätalousministeriön hallintaan. Säännös on voimassa olevan lainsäädännön mukainen.

55 §. Täytäntöönpanoviranomaiset. Pykälän 1 momentti sisältää luettelon niistä valtion ja kunnan viranomaisista, joiden tehtävänä on huolehtia lain täytäntöönpanosta. Säädettävä laki ei aiheuta kunnan viranomaisten tehtävien laajenemista.

Pykälän 2 momentin mukaan säädettävän lain mukaisissa tehtävissä voidaan käyttää apuna Lapin lääninhallitusta ja muita valtion ja kunnan viranomaisia, KERA Oy:tä, paliskuntia, Paliskuntain yhdistystä, metsälautakuntia sekä muitakin neuvontajärjestöjä.

Pykälän 3 momentissa on säännökset kunnalle, metsälautakunnille ja neuvontajärjestöille lain täytäntöönpanosta aiheutuvien kustannusten korvaamisesta.

56 §. Kuuleminen. Pykälän 1 momentti sisältää säännökset kolttien kuulemisesta silloin, kun kysymyksessä on kolttien elinkeinoja ja elinolosuhteita koskevat laajakantoiset tai periaatteelliset asiat. Mainitunlaisia asioita käsiteltäessä kuuleminen olisi aina pakollista. Myös Paliskuntain yhdistystä ja paikallisia paliskuntia on kuultava silloin, kun käsiteltävänä on porotalouteen liittyvä asia, jolla on laajempaa merkitystä porotalouden harjoittamisen kannalta.

57 §. Kulujen korvaaminen. Pykälä sisältää säännökset kolttaneuvoston jäsenille, luottamusmiehelle ja vaalilautakunnalle aiheutuvien kulujen korvaamisesta sekä luottamusmiehelle maksettavasta palkkiosta. Nämä korvattaisiin maatilatalouden kehittämisrahastosta maa- ja metsätalousministeriön tarkemmin määräämällä tavalla.

58 §. Varojen käyttäminen. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan, että maatilatalouden kehittämisrahaston varoja voitaisiin käyttää lain täytäntöönpanosta sekä kolttien olosuhteita selvittävästä muusta toiminnasta aiheutuviin kustannuksiin vastaavissa tilanteissa kuin voimassa olevan kolttalain täytäntöönpanossakin. Uutena menokohteena olisi 7 §:n 2 momentissa tarkoitetut osakkuudet.

59 §. Valtionlainojen vapaaehtoinen velkajärjestely. Maaseutuelinkeinolakia on muutettu 15 päivänä syyskuuta 1993 voimaan tulleella lailla (805/93) siten, että maaseutuelinkeinolain ja vastaavan aikaisemman maatila- ja maatalouslainsäädännön mukaisille valtionlainoille on mahdollista suorittaa vapaaehtoinen velkajärjestely, jos se on välttämätöntä yrityksen toimintaedellytysten turvaamiseksi tai, kun tuotanto on lopetettu, asunnon turvaamiseksi. Vastaava velkajärjestelymahdollisuus on tarpeen sisällyttää myös ehdotettuun lakiin.

Paitsi elinkeinon harjoittajia vapaaehtoinen velkajärjestely voisi koskea myös lainansaajia, jotka ovat lopettaneet tai lopettavat tuotantotoimintansa, edellyttäen, että tuotannon lopettaminen ei anna aihetta valtionlainan tai saatavan irtisanomiseen.

Vapaaehtoisen velkajärjestelyn edellytyksenä olisi, että myös muut velkojat omalta osaltaan järjestelevät saamisiaan. Jos valtionlainojen tai -saatavien osuus lainansaajan kokonaisvelkamäärästä kuitenkin ylittäisi asetuksella säädettävän määrän, voitaisiin velkoja järjestellä, vaikka muut luotonantajat eivät muuttaisikaan omien luottojensa ehtoja.

Tarkemmat määräykset velkajärjestelyn edellytyksistä ja menettelystä annettaisiin asetuksella.

60 §. Velkajärjestelyn keinot. Pykälässä on lueteltu ne keinot, joita velkajärjestelyssä voitaisiin käyttää. Ensisijainen maksuhelpotuskeino olisi lainan maksuaikataulun pidentäminen eli vuotuismaksujen alentaminen. Joissakin tapauksissa voitaisiin harkita pysyvää tai määrävuosiksi myönnettävää koron alentamista. Lisäksi tulisivat kysymykseen maksuvapautus koroista vähintään yhdeksi ja enintään 5 vuodeksi kerrallaan. Vapaaehtoisessa velkajärjestelyssä velalliselle myönnetyt helpotukset koskisivat myös takaajaa.

61 §. Selvitykset ja suunnitelma. Vapaaehtoisen velkajärjestelyn myöntämisen edellytyksenä olisi, että tilaa varten olisi laadittu asetuksella tarkemmin säädettävä kehittämissuunnitelma tilan maksuvalmiuden palauttamiseksi. Tällöin ensisijaisena tehtävänä on selvittää tilan nykyinen taloudellinen tilanne ja löytää mahdollisuudet kustannusten alentamiseen. Lainansaaja olisi koko suunnitelma-ajan velvollinen noudattamaan suunnitelmaa.

Yhteistoiminnan aikaansaamiseksi ja lainansaajan koko elinkeinotoiminnan ja taloudellisen tilanteen selvittämiseksi olisi tarkoituksenmukaista, että neuvontajärjestöjä käytetään selvittelytyössä sekä suunnitelman laatimisessa ja ajantasalla pitämisessä.

Suunnitelman laatijoina toimisivat yleensä neuvontajärjestöjen edustajat tai henkilöt, joilla on vastaava ammattitaito. Suunnitelman laatimisesta, noudattamisesta ja ylläpitämisestä säädettäisiin asetuksella.

62 §. Vapaaehtoisen velkajärjestelyn raukeaminen. Vapaaehtoinen velkajärjestely voitaisiin määrätä raukeamaan, mikäli lainansaaja ei noudata 61 §:ssä tarkoitettua suunnitelmaa tai velkajärjestelysopimusta. Raukeamisen edellytyksistä ja vaikutuksista säädettäisiin tarkemmin asetuksella.

Vapaaehtoinen velkajärjestely raukeaisi myös, jos lainansaajalle vahvistetaan yrityksen saneerauksesta annetun lain mukainen saneerausohjelma tai yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain mukainen maksuohjelma. Tuomioistuimen olisi ohjelmia vahvistaessaan otettava vapaaehtoiseen velkajärjestelyyn kuuluneet saamiset huomioon sellaisina kuin ne olivat ennen järjestelyä.

63 §. Muutoksenhaku. Säädettävän kolttalain mukaiset päätökset tekisi ensiasteessa pääsääntöisesti maaseutuelinkeinopiiri. Sen päätöksistä saisi valittaa maaseutuelinkeinojen valituslautakuntaan. Valituslautakunnan päätöksistä saisi valittaa edelleen korkeimpaan hallinto-oikeuteen, mikäli päätös koskee 38, 39 ja 41 §:ssä tarkoitettuja asioita. Muissa tapauksissa valituslautakunnan päätöksiin saisi hakea muutosta vain, mikäli korkein hallinto-oikeus antaa siihen luvan. Säännös vastaa pääpiirteissään maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä hoidettaessa noudatettavasta menettelystä annetun lain (1336/92) 10 §:ssä säädettyä muutoksenhakumenettelyä.

64 §. Päätösten maksut. Ehdotetun kolttalain nojalla annettavat päätökset olisivat maksullisia. Maaseutuelinkeinopiirin päätöksistä ei kuitenkaan perittäisi maksuja.

65 §. Tarkemmat säännökset, määräykset ja ohjeet. Tarkemmat säännökset ehdotetun kolttalain täytäntöönpanosta annettaisiin asetuksella. Maa- ja metsätalousministeriö voisi antaa lakia ja asetusta tarkemmat määräykset lainojen, avustusten ja muiden etuuksien myöntämisestä sekä vahvistaisi lain täytäntöönpanossa tarpeelliset kauppakirja- ja velkakirjakaavat ja muut lomakkeet. Ministeriö voisi tarvittaessa myös antaa tarkempia menettelytapaohjeita.

10 luku. Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset

66 §. Voimaantulo ja siirtymäsäännös. Kolttalaki on tarkoitus saattaa voimaan 1 päivästä kuuta 199 lukien. Samalla kumottaisiin 24 päivänä elokuuta 1984 annettu kolttalaki (611/84) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.

Pykälän 3 momentissa ehdotetaan, että ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanemiseksi tarvittaviin toimenpiteisiin.

67 §. Siirtyvä omaisuus. Pykälä sisältää säännökset siitä, että kolttalain ja muun aikaisemman kolttalainsäädännön nojalla hankittu omaisuus, jonka käytöstä ei ole ennen ehdotetun lain voimaantuloa päätetty tai joka vapautuu sanotun lainsäädännön mukaisesta käyttötarkoituksestaan, katsotaan hankituksi säädettävän lain mukaisiin tarkoituksiin.

68 §. Eräät aikaisemman lainsäädännön mukaiset toimenpiteet ja oikeussuhteet. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi, että aikaisemman kolttalainsäädännön nojalla koltille muodostettujen tilojen ja heidän saamiensa etuuksien osalta noudatettaisiin aikaisempia säännöksiä ja sopimuksen ehtoja. Aikaisempaa lainsäädäntöä ehdotetaan noudatettavaksi myös niiden saamisten osalta, jotka syntyvät lain voimaan tullessa käsiteltävinä olevien lainahakemusten ja käyttösuunnitelmien perusteella. Sama koskee myös maksuhelpotuksia, valtion verovapauksia, valtion toimesta tehtäviä töitä ja tilojen rajoituksia. Tilojen luovutusluvan myöntämisen perusteita ehdotetaan kuitenkin siten lievennettäväksi, että luvan saisi myöntää samoin edellytyksin kuin lakiehdotuksen mukaisesta luovutusluvasta 36 §:ssä säädetään. Asetuksella voitaisiin antaa aikaisemmasta poikkeavia menettelytapasäännöksiä.

69 §. Aikaisempien lainojen valtionvastuu ja hoitopalkkiot. Voimassa olevan kolttalain, luontaiselinkeinolain, porotalouslain ja muun aikaisemman lainsäädännön mukaiset valtionlainat on myönnetty luottolaitosten välityksin. Vuoden 1992 alusta lukien lainat on myönnetty valtion vastuulla. Sitä aikaisemmin myönnetyt lainat ovat siirtyneet osittain valtion vastuulle 1.1.1993 lukien. Luottolaitoksille maksetaan lainojen hoitamisesta hoitopalkkiota tai hoitokulujen korvausta. Luottolaitosten välityksin myönnettyjen lainojen takaisinperiminen on tarkoituksenmukaista hoitaa loppuun entisessä järjestyksessä. Ehdotetun lain mukaiset lainat myöntäisi sensijaan Lapin maaseutuelinkeinopiiri ja lainojen takaisinperintään liittyvät tehtävät hoitaisi maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus.

70 §. Aikaisemmat panttioikeudet. Valtiolta aikaisemman lainsäädännön nojalla ostetut tilat ja alueet ovat jääneet pantiksi valtion myyntihintasaamisen ja sen koron maksamisesta. Pykälä sisältää säännökset siitä, että aikaisemmat panttioikeudet jäävät voimaan entisin ehdoin.

71 §. Varainkäyttö. Pykälään sisältyy säännös, jonka mukaan maatilatalouden kehittämisrahaston varoja voidaan käyttää 68 §:ssä tarkoitetun lainsäädännön täytäntöönpanoon liittyviin sellaisiin tarkoituksiin, joihin niitä on aikaisemminkin voinut käyttää.

72 §. Muut siirtymäsäännökset. Pykälä sisältää lisäksi kolttien omatoimisen asiainhoidon organisointiin liittyvän siirtymäsäännöksen, jonka mukaan ensimmäinen lain 42 §:ssä tarkoitettu kyläkokous tulisi kutsua koolle kuuden kuukauden kuluessa ja ensimmäinen lain 48 §:ssä tarkoitettu luottamusmiesvaali toimittaa vuoden kuluessa lain voimaantulosta. Kolttaneuvostot ja luottamusmies aloittaisivat toimintansa välittömästi tultuaan valituiksi. Ensimmäinen toimikausi kestäisi vuoden 1996 loppuun. Kolttien kuulemista koskeva 56 §:n säännös tulisi noudatettavaksi vasta sen jälkeen, kun kolttien omatoimista asiainhoitoa koskevat elimet on valittu.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että lain voimaantullessa vireillä olevat kolttalain, porotalouslain ja luontaiselinkeinolain mukaiset kolttien vireille panemat laina- ja avustushakemukset sekä koltille luovutettavia tiloja koskevat käyttösuunnitelmat käsitellään loppuun aikaisemman lainsäädännön mukaisesti.

73 §. Viittaussäännös. Jos muussa lainsäädännössä viitataan aikaisempaan kolttalakiin, katsotaan viittauksen koskevan tätä lakia.

1.2. Laki leimaverolain 30 §:n muuttamisesta

Leimaverolain 30 §:n 1 momentin 3 kohdan (1333/90) mukaan kiinteistön omistusoikeuden luovutuskirjat ovat leimaverosta vapaat, kun tilan, sen osan tai alueen luovuttajana on valtio ja luovutus tapahtuu maaseutuelinkeinolain, porotalouslain, luontaiselinkeinolain tai kolttalain mukaisiin tarkoituksiin. Luovutuskirjan leimaverovapaus ehdotetaan säilytettäväksi entisen laajuisena. Tämän vuoksi leimaverolain 30 §:n 1 momentin 3 kohtaan sisältyvä kolttalaki tulisi korvata säädettävällä kolttalailla.

2. Tarkemmat säännökset ja määräykset

Ehdotus kolttalaiksi sisältää säännökset siitä, mistä asioista voidaan säätää tarkemmin asetuksella, sekä siitä, millä viranomaisella on oikeus tarvittaessa antaa lakia ja asetusta tarkempia määräyksiä.

Tarkempien säännösten antaminen asetuksella on katsottu monelta osin tarpeelliseksi, koska laki on laadittu puitelain muotoon. Asetuksella säädetään muun muassa lainan ja avustuksen myöntämisestä ja myöntämisen edellytyksistä (10 § 2 mom.), laina-ajoista, lainan lyhennysten ja koron kannosta, maksujen suorittamisajankohdasta, lainan korkovapauden myöntämisestä, pääomamäärältään vähäisen saamisen suorittamisesta yhdellä kertaa taikka muutoin säännönmukaista lyhyemmässä ajassa sekä muista lainaehdoista (17 §), lausuntojen hankkimisesta (18 § 2 mom.), tuettavasta rakentamisesta (19 § 1 mom.), maan käyttöä koskevasta suunnitelmasta (27 § 3 mom.), myyntihintojen perimisestä sekä maksulykkäyksen ja korkovapauden myöntämisestä (30 § 1 mom.), kauppakirjojen laatimisesta ja allekirjoittamisesta sekä hinnan uudelleen määräämisestä (32 § 1 mom.), panttioikeudesta kiinnitysrekisteriin tehtävistä ilmoituksista (33 § 4 mom.), tilaan kohdistuvien rajoitusten merkitsemisestä kiinteistörekisteriin (36 § 2 mom.), myyntihintasaamisten ja lainojen tarkemmista irtisanomisperusteista (38 § 1 mom.), irtisanomis- ja viivästyskoroista sekä niiden perimisestä (40 §), kolttien kyläkokouksen koolle kutsumisesta (42 § 2 mom.), kolttien luottamusmiehen tehtävistä (46 § 1 mom.), vaalilautakunnan tehtävistä (47 § 2 mom.), luottamusmiesvaalin ehdollepanosta ja vaalin suorittamisesta (48 § 1 mom.), vapaaehtoisen velkajärjestelyn edellytyksistä sekä velkajärjestelyn vaikutuksista takaajan ja vakuuden asettajan asemaan (59 § 3 ja 4 mom.), velkajärjestelymenettelystä ja järjestelyn suorittamisesta yksinomaan valtionlainoille ja -saamisille (60 §), velkajärjestelyn raukeamisen edellytyksistä, menettelystä ja vaikutuksista (62 § 1 mom.) sekä lain täytäntöönpanosta (65 § 1 mom.).

Tarkempien määräysten antamista on delegoitu asetusta alemmalle tasolle silloin, kun riittävän täsmällisten säännösten antaminen lailla tai asetuksella on katsottu lakiteknisesti epätarkoituksenmukaiseksi tai kun se on muutoin katsottu perustelluksi.

Valtioneuvoston päätöksellä voisi tarkistaa myyntihintojen ja lainojen korot kuudennesta lainavuodesta lukien (43 §).

Maa- ja metsätalousministeriön toimivaltaan kuuluisi aineellisoikeudellisten määräysten antaminen seuraavien asiaryhmien osalta:

Tukikelpoisuuden rajaamisessa tarpeellisten tulorajojen asettaminen (5 § 3 mom.), rakentamisen ohjaaminen (21 § 1 mom.), metsälautakunnille ja neuvontajärjestöille suoritettavista maksuista päättäminen (56 § 3 mom.), kolttaneuvoston jäsenten kulujen korvaaminen (57 § 1 mom.) ja kolttien luottamusmiehen palkkiosta ja kulujen korvaamisesta päättäminen (57 § 2 mom.), luottamusmiesvaalista aiheutuvien kulujen korvaaminen (57 § 3 mom.) sekä lakia ja asetusta tarkempien määräysten antaminen lainojen, avustusten ja muiden etuuksien myöntämisessä (68 § 2 mom.).

Muulta osin viranomaisten toimivallassa olisi ainoastaan lain toimeenpanossa tarpeellisten menettelyä koskevien määräysten antaminen sekä lain täytäntöönpano.

3. Voimaantulo

Lait ehdotetaan tuleviksi voimaan 1 päivänä kuuta 199 . Samalla kumottaisiin voimassa oleva kolttalaki siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:

1.

Kolttalaki

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:


1 §
Lain tarkoitus

Tämän lain tavoitteena on edistää kolttaväestön ja -alueen elinolosuhteita ja toimeentulomahdollisuuksia sekä ylläpitää ja edistää kolttakulttuuria.


Tämän lain mukaisissa toimenpiteissä on kiinnitettävä erityistä huomiota:

1) kolttien luontais- ja muiden elinkeinojen sekä kulttuurin edistämiseen ja elinkeinojen monipuolistamiseen;

2) asunto-olojen sekä asuin- ja työympäristön parantamiseen;

3) tilojen kehittämiseen sekä niiden säilymiseen kolttien omistuksessa ja hallinnassa;

4) luonnonvarojen kestävään käyttöön, perinneympäristön säilyttämiseen sekä muihinkin ympäristönäkökohtiin; sekä

5) muutoinkin koltta-alueen kehittämiseen.


2 §
Koltta-alue

Tämän lain mukaisia toimenpiteitä suoritetaan koltta-alueen kehittämiseksi.


Koltta-alueella tarkoitetaan tässä laissa aluetta, joka rajoittuu:

1) idässä valtakunnan rajaan;

2) etelässä Luttojokeen Kattajärvelle saakka sekä linjaan, joka kulkee Kattajärven länsipuolitse Ruohojärville ja niiden lounaispuolitse Kurupäähän sekä siitä edelleen Mattojärven länsipuolitse Nanguvuonon länsipäähän Keväjärven alue kokonaan mukaan lukien;

3) lännessä linjaan, joka kulkee Nanguvuonoa pitkin Tsharminiemen pohjoiskärkeen ja siitä Palkissaareen sekä edelleen Kärppäsaaren, Varttasaaren, Koutukinsaaren, Lihasaarten, Kuorpasaaren, Pahtasalmensaarten ja Pisteriniemen itäpuolitse ja Naamajärven tilan pohjoispuolitse Nitsijärven Siirinsalmen Lammassaareen ja edelleen Iijärven Rovaniemelle sekä Inarin ja Utsjoen kuntien väliselle rajalle Tsoalmmavarrin kohdalle; sekä

4) pohjoisessa Inarin ja Utsjoen kuntien väliseen rajaan.


3 §
Yritystoiminta

Luontaiselinkeinolla tarkoitetaan tässä laissa pienimuotoista maataloutta ja erikoismaataloutta sekä kalastusta, metsästystä ja porotaloutta samoin kuin marjastusta, sienestystä ja muuta luonnon jatkuvaan tuottokykyyn perustuvien luonnonvarojen hyödyntämistä.


Tämä laki koskee myös muuta pienyritystoimintaa, joka työllistää yrittäjän ja hänen perheenjäsentensä lisäksi muita henkilöitä, alkutuotanto mukaan luettuna enintään kolmea vuosityöpaikkaa vastaavasti. Milloin yrityksen toiminnalla on erityistä merkitystä kolttien toimeentulolle, voidaan edellä sanottua suurempaakin toimintaa lainoittaa ja avustaa.


4 §
Koltta

Koltalla tarkoitetaan tässä laissa henkilöä, joka itse tai jonka vanhemmista tai isovanhemmista ainakin yksi on oppinut koltan kielen ensimmäisenä kielenään, sekä hänen jälkeläistään. Kolttana pidetään kuitenkin aina aikaisemman lainsäädännön tarkoittamaa syntyperäistä kolttaa ja hänen jälkeläistään.


5 §
Tuettavat henkilöt ja yritykset

Tämän lain mukaisista lainoista, avustuksista ja muista tukitoimenpiteistä voi päästä osalliseksi koltta-alueella vakituisesti asuva koltta, joka on taloudelliselta asemaltaan, olosuhteiltaan ja henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan sellainen, että hänen tukemistaan on pidettävä tarkoituksenmukaisena. Sama koskee koltan puolisoa. Tukea myönnettäessä otetaan huomioon hakijan ja hänen puolisonsa tulot, varallisuus ja muut olosuhteet.


Erityisistä syistä voi tämän lain mukaisista toimenpiteistä päästä osalliseksi myös alaikäinen henkilö.


Tämän lain mukaisista toimenpiteistä ei voi päästä osalliseksi sellainen henkilö, jonka omat ja puolison muusta kuin tässä laissa tarkoitetusta yritystoiminnasta saamat tulot ovat maa- ja metsätalousministeriön vahvistamaa määrää suuremmat.


Edellä 3 §:ssä tarkoitettuun yritystoimintaan voidaan tukea myöntää kokonaan tai osittain koltta-alueella toimivalle yritykselle, milloin tukemista voidaan pitää koltan toimeentulon kannalta tarkoituksenmukaisena ja yritystoiminnalla on mahdollisuudet kannattavaan toimintaan.


6 §
Yritysmuoto

Tämän lain mukaista tukea voidaan myöntää:

1) luonnolliselle henkilölle;

2) usealle luonnolliselle henkilölle yhteisesti; sekä

3) sellaiselle luonnollisten henkilöiden muodostamalle yhteisölle, jonka pääasiallisena tarkoituksena on tämän lain mukaisen yritystoiminnan harjoittaminen.


Tuen myöntämisen edellytyksenä 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetulle yhteisölle on, että sen osakkaista tai jäsenistä yli puolet on sellaisia henkilöitä, jotka itse tai joiden perheenjäsen osallistuu tuettavaan toimintaan. Erityisestä syystä tukea voidaan myöntää yhteisöille silloinkin, kun osakkaana on muitakin henkilöitä kuin kolttia.


7 §
Tuettavat yhteisöt

Tämän lain mukaista tukea voidaan antaa paikallisille yksityisille yhdistyksille ja vastaaville yksityisille yhteisöille, jotka edistävät tämän lain mukaista yritys- tai kulttuuritoimintaa.


Tukea voidaan antaa sellaisiinkin laajahkoihin yhteishankkeisiin, joissa osakkaana on muitakin kuin kolttia tai paikallisia yhteisöjä. Valtio ja kunta voivat myös ryhtyä osakkaaksi yhteishankkeeseen.


8 §
Eräät muun lainsäädännön mukaiset tukitoimenpiteet

Koltta-alueella toimivia paliskuntia tuetaan porotalouslain (161/90) mukaisesti. Muutoin 4 §:ssä tarkoitetuille koltille myönnetään porotalouslaissa ja luontaiselinkeinolaissa (610/84) tarkoitettuja etuuksia vastaavat edut tämän lain mukaisesti.


Tässä laissa tarkoitettua tukea ei myönnetä sellaiseen hankkeeseen, johon on myönnetty avustusta, valtionlainaa tai korkotukilainaa muun lainsäädännön nojalla.


9 §
Eräät oikeudet

Koltta-alueella asuvalla koltalla on tällä alueella sijaitsevilla valtion maa- ja vesialueilla ilman eri korvausta oikeus:

1) käyttää omaa polttopuutarvetta varten valtion metsissä olevaa maapuuta ja kuivaa puuta, ei kuitenkaan rakennuspuuksi kelpaavaa puuta;

2) saada välttämättömiin tarpeisiin metsähallintoviranomaisen osoituksen mukaan määrätyiltä paikoilta rakennus-, poltto- ja muuta kotitarvepuuta sekä rakennus- ja muuta kotitarvetta varten soraa ja täytemaata;

3) sijoittaa metsähallintoviranomaisten luvalla poro-, metsästys- ja kalapirttejä, kalakellareita ja varastosuojia tarvittaville paikoille;

4) pitää venevalkamia ja kalastusvälineiden kuivatuspaikkoja ilman erityistä lupaa;

5) laiduntaa karjaa sekä koota sille heinää, lehdeksiä, järviluhtaa ja -kortetta sekä metsähallintoviranomaisen luvalla myös jäkälää;

6) kunnostaa metsähallintoviranomaisten luvalla peltoa, niittyä ja laidunta; sekä

7) harjoittaa kalastusta valtion vesialueilla.


Metsähallintoviranomaisen luvalla voidaan 1 momentin 1, 2, 4 ja 7 kohdassa tarkoitettuja etuuksia erityisestä syystä antaa myös kolttien muodostamille yhteisöille. Metsähallintoviranomainen voi myöntää 3 kohdassa tarkoitetun etuuden myös kalataloutta harjoittavalle yhteisölle sekä 6 kohdassa tarkoitetun etuuden paikalliselle paliskunnalle.


Edellä 1 momentin 3 ja 5 kohdassa tarkoitetun luvan saa myöntää vain, jos asianomaisen rakennuksen sijoittamista tai jäkälän keräämistä on pidettävä koltan ja hänen perheensä toimeentulon tai luontaiselinkeinon harjoittamisen kannalta perusteltuna.


10 §
Laina- ja avustusetuudet

Tämän lain nojalla voidaan myöntää lainaa ja avustusta seuraavasti:

1) maanostolainaa tilan, sen osuuden tai lisäalueen hankintaan, jolloin tilaksi katsotaan myös maanhankintalain (396/45), luontaiselinkeinolain, porotilalain (590/69) ja porotalouslain sekä aikaisemman kolttalainsäädännön nojalla muodostetut ja niihin verrattavat tilat;

2) investointilainaa ja -avustusta:

a) luontaiselinkeino- ja muussa pienyritystoiminnassa tarpeellisen kiinteän ja irtaimen käyttöomaisuuden hankintaan;

b) luontaiselinkeino- ja muussa pienyritystoiminnassa tarpeellisten tuotanto-, varasto-, majoitus- ja palvelurakennusten, 9 §:ssä tarkoitettujen rakenteiden sekä niihin kuuluvien laitteiden samoin kuin muiden vastaavien rakennelmien rakentamista, laajentamista ja parannustyötä varten sekä työympäristön parantamiseen, perinneympäristön säilyttämiseen ja ympäristönsuojelullisiin investointeihin;

c) maatalouskelpoisen maan aitauskustannuksia sekä pellon ja laitumen raivaamista ja kunnostamista varten; sekä

d) tientekoon, vedenhankintaan, viemäröintiin ja sähköistämiseen;

3) asuntolainaa ja avustusta asuinrakennuksen ja siihen liittyvien talousrakennusten rakentamista, laajentamista ja peruskorjausta varten sekä asuinympäristön parantamista ja niiden yhteydessä myös perinneympäristön säilyttämistä varten;

4) käyttöpääomalainaa erikoismaatalouden, ammattimaisen kalastuksen ja 3 §:n 2 momentissa tarkoitetun pienyritystoiminnan käynnistämisen ja laajentamisen yhteydessä sekä suhdanteiden tasaamista varten; sekä

5) käynnistysavustusta ammattimaisen kalastuksen ja 3 §:n 2 momentissa tarkoitetun pienyritystoiminnan aloittamisen tai laajentamisen aiheuttamiin ennakonpidätysten alaisiin palkkoihin ja välillisiin työvoimakustannuksiin sekä yrittäjän omiin palkkakustannuksiin.


Lainan ja avustuksen myöntämisestä ja myöntämisen edellytyksistä säädetään tarkemmin asetuksella.


Oikeutta tämän lain mukaiseen avustukseen ei saa ulosmitata.


11 §
Kalaistutukset

Maatilatalouden kehittämisrahaston varoilla voidaan hankkia kalanpoikasia istutettaviksi koltta-alueen vesistöihin ja suorittaa muitakin kalavesien hoitoon liittyviä toimenpiteitä.


Edellä 1 momentissa tarkoitetusta toimenpiteestä päättää maaseutuelinkeinopiiri, joka voi antaa niiden toteuttamisen Metsähallituksen, riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tai kalastuskuntien suoritettavaksi.


12 §
Eräät tienteko- ja vesihuoltotyöt

Valtio voi tarvittaessa tehdä tai teettää kolttien tiloja varten tarpeelliset tienteko- ja vesihuoltotyöt. Maaseutuelinkeinopiiri päättää asiasta.


Maaseutuelinkeinopiiri huolehtii 1 momentin mukaisesti tehdyn tien kunnossapidosta, kunnes tie on luovutettu yksityiseksi tieksi tai yleisenä tienä käytettäväksi.


13 §
Palvelutuki

Maaseutuelinkeinopiiri voi valtion talousarviossa osoitetuista varoista myöntää avustuksia hankkeisiin, joilla kehitetään ja ylläpidetään koltta-alueen kulttuuri-, tieto- ja muita palveluja.


14 §
Laina-aika ja korko

Laina-aika on enintään 25 vuotta. Lainan korko on neljä prosenttia.


Rakennuksen rakentamiseen, peruskorjaamiseen ja laajentamiseen myönnetyt lainat sekä maanostolainat ovat korottomat ensimmäiset kaksi vuotta.


Lainojen ensimmäiset lyhennysmaksut peritään sinä eräpäivänä, joka kahden vuoden kuluttua ensiksi seuraa lainan tai sen ensimmäisen erän nostamista.


15 §
Lainojen ja avustusten enimmäismäärät

Lainaa voidaan myöntää enintään 85 prosenttia omaisuuden hankintahinnasta tai hyväksyttävistä kustannuksista.


Avustusta voidaan myöntää enintään 60 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista. Rajoitus ei kuitenkaan koske 13 §:n mukaista tukea.


Jos hankkeeseen myönnetään sekä avustusta että lainaa, saa avustuksen ja lainan yhteismäärä kattaa hankkeen kustannukset kokonaisuudessaankin.


Maanostolainaa ei saa myöntää sellaisen kaupan rahoittamiseen, jossa hankittavan omaisuuden luovutushinta ilmeisesti ylittää paikkakunnan käyvän hinnan.


16 §
Lainan vakuus

Lainan vakuutena tulee olla kiinteistökiinnitys. Laina voidaan kuitenkin antaa muutakin hyväksyttävää vakuutta vastaan.


17 §
Lainoitusta koskevia yleisiä säännöksiä

Laina-ajoista, lainan lyhennysten ja koron kannosta, maksujen suorittamisajankohdasta, lykkäyksen tai valtionlainan korkovapauden myöntämisestä, pääomamäärältään vähäisen saamisen suorittamisesta yhdellä kertaa tai muutoin säännönmukaista lyhyemmässä ajassa sekä muista lainaehdoista säädetään tarkemmin asetuksella.


18 §
Lainan ja avustuksen myöntäminen

Lainat ja avustukset myöntää maaseutuelinkeinopiiri.


Ennen kuin maaseutuelinkeinopiiri päättää lainan tai avustuksen myöntämisestä, voidaan hakemuksesta hankkia kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen lausunto sekä tarvittaessa muitakin lausuntoja sen mukaan kuin asetuksella tarkemmin säädetään.


19 §
Rakentamisen ohjaus ja tarkastukset

Maa- ja metsätalousministeriö voi tarvittaessa antaa tätä lakia ja sen nojalla annettua asetusta tarkempia määräyksiä tämän lain nojalla tuettavasta rakentamisesta.


Rakentamiseen myönnettyjen avustusten ja lainojen käytön valvomiseksi ja maksamisen edellytysten toteamiseksi on rakennuspaikalla pidettävä rakennuslupapäätöksessä määrätyt tarkastukset. Maaseutuelinkeinopiiri voi tukea myöntäessään määrätä pidettäviksi muitakin tarpeellisiksi katsomiaan tarkastuksia. Tarkastukset suorittaa rakennuttajan kustannuksella kunnan rakennustarkastaja tai rakennuslupapäätöksessä määrätty henkilö. Jollei rakennuslupaa tarvita, tarkastuksen voi suorittaa myös muu pätevä henkilö, jonka maaseutuelinkeinopiiri hyväksyy.


Rakennustarkastaja on velvollinen myös muissa kuin 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa avustamaan tämän lain täytäntöönpanossa suorittamalla etuuden hakijan kustannuksella rakennusten arviointeja, tarkastuksia ja muita toimialaansa kuuluvia tehtäviä.


20 §
Valvonta

Maa- ja metsätalousministeriöllä, maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksella ja maaseutuelinkeinopiirillä on oikeus suorituttaa valtuuttamillaan henkilöillä avustusten ja lainojen käyttöön liittyviä tarkastuksia. Lainan ja avustuksen saaja on velvollinen esittämään heille kaikki tarvittavat tili- ja muut asiakirjat sekä muutoinkin avustamaan tarkastuksessa.


21 §
Osto- ja siirtomenettely

Maaseutuelinkeinopiiri voi ostaa tämän lain tarkoituksiin tiloja, tilanosia, oikeuksia ja osuuksia. Kauppahinta ei saa ylittää käypää hintaa.


Maaseutuelinkeinopiiri voi käyttää tämän lain tarkoituksiin myös maatilalain (188/77), luontaiselinkeinolain, porotalouslain ja maaseutuelinkeinolain (1295/90) tarkoituksiin muulla tavoin kuin oikeudesta hankkia maa- ja metsätalousmaata annetun lain (391/78) nojalla hankittua maata.


Maaseutuelinkeinopiirillä on oikeus vaihtaa hallinnassaan olevaa maata muiden omistamaan tai muiden valtion virastojen hallinnassa olevaan maahan. Mikäli vaihdettavat alueet eivät arvoltaan vastaa toisiaan, korvataan erotus rahana.


Metsähallitus siirtää, maaseutuelinkeinopiirin tehtyä siitä esityksen, hallinnassaan olevasta valtion maasta tämän lain tarkoituksiin tarvittavat alueet maaseutuelinkeinopiirin hallintaan. Metsähallituksen hallinnassa olevaa maata voidaan siirtää myös ennakolta maaseutuelinkeinopiirin hallintaan lähinnä asumiseen soveltuvien tilojen muodostamista varten. Mikäli Metsähallitus ja maaseutuelinkeinopiiri eivät ole yksimielisiä siirrettävästä alueesta, on alueen siirtämistä koskeva asia saatettava maa- ja metsätalousministeriön ratkaistavaksi.


22 §
Maan lunastaminen pakkohuutokaupasta

Pakkohuutokaupasta valtiolle lunastettu tila ja muu koltan koltta-alueella omistama kiinteistö tai sen osa voidaan sen estämättä, mitä pakkohuutokaupalla myytävien kiinteistöjen lunastamisesta valtiolle annetun lain 7 §:ssä säädetään, käyttää tämän lain tarkoituksiin sekä tällöin antaa sen aikaisemmin omistaneelle koltalle tai hänen puolisollensa taikka heidän tai jommankumman heistä perintökaaren 2 luvussa tarkoitetulle sukulaiselle tai ottolapselle taikka tällaisen henkilön puolisolle, vaikkei tämä täyttäisi tämän lain 5 §:ssä tarkoitettuja edellytyksiä. Lunastetun tilan käyttämisessä voidaan soveltuvin osin noudattaa, mitä pakkohuutokaupalla myytävien kiinteistöjen lunastamisesta valtiolle annetun lain 7 §:n 4 momentissa säädetään. Lunastettu tila voidaan antaa myös yhteisesti kahdelle tai useammalle tässä pykälässä tarkoitetulle henkilölle.


23 §
Ulosmittauskielto

Valtion tämän lain mukaan ostamaa kiinteää omaisuutta ei saa ulosmitata ulosottolain 4 luvun 24 §:n nojalla edellisen omistajan tai hänen saantomiehensä velasta, josta kiinteistö ei panttioikeuden nojalla tai muuten ole vastuussa.


24 §
Maanmyyntitoimenpiteet

Edellä 4 §:ssä tarkoitetulle koltalle voidaan antaa pääasiallisesti asumiseen tarvittavan tonttimaan käsittävä enintään viiden hehtaarin suuruinen tila. Sitä ei ilman erityisen painavaa syytä saa sijoittaa muualle kuin aikaisemman asutuksen yhteyteen. Erityisistä syistä voidaan kuitenkin muodostaa edellä sanottua jonkin verran suurempikin tila.


Koltan ennestään omistamaan tilaan voidaan antaa lisäaluetta, osuutta ja oikeuksia, jos niitä voidaan pitää luontaiselinkeinon harjoittamisen kannalta tarpeellisina, ei kuitenkaan enempää kuin porotalouslaissa ja luontaiselinkeinolaissa säädetään. Koltalle ja 6 §:ssä tarkoitetuille yrityksille voidaan antaa maata myös pienyritystoimintaa varten.


Edellä 1 momentissa tarkoitettua tilaa ei saa antaa kahdelle tai useammalle henkilölle yhteisesti. Se saadaan kuitenkin antaa puolisoille.


Tilaa varten voidaan perustaa jakolaissa (604/51) tarkoitettu rasite.


25 §
Eräät oikeudet veteen

Tilan ja lisäalueen oikeudesta veteen silloin, kun se muodostetaan valtion metsämaalle, on voimassa, mitä lain, sisältävä määräyksiä välirajasta vedessä ja vesialueen jaosta 5 §:ssä ja 9 §:n 2 momentissa säädetään. Milloin useita tiloja tai lisäalueita muodostetaan samalla kertaa, voidaan niille erottaa soveltuva yhteinen vesialue. Perusteena osuuksia yhteiseen vesialueeseen määrättäessä käytetään tilojen ja lisäalueiden manttaaleja. Oikeutta koskeen ei kuitenkaan anneta.


26 §
Maan käyttäminen muihin tarkoituksiin

Milloin hankittua omaisuutta ei tarvita tämän lain tarkoituksiin, voidaan se käyttää luontaiselinkeinolain, maaseutuelinkeinolain tai porotalouslain tarkoituksiin taikka käyttää muihin tarkoituksiin noudattaen, mitä oikeudesta luovuttaa valtion maaomaisuutta ja tuloatuottavia oikeuksia annetussa laissa (687/78) säädetään.


27 §
Maan käyttöä koskeva suunnitelma

Maaseutuelinkeinopiirin tulee laatia hankitun tai muulla tavalla saadun maan käyttöä koskeva erityinen suunnitelma, jollei kysymys ole samalla kertaa vain yhden tai muutaman 24 §:ssä tarkoitetun tilan tai muun alueen muodostamisesta taikka 25 §:ssä tarkoitetusta omaisuudesta.


Milloin omaisuutta käytetään muuhun kuin tämän lain tarkoituksiin eikä maaseutuelinkeinopiirillä ole, sen mukaan kuin erikseen säädetään, oikeutta luovuttaa valtion maaomaisuutta, on asia tältä osin siirrettävä maa- ja metsätalousministeriön käsiteltäväksi.


Suunnitelman sisällöstä, laatimisesta ja siinä yhteydessä noudatettavasta menettelystä säädetään tarkemmin asetuksella.


28 §
Maan hakeminen

Maata haetaan kirjallisesti maaseutuelinkeinopiiriltä. Hakemuksesta on hankittava kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen lausunto sekä tarvittaessa myös asianomaisen kolttien kyläkokouksen lausunto.


29 §
Myyntipäätös

Maaseutuelinkeinopiiri päättää tilan, alueen tai muun etuuden myymisestä hakijalle sekä maksu- ja muista luovutusehdoista.


Tilan, alueen tai muun etuuden myyntihinnaksi määrätään sen käyttötarkoituksen mukainen käypä hinta.


30 §
Myyntihinnan maksuaika ja korko

Tilan ja lisäalueen myyntihinnan maksuaika on enintään 25 vuotta ja vuotuinen korko neljä prosenttia. Myyntihinta on koroton kaksi vuotta kauppakirjan allekirjoittamisesta lukien. Kauppahinnan lyhennysten periminen aloitetaan sinä eräpäivänä, joka kahden vuoden kuluttua ensiksi seuraa kauppakirjan allekirjoittamisesta. Edellä 24 §:ssä tarkoitettujen muiden alueiden sekä osuuksien myyntihintojen osalta maksuaika on enintään 10 vuotta sekä vuotuinen korko kahdeksan prosenttia.


Se osa tilan tai lisäalueen myyntihinnasta, jota ei ole annettu säännönmukaisin maksuehdoin velaksi, on maksettava kauppakirjaa allekirjoitettaessa taikka määräajassa, joka ei saa olla viittä vuotta pitempi kaupantekopäivästä lukien. Mikäli sanottua myyntihinnan osaa ei makseta kauppakirjaa allekirjoitettaessa, on siitä maksettava vuotuista korkoa kahdeksan prosenttia. Kauppahinnan tämän osan ensimmäiset lyhennykset ja korot peritään sinä eräpäivänä, joka kolmen kuukauden kuluttua ensiksi seuraa kauppakirjan allekirjoittamisesta.


Myyntihintojen perimisestä, maksulykkäyksistä ja korkovapauden myöntämisestä säädetään tarkemmin asetuksella.


31 §
Maanmittaustoimitukset

Maaseutuelinkeinopiirin maanmittausinsinööri tai hänen määräyksestään maanmittausteknikko voi suorittaa tämän lain täytäntöönpanoon liittyvän maanmittaustoimituksen sen mukaisesti kuin jakolaissa säädetään. Maaseutuelinkeinopiiri voi myös huolehtia tämän lain mukaisten maanmittaustoimitusten vireille saattamisesta.


Tämän lain täytäntöönpanoon liittyvien maanmittaustoimitusten toimituskustannukset suoritetaan valtion varoista.


32 §
Myyminen

Kauppakirjojen laatimisesta ja allekirjoittamisesta sekä hinnan uudelleen määräämisestä erehdyksen tai omaisuuden arvon olennaisen muuttumisen johdosta säädetään asetuksella.


Valtion luovuttaessa tämän lain mukaisesti tiloja ja alueita sekä osuuksia yhteisiin alueisiin tai oikeuksia erityisiin etuuksiin ei noudateta, mitä maakaaren 1 luvun 2 §:ssä säädetään luovutuskirjan oikeaksi todistamisesta. Luovutuskirjassa on mainittava, että tilan tai alueen saanto perustuu tähän lakiin.


Haettaessa lainhuutoa niille tässä laissa tarkoitetuille saannoille, joissa valtio on tilan tai alueen luovuttajana, ei selvityksen esittäminen edellisen omistajan omistusoikeudesta ole tarpeen. Milloin lainhuutoa haetaan sellaisen omaisuuden saannolle, joka on liitetty ennestään olevaan tilaan sen manttaalia korottaen tai määräalaan otettavaksi huomioon sen manttaalia määrättäessä, käy manttaalilaskelman sisältävän selitelmän virallisesti oikeaksi todistettu jäljennös alkuperäisestä saantoasiakirjasta.


33 §
Panttioikeus

Tila tai alue on myyntihinnan, sen koron sekä perimiskulujen maksamisesta panttina kaupantekopäivästä laskettavalla etuoikeudella. Hinta korkoineen saadaan ilman eri päätöstä ulosottaa tilasta tai alueesta riippumatta siitä, kuinka kauan ne ovat olleet maksamatta, siinä järjestyksessä kuin verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa (367/61) säädetään.


Mitä 1 momentissa säädetään myyntihinnasta, koskee vastaavasti sitä hintaa, joka on määrätty tilalle tai alueelle annetusta osuudesta yhteiseen alueeseen, ja sen korkoa. Hinnalla korkoineen on kuitenkin sama etuoikeus kuin kiinteistöstä menevistä julkisoikeudellisista suorituksista on säädetty ja se saadaan periä siltä, joka perimisen aikana on tilan tai alueen omistaja.


Kustannukset korkoineen saadaan ilman eri päätöstä ulosottaa tilasta tai alueesta riippumatta siitä, kuinka kauan ne ovat olleet maksamatta, siinä järjestyksessä kuin verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa säädetään. Ne saadaan periä siltä, joka perimisen aikana on tilan tai alueen omistaja.


Panttioikeudesta kiinnitysrekisteriin tehtävistä ilmoituksista säädetään tarkemmin asetuksella.


34 §
Kiinteistöä koskevat hakemukset

Jos valtio on tämän lain mukaiseen toimintaan liittyvässä lainhuudatus- tai kiinnitysasiassa hakijana, asiakirjat saadaan lähettää tuomioistuimelle, tuomiokunnan tuomarille tai tuomioistuimen kansliaan postitse.


35 §
Tienteko- ja vesihuoltotyöt

Jos valtio on tehnyt tai teettänyt tämän lain mukaisia tiloja varten tie- ja vesihuoltotöitä, peritään tilan omistajalta työn kustannuksista se määrä, jolla tilan arvon tarkoitukseensa käytettynä voidaan katsoa nousseen sanottujen töiden johdosta, enintään kuitenkin 10 prosenttia tilan osalle tulleiden kustannusten määrästä. Perittävän määrän takaisinmaksuaika on 10 vuotta ja sen vuotuinen korko on neljä prosenttia. Kustannusten perinnästä päättää maaseutuelinkeinopiiri.


Kustannusten perintään, maksuhelpotuksiin, irtisanomiseen ja muihinkin seikkoihin nähden on soveltuvin osin voimassa, mitä myyntihintojen osalta säädetään.


36 §
Rajoitukset

Oikeustoimi, jolla ilman maaseutuelinkeinopiirin lupaa luovutetaan tämän lain nojalla muodostettu tila tai alue tai sen osa, on mitätön. Maaseutuelinkeinopiirin on myönnettävä luovutuslupa silloin, kun luovutuksensaajana on Inarin kunnassa asuva täysivaltainen koltta, joka ei ennestään omista tässä laissa tarkoitettua kiinteistöä, tai kun luovutuksensaajana on sellainen henkilö, joka voisi periä luovuttajan. Muulle henkilölle luovutusluvan saa myöntää vain erityisistä syistä.


Edellä 1 momentissa säädetyt rajoitukset ovat voimassa 20 vuotta siitä päivästä lukien, jona tilasta tai lisäalueesta tehty kauppakirja on allekirjoitettu. Rajoitusten estämättä on kolttatilan kiinnittäminen muun oikeuden kuin vuokraoikeuden vakuudeksi ja muu pantiksipano velan maksamisen vakuudeksi sekä ulosmittaus ja pakkohuutokaupalla myyminen sallittu. Maaseutuelinkeinopiiri voi, milloin siihen on olosuhteet huomioon ottaen erityisiä syitä, vapauttaa tilan tai sen osan tässä pykälässä säädetyistä rajoituksista. Rajoitusten merkitsemisestä kiinteistörekisteriin sekä niitä koskevista ilmoituksista säädetään asetuksella.


Maaseutuelinkeinopiiri voi liittää edellä tässä pykälässä tarkoitettua lupaa ja vapauttamista koskevaan päätökseen ehdon, että tämän lain nojalla syntynyt laina tai myyntihintasaaminen on kokonaan tai osaksi heti maksettava takaisin korkoineen. Jos tilaa varten on myönnetty tämän lain nojalla avustusta eikä sen myöntämisestä ole kulunut 10 vuotta, voidaan päätökseen myös liittää ehto, että sanottu avustus tai osa siitä on heti maksettava valtiolle takaisin.


37 §
Eräät lisäehdot

Milloin tämän lain nojalla maata, luottoa tai avustusta saanut henkilö taikka se, jolle hänen tilansa tai sen osan omistus- tai hallintaoikeus on siirtynyt taikka, jos heitä on useita, kukaan heistä ei ole kolmeen vuoteen vakituisesti asunut asianomaisella tilalla, maaseutuelinkeinopiiri voi määrätä tilaa tai aluetta rasittavan valtion saamisen, valtionlainan tai avustuksen osaksi tai kokonaan takaisin maksettavaksi. Avustusta ei kuitenkaan voida määrätä maksettavaksi takaisin, jos sen myöntämisestä on kulunut 10 vuotta.


Kauppa- ja velkakirjoihin sekä avustuksen myöntämistä koskeviin päätöksiin on otettava 1 momentin mukainen ehto. Kauppa- ja velkakirjoihin voidaan ottaa saamisen irtisanomisen sekä kauppa- tai lainaehdoissa ehkä sovitun sakkokoron maksettavaksi määräämisen uhalla noudatettavaksi muitakin ehtoja, jotka koskevat tilan tai alueen käyttämistä, saamisen perimisen turvaamista sekä lainan käyttöä samoin kuin muita tarpeellisiksi katsottuja ehtoja.


38 §
Myyntihintasaamisten ja lainojen irtisanominen

Maaseutuelinkeinopiiri voi 36 ja 37 §:ssä säädetyn lisäksi asetuksella tarkemmin säädettävin perustein määrätä tämän lain mukaisen valtion myyntihintasaamisen ja valtionlainan maksettavaksi takaisin osaksi tai kokonaan yhdessä tai useammassa erässä, jos velallinen on valtiolta maata ostaessaan tai lainaa hakiessaan antanut olennaisessa kohdin erehdyttäviä tietoja tai menetellyt muutoin vilpillisesti, luovuttanut kiinteistön osaksi tai kokonaan tai jättänyt noudattamatta 61 §:ssä tarkoitettua suunnitelmaa taikka jos tila on joutunut ulosottotoimin myytäväksi. Maaseutuelinkeinopiiri voi asetuksella tarkemmin säädettävin perustein määrätä myyntihintasaamisen ja lainan heti takaisin maksettavaksi myös silloin, kun velallinen ei ole noudattanut kauppa- tai velkakirjassa asetettuja muita ehtoja.


Takaisin perittävät 1 momentissa tarkoitetut valtion myyntihintasaamiset ja valtionlainat saadaan periä maaseutuelinkeinopiirin lainvoimaisen päätöksen nojalla ulosottotoimin siinä järjestyksessä kuin verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa säädetään. Tässä laissa tarkoitettujen valtion myyntihintasaamisten ja valtionlainojen erääntyneet maksut saadaan periä sanotussa järjestyksessä ilman eri päätöstä.


Maaseutuelinkeinopiiri voi antaa ennakkotiedon siitä, aiheuttaako toimenpide valtionlainan tai myyntihintasaamisen irtisanomisen taikka avustuksen takaisin perimisen.


39 §
Avustuksen takaisinperiminen

Tämän lain nojalla myönnetty avustus voidaan 36 ja 37 §:ssä säädetyn lisäksi periä osaksi tai kokonaan takaisin valtiolle, jos:

1) avustus on myönnetty väärin perustein;

2) avustuksensaaja on antanut avustuksen myöntämiseen tai maksamiseen olennaisesti vaikuttaneita virheellisiä tietoja tai menetellyt muutoin vilpillisesti;

3) avustuksensaaja on pirstonut tuen kohteena olleen tilan viiden vuoden kuluessa avustuksen myöntämisestä;

4) avustuksensaaja on ilman pakottavaa syytä lopettanut tuen myöntämisen perusteena olleen toiminnan tai supistanut sitä viiden vuoden kuluessa avustuksen viimeisen tai, jos avustusta ei ole maksettu kokonaan, viimeksi nostetun erän maksamisesta;

5) avustuksensaaja on myynyt tuen kohteena ollutta omaisuutta viiden vuoden kuluessa avustuksen tai, jos avustusta ei ole maksettu kokonaan, viimeksi nostetun erän maksamisesta; tai

6) avustuksensaaja on jättänyt noudattamatta avustuspäätöksessä asetettuja muita ehtoja.


Asuinrakennusta varten myönnetty avustus voidaan lisäksi periä osaksi tai kokonaan takaisin, jos tuen kohteena ollut asunto ei ole ollut avustuksensaajan tai hänen oikeudenomistajansa omassa asuinkäytössä vähintään kymmenen vuoden ajan avustuksen myöntämisestä.


Avustusta ei saa määrätä takaisin perittäväksi enää sen jälkeen, kun avustuksen myöntämisestä on kulunut 10 vuotta. Takaisin perittävä avustus saadaan ottaa siitä kiinteistöstä, jota varten avustus on myönnetty, samalla etuoikeudella kuin kiinteistöstä menevistä julkisoikeudellisista suorituksista säädetään. Periminen saadaan toimittaa verojen ulosotosta säädetyssä järjestyksessä.


40 §
Irtisanomis- ja viivästyskorot

Maksettavaksi määrättyjen avustusten, myyntihintasaamisten ja lainojen irtisanomiskorosta sekä viivästyneille maksuerille suoritettavasta korosta ja niiden perimisestä säädetään asetuksella.


41 §
Myyntihintasaamisten ja lainojen koron tarkistaminen

Tilan, lisäalueen tai osuuden myyntihinnan sekä lainojen vuotuista korkoa voidaan tarkistaa aikaisintaan kuudennen lainavuoden alusta lukien enintään kahdella prosenttiyksiköllä luoton syntymisen jälkeen yleisessä korkotasossa tapahtuneita muutoksia vastaavasti. Myyntihinnan ja lainojen koron tarkistamisesta päättää valtioneuvosto.


42 §
Kyläkokous

Näätämön ja Nellimin-Keväjärven alueilla pidetään varsinainen kyläkokous kummallakin alueella kerran kalenterivuodessa. Lisäksi voidaan pitää ylimääräisiä kyläkokouksia sen mukaan kuin varsinainen kyläkokous päättää taikka kolttaneuvosto tai luottamusmies katsoo siihen olevan aihetta tai, jos vähintään kymmenen kylässä asuvaa äänioikeutettua kolttaa sitä ilmoittamansa asian käsittelyä varten vaatii.


Kyläkokouksen koolle kutsumisesta säädetään tarkemmin asetuksella.


43 §
Osallistumisoikeus ja päätösvalta

Kyläkokouksessa saavat päätösvaltaa käyttää kokoukseen osallistuvat täysi-ikäiset kylässä vakituisesti asuvat koltat sekä heidän aviopuolisonsa. Jos kokouksessa käsiteltävä asia koskee muun henkilön etuja ja oikeuksia, on hänellä mainituilta osin oikeus osallistua kokoukseen ja käyttää siinä puhevaltaa.


44 §
Kyläkokouksessa käsiteltävät asiat

Kyläkokouksessa käsitellään:

1) esitykset ja lausunnot kolttien elinkeinoja ja elinolosuhteita koskevissa laajakantoisissa tai periaatteellisissa asioissa;

2) kolttaneuvoston jäsenten ja varajäsenten valitseminen; sekä

3) vaalilautakunnan valitseminen kolttien yhteisen luottamusmiehen vaalia varten.


Kyläkokous voi antaa 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetut asiat myös kolttaneuvoston käsiteltäviksi.


Kyläkokoukset voivat kokoontua myös yhteiseen kokoukseen keskustelemaan ja päättämään 1 momentissa tarkoitetuista kumpaakin kylää koskevista yhteisistä asioista.


Vaalilautakunta on valittava vähintään kuusi kuukautta ennen luottamusmiehen uuden toimikauden alkamista.


45 §
Kolttaneuvostot

Kyläkokouksessa käsiteltävien asioiden valmistelusta ja kyläkokouksen päätösten täytäntöönpanosta huolehtivat Näätämön ja Nellimin-Keväjärven alueiden kolttaneuvostot. Kolttaneuvostojen tehtävänä on antaa lausuntoja viranomaisille 44 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetuissa asioissa silloin, kun asia on kiireellinen eikä kyläkokousta voida saada ajoissa koolle asiaa käsittelemään. Lisäksi kolttaneuvostojen tehtävänä on antaa lausuntoja:

1) poro-, metsästys- ja kalapirttihakemuksista;

2) maansaantihakemuksista;

3) kolttien kiinteistöjen luovutusluvista;

4) nautinta-alueen käytöstä; sekä

5) muista vastaavista kolttien olosuhteisiin välittömästi vaikuttavista asioista.


Kumpaankin kolttaneuvostoon valitaan kolmeksi kalenterivuodeksi kerrallaan neljä jäsentä sekä jäsenille kaksi varajäsentä. Jäsenten ja varajäsenten tulee olla 43 §:n ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettuja henkilöitä. Kummankin kolttaneuvoston puheenjohtajana toimii kolttien luottamusmies.


Kolttaneuvostot voivat kokoontua myös yhteiseen kokoukseen, jossa käsitellään kolttien yhteisiä asioita.


46 §
Luottamusmies

Kolttien yhteisten asioiden hoitamista ja kolttien etujen valvomista varten voidaan vaalilla valita kolttien luottamusmies, jonka toimikausi on sama kuin kolttaneuvostojen jäsenillä. Kolttaneuvostojen yhteinen kokous valitsee luottamusmiehelle varamiehen, joka hoitaa luottamusmiehen tehtäviä luottamusmiehen ollessa estynyt tai esteellinen. Luottamusmiehen tehtävistä säädetään tarkemmin asetuksella.


Luottamusmiehen ja hänen varamiehensä tulee olla koltta-alueella asuva koltankielentaitoinen 4 §:ssä tarkoitettu henkilö, joka on tehtävään kykenevä.


47 §
Vaalilautakunta

Kyläkokoukset valitsevat kumpikin erikseen luottamusmiesvaalin toimittamista varten kolme jäsentä vaalilautakuntaan sekä kaikille jäsenille henkilökohtaiset varamiehet. Vaalilautakunnan jäseniksi ja jäsenten varamiehiksi voidaan valita vain asianomaisessa kylässä vakituisesti asuva tehtävään suostunut henkilö. Vaalilautakunnan jäsenet kokoontuvat yhdessä valitsemaan keskuudestaan lautakunnan puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan. Vaalilautakunta voi toimia myös jaostoina, jotka ovat päätösvaltaisia kolmijäsenisinä.


Vaalilautakunnan tehtävistä säädetään tarkemmin asetuksella.


48 §
Luottamusmiesvaali

Kolttien luottamusmies valitaan asetetuista ehdokkaista vaalilla, jossa noudatetaan enemmistövaalitapaa. Ehdollepanosta ja vaalin suorittamisesta säädetään tarkemmin asetuksella.


Vaalissa ovat äänioikeutettuja Inarin kunnassa asuvat täysivaltaiset koltat sekä heidän aviopuolisonsa. Vaalilautakunta laatii luettelon äänioikeutetuista. Henkikirjoittajan, seurakunnan ja saamelaisvaltuuskunnan tulee tarpeen mukaan auttaa vaaliluettelon laatimisessa antamalla sitä varten tarpeelliset tiedot. Jokaisella Inarin kunnassa asuvalla koltalla ja hänen aviopuolisollaan on oikeus tarkistaa vaaliluettelo.


Luottamusmiesvaalissa tulee valituksi henkilö, joka on saanut eniten ääniä kummankin kylän vaalitulokset yhteenlaskien. Jos äänet menevät vaalissa tasan, asia ratkaistaan saman äänimäärän saaneiden kesken arvalla. Vaalilautakunta vahvistaa välittömästi vaalin päättymisen jälkeen pidettävässä kokouksessaan vaalin tuloksen vaalipöytäkirjojen perusteella.


49 §
Vaalilautakunnan päätöksestä valittaminen

Vaalilautakunnan päätökseen saa 48 §:n 2 momentissa tarkoitettu henkilö hakea muutosta sillä perusteella, että päätös loukkaa hänen oikeuttaan tai se on syntynyt virheellisessä järjestyksessä taikka se on muutoin lainvastainen. Valitus on tehtävä kirjallisesti Lapin lääninoikeudelle 30 päivän kuluessa siitä, kun vaalin tulos on julkaistu. Muutoksenhaussa noudatetaan muutoin, mitä muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa (154/50) säädetään.


50 §
Päätöksestä tiedottaminen ja tiedoksisaanti

Koltan katsotaan saaneen kyläkokouksen tai kolttaneuvoston päätöksestä taikka vaalin tuloksesta tiedon silloin, kun päätöksen tai vaalin tuloksen sisältävä pöytäkirjanote on pantu nähtäville Inarin kunnan ilmoitustaululle ja kolttien luottamusmiehen toimistossa. Päätökset ja vaalien tulos voidaan lisäksi julkistaa myös paikkakunnalla yleisesti leviävässä sanomalehdessä, jos kyläkokous niin päättää. Milloin päätös koskee ainoastaan yksittäistä kolttaa, tiedoksisaannin katsotaan kuitenkin tapahtuneen silloin, kun päätös on todisteellisesti annettu asianomaiselle tiedoksi.


51 §
Päätöksen moitteenvaraisuus

Kolttien kyläkokouksen ja kolttaneuvoston päätös on mitätön, jos se loukkaa yksityistä oikeutta.


Jos kolttien kyläkokouksen tai kolttaneuvoston päätös ei ole syntynyt asianmukaisessa järjestyksessä tai se muutoin on lainvastainen, voi koltta-alueella asuva täysi-ikäinen koltta tai hänen puolisonsa taikka kolttaneuvoston jäsen pyytää Lapin lääninoikeutta toteamaan, että päätös on pätemätön. Sama oikeus on sillä, jonka oikeutta päätös loukkaa.


Päätöksen pätemättömäksi toteamista koskeva vaatimus on pantava vireille 30 päivän kuluessa päätöksestä tiedottamisesta.


52 §
Pellonraivaus

Pellonraivauksen määräaikaisesta rajoittamisesta annettu laki (1385/91) ei koske sellaista raivausta, johon on myönnetty lainaa tai avustusta tämän lain nojalla tai joka perustuu tämän lain 9 §:n 1 momentin 6 kohdan nojalla annettuun lupaan.


53 §
Porovahingot

Tämän lain nojalla luovutetun tilan tai alueen omistajalla ei ole oikeutta saada korvausta porojen tekemistä vahingoista.


54 §
Kunnallis- ja kirkollisvero

Valtio on vapaa suorittamasta kunnallis- ja kirkollisveroa tämän lain mukaan hankitun tilan tai alueen tuloista siltä kalenterivuodelta, jona omaisuus on tullut maa- ja metsätalousministeriön hallintaan.


55 §
Täytäntöönpanoviranomaiset

Maa- ja metsätalousministeriö, Lapin maaseutuelinkeinopiiri, maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus, Inarin kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen sekä Metsähallitus huolehtivat tämän lain täytäntöönpanosta. Metsähallituksen Ylä-Lapin luonnonhoitoalue huolehtii valtion maa- ja vesialueiden hoidosta koltta-alueella sekä niiden käyttöön liittyvistä tämän lain edellyttämistä muista toimenpiteistä. Maa- ja metsätalousministeriö voi tarvittaessa antaa tarkempia määräyksiä tämän lain täytäntöönpanossa noudatettavasta menettelystä.


Tämän lain mukaisissa tehtävissä voidaan, sen mukaan kuin asetuksella tarkemmin säädetään, käyttää apuna Lapin lääninhallitusta, valtion ja kunnan viranomaisia, KERA Oy:tä, Paliskuntain yhdistystä ja paliskuntia, metsälautakuntia sekä muitakin neuvontajärjestöjä.


Maa- ja metsätalousministeriö määrää metsälautakunnille ja neuvontajärjestöille suoritettavista maksuista.


56 §
Kuuleminen

Valtion ja kunnan viranomaisten käsiteltävinä olevissa 44 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetuissa asioissa viranomaisten on varattava kolttien kyläkokoukselle ja kolttaneuvostoille tilaisuus lausunnon antamiseen. Lausuntopyyntö saadaan lähettää kolttien luottamusmiehelle, jonka tulee kutsua kolttaneuvostot yhteiseen kokoukseen asiaa käsittelemään. Mikäli kyläkokous ei ole siirtänyt lausunnon antamista kolttaneuvoston tehtäväksi, tulee luottamusmiehen kutsua myös kyläkokous koolle asiaa käsittelemään.


Paliskuntain yhdistykselle ja paikallisille paliskunnille on varattava tilaisuus lausunnon antamiseen sellaisissa porotalouteen liittyvissä asioissa, joilla saattaa olla laajahkoa merkitystä porotalouden harjoittamisen kannalta.


57 §
Kulujen korvaaminen

Kolttaneuvoston kokouspalkkiot, matkakustannukset sekä muut kustannukset korvataan kolttaneuvoston puheenjohtajalle, jäsenille ja sihteerille maatilatalouden kehittämisrahaston varoista siten kuin maa- ja metsätalousministeriö tarkemmin määrää.


Kolttien luottamusmiehen tehtävien hoitamisesta maksetaan palkkiota sekä kulujen korvausta maatilatalouden kehittämisrahaston varoista sen mukaan kuin maa- ja metsätalousministeriö erikseen määrää.


Vaalilautakunnan kokouspalkkiot, matkakustannukset sekä muut kustannukset korvataan maatilatalouden kehittämisrahaston varoista sen mukaan kuin maa- ja metsätalousministeriö tarkemmin määrää.


58 §
Varojen käyttäminen

Maatilatalouden kehittämisrahaston varoja voidaan sen lisäksi, mitä niiden käyttämisestä edellä säädetään, käyttää tästä laista aiheutuviin seuraaviin menoihin:

1) maan ja muun omaisuuden ostamiseen;

2) hankitun omaisuuden hoitamiseen ja kunnostamiseen;

3) lainoitukseen ja siihen liittyviin menoihin;

4) avustuksiin;

5) valtion toimesta suoritettaviin töihin;

6) valtion toimesta tehtyjen teiden kunnossapitoon;

7) 7 §:n 2 momentissa tarkoitettuihin valtion osakkuuksiin;

8) koltta-alueen kehittämistoimintaa koskevien tutkimusten ja selvitysten tekemiseen;

9) pienyrittäjien ja pienyrittäjiksi aikovien koulutukseen; sekä

10) käännöstöistä aiheutuviin kustannuksiin.


59 §
Valtionlainojen vapaaehtoisen velkajärjestelyn edellytykset

Pysyviin taloudellisiin vaikeuksiin joutuneen lainansaajan taloudellisen tilanteen helpottamiseksi voidaan suorittaa valtionlainojen ja valtion myyntihintasaamisten vapaaehtoinen velkajärjestely, jos on perusteltua syytä odottaa velkajärjestelyn tuovan olennaisen parannuksen lainansaajan taloudelliseen tilanteeseen. Jos koltalle on myönnetty valtionlainaa tässä laissa taikka luontaiselinkeinolain tai porotalouslain nojalla mainituissa laeissa tarkoitettua elinkeinotoimintaa varten ja elinkeinotoiminta on lopetettu, velkajärjestelyyn saadaan ryhtyä vain, jos lainansaajan asunnon säilyttämistä ei voida turvata muulla tavoin. Mitä edellä säädetään, ei estä suostumuksen antamista yrityksen saneerauksesta annetun lain (47/93) 97 §:ssä tai yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain (57/93) 78 §:ssä tarkoitetussa menettelyssä.


Vapaaehtoinen velkajärjestely voi koskea tämän lain, 68 §:ssä tarkoitettujen lakien, luontaiselinkeinolain, porotalouslain, porotilalain, maaseutuelinkeinolain sekä maatilalain mukaisia valtionlainoja ja -saamisia.


Vapaaehtoisessa velkajärjestelyssä sovitut velkasuhteen ehtojen muutokset koskevat myös takaajaa ja muuta velasta vastuussa olevaa henkilöä samoin kuin kolmatta henkilöä siltä osin kuin kysymys on hänen omistamastaan lainan vakuudeksi asettamasta omaisuudesta siten kuin asetuksessa tarkemmin säädetään.


Velkajärjestelyn muista edellytyksistä säädetään tarkemmin asetuksella.


60 §
Velkajärjestelyn keinot

Vapaaehtoisessa velkajärjestelyssä valtionlainojen ja -saamisten takaisinmaksuaikaa voidaan pidentää, korkoa alentaa sekä myöntää lyhennysten ja koron suorittamisessa maksuvapautuksia siten kuin asetuksella säädetään. Maksuvapautusta lainan lyhennykselle ei kuitenkaan saa myöntää siltä osin kuin lainan esinevakuus tai lainalle liike- tai siihen verrattavassa toiminnassa annettu takaus turvaa kyseisen lyhennyksen maksun. Vain erittäin painavasta syystä laina-aika voidaan vapaaehtoisessa velkajärjestelyssä pidentää yli 14 §:n 1 momentissa mainitun ajan.


Jos samalle lainansaajalle korkotuki- tai muuta luottoa myöntäneet velkojat eivät osaltaan suostu velkajärjestelyyn, valtionlainojen ja -saamisten vapaaehtoiseen järjestelyyn voidaan ryhtyä vain, jos siihen on erityisiä syitä ja valtionlainojen ja saamisten osuus hakijan kaikista veloista on asetuksella säädettyä määrää suurempi.


61 §
Selvitykset ja suunnitelma

Ennen vapaaehtoista velkajärjestelyä lainansaajan taloudellisesta tilanteesta on esitettävä luotettava selvitys ja laadittava suunnitelma niistä toimenpiteistä, joiden avulla lainansaajan yritystoiminta, sikäli kuin sellaista toimintaa on valtionlainalla tuettu, ja taloudellinen tilanne saatetaan kestävälle pohjalle. Velkajärjestelyn edellytyksenä on, että valtio, lainansaaja ja luottolaitos allekirjoittavat sopimuksen kyseiseen suunnitelmaan sisältyvien toimenpiteiden toteuttamisesta. Sopimus syrjäyttää siihen sisältyvää lainaa koskevan velkakirjaehdon ja valtionlainasta annetun lausunnon ehdot siltä osin kuin niistä on toisin sovittu. Sopimukseen sisältyvien valtion myyntihintasaamisten sopimuksen mukaisesti erääntyneet maksut saadaan periä ilman eri päätöstä 38 §:n 2 momentissa säädetyin tavoin.


62 §
Velkajärjestelyn raukeaminen

Mikäli lainansaaja ei noudata 61 §:ssä tarkoitettua suunnitelmaa tai sopimusta, niiden mukainen vapaaehtoinen velkajärjestely voidaan määrätä raukeamaan asetuksella tarkemmin säädettävin tavoin ja vaikutuksin.


Jos lainansaajalle vahvistetaan yrityksen saneerauksesta annetun lain mukainen saneerausohjelma tai yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain mukainen maksuohjelma, 61 §:n mukainen vapaaehtoinen velkajärjestely raukeaa. Tuomioistuimen on ohjelmaa vahvistaessaan otettava vapaaehtoiseen velkajärjestelyyn sisältyneet lainat ja saatavat huomioon ilman velkajärjestelyn vaikutusta.


63 §
Muutoksenhaku

Maaseutuelinkeinopiirin tässä laissa tarkoitetussa asiassa tekemään päätökseen saa hakea muutosta valittamalla maaseutuelinkeinojen valituslautakuntaan 30 päivän kuluessa siitä päivästä, jona valittaja on saanut tiedon päätöksestä.


Valituskirjelmä voidaan 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa toimittaa myös sille viranomaiselle, jonka päätökseen muutosta haetaan, ja sen on lähetettävä valituskirjelmä sekä asiassa kertyneet asiakirjat ja lausuntonsa muutoksenhakuviranomaiselle.


Edellä 1 momentissa tarkoitetun valituslautakunnan 36, 37 ja 39 §:ssä mainitussa asiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen siinä järjestyksessä kuin muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa säädetään. Muihin mainitun valituslautakunnan tässä laissa tarkoitetuissa asioissa antamiin päätöksiin saa hakea muutosta vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Lupa voidaan myöntää vain, jos lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeää saattaa asia korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi tai luvan myöntämiseen on muu painava syy.


64 §
Päätösten maksut

Tämän lain nojalla annetuista päätöksistä peritään maksu siten kuin maksujen perimisestä erikseen säädetään tai määrätään. Maaseutuelinkeinopiirin päätös on kuitenkin maksuton.


65 §
Tarkemmat säännökset, määräykset ja ohjeet

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.


Maa- ja metsätalousministeriö voi antaa tätä lakia ja sen nojalla annettua asetusta tarkempia määräyksiä lainojen, avustusten ja muiden tässä laissa tarkoitettujen etuuksien myöntämisestä. Maa- ja metsätalousministeriö vahvistaa myös kauppa- ja velkakirjakaavat, hakemus- ja päätöskaavat sekä muut tämän lain toimeenpanoa varten tarpeelliset kaavat ja menettelytapaohjeet.


66 §
Voimaantulo

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 19 .


Tällä lailla kumotaan 24 päivänä elokuuta 1984 annettu kolttalaki (611/84) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.


Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanemiseksi tarvittaviin toimenpiteisiin.


67 §
Siirtyvä omaisuus

Kumotun kolttalain ja muun aikaisemman kolttalainsäädännön nojalla hankittu omaisuus, jonka käytöstä ei ennen tämän lain voimaantuloa ole määrätty tai joka vapautuu sanotun lainsäädännön mukaisesta käyttötarkoituksesta, katsotaan hankituksi tämän lain tarkoituksiin.


68 §
Eräät aikaisemman lainsäädännön mukaiset toimenpiteet ja oikeussuhteet

Kolttien asuttamisesta annetun lain (273/55), kolttien maanjärjestelylain (593/69) ja kumotun kolttalain mukaisen valtion ja luottolaitoksen saamisen takaisinmaksuajan ja koron sekä muiden ehtojen osalta noudatetaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä ja niiden mukaisia sopimusehtoja. Tämän lain voimaantulon jälkeen syntyvän mainitun kolttalain mukaisen saamisen takaisinmaksuajan, koron ja muiden ehtojen osalta noudatetaan niin ikään sanotun lain säännöksiä.


Tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä noudatetaan niin ikään niiden asioiden osalta, jotka muutoinkin liittyvät 1 momentissa tarkoitetun lainsäädännön täytäntöönpanoon ja joista ei tässä luvussa toisin säädetä. Sanottu koskee myös valtion verovapauksia sekä maksuhelpotuksia, valtion toimesta tehtäviä töitä ja tilojen rajoituksia. Tilojen luovutusluvat ja rajoituksista vapauttamiset voidaan edellä sanotusta lainsäädännöstä poiketen kuitenkin myöntää 36 §:ssä säädettyjen perusteiden mukaisesti ja siinä säädettyä menettelyä noudattaen. Muutoksenhaun osalta noudatetaan soveltuvin osin, mitä 63 §:ssä säädetään. Asetuksella voidaan myöskin antaa sanotusta lainsäädännöstä poikkeavia menettelytapasäännöksiä.


69 §
Aikaisempien lainojen valtionvastuu ja hoitopalkkiot

Ennen tämän lain voimaantuloa myönnettyjen 68 §:ssä tarkoitetun lainsäädännön nojalla myönnettyjen lainojen valtionvastuun ja lainanhoitokustannusten korvauksen osalta noudatetaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä sekä niiden nojalla annettuja määräyksiä ja niiden mukaisia sopimusehtoja.


70 §
Aikaisemmat panttioikeudet

Edellä 68 §:ssä tarkoitetun lainsäädännön nojalla myyty tila tai alue, joka on tämän lain voimaan tullessa panttina valtion kauppa- tai myyntihintasaamisen ja sen koron maksamisesta siihen saakka, kunnes saaminen on loppuun suoritettu, on edelleenkin samoin ehdoin panttina tämän saamisen maksamisesta.


Tila tai alue on panttina tämän lain voimaan tullessa voimassa olleen lainsäädännön mukaisesti myös 1 momentissa tarkoitetun lainsäädännön mukaisen sellaisen kauppa- ja myyntihintasaamisen maksamisesta korkoineen, joka on syntynyt tämän lain voimaantulon jälkeen tai jonka panttioikeudesta ei ole tehty ennen sanottua ajankohtaa ilmoitusta asianomaiselle tuomarille.


Edellä 1 momentissa tarkoitetun lainsäädännön mukaisten kustannusosuuksien ja niiden korkojen maksamisesta on asianomainen tila tai alue panttina siten kuin 1 ja 2 momentissa säädetään.


Milloin tila tai alue on 2 momentissa säädetyin tavoin panttina, tulee maaseutuelinkeinopiirin lähettää asianomaiselle tuomarille ilmoitus panttioikeutta koskevan merkinnän tekemistä varten kiinnitysrekisteriin. Kun saaminen on täysin maksettu, tulee maaseutuelinkeinopiirin lähettää ilmoitus asianomaiselle tuomarille tilan tai alueen vapautumisesta panttivastuusta.


71 §
Varainkäyttö

Maatilatalouden kehittämisrahaston varoja voidaan käyttää myös sellaisiin 68 §:ssä tarkoitetun lainsäädännön toimeenpanoon liittyviin tarkoituksiin, joihin niitä on käytetty ennen tämän lain voimaantuloa.


72 §
Muut siirtymäsäännökset

Ensimmäinen 42 §:ssä tarkoitettu kyläkokous on pidettävä kuuden kuukauden kuluessa tämän lain voimaantulosta ja ensimmäinen luottamusmiesvaali toimitettava vuoden kuluessa tämän lain voimaantulosta. Kolttaneuvostot aloittavat toimintansa välittömästi sen jälkeen, kun ne on valittu kyläkokouksessa. Kolttaneuvostojen ja luottamusmiehen ensimmäinen toimikausi kestää vuoden 1996 loppuun. Lain 56 §:n säännöksiä sovelletaan vasta kolttaneuvostojen ja luottamusmiehen tultua valituksi. Mitä kolttaneuvoston ja luottamusmiehen tehtävistä säädetään, sovelletaan vasta kolttaneuvoston ja luottamusmiehen tultua valituksi.


Tämän lain voimaan tullessa kumotun kolttalain sekä porotalouslain ja luontaiselinkeinolain nojalla vireillä olevat kolttien laina- ja avustushakemukset sekä koltille luovutettavia tiloja ja alueita koskevat aloitetut käyttösuunnitelmat käsitellään loppuun noudattaen mainittujen lakien säännöksiä.


73 §
Viittaussäännös

Milloin muualla laissa viitataan kumottuun kolttalakiin, on viittauksen katsottava tarkoittavan tämän lain vastaavaa säännöstä, jollei edellä tässä laissa säädetystä muuta johdu.




2.

Laki leimaverolain 30 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 6 päivänä elokuuta 1943 annetun leimaverolain (662/43) 30 §:n 1 momentin 3 kohta, sellaisena kuin se on 28 päivänä joulukuuta 1990 annetussa laissa (1333/90), seuraavasti:


30 §

Kiinteistön omistusoikeuden luovutuskirja on leimaverosta vapaa:

3) kun tilan, sen osan tai alueen luovuttajana on valtio ja luovutus tapahtuu maaseutuelinkeinolain (1295/90), porotalouslain (161/90), luontaiselinkeinolain (610/84) tai kolttalain ( / ) mukaisiin tarkoituksiin;




Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .



Helsingissä 14 päivänä lokakuuta 1994

Tasavallan Presidentti
MARTTI AHTISAARI

Maa- ja metsätalousministeri
Mikko Pesälä

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.