Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

HE 68/1994
Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi eräiden veronhuojennussäännösten muuttamisesta

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Valtiovarainministeriön sekä vero- ja tullihallituksen välistä toimivallan jakoa veronhuojennusasioissa ehdotetaan muutettavaksi. Valtiovarainministeriön toimivaltaan kuuluvien yksittäisten veronhuojennusasioiden ratkaisutoimivalta siirrettäisiin verohallitukselle ja lääninverovirastoille sekä tullihallitukselle. Verohallitukselta lääninverovirastoille siirrettäisiin valtionveroa koskevien veronhuojennusasioiden ratkaiseminen, kun poistettavaksi pyydettyjen verojen määrä on enintään 300 000 markkaa. Ministeriö ja verohallitus voisivat kuitenkin edelleen ottaa ratkaistavakseen periaatteellisesti tärkeän asian.

Esityksessä ehdotetaan myös yleishyödyllisten yhteisöjen verovapaushakemusten sekä tappioiden vähentämistä koskevien hakemusten käsittelyn siirtämistä pois ministeriöstä. Yleishyödyllisten yhteisöjen verovapaudesta sekä tappioiden vähentämisestä päättäisi verohallitus.

Verotuslain huojennussäännöksen sanamuotoa muutettaisiin siten, että se soveltuisi aikaisempaa tarkoituksenmukaisemmin myös kiinteistöveron huojentamiseen. Veron suorittamisen lykkäysedellytyksiä laajennettaisiin jonkin verran nykyisestä. Metalli- ja rakennusteollisuuden edistämiseksi myönnettävistä veronhuojennuksista annetun lain mukaisesta lausuntomenettelystä luovuttaisiin.

Esitykseen sisältyy yhteensä 17 lainmuutosehdotusta, ja se liittyy julkishallinnon kehittämistoimenpiteisiin ja perustuu hallinnon kehittämisen ministerivaliokunnan vuonna 1992 esittämiin hallinnonalakohtaisiin tehtäväjärjestelyihin ja rationalisointitoimiin.

Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun ne on hyväksytty ja vahvistettu. Lakeja sovellettaisiin jo vireillä oleviin hakemusasioihin.


YLEISPERUSTELUT

1. Nykytila

1.1. Lainsäädäntö ja käytäntö

Veronhuojennusasiat

Verolaeissa on yleensä säännös verojen tai maksujen huojentamisesta tilanteissa, joissa veron tai maksun perimistä voidaan pitää kohtuuttomana tai epätarkoituksenmukaisena. Vapautus voidaan myöntää kokonaan tai osittain sekä verohallinnon että tullihallinnon kantamista veroista.

Verotuslain 125 §:n (1548/92) nojalla verovelvolliselle voidaan myöntää osittainen tai täydellinen vapautus valtionverosta sekä yhteisön tuloverosta ja kunnallisverosta, viivästyskorosta, jäämämaksusta, viivästyskorkoa vastaavasta korosta ja lykkäyskorosta. Huojennus myönnetään hakemuksesta, jos veronmaksukyky käytettävissä olevat tulot huomioon ottaen on alentunut esimerkiksi työttömyyden tai sairauden johdosta. Huojennusperusteena voi olla myös verovelvollisen kuolema, erehtyminen verosäännösten sisällöstä muutoin kuin huolimattomuudesta tai muu erityinen syy. Veron suorittamisen lykkäys voidaan myöntää samoin perustein. Verotuslain 126 ja 126 a §:n mukaan voidaan myös kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi myöntää vapautus ja lykkäys valtion-, kunnallis- ja kirkollisveron suorittamisesta. Kiinteistöverolain (654/92) 37 §:n mukaan huojennus ja lykkäys kiinteistöverosta myönnetään sen mukaan, mitä verotuslain 125 §:ssä kunnallisverosta säädetään.

Ennakkoperintälain 28 §:n (1318/92) nojalla voidaan poistaa työnantajan maksettavaksi pantu pidättämättä jätetty määrä sekä ennakkoperintälain säännösten nojalla määrätyt veronlisäykset ja korotukset, veron viivästyskorosta ja jäämämaksusta annetun lain (145/76) mukainen viivästyskorko ja jäämämaksu samoin kuin verolle lykkäyksen vuoksi maksettava korko. Ennakkoperintälain 49 a §:n mukaan voidaan poistaa myös maksuunpannulle ennakolle suoritettava viivästyskorko ja jäämämaksu sekä ennakolle lykkäyksen vuoksi maksettava korko.

Työnantajan sosiaaliturvamaksusta annetun lain 14 §:n (611/82) perusteella voidaan poistaa työnantajan maksettavaksi pannut eräät veronlisäykset ja -korotukset sekä viivästyskorko ja jäämämaksu samoin kuin lykkäyksen vuoksi suoritettava korko.

Perintö- ja lahjaverolain 53 §:n (612/82) nojalla voidaan myöntää vapautus perintö- ja lahjaverosta, viivästyskorosta, jäämämaksusta sekä lykkäyksen vuoksi suoritettavasta korosta. Jos perintöosuuden tai lahjan arvo on verovelvollisuuden alkamisen jälkeen olennaisesti vähentynyt, voidaan lain 54 §:n nojalla määrätä, että maksetusta perintöverosta on kohtuulliseksi katsottava osa suoritettava verovelvolliselle takaisin tai alennettava vielä maksamatta olevan veron määrää.

Liikevaihtoverolain (559/91) 127 §:n nojalla voidaan suoritettua tai suoritettavaa veroa, veronlisäystä, viivästyskorkoa, jäämämaksua ja lykkäyksen vuoksi suoritettavaa korkoa alentaa tai poistaa se kokonaan. Kesäkuun 1 päivänä 1994 voimaantulevan arvonlisäverolain (1501/93) 210 §:n mukaan valtiovarainministeriö voi erityisistä syistä hakemuksesta määräämillään ehdoilla alentaa myös suoritettua tai suoritettavaa arvonlisäveroa viivästysseuraamuksineen tai poistaa ne kokonaan.

Auto- ja moottoripyöräverosta annetun lain 18 §:n (615/82) mukaan voidaan auto- ja moottoripyöräveron, viivästyskoron, jäämämaksun ja lykkäyksen vuoksi suoritettavan koron suorittamisesta myöntää vapautus. Moottoriajoneuvotyyppi, joka maanpuolustuksen kannalta tai muusta syystä on maalle edullinen, samoin kuin moottoriajoneuvo, jota käytetään yksinomaan yleishyödylliseen tarkoitukseen tai pääasiallisesti ulkomailla tai yksityisellä alueella, voidaan moottoriajoneuvoverosta annetun lain 9 §:n (506/74) mukaan vapauttaa varsinaisesta ajoneuvoverosta tai sen osasta. Saman lain 32 a §:n nojalla voidaan myöntää vapautus moottoriajoneuvoveron lisäveron, viivästyskoron, jäämämaksun ja lykkäyksen vuoksi suoritettavan koron suorittamisesta.

Polttoainemaksusta annetun lain (337/93) 15 §:n nojalla voidaan myöntää vapautus polttoainemaksun, viivästyskoron, jäämämaksun ja lykkäyksen vuoksi suoritettavan koron maksamisesta.

Leimaverolain 99 §:n (620/93) nojalla voidaan leimaveron, veronkorotuksen, veronlisäyksen, viivästyskoron ja jäämämaksun, mutta ei lykkäyskoron, suorittamisesta myöntää vapautus.

Luottoverolain 25 §:n (1395/91) mukaan voidaan myöntää vapautus luottoveron ja sen korotuksen, veronlisäyksen, lykkäyksen vuoksi suoritettavan koron sekä viivästyskoron ja jäämämaksun suorittamisesta.

Arpajaisverolain (552/92) 18 §:n mukaan voidaan myöntää vapautus arpajaisverosta, veronkorotuksesta, veronlisäyksestä, viivästyskorosta ja jäämämaksusta sekä lykkäyksen vuoksi suoritettavasta korosta.

Tilauslentoverolain (976/92) 19 §:n nojalla voidaan myöntää vapautus verosta, veronkorotuksesta, veronlisäyksestä, viivästyskorosta ja jäämämaksusta sekä lykkäyksen vuoksi suoritettavasta korosta.

Tulli tai muu tullilaitoksen kannettava maksu, tullinkorotus, virhemaksu, viivästyskorko ja jäämämaksu voidaan tulliverolain 26 §:n 1 momentin (1327/91) ja 28 §:n nojalla kokonaan tai osittain poistaa.

Valmisteverotuslain 42 §:n (1329/91) nojalla voidaan myöntää vapautus valmisteveron, veronlisäyksen, viivästyskoron, jäämämaksun ja lykkäyksen vuoksi suoritettavan koron tai takaisin maksettavaksi määrätyn hinnanerokorvauksen suorittamisesta.

Yleishyödyllisten yhteisöjen verovapaushakemukset

Yhteiskunnallisesti merkittävää toimintaa harjoittava yleishyödyllinen yhteisö on verovelvollinen elinkeinotulosta ja kiinteistön tuottamasta tulosta kunnalle ja seurakunnalle, siltä osin kuin kiinteistöä käytetään muuhun kuin yleishyödylliseen tarkoitukseen. Nämäkin tulot voidaan kuitenkin osittain tai kokonaan katsoa verovapaiksi eräiden yleishyödyllisten yhteisöjen veronhuojennuksista annetun lain (680/76) säännösten nojalla. Veronhuojennus voidaan myöntää silloin, kun huojennusta voidaan pitää perusteltuna yhteisön toiminnan yhteiskunnalle tuottamaan etuun nähden. Huojennusta harkittaessa otetaan huomioon, missä määrin yhteisön varoja ja tuloja käytetään yhteiskunnan näkökulmasta tärkeään yleishyödylliseen toimintaan. Samalla harkitaan myös sitä, aiheutuuko veronhuojennuksesta vastaavaa toimintaa harjoittaville muille elinkeinonharjoittajille haittaa.

Huojennukset myöntää yhteisön hakemuksen perusteella valtiovarainministeriö enintään viideksi vuodeksi kerrallaan. Ennen huojennuksen myöntämistä ministeriö hankkii yleishyödyllisten yhteisöjen verovapauslautakunnan lausunnon. Jos ministeriön ja lautakunnan käsitykset asian ratkaisusta poikkevat toisistaan, asian ratkaisee valtioneuvoston yleisistunto. Huojennuksen myöntäjä määrää ehdot, joilla yhteisö säilyttää verovapautensa.

Tappion vähentämistä koskevat hakemukset

Tuloverolain (1535/92) 122 §:n mukaan yhteisön ja elinkeinoyhtymän tappiota ei vähennetä, jos tappiovuoden aikana tai sen jälkeen yli puolet osakkeista ja osuuksista on muun saannon kuin perinnön tai testamentin vuoksi vaihtanut omistajaa tai yli puolet jäsenistä vaihtunut. Valtiovarainministeriö voi kuitenkin tällöinkin erityisestä syystä hakemuksesta myöntää oikeuden tappion vähentämiseen, jos se on yhteisön tai yhtymän toiminnan jatkumisen kannalta tarpeen.

Metalli- ja rakennusteollisuuden edistämiseksi myönnettävät veronhuojennukset

Metalli- ja rakennusteollisuuden edistämiseksi myönnettävistä veronhuojennuksista annetun lain (5/78) mukaan veronalaiseksi tuloksi ei katsota laivanrakennusta tai muuta metalliteollisuutta harjoittavan yrityksen saamaa korkotuloa saamisesta, josta yritys on myöntänyt vähintään kahden vuoden pituisen takaisinmaksuajan, ja joka on syntynyt siten, että yritys on ennen vuoden 1988 loppua tehdyn hankintasopimuksen perusteella myöntänyt toimituksen jälkeiseltä ajalta lykkäyksen kauppahinnan maksamisessa. Veronhuojennus myönnetään saamisen syntyvuodelta ja enintään 10 seuraavalta vuodelta. Huojennuksen saamiseksi verovelvollisen on lain 6 §:n mukaan esitettävä verolautakunnalle valtioneuvoston tätä tarkoitusta varten asettaman neuvottelukunnan lausunto siitä, onko myönnetty velka sellainen kuin laissa tarkoitetaan.

1.2. Nykytilan arviointi

Valtion huojennustoimivalta

Valtiolle tulevasta verosta myöntää huojennuksen valtiovarainministeriö, verohallitus tai tullihallitus. Valtiovarainministeriö voi erikseen myöntää vapautuksen verotuslain mukaisten verojen viivästysseuraamuksista silloinkin, kun niitä on tilitetty tai olisi tilitettävä muulle veronsaajalle kuin valtiolle. Valtiovarainministeriö tai verohallitus voi eräissä tapauksissa myöntää kuntaa tai seurakuntaa kuultuaan vapautuksen myös kunnallis- ja kirkollisverosta. Kumpikin viranomainen voi poistaa ennakkoperintälain sekä työnantajan sosiaaliturvamaksusta annetun lain nojalla huojennettavat suoritukset silloinkin, kun ne olisi tilitettävä muulle veronsaajalle kuin valtiolle.

Toimivallan jako valtiovarainministeriön sekä verohallituksen ja tullihallituksen välillä on edellä mainituissa huojennussäännöksissä verotuslain 126 a §:ää lukuun ottamatta järjestetty siten, että valtiovarainministeriö käsittelee hakemukset, jos poistettavaksi pyydetyn veron määrä on suurempi kuin 300 000 markkaa. Muissa tapauksissa hakemuksen ratkaisee verohallitus tai tullihallitus. Tullihallitus ratkaisee myös liikevaihtoverolaissa ja auto- ja moottoripyöräverolaissa tarkoitetut hakemukset, kun tulliviranomainen on kantanut veron.

Valtiovarainministeriö voi edellä mainitusta huolimatta ottaa ratkaistavakseen periaatteellisesti tärkeän asian silloinkin, kun poistettavaksi pyydetyn veron määrä on 300 000 markkaa tai pienempi.

Yhdenmukaisen päätöskäytännön varmistamiseksi ja verotustietojen hankkimiseksi valtiovarainministeriö pyytää ratkaistavakseen kuuluvista hakemuksista verohallituksen tai tullihallituksen lausunnon.

Nykyistä toimivaltajakoa on noudatettu 15 päivästä marraskuuta 1991 alkaen. Vuonna 1992 saapui verohallituksen ratkaistavaksi runsaat 6 000 hakemusta ja siellä ratkaistiin lähes 3 000 veronhuojennusasiaa. Verohallitus antoi lausunnon valtiovarainminsteriölle noin 100 veronhuojennushakemuksesta. Vuoden 1993 aikana verohallitukseen on saapunut 8 600 vapautushakemusta, joista ratkaistiin yli 5 100 asiaa. Tullihallitus ratkaisi vuonna 1992 yli 1 100 veronhuojennushakemusta ja antoi 41 asiasta lausunnon valtiovarainministeriölle. Valtiovarainminsteriö puolestaan ratkaisi vuosina 1992 ja 1993 kumpanakin vuonna yli 600 veronhuojennushakemusta.

Yleishyödyllisten yhteisöjen verovapaushakemukset käsittelee valtiovarainministeriö. Hakemuksia on nykyisin käsitelty vuosittain runsaat 200 kappaletta. Hakemusten määrää viime vuosina on vähentänyt mahdollisuus tehdä päätös useammaksi vuodeksi kerrallaan. Veronhuojennuksen saaneiden yhteisöjen valvonta kuuluu verotoimistoille. Yhteisön toimintaa ja varojen käyttöä koskevat selvitykset annetaan veroilmoituksen yhteydessä, ja verotoimisto voi tehdä ministeriölle tarvittaessa esityksen huojennuksen peruuttamisesta.

Valtioneuvoston ratkaistavaksi yleishyödyllisen yhteisön veronhuojennushakemus tulee silloin, jos ministeriön ja yleishyödyllisten yhteisöjen verovapauslautakunnan käsitykset asian ratkaisusta poikkeavat toisistaan. Viime vuosina hakemuksia ei ole enää valtioneuvostossa jouduttu käsittelemään. Ministeriön päätökseen haetaan muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta muutoksenhausta hallintoasioissa annetun lain (154/50) säännösten mukaisesti.

Tappion vähentämistä koskevat hakemukset ratkaisee kaikilta osiltaan valtiovarainministeriö. Hakemuksia on käsitelty vuosittain keskimäärin 200 kappaletta.

Metalli- ja rakennusteollisuuden edistämiseksi myönnettävistä veronhuojennuksista annetun lain 6 §:ssä tarkoitetun neuvottelukunnan lausunto on veronhuojennuksen myöntämisen muodollinen edellytys, mutta lausunto ei ole sitova. Verotoimisto ratkaisee huojennusedellytykset itsenäisesti verotuksen toimittamisen yhteydessä.

Kunnan huojennustoimivalta

Verotuslain 125 §:n 1 momentin nojalla kunnanvaltuusto tai kunnan ohjesäännössä olevan valtuutuksen nojalla kunnanhallitus, kunnan muu toimielin tai kunnanhallituksen alainen viranhaltija voi myöntää osittaisen tai täydellisen vapautuksen kunnallisverosta sekä kunnallisverolle laskettavasta viivästyskorkoa vastaavasta korosta, viivästyskorosta, jäämämaksusta ja lykkäyskorosta. Kiinteistöverosta vapauttamisesta ja veron suorittamisen lykkäämisestä on voimassa, mitä verotuslain 125 §:ssä säädetään kunnallisverosta. Vakuutetun kansaneläke- ja sairausvakuutusmaksusta vapauttamisessa on toimivalta kunnilla sen mukaisesti, mitä verotuslain 125 §:ssä säädetään kunnallisverosta.

Kirkollisveron huojentaminen

Tammikuun 1 päivänä 1994 tuli voimaan kirkkolain 15 luvun 3 §:n muutos (1054/93). Säännöksen mukaan verovelvollinen, joka on saanut säädettyjen kohtuullistamisperusteiden mukaisesti vapautuksen sekä valtiolle että kunnalle maksettavasta verosta tai veron viivästysseuraamuksista, saa vapautuksen myös samasta tulosta maksettavasta kirkollisverosta viivästysseuraamuksineen. Kirkkoneuvosto voi muutoinkin samoin perustein kuin valtion ja kunnan viranomaiset myöntää osittaisen tai täydellisen vapautuksen kirkollisverosta.

Lykkäyshakemusten käsittely

Lykkäyshakemukset käsitellään asianomaisessa lääninverovirastossa. Verohallitus voi kuitenkin ottaa lykkäysasian ratkaistavakseen, samoin valtiovarainministeriö. Lykkäysehdot on määrätty valtiovarainministeriön asiaa koskevassa normipäätöksessä. Jos hakemus ratkaistaan ministeriössä, lykkäysehdot määrätään hakemukseen annettavassa päätöksessä. Lykkäyshakemuksia on käsitelty verohallinnossa vuonna 1993 yli 39 000 kappaletta.

2. Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

Huojennushakemukset

Verosta vapauttamista koskevien säännösten tarkoituksena on kohtuullistaa verovelvollisen tilannetta silloin, kun verovelvollisen veronmaksukyky on olennaisesti alentunut tai kun veron periminen on muusta syystä kohtuutonta. Asian luonteen vuoksi verovelvolliselle on tärkeää saada hakemukseensa päätös mahdollisimman nopeasti. Nykykäytännön mukaan valtiovarainministeriö hankkii ratkaisemiinsa veronhuojennushakemuksiin alaisensa keskusviraston lausunnon. Yleensä keskusvirasto hankkii asiaan vielä piiri- ja paikallishallinnon lausunnot. Veronhuojennushakemus käsitellään siten useassa eri asteessa ennen lopullista päätöksentekoa. Päällekkäinen ja pitkittynyt asian käsittely ei ole verovelvollisen kannalta toivottavaa eikä hallinnon toimivuuden kannalta perusteltua.

Hallinnon kehittämiselle asetettujen tavoitteiden mukaisesti valtiovarainministeriön tulisi luopua tullien ja verojen yksittäisistä huojentamispäätöksistä ja siirtää niitä koskeva valmistelu ja päätöksenteko tulli- ja verohallinnolle. Hallinnon kehittämislinjojen mukaisesti esityksessä ehdotetaan, että verosta vapauttamista yksittäistapauksissa koskevien hakemusasioiden käsittely ja niitä koskeva päätöksenteko siirrettäisiin valtiolle kannettavien verojen osalta verohallinnossa verohallitukselle ja osin lääninverovirastoille sekä vastaavasti tullihallinnossa tullihallitukselle. Valtiovarainministeriölle jäisi kuitenkin mahdollisuus ottaa kaikissa tapauksissa ratkaistavakseen periaatteellisesti tärkeäksi katsomansa asia. Verotuslain huojennussäännöksen sanamuotoa muutettaisiin siten, että se soveltuisi muidenkin kuin luonnollisten henkilöiden verotukseen.

Verohallinnossa veronhuojennushakemuksen ratkaisisi asianomaisen veronhuojennusnormin nojalla pääsääntöisesti verohallitus sekä tullihallinnossa tullihallitus. Verotuslain 125 §:ää ehdotetaan kuitenkin muutettavaksi siten, että lainkohdan nojalla enintään 300 000 markan valtionveroa koskevat hakemukset ratkaistaisiin asianomaisessa lääninverovirastossa.

Huojennushakemusten luonne huomioon ottaen huojennusasiat on tarkoituksenmukaista käsitellä mahdollisimman keskitetysti. Verotuslain 125 §:n mukaisten hakemusten käsittelyn hajasijoittamista alueverohallinnossa ei voida pitää perusteltuna. Kun lisäksi otetaan huomioon huojennusasioiden asiallinen yhteys verojen perintään, luontevin paikka alueverohallinnossa niiden käsittelemiseen on verojen perinnästä tai veronsaajain edunvalvonnasta vastaava yksikkö.

Verohallitukselle ehdotetaan säädettäväksi mahdollisuus pidättää itselleen lääninveroviraston ratkaistavana oleva, periaatteellisesti tärkeä asia.

Lykkäysasioissa toimivaltaa ei edelleenkään ehdoteta jaettavaksi lykättävän veron suuruuden mukaan tai muillakaan perusteilla. Sen sijaan ehdotetaan, että veron suorittamiselle voisi saada lykkäyksen myös muin perustein, kuin niin sanottujen sosiaalisten syiden perusteella. Kun verovelvollinen on esimerkiksi hakenut verotukseensa muutosta valitus- tai oikaisuteitse, saattaa olla aiheellista, että veron perimistä ei ennen asian ratkaisua panna täytäntöön. Nykyisenä oikeussuojakeinona voidaan käyttää vain veroulosottolain (367/61) mukaista täytäntöönpanon kielto- ja keskeytysmenettelyä, mutta perusteltua tarvetta on myös siihen, että asia tulisi lainvoimaisesti ratkaistuksi ennen veron pakkoperintää. Säännöstä voitaisiin soveltaa myös muiden kuin luonnollisten henkilöiden verotukseen.

Yleishyödyllisten yhteisöjen verovapaushakemukset

Yleishyödyllisten yhteisöjen verovapaushakemusten käsittely ehdotetaan siirrettäväksi ministeriötasolta verohallitukseen. Yleishyödyllisten yhteisöjen verovapauslautakunta antaisi edelleenkin hakemukseen lausuntonsa, mutta verohallitus pyytäisi kyseisen lausunnon vain silloin, kun hakijayhteisö on uusi tai yhteisön olosuhteissa on tapahtunut huojennuksen myöntämisen kannalta olennaisia muutoksia. Lautakunnan mielipide olisi neuvoa antava. Lautakunnan nimittäisi valtioneuvoston sijasta valtiovarainministeriö. Kokoonpano säilyisi muutoin ennallaan, mutta varajäsenten nimittämisestä luovuttaisiin. Valtioneuvoston käsittelyyn hakemuksia ei enää olisi mahdollista viedä. Verohallituksen kielteisestä päätöksestä olisi mahdollista valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen samalla tavoin kuin nykyisinkin. Hallituksen valtiopäiväjärjestyksen 29 §:n nojalla eduskunnalle antamaan kertomukseen ei myöskään enää sisällytettäisi tietoja yleishyödyllisten yhteisöjen saamista veronhuojennuksista.

Tappion vähentämistä koskevat hakemukset

Tappioiden vähennysoikeuden säilymistä omistajanvaihdoksen jälkeen koskevat päätökset ehdotetaan siirrettäväksi niin ikään verohallituksen tehtäväksi. Verohallitus voisi kuten valtiovarainministeriö voimassa olevan lain mukaan myöntää oikeuden tappion vähentämiseen erityisistä syistä, milloin se yhteisön tai yhtymän toiminnan jatkumisen kannalta on tarpeen. Tappion vähentämiseen voitaisiin myöntää oikeus esimerkiksi silloin, kun osakkeiden tai osuuksien saaja on luovuttajan lapsi tai tämän rintaperillinen, joka yksin tai yhdessä puolisonsa kanssa jatkaa elinkeinotoiminnan tai maatalouden harjoittamista. Oikeus tappion vähentämiseen voisi olla mahdollista myös omistajavaihdostilanteissa, jotka liittyvät konsernin sisällä tapahtuneeseen toiminnan uudelleen järjestelyyn. Myös muissa tilanteissa, joissa tappion hyödyntäminen olisi yrityksen toimintaedellytysten turvaamisen kannalta tarpeen, verohallitus voisi myöntää luvan tappion vähentämiseen.

Voimassa olevassa laisa ei rajoiteta millään tavoin tappion vähentämistä saadusta konserniavustuksesta. Tässä esityksessä ehdotetaan, että konserniavustuksen saaja ei saisi vähentää konserniavustuksesta sellaista tappiota, jonka vähentämiseen verohallitus on myöntänyt oikeuden.

Yhtiöveron hyvityksestä annetun lain 5 a §:n ja 8 §:n 4 momentissa tarkoitettu veroylijäämiä koskeva poikkeuslupamenettely ehdotetaan toistaiseksi säilytettäväksi ennallaan.

Metalli- ja rakennusteollisuuden edistämiseksi myönnettävät veronhuojennukset

Menettelyn keventämiseksi ehdotetaan, että lausuntomenettelystä luovuttaisiin. Puheena olevia huojennusasioita tulee vireille vain hyvin harvoin.

3. Esityksen vaikutukset

Ehdotetut säännösmuutokset eivät olennaisesti lisää veronhuojennushakemusten tai kirjoitettavien lausuntojen määrää keskusvirastoissa, mutta hakemusten käsittelyn poistuminen ministeriöstä vapauttaa resursseja tarkoituksenmukaisempiin tehtäviin, mikä on hallinnon kehittämistavoitteiden mukaista. Kun lääninverovirastot ratkaisisivat verotuslain 125 §:n mukaiset enintään 300 000 markan suuruiset hakemukset, niiden käsittelyajan voidaan arvioida lyhentyvän merkittävästi, koska hakemukset jakautuisivat 10 lääninverovirastoon. Lääninverovirasto voisi käsitellä samanaikaisesti huojennushakemuksen kanssa veronmaksun lykkäystä, maksusuunnitelmaa, velkajärjestelyä tai yrityssaneerausta koskevan asian. Myös verohallitukseen jäävien huojennushakemusten käsittelyaika lyhenisi, ja hakemusten käsittelyä voitaisiin muutenkin tehostaa.

Yleishyödyllisille yhteisöille myönnettyjen veronhuojennusten lukumäärä tai kokonaismarkkamäärä on vaikeasti arvioitavissa, koska päätöksiä on tehty useaksi vuodeksi etukäteen. Jos yhteisö lisäksi tietää saavansa veronhuojennuksen, saattaa olla todennäköistä, että veroja ei edes pyritä minimoimaan. Uuden tuloverojärjestelmän vaikutukset eivät myöskään ole vielä arvioitavissa. Kun yleishyödyllinen yhteisö kuitenkin maksaa kiinteistöstä saadun tulon perusteella kunnalle ja seurakunnalle veroa vain 12,04 prosentin verokannan mukaan, saatetaan hakemus joissakin tapauksissa huojennuksen vähäisen merkityksen vuoksi jättää myös tekemättä.

Kiinteistöveron huojentamista koskevia hakemuksia tehtiin veron ensimmäisenä kantovuonna noin 4 000 kappaletta.

4. Asian valmistelu

Esitys on valmisteltu virkatyönä valtiovarainministeriössä vero- ja tullihallinnon ehdotusten pohjalta. Verotuslain 125 §:n lykkäyshakemuksia koskeva ehdotus perustuu yritysverotusmenettelyn kehittämistyöryhmän (VM 1992:29) ehdotukseen.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1. Lakiehdotusten perustelut

1.1. Laki verotuslain 125 ja 126 §:n muuttamisesta

125 §. Veronhuojennus myönnettäisiin, kuten tähänkin saakka, verovelvollisen hakemuksesta. Huojennus voisi olla nykyiseen tapaan osittainen tai täydellinen. Huojennuksen myöntäisi valtionverosta ja yhteisön tuloverosta verohallitus, jos poistettavaksi pyydettyjen verojen määrä on yli 300 000 markkaa. Vähäisempää veromäärää koskevat hakemukset ratkaistaisiin lääninverovirastossa. Ministeriö voisi ottaa ratkaistavakseen periaatteellisesti tärkeän asian, samoin verohallitus, jos asia muutoin ratkaistaisiin lääninverovirastossa. Kunnallisveroa ja kiinteistöveroa koskevat hakemukset ratkaisisi nykyiseen tapaan kunnanvaltuusto tai kunnanhallitus taikka muu kunnallinen toimielin tai viranhaltija.

Pykälän 1 momentin 1 kohdasta poistettaisiin maininta luonnollisesta henkilöstä, jolloin huojennus voitaisiin erityisestä syystä myöntää luontevasti muullekin verovelvolliselle. Veron suorittamiseen voitaisiin myöntää myös lykkäys pykälän 1 momentista poikkeavin perustein. Ehdotetuin muutoksin säännös soveltuisi aikaisempaa tarkoituksenmukaisemmin esimerkiksi kiinteistöveroa koskeviin hakemuksiin.

126 §. Myös kansainvälistä kaksinkertaista verotusta koskevat huojennushakemukset ratkaistaisiin verohallituksessa lukuun ottamatta sellaisia verosopimustilanteisiin liittyviä erityistapauksia, joista säädetään 126 a §:ssä. Periaatteellisesti tärkeät asiat valtiovarainministeriö voisi ottaa ratkaistavakseen. Lykkäys voitaisiin myöntää erityisestä syystä, kuten verotuslain 125 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissakin.

1.2. Laki ennakkoperintälain 28 ja 49 a §:n muuttamisesta

28 ja 49 a §. Ratkaisutoimivalta siirtyisi ministeriötasolta verohallitukseen, missä ratkaistaisiin kaikki puheena olevat työnantajan maksettavaksi pantuja määriä koskevat hakemusasiat. Periaatteellisesti tärkeät asiat voisi valtiovarainministeriö tässäkin tapauksessa ottaa ratkaistavakseen.

1.3. Laki työnantajan sosiaaliturvamaksusta annetun lain 14 §:n muuttamisesta

14 §. Työnantajan sosiaaliturvamaksua koskevat hakemusasiat käsiteltäisiin yhdenmukaisesti muiden työnantajamaksuja koskevien hakemusten kanssa.

1.4. Laki perintö- ja lahjaverolain 53 ja 54 §:n muuttamisesta

53 ja 54 §. Myös perintö- ja lahjaveroa koskevat hakemusasiat siirtyisivät verohallituksen käsiteltäviksi. Kuten muissakin hakemusasioissa, valtiovarainministeriö voisi ottaa käsiteltäväkseen periaatteellisesti tärkeät hakemukset.

1.5. Laki arvonlisäverolain 210 §:n muuttamisesta

210 §. Huojennushakemukset käsittelisi verohallitus tai tullihallitus silloin, kun tulliviranomainen on kantanut veron. Ministeriö käsittelisi periaatteellisesti tärkeinä pitämänsä asiat. Liikevaihtoverolakia ei enää ehdoteta muutettavaksi.

1.6. Laki auto- ja moottoripyöräverosta annetun lain 18 §:n muuttamisesta

18 §. Huojennustoimivalta olisi vero- ja tullihallituksella, sen mukaan kumpi viranomainen on kantanut veron. Ministeriö voisi ratkaista periaatteellisesti tärkeät huojennushakemukset.

1.7. Laki moottoriajoneuvoverosta annetun lain 32 a §:n muuttamisesta

32 a §. Myös ajoneuvoveron lisäverosta sekä niihin liittyvistä seuraamuksista vapauttaisi verohallitus. Säännöksen sanamuoto yhdenmukaistettaisiin muiden huojennussäännösten kanssa. Periaatteellisesti tärkeät asiat voisi ratkaista valtiovarainministeriö. Lain 9 §:n muuttamisesta annetaan esitys erikseen.

1.8. Laki leimaverolain 99 §:n muuttamisesta

99 §. Ratkaisutoimivalta siirtyisi verohallitukselle periaatteellisesti tärkeitä asioita lukuun ottamatta.

1.9. Laki arpajaisverolain 18 §:n muuttamisesta

18 §. Ratkaisutoimivalta siirtyisi verohallitukselle. Säännöksen sanamuotoa muutettaisiin yhdenmukaiseksi muiden huojennussäännösten kanssa. Huojennus voitaisiin näin ollen myöntää muistakin kuin kohtuussyistä. Periaatteellisesti tärkeitä asioita voitaisiin käsitellä ministeriössä.

1.10. Laki tilauslentoverosta annetun lain 19 §:n muuttamisesta

19 §. Ratkaisutoimivalta olisi verohallituksessa periaatteellisesti tärkeitä asioita koskevin poikkeuksin.

1.11. Laki luottoverolain 25 §:n muuttamisesta

25 §. Huojennustoimivaltaa muutettaisiin kuten muissakin tapauksissa.

1.12. Laki polttoainemaksusta annetun lain 15 §:n muuttamisesta

15 §. Huojennustoimivaltaa muutettaisiin kuten muissakin tapauksissa. Huojennus voitaisiin myöntää erityisistä syistä, jolloin pykälässä säädetyt edellytykset olisivat yhdenmukaiset muiden huojennussäännösten kanssa.

1.13. Laki tulliverolain 26 §:n muuttamisesta

26 §. Huojennus- ja lykkäystoimivalta olisi tullihallituksessa periaatteellisesti tärkeitä asioita koskevin poikkeuksin. Tulliverolain lykkäysasioita koskeva toimivallan muutos sisältyy jo 18 päivänä helmikuuta 1994 annettuun lakiin tulliverolain muuttamisesta (136/94), joka tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 1994.

1.14. Laki valmisteverotuslain 42 §:n muuttamisesta

42 §. Huojennus- ja lykkäystoimivalta olisi tullihallituksessa periaatteellisesti tärkeitä asioita koskevin poikkeuksin.

1.15. Laki eräiden yleishyödyllisten yhteisöjen veronhuojennuksista annetun lain muuttamisesta

4 §. Huojennuksen myöntäisi verohallitus yhteisön hakemuksesta enintään viideksi vuodeksi kerrallaan. Yleishyödyllisten yhteisöjen verovapauslautakunnalta olisi ehdotuksen mukaan hankittava ennen huojennuksen myöntämistä lausunto silloin, kun hakijayhteisö on uusi eli jos yhteisö ei ole aikaisemmin hakenut veronhuojennusta, ja silloin, jos hakijan olosuhteissa on tapahtunut huojennuksen myöntämisen kannalta olennainen muutos. Lausunto olisi luonteeltaan neuvoa antava. Asian käsittelystä valtioneuvostossa luovuttaisiin.

5 §. Yleishyödyllisten yhteisöjen verovapauslautakunnan määräisi valtiovarainministeriö nelivuotiskausittain. Varajäsenten nimittämisestä luovuttaisiin.

7 §. Veronhuojennuksen peruuttamisesta määräisi verohallitus samoin edellytyksin kuin ministeriö tähän saakka. Ennen peruuttamista yhteisölle varattaisiin tilaisuus tulla kuulluksi, ja asiasta hankittaisiin yleishyödyllisten yhteisöjen verovapauslautakunnan lausunto.

8 §. Verohallitus määräisi siitä, minkälainen selvitys yhteisön olisi veroilmoitukseensa toiminnastaan liitettävä. Verotoimisto voisi tarvittaessa tehdä verohallitukselle esityksen huojennuksen peruuttamisesta.

1.16. Laki tuloverolain 122 §:n muuttamisesta

122 §. Tappion vähentämisoikeudesta päättäisi valtiovarainministeriön asemesta verohallitus. Oikeus voitaisiin myöntää erityisistä syistä, milloin se yhteisön tai yhtymän toiminnan jatkumisen kannalta on tarpeen.

Tappio, jonka vähentämiseen verohallitus on myöntänyt oikeuden, ei kuitenkaan olisi vähennettävissä konserniavustuslaissa tarkoitetusta konserniavustuksesta.

1.17. Laki metalli- ja rakennusteollisuuden edistämiseksi myönnettävistä veronhuojennuksista annetun lain 6 §:n kumoamisesta

Säännös kumottaisiin tarpeettomana.

2. Tarkemmat säännökset ja määräykset

Eräiden yleishyödyllisten yhteisöjen veronhuojennuksista annetussa asetuksessa (681/76) säädetään yleishyödyllisten yhteisöjen verovapauslautakunnasta. Asetusta muutettaisiin tarvittavin osin tässä esityksessä ehdotetulla tavalla.

Valtiovarainministeriön päätöstä veron suorittamisen lykkäykselle määrättävistä ehdoista (204/92) täydennettäisiin siten, että päätös koskisi myös leimaveroa.

3. Voimaantulo

Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan heti, kun ne on hyväksytty ja vahvistettu. Myös vireillä olevat hakemukset siirrettäisiin lakien voimaan tultua valtiovarainministeriön alaisen hallinnon ratkaistaviksi.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraavat lakiehdotukset:

1.

Laki verotuslain 125 ja 126 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 12 päivänä joulukuuta 1958 annetun verotuslain (482/58) 125 §:n 1 momentin johdantokappale, 1 momentin 1 kohta, 2, 3 ja 5 momentti sekä 126 §,

sellaisina kuin ne ovat, 125 §:n 1 momentin johdantokappale 30 päivänä joulukuuta 1992 annetussa laissa (1548/92), 1 momentin 1 kohta ja 2 momentti 6 päivänä elokuuta 1982 annetussa laissa (608/82), 3 momentti 1 päivänä marraskuuta 1991 annetussa laissa (1317/91) ja 5 momentti 28 päivänä kesäkuuta 1985 annetussa laissa (541/85) sekä 126 § muutettuna 31 päivänä joulukuuta 1974 annetulla lailla (1025/74) ja mainitulla 1 päivänä marraskuuta 1991 annetulla lailla, seuraavasti:


125 §

Verohallitus voi hakemuksesta määräämillään ehdoilla myöntää vapautuksen valtionverosta sekä yhteisön tuloverosta ja kunnanvaltuusto tai kunnan ohjesäännössä olevan valtuutuksen nojalla kunnanhallitus, kunnan muu toimielin tai kunnanhallituksen alainen viranhaltija kunnallisverosta. Vapautus voi olla osittainen tai täydellinen. Vapautus voidaan myöntää:

1) jos verovelvollisen veronmaksukyky on olennaisesti alentunut käytettävissä olevat tulot ja varallisuus huomioon ottaen elatusvelvollisuuden, työttömyyden, sairauden tai muun erityisen syyn johdosta,



Jos 1 momentissa mainitusta verosta on myönnetty vapautusta, vapautuspäätös koskee myös viivästyskorkoa vastaavaa korkoa, viivästyskorkoa, jäämämaksua ja lykkäyskorkoa. Verohallitus voi myös erikseen myöntää vapautuksen edellä tarkoitetuista viivästysseuraamuksista silloinkin, kun niitä on tilitetty tai olisi tilitettävä muulle veronsaajalle kuin valtiolle.


Lääninverovirasto ratkaisee hakemuksen, jos poistettavaksi pyydetyt verohallituksen vapautettavissa olevat määrät ovat enintään 300 000 markkaa. Valtiovarainministeriö voi ottaa periaatteellisesti tärkeän verohallituksen tai lääninveroviraston käsiteltävän asian ratkaistavakseen. Verohallitus voi ottaa periaatteellisesti tärkeän lääninveroviraston käsiteltävän asian ratkaistavakseen.



Lääninverovirasto voi erityisistä syistä hakemuksesta myöntää veron suorittamisen lykkäystä. Verohallitus voi ottaa lykkäysasian ratkaistavakseen. Lääninverovirasto ja verohallitus myöntävät lykkäyksen valtiovarainministeriön päätöksessä määrätyin ehdoin. Valtiovarainministeriö voi ottaa asian ratkaistavakseen ja määrätä ehdot hakemukseen antamassaan päätöksessä.



126 §

Jos valtakunnassa asunut henkilö, valtakunnassa asuneen henkilön kuolinpesä tai kotimainen yhteisö tai yhtymä on joutunut ulkomaalla suorittamaan veroa sellaisista ulkomaalla saaduista tuloista tai siellä olleesta varallisuudesta, joista on myös täällä verotettu, voi verohallitus, milloin olosuhteet ovat säälittävät tai siihen muutoin on erityistä syytä, kaksinkertaisen verotuksen estämiseksi tai lieventämiseksi myöntää valtionverosta ja kuntaa ja seurakuntaa kuultuaan, myös kunnallis- ja kirkollisverosta, jos ne kohdistuvat sanottuun tuloon tai varallisuuteen, osittaisen tai täydellisen vapautuksen. Tähän päätökseen ei saa hakea valittamalla muutosta.


Valtiovarainministeriö voi ottaa 1 momentissa tarkoitetun periaatteellisesti tärkeän asian ratkaistavakseen.



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

Lakia sovelletaan sen voimaan tullessa vireillä oleviin ja myöhemmin tehtyihin hakemuksiin.



2.

Laki ennakkoperintälain 28 ja 49 a §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 28 päivänä marraskuuta 1959 annetun ennakkoperintälain (418/59) 28 §:n 1 ja 2 momentti sekä 49 a §:n 1 ja 2 momentti, sellaisina kuin ne ovat 1 päivänä marraskuuta 1991 annetussa laissa (1318/91), seuraavasti:


28 §

Verohallitus voi erityisistä syistä hakemuksesta määräämillään ehdoilla poistaa työnantajan maksettavaksi 24 §:n ja 25 a §:n 3 momentin nojalla pannun pidättämättä jätetyn määrän, 22 ja 25 §:ssä tarkoitetut veronlisäykset, 25 b §:ssä tarkoitetun korotuksen sekä veron viivästyskorosta ja jäämämaksusta annetun lain (145/76) mukaisen viivästyskoron ja jäämämaksun sekä verolle lykkäyksen vuoksi maksettavan koron. Verohallitus voi poistaa nämä määrät silloinkin, kun niitä olisi tilitettävä tai on tilitetty muulle veronsaajalle kuin valtiolle.


Valtiovarainministeriö voi ottaa 1 momentissa tarkoitetun periaatteellisesti tärkeän asian ratkaistavakseen.



49 a §

Verohallitus voi erityisistä syistä hakemuksesta määräämillään ehdoilla poistaa maksuunpannulle ennakolle suoritettavan viivästyskoron ja jäämämaksun sekä ennakolle lykkäyksen vuoksi maksettavan koron. Verohallitus voi poistaa nämä määrät silloinkin, kun niitä olisi tilitettävä tai on tilitetty muulle veronsaajalle kuin valtiolle.


Valtiovarainministeriö voi ottaa 1 momentissa tarkoitetun periaatteellisesti tärkeän asian ratkaistavakseen.




Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

Lakia sovelletaan sen voimaan tullessa vireillä oleviin ja myöhemmin tehtyihin hakemuksiin.



3.

Laki työnantajan sosiaaliturvamaksusta annetun lain 14 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan työnantajan sosiaaliturvamaksusta 4 päivänä heinäkuuta 1963 annetun lain (366/63) 14 §:n 1 ja 2 momentti, näistä 1 momentti sellaisena kuin se on 6 päivänä elokuuta 1982 annetussa laissa (611/82) ja 2 momentti 1 päivänä marraskuuta 1991 annetussa laissa (1319/91), seuraavasti:


14 §

Verohallitus voi erityisistä syistä hakemuksesta poistaa työnantajan maksettavaksi pannut, 10 §:ssä tarkoitetut veronlisäykset ja -korotukset sekä veron viivästyskorosta ja jäämämaksusta annetun lain mukaisen viivästyskoron ja jäämämaksun sekä lykkäyksen vuoksi suoritettavan koron. Verohallitus voi poistaa nämä määrät silloinkin, kun niitä olisi tilitettävä tai on tilitetty kansaneläkelaitokselle.


Valtiovarainministeriö voi ottaa 1 momentissa tarkoitetun periaatteellisesti tärkeän asian ratkaistavakseen.




Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

Lakia sovelletaan sen voimaan tullessa vireillä oleviin ja myöhemmin tehtyihin hakemuksiin.



4.

Laki perintö- ja lahjaverolain 53 ja 54 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 12 päivänä heinäkuuta 1940 annetun perintö- ja lahjaverolain (378/40) 53 §:n 1 ja 2 momentti sekä 54 §:n 1 ja 2 momentti, sellaisina kuin ne ovat 29 päivänä huhtikuuta 1994 annetussa laissa (318/94), seuraavasti:


53 §

Verohallitus voi hakemuksesta määräämillään ehdoilla myöntää osittaisen tai täydellisen vapautuksen perintö- ja lahjaverosta, viivästyskorosta ja jäämämaksusta sekä lykkäyksen vuoksi suoritettavasta korosta. Vapautus voidaan myöntää:

1) jos verovelvollisen veronmaksukyky on hänen ja hänen perheensä käytettävissä olevat tulot ja varallisuus huomioon ottaen elatusvelvollisuuden, työttömyyden, sairauden tai muun erityisen syyn johdosta olennaisesti alentunut,

2) jos veron periminen ilmeisesti vaarantaisi maa- tai metsätalouden tai muun yritystoiminnan jatkuvuuden tai työpaikkojen säilyvyyden tai

3) jos veron periminen olisi muusta erityisestä syystä ilmeisesti kohtuutonta.


Valtiovarainministeriö voi ottaa 1 momentissa tarkoitetun periaatteellisesti tärkeän asian ratkaistavakseen.



54 §

Jos pesäosuuden tai lahjan arvo on verovelvollisuuden alkamisen jälkeen olennaisesti vähentynyt, verohallitus voi erityisistä syistä määräämillään ehdoilla hakemuksesta päättää, että maksetusta verosta on kohtuulliseksi katsottu osa suoritettava verovelvolliselle takaisin tai vastaavasti maksamatta olevaa veron määrää on alennettava.


Valtiovarainministeriö voi ottaa 1 momentissa tarkoitetun periaatteellisesti tärkeän asian ratkaistavakseen.




Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

Lakia sovelletaan sen voimaan tullessa vireillä oleviin ja myöhemmin tehtyihin hakemuksiin.



5.

Laki arvonlisäverolain 210 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 30 päivänä joulukuuta 1993 annetun arvonlisäverolain (1501/93) 210 §:n 1 ja 2 momentti seuraavasti:


210 §

Verohallitus tai, jos tulliviranomainen on kantanut veron, tullihallitus voi erityisestä syystä hakemuksesta määräämillään ehdoilla alentaa suoritettua tai suoritettavaa arvonlisäveroa, veronlisäystä, viivästyskorkoa, jäämämaksua sekä lykkäyksen vuoksi suoritettavaa korkoa taikka poistaa ne kokonaan.


Valtiovarainministeriö voi ottaa 1 momentissa tarkoitetun periaatteellisesti tärkeän asian ratkaistavakseen.




Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

Lakia sovelletaan sen voimaan tullessa vireillä oleviin ja myöhemmin tehtyihin hakemuksiin.



6.

Laki auto- ja moottoripyöräverosta annetun lain 18 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan auto- ja moottoripyöräverosta 14 päivänä marraskuuta 1967 annetun lain (482/67) 18 §:n 1 ja 2 momentti, näistä 1 momentti sellaisena kuin se on 6 päivänä elokuuta 1982 annetussa laissa (615/82) ja 2 momentti 1 päivänä marraskuuta 1991 annetussa laissa (1326/91), seuraavasti:


18 §

Verohallitus tai, jos tulliviranomainen on kantanut veron, tullihallitus voi erityisistä syistä hakemuksesta määräämillään ehdoilla alentaa suoritettua tai suoritettavaa auto- ja moottoripyöräveroa, viivästyskorkoa, jäämämaksua sekä lykkäyksen vuoksi suoritettavaa korkoa taikka poistaa ne kokonaan.


Valtiovarainministeriö voi kuitenkin ottaa 1 momentissa tarkoitetun periaatteellisesti tärkeän asian ratkaistavakseen.




Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

Lakia sovelletaan sen voimaan tullessa vireillä oleviin ja myöhemmin tehtyihin hakemuksiin.



7.

Laki moottoriajoneuvoverosta annetun lain 32 a §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan moottoriajoneuvoverosta 30 päivänä joulukuuta 1966 annetun lain (722/66) 32 a §:n 1 ja 2 momentti, näistä 1 momentti sellaisena kuin se on 6 päivänä elokuuta 1982 annetussa laissa (616/82) ja 2 momentti 1 päivänä marraskuuta 1991 annetussa laissa (1321/91), seuraavasti:


32 a §

Verohallitus voi erityisistä syistä hakemuksesta myöntää vapautuksen tässä laissa tarkoitetun lisäveron suorittamisesta tahi määrätä valtion varoista maksettavaksi takaisin suoritetun lisäveron, viivästyskoron ja jäämämaksun sekä lykkäyksen vuoksi suoritettavan koron.


Valtiovarainministeriö voi kuitenkin ottaa 1 momentissa tarkoitetun periaatteellisesti tärkeän asian ratkaistavakseen.




Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

Lakia sovelletaan sen voimaan tullessa vireillä oleviin ja myöhemmin tehtyihin hakemuksiin.



8.

Laki leimaverolain 99 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 6 päivänä elokuuta 1943 annetun leimaverolain (662/43) 99 §:n 1 ja 2 momentti, sellaisina kuin ne ovat 28 päivänä kesäkuuta 1993 annetussa laissa (620/93), seuraavasti:


99 §

Verohallitus voi erityisistä syistä hakemuksesta määräämillään ehdoilla alentaa suoritettua tai suoritettavaa leimaveroa, veronkorotusta, veronlisäystä, viivästyskorkoa ja jäämämaksua sekä lykkäyksen vuoksi suoritettavaa korkoa taikka poistaa ne kokonaan.


Valtiovarainministeriö voi ottaa 1 momentissa tarkoitetun periaatteellisesti tärkeän asian ratkaistavakseen.




Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

Lakia sovelletaan sen voimaan tullessa vireillä oleviin ja myöhemmin tehtyihin hakemuksiin.



9.

Laki arpajaisverolain 18 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 26 päivänä kesäkuuta 1992 annetun arpajaisverolain (552/92) 18 §:n 1 ja 2 momentti seuraavasti:


18 §
Verosta vapauttaminen ja veron suorittamisen lykkäys

Verohallitus voi erityisistä syistä hakemuksesta määräämillään ehdoilla myöntää osittaisen tai täydellisen vapautuksen arpajaisverosta, veronkorotuksesta, veronlisäyksestä, viivästyskorosta ja jäämämaksusta sekä lykkäyksen vuoksi suoritettavasta korosta.


Valtiovarainministeriö voi ottaa 1 momentissa tarkoitetun periaatteellisesti tärkeän asian ratkaistavakseen.




Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

Lakia sovelletaan sen voimaan tullessa vireillä oleviin ja myöhemmin tehtyihin hakemuksiin.



10.

Laki tilauslentoverosta annetun lain 19 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 6 päivänä marraskuuta 1992 tilauslentoverosta annetun lain (976/92) 19 §:n 1 ja 2 momentti seuraavasti:


19 §
Verosta vapauttaminen ja veron suorittamisen lykkäys

Verohallitus voi erityisistä syistä hakemuksesta määräämillään ehdoilla myöntää osittaisen tai täydellisen vapautuksen verosta, veronkorotuksesta, veronlisäyksestä, viivästyskorosta ja jäämämaksusta sekä lykkäyksen vuoksi suoritettavasta korosta.


Valtiovarainministeriö voi ottaa 1 momentissa tarkoitetun periaatteellisesti tärkeän asian ratkaistavakseen.




Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

Lakia sovelletaan sen voimaan tullessa vireillä oleviin ja myöhemmin tehtyihin hakemuksiin.



11.

Laki luottoverolain 25 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 19 päivänä tammikuuta 1990 annetun luottoverolain (48/90) 25 §:n 1 ja 2 momentti, näistä 1 momentti sellaisena kuin se on 5 päivänä joulukuuta 1991 annetussa laissa (1395/91) ja 2 momentti 1 päivänä marraskuuta 1991 annetussa laissa (1323/91), seuraavasti:


25 §
Verosta vapauttaminen ja veron suorittamisen lykkäys

Verohallitus voi erityisistä syistä hakemuksesta määräämillään ehdoilla alentaa suoritettua tai suoritettavaa luottoveroa, sen korotusta, veronlisäystä ja lykkäyksen vuoksi suoritettavaa korkoa sekä viivästyskorkoa ja jäämämaksua taikka poistaa ne kokonaan.


Valtiovarainministeriö voi ottaa 1 momentissa tarkoitetun periaatteellisesti tärkeän asian ratkaistavakseen.




Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

Lakia sovelletaan sen voimaan tullessa vireillä oleviin ja myöhemmin tehtyihin hakemuksiin.



12.

Laki polttoainemaksusta annetun lain 15 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 13 päivänä huhtikuuta 1993 polttoainemaksusta annetun lain (337/93) 15 §:n 1 ja 2 momentti seuraavasti:


15 §
Veronhuojennus ja maksunlykkäys

Verohallitus voi hakemuksesta erityisistä syistä myöntää määräämillään ehdoilla vapautuksen polttoainemaksun, viivästyskoron ja jäämämaksun sekä lykkäyksen vuoksi suoritettavan koron maksamisesta.


Valtiovarainministeriö voi ottaa 1 momentissa tarkoitetun periaatteellisesti tärkeän asian ratkaistavakseen.




Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

Lakia sovelletaan sen voimaan tullessa vireillä oleviin ja myöhemmin tehtyihin hakemuksiin.



13.

Laki tulliverolain 26 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 14 päivänä heinäkuuta 1978 annetun tulliverolain (575/78) 26 §:n 1 momentti, sellaisena kuin se on 18 päivänä helmikuuta 1994 annetussa laissa (136/94), seuraavasti:


26 §

Tullihallitus voi erityisistä syistä hakemuksesta määräämillään ehdoilla alentaa suoritettua tai suoritettavaa tullia sekä lykkäyksen vuoksi suoritettavaa korkoa taikka poistaa ne kokonaan. Valtiovarainministeriö voi kuitenkin ottaa periaatteellisesti tärkeän asian ratkaistavakseen.




Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

Lakia sovelletaan sen voimaan tullessa vireillä oleviin ja myöhemmin tehtyihin hakemuksiin.



14.

Laki valmisteverotuslain 42 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 3 päivänä heinäkuuta 1974 annetun valmisteverotuslain (558/74) 42 §:n 1 ja 2 momentti, näistä 1 momentti sellaisena kuin se on 30 päivänä joulukuuta 1993 annetussa laissa (1522/93) ja 2 momentti 15 päivänä kesäkuuta 1984 annetussa laissa (469/84), seuraavasti:


42 §

Tullihallitus voi erityisistä syistä hakemuksesta määräämillään ehdoilla alentaa suoritettua tai suoritettavaa valmisteveroa, veronlisäystä, viivästyskorkoa, jäämämaksua tai lykkäyksen vuoksi suoritettavaa korkoa tai takaisin maksettavaksi määrättyä hinnanerokorvausta taikka poistaa sen kokonaan. Valtiovarainministeriö voi kuitenkin ottaa periaatteellisesti tärkeän asian ratkaistavakseen.


Tullihallitus voi erityisistä syistä hakemuksesta myöntää veron maksamisen lykkäystä. Tullihallitus myöntää lykkäyksen valtiovarainministeriön määräämin ehdoin. Valtiovarainministeriö voi ottaa lykkäysasian ratkaistavakseen. Ministeriö määrää tällöin lykkäysehdot hakemukseen antamassaan päätöksessä.




Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

Lakia sovelletaan sen voimaan tullessa vireillä oleviin ja myöhemmin tehtyihin hakemuksiin.



15.

Laki eräiden yleishyödyllisten yhteisöjen veronhuojennuksista annetun lain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan 13 päivänä elokuuta 1976 eräiden yleishyödyllisten yhteisöjen veronhuojennuksista annetun lain (680/76) 9 § ja

muutetaan 4 §:n 1 momentti, 5 §:n 1 momentti, 7 §:n 1 momentin johdantolause sekä 2 momentti ja 8 §:n 1 momentti, näistä 4 §:n 1 momentti ja 8 §:n 1 momentti sellaisina kuin ne ovat 22 päivänä joulukuuta 1989 annetussa laissa (1193/89), seuraavasti:


4 §

Verohallitus myöntää lain mukaisen veronhuojennuksen määräajaksi, kuitenkin enintään viideksi verovuodeksi kerrallaan. Ennen veronhuojennuksen myöntämistä uudelle hakijayhteisölle tai yhteisölle, jonka olosuhteissa on tapahtunut olennainen muutos, verohallituksen on hankittava asiasta lausunto yleishyödyllisten yhteisöjen verovapauslautakunnalta.



5 §

Yleishyödyllisten yhteisöjen verovapauslautakunnassa on puheenjohtaja ja kymmenen muuta jäsentä, jotka valtiovarainministeriö määrää nelivuotiskausittain. Yksi jäsenistä määrätään lautakunnan varapuheenjohtajaksi.



7 §

Verohallituksen on määräämästään ajankohdasta alkaen kokonaan tai osittain peruutettava yhteisölle myönnetty veronhuojennus:



Ennen veronhuojennuksen peruuttamista on yhteisölle varattava tilaisuus tulla kuulluksi asian johdosta sekä hankittava asiasta yleishyödyllisten yhteisöjen verovapauslautakunnan lausunto.


8 §

Tämän lain nojallla myönnetty veronhuojennus ei vapauta yhteisöä siitä ilmoittamisvelvollisuudesta, joka sillä ilman huojennusta olisi verotuslain (482/58) mukaan. Yhteisön on lisäksi veroilmoituksen antamisen yhteydessä annettava verotoimistolle sellainen selvitys, kuin verohallitus määrää. Verotoimisto voi tehdä verohallitukselle esityksen veronhuojennuksen peruuttamisesta.




Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

Lakia sovelletaan sen voimaan tullessa vireillä oleviin ja myöhemmin tehtyihin hakemuksiin.



16.

Laki tuloverolain 122 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 30 päivänä joulukuuta 1992 annetun tuloverolain (1535/92) 122 §:n 2 momentti jalisätään 122 §:ään uusi 3 momentti seuraavasti:


122 §
Omistajanvaihdosten vaikutus tappioiden vähentämiseen

Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, verohallitus voi erityisistä syistä, milloin se yhteisön tai yhtymän toiminnan jatkumisen kannalta on tarpeen, hakemuksesta myöntää oikeuden tappion vähentämiseen.


Osakeyhtiö tai osuuskunta saa kuitenkin vähentää tämän pykälän 2 momentissa tarkoitetun tappion vain siltä osin kuin yhteisön verovuoden tulo ennen tappion vähentämistä ylittää sen saaman konserniavustuksesta verotuksessa annetussa laissa (825/86) tarkoitetun konserniavustuksen määrän.



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

Lakia sovelletaan sen voimaan tullessa vireillä oleviin ja myöhemmin tehtyihin hakemuksiin.



17.

Laki metalli- ja rakennusteollisuuden edistämiseksi myönnettävistä veronhuojennuksista annetun lain 6 §:n kumoamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:


1 §

Täten kumotaan metalli- ja rakennusteollisuuden edistämiseksi myönnettävistä veronhuojennuksista 1 päivänä tammikuuta 1978 annetun lain (5/78) 6 §.


2 §

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 1994.




Helsingissä 6 päivänä toukokuuta 1994

Tasavallan Presidentti
MARTTI AHTISAARI

Valtiovarainministeri
Iiro Viinanen

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.