Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi henkilörekisterilakia niin, että tiedotusvälineiden niin sanottuihin toimituksellisiin rekistereihin sovellettaisiin henkilörekisterilakia vain rekisterin suojaamista ja tähän liittyvää valvontaa koskevin osin. Toimituksellisella rekisterillä tarkoitetaan yksinomaan tiedotusvälineen toimitustyössä käytettäväksi tarkoitettua henkilörekisteriä, joka ei ole muiden kuin toimitustyötä tekevien käytettävissä. Henkilörekisterilakia ei sovellettaisi lainkaan sellaiseen henkilörekisteriin, joka sisältää vain tiedotusvälineessä julkaistua aineistoa sellaisenaan. Tietosuojaviranomaisten toimivalta toimituksellisten rekistereiden osalta rajoittuisi tietosuojavaltuutetun velvollisuuteen valvoa, että rekisterinpitäjä suojaa nämä rekisterinsä.

Henkilörekisterilakia ehdotetaan muutettavaksi myös niin, että henkilömatrikkelia ja sukututkimusta varten pidettävään henkilörekisteriin saisi laissa säädetyn yhteysvaatimuksen estämättä kerätä ja tallettaa asetuksella tarkemmin määriteltyjä henkilötietoja.

Edelleen ehdotetaan, että henkilörekisterilakia ja yleisten asiakirjain julkisuudesta annettua lakia muutettaisiin siten, että henkilörekisteristä voidaan luovuttaa henkilötietoja henkilömatrikkelia ja sukututkimusta varten, jollei rekisteröity ole kieltänyt tietojen luovuttamista.

Lisäksi ehdotetaan uudistettavaksi laki tietosuojalautakunnasta ja tietosuojavaltuutetusta. Muutokset johtuvat lähinnä valtion virkamieslainsäädännöstä.

Lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen kun ne on hyväksytty ja vahvistettu.

---

Henkilörekisterilainsäädäntö

Tietosuojan yleislaki, henkilörekisterilaki (471/87) tuli voimaan vuoden 1988 alusta. Lain keskeisenä tavoitteena on 1 §:n 1 momentin mukaan henkilön yksityisyyden sekä hänen etujensa ja oikeuksiensa suojaaminen. Yksityisyyteen kuuluu muun muassa oikeus tietää ja päättää itseään koskevien tietojen käytöstä sekä oikeus järjestää yksityiselämänsä ilman perusteetonta ulkopuolisten puuttumista. Henkilörekisterilain tavoitteena on myös hyvän rekisteritavan luominen henkilötietojen käsittelyssä. Laki osoittaa, minkälainen henkilötietojen kerääminen, tallettaminen ja käyttö voidaan eri tilanteissa sallia ja millä edellytyksillä talletettuja henkilötietoja voidaan luovuttaa edelleen.

Henkilörekisterilaki ei sen 1 §:n 3 momentin mukaan aiheuta muutosta oikeuteen julkaista painokirjoituksia. Sen sijaan painokirjoitusten tausta-aineistona oleva henkilörekisterinpito on lain sääntelyn alaista.

Henkilörekisterilaissa ei ole nimenomaisia säännöksiä tiedotusvälineiden toimituksellisista rekistereistä ja arkistoista. Tämän vuoksi niiden asema määräytyy lain yleisten säännösten mukaan, jotka taas ovat tässä suhteessa tulkinnanvaraisia. Vaikka henkilörekisterilaki koskeekin tiedotusvälineiden toimitustyön tausta-aineistona olevia rekistereitä, tilanne on käytännössä avoin, koska rekisterinpitäjiä velvoittavia ennakkopäätöksiä asiasta ei ole annettu eikä tietosuojavaltuutettu ole tähän mennessä kohdistanut valvontakeinojaan täysimääräisesti näihin rekistereihin.

Henkilörekisterilain 5 §:ssä säädetään siitä, milloin henkilörekisterin pitäminen on sallittua. Henkilörekisterin laajuus eli se, kenestä saa kerätä ja tallettaa tietoja henkilörekisteriin, määräytyy pääsääntöisesti 5 §:n 1 momentin yhteysvaatimuksen perusteella. Sen mukaan henkilörekisterilakiin saa ilman rekisteröidyn suostumusta tai tietosuojalautakunnan lupaa kerätä ja tallettaa tietoja vain sellaisista henkilöistä, joilla asiakas- tai palvelussuhteen, jäsenyyden tai muun niihin verrattavan suhteen vuoksi on asiallinen yhteys rekisterinpitäjän toimintaan. Henkilörekisterin pitäminen on siten ensisijaisesti sallittua vain, jos se perustuu rekisterinpitäjän ja rekisteröidyn molemminpuoliseen yhteydenpitoon ja jos rekisteriä käytetään tämän yhteydenpidon hallinnointiin.

Henkilörekisterilain kattavista määritelmistä johtuu, että myös henkilömatrikkelia ja sukututkimusta varten kerättävät tiedot ovat yleensä henkilörekisterilaissa tarkoitettuja henkilötietoja ja niistä muodostuu henkilörekistereitä. Henkilörekisterilain säännöksiä sovelletaan tämän vuoksi myös kerättäessä ja talletettaessa tietoja henkilömatrikkelia tai sukututkimusta varten. Lain soveltamisalan ulkopuolelle jää sen 1 §:n 2 momentin nojalla vain sellainen harrastusluonteinen sukututkimus, jossa tietoja käytetään vain henkilökohtaisiin tarkoituksiin.

Henkilörekisterilain 5 §:n 1 momentissa säädetty yhteysvaatimus ei yleensä täyty henkilömatrikkelin tai sukututkimuksen laatijan ja rekisteröitävien henkilöiden välillä. Henkilömatrikkelia tai sukututkimusta varten tarvittavia henkilötietoja kerätään sekä rekisteröidyiltä itseltään että muista tietolähteistä. Ensin mainitussa tapauksessa rekisteröidyt suostuvat tietoja antaessaan samalla myös niiden keräämiseen ja tallettamiseen rekisteriin eikä henkilörekisterilain 5 §:n 1 momentissa säädetty yhteysvaatimus ole tällöin esteenä rekisteritoiminnalle. Jos tiedot sen sijaan saadaan muista lähteistä, tietojen kerääminen ja tallettaminen edellyttää yhteysvaatimuksen puuttuessa tietosuojalautakunnan poikkeuslupaa. Henkilömatrikkeleita ja sukututkimusta koskevia poikkeuslupa-asioita onkin ollut runsaasti tietosuojalautakunnassa.

Tiedon luovuttaminen yksityisen pitämästä henkilörekisteristä on henkilörekisterilain 18 §:n mukaan mahdollista muun muassa rekisteröidyn suostumuksella tai toimeksiannosta taikka edellyttäen, että tietojen luovuttaminen on tavanomainen osa rekisterinpitäjän toimintaa ja että rekisteröidyn voidaan olettaa tietävän tietojen tällaisesta luovuttamisesta. Henkilötietojen massaluovutus yksityisen pitämästä henkilörekisteristä määräytyy lain 19 §:n mukaan. Massaluovutus, jota lain 2 §:n mukaan on muun muassa suurehkon henkilötietomäärän luovuttaminen tai tietojen luovuttaminen teknisen käyttöyhteyden avulla, on 19 §:n mukaan mahdollista muun muassa rekisteröidyn suostumuksella tai tietosuojalautakunnan luvalla. Massaluovutus on mahdollista myös, jos luovutuksensaajalla on henkilörekisterilain mukainen oikeus tallettaa luovutettavat henkilötiedot henkilörekisteriin eikä tietojen luovutus ja käyttö vaaranna rekisteröidyn yksityisyyden suojaa tai hänen etujaan tai oikeuksiaan.

Viranomaisten henkilörekisterit ovat yleisiä asiakirjoja, ja tietojen luovuttaminen niistä määräytyy joko erityislainsäädännön tai yleisten viranomaistietojen julkisuutta ja salassapitoa koskevan sääntelyn mukaan. Yleisten asiakirjain julkisuudesta annetun lain 18 a §:ssä (472/87) säädetään viranomaisten automaattisen tietojenkäsittelyn avulla ylläpitämien rekisteritietojen luovuttamisesta massaluovutuksena. Massaluovutus on pykälän mukaan mahdollista vain, jos rekisteröity on antanut siihen suostumuksensa tai tietosuojalautakunta luvan, jos luovuttaminen tapahtuu lain tai asetuksen nojalla tai jos tietoja luovutetaan tieteellistä tutkimusta tai tilastointia varten ja luovutus täyttää henkilörekisterilain 19 §:n 1 momentin 3 kohdan vaatimukset.

Sananvapaus ja siihen liittyvä lainsäädäntö

Sananvapaus ja siihen asiallisesti liittyvä painovapaus määritellään yleisiksi perusoikeuksiksi Suomen Hallitusmuodon 10 §:ssä. Säännöksen mukaan ''Suomen kansalaisella on sananvapaus sekä oikeus kirjoituksen ja kuvallisen esityksen painosta julkaisemiseen kenenkään niitä ennakolta estämättä''. Säännöksen määrittelemä sananvapaus turvaa oikeuden ilmaista mielipiteitä, oikeuden julkaista painosta tai muuten levittää mielipiteitä ja myös oikeuden vastaanottaa toisten ilmaisuja. Niin ikään sellaiset viestinnän muodot kuin elokuvat ja videot sekä yleisradio- ja kaapelilähetystoiminta kuuluvat sanavapauden piiriin.

Sananvapauden keskeisenä tarkoituksena on suojata mielipiteen ilmaisua ja viestintää ennakolliselta sensuurilta, tarkastukselta, valvonnalta ja muilta etukäteen toteutettavilta rajoituksilta. Sananvapauteen kuuluu oikeus julkaista viestejä tai ilmaista mielipiteitä ilman etukäteen hankittavaa lupaa ja vapaana muista vastaavanlaisista rajoituksista.

Sananvapauden käyttämisestä annetaan hallitusmuodon 10 §:n 2 momentin sisältämän lakivarauksen mukaan säännöksiä lailla. Sananvapauden käyttämiseen voidaan kuitenkin kohdistaa vain järjestysluonteisia ja yleisestä laista aiheutuvia rajoituksia. Tällaisia sanan- tai painovapauden käyttämistä määritteleviä, tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä säädettyjä säännöksiä sisältyy muun muassa rikos- ja tekijänoikeuslainsäädäntöön.

Vireillä on perusoikeusuudistus perusoikeuskomitean (komiteanmietintö 1992:3) ja perusoikeustyöryhmä 1992:n (oikeusministeriön lainvalmisteluosaston julkaisu 2/1993) ehdotusten pohjalta. Olennaisin muutos sananvapauteen olisi se, että se ulotettaisiin kaikkiin, ei vain Suomen kansalaisiin.

Erityisesti painovapauden sisältöä ja käyttämistä keskeisesti määrittelevä säädös on nykyisin painovapauslaki. Lain 1 §:n (308/93) mukaan jokaisella on oikeus viranomaisten ennalta estämättä julkaista painokirjoituksia noudattaen, mitä tässä laissa säädetään. Lain 4 luvussa säädetään julkaisuoikeuden sisällöstä ja käyttämisestä, 5 luvussa julkisten asiakirjojen julkaisemisesta ja 6 luvussa oikeudellisen vastuun perusteista.

Painovapauslaki sääntelee vain painokirjoitusten varsinaista julkaisemista. Sen sijaan painovapauden käyttämiseen mahdollisesti kohdistuvat järjestyssäännökset eivät voi koskea sananvapauden sisällöllistä käyttämistä, muun muassa tiedon vastaanottamista ja viestin käsittelyä ja muodostamista painokirjoituksen julkaisemiseksi, koska ennakollisten esteiden asettaminen sananvapauden käyttämiselle on nimenomaisesti kielletty hallitusmuodon 10 §:n 1 momentissa.

Yksityisyyden suojaa joukkotiedotusvälineiden toiminnassa on perinteisesti pyritty turvaamaan erityisin sääntelyin ja muin järjestelyin. Rikoslaissa säädetään rangaistavaksi kunnianloukkaukset eli herjaus, solvaus ja kuolleen muiston häpäiseminen (RL 27 luvun 1-3 ja 4 §). Rikoslain 27 luvun 3 a §:ssä (908/74) säädetään rangaistus yksityiselämän loukkaamisesta sille, joka ilman laillista oikeutta joukkotiedotusvälinettä käyttäen tai muulla sen kaltaisella tavalla julkisesti levittää toisen yksityiselämästä tiedon, vihjauksen tai kuvan, joka on omiaan aiheuttamaan hänelle vahinkoa tai kärsimystä.

Tietolähteen yksityisyyden suoja on turvattu oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 24 §:ssä ja esitutkintalain (449/87) 27 §:n säännöksin. Näiden säännösten mukaan muun muassa päätoimittaja, toimittaja, kustantaja ja vastaava ohjelmatoimittaja saavat kieltäytyä vastaamasta lähteen henkilöllisyyttä koskevaan kysymykseen, jollei asia koske rikosta, josta saattaa seurata vankeutta vähintään kuusi vuotta, tai rangaistavaa salassapitovelvollisuuden rikkomista.

Arvostelun tai loukkauksen kohteeksi joutuneella on oikeus painovapauslain 25 §:n mukaan vastineen antamiseen. Pykälän mukaan henkilöllä, joka pitää itseään aikakautisessa painokirjoituksessa loukattuna tai tahtoo oikaista jonkin hänestä siinä julkaistun tiedonannon, on oikeus saada vastineensa painokirjoitukseen.

Vastaava säännös vastineoikeudesta yleisradiotoiminnassa sisältyy radiovastuulain 6 a §:ään (1148/92). Asianomaisen yleisradiotoiminnan harjoittaja on pykälän 1 momentin mukaan velvollinen oikaisemaan ohjelmaan sisältyneen virheellisen asiatiedon. Tämä Euroopan talousalueesta tehtyyn sopimukseen (ETA-sopimus) liittyvä säännös tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.

Painovapauslain mukainen vastuujärjestelmä koostuu kahdesta osasta. Pääsääntönä on normaali rikosoikeudellinen vastuu, mutta järjestelmää on täydennetty erityisellä päätoimittajan vastuulla. Jos päätoimittaja on ollut rikoksessa tekijänä, yllyttäjänä tai avunantajana, ratkaistaan asia yleisten rikosoikeudellisten säännösten mukaan. Mikäli päätoimittaja ei tätä kautta joudu vastuuseen, tulee painovapauslain mukainen vastuujärjestelmä sovellettavaksi. Tällöin voidaan esimerkiksi jutun kirjoittaja tuomita rikoslain mukaan ja päätoimittaja painovapauslain mukaan. Vastaavan ohjelmatoimittajan rikosoikeudellisesta vastuusta säädetään saman sisältöisesti radiovastuulaissa.

Rikoslaissa ja painovapauslaissa säädetyn rangaistusseuraamuksen lisäksi yksityisyyden suojan loukkaamisesta joukkotiedotusvälinettä käyttäen voi seurata vanhingonkorvauslain (412/74) mukainen vahingonkorvausvelvollisuus.

Tiedotusvälineiden henkilörekisterit

Tiedotusvälineiden sisäiset henkilörekisterit voidaan yleisesti ottaen jakaa toimitustyötä palveleviin rekistereihin ja muihin rekistereihin. Tyypillisiä toimitustyötä palvelevia rekistereitä ovat erilaiset teksti- ja kuva-arkistot sekä toimittajien työtään varten pitämät omat rekisterit. Muita kuin toimitustyötä palvelevia rekistereitä voivat olla esimerkiksi erilaiset hallinnolliset rekisterit, kuten henkilöstö-, palkka- ja taloushallinnon rekisterit sekä asiakasrekisterit.

Toimitustyötä palvelevista rekistereistä keskeisiä ovat tekstiarkistot, jotka sisältävät artikkeleita, uutisia ynnä muita sellaisia julkaistuja tietoja. Tekstiarkistoihin voidaan kerätä ja tallettaa joko pelkästään omassa tiedotusvälineessä julkaistuja tai myös muiden tiedotusvälineiden julkaisemia tietoja. Tekstiarkistoja on perinteisesti pidetty manuaalisesti niin sanottuina leikearkistoina. Kun toimitustyössä on nykyään yhä enemmän siirrytty automaattisen tietojenkäsittelyn avulla pidettäviin toimitusjärjestelmiin, myös julkaistujen tietojen arkistoinnissa on siirrytty tai tullaan siirtymään sähköisiin menetelmiin. Esimerkiksi sanomalehdissä lehtituotannon kehittyminen siten, että toimittajat kirjoittavat juttunsa suoraan toimitusjärjestelmän näyttöpäätteillä, on mahdollistanut juttujen sähköisen arkistoinnin. Toimittajat voivat olla kaksisuuntaisessa yhteydessä toimitusten sähköisiin arkistointijärjestelmiin. He voivat käyttää arkistoa jutun taustatietojen etsimiseen ja lähettää valmiit jutut suoraan arkistoitaviksi.

Manuaalisesti ylläpidettäviin tekstiarkistoihin tietoja talletetaan yleensä joko asia- tai henkilöperusteisesti taikka molemmilla tavoilla. Automaattisen tietojenkäsittelyn avulla pidettävästä tekstiarkistosta tietoja voidaan hakea myös henkilön nimellä. Tekstiarkiston tietoja käytetään toimituksellisessa työssä usein tausta-aineistona valmisteltaessa uusia juttuja.

Kuva-arkistot voivat sisältää sekä julkaistua että julkaisematonta kuva-aineistoa. Kuvat arkistoidaan sekä asiaperusteisesti että henkilöperusteisesti. Usein arkistoidaan myös kuvatekstejä, jos kuva on julkaistu aikaisemmin, sekä henkilötietoja, jos kysymys on henkilökuvasta. Kuva-arkistossa voi olla myös sellaista kuva-aineistoa, joka ei sisällä henkilötietoja sen vuoksi, etteivät yksittäiset henkilöt ole tunnistettavissa kuvista.

Myös kuva-arkistojen pitämisessä ollaan siirtymässä elektronisiin menetelmiin. Kuvia voidaan syöttää ja arkistoida tulevaa julkaisua varten. Kuva-arkistoon talletetaan yleensä myös tiedot kuvausajankohdasta, kuvaajasta, kuvauspaikasta ja kuvassa olevista henkilöistä sekä kuvaan julkaistaessa liitetty teksti. Kuvaa voidaan myös kuvailla vapaasti, jolloin se voidaan hakea arkistosta vapaan kuvailun asiasanoilla.

Yksittäisillä toimittajilla ja toimitusosastoilla on lisäksi omia arkistoja ja rekistereitä erikoisalueiltaan. Nämä rekisterit ovat toimittajien omaa käyttöä varten kehittämiä ja pitämiä tiedostoja. Ne voivat olla manuaalisia tai automaattisen tietojenkäsittelyn avulla pidettäviä.

Henkilömatrikkeli- ja sukututkimusrekisterit

Tietosuojalautakunta on myöntänyt poikkeuslupia sekä henkilömatrikkeli- että sukututkimusrekistereitä varten. Poikkeusluvan myöntämisen edellytyksenä on, että luvan myöntämiseen on painava syy ja rekisteröidyn yksityisyyden sekä hänen etujensa ja oikeuksiensa ja valtion turvallisuuden vaarantuminen voidaan estää. Poikkeusluvan myöntämisen edellytyksenä olevana painavana syynä on henkilömatrikkeli- ja sukututkimustapauksissa voitu pitää esimerkiksi sitä, että keräämällä ja tallettamalla henkilötietoja näihin tarkoituksiin hakija tallettaa arvokasta henkilöhistoriatietoa esimerkiksi suvun jäsenistä tai ammattikunnasta.

Tietosuojalautakunnan käytännössä on katsottu, että tietojen keräämiseksi toimitettuun kyselyyn vastaamatta jättäneistä saa kerätä ja tallettaa tietyt tavanomaiset perustiedot. Kuolleiden henkilöiden osalta on menetelty siten, että jos omaiset eivät toimita pyydettyjä tietoja, saa kuolleesta henkilöstä kerätä ja tallettaa tietoja kuten muista toimitettuun kyselyyn vastaamatta jättäneistä henkilöistä.

Tietosuojalautakunnan käsiteltävinä olleiden poikkeuslupahakemusten mukaan tavallisimpia henkilömatrikkeleita laadittaessa tarvittavia tietoja ovat rekisteröidyn nimitiedot, kotipaikka, syntymäaika ja -paikka, arvo ja ammatti, puolison nimitiedot, avioliiton solmimisvuosi, puolison arvo ja ammatti, omien vanhempien ja puolison vanhempien nimitiedot, arvot ja ammatit sekä lasten nimi- ja syntymäaikatiedot. Lisäksi henkilömatrikkelirekisterit sisältävät sen muodostajan mielestä tarpeellisen määrän tietoja, jotka liittyvät matrikkelin käyttötarkoitukseen, esimerkiksi ammattikunta tai koulun entiset oppilaat. Tämä tietosisältö voi olla hyvin laaja, esimerkiksi henkilön julkaisut, luottamustoimet ja kunniamerkit. Henkilömatrikkelissa on usein myös asianomaisen henkilön valokuva. Usein rekisteriin otetaan myös tieto rekisteröidyn kuolinajasta ja -paikasta. Henkilömatrikkelirekistereitä muodostetaan tietojen julkaisemiseksi ja yleensä kuolleista henkilöistä julkaistaan omaisten lähettämät tiedot sellaisenaan.

Sukututkimusrekisterit voivat sisältää esimerkiksi seuraavia tietoja sukututkimuksen piirissä olevista henkilöistä: nimitiedot, sukupuoli, syntymäaika ja -paikka, kasteaika ja -paikka, paikkakuntatieto, arvo ja ammatti, kuolinaika ja -paikka, kuolinsyy (yleensä viime vuosisadalla tai aikaisemmin kuolleista), hautausaika ja -paikka, vanhemmat, isovanhemmat, aviopuoliso tai aviopuolisot, avioliittojen lukumäärä, lapset, sisarukset sekä sisarusten puolisot. Koska sukututkimus usein kohdistuu edesmenneisiin sukupolviin, suurin osa rekisterin sisältämistä tiedoista voi koskea kuolleita.

Rekisterin käyttötarkoitus rajaa sen tietosisältöä. Esimerkiksi osoite- ja puhelinnumerotietoja on tietosuojalautakunnan päätösten mukaan saanut kerätä ja tallettaa matrikkeli- tai sukututkimusrekisteriin vain henkilömatrikkelin tai sukututkimuksen laatimista varten tarpeellista yhteydenottoa varten. Näitä tietoja ei siten saa käyttää muuhun tarkoitukseen kuten esimerkiksi suoramainontaan.

Tietosuojalautakunta on lupapäätöksissään rajoittanut lähinnä rekisteröitävien henkilöiden vanhempien ja puolison tietojen keräämistä ja tallettamista. Erityisesti henkilömatrikkeleita koskevissa lupapäätöksissä edellytykseksi on voitu asettaa tiettyjen tietojen osalta myös rekisteröitävän nimenomainen suostumus.

Tietosuojalautakunta on ratkaisukäytännössään katsonut, ettei henkilömatrikkeli- ja sukututkimusrekisterien pitäminen ole siten välttämätöntä, että niihin tulisi voida kerätä ja tallettaa sellaisten henkilöiden tietoja, jotka ovat sen kieltäneet. Lupapäätöksiin on otettu lupaehtona tämän sisältöinen kielto-oikeus. Sama on koskenut niiden kuolleiden henkilöiden tietoja, joiden omaiset ovat kieltäneet tietojen rekisteröimisen. Lautakunnan käsittelemissä lupahakemuksissa on usein mainittu, ettei henkilömatrikkeliin tai sukututkimukseen oteta sellaisten henkilöiden tietoja, jotka ovat kieltäneet tietojensa keräämisen ja tallettamisen näihin tarkoituksiin.

Yleistä

Yksityisyyden suojan suhde tiedotusvälineiden toimituksellisiin rekistereihin on järjestetty eri maiden tietosuojalainsäädännössä vaihtelevilla tavoin. Useissa maissa tietosuojalainsäädäntöä sovelletaan kaikilta osin myös tiedotusvälineiden toimituksellisiin rekistereihin. Eräissä maissa taas nämä rekisterit on rajattu kokonaan tietosuojalainsäädännön soveltamisalan ulkopuolelle. Muutamissa maissa asia on ratkaistu niin, että toimitukselliset rekisterit kuuluvat lähtökohtaisesti lain soveltamisalaan, mutta eräitä lain säännöksiä ei kuitenkaan sovelleta näihin rekistereihin. On myös maita, joissa toimituksellisiin rekistereihin sovelletaan vain määrättyjä tietosuojalain säännöksiä esimerkiksi tietoturvaa koskevia säännöksiä.

Myös henkilömatrikkeli- ja sukututkimusrekistereihin suhtaudutaan eri maiden tietosuojalainsäädännössä vaihtelevasti. Useiden maiden tietosuojalainsäädännössä ei ole nimenomaisia säännöksiä henkilömatrikkeli- ja sukututkimusrekistereistä. Muutamissa maissa nämä henkilörekisterit on rajattu lain soveltamisalan ulkopuolelle. Yleisenä lähtökohtana eri maiden lainsäädännössä on, että yksinomaan yksityistä tarkoitusta palveleva rekisteritoiminta on sallittua.

Ruotsi

Ruotsin tietosuojalakia (Datalagen 1973:287; painettu uudelleen 1982:446) sovelletaan kaikilta osin tiedotusvälineiden henkilörekistereihin. Laissa ei ole nimenomaisia säännöksiä henkilömatrikkeli- ja sukututkimusrekistereistä. Lain 2 §:n mukaan henkilörekisteritoiminnan edellytyksenä yleensä oleva ilmoitus- tai lupamenettely ei koske yksinomaan yksityistä tarkoitusta varten ylläpidettyjä henkilörekistereitä. Ruotsissa on katsottu, että tällaista rekisteritoimintaa on esimerkiksi yksityinen sukututkimus, joka ei tapahdu ammattimaisesti tai elinkeinotoimintana.

Ruotsissa on valmistunut mietintö tietosuojalain kokonaisuudistuksesta (En ny datalag. SOU 1993:10). Mietinnössä on käsitelty myös julkaisutoimintaan liittyvän henkilötietojen käsittelyn sääntelyä. Mietintö on ollut lausunnolla. Uudistuksen jatko on vielä avoin.

Norja

Norjan henkilörekisterilakia (Lov om personregistre m.m. 1978:48) sovelletaan myös tiedotusvälineiden henkilörekistereihin. Säännösten soveltamiskäytäntö voi kuitenkin olla näiden rekistereiden osalta väljempi kuin mihin säännökset antaisivat mahdollisuuden. Oikeusministeriö on muun muassa vapauttanut lehdistön toimitustyössä käytettävät henkilörekisterit lain yleisestä lupavelvollisuudesta. Jos ulkopuolisilla on suorakäyttöyhteys tiedotusvälineiden rekistereihin, siihen tarvitaan tietosuojaviranomaisen lupa. Norjassa on lain nojalla asetuksella säädetty, ettei henkilörekisterilakia sovelleta kirjoihin ja aikakausjulkaisuihin. Tästä huolimatta lakia sovelletaan kyseisten julkaisujen laatimiseksi muodostettaviin henkilörekistereihin.

Norjan henkilörekisterilaissa ei ole nimenomaisia säännöksiä henkilömatrikkeleista ja sukututkimuksesta.

Tanska

Tanskassa lehdistön rekistereistä säädetään yksityisiä rekistereitä koskevassa tietosuojalaissa (Lov om private registre 1987:622). Lakia sovelletaan sekä automaattisen tietojenkäsittelyn avulla pidettäviin että manuaalisiin rekistereihin.

Lain 2 c luvun mukaan mainittua lakia ei sovelleta sellaisiin atk-henkilörekistereihin, jotka sisältävät yksinomaan aikakautisissa kirjoituksissa, kuten sanoma- ja aikakauslehdissä julkaistuja tietoja (pressens informationsregistre). Tällaisesta rekisteristä on kuitenkin ilmoitettava tietosuojaviranomaiselle (registertilsynet), joka voi antaa tarkempia määräyksiä rekisterinpidosta henkilön yksityisyyden suojaamiseksi. Rekisterinpitäjän on pyynnöstä ilmoitettava henkilölle, mitä tietoja hänestä on rekisteröity. Lehdistön arkistorekisteristä saa luovuttaa tietoja ilman rekisteröidyn tai hänen puolestaan toimivan suostumusta vain aikakautisessa kirjoituksessa julkaisemista varten tai jos tietojen luovuttamisesta erikseen säädetään.

Yksityisiä rekistereitä koskevan lain soveltamisalan ulkopuolelle jäävät rekisterit, joita ylläpidetään henkilöhistoriallisten tutkimusten ja hakuteosten julkaisemista varten. Lain esitöissä on katsottu, että henkilöhistoriaan liittyvät tiedot ovat usein osa tieteellistä tutkimusta, mutta tällaisia rekistereitä voidaan pitää myös muihin käyttötarkoituksiin, kuten hakuteosten julkaisemiseksi osana elinkeinotoimintaa.

Tanskassa on pyritty uudistamaan lehdistön rekistereitä koskevia säännöksiä. Asiaa koskeva lakiehdotus on ollut kansankäräjien käsiteltävänä. Saatujen tietojen mukaan kansankäräjät ei kuitenkaan ole hyväksynyt lakiehdotusta siitä esitetyn kritiikin vuoksi, ja uudistuksen jatkovalmistelu on vireillä.

Islanti

Islannissa tietosuojalakia (1989:121) sovelletaan kaikilta osin tiedotusvälineiden pitämiin henkilörekistereihin. Sen sijaan henkilömatrikkelit sekä sukututkimus- ja henkilöhistorialliset rekisterit jäävät tietosuojalain soveltamisalan ulkopuolelle. Tällainen rekisteritoiminta on Islannissa yleistä ja on pidetty tarkoituksenmukaisena jättää se tietosuojalain ulkopuolelle.

Eräät muut maat

Yhdistyneiden Kuningaskuntien tietosuojalakia (1984) sovelletaan kaikilta osin tiedotusvälineiden henkilörekistereihin. Laissa ei ole nimenomaisia säännöksiä henkilömatrikkeli- ja sukututkimusrekistereistä. Lakia ei sovelleta yksityisten henkilöiden yksinomaan henkilökohtaisiin tarkoituksiin pitämiin henkilörekistereihin.

Itävallan tietosuojalakia (1978) sovelletaan tiedotusvälineiden henkilörekistereihin rajoitetusti niin, että näihin rekistereihin sovelletaan vain rekistereiden suojaamista ja tietoturvaa koskevia säännöksiä. Itävallan tietosuojalaissa säädetään tietojen keräämisestä ja käsittelystä yksityiseen tarkoitukseen siten, että henkilötietoja saadaan kerätä siinä määrin kuin se on oikeutetusti välttämätöntä ja ottaen huomioon rekisteröidyn ja hänen perheensä yksityisyyden suoja. Tietoja voidaan kerätä ja käyttää esteettä yksinomaan yksityiseen tarkoitukseen.

Alankomaiden tietosuojalakia (1988) ei sovelleta miltään osin sellaisiin henkilörekistereihin, joita käytetään yksinomaan lehdistön, radion tai television toimitustyössä.

Ulkomaiden tietosuojalainsäädännön suhdetta tiedotusvälineiden rekistereihin on selostettu laajemmin Lehdistörekisterityöryhmän mietinnössä (10.5.1993).

Kansainväliset sopimukset

Euroopan neuvoston puitteissa ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (SopS 19/90), jäljempänä Euroopan ihmisoikeussopimus, 8 artiklan 1 kappaleessa turvataan jokaiselle yksityiselämän suoja. Myös tietosuojan on katsottu kuuluvan artiklassa turvatun yksityiselämän suojan piiriin. Yksityiselämän suojaa voidaan artiklan 2 kappaleen mukaan rajoittaa lainsäädännöllä muun muassa silloin, kun se on välttämätöntä muiden oikeuksien tai vapauksien suojelemiseksi.

Sananvapauden sisältöä ja alaa määrittelee Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 1 kappale, joka nimenomaisesti turvaa muun muassa oikeuden vastaanottaa tietoja ilman viranomaisten asettamia ennakkoesteitä. Tämän artiklan keskeisenä sisältönä on viranomaisten suorittaman ennakkotarkastuksen ja -sensuurin kielto: ''Jokaisella on sananvapaus. Tämä oikeus sisältää vapauden pitää mielipiteitä sekä vastaanottaa ja levittää tietoja ja ajatuksia alueellisista rajoista riippumatta ja viranomaisten siihen puuttumatta. Tämä artikla ei estä valtioita tekemästä radio-, televisio- ja elokuvayhtiöitä luvanvaraisiksi.''

Euroopan neuvoston puitteissa yksilöiden suojelusta henkilötietojen automaattisessa tietojenkäsittelyssä vuonna 1981 tehty yleissopimus (SopS 36/92), jäljempänä tietosuojasopimus, tuli Suomen osalta voimaan huhtikuussa 1992. Tietosuojasopimus edellyttää muun muassa käyttötarkoitussidonnaisuuden periaatteen ja tarpeellisuusvaatimuksen noudattamista henkilötietojen käsittelyssä (5 artikla). Tiedot eivät myöskään saa olla virheellisiä tai vanhentuneita. Edelleen sopimus sisältää muun muassa määräykset arkaluonteisten tietojen käsittelystä (6 artikla), tietoturvasta (7 artikla) ja rekisteröidyn tarkastusoikeudesta (8 artikla) sekä kansainvälisestä tietojen siirrosta (12 artikla).

Tietosuojasopimuksessa ei ole nimenomaisia määräyksiä tiedotusvälineiden toimituksellisista rekistereistä. Lähtökohtana on, että siltä osin kuin nämä rekisterit ovat sopimuksessa tarkoitettuja automaattisen tietojenkäsittelyn avulla pidettäviä henkilörekistereitä, ne kuuluvat sopimuksen soveltamisalaan samalla tavoin kuin muutkin henkilörekisterit. Sopimuksen 9 artikla sallii kuitenkin poikkeamisen sopimuksen määräyksistä muun muassa silloin, kun poikkeamisesta on säädetty sopimusvaltion lainsäädännössä ja kun se on demokraattisessa yhteiskunnassa välttämätöntä rekisteröityjen tai muiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi. Sopimuksen perustelumuistion mukaan ''muiden vapaudet ja oikeudet'' sisältää muun muassa sananvapauden. Tietosuojasopimus antaa sopimusvaltioille edellä mainituilla edellytyksillä mahdollisuuden poiketa sopimuksen määräyksistä sananvapauden ja tietosuojan välisen suhteen järjestämiseksi. Sopimus ei sääntele sitä, millä tavoin sopimusvaltiot järjestävät tämän asian lainsäädännössään.

Henkilömatrikkeli- ja sukututkimusrekisterit eivät ole olleet kansainvälisen huomion kohteena. Niistä ei ole mainintaa Euroopan neuvoston tietosuojasopimuksessa. Euroopan neuvosto ei myöskään ole antanut tällaista rekisteritoimintaa koskevia suosituksia. Tämänkaltaisia rekistereitä koskevat tavanomaiset tietosuojaperiaatteet.

Euroopan yhteisössä (EY) valmisteltavana olevan tietosuojaa koskevan direktiivin (Amended proposal for a Council Directive on the protection of individuals with regard to the processing of personal data and on the free movement of such data COM(92) 422 final ― SYN 287 15.10.1992) tarkoituksena on turvata toisaalta henkilöiden yksityisyyden suoja henkilötietojen käsittelyssä ja toisaalta henkilötietojen vapaa liikkuminen EU:n jäsenvaltioiden sisällä. Direktiiviä sovellettaisiin sekä automaattisen tietojenkäsittelyn avulla että manuaalisesti toteutettavaan henkilötietojen käsittelyyn.

Direktiiviluonnoksen 6 artikla sisältää käsiteltävien henkilötietojen laatua koskevia periaatteita. Artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan jäsenvaltioiden tulisi huolehtia siitä, että henkilötietoja käsitellään asianmukaisesti ja laillisesti. Asianmukaisuuden vaatimus tarkoittaa muun muassa, ettei tietoja saa kerätä siten, ettei henkilö ole keräämisestä tietoinen.

Direktiiviluonnokseen sisältyvä 9 artikla koskee henkilötietojen käsittelyä ja sananvapautta. Artikla ei sääntelisi yksityisyyden suojan ja sananvapauden välistä suhdetta, vaan velvoittaisi jäsenmaat sisäisessä lainsäädännössään sovittamaan yhteen yksityisyyden suojan ja sananvapauden. Tässä tarkoituksessa jäsenvaltioiden tulisi säätää tiedotusvälineiden toimituksellisia rekistereitä koskevia poikkeuksia tietosuojadirektiivin säännöksistä. Tietosuojadirektiiviluonnos ei anna kansainvälistä mallia siitä, miten tietosuojan ja sananvapauden välinen suhde tulisi järjestää, vaan jättää tämän asian jokaisen jäsenvaltion ratkaistavaksi.

Luonnoksen 12 artikla velvoittaisi jäsenmaat turvaamaan, että sille, jota tiedot koskevat, ilmoitetaan tietojen luovuttamisesta sivulliselle. Ilmoitusvelvollisuutta ei kuitenkaan olisi, jos asianomaiselle on jo aiemmin ilmoitettu tietojen luovuttamisesta. Ilmoitusvelvollisuudesta voitaisiin myös säätää poikkeuksia ja tietoja luovuttaa siitä asianomaiselle ilmoittamatta muun muassa silloin, kun tietojen luovuttaminen on tarpeen toisen henkilön vastaavan oikeuden puolustamiseksi tai muiden henkilöiden etujen tai oikeuksien puolustamiseksi. Lisäksi valvontaviranomainen voisi artiklan 3 kohdan mukaan myöntää poikkeuksen ilmoitusvelvollisuudesta, jos ilmoittamista voidaan pitää mahdottomana tai sen katsotaan vaativan kohtuuttomasti vaivaa taikka olevan vastoin tietojen käsittelystä vastaavan tai sivullisen tärkeämpää etua.

Luonnoksen 15 artikla koskee asianomaisen kielto-oikeutta. Artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden olisi turvattava asianomaiselle oikeus milloin tahansa laillisin perustein vastustaa häneen liittyvien tietojen käsittelyä. Laillinen peruste tarkoittaa muun muassa tilannetta, jossa tietojen käsittely ei ole oikeutettua sen vuoksi, ettei se täytä lailliselle henkilötietojen käsittelylle direktiiviluonnoksen 2 luvussa asetettuja vaatimuksia (muun muassa 6 artiklassa säädetty asianmukaisuuden vaatimus).

Tietosuojaa koskeva direktiiviluonnos on parhaillaan EU:n ministerineuvoston käsiteltävänä. Sen lopullista hyväksymistä ja voimaantulon ajankohtaa on tässä vaiheessa vielä vaikea arvioida.

Tiedotusvälineiden rekisterit

Joukkoviestinten toimituksellisten arkistojen asemaan kiinnitettiin huomiota jo henkilörekisterilain säätämisvaiheessa. Lainsäätäjä ei kuitenkaan halunnut asettaa mainittuja rekistereitä erityisasemaan ja sen vuoksi niiden asema jäi henkilörekisterilain yleisten säännösten varaan. Henkilörekisterilain säännöksiin ja esitöihin viitaten on yleensä katsottu, että henkilörekisterilakia sovelletaan periaatteessa kaikkiin sellaisiin henkilörekistereihin, joita pidetään julkaisutoimintaa varten. Joukkoviestinten laajempaa oikeutta henkilörekisterin muodostavien toimituksellisten arkistojen hallussapitoon on tosin pidetty aiheellisena korostaa. Tältä osin soveltamisen laajuuden arviointi on kuitenkin viime kädessä jäänyt tietosuojaviranomaisten harkintaan.

Henkilörekisterilain säännösten soveltaminen näihin rekistereihin on käytännössä kuitenkin osoittautunut ongelmalliseksi. Tietosuojaviranomaisten mahdollisuus valvoa ja puuttua tiedotusvälineiden henkilörekistereihin esimerkiksi tarkastamalla rekistereitä ja asettamalla poikkeuslupiin määräyksiä rekisterien käytöstä tai sisällöstä on ristiriidassa sananvapauden ja painovapauden kanssa. Lehdistön piirissä on katsottu, että oikeus julkaista vapaasti tietoja edellyttää myös, että tietoja voidaan etukäteen vapaasti kerätä ja tallettaa. Esimerkiksi poikkeusluvan edellyttäminen tiedotusvälineiden rekistereille voi käytännössä merkitä sitä, että etukäteen määrätään, mitä lehti saa julkaista.

Tietosuojan kannalta tiedotusvälineiden toimitustyössä käytettäviä rekistereitä arvioitaessa on otettava huomioon niiden mahdollinen uhka yksityisyydelle. Henkilörekisterilain yksi tavoite on nimenomaan suojata henkilön yksityisyyttä ja hänen etujaan ja oikeuksiaan. Yksityisyyden suojaan kuuluu lähtökohtaisesti oikeus tietää ja päättää itseään koskevien tietojen käytöstä sekä oikeus järjestää yksityiselämänsä ilman perusteetonta ulkopuolisten puuttumista. Erityisesti tiedotusvälineiden arkistoihin sisältyy hyvin laaja tietomassa ja monenlaisia tietoja. Niihin voi sisältyä myös arkaluonteisina pidettäviä tietoja. Tietojen joukossa voi olla myös virheellisiä tai vanhentuneita tietoja. Julkaistavaksi tuleva osa tiedotusvälineiden keräämistä tiedoista ei ole niinkään tietosuojan kannalta ongelmallinen, koska tietojen julkaisemisen jälkeen yksityisyyden suojaa loukkaavaan toimeen on mahdollista puuttua muiden kuin henkilörekisterilain säännösten nojalla. Kuitenkin vain osa rekisteröidyistä tiedoista tulee julkaistavaksi ja siten jälkikäteisvalvonnan piiriin.

Henkilörekisterilain kirjaimellinen noudattaminen edellyttää henkilörekisterilain mukaisten lupa-, tarkastus- ja valvontatoimenpiteiden kohdistamista tiedotusvälineiden toimitustyössä käytettäviin rekistereihin. Tämän voidaan katsoa olevan ristiriidassa sananvapauteen liittyvän ennakkovalvonnan kiellon kanssa. Säännösten tulkinnanvaraisuuden vuoksi lain noudattaminen ja valvonta koetaan ongelmalliseksi. Koska kysymys on hallitusmuodossa säädetystä perusoikeudesta ja toisaalta henkilörekisterilain ja tietosuojaa sääntelevien kansainvälisten sopimusten tavoittelemasta henkilön yksityisyyden suojasta, oikeusvarmuuden kannalta olisi asianmukaista ratkaista mahdollinen säännösten välinen ristiriita muuttamalla lainsäädäntöä.

Henkilömatrikkeli- ja sukututkimusrekisterit

Kun henkilörekisterilaki ei 1 §:n 3 momentin mukaan aiheuta muutosta oikeuteen julkaista painokirjoituksia, henkilörekisterin käyttö julkaisemiseen ei voi edellyttää tietosuojalautakunnan myöntämää poikkeuslupaa. Tietosuojalautakunta on jättänyt tätä tarkoittavat lupahakemukset tutkimatta. Käytännössä tietosuojalautakunta on kuitenkin katsonut, että henkilörekisterilakia on sovellettava muun muassa julkaistavien henkilömatrikkeleiden ja sukututkimusten tausta-aineistona oleviin henkilörekistereihin. Tällainen soveltamiskäytäntö on saanut vahvistuksensa myös korkeimman hallinto-oikeuden päätöksissä (esim. KHO 21.11.1989 T 4218).

Henkilömatrikkeleita ja sukututkimusta varten laaditut rekisterit ovat muodostaneet merkittävän osan henkilörekisterilain mukaisesta poikkeuslupakäytännöstä. Henkilömatrikkeleita koskevia poikkeuslupahakemuksia oli vuoden 1992 loppuun mennessä tehty tietosuojalautakunnalle yhteensä 40 ja sukututkimusta koskevia poikkeuslupahakemuksia 16. Yhdessä nämä asiat ovat muodostaneet 32 % eli noin kolmasosan tietosuojalautakunnan ratkaisukäytännöstä.

Tietosuojalautakunnan ratkaisukäytännön perusteella voidaan katsoa, että sekä henkilömatrikkeleita että sukututkimusta varten on tarpeen muodostaa henkilörekistereitä, jotka edellyttävät nykyisen sääntelyn mukaan poikkeuslupaa yhteysvaatimuksesta. Poikkeuslupa on yleensä myönnetty, mutta on myös poikkeuksia. Poikkeusluvan myöntäminen edellyttää painavaa syytä. Mikäli rekisteröidyllä ja henkilömatrikkelin tai sukututkimuksen laatijalla ei esimerkiksi ole ollut muuta yhteyttä keskenään kuin rekisterin laatijan kiinnostus, ei poikkeuslupaa ole myönnetty.

Vakiintuneen ratkaisukäytännön perusteella voidaan katsoa, että tavanomaiset henkilömatrikkelirekisterit ja sukututkimusrekisterit eivät sillä tavoin vaaranna rekisteröityjen yksityisyyttä, etuja tai oikeuksia, että nykyisen kaltainen poikkeuslupamenettely olisi näissä tapauksissa tarpeen. Henkilömatrikkeleita ja sukututkimusta palveleva rekisterinpito on yhteiskunnallisesti hyväksyttävää toimintaa, jolle henkilörekisterilain ilmaisema itseohjautuvuuden periaate sekä henkilörekisterilain ja -asetuksen (476/87) säännökset luovat oikeudelliset puitteet. Kuten tietosuojalautakunta on ratkaisukäytännössään katsonut, henkilömatrikkeli- ja sukututkimusrekistereiden pitäminen ei kuitenkaan ole siten välttämätöntä, että niihin tulisi voida kerätä ja tallettaa sellaisten henkilöiden henkilötietoja, jotka haluavat sen kieltää. Henkilöllä tulee olla yksityisyyteen kuuluvan tiedollisen itsemääräämisperiaatteen mukainen oikeus tietää itseään koskevien tietojen käyttämisestä ja luovuttamisesta henkilömatrikkelia ja sukututkimusta varten sekä niin halutessaan kieltää tietojensa käyttäminen ja luovutus näihin tarkoituksiin.

Henkilötietojen luovuttaminen yksityisen rekisteristä on mahdollista henkilörekisterilain 18 §:ssä säädetyillä edellytyksillä. Käytännössä rekisterissä olevia tai sitä varten kerättyjä henkilötietoja ei yleensä saa luovuttaa henkilömatrikkelia tai sukututkimusta varten, koska rekisteritoiminnan kannalta riittävän kattavaa rekisteröityjen suostumusta ei yleensä voida helposti hankkia eivätkä muutkaan pykälän luovutusedellytyksistä ole välttämättä sellaisenaan sovellettavissa henkilömatrikkeleihin ja sukututkimukseen.

Jollei erityissäännöksistä muuta johdu, henkilötietojen massaluovutus viranomaisen automaattisen tietojenkäsittelyn avulla pitämästä rekisteristä henkilömatrikkelia tai sukututkimusta varten edellyttää yleisten asiakirjain julkisuudesta annetun lain 18 a §:n mukaan joko rekisteröidyn suostumusta tai tietosuojalautakunnan lupaa. Matrikkeli- tai sukututkimusrekisterin pitäjällä ei yleensä ole mahdollisuuksia helposti hankkia rekisteröidyiltä riittävän kattavaa suostumusta rekisterissä olevien tietojen luovuttamiseen. Myös viranomaiselle rekisteröityjen suostumuksen hankkiminen tietojen luovuttamiseen henkilömatrikkeli- tai sukututkimustarkoituksiin voi toisinaan olla hankalaa.

Esityksen lähtökohtana on, ettei ole perusteltua jättää tiedotusvälineiden rekistereitä kokonaan tietosuojasääntelyn ulkopuolelle. Henkilörekisterilain soveltaminen sellaisenaan näihin rekistereihin taas tarkoittaisi, että ristiriita sananvapauden ja henkilörekisterilain välillä jäisi edelleen ratkaisematta. Tämän vuoksi ehdotetaan, että henkilörekisterilakia sovellettaisiin osittain tiedotusvälineiden rekistereihin.

Esityksessä on jaettu tiedotusvälineiden henkilörekisterit kolmentyyppisiin rekistereihin:

1. toimitukselliset rekisterit, joita käytetään yksinomaan tiedotusvälineiden toimitustyössä,

2. arkistot, jotka muodostuvat tiedotusvälineessä julkaistusta aineistosta sellaisenaan sekä

3. muut tiedotusvälineiden rekisterit, kuten henkilöstöhallinnon rekisterit ja asiakasrekisterit.

Esityksen mukaan toimituksellisiin rekistereihin sovellettaisiin henkilörekisterilakia vain rekisterin suojaamista (26 §) ja tähän liittyvää valvontaa (29 §) koskevilta osin. Näin ratkaistaan sananvapauden ja henkilörekisterilain välinen ristiriita sekä varmistetaan, että tiedotusvälineidenkin rekisterit suojataan sekä teknisesti että muutoin asiattomalta ulkopuoliselta puuttumiselta. Pelkästään se, että rekisteri sisältää paljon tietoa, ei aiheuta tietosuojariskiä, kunhan rekisteri on asianmukaisesti suojattu. Yksilön suoja joukkoviestinnässä on järjestetty erikseen. Lisäksi on otettu huomioon, ettei toimituksellisia rekistereitä käytetä muuhun kuin toimitustyöhön eikä niiden perusteella tehdä rekisteröityjen etuja, oikeuksia tai velvollisuuksia koskevia päätöksiä.

Tiedotusvälineessä julkaistun aineiston tallettaminen sellaisenaan rekisteriin (arkisto) ehdotetaan rajattavaksi kokonaan henkilörekisterilain soveltamisalan ulkopuolelle. Julkaistua aineistoa sisältäviin rekistereihin liittyvät yksityisyyden suojaamisen ja yksilön oikeusturvan tarpeet voidaan turvata muilla säännöksillä.

Sen sijaan muihin tiedotusvälineiden rekistereihin sovellettaisiin henkilörekisterilakia sellaisenaan. Nämä rekisterit, esimerkiksi henkilöstöhallinnon rekisterit ja asiakasrekisterit, eivät poikkea muiden rekisterinpitäjien vastaavanlaisista rekistereistä eikä lainsäädännön muuttamisen tarvetta näiltä osin sen vuoksi ole.

Henkilömatrikkeleita ja sukututkimusta varten tarpeellista henkilörekisterinpitoa ehdotetaan helpotettavaksi niin, että henkilömatrikkelia ja sukututkimusta varten pidettävään henkilörekisteriin saisi henkilörekisterilain 5 §:n 1 momentissa säädetyn yhteysvaatimuksen estämättä kerätä ja tallettaa asetuksella tarkemmin määriteltyjä henkilötietoja. Rekisteröidylle olisi pääsäännön mukaan ilmoitettava henkilötietojen käyttämisestä näihin tarkoituksiin, jos tiedot kerätään muualta kuin häneltä itseltään. Rekisteröidyllä olisi myös oikeus kieltää henkilötietojensa käyttäminen ja luovuttaminen näihin tarkoituksiin.

Henkilörekisterilain ja yleisten asiakirjain julkisuudesta annetun lain säännöksiä henkilötietojen luovuttamisesta ehdotetaan väljennettäväksi siten, että henkilörekisteristä voidaan luovuttaa henkilötietoja henkilömatrikkelia ja sukututkimusta varten, jollei henkilö ole nimenomaisesti kieltänyt tietojensa luovuttamista näihin tarkoituksiin. Henkilöllä olisi kielto-oikeus vain itseään koskeviin tietoihin. Näin ollen henkilö ei voisi kieltää tietojen keräämistä ja tallettamista kuolleesta omaisestaan.

Esityksessä ei ehdoteta muutettavaksi arkaluonteisten tietojen keräämistä ja tallettamista koskevia säännöksiä. Näitä tietoja saisi siten edelleen kerätä ja tallettaa vain rekisteröidyn suostumuksella tai tietosuojalautakunnan luvalla. Nimenomaan sukututkimuksessa saattaa olla tarvetta kerätä myös arkaluonteisia tietoja. Yleensä tällaisia tietoja kerätään vain kuolleista.

Henkilörekisterilaissa ei suoranaisesti säädetä kuolleiden tietosuojasta. Sekä tietosuojalautakunnan että korkeimman hallinto-oikeuden käytännössä on katsottu, että laki koskee myös kuolleita henkilöitä (esim. KHO 21.11.1989 T 4218 ja KHO 9.11.1992 T 4018). Kysymys kuolleiden tietosuojasta on tullut esille muissakin kuin vain henkilömatrikkeli- ja sukututkimustapauksissa. Tämän vuoksi siihen ei ole katsottu olevan syytä puuttua tässä esityksessä. Kysymys kuolleiden tietosuojasta tulee koko laajuudessaan arvioitavaksi suunnitteilla olevan henkilörekisterilain kokonaisuudistuksen yhteydessä.

Yksityisyyden suojaamiseksi on lainsäädännössämme lukuisa joukko salassapitosäännöksiä. Salassapitovelvollisuus kestää yleensä määräajan sen henkilön kuolemasta, jonka suojaksi salassapitovelvollisuus on säädetty. Ottaen huomioon henkilörekisterilain tarkoituksen ja sen, että yksityisyyden suojaksi säädetty salassapitovelvollisuuskin päättyy määrätyn ajan kuluttua asianomaisen kuolemasta, voidaan katsoa, että myös henkilörekisterilain turvaaman yksityisyyden suojan tarve vähenee, kun tietoja kerätään kauan sitten kuolleista. Arvioitaessa yksityisyyden suojan ajallista ulottuvuutta kuolleisiin voivat salassapitosäännökset olla suuntaa-antavina.

Tietosuojalautakunnasta ja tietosuojavaltuutetusta annetut säännökset ehdotetaan tarkistettaviksi korvaamalla niistä annettu laki uudella lailla ja siirtämällä nykyään laissa olevia säännöksiä asetukseen. Ehdotettu laki sisältää vain muutamia asiallisia muutoksia nykyisiin säännöksiin. Suurin osa niistä on lakiteknisiä tarkistuksia. Ehdotetut muutokset johtuvat osaksi siitä, että eräät nykyisen lain säännökset ovat käyneet valtion virkamieslainsäädännön voimaantulon jälkeen tarpeettomiksi, ja osaksi tarpeesta muutoinkin selkiyttää nykyistä sääntelyä.

Esityksellä ei ole mainittavia taloudellisia vaikutuksia.

Esityksellä ei ole organisaatio- tai henkilöstövaikutuksia. Tiedotusvälineiden rekistereitä koskeva ehdotus vaikuttaisi tietosuojavaltuutetun tehtäviin siten, että tämän toimivalta tiedotusvälineiden toimituksellisiin rekistereihin nähden rajoittuisi vain velvollisuuteen valvoa toimituksellisten rekistereiden suojaamisvelvoitteen noudattamista ja mahdollisuuteen antaa rekistereiden suojaamista koskevia ohjeita. Tietosuojavaltuutetulla ei olisi muutoin oikeutta valvoa toimituksellisten rekistereiden pitämistä eikä puuttua niiden tietosisältöön. Julkaistusta aineistosta sellaisenaan koostuviin henkilörekistereihin tietosuojaviranomaisilla ei olisi henkilörekisterilain nojalla toimivaltaa miltään osin, koska tällaiset rekisterit jäisivät kokonaan lain soveltamisalan ulkopuolelle.

Henkilömatrikkeleita ja sukututkimusta koskeva ehdotus ohjaisi ja yhtenäistäisi mainittuja aloja koskevaa rekisterikäytäntöä ja yksinkertaistaisi näin tietosuojaviranomaisten työtä. Poikkeuslupamenettelystä luopuminen henkilömatrikkeli- ja sukututkimustapauksissa vaikuttaisi lisäksi tietosuojalautakunnan työhön niin, että se voisi entistä enemmän keskittyä muiden tietosuoja-asioiden käsittelyyn.

Tiedotusvälineiden rekistereitä koskeva ehdotus merkitsee sananvapauden kannalta sitä, ettei sananvapauden käyttämiselle tiedotusvälineiden avulla voitaisi henkilörekisterilain nojalla asettaa sellaisia ehtoja, jotka edes välillisesti voisivat merkitä sananvapauden rajoittamista ennakolta. Tämä edellyttää kuitenkin, etteivät tietosuojavaltuutetun antamat ohjeet toimituksellisten rekistereiden suojaamisesta ole sellaisia, että ne voivat välillisesti vaikuttaa sananvapauden käyttämiseen.

Rekisteröidyn kannalta tiedotusvälineiden rekistereitä koskeva ehdotus merkitsee, ettei tämä voisi käyttää henkilörekisterilaissa säädettyjä oikeuksiaan silloin, kun on kysymys tiedotusvälineessä julkaistua aineistoa sellaisenaan sisältävästä henkilörekisteristä tai tiedotusvälineen toimitustyötä palvelevasta henkilörekisteristä. Rekisteröidyllä ei siten olisi oikeutta esimerkiksi tarkistaa, mitä tietoja hänestä on talletettu tällaiseen rekisteriin. Hän ei myöskään voisi tarkistaa rekisterissä olevien itseään koskevien tietojen oikeellisuutta eikä vaatia mahdollisten virhellisten tietojen oikaisemista. Tiedotusvälineiden julkaisutoimintaan liittyviin mahdollisiin henkilön yksityisyyden suojan loukkauksiin voitaisiin puuttua sen jälkeen kun tiedot on julkaistu. Mahdollisten yksityiselämän loukkausten varalta olisivat tällöin käytettävissä muun muassa vahingonkorvauslain ja rikoslain säännökset.

Henkilömatrikkeleita ja sukututkimusta koskeva ehdotus helpottaisi henkilömatrikkelien ja sukututkimusten laatimista sallimalla henkilötietojen keräämisen, tallettamisen ja luovuttamisen näihin tarkoituksiin ilman tietosuojalautakunnan poikkeuslupaa suoraan säännösten nojalla. Samalla ehdotus ohjaisi ja yhtenäistäisi henkilömatrikkelien ja sukututkimusten laatimiseen liittyvää rekisterikäytäntöä.

Sanomalehtien Liitto teki lokakuussa 1992 yhdessä Aikakauslehtien Liiton ja Suomen Sanomalehtimiesten Liiton kanssa oikeusministeriölle aloitteen henkilörekisterilainsäädännön uudistamisesta niin, että sananvapauden ja henkilörekisterilainsäädännön välinen ristiriita voidaan mahdollisimman pian poistaa.

Oikeusministeriö asetti joulukuussa 1992 työryhmän (lehdistörekisterityöryhmä), jonka tehtävänä oli selvittää ja arvioida sananvapauden ja erityisesti tiedotusvälineiden toimituksellisten arkistojen suhdetta tietosuojalainsäädäntöön sekä laatia tarvittavat säännösehdotukset. Lehdistörekisterityöryhmän mietintö valmistui toukokuussa 1993.

Mietinnöstä pyydettiin lausunnot keskeisiltä tiedotusalan järjestöiltä sekä tiedotusvälineiden edustajilta. Lausuntonsa ovat antaneet muun muassa Aikakauslehtien Liitto, Sanomalehtien Liitto, Suomen Journalistiliitto ry, Aamulehti, Sanoma Osakeyhtiö, Suomen Tietotoimisto Ab sekä Oy Yleisradio Ab ja MTV Oy. Lausunnoissa suhtauduttiin myönteisesti työryhmän ehdotuksiin. Tiedotusvälineiden henkilörekistereitä koskeva ehdotus on valmisteltu lehdistörekisterityöryhmän mietinnön ja siitä saatujen lausuntojen pohjalta virkatyönä oikeusministeriössä.

Tietosuojalautakunta teki vuonna 1989 oikeusministeriölle aloitteen henkilörekisterilain ja -asetuksen muuttamisesta niin, että henkilötietojen kerääminen ja tallettaminen tiettyjä ammattikuntia koskevien ja niihin verrattavien henkilömatrikkelien julkaisemista varten olisi mahdollista samaa sääntelytekniikkaa noudattaen kuin mitä on noudatettu henkilörekisterilain 5 §:n 4 momentissa mainittujen rekisterityyppien osalta. Tietosuojalautakunta uudisti aloitteensa vuonna 1991 ja esitti, että matrikkelirekistereitä vastaava sääntely ulotettaisiin koskemaan myös sukuluetteloita.

Henkilömatrikkeleita ja sukututkimusta koskeva ehdotus valmisteltiin virkatyönä oikeusministeriössä. Siitä antoivat lausuntonsa opetusministeriö, kirkkohallitus, Suomen ortodoksisen kirkkokunnan kirkollishallitus, väestörekisterikeskus, Helsingin yliopisto (Suomen valtiokalenterin toimitus), tietosuojavaltuutettu sekä Suomen Sukututkimusseura, Sukuseurojen Keskusliitto, Sukutietotekniikka ry ja Suomen Historiallinen Seura. Lausunnonantajat suhtautuivat myönteisesti siihen, että henkilörekisterilainsäädäntöön otettaisiin nimenomaiset säännökset sukututkimusta ja henkilömatrikkelia varten pidettävistä rekistereistä. Lausunnonantajien esittämät huomautukset on mahdollisuuksien mukaan otettu huomioon ehdotuksen jatkovalmistelussa oikeusministeriössä.

Eduskunnan käsiteltävänä on hallituksen esitys rikoslainsäädännön kokonaisuudistuksen toisen vaiheen käsittäviksi rikoslain ja eräiden muiden lakien muutoksiksi (HE 94/1993 vp). Siinä ehdotetaan muun ohella, että yksityisen salassapitorikosta koskeva rangaistussäännös otettaisiin rikoslain 38 lukuun ja että muualla lainsäädännössä olevat rangaistussäännökset, muun muassa nykyiseen tietosuojalautakunnasta ja tietosuojavaltuutetusta annetun lain 10 §:n 2 momenttiin sisältyvä rangaistussäännös, muutettaisiin viittaussäännöksiksi rikoslakiin. Eduskunnan hyväksyessä rikoslain uudistuksen myös tietosuojalautakunnasta ja tietosuojavaltuutetusta annettuun lakiin sisältyvä rangaistussäännös voidaan muuttaa kaikilta osin viittaussäännökseksi rikoslakiin.

Euroopan neuvoston tietosuojasopimus sallii poikkeamisen sopimuksen määräyksistä muun muassa silloin, kun siitä on säädetty sopimusvaltion lainsäädännössä ja poikkeaminen on välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa rekisteröityjen tai muiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi. Muiden oikeuksiin ja vapauksiin kuuluu myös sananvapaus. Tietosuojasopimus ei aseta vaatimuksia sille, miten jäsenvaltiot järjestävät sananvapauden ja yksityisyyden suojan välisen suhteen lainsäädännössään. Voitaneen myös katsoa, että henkilömatrikkeli- ja sukututkimusrekistereiden rajaaminen ehdotetulla tavalla henkilörekisterilain yhteysvaatimuksen ulkopuolelle on tietosuojasopimuksen kannalta mahdollista. Maat, jotka ovat rajanneet henkilömatrikkeli- ja sukututkimusrekisterit tietosuojalakiensa soveltamisalan ulkopuolelle, eivät ole tehneet Euroopan neuvoston tietosuojasopimukseen sen 3 artiklan mukaisia soveltamisalaa koskevia ilmoituksia.

EY:ssä valmisteilla oleva tietosuojadirektiivi ei sääntele yksityisyyden suojan ja sananvapauden välistä suhdetta. Sen sijaan se velvoittaa (9 artikla) jäsenvaltiot sovittamaan yhteen yksityisyyden suojan ja sananvapauden sisäisessä lainsäädännössään. Direktiiviluonnos sallii jäsenvaltioiden tässä tarkoituksessa säätää tiedotusvälineiden toimituksellisia rekistereitä koskevia poikkeuksia direktiivin säännöksistä.

Tietosuojaa koskevassa direktiiviluonnoksessa ei ole nimenomaisia määräyksiä henkilötietojen käsittelystä henkilömatrikkelia tai sukututkimusta varten. Kun direktiivin tarkoituksena on luonnoksen mukaan suojella yksilöitä henkilötietojen käsittelyssä ja kun tämän suojan tulee koskea ― luonnollisen henkilön yksinomaan yksityistä ja henkilökohtaista rekisteritoimintaa lukuun ottamatta ― kaikkea tietojenkäsittelytoimintaa, voitaneen katsoa, että direktiivin yleiset henkilötietojen käsittelyä koskevat periaatteet olisivat sovellettavissa myös silloin, kun henkilötietoja käsitellään henkilömatrikkelia tai sukututkimusta varten.

Oikeusministeriössä on tarkoitus erikseen selvittää henkilörekisterilain kokonaisuudistuksen tarve lain soveltamisesta saatujen kokemusten pohjalta ja ottaen huomioon myös valmisteilla oleva EY:n tietosuojadirektiivi. Tässä yhteydessä voidaan tarkastella muiden kuin tiedotusvälineiden julkaisutoimintaa varten pitämien henkilörekistereiden asemaa sekä tietosuojan suhdetta sananvapauteen ja painovapauteen koko laajuudessaan. Tällöin tulee arvioitavaksi myös kysymys kuolleiden tietosuojasta.

1 §. Lain soveltamisala. Henkilörekisterilain suhde toimituksellisiin rekistereihin ilmaistaisiin lain soveltamisalaa koskevan 1 §:n uudessa 3 momentissa luettelemalla siinä tyhjentävästi ne henkilörekisterilain säännökset, jotka soveltuvin osin koskisivat toimituksellisia rekistereitä. Tällaisia säännöksiä olisivat lain 2 §, jossa määriteltäisiin toimituksellinen rekisteri, 26 §, jossa säädetään rekisterin suojaamisvelvollisuudesta, sekä 29 §, jossa säädettäisiin tietosuojavaltuutetun velvollisuudesta valvoa toimituksellisten rekistereiden suojaamisvelvoitteen täyttämistä ja oikeudesta saada rekisterinpitäjältä valvontaa varten tarpeellisia tietoja. Ehdotuksen mukaan henkilörekisterilakia sovellettaisiin toimituksellisiin rekistereihin vain rekistereiden suojaamista koskevilta osin.

Henkilörekisterilaki ei sääntele henkilötietojen julkaisemista painokirjoituksena. Tämä ilmaistaan nykyisessä 1 §:n 3 momentissa lausumalla, ettei laki aiheuta muutosta oikeuteen julkaista painokirjoituksia. Muuttamatta säännöstä asiallisesti ehdotetaan sen sanamuotoa selvyyden vuoksi tarkistettavaksi niin, että siinä todetaan, että painokirjoitusten julkaisemisesta säädetään erikseen. Säännös viittaa hallitusmuodon 10 §:ään, jossa painovapaus on turvattu kansalaisten perusoikeudeksi, sekä painovapauslakiin, jossa säädetään tarkemmin painovapaudesta.

Henkilörekisterit, joihin kerätään ja talletetaan yksinomaan tiedotusvälineessä julkaistua aineistoa sellaisena kuin se on julkaistu, eivät ole niinkään henkilörekisterilain kannalta ongelmallisia, vaikka ne voivat muodostaa laissa tarkoitettuja henkilörekistereitä. Kun kysymys on julkaistusta aineistosta, siihen liittyvät yksityisyyden suojaamisen ja yksilön oikeusturvan tarpeet voidaan turvata muilla säännöksillä muun muassa rikoslain 27 luvun 3 a §:n säännöksillä.

Edellä mainitusta syystä ehdotetaan, että henkilörekisterit, jotka sisältävät yksinomaan tiedotusvälineessä julkaistua aineistoa sellaisenaan, rajattaisiin 1 §:ään otettavassa uudessa 4 momentissa kokonaan henkilörekisterilain soveltamisalan ulkopuolelle. Tällaisia rekistereitä ovat esimerkiksi tiedotusvälineiden tekstiarkistot, joihin kerätään ja talletetaan uutisia, artikkeleita ja muuta julkaistua aineistoa. Myös sellaiset kuva-arkistot, jotka sisältävät yksinomaan julkaistuja kuvia, jäisivät ehdotetun säännöksen nojalla lain soveltamisalan ulkopuolelle. Julkaistun aineiston tallettaminen sellaisenaan ei välttämättä edellyttäisi esimerkiksi koko artikkelin tai uutisen tallettamista. Aineistoa voitaisiin siten tallettaa myös pienempinä osina. Edellytyksenä olisi kuitenkin, ettei osia eroteta alkuperäisestä asiayhteydestään. Säännös ei siten oikeuttaisi esimerkiksi yksittäisten tietojen tallettamiseen irrotettuna siitä asiayhteydestä, jossa ne on alunperin julkaistu.

Säännös koskisi sekä perinteisiä paperipohjaisia manuaalisia tekstiarkistoja, niin sanottuja leikearkistoja, että automaattisen tietojenkäsittelyn avulla pidettäviä tekstiarkistoja. Säännös rajaisi henkilörekisterilain soveltamisalan ulkopuolelle myös muiden kuin tiedotusvälineiden pitämät sellaiset henkilörekisterit, jotka sisältävät vain tiedotusvälineessä julkaistua aineistoa sellaisenaan.

2 §. Määritelmät. Toimituksellinen rekisteri määriteltäisiin 2 §:ään lisättävässä uudessa 2 a kohdassa. Toimituksellisella rekisterillä tarkoitetaan ehdotuksessa sellaista henkilörekisteriä, joka on tarkoitettu käytettäväksi yksinomaan tiedotusvälineen toimitustyössä ja joka ei ole muiden käytettävissä. Tiedotusvälineellä tarkoitetaan ehdotuksessa lehdistöä, radiota ja televisiota. Myös uutistoimistojen sellaiset henkilörekisterit, jotka palvelevat lehdistön, radion tai television julkaisutoimintaa tai uutistoimiston omaa julkaisutoimintaa, olisivat ehdotuksessa tarkoitettuja toimituksellisia rekistereitä edellyttäen, että ne täyttävät toimitukselliselle rekisterille asetetut vaatimukset. Uutistoimisto, esimerkiksi Suomen Tietotoimisto olisi rinnastettavissa tiedotusvälineeseen silloin, kun se itse julkaisee uutisia.

Toimituksellisen rekisterin tietoja voitaisiin käyttää kaikissa toimitustyöhön liittyvissä tehtävissä, myös esimerkiksi taustatietoina haastatteluja tehtäessä. Sen sijaan rekisterin tietoja ei saisi käyttää muihin tarkoituksiin, kuten tiedotusvälineen hallinto- tai markkinointitehtävissä. Toimituksellisen rekisterin rekisterinpitäjällä olisi 26 §:ssä säädetty velvollisuus huolehtia rekisterin suojaamisesta. Myös toimituksellisen rekisterin määritelmään sisältyvä vaatimus siitä, ettei tällainen rekisteri saa olla muiden käytettävissä, korostaa rekisterinpitäjän velvollisuutta huolehtia rekisterin suojaamisesta.

Säännös ei määrittele toimituksellisen rekisterin pitäjää. Rekisterinpitäjä määräytyisi vastaavalla tavalla kuin henkilörekisterilaissa. Toimituksellinen rekisteri voisi olla tiedotusvälineen, esimerkiksi sanomalehden, hallinnollisesti pitämä rekisteri taikka yksittäisen toimittajan tai free lance -toimittajan pitämä rekisteri.

Henkilörekisterilain 2 §:ään ehdotetaan myös lisättäväksi uusi 7 a kohta, jossa määritellään henkilömatrikkelin käsite. Henkilömatrikkelilla tarkoitetaan ehdotuksessa julkaistavaksi tarkoitettua henkilörekisteriä, johon rekisteröityjä yhdistävänä tekijänä on tietty ammatti tai koulutus, työ- tai muun yhteisön jäsenyys taikka asema tai saavutukset kulttuurin, urheilun, talouselämän tai muulla yhteiskuntaelämän alalla tai muu näihin rinnastettava seikka. Henkilömatrikkelin määritelmä kattaa sekä automaattisen tietojenkäsittelyn avulla että manuaalisesti pidettävät henkilörekisterit, jotka on tarkoitettu julkaistaviksi. Määritelmä ei sääntele sitä, millä tavoin henkilömatrikkeli on tarkoitus julkaista. Se soveltuu siten paitsi perinteisillä painatusmenetelmillä julkaistaviin henkilömatrikkeleihin, myös uudemmilla teknisillä menetelmillä, kuten esimerkiksi CD-ROM -levynä julkaistaviin henkilömatrikkeleihin. Mikä tahansa henkilörekisteri, johon kerätään ja talletetaan 7 a kohdassa mainittuja henkilötietoja, ei kuitenkaan olisi tässä laissa tarkoitettu henkilömatrikkeli. Täyttääkseen määritelmän mukaisen henkilömatrikkelin tunnusmerkit henkilörekisterin tulisi olla tarkoitettu julkaistavaksi.

Tyypillisiä henkilömatrikkeleita ovat esimerkiksi tiettyyn ammattikuntaan kuuluvien henkilöiden luettelot ja kalenterit, kuten Suomen Lakimiehet, Suomen Hammaslääkärit, Suomen Metsänhoitajat, Diplomi-insinöörit ja Arkkitehdit, Ekonomimatrikkeli ja Rakentajain Kalenteri sekä työ- tai muuhun yhteisöön kuuluvien tai kuuluneiden henkilöluettelot, kuten oppilaitosten ja virastojen juhlamatrikkelit, yhdistysten matrikkelit ja valtiokalenteri. Henkilömatrikkeleita ovat myös tieteen, taiteen sekä talous- ja yhteiskuntaelämän vaikuttajista laaditut henkilöhakemistot, kuten teokset ''Kuka kukin on'' ja ''Vem och Vad''. Näiden tyypillisten henkilömatrikkeleiden lisäksi matrikkeleita on laadittu esimerkiksi tietyn paikkakunnan sotaveteraaneista ja tietyn kylän vuoden 1939 siirtoväkeen kuuluvista asukkaista. Sen sijaan verotuksen julkisia tietoja eli tietoja verovelvollisten verotettavasta tulosta ja varallisuudesta sekä maksuunpannuista veroista ja maksuista, aikaisemmin niin kutsutut veroluettelot, ei voida pitää sellaisina henkilöluetteloina, joita henkilömatrikkelilla tässä tarkoitetaan. Niistä säädetään erikseen verotuslaissa (482/58).

5 §. Henkilötietojen tallettaminen henkilörekisteriin. Henkilörekisterilain 5 §:n 4 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi henkilömatrikkelit ja sukututkimus niiden momentissa lueteltujen tarkoitusten joukkoon, joita varten henkilötietoja saisi pykälän 1 momentin estämättä kerätä ja tallettaa henkilörekisteriin. Henkilötiedoista, joita henkilömatrikkelia tai sukututkimusta varten saisi lain 5 §:n 1 momentin estämättä kerätä ja tallettaa rekisteriin, säädettäisiin tarkemmin henkilörekisteriasetuksessa.

Sukututkimusrekisteriin saisi kerätä ja tallettaa tiedon sukuun kuuluvan henkilön ja tämän aviopuolison nimestä, syntymäajasta ja -paikasta, vihkimisajasta ja -paikasta, kuolinajasta ja -paikasta sekä arvosta ja ammatista. Sukututkimuksessa tarvittavia yhteydenottoja varten sukututkimusrekisteriin saisi kerätä ja tallettaa myös osoitetiedot. Luetellut tiedot ovat tyypillisiä tietosuojalautakunnan ratkaisukäytännössä esiintyneitä henkilötietoja, joiden keräämiseen ja tallettamiseen sukututkimusta varten on haettu ja saatu tietosuojalautakunnan poikkeuslupa. Lisäksi sukututkimusta varten saisi kerätä ja tallettaa muut sukututkimuksen kannalta tarpeelliset henkilötiedot. Aviopuolisolla tarkoitetaan ehdotuksessa sekä nykyistä että entistä aviopuolisoa. Avopuolisosta tietoja saisi edelleen kerätä ja tallettaa vain tämän nimenomaisella suostumuksella tai tietosuojalautakunnan luvalla.

Muiden sukututkimuksen kannalta tarpeellisten henkilötietojen arvioiminen edellyttää tapauskohtaista harkintaa. Sukututkimuksessa käytettävien henkilötietojen tarpeellisuutta arvioitaessa olisi siten esimerkiksi arvioitava, mikä merkitys kerättävillä tiedoilla on juuri sen sukututkimuksen kannalta. Sukututkimusrekisteriin kerättävien ja talletettavien tietojen tarpeellisuutta harkittaessa on lisäksi otettava huomioon henkilörekisterilain 5 §:n 2 momentissa säädetty yleinen rekisterinpidon ja rekisteriin talletettavien tietojen tarpeellisuusvaatimus. Sekä laissa säädetty yleinen tarpeellisuusvaatimus että ehdotettu tarpeellisuuden vaatimus ohjaavat toisaalta rekisterinpitäjän toimintaa ja antavat toisaalta tietosuojaviranomaiselle mahdollisuuden arvioida rekisterinpidon lainmukaisuutta.

Henkilömatrikkelia varten saisi rekisteriin kerätä ja tallettaa tiedon rekisteröidyn ja tämän aviopuolison nimestä, syntymäajasta ja -paikasta, vihkimisajasta, kuolinajasta ja -paikasta sekä arvosta ja ammatista. Edelleen henkilömatrikkelia varten saisi tallettaa tiedon rekisteröidyn lasten ja vanhempien nimestä, syntymäajasta ja -paikasta, kuolinajasta ja -paikasta sekä arvosta ja ammatista. Henkilömatrikkelirekisteriin saisi lisäksi tallettaa tiedon 2 §:n 7 a kohdassa tarkoitetusta rekisteröityjä yhdistävästä tekijästä. Tällainen tieto voi olla esimerkiksi työ- tai muun yhteisön jäsenyyden perusteella laadittavissa henkilömatrikkeleissa tieto siitä, milloin henkilö on ollut asianomaisen yhteisön jäsenenä, tai ammattikuntaan kuuluvien henkilömatrikkeleissa tieto ammattiin valmistumisen ajasta. Henkilömatrikkelirekisteriin saisi myös tallettaa rekisteröidyn osoitetiedot yhteydenottoa varten. Aviopuolisolla tarkoitetaan ehdotuksessa sekä nykyistä että entistä aviopuolisoa. Toisin kuin sukututkimuksen osalta, henkilömatrikkelirekisterin tietosisältö lueteltaisiin asetuksessa tyhjentävästi. Muita kuin lueteltuja tietoja saisi kerätä ja tallettaa vain rekisteröidyn suostumuksella tai tietosuojalautakunnan luvalla.

Vaikka henkilömatrikkelia ja sukututkimusta varten pidettävään rekisteriin saisi ehdotuksen mukaan kerätä ja tallettaa henkilötietoja suoraan säännösten nojalla, voidaan katsoa, että henkilörekisterilain 3 §:ssä säädetty hyvä rekisteritapa edellyttää, että tarvittavat tiedot kerätään ensisijaisesti rekisteröidyltä itseltään. Näin tiedot voidaan tallettaa rekisteröidyn suostumuksella yleensä niin laajasti kuin tämä on ne ilmoittanut. Tietojen kerääminen rekisteröidyltä itseltään helpottaa myös rekisterinpitäjän velvollisuutta varmistaa, että rekisteröitävät tiedot ovat virheettömiä ja ajan tasalla.

18 §. Tiedon luovuttaminen henkilörekisteristä. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 momentti, jossa säädettäisiin henkilörekisterissä olevien tai sitä varten kerättyjen henkilötietojen luovuttamisesta henkilömatrikkelia tai sukututkimusta varten. Näihin tarkoituksiin saisi ehdotuksen mukaan luovuttaa sellaisia henkilötietoja, jotka rekisterinpitäjällä olisi asetuksen mukaan oikeus kerätä ja tallettaa henkilömatrikkeli- tai sukututkimusrekisteriin. Kysymykseen tulisivat siten edellä 5 §:n perusteluissa mainitut tiedot, jotka henkilömatrikkeli- ja sukututkimusrekisterin pitäjällä olisi 5 §:n 1 momentin yhteysvaatimuksen estämättä oikeus kerätä ja tallettaa tällaiseen rekisteriin. Edellytyksenä tietojen luovutukselle olisi lisäksi, ettei rekisteröity ole kieltänyt tietojensa luovuttamista näihin tarkoituksiin.

Ehdotettu säännös koskisi yksittäisen tiedon luovuttamista yksityisen pitämästä henkilörekisteristä. Henkilötietojen massaluovutus yksityisen rekisteristä henkilömatrikkelia ja sukututkimusta varten määräytyy lain 19 §:n mukaan. Se on ilman rekisteröidyn suostumusta tai tietosuojalautakunnan lupaa mahdollista pykälän 1 momentin 3 kohdan nojalla eli silloin, jos luovutuksensaajalla on oikeus tallettaa luovutettavat tiedot henkilörekisteriin eikä tietojen luovutus ja käyttö vaaranna rekisteröidyn yksityisyyden suojaa eikä hänen etujaan tai oikeuksiaan. Ehdotettu säännös mahdollistaisi edellyttäen, että tietojen massaluovutus olisi lain 19 §:n mukaan mahdollista, muun muassa sen, että sukututkimusta varten pidetystä henkilörekisteristä voitaisiin luovuttaa henkilötietoja toista sukututkimusta varten.

23 §. Kielto-oikeus. Henkilömatrikkeleiden ja sukututkimusten joukkoon kuuluu mitä erilaisimpia henkilötiedostoja. Henkilömatrikkeleita laaditaan toisinaan myös puhtaasti kaupallisiin tarkoituksiin. Kun henkilötietoja saisi ehdotetun 5 §:n 4 momentin nojalla kerätä ja tallettaa henkilömatrikkelia ja sukututkimusta varten ilman rekisteröidyn myötävaikutusta, on rekisteröidyn yksityisyyden suojan kannalta perusteltua, että hänellä on oikeus saada tietää itseään koskevien tietojen käyttämisestä tällaisiin tarkoituksiin ja niin halutessaan kieltää tietojensa käyttäminen ja luovutus näihin tarkoituksiin. Tämän vuoksi ehdotetaan, että pykälässä säädetty kielto-oikeus koskisi myös henkilötietojen käyttämistä tai luovuttamista henkilömatrikkeli- ja sukututkimustarkoituksiin. Kielto-oikeus ulottuisi vain rekisteröityä itseään koskeviin tietoihin. Henkilötiedon määritelmästä johtuu, ettei kielto-oikeus estäisi keräämästä ja tallettamasta esimerkiksi viraston matrikkelia varten henkilöstöstä sellaisia tietoja, jotka liittyvät julkisen viran tai toimen hoitamiseen.

Sukututkimuksessa lienee harvinaisempaa kuin henkilömatrikkelitapauksissa, että rekisteröity kieltää tietojensa keräämisen ja tallettamisen tähän tarkoitukseen. Tästä huolimatta on perusteltua, että henkilöllä on oikeus niin halutessaan kieltää tietojensa ottaminen myös sukututkimukseen. Joissakin tapauksissa henkilö ei välttämättä tunne kiinteää yhteyttä sukuun, vaikka siihen juridisesti kuuluisikin, esimerkiksi adoptiolapset.

24 §. Henkilörekisterin käytöstä ilmoittaminen tietyissä tapauksissa. Kuten edellä on mainittu, henkilörekisterilain turvaamaan yksityisyyteen kuuluu muun ohella oikeus tietää ja päättää itseään koskevien tietojen käytöstä rekisterinpidossa. Kun henkilötietoja voitaisiin ehdotuksen mukaan kerätä myös muista tietolähteistä kuin rekisteröidyltä itseltään, ehdotetaan 24 §:ään otettavassa uudessa 3 momentissa säädettäväksi, että rekisterinpitäjän on sopivin tavoin ilmoitettava rekisteröidylle henkilötietojen tallettamisesta henkilömatrikkelia tai sukututkimusta varten silloin, kun henkilötietoja kerätään muualta kuin rekisteröidyltä itseltään. Ilmoituksessa olisi myös mainittava, mistä tiedot on kerätty. Ehdotettu ilmoitusvelvollisuus tehostaa myös rekisteröidyn mahdollisuutta käyttää 23 §:n mukaista kielto-oikeuttaan.

Ilmoitusta ei kuitenkaan tarvitsisi tehdä, jos se on mahdotonta tai jos sitä ei voitaisi tehdä ilman kohtuutonta vaivaa. Arvoitaessa sitä, milloin ilmoituksen tekemisestä voitaisiin katsoa aiheutuvan kohtuutonta vaivaa, olisi otettava huomioon muun muassa rekisteröityjen määrä sekä se, onko rekisterinpitäjällä jo tiedossaan rekisteröityjen yhteystiedot vai olisiko ne hankittava ilmoituksen tekemistä varten erikseen. Ilmoitusvelvollisuudesta voisi aiheutua kohtuutonta vaivaa esimerkiksi silloin, kun henkilötiedot on kerätty pelkästään muista lähteistä kuin rekisteröidyiltä itseltään, eikä rekisterinpitäjällä ole rekisteröityjen osoitetietoja, eivätkä ne ole helposti hankittavissa. Mahdotonta ilmoitusvelvollisuuden noudattaminen on esimerkiksi silloin, kun tietoja kerätään kuolleista.

29 §. Tietosuojaviranomaiset. Toimituksellisen rekisterin pitäjällä olisi lain 26 §:n mukaan velvollisuus huolehtia siitä, että henkilörekisteri ja sen tiedot on asianmukaisesti suojattu luvatonta käsittelyä, käyttöä, tuhoamista ja muuttamista sekä anastusta vastaan. Rekisterin käyttäjien piiri on siten teknisesti rajattava niin, etteivät ulkopuoliset pääse sinne. Rekisterin suojaamisesta huolehtiminen edellyttää myös, että henkilökunnalle annetaan riittävät ohjeet rekisterin suojaamisesta.

Tietosuojavaltuutettu valvoisi toimituksellisten rekistereiden suojaamisvelvoitteen noudattamista. Säännös tästä ehdotetaan lisättäväksi 29 §:ään uudeksi 2 momentiksi. Tietosuojavaltuutettu voisi myös antaa ohjeita toimituksellisten rekistereiden suojaamisesta. Valvontatehtäväänsä varten tietosuojavaltuutetulla olisi oikeus saada tarpeellisia tietoja tällaisista rekistereistä. Tietojensaantioikeus rajoittuisi toimituksellisten rekistereiden rekisterinpitoa koskeviin seikkoihin. Se ei sen sijaan ulottuisi toimituksellisten rekistereiden tietosisältöön.

Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi esitykseen sisältyvästä tietosuojalautakuntaa ja tietosuojavaltuutettua koskevasta lakiehdotuksesta johtuvat tarkistukset.

Yleisten asiakirjain julkisuudesta annetun lain 18 a §:ää ehdotetaan muutettavaksi niin, että viranomaisen automaattisen tietojenkäsittelyn avulla pitämästä henkilörekisteristä saisi luovuttaa massaluovutuksena asetuksella säädettävät tiedot henkilömatrikkelia ja sukututkimusta varten. Viittaus asetukseen tarkoittaa henkilörekisteriasetuksen 2 a ja 2 b §:ää. Näissä lueteltaisiin ne tiedot, jotka saisi henkilörekisterilain 5 §:n 1 momentin estämättä kerätä ja tallettaa sukututkimus- tai henkilömatrikkelirekisteriin. Edellytyksenä henkilötietojen massaluovutukselle henkilömatrikkelia tai sukututkimusta varten olisi lisäksi, että luovutus täyttää henkilörekisterilain 19 §:n 1 momentin 3 kohdan vaatimukset. Tietojen massaluovutus edellyttäisi siten, että tietojen saajalla on henkilörekisterilain mukainen oikeus tallettaa tiedot henkilörekisteriin, eikä tietojen luovutus ja käyttö vaaranna rekisteröidyn yksityisyyden suojaa tai hänen etujaan tai oikeuksiaan taikka valtion turvallisuutta. Henkilötietojen massaluovutus henkilömatrikkelia ja sukututkimusta varten edellyttäisi lisäksi, ettei rekisteröity ole henkilörekisterilain 23 §:n mukaisesti kieltänyt tietojensa luovuttamista näihin tarkoituksiin.

Ehdotus ei sääntele yksittäisten henkilötietojen luovutusta viranomaisen henkilörekisteristä sukututkimusta tai henkilömatrikkelia varten. Tämä määräytyy tietojen julkisuutta ja salassapitoa koskevien säännösten mukaan.

Henkilömatrikkeleita laadittaessa ja sukututkimuksessa tietolähteinä käytettäviä viranomaisten rekistereitä ovat esimerkiksi väestötietojärjestelmä ja varsinkin sukututkimuksessa evankelis-luterilaisen kirkon ja ortodoksisen kirkkokunnan pitämät kirkonkirjat. Henkilömatrikkeleita laadittaessa keskeisenä tietolähteenä voivat olla myös viranomaisten pitämät nimikirjat.

Tietojen luovuttamisesta väestötietojärjestelmästä säädetään väestötietolain (507/93) 6 luvussa. Luvussa säädetään muun muassa tietojen luovuttamisen yleisistä edellytyksistä ja siitä, mihin tarkoituksiin tietoja voidaan luovuttaa, sekä tietojen massaluovutuksesta. Kun yleisten asiakirjain julkisuudesta annettua lakia sovelletaan väestötietolain 1 §:n 2 momentin mukaan väestötietojärjestelmään vain asianosaisjulkisuuden osalta, tietojen luovutus väestötietojärjestelmästä sukututkimusta tai henkilömatrikkelia varten määräytyy väestötietolain säännösten mukaan.

1 §. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin tietosuojaviranomaisista. Säännöksen 1 momentti vastaa nykyisen lain 1 §:ää. Pykälän 2 momentiksi on otettu nykyisen lain 8 §:n 1 momentti sanonnallisesti tarkistettuna.

2 §. Tietosuojalautakunnan tehtävistä säädettäisiin 2 §:ssä. Säännös vastaa nykyisen lain 3 §:ää, jota on tarkistettu sanonnallisesti.

3 §. Nykyisen lain 2 §:ään sisältyvät säännökset tietosuojalautakunnan kokoonpanosta ja asettamisesta ehdotetaan siirrettäviksi asetukseen. Lain 3 §:ään otettaisiin tästä viittaussäännös.

4 §. Pykälässä säädettäisiin tietosuojalautakunnan puheenjohtajan ja muiden jäsenten virkavastuusta. Säännös vastaa nykyisen lain 4 §:n 1 momenttia.

5 §. Pykälässä säädettäisiin tietosuojavaltuutetun tehtävistä. Säännös vastaa asiallisesti nykyisen lain 7 §:ää ja tietosuojalautakunnasta ja tietosuojavaltuutetusta annetun asetuksen 2 §:ää. Säännöksiin on tehty sanonnallisia tarkistuksia.

6 §. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin tietosuojavaltuutetun nimittämisestä. Säännös vastaa sisällöltään nykyisen lain 6 §:n 1 momenttia. Tietosuojavaltuutetusta ja tietosuojavaltuutetun toimistosta säädettäisiin pykälän 2 momentin mukaan asetuksella.

7 §. Pykälässä säädettäisiin tietosuojalautakunnan ja tietosuojavaltuutetun oikeudesta käyttää asiantuntijoita. Nykyisen lain 5 §:n mukaan tietosuojalautakunnalla on oikeus kuulla asiantuntijoita sekä pyytää näiltä lausuntoja. Tietosuojavaltuutetulla on henkilörekisterilain 32 §:n nojalla oikeus käyttää henkilörekistereiden tarkastuksessa tietosuojalautakunnan hyväksymiä asiantuntijoita. Tietosuojavaltuutetulla on kuitenkin käytännössä tarvetta käyttää asiantuntijoita muissakin yhteyksissä kuin rekistereitä tarkastettaessa. Tämän vuoksi 7 §:ssä ehdotetaan säädettäväksi, että tietosuojavaltuutetulla olisi oikeus käyttää asiantuntijoita muulloinkin kuin tarkastustehtävissä.

8 §. Poliisin velvollisuudesta antaa virka-apua tietosuojavaltuutetulle säädettäisiin 8 §:ssä. Säännös vastaa nykyisen lain 9 §:ää.

9 §. Pykälä sisältäisi tietosuojaviranomaisen salassapitosäännöksen. Tietosuojaviranomaisen salassapitovelvollisuudesta säädetään nykyisen lain 10 §:ssä. Säännös suojaa yksityisen henkilökohtaisia oloja ja taloudellista asemaa sekä liike- ja ammattisalaisuutta ja rekistereiden teknistä suojausta. Tietosuojalainsäädännön tavoitteena on henkilörekisterilain 1 §:n mukaan paitsi yksityisyyden suojaaminen myös valtion turvallisuuden varmistaminen rekisterinpidossa. Tästä syystä ehdotetaan, että tietosuojaviranomaisen salassapitovelvollisuutta koskevaa säännöstä yhdenmukaisuuden vuoksi täydennettäisiin niin, että siinä säädetyn salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluisivat myös valtion turvallisuuteen liittyvät tiedot.

Tietosuojaviranomaisen salassapitosäännöstä ehdotetaan lisäksi täydennettäväksi niin, että salassapitovelvollisuus ulottuisi myös niihin ulkopuolisiin henkilöihin, jotka suorittavat tietosuojaviranomaisen tehtäviä. Salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluisivat siten esimerkiksi huoltosopimusten perusteella atk-laitteita käsittelevät tai tietojärjestelmiä suunnittelevat henkilöt.

10 §. Pykälä sisältäisi rangaistussäännöksen 9 §:ssä säädetyn salassapitovelvollisuuden rikkomisesta. Säännöstä sovellettaisiin yksityisen salassapitovelvollisuuden rikkomiseen. Virkamiehen ja julkisyhteisön työntekijän osalta pykälässä viitattaisiin rikoslain 40 luvun 5 §:ään (792/89), jossa säädetään virkamiehen ja julkisyhteisön työntekijän salassapitorikoksesta.

Eduskunnan hyväksyessä käsiteltävänään olevan rikoslainsäädännön kokonaisuudistuksen toisen vaiheen käsittävään esitykseen sisältyvän rikoslain muutoksen myös tietosuojalautakunnasta ja tietosuojavaltuutetusta annettuun lakiin sisältyvä rangaistussäännös voidaan muuttaa kaikilta osin viittaussäännökseksi rikoslakiin.

11 §. Pykälä sisältäisi asetuksenantovaltuuden.

Henkilötiedoista, joita henkilömatrikkelia tai sukututkimusta varten saisi henkilörekisterilain 5 §:n 1 momentin estämättä kerätä ja tallettaa rekisteriin, säädettäisiin tarkemmin henkilörekisteriasetuksessa.

Tietosuojalautakunnasta ja tietosuojavaltuutetusta annetun lain 3 §:n, 6 §:n 2 momentin ja 11 §:n nojalla annettaisiin asetus, jossa säädettäisiin tietosuojalautakunnan kokoonpanosta ja asettamisesta sekä jäsenten kelpoisuusvaatimuksista ja asian käsittelystä lautakunnassa. Edelleen asetuksessa säädettäisiin muun muassa tietosuojavaltuutetun toimiston viroista ja niiden täyttämisestä.

Asetusluonnokset ovat tämän esityksen liitteenä 2.

Lait ehdotetaan tuleviksi voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen kun ne on hyväksytty ja vahvistettu.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:

1.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 30 päivänä huhtikuuta 1987 annetun henkilörekisterilain (471/87) 1 §:n 3 momentti, 5 §:n 4 momentti, 23 § ja 29 §:n 3 momentti sekä

lisätään 1 §:ään uusi 4 momentti, 2 §:ään uusi 2 a ja 7 a kohta, 18 §:ään uusi 4 momentti, jolloin nykyinen 4 momentti siirtyy 5 momentiksi, 24 §:ään uusi 3 momentti sekä 29 §:ään uusi 2 momentti, jolloin nykyinen 2 momentti ja muutettu 3 momentti siirtyvät 3 ja 4 momentiksi, seuraavasti:

1 §
Lain soveltamisala

---

Toimituksellisia rekistereitä koskevat soveltuvin osin ainoastaan tämän lain 2, 26 ja 29 §.

Oikeudesta julkaista painokirjoituksia säädetään erikseen. Tätä lakia ei sovelleta henkilörekisteriin, joka sisältää vain tiedotusvälineessä julkaistua aineistoa sellaisenaan.

2 §
Määritelmät

Tässä laissa tarkoitetaan:

2 a) toimituksellisella rekisterillä yksinomaan tiedotusvälineen toimitustyössä käytettäväksi tarkoitettua henkilörekisteriä, joka ei ole muiden käytettävissä;

---

7 a) henkilömatrikkelilla julkaistavaksi tarkoitettua henkilörekisteriä, johon rekisteröityjä yhdistävänä tekijänä on tietty ammatti tai koulutus, työ- tai muun yhteisön jäsenyys taikka asema tai saavutukset kulttuurin, urheilun, talouselämän tai muulla yhteiskuntaelämän alalla tai muu näihin rinnastettava seikka;

---

5 §
Henkilötietojen tallettaminen henkilörekisteriin

---

Luottotietotoimintaa sekä suoramainontaa, puhelinmyyntiä ja muuta suoramarkkinointia, osoitepalvelua, mielipide- ja markkinatutkimusta sekä tieteellistä tutkimusta, tilastointia, henkilömatrikkelia ja sukututkimusta varten saa 1 momentin estämättä kerätä ja tallettaa henkilötietoja henkilörekisteriin. Tällaisten henkilörekisterien käytöstä sekä niihin talletettavista tiedoista säädetään tarkemmin asetuksella.

18 §
Tiedon luovuttaminen henkilörekisteristä

---

Henkilömatrikkelia ja sukututkimusta varten saa henkilörekisteristä luovuttaa, jollei rekisteröity ole kieltänyt tiedon luovuttamista, tiedot, jotka rekisterinpitäjällä on asetuksen mukaan oikeus kerätä ja tallettaa tällaiseen rekisteriin.

---

23 §
Oikeus kieltää tiedon käyttö tai luovutus

Rekisteröidyllä on oikeus kieltää rekisterinpitäjää käyttämästä tai luovuttamasta häntä itseään koskevia tietoja suoramainontaan, puhelinmyyntiin ja muuhun suoramarkkinointiin, osoitepalveluun, markkina- ja mielipidetutkimukseen sekä henkilömatrikkelia tai sukututkimusta varten.

24 §
Henkilörekisterin käytöstä ilmoittaminen tietyissä tapauksissa

---

Jollei tietoja ole kerätty rekisteröidyltä itseltään, rekisterinpitäjän on sopivin tavoin ilmoitettava rekisteröidylle henkilötietojen tallettamisesta henkilömatrikkelia tai sukututkimusta varten. Ilmoituksessa on myös mainittava, mistä tiedot on kerätty. Ilmoitusta ei kuitenkaan tarvitse tehdä, jos se on mahdotonta tai jos sitä ei voida tehdä ilman kohtuutonta vaivaa.

29 §
Tietosuojaviranomaiset

---

Tietosuojavaltuutettu valvoo toimituksellisten rekistereiden suojaamisvelvollisuuden noudattamista ja voi antaa ohjeita rekistereiden suojaamisesta. Tietosuojavaltuutetulla on oikeus tässä tarkoituksessa saada rekisterinpitäjältä tarpeellisia tietoja rekistereistä.

---

Tietosuojaviranomaisista ja niiden tehtävistä säädetään tietosuojalautakunnasta ja tietosuojavaltuutetusta annetussa laissa ( / ).

---

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 19 .

---

2.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

lisätään yleisten asiakirjain julkisuudesta annetun lain (83/51) 18 a §:ään, sellaisena kuin se on 30 päivänä huhtikuuta 1987 annetussa laissa (472/87), uusi 2 momentti, jolloin nykyinen 2 ja 3 momentti siirtyvät 3 ja 4 momentiksi, seuraavasti:

18 a §

---

Edellä 1 momentissa tarkoitetusta henkilörekisteristä saa henkilörekisterilaissa tarkoitettuna massaluovutuksena luovuttaa henkilömatrikkelia tai sukututkimusta varten asetuksella tarkemmin säädettyjä henkilötietoja, jos luovutus täyttää henkilörekisterilain 19 §:n 1 momentin 3 kohdan vaatimukset eikä rekisteröity ole kieltänyt tiedon luovuttamista.

---

---

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 19 .

---

3.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Henkilörekisterilaissa (471/87) tarkoitettujen asioiden käsittelemistä varten oikeusministeriön yhteydessä on tietosuojalautakunta ja tietosuojavaltuutetun virka.

Tietosuojavaltuutetulla on toimisto, jossa on esittelijöinä toimivia virkamiehiä ja muuta henkilökuntaa. Tietosuojavaltuutettua avustaa ja hänen sijaisenaan on tietosuojavaltuutetun toimiston toimistopäällikkö, joka voi tietosuojavaltuutetun määräyksestä käyttää tämän puhevaltaa.

Tietosuojalautakunta

2 §

Tietosuojalautakunnan tehtävänä on:

1) käsitellä ja ratkaista asiat, jotka henkilörekisterilain mukaan kuuluvat sen päätettäviksi;

2) käsitellä henkilörekistereihin liittyviä, lain soveltamisalan kannalta periaatteellisesti tärkeitä kysymyksiä; sekä

3) seurata henkilörekisterilainsäädännön kehittämistarvetta sekä tehdä tarpeelliseksi katsomiaan aloitteita.

3 §

Tietosuojalautakunnan kokoonpanosta ja asettamisesta säädetään asetuksella.

4 §

Tietosuojalautakunnan puheenjohtaja ja muut jäsenet toimivat virkamiehen vastuulla.

Tietosuojavaltuutettu

5 §

Tietosuojavaltuutetun tehtävänä on:

1) käsitellä ja ratkaista henkilörekistereitä koskevat asiat siten kuin henkilörekisterilain 33―36 §:ssä säädetään sekä hoitaa muut henkilörekisterilaista johtuvat tehtävät;

2) seurata henkilörekisterikäytännön yleistä kehitystä ja tehdä tarpeelliseksi katsomiaan aloitteita;

3) huolehtia toimialaansa kuuluvasta tiedotustoiminnasta; sekä

4) huolehtia henkilörekistereihin liittyvästä kansainvälisestä yhteistyöstä.

6 §

Tietosuojavaltuutetun nimittää tasavallan presidentti valtioneuvoston esityksestä virkaa haettavaksi julistamatta määräajaksi, enintään viideksi vuodeksi kerrallaan. Tietosuojavaltuutetuksi nimitetty vapautuu hoitamasta muuta virkaa tai tointa siksi ajaksi, jonka hän toimii tietosuojavaltuutettuna.

Tietosuojavaltuutetusta ja tietosuojavaltuutetun toimistosta säädetään asetuksella.

Erinäisiä säännöksiä

7 §

Tietosuojalautakunnalla ja tietosuojavaltuutetulla on oikeus kuulla asiantuntijoita sekä pyytää näiltä lausuntoja.

8 §

Poliisi on velvollinen tarvittaessa antamaan tietosuojavaltuutetulle virka-apua hänelle kuuluvien tehtävien suorittamiseksi.

9 §

Tietosuojalautakunnan jäsen tai sihteeri, tietosuojavaltuutettu tai hänen palveluksessaan oleva taikka näiden tehtäviä suorittava ei saa sivulliselle luvattomasti ilmaista eikä käyttää yksityiseksi hyödykseen, mitä hän siinä tehtävässään on saanut tietää toisen henkilökohtaisista oloista, taloudellisesta asemasta, liike- tai ammattisalaisuudesta taikka valtion turvallisuuteen liittyvästä asiasta tai rekisterien teknisestä suojauksesta. Sama koskee tämän lain 7 §:ssä ja henkilörekisterilain 32 §:ssä tarkoitettua asiantuntijaa.

Edellä 1 momentissa säädetty ei estä rekisterin teknistä suojausta koskevien tietojen antamista rikoksen selvittämistä ja syytteeseenpanoa varten.

10 §

Joka vastoin 9 §:n säännöksiä ilmaisee tai käyttää siinä tarkoitettuja tietoja, on tuomittava tietosuojaviranomaisen salassapitovelvollisuuden rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi. Virkamiehen ja julkisyhteisön työntekijän salassapitovelvollisuuden rikkomiseen sovelletaan kuitenkin rikoslain 40 luvun 5 §:n säännöksiä.

11 §

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.

12 §

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 19 .

Tällä lailla kumotaan tietosuojalautakunnasta ja tietosuojavaltuutetusta 30 päivänä huhtikuuta 1987 annettu laki (474/87).

---

Helsingissä 22 päivänä joulukuuta 1993

Tasavallan Presidentti
MAUNO KOIVISTO

Oikeusministeri
Hannele Pokka