Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry esitykseen

Puutteelliset hakuehdot

HE 271/1993
Hallituksen esitys Eduskunnalle maataloustuotteiden tuontisuojaa ja hinnanerokorvauksia koskevaksi lainsäädännöksi

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi maataloustuotteiden tuontisuojaa ja hinnanerokorvauksia koskevat lait. Kyseessä olisi nykyiseen tuontimaksulakiin, elintarviketuotteiden valmisteverolakiin ja maataloustulolakiin perustuvien tuontimaksu-, hinnanerokorvaus- ja vientitukijärjestelmän yhtenäistäminen liittyen maataloustulojärjestelmän kokonaisuudistukseen ja käynnissä oleviin kansainvälisiin kauppa- ja yhdentymisneuvotteluihin.

Tuontimaksulailla säädettäisiin maahan tuotujen tuotteiden tuontimaksuista. Esitys muuttaisi nykyistä tuontimaksujärjestelmää Euroopan yhteisössä käytössä olevan järjestelmän kaltaiseksi. Lailla maataloustuotteiden hinnanerokorvauksista säädettäisiin viennin yhteydessä maksettavista hinnanerokorvauksista ja vientiin rinnastettavasta kotimaisten hintojen alentamisesta. Hinnanerokorvauslailla korvattaisiin nykyiset maataloustulolain ja elintarviketuotteiden viennin hinnanerokorvausten määräytymisperusteisiin liittyvät valmisteverolain mukaiset järjestelmät. Tämän johdosta esitys sisältää myös esityksen laiksi elintarviketuotteiden valmisteverosta. Lisäksi esitys sisältää esitykset laeiksi valmisteverotuslain muuttamisesta ja tullitariffilain muuttamisesta.

Esityksellä yhtenäistettäisiin myös hallintoa kokoamalla kyseessä olevien asioiden hallinto maa- ja metsätalousministeriöön. Nykyisin voimassa olevien lakien mukaan valtiovarainministeriö ja tullihallitus huolehtivat tuontimaksulain ja elintarviketuotteiden valmisteverolain mukaisista hallintotehtävistä, kauppa- ja teollisuusministeriö huolehtii maataloustulolain mukaisista maataloustuotteiden vientituen hallintotehtävistä ja maa- ja metsätalousministeriö maataloustulolain mukaisesta vientiin rinnastettavasta kotimaisten hintojen alentamisesta. Hinnanerokorvaus- ja vientitukimäärärahat ovat valtion talousarviossa maa- ja metsätalousministeriön pääluokassa.

Esitys liittyy valtion vuoden 1994 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.

Ehdotetut lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan vuoden 1994 alusta. Laki valmisteverotuslain muuttamisesta on tarkoitettu tulemaan voimaan kuitenkin 1 päivänä helmikuuta 1994.


YLEISPERUSTELUT

1. Nykytila

1.1. Lainsäädäntö ja käytäntö

Maataloustuotteiden markkinoinnin edistämiseksi sekä maatalouden hintatason vakaannuttamiseksi on Suomessa sovellettu vuodesta 1962 lähtien tuontimaksujärjestelmää. Aluksi järjestelmä perustui määräaikaisiin lakeihin, kunnes vuonna 1977 säädettiin nykyisin voimassa oleva tuontimaksulaki (1008/77). Lain mukaan tuontimaksua kannetaan maahan tuoduista maataloustulolain (736/89) mukaiseen tavoitehintajärjestelmään kuuluvista ja niihin läheisesti rinnastettavista tuotteista, kuten lihasta, maidosta, kananmunista ja viljasta sekä niin sanotuista ensi asteen jalosteista, kuten maitojauheesta, voista, juustoista, viljatuotteista ja sokerista.

Tuontimaksut toimivat maataloustuotteiden tuontia säätelevinä maksuina, jotka tasoittavat kotimaisten maataloustuotteiden kotimarkkinahinnan ja vastaavan kansainvälisen markkinahinnan eron. Lihalle on säädetty tuontimaksun lisäksi myös vähimmäistuontihinnat. Eräistä jalostetuista maataloustuotteista kannetaan tuontimaksun lisäksi tullia.

Lain mukaan valtiovarainministeriöllä on oikeus muuttaa tuontimaksuja, jos lain liittenä olevassa tuontimaksutaulukossa mainitun tuotteen tai sen raaka-aineiden kotimarkkinahinnan ja maailmanmarkkinahinnan välinen erotus on korkeampi tai alempi kuin tuontimaksutaulukossa olevan tuontimaksun perusteena oleva hinnanero. Tullilaitos kerää tuontimaksut.

Vuodesta 1964 lähtien on ollut voimassa lakiin perustuva elintarviketuotteiden yhdistetty valmisteverotus- ja raaka-aineiden hinnanerojen tasausjärjestelmä. Järjestelmällä turvataan kotimaisen elintarviketeollisuuden kilpailukyky sekä kotimaan markkinoilla että vientimarkkinoilla. Voimassa olevan elintarviketuotteiden valmisteverosta annetun lain (868/78) mukaan valmisteverot lasketaan raaka-aineiden kotimaisten hintojen ja maailmanmarkkinahintojen sekä tuotteiden raaka-ainesisällön mukaisesti. Valtiovarainministeriöllä on oikeus vahvistaa edellä mainittujen perusteiden mukaan kotimaiselle valmistajalle valtion varoista myönnettävien raaka-aineiden hinnanerokorvausten määrät. Tullilaitos maksaa hinnanerokorvauksen tuotetta maasta vietäessä tai siirrettäessä vapaa-alueelle, tullivarastoon tai verottomien tavaroiden myymälään.

Voimassa olevan maataloustulolain mukaan valtio vastaa maataloustuotteiden viennistä asteittain alenevan osuuden laissa säädettyjen vienti- ja tuotantomäärien mukaisesti. Tuettu kotimainen käyttö rinnastetaan vientiin.

Tuontimaksujen ja valmisteverojen lisäksi tuontia on säädelty tulleilla ja lisensseillä. Tullit perustuvat tullitariffilakiin (660/87) ja lisenssit lakiin taloudellisen kasvun ja ulkomaankaupan turvaamisesta (157/74). Lisensioinnista on ollut tarkoitus asteittain luopua.

1.2. Kansainvälinen kehitys ja ulkomainen lainsäädäntö

Meneillään on parasta aikaa kaksi Suomen kannalta merkittävää neuvotteluprosessia. Toinen näistä käydään Euroopan yhteisöjen (EY) jäsenyydestä ja toinen kansainvälisen kaupan ehtojen helpottamisesta kansainvälisen tullijärjestön GATT:in piirissä. Lisäksi on toteuttamisvaiheessa Euroopan talousalueesta tehty sopimus (ETA-sopimus).

EY:ssä on käytössä muuttuviin tuontimaksuihin ja tulleihin perustuva tuontisuojajärjestelmä. Tähän tuovat poikkeuksia lukuisat kolmansien maitten kanssa tehdyt sopimukset, joilla sekä tulleja että tuontimaksuja on alennettu. Näistä tärkeimpiä ovat ns. entisten Itä-Euroopan maiden, Välimeren maiden, ns. ACP-maiden ja Lom‚n sopimukseen kuuluvien maiden kanssa tehdyt sopimukset. Useiden tuotteiden tuontimyönnytyksiin kuuluu tuontikiintiöitä. Varsinaisesti lisensiointi ei ole kuitenkaan käytössä.

GATT:in Uruguayn kierroksella käytävissä neuvotteluissa pyritään pienentämään maataloustuotteiden rajasuojaa monenkeskisesti, vähentämään tuettua vientiä ja alentamaan tuotantoon sidoksissa olevan maataloustuen maksamista. Rajasuoja pyritään muuttamaan kokonaisuudessaan tulliksi, joka kvantifioisi paitsi lisensioinnin ja muuttuvan tuontimaksun kaltaiset järjestelmät myös kaikki muut hinnaneroja luovat tekijät kuten valtion ulkomaankauppamonopolit ja mahdolliset vapaaehtoiset vientirajoitukset.

Sopimus Euroopan talousalueesta on vahvistettu 11 päivänä joulukuuta 1992. Sen lopullinen voimaan saattaminen riippuu sopimusosapuolten hyväksymisestä, jota kaikilta mailta ei vielä ole saatu.

Sopimus vastaa periaatteessa teollisuustuotteiden katteeltaan Suomen ja Euroopan talousyhteisön välillä solmitun vapaakauppasopimuksen sekä EFTA-konvention soveltamisalaa, jossa tullien ja määrällisten rajoitusten poisto koskee sopimuspuolten alueelta peräisin olevia teollisuustuotteita. Koska ETA-sopimuksen osapuolilla ei ole yhteistä maatalouspolitiikkaa, ETA-sopimus koskee vain sopimuksessa erikseen mainittuja maatalous- ja kalataloustuotteita. Maatalouden osalta ETA-sopimus koskee vain eläinlääkintää, kotieläinjalostusta, rehuja, kasvinsuojelua, kylvösiemeniä, torjunta-aineita ja lannoitteita.

ETA-sopimuksen pöytäkirja 3 sisältää varsinaiset sopimusjärjestelyt hinnanerokorvaustuotteiden osalta. Järjestelyjen tarkoituksena on, että jalostettujen maataloustuotteiden vapaakaupan tuotekatetta laajennetaan ja raaka-aineiden hinnanerojen tasausta koskevaa säännöstöä täsmennetään. Samalla on sovittu niin sanotusta nettokompensaatiojärjestelmästä. Näiltä osin raaka-aineiden hinnanerokorvausjärjestelmän tarkistaminen edellyttää eräiden GATT-tullisidontojen irtisanomista.

ETA-sopimukseen liittyvät Suomen ja EY:n kahdenväliset juusto- ja lihakauppaa, niin sanottua koheesiolistaa (muun muassa eräät hedelmät ja vihannekset) sekä näiden tuotteiden alkuperäsääntöjä koskevat järjestelyt.

1.3. Nykytilan arviointi

Voimassa olevien säännösten perusteella maataloustuotteiden tuontisuojaan, vientitukeen ja hinnanerokorvausjärjestelmään liittyvät tehtävät jakaantuvat kolmen eri ministeriön hallinnonalalle. Valtiovarainministeriölle kuuluvat tuontimaksujen, valmisteverojen ja hinnanerokorvausten hallinnointi. Valtiovarainministeriön alaisella tullilaitoksella on keskeinen osuus näiden toimenpiteiden täytäntöönpanossa. Elintarviketuotteiden viennin yhteydessä maksettavien hinnanerokorvausten suorittaminen kuuluu piiritullikamarin tehtäviin.

Maataloustulolakiin perustuvassa maataloustuotteiden vientitukijärjestelmässä viennin hallinnointi kuuluu kauppa- ja teollisuusministeriölle sekä tuetun kotimaisen käytön hallinnointi maa- ja metsätalousministeriölle. Maa- ja metsätalousministeriön yhteydessä toimivalla maaataloustulolaissa tarkoitetulla maatalouden markkinointineuvostolla on myös keskeisiä tehtäviä maataloustuotteiden tuontiin ja vientiin liittyen. Maataloustuotteiden vientitukeen sekä hinnanerokorvauksiin tarvittavat määrärahat on osoitettu maa- ja metsätalousministeriön pääluokan menoiksi, vaikka niitä hallinnoidaan osittain muiden ministeriöiden hallinnonaloilta.

Tuontisuojaa, vientitukea ja hinnanerokorvauksia koskevat asiat muodostavat kokonaisuuden, jonka hallinnointi tulisi keskittää samalle hallinnonalalle. Asioiden jakaantuminen useille hallinnonaloille on omiaan aiheuttamaan tehottomuutta tehtävien hoidossa ja tiedon kulussa sekä vaikeuksia määrärahatilanteen seurannassa. Liittyen maataloustuotteiden markkinajärjestelmää ja maataloustuotteiden markkinointirahastoa koskeviin lakiesityksiin, olisi perusteltua keskittää kysymyksessä olevien asioiden hallinnointi maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalle.

2. Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

Esityksen tavoitteena on voimassa olevien tuontimaksu- ja hinnanerokorvausjärjestelmien yhtenäistäminen maataloustulojärjestelmän uudistusesityksen kanssa. Tavoitteena on myös kehittää järjestelmiä Euroopan yhteisössä sekä Ruotsissa käytössä olevien järjestelmien kaltaiseksi. Samalla parannettaisiin järjestelmien hallittavuutta kokoamalla asioihin liittyvä hallinnointi maa- ja metsätalousministeriöön sekä maataloustuotteiden markkinointirahastoon.

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi tuontimaksulaki, jonka tarkoituksena olisi maataloustuotteiden markkinajärjestelmästä annetun lain (HE 272/93) mukaisena toimenpiteenä mahdollistaa tavoitehintojen ja muiden niihin rinnastettavien hintojen saavuttaminen kotimaassa sekä osaltaan rahoittaa maataloustuotteiden markkinointirahaston menoja.

Tuontimaksu perittäisiin joko kiinteänä tai muuttuvana tuontimaksuna tuotteesta riippuen. Kiinteä tuontimaksu perittäisiin marjoista, hedelmistä ja vihanneksista. Kyseisissä tuotteissa tullit korvattaisiin tuontimaksuilla. Muuttuva tuontimaksu perittäisiin maataloustuotteista ja jalosteista. Perustuotteiden tuontimaksu olisi kotimarkkinahinnan ja maailmanmarkkinahinnan erotus. Niin sanottuja perustuotteita olisi 32 kappaletta.

Hallinnollisesti tuontimaksujärjestelmää hoidettaisiin siten, että maa- ja metsätalousministeriö soveltaisi lakia ja tullilaitos keräisi tuontimaksut ja tilittäisi ne maataloustuotteiden markkinointirahastoon.

Maataloustuotteiden markkinajärjestelmästä annetun lain (HE 272/93) toteuttamiseen liittyen esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki maataloustuotteiden hinnanerokorvauksista. Lain tarkoituksena olisi maataloustuotteiden markkinajärjestelmästä annetun lain (HE 272/93) mukaisena toimenpiteenä hinnanerokorvausten, hinnanalennuskorvausten ja varastointituen maksaminen markkinoiden säätelemiseksi.

Maataloustuotteiden hinnanerokorvauksista annettavassa laissa säädettäisiin perusteet maataloustuotteiden viennin hinnanerokorvauksista ja tuetun kotimaisen käytön hinnanalennuskorvauksista sekä varastointituesta. Lailla yhdistettäisiin maataloustuotteiden ja jalosteiden hinnanerokorvausten hallinnointi. Hinnanerokorvaus määrättäisiin vähimmäishinnan ja maailmanmarkkinahinnan erotuksen perusteella ottaen huomioon markkinatilanne. Maataloustuotteiden markkinointirahasto päättäisi lain asettamissa rajoissa hinnanerokorvauksen alaisista tuotteista ja määräisi hinnanerokorvaukset. Se voisi myös asettaa määräkiintiöitä hinnanerokorvauksen piiriin kuuluvalle viennille ja vientiin rinnastettaville siirroille sekä päättäisi tuetusta kotimaisesta käytöstä.

Edellä mainittuihin lakiesityksiin liittyen esitetään säädettäväksi laki elintarviketuotteiden valmisteverosta. Lailla kumottaisiin nykyisin voimassa oleva samanniminen laki. Lakiesityksen sisältö on muutoin voimassa olevan lain mukainen lukuunottamatta esitykseen laiksi maataloustuotteiden hinnanerokorvauksista siirrettyjä säädöksiä ja tuontimaksulain piiriin siirrettyjä tuotteita.

Lisäksi esitykseen sisältyvät ehdotukset laeiksi valmisteverotuslain muuttamisesta ja tullitariffilain muuttamisesta.

Esitys muuttaa merkittävästi tuontisuojaan ja hinnanerokorvauksiin liittyviä järjestelmiä. Hallitus tulee seuraamaan tarkasti uudistuksen toteutumista ja maa- ja metsätalousministeriö tekee selvityksen järjestelmän vaikutuksista puolen vuoden kuluttua lainsäädännön voimaantulosta ja sen jälkeen sen mukaan kuin valtioneuvosto päättää.

3. Esityksen vaikutukset

3.1. Taloudelliset vaikutukset

Esityksen mukaan tuontimaksut ja elintarvikkeiden valmisteverot tuloutetaan maataloustuotteiden markkinointirahastoon. Tuontimaksujen, tullien ja valmisteverojen kertymäksi vuonna 1994 arvioidaan 640 miljoonaa markkaa. Vuoden 1994 talousarvioesityksessä siirroksi maataloustuotteiden markkinointirahastoon (mom. 30.32.60) esitetään 1 150 miljoonaa markkaa ja maataloudelta kannettavien vientikustannus- ja markkinoimismaksujen sekä valmisteverojen tuotoksi arvioidaan 1 160 miljoonaa markkaa. Hinnanerokorvausten ja varastointituen maksamiseen vuonna 1994 olisi siten käytettävissä yhteensä 2 950 miljoonaa markkaa. Tuontisuojajärjestelmän muutos ei kokonaisuutena vaikuta tuontisuojan tasoon, joten esityksellä ei ole suoranaisia vaikutuksia elintarvikkeiden hintoihin eikä teollisuuden raaka-ainekustannuksiin.

3.2. Organisaatio- ja henkilöstövaikutukset

Esitys edellyttää tehtävien ja henkilöresurssien siirtoa valtiovarainministeriön ja kauppa- ja teollisuusministeriön hallinnonalalta maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalle. Kauppa- ja teollisuusministeriöstä siirtyisi kuusi henkilöä ja tullihallituksesta yksi henkilö maa- ja metsätalousministeriöön.

4. Asian valmistelu

Maa- ja metsätalousministeriö asetti 14 päivänä huhtikuuta 1993 työryhmän, jonka tehtävänä oli valmistella ehdotus elintarvikkeiden maksuperusteisen tuontisuojan määräytymisperusteista ja hallinnosta, elintarvikkeiden raaka-aineiden hinnanerokorvausten yhteensovittamisesta ja hallinnosta sekä maatalouden vientivastuun kattamiseksi kannettaviin maksuihin ja veroihin liittyvän hallinnon uudistamisesta. Työryhmässä olivat edustajat valtiovarainministeriöstä, kauppa- ja teollisuusministeriöstä, maa- ja metsätalousministeriöstä ja tullihallituksesta. Esitys perustuu työryhmässä tehtyyn luonnokseen.

5. Muita esitykseen vaikuttavia seikkoja

Eduskunnalle on annettu lisäksi maataloustulojärjestelmän uudistamiseen liittyen esitys laiksi maataloustuotteiden markkinajärjestelmästä ja esitys laiksi maataloustuotteiden markkinointirahastosta sekä esitys kilpailunrajoituksista annetun lain muuttamisesta.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1. Lakiehdotusten perustelut

1.1. Tuontimaksulaki

1 §. Lain tarkoitus. Lakiehdotuksen 1 §:ssä säädettäisiin lain tarkoituksesta ja soveltamisalasta. Maahan tuotavista maataloustuotteista ja elintarvikkeista kannettaisiin kiinteää ja muuttuvaa tuontimaksua. Tuontimaksutulot tuloutettaisiin maataloustuotteiden markkinointirahastoon käytettäväksi maataloustuotteiden markkinointirahastosta annetun lain mukaisten menojen kattamiseen.

2 §. Tuontimaksut. Tuontimaksun määrittämistä varten pykälässä on lueteltu perustuotteet, joille on määritelty niiden kotimarkkinahintojen ja maailmanmarkkinahintojen erot (hinnanero). Laissa olevat hinnanerot vastaavat lain valmistelun aikana vallinnutta tilannetta. Lain voimaantulon jälkeen hinnanerot tarkistetaan 3 §:n mukaisesti.

Kotimarkkinahintoina on käytetty pääasiassa markkinoilta saatuja tehtaan myyntihintoja. Koska maataloustuotteiden markkinajärjestelmästä annetun lain ( /) mukaan tuontisuoja on asetettava siten, että tavoitehinnat on mahdollista saavuttaa, hintoihin on lisätty mahdollinen tavoitehinnan alitus. Tavoitehintoina on käytetty syyskuussa 1993 voimassa olleita tavoitehintoja. Tavoitehintojen alituksesta johtuu, että tuontimaksujen taso eräissä tuotteissa on selvästi korkeampi kuin mitä kotimainen markkinahintataso edellyttäisi. Jotta kotimarkkinahinnat olisivat vertailukelpoisia maailmanmarkkinahintojen kanssa, niistä on eliminoitu liikevaihtoveron alkutuotevähennyksen vaikutus. Laskelmia on oikaistu alkutuotevähennyskorjauksella, joka kattaa tilitys- tai tavoitehinnasta ja tuontimaksulla lisätystä tuontihinnasta tehdyn vähennyksen eron. Kotimarkkinahintoja on alennettu mahdollisten sivutuotteiden arvoa vastaavalla määrällä. Hinnaneroja koskeviin laskelmiin sisältyvät jalostuskustannukset, joiden osuuden muuttaminen tuontimaksulakia toteutettaessa edellyttää lain muuttamista. Hallituksen tarkoituksena on seurata tarkasti jalostuskustannusten kehitystä ja ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin. Maailmanmarkkinahintoina on käytetty pääosin samoja kansainvälisiä vertailuhintoja, jotka ovat yleisesti käytössä ETA-maiden vastaavissa rajasuojajärjestelmissä. Suomi-preferenssi muodostuu näin ollen Elintarvikepoliittisen ohjelmatoimikunnan (ELPO) suosituksen mukaisesti lähinnä rahdista tuontimaasta Suomeen.

EY:n ilmoittamat maailmanmarkkinahinnat on muutettu Suomen markoiksi käyttäen niin sanottua vihreää ECU:n kurssia.

Seuraavassa on esitetty perustuotteiksi valitut tuotteet ja laskelmissa niille käytetyt maailmanmarkkinahinnat:

 
  Maailmanmarkkinahinta
Naudanliha 8,56
Sianliha 7,55
Kananliha 5,90
Muu siipikarjanliha 9,00
Rasvaton maitojauhe 6,89
Rasvainen maitojauhe 8,32
Herajauhe 2,50
Demineralisoitu herajauhe 2,50
Voi 7,25
Sinihomejuusto 13,36
Edamjuusto 9,76
Emmentaljuusto 17,92
Kermajuusto 9,76
Kananmunat 2,90
Vehnä 0,73
Ruis 0,52
Ohra 0,55
Kaura 0,74
Maissi *
Maissi panimoteollisuuteen *
Riisi panimoteollisuuteen *
Riisi rehuteollisuuteen *
Vehnäjauho 1,02
Maltaat 1,15**
Vehnätärkkelys ***
Muu tärkkelys ***
Sokeri 1,66
Sokeri jalosteessa 1,66
Laktoosi 4,01
Glukoosisiirappi 2,04
 

* Panimoteollisuudessa käytettävän maissin ja riisin tuontimaksuna käytettäisiin maltaiden tuontimaksua, jota muutettaessa otettaisiin huomioon ohran maailmanmarkkinahinnan muutos kerrottuna luvulla 1,33. Muun maissin ja rehuteollisuudessa käytettävän riisin tuontimaksuna käytettäisiin ohran tuontimaksua.

** Markkinahinta, jota muutettaessa otettaisiin huomioon ohran maailmanmarkkinahinnan muutos kerrottuna luvulla 1,33.

*** Tuontimaksua muutettaessa otettaisiin huomioon vehnätärkkelyksen osalta vehnän maailmanmarkkinahinnan muutos kerrottuna luvulla 2,4 ja muun tärkkelyksen osalta ohran maailmanmarkkinahinnan muutos kerrottuna luvulla 2,9.

Maailmanmarkkinahintojen seurannassa on tarkoitus käyttää EY:n ilmoittamia ja muita edustavia maailmanmarkkinahintoja.

Lisäksi jalosteiden tuontimaksujen laskemista varten on katsottu tarpeelliseksi määrätä tuontimaksut kasviöljylle ja margariinille.

Liha

Naudan- ja sianlihan tuontimaksun laskemisessa ehdotetaan jatkettavaksi tuontimaksulain muutoksen ( /93) mukaista käytäntöä. Kotimarkkinahinta on laskettu sonnin tavoitehinnasta. Lampaanlihan tuontimaksu olisi sama kuin naudanlihan tuontimaksu. Alla on esitetty sianlihan ja naudanlihan tuontimaksujen määräytymisperusteet.

 
  Sianliha Naudanliha
  mk/kg mk/kg
 
Tavoitehinta 18,06 29,30
Hankinta ja teurastus 2,27 3,14
Korko, riski, vero 0,55 0,74
Painohävikki 0,36 0,58
Sivutuotetuotto -0,30 -2,12
Pään ja etusorkkien poisto 1,86  
Alkutuotevähennyskorjaus 0,92 0,74
Kotimarkkinahinta 23,72 32,38
Maailmanmarkkinahinta 7,55 8,56
HINNANERO 16,17 23,82
TUONTIMAKSU 1.10. 17,53 25,34
 

Kanan- ja muun siipikarjanlihan hinnanerolaskelmassa kotimarkkinahinnan laskemisessa lähtökohtana on käytetty tavoitehinnan sijasta kotimaista tilityshintaa. Kotimarkkinahintalaskelmat vastaavat muilta osin edellä esitettyjä sianliha- ja naudanlihalaskelmia. Maailmanmarkkinahintoina esitetään käytettäväksi kansainvälisiä tarjoushintoja.

 
  Kanan liha Muu siipikarjan liha
  mk/kg mk/kg
Tilityshinta 13,36 17,00
Hankinta ja teurastus 3,71 4,49
Sivutuotetuotto -0,35 -0,35
Korko, riski, vero 0,42 0,56
Alkutuotevähennyskorjaus 1,12 1,08
Kotimarkkinahinta 18,06 22,78
Maailmanmarkkinahinta 5,90* 9,00*
HINNANERO 12,16 13,78
TUONTIMAKSU 1.10. 6,27 6,27
 
* Tarjoushintoja USA.

Siipikarjanlihan tuontia säädeltäisiin toistaiseksi määrärajoituksilla, koska rajasuoja on sidottu GATT-sopimuksen mukaisesti 0,90 markkaan kilolta.

Meijerituotteet

Kotimarkkinahinnan ja maailmanmarkkinahinnan erotus voidaan käytännössä laskea vain eräille puolivalmisteille ja lopputuotteille, kuten maitojauheille, voille ja juustoille. Koska esimerkiksi maitonesteet liikkuvat vain vähäisessä määrin rajojen yli, niille ei ole olemassa kansainvälisiä hintanoteerauksia. Tämän vuoksi maitovalmisteiden tuontisuoja ehdotetaan johdettavaksi niiden komponenttien eli voin ja maidon rasvattoman osan hinnaneroista. Tavoitehintojen alitukset on laskelmissa otettu huomioon jakamalla alitus tasan voille ja maidon rasvattomalle osalle.

Voin kotimarkkinahintana (33,96 mk/kg) käytettäisiin meijerin myyntihintaa, johon on lisätty liikevaihtoverotuksen alkutuotevähennys ja maidon tavoitehinnan alitusta vastaava määrä.

Rasvattoman maitojauheen kotimarkkinahinnaksi saadaan vastaavalla tavalla 20,36 mk/kg.

Maailmanmarkkinahintoina käytettäisiin EY:n ilmoittamia tai muita edustavia maailmanmarkkinahintoja rahtia niihin lisäämättä.

Alla on esitetty yksityiskohtaisemmin maidosta valmistettujen perustuotteiden tuontimaksujen määräytymisperusteet:

 
  Voi Rasvaton Rasvainen Emmental Edam
  (82%) maitojauhe maitojauhe mk/kg mk/kg
  mk/kg mk/kg mk/kg    
 
Markkinahinta 25,59 16,15 22,36 32,48 27,12
+ maidon tavoitehinnan alitus 0,42 0,21 0,28 0,38 0,33
Alkutuotevähennys (ATV) 7,94 3,99 6,37 7,65 6,40
Kotimarkkinahinta 33,96 20,36 29,01 40,52 33,85
Maailmanmarkkinahinta 7,25 6,89 8,32 17,92 9,76
HINNANERO 26,71 13,47 20,69 22,60 24,09
TUONTIMAKSU 1.10. 48,20 15,25 28,06 23,59 23,59
 
  Kerma- Sinihome- Laktoosi Herajauhe Deminerali-
  juusto juusto mk/kg mk/kg soitu hera-
  mk/kg mk/kg     jauhe mk/kg
Markkinahinta 32,38 36,17 6,26 5,72 7,11
+ maidon tavoitehinnan alitus 0,36 0,34 0,00 0,00 0,00
Alkutuotevähennys (ATV) 7,63 7,25 0,40 0,36 0,45
Kotimarkkinahinta 40,37 43,76 6,66 6,08 7,56
Maailmanmarkkinahinta 9,76 13,36 4,01 2,50 2,50
HINNANERO 30,60 30,39 2,65 3,58 5,06
TUONTIMAKSU 1.10. 23,59 23,59 3,93 6,81 6,81
 

Edamin ja kermajuuston maailmanmarkkinahintana on käytetty EY:n cheddarjuustolle ilmoittamaa hintaa. Laktoosin maailmanmarkkinahintana on käytetty Suomen viennissä saatua hintaa.

Kananmunat

Kotimarkkinahintana ehdotetaan käytettäväksi kananmunien tavoitehintaa, johon on lisätty kuljetuskustannukset tilalta pakkaamoon ja pakkaamon kustannukset. Siihen on myös sisällytetty alkutuotevähennyskorjaus, jolla oikaistaan tavoitehinnasta tehdyn ja tuontimaksulla lisätystä tuontihinnasta tehdyn alkutuotevähennyksen ero. Maailmanmarkkinahintoina ehdotetaan käytettäväksi edustavia tarjoushintoja. Tuontimaksulaskelma:

 
  mk/kg
Tavoitehinta (1 A-lk) 9,20
Kuljetus tilalta 0,25
Pakkaamon kustannukset 1,49
Pakkaustarvikkeet (laatikko ja kennot) 0,43
Korko, poisto 0,30
Hävikki 0,15
Riski, vero 0,20
Alkutuotevähennyskorjaus 0,62
Kotimarkkinahinta 12,64
Maailmanmarkkinahinta 2,90*
HINNANERO 9,74
 
* Tarjoushinta

Tavoitehinnat ovat kuluvana vuonna toteutuneet melko tarkasti.

Vilja

Kotimarkkinahintalaskelman lähtökohtana on laatulisällä, myyntirahdilla ja viljaliikkeen marginaalilla lisätty tavoitehinta. Tähän on tehty kausiporras- ja alkutuotevähennyskorjaus. Viimeksi mainitulla erällä oikaistaan tavoitehinnasta tehdyn ja tuontimaksulla lisätystä tuontihinnasta tehdyn alkutuotevähennyksen ero.

Maailmanmarkkinahintana käytettäisiin EY:n ilmoittamia tai muita edustavia maailmanmarkkinahintoja rahtia niihin lisäämättä.

Alla on esitetty yksityiskohtainen laskelma viljojen tuontimaksujen määräämisestä.

 
  Vehna Ruis Ohra Kaura
  mk/kg mk/kg mk/kg mk/kg
 
Tavoitehinta 1.7.1993 2,26 2,85 1,77 1,67
Laatulisät 0,34 0,20 0,10 0,10
Tuottajahinta 2,60 3,05 1,87 1,77
Ostopalkkio 0,12 0,12 0,12 0,12
Teollisuuden ostohinta 2,72 3,17 1,99 1,89
Kausiporras 0,08 0,10 0,06 0,06
Alkutuotevähennyskorjaus 0,04 0,05 0,04 0,04
Kotimarkkinahinta 2,84 3,32 2,09 1,99
Maailmanmarkkinahinta 0,73 0,52 0,55 0,74
HINNANERO 2,11 2,80 1,54 1,25
TUONTIMAKSU 1.10. 2,20 2,73 1,52 1,11
 

Makaroni-, keksi-, lakritsi- ja näkkileipäteollisuuden tarpeisiin tuotavan erikoisvehnän ja näkkileipärukiin maailmanmarkkinahinnat ovat korkeampia kuin muulla vehnällä ja rukiilla. Tämän vuoksi tuontimaksua on tarkoitus alentaa 6 §:n nojalla valtioneuvoston päätöksellä. Alennukset otettaisiin huomioon myös valmiiden tuotteiden tuontimaksujen laskemisessa. Tuontimaksun alentaminen edellyttää tuonnin kiintiöintiä.

Vehnäjauho

Kotimarkkinahinnan ja maailmanmarkkinahinnan ero on johdettu saantokertoimen (1,4) avulla vehnän tuontimaksusta.

Maltaat

Hinnanerona esitetään käytettäväksi kotimaisen mallastamon myyntihinnan ja kansainvälisen tarjoushinnan erotusta.

Tärkkelys

Vehnätärkkelyksen hinnanerona esitetään käytettäväksi luvulla 2,4 kerrottua vehnän kotimaisen hinnan ja maailmanmarkkinahinnan erotusta. Muille tärkkelyslaaduille tuontimaksu johdettaisiin kertoimella 2,9 ohran hinnanerosta, josta on vähennetty sivutuotteiden arvo.

Kasviöljy ja margariini

Jalosteisiin sisältyvän kasviöljyn kotimaisen hinnan ja maailmanmarkkinahinnan erotuksen perustasona esitetään käytettäväksi 5,50 markkaa kilolta. Erotus muodostuu lähinnä ravintorasvaverosta ja raffinoitujen kasviöljyjen tullista. Margariinin hinnanero johdettaisiin käyttökertoimen (0,8) avulla kasviöljyn hinnanerosta.

Sokeri

Sokerijuurikkaasta valmistettavan sokerin tuontisuojana esitetään käytettäväksi nykyistä tuontimaksua, jota on korjattu sokerilain (673/92) mukaisella raaka-ainekustannusten muutoksella. Nykyisen tuontimaksun määrittelyssä on ollut lähtökohtana potentiaalisen tuontikilpailun luominen. Ehdotettu tuontimaksu edellyttää tullin (57 p/kg) säilyttämistä.

Jalosteisiin sisältyvän sokerin kotimarkkinahintana esitetään käytettäväksi sokeriverolla ja keskimääräisellä laskutuspalkkiolla lisättyä tehtaan myyntihintaa. Maailmanmarkkinahintana käytettäisiin EY:n ilmoittamia kidesokerin maailmanmarkkinahintoja.

Glukoosisiirappi

Jalosteisiin sisältyvän glukoosisiirapin kotimarkkinahintana esitetään käytettäväksi markkinahintaa. Maailmanmarkkinahintana käytettäisiin, kuten nykyisinkin Ruotsin viranomaisten ilmoittamaa hintaa.

Tuontimaksutaulukot

Valtioneuvosto määräisi liitteenä olevan tuontimaksutaulukon I perusteella yksityiskohtaisen tuontimaksuluettelon A maataloustuotteille, ensiasteen jalosteille ja puolivalmisteille sekä tuontimaksuluettelon B jalosteille.

Maataloustuotteiden ja ensiasteen jalosteiden osalta luettelon A tuotevalikoima vastaa kuivattua ruokahernettä, joka on siirretty kiinteän tuontimaksun taulukkoon, lukuun ottamatta voimassa olevan tuontimaksulain tuotevalikoimaa. Uutena tuotteena luetteloon on lisätty panimoteollisuudessa käytettävä riisi. Luetteloon A esitetään siirrettäväksi elintarviketuotteiden valmisteverosta annetun lain piiristä demineralisoitu herajauhe, maltaat ja laktoosi.

Luetteloon B esitetään siirrettäväksi elintarviketuotteiden valmisteverotusjärjestelmän piiristä hallinnollisesti yksinkertaisemman tuontimaksujärjestelmän piiriin tuotteita, joilla ei ole GATT-sidontoja ja tuotteita, joiden osalta GATT-sidonnat eivät aseta estettä tuontimaksun kantamiselle. Viimeksi mainituista tuotteista kannettaisiin tuontimaksuna enintään GATT-sidonnan määrä. Lisäksi luetteloon esitetään sisällytettäväksi eräitä nykyisen elintarviketuotteiden valmisteverosta annetun lain piiriin kuulumattomia ns. vapaakauppatuotteita. Maahan tuotuina nämä tuotteet ovat nykyisin niihin sisältyvien maatalousperäisten raaka-aineiden osalta kotimarkkinoilla vastaavia kotimaisia tuotteita edullisemmassa asemassa.

Viimeksi mainitun lain piiriin kuulumattomina tuotteina luetteloon B ehdotetaan sisällytettäväksi nimikkeen 19.04 viljatuotteista lihaa, eläimenosia tai verta sisältävät tuotteet, nimikkeen 21.05 mehujää ja nimikkeen 21.06 juustofondue.

Sitomattomia luetteloon B sisällytettyjä tavararyhmiä ovat sokerimakeiset, makaronivalmisteet, näkkileipä, nimikkeen 21.06 kemikaalien ja ravintoaineiden tai muiden ravintoaineiden seokset, jotka on tarkoitettu sekoitettavaksi ravintovalmisteisiin joko ainesosina tai määrätyn ominaisuuden parantamiseksi, mallasjuomat, lisättyä sokeria sisältävät alkoholi- pitoiset valmisteet, jollaisia käytetään juomien valmistukseen sekä kaseinaatit ja muut kaseiinijohdannaiset.

Luetteloon B siirrettäväksi esitetään valmisteverojärjestelmästä tuotteet, joiden GATT-sidonnat sallivat tuotteeseen sisältyvien maatalousperäisten raaka-aineiden kotimarkkinahintojen ja maailmanmarkkinahintojen erotusta vastaavan tuontimaksun kantamisen. Tällaisia tuotteita ovat eräät leipomatuotteet, tomaattiketsuppi ja muut tomaattikastikkeet; lihaa tai eläimenosia sisältämättömät nimikkeen 21.03 keitot ja liemet sekä valmisteet niitä varten sekä sanotun nimikkeen homogenoidut ravintovalmisteseokset; jäätelö, mehujää ja niiden kaltaiset valmisteet, sokerittomat makeiset ja purukumi ja alkoholiton olut.

Rehut jäävät tullin ja lisensioinnin piiriin, koska niiden tullit on sidottu yhden pennin tasolle.

Tuontimaksun laskeminen

Valtioneuvosto määräisi kullekin luetteloissa A ja B mainitulle tuotteelle raaka-ainesisältöä ja niiden käyttöarvoa kuvaavat kertoimet sekä muun muassa pakkauskustannuksia kuvaavat vakioerät. Ministeriö laskisi tuontimaksut valtioneuvoston vahvistamien vakioerien sekä raaka-ainesisältöä ja käyttöarvoa kuvaavien kertoimien avulla 3 §:n mukaisista perustuotteiden hinnaneroista. Luettelon A tuontimaksujen laskennassa on tarkoitus käyttää pääosin EY:n kertoimia ja vakioeriä. Tarkoituksena on käyttää enintään EY:n soveltamia vakioeriä muunnettuna Suomen markoiksi. Luettelon B tuontimaksujen laskemisessa käytettävät raaka-ainekoostumukset on tarkoitus tarkistaa tuotteittain vastaamaan mahdollisimman tarkasti teollisuuden todellista raaka-ainekäyttöä. Soveltuvin osin laskemisessa käytettävät raaka-ainesisällöt on tarkoitus yhdenmukaistaa EY:n kanssa.

Milloin tuontimaksun alaisen tuotteen valmistukseen käytetään raaka-ainetta, jonka hintaa alennetaan julkisin varoin, hinnanalennuskorvaus olisi otettava huomioon tuontimaksun määrässä.

3 §. Tuontimaksujen muuttaminen. Pykälässä säädettäisiin siitä, miten perustuotteiden ja muiden tuontimaksuluettelojen A ja B tuotteiden tuontimaksuja tarkistettaisiin.

Tavoitehintatuotteiden ja niistä valmistettujen tuotteiden tuontimaksuja muutetaan tavoitehintojen muutoksen ja vastaavien tuotteiden maailmanmarkkinahintojen perusteella. Kanan lihan ja muun siipikarjan lihan tuontimaksuja muutettaisiin ohran tavoitehinnan muutoksen ja kyseisten lihojen maailmanmarkkinahintojen muutoksen perusteella. Panimoteollisuudessa käytettävän maissin ja riisin tuontimaksua muutetaan maltaiden tuontimaksun muutosta vastaavasti, maissin ja rehuteollisuudessa käytettävän riisin tuontimaksua ohran tuontimaksun muutosta vastaavasti. Kasviöljyn tuontimaksua muutetaan ravintorasvaveron muutosta vastaavasti ja margariinin tuontimaksua siten, että muutos on 80 % kasviöljyn tuontimaksun muutoksesta. Sokerin tuontimaksua muutetaan kotimaisen raaka-aineen hinnan muutoksen ja valkosokerin maailmanmarkkinahinnan muutosten perusteella sokerilain vaikutukset huomioon ottaen. Nimikkeen 11.08 tärkkelysten ja nimikkeen 17.02 glukoosisiirapin tuontimaksua muutetaan ohran tuontimaksun muutoksen perusteella.

Kotimarkkinahinnassa otettaisiin varsinaisen tavoitehinnan muutoksen lisäksi huomioon suoraan tavoitehinnan muutoksesta riippuva alkutuotevähennyksen muutos sekä laatuhinnoittelussa toteutetut muutokset. Jos sen sijaan muissa kotimarkkinahintaan vaikuttavissa tekijöissä, kuten keräily- ja jalostuskustannuksissa, tapahtuisi muutoksia, näiden huomioon ottaminen edellyttäisi 12 §:n mukaista esitystä eduskunnalle. Maailmanmarkkinahintana käytettäisiin yleensä EY:n käyttämiä maailmanmarkkinahintanoteerauksia.

Seuraavassa on lueteltu tarkemmin perusteet, joilla tuontimaksuja on tarkoitus tarkistaa. (Alla olevassa asetelmassa MMH tarkoittaa maailmanmarkkinahintaa ja (Ruotsi) Ruotsin soveltamia noteerauksia):

Taulukko jätetty tästä pois

Maa- ja metsätalousministeriön olisi muutettava perustuotteen ja kyseistä perustuotetta sisältävien muiden tuontimaksuluettelon A tuotteiden tuontimaksuja, jos hinnaneron muutos on vähintään 5 %. Ministeriöllä olisi oikeus muuttaa tuontimaksua, vaikka muutos olisi tätä pienempi, mikäli se markkinatilanteen kannalta on tarpeellista.

Tuontimaksuluettelon B tuotteiden tuontimaksuja muutettaisiin samoin kuin vastaavista tuotteista nykyisin kannettavia elintarviketuotteiden valmisteveroja. Milloin tuontimaksu olisi vertailuajankohtana keskimäärin korkeampi tai alempi kuin sovellettava tuontimaksu, tuontimaksua muutettaisiin helmikuun, toukokuun, elokuun ja marraskuun alusta. Vertailuajankohtana käytettäisiin edeltävän kolmen kuukauden jakson kahden ensimmäisen kuukauden ja kolmannen kuukauden kymmenen ensimmäisen päivän välistä jaksoa. Menettely olisi yhdenmukainen ETA-alueella vastaavien tuotteiden osalta. Ministeriö voisi muuttaa tuontimaksua myös muulloin, jos sen perusteena olevat hinnat ovat muuttuneet merkittävästi.

Milloin tuotteen keskimääräinen raaka-ainesisältö on muuttunut, valtioneuvoston olisi tehtävä muutos tuontimaksuluetteloon. Vastaavalla tavalla meneteltäisiin otettaessa uusia tuotteita tuontimaksuluetteloon B.

4 §. Kiinteä tuontimaksu. Lain liitteenä olevassa tuontimaksutaulukossa II mainittujen tuotteiden nykyinen tulleihin ja määrällisiin tuontirajoituksiin perustuva tuontisuoja esitetään muutettavaksi kiinteisiin tuontimaksuihin perustuvaksi. Määrälliset tuontirajoitukset on tarkoitus poistaa näiltä osin tämän lain voimaantulon jälkeen. Kiinteiden tuontimaksujen asettamisessa lähtökohtana on käytetty pääasiassa ehdotusta tariffikaation toteuttamiseksi (ns. GATT-tarjous), jonka Suomi teki vuonna 1993 GATT:n Uruguayn-kierroksen yhteydessä. GATT-tarjous on tehty kotimaisen hintatason ja maailmanmarkkinahintatason perusteella. Eräiden tuotteiden kohdalla GATT-tarjouksesta on katsottu tarpeelliseksi poiketa.

Lähtökohtana perunoiden (07.01) tuontimaksujen määräämisessä on käytetty Suomen GATT-tarjousta lukuunottamatta uutta perunaa, jonka tuontimaksuksi esitetään 8,00 markkaa kilolta tarjouksessa esitetyn 13,33 markan sijasta.

Kotimainen sipulintuotanto perustuu suurelta osin maahan tuotuun istukassipuliin. Koska kotimainen istukassipulin tuotanto ei riitä kattamaan kysyntää, tuontimaksu esitetään GATT-tarjouksesta poiketen nykyisen vähimmäistullin suuruiseksi. Muilta osin sipulin (07.03) tuontimaksut esitetään GATT-tarjouksen mukaisiksi.

Salaateista tuontimaksun piiriin ehdotetaan siirrettäväksi Lactuca sativa -lajit. Salaattisikuri eli Cichorium-lajit jäisivät edelleen määrärajoitusten ja tullin piiriin. Myös kaalit (07.04), porkkanat ja eräät muut juurekset (07.06), kurkut (07.07) sekä palkokasvit ja lehtiselleri (07.08 ja 07.09) ehdotetaan siirrettäväksi tuontimaksun piiriin.

Ruokaherneellä on nyt muuttuva tuontimaksu, mutta se ehdotetaan muutettavaksi kiinteäksi, koska sen määrittäminen on käytännössä osoittautunut hankalaksi. Muusta palkoviljasta kuin herneistä ja pavuista, esimerkiksi linsseistä ja härkäpavuista (07.13) esitetään kannettavaksi tullin sijasta kiinteää tuontimaksua.

Tuoreista, jäähdytetetyistä ja jäädytetyistä marjoista (08.10 ja 08.11), kuten mansikoista ja herukoista, joiden tuontisuoja vielä perustuu lähinnä määrärajoituksiin, kannettaisiin GATT-tarjouksen mukaisia tuontimaksuja.

Perunahiutaleiden ja perunasta valmistettujen jauhojen (11.05), mm. palkoviljasta valmistettujen jauhojen (11.06), sinimailasjauhon eli rehumailasjauhon ja -rakeen sekä lantun (12.14) määrärajoitukset ja tullit esitetään korvattavaksi kiinteällä tuontimaksulla. Edellä mainittujen perunatuotteiden tuontimaksu olisi saman suuruinen kuin vastaavien tullitariffin 20. ryhmän tuotteiden tuontimaksu eli 6,00 markkaa kilolta. Muilta osin tuontimaksut määrättäisiin GATT-tarjouksen mukaisina.

Etikan tai etikkahapon avulla valmistetuista kurkkusäilykkeistä (20.01) kannettaisiin GATT-tarjouksen mukaista tuontimaksua.

Esikypsytetyistä ranskanperunoista ja muista perunapakasteista (20.04) kannettaisiin kiinteänä tuontimaksuna 4,50 markkaa kilolta. Perunahiutaleisiin ja -jauhoihin perustuvista valmisteista (20.04 ja 20.05) kannettaisiin tuontimaksua, joka määrättäisiin saman suuruiseksi kuin nimikkeen 11.05 tuotteiden tuontimaksu eli 6,00 markaksi kilolta. Muille kuin edellä mainituille nimikkeen 20.05 perunatuotteille, kuten perunalastuille tuontimaksuksi esitetään 9,00 markkaa kilolta. Edellä tarkoitettujen perunatuotteiden tuontimaksuja on tarkoitus alentaa vuosittain.

Nimikkeiden 20.04 ja 20.05 tuotteista muun muassa herneiden ja kurkkujen, jotka ovat määrällisten tuontirajoitusten piirissä ja joiden tulleja ei ole sidottu sekä eräiden rehuna käytettävien jätetuotteiden (23.03 ja 23.08) nykyinen tuontisuoja korvattaisiin GATT-tarjouksen mukaisiin kiinteisiin tuontimaksuihin perustuvilla tuontimaksuilla.

5 §. Vähimmäistuontihinta. Valtioneuvostolle esitetään säädettäväksi oikeus määrätä tuotteelle vähimmäistuontihinta, joka vastaa edustavaa maailmanmarkkinahintaa. Säännöksen tarkoituksena on estää tuonti, joka alittaisi kotimaisen tavoitteellisen hintatason. Mikäli tuontihinta alittaisi vähimmäistuontihinnan, erotus kannettaisiin lisätuontimaksuna rahastooon.

6 §. Tuontimaksuttomuus ja alennettu tuontimaksu. Valtioneuvoston päätöksellä on tarkoitus määrätä alennetuista tuontimaksuista, jotka vaihtelevat kausittain kotimaisen suojatarpeen mukaisesti. Alennetulla tuontimaksulla tapahtuvalle tuonnille on tarkoitus asettaa nykyistä lisensiointia vastaavat kiintiöt lisenssikiintiöissä sovelletun maksutason mukaisesti. Valtioneuvosto voi oikeuttaa määräämänsä viranomaisen hallinnoimaan kiintiöitä. Kiintiöitä asetettaessa on tarkoitus ottaa joustavasti huomioon kotimaisen tuotannon satovaihtelut. Kiintiöiden hallinnointi ja valtuuksien puitteissa tapahtuva lisäkiintiöiden jako on tarkoitus hoitaa toistaiseksi kauppa- ja teollisuusministeriön lisensiointiyksikön toimesta. Pykälässä säädettäisiin myös teollisuuseduista. Valtiovarainministeriön vahvistamaa teollisuusetuluetteloa (482/93) on tarkoitus täydentää lisäämällä siihen kaseinaatit ja muut kaseiinijohdannaiset (35.01), jotka tähän saakka ovat kuuluneet elintarviketuotteiden valmisteverosta annetun lain piiriin. Samoin luetteloon on tarkoitus lisätä makaronin valmistukseen käytettävä durumvehnä sekä erikoisvehnät eli keksien ja lakritsin valmistukseen käytettävät vehnät, joita valtion viljavarasto myy näihin tarkoituksiin kotimaista vehnää alemmalla hinnalla ja näkkileivän valmistukseen käytettävä ruis. Teollisuusetuluetteloon on tarkoitus liittää myös teollisuuskäyttöön lisensseillä tapahtunut kasvisten, vihannesten ja marjojen tuonti. Tuontimaksujen alentaminen hintojen alentamiseksi liittyy kahdenvälisiin kauppasopimuksiin. Muun muassa juustojen ja lihan osalta on tarkoitus menetellä siten, että sopimusten mukainen tuonti voi toteutua ja ettei kyseisten tuotteiden tuontimaksutaso nouse. Lisäksi noin 350 juustotonnin tuonti on tarkoitus sallia nykyisin voimassa olevilla tuontimaksuilla. Tuontimaksujen alentamisella on tarkoitus mahdollistaa muun muassa riistanlihan tuonti kaupan ja ravintola-alan tarpeisiin.

Edellytyksenä tuontimaksun alentamiselle tai poistamiselle olisi, ettei toimenpide aiheuta haittaa kotimaiselle tuotannolle.

7 §. Kotimaisen raaka-aineen tuontimaksuttomuus. Milloin maahan tuotava tuote on valmistettu kokonaan tai osaksi kotimaisesta raaka-aineesta, tuontimaksu voitaisiin poistaa tai sitä voitaisiin alentaa siltä osin kuin se tulisi kannettavaksi kotimaiselta raaka-aineelta. Edellytyksenä tuontimaksun poistamiselle tai alentamiselle olisi, ettei kotimaisesta raaka-aineesta viennin yhteydessä makseta hinnanerokorvausta. Tuontimaksun poistamisesta ja alentamisesta päättäisi maa- ja metsätalousministeriö. Tarkoituksena on, että maksuvelvollinen hakisi etukäteen kyseistä etua koskevan päätöksen.

8 §. Vientietu ja tuontimaksun palautus. Tarkoituksena on, että maailmanmarkkinahintaista tuontiraaka-ainetta voitaisiin käyttää vientituotteen valmistuksessa. Vientietua sovellettaessa tuonnista ei kertyisi valtiolle tuloja. Toisaalta vienti ei tältä osin aiheuttaisi valtiolle hinnanerokorvausmenoja. Maailmanmarkkinahintaisen raaka-aineen käyttö parantaisi elintarviketeollisuuden vientikilpailukykyä vaatimatta valtion rahoitusta. Tarkoituksena on antaa valtioneuvoston päätös, jossa määrättäisiin muun muassa määräajoista ja muista vientietumenettelyyn liittyvistä ehdoista. Milloin vientietua ei sovelleta, vientituotteen valmistajalla on mahdollisuus saada maksetut tuontimaksut palautuksena.

9 §. Kansainväliset sopimukset. Milloin kansainvälisellä sopimuksella on sovittu muista kuin tässä laissa säädetyistä tuontimaksun määräytymisperusteista, noudatettaisiin, mitä sopimuksessa on sovittu.

10 §. Päätösten julkaiseminen. Tuontimaksuluettelot ja tuotteista kannettavat tuontimaksut sekä niiden muutokset, vähimmäistuontihinnat ja tuontimaksun poistamista ja alentamista koskevat yleispäätökset julkaistaisiin Tullihallituksen tiedotuksia -julkaisussa.

11 §. Maksuunpano ja kanto. Tullilaitos toimittaisi kuten nykyisinkin tuontimaksun määräämisen, maksuunpanon ja kannon.

12 §. Lain muuttaminen. Valtioneuvostolla olisi oikeus määrätä, että tuotteista kannettaisiin esityksen mukainen vero, milloin eduskunnalle on annettu esitys tuontimaksulain muuttamisesta.

13 §. Muiden säännösten soveltaminen. Verotusmenettelyn osalta noudatettaisiin, mitä tullista on säädetty tai määrätty. Tämä koskisi mm. tuontimaksun määräämistä, tuontimaksuttomuutta, tuontimaksun palauttamista, ennakkotietoa, huojentamista ja maksamisen lykkäystä.

14 §. Rangaistussäännös. Rangaistuksesta tuontimaksun lainvastaisesta välttämisestä ja sen yrittämisestä säädetään yhdenmukaisesti muun tullilaitoksen toimittaman verotuksen osalta rikoslain 29 luvun 1―3 §:ssä.

15 §. Tuontimaksujen tilittäminen. Tullilaitoksen olisi tilitettävä 1 päivänä tammikuuta 1994 ja sen jälkeen tullilaitoksen tilille tuloutetut tuontimaksut maataloustuotteiden markkinointirahaston tilille.

16 §. Tarkemmat säännökset. Tarkempia säännöksiä lain täytäntöönpanosta voitaisiin antaa asetuksella.

17 §. Voimaantulo. Laki on tarkoitus saattaa voimaan vuoden 1994 alusta. Sitä sovellettaisiin tuotteisiin, jotka luovutetaan tullivalvonnasta 1 päivänä helmikuuta 1994 ja sen jälkeen.

1.2. Laki elintarviketuotteiden valmisteverosta

1 §. Lain tarkoitus. Lain muutos on lähinnä tekninen. Nykyiset elintarviketuotteiden valmisteverotukseen yhdistetyt jalostettujen elintarvikkeiden raaka-aineiden hinnanerokorvaukset siirtyisivät maataloustuotteiden hinnanerokorvauksista annetun lain piiriin. Samalla hallinnollisesti selkeämmän tuontimaksulain piiriin esitetään siirrettäväksi huomattava osa nykyisen lain tuotevalikoimasta. Lain piirissä esitetään säilytettäväksi edelleen vain ne tuotteet, joiden GATT-sidonnat eivät salli tuontimaksun kantamista. Maahan tuotavien elintarvikkeiden hinnat on tarkoitus nostaa niiden sisältämien maataloustuotteiden osalta kotimaiselle hintatasolle. Kertyneet varat olisi tarkoitus tulouttaa maataloustuotteiden markkinointirahastoon käytettäväksi muun muassa vastaavien maasta vietävien tuotteiden raaka-aineiden hintojen alentamiseen kansainväliselle hintatasolle.

2 §. Tuotteet. Elintarviketuotteilla tarkoitetaan lain liitteenä olevassa verotaulukossa mainittuja tuotteita.

3 §. Verovelvollisuus. Veroa olisi velvollinen suorittamaan jokainen, joka valmistaa ansiotarkoituksessa tai tuo maahan elintarviketuotteita.

4 §. Veron ja hinnaneron määräämisen perusteet. Veroa olisi suoritettava liitteenä olevan verotaulukon mukaisesti. Tuoteryhmittelyä esitetään tarkistettavaksi siten, että perusteena käytettäisiin käyttötariffin mukaista alanimikejakoa. Verotaulukon tuotevalikoima perustuu nykyisen elintarviketuotteiden valmisteverosta annetun lain tuotevalikoimaan. Siitä on kuitenkin poistettu maataloustuotteisiin tai ensiasteen jalosteisiin rinnastettavina tuotteina demineralisoitu herajauhe, maltaat ja laktoosi, jotka on siirretty muuttuvien tuontimaksujen tuontimaksuluetteloon A. Ns. vapaakauppatuotteista GATT-sitomattomien tuotteiden ohella tuotteet, joiden sidonta sallii siihen sisältyvien maatalousperäisten raaka-aineiden kotimarkkinahintojen ja maailmanmarkkinahintojen välistä erotusta vastaavan tuontimaksun kantamisen, esitetään siirrettäväksi tuontimaksuluetteloon B. Eräitä vähämerkityksellisiä tuoteryhmiä esitetään poistettavaksi verotuksen piiristä.

Sitomattomia tavararyhmiä ovat sokerimakeiset, makaronivalmisteet, näkkileipä, nimikkeen 21.06 kemikaalien ja ravintoaineiden tai muiden ravintoaineiden seokset, jotka ovat tarkoitetut sekoitettaviksi ravintovalmisteisiin joko ainesosina tai määrätyn ominaisuuden parantamiseksi, mallasjuomat, lisättyä sokeria sisältävät alkoholipitoiset valmisteet, jollaisia käytetään juomien valmistukseen sekä kaseinaatit ja muut kaseiinijohdannaiset. Sidonta sallii eräiden leipomatuotteiden, tomaattiketsupin ja muiden tomaattikastikkeiden, nimikkeen 21.03 keittojen ja liemien ja valmisteiden niitä varten sekä sanotun nimikkeen homogenoitujen ravintovalmisteseosten, jäätelön, mehujään ja niiden kaltaisten tuotteiden, sokerittomien makeisten ja purukumin ja alkoholittoman oluen siirtämisen tuontimaksujärjestelmään.

Voimassa olevan lain piiristä on poistettu eräitä vähämerkityksellisiä tuotteita ilman, että niitä olisi siirretty tuontimaksun piiriin. Tällaisia ovat nimikkeen 16.04 kalajalosteet, nimikkeen 20.01 etikan tai etikkahapon avulla valmistetut säilykkeet sekä eräät nimikkeiden 20.04 ja 20.05 pakasteet ja valmisruuat. Mainitut tuotteet on alunperin lisätty yhdistet- tyyn valmisteverotus-hinnanerokorvausjärjestelmään, jotta niihin sisältyvien maatalousperäisten raaka-aineiden hinnat olisi voitu vientuotteiden osalta alentaa maailmanmarkkinahintatasolle.

Uusina tuotteina lain piiriin esitetään nimikkeen 20.08 viljaan perustuvat seokset, joista vero esitetään kannettavaksi saman suuruisena kuin vastaavista nimikkeen 19.04 tuotteista.

Hinnanerot on tarkoitus määrätä yhdenmukaisin perustein elintarviketuotteiden valmisteverosta annetussa laissa tarkoitetuille ja ns. vapaakaupan piiriin kuuluville tuontimaksulain tuontimaksuluettelon B tuotteille. Raaka-aineiden kotimarkkinahintojen ja maailmanmarkkinahintojen erojen laskemisessa käytettäisiin vastaavia tuontimaksulain perustuotteiden hinnaneroja. Keskimääräistä raaka-ainekäyttöä kuvaavat kertoimet vahvistaisi valtiovarainministeriön sijasta maa- ja metsätalousministeriö.

Verojen ja hinnanerojen laskemisessa käytettäviä raaka-ainekoostumuksia on tarkistettu eräiltä osin vastaamaan mahdollisimman tarkasti teollisuuden todellista raaka-ainekäyttöä.

Ministeriö voisi muuttaa veroa, milloin veron laskemisessa käytettävä keskimääräiskoostumus on muuttunut. Voimassa olevassa laissa sama oikeus on valtiovarainministeriöllä.

5 §. Veron muuttaminen. Veromääriä olisi tarkoitus muuttaa samoin perustein kuin nykyisinkin. Milloin 4 §:n 2 momentin mukaisesti määrätty hinnanero olisi korkeampi tai alempi kuin sovellettavan veron perusteena oleva hinnanero, veroa muutettaisiin helmikuun, toukokuun, elokuun ja marraskuun alusta. Vertailuajankohtana käytettäisiin edeltävän kolmen kuukauden jakson kahden kuukauden ja kolmannen kuukauden kymmenen ensimmäisen päivän välistä jaksoa. Ministeriöllä olisi oikeus muuttaa veroa myös muulloin, jos veron perusteena olevat hinnat ovat muuttuneet merkittävästi.

6 §. Teollisuusedut. Fruktoosin, sorbitolin ja mannitolin sekä kaseiinin verottomat käyttökohteet esitetään säilytettäväksi ennallaan.

7 §. Vapautus verosta teol lisessa tuotannossa käytettäville tuotteille. Pykälä vastaa voimassa olevan lain 14 §:ää. Vapautuksen myöntäisi valtiovarainministeriön sijasta maa- ja metsätalousministeriö.

8 §. Kotimaisen raaka-aineen verottomuus. Milloin maahan tuotava tuote on kokonaan tai osaksi valmistettu kotimaisesta raaka-aineesta, vero voidaan poistaa tai sitä voitaisiin alentaa siltä osin kuin se tulisi kannettavaksi kotimaiselta raaka-aineelta. Edellytyksenä olisi, ettei kotimaisesta raaka-aineesta viennin yhteydessä makseta hinnanerokorvausta. Veron poistamisesta tai alentamisesta päättäisi maa- ja metsätalousministeriö. Tarkoituksena on, että verovelvollinen hakisi etukäteen kyseistä etua koskevan päätöksen.

9 §. Hinnanerovähennys. Kotimainen valmistaja olisi oikeutettu, kuten nykyisinkin ottamaan verotuksessa vähennyksenä huomioon verollisten elintarviketuotteiden valmistukseen käytettyjen raaka-aineiden kotimarkkinahintojen ja maailmanmarkkinahintojen erotuksen (hinnanero). Maa- ja metsätalousministeriö määräisi hinnanerovähennyksen 4 ja 5 §:n mukaisesti.

10 §. Kansainväliset sopimukset. Milloin kansainvälisellä sopimuksella on sovittu muista kuin tässä laissa tarkoitetuista veron määräytymisperusteista ja muista ehdoista, noudatettaisiin sopimuksen määräyksiä.

11 §. Verokausi. Koska verovelvollinen kotimainen valmistaja olisi oikeutettu ottamaan verotuksessaan vähennyksenä huomioon vastaavan hinnanerovähennyksen, ei maksuliikettä kotimaan toimituksista syntyisi. Hallinnollisen työn vähentämiseksi valmisteverotuslain 6 §:n säännöksestä poiketen verokautena pidettäisiin tammi-kesäkuuta ja heinä-joulukuuta. Verotuksen yksinkertaistamiseksi veron ja hinnaneron perusteena käytettäisiin 1 päivänä toukokuuta ja 1 päivänä marraskuuta voimassa olevia veron ja hinnaneron määriä.

12 §. Lain muuttaminen. Valtioneuvostolla olisi oikeus määrätä, että tuotteista kannettaisiin esityksen mukainen vero, milloin eduskunnalle on annettu esitys elintarviketuotteiden valmisteverosta annetun lain muuttamisesta.

13 §. Muiden säännösten soveltaminen. Maassa valmistettujen elintarviketuotteiden verotusta koskeva verotusmenettely olisi soveltuvin osin valmisteverotuslain mukainen. Maahan tuotujen tuotteiden osalta verotusmenettely noudattaisi, mitä tullista on säädetty tai määrätty.

14 §. Päätösten julkaiseminen. Kulloinkin sovellettavia vero- ja hinnanerovähennysmääriä koskevat päätökset olisi julkaistava Tullihallituksen tiedotuksia -julkaisussa.

15 §. Verotulojen tilittäminen. Tullilaitoksen olisi tilitettävä 1 päivänä tammikuuta 1994 ja sen jälkeen tullilaitoksen tilille tuloutetut varat maataloustuotteiden markkinointirahaston tilille.

16 §. Tarkemmat säännökset. Tarkempia säännöksiä lain täytäntöönpanosta voitaisiin antaa asetuksella.

17 §. Voimaantulo- ja siirtymäsäännös. Voimassa oleva elintarviketuotteiden valmisteverosta annettu laki esitetään kumottavaksi.

Laki on tarkoitus saattaa voimaan vuoden 1994 alusta. Sitä sovellettaisiin tuotteisiin, jotka viedään valmistuspaikalta tai luovutetaan tullivalvonnasta 1 päivänä helmikuuta 1994 tai sen jälkeen.

1.3. Laki maataloustuotteiden hinnanerokorvauksista

1 §. Lain tarkoitus. Maataloustuotteiden markkinoinnin edistämiseksi niille voitaisiin maksaa hinnanerokorvausta viennin yhteydessä, hinnanalennuskorvausta kotimaiselle käytölle ja varastointitukea.

2 §. Toimenpiteet. Hinnanerokorvausta voitaisiin maksaa viejälle tai siirtäjälle, milloin hinnanerokorvauksen piiriin kuuluvat tuotteet viedään maasta, siirretään muonitusvarastoon tai verottomien tavaroiden myymälään. Niistä tuotteista, jotka siirretään vapaa-alueelle, yleiseen tai yksityiseen tullivarastoon, hinnanerokorvaus maksettaisiin vasta kun tuotteet viedään maasta.

Hinnanalennuskorvausta voitaisiin maksaa tuotteen ostajalle tai myyjälle kyseisten tuotteiden, niitä korvaavien tuotteiden tai kyseisistä tuotteista valmistettujen tuotteiden puuttuvan tai alhaisen rajasuojan, kotimaisten hintojen alentamistarpeen tai muun vastaavan syyn perusteella.

Nykyisin hinnanalennuskorvausta maksetaan muun muassa tärkkelyksen ja teollisuusalkoholin valmistukseen käytettävälle ohralle, kalanrehujen valmistukseen käytettävälle viljalle, turkiseläinten rehuksi käytettävälle viljalle sekä myös eräillä teollisuuden toimialoilla käytettävälle voille. Hinnanalennuskorvausta voitaisiin maksaa myös teollisiin käyttötarkoituksiin toimitettaville maassa valmistetuille tuotteille, joiden hinnat on nykyisin alennettu elintarviketuotteiden valmisteverosta annetun lain perusteella maksetulla hinnanerokorvauksella maailmanmarkkinahintatasolle. Tällaisia tuotteita ovat muun muassa sokerikemian tuotteet, kaseiini ja kaseinaatit sekä laktoosi.

Varastoijalle voitaisiin maksaa markkinoiden säätelemiseksi varastoinnin tukea, milloin varastointi olisi vientiä tai tuettua kotimaista käyttöä tarkoituksenmukaisempaa.

3 §. Maataloustuotteet ja välivalmisteet, joista voidaan maksaa hinnanerokorvausta. Hinnanerokorvausta voitaisiin maksaa pykälässä määritellyille maataloustuotteille ja välivalmisteille. Hinnanerokorvauksen piiriin voitaisiin periaatteessa ottaa kaikki keskeiset maataloustuotteet lukuunottamatta lähinnä kasviksia ja hedelmiä. Pykälässä luetellaan myös ne välivalmisteet, joista hinnanerokorvausta voidaan maksaa silloin, kun ne sisältyvät 4 §:ssä tarkoitettuihin tuotteisiin. Kyseisten välivalmisteiden sisällyttäminen hinnankorvauksen piiriin johtuu muun muassa sokeri- ja ravintorasvaveroista sekä siitä, ettei tarkoitukseen erityislainsäädännöstä johtuen voida käyttää maailmanmarkkinahintaiseksi alennettua tärkkelystä. Jalosteisiin sisältyvistä tuontiraaka-aineista on tarkoitus maksaa hinnanerokorvausta vain vakiintuneisiin vientimääriin saakka. Vakiintunutta tasoa suurempaan vientiin sovellettaisiin tuontimaksulain ( /) 8 §:n mukaista vientietumenettelyä. Jos 4 §:ssä tarkoitettu tuote on raaka-aineena toisessa 4 §:n tuotteessa, se muutetaan hinnanerokorvausta määrättäessä 3 §:n mukaisiksi maataloustuotteiksi tai välivalmisteiksi.

4 §. Tuotteet, joihin sisältyvistä maataloustuotteista ja välivalmisteista voidaan maksaa hinnanerokorvausta. Hinnanerokorvausta voitaisiin maksaa 3 §:ssä mainituista maataloustuotteista ja välivalmisteista silloin, kun ne sisältyvät raaka-aineina tuontimaksulaissa tai elintarviketuotteiden valmisteverotuslaissa mainittuihin jalosteisiin taikka tullitariffin 15.―23. ryhmiin kuuluviin tuotteisiin. Pykälässä määritellyn tuotekatteen lähtökohtana on, että hinnanerokorvausta voitaisiin tarkoituksenmukaisuusharkinnan perusteella maksaa 3 §:ssä mainituista tuotteista mihin tahansa jalosteisiin tai muihin tuotteisiin sisältyvinä raaka-aineina. Kuitenkin tarkoituksena on, ettei kaseiinin ja kaseinaattien vientiä tuettaisi.

Hinnanerokorvausta ei kuitenkaan maksettaisi raaka-aineesta, joka on tuotu maahan vientiedulla tai josta tuontimaksu on palautettu.

5 §. Hinnanerokorvauksen perusteet. Hinnanerokorvausta voitaisiin maksaa raaka-aineista niiden kotimaisen hinnan ja maailmanmarkkinahinnan perusteella. Hinnanerokorvauksen perusteena oleva hinnanero voitaisiin määrätä eri suuruiseksi määrämaittain määrämaan markkinoilla vallitsevan kilpailutilanteen perusteella. Hinnaneron eriyttämistä määrämaittain voivat edellyttää muun muassa Suomen solmimat kahdenväliset kauppasopimukset. Hinnaneron määräämisessä voitaisiin ottaa huomioon myös kotimaan markkinatilanne. Jos 3 §:n 1 momentissa mainitulle maataloustuotteelle on vahvistettu maataloustuotteiden markkinajärjestelmästä annetussa laissa tarkoitettu vähimmäishinta, käytettäisiin sitä kotimaisen hinnan perusteena.

Ehdotetut hinnanerokorvauksen perusteet eivät asiallisesti muuttaisi nykyisin sovellettavaa järjestelmää vähimmäishinnan huomioon ottamista lukuunottamatta.

6 §. Jalosteiden ja tullitariffin 15.―23. ryhmiin kuuluvien tuotteiden hinnanerokorvauksen laskeminen. Jalosteelle ja tullitariffin 15.―23. ryhmiin kuuluvalle tuotteelle maksettava hinnanerokorvaus olisi valmistukseen käytetylle raaka-aineelle määrätty hinnanero kerrottuna tuotteen valmistukseen käytetyllä raaka-ainemäärällä ja jos raaka-aineita on useampia kuin yksi, hinnanerokorvaus olisi raaka-aineiden käyttömääriä vastaavien hinnanerojen yhteismäärä. Jos tuotteen raaka-ainekoostumus on yksinkertainen ja muuttumaton, hinnanerokorvaus voitaisiin vahvistaa myös keskimääräistä raaka-ainekäyttöä kuvaavien kertoimien avulla.

7 §. Jalosteiden raaka-aineiden hinnanerojen muuttaminen. Milloin jalosteen raaka-aineen hinnanero on helmikuun, toukokuun, elokuun ja marraskuun alusta alkavan kolmen kuukauden jakson kahden ensimmäisen kuukauden ja kolmannen kuukauden kymmenen ensimmäisen päivän aikana muuttunut, muutettaisiin jalosteiden hinnanerojen määriä seuraavan kuukauden alusta. Hinnanerojen määriä voitaisiin muuttaa myös muulloin, jos hinnanerojen muutokset olisivat merkittäviä.

Hinnanerojen muuttamisjärjestelmä vastaa nykyisin sovellettavaa käytäntöä. Hinnanero lasketaan tarkastelujakson hintatietojen keskiarvona. Hinnanerojen muuttamisen jaksottamisella on tarkoitus edesauttaa hinnanerokorvausten suuruuden ennustettavuutta jalostavan teollisuuden näkökulmasta sekä jalosteiden suuren lukumäärän huomioon ottaen järkeistää hinnanerojen määrittämiseen liittyvää päätöksentekoa.

8 §. Määräkiintiöt ja rajoitukset. Maataloustuotteiden ja tullitariffin nimikkeen 17.02 fruktoosin, nimikkeen 29.05 mannitolin ja sorbitolin sekä nimikkeen 38.23 sorbitolin viennille ja vientiin rinnastettaville siirroille voitaisiin asettaa nykyisin sovellettavan käytännön mukaisesti kiintiöitä. Viennin kiintiöintiä voidaan tarvita hinnanerokorvausten asetannan ohella muun muassa maataloustuotteiden kotimaisten markkinoiden säätelyyn sekä käytettävissä olevien hinnanerokorvausvarojen mahdollisen niukkuuden vuoksi. Koska muiden tuotteiden, erityisesti jalosteiden, viennin säännöllisyys ja jatkuvuus on tärkeää muun muassa markkinoiden säilyttämisen vuoksi, näiden tuotteiden viennille voitaisiin asettaa rajoituksia ainoastaan hinnanerokorvausvarojen niukkuuden tai muun erityisen syyn takia. Maa- ja metsätalousministeriön olisi tuotava kyseistä asiaa koskeva maataloustuotteiden markkinointirahaston esitys valtioneuvoston päätettäväksi.

9 §. Hinnanerokorvauksen vahvistaminen etukäteen. Hinnanerokorvaus voitaisiin hakemuksesta vahvistaa etukäteen. Viejän tai siirtäjän olisi tarvittaessa asetettava vahvistukselle vakuus. Etukäteen tapahtuvaa hinnanerokorvauksen vahvistusta voidaan tarvita muun muassa eräissä tuotteissa sovellettavan kansainvälisen kauppatavan tai hintojen kausittaisen vaihtelun takia. Pitkän valmistusprosessin tai muun erityisen syyn takia hinnanerokorvauksessa voidaan ottaa huomioon raaka-aineen tai tuotteen pääomakustannukset.

10 §. Toimivaltainen viranomainen ja päätösten julkaiseminen. Pykälässä säädettäisiin maataloustuotteiden markkinointirahaston toimivallasta hinnanerokorvausasioissa ja päätösten julkaisemisesta. Asetuksella säädettäisiin tarvittaessa, että osa hinnanerokorvausten maksamista koskevaa päätöksentekoa voidaan antaa tullilaitoksen tehtäväksi.

11 §. Hintojen ilmoittamisvelvollisuus. Kotimainen raaka-aineita ostava tai myyvä yritys olisi velvollinen ilmoittamaan raaka-aineen kotimarkkinahinnan ja maailmanmarkkinahinnan eron määräämistä varten tarvittavat tiedot kotimarkkinahinnoista.

12 §. Kansainväliset sopimukset. Milloin kansainvälisellä sopimuksella on sovittu muista kuin tässä laissa säädetyistä hinnanerokorvauksen määräytymisperusteista tai muista vientiin ja siihen rinnastettaviin siirtoihin sovellettavista ehdoista, noudatettaisiin, mitä sopimuksessa on sovittu.

13 §. Ennakkoilmoitus viennistä tai siirrosta. Viejän ja siirtäjän olisi tehtävä ennakkoilmoitus maasta viennistä tai muonitusvarastoon siirrosta rahastolle niissä tapauksissa, joissa rahasto näin määrää. Menettelyä voidaan perustella valvontaan ja hinnanerokorvausmenojen ennakointiin liittyvillä seikoilla.

14 §. Hinnanerokorvauksen hakeminen ja maksaminen. Hinnanerokorvausta olisi haettava kahden kuukauden kuluessa viennistä tai siirrosta, kuitenkin kuukauden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana vienti tai siirto on tapahtunut. Hinnanerokorvaus maksettaisiin vienti- tai siirtopäivänä voimassa olevien hinnaneromäärien mukaisena.

15 §. Takaisin tuonti ja varaston vajaus. Muonitusvarastosta tai verottomien tavaroiden myymälästä vapaaseen liikkeeseen tuoduista tuotteista olisi suoritettava tuontimaksu tai elintarviketuotteiden valmistevero. Sanottua säännöstä sovellettaisiin myös varastossa todettuun vajaukseen.

16 §. Matkatavarat. Hinnanerokorvausta ei maksettaisi kuten ei nykyisinkään matkustajien matkatavarana mukanaan viemistä tuotteista.

17 §. Oikaisu, takaisinperintä, valvonta ja salassapitovelvollisuus. Oikaisuun, perusteettomasti maksetun tuen takaisinperintään, valvontaan ja salassapitoon sovellettaisiin mitä maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä hoidettaessa noudatettavasta menettelystä annetun lain (1336/92) 6―9 §:ssä on säädetty.

Todistustaakka olisi pykälän 2 momentin mukaisesti hinnanerokorvauksen saajalla.

18 §. Tarkastus. Tarkastusta koskevat säännökset noudattaisivat nykyisiä valmisteverotuslain ja elintarviketuotteiden valmisteverosta annnetun lain perusteella annettuja säännöksiä. Asianomainen kirjanpito, valmistusreseptit ja muut hinnanerokorvauksen maksamiseen liittyvät asiakirjat olisi säilytettävä tarkastusta varten viiden vuoden ajan. Tarkoituksena on, että tarkastuksen toimittaisivat maa- ja metsätalousministeriön alaiset maaseutuelinkeinopiirit. Jos osa hinnanerokorvausten maksamista koskevaa päätöksentekoa annetaan asetuksella tullilaitoksen tehtäväksi, vastaisi tullilaitos tältä osin myös tarkastustoiminnasta.

19 §. Virka-apu. Tarkastavalla viranomaisella olisi oikeus saada virka-apua salassapitosäännösten estämättä tulliviranomaisilta ja muilta kysymykseen tulevilta viranomaisilta.

20 §. Tiedoksisaanti ja muutoksenhaku. Hinnanerokorvausta koskeva päätös voitaisiin antaa tiedoksi postitse. Hinnanerokorvausta koskevasta päätöksestä valitettaisiin Uudenmaan lääninoikeuteen.

21 §. Rangaistussäännös. Rangaistuksesta hinnanerokorvaukseen kohdistuvasta avustuspetoksesta ja sen yrittämisestä säädetään rikoslain 29 luvun 5―8 §:ssä.

22 §. Tarkemmat säännökset. Tarkempia säännöksiä lain täytäntöönpanosta voitaisiin antaa asetuksella.

23 §. Voimaantulo. Laki on tarkoitus saattaa voimaan vuoden 1994 alusta. Sitä sovellettaisiin tuotteisiin, jotka viedään maasta tai siirretään muonitusvarastoon tai verottomien tavaroiden myymälään 1 päivänä helmikuuta 1994 tai sen jälkeen.

24 §. Siirtymäsäännökset elintarviketuotteiden hinnanerokorvauksista annetussa valtioneuvoston päätöksessä tarkoitetuista tuotteista. Pykälään sisältyisivät siirtymäsäännökset elintarviketuotteiden hinnanerokorvauksista annetussa valtioneuvoston päätöksessä tarkoitetuista tuotteista. Ennen vuoden 1994 helmikuun 1 päivää maasta vietyihin tai vapaa-alueelle tai tullivarastoon tai verottomien tavaroiden myymälään siirrettyihin tai verottomaan käyttötarkoitukseen toimitettuihin tai hinnanerokorvaukseen muutoin oikeuttaviin tuotteisiin sovellettaisiin valmisteverotuslain säännöksiä kuitenkin niin, että hinnanerokorvausta koskevat veroilmoitukset ja hakemukset mainituista verottomista tai muista toimituksista olisi jätettävä piiritullikamarille viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 1994. Viimeksi mainittu määräaika on ehdoton eikä hinnanerokorvausta voida enää tämän jälkeen tehdyistä hakemuksista maksaa mainittujen säännösten nojalla. Edellä tarkoitettuihin tuotteisiin sovelletaan muun muassa oikaisua, jälkiverotusta ja huojennusta koskevia säännöksiä sellaisina kuin ne ovat ennen tämän lain voimaantuloa.

Tulliviranomaiset voisivat tämän lain estämättä tarkastaa vielä 1.2.1994―31.12.1994 maasta vietyjä tai muonitusvarastoon tai verottomien tavaroiden myymälään siirrettyjä tuotteita.

Matkustajien maasta viemien tuotteiden valmisteverosta annettu laki (453/85) esitetään kumottavaksi. Kuitenkin sanottua lakia sovellettaisiin vielä tuotteisiin, jotka vietäisiin maasta vuoden 1994 tammikuun aikana. Säännös sisältyisi tähän lakiin 16 §:nä.

25 §. Vientitukea koskevat siirtymäsäännökset. Pykälään sisältyisivät maataloustuotteiden vientitukea koskevat siirtymäsäännökset. Tuotteisiin, jotka vietäisiin maasta tai siirrettäisiin muonitusvarastoon vuoden 1994 tammikuun aikana sovellettaisiin ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleita säännöksiä.

1.4. Valmisteverotuslaki

Lain muutos on tekninen. Esityksen mukaan kotimainen valmistaja on edelleen oikeutettu ottamaan verotuksessaan vähennyksenä huomioon verollisten elintarviketuotteiden valmistukseen käytettyjen maatalouden perustuotteiden kotimarkkinahinnan ja maailmanmarkkinahinnan erotusta vastaavan hinnaneron, minkä vuoksi valmisteverotuslaissa esitetään edelleen säilytettäväksi hinnaneron määräämistä koskevat säännökset. Elintarviketuotteiden valmisteverosta annettavassa laissa vähennyksestä käytetään termiä hinnanerovähennys. Jotta valmisteverotuslain sanamuoto vastaisi elintarviketuotteiden valmisteverosta annetun lain sanamuotoa, ehdotetaan valmisteverotuslain 6 §:n, 4 luvun otsikon ja 9 §:n termi hinnanero muutettavaksi termiksi hinnanerovähennys.

Koska hinnanerokorvausta koskevat säännökset ehdotetaan otettavaksi erilliseen lakiin hinnanerokorvauksista, ehdotetaan kaikki hinnanerokorvausta koskevat säännökset poistettavaksi valmisteverotuslaista.

1.5. Tullitariffilaki

Tullitariffilain 1 §:ään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jonka mukaan tullitariffin 1 ja 2, 4―8 sekä 10―23 ryhmiin kuuluvista tuotteista kannettu tulli olisi tilitettävä maataloustuotteiden markkinointirahastolle.

Tullitariffia ehdotetaan muutettavaksi siten, että tuontimaksulain liitteenä olevassa tuontimaksutaulukossa I mainitut tuotteet tulevat tullittomiksi.

Laki on tarkoitus saattaa voimaan vuoden 1994 alusta. Tullilaitoksen olisi tilitettävä maataloustuotteiden markkinointirahastolle 1 päivänä tammikuuta 1994 ja sen jälkeen laitoksen tilille 1 §:n 2 momentissa tarkoitetuista tuotteista tuloutetut tullit. Tullitariffin osalta lakia sovellettaisiin 1 päivästä helmikuuta 1994.

2. Voimaantulo

Lait ehdotetaan tuleviksi voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994, lukuun ottamatta lakia valmisteverotuslain muuttamisesta, joka tulisi voimaan 1 päivänä helmikuuta 1994. Lakeja kuitenkin sovellettaisiin 1 päivästä helmikuuta 1994.

3. Säätämisjärjestys

Ehdotettuihin lakeihin sisältyvät valtioneuvoston, maa- ja metsätalousministeriön sekä maataloustuotteiden markkinointirahaston toimivaltuudet ovat rajattuja eivätkä ne sisällä vapaaharkintaista päätösvaltaa. Tämän vuoksi hallitus katsoo, että lait olisi säädettävä valtiopäiväjärjestyksen 66 §:ssä tarkoitetussa säätämisjärjestyksessä. Koska asia saattaa olla kuitenkin tulkinnanvarainen, hallitus pitää suotavana, että säätämisjärjestyksestä pyydettäisiin perustuslakivaliokunnan lausunto.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:

1.

Tuontimaksulaki

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §
Lain tarkoitus

Maahan tuoduista tuotteista on suoritettava tuontimaksua sen mukaan kuin tässä laissa säädetään. Tuontimaksuna kannetaan muuttuvaa ja kiinteää tuontimaksua.

Tuontimaksut käytetään maataloustuotteiden markkinointirahastosta annetun lain ( / ) 7 §:n mukaisten menojen kattamiseen.

2 §
Tuontimaksut

Tuontimaksun alaiset tuotteet on lueteltu lain liitteenä olevissa tuontimaksutaulukoissa I ja II

Perustuotteille määrätään kotimarkkinahinnan ja maailmanmarkkinahinnan eroa (hinnanero) vastaavat tuontimaksut. Perustuotteet ja niiden hinnanerot ovat seuraavat:

 
Tullinimike Tuote Hinnanero
    mk/kg
02.01 Naudanliha (ruholiha) 23,82
02.03 Sianliha (ruholiha) 16,17
02.07 Kananliha 12,16
02.07 Muu siipikarjanliha 13,78
04.02 Rasvaton maitojauhe 13,47
04.02 Rasvainen maitojauhe 20,62
04.04 Herajauhe 3,58
04.04 Demineralisoitu herajauhe 5,06
04.05 Voi 26,71
04.06 Sinihomejuusto 30,39
04.06 Edamjuusto 24,09
04.06 Emmentaljuusto 22,60
04.06 Kermajuusto 30,60
04.07 Kananmunat 9,74
10.01 Vehnä 2,11
10.02 Ruis 2,80
10.03 Ohra 1,54
10.04 Kaura 1,25
10.05 Maissi panimoteollisuuteen 2,72
10.05 Maissi 1,54
10.06 Riisi panimoteollisuuteen 2,72
10.06 Riisi rehuteollisuuteen 1,54
11.01 Vehnäjauho 2,95
11.07 Maltaat 2,72
11.08 Vehnätärkkelys 5,06
11.08 Muu tärkkelys 4,15
15.07-15.14
ja 15.16 Kasviöljy jalosteessa 5,50
15.17 Margariini 4,40
17.01 Sokeri 1,47
17.01 Sokeri jalosteessa 3,63
17.02 Laktoosi 2,65
17.02 Glukoosisiirappi 4,48
 

Valtioneuvosto päättää tuontimaksutaulukon I perusteella yksityiskohtaiset luettelot perustuotteista ja muista tuontimaksun alaisista maataloustuotteista, ensiasteen jalosteista ja puolivalmisteista (tuontimaksuluettelo A) sekä jalosteista (tuontimaksuluettelo B). Lisäksi valtioneuvosto määrää sanotuissa luetteloissa mainituille tuotteille raaka-aineen käyttöä ja käyttöarvoa kuvaavat kertoimet ja vakiot tuontimaksun laskemista varten.

Kasviöljyn ja margariinin hinnaneroa käytetän, kun tuote sisältyy tuontimaksuluettelossa B tarkoitettuun jalosteeseen tai elintarviketuotteiden valmisteverosta annetussa laissa ( /) tarkoitettuun tuotteeseen. Jalosteeseen sisältyvän sokerin hinnaneroa käytetään, kun sokeri sisältyy tuontimaksuluettelossa B tarkoitettuun jalosteeseen tai tuontimaksuluettelossa A tarkoitettuun tullitariffin 04. ryhmän tuotteeseen taikka elintarviketuotteiden valmisteverosta annetussa laissa tarkoitettuun tuotteeseen.

Maa- ja metsätalousministeriö, jäljempänä ministeriö, määrää luetteloiden A ja B tuotteille tuontimaksut sanottujen hinnanerojen, kertoimien ja vakioiden avulla.

Milloin tuontituotetta vastaavan kotimaisen tuotteen valmistukseen voidaan käyttää raaka-ainetta, jonka hintaa alennetaan julkisin varoin, vastaava hinnanalennuskorvaus on otettava huomioon tuontimaksun määrässä.

3 §
Tuontimaksun muuttaminen

Ministeriön on muutettava perustuotteiden sekä muiden tuontimaksuluetteloiden A ja B tuotteiden hinnaneroja ja tuontimaksuja siten, kuin jäljempänä tässä pykälässä säädetään.

Perustuotteiden hinnaneroja tarkistetaan siten, että:

1) tavoitehintatuotteiden ja niistä valmistettujen perustuotteiden hinnaneroja muutetaan tavoitehintojen muutoksen ja vastaavien tuotteiden maailmanmarkkinahintojen muutoksen perusteella.

2) kananlihan ja muun siipikarjanlihan hinnaneroja muutetaan ohran tavoitehinnan muutoksen ja kyseisten lihojen maailmanmarkkinahintojen muutoksen perusteella;

3) panimoteollisuudessa käytettävän maissin ja riisin hinnaneroja muutetaan maltaiden hinnaneron muutosta vastaavasti;

4) maissin ja rehuteollisuudessa käytettävän riisin hinnaneroja muutetaan ohran hinnaneron muutosta vastaavasti;

5) kasviöljyn hinnaneroa muutetaan ravintorasvaveron muutosta vastaavasti;

6) margariinin hinnaneroa muutetaan siten, että muutos on 80 prosenttia kasviöljyn tuontimaksun muutoksesta;

7) sokerijuurikkaan tuotannon turvaamiseksi asetettavaa tuontimaksua ja sen perusteena olevaa hinnaneroa muutettaessa otetaan huomioon sokerilain (673/92) soveltamisesta aiheutuva muutos sokerin raaka-ainehintaan;

8) sokeria sisältäville jalosteille asetettavaa tuotteen sokerisisältöön kohdistuvaa sokerin tuontimaksua ja sen perusteena olevaa hinnaneroa muutetaan kotimarkkinahinnan ja valkosokerin maailmanmarkkinahinnan muutosta vastaavasti; sekä

9) nimikkeen 11.08 tärkkelysten ja nimikkeen 17.02 glukoosisiirapin hinnaneroa muutetaan ohran hinnaneron muutoksen perusteella.

Valtioneuvosto vahvistaa tämän pykälän 2 momentin kohdissa 1, 2, 7 ja 9 tarkoitettujen hinnanerojen muuttamisessa tarvittavat kertoimet.

Ministeriön on muutettava perustuotteen ja kyseistä perustuotetta sisältävien tuontimaksuluettelon A tuotteiden tuontimaksuja hinnaneron muutosta vastaavasti, jos tämän pykälän 2 momentin perusteella määräytyvä hinnaneron muutos on vähintään viisi prosenttia verrattuna voimassa olevan tuontimaksun perusteena olevaan hinnaneroon. Jos muutos on edellä mainittua pienempi, ministeriö voi muuttaa tuontimaksua, mikäli se markkinatilanteen kannalta on tarpeellista.

Milloin tuontimaksuluettelon B jalosteen tuontimaksun perusteena oleva hinnanero on 1 päivästä helmikuuta, 1 päivästä toukokuuta, 1 päivästä elokuuta tai 1 päivästä marraskuuta laskettavan kolmen kuukauden jakson kahden ensimmäisen kuukauden ja kolmannen kuukauden kymmenen ensimmäisen päivän aikana keskimäärin korkeampi tai alempi kuin sovellettavan tuontimaksun perusteena oleva hinnanero, ministeriön on muutettava tuontimaksua hinnaneron muutosta vastaavasti vertailuaikaa seuraavan kalenterikuukauden alusta. Ministeriö voi muuttaa tuontimaksuja myös muuna ajankohtana, jos tuontimaksun perusteena olevat hinnat ovat muuttuneet merkittävästi.

4 §
Kiinteä tuontimaksu

Tämän lain liitteenä olevassa tuontimaksutaulukossa II mainituista tuotteista on suoritettava kiinteää tuontimaksua taulukon mukaisesti.

5 §
Vähimmäistuontihinta

Valtioneuvosto voi määrätä 2 §:n perustuotteelle, tuontimaksuluettelon A tuotteelle ja tuontimaksutaulukon II tuotteelle vähimmäistuontihinnan, joka vastaa edustavaa maailmanmarkkinahintaa. Milloin tuotteen tullausarvolain (906/80) mukainen tullausarvo alittaa kulloinkin sovellettavan vähimmäistuontihinnan, tuontimaksua on korotettava alitusta vastaavalla määrällä.

6 §
Tuontimaksuttomuus ja alennettu tuontimaksu

Kuluttajahintojen ja teollisuuden raaka-ainekustannusten alentamiseksi tai niiden nousun estämiseksi tuontimaksua voidaan alentaa tai se voidaan poistaa määräajaksi edellyttäen, ettei toimenpiteestä aiheudu haittaa kotimaiselle maataloustuotannolle tai teollisuudelle.

Valtioneuvosto päättää tuontimaksun alentamisesta tai poistamisesta. Alennetulla tuontimaksulla tapahtuvalle tuonnille voidaan asettaa kiintiö, josta päättää valtioneuvosto tai sen määräämä viranomainen.

7 §
Kotimaisen raaka-aineen tuontimaksuttomuus

Milloin maahan tuotava tuote on kokonaan tai osaksi valmistettu kotimaisesta raaka-aineesta, tuontimaksu voidaan poistaa tai sitä voidaan alentaa siltä osin kuin se tulisi kannettavaksi kotimaiselta raaka-aineelta. Edellytyksenä tuontimaksun poistamiselle tai alentamiselle on, että kotimaisesta raaka-aineesta ei viennin yhteydessä ole maksettu hinnanerokorvausta.

Tuontimaksun alentaminen tai poistaminen tapahtuu hakemuksesta ja siitä päättää ministeriö.

8 §
Vientietu ja tuontimaksun palautus

Tulliverolain 19 ja 21 §:n säännöksistä poiketen vientietu voidaan myöntää tässä laissa tarkoitetuille tuotteille sen mukaan kuin valtioneuvoston päätöksessä määrätään.

Milloin maasta vietävä tuote on osoitettu valmistetuksi raaka-aineista, joista maahantuonnin yhteydessä on kannettu tuontimaksu, maataloustuotteiden markkinointirahasto voi hakemuksesta palauttaa sanotun raaka-aineen osalta kannetun tuontimaksun.

9 §
Kansainväliset sopimukset

Milloin kansainvälisellä sopimuksella on sovittu muista kuin edellä tarkoitetuista tuontimaksun määräytymisperusteista tai muista tuontiin sovellettavista ehdoista, noudatetaan sanotun sopimuksen määräyksiä.

10 §
Päätösten julkaiseminen

Edellä 2 §:ssä tarkoitetut luettelot ja tuontimaksut, 3 §:ssä tarkoitetut tuontimaksujen muutokset, 5 §:n mukaiset vähimmäistuontihinnat, 6 §:n mukaiset tuontimaksun poistamista ja alentamista koskevat yleispäätökset sekä 8 §:n 1 momentin mukaiset vientietua koskevat päätökset on julkaistava Tullihallituksen tiedotuksia -julkaisussa.

11 §
Maksuunpano ja kanto

Tullilaitos toimittaa tuontimaksun määräämisen, maksuunpanon ja kannon.

12 §
Lain muuttaminen

Kun eduskunnalle on annettu esitys tämän lain muuttamisesta, valtioneuvostolla on oikeus määrätä, että tuontimaksu kannetaan esityksen mukaisesti.

Jos 1 momentin mukaisesti kannettu tuontimaksu on korkeampi kuin eduskunnan hyväksymä maksu, piiritullikamarin on hakemuksesta palautettava liikaa kannettu maksu maksuvelvolliselle.

13 §
Muiden säännösten soveltaminen

Tuontimaksusta on, ellei tässä laissa toisin säädetä, soveltuvin osin voimassa, mitä tullin määräämisestä, tullittomuudesta, tullin palauttamisesta, ennakkotiedosta, huojentamisesta, tullin maksamisen lykkäyksestä sekä muutoinkin, mitä tulliverotuksen toimittamisesta ja tullista on säädetty tai määrätty.

14 §
Rangaistussäännös

Rangaistus tuontimaksun lainvastaisesta välttämisestä ja sen yrittämisestä on säädetty rikoslain 29 luvun 1―3 §:ssä.

15 §
Tuontimaksujen tilittäminen

Tullilaitoksen on tilitettävä 1 päivänä tammikuuta 1994 ja sen jälkeen tullilaitoksen tilille tuloutetut tuontimaksut maataloustuotteiden markkinointirahaston tilille.

16 §
Tarkemmat säännökset

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta voidaan antaa asetuksella.

17 §
Voimaantulo

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 . Sitä sovelletaan tuotteisiin, jotka luovutetaan tullivalvonnasta 1 päivänä helmikuuta 1994 ja sen jälkeen.

Tällä lailla kumotaan 23 päivänä joulukuuta 1977 annettu tuontimaksulaki (1008/77) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen. Tammikuun 1994 loppuun mennessä tullivalvonnasta luovutettuihin tuotteisiin sovelletaan kuitenkin tämän lain voimaantullessa voimassa olleita säännöksiä.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanoon edellyttämiin toimenpiteisiin.


Liite TUONTIMAKSUTAULUKKO I jätetty tästä pois

Liite TUONTIMAKSUTAULUKKO II jätetty tästä pois

2.

Laki elintarviketuotteiden valmisteverosta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §
Lain tarkoitus

Elintarviketuotteista on suoritettava elintarviketuotteiden valmisteveroa, jäljempänä vero, sen mukaan kuin tässä laissa säädetään.

Vero käytetään maataloustuotteiden markkinointirahastosta annetun lain ( /) 7 §:n mukaisten menojen kattamiseen.

2 §
Tuotteet

Elintarviketuotteilla tarkoitetaan tämän lain liitteenä olevassa verotaulukossa mainittuja tuotteita.

3 §
Verovelvollisuus

Veroa on velvollinen suorittamaan jokainen, joka valmistaa ansiotarkoituksessa tai tuo maahan elintarviketuotteita.

4 §
Veron ja hinnaneron määräämisen perusteet

Veroa on suoritettava liitteenä olevan verotaulukon mukaisesti.

Maa- ja metsätalousministeriö, jäljempänä ministeriö, vahvistaa kertoimet, joita sovelletaan määrättäessä verotaulukossa mainittujen tuotteiden hinnanerot tuontimaksulain ( / ) 2 §:n mukaisista perustuotteiden (raaka-aineet) hinnaneroista. Ministeriö vahvistaa mainittujen tuotteiden verot vastaavien tuotteiden hinnanerojen suuruisiksi. Ministeriö voi muuttaa kertoimia, milloin tuotteen keskimääräinen raaka-ainekoostumus on muuttunut.

5 §
Veron muuttaminen

Milloin 4 §:n 2 momentin mukaisesti laskettu verotaulukossa mainitun tuotteen hinnanero on 1 päivästä helmikuuta, 1 päivästä toukokuuta, 1 päivästä elokuuta tai 1 päivästä marraskuuta laskettavan kolmen kuukauden jakson kahden ensimmäisen kuukauden ja kolmannen kuukauden kymmenen ensimmäisen päivän aikana keskimäärin korkeampi tai alempi kuin sovellettavan veron perusteena oleva hinnanero, ministeriön on muutettava veroa hinnaneron muutosta vastaavasti tätä vertailuaikaa seuraavan kalenterikuukauden alusta. Ministeriöllä on oikeus muuttaa veroa myös muulloin, jos veron perusteena olevat hinnat ovat muuttuneet merkittävästi.

6 §
Teollisuusedut

Verotonta on:

1) fruktoosi, sorbitoli ja mannitoli, joka käytetään tullitariffin nimikkeen 30.03 ja 30.04 lääkkeiden, nimikkeen 30.06 ehkäisytablettien tai nimikkeiden 33.04―33.07 tuotteiden valmistukseen ja

2) kaseiini, joka käytetään paperi- tai muun puunjalostusteollisuuden tahi liimateollisuuden tuotteiden taikka paperi- ja kartonkiteollisuudessa käytettävien vahadispersioiden, nimikkeiden 21.06 ja 35.01 leivänkiilteiden, nimikkeiden 30.03 ja 30.04 lääkkeiden, nimikkeen 30.06 ehkäisytablettien, nimikkeiden 32.08―32.10 ja 32.12 sekä 33.04―33.07 tuotteiden, nimikkeen 32.14 lattiatasoitteen, nimikkeen 38.23 ruosteenestomassan tai makeisverosta annetussa laissa tarkoitettujen tuotteiden valmistukseen.

7 §
Vapautus verosta teollisessa tuotannossa käytettäville tuotteille

Ministeriö voi hakemuksesta myöntää vapautuksen verosta teollisessa tuotannossa käytettäville tuotteille, milloin samanlaista, korvaavaa tai muutoin vastaavaa tuotetta ei valmisteta tehdasmaisesti Suomessa.

8 §
Kotimaisen raaka-aineen verottomuus

Milloin maahan tuotava tuote on kokonaan tai osaksi valmistettu kotimaisesta raaka-aineesta, maa- ja metsätalousministeriö voi hakemuksesta poistaa veron kokonaan tai alentaa sitä siltä osin kuin se tulisi kannettavaksi kotimaiselta raaka-aineelta. Edellytyksenä veron poistamiselle tai alentamiselle on, ettei kotimaisesta raaka-aineesta viennin yhteydessä ole maksettu hinnanerokorvausta.

9 §
Hinnanerovähennys

Kotimainen valmistaja on oikeutettu ottamaan verotuksessa vähennyksenä huomioon verollisten elintarviketuotteiden valmistukseen käytettyjen raaka-aineiden hinnaneroa vastaavan hinnanerovähennyksen sen mukaan kuin ministeriö määrää.

10 §
Kansainväliset sopimukset

Milloin kansainvälisellä sopimuksella on sovittu muista kuin edellä tarkoitetuista veron määräytymisperusteista tai muista ehdoista, noudatetaan sanotun sopimuksen määräyksiä.

11 §
Verokausi

Valmisteverotuslain (558/74) 6 §:n 1 momentin säännöksestä poiketen verokautena pidetään tammi-kesäkuuta ja heinä-joulukuuta.Veron ja hinnanerovähennyksen perusteena käytetään 1 päivänä toukokuuta ja 1 päivänä marraskuuta voimassa olevia veron ja hinnanerovähennyksen määriä.

12 §
Lain muuttaminen

Kun eduskunnalle on annettu esitys tämän lain muuttamisesta, valtioneuvostolla on oikeus määrätä, että tuotteista kannetaan esityksen mukainen vero.

Jos 1 momentin mukaan suoritettu vero on suurempi kuin eduskunnan hyväksymä vero, on piiritullikamarin hakemuksesta palautettava liikaa kannettu vero verovelvolliselle.

13 §
Muiden säännösten soveltaminen

Maassa valmistetuista elintarviketuotteista kannettavan veron määräämisestä, suorittamisesta, maksuunpanosta ja muutoksenhausta sekä muutoinkin on, jollei tässä laissa toisin säädetä, soveltuvin osin voimassa, mitä valmisteverotuslaissa tai sen nojalla on säädetty tai määrätty.

Maahan tuoduista tuotteista kannettavan veron suorittamisesta samoin kuin maahan tuonnin yhteydessä toimitettavasta elintarviketuotteiden valmisteverotuksesta ja muutoinkin on, jollei tässä laissa toisin säädetä, soveltuvin osin voimassa, mitä tullista on säädetty tai määrätty.

14 §
Päätösten julkaiseminen

Edellä 5 ja 9 §:ssä tarkoitetut päätökset on julkaistava Tullihallituksen tiedotuksia -julkaisussa.

15 §
Verotulojen tilittäminen

Tullilaitoksen on tilitettävä 1 päivänä tammikuuta 1994 ja sen jälkeen tullilaitoksen tilille tuloutetut varat maataloustuotteiden markkinointirahaston tilille.

16 §
Tarkemmat säännökset

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta voidaan antaa asetuksella.

17 §
Voimaantulo ja siirtymäsäännös

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 . Sitä sovelletaan tuotteisiin, jotka viedään valmistuspaikalta tai luovutetaan tullivalvonnasta 1 päivänä helmikuuta 1994 tai sen jälkeen. Tuotteisiin, jotka viedään valmistuspaikalta tai luovutetaan tullivalvonnasta tammikuun 1994 aikana, sovelletaan kuitenkin tämän lain voimaantullessa voimassa olleita säännöksiä.

Tällä lailla kumotaan elintarviketuotteiden valmisteverosta 7 päivänä joulukuuta 1979 annettu laki (868/79) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.


Liite

Huomautus

Sokerilla tarkoitetaan tässä laissa sakkaroosia ja siihen rinnastetaan fruktoosi, glukoosi, sorbitoli ja mannitoli sekä sellainen tärkkelyssokeri, jossa pelkistävän sokerin määrä ilmaistuna dekstroosina kuivapainosta on vähintään 60 prosenttia.

Taulukko jätetty tästä pois

3.

Laki maataloustuotteiden hinnanerokorvauksista

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §
Lain tarkoitus

Maataloustuotteiden markkinoinnin edistämiseksi voidaan maksaa hinnanerokorvausta viennistä, hinnanalennuskorvausta kotimaisesta käytöstä ja varastointitukea sen mukaan kuin tässä laissa säädetään.

2 §
Toimenpiteet

Hinnanerokorvausta voidaan maksaa tuotteen viejälle tai siirtäjälle, milloin hinnanerokorvauksen piiriin kuuluvat tuotteet viedään maasta tai siirretään muonitusvarastoon tai verottomien tavaroiden myymälään.

Hinnanalennuskorvausta voidaan maksaa tuotteen ostajalle tai myyjälle kyseisten tuotteiden, niitä korvaavien tuotteiden tai kyseisistä tuotteista valmistettujen tuotteiden puuttuvan tai alhaisen rajasuojan, kotimaisten hintojen alentamisen tai muun vastaavan syyn perusteella.

Varastointitukea voidaan maksaa lihan, meijerituotteen ja viljan varastoijalle, milloin varastointi on vientiä tai tuettua käyttöä tarkoituksenmukaisempaa markkinatilanteen tai muun vastaavan syyn vuoksi.

3 §
Maataloustuotteet ja välivalmisteet, joista voidaan maksaa hinnanerokorvausta

Hinnanerokorvausta voidaan maksaa seuraavista maataloustuotteista vietäessä tai siirrettäessä niitä sellaisenaan tai 4 §:ssä tarkoitettuihin tuotteisiin sisältyvinä:

 
Tullitariffin Tuote
ryhmä/nimike  
01. ryhmästä Elävät nautaeläimet, elävät siat, elävät
  lampaat ja vuohet sekä elävä siipikarja
02. ryhma Liha ja muut syötävät eläimenosat
04.01-04.06:sta Meijerituotteet; ei kuitenkaan nimikkeen 04.03
  maustetut tai lisättyä hedelmää, pähkinää tai
  kaakaota sisältävät tuotteet
04.07:stä Kuorelliset kananmunat
04.08:sta Kananmunamassa
07.01 Peruna
10.01-10.04 Vilja
11.01-11.04 Myllyteollisuustuotteet
11.07 Maltaat
17.02:sta Laktoosi
35.02:sta Muna-albumiini
 

Hinnanerokorvausta voidaan maksaa seuraavista välivalmisteista 4 §:ssä tarkoitettuihin tuotteisiin sisältyvinä:

 
Tullitariffin Tuote
ryhmä/nimike  
11.08 Tärkkelys
15.07-
15.14:stä,
ja 15.16
Kasviöljyt, muut kuin raa'at
15.17 Margariini
17.01 Sokeri
17.02:sta Glukoosisiirappi
 
4 §
Tuotteet, joihin sisältyvistä maataloustuotteista ja välivalmisteista voidaan maksaa hinnanerokorvausta

Hinnanerokorvausta voidaan maksaa viejälle tai siirtäjälle 3 §:ssä mainituista maataloustuotteista ja välivalmisteista (raaka-aineet), milloin ne sisältyvät tuontimaksulain ( / ) §:n nojalla vahvistettavassa tuontimaksuluettelossa B tai elintarviketuotteiden valmisteverosta annetun lain ( /) verotaulukossa mainittuihin tuotteisiin (jalosteet).

Hinnanerokorvausta voidaan maksaa myös, milloin edellä mainittuja raaka-aineita sisältyy muihin kuin 1 momentissa tarkoitettuihin tullitariffin 15.―23. ryhmiin kuuluviin tuotteisiin.

Hinnanerokorvausta ei kuitenkaan makseta raaka-aineesta, joka on tuontimaksulain 8 §:n nojalla tuotu maahan vientiedulla tai josta tuontimaksu on sanotun lainkohdan nojalla palautettu.

5 §
Hinnanerokorvauksen perusteet

Hinnanerokorvausta voidaan maksaa raaka-aineista niiden kotimaisen hinnan ja maailmanmarkkinahinnan erotuksen perusteella (hinnanero). Hinnaneron määräämisessä voidaan ottaa huomioon kotimaan markkinatilanne ja määrämaan markkinoilla vallitseva kilpailutilanne. Jos 3 §:n 1 momentissa mainitulle maataloustuotteelle on vahvistettu maataloustuotteiden markkinajärjestelmästä annetussa laissa ( / ) tarkoitettu vähimmäishinta, sitä käytetään kotimaisen hinnan perusteena.

6 §
Jalosteiden ja tullitariffin 15.―23. ryhmiin kuuluvien tuotteiden hinnanerokorvauksen laskeminen

Jalosteelle ja tullitariffin 15.―23. ryhmiin kuuluvalle tuotteelle maksettava hinnanerokorvaus on valmistukseen käytetylle raaka-aineelle 5 §:n mukaisesti määrätty hinnanero kerrottuna tuotteen valmistukseen käytetyllä raaka-ainemäärällä ja, jos raaka-aineita on useampia kuin yksi, hinnanerokorvaus on raaka-aineiden käyttömääriä vastaavien hinnanerojen yhteismäärä.

Jos tuotteen raaka-ainekoostumus on yksinkertainen ja muuttumaton, hinnanerokorvaus voidaan vahvistaa tuotteelle keskimääräistä raaka-ainekäyttöä kuvaavien kertoimien avulla.

7 §
Jalosteiden raaka-aineiden hinnanerojen muuttaminen

Milloin jalosteen valmistukseen käytetyn raaka-aineen hinnanero on helmikuun 1 päivästä, toukokuun 1 päivästä, elokuun 1 päivästä tai marraskuun 1 päivästä laskettavan kolmen kuukauden jakson kahden ensimmäisen kuukauden ja kolmannen kuukauden kymmenen ensimmäisen päivän aikana keskimäärin korkeampi tai alempi kuin hinnanerokorvausten perusteena oleva hinnanero, muutetaan 4 §:n 1 momentin mukaisten hinnanerojen ja 4 §:n 2 momentin mukaisten hinnanerokorvausten määriä hinnaneron muutosta vastaavasti vertailuaikaa seuraavan kalenterikuukauden alusta.

Hinnanerojen määriä voidaan muuttaa myös muuna aikana, jos raaka-aineiden kotimarkkinahinnat ovat muuttuneet tai niitä on päätetty muuttaa, tai milloin maailmanmarkkinahinta on muuttunut merkittävästi tai siihen on muita erityisen painavia syitä.

8 §
Määräkiintiöt ja rajoitukset

Edellä 3 §:ssä tarkoitettujen maataloustuotteiden ja tullitariffin nimikkeen 17.02 fruktoosin, nimikkeen 29.05 mannitolin ja sorbitolin sekä nimikkeen 38.23 sorbitolin viennille ja vientiin rinnastettaville siirroille voidaan asettaa kiintiöt.

Myös muiden kuin edellä 1 momentissa tarkoitettujen tuotteiden vientiä voidaan rajoittaa hinnanerokorvausvarojen niukkuuden tai muun erityisen syyn takia. Maa- ja metsätalousministeriön on tuotava maataloustuotteiden markkinointirahaston asiaa koskeva esitys valtioneuvoston päätettäväksi.

9 §
Hinnanerokorvauksen vahvistaminen etukäteen

Hinnanerokorvauksen määrä voidaan vahvistaa hakemuksesta etukäteen.

Päätöksessä on mainittava maksettavia määriä ja päätöksen voimassaoloaikaa koskevat ehdot.

Viejän tai siirtäjän on tarvittaessa saadakseen sanotun vahvistuksen asetettava vakuus siten kuin jäljempänä mainittu rahasto määrää.

10 §
Toimivaltainen viranomainen ja päätösten julkaiseminen

Maataloustuotteiden markkinointirahastosta annetussa laissa ( /) tarkoitettu rahasto:

1) määrää luettelon tuotteista, joille 3 §:n 1 momentin perusteella maksetaan hinnanerokorvausta vietäessä tai siirrettäessä niitä sellaisenaan sekä hinnanerokorvaukset näille tuotteille 5 §:n perusteella;

2) määrää luettelon 4 §:ssä tarkoitetuista raaka-aineista sekä päättää hinnaneron näille raaka-aineille 5 ja 7 §:n perusteella;

3) päättää hinnanerokorvaukset 6 §:n 2 momentissa tarkoitetuille tuotteille;

4) asettaa 8 §:ssä tarkoitetut määräkiintiöt ja rajoitukset;

5) päättää 2 §:n 2 momentissa tarkoitetuista tuotteista ja hinnanalennuskorvauksista;

6) päättää 2 §:n 3 momentissa tarkoitetusta varastoinnin tuesta;

7) määrää hinnanerokorvauksen hakemismenettelystä sekä 11 ja 13 §:ssä tarkoitetuista ilmoittamisvelvollisuuksista;

8) tekee päätökset hinnanerokorvausten, hinnanalennuskorvausten ja varastointituen maksamisesta;

9) päättää 9 §:ssä tarkoitetusta hinnanerokorvauksen vahvistamisesta etukäteen ja asetettavasta vakuudesta sekä

10) päättää 8 ja 9 kohdassa tarkoitetuista päätöksistä perittävistä toimitusmaksuista.

Rahaston on tarkoituksenmukaisella tavalla julkaistava edellä 1―5 ja 10 kohdissa tarkoitetut päätökset ja määräykset sekä 7 kohdassa tarkoitettua hakemismenettelyä koskevat määräykset.

Asetuksella voidaan säätää 1 momentin 8 kohdassa tarkoitetut päätökset muun viranomaisen kuin rahaston tehtäväksi. Tällöin sovelletaan 17 §:n 1 momentin, 18 §:n 3 momentin ja 20 §:n säännöksiä soveltuvin osin.

11 §
Hintojen ilmoittamisvelvollisuus

Kotimainen raaka-aineita ostava tai myyvä yritys on velvollinen ilmoittamaan 5 §:ssä tarkoitetun hinnaneron määräämistä varten tarvittavat tiedot raaka-aineiden kotimaisista hinnoista.

12 §
Kansainväliset sopimukset

Milloin kansainvälisellä sopimuksella on sovittu muista kuin edellä tarkoitetuista hinnanerokorvauksen määräytymisperusteista tai muista vientiin ja siihen rinnastettaviin siirtoihin sovellettavista ehdoista, noudatetaan sanotun sopimuksen määräyksiä.

13 §
Ennakkoilmoitus viennistä tai siirrosta

Viejän tai siirtäjän on tarvittaessa tarpeellisen valvonnan järjestämiseksi tehtävä ennakkoilmoitus maasta viennistä tai siirrosta muonitusvarastoon tai verottomien tavaroiden myymälään.

14 §
Hinnanerokorvauksen hakeminen ja maksaminen

Viejän ja siirtäjän on haettava hinnanerokorvausta kahden kuukauden kuluessa maasta viennistä, siirrosta muonitusvarastoon tai verottomien tavaroiden myymälään, kuitenkin viimeistään kuukauden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana vienti tai siirto on tapahtunut. Hinnanerokorvaus maksetaan vienti- tai siirtopäivänä voimassa olevien hinnaneromäärien mukaisena.

15 §
Takaisin tuonti ja varaston vajaus

Milloin maassa valmistettuja muonitusvarastoon tai verottomien tavaroiden myymälään siirrettyjä tuotteita tuodaan vapaaseen liikkeeseen, sovelletaan, mitä vastaavista maahan tuotavista tuotteista suoritettavasta tuontimaksusta ja elintarviketuotteiden valmisteverosta on säädetty tai määrätty.

Mitä 1 momentissa on säädetty sovelletaan varastossa todettuun vajaukseen.

16 §
Matkatavarat

Hinnanerokorvausta ei makseta matkustajien matkatavarana mukanaan viemistä tässä laissa tarkoitetuista tuotteista.

17 §
Oikaisu, takaisinperintä, valvonta ja salassapitovelvollisuus

Tukea koskevaan päätökseen liittyvästä oikaisusta, perusteettomasti tai liikaa maksetun tuen takaisinperinnästä, valvonnasta ja salassapitovelvollisuudesta on tätä lakia sovellettaessa noudatettava, mitä niistä on maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä hoidettaessa noudatettavasta menettelystä annetun lain (1336/92) 6―9 §:ssä säädetty.

Jos se, jolle on maksettu hinnanerokorvausta, ei voi jälkikäteen tehtävässä tarkastuksessa osoittaa hinnanerokorvauksen maksamisen perusteina olleita raaka-ainemääriä tai muita tietoja oikeiksi, peritään liikaa maksettu hinnanerokorvaus takaisin sen mukaan kuin 1 momentissa on säädetty.

18 §
Tarkastus

Tarkastusta varten kotimaisen valmistajan, viejän sekä siirtäjän on pidettävä sellaista kirjanpitoa, josta käyvät ilmi hinnanerokorvaukseen oikeuttavien tuotteiden hankinta-, myynti- ja varastomäärät.

Valmistajan on lisäksi säilytettävä 1 momentin mukainen kirjanpito, valmistusreseptit käyttöaikoineen ja muut hinnanerokorvauksen maksamisen perusteina olevat asiakirjat tarkastusta varten viiden vuoden ajan.

Maa- ja metsätalousministeriön määräämillä viranomaisilla tai niiden edustajilla on, ellei asetuksella toisin määrätä, oikeus tarkastaa 1 ja 2 momentissa tarkoitetut tiedot sekä muut hinnanerokorvauksen myöntämiseen ja maksamiseen vaikuttavat tiedot.

Hakijan on esitettävä vaadittaessa asianomaiselle viranomaiselle tarkastusta varten kirjanpitonsa ja muut tarvittavat tiedot sekä avustettava tarkastuksessa.

Viejän tai siirtäjän on viemistään tai siirtämistään tuotteista vaadittaessa annettava viranomaisille näytteitä, jotka ovat tarpeen hinnanerokorvauksen maksamista ja sen valvontaa varten.

19 §
Virka-apu

Edellä 18 §:n 3 momentissa tarkoitetulla viranomaisella on oikeus saada salassapitosäännösten estämättä tulliviranomaisilta ja muilta kysymykseen tulevilta viranomaisilta tarpeellisia tietoja sekä virka-apua tarkastuksen suorittamiseksi.

20 §
Tiedoksisaanti ja muutoksenhaku

Hinnanerokorvausta, hinnanalennuskorvausta ja varastointitukea koskeva päätös voidaan antaa asianosaiselle tiedoksi postitse. Tiedoksisaannin katsotaan tällöin tapahtuneen, jollei muuta näytetä, seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun päätös on asianosaisen ilmoittamalla osoitteella varustettuna jätetty postin kuljetettavaksi. Muutoin noudatetaan, mitä tiedoksiannosta hallintoasioissa annetussa laissa (232/66) säädetään.

Maataloustuotteiden markkinointirahaston 10 §:n 8 ja 9 kohdassa tarkoitettuun päätökseen hinnanerokorvauksen, hinnanalennuskorvauksen tai varastointituen myöntämistä koskevassa asiassa haetaan muutosta valittamalla Uudenmaan lääninoikeuteen.

Valitus on tehtävä 60 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista.

Valituksesta on muutoin voimassa, mitä muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa (154/50) on säädetty.

Lääninoikeuden päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.Valituslupa voidaan myöntää, jos:

1) lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeää saattaa asia korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi;

2) asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi on erityistä aihetta asiassa tapahtuneen ilmeisen virheen vuoksi; tai

3) valitusluvan myöntämiseen on muu painava syy.

Valituslupa voidaan myöntää myös siten, että se koskee vain osaa muutoksenhaun kohteena olevasta lääninoikeuden päätöksestä.

Valitus on tehtävä 60 päivän kuluessa lääninoikeuden päätöksen tiedoksisaannista. Valituskirjelmä, johon on sisällytettävä valituslupahakemus, on toimitettava valitusajassa korkeimmalle hallinto-oikeudelle tai Uudenmaan lääninoikeudelle.

21 §
Rangaistussäännös

Tukeen kohdistuvaan avustuspetokseen ja sen yritykseen sovelletaan, mitä rikoslain 29 luvun 5―8 §:ssä on säädetty.

22 §
Tarkemmat säännökset

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa asetuksella.

23 §
Voimaantulo

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 . Sitä sovelletaan tuotteisiin, jotka viedään maasta tai siirretään muonitusvarastoon tai verottomien tavaroiden myymälään 1 päivänä helmikuuta 1994, tai sen jälkeen.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

24 §
Siirtymäsäännökset elintarviketuotteiden hinnanerokorvauksista annetun valtioneuvoston päätöksessä tarkoitetuista tuotteista

Ennen 1 päivää helmikuuta 1994 maasta vietyihin taikka vapaa-alueelle, tullivarastoon tai verottomien tavaroiden myymälään siirrettyihin tai verottomaan käyttötarkoitukseen toimitettuihin tai hinnanerokorvaukseen muutoin oikeuttaviin tuotteisiin sovelletaan elintarviketuotteiden valmisteverosta 7 päivänä joulukuuta 1979 annettua lakia (868/79) ja siihen myöhemmin tehtyjä muutoksia sekä niiden nojalla annettuja säännöksiä ja määräyksiä sekä 3 päivänä heinäkuuta 1974 annettua valmisteverotuslakia (558/74) ja siihen myöhemmin tehtyjä muutoksia kuitenkin niin, että hinnanerokorvausta koskevat veroilmoitukset ja hakemukset edellä tarkoitetuista verottomista tai muista toimituksista on jätettävä asianomaiselle piiritullikamarille viimeistään 31 päivään maaliskuuta 1994 mennessä.

Niinikään edellä mainittujen lakien ja niiden nojalla annettujen säännösten tarkastusta koskevia säännöksiä sovelletaan tämän lain estämättä 1.2.1994―31.12.1994 maasta vietyihin tai muonitusvarastoon tai verottomien tavaroiden myymälään siirrettyihin tuotteisiin, joiden osalta tarkastuksen suorittavat tulliviranomaiset.

Tällä lailla kumotaan matkustajien maasta viemien tuotteiden valmisteverosta 14 päivänä kesäkuuta 1985 annettu laki (453/85), kuitenkin niin, että tammikuun 1994 aikana matkustajien maasta viemiin tuotteisiin sovelletaan edellä mainittua kumottua lakia.

25 §
Vientitukea koskevat siirtymäsäännökset

Tuotteisiin, jotka viedään maasta tai siirretään muonitusvarastoon vuoden 1994 tammi- kuun aikana, sovelletaan ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleita valtioneuvoston ja kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksiä.


4.

Laki valmisteverotuslain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan 3 päivänä heinäkuuta 1974 annetun valmisteverotuslain (558/74) 1 §:n 2 momentti, 9 §:n 4 momentti ja 15 §:n 4 momentti,

sellaisina kuin ne ovat, 1 §:n 2 momentti ja 15 §:n 4 momentti 29 päivänä joulukuuta 1988 annetussa laissa (1287/88) sekä 9 §:n 4 momentti 15 päivänä kesäkuuta 1984 annetussa laissa (469/84), sekä

muutetaan 3 §, 6 §:n 1 momentti, 4 luvun otsikko, 9 §:n 1―3 momentti, 10, 12, 13 ja 15 c §, 19 §:n 3 momentti, 20 §:n 1―3 momentti, 21 §:n 1 momentti, 22 §:n 1 momentti, 25 §, 26 §:n 2 momentti, 29 §, 31 §:n 1 momentti, 39 §:n 1 momentti, 42 §:n 1 momentti ja 42 a §,

sellaisina kuin niistä ovat, 9 §:n 1―3 momentti mainitussa 15 päivänä kesäkuuta 1984 annetussa laissa, 10 ja 13 §, 19 §:n 3 momentti, 20 §:n 1 ja 2 momentti, 21 §:n 1 momentti ja 42 a § 23 päivänä joulukuuta 1982 annetussa laissa (1021/82), 12 ja 15 c §, 20 §:n 3 momentti, 22 §:n 1 momentti, 25 § ja 26 §:n 2 momentti mainitussa 29 päivänä joulukuuta 1988 annetussa laissa, 39 §:n 1 momentti 24 päivänä elokuuta 1990 annetussa laissa (782/90) sekä 42 §:n 1 momentti 1 päivänä marraskuuta 1991 annetussa laissa (1329/91), näin kuuluviksi:

3 §

Valmisteverojen määräämisestä, maksuunpanosta ja kannosta huolehtii tullilaitos.

6 §

Verovelvollisen on annettava veroilmoitus kultakin kalenterikuukaudelta (verokausi). Veroilmoituksessa, joka verovelvollisen on allekirjoitettava, on ilmoitettava valmisteveron ja hinnanerovähennyksen määräämistä varten tarvittavat tiedot.


4 luku

Valmisteveron ja hinnanerovähennyksen määrääminen

9 §

Valmistevero ja hinnanerovähennys vahvistetaan, jollei asianomaisessa valmisteverolaissa tai sen nojalla ole toisin säädetty, sinä päivänä voimassa olevien säännösten mukaan, jona tuote on viety valmistuspaikalta.

Valmistevero ja hinnanerovähennys kultakin verokaudelta määrätään niistä tuotteista, jotka sen verokauden aikana on viety valmistuspaikalta.

Valmistevero ja hinnanerovähennys määrätään tuoteryhmittäin valmisteveron perusteena olevalta yksiköltä jättämällä täyden yksikön yli menevät osat huomioon ottamatta.

10 §

Piiritullikamarin on veroilmoituksen ja saamansa muun selvityksen perusteella viivytyksettä verotuspäätöksellä vahvistettava verokaudelta suoritettavan valmisteveron määrä.

12 §

Jos valmistevero laskuvirheen tai siihen verrattavan erehdyksen vuoksi taikka sen johdosta, ettei piiritullikamari ole asiaa joltakin osin tutkinut, on verovelvollisen sitä aiheuttamatta jäänyt joltakin verokaudelta kokonaan tai osaksi määräämättä tai sitä on samanlaisesta syystä palautettu liikaa, piiritullikamarin on, jollei asia muutoin ole vireillä tai valitukseen annetulla päätöksellä ratkaistu, oikaistava antamaansa päätöstä (veronoikaisu veronsaajan hyväksi). Oikaisu on tehtävä vuoden kuluessa valmisteveron tai veronpalautuksen määräämistä seuraavan kalenterivuoden alusta.

13 §

Jos sen johdosta, että verovelvollinen on kokonaan tai osittain laiminlyönyt ilmoittamisvelvollisuutensa tai antanut puutteellisen, erehdyttävän tai väärän veroilmoituksen taikka muun tiedon tai asiakirjan, valmistevero on jäänyt kokonaan tai osaksi määräämättä tai sitä on palautettu liikaa joltakin kuluvan tai kolmen edellisen kalenterivuoden verokaudelta, piiritullikamarin on määrättävä verovelvollisen suoritettavaksi mainitusta syystä määräämättä jäänyt valmistevero (jälkiverotus).

15 c §

Mitä tässä laissa on säädetty veronoikaisusta, jälkiverotuksesta, veronkorotuksesta ja virhemaksusta, koskee soveltuvin osin myös muulle kuin verovelvolliselle hakemuksesta suoritettuja veronpalautuksia.

19 §

Veronoikaisuin tai jälkiverotuksin verovelvollisen suoritettavaksi määrätty valmistevero, veronkorotus, virhemaksu ja veronlisäys on niin ikään mainituin tavoin maksuunpantava.

20 §

Piiritullikamarin on ilman hakemusta viipymättä suoritettava verovelvolliselle tämän liikaa suorittama valmistevero.

Milloin veronoikaisun tai valituksen johdosta valmisteveroa on palautettu lisää, palautusmäärälle suoritetaan asetuksella säädettävä korko. Korko lasketaan verokautta lähinnä seuraavan kalenterikuukauden lopusta tai, jos on kysymys määrästä, jonka verovelvollinen on maksanut vasta mainitun ajankohdan jälkeen, maksupäivästä. Korkoa ei makseta valmisteveronpalautuksen määrälle, joka on asetuksella säädettävää määrää pienempi.

Takaisin perittävälle, hakemuksesta liikaa palautetulle valmisteverolle peritään asetuksella säädettävä korko. Korko lasketaan liikaa suoritetun valmisteveron maksamista seuraavan kalenterikuukauden alusta takaisin perinnälle määrättävää eräpäivää edeltävän kuukauden loppuun. Korkoa ei peritä määrästä, joka on asetuksella säädettävää määrää pienempi.


21 §

Valmistevero kunkin tuoteryhmän osalta sekä veronkorotus, virhemaksu ja veronlisäys kukin erikseen, määrätään täysin markoin jättämällä yli menevät pennit lukuun ottamatta.


22 §

Tullihallitus voi antaa hakemuksesta ennakkotiedon hakijan maassa valmistamaan tuotteeseen tai sellaiseen tuotteeseen, jota hakija aikoo ryhtyä valmistamaan, sovellettavasta valmisteverosta.


25 §

Jos piiritullikamari oikaisuvaatimuksesta, valituksen johdosta tai muutoin toteaa, että veroa on määrätty liikaa tai palautettu liian vähän, piiritullikamarin on oikaistava antamaansa päätöstä, jollei asiaa ole valitukseen annetulla päätöksellä ratkaistu (veronoikaisu verovelvollisen hyväksi). Oikaisu voidaan tehdä kolmen vuoden kuluessa valmisteveron tai veronpalautuksen määräämistä seuraavan kalenterivuoden alusta tai sanotun ajan kuluessa tehdyn vaatimuksen perusteella myöhemminkin.

26 §

Valitusaika valmisteveron tai veronpalautuksen määräämistä koskevassa asiassa on kolme vuotta niiden määräämistä seuraavan kalenterivuoden alusta, kuitenkin aina vähintään 60 päivää päätöksen tiedoksisaannista. Piiritullikamarin muuta asiaa koskevasta päätöksestä valitettaessa valitusaika on 30 päivää päätöksen tiedoksisaannista. Tulliasiamiehen valitusaika on 30 päivää päätöksen tekemisestä.


29 §

Milloin valmistevero on tullihallituksen päätöksellä poistettu tai sitä on alennettu, piiritullikamarin on suoritettava liikaa maksettu vero muutoksenhausta huolimatta verovelvolliselle.

31 §

Verovelvollisen on pidettävä valmisteverotusta varten sellaista kirjanpitoa, josta käyvät ilmi valmistettujen ja valmistuspaikalta vietyjen tuotteiden määrät sekä muut valmisteveron määräämistä ja verotuksen valvontaa varten tarvittavat tiedot.


39 §

Rangaistus valmisteveron lainvastaisesta välttämisestä ja sen yrittämisestä on säädetty rikoslain 29 luvun 1―3 §:ssä.


42 §

Valtiovarainministeriö voi erityisistä syistä hakemuksesta määräämillään ehdoilla alentaa suoritettua tai suoritettavaa valmisteveroa, veronlisäystä, viivästyskorkoa, jäämämaksua sekä lykkäyksen vuoksi suoritettavaa korkoa taikka poistaa ne kokonaan. Tullihallitus ratkaisee asian, jos poistettavaksi tai palautettavaksi pyydetty määrä on enintään 300 000 markkaa. Valtiovarainministeriö voi kuitenkin ottaa periaatteellisesti tärkeän asian ratkaistavakseen.


42 a §

Tullilaitoksesta annetun lain (228/91) 5 §:ssä tarkoitetun tulliasiain neuvottelukunnan tehtävänä on antaa valtiovarainministeriön pyynnöstä lausuntoja sekä tehdä esityksiä valmisteverotukseen liittyvistä kysymyksistä.


Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä helmikuuta 1994.


5.

Laki tullitariffilain sekä sen liitteenä olevan tullitariffin muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 10 päivänä heinäkuuta 1987 annetun tullitariffilain (660/87) liitteenä olevaa tullitariffia, sellaisena kuin se nyt kysymyksessä olevilta kohdin on muutettuna 14 päivänä heinäkuuta 1989, 29 päivänä kesäkuuta 1990 ja 10 päivänä huhtikuuta 1992 annetuilla laeilla (655/89, 594/90 ja 334/92), sekä

lisätään 1 §:ään uusi 2 momentti seuraavasti:

1 §

Tullitariffin 1, 2, 4―8 ja 10―23 ryhmiin kuuluvista tuotteista maahantuonnin yhteydessä kannettu tulli tilitetään maataloustuotteiden markkinointirahastolle.


Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994.

Tullilaitoksen on tilitettävä maataloustuotteiden markkinointirahastolle tämän lain voimaantulopäivänä ja sen jälkeen laitoksen tilille 1 §:n 2 momentissa tarkoitetuista tuotteista tuloutetut tullit. Lain liitteenä olevan tullitariffin osalta lakia sovelletaan 1 päivästä helmikuuta 1994.


Helsingissä 5 päivänä marraskuuta 1993

Tasavallan Presidentti
MAUNO KOIVISTO

Maa- ja metsätalousministeri
Martti Pura

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.