Siirry esitykseen
HE 236/1993
Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain 11 §:n muuttamisesta
Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain 11 §:ää siten, että terveydenhuollossa perittävien henkilön maksukyvystä riippumattomien maksujen perimättä jättäminen tai maksun alentaminen tulee palvelun tuottajan harkinnasta riippuvaiseksi.
Muutoksen jälkeenkin kaikkia sosiaalipalveluista perittäviä maksuja ja terveydenhuollossa maksukyvyn mukaan määräytyviä maksuja koskisi säännös, jonka mukaan maksu voidaan jättää perimättä tai sitä voidaan alentaa silloin kun asiakkaan elatusvelvollisuus, toimeentuloedellytykset tai huollolliset näkökohdat huomioon ottaen siihen on syytä.
Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen kun se on hyväksytty ja vahvistettu.
Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja koskevat säännökset uudistettiin vuoden 1993 alusta voimaan tulleella sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetulla lailla (734/92), jäljempänä asiakasmaksulaki. Lain 11 §:n mukaan palvelusta määrätty maksu voidaan jättää perimättä tai sitä voidaan alentaa, jos henkilön elatusvelvollisuus, toimeentuloedellytykset tai huollolliset näkökohdat huomioon ottaen siihen on syytä. Säännös koskee kaikkia kunnallisista sosiaali- ja terveyspalveluista perittäviä asiakasmaksuja.
Asiakkaan pyytäessä säännöksen perusteella maksun perimättä jättämistä tai maksun alentamista on asia aina tutkittava ja siitä on annettava päätös. Annettuun päätökseen voi hakea oikaisua asianomaiselta palvelun tuottajalta ja oikaisupäätökseen muutosta lääninoikeudelta.
Aikaisemmin vastaava säännös koski kaikkia sosiaalipalveluista perittäviä maksuja ja terveydenhuollossa maksukyvyn mukaan määräytyvää maksua. Uudessa laissa säännös laajeni koskemaan myös sellaisia terveydenhuollon maksuja, joissa asiakkaan maksukykyä ei oteta huomioon. Tällaisia maksuja ovat muun muassa sairaalan poliklinikkamaksu ja lyhytaikaisen laitoshoidon hoitopäivämaksu.
Säännöksen ulottamisella terveydenhuollon tasamaksuihin pyrittiin lisäämään joustavuutta kunnallisessa toiminnassa ja välttämään taloudellisissa vaikeuksissa olevien henkilöiden juoksuttamista paikasta toiseen taloudellisen etuuden saamiseksi.
Lakiin otettu mahdollisuus jättää perimättä tai alentaa terveydenhuollon tasamaksuja johti eräissä kunnissa siihen, että kuntien sosiaalitoimistot kieltäytyivät suorittamasta toimeentulotukea terveydenhuollon asiakasmaksuihin. Perusteena kieltäytymiselle on ollut se, että toimeentulotuki on viimesijainen etuus ja asiakkalla on mahdollisuus hakea maksusta vapautusta tai sen alentamista suoraan maksun määränneeltä laitokselta.
Samalla kun eräät sosiaalitoimistot kieltäytyivät suorittamasta toimeentulotukea, tekivät useat sairaanhoitopiirit päätöksen, että ne eivät käsittele maksun perimättä jättämistä tai alentamista koskevia hakemuksia. Perusteena sairaanhoitopiirien päätöksille on ollut sairaaloiden vaikeus selvittää potilaiden tulo- ja varallisuustasoa ja sen perusteella määräytyvää maksukykyä ja toisaalta se, että maksun perimättä jättäminen siirtäisi kustannusvastuun kaikille jäsenkunnille ja asettaisi jäsenkunnat eriarvoiseen asemaan.
Kuntien sosiaalitoimistojen ja sairaanhoitopiirien keskenään ristiriitaiset päätökset ovat johtaneet tilanteeseen, jossa taloudellisen tuen tarpeessa olevilta henkilöiltä peritään sairaanhoidon maksuja, joihin he eivät saa toimeentulotukea. Näiden henkilöiden asema on siten vaikeutunut huomattavasti aikaisempaan verrattuna.
Syntyneiden ongelmien ratkaisemiseksi ehdotetaan asiakasmaksulain 11 §:ää muutettavaksi siten, että pykälän 1 momentin mukaan maksun perimättä jättäminen tai alentaminen koskisi vain sosiaalihuollon maksuja sekä terveydenhuollossa maksukyvyn mukaan määräytyviä maksuja. Ehdotetun uuden 2 momentin mukaan terveydenhuollon tasamaksujen perimättä jättäminen tai maksun alentaminen olisi riippuvainen asianomaisen palvelun tuottajan päätöksestä. Jos kunta tai kuntayhtymä ei olisi tehnyt päätöstä 1 momentissa tarkoitetun maksun perimättä jättämisen tai alentamisen soveltamisesta terveydenhuollon tasamaksuihin, ei palvelun käyttäjällä olisi oikeutta saada vapautusta palvelusta määrätystä maksusta tai sitä alennetuksi 11 §:n perusteella.
Ehdotettujen muutosten jälkeen toimeentulotuen myöntämistä ei voisi evätä sillä perusteella, että asianomainen henkilö voi hakea suoraan palvelun tuottajalta maksun perimättä jättämistä tai alentamista. Toisaalta säännös mahdollistaisi maksujen alentamisen tai perimättä jättämisen terveydenhuollossa silloin kun kunta tai kuntayhtymä on tehnyt nimenomaisen päätöksen 1 momentin soveltamisesta terveydenhuollon tasamaksuihin. Näin monissa kunnissa voitaisiin jatkaa joustavaksi osoittautunutta menettelyä, joka mahdollistaa maksukyvyn huomioon ottamisen jo maksua määrättäessä.
Esityksellä ei olisi vaikutusta koko kunnallistalouden kannalta. Esitys saattaisi kuitenkin johtaa vähäiseen kustannusten siirtymiseen sairaanhoitopiirien kuntayhtymistä kuntiin. Kustannusten jakautuminen kuntayhtymien ja kuntien kesken olisi tällöin sama kuin ennen vuotta 1993.
Palveluja käyttävien asemaa ehdotus parantaisi siten, että kunnallisten viranomaisten erilaiset ratkaisut eivät enää vaikuttaisi taloudellisesti vaikeassa asemassa olevien henkilöiden mahdollisuuteen saada toimeentulotukea.
Esitys on valmisteltu virkatyönä sosiaali- ja terveysministeriössä. Esitystä valmisteltaessa on neuvoteltu Suomen Kuntaliiton kanssa.
Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan mahdollisimman pian sen hyväksymisen ja vahvistamisen jälkeen. Muutos koskisi lain voimaantulon jälkeen saadusta palvelusta määrättäviä maksuja.
Lisäksi ehdotetaan, että päätettäessä lain voimaantulon jälkeen toimeentulotuen myöntämisestä ennen lain voimaantuloa saadusta terveydenhuollon palvelusta määrätyn maksun suorittamiseksi, ei hakemusta voi hylätä sillä perusteella että asiakas olisi voinut hakea maksun perimättä jättämisestä tai alentamista. Tällä turvattaisiin kaikissa tapauksissa se, että lain voimaantulon jälkeen toimeentulotuen tarpeessa olevat henkilöt voisivat saada tarpeellisen toimeentulotuen kunnallisten viranomaisten ristiriitaisista laintulkinnoista huolimatta.
Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista 3 päivänä elokuuta 1992 annetun lain (734/92) 11 § seuraavasti:
11 §Maksun perimättä jättäminen tai alentaminen
Sosiaalihuollon palveluista määrätty maksu ja terveydenhuollon palveluista henkilön maksukyvyn mukaan määrätty maksu voidaan jättää perimättä tai sitä voidaan alentaa, jos henkilön elatusvelvollisuus, toimeentuloedellytykset tai huollolliset näkökohdat huomioon ottaen siihen on syytä.
Palvelun tuottava kunta tai kuntayhtymä voi päättää, että 1 momenttia sovelletaan myös muihin maksuihin.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .
Päätettäessä tämän lain voimaantulon jälkeen toimeentulotuen myöntämisestä ennen lain voimaantuloa saadusta terveydenhuollon palvelusta määrättyyn maksuun ei hakemusta saa hylätä sillä perusteella, että maksu olisi lain voimaan tullessa voimassa olleen 11 §:n perusteella voitu jättää perimättä tai sitä olisi voinut alentaa.
Helsingissä 15 päivänä lokakuuta 1993
Tasavallan Presidentti
MAUNO KOIVISTO
Sosiaali- ja terveysministeri
Jorma Huuhtanen