Siirry esitykseen
HE 224/1993
Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta
Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annettua lakia siten, että elinkeinoelämän ylläpitämien ammatillisten erikoisoppilaitosten ja peruskoulua vastaavaksi järjestetyn yksityisen koulun käyttökustannuksia varten myönnettävä valtionosuus määräytyisi todellisten kustannusten sijasta laskennallisesti. Lisäksi lakiin ehdotetaan lisättäväksi kaikkien lain soveltamisalaan kuuluvien oppilaitosten toiminnan käynnistysvaiheen rahoitusta koskevat säännökset. Vuoden 1993 alussa uuteen valtionosuusjärjestelmään siirryttäessä maksamatta olleiden ja vuonna 1994 maksuun tulevien valtionosuuksien loppuerien maksamista ehdotetaan lykättäväksi osittain.
Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi myös steinerpedagogisista erityiskouluista annettua lakia, ulkomailla toimivasta peruskoulua vastaavasta yksityiskoulusta annettua lakia ja Anna Tapion koulusta annettua lakia. Myös mainittujen koulujen rahoituksessa siirryttäisiin menoperusteisesta järjestelmästä laskennalliseen.
Oppilaan kotikunnan maksuosuuden laskentaperusteet vuonna 1993 alkaneessa koulutuksessa, jota valtion opetusviranomaiset ovat väliaikaisjärjestelyn perusteella ostaneet ammatillisilta oppilaitoksilta, ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan vuonna 1994 alusta voimaan tulevia ammatillisen koulutuksen uusia kotikuntien maksuosuusperusteita.
Lisäksi peruskoululakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että peruskoulua vastaavaksi järjestetyn yksityisen koulun oppilaan kotikunta olisi velvollinen maksamaan koulun ylläpitäjälle osuutensa koulun laskennallisista käyttökustannuksista.
Esitys liittyy valtion vuoden 1994 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä. Ehdotetut lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan vuoden 1994 alusta.
Vuoden 1993 alusta voimaan tullut laskennallinen valtionosuusjärjestelmä perustuu kolmeen lakiin: kuntien valtionosuuslakiin (688/92), opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annettuun lakiin (705/92) sekä sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annettuun lakiin (733/92). Opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetussa laissa, jäljempänä rahoituslaki, säädetään opetus- ja kulttuuritointa varten perustamishankkeisiin ja käyttökustannuksia varten myönnettävästä valtionosuudesta sekä oppilaan kotikunnan maksuosuudesta peruskoulun, lukion, iltalukion, ammatillisten oppilaitosten, ammatillisten erityisoppilaitosten ja ammatillista koulutusta järjestävien musiikkioppilaitosten ylläpitäjille.
Eräät rahoituslain soveltamisalaan kuuluvan lainsäädännön nojalla toimivat oppilaitokset jätettiin vuoden 1993 alussa valtionosuusuudistuksen ulkopuolelle. Peruskoulua vastaavaksi järjestetyn yksityisen koulun, vammaisille ammatillista koulutusta järjestävien ammatillisten erityisoppilaitosten ja elinkeinoelämän ylläpitämien ammatillisten erikoisoppilaitosten rahoitus oli vuoden 1993 alusta voimaan tulleen lainsäädännön mukaan tarkoitus muuttaa laskennalliseksi viimeistään vuoden 1996 alusta lukien. Lakia valmisteltaessa lähdettiin siitä, että mainittu ajankohta oli takaraja, johon mennessä laskennallinen rahoitusjärjestelmä tuli näissä oppilaitoksissa ottaa käyttöön. Siihen saakka noudatetaan ennen vuoden 1993 alkua voimassa olleita menoperusteisia rahoitussäännöksiä.
Rahoituslakia on muutettu 26 päivänä heinäkuuta 1993 annetulla lailla (718/93) siten, että ammatilliset erityisoppilaitokset siirtyvät laskennalliseen rahoitusjärjestelmään vuoden 1994 alusta. Erityisoppilaitosten rahoitus määräytyy samojen periaatteiden mukaisesti kuin muissakin ammatillisissa oppilaitoksissa. Näin ollen vuoden 1994 alusta ammatillisista oppilaitoksista ainoastaan ammatillisiin erikoisoppilaitoksiin sovellettaisiin menoperusteista valtionosuusjärjestelmää.
Voimassa olevan lainsäädännön mukaan muulle ammatilliselle erikoisoppilaitokselle kuin ammatilliseksi erikoisoppilaitokseksi määrätylle kauppaoppilaitokselle myönnetään valtionavustusta 66 prosenttia valtionavustukseen oikeuttaviin käyttökustannuksiin. Ammatilliseksi erikoisoppilaitokseksi määrätyn kauppaoppilaitoksen ylläpitäjälle myönnetään mainittuihin kustannuksiin valtionavustusta 30-75 prosenttia valtioneuvoston vahvistamien perusteiden mukaisesti. Opetusministeriö voi erityisestä syystä määrätä ensiksi mainittujen erikoisoppilaitosten valtionavustusprosentin alemmaksi, ei kuitenkaan pienemmäksi kuin 50 prosenttia. Erikoisoppilaitosten opiskelijoiden kotikunnilla ei ole velvollisuutta osallistua koulutuksesta aiheutuviin kustannuksiin.
Vanhaa menoperusteista rahoitusjärjestelmää sovelletaan myös peruskoulua vastaavaksi järjestetyissä yksityisissä kouluissa. Peruskoulua vastaavia kouluja on kaksi: Helsingissä toimiva Juutalainen koulu ja Luopioisten kunnassa sijaitseva Anna Tapion koulu, jossa annetaan peruskouluopetuksen lisäksi koti- ja laitostalouden ammatillista opetusta ja siihen liittyvää yleissivistävää opetusta. Juutalaisen koulun toiminta perustuu peruskoululakiin (476/83). Rahoituslain 48 §:n 2 momentin mukaan Juutalaisen koulun valtionapu määräytyy vuoden 1995 loppuun saakka vuoden 1993 alusta kumotun peruskoulun, lukion ja yleisen kirjaston valtionosuuksista ja -avustuksista 28 päivänä joulukuuta 1978 annetun lain (1112/78) 19 a §:n mukaan. Anna Tapion koulusta on annettu oma lakinsa, laki Anna Tapion koulusta (1197/88). Siinä säädetään sekä koulun toiminnasta että rahoituksesta.
Anna Tapion koululle myönnetään valtionavustusta oppilaiden kotikuntien kantokykyluokkien mukaisesti asetuksella säädettyihin valtionavustukseen oikeuttaviin todellisiin kustannuksiin. Keskimääräinen valtionosuusprosentti on tällä hetkellä 57. Anna Tapion koulun oppilaiden kotikunnilla on lakisääteinen velvollisuus osallistua koulun käyttökustannuksiin. Kotikunnan maksuosuus kustakin oppilaasta määrätään oppilaan kotikunnan kantokykyluokan mukaisesti oppilasta kohti lasketuista koulun valtionavustukseen oikeuttavista käyttökustannuksista. Mainittuja käyttökustannuksia laskettaessa vähennetään koulun saama valtionavustus ja muut tulot. Juutalaiselle koululle myönnetään valtionapua opettajien ja rehtorien palkoista ja niistä menevistä työnantajan sosiaaliturvamaksuista siinä määrin, että käyttökustannuksiin kohdistuvan valtionavun osuus koulun kustannuksista on suunnilleen sama kuin se oli vuonna 1978 voimassa olleiden säännösten mukaan. Juutalainen koulu saa tällä hetkellä valtionapua käyttökustannuksiinsa noin 47 prosenttia. Juutalaisen koulun oppilaiden kotikunnille ei ole säädetty velvollisuutta osallistua koulun kustannuksiin.
Valtionosuus määräytyy menoperusteisesti toteutuneiden kustannusten mukaan myös ulkomailla tilapäisesti asuville oppivelvollisille Suomen kansalaisille peruskouluopetusta antavissa ulkomailla toimivissa peruskoulua vastaavissa yksityiskouluissa ja steinerpedagogiikkaan perustuvaa lääkintäpedagogista kasvatusta ja erityisopetusta kehitysvammaisille lapsille antavissa steinerpedagogisissa erityiskouluissa. Koulujen toiminta ja rahoitus perustuvat ensiksi mainitun koulun osalta ulkomailla toimivasta peruskoulua vastaavasta yksityiskoulusta 29 päivänä toukokuuta 1981 annettuun lakiin (379/81) ja viimeksi mainittujen koulujen osalta steinerpedagogisista erityiskouluista 12 päivänä joulukuuta 1986 annettuun lakiin (932/86). Ulkomailla toimivia peruskoulua vastaavia yksityiskouluja on tällä hetkellä 12 ja steinerpedagogisia erityiskouluja kaksi, Marjatta-koulu Helsingissä ja Sylvia-kodin koulu Lahdessa.
Ulkomaankouluille myönnetään voimassa olevan lain mukaan valtionapua enintään 85 prosenttia todellisista hyväksyttävistä opettajien palkkauskustannuksista ja palkkauksen perusteella määräytyvistä lakisääteisistä maksuista. Steinerpedagogisille erityiskouluille myönnetään valtionosuutta oppilaiden kotikuntien kantokykyluokkien mukaisesti valtionosuuteen oikeuttavista todellisista kustannuksista. Keskimääräinen valtionosuusprosentti on tällä hetkellä 57. Ulkomaankoulujen oppilaiden kotikunnat eivät ole velvollisia osallistumaan kouluista aiheutuviin kustannuksiin. Steinerpedagogisten erityiskoulujen oppilaiden kotikunnat ovat velvollisia maksamaan kouluun osoittamistaan oppilaista maksuosuuden, joka lasketaan siten, että valtionosuuteen oikeuttavasta oppilasta kohti lasketusta käyttökustannuksesta vähennetään koululle maksettava oppilasta kohti laskettu valtionosuus.
Rahoituslain mukaan opetustoimen valtionosuudet lasketaan kuntien kantokykyluokituksen mukaisena prosenttiosuutena markkamäärästä, joka saadaan siten, että oppilas- tai opetustuntimäärällä kerrotaan oppilasta tai opetustuntia kohden laskettu markkamäärä (yksikköhintojen ja oppilasmäärien perusteella laskettu valtionosuuden laskennallinen peruste tai yksikköhinta). Valtionosuus lasketaan oppilasta kohden lukuunottamatta kansalaisopistoja ja musiikkioppilaitoksia. Valtionosuuden perusteena on oppilasmäärien laskentapäivän (10.9. tai 10.1.) mukainen oppilasmäärä, jota sovelletaan laskentapäivää edeltäneen heinäkuun tai tammikuun alusta lukien. Myös oppilaiden kotikuntien maksuosuus määräytyy samasta perusteesta ja samojen päivämäärien mukaan kuin valtionosuus. Laissa ei säädetä siitä, miten määräytyy esimerkiksi 1 päivänä heinäkuuta toimintansa aloittaneen oppilaitoksen rahoitus siihen saakka kunnes voidaan soveltaa oppilasmäärien laskentapäivän mukaisia oppilasmäärä- ja kotikuntatietoja. Oppilaitokselle ei myöskään kaikissa tapauksissa ole ennen toiminnan alkamista määrätty valtionosuuden perusteena olevia yksikköhintoja. Toimintansa aloittavien oppilaitosten valtionosuuden laskentaperusteet ovat siten tällä hetkellä epäselvät ja tulkinnanvaraiset.
Laskennallisen valtionosuusjärjestelmän tullessa voimaan vuoden 1993 alussa säädettiin aikaisemmin voimassa olleen lainsäädännön mukaan maksettavaksi tulevia vielä maksamatta olleita valtionosuuksia varten menettely, jonka mukaan maksamatta olleet valtionosuuksien loppuerät voitiin käsitellä ja maksaa summaarisesti ilman valtionaputilitysten yksityiskohtaista tarkastamista. Maksamatta olevat valtionosuudet säädettiin maksettavaksi yhtä suurina erinä viiden vuoden aikana vuosina 1994―1998. Yhdelle vuotuiselle erälle säädettiin maksettavaksi viiden vuoden ajalta kuuden prosentin vuotuinen korko, joka maksetaan vuoden 1998 maksuerän yhteydessä.
Ammatillisista oppilaitoksista annetun lain 31 d §:ää on muutettu 30 päivänä joulukuuta 1992 annetulla lailla (1686/92) väliaikaisesti siten, että valtion opetusviranomaiset (lähinnä lääninhallitukset) voivat valtion talousarvioon otetun määrärahan rajoissa ostaa koulutusta ammatillisilta oppilaitoksilta tai muilta julkisen valvonnan alaisilta oppilaitoksilta. Näin hankittuun ammatilliseen perus- ja jatkokoulutukseen osallistuvan opiskelijan kotikunta on velvollinen suorittamaan valtiolle maksuosuuden, joka lasketaan valtion ammatillisten oppilaitosten keskimääräisten todennäköisten oppilasta kohden laskettujen kustannusten perusteella siten kuin rahoituslaissa valtion ammatillisten oppilaitosten opiskelijoiden kotikuntien maksuosuuksien osalta säädetään. Maksuosuutta määrättäessä ei kuitenkaan oteta huomioon perustamishankkeista aiheutuvia kustannuksia. Järjestelmä koskee valtion viranomaisten ostamaa koulutusta, joka on aloitettu vuonna 1993.
Valtionosuusjärjestelmät ovat opetusministeriön hallinnonalalla pääosiltaan laskennallisia. Vuoden 1993 alusta voimaan tulleen valtionosuusuudistuksen ulkopuolelle jäivät sellaiset pääasiassa yksityiset oppilaitokset, joihin ei niiden erityispiirteiden vuoksi voitu suoraan soveltaa lähinnä kunta-valtio suhdetta silmällä pitäen laaditun valtionosuusjärjestelmän laskentaperusteita. Hallituksen esityksessä Eduskunnalle opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusta koskevaksi lainsäädännöksi (HE 215/1991 vp) todetaan, että tuolloin uudistuksen ulkopuolelle jääneiden valtionapujärjestelmien uudistamista ja muuttamista pääosin laskennallisiksi valmistellaan.
Valmistelu on tältä osin edennyt siten, että liikunnan koulutuskeskusten valtionosuus muuttui laskennalliseksi vuoden 1993 alusta. Opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annettua lakia on muutettu siten, että ammatilliset erityisoppilaitokset tulevat laskennallisen rahoitusjärjestelmän piiriin vuoden 1994 alusta. Eduskunnalle on annettu Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi valtionosuutta saavista kansanopistoista (HE 110/1993 vp) ja Hallituksen esitys Eduskunnalle opintokeskuslaiksi (HE 119/1993 vp). Näissä esityksissä kansanopistojen ja opintokeskusten rahoitusjärjestelmät ehdotetaan muutettavaksi laskennallisiksi vuoden 1994 alusta.
Esityksessä ehdotetaan, että rahoitusjärjestelmien kokonaisuudistusta jatketaan muuttamalla ammatillisten erikoisoppilaitosten, Juutalaisen koulun, Anna Taion koulun, steinerpedagogisten erityiskoulujen ja ulkomailla toimivien peruskoulua vastaavien yksityiskoulujen nykyisin menoperusteiset järjestelmät laskennallisiksi. Mainittujen koulujen rahoitus määräytyisi ehdotuksen mukaan ennalta seuraavaa vuotta varten valtionosuuden laskentaperusteeksi määrättyjen yksikköhintojen perusteella. Yksikköhinnat laskettaisiin ammatillisia erikoisoppilaitoksia lukuunottamatta oppilasta kohden. Ammatillisissa erikoisoppilaitoksissa yksikköhinnat määrättäisiin joko opetustuntia tai opintoviikkoa kohden. Jos oppilaan kotikunta on lain mukaan velvollinen osallistumaan koulutuksesta aiheutuviin kustannuksiin, lasketaan kotikunnan maksuosuus esityksen mukaan samasta yksikköhinnasta kuin valtionosuus.
Uudistus merkitsee käytännössä seuraavaa:
1) Valtionosuuden peruste määräytyy ennalta seuraavaa vuotta varten, jolloin oppilaitoksen varainhoitovuoden aikana tekemät päätökset eivät vaikuta valtionosuuden määrään. Tämä on omiaan kannustamaan oppilaitoksia taloudellisuuteen.
2) Oppilaitosten ylläpitäjän varojen käyttöä koskeva päätösvalta lisääntyy, kun valtionosuutta ei erikseen kohdenneta esimerkiksi palkkauskustannuksiin ja muihin kustannuksiin.
3) Valtionosuudet ja kotikuntien maksuosuudet on nykyistä helpompaa ennalta arvioida ja budjetoida.
4) Monimutkaisesta ja hallinnollisesti työläästä valtionapujen tilityskäytännöstä voidaan luopua.
5) Oppilaitosten toiminnan hallinnollisesta rahoitusjärjestelmien kautta tapahtuneesta yksityiskohtaisesta ohjaamisesta voidaan luopua.
6) Erilliset julkisen rahoituksen toimeenpanojärjestelmät voidaan yhtenäistää, mikä vähentää hallinnollista työtä keskushallinnossa ja oppilaitoksissa.
Ammatillisille erikoisoppilaitoksille ehdotetaan säädettäväksi kokonaan uudet laskennallisen valtionosuuden perusteet. Muilta osin rahoituksen perusteena olevat yksikköhinnat ehdotetaan määrättäväksi käyttäen hyväksi jo voimassa olevia rahoituslain mukaisia laskennallisia rahoitusperusteita. Juutalaisen koulun yksikköhinta määräytyy ehdotuksen mukaan samalla tavalla kuin peruskoulun yksikköhinta koulun oman oppilasta kohden lasketun opetuksen laskennallisen tuntimäärän eli tuntikehyksen perusteella. Steinerpedagogisille erityiskouluille, ulkomailla toimiville peruskoulua vastaaville yksityiskouluille ja Anna Tapion koululle etsitään kullekin oppilaitosryhmälle rahoituslain mukainen vertailuhinta, jota korotetaan oppilaitosten toiminnan erityispiirteiden edellyttämällä tavalla. Oppilaitosten yksikköhinnat ehdotetaan määrättäväksi siten, että oppilaitosten rahoituksessa ei tapahdu olennaisia muutoksia voimassa olevaan tilanteeseen verrattuna. Laskennalliseen rahoitukseen ehdotetaan ulkomaankouluja lukuunottamatta sovellettavaksi rahoituslain mukaisia menettelytapoja.
Rahoituslakia ehdotetaan täydennettäväksi toimintansa aloittavan oppilaitoksen rahoitusta koskevalla säännöksellä. Esityksen mukaan toimintansa aloittaneen ja ylläpitämisluvan saaneen uuden oppilaitoksen ylläpitäjälle maksettaisiin rahoituksen ennakkona kuukausittain arvioitua kuukausittaista kokonaisrahoitusta vastaava markkamäärä siihen saakka kunnes oppilaitokselle on voitu määrätä oma rahoituslain mukainen valtionosuuden laskennallinen peruste ja oppilaitoksen oppilasmäärän laskentapäivän mukaista oppilasmäärää voidaan soveltaa. Arvioitu kokonaisrahoitus kattaisi sekä valtionosuuden että oppilaiden kotikuntien maksuosuudet. Lopullinen rahoitus muodostuisi aina rahoituslain mukaiseksi.
Rahoituslain 49 §:n 2 momentin säännöstä vanhojen menoperusteisten valtionosuuksien loppuerien suorittamisaikataulusta ehdotetaan vuoden 1994 säästötoimenpiteisiin liittyen muutettavaksi. Loppuerien maksamista ehdotetaan kaikkien rahoituslain soveltamisalaan kuuluvien oppilaitosten osalta lykättäväksi siten, että vuodelle 1994 alunperin maksettavaksi suunnitelluista loppueristä suoritetaan yksi neljäsosa. Loput kolme neljäsosaa ehdotetaan maksettavaksi vuonna 1999. Steinerpedagogisten erityiskoulujen, ulkomailla toimivien peruskoulua vastaavien yksityiskoulujen ja Anna Tapion koulun vuoden 1994 alussa maksamatta olevat loppuerät ehdotetaan niiden vähäisen valtiontaloudellisen merkityksen vuoksi maksettavaksi aikaisemmin voimassa olleiden säännösten mukaisesti ilman maksatuksen jaksottamista useammalle vuodelle. Jaksotuksesta luopuminen on myös hallinnollisesti perusteltua.
Rahoituslaissa ehdotetaan yhdistettäväksi kuntien liikuntatoiminnan ja nuorisotyön asukaskohtaiset yksikköhinnat yhdeksi asukaskohtaiseksi liikuntatoiminnan ja nuorisotyön yksikköhinnaksi.
Juutalaisen koulun oppilaan kotikunnalle ehdotetaan säädettäväksi velvollisuus osallistua koulun käyttökustannuksiin. Juutalainen koulu on ainoa Juutalaiselle elämäntavalle perustuva peruskouluopetusta antava koulu Suomessa.
Valtion viranomaisten ammatillisilta oppilaitoksilta ja muilta julkisen valvonnan alaisilta oppilaitoksilta ostamaan vuonna 1993 alkaneeseen perus- ja jatkokoulutukseen osallistuvien oppilaiden kotikuntien maksuosuusperusteet ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan uutta vuoden 1994 alusta voimaan tulevaa ammatillisen koulutuksen kotikuntien maksuosuusjärjestelmää. Vuoden 1994 alusta kotikunnan maksuosuuden peruste on sama riippumatta siitä minkä hintaista ammatillista koulutusta oppilas saa. Rahoituslainsäädäntö ei vuoden 1994 alusta lukien enää tunne erillistä valtion ammatillisten oppilaitosten maksuosuusperustetta, johon tässä tarkoitettu koulutus on voimassa olevan lainsäädännön mukaan sidottu.
Esityksellä ei ole merkittäviä vaikutuksia valtion ja kuntien väliseen kustannusten jakoon. Oppilaiden kotikuntien maksuvelvollisuuden laajentuminen Juutalaiseen kouluun lisää kuitenkin kuntien maksuosuuksia noin 1,7 miljoonalla markalla.
Oppilaitoksille maksettavan valtionosuuden kokonaismäärä ei esityksen vuoksi muutu merkittävästi. Yksittäisten oppilaitosten näkökulmasta steinerpedagogisten erityiskoulujen ja Anna Tapion koulun rahoitusasemassa ei tapahdu muutoksia. Juutalaisen koulun rahoitusasema paranee edellä todettuja koululle tulevia kotikuntien maksuosuuksa vastaavasti.
Järjestelmän laskennallisuudesta sekä oppilaitosten kustannusrakenteen heterogeenisyydestä johtuen joidenkin yksittäisten ammatillisten erikoisoppilaitosten ja ulkomailla toimivien peruskoulua vastaavien yksityiskoulujen rahoitusasemassa tapahtuu muutoksia verrattuna nykyiseen. Lain mukaan näille kouluille voidaan myöntää ylimääräistä avustusta valtion talousarvioon mahdollisesti otettavan määrärahan rajoissa.
Esityksen mukaan opetusministeriö on opetushallituksen sijasta valtionapuviranomainen laskennallisiin valtionosuuksiin liittyvissä asioissa. Tämä lisää vähäisessä määrin opetusministeriön valtionaputehtäviä.
Laskennalliseen rahoitusjärjestelmään siirtyminen poistaa valtionosuuksien hakemiseen, myöntämiseen, tarkastamiseen ja tilittämiseen liittyvät hallinnolliset tehtävät opetushallitukselta. Esitys vähentää myös oppilaitosten ylläpitäjien valtionosuuksiin liittyviä hallinnollisia tehtäviä.
Esityksellä ei ole merkittäviä henkilöstövaikutuksia.
Esitys on valmisteltu opetusministeriön asettaman laskennallisen valtionosuusjärjestelmän laajentamistyöryhmän muistion (OPM 1993/25) pohjalta opetusministeriössä virkamiestyönä. Mainitusta muistiosta pyydettiin lausunnot uudistuksen kohderyhmien edustajilta, muun muassa Suomen Kuntaliitolta, Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitolta, Opetusalan Ammattijärjestöltä ja usealta oppilaitokselta.
Esityksestä on käyty ns. järjestelyasiakirjan mukaiset neuvottelut Suomen Kuntaliiton kanssa. Esitykseen sisältyvät lait on tarkastettu oikeusministeriössä.
Hallitus on syysistuntokaudella 1993 antanut Eduskunnalle esityksen laiksi eräistä opetus- ja kulttuuritoimen vuoden 1994 rahoitusta koskevista järjestelyistä (HE 151/1993 vp). Mainitussa esityksessä ehdotetaan, että kunnille ja yksityisille yhteisöille myönnettävien valtionosuuksien laskennalliset perusteet vahvistettaisiin keskimäärin 11 prosenttia alemmiksi kuin mitä ne muutoin olisivat voimassa olevan lainsäädännön mukaan.
Mainittu leikkaus on tarkoitus toteuttaa kaikissa rahoituslain soveltamisalaan kuuluvissa oppilaitoksissa lukuunottamatta vammaisille ammatillista koulutusta järjestäviä ammatillisia erityisoppilaitoksia. Koska edellä mainitussa hallituksen esityksessä ei ole voitu ottaa huomioon ammatillisia erikoisoppilaitoksia ja peruskoulua vastaavaksi järjestettyä yksityistä koulua, säästöpäätösten mukainen rahoituksen leikkauksen toteuttaminen mainituissa oppilaitoksissa edellyttää edellä mainitussa hallituksen esityksessä ehdotetun lain täydentämistä tältä osin.
Ulkomailla toimivien peruskoulua vastaavien yksityiskoulujen ja Anna Tapion koulun valtionosuusperusteet on sidottu peruskoulujen ja ammatillisten oppilaitosten valtionosuuksien laskentaperusteisiin. Näin ollen edellä todetut rahoitusperusteiden leikkaukset toteutuvat ilman erityisiä säännöksiä myös mainituissa oppilaitoksissa. Vammaisille peruskouluopetusta järjestävien steinerpedagogisten erityiskoulujen valtionosuus on sidottu kunnan peruskoulussa vaikeasti vammaisille järjestettävässä koulutuksessa sovellettavaan oppilaan kotikunnan maksuosuuden laskentaperusteeseen, johon ei kohdisteta säästötoimenpiteitä.
6 §. Yleissäännös. Pykälän 2 momenttiin on lisätty ammatillisten erikoisoppilaitosten valtionosuuden määräytymisperustetta koskevat säännökset. Mainittujen oppilaitosten valtionosuus määräytyy ehdotuksen mukaan opetustuntia tai opintoviikkoa kohden siten kuin 16 a §:ssä ja voimaantulosäännöksen 3 momentissa säädetään.
Pykälän 3 momentti ehdotetaan kumottavaksi. Siinä säädetään peruskoulua vastaavaksi järjestetyn yksityisen koulun valtionavun ja ammatillisten erikoisoppilaitosten käyttökustannusten valtionavustuksen määräytymisestä ennen niiden siirtymistä laskennalliseen rahoitusjärjestelmään. Koska mainituissa oppilaitoksissa ehdotetaan otettavaksi vuoden 1994 alusta käyttöön laskennallinen rahoitusjärjestelmä, voidaan pykälän 3 momentti kumota tarpeettomana.
8 §. Opetustoimen valtionosuus. Pykälään on lisätty uusi ammatillisten erikoisoppilaitosten valtionosuutta koskeva 6 momentti, jolloin nykyinen 6 momentti siirtyy 7 momentiksi. Valtionosuus lasketaan ehdotuksen mukaan siten, että opetusministeriön kullekin oppilaitokselle valtionosuuden laskentaperusteeksi vahvistamalla laskennallisella opetustunti- tai opintoviikkomäärällä kerrotaan opetustuntia tai opintoviikkoa kohden vahvistettu yksikköhinta. Yksikköhinta kuvaa mainittua suoritetta kohden lasketun valtionosuuden lopullisen määrän. Valtionosuutta laskettaessa ei siten sovelleta valtionosuusasteikkoa. Tämä on perusteltua, koska ammatilliset erikoisoppilaitokset ovat pääasiassa yritysten ylläpitämiä yksityisiä oppilaitoksia, joiden rahoitustarvetta- ja perusteita kuntien kantokykyluokitus ei kuvaa. Oppilaiden kotikunnilla ei ole velvollisuutta osallistua ammatillisen erikoisoppilaitoksen kustannuksiin.
Opetusministeriön kullekin oppilaitokselle valtionosuuden laskemisen perusteeksi vahvistama opetustunti- tai opintoviikkomäärä on laskennallinen, eikä se siten sido oppilaitosta sen järjestäessä toimintaansa käytännössä. Opetustunti- tai opintoviikkomäärää vahvistettaessa voidaan ottaa huomioon eri oppilaitosten opetuksen järjestämistavassa olevat erot, kuten opetuksen painottuminen monimuoto-opetukseen.
16 a §. Ammatillisen erikoisoppilaitoksen yksikköhinta. Pykälä on uusi. Pykäläehdotuksen mukaan opetusministeriö vahvistaa ammatillisen erikoisoppilaitoksen yksikköhinnaksi (valtionosuudeksi) edelliselle vuodelle vahvistetun yksikköhinnan tarkistettuna kustannustason arvioidulla muutoksella. Lain voimaantulosäännöksen 3 momentin mukaan opetustuntikohtainen yksikköhinta vuodelle 1994 lasketaan vuosina 1990-1992 opetustuntia kohden toteutuneen valtionavustuksen keskiarvon perusteella. Opintoviikkokohtainen yksikköhinta lasketaan puolestaan vuosina 1991 ja 1992 opintoviikkoa kohden toteutuneen valtionavustuksen keskiarvon perusteella. Vuodelta 1990 ei tältä osin ole saatavissa luotettavia tietoja. Edellä mainittuja keskiarvoja korjataan vuoden 1994 arvioituun kustannustasoon.
Yksikköhintoja laskettaessa edellä mainitulla tavalla laskettuja keskiarvoja porrastetaan oppilaitosten kustannuksiin olennaisesti vaikuttavien rakenteellisten syiden perusteella asetuksella säädettävällä tavalla. Näin pyritään turvaamaan se, että koulutuksen kustannuksissa olevat perustellut erot tulevat huomioiduksi valtionosuuden määrässä.
Ammatillisten erikoisoppilaitosten yksikköhinta lasketaan pääsääntöisesti opetustuntia kohden. Pykälän 2 momentin mukaan opetusministeriö määräisi oppilaitokset, joissa opetuksen organisoimistavan vuoksi poikkeuksellisesti sovelletaan opintoviikkokohtaista yksikköhintaa.
21 §. Valtionosuuden laskennallinen peruste. Pykälässä on yhdistetty nykyään erikseen kunnan asukasta kohden vahvistetut liikuntatoiminnan ja nuorisotyön yksikköhinnat yhdeksi kunnan asukasta kohden liikuntatoimintaa ja nuorisotyötä varten vahvistettavaksi yksikköhinnaksi.
24 §. Kulttuuritoiminnan sekä liikuntatoiminnan ja nuorisotyön yksikköhinnat. Pykälään on tehty 21 §:n perusteluissa selostetun uudistuksen edellyttämät muutokset.
39 §. Valtionosuuden myöntäminen. Pykälään on lisätty ammatillisen erikoisoppilaitoksen ja peruskoulua vastaavaksi järjestetyn yksityisen koulun valtionosuuden myöntämistä koskevat säännökset. Valtionosuus ehdotetaan myönnettäväksi suoraan oppilaitoksen ylläpitäjälle. Ammatilliset erikoisoppilaitokset ja peruskoulua vastaavaksi järjestetty koulu (Juutalainen koulu) ovat yksityisiä. Erikoisoppilaitoksen oppilaiden kotikunnilla ei ole velvollisuutta osallistua koulutuksesta aiheutuviin kustannuksiin. Oppilaalla on vapaa kunnasta riippumaton oikeus hakeutua peruskoulua vastaavaan kouluun. Näin ollen koulu on tältä osin rinnastettavissa yksityiseen lukioon.
40 a §. Rahoitus toiminnan käynnistyessä. Pykälä on uusi. Siinä säädetään toimintansa aloittavan oppilaitoksen rahoituksesta. Pykälän mukaan toimintansa aloittaneen ja ylläpitämisluvan saaneen uuden oppilaitoksen ylläpitäjälle maksettaisiin rahoituksen ennakkona kuukausittain arvioitua kuukausittaista kokonaisrahoitusta vastaava markkamäärä siihen saakka kunnes oppilaitokselle on voitu määrätä oma rahoituslain mukainen valtionosuuden laskennallinen peruste ja oppilaitoksen oppilasmäärän laskentapäivän mukaista oppilasmäärää voidaan soveltaa. Arvioitu kokonaisrahoitus kattaisi sekä valtionosuuden että oppilaiden kotikuntien maksuosuudet. Lopullinen rahoitus muodostuisi aina rahoituslain normaalikäytännön mukaiseksi.
48 §. Kumottavat säännökset. Pykälästä ehdotetaan 6 §:n perusteluihin viitaten kumottavaksi peruskoulua vastaavaksi järjestetyn yksityisen koulun menoperusteista valtionapua koskeva 2 momentti ja ammatillisen erikoisoppilaitoksen käyttökustannusten menoperusteista valtionavustusta koskeva 3 momentti.
49 §. Käyttökustannukset. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että vuoden 1993 alusta laskennalliseen valtionosuusjärjestelmään tulleiden toimintojen vanhan menoperusteisen valtionosuusjärjestelmän mukaisten vuoden 1993 alussa maksamatta olleiden ja vuonna 1994 maksuun tulevien valtionosuuksien loppuerien maksatusta siirretään osittain vuoteen 1999. Vuonna 1994 alunperin maksettaviksi tarkoitetuista loppueristä maksettaisiin yksi neljäsosa loppuosan siirtyessä maksettavaksi vuonna 1999. Toisin kuin vuodelta 1993 vuoteen 1998 siirtyneelle maksuerälle vuonna 1999 maksettavaksi siirtyvälle erälle ei suoritettaisi korkoa.
Pykäläehdotuksen mukaan vuoden 1994 alusta laskennalliseen järjestelmään siirtyvien ammatillisten erityisoppilaitosten, ammatillisten erikoisoppilaitosten ja peruskoulua vastaavaksi järjestetyn yksityisen koulun vuoden 1994 alussa maksamatta olevien vanhojen valtionosuuksien maksamista jaksotettaisiin samalla tavalla kuin muissa rahoituslain soveltamisalaan kuuluvissa oppilaitoksissa.
Voimaantulosäännös. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan vuoden 1994 alusta. Voimaantulosäännöksen 2 momentin mukaan vuoden 1994 alusta laskennallisen rahoituksen soveltamisalaan tulevien oppilaitosten ennen lain voimaan tuloa syntyneiden käyttökustannusten rahoitukseen sovelletaan aikaisemmin voimassa olleita säännöksiä ottaen huomioon 49 §:n 2 momentissa säädetty vanhojen valtionosuuksien loppuerien jaksotusmenettely.
Voimaantulosäännöksen 3 momentissa säädetään perusteista, joiden mukaisesti ammatillisten erikoisoppilaitosten yksikköhinnat lasketaan 16 a §:n perusteluissa selostetulla tavalla vuodeksi 1994. Voimaantulosäännöksen 4 momentin mukaan rahoituslain 55 §:ssä tarkoitettuun työvoimaviranomaisten ammatillisilta oppilaitoksilta hankkimaan työvoimapoliittiseen aikuiskoulutukseen myönnetään valtionosuutta aikaisemmin voimassa olleiden säännösten mukaisesti opiskelijoiden kotikuntien kantokykyluokkien ja ennen vuotta 1993 voimassa olleen ammatillisen koulutuksen käyttökustannusten valtionosuusasteikon mukaisessa suhteessa rahoituslaissa tarkoitetusta yksikköhinnasta. Mainittu rahoitusmenettely lakkaa, kun ennen vuotta 1993 aloitetut koulutusjaksot päättyvät.
83 §. Pykälässä tarkoitettuja peruskoululain voimaan tullessa vuonna 1985 toiminnassa olleita peruskoulua vastaavaksi järjestettyjä yksityisiä kouluja on maassamme yksi: Juutalainen koulu Helsingissä. Valtionosuusuudistuksen yhteydessä peruskoululain muuttamisesta annetulla lailla (707/92) pykälän aikaisempi rahoitussäännös korvattiin viittauksella rahoituslakiin. Rahoituslain 48 §:n 2 momentin nojalla aikaisempaa rahoitusjärjestelmää sovelletaan kuitenkin vuoden 1995 loppuun. Koululle myönnetään peruskoulun, lukion ja yleisen kirjaston valtionosuuksista ja -avustuksista annetun lain 19 a §:n mukaan valtionapua opettajien ja rehtorin palkoista ja niistä menevistä työnantajan sosiaaliturvamaksuista siinä määrin, että käyttökustannuksiin kohdistuvan valtionavun osuus koulun kustannuksista on suunnilleen sama kuin se oli vuonna 1978 voimassa olleiden säännösten mukaan. Valtionavun määrä oli lukuvuonna 1992-93 noin 47 prosenttia koulun menoista.
Laskennallisen valtionosuusjärjestelmän käyttöönottoa ehdotetaan koulun osalta aikaistettavaksi vuodella. Pykälän 1 momentin viittaussäännös ehdotetaan korvattavaksi säännöksellä, joka määrittelisi, miten koulun valtionosuus lasketaan. Koulu rinnastettaisiin valtionosuuden määrittelyssä kuntaan eli koululle laskettaisiin peruskoululain 31, 31 a―31 c §:n ja peruskouluasetuksen 45 ja 82 §:n nojalla oma tuntikehysindeksi, jonka perusteella valtionosuuden perusteena oleva yksikköhinta määräytyisi.
83 a §. Juutalainen koulu on maassamme ainoa juutalaista kulttuuria vaaliva oppilaitos. Koulun kulttuurinen omaleimaisuus hallitsee kaikkea koulun toimintaa. Koulun valtakunnallinen merkitys ja erityispiirteet huomioon ottaen on perusteltua, että koulun toiminnan rahoitus turvataan. Mainituilla perusteilla myös koulua käyvän oppilaan kotikunnalle ehdotetaan säädettäväksi maksuvelvollisuus koulun käyttökustannuksiin. Maksuosuus laskettaisiin samalla tavoin kuin kunnan maksuosuus toisen kunnan peruskoulua käyvästä oppilaasta. Järjestely vastaisi sitä ratkaisua, joka hyväksyttiin, kun aikaisemmin osittain peruskoululain 83 §:n mukaisena peruskoulua vastaavaksi järjestettynä yksityisenä kouluna toimineesta Aitoon kotitalouskeskikoulusta muodostettiin vuonna 1989 voimaan tulleella lailla Anna Tapion koulu.
1.3. Laki ammatillisista oppilaitoksista annetun lain 31 c §:n muuttamisesta ja 31 d §:n väliaikaisesta muuttamisesta
31 d §. Pykälässä säädetään valtion opetusviranomaisten toimesta tapahtuvasta koulutuksen ostamisesta ammatillisilta oppilaitoksilta ja muilta julkisen valvonnan alaisilta oppilaitoksilta sekä asianomaiseen koulutukseen osallistuvien opiskelijoiden kotikuntien maksuvelvollisuudesta mainitun koulutuksen kustannuksiin. Säännös koskee vuonna 1993 aloitettua koulutusta. Ensi vuoden alusta koulutuksen rahoitus määräytyy rahoituslain yleisten periaatteiden mukaisesti. Työllisyyskoulutuksena järjestettävän koulutuksen hankkimisesta ja rahoittamisesta vastaavat puolestaan työvoimaviranomaiset.
Pykälän 2 momentissa säädetty opiskelijan kotikunnan maksuosuuden määräytymistapa ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain muuttamisesta annetun lain (718/93) mukaista uutta kotikunnan maksuosuuden määräytymistapaa ammatillisessa koulutuksessa. Uusi järjestelmä tulee voimaan vuoden 1994 alusta. Uudessa järjestelmässä kotikunnan maksuosuus on kaikessa ammatillisessa koulutuksessa samansuuruinen.
Pykälän 3 momenttiin sisältyvät oppilasmäärien laskentapäivät ehdotetaan myös muutettavaksi vastaamaan muussa ammatillisessa koulutuksessa vuoden 1994 alusta käyttöön otettavia ajankohtia. Samoin ehdotetaan, että tässä pykälässä tarkoitetut kotikuntien maksuosuudet tulisivat ensi vuoden alusta käyttöönotettavan niin sanotun kuittausmenettelyn piiriin, jossa valtionosuudet ja oppilaiden kotikuntien maksuosuudet maksetaan nettomääräisinä oppilaitosten ylläpitäjille.
Voimaantulosäännös. Lakia sovellettaisiin ensimmäisen kerran vuodelle 1994 myönnettävän valtionosuuden määräytymiseen.
3 §. Pykälässä säädetään koulun ylläpitäjän oikeudesta saada valtionosuutta koulun käyttökustannuksiin ja valtionosuuden määrästä. Valtionosuutta myönnetään tällä hetkellä koulun todellisiin kustannuksiin rahoituslaissa säädetyn asteikon perusteella oppilaan kotikunnan kantokykyluokan mukaan. Valtionosuuteen oikeuttaviksi kustannuksiksi ei hyväksytä rahoituslain 19 §:ssä lueteltuja kustannuksia.
Koulun käyttökustannuksiin myönnettävä valtionosuus ehdotetaan määritettäväksi laskennallisesti oppilasta kohti. Opetusministeriö määräisi valtionosuuden perusteena olevan yksikköhinnan vuosittain ennalta seuraavaa vuotta varten. Pykälän 3 momentin mukaan yksikköhinta määrättäisiin käyttäen pohjana peruskoululain 32 §:n 3 momentissa tarkoitetun pidennetyn oppivelvollisuuden piirissä olevien vammaisten lasten opetuksen järjestämisestä aiheutuvien todennäköisten valtakunnallisten kokonaiskustannusten mukaan oppilasta kohti laskettua keskiarvoa. Jottei koulujen rahoitusasemassa tapahtuisi muutosta nykytilaan, keskiarvon mukaan laskettua markkamäärää korotettaisiin 40 prosentilla.
4 §. Oppilaan kotikunnan maksuosuus laskettaisiin vähentämällä 3 §:ssä säädetyllä tavalla lasketusta yksikköhinnasta oppilaan kotikunnan kantokykyluokan mukainen valtionosuus.
4 a §. Lakiin lisättäisiin uusi 4 a §. Pykälässä lueteltaisiin miltä osin steinerpedagogisten erityiskoulujen rahoituksessa noudatettaisiin rahoituslain ja sen nojalla annetun asetuksen menettelytapasäännöksiä.
5 a §. Pykälässä säädetään kouluhenkilöstön oikeudesta eläkkeeseen ja eräisiin muihin etuuksiin. Pykälästä ehdotetaan poistettavaksi viittaukset menoperusteiseen valtionapujärjestelmään. Eläkeoikeudesta ja muista pykälässä tarkoitetuista eduista säädettäisiin edelleen tarkemmin asetuksella. Pykäläehdotus ei aiheuta muutoksia henkilöstön eläke-etuuksiin.
Voimaantulosäännös. Lakia sovellettaisiin ensimmäisen kerran vuodelle 1994 myönnettävän valtionosuuden määräytymiseen. Lain 4 a §:ään sisältyvää määräaikaa oppilasmäärien ilmoittamiseen ja tietojen toimittamiseen ei sovellettaisi vielä syksyllä 1993.
5 §. Pykälässä säädetään koulun ylläpitäjän oikeudesta saada valtionapua koulun käyttökustannuksiin ja valtionavun määrästä. Valtionavun sijasta koululle ehdotetaan myönnettäväksi valtionosuutta. Valtionosuus määrättäisiin oppilasta kohti. Opetusministeriö määräisi valtionosuuden perusteena olevan yksikköhinnan vuosittain ennalta seuraavaa vuotta varten. Yksikköhinnan laskemisen perusteena käytettäisiin peruskoulua varten määrättyä yksikköhintojen keskimääräistä markkamäärää.
Valtionosuus määräytyisi suoraan yksikköhinnan mukaisena ilman valtionosuusasteikkoa. Tämä on perusteltua, koska kuntien kantokykyluokitus ei kuvaa ulkomaankoulujen rahoitustarvetta. Kunnilla ei ole velvollisuutta osallistua ulkomaankoulujen rahoittamiseen.
Kun eri koulujen kustannukset poikkeavat merkittävästi toisistaan, markkamäärää porrastettaisiin opetusministeriön määräämissä maissa sen mukaan kuin asetuksella säädetään. Lisäksi pykälän 3 momenttiin otettaisiin säännös, jonka nojalla koululle voitaisiin myöntää ylimääräistä avustusta.
5 a §. Lakiin lisättäisiin uusi 5 a §. Pykälässä säädettäisiin valtionosuuden maksamisesta, oppilasmäärien laskemisesta ja ilmoittamisesta sekä eräistä muista valtionosuuksien suorittamiseen ja mahdolliseen palauttamiseen liittyvistä seikoista. Pykälän 3 momentti sisältäisi lisäksi valtuuden asettaa koululle uhkasakko, mikäli koulun toiminnassa ei noudateta säännöksiä.
Voimaantulosäännös. Lakia sovellettaisiin ensimmäisen kerran vuodelle 1994 myönnettävän valtionosuuden määräytymiseen. Lain 5 a §:ään sisältyvää määräaikaa oppilasmäärien ilmoittamiseen ja tietojen toimittamiseen ei sovellettaisi vielä syksyllä 1993.
2 §. Pykälän 2 momentissa säädetään koulun työpäivien määrästä. Työpäivien määrästä ehdotetaan vähennettäväksi muulle arkipäivälle kuin lauantaille sattuva loppiainen. Vastaava muutos on tehty jo aikaisemmin peruskouluja, lukioita ja ammatillisia oppilaitoksia koskeviin säännöksiin.
Pykälän 4 momentti ehdotetaan kumottavaksi laskennallisessa valtionosuusjärjestelmässä tarpeettomana. Pykälän nojalla on asetuksella säädetty koulun tuntikehyksestä. Laskennallisessa rahoitusjärjestelmässä pidettyjen tuntien määrä ei vaikuta valtionosuuden määrään. Pykäläehdotuksen mukaan koulun ylläpitäjä päättäisi työsuunnitelmassa, kuinka monta tuntia opetukseen käytetään.
4 §. Pykälä sisältää koululle myönnettävää valtionapua koskevat säännökset. Nykyinen menoperusteinen rahoitusjärjestelmä korvattaisiin laskennallisella järjestelmällä, jossa opetusministeriö vuosittain ennalta määräisi valtionosuuden perusteena käytettävän yksikköhinnan. Yksikköhinta määrättäisiin oppilasta kohti. Yksikköhintana käytettäisiin koti- ja laitostalousoppilaitosten oppilasta kohti laskettujen valtionosuuksien laskennallisten perusteiden mukaista valtakunnallista oppilasmäärillä painotettua keskiarvoa. Jottei koulun rahoitusasemassa tapahtuisi muutosta nykytilaan, mainittua keskiarvosummaa korotettaisiin kuitenkin 45 prosenttia.
Pykälän 3 momenttiin otettaisiin säännös, joka nojalla koululle voitaisiin tarvittaessa myöntää ylimääräistä avustusta.
5 §. Pykälään sisältyvä oppilaan kotikunnan maksuosuutta koskeva säännös ehdotetaan muutettavaksi laskennalliseen järjestelmään soveltuvaksi. Säännös vastaisi maksuosuuden määräytymisen osalta peruskoululain vastaavaa säännöstä.
5 a §. Lakiin lisättäisiin uusi 5 a §. Pykälässä säädettäisiin valtionosuuden maksamisesta, oppilasmäärien laskemisesta ja ilmoittamisesta sekä eräistä muista valtionosuuksien suorittamiseen ja mahdolliseen palauttamiseen liittyvistä seikoista. Pykälän 2 momentti sisältäisi lisäksi valtuuden asettaa koululle tarvittaessa uhkasakko, mikäli koulun toiminnassa ei noudateta säännöksiä.
6 §. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi tarpeettomana. Koulu on tarkoitus säätää opetushallituksen tilalle perustettavan Suomen opetuskeskuksen toimialaan kuuluvaksi oppilaitokseksi. Hallitus antaa Suomen opetuskeskuksen perustamisesta erillisen esityksen valtion vuoden 1994 talousarvioesitykseen liittyen. Edellä mainittuun 5 a §:ään sisältyvän viittaussäännöksen nojalla asianomainen lääninhallitus päättää tarvittaessa uhkasakon asettamisesta.
8 §. Vuonna 1980 yhteisistä opettajista annettu laki (539/80) on kumottu vuoden 1993 alussa voimaan tulleella samannimisellä lailla (710/92). Pykälään sisältyvä viittaus aikaisempaan lakiin on korvattu viittauksella voimassa olevaan lakiin.
9 §. Pykälä ehdotetaan muutettavaksi kokonaisuudessaan. Pykälän nykyisestä 1 momentista poistetaan maininta kouluhallituksesta. Oppilaitos päättäisi itse opettajien sijoittamisesta eri tehtäviin. Pykälän nykyiseen 2 momenttiin sisältyvä ammatilliseen koulutukseen ja siihen liittyviä yleissivistävään opetukseen kuuluvia tehtäviä hoitamaan sijoitetun henkilökunnan eläketurvaa koskeva säännös ehdotetaan korvattavaksi voimaantulosäännöksen 3 momentin säännöksellä.
Voimaantulosäännös. Lakia sovellettaisiin ensimmäisen kerran vuodelle 1994 myönnettävän valtionosuuden määräytymiseen. Lain 5 a §:ään sisältyvää määräaikaa oppilasmäärien ilmoittamiseen ja tietojen toimittamiseen ei sovellettaisi vielä syksyllä 1993.
Lain voimaantullessa koulun palveluksessa olevan ammatilliseen koulutukseen ja siihen liittyvään yleissivistävään opetukseen kuuluvia tehtäviä hoitamaan sijoitetun henkilökunnan eläketurva säilyisi nykyisen 9 §:n 2 momentin mukaisena. Uuden edellä mainittua opetusta antavan henkilöstön eläketurva määräytyisi työeläkelainsäädännön mukaisesti. Säännös vastaa yksityisten ammatillisten oppilaitosten henkilöstön eläketurvan osalta valtionosuusuudistuksen voimaantullessa 1993 alusta noudatettua menettelyä.
4 b §. Opiskelijan kotikunnan määräytymisajankohta ehdotetaan yhtenäistettäväksi muun ammatillisen koulutuksen kanssa. Ehdotuksen mukaan maksuvelvollinen on kunta, jossa opiskelijalla on kotipaikka oppilasmäärän laskentapäivää edeltävän elokuun alussa. Nykyisin kotipaikka määräytyy lukukauden alun tilanteen mukaan.
Edellä mainittuihin lakeihin ehdotetut muutokset edellyttävät lakien nojalla annettujen asetusten hallintoa ja rahoitusta koskevien säännösten muuttamista. Opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annettuun asetukseen (820/92) ja ulkomailla toimivasta peruskoulua vastaavasta yksityiskoulusta annettuun asetukseen (380/81) on lisättävä ammatillisten erikoisoppilaitosten ja ulkomaankoulujen laskennallisen valtionosuuden perusteena olevien yksikköhintojen porrastusperusteet. Steinerpedagogisista erityiskouluista annetusta asetuksesta (688/87), ulkomailla toimivasta peruskoulua vastaavasta yksityiskoulusta annetusta asetuksesta ja Anna Tapion koulusta annetusta asetuksesta (624/89) on kumottava menoperusteista valtionapua koskevat säännökset. Asetuksista on myös kumottava opetushallituksen hallinnollisia tehtäviä koskevat säännökset mainittujen oppilaitosten osalta.
Opetusministeriö määrää rahoituslakiin lisättäväksi ehdotetun 16 a §:n nojalla ammatilliset erikoisoppilaitokset, joiden osalta valtionosuus määräytyy opintoviikkoa kohden.
Lait ehdotetaan tuleviksi voimaan vuoden 1994 alusta. Lakeja sovellettaisiin jo syksyllä 1993 määrättäessä laskennallisen rahoituksen perusteita vuodelle 1994.
Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:
1.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
kumotaan opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta 3 päivänä elokuuta 1992 annetun lain (705/92) 6 §:n 3 momentti, 21 §:n 2 momentin 3 kohta sekä 48 §:n 2 ja 3 momentti, sellaisina kuin niistä ovat 6 §:n 3 momentti ja 48 §:n 3 momentti 26 päivänä heinäkuuta 1993 annetussa laissa (718/93),
muutetaan 6 §:n 2 momentti, 21 §:n 2 momentin 2 kohta, 24 §, 39 §:n 1 momentin 2 kohta ja 49 §:n 2 momentti,
sellaisina kuin niistä ovat 6 §:n 2 momentti ja 39 §:n 1 momentin 2 kohta mainitussa 26 päivänä heinäkuuta 1993 annetussa laissa sekä 49 §:n 2 momentti 30 päivänä joulukuuta 1992 annetussa laissa (1680/92), sekä
lisätään 8 §:ään, sellaisena kuin se on mainitussa 26 päivänä heinäkuuta 1993 annetussa laissa uusi 6 momentti, jolloin nykyinen 6 momentti siirtyy 7 momentiksi, sekä lakiin uusi 16 a ja 40 a § seuraavasti:
6 §Yleissäännös
Valtionosuus ja kotikunnan maksuosuus määräytyvät laskennallisten perusteiden mukaisesti. Valtionosuus ja kotikunnan maksuosuus määräytyvät peruskoulussa, lukiossa, iltalukiossa, ammatillisessa oppilaitoksessa ja ammatillisessa erityisoppilaitoksessa oppilasta kohden. Valtionosuus määräytyy ammatillisessa erikoisoppilaitoksessa opetustuntia tai opintoviikkoa kohden, kansalaisopistossa opetustuntia kohden sekä taiteen perusopetuksessa kunnan asukasta kohden. Musiikkioppilaitoksessa valtionosuus määräytyy opetustuntia kohden ja kotikunnan maksuosuus oppilasta kohden.
8 §Opetustoimen valtionosuus
Ammatillisen erikoisoppilaitoksen valtionosuus lasketaan siten, että opetusministeriön oppilaitokselle valtionosuuden laskemisen perusteeksi vahvistamalla opetustunti- tai opintoviikkomäärällä kerrotaan opetustuntia tai opintoviikkoa kohden vahvistettu yksikköhinta.
16 a §
Ammatillisen erikoisoppilaitoksen yksikköhinta
Opetusministeriö vahvistaa vuosittain ammatillisen erikoisoppilaitoksen opetustunti- tai opintoviikkokohtaiseksi yksikköhinnaksi edelliselle vuodelle vahvistetun yksikköhinnan tarkistettuna yksikköhinnan soveltamisvuoden arvioituun kustannustasoon. Yksikköhintoja porrastetaan oppilaitoksen kustannuksiin olennaisesti vaikuttavan rakenteellisen syyn perusteella siten kuin asetuksella säädetään.
Opetusministeriö määrää oppilaitokset, joiden yksikköhinta vahvistetaan opintoviikkoa kohden.
21 §Valtionosuuden laskennallinen peruste
Kantokykyluokituksen mukainen kunnan muun kulttuuritoimen valtionosuus määräytyy markkamäärästä, joka saadaan, kun lasketaan yhteen:
2) kunnan asukasmäärän sekä liikuntatoimintaa ja nuorisotyötä varten vahvistetun yksikköhinnan tulo;
24 §
Kulttuuritoiminnan sekä liikuntatoiminnan ja nuorisotyön yksikköhinnat
Opetusministeriö vahvistaa kulttuuritoiminnan yksikköhinnan sekä liikuntatoiminnan ja nuorisotyön yksikköhinnan kunnan asukasta kohden vuosittain valtion talousarvion rajoissa.
39 §Valtionosuuden myöntäminen
Käyttökustannusten valtionosuus myönnetään hakemuksetta:
2) kansalaisopiston, musiikkioppilaitoksen, peruskoulua vastaavaksi järjestetyn yksityisen koulun, ammatillisen erityisoppilaitoksen ja ammatillisen erikoisoppilaitoksen sekä yksityisen lukion, iltalukion ja ammatillisen oppilaitoksen osalta oppilaitoksen ylläpitäjälle.
40 a §
Rahoitus toiminnan käynnistyessä
Jollei oppilaiden kotikunnille tai oppilaitoksen ylläpitäjälle voida oppilaitoksen toiminnan käynnistyessä tämän lain nojalla myöntää valtionosuutta ja maksaa kotikuntien maksuosuuksia, maksetaan oppilaitoksen ylläpitäjälle rahoituksen ennakkona kuukausittain arvioitua valtionosuutta ja arvioituja kotikuntien maksuosuuksia vastaava markkamäärä siihen saakka, kunnes valtionosuus voidaan myöntää ja kotikuntien maksuosuudet maksaa tämän lain mukaisesti.
49 §Käyttökustannukset
Vuoden 1994 alussa maksamatta olevat ammatillisten erityisoppilaitosten, ammatillisten erikoisoppilaitosten ja peruskoulua vastaavaksi järjestetyn yksityisen koulun valtionavut ja -avustukset sekä vuoden 1993 alussa maksamatta olleet muut tässä laissa tarkoitetut valtionosuudet maksetaan vuosina 1994-1999 siten kuin tässä momentissa säädetään. Alle 10 000 markan suuruista valtionosuutta, -apua tai avustusta ei makseta. Maksettava markkamäärä lasketaan siten, että ennalta vahvistettujen perusteiden mukaisesti haetun valtionosuuden, -avun tai -avustuksen ja maksettujen ennakoiden ja osasuoritusten erotuksesta vähennetään 5 prosenttia. Näin lasketusta markkamäärästä maksetaan vuonna 1994 yksi kahdeskymmenesosa, vuosina 1995-1998 vuosittain yksi viidesosa ja loppuosa vuonna 1999. Muissa kuin ammatillisissa erityisoppilaitoksissa, ammatillisissa erikoisoppilaitoksissa ja peruskoulua vastaavaksi järjestetyssä yksityisessä koulussa yhdelle viidesosalle mainitusta markkamäärästä lasketaan viiden vuoden ajalta kuuden prosentin vuotuinen korko, joka maksetaan vuoden 1998 erän yhteydessä.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994.
Ammatillisten erityisoppilaitosten, ammatillisten erikoisoppilaitosten ja peruskoulua vastaavaksi järjestetyn yksityisen koulun ennen tämän lain voimaantuloa syntyneiden käyttökustannusten rahoittamiseen sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä, jollei tämän lain 49 §n 2 momentista muuta johdu.
Tämän lain 16 a §:ssä tarkoitettu ammatillisen erikoisoppilaitoksen yksikköhinta opetustuntia ja opintoviikkoa kohden vuonna 1994 lasketaan vuosina 1990-1992 opetustuntia tai vuosina 1991 ja 1992 opintoviikkoa kohti keskimäärin lasketun valtionavustuksen perusteella. Yksikköhinta tarkistetaan vastaamaan vuoden 1994 arvioitua kustannustasoa.
Opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain 55 §:ssä tarkoitettuun työvoimapoliittiseen aikuiskoulutukseen myönnetään valtionosuutta tämän lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaisesti.
Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
2.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan 27 päivänä toukokuuta 1983 annetun peruskoululain (476/83) 83 §:n 1 momentti, sellaisena kuin se on 3 päivänä elokuuta 1992 annetussa laissa (707/92), sekä
lisätään lakiin uusi 83 a § seuraavasti:
83 §Tämän lain voimaan tullessa toiminnassa olevan peruskoulua vastaavaksi järjestetyn yksityisen koulun käyttökustannuksia varten myönnetään, jollei erikseen toisin säädetä, valtionosuutta siten kuin opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetussa laissa (705/92) peruskoulun osalta säädetään. Koulun ylläpitäjästä on soveltuvin osin voimassa, mitä peruskoulua ylläpitävästä kunnasta säädetään.
83 a §
Edellä 83 §:ssä tarkoitetun koulun oppilaan kotikunta on velvollinen suorittamaan koulun ylläpitäjälle maksuosuuden, joka lasketaan siten kuin opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetussa laissa peruskoulun oppilaan kotikunnan maksuosuudesta säädetään.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994.
Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
3.
Laki ammatillisista oppilaitoksista annetun lain 31 c §:n muuttamisesta ja 31 d §:n väliaikaisesta muuttamisesta annetun lain 31 d §:n muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan ammatillisista oppilaitoksista annetun lain 31 c §:n muuttamisesta ja 31 d §:n väliaikaisesta muuttamisesta 30 päivänä joulukuuta 1992 annetun lain (1686/92) 31 d §:n 2 ja 3 momentti seuraavasti:
31 d §Ammatillisen koulutuksen rahoitus eräissä tapauksissa
Opiskelijan kotikunta on velvollinen suorittamaan valtiolle 1 momentissa tarkoitettua ammatillista perus- ja jatkokoulutusta saavasta opiskelijasta maksuosuuden, joka vastaa opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetussa laissa (705/92) ammatillista koulutusta saavasta oppilaasta säädettyä kotikunnan maksuosuutta. Maksuosuudesta on lisäksi voimassa, mitä mainitun lain 40 §:n 1―3 momentissa säädetään.
Edellä 2 momentissa säädettyä maksuosuutta määrättäessä opiskelijan kotikunnalla tarkoitetaan kuntaa, jossa syyskuun 20 päivänä tai tammikuun 20 päivänä (laskentapäivä) koulutuksessa olevalla opiskelijalla on väestötietolain (507/93) mukainen kotipaikka laskentapäivää edeltävän elokuun 1 päivänä. Jos koulutusta ei sen lyhyyden vuoksi järjestetä laskentapäivänä, maksuvelvollisuus määräytyy koulutuksen päättymistä seuraavan laskentapäivän mukaan. Oppilasmäärien ilmoittamisesta on voimassa, mitä siitä opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain nojalla säädetään.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994. Lakia sovelletaan valtion opetusviranomaisen ostamaan, vuonna 1993 aloitettuun koulutukseen.
Sen estämättä, mitä tämän lain 31 d §:n 3 momentissa säädetään, määrättäessä oppilaan kotikunnan maksuosuuksia syksyllä 1993 sovelletaan syyskuun 10 päivän 1993 oppilasmäärätietoja.
Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
4.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan steinerpedagogisista erityiskouluista 12 päivänä joulukuuta 1986 annetun lain (932/86) 3, 4 ja 5 a §,
sellaisina kuin niistä ovat 3 ja 4 § 3 päivänä elokuuta 1992 annetussa laissa (716/92) sekä 5 a § 10 päivänä heinäkuuta 1987 annetussa laissa (640/87), sekä
lisätään lakiin uusi 4 a § seuraavasti:
3 §Opetusministeriö voi myöntää koululle oikeuden saada valtionosuutta koulun käyttökustannuksia varten.
Opetusministeriö myöntää koulun ylläpitäjälle valtionosuutta oppilaiden kotikuntien kantokykyluokkien ja opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain (705/92) 8 §:n 1 momentissa säädetyn asteikon mukaisesti. Valtionosuus lasketaan markkamäärästä, joka saadaan kertomalla koulun oppilasmäärä opetusministeriön ennalta seuraavaa vuotta varten oppilasta kohden määräämällä yksikköhinnalla.
Edellä 2 momentissa tarkoitettu yksikköhinta lasketaan siten, että opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain 9 §:n 3 momentin mukaisesti peruskoululain (476/83) 32 §:n 3 momentissa tarkoitettua opetusta varten oppilasta kohden määrättyjen todennäköisten kustannusten valtakunnallista keskiarvoa korotetaan 40 prosentilla.
Erityisestä syystä opetusministeriö voi valtion talousarvion rajoissa myöntää koululle ylimääräistä avustusta.
4 §Oppilaan kotikunta on velvollinen suorittamaan kouluun osoittamastaan oppilaasta koulun ylläpitäjälle maksuosuuden, joka lasketaan siten, että 3 §:ssä säädetystä yksikköhinnasta vähennetään oppilaan kotikunnan kantokykyluokan mukaan oppilasta kohti määräytyvä valtionosuus.
4 a §Valtionosuuden myöntämisestä, valtionosuuden ja oppilaan kotikunnan maksuosuuden maksamisesta, oppilasmäärien laskemisesta, oppilaan kotikunnasta, oppilasmäärien laskentapäivän soveltamisesta, oppilasmäärien ilmoittamisesta ja tietojen toimittamisesta on soveltuvin osin voimassa, mitä opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetussa laissa ja sen nojalla asetuksella peruskoulun osalta säädetään.
Valtionosuudesta on lisäksi voimassa, mitä opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain 45 §:n 1 momentissa säädetään saamatta jääneen etuuden suorittamisesta, perusteettoman edun palauttamisesta, suoritusvelvollisuuden raukeamisesta ja uhkasakosta.
5 a §Steinerpedagogisen erityiskoulun palveluksessa olleelle kouluhenkilöstöön kuuluneelle henkilölle suoritetaan valtion varoista eläkettä ja hänen jälkeensä perhe-eläkettä, hautausapua ja hautauskustannusten korvausta siten kuin asetuksella säädetään.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994. Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran määrättäessä valtionosuuden perusteena olevia yksikköhintoja ja myönnettäessä valtionosuutta vuodelle 1994.
Sen estämättä, mitä 4 a §:ssä säädetään, syksyllä 1993 oppilasmäärät voidaan ilmoittaa ja tiedot toimittaa siten kuin siitä koulun ylläpitäjän kanssa tarvittaessa erikseen sovitaan.
Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
5.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
kumotaan ulkomailla toimivasta peruskoulua vastaavasta yksityiskoulusta 29 päivänä toukokuuta 1981 annetun lain (379/81) 3 §:n 1 momentti,
muutetaan 5 §, sellaisena kuin se on osittain muutettuna 4 päivänä joulukuuta 1987 annetulla lailla (927/87), sekä
lisätään lakiin uusi 5 a § seuraavasti:
5 §Opetusministeriö myöntää koulun ylläpitäjälle valtionosuutta, joka lasketaan kertomalla koulun oppilasmäärä oppilasta kohden ennalta seuraavaa vuotta varten määrätyllä yksikköhinnalla. Oikeuden tässä momentissa tarkoitetun valtionosuuden saamiseen myöntää opetusministeriö toistaiseksi tai määräajaksi.
Opetusministeriö määrää edellä 1 momentissa tarkoitetun yksikköhinnan opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain (705/92) 10 §:n nojalla peruskoulun oppilasta kohti vahvistetun yksikköhintojen keskimääräisen markkamäärän perusteella. Yksikköhintaa laskettaessa mainittua markkamäärää porrastetaan opetusministeriön määräämissä maissa siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään.
Erityisestä syystä opetusministeriö voi valtion talousarvion rajoissa myöntää koululle ylimääräistä avustusta.
5 a §Valtionosuus maksetaan kaksi kertaa vuodessa, ensimmäinen erä helmikuun ja toinen erä syyskuun loppuun mennessä.
Oppilasmäärien laskemisesta, oppilasmäärien laskentapäivän soveltamisesta, oppilasmäärien ilmoittamisesta ja tietojen toimittamisesta säädetään asetuksella.
Valtionosuudesta on lisäksi voimassa, mitä opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain 45 §:n 1 momentissa säädetään saamatta jääneen etuuden suorittamisesta, perusteettoman edun palauttamisesta, suoritusvelvollisuuden raukeamisesta ja uhkasakosta. Uhkasakosta päättää Uudenmaan lääninhallitus.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994. Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran määrättäessä valtionosuuden perusteena olevia yksikköhintoja ja myönnettäessä valtionosuutta vuodelle 1994.
Sen estämättä, mitä 5 a §:ssä säädetään, syksyllä 1993 oppilasmäärät voidaan ilmoittaa ja tiedot toimittaa siten kuin siitä koulun ylläpitäjän kanssa tarvittaessa erikseen sovitaan.
Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
6.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
kumotaan Anna Tapion koulusta 23 päivänä joulukuuta 1988 annetun lain (1197/88) 2 §:n 4 momentti ja 6 §,
muutetaan 2 §:n 2 momentti sekä 4, 5, 8 ja 9 § sekä
lisätään lakiin uusi 5 a § seuraavasti:
2 §Koulun lukuvuodessa on 210 työpäivää. Työpäivistä vähennetään kuitenkin muuksi arkipäiväksi kuin lauantaiksi sattuva itsenäisyyspäivä, loppiainen ja vapunpäivä. Työpäivien lukumäärästä voidaan erityisestä syystä poiketa, sen mukaan kuin asetuksella säädetään.
4 §
Opetusministeriö myöntää koulun ylläpitäjälle valtionosuutta oppilaiden kotikuntien kantokykyluokkien ja opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain (705/92) 8 §:n 1 momentissa säädetyn asteikon mukaisesti. Valtionosuus lasketaan markkamäärästä, joka saadaan kertomalla koulun oppilasmäärä opetusministeriön oppilasta kohden ennalta seuraavaa vuotta varten määräämällä yksikköhinnalla.
Edellä 1 momentissa tarkoitettu yksikköhinta lasketaan siten, että ammatillisista oppilaitoksista annetussa laissa (487/87) tarkoitettujen koti- ja laitostalousoppilaitosten oppilaskohtaisten valtionosuuksien laskennallisten perusteiden valtakunnallista oppilasmäärillä painotettua keskiarvoa korotetaan 45 prosentilla.
Erityisestä syystä opetusministeriö voi valtion talousarvion rajoissa myöntää koululle ylimääräistä avustusta.
5 §Oppilaan kotikunta on velvollinen suorittamaan koulun ylläpitäjälle maksuosuuden, joka lasketaan siten, että 4 §:ssä säädetystä yksikköhinnasta vähennetään oppilaan kotikunnan kantokykyluokan mukaan oppilasta kohti määräytyvä valtionosuus.
5 a §Valtionosuuden myöntämisestä, valtionosuuden ja oppilaan kotikunnan maksuosuuden maksamisesta, oppilasmäärien laskemisesta, oppilaan kotikunnasta, oppilasmäärien laskentapäivän soveltamisesta, oppilasmäärien ilmoittamisesta ja tietojen toimittamisesta on soveltuvin osin voimassa, mitä opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetussa laissa ja sen nojalla asetuksella ammatillisten oppilaitosten osalta säädetään.
Valtionosuudesta on lisäksi voimassa, mitä opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain 45 §:n 1 momentissa säädetään saamatta jääneen etuuden suorittamisesta, perusteettoman edun palauttamisesta, suoritusvelvollisuuden raukeamisesta ja uhkasakosta.
8 §Opettajaan, joka opettaa sekä peruskoulun että ammatillisen oppilaitoksen opetussuunnitelman mukaan, sovelletaan tarvittaessa yhteisistä opettajista annettua lakia (710/92).
9 §Koulun palveluksessa olleelle henkilölle, joka on sijoitettu hoitamaan peruskouluun kuuluvia tehtäviä, suoritetaan valtion varoista eläkettä ja hänen jälkeensä perhe-eläkettä siten kuin peruskoululaissa (476/83) on peruskoulua vastaavan yksityisen koulun palveluksessa olleesta henkilöstä erikseen säädetty.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994. Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran määrättäessä valtionosuuden perusteena olevia yksikköhintoja ja myönnettäessä valtionosuutta vuodelle 1994.
Sen estämättä, mitä 5 a §:ssä säädetään, syksyllä 1993 oppilasmäärät voidaan ilmoittaa ja tiedot toimittaa siten kuin siitä koulun ylläpitäjän kanssa tarvittaessa erikseen sovitaan.
Tämän lain voimaan tullessa koulun palveluksessa olevan henkilön, jonka eläketurva on määräytynyt tämän lain voimaan tullessa voimassa olleen 9 §:n 2 momentin mukaan, eläketurvasta on voimassa, mitä siitä on säädetty tämän lain voimaan tullessa voimassa olleissa säännöksissä. Mainitun eläketurvan järjestämistä varten suoritettavasta eläkemaksusta, eläkemaksun viivästymisen johdosta perittävästä viivästyskorosta, eläkemaksujen ja viivästyskorkojen pakkoperinnästä sekä eläketurvan toimeenpanoa varten tarvittavien tietojen ilmoittamisvelvollisuudesta on voimassa, mitä niistä on säädetty tämän lain voimaan tullessa voimassa olleissa säännöksissä.
Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
7.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan lastentarhanopettajaopistoista 21 päivänä tammikuuta 1977 annetun lain (80/77) 4 b §, sellaisena kuin se on 29 päivänä tammikuuta 1988 annetussa laissa (94/88), seuraavasti:
4 b §Oppilaan kotikunnasta on voimassa, mitä opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetussa laissa ja sen nojalla ammatillisen oppilaitoksen oppilaan kotikunnasta säädetään.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994.
Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
Helsingissä 15 päivänä lokakuuta 1993
Tasavallan Presidentti
MAUNO KOIVISTO
Opetusministeri
Riitta Uosukainen