Esityksessä ehdotetaan lihantarkastuslakia muutettavaksi siten, että maa- ja metsätalousministeriölle lihantarkastuslain mukaan kuuluvat tehtävät siirrettäisiin yleisesti velvoittavien määräysten ja ohjeiden antamista lukuun ottamatta eläinlääkintä- ja elintarvikelaitokselle.

Maa- ja metsätalousministeriöltä eläinlääkintä- ja elintarvikelaitokselle siirtyviä tehtäviä olisivat muun muassa lihantarkastuslain mukaan valtion tehtävänä olevan lihantarkastuksen järjestäminen sekä teurastamojen hyväksyminen ja muiden lihantarkastuslainsäädännön mukaisten yksittäisten hallintoasioiden ratkaiseminen. Samoin ministeriöltä siirtyisi eläinlääkintä- ja elintarvikelaitokselle lihantarkastuslain mukainen teurastamojen sekä teurastamojen yhteydessä olevien ja vientiin hyväksyttyjen lihavalmiste- ja lihankäsittelylaitosten valvonnan johto.

Lihantarkastuslain saattamiseksi muuttunutta muuta lainsäädäntöä ja hallintokäytäntöä vastaavaksi lakia ehdotetaan tarkennettavaksi muun muassa kuntien hallintoon kohdistuvan ohjauksen, valtion lihantarkastushenkilökunnan virkatyyppien määritelmien, lihantarkastuksesta perittävän maksun ja lihan uusintatarkastuksen tekevän asiantuntijalautakunnan puheenjohtajan määräämisen osalta.

Esitys liittyy valtion vuoden 1994 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan vuoden 1994 alusta.

---

Lihantarkastuslaki (160/60) tuli voimaan 1 päivänä kesäkuuta 1960. Laki koskee elintarvikkeeksi tarkoitetun lihan tarkastamista ja sen käsittelylle asetettavia hygieenisiä vaatimuksia sekä teurastamojen ja muiden liha-alan laitosten hyväksymistä ja valvontaa. Lihantarkastuslaki on varsin pitkälti valtuuslaki, jonka mukaan maa- ja metsätalousministeriö antaa tarkemmat määräykset teurastuksesta sekä lihantarkastuksen toimittamisesta ja lihan arvosteluperusteista.

Lihantarkastuksen järjestäminen on jaettu valtion ja kuntien kesken siten, että valtio järjestää lihantarkastuksen teurastamoissa ja kunta lihantarkastamoissa. Valtion tehtävänä olevan lihantarkastuksen järjestäminen on lihantarkastuslaissa säädetty maa- ja metsätalousministeriön tehtäväksi. Tätä varten ministeriön palveluksessa on teurastamoihin sijoitettuna yhteensä 43 virkasuhteista tarkastuseläinlääkäriä ja 62 työsopimussuhteista tarkastusapulaista. Maa- ja metsätalousministeriön ja sen eläinlääkintä- ja elintarvikeosaston tehtävänä on lisäksi teurastamoiden hyväksyminen ja muut lihahygieniaan liittyvät yksittäiset hallintotehtävät.

Valtion keskushallinnossa vireillä olevien kehittämishankkeiden mukaan ministeriöiden toiminta tulisi järjestää siten, että niissä ei pääsääntöisesti hoideta tarkastustoimintaa eikä tehdä yksittäisiä lupahallintoon liittyviä päätöksiä. Tämän vuoksi esityksessä ehdotetaan, että maa- ja metsätalousministeriölle lihantarkastuslain mukaan kuuluvat tehtävät siirrettäisiin eläinlääkintä- ja elintarvikelaitoksen hoidettaviksi. Eläinlääkintä- ja elintarvikelaitoksesta annetun lain (1202/92) mukaan laitoksen tehtävänä on muun muassa eläimistä saatavien elintarvikkeiden laadun ja turvallisuuden tutkimus, tarkastus ja valvonta, joten lihantarkastuksen järjestäminen sopisi hyvin laitoksen toimialaan.

Maa- ja metsätalousministeriöltä eläinlääkintä- ja elintarvikelaitokselle siirtyviä tehtäviä olisivat muun muassa lihantarkastuslain mukaan valtion tehtävänä olevan lihantarkastuksen järjestäminen, teurastamojen hyväksyminen ja muiden lihantarkastuslainsäädännön mukaisten yksittäisten hallintoasioiden ratkaiseminen. Samoin ministeriöltä siirtyisi eläinlääkintä- ja elintarvikelaitokselle lihantarkastuslain mukainen teurastamojen sekä teurastamojen yhteydessä olevien ja vientiin hyväksyttyjen lihavalmiste- ja lihankäsittelylaitosten valvonnan johto.

Ministeriön tehtäväksi jäisi kuitenkin edelleen lihantarkastuslakiin perustuvien, yleisesti velvoittavien määräysten ja ohjeiden antaminen.

Lihantarkastuslakia on tarpeen muuttaa myös sen vuoksi, että se on useissa sekä valtion että kunnan lihantarkastustoiminnan hallintoa koskevissa kohdissaan varsin vanhakantainen eikä vastaa enää nykyistä hallintokäytäntöä.

Euroopan talousalueesta tehtyyn sopimukseen (ETA-sopimus) sisällytettyjen Euroopan yhteisöjen (EY) lihadirektiivien täytäntöönpanemiseksi lihantarkastuslakia on tarpeen muuttaa niin suurelta osin, että on katsottu tarkoituksenmukaisimmaksi valmistella niiden täytäntöönpanemiseksi kokonaan uusi laki, joka korvaisi lihantarkastuslain. Lihadirektiivit koskevat lihantarkastusta, lihan ja lihatuotteiden käsittelylle sekä liha-alan laitoksille asetettavia hygieniavaatimuksia ja näiden valvontaa. Ne voimaansaattava laki ei kuitenkaan voi tulla voimaan ETA-sopimuksesta erillisenä. ETA-sopimuksen täytäntöönpanon edellyttämän lainsäädännön tarkkaa voimaantuloajankohtaa puolestaan ei vielä tiedetä. Sopimuksen siirtymäsäännösten mukaan sopimuksen eläinlääkintämääräyksiä sovelletaan kuuden kuukauden kuluttua sopimuksen voimaantulosta.

Lihantarkastustoiminnan järjestämisen siirtäminen maa- ja metsätalousministeriöstä eläinlääkintä- ja elintarvikelaitokseen olisi kuitenkin tarkoitus toteuttaa ETA-sopimuksesta riippumattomana järjestelynä jo vuoden 1994 alusta lukien. Tämän vuoksi ehdotetaan, että tarvittavat säännökset annettaisiin esityksen mukaisella lihantarkastuslain muutoksella. Samassa yhteydessä ehdotetaan lihantarkastuslakia muutettavaksi siten, että ne lain säännökset, jotka ovat muun lainsäädännön kehityksen vuoksi jääneet vanhentuneiksi, muutettaisiin paremmin nykyoloja vastaaviksi tai kumottaisiin.

Esityksen mukaiset lihantarkastuslain muutokset olisivat voimassa vuoden 1994 alun ja ETA-sopimuksen lihadirektiivit täytäntöönpanevan lain voimaantulon välisen ajan. Hallituksen esitys lihantarkastuslain korvaavaksi uudeksi laiksi (lihahygienialakiesitys) on tarkoitus antaa eduskunnan käsiteltäväksi mahdollisimman pian. Lihahygienialakiesityksessä on lähdetty siitä, että valtion tehtävänä olevan lihantarkastuksen järjestäminen kuuluisi eläinlääkintä- ja elintarvikelaitokselle.

Lihantarkastuslain 4 §:n mukaan lihantarkastuksen suorittavat muissa kuin kunnan omistamissa teurastamoissa valtion tarkastuseläinlääkärit. Tarkastuksessa heitä avustavat valtion tarkastusapulaiset. Tarkastuseläinlääkärit ovat virkasuhteisia ja tarkastusapulaiset työsopimussuhteisia.

Valtion tarkastuseläinlääkärit ja -apulaiset ottaa maa- ja metsätalousministeriö, joka määrää, missä teurastamossa he toimivat.

Kunnallisessa teurastamossa tai lihantarkastamossa on lihantarkastusta varten kunnan palveluksessa tarkastuseläinlääkäreitä ja -apulaisia. Kunnaneläinlääkäriä lukuunottamatta maa- ja metsätalousministeriö määrää tarkastuseläinlääkärin tehtäväänsä.

Lain 4 §:n 1 ja 2 momentti sisältävät yksityiskohtaiset säännökset tarkastuseläinlääkäreiden virkojen virkatyypeistä sekä tarkastusapulaisten palvelussuhteen laadusta. Säännökset ovat valtion virkamieslain (755/86) voimaantultua tosiasiallisesti menettäneet merkityksensä, sillä eri virkatyypit on säädelty valtion virkamieslaissa ja tarkastusapulaiset ovat olleet aina työsopimussuhteessa.

Lihantarkastustoiminnan eläinlääkintä- ja elintarvikelaitokseen siirtämiseksi lihantarkastuslain 4 §:ää ehdotetaan muutettaviksi siten, että valtion tehtävänä olevaa lihantarkastusta varten tarvittava lihantarkastushenkilökunta, sekä tarkastuseläinlääkärit että tarkastusapulaiset, olisivat maa- ja metsätalousministeriön sijasta eläinlääkintä- ja elintarvikelaitoksen palveluksessa. Tarkastuseläinlääkärit olisivat edelleen virkasuhteisia ja tarkastusapulaiset työsopimussuhteisia.

Muut lain 4 §:n 1 ja 2 momentissa nykyisin olevat säännökset ovat tarpeettomia. Virkamiesten virkasuhteen ehdoista säädetään valtion virkamieslaissa ja työsopimussuhteisen henkilökunnan työsuhteen ehdoista työsopimuslaissa (320/70).

Lihantarkastuslain 4 §:n 3 momentin säännökset poistettaisiin tarpeettomina muilta kuin siltä osin, että kunnallisessa lihantarkastamossa suoritettavaa lihantarkastusta varten on kunnan palveluksessa tarpeellinen määrä tarkastuseläinlääkäreitä ja tarvittaessa myös tarkastusapulaisia. Kunnallisia teurastamoja ei enää ole. Niistä viimeinen lopetti toimintansa vuonna 1991. Maa- ja metsätalousministeriön erillinen määräys tarkastuseläinlääkäriksi ei kunnan palveluksessa olevien tarkastuseläinlääkäreiden osalta ole enää tarpeen.

Lihantarkastuslain 4 §:n 4 momentin säännös siitä, että tarkastuseläinlääkäreiden ja -apulaisten on osallistuttava maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintä- ja elintarvikeosaston määräyksestä alansa täydennyskoulutukseen, ehdotetaan poistettavaksi. Henkilökunnan täydennyskoulutus on toiminnan kannalta välttämätöntä. Työnantajan edun mukaista on huolehtia täydennyskoulutuksesta. Valtion palveluksessa olevan lihantarkastushenkilökunnan osalta eläinlääkintä- ja elintarvikelaitoksen ja kunnan palveluksessa olevan lihantarkastushenkilökunnan osalta asianomaisen kunnan tulee ilman lakisääteistä velvoitustakin huolehtia siitä, että tarkastuseläinlääkärit ja -apulaiset saavat tarpeellista täydennyskoulutusta. Lihantarkastushenkilökunnan velvollisuudesta osallistua työnantajansa määräämään täydennyskoulutukseen säädetään virka- ja työsuhdelainsäädännössä.

Lihantarkastuslain 5 §:n 1―3 momentin mukaan maa- ja metsätalousministeriö hyväksyy teurastamot, vientiteurastamot ja kunnalliset lihantarkastamot, joissa lihantarkastus toimitetaan. Maa- ja metsätalousministeriö voi tietyin edellytyksin antaa luvan lihantarkastuksen suorittamiseen muuallakin kuin hyväksytyssä teurastamossa sekä 5 §:n 4 momentin nojalla vapauttaa kunnan velvollisuudesta pitää lihantarkastamoa.

Lihantarkastuslain 10 §:n 2 momentin mukaan maa- ja metsätalousministeriö voi erityisistä syistä määrätä lihan uudelleen tarkastuksen pakolliseksi.

Maa- ja metsätalousministeriölle 5 §:n 1―3 momentissa sekä 10 §:n 2 momentissa säädetyt tehtävät ehdotetaan siirrettäviksi eläinlääkintä- ja elintarvikelaitokselle osana lihantarkastuksen valvontaan liittyvää hallintoa.

Lihantarkastuslain 5 §:n 4 momentin säännös ehdotetaan poistettavaksi tarpeettomana. Kunnalle ei ole lihantarkastuslaissa säädetty velvollisuutta lihantarkastamon perustamiseen.

Lihantarkastuslain 11 § sisältää säännökset siitä, missä eläin saadaan teurastaa. Pykälä on vanhentunut ja se ehdotetaan epätarkoituksenmukaisena kumottavaksi. Nykyisinkin on mahdollista, että eläin, jonka liha on tarkoitettu elintarvikkeeksi, teurastetaan muualla kuin teurastamossa, kunhan sen liha tarkastetaan lihantarkastamossa.

Lihantarkastuslain 15 §:n 1 momentin mukaan valtion palveluksessa olevien tarkastuseläinlääkäreiden ja tarkastusapulaisten suorittamasta lihantarkastuksesta peritään teurastamolta valtiolle asetuksella tarkemmin määrättävä maksu. Maksun suuruus määrätään siten, että se vastaa kustannuksia, jotka valtiolle aiheutuvat lihantarkastuksen järjestämisestä. Valtiolle aiheutuvia kustannuksia laskettaessa on soveltuvin osin noudatettava, mitä valtion maksuperustelaissa (980/73) (vanha maksuperustelaki) 2 §:ssä säädetään.

Lihantarkastusasetuksen (219/60) mukaan lihantarkastusmaksu määrätään siten, että se vastaa päätoimiselle tarkastuseläinlääkärille ja -apulaiselle maksettua palkkaa korotettuna 74 prosentilla ja sivutoimiselle tarkastuseläinlääkärille ja -apulaiselle maksettua palkkaa korotettuna 62 prosentilla. Korotusprosentit ovat vanhan maksuperustelain mukaiset.

Momentissa tarkoitettu vanha maksuperustelaki on korvattu 1 päivänä maaliskuuta 1992 voimaan tulleella uudella valtion maksuperustelailla (150/92). Uuden maksuperustelain 14 §:ssä säädetään, että jos muussa lainsäädännössä viitataan vanhaan maksuperustelakiin, viittauksen on katsottava tarkoittavan uutta maksuperustelakia.

Lihantarkastuslain 15 §:n 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että eläinlääkintä- ja elintarvikelaitoksen tarkastuseläinlääkärin suorittamasta ja tarkastusapulaisen avustamasta lihantarkastuksesta perittäisiin teurastamolta valtiolle maksu siten kuin uudessa valtion maksuperustelaissa säädetään. Maksun suuruus määräytyisi uuden maksuperustelain ja valtion maksuperusteasetuksen (211/92) periaatteiden mukaisesti. Kyseessä olisi julkisoikeudellinen suorite, josta perittävän maksun tulee maksuperustelain mukaan vastata suoritteen tuottamisesta valtiolle aiheutuvia kokonaiskustannuksia. Momenttiin ehdotettu muutos ei muuttaisi lihantarkastusmaksun suuruutta, sillä uuden ja vanhan maksuperustelain säännökset maksun suuruuden määräytymisestä ovat tältä osin samanlaiset. Kyseessä olisi lakitekninen tarkistus.

Ehdotettu 15 §:n 2 momentti vastaa voimassa olevaa 2 momenttia.

Lihantarkastuslain 17 §:n 3 momentin mukaan lihan omistaja tai haltija voi vaatia, että ennen kuin päätös, jolla tarkastuseläinlääkäri on hylännyt tai ehdollisesti hyväksynyt lihan, pannaan täytäntöön, liha annetaan erityisen asiantuntijalautakunnan tarkastettavaksi. Lihan omistaja ja tarkastuseläinlääkäri valitsevat lautakuntaan kumpikin yhden jäsenen ja nämä yhdessä kolmannen puheenjohtajaksi. Jos puheenjohtajasta ei päästä yksimielisyyteen, määrää puheenjohtajan kaupungissa maistraatin ja muussa kunnassa kunnanhallituksen puheenjohtaja.

Maistraattien toiminta lakkaa 1 päivästä joulukuuta 1993 lukien. Asiantuntijalautakunnan puheenjohtajan valitseminen silloin kun osapuolten valitsemat jäsenet eivät pääse yksimielisyyteen puheenjohtajasta, ehdotetaan siirrettäväksi yhdenmukaisuuden vuoksi myös kaupunkien osalta kunnan tehtäväksi. Puheenjohtajan määräisi kaikissa kunnissa se kunnan toimielin, joka kunnassa huolehtii kansanterveystyön toimeenpanoon kuuluvista tehtävistä. Kyseinen toimielin olisi tavallisimmin terveyslautakunta.

Lihantarkastuslain 23 §:n mukaan lain täytäntöönpanon ylin johto ja valvonta kuuluu maa- ja metsätalousministeriölle. Elintarvikeviraston perustamisen yhteydessä tehtävä jaettiin ministeriön ja elintarvikeviraston kesken.

Elintarvikevirastosta annetun lain (111/90) 5 §:n mukaan virastolle siirtyivät vuoden 1990 alusta muun muassa lihantarkastuslaissa säädetyn lihan ja lihavalmisteiden kuljetuksen ja kaupanpitämisen valvonnan johto sekä muiden kuin teurastamojen yhteydessä toimivien tai vientiin hyväksyttävien lihavalmisteiden valmistus- ja lihankäsittelylaitosten hyväksyminen sekä niissä tapahtuvan valmistuksen valvonnan johto.

Lihantarkastustoiminnan eläinlääkintä- ja elintarvikelaitokseen siirtämiseen liittyen lain 23 §:ää ehdotetaan muutettavaksi siten, että maa- ja metsätalousministeriölle nykyisin kuuluvat lihantarkastuslain mukaiset valvonnan johtotehtävät siirtyisivät eläinlääkintä- ja elintarvikelaitokselle. Siirto ei aiheuttaisi muutoksia nykyiseen tehtäväjakoon elintarvikeviraston kanssa.

Esityksellä ei ole välittömiä taloudellisia vaikutuksia.

Esityksen johdosta sekä teurastamoissa suoritettava lihantarkastustoiminta että eläinlääkintä- ja elintarvikelaitoksen tehtävänä jo nyt oleva maahan tuotavan lihan tarkastus koottaisiin samaan laitokseen, mikä osaltaan tehostaa eläinlääkintä- ja elintarvikelaitoksen voimavarojen käyttöä.

Esityksessä ehdotettu lihantarkastustoiminnan ja siihen liittyvien hallintotehtävien siirtäminen maa- ja metsätalousministeriöltä eläinlääkintä- ja elintarvikelaitokselle edellyttää, että valtion lihantarkastushenkilöstö siirtyy maa- ja metsätalousministeriön palveluksesta eläinlääkintä- ja elintarvikelaitoksen palvelukseen. Valtion palveluksessa on 43 virkasuhteista tarkastuseläinlääkäriä ja 62 työsopimussuhteista tarkastusapulaista.

Tarkastuseläinlääkäreiden virat tulisivat siirrettäviksi maa- ja metsätalousministeriön viroista eläinlääkintä- ja elintarvikelaitoksen viroiksi. Siirto tehtäisiin maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä valtion virkamieslain 8 §:n nojalla. Kyseisen lainkohdan mukaan muu kuin avoinna oleva virka voidaan siirtää vain virkamiehen suostumuksella, joten virkojen siirtämistä varten hankitaan asianomaisten virkamiesten suostumukset. Tarkastusapulaisten kanssa eläinlääkintä- ja elintarvikelaitos tekisi uudet työsopimukset niin, että he siirtyisivät laitoksen palvelukseen vanhoina työntekijöinä.

Maa- ja metsätalousministeriöstä eläinlääkintä- ja elintarvikelaitokseen siirrettäisiin ministeriön päätöksellä neljä virkaa lihantarkastustoiminnan johto- ja avustaviin tehtäviin.

Esitys on valmisteltu virkatyönä. Siitä on pyydetty lausunto niiltä viranomaisilta ja järjestöiltä, joiden toimialaa asia koskee tai joiden oletettiin muutoin olevan asiasta kiinnostuneita.

Lausunnon ovat antaneet kauppa- ja teollisuusministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, valtiovarainministeriö, elintarvikevirasto, eläinlääkintä- ja elintarvikelaitos, lääninhallitukset, Suomen Kuntaliitto, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto, Svenska Lantbruksproducenternas Centralförbund, Elintarviketeollisuusliitto, Lihateollisuuden tutkimuskeskus, Suomen Eläinlääkäriliitto, Suomen Teurastamoeläinlääkäreiden Yhdistys, Suomen Elintarviketyöläisten Liitto ja Suomen Kuluttajaliitto.

Lausunnonantajilla ei valtiovarainministeriötä lukuunottamatta ollut huomautettavaa lihantarkastukseen liittyvien hallinto- ja valvontatehtävien siirtämiseen maa- ja metsätalousministeriöltä eläinlääkintä- ja elintarvikelaitokselle. Valtiovarainministeriökin piti tarkoituksenmukaisena tehtävien siirtämistä maa- ja metsätalousministeriöltä, mutta katsoi, että vielä tulisi selvittää mahdollisuutta koota elintarvikevalvonta yhdelle hallinnonalalle, kun se nyt kuuluu kolmen ministeriön, maa- ja metsätalousministeriön, kauppa- ja teollisuusministeriön sekä sosiaali- ja terveysministeriön, hallinnonaloille. Lisäksi valtiovarainministeriö esitti, että tulisi selvittää mahdollisuutta avata lihantarkastus kilpailulle Teknillisen tarkastuksen komitea -91:n mietinnössään (KM 1992:30) esittämien periaatteiden mukaisesti.

Eri ministeriöiden välinen elintarvikevalvontaa koskeva tehtäväjako on järjestetty viimeksi elintarvikeviraston perustamisen yhteydessä vuonna 1990. Koska esityksen mukainen lihantarkastustoiminnan siirto ei aiheuta muutosta tähän hallinnonalojen välillä varsin äskettäin toteutettuun tehtäväjakoon, ei koko elintarvikevalvonnan järjestämistä koskevaa kysymystä ole pidetty mahdollisena ottaa esille tämän esityksen valmistelun yhteydessä. ETA-sopimukseen sisältyvät lihantarkastustoimintaa koskevat Euroopan yhteisöjen direktiivit puolestaan edellyttävät, että lihantarkastus on viranomaistoimintaa.

Lausunnoissa esitetyt muut huomautukset on mahdollisuuksien mukaan otettu esityksessä huomioon.

Esitys liittyy valtion vuoden 1994 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.

Eduskunnan käsiteltäväksi on tarkoitus myöhemmin saattaa hallituksen esitys lihahygienialaiksi, jolla lihantarkastuslaki muutoksineen kumottaisiin ETA-sopimuksen eläinlääkintämääräysten voimaantuloajankohdasta lukien. Esitys laiksi lihatarkastuslain muuttamisesta olisi tämän vuoksi tarkoitus käsitellä ennen lihahygienialakiesityksen käsittelyä.

Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994.

Eläinlääkintä- ja elintarvikelaitos suorittaisi lain voimaantulon jälkeen ne lihantarkastuksen järjestämiseen, teurastamoiden hyväksymiseen, valtion lihantarkastushenkilökunnan henkilöstöhallintoon sekä liha-alan laitosten valvontaan kuuluvat tehtävät, jotka ennen lain voimaantuloa ovat kuuluneet lihantarkastuslain nojalla annettujen asetusten taikka maa- ja metsätalousministeriön tai sen eläinlääkintä- ja elintarvikeosaston päätösten mukaan maa- ja metsätalousministeriön tai sen eläinlääkintä- ja elintarvikeosaston tehtäväksi. Lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin tulisi voida ryhtyä ennen sen voimaantuloa. Näitä tehtäviä olisivat muun muassa toimenpiteet, jotka tarvitaan lihantarkastushenkilökunnan siirtämiseen maa- ja metsätalousministeriön palveluksesta eläinlääkintä- ja elintarvikelaitoksen palvelukseen.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan 27 päivänä maaliskuuta 1960 annetun lihantarkastuslain (160/60) 11 § sekä

muutetaan 4 ja 5 §, 10 §:n 2 momentti, 15 §, 17 §:n 3 momentti ja 23 §, sellaisina kuin niistä ovat 4 § 30 päivänä joulukuuta 1982 annetussa laissa (1113/82) sekä 15 § muutettuna mainitulla lailla ja 19 päivänä tammikuuta 1976 annetulla lailla (8/76), seuraavasti:

4 §

Hyväksytyssä teurastamossa suoritettavaa lihantarkastusta varten on eläinlääkintä- ja elintarvikelaitoksen palveluksessa virkasuhteisia tarkastuseläinlääkäreitä ja työsopimussuhteisia tarkastusapulaisia. Kunnallisessa lihantarkastamossa suoritettavaa lihantarkastusta varten on kunnan palveluksessa tarpeellinen määrä tarkastuseläinlääkäreitä ja tarvittaessa tarkastusapulaisia.

5 §

Lihantarkastus toimitetaan eläinlääkintä- ja elintarvikelaitoksen hyväksymässä teurastamossa tai kunnallisessa lihantarkastamossa.

Eläinlääkintä- ja elintarvikelaitoksen luvalla ja määräämillä ehdoilla voidaan tarkastus asianomaisen lihantarkastamon toimesta suorittaa muussa kuin 1 momentissa tarkoitetussa teurastamossa siellä teurastetun lihan osalta. Jollei toisin säädetä, on lihantarkastuksesta tällöin soveltuvin osin voimassa, mitä lihantarkastuksesta lihantarkastamossa säädetään.

Maasta vietävän lihan tarkastus toimitetaan hyväksytyssä teurastamossa, jonka eläinlääkintä- ja elintarvikelaitos on hyväksynyt vientiteurastamoksi.

10 §

Milloin erityiset syyt sitä vaativat, eläinlääkintä- ja elintarvikelaitos voi määrätä lihan uudelleen tarkastuksen pakolliseksi tarpeellisessa laajuudessa. Tälläinen jälkitarkastus on maksuton.

15 §

Eläinlääkintä- ja elintarvikelaitoksen tarkastuseläinlääkärin suorittamasta ja tarkastusapulaisen avustamasta lihantarkastuksesta peritään teurastamolta valtiolle maksu. Maksusta on muutoin voimassa, mitä valtion maksuperustelaissa (150/92) ja sen nojalla säädetään tai määrätään.

Kunnallisen lihantarkastamon suorittamasta lihantarkastuksesta suoritettavat maksut vahvistaa lääninhallitus.

17 §

Lihan omistajalla tai haltijalla on oikeus vaatia, että liha, ennenkuin tarkastuseläinlääkärin päätös pannaan täytäntöön, annetaan erityisen asiantuntijalautakunnan tarkastettavaksi, johon lautakuntaan lihan omistaja valitsee yhden ja asianomainen tarkastuseläinlääkäri niin ikään yhden jäsenen ja nämä yhdessä kolmannen puheenjohtajaksi. Jollei puheenjohtajan vaalista sovita, määrää puheenjohtajan kansanterveystyön toimeenpanoon kuuluvista tehtävistä kunnassa huolehtiva kunnan toimielin. Tälläisen tarkastuksen toimittamista on omistajan tai haltijan vaadittava heti, kun hän on saanut tiedon päätöksestä, ja liha on tarkastusta varten säilytettävä enintään kaksikymmentäneljä tuntia, minkä ajan kuluessa tarkastus on toimitettava. Kustannukset asiantuntijalautakunnan toimittamasta tarkastuksesta on sitä vaatineen suoritettava.

---

23 §

Tämän lain täytäntöönpanon ylin johto ja valvonta kuuluu eläinlääkintä- ja elintarvikelaitokselle siltä osin kuin elintarvikevirastosta annetun lain (111/90) 5 §:stä ei muuta johdu.

---

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994.

Eläinlääkintä- ja elintarvikelaitos suorittaa tämän lain voimaantultua ne laitosten hyväksymiseen ja valvontaan, lihantarkastuksen järjestämiseen ja valtion lihantarkastushenkilökunnan henkilöstöhallintoon liittyvät tehtävät, jotka seuraavissa säännöksissä ja määräyksissä, niihin myöhemmin tehtyine muutoksineen, on säädetty tai määrätty maa- ja metsätalousministeriön tai sen eläinlääkintä- ja elintarvikeosaston tehtäväksi, jollei asianomaisessa järjestyksessä toisin säädetä tai määrätä:

1) 6 päivänä toukokuuta 1960 annetun lihantarkastusasetuksen (219/60) 1 §:n 1 momentti, 3 §, 4 §:n 1, 3 ja 4 momentti, 6 §, 7 §:n 2 ja 3 momentti, 8 §:n 4 momentti, 9 §:n 4 momentti, 10 §, 10 a §:n 2 momentti, 16 §, 17 §:n 1―2 ja 5―8 momentti, 20 §:n 2 momentti ja 22 §:n 4 momentti;

2) lihan ja lihavalmisteiden viennistä ja tuonnista 6 päivänä toukokuuta 1960 annetun asetuksen (220/60) 1 §:n 1 ja 2 kohta, 3 ja 4 § sekä 5 §:n 3 momentti;

3) lihavalmisteiden valmistuksen valvonnasta 29 päivänä huhtikuuta 1960 annetun asetuksen (211/60) 2 §, 6 §:n 1 momentti, 10 §, siltä osin kuin mainitussa lainkohdassa on kyse teurastamojen yhteydessä toimivista tai vientiin hyväksyttävistä laitoksista, sekä 11 §:n 2 ja 5 momentti;

4) myytäväksi tarkoitetun hirven ja valkohäntäpeuran lihan tarkastuksesta 24 päivänä elokuuta 1979 annetun asetuksen (687/79) 4 §:n 2 momentti ja 7 §:n 2 momentti;

5) 28 päivänä lokakuuta 1988 annetun liha-asetuksen (898/88) 6 §:n 2 ja 4 momentti ja 24 §, siltä osin kuin siinä on kyse yksittäistapausta koskevien, muiden kuin asetuksen 21 §:ään liittyvien poikkeuslupien myöntämisestä;

6) siipikarjanlihan tarkastuksesta 28 päivänä lokakuuta 1988 annetun asetuksen (899/88) 4 §:n 2 momentti, 5 §, 9 §:n 1 momentti, 12 §:n 7 kohta ja 20 §:n 2 momentti, siltä osin kuin siinä on kyse yksittäistapausta koskevien poikkeuslupien myöntämisestä;

7) poronlihan tarkastuksesta 8 päivänä maaliskuuta 1991 annetun asetuksen (499/91) 11 §:n 6 kohta, 15 § ja 16 §:n 4 momentti; sekä

8) lihantarkastuslain sekä sen nojalla annettujen asetusten perusteella annetut maa- ja metsätalousminsteriön tai sen eläinlääkintä- ja elintarvikeosaston päätökset.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöön panemiseksi tarvittaviin toimenpiteisiin.

---

Helsingissä 24 päivänä syyskuuta 1993

Tasavallan Presidentti
MAUNO KOIVISTO

Maa- ja metsätalousministeri
Martti Pura