Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi potilasvahinkolakia siten, että nykyisin sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä toimiva potilasvahinkolautakunta siirrettäisiin potilasvakuutusjärjestelmän itsenäiseksi asiantuntijaelimeksi, jonka toiminta rahoitettaisiin sosiaali- ja terveysministeriön määräysten mukaisesti potilasvakuutusyhdistyksen varoista. Potilasvahinkolautakunnasta annetussa asetuksessa säädettäisiin tarkemmin yksityiskohdista. Lisäksi lakiin ehdotetaan lisättäväksi korvauksille maksettavaa viivästyskorkoa koskeva säännös. Tähän liittyen korkolakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että potilasvakuutus suljetaan muiden lakisääteisten vakuutusten tavoin lain soveltamisalan ulkopuolelle.

Esitys liittyy valtion vuoden 1994 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.

Ehdotetut lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan vuoden 1994 alusta.

---

Potilaiden oikeusturvan parantamiseksi on välttämätöntä, että potilasvahinkolautakuntaan tulevien asioiden käsittelynopeutta lisätään nykyisestään. Esityksen tavoitteena on parantaa potilasvahinkolautakunnan toimintakykyä ja asioiden käsittelyvalmiutta varmistamalla lautakunnalle riittävä rahoitus voimavarojen lisäämiseen. Samalla yhdenmukaistetaan potilasvakuutusjärjestelmän organisaatio muiden vastaavien vakuutusjärjestelmien kanssa siten, että potilasvahinkolautakunnan puolueettomuus sekä itsenäinen asiantuntija-asema oikeussuojaelimenä säilytetään.

Potilasvahinkolaki (585/86) tuli voimaan 1 päivänä toukokuuta 1987. Lain mukaan suoritetaan korvausta terveyden- ja sairaanhoidon yhteydessä potilaalle aiheutuneesta henkilövahingosta eli potilasvahingosta. Kaikilla terveyden- ja sairaanhoitotoimintaa harjoittavilla on oltava tämän lain mukainen vakuutus potilasvahingon varalta. Kaikkien potilasvakuutustoimintaa harjoittavien vakuutusyhtiöiden on oltava jäseninä potilasvakuutusyhdistyksessä, joka voi myöntää vakuutuksia ja hoitaa korvaustointa jäsenyhtiöidensä lukuun. Sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa yhdistyksen säännöt.

Ministeriön yhteydessä toimii potilasvahinkolain 11 §:n mukaan valtioneuvoston kolmeksi vuodeksi kerrallaan asettama potilasvahinkolautakunta. Sen tehtävänä on antaa ratkaisusuosituksia potilasvahinkojen korvaamisesta sille, joka vaatii tai jolta vaaditaan korvausta potilasvahingosta, sekä sille, jolla on oltava vakuutus potilasvahinkolain mukaisen vastuun varalta. Edelleen lautakunnan tehtävänä on antaa lausuntoja tuomioistuimille sekä pyrkiä potilasvahinkoja koskevan korvauskäytännön yhtenäistämiseen. Tarkempia säännöksiä on potilasvahinkolautakunnasta annetussa asetuksessa (396/87).

Potilasvahinkolain voimassaoloaikana vuoden 1992 loppuun mennessä on potilasvahinkolautakunnan käsiteltäväksi tullut 3 618 lausuntopyyntöä. Lausuntojen käsittelyaika on nykyisin noin yhdeksän kuukautta. Keskeneräisten asioiden määrä vuoden 1992 lopussa oli 631 juttua, kun se vielä vuoden 1991 lopussa oli 469 ja vuoden 1990 lopussa 345 juttua. Vuoden 1992 aikana lautakunnan käsittelyyn tuli 942 uutta lausuntopyyntöä.

Asioiden ruuhkautuminen lautakunnassa johtuu siitä, ettei lautakunnalle ole voitu osoittaa voimavaroja riittävään vakinaiseen henkilöstöön juttumäärän jatkuvasta kasvusta huolimatta. Esiteltävät asiat valmistelee yksi päätoiminen lakimiessihteeri apunaan viisi sivutoimista esittelijää. Sivutoimisia esittelijöitä käytettäessä on korvauskäytännön yhtenäisyyden vuoksi erityisen tärkeää, että on käytettävissä ajantasalla oleva atk-pohjainen rekisteri lausunnoista. Rekisteriä ei kuitenkaan ole vakinaisen henkilöstön vähäisyydestä johtuen saatu pidetyksi ajan tasalla. Lautakunnan jutturuuhkan purkaminen edellyttäisi lautakunnan jakautumista jaostoihin, mikä puolestaan edellyttää valmistelevan työvoiman lisäämistä ainakin toisella päätoimisella sihteerillä.

Esittelevän henkilöstön vähäisyydestä johtuva ongelma on pyritty poistamaan muuttamalla marraskuussa 1989 potilasvahinkolautakunnasta annetun asetuksen 6 §:n 1 momenttia (988/89) siten, että sosiaali- ja terveysministeriö voi määrätä ministeriön tai silloisen lääkintöhallituksen virkamiehen toimimaan suostumuksensa mukaisesti potilasvahinkolautakunnan osa-aikaisena päätoimisena sihteerinä. Asetus tuli voimaan 1 päivänä joulukuuta 1989. Osa-aikainen päätoiminen sihteeri on kuitenkin voitu osoittaa lautakunnalle vain lyhyeksi ajaksi eikä toimenpiteellä siten ole ollut riittävää vaikutusta asioiden ruuhkautumisen estämiseksi.

Tämän vuoksi vuonna 1990 annettiin hallituksen esitys laiksi potilasvahinkolain 5 ja 11 §:n muuttamisesta (HE 304/1990 vp), mutta esitys, jota ei ehditty käsitellä ennen valtiopäivien päättymistä, raukesi.

Kun käsittelemättömien asioiden määrä potilasvahinkolautakunnassa on edelleen kasvanut ja käsittelyaika pidentynyt, on tämä osaltaan vaikuttanut siihen, että lautakunnan lakisääteisenä tehtävänä oleva pyrkimys korvauskäytännön yhtenäistämiseen on tästä syystä heikentynyt.

Asioiden ruuhkautuminen ja pitkät käsittelyajat potilasvahinkolautakunnassa heikentävät potilaiden oikeusturvaa heidän joutuessaan odottamaan asioidensa ratkaisemista. Edellä mainituista syistä ehdotetaan, että potilasvahinkolautakunta siirrettäisiin potilasvakuutusjärjestelmän itsenäiseksi asiantuntijaelimeksi, jonka toiminta rahoitettaisiin sosiaali- ja terveysministeriön määräysten mukaisesti potilasvakuutusmaksuilla.

Ehdotettu muutos on voimassa olevia vakuutusjärjestelmiä yhdenmukaistava. Potilasvahinkolautakunnan toiminnan tullessa potilasvakuutusmaksuilla rahoitettavaksi nämä kustannukset otettaisiin huomioon, kun sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa vakuutusmaksun perusteet. Lautakunta olisi tällöin toimintansa rahoituksen osalta verrattavissa liikennevakuutuslain (279/59) mukaan liikennevakuutusyhdistyksessä toimivaan, korvaustoimen yhtenäisyyttä edistävään liikennevahinkolautakuntaan, jonka kustannukset maksetaan liikennevakuutusyhdistyksen varoista, ja tapaturmavakuutuslain (608/48) mukaan toimivaan, muutoksenhakuasioita käsittelevään tapaturmalautakuntaan, jonka talousarvion vahvistaa Tapaturmavakuutuslaitosten Liitto r.y.

Voimassa olevan lain mukaan potilasvahinkolautakunta toimii sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä. Lautakunnan päätoiminen sihteeri ja muu henkilöstö ovat virkasuhteessa valtioon. Asiantuntijat kutsuu lautakunnan esityksestä ministeriö. Ehdotetun muutoksen mukaan lautakunnan jäsenet ja varajäsenet nimittäisi edelleen valtioneuvosto. Lautakunnan esittelijät ja toimistohenkilökunnan ottaisi kuitenkin lautakunta, joka myös kutsuisi lautakunnan asiantuntijat. Esittelijät ja toimistohenkilökunta olisivat siten työsuhteessa potilasvahin- kolautakuntaan.

Voimassa olevan lainsäädännön mukaan lautakunnan jäsenet, varajäsenet sekä sen kuulemat asiantuntijat ja lausunnonantajat saavat palkkiota valtion varoista sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamien perusteiden mukaan. Ehdotettujen muutosten toteutuessa lautakunnan jäsenten ja varajäsenten palkkiot katettaisiin potilasvakuutusmaksuilla sosiaali- ja terveysministeriön määräysten mukaisesti. Asiantuntijoiden, lausunnonantajien, esittelijöiden ja toimistohenkilökunnan palkkiot määräisi lautakunta pyydettyään asiasta lausunnon potilasvakuutusyhdistykseltä. Lautakunnan olisi vuosittain lokakuun loppuun mennessä annettava talousarvioesitys toiminnastaan sosiaali- ja terveysministeriölle, jonka olisi potilasvakuutusyhdistykseltä esityksestä lausunnon pyydettyään vahvistettava esitys vastaavan vuoden marraskuun loppuun mennessä. Potilasvakuutusmaksuilla rahoitettaisiin potilasvahinkolautakunnan toiminta ministeriön vahvistaman talousarvion perusteella. Ehdotettujen muutosten yksityiskohdista säädettäisiin asetuksella.

Vuoden 1983 alusta voimaan tulleessa korkolaissa (633/82) on lain soveltamisalan ulkopuolelle suljettu potilasvakuutusta lukuun ottamatta kaikki lakisääteiset vakuutusjärjestelmät. Se, ettei potilasvakuutusta mainita lain 1 §:n tyhjentävässä luettelossa, johtuu siitä, että potilasvakuutusjärjestelmä luotiin vasta korkolain säätämisen jälkeen vuonna 1986. Eduskunta edellytti korkolakia käsitellessään, että hallitus viipymättä ryhtyy toimenpiteisiin lakisääteisiä vakuutusjärjestelmiä koskevien lakien muuttamiseksi niin, että niihin lisätään yhtenäiset säännökset koron ja viivästyskoron maksamisesta. Työntekijäin eläkelain (395/61), merimieseläkelain (72/56), tapaturmavakuutuslain ja liikennevakuutuslain osalta annettiinkin asiasta hallituksen esitys vuonna 1984 (HE 16/1984 vp), jolloin mainittuihin lakeihin lisättiin pakottavat, korkoa ja viivästyskorkoa koskevat yhdenmukaiset säännökset. Lait tulivat voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1985. Niiden mukaan viivästyskorkoa maksetaan henkilövahinkokorvauksissa, kun kolme kuukautta on kulunut sen kalenterikuukauden päättymisestä, jona vakuutus- tai eläkelaitokselle esitettiin vaatimus sekä etuuden perustetta ja määrää koskeva selvitys.

Nykyisessä potilasvahinkolaissa ei ole säännöksiä korvaukselle maksettavasta viivästyskorosta. Tämän johdosta potilasvahinkojen korvauksiin on jouduttu soveltamaan korkolain ja vakuutussopimuslain (132/33) säännöksiä viivästyskorosta.

Korkolain 4 §:ssä säädetään vuotuiseksi koroksi 16 prosenttia. Lain 7 §:n 2 momentissa on säännös siitä, että vakuutuksenantajan maksuvelvollisuuden täyttämisen ajasta säädetään vakuutussopimuslaissa. Vakuutussopimuslain 22 §:n mukaan vahingonkorvausta vaativa on velvollinen sellaisen seikan selvittämiseksi, jolla voi olla merkitystä vakuutustapahtumaa ja vakuutuksenantajan vastuuta arvioitaessa, antamaan hänen saatavissaan olevat asiakirjat ja tiedot vakuutuksenantajan käytettäviksi. Saman lain 24 §:n mukaan vakuutuksenantajan on täytettävä maksuvelvollisuutensa yhden kuukauden kuluessa siitä, kun hän on saanut ilmoituksen vakuutustapahtumasta. Jos maksuvelvollisuus riippuu 22 §:ssä mainitusta selvityksestä, suoritusta ei kuitenkaan saa vaatia ennen kuin 14 päivää on kulunut selvityksen toimittamisesta. Säännösten soveltaminen potilasvakuutuksessa on merkinnyt sitä, että vahingonkärsineen tehtyä vahinkoilmoituksen potilasvakuutusyhdistykselle ja tämän hankittua lisäselvityksen, yhdistyksen on 14 vuorokauden kuluessa selvitettävä asian lääketieteellinen ja oikeudellinen peruste sekä suoritettava vahinkokäsittely niin, että korvaus on vahingonkärsineen käytettävissä 14 vuorokauden sisällä siitä, kun esimerkiksi hoitolaitoksesta tullut selvitys on tullut yhdistykselle. Kun otetaan huomioon se, että potilasvahinkoasiat ovat vaikeasti selvitettäviä, on nykyinen vakuutussopimuslain asettama määräaika liian lyhyt.

Potilasvakuutusjärjestelmä joutuu lisäksi yhteensovittamaan korvaukset muiden lakisääteisten järjestelmien kanssa, esimerkiksi siten, että työeläkejärjestelmä maksaa ensin työeläkejärjestelmän mukaiset eläkkeet ja vasta sen jälkeen potilasvakuutus voi maksaa täyden korvauksen ja TEL-järjestelmän välisen erotuksen ansionmenetystapauksissa. Tällöin potilasvakuutus ei edes voi hoitaa asiaa ennen kuin se on selvitetty muussa korvausjärjestelmässä. Potilasvakuutuksen lainmukainen käsittelyaika tulisi näin ollen pidentää kolmeksi kuukaudeksi yhdenmukaisesti muiden lakisääteisten vakuutusten kanssa.

Muutos ehdotetaan toteutettavaksi siten, että potilasvahinkolakiin lisätään uusi 10 a § ja korkolain 1 §:ssä olevaan luetteloon niistä vakuutuslajeista, joihin lakia ei sovelleta, lisätään potilasvakuutus.

Esitys siirtäisi kustannusvastuun potilasvahinkolautakunnan toiminnasta valtiolta potilasvakuutusyhdistykselle. Potilasvakuutusyhdistyksen tätä koskevat kulut otettaisiin potilasvakuutustoiminnasta aiheutuvana menoeränä huomioon vakuutusmaksujen perusteissa potilasvahinkolain 6 §:n 2 momentin mukaisesti. Potilasvakuutuksen ottamiseen velvoitetut, pääosin kuntasektori, tulisivat viime kädessä kustantamaan potilasvahinkolautakunnan toiminnan rahoituksen osana vakuutusmaksua.

Jos tavoite toisen päätoimisen sihteerin palkkaamisesta lautakuntaan toteutuu ja jos sosiaali- ja terveysministeriö korottaa lautakunnan esityksen mukaisesti jäsenten kokouspalkkioita ja asiantuntijoiden palkkioita, arvioidaan lautakunnan vuosittaisiksi kokonaiskustannuksiksi 2,2 miljoonaa markkaa. Lautakunnan siirtyminen sosiaali- ja terveysministeriön yhteydestä itsenäiseksi asiantuntijaelimeksi aiheuttaa siirtymävaiheessa muun muassa uusien toimitilojen, palkanmaksu- ja kirjanpitojärjestelmien sekä ATK-laitteiden hankkimisesta johtuvia lisäkustannuksia. Vuoden 1992 vakuutusmaksujen kokonaismäärä oli 82,4 miljoonaa markkaa, josta suurimman vakuutuksenottajaryhmän, kuntasektorin osuus oli 75 miljoonaa markkaa. Lautakunnan kustannukset olisivat siten noin 3 % vakuutusmaksusta. Lautakunnan kokonaiskustannukset vuonna 1992 olivat noin 1 300 000 markkaa.

Ehdotuksen mukaan valtio vastaisi niistä potilasvakuutusyhdistykselle aiheutuneista kustannuksista, jotka syntyvät, kun potilasvahinkolautakunta joutuu käsittelemään lausuntoasioita ennen potilasvahinkolain voimaantuloa terveyden- ja sairaanhoidon yhteydessä aiheutuneesta henkilövahingosta. Nämä kustannukset on arvioitu 40 000 markaksi. Toukokuun alusta 1987 voimaan tullutta nykyistä järjestelmää edeltävän lainsäädännön mukaan potilasvahinkolautakunnan käsiteltäviksi tulevia lausuntopyyntöjä oli 1992 lautakunnan käsittelyssä 34 kappaletta. Vanhan järjestelmän mukaan lautakunnalle käsiteltäviksi tulevien tapausten lukumäärä on kuitenkin jatkuvasti aleneva.

Koska potilasvahinkolain mukaisille korvauksille on jo nykyään maksettu korkolain perusteella viivästyskorkoa, ei ehdotus lisää tältä osin potilasvakuutusyhdistyksen hallintomenoja. Kun ehdotus pidentää potilasvahinkoasioiden viivästyskorotonta käsittelyaikaa, voidaan olettaa, että ehdotus vähentää jonkin verran yhdistyksen viivästyskorkomenoja.

Sosiaali- ja terveysministeriö asetti 8 päivänä helmikuuta 1990 työryhmän, jonka tehtävänä oli valmistella ehdotus potilasvahinkolautakunnan siirtämisestä potilasvakuutusyhdistyksen yhteyteen ja lautakunnan toiminnan rahoittamisesta potilasvakuutusyhdistyksen varoista. Työryhmän esityksen (työryhmämuistio 1990:8) pohjalta annettiin vuonna 1990 edellä mainittu hallituksen esitys potilasvahinkolain 5 ja 11 §:n muuttamisesta, joka kuitenkin raukesi. Tämä hallituksen esitys perustuu viivästyskorkosäännöstä lukuun ottamatta aikaisemmin rauenneeseen hallituksen esitykseen.

Nyt annettavasta esityksestä pyydettiin lausunnot oikeusministeriöltä, Suomen Kaupunkiliitolta, Suomen Kunnallisliitolta, Finlands svenska kommunförbundilta, Sairaalaliitolta, Terveydenhuoltoalan ammattijärjestö TEHY: ltä, Suomen Kuluttajaliitolta sekä potilasvakuutusyhdistykseltä. Lausunnossaan kunnallisjärjestöt ja Sairaalaliitto vastustivat esitystä katsoen voimassa olevan järjestelmän takaavan potilasvahinkolautakunnan riippumattoman aseman. Järjestöjen mielestä esityksestä kunnille aiheutuvat lisäkustannukset on otettava huomioon kuntien valtionosuusperusteissa. Muut lausunnonantajat katsovat esityksen olevan tarpeellinen potilaiden oikeusturvan kannalta.

Kun potilasvahinkolautakunnan päätoiminen henkilöstö siirtyy esityksen mukaan valtion virkasuhteesta työsuhteeseen potilasvahinkolautakuntaan, on henkilöstön aseman muuttumisen johdosta asian valmistelussa noudatettu yhteistoiminnasta valtion virastoissa ja laitoksissa annetun lain (651/88) edellyttämää menettelyä.

5 §. Vakuutuksenantaja. Pykälän 2 momentissa oleva säännös sosiaali- ja terveysministeriön toimivallasta vahvistaa potilasvakuutusyhdistyksen säännöt ehdotetaan siirrettäväksi uuteen 3 momenttiin. Tähän momenttiin lisättäisiin myös säännös sosiaali- ja terveysministeriön valvontatoimivallasta potilasvakuutusyhdistyksen suhteen. Säännös ministeriön oikeudesta valvoa potilasvakuutusyhdistyksen toimintaa noudattaisi soveltuvin osin, mitä vakuutusyhtiölaissa (1062/79) säädetään vakuutusyhtiön valvonnasta. Nykyisin potilasvakuutusyhdistyksen valvonnasta säädetään nimenomaisesti ainoastaan ministeriön vuonna 1986 vahvistamissa potilasvakuutusyhdistyksen säännöissä.

10 a §. Korvauksen korotus. Ehdotuksen mukaan potilasvahingosta maksettavan korvauksen viivästyessä on maksettava viivästynyt korvaus viivästysajalta korotettuna. Kuten muissakin lakisääteisissä korvausjärjestelmissä ei viivästyskoron maksuvelvollisuus koske vakuutus- ja eläkelaitosten välisiä korvausten yhteensovittamiseen ja takautumisoikeuteen liittyviä suorituksia. Säännös velvollisuudesta maksaa viivästyskorkoa on pakottava. Potilasvakuutusyhdistyksen on omasta aloitteestaan maksettava viivästyskorko. Hakijan ei tarvitse esittää korosta vaatimusta. Muusta kuin pykälässä säädetystä 16 prosentin korkokannasta ei voida sopia. Asianosaiset voivat kuitenkin viivästyksen alkamisen jälkeen sopia, ettei viivästyskorkoa makseta.

Potilasvakuutusyhdistyksellä olisi ehdotuksen mukaan kolmen kuukauden käsittelyaika ilman viivästyskoron maksamisvelvollisuutta. Määräaika lasketaan sen kalenterikuukauden päättymisestä, jona yhdistykselle esitettiin vaatimus sekä etuuden perustetta ja määrää koskeva sellainen selvitys kuin kohtuudella voidaan vaatia ottaen huomioon myös yhdistyksen mahdollisuus hankkia selvitys. Vaatimuksena ja selvityksenä pidetään vahinkoilmoitusta asianmukaisine liitteineen. Jos suoritus tästä määräajasta viivästyy, on yhdistys velvollinen maksamaan viivästyskorkoa. Jatkuvia korvauksia koskevissa potilasvahinkoasioissa edellytetään nykyisin potilasvahinkolautakunnan lausuntoa jo itse korvausperusteesta. Näissä tapauksissa kolmen kuukauden määräaika alkaa kulua vasta lautakunnan korvausperustetta koskevan lausunnon antamisesta.

Viivästyskorkoa maksetaan jokaiselta viivästyspäivältä. Jos päätöksen antamisen jälkeen saman päätöksen perusteella joudutaan myöhemmin suoritettavalle erälle maksamaan viivästyskorkoa, on korko maksettava jokaiselta päivältä eräpäivästä lukien.

Pykälän 3 momentissa säädetään velkojan viivästyksestä ja eräiden maksuesteiden vaikutuksesta. Velkojan viivästyksellä tarkoitetaan sitä, että korvausta ei voida maksaa korvauksensaajasta johtuneesta syystä esimerkiksi, kun hän ei toimita pyydettyjä lisäselvityksiä. Tällöin viivästyskorkoa ei tarvitse maksaa pitemmältä ajalta kuin siitä päivästä, jona este potilasvakuutusyhdistyksen tieten on lakannut. Momentin toisessa virkkeessä on säännös eräiden maksuesteiden vaikutuksesta. Potilasvakuutusyhdistys ei ole velvollinen maksamaan viivästyskorkoa tällaisen esteen aiheuttamalta viivästysajalta.

Ehdotuksen mukaan 26 markkaa pienempää viivästyskorkoa ei makseta, koska se aiheuttaisi potilasvakuutusyhdistykselle tarpeetonta työtä eikä sillä olisi korvauksensaajalle olennaista taloudellista merkitystä. Mainittu markkamäärä sidotaan vuosittain vahvistettavaan työntekijäin eläkelain 9 §:ssä tarkoitettuun indeksiin ja tarkistettu markkamäärä pyöristetään lähimpään täyteen markkaan.

11 §. Potilasvahinkolautakunta. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että potilasvahinkolautakunta siirrettäisiin yleisperusteluissa esitetyn mukaisesti sosiaali- ja terveysministeriön yhteydestä potilasvakuutusjärjestelmän itsenäiseksi asiantuntijaelimeksi, jonka toiminta rahoitettaisiin sosiaali- ja terveysministeriön määräysten mukaisesti potilasvakuutusyhdistyksen varoista.

1 §. Soveltamisala. Yleisperusteluissa ja potilasvahinkolakiin lisättäväksi ehdotetun 10 a §:n perusteluissa esitetyistä syistä ehdotetaan korkolain 1 §:n 2 momentin 2 kohdan luetteloa täydennettäväksi potilasvakuutusta koskevalla maininnalla.

Ehdotetusta potilasvahinkolain muutoksesta säädettäisiin tarkemmin asetuksessa potilasvahinkolautakunnasta.

Lait ehdotetaan tuleviksi voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994. Lakiehdotusten voimaan tullessa asetetun lautakunnan ehdotetaan jatkavan toimintaansa vuoden 1996 loppuun. Potilasvakuutusyhdistyksen sääntöjen 22 §:n mukaan yhdistyksen tilikausi on kalenterivuosi. Tähän liittyen on tarkoituksenmukaista, että myös potilasvahinkolautakunnan toimikausi olisi kolme kalenterivuotta.

Voimaantulosäännöksessä ehdotetaan selvyyden vuoksi säädettäväksi siitä, että kaikki potilasvahinkolautakunnan käsiteltäviksi ennen lainmuutoksen voimaantuloa kuuluvat asiat siirtyisivät ehdotetun lain säännösten nojalla toimivalle lautakunnalle. Lautakunnan toimivaltaisuus ei siis muuttuisi.

Lautakunta antaisi edelleen lausuntoja myös ennen potilasvahinkolain voimaantuloa terveyden- tai sairaanhoidon yhteydessä sattuneista henkilövahingoista. Näistä lausunnoista potilasvakuutusyhdistykselle aiheutuvia kustannuksia varten maksettaisiin valtion varoista yhdistykselle kertakorvaus.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:

1.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 25 päivänä heinäkuuta 1986 annetun potilasvahinkolain (585/86) 5 §:n 2 momentti ja 11 § sekä

lisätään 5 §:ään uusi 3 momentti ja lakiin uusi 10 a § seuraavasti:

5 §
Vakuutuksenantaja

Kaikkien potilasvakuutustoimintaa harjoittavien vakuutusyhtiöiden on kuuluttava potilasvakuutusyhdistykseen. Yhdistys voi myöntää vakuutuksia ja hoitaa korvaustointa jäsenyhtiöidensä lukuun. Yhdistys vastaa vahingoista silloin, kun vakuutuksen ottaminen on laiminlyöty, sekä määrää ja perii 4 §:n 2 momentissa tarkoitetun korotetun vakuutusmaksun.

Sosiaali- ja terveysministeriö valvoo yhdistyksen toimintaa ja vahvistaa sen säännöt. Valvonnassa noudatetaan soveltuvin osin, mitä vakuutusyhtiölaissa (1062/79) säädetään vakuutusyhtiön valvonnasta.

10 a §
Korvauksen korotus

Tämän lain mukaisen korvauksen viivästyessä potilasvakuutusyhdistyksen on maksettava viivästynyt korvaus viivästysajalta korotettuna. Korvauksen korotus on vuotta kohden laskettuna 16 prosenttia. Velvollisuus maksaa korvaus korotettuna ei kuitenkaan koske lakisääteistä vakuutusta harjoittavien vakuutus- tai eläkelaitosten välisiä yhteensovitukseen eikä takautumisoikeuteen perustuvia suorituksia.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu korvauksen korotus lasketaan viivästysajan jokaiselta päivältä, ei kuitenkaan ajalta ennen kuin kolme kuukautta on kulunut sen kalenterikuukauden päättymisestä, jona vahingonkärsinyt on esittänyt potilasvakuutusyhdistykselle vaatimuksensa sekä korvauksen perustetta ja määrää koskevan sellaisen selvityksen kuin häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen huomioon myös yhdistyksen mahdollisuudet hankkia selvitys. Saman päätöksen perusteella myöhemmin suoritettavalle korvauserälle korotus kuitenkin lasketaan eräpäivästä.

Milloin korvausta ei ole voitu vahingonkärsineestä johtuvasta syystä maksaa oikeassa ajassa, yhdistys ei ole velvollinen maksamaan korvausta korotettuna pitemmältä ajalta kuin siitä päivästä, jona este yhdistyksen tieten on lakannut. Jos korvauksen suorittaminen viivästyy lain säännöksen johdosta taikka yleisen liikenteen tai maksuliikenteen keskeytymisen taikka muun senkaltaisen ylivoimaisen esteen vuoksi, yhdistys ei ole velvollinen maksamaan korvausta korotettuna tällaisen esteen aiheuttamalta viivästysajalta.

Korvauksen korotusta, jonka määrä on pienempi kuin 26 markkaa, ei ole maksettava. Edellä sanottua markkamäärää tarkistetaan vuosittain työntekijäin eläkelain 9 §:ssä säädetyn palkkaindeksiluvun mukaan. Tarkistettu markkamäärä pyöristetään lähimmäksi täydeksi markaksi.

Sosiaali- ja terveysministeriö antaa tarvittaessa yhdistykselle ohjeita tämän pykälän soveltamisesta.

11 §
Potilasvahinkolautakunta

Asiantuntijaelimenä potilasvakuutusasioissa on valtioneuvoston kolmeksi vuodeksi kerrallaan asettama potilasvahinkolautakunta. Lautakunnan tehtävänä on antaa potilasvahinkojen korvaamisesta ratkaisusuosituksia sille, joka vaatii tai jolta vaaditaan korvausta potilasvahingosta, sekä sille, jolla on oltava vakuutus tämän lain mukaisen vastuun varalta. Lautakunnan tehtävänä on lisäksi antaa lausuntoja tuomioistuimille niiden käsitellessä potilasvahinkojen korvaamiskysymyksiä. Tehtäväänsä hoitaessaan lautakunnan tulee pyrkiä potilasvahinkojen korvauskäytännön yhtenäistämiseen.

Potilasvahinkolautakunnan kokoonpanosta säädetään asetuksella.

Potilasvahinkolautakunnan toiminnasta aiheutuneet kustannukset maksetaan potilasvakuutusyhdistyksen varoista sosiaali- ja terveysministeriön vuosittain vahvistaman lautakunnan talousarvion perusteella siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

---

1. Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994.

2. Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

3. Tämän lain voimaan tullessa asetettuna oleva potilasvahinkolautakunta sekä sosiaali- ja terveysministeriön kutsumat asiantuntijat jatkavat toimintaansa vuoden 1996 loppuun. Lautakunnasta on tällöin soveltuvin osin voimassa, mitä tässä laissa säädetään potilasvahinkolautakunnasta.

4. Tätä lakia sovelletaan sen voimaantulon jälkeen tapahtuneisiin henkilövahinkoihin. Lain voimaan tullessa asetettuna olevan lautakunnan käsiteltäviksi kuuluvat asiat siirtyvät kuitenkin tämän lain mukaisen lautakunnan käsiteltäviksi.

5. Potilasvahinkolautakunnan tehtävänä on myös antaa lausuntoja siitä, onko potilaalle suoritettava vahingonkorvausta ennen potilasvahinkolain voimaantuloa terveyden- ja sairaanhoidon yhteydessä aiheutuneesta henkilövahingosta. Näistä lausunnoista potilasvakuutusyhdistykselle aiheutuvia kustannuksia varten maksetaan valtion varoista yhdistykselle vuoden kuluessa tämän lain voimaantulosta kertakorvaus, jonka määrän sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa yhdistystä kuultuaan.

6. Tätä lakia ei 10 a §:n osalta sovelleta asiaan, joka ennen tämän lain voimaantuloa on tullut vireille potilasvakuutusyhdistyksessä ja josta on esitetty korvausvaatimus ennen tämän lain voimaantuloa. Säännöksiä korvauksen korotuksesta on kuitenkin sovellettava sellaiseen korvauserään, jonka eräpäivä on lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen.

7. Tämän lain 10 a §:n 4 momentissa säädetty markkamäärä vastaa vuodeksi 1993 vahvistettua palkkaindeksilukua.

---

2.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 20 päivänä elokuuta 1982 annetun korkolain (633/82) 1 §:n 2 momentin 2 kohta, sellaisena kuin se on 16 päivänä joulukuuta 1983 annetussa laissa (943/83), seuraavasti:

1 §
Soveltamisala

Tätä lakia ei sovelleta:

2) liikennevakuutukseen, potilasvakuutukseen, lakisääteiseen tapaturmavakuutukseen tai lakisääteiseen eläkevakuutukseen eikä työntekijän ryhmähenkivakuutukseen tai sitä vastaavaan kunnallisen eläkelaitoksen myöntämään etuuteen;

---

---

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994.

---

Helsingissä 17 päivänä syyskuuta 1993

Tasavallan Presidentti
MAUNO KOIVISTO

Sosiaali- ja terveysministeri
Jorma Huuhtanen