Esityksessä ehdotetaan leimaverolakia muutettavaksi siten, että toimituskirjan pituuden mukaan määräytyvästä leimaverosta luovutaan. Leimaveroa perittäisiin enää vain apteekkiluvasta, arvonimistä ja eräistä päätöksistä, jotka sisältävät varallisuusarvoisen luvan tai oikeuden. Muutoksenhakua koskevia säännöksiä ehdotetaan muutettaviksi siten, että ennen valituksen tekemistä olisi tehtävä oikaisuhakemus lääninverovirastolle. Valtion edun valvonta valitusasioissa ehdotetaan siirrettäväksi verohallitukselta lääninverovirastoille. Leimamerkeistä ehdotetaan luovuttavaksi.

Verohallinnon ryhtyessä perimään suoritteistaan maksuja ehdotetaan verotuslaissa, perintö- ja lahjaverolaissa ja liikevaihtoverolaissa olevat säännökset eräistä asiakirjoista suoritettavasta lunastuksesta kumottaviksi.

Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994. Esitys liittyy vuoden 1994 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.

---

Leimaverolain (662/43) mukaan viranomaisten antamista toimituskirjoista on suoritettava leimaveroa. Leimavero määräytyy joko toimituskirjan pituuden mukaan tai on kiinteämääräinen. Eräiden toimituskirjojen leimaveron määrää viranomainen harkintansa mukaan laissa olevien enimmäis- ja vähimmäismäärien rajoissa. Lisäksi eräistä erikseen laissa mainituista toimituskirjoista on suoritettava kiinteämääräinen lisäleima.

Toimituskirjoistaan leimaveroa perivät viranomaiset on jaettu eri ryhmiin siten, että ylempien viranomaisten toimituskirjoista peritään korkeampi leimavero kuin alempien. Kun tuomioistuimet ja eräät oikeushallintoviranomaiset ovat siirtyneet perimään toimituskirjoistaan maksuja, viranomaisten ryhmiä on enää kolme. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat valtioneuvosto ja ministeriöt ja oikeuskanslerinvirasto, toiseen ryhmään kuuluvat keskusvirastot ja kolmannessa ryhmässä ovat henkikirjoittajat, poliisilaitokset, nimismiehet, vesi- ja ympäristöpiirit ja merenkulkupiirit.

Maaliskuun alusta 1992 voimaan tulleen valtion maksuperustelain (150/92) tavoitteena on, että viranomaiset siirtyvät perimään toimituskirjoistaan leimaveron sijasta maksuja silloin, kun kysymyksessä ei ole fiskaalisilla perusteilla perittävä vero. Useilla hallinnonaloilla on jo luovuttu leimaveron perimisestä tai luovutaan vuoden 1994 alusta. Myös valtioneuvoston kanslia ja ministeriöt sekä näiden alaiset virastot ryhtyvät vuonna 1994 perimään toimituskirjoistaan valtion maksuperustelain mukaisia maksuja.

Kun toimituskirjoistaan leimaveroa periviä viranomaisia vuonna 1994 on vain muutama ja näiden antamien toimituskirjojen määrä on myös melko vähäinen, ehdotetaan toimituskirjan pituuden mukaan määräytyvästä leimaverosta luovuttavaksi. Leimaveroa perittäisiin enää arvonimistä, kaivoskirjasta, kaivoslaissa (503/65) tarkoitetun varausilmoituksen hyväksymisestä, valtauskirjasta sekä sähkölaitostoiminnan harjoittamiseen annetusta lupapäätöksestä. Leimavero päätöksestä, jolla myönnetään lupa raha-automaatin tai muun pelilaitteen pitämiseen, ehdotetaan säilytettäväksi ennallaan.

Luovuttaessa toimituskirjan pituuden mukaan määräytyvästä leimaverosta valtioneuvoston antamat päätökset jäisivät kokonaan maksuttomiksi, sillä valtion maksuperustelain nojalla annetut päätökset eivät koske valtioneuvoston antamia päätöksiä. Valtioneuvoston päätettävien asioiden lukumäärää on viime vuosina pyritty vähentämään eikä leimaveron tuoton kannalta valtioneuvoston antamien päätösten maksuttomuudella ole merkitystä. Oikeudenmukaisuussyistä olisi kuitenkin kohtuullista, että päätös, jolla annetaan erivapaus asetuksella säädetyistä kelpoisuusehdoista valtion virkaan tai toimeen, olisi edelleen maksullinen, kun ministeriöiden päätökset muissakin asioissa tulevat maksullisiksi. Myönnetty erivapaus on saajalleen huomattava etu, joten voidaan katsoa, että se sisältää sellaisen varallisuusarvoisen etuuden, joka sopii hyvin verotuksen kohteeksi. Nykyisinkin siitä on suoritettava sivuluvun mukaan määräytyvän leimaveron lisäksi 840 markan suuruinen lisäleima. Tämän vuoksi ehdotetaan, että erivapauspäätöksestä olisi suoritettava 1 000 markan kiinteämääräinen leimavero.

Leimaverolain 26 §:n mukaan kaupungissa olevaa vuokratonttia rakennuksineen koskeva luovutuskirja on, kun vuokraoikeuden siirto ilmoitetaan kunnalliselle viranomaiselle, varustettava leimalla kiinteistöä koskevan kauppakirjan leimaamisesta säädettyyn määrään.

Säännös edellyttää, että maapohjan vuokralleantaja on kaupunki, jolle siirrosta on ilmoitettava. Maapohjan on sijaittava kaupungin alueella ja vuokratulla maapohjalla on oltava rakennus, joka samalla luovutetaan uudelle vuokramiehelle. Säännös ei koske kaupunkeja, jotka on perustettu tammikuun 1 päivän 1977 jälkeen.

Kaupungissa olevaa vuokratonttia rakennuksineen koskevan luovutuskirjan leimaamisessa noudatetaan soveltuvin osin kiinteistön kauppakirjan leimaamista koskevia säännöksiä, kuitenkin niin, että veron korottamista koskevia säännöksiä ei sovelleta. Veron periminen eri kaupungeissa on järjestetty epäyhtenäisesti. Kun ulkopuolista viranomaisvalvontaa ei ole ja kun siirron ilmoittamiselle ja veron maksamiselle ei ole asetettu määräaikaa, saattavat vuokraoikeuden siirrot jäädä pitkäksikin aikaa tulematta kaupungin viranomaisten tietoon.

Veronsaajalla ei ole mahdollista jälkikäteen maksuunpanna siirtoleimaveroa laiminlyöntitapauksissa, vaan verohallituksen on pantava vireille niin sanottu hallintoriitakanne lääninoikeudessa.

Kun vuokraoikeuden siirtoleimaveron valvonnan puutteellisuuteen on myös valtiontalouden tarkastusvirasto kiinnittänyt huomiota vuonna 1989 antamassaan tarkastuskertomuksessa, ehdotetaan säännöksiä muutettaviksi. Veron suorittamista koskevien säännösten selkeyttämiseksi ehdotetaan, että siirto olisi ilmoitettava ja vero suoritettava kolmen kuukauden kuluessa omistusoikeuden siirtymisestä. Veron suorittamisen turvaamiseksi ehdotetaan, että lääninverovirastolla olisi vuokraoikeuden siirtoleimaverotuksessa valvontavelvollisuus, asiakirjojen tarkastamisoikeus ja maksuunpano-oikeus sekä oikeus määrätä laiminlyöntitapauksissa veronlisäys.

Leimaveroa koskevissa asioissa on käytettävissä kaksi erillistä oikeussuojakeinoa, valitus ja hakemus. Soveltamisala on periaatteessa erillinen, mutta eräissä tapauksissa on mahdollista myös rinnakkainen soveltamisala.

Valitus on käytettävissä silloin, kun veron määrää viranomainen tai vero perustuu viranomaisen toimenpiteeseen. Valitus on tehtävä kolmen vuoden määräajassa lääninoikeuteen. Eräiden ylempien viranomaisten toimenpiteistä valitetaan suoraan korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Lääninoikeuden päätökseen saa hakea muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista.

Leimaverolain 94-98 §:ssä on useita erillisiä hakemusta koskevia säännöksiä. Hakemustapaukset voidaan jakaa kolmeen eri ryhmään. Yhden ryhmän muodostavat tilanteet, joissa leimaveron perusteena ei ole viranomaisen toimenpide, vaan vero on maksettu oma-aloitteisesti. Toinen ryhmä hakemusasioita ovat ne tapaukset, joissa pyydetään palautettavaksi viranomaisen määräämä leimavero sen vuoksi, että leimaveron määräytymisen perusteet ovat muuttuneet. Kolmas ryhmä ovat tapaukset, joissa leimavero on ylemmän viranomaisen päätöksellä poistettu tai sitä on alennettu.

Hakemusasiat käsittelee lääninverovirasto. Hakemuksen peruste vanhenee yleisen 10 vuoden vanhentumisajan kuluessa, lukuunottamatta 97 a ja 97 b §:ssä säädettyjä hakemuksia, jotka on tehtävä kolmen vuoden kuluessa leimaveron suorittamisesta. Lääninveroviraston päätökseen haetaan muutosta lääninoikeudelta 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Lääninoikeuden päätöksestä saa valittaa edelleen korkeimpaan hallinto-oikeuteen 30 päivän kuluessa tiedoksisaannista.

Leimaverolaissa oleva oikeussuojajärjestelmä ei ole selkeä, mutta se johtuu ennen kaikkea leimaverotusmenettelyn rakenteellisesta epäyhtenäisyydestä. Valituksen ja hakemuksen erillisyys johtuu verotusmenettelyn rakenteesta ja on sinänsä perusteltu. Oikeussuojakeinojen soveltamisalojen selkeyttäminen lainsäädäntöteitse nykyisessä verotusmenettelyssä ei ole helposti ratkaistavissa.

Oikeussuojakeinojen erillisyydestä aiheutuneiden ongelmien lieventämiseksi ehdotetaan, että ennen valituksen tekemistä olisi tehtävä pakollinen oikaisuvaatimus lääninverovirastolle. Tämä nopeuttaisi asian käsittelyä sekä vähentäisi lääninoikeuteen tulevien valitusasioiden määrää. Oikaisuvaatimus, joka koskisi sekä verovelvollista että myös veronsaajaa, olisi tehtävä kolmen vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jolloin leimavero on suoritettu tai olisi ollut suoritettava. Lääninveroviraston päätöksestä olisi valitusoikeus lääninoikeuteen. Oikaisuvaatimusta ei kuitenkaan tarvitsisi tehdä valtioneuvoston kanslian ja ministeriöiden eikä näiden esittelijöiden leimaveroratkaisuista, joista valitettaisiin edelleen suoraan korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Kattava oikaisumenettely olisi oltava olemassa, jotta muutoksenhaussa korkeimpaan hallinto-oikeuteen voitaisiin veroasioissa siirtyä yleiseen valituslupajärjestelmään, kuten verotuksen muutoksenhakutyöryhmä on ehdottanut (Oikeusministeriön lainvalmisteluosaston julkaisu 4/1993).

Leimaverolain 92 §:n 4 momentin mukaan leimaveron suorittamisvelvollisuutta ja määrää koskeva valitus voidaan tehdä myös valtion edun valvomiseksi. Valtion puhevaltaa käyttää verohallitus, kuitenkin niin, että lääninveroviraston ratkaistavissa hakemus- ja maksuunpanoasioissa valtion puhevaltaa käyttää verotusasiamies.

Leimavero peritään tietyn tyyppisten oikeustoimien yhteydessä, ja verotuksen toimittavat huomattavassa määrin muut kuin veroviranomaiset. Tästä johtuu osaltaan leimaverotuksen hallinnollinen epäyhtenäisyys. Säännösten vanhentuneisuus ja tulkinnallisuus sekä verotusmenettelyn hallinnollinen hajanaisuus ovat johtaneet siihen, että oikeusturvaongelmat ja valvonnalliset puutteet ovat korostuneet. Myös verovelvollisten tekemien valitusten määrä on kasvanut.

Verohallituksen tehtävänä on johtaa asiantuntijavirastona verojen ja maksujen määräämistä, maksuunpanoa, kantoa ja perintää sekä verovalvontaa. Verohallituksen on edistettävä oikean ja yhdenmukaisen verotuksen toimittamista antamalla ohjeita ja lausuntoja. Näin ollen yleisvalvontaa johtava viranomainen joutuu valtion etua valvoessaan asianosaissuhteeseen yksittäisissä veroasioissa. Verohallituksen ei ole myöskään mahdollista keskitetysti valvoa valtion etua tyydyttävästi ja koko maata kattavasti.

Jotta valtion edunvalvonnan kattavuus yksittäisissä veroasioissa paranisi ja jotta verohallituksen voimavarat voitaisiin kohdentaa leimaverotuksen ohjaustoimintaan, ehdotetaan, että valtion puhevaltaa käyttäisi verotusasiamies. Edunvalvonnan taso ei vaarantuisi, sillä verotusasiamiehet käyttävät jo nyt valtion puhevaltaa lääninveroviraston ratkaistavissa hakemus- ja maksuunpanoasioissa.

Leimaverolain 69 §:n mukaan asiakirja, joka on leimaveron alainen, on varustettava leimamerkeillä. Leimaverolain soveltamisesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä (663/43) on tarkemmat määräykset leimamerkeistä ja niiden saatavuudesta. Leimamerkit valmistaa Suomen Pankki, joka antaa niitä tilauksesta posti- ja telelaitokselle. Tämä toimittaa niitä lääninverovirastoille ja postitoimipaikkoihin. Yksityiset ostavat leimamerkit postitoimipaikoista. Virastot ja virkamiehet voivat saada lääninverovirastolta pysyvän leimamerkkikassan, josta on pidettävä verohallituksen ohjeiden mukaista kirjanpitoa.

Vaihtoehtoisista tavoista suorittaa leimavero on säädetty lain 70 §:ssä. Pykälän 1 momentin mukaan leimavero voidaan suorittaa valtiovarainministeriön määräämään maksupaikkaan. Pykälän 3 momentissa on säännökset leimaverokonetta käyttämällä suoritettavasta leimaverosta. Asiakirjasta suoritettava leimavero voidaan maksaa rahana Postipankki Oy:öön, postisiirtoliikettä välittävään postitoimipaikkaan, valtiokonttoriin, lääninhallitukseen taikka liike-, säästö- tai osuuspankkiin. Tilillepanokortin kuittiosa kiinnitetään asiakirjaan. Leimaverokoneen käyttöluvan myöntää verohallitus hakemuksesta sekä viranomaiselle että yksityiselle. Asiakirja leimataan koneella ja kertynyt leimavero suoritetaan määräajoin lääninverovirastolle.

Viranomaisen antama toimituskirja voidaan varustaa leimoin joko käyttämällä leimamerkkejä, jos viranomaisella on pysyvä leimamerkkikassa, tai leimaamalla asiakirja leimaverokoneella. Viranomaiselle annettavan toimituskirjan leimavero voidaan suorittaa yleensä kaikkia tapoja käyttäen. Kun tuomioistuimet ja eräät oikeushallintoviranomaiset sekä lääninhallitukset ovat syyskuun alusta siirtyneet perimään yksinomaan maksuja toimituskirjoistaan, leimamerkkien käyttäminen vähenee entisestään. Myös kaupparekisteri-ilmoituksesta on ryhdytty perimään samasta ajankohdasta maksuja. Leimaverolain 13 §:ssä tarkoitettua niin sanottua liiteleimaa, joka käytännössä on suoritettu ainoastaan leimamerkkiä käyttämällä, ei enää peritä. Tämän vuoksi ei ole tarpeen säilyttää leimaveron suorittamistapana leimamerkkiä, vaan leimavero voidaan suorittaa muita maksutapoja käyttäen. Leimamerkkien käyttäminen on tavallista maksamismääräyshakemuksissa ja vekseleissä.

Vuonna 1989 leimamerkeistä kertyi noin 2,5 miljardia markkaa, vuonna 1990 noin 1,6 miljardia markkaa ja vuonna 1991 noin 1,3 miljardia markkaa, mutta vuonna 1992 leimamerkeistä kertyi enää 129 miljoonaa markkaa. Vaikka leimamerkeistä kertyvän tuoton laskuun on vaikuttanut taloudellisen tilanteen huononeminen, on leimamerkkien myynti viime vuosina merkittävästi vähentynyt ja leimaveron suorittaminen muita maksutapoja käyttäen yleistynyt. Tähän on vaikuttanut myös se, että esiintulleiden väärennystapausten johdosta 100 markkaa suuremmista leimamerkeistä luovuttiin joulukuun alusta 1991. Leimamerkkien painatuksesta ja jakelusta aiheutuu verohallinnolle huomattavia kustannuksia.

Lakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että leimamerkkien käytöstä voidaan luopua. Ehdotettujen muutosten jälkeen toimituskirjoja, joista on suoritettava leimaveroa, jäisi varsin vähän. Jos viranomaisella ei ole leimaverokonetta, leimavero suoritettaisiin rahana toimituskirjan antaneelle viranomaiselle. Viranomainen tekisi asiakirjaan merkinnän leimaveron määrästä. Viranomaisella olisi leimamerkkikassan sijasta erillinen leimaverokassa, johon kertyneet varat tilitettäisiin lääninverovirastolle samaan tapaan kuin nykyisin tilitetään leimamerkeistä kertyneet varat. Annettaessa leimaveron alainen asiakirja viranomaiselle olisi leimavero suoritettava rahana tilillepanokorttia käyttäen. Jos leimaveron määrä on pieni, kuten eräissä maksamismääräys- ja perintäasioissa, pankkien perimien tilisiirtomaksujen vuoksi verovelvolliselle aiheutuisi kohtuuttoman suuria kustannuksia verrattuna leimaveron määrään. Tämän vuoksi ehdotetaan, että alle 30 markan leimaveroa ei tarvitsisi maksaa.

Valtion maksuperustelain voimaantulosäännöksen mukaan eräiden viranomaisten toimituskirjoista ja virkatoimista suoritettavain maksujen perusteista annettu laki (806/42) kumotaan vuoden 1994 alusta. Verohallinnossa annettavista jäljennöksistä ja otteista on otettu lunastusta sen mukaan kuin tässä laissa on säädetty. Tarkoituksena on korvata nämä lunastukset valtion maksuperustelain mukaan määräytyvillä maksuilla, joista valtiovarainministeriö päättää. Tämän vuoksi ehdotetaan verotuslain 131 §, perintö- ja lahjaverolain 65 § ja liikevaihtoverolain 134 §:n 2 momentti kumottaviksi.

Valtioneuvoston kanslian ja ministeriöiden antamista toimituskirjoista kertyi vuonna 1992 leimaveroa noin 14,9 miljoonaa markkaa. Tästä määrästä kertyi arvonimistä noin 4,7 miljoonaa markkaa. Poliisihallinnossa on toimituskirjoista peritty leimaveroa vuonna 1992 noin 167 miljoonaa markkaa ja autorekisterikeskuksessa noin 5,4 miljoonaa markkaa. Leimavero korvataan maksuilla. Leimaveron alarajan asettaminen 30 markkaan alentaa veron tuottoa jonkin verran. Sen määrää on kuitenkin vaikea arvioida.

Leimamerkeistä luopuminen vähentäisi verohallituksen leimamerkkien painatuksesta aiheutuvia kuluja, joita vuonna 1992 oli 800 000 markkaa. Posti- ja telelaitokselle maksettiin leimamerkkien myyntikorvauksena vuonna 1992 noin 4,2 miljoonaa markkaa. Sekä leimamerkeistä luopuminen että toimituskirjoista suoritettavan leimaveron perimisestä luopuminen vähentää hallinnollista työtä.

Esitys on valmisteltu virkatyönä valtiovarainministeriössä osittain verohallituksen tekemien esitysten pohjalta. Pakollisen oikaisuvaatimuksen tekeminen perustuu verotuksen oikaisu- ja muutoksenhakujärjestelmää kehittämään asetetun verotuksen oikeussuojatoimikunnan ehdotuksiin (komiteanmietintö 1992:7).

4 §. Pykälä, johon sisältyy luettelo toimituskirjoistaan leimaveroa perivistä viranomaisista, ehdotetaan kumottavaksi.

5 §. Säännös valtionarkistosta tai maakunta-arkistosta annetun todistuksen lunastuksen perimisestä leimamerkkejä käyttämällä ehdotetaan kumottavaksi. Valtionarkisto siirtyy perimään valtion maksuperustelain mukaisia maksuja.

6 §. Pykälä, jossa on sivulta perittävän leimaveron määrät, ehdotetaan kumottavaksi.

8 §. Lisäleimaa koskeva säännös ehdotetaan kumottavaksi.

9 §. Pykälä, johon sisältyvät lisäleiman perimistä koskevat poikkeukset, ehdotetaan kumottavaksi.

10 §. Pykälään sisältyvät säännökset leimaverosta, joka peritään kiinteämääräisenä eräistä toimituskirjoista. Siihen sisältyisivät enää säännökset apteekkiluvasta, arvonimistä, kaivoskirjasta, kaivoslaissa tarkoitetun varausilmoituksen hyväksymisestä, sähkölaitostoiminnan harjoittamiseen annetusta luvasta, päätöksestä, jolla myönnetään lupa yleisiin huvituksiin sekä valtauskirjasta perittävästä leimaverosta. Näiden lisäksi ehdotetaan pykälään otettavaksi säännös 1 000 markan leimaverosta, joka perittäisiin päätöksestä, jolla myönnetään erivapaus asetuksella säädetyistä kelpoisuusehdoista valtion virkaan tai toimeen.

11 §. Pykälä, jossa on lueteltu toimituskirjoista säädetyn leimaveron suorittamisesta vapautetut, ehdotetaan kumottavaksi.

12 §. Pykälä, jossa on lueteltu leimaverosta vapaat toimituskirjat, ehdotetaan kumottavaksi.

14 §. Pykälässä olevan säännöksen mukaan Raha-automaattiyhdistyksen ilmoitus ajanvieteautomaatin käyttöönotosta leimataan 10 §:n Päätöstä koskevan nimikkeen mukaan. Kun Raha-automaattiyhdistyksen ilmoituksista on tarkoitus ryhtyä perimään maksu, ehdotetaan nimike kumottavaksi.

16 §. Lainhuutoa haettaessa suoritettavaa leimaveroa koskevasta säännöksestä ehdotetaan jätettäväksi pois leimamerkkejä koskeva maininta.

26 §. Kaupungissa olevaa vuokratonttia rakennuksineen koskeva luovutuskirja olisi esitettävä kunnalliselle viranomaiselle kolmen kuukauden kuluessa omistusoikeuden siirtymisestä.

50 §. Kun lain mukaan 30 markkaa pienempää leimaveron määrää ei kannettaisi, voidaan säännökset 500 markkaa pienemmän saamistodisteen leimaverovapaudesta kumota.

69 §. Pykälän 1 momenttiin sisältyisivät säännökset leimaveron maksutavoista. Asiakirjaan olisi tehtävä asiakirjan antaneen viranomaisen merkintä veron määrästä ja sen maksamisesta niissä tapauksissa, joissa viranomaisella ei ole leimaverokonetta. Asiakirjaan on kiinnitettävä maksukuitti niissä tapauksissa, kun vero on maksettu postiin tai rahalaitokseen, tai leimapainanne silloin, kun asiakirjan leimaamiseen käytetään leimaverokonetta, kuten esimerkiksi saamistodisteita leimattaessa.

Pykälään lisättävään 3 momenttiin ehdotetaan otettavaksi säännös siitä, että alle 30 markan leimaveroa ei kannettaisi.

70 §. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan otettavaksi säännös siitä, että toimituskirjasta suoritettava leimavero voidaan maksaa viranomaiselle, joka antaa toimituskirjan.

74 §. Pykälästä, jossa on säännökset leimaverosta vastuussa olevista, ehdotetaan jätettäväksi pois leimamerkkejä koskeva maininta.

75, 76 ja 78 §. Pykäliin ehdotetaan tehtäviksi leimamerkkien poistamisen johdosta tarvittavat tarkistukset.

82 §. Lakiin lisättäväksi ehdotettuun pykälään sisältyisivät säännökset lääninveroviraston valvontavelvollisuudesta kaupungissa olevaa vuokratonttia rakennuksineen koskevan luovutuskirjan leimaamisvelvollisuudesta. Lääninverovirastolle olisi esitettävä tarvittavat asiakirjat ja muu tarpeellinen selvitys. Lääninveroviraston olisi veron laiminlyöntitilanteissa maksuunpantava leimavero veronlisäyksineen.

85 §. Pykälästä ehdotetaan poistettavaksi leimamerkkejä koskeva maininta.

92 §. Pykälään sisältyisivät säännökset oikaisuvaatimuksesta ennen valituksen tekemistä. Oikaisuvaatimus olisi tehtävä sille lääninverovirastolle, jonka toimialueella päätös on tehty. Oikaisuvaatimus on tehtävä kolmen vuoden kuluessa leimaveron suorittamisesta tai siitä, kun se olisi pitänyt suorittaa. Sellaisiin päätöksiin, joista leimaverolain mukaan on leimavero palautettava hakemuksesta, ei saa hakea muutosta oikaisuvaatimuksin.

92 a §. Lakiin lisättäväksi ehdotettuun pykälään sisältyisivät säännökset veron palauttamisesta tai maksuunpanosta, jos lääninverovirasto on oikaisuvaatimukseen antamallaan päätöksellä muuttanut aikaisempaa päätöstä.

93 §. Pykälässä on säännökset siitä, että valtion edun valvomiseksi sekä oikaisuvaatimuksessa että valituksessa valtion puhevaltaa käyttää verotusasiamies.

94 §. Kun leimamerkkejä ei enää olisi, säännöstä virastossa pilaantuneesta tai erehdyksestä käytetyn leimamerkin palauttamisesta ei enää tarvita. Pykälään sisältyisi säännös niitä tapauksia varten, joissa viranomainen on tilittänyt rahana maksettavaa tai leimaverokonetta käyttäen kannettavaa leimaveroa aiheettomasti. Lääninverovirasto suorittaisi veron hakemuksesta takaisin tai määräisi sen vähennettäväksi myöhemmistä tilityksistä.

96 §. Kun leimamerkkejä ei enää olisi, ehdotetaan pykälä tarpeettomana kumottavaksi.

98 a §. Pykälässä on säännökset muutoksenhausta lääninveroviraston antamiin päätöksiin. Valitusaika on 30 päivää päätöksen tiedoksisaannista, kuitenkin niin, että verotusasiamiehen valitusaika lasketaan päätöksen tekemisestä.

Lääninveroviraston tulee varata tilaisuus vastineen ja vastaselityksen antamiseen.

98 b §. Säännökset muutoksenhausta korkeimpaan hallinto-oikeuteen ehdotetaan otettavaksi lakiin lisättävään uuteen 98 b §:ään.

Valtioneuvoston ja valtioneuvoston kanslian ja ministeriöiden ja näiden esittelijöiden toimenpiteistä saisi valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen kolmen vuoden kuluessa.

100 a §. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi viittaus 26 §:ään, sillä veronlisäys voitaisiin määrätä veron laiminlyöntitapauksissa myös kaupungissa olevaa vuokratonttia rakennuksineen koskevasta luovutuskirjasta.

Lait ehdotetaan tuleviksi voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994. Leimamerkkejä voisi kuitenkin käyttää vielä ennen 1 päivää maaliskuuta 1994. Ennen 31 päivää joulukuuta 1994 tehdyn hakemuksen nojalla lääninverovirasto palauttaisi käyttämättömiä leimamerkkejä vastaavan määrän.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:

1.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan 6 päivänä elokuuta 1943 annetun leimaverolain (662/43) 4 §, 5 §:n 3 momentti, 6, 8, 9, 11 ja 12 §, 14 §:n Raha-automaattiyhdistyksen ilmoitusta koskeva nimike, 50 §:n 1 momentin 2 kohta ja 2 momentti ja 96 §,

sellaisina kuin niistä ovat 4, 6, 8 ja 9 § 9 päivänä elokuuta 1993 annetussa laissa (730/93), 11 § muutettuna 6 päivänä toukokuuta 1955, 24 päivänä marraskuuta 1961, 30 päivänä maaliskuuta 1973 ja 19 päivänä joulukuuta 1980 annetuilla laeilla (218/55, 511/61, 273/73 ja 851/80), 12 § muutettuna 15 päivänä joulukuuta 1950, 27 päivänä huhtikuuta 1951, 26 päivänä kesäkuuta 1959, 21 päivänä joulukuuta 1962, 30 päivänä joulukuuta 1965, 26 päivänä maaliskuuta 1971, 19 päivänä marraskuuta 1971, 10 päivänä marraskuuta 1972, 21 päivänä joulukuuta 1972, 29 päivänä maaliskuuta 1974, 31 päivänä toukokuuta 1974, 24 päivänä kesäkuuta 1976, 23 päivänä kesäkuuta 1977, 2 päivänä joulukuuta 1977, 23 päivänä joulukuuta 1981, 26 päivänä maaliskuuta 1982, 21 päivänä joulukuuta 1984, 13 päivänä maaliskuuta 1987, 28 päivänä huhtikuuta 1989, 16 päivänä heinäkuuta 1990, 24 päivänä elokuuta 1990, 26 päivänä kesäkuuta 1992, 13 päivänä marraskuuta 1992 ja 30 päivänä joulukuuta 1992 annetuilla laeilla (597/50, 264/51, 271/59, 606/62, 736/65, 235/71, 776/71, 734/72, 832/72, 270/74, 425/74, 547/76, 512/77, 862/77, 1007/81, 221/82, 885/84, 286/87, 356/89, 657/90, 721/90, 555/92, 1033/92 ja 1630/92) ja mainituilla 30 päivänä maaliskuuta 1973 ja 9 päivänä elokuuta 1993 annetuilla laeilla, 14 §:n Raha-automaattiyhdistyksen ilmoitusta koskeva nimike 26 päivänä kesäkuuta 1992 annetussa laissa (553/92), 50 §:n 1 momentin 2 kohta 31 päivänä joulukuuta 1968 annetussa laissa (747/68) ja 96 § 11 päivänä elokuuta 1978 annetussa laissa (620/78),

muutetaan 10 §, 16 §:n 1 momentti, 26 §, 69 §:n 1 momentti, 70 §:n 1 momentti, 74 §:n 1 momentti, 75, 76, 78, 85, 92, 93, 94, 98 a ja 100 a §,

sellaisina kuin niistä ovat 10 § muutettuna 20 päivänä joulukuuta 1991 annetulla lailla (1555/91) ja mainituilla 26 päivänä kesäkuuta 1992, 13 päivänä marraskuuta 1992, 30 päivänä joulukuuta 1992 ja 9 päivänä elokuuta 1993 annetuilla laeilla, 16 §:n 1 momentti 19 päivänä joulukuuta 1986 annetussa laissa (963/86), 26 § 21 päivänä joulukuuta 1990 annetussa laissa (1167/90), 69 §:n 1 momentti 15 päivänä elokuuta 1980 annetussa laissa (608/80), 70 §:n 1 momentti 26 päivänä kesäkuuta 1987 annetussa laissa (591/87), 76 § osittain muutettuna mainitulla 9 päivänä elokuuta 1993 annetulla lailla, 85 § osittain muutettuna 16 päivänä lokakuuta 1992 annetulla lailla (922/92), 92 § muutettuna mainitulla 9 päivänä elokuuta 1993 annetulla lailla ja 23 päivänä joulukuuta 1959, 31 päivänä joulukuuta 1974 ja 30 päivänä huhtikuuta 1992 annetuilla laeilla (479/59, 1029/74 ja 375/92), 93 § mainitussa 26 päivänä kesäkuuta 1959 annetussa laissa, 94 § osittain muutettuna mainitulla 11 päivänä elokuuta 1978 annetulla lailla, 98 a § mainitussa 21 päivänä joulukuuta 1990 annetussa laissa ja 100 a § mainitussa 30 päivänä huhtikuuta 1992 annetussa laissa, ja

lisätään 69 §:ään, sellaisena kuin se on muutettuna mainitulla 15 päivänä elokuuta 1980 annetulla lailla ja 23 päivänä joulukuuta 1988 annetulla lailla (1196/88), uusi 3 momentti ja lakiin siitä mainitulla 31 päivänä joulukuuta 1968 annetulla lailla kumotun 82 §:n tilalle uusi 82 § sekä uusi 92 a ja 98 b § seuraavasti:

10 §

Seuraavista toimituskirjoista on suoritettava leimaveroa seuraavin määrin:

Apteekkilupa apteekin arvioidun tuottoisuuden mukaan luvan myöntävän viranomaisen harkinnan mukaan vähintään 4 200 ja enintään 70 000 markkaa.

Avoin kirje tai muu asiakirja, jolla arvonimi todellisen viran sitä seuraamatta annetaan:

1) henkilölle, joka on päätoimisessa virka- tai työsuhteessa taikka muussa siihen verrattavassa palvelussuhteessa valtioon, kuntaan tai kirkkoon, valtioneuvoston määräysten mukaan vähintään 120 ja enintään 115 000 markkaa;

2) henkilölle, joka ei ole päätoimisessa virka- tai työsuhteessa taikka muussa siihen verrattavassa palvelussuhteessa valtioon, kuntaan tai kirkkoon, valtioneuvoston määräysten mukaan vähintään 175 ja enintään 460 000 markkaa.

Leimaveroa ei ole kuitenkaan suoritettava avoimesta kirjeestä, jolla Suomen kunniakonsuliedustajalle annetaan pääkonsulin tai konsulin arvonimi.

Kaivoskirja harkinnan mukaan vähintään 580 ja enintään 5 800 markkaa.

Kaivoslaissa tarkoitetun varausilmoituksen hyväksyminen 400 markkaa kultakin varausalueelta.

Päätös, jolla myönnetään:

1) erivapaus asetuksella säädetyistä kelpoisuusehdoista valtion virkaan tai toimeen, 1 000 markkaa;

2) lupa:

a) huvitusta varten valmistetun, maksua vastaan käytettävänä olevan peliautomaatin tai muun sellaisen laitteen pitämiseen, jonka käyttämisestä voi saada voittona tavaraan vaihdettavissa olevia pelimerkkejä,

b) sellaisen huvitusta varten valmistetun, maksua vastaan käytettävänä olevan automaatin tai siihen verrattavan laitteen pitämiseen, jonka käyttämisestä voi saada voittona tavaraa,

c) huvitusta varten maksua vastaan käytettävänä olevan muun kuin a ja b kohdassa tarkoitetun automaatin tai siihen verrattavan laitteen, kuten soitto- tai kuvaesitysautomaatin, maaliinammunta-automaatin taikka pallo- tai muun pelin käsittävän laitteen pitämiseen,

d) maaliinammunnan, nuolen- tai renkaanheiton, pienoisgolfpelin, korttipelin tai muun niihin verrattavan huvitusta varten maksua vastaan toimeenpannun ajanvietteen tai kilpailun järjestämiseen, niin myös muunlaisen kuin a, b ja c kohdassa mainitun maksullisen taitavuus- tai onnenpelin tai muun sellaisen pitämiseen,

valtioneuvoston määräysten mukaan kustakin erikseen vähintään 50 markkaa ja enintään 1 300 markkaa kalenterikuukaudelta tai sen osalta.

Kun edellä 2 kohdassa tarkoitettu lupa myönnetään sellaiseksi ajaksi, jolta leimavero on jo toisella paikkakunnalla suoritettu, tältä osalta ei mene leimaveroa.

3) sähkölaitostoiminnan harjoittamiseen 4 700 markkaa.

Valtauskirja, luvan myöntävän viranomaisen harkinnan mukaan vähintään 600 markkaa ja enintään 2 500 markkaa.

16 §

Kiinteistön omistusoikeuden luovutuskirjasta on lainhuutoa haettaessa suoritettava leimaveroa.

---

26 §

Kun kaupungissa olevaa vuokratonttia rakennuksineen koskeva siirto on ilmoitettava kunnalliselle viranomaiselle, luovutuskirja on esitettävä kolmen kuukauden kuluessa omistusoikeuden siirtymisestä varustettuna merkinnällä leimaveron suorittamisesta kiinteistöä koskevan kauppakirjan leimaamisesta säädettyyn määrään. Silloin on myös soveltuvin osin noudatettava, mitä 17, 20-25 §:ssä ja 30 §:n 1 momentin 1, 5 ja 8 kohdassa sekä 5 momentissa säädetään.

69 §

Leimaveron alaiseen asiakirjaan on:

1) tehtävä veron rahana vastaanottaneen viranomaisen merkintä veron määrästä ja sen maksamisesta; tai

2) kiinnitettävä veron maksamisen todentava maksukuitti; taikka

3) leimattava veron määrän mukainen leimapainanne.

---

Jos suoritettavan leimaveron määrä on vähemmän kuin 30 markkaa, sitä ei ole suoritettava.

70 §

Leimavero maksetaan rahana valtiovarainministeriön määräämään maksupaikkaan, jollei tässä laissa toisin säädetä. Toimituskirjasta suoritettava leimavero voidaan maksaa sille viranomaiselle, joka toimituskirjan antaa. Viranomainen tilittää leimaveron lääninverovirastolle.

---

74 §

Vekselistä ja leimaveron alaisesta velkakirjasta tai muusta asiakirjasta suoritettavasta leimaverosta on vastuussa vekselin, velkakirjan tai muun asiakirjan antaja. Jokainen, joka hankkimansa oikeuden todisteeksi vastaanottaa vekselin tai asiakirjan tai joka sellaisen siirtää taikka esittää vekselin hyväksyttäväksi tai maksettavaksi, vastaa kuitenkin myös siitä, että leimaverovelvollisuus täytetään asianmukaisesti.

---

75 §

Kiinteistöä koskevaan kauppakirjaan tai muuhun sellaiseen asiakirjaan, josta viranomaiselle annettaessa tai näytettäessä on suoritettava leimaveroa, on asiakirjan antaja tai esittäjä velvollinen kiinnittämään veron maksamisen todentavan maksukuitin.

76 §

Virkamies, joka vastaanottaa yksityisen asiakirjan, josta viranomaiselle annettaessa tai muulloin on suoritettava leimaveroa, vastaa siitä, että asiakirjasta on suoritettu säädetty määrä leimaveroa. Viranomaiselle postitse lähetetty asiakirja, josta ei ole suoritettu säädettyä leimaveroa, palautetaan käsiteltäväksi ottamatta lähettäjälle takaisin, niin kuin siitä erikseen säädetään.

78 §

Viranomaisen on vastaanottaessaan asiakirjan, johon on kiinnitetty veron maksamisen todentava maksukuitti, tehtävä kuittiin leimasinta käyttäen tai musteella kirjoittaen merkintä ''mitätön'' tai ''kelpaamaton'' sekä päivämäärä, jolloin tämä tehdään.

Se, joka 74 §:n mukaan on vastuussa leimaveron suorittamisesta, vastaa myös siitä, että asiakirjaan kiinnitettyyn veron maksamisen todentavaan maksukuittiin tehdään 1 momentissa tarkoitetut merkinnät.

82 §

Lääninverovirasto valvoo 26 §:ssä tarkoitetun luovutuskirjan leimaamisvelvollisuutta koskevien säännösten noudattamista.

Lääninverovirastolle on vaadittaessa esitettävä valvontaa varten tarvittavat asiakirjat ja muu tarpeellinen selvitys.

Jos 26 §:ssä tarkoitetusta luovutuskirjasta ei ole suoritettu säädettyä leimaveroa säädetyssä ajassa, lääninveroviraston on maksuunpantava suoritettava leimavero veronlisäyksineen omaisuuden vastaanottajan maksettavaksi.

85 §

Kun arvopaperien myynti tai vaihto tapahtuu arvopaperipörssitoiminnan tai arvopaperinvälittäjien yhteisön ylläpitämän sopimusmarkkinatoiminnan ulkopuolella, on, jos molemmat sopimuksentekijät ovat arvopaperikauppiaita, kumpaisenkin laadittava luovutuksesta laskelma, josta on suoritettava leimaveroa puolet 55 §:ssä säädetystä määrästä. Muissa tapauksissa on, jos toinen sopimuksentekijä on arvopaperikauppias taikka jos luovutus tapahtuu huutokaupalla joko pörssihuoneistossa tai muualla taikka muuten kolmannen henkilön välityksellä, arvopaperikauppiaan, huutokaupantoimittajan tai välittäjän, mutta muuten arvopapereita myytäessä myyjän ja vaihdettaessa jommankumman sopimuksentekijöistä laadittava luovutuksesta laskelma. Sen, joka on velvollinen laatimaan laskelman, on huolehdittava laskelman mukaisen leimaveron suorittamisesta 55 §:ssä tarkoitetun määräisenä.

Jos se, jonka 1 momentin mukaan on laadittava laskelma ja huolehdittava leimaveron suorittamisesta, laiminlyö tämän velvollisuutensa, tulee toisen sopimuksentekijän tai, jos luovutus on tapahtunut kolmannen henkilön välityksellä, sopimuksentekijöiden täyttää, mitä sanotussa momentissa säädetään.

92 §

Viranomaisen leimaveron suorittamisvelvollisuutta tai suoritettavan leimaveron määrää koskevaan päätökseen saa hakea muutosta lääninverovirastolta kirjallisella oikaisuvaatimuksella, jollei asiaa ole valitukseen annetulla päätöksellä ratkaistu tai jäljempänä muuta säädetä. Oikaisuvaatimus on tehtävä sille lääninverovirastolle, jonka toimialueella päätös on tehty. Oikaisuvaatimukseen on liitettävä päätös, johon haetaan muutosta, alkuperäisenä tai viran puolesta oikeaksi todistettuna jäljennöksenä. Lääninveroviraston on oikaisuvaatimuksen johdosta pyydettävä lausunto viranomaiselta, jonka tekemää päätöstä oikaisuvaatimus koskee.

Oikaisuvaatimus on tehtävä kolmen vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jona leimavero on suoritettu tai olisi ollut suoritettava.

Tämän lain 94-98 §:ssä tai 98 b §:n 2 momentissa tarkoitetuissa asioissa annettuihin päätöksiin ei saa hakea muutosta oikaisuvaatimuksin.

92 a §

Jos lääninverovirasto on oikaisuvaatimukseen antamallaan päätöksellä muuttanut viranomaisen tekemää päätöstä, on lääninveroviraston päätöksen saatua lainvoiman suoritettava liikaa maksettu vero takaisin, noudattaen soveltuvin osin mitä 98 §:ssä säädetään, tai maksuunpantava vero.

93 §

Oikaisuvaatimus ja valitus voidaan tehdä myös valtion edun valvomiseksi. Valtion puhevaltaa käyttää verotusasiamies.

94 §

Jos viranomainen on tilittänyt rahana maksettavaa tai leimaverokonetta käyttäen kannettavaa leimaveroa aiheettomasti, lääninverovirasto suorittaa veron hakemuksesta takaisin tai määrää sen vähennettäväksi myöhemmistä tilityksistä. Sama koskee myös allekirjoitettua ja leimattua toimituskirjaa, jota varattomuuden tähden ei ole lunastettu tai muun laillisen syyn takia ole annettu asianomaiselle.

98 a §

Edellä 92 ja 94―98 §:ssä tarkoitettuihin lääninveroviraston päätöksiin haetaan muutosta valittamalla lääninoikeuteen. Valituskirjelmä on toimitettava valitusajassa lääninverovirastoon tai lääninoikeuteen.

Valitusaika on 30 päivää päätöksen tiedoksisaannista. Verotusasiamiehen valitusaika lasketaan päätöksen tekemisestä.

Lääninveroviraston tulee varata verotusasiamiehen tekemästä valituksesta asianosaiselle ja asianosaisen tekemästä valituksesta verotusasiamiehelle tilaisuus vastineen ja tarvittaessa myös vastaselityksen antamiseen. Valituskirjelmä asiakirjoineen, joihin on liitettävä myös lääninveroviraston lausunto, on viipymättä lähetettävä lääninoikeudelle.

98 b §

Lääninoikeuden päätökseen tyytymätön saa valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valituskirjelmä on toimitettava korkeimmalle hallinto-oikeudelle 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista.

Valtioneuvoston ja sen kanslian sekä ministeriöiden ja näiden esittelijöiden toimenpiteistä leimaveroa koskevissa asioissa voidaan valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valitusaika on kolme vuotta sen kalenterivuoden päättymisestä, jona leimavero on suoritettu tai olisi ollut suoritettava.

100 a §

Jos veroa ei ole suoritettu 26 tai 87 §:ssä säädetyssä ajassa, suorittamatta jääneelle verolle on maksettava veronlisäystä markka sadalta jokaiselta kalenterikuukaudelta siitä päivästä, jona vero olisi tullut viimeistään maksaa, maksupäivään tai jos vero on maksuunpantu, eräpäivää edeltävän kuukauden loppuun.

---

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 1994. Ennen 1 päivää maaliskuuta 1994 leimavero voidaan kuitenkin suorittaa myös leimamerkkejä käyttämällä.

Lääninverovirasto suorittaa käyttämättä jääneen tai pilaantuneen leimamerkin määrän hakemuksesta takaisin, jos hakemus on tehty viimeistään 31 päivänä joulukuuta 1994.

---

2.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Täten kumotaan 12 päivänä joulukuuta 1958 annetun verotuslain (482/58) 131 §, sellaisena kuin se on osittain muutettuna 16 päi- vänä heinäkuuta 1990 ja 1 päivänä marraskuuta 1991 annetuilla laeilla (658/90 ja 1300/91).

2 §

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

---

3.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Täten kumotaan 12 päivänä heinäkuuta 1940 annetun perintö- ja lahjaverolain (378/40) 65 §, sellaisena kuin se on muutettuna 30 päivänä joulukuuta 1959 ja 16 päivänä heinäkuuta 1990 annetuilla laeilla (520/59 ja 659/90).

2 §

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

---

4.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Täten kumotaan 22 päivänä maaliskuuta 1991 annetun liikevaihtoverolain (559/91) 134 §:n 2 momentti.

2 §

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

---

Helsingissä 10 päivänä syyskuuta 1993

Tasavallan Presidentti
MAUNO KOIVISTO

Valtiovarainministeri
Iiro Viinanen