Siirry esitykseen
HE 345/1992
Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi auto- ja moottoripyöräverosta annetun lain 5 ja 6 §:n muuttamisesta
Esityksessä ehdotetaan auto- ja moottoripyöräverosta annettua lakia muutettavaksi. Ruosteenestokäsittelystä myönnettyä vähennystä koskevat säännökset ehdotetaan kumottaviksi niiden tultua tarpeettomiksi tieliikennelainsäädännön muutosten johdosta. Autoverotuksessa myönnettäisiin vähennys, jos autossa on takalasin huurteenpoistolaite ja valonheitinten pesulaite. Autoverosta vapaina ajoneuvoina ehdotetaan laissa mainittaviksi omalta massaltaan vähintään 1 800 kilon painoiset matkailu- ja huoltoautot.
Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian sen tultua tultua hyväksytyksi ja vahvistetuksi.
Auto- ja moottoripyöräverosta annetun lain (482/67) 1 §:n 2 momentin mukaan siihen, millaista ajoneuvoa on pidettävä autoverolain nojalla veronalaisen autona tai moottoripyöränä ja mihin moottoriajoneuvojen ryhmään ajoneuvo on luettava, sovelletaan niitä perusteita, joista on säädetty tieliikennelain nojalla. Auto- ja moottoripyöräverosta annetun lain 5 §:n 5 momentissa viitataan vähennyksen perusteena tieliikennelain säännöksiin ajoneuvojen ruosteenestokäsittelystä.
Tieliikennelakiin sisältyviä ja sen nojalla annettuja alemman asteisia säännöksiä ajoneuvojen teknisistä ominaisuuksista on uudistettu muun muassa Euroopan talousaluetta koskevaan ETA-sopimukseen sisältyvien velvoitteiden johdosta. Osa säännösmuutoksista on sisältynyt 6 päivänä marraskuuta 1992 annettuun lakiin tieliikennelain muuttamisesta (989/92). Osa muutoksista on toteutettu korvaamalla nykyinen ajoneuvoasetus (233/82) 4 päivänä joulukuuta 1992 annetulla kokonaan uudella asetuksella ajoneuvojen rakenteesta ja varusteista. Säännösten muutoksissa on pidetty silmällä muun muassa Euroopan yhteisöjen moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen tyyppihyväksymistä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön yhtenäistämisestä annetun direktiivin 70/156/ETY ja siihen direktiivillä 92/53/ETY tehtyjen muutosten periaatteita. Näiden mukaan yhdessä EY-maassa tyyppihyväksyttyä ajoneuvoa ei tule vaatia toisessa jäsenmaassa uudelleen tyyppihyväksyttäväksi, vaan se on hyväksyttävä käyttöön sellaisenaan. Eräitä ympäristömääräyksiä ja turvavöitä koskevia siirtymäkauden poikkeuksia lukuun ottamatta ETA-sopimus velvoittaa noudattamaan mainittuja direktiivejä.
Auto- ja moottoripyöräverosta annetun lain 5 §:n 5 momentin nojalla myönnetään auton verotusarvoon luettavasta tullausarvosta 2,5 prosentin suuruinen vähennys, jos auto on muualla kuin Suomessa käsitelty ruostumista vastaan siten, että käsittely sellaisenaan täyttää ruosteenestokäsittelystä tieliikennelain nojalla annettavat määräykset.
Tieliikennelain muutoksen yhteydessä lain 83 §:stä poistettiin säännös, jonka mukaan ajoneuvon korin tulee olla hyväksyttävällä tavalla suojattu syöpymistä vastaan. Muutos tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1993. Tarkemmat säännökset ruosteenestokäsittelystä sisältyvät ajoneuvoasetuksen 18 k §:ään (874/89). Myös tähän sisältyvät säännökset tulevat kumotuiksi vuoden 1993 alusta. ETA-sopimuksen velvoitteiden lisäksi yhtenä syynä ruosteenestokäsittelyä koskevien määräysten kumoamiseen on myös se, että autot valmistetaan nykyisin jo muutoinkin aiempaa paremmin ruostumista vastaan käsitellyiksi tai aiempaa paremmista materiaaleista.
Ruosteenestokäsittelyä koskevien tieliikennesäännösten muutoksista seuraa, että autoverotuksessa ei ole enää mahdollista myöntää autoverolaissa säädettyä vähennystä, vaikka auto- ja moottoripyöräverosta annetussa laissa edelleen säädettäisiinkin tuosta vähennyksestä. Auto- ja moottoripyöräverosta annetun lain 5 § 5 momentista ehdotetaan tarpeettomina poistettaviksi mainittua vähennystä koskevat säännökset.
Ajoneuvon varusteita koskevia säännöksiä yhtenäistettäessä luovutaan eräiden sellaisten varusteiden vaatimisesta pakollisina, joita ei EY:n direktiivien mukaan enää voida edellyttää. Siten autoa ei vuoden 1993 alusta ole tarpeen liikenteeseen hyväksymistä varten varustaa esimerkiksi takalasin huurteenpoistolaitteella tai valonheitinten pesulaitteella.
Mainittua kahta laitetta voidaan kuitenkin pitää Suomen olosuhteissa liikenneturvallisuuden kannalta tarpeellisina. Jotta autot jatkossakin varustettaisiin näillä laitteilla, ehdotetaan, että autoverotuksessa myönnettäisiin verotusarvoon luettavasta tullausarvosta tai valmistuskustannuksista tehtävä 400 markan määräinen vähennys, jos auto on maahan tuotaessa tai kotimaisen valmistajan autoa toimittaessa varustettu näillä kahdella varusteella. Tarkoituksena on siten, että vähennys myönnetään vain, jos autossa on molemmat näistä varusteista. Uuteen ajoneuvon rakenteesta ja varusteista annettuun asetukseen on otettu näitä laitteita koskevat tekniset määrittelyt siltä varalta, että näitä säännöksiä tarvittaisiin verotustarkoituksia varten. Ehdotettu vähennys on tarkoitettu myös korvaamaan ruosteenestokäsittelyn perusteella tähän asti myönnettyä vuoden 1993 alusta poistuvaa vähennystä.
Uudessa asetuksessa ajoneuvojen rakenteesta ja varusteista on omaksuttu eurooppalaisen käytännön mukainen ajoneuvojen luokittelu eri ajoneuvoryhmiin. Tämän seurauksena ajoneuvolainsäädännössä ei enää käytettäisi erikoisauton käsitettä. Nykyisiä erikoisautoja vastaavat ajoneuvot katsottaisiin vuodesta 1993 alusta lukien henkilö-, paketti-, kuorma- tai linja-autoiksi. Ajoneuvojen rakenteesta ja varusteista annetussa asetuksessa on kuitenkin muun muassa verotusta varten ajoneuvojen luokittelua täydentäviä tarkempia säännöksiä eräistä ajoneuvoryhmistä. Tällä perusteella voidaan ajoneuvorekisteriin edelleenkin sisällyttää eräitä verotusta varten tarpeellisia tietoja, vaikka ajoneuvon luokitus noudattaakin edellä sanottua uutta järjestelyä. Ennen vuoden 1993 alkua erikoisautoina rekisteriin merkityt ajoneuvot säilyvät rekisterissä edelleen tähänastisen luokittelunsa mukaisina.
Auto- ja moottoripyöräverolain 1 §:n mukaan veronalaisia ovat henkilö- ja pakettiautot sekä muut omalta painoltaan alle 1 800 kilon painoiset ajoneuvot. Tämän säännöksen nojalla autoverosta vapaita ajoneuvoja ovat olleet muun muassa erikoisautoiksi luokitellut matkailu- ja huoltoautot, joiden oma paino on vähintään 1 800 kiloa. Erikoisautoksi luokittelun edellytyksenä on ollut, että auto on rakennettu ja varustettu tieliikennesäännösten mukaisesti tiettyä erityistarkoitusta varten.
Vuoden 1993 alusta lukien matkailu- ja huoltoautot olisivat ajoneuvon rakenteesta ja varusteista annetun asetuksen 3 §:n säännökset huomioon ottaen henkilö- tai pakettiautoja. Jotta näiden ajoneuvojen verotuskohtelu ei muuttuisi, ehdotetaan, että omalta massaltaan vähintään 1 800 kilon painoinen matkailuauto ja huoltoauto mainittaisiin autoverosta annetun lain 6 §:n 1 momentissa verosta vapaina ajoneuvoina. Tähän on varauduttu siten, että ajoneuvojen rakenteesta ja varusteista annetussa asetuksessa on edelleen verotusta varten säännökset näistä ajoneuvoista, vaikka ne eivät enää vaikuta ajoneuvon luokitteluun.
Ajoneuvojen rakenteesta ja varusteista annetussa asetuksessa käytetään tähän asti paloautoksi kutsutuista ajoneuvoista nimitystä pelastusauto. Vastaava sanonnallinen muutos ehdotetaan tehtäväksi myös auto- ja moottoripyöräverosta annetun lain 6 §:n 1 momenttiin.
Ehdotetut muutokset eivät asiallisesti muuttaisi mainitun kolmen ajoneuvoryhmän autoverotuskohtelua nykyisestä, koska myös teknisten säännösten asiallinen sisältö vastaa käytännössä nykyistä tilannetta.
Esityksellä ei ole organisatorisia vaikutuksia.
Ruosteenestokäsittelyn perusteella myönnettävän vähennyksen poistuminen merkitsisi auton verotusarvon nousua 2,5 prosentilla ja autoveron vastaavaa nousua. Takalasin huurteenpoistolaitteesta ja valonheitinten pesulaitteesta myönnettävä vähennys korvaisi osan tästä muutoksesta. Kokonaisvaikutuksena ehdotettujen muutosten voidaan arvioida jonkin verran lisäävän autoveron tuottoa.
Matkailu- ja huoltoauton verotusta koskevat muutosehdotukset eivät vaikuttaisi autoveron tuottoon.
Esitys on valmisteltu virkatyönä valtiovarainministeriössä.
Laki auto- ja moottoripyöräverosta annetun lain 5 ja 6 §:n muuttamisesta ehdotetaan tulevaksi voimaan mahdollisimman pian lain tultua hyväksytyksi ja vahvistetuksi. Jotta tieliikennelainsäädännön 1 päivänä tammikuuta 1993 voimaan tulevista muutoksista ei olisi seurauksena väliaikaista muutosta autoverotukseen, lakia tulisi soveltaa ajoneuvoihin, jotka luovutetaan tullivalvonnasta tai toimitetaan 1 päivänä tammikuuta 1993 tai sen jälkeen. Tämä tarkoittaisi verotuksen oikaisua niiden autojen kohdalla, jotka luovutetaan tullivalvonnasta tai toimitetaan 1 päivän tammikuuta 1993 ja lain mahdollisen myöhemmän voimaantulopäivän välisenä aikana. Käytännössä oikaisu tapahtuisi kaikissa tapauksissa verovelvollisen eduksi, ottaen huomioon, että ruosteenestokäsittelyn perusteella myönnettävää vähennystä ei nyt käsiteltävästä ehdotuksesta riippumatta voida myöntää vuoden 1993 alusta lukien.
Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan auto- ja moottoripyöräverosta 14 päivänä marraskuuta 1967 annetun lain (482/67) 5 §:n 5 momentti ja 6 §:n 1 momentti,
sellaisena kuin näistä 5 §:n 5 momentti on 12 päivänä joulukuuta 1986 annetussa laissa (905/86) ja 6 §:n 1 momentti on 31 päivänä toukokuuta 1990 annetussa laissa (478/90), seuraavasti:
5 §Auton verotusarvoon luettavasta tullausarvosta tai valmistuskustannuksista vähennetään 400 markkaa, jos auto on varustettu takalasin huurteenpoistolaitteella ja valonheitinten pesulaitteella. Jos autossa on suojapuskuri, tullausarvosta tai valmistuskustannuksista vähennetään 1,5 prosenttia tullausarvon tai valmistuskustannusten määrästä.
6 §Autoverosta on vapaa pelastusauto, sairasauto, invataksi, eläinlääkintäauto, kuorma-auto, ruumisauto ja kilpailutarkoituksiin erityisesti rakennettu, vain suljetulla alueella käytettävä auto, jota ei rekisteröidä. Autoverosta on vapaa myös omalta massaltaan vähintään 1 800 kilogramman painoinen matkailuauto ja omalta massaltaan vähintään 1 800 kilogramman painoinen huoltoauto.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .
Lakia sovelletaan ajoneuvoihin, jotka luovutetaan tullivalvonnasta tai toimitetaan 1 päivänä tammikuuta 1993 tai sen jälkeen.
Helsingissä 11 päivänä joulukuuta 1992
Tasavallan Presidentti
MAUNO KOIVISTO
Valtiovarainministeri
Iiro Viinanen