Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry esitykseen

Puutteelliset hakuehdot

HE 328/1992
Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi työsuojeluhallinnoksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki työsuojeluhallinnosta. Työsuojeluhallitus hallinnollisena keskusvirastona lakkautetaan ja sen hoitamat tehtävät siirretään pääosin työministeriöön ja työsuojelupiirien toimistoihin. Työsuojeluhallituksen virat ja työsuhteiset toimet lakkautetaan ja vastaavat virat ja toimet perustetaan työministeriöön ja työsuojelupiirien toimistoihin. Työministeriöön perustetaan uusi osasto, jolle työsuojeluhallituksesta keskushallintoon jäävät tehtävät pääosin kuuluisivat. Keskushallinnosta siirretään päätösvaltaa työsuojelupiirien toimistoille tulosohjauksen periaatteiden mukaisesti. Työministeriö ohjaa suoraan työsuojelupiirien työsuojelutoimistoja asettamalla niille neuvotteluihin perustuvat tulostavoitteet.

Lisäksi ehdotetaan muutettavaksi 11 muuta lakia.

Esitys liittyy valtion vuoden 1993 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.

Lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1993.


YLEISPERUSTELUT

1. Esityksen yhteiskunnallinen merkitys

1.1. Tavoitteet

Työsuojeluhallinnon organisaatioon ja ohjausjärjestelmään kohdistuu paineita sekä työelämän kehittämisen että yleisen hallintorakenteen uudistamisen näkökulmista.

Työelämän muutokset ovat synnyttäneet tarpeen uudenlaiseen työotteeseen työsuojeluhallinnossa. Työskentelyotteen uudistustyössä on kohdistettu erityistä huomiota tarpeeseen lisätä ja laajentaa projektimuotoista, yhdessä työpaikkojen ja asiantuntijatahojen kanssa tehtävää kehittämistyötä. Samalla kuitenkin keskeisenä tehtäväalueena tulee säilymään työolojen valvonta tapaturmatiheyden vähentämiseksi kaikilla tuotannonaloilla.

Työympäristön kehittämisessä on viime vuosina pohdittu entistä enemmän laajempia työssäviihtymisen, henkisen kuormituksen ja johtamisen sekä tuotannon järjestämistavan ongelmia ja niiden merkitystä yritysten menestymiselle ja ihmisten hyvinvoinnille. Näiden ongelmien ratkaisutarvetta korostaa työvoiman ikääntyminen ja siihen liittyvät paineet siirtyä eläkkeelle, uusien pitkälle koulutettujen ikäluokkien siirtyminen enemmistöasemaan työmarkkinoilla ja ulkomaisen työvoiman vähittäinen lisääntyminen.

Työhallinnossa on ennakoitava tulevaa kehitystä siirtämällä voimavaroja yrityksissä ja työpaikoilla tapahtuvaan työympäristön aktiiviseen kehittämiseen. Tämä merkitsee käytännössä valvonta- ja tarkastustoiminnan sisällön kehittämistä vaikuttavuuden parantamiseksi. Suomalaisten yritysten ja julkisten organisaatioiden työympäristöjä olisi voitava edelleen parantaa. Työyhteisön sosiaalisia ristiriitoja olisi saatava vähenemään. Näiden tavoitteiden toteutuminen näkyy työkykyisyyden ja työmotivaation selvänä paranemisena ja alentuneena eläkkeelle hakeutumisena.

Julkisen hallinnon kehittämistarvetta on viime aikoina kiihdyttänyt julkisen talouden rahoituskriisi. Tuottavuuden parantamisen ja taloudellisuuden vaatimukset korostuvat palvelujen laadun kehittämisen ohella. Keskitetystä normi- ja budjettiohjauksesta siirrytään tulostavoitteiden avulla tapahtuvaan ohjaukseen. Tulosohjauksessa siirretään vastuu "etulinjalle" palvelujen tehokkaasta ja asiakastahojen oikeutetut odotukset ja vaatimukset huomioivasta tuottamisesta.

Pääministeri Esko Ahon hallituksen ohjelmassa asetetaan tavoitteeksi keskushallinnon supistaminen muun muassa muuttamalla toiminnallisia keskusvirastoja liikelaitoksiksi ja lakkauttamalla hallinnollisia keskusvirastoja. Aluehallinnon osalta hallitusohjelmassa todetaan, että valtion väliportaan hallintoa kevennetään ja päällekkäisyyttä puretaan. Hajanaista piirihallintoa kootaan yhteen. Valtioneuvoston 7 päivänä toukokuuta 1992 tekemän julkisen sektorin uudistamista koskevan ohjelmapäätöksen mukaan hallitus keventää hallintoa ja siirtää päätösvaltaa keskushallinnosta alue- ja paikallishallintoon. Tätä varten ministeriöiden ja muun keskushallinnon organisaatiorakenteet ja toimintamuodot määritellään uudelleen erikseen asetettujen selvityshankkeiden pohjalta. Tavoitteena on sanotun päätöksen mukaan pääsääntöisesti yksiportainen keskushallinto niin, että alaistaan hallintoa koskevaa hallinnollista päätösvaltaa käyttävät keskushallinnossa yleensä ainoastaan ministeriöt ja että valmistelu valtionhallinnossa on tehokasta ja korkeatasoista.

Keskushallinnon rationalisointihankkeessa on päädytty yksiportaiseen keskushallintoon, jossa ei ole keskusvirastoja. Ministeriöt ohjaavat alaistaan hallintoa tulosohjausjärjestelmällä, jonka piirissä olisi korkeintaan 3 tai 4 organisaatiota.

1.2. Keinot

Julkisen sektorin uudistamiseksi tehty ohjelmapäätös edellyttää hallinnon tuloksellisuuden ja tuottavuuden parantamista. Samoin työelämän kehittämistarpeet vaativat entistä tuloksellisempaa toimintaa, vaikka julkisen hallinnon resurssit laskevat.

Lakkauttamalla työsuojeluhallitus ja siirtämällä sen tehtäviä ministeriön ja työsuojelupiirien toimistoihin päästään yksiportaiseen keskushallintoon. Samalla siirretään päätösvaltaa keskushallinnosta aluehallintoon. Metsä- ja maatalouden erilliset työsuojelupiirit yhdistetään yleisiin työsuojelupiireihin ja niiden henkilökunta siirtyy yleisten työsuojelupiirien henkilökunnaksi. Metsä- ja maatalouden työsuojelupiirien päälliköillä ei ole ollut erillistä piiripäällikön virkaa, vaan tehtävään on määrätty joku ansioitunut piirin virkamies. Määräys raukeaa samalla, kun piirit yhdistetään. Päätösvaltaa delegoimalla ja hallinnon yhden portaan vähentämisellä ja piirien yhdistämisellä poistetaan asioiden päällekkäistä käsittelyä ja parannetaan taloudellisuutta. Näin mahdollisuudet vähentää hallintomenoja erityisesti keskushallinnossa paranevat. Sen tehtävien vähentyessä voidaan kohdistaa merkittävämpi osa hallituksen päättämistä henkilöstösupistuksista keskushallintoon ja siten turvata palvelujen tuottamisen vaatimat voimavarat aluehallinnossa.

Tulosohjausjärjestelmän mukaisesti työministeriö ohjaa suoraan työsuojelupiirien toimistoja asettaen niille neuvotteluihin perustuvat tulostavoitteet.

Työministeriöön työsuojeluhallituksesta siirtyviä tehtäviä varten perustetaan uusi osasto. Osaston keskeisenä tehtävänä tulee olemaan työsuojeluvalvonnan toimeenpano ja sen kehittäminen. Sen ohella keskeisenä tehtävänä tulee kehittää sellaiset toimintatavat, joilla uudistetaan valvonta- ja tarkastustoiminnan sisältöä sekä kehitetään tutkimus-, kehittämis- ja konsultointiotteella tapahtuvaa työskentelytapaa. Osasto huolehtii tehtävien edellyttämästä yhteistyöstä työmarkkinajärjestöjen kanssa sekä osaston toimialan kansainvälisestä yhteistyöstä.

Lakkautettavan työsuojeluhallituksen henkilöstölle tarjotaan mahdollisuutta siirtyä työsuojelupiirien tehtäviin tai työvoimapiirien toimistojen taikka työvoimatoimistojen tehtäviin. Osalle virkamiehistä tarjoutuu mahdollisuus siirtyä virkojen lakatessa palkkasopimustensa nojalla eläkkeelle. Se henkilöstö, joka ei siirry edellä mainittuihin muihin työhallinnon toimintayksiköihin eikä eläkkeelle eikä ole vuoden 1992 aikana siirtynyt lakkautuspalkalle, siirtyy työministeriöön. Uudelleensijoituksilla, eläke- ja lakkautuspalkkaratkaisuilla ei vaaranneta työsuojelutoiminnan johtamisen ja kehittämisen vaatimia voimavaroja.

2. Nykyinen tilanne ja asian valmistelu

2.1. Nykyinen tilanne

2.1.1. Lainsäädäntö

Työsuojeluhallinnon organisaatio perustuu työsuojeluhallinnosta vuonna 1972 annettuun lakiin (574/72). Lain mukaan työsuojeluhallintoa johtaa, valvoo ja hoitaa työministeriön alaisena keskusvirastona työsuojeluhallitus. Työsuojelun alueellista ohjausta ja tarkastusta varten maa on jaettu työsuojelupiireihin, jotka määrää valtioneuvosto. Kussakin työsuojelupiirissä on työsuojelutoimisto. Näiden yleisten työsuojelupiirien lisäksi maa on jaettu metsä- ja maatalouden työsuojelupiireihin. Yleiset työsuojelupiirit vastaavat läänejä. Metsä- ja maatalouden työsuojelupiirejä on kolme, Etelä-Suomen (Helsinki), Keski-Suomen (Kuopio) ja Pohjois-Suomen (Oulu) metsä- ja maatalouden työsuojelupiirit.

Tarkemmat säännökset työsuojeluhallinnosta on vuonna 1991 työsuojeluhallinnosta annetussa asetuksessa (486/91). Työsuojeluhallituksesssa on kehitysosasto, valvontaosasto, tuotevalvontaosasto ja hallinto-osasto. Lisäksi työsuojeluhallituksessa on muutoksenhakuelimenä valvontalautakunta.

Työsuojeluhallitus johtaa ja valvoo sen alaisena toimivia työsuojelupiirien työsuojelutoimistoja sekä metsä- ja maatalouden työsuojelupiirien työsuojelutoimistoja.

Työsuojeluhallituksessa on 137 virkaa ja tointa sekä työsuhteista tehtävää. Työsuojelupiirien toimistoissa on 495 virkaa ja tointa sekä työsuhteista tehtävää.

2.2. Valmisteluvaiheet ja -aineisto

2.2.1. Valmisteluelimet

Työministeriö asetti 8 päivänä marraskuuta 1991 työryhmän, jonka tehtävänä oli määritellä työsuojelun ja työsuojeluhallinnon tavoitetila vuonna 2000 lähtien työsuojelun ja työelämän kehittämisen keskeisistä tavoitteista. Työryhmä oli koottu työministeriön ja työsuojeluhallituksen virkamiehistä. Lisäksi työryhmän sihteerinä toimi ulkopuolinen konsultti. Työryhmä määritteli tavoitetilan työsuojelulle ja työsuojeluhallinnolle vuonna 2000. Työryhmän käytettävissä oli työolokomitean (komiteanmietintö 1991:37) ehdottamat suuntaviivat hallinnon kehittämisestä.

Vuoden 1992 tulo- ja menoarviossa työministeriölle annettiin tehtäväksi selvittää työsuojeluhallituksen tarkoituksenmukaisuus keskusvirastona ja vaihtoehtoiset organisatoriset ratkaisumallit sekä työvoimapiirien ja työsuojelupiirien toimintojen kokoaminen. Tehtävää varten asetettiin erillinen selvitysmies, jonka tuli arvioida työsuojeluhallituksen tarkoituksenmukaisuutta keskusvirastona ja tutkia sille vaihtoehtoisia organisatorisia ratkaisumalleja sekä mahdollisuuksia ja tarpeita työvoimapiirien ja työsuojelupiirien toimintojen kokoamiseen. Lisäksi selvitysmiehen tuli laatia selvitysten perusteella ehdotus työsuojeluhallinnon organisaatiota koskevaksi uudeksi ratkaisumalliksi sekä ehdotus työvoimapiirien ja työsuojelupiirien kokoamisesta. Selvitysmiehen selvitystyötä ohjattiin niin, että siinä oli muun muassa otettava huomioon asiaa valmistelleen virkamiestyöryhmän esitykset työsuojelun ja työsuojeluhallinnon tavoitetilaksi vuonna 2000. Samanaikaisesti työministeriö asetti kolmikantaisen työryhmän, jonka tehtävänä oli ottaen huomioon työsuojeluhallinnon organisaatiouudistusta selvittämään asetetun selvitysmiehen esitykset ja muut asiaan vaikuttavat näkökohdat tehdä ehdotus hallinnon organisaation kehittämiseksi.

Sanottujen selvitysten ja työmarkkinajärjestöjen neuvottelujen jälkeen kolmikantaisessa työasiainneuvostossa syntyi ratkaisu, jonka mukaan työsuojeluhallitus lakkautetaan ja työministeriöön perustetaan uusi osasto.

Työsuojeluhallinnon organisaatiouudistusta on käsitelty työsuojeluhallituksen yhteistyöelimissä, työsuojeluhallituksen johtokunnassa ja työministeriön yhteydessä toimivassa työhallinnon yhteistyökomiteassa.

2.2.2. Lausunnon antajat

Esityksestä ei ole erikseen pyydetty lausuntoja, vaan eri tahojen käsitykset on saatu valmisteluvaiheen aikana. Oikeusministeriön kanssa on neuvoteltu muutoksenhakujärjestelmästä.

2.2.3. Esityksen organisatoriset vaikutukset ja henkilöstövaikutukset

Esityksellä uudistetaan työsuojeluhallinnon organisaatiota siten, että työsuojelupiirien työsuojelutoimistojen toimintaa ohjaa työministeriö tulosohjausjärjestelmän mukaisesti. Keskusvirasto lakkautetaan työsuojeluhallinnosta.

Työsuojeluhallituksen lakkauttamisen johdosta arvioidaan viidestä kymmeneen sopimuspalkkaisen virkamiehen, joiden virat lakkautetaan, siirtyvän eläkkeelle. Työsuojeluhallituksesta arvioidaan viidestä kymmeneen virkamiehen siirtyvän työsuojelutoimistoihin, työvoimapiirien toimistoihin, työvoimatoimistoihin ja muille hallinnonaloille. Organisaatiouudistukseen liittyen työsuojeluhallinnossa on 11 virkaa lakkautettu ja viranhaltijat asetettu lakkautuspalkalle.

2.2.4. Esityksen taloudelliset vaikutukset

Organisaatiomuutoksella voidaan säästää työhallinnon toimintamenoissa noin viisi miljoonaa markkaa. Säästö syntyy pääosin lakkautettavien virkojen palkkausmenoista. Säästöjä syntyy myös hallinnon julkaisuja ja henkilöstölehtiä yhdistämällä, järjestämällä entistä laajemmin yhteistä henkilöstökoulutusta sekä tietojärjestelmien kehitystyössä.

Päällekkäisten hallintotoimintojen purkaminen vapauttaa henkilötyövuosia käytettäväksi muihin tarkoituksiin, mikä luo mahdollisuuksia lisäsäästöihin virkojen avautuessa, jolloin niitä voidaan lakkauttaa ja organisaatiouudistuksessa vapautuvia henkilöitä voi sijoittua näihin tehtäviin.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1. Lakiehdotusten perustelut

1.1. Laki työsuojeluhallinnosta

1 §. Työministeriö johtaa työsuojeluhallintoa. Työsuojeluhallituksen tehtävät siirtyvät pääosin ministeriölle, osittain työsuojelupiirien toimistoille.

2 §. Työsuojelupiirien toimistot vastaisivat nykyistä enemmän työsuojelun edistämisestä kehittämällä ja suunnittelemalla erityisesti oman alueensa työturvallisuuden ja terveyden vaatimia toimenpiteitä ministeriön kehittämien toimenpiteiden ja työmenetelmien ohella.

Työsuojeluhallinnon keskeisiä tehtäviä on edelleen työsuojeluvalvonnan toimeenpano. Sen sisältöä kehitetään vaikuttavuuden parantamiseksi.

Voimassa olevan Kansainvälisen työjärjestön sopimuksen n:o 81 (SopS 44/49) nojalla työsuojeluhallinto suorittaa tarkastustehtäviään riippumattomana hallituksen vaihdoksista ja asiaankuulumattomista ulkopuolisista vaikutuksista.

Työministeriö johtaa työsuojeluhallintoa tulosohjauksella. Työsuojeluvalvonnalle asetettavat tulostavoitteet valmistelee ministeriöön perustettava uusi osasto. Tulostavoitteet työsuojelupiirien työsuojelutoimistoille asetetaan piirien ja ministeriön välisissä neuvotteluissa.

3 §. Valtioneuvosto määräisi työsuojelupiirien toimialueen. Samoin valtioneuvosto määräisi työsuojelutoimistojen sijaintipaikan. Alueelliseen jakoon ja työsuojelutoimistojen sijoitukseen ei ole tarkoitus tehdä muutoksia.

Metsä- ja maatalouden erillisiä työsuojelupiirejä ei ole enää tarkoitus ylläpitää, koska tehtävät voidaan taloudellisemmin hoitaa yleisten työsuojelupiirien yhteydessä.

4 §. Kolmikantayhteistyötä varten ministeriön yhteydessä olisi työsuojeluneuvottelukunta. Se käsittelisi työsuojelua koskevia periaatteellisia kysymyksiä, työsuojelun yhtenäistä toimeenpanoa ja työsuojelun edistämistä yleensä. Neuvottelukunta käsittelisi ministeriössä valmisteltavia merkittäviä säädösvalmistelu-, kehitys-, suunnittelu- ja seurantahankkeita sekä yleisiä toimintalinjoja ja käytännön tavoitteita sekä voimavarojen suuntaamista työsuojelun edistämiseksi. Neuvottelukunnan tehtävistä ja kokoonpanosta säädettäisiin tarkemmin asetuksella. Työsuojelupiirien yhteydessä toimisi edelleen työsuojelulautakunta, jonka asettaisi työsuojelupiirin toimisto. Sen tehtävistä ja kokoonpanosta olisi soveltuvin osin voimassa, mitä ministeriön yhteydessä olevasta neuvottelukunnasta säädettäisiin.

1.2. Laki työsuojelun valvonnasta ja muutoksenhausta työsuojeluasioissa

Laki sisältää työsuojelun valvontamenettelyä, yhteistoimintaa ja niihin liittyvää oikeusturvaa koskevat perussäännökset.

Lakiin tehtäisiin 13 §:n 2 momenttiin, 20 §:ään, 21 §:n 2 momenttiin ja 23 a §:ään työsuojeluhallituksen tehtävien siirtymistä työministeriöön osoittava tekninen muutos. Lain 10 §:n 3 momentin ja 27 §:n säännös ovat menettäneet käytännön merkityksensä, joten ne ehdotetaan kumottaviksi.

16 §. Pykälän 1 momentin mukaan tarkastuksen toimittajalla on oikeus kieltää vaarallinen työ. Tarkastajan päätös on alistettu työsuojeluhallitukselle, joka on vahvistanut tai muuten käsitellyt kiellon. Työsuojeluhallituksen päätös on ensimmäinen valituskelpoinen ratkaisu, josta on voinut valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Kieltopäätöksiä on vuosittain tehty noin 50―70. Vuosina 1988―90 päätöksiä tehtiin poikkeuksellisen paljon 110―143. Tällä hetkellä lukumäärä on taas vakiintumassa. Käyttökielloista on korkeimpaan hallinto-oikeuteen valitettu koko työsuojeluhallituksen toiminnan aikana vain kahdeksan kertaa.

Käyttökieltomenettely on vakiintunut. Kiellot ovat koskeneet tilanteita, jotka ovat olleet kohtuullisin toimenpitein yleensä heti korjattavissa. Työnantajat ovat hyvin harvoin antaneet vastineen kiellosta tai nimenomaisesti vastustaneet kieltoa. Kieltopäätöksen alistamiselle työministeriön ratkaistavaksi ei ole siten oikeusturvan kannalta tarvetta eikä sitä muutenkaan voida pitää asian laatuun nähden tarkoituksenmukaisena. Ministeriöiden tehtäviin ei kuulu toimia muutoksenhakuelimenä. Tarkastajan antaman kiellon voisi tarkastajan esittelystä vahvistaa työsuojelupiirin päällikkö tai muu työjärjestyksessä määrätty henkilö. Tästä päätöksestä voitaisiin hakea muutosta samalla tavoin kuin työsuojelutoimiston päätöksestä muutenkin. Ehdotettu muutos nopeuttaisi ja yksinkertaistaisi menettelyä.

18 §. Työsuojelutoimiston päätöksistä on voinut valittaa työsuojeluhallitukseen, jonka päätöksestä on voinut hakea muutoksenhakulupaa korkeimmalta hallinto-oikeudelta. Työsuojelutoimiston päätökset ovat yleensä olleet 15 §:n tarkoittamia päätöksiä, joilla työnantaja on sakon uhalla tai muulla tehosteella velvoitettu korjaamaan työpaikan olosuhteissa havaitut puutteet tai epäkohdat. Päätöksiä on vuosittain tehty keskimäärin noin 50. Näistä on valituksina käsitelty viime vuosina vuosittain 15―20. Kieltopäätösten tullessa ehdotetulla tavalla normaaliin muutoksenhakujärjestelmään voidaan olettaa, että näitä valituksia tulee ylimenokauden jälkeen muutama vuodessa. Tänä vuonna on työsuojeluhallituksessa ratkaistu 14 ja vireillä on tällä hetkellä neljä valitusta. Muutoksenhakulupaa on haettu korkeimmalta hallinto-oikeudelta vuonna 1988 tehdyn lainmuutoksen jälkeen yhdeksässä tapauksessa. Neljässä tapauksessa muutoksenhakulupaa ei ole myönnetty. Yhdessä tapauksessa päätöksen määräaikaa on lisätty. Neljä valituslupahakemusta on korkeimmassa hallinto-oikeudessa vielä ratkaisematta. Työministeriön ensimmäisenä asteena tekemät päätökset koskisivat lähinnä 15 a―15 e §:ssä tarkoitettua markkinavalvontamenettelyä.

Hallinnon kehittämisessä pyritään selkiyttämään ministeriön tehtävät eduskunnassa ja valtioneuvostossa käsiteltävien säädösten ja talousarvion valmisteluun, hallinnonalan tulosohjaukseen, hallinnonalan päätöksentekoon ja toimimiseen hallinnonalan yhteistyöelimenä kansainvälisissä asioissa. Näihin tehtäviin ei kuulu muutoksenhakuelimenä toimiminen. Lisäksi keskushallinnon rationalisointihankkeessa esittiin vielä, että ministeriöiden yhteydessä toimivat erilaiset valituselimet tulisi lakkauttaa. Näin ollen muutoksenhakutie tulee ohjata yleisiin hallinnollisiin tuomioistuimiin, lääninoikeuteen ja korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Tapausten vähäisyyden vuoksi sanotuille tuomioistuimille ei muutoksesta aiheudu merkittävästi lisätyötä. Lääninoikeuksien tarvitsema uusi sisällöllinen asiantuntemus saadaan työsuojeluviranomaisilta lausunnoilla ja vastineilla. Asiantuntemuksen monipuolistamiseksi lausunnot voitaisiin pyytää myös keskeisiltä työmarkkinajärjestöiltä.

21 §. Työsuojeluhallitus on vahvistanut 21 §:n 1 momentissa tarkoitetun kaavan lomakkeelle, jolla työnantajat ovat ilmoittaneet työn alkamisesta työsuojelun piiriviranomaiselle. Erityistä kaavan vahvistamista ei käytännön kannalta enää tarvita. Kaavan mukaista lomaketta voidaan edelleen vapaaehtoisesti käyttää ilmoituksen pohjana tai kehittää tarkoituksenmukainen yleinen lomake tai piirikohtainen sovellutus tietojen keräämiseksi. Voimassa oleva säännös sisältää ilmoitukselta vaadittavat olennaiset seikat. Näin ollen säännöksestä voitaisiin poistaa vaatimus kaavan vahvistamisesta.

1.3.―1.4. Työaikalaki sekä kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalaki

Työaikalain 20 a §:n sekä kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalain 12 b §:n mukaan moottoriajoneuvon kuljettaja on velvollinen täyttämään työsuojeluhallituksen vahvistaman kaavan mukaista ajopäiväkirjaa. Säännöksiä ehdotetaan muutettavaksi siten, että niistä suoraan ilmenevät ne seikat, jotka ovat olennaisesti kuuluneet työsuojeluhallituksen vahvistamaan ajopäiväkirjan kaavaan. Työsuojeluhallituksen vahvistaman kaavan mukaisia ajopäiväkirjoja voitaisiin edelleen käyttää tai kehitellä uusia ajopäiväkirjamalleja, jotka täyttävät ehdotetun säännöksen vaatimukset. Erityistä viranomaisvahvistusta ei ajopäiväkirjalle enää tarvittaisi.

1.5. Laki työneuvostosta ja työsuojelun poikkeusluvista

Lain 9 §:ssä on lueteltu ne viranomaiset ja työmarkkinajärjestöt, jotka voivat hakea työneuvoston lausuntoa 1 §:ssä tarkoitetuista laeista. Säännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että lausunnon voisi pyytää asianomainen työsuojeluviranomainen. Työsuojeluviranomaisella tarkoitetaan työsuojelun piiriviranomaista ja työministeriötä. Työsuojeluhallinnossa lausuntopyyntöön ilmenee useimmiten tarvetta käytännön valvontatyössä ilmenneen tilanteen perusteella. Sen vuoksi on tarkoituksenmukaista, että työsuojelun piiriviranomainen voi tarvittaessa itsenäisesti pyytää työneuvoston lausunnon. Työhallinnon sisäisesti voitaisiin menetellä siten, että periaatteellisista ja laajakantoisista asioista lausunnon pyytäisi työministeriö.

1.6. Tapaturmavakuutuslaki

Lain 64 §:n 3 ja 4 momenttia ehdotetaan työsuojeluhallituksen tehtävien siirrosta ministeriölle johtuvan muutoksen lisäksi muutettavaksi sanamuodoltaan paremmin vastaamaan nykyistä käytäntöä.

1.7. Laki metsä- ja uittotyöntekijäin yhteisasunnosta

Lain 9 ja 10 § sisältävät säännökset lain valvontaan liittyvästä tarkastusmenettelystä ja oikeudesta määritellä asetuksella erityisviranomaisista. Valvontamenettelystä säädetään nyttemmin työsuojelun valvonnasta ja muutoksenhausta työsuojeluasioissa annetussa laissa. Työsuojelun piiriviranomaisista säädetään erikseen. Metsä- ja maatalouden erityisviranomaisena toimineet asianomaiset työsuojelupiirin toimistot on tarkoitus lakkauttaa siten kuin yleisperusteluissa on ehdotettu. Näin ollen säännökset ovat menettäneet merkityksensä ja ne voidaan 9 §:n 1 momenttia lukuun ottamatta kumota. Momentin sanamuotoa muutettaisiin nykyistä käytäntöä vastaavaksi.

1.8.―1.12. Työehtosopimuslaki, kunnallinen virkaehtosopimuslaki, laki evankelis-luterilaisen kirkon virkaehtosopimuksista, merityöaikalaki ja merimiesten vuosilomalaki

Työehtosopimuslain 2 §:ssä, kunnallisen virkaehtosopimuslain 28 §:ssä ja evankelis-luterilaisen kirkon virkaehtosopimuksista annetun lain 21 §:ssä on velvoitettu toimittamaan asianomainen sopimus työsuojeluhallitukselle säädetyssä ajassa. Organisaatiomuutoksen vuoksi asianomaiset sopimukset olisi toimitettava työministeriölle.

Merityöaikalain 20 §:n 1 momenttia ja merimiesten vuosilomalain 30 §:n 1 momenttia olisi organisaatiomuutoksen vuoksi muutettava siten, että asianomaisissa säännöksissä tarkoitetut vahvistamiset ja määräykset antaisi työministeriö työsuojeluhallituksen sijasta.

2. Tarkemmat säännökset ja määräykset

Työsuojeluhallintoa koskevan lakiehdotuksen 4 §:n nojalla säädettäisiin asetuksella tarkemmin työsuojelupiirien tehtävistä ja organisaatiosta sekä toimivallasta.

Työministeriöstä annettua asetusta (437/89) muutettaisiin uuden osaston perustamisen johdosta. Siinä säädettäisiin osaston tehtävistä ja muiden osastojen tehtävien muutoksista.

Työsuojeluhallintoa koskevan lakiehdotuksen 4 §:n nojalla annettaisiin asetus työsuojeluhallinnosta. Siinä säädettäisiin työsuojelupiirien rajojen ja työsuojelutoimistojen sijaintipaikkojen määräämisestä, työsuojelutoimiston tehtävistä, työsuojelutoimiston päälliköstä ja hänen tehtävistään ja tulosvastuustaan, virkamiesten nimittämisestä ja kelpoisuudesta. Asetuksessa säädettäisiin työläistarkastajista ja heiltä vaadittavasta käytännön ammattityökokemuksesta sekä yhteistyöstä henkilöstön ja johdon välillä.

Organisaatiomuutoksen johdosta olisi muutettava myös työsuojelun valvonnasta annettua asetusta (954/73), työsuojeluneuvottelukunnasta ja työsuojelulautakunnista ja työsuojelulautakuntien poikkeuslupajaostoista annettua asetusta (692/72), metsä- ja uittotyöntekijäin yhteisasunnoista annettua asetusta (649/67), palkkaturva-asetusta (883/73), laivaväen asuintiloista aluksella annettua asetusta (518/76), virka- tai työsopimussuhdetta vailla olevien työsuojelun valvonnasta annettua asetusta (324/78), räjähdystarvikeasetusta (85/80), eräiden viranomaisten tehtävistä aineiden ja tuotteiden syöpävaarallisuutta arvioitaessa annettua asetusta (586/85), panostaja-asetusta (409/86), laivaväen ruoanpidosta aluksissa annettua asetusta (601/85), valtion virkamiesasetusta (723/87), yhteistoimintasopimuksia tekevistä valtion virastoista ja laitoksista annettua asetusta (890/88), merimiesasiain neuvottelukunnasta annettua asetusta (535/89), metsäalan palkkatilastolautakunnasta annettua asetusta (16/92) ja työsuojeluhallituksen suoritteista perittävistä maksuista annettua asetusta (761/82).

Asetusmuutosten lisäksi organisaatiomuutos edellyttää muutoksia lukuisiin valtioneuvoston päätöksiin ja eräisiin ministeriön päätöksiin.

3. Voimaantulo

Lait ehdotetaan tuleviksi voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1993.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:

1.

Laki työsuojeluhallinnosta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:


1 §

Työsuojeluhallinnon tehtävänä on työministeriön johdolla huolehtia työsuojelun alueellisesta ohjauksesta ja tarkastuksesta.


2 §

Työsuojeluhallinnon tulee työsuojelun edistämiseksi:

1) kehittää työn turvallisuutta ja terveellisyyttä;

2) valvoa tarkastuksia ja tutkimuksia suorittamalla, että työsuojelua koskevia säännöksiä ja määräyksiä noudatetaan, milloin se säädetään työsuojeluhallinnon tehtäväksi;

3) huolehtia työsuojelun suunnittelun ja kehittämisen kannalta tarpeellisista toimenpiteistä;

4) huolehtia työsuojelun neuvonta-, tiedotus-, tutkimus- ja koulutustoiminnasta;

5) antaa ohjeita, neuvoja ja lausuntoja työsuojelusta annettujen säännösten ja määräysten soveltamisesta;

6) antaa ohjeita, neuvoja ja koulutusta työsuojelukysymyksissä omaa työtään tekeville sekä suunnitella ja kehittää heille tarpeellista työsuojelua;

7) harjoittaa kiinteää yhteistoimintaa työnantajien ja työntekijöiden järjestöjen kanssa työsuojelun alalla; sekä

8) suorittaa lisäksi ne muut tehtävät, jotka sen hoidettavaksi erikseen säädetään.


Työministeriön tehtävänä työsuojeluviranomaisena on sen lisäksi, mitä tässä laissa säädetään ja sille muualla laissa tai asetuksessa taikka päätöksissä olevien säännösten ja määräysten mukaan kuuluu, käsitellä ne työympäristöä, työsuojelua, työsuhdetta ja työterveyshuollon järjestämisvelvollisuutta koskevat asiat, jotka ennen 1 päivää maaliskuuta 1993 ovat kuuluneet työsuojeluhallitukselle tai jotka myöhemmin lailla tai asetuksella säädetään työministeriön tehtäväksi työsuojeluviranomaisena.


Työsuojeluhallinto on riippumaton valvontatehtävää suorittaessaan.


3 §

Työsuojelun alueellista ohjausta ja tarkastusta varten maa jaetaan työsuojelupiireihin, jotka määrää valtioneuvosto. Kussakin työsuojelupiirissä on työsuojelutoimisto.


4 §

Työsuojelua koskevien periaatekysymysten käsittelyä, työsuojelun yhtenäistämistä ja edistämistä sekä alan yhteistoiminnan kehittämistä varten on työministeriön yhteydessä työsuojeluneuvottelukunta. Neuvottelukunnan kokoonpanossa, jonka valtioneuvosto määrää kolmivuotiskaudeksi kerrallaan, on otettava huomioon edustavimpien työmarkkinajärjestöjen ja muiden työsuojelun kehittämisen kannalta merkittävien tahojen edustus. Neuvottelukunnan tehtävistä ja kokoonpanosta säädetään tarkemmin asetuksella.


Edellä 1 momentissa mainittuja tehtäviä varten on työsuojelupiireissä työsuojelulautakunta, jonka kokoonpanon määrää asianomainen työsuojelupiirin toimisto. Työsuojelupiirien työsuojelulautakunnista on muuten soveltuvin osin voimassa, mitä työsuojeluneuvottelukunnasta säädetään.


5 §

Tarkemmat määräykset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.


6 §

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1993.


Tällä lailla kumotaan työsuojeluhallinnosta 24 päivänä heinäkuuta 1972 annettu laki (574/72) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.


Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.


7 §

Mitä muualla on säädetty tai määrätty työsuojeluhallituksesta, koskee tämän lain tultua voimaan vastaavasti työministeriötä.


Työsuojeluhallituksessa vireillä olevat asiat siirtyvät tämän lain tullessa voimaan työministeriön käsiteltäviksi. Valituslautakunta ratkaisee kuitenkin siellä tämän lain voimaan tullessa vireillä olevat asiat.


Työsuojeluhallituksen virkojen haltijat siirretään suostumuksensa mukaan vastaavaan soveltuvaan työministeriön tai työsuojelun piirihallinnon virkaan.




2.

Laki työsuojelun valvonnasta ja muutoksenhausta työsuojelu asioissa annetun lain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan työsuojelun valvonnasta ja muutoksenhausta työsuojeluasioissa 16 päivänä helmikuuta 1973 annetun lain (131/73) 10 §:n 3 momentti ja 27 §, sekä

muutetaan 13 §:n 2 momentti, 16 §:n 2 momentti, 18 ja 20 §, 21 §:n 1 momentti ja 2 momentin 2 kohta ja 23 a §, sellaisina kuin niistä ovat 18 ja 23 a § 16 päivänä tammikuuta 1987 annetussa laissa (29/87), seuraavasti:


13 §

Työnantajan on ilmoitettava työsuojelupäällikön, työsuojeluvaltuutetun ja varavaltuutettujen nimet ja osoitteet työsuojelun piiriviranomaiselle kirjallisesti tai siten kuin työministeriö määrää.


16 §

Edellä 1 momentissa tarkoitettua kieltoa on heti noudatettava ja tarkastuksen toimittajan on viipymättä saatettava asia työsuojelun piiriviranomaisen ratkaistavaksi. Piiriviranomaisen on käsiteltävä asia kiireellisesti.


18 §

Työsuojelun piiriviranomaisen työsuojeluviranomaisena antamaan päätökseen voidaan hakea muutosta valittamalla lääninoikeuteen. Lääninoikeuden valitusviranomaisena antamaan päätökseen saa hakea valittamalla muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta se, joka katsoo päätöksen loukkaavan oikeuttaan, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Lupa voidaan myöntää ainoastaan, jos lain soveltamisen kannalta muissa samankaltaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeää saattaa asia korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi.


Työministeriön työsuojeluviranomaisena antamaan päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen se, joka katsoo päätöksen loukkaavan oikeuttaan.


Valitusasia on lääninoikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa käsiteltävä kiireellisesti.


20 §

Työsuojeluviranomainen voi työn turvallisuutta ja terveellisyyttä vaarantavan niskoittelun estämiseksi määrätä, että sen antamaa päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta.


21 §

Joka ryhtyy tai aikoo ryhtyä teettämään kuukautta kauemmin kestämään tarkoitettua työtä useampaa kuin kymmentä työntekijää käyttäen, on velvollinen hyvissä ajoin ennen työn alkamista tai, milloin se ei ole mahdollista, viimeistään viikon kuluessa työn alkamisesta tekemään asianomaiselle työsuojeluviranomaiselle ilmoituksen työn laadusta, alkamisajasta ja työntekijöiden likimääräisestä luvusta. Jos työsuojeluviranomainen pitää sitä välttämättömänä, on ilmoitusta täydennettävä työhuonetilojen ja muiden työntekijöiden käyttöön aiottujen tilojen piirustuksilla sekä tiedoilla sellaisista käyttöön aiotuista koneista ja muista teknisistä laitteista sekä aineista , joiden käyttöön liittyy olennainen tapaturman tai ammattitaudin vaara.


Edellä 1 momentissa tarkoitettu ilmoitusvelvollisuus ei kuitenkaan koske:

2) työtä sellaisilla aloilla, jotka työministeriö katsoo tarkoituksenmukaiseksi vapauttaa ilmoitusvelvollisuudesta.


23 a §

Milloin työntekijä, jota asia koskee, tai asianomainen työsuojeluvaltuutettu tekee kuukauden kuluessa tarkastuksen suorittamisesta työsuojeluviranomaiselle kirjallisen muistutuksen siitä, ettei tämä ole ryhtynyt 15 tai 16 §:ssä tarkoitettuihin toimenpiteisiin, vaikka niihin on olemassa laissa tarkoitettu syy, on, jollei tarkastusta olisi suoritettava Suomen rajojen ulkopuolella, viipymättä suoritettava uusi tarkastus.



Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1993.

Tämän lain voimaan tullessa voimassa olevat työsuojeluhallituksen päätökset jäävät edelleen voimaan, jollei asianmukaisessa järjestyksessä toisin määrätä.



3.

Laki työaikalain 20 a §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 2 päivänä elokuuta 1946 annetun työaikalain (604/46) 20 a §:n 1 momentti, sellaisena kuin se on 9 päivänä heinäkuuta 1976 annetussa laissa (620/76), seuraavasti:


20 a §

Työnantajan on annettava palveluksessaan olevalle moottoriajoneuvon kuljettajalle vuorokautisen työajan seuraamista varten henkilökohtainen ajopäiväkirja. Kuljettajan on pidettävä ajopäiväkirjaa siten, että siitä ilmenee työ- ja lepoaikojen sekä taukojen alkaminen ja päättyminen vuorokaudessa. Kutakin jaksoa koskeva merkintä on tehtävä ajopäiväkirjaan heti sen päätyttyä ennen seuraavan jakson alkua. Ajopäiväkirjan sijasta voidaan käyttää ajopiirturia.




Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1993.

Tämän lain voimaan tullessa voimassa olevat työsuojeluhallituksen ajopäiväkirjan kaavaa koskevat päätökset jäävät edelleen voimaan, jollei toisin määrätä.



4.

Laki kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalain 12 b §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 26 päivänä toukokuuta 1978 annetun kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalain (400/78) 12 b §:n 1 momentti, sellaisena kuin se on 22 päivänä joulukuuta 1978 annetussa laissa (1066/78), seuraavasti:


12 b §
Moottoriajoneuvon kuljettajan ajopäiväkirja

Työnantajan on annettava palveluksessaan olevalle moottoriajoneuvon kuljettajalle vuorokautisen työajan seuraamista varten henkilökohtainen ajopäiväkirja. Kuljettajan on pidettävä ajopäiväkirjaa siten, että siitä ilmenee työ-, ajo- ja lepoaikojen sekä taukojen alkaminen ja päättyminen vuorokaudessa. Kutakin jaksoa koskeva merkintä on tehtävä ajopäiväkirjaan heti sen päätyttyä ennen seuraavan jakson alkua. Ajopäiväkirjan sijasta voidaan käyttää ajopiirturia.




Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1993.



5.

Laki työneuvostosta ja työsuojelun poikkeusluvista annetun lain 9 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan työneuvostosta ja työsuojelun poikkeusluvista 2 päivänä elokuuta 1946 annetun lain (608/46) 9 §:n 1 momentin 3 kohta, sellaisena kuin se on 13 päivänä tammikuuta 1989 annetussa laissa (34/89), seuraavasti:


9 §

Työneuvoston tehtävänä on:

3) tuomioistuimen, työsuojeluviranomaisen sekä työnantajain ja työntekijäin keskusjärjestöjen samoin kuin valtiovarainministeriön, kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja kirkon sopimusvaltuuskunnan pyynnöstä antaa lausuntoja 1 §:ssä tarkoitettujen lakien soveltamista koskevista kysymyksistä.




Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1993.



6.

Laki tapaturmavakuutuslain 64 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 20 päivänä elokuuta 1948 annetun tapaturmavakuutuslain (608/48) 64 §:n 3 ja 4 momentti, sellaisina kuin ne ovat 22 päivänä tammikuuta 1988 annetussa laissa (39/88), seuraavasti:


64 §

Vakuutuslaitos antaa 39 §:n mukaisesta tapaturmailmoituksesta virallista tilastoa varten tarpeelliset tiedot työministeriölle.


Sosiaali- ja terveysministeriö antaa tarvittaessa tarkemmat määräykset tietojen antamisesta.



Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1993.



7.

Laki metsä- ja uittotyöntekijäin yhteisasunnosta annetun lain 9 ja 10 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan metsä- ja uittotyöntekijäin yhteisasunnoista 28 päivänä heinäkuuta 1967 annetun lain (344/67) 10 §; sekä

muutetaan 9 § seuraavasti:


9 §

Tämän lain ja sen nojalla annettujen määräysten noudattamista valvovat työsuojeluviranomaiset.



Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1993.



8.

Laki työehtosopimuslain 2 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 7 päivänä kesäkuuta 1946 annetun työehtosopimuslain (436/46) 2 §:n 2 ja 3 momentti, sellaisina kuin ne ovat 1 päivänä joulukuuta 1989 annetussa laissa (1052/89), seuraavasti:


2 §

Sopimukseen osallisen työnantajapuolen on kuukauden kuluessa sopimuksen allekirjoittamisesta toimitettava siitä jäljennös tai tekninen tallenne työministeriölle.


Jos työnantaja, työnantajain yhdistys tai työntekijäin yhdistys jälkeenpäin yhtyy tai yrityksen haltija 5 §:n mukaan tulee osalliseksi työehtosopimukseen taikka jos työehtosopimus joihinkin tai kaikkiin siihen osallisiin nähden lakkaa olemasta voimassa, on sopimukseen osallisen työnantajapuolen toimitettava ilmoitus siitäkin kuukauden kuluessa työministeriölle.



Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1993.



9.

Laki kunnallisen virkaehtosopimuslain 28 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 6 päivänä marraskuuta 1970 annetun kunnallisen virkaehtosopimuslain (669/70) 28 §, sellaisena kuin se on 1 päivänä joulukuuta 1989 annetussa laissa (1053/89), seuraavasti:


28 §

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen on kuukauden kuluessa virkaehtosopimuksen allekirjoittamisesta toimitettava jäljennös tai tekninen tallenne sopimuksesta työministeriölle.



Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1993 ja sitä sovelletaan sen jälkeen tehtyihin virkaehtosopimuksiin.



10.

Laki evankelis-luterilaisen kirkon virkaehtosopimuksista annetun lain 21 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan evankelis-luterilaisen kirkon virkaehtosopimuksista 20 päivänä joulukuuta 1974 annetun lain (968/74) 21 §, sellaisena kuin se on 1 päivänä joulukuuta 1989 annetussa laissa (1054/89), seuraavasti:


21 §

Kirkon sopimusvaltuuskunnan on kuukauden kuluessa virkaehtosopimuksen allekirjoittamisesta toimitettava jäljennös tai tekninen tallenne sopimuksesta työministeriölle.



Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1993 ja sitä sovelletaan sen jälkeen tehtyihin virkaehtosopimuksiin.



11.

Laki merityöaikalain 20 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 9 päivänä huhtikuuta 1976 annetun merityöaikalain (296/76) 20 §:n 1 momentti seuraavasti:


20 §
Työaikapäiväkirja

Työnantajan on pidettävä aluksella työministeriön vahvistaman kaavan mukaista työaikapäiväkirjaa, johon merkinnät on tehtävä viimeistään työntekoa seuraavana päivänä.




Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1993.

Tämän lain voimaan tullessa voimassa olleet työsuojeluhallituksen työaikapäiväkirjan kaavaa koskevat päätökset jäävät edelleen voimaan, jollei toisin määrätä.



12.

Laki merimiesten vuosilomalain 30 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 1 päivänä kesäkuuta 1984 annetun merimiesten vuosilomalain (433/84) 30 §:n 1 momentti seuraavasti:


30 §
Kirjanpitovelvollisuus

Työnantajan on pidettävä työntekijöiden vuosilomista ja heille maksetuista vuosilomapalkoista sekä lomakorvauksista sellaista kirjanpitoa, josta voidaan todeta työsuhteitten alkamisajat, työnteon keskeytykset, työsuhteitten päättymiset sekä lomien ajankohdat ja palkkojen sekä korvausten suuruudet samoin kuin ne perusteet, joiden nojalla loman pituudet sekä palkkojen ja korvausten suuruudet on määrätty. Työministeriö voi määrätä, että tässä momentissa tarkoitetut tiedot on merkittävä sen vahvistaman kaavan mukaiselle lomakkeelle.




Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1993.



Helsingissä 27 päivänä marraskuuta 1992

Tasavallan Presidentti
MAUNO KOIVISTO

Työministeri
Ilkka Kaneva

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.