Siirry esitykseen
HE 322/1992
Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi kansaneläkelain 66 ja 68 §:n muuttamisesta ja sairausvakuutuslain muuttamisesta sekä laiksi kansaneläkelaitoksen hallintokustannusten enimmäismäärästä vuonna 1993
Esityksessä ehdotetaan, että kansaneläkelaitoksen paikallishallintoon kuuluvien sosiaalivakuutustoimikuntien kokoonpanoa supistettaisiin nykyisestään. Kunnanvaltuusto valitsisi jäsenet sosiaalivakuutustoimikuntaan. Jäsenten määrä olisi suhteessa kunnan asukasmäärään siten, että jokaista alkavaa kymmentätuhatta asukasta kohden valittaisiin yksi jäsen. Toimikunnassa pitäisi olla kuitenkin vähintään neljä jäsentä.
Esityksessä ehdotetaan myös, että arvioitaessa valtion osuutta kansaneläkelaitoksen toimintamenoista vuonna 1993 otetaan hallintokustannuksina huomioon enintään 1584 miljoonaa markkaa.
Sosiaalivakuutustoimikunnan jäsenten lukumäärän supistamisen osalta kansaneläkelaitoksen hallintokustannukset pienenevät muutamalla miljoonalla ja hallintokustannusten enimmäismäärän arvioinnilla noin 80 miljoonaa markkaa.
Esitys liittyy valtion talousarvioesitykseen vuodelle 1993 ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.
Sosiaalivakuutustoimikunnat ovat osa kansaneläkelaitoksen paikallishallintoa. Toimikuntien kokoonpano ja jäseniä koskevat säännökset sisältyvät kansaneläkelakiin (347/56) ja sairausvakuutuslakiin (364/63).
Kansaneläkelaitoksen paikallishallintoa varten maa on jaettu 210 vakuutuspiiriin, joissa jokaisessa on sosiaalivakuutustoiminta. Kansaneläkelaitos voi tarvittaessa määrätä, että vakuutuspiirissä on useampia sosiaalivakuutustoimikuntia. Näin on menetelty suurimmissa vakuutuspiireissä. Yhteensä sosiaalivakuutustoimikuntia on 223. Toimikunta voi toimia jaostoihin jakautuneena. Käytännössä toimikunnat toimivat jakautuneena kahteen jaostoon, jotka kokoontuvat vuorotellen. Jaostojen tehtävissä ei ole eroja.
Sosiaalivakuutustoimikuntaan kuuluu 11 jäsentä: kansaneläkelaitoksen määräämät puheenjohtaja ja kaksi lääkärijäsentä sekä kunnanvaltuuston toimikaudekseen valitsemat vakuutettujen olosuhteiden tuntemusta edustavat kahdeksan luottamushenkilöä. Jos vakuutuspiiriin kuuluu useampia kuntia, jokainen niistä valitsee omat jäsenensä toimikuntaan. Sosiaalivakuutustoimikunnissa on luottamushenkilöitä yhteensä noin 4 360 ja varamiehiä noin 3 780.
Sosiaalivakuutustoimikuntien tehtävänä on ratkaista sairausvakuutuslain ja työttömyysturvalain (602/84) mukaisia etuuksia koskevat asiat. Kansaneläkelaitos voi kuitenkin siirtää asioiden käsittelyn paikallistoimiston toimihenkilöiden ratkaistaviksi. Käytännössä paikallistoimistossa ratkaistavaksi on sairausvakuutusasioista siirretty muun muassa sairaanhoitokorvausten ratkaiseminen, äitiys-, erityisäitiys-, isyys- ja vanhempainrahan sekä erityishoitorahan myöntäminen sekä päivärahan myöntäminen eräissä tapauksissa. Sairauspäivärahaasioista käsitellään toimikunnissa noin 15 % ja muista sairausvakuutuslain mukaisista asioista alle 3 %.
Työttömyysturva-asioista paikallistoimistoon on siirretty peruspäivärahan myöntäminen. Toimikunnissa käsitellään peruspäivärahaasioista alle 15 %. Eläkevakuutuksessa toimikunta toimii lausunnon antajana eräissä kokonaisvaltaista arviointia edellyttävissä asioissa sekä vahvistaa vuositulon tarveharkintaisia eläkkeitä tai eläkkeenosia haettaessa.
Sosiaalivakuutustoimikunnissa käsiteltiin vuonna 1991 yhteensä noin 195 000 asiaa. Niistä sairauspäiväraharatkaisuja oli 110 128, vanhempainraha-asioita 3 658, erityishoitoraha-asioita 1 844, erityiskorvattavia lääkkeitä koskevia asioita 1 415, työttömyysturvan peruspäiväraharatkaisuja 50 031 sekä eläkeasioita 28 099.
Toimikunnan työskentelytapa on nykyisellään hidas ja epätarkoituksenmukainen. Toimikunnat ovat suuria ja ne toimivat jaostoihin jakautuneina. Nykyisen käytännön mukainen jaostojako ei kuitenkaan ole tehtävien kannalta tarkoituksenmukainen. Pienillä paikkakunnilla on toimikunnassa käsiteltäviä asioita vähän ja toimikunta kokoontuu harvoin, mikä hidastaa asioiden käsittelyä.
Sosiaalivakuutustoimikunnan toimintaa voitaisiin tehostaa tarkistamalla toimikunnan kokoonpanoa. Toimikuntien nykyistä jäsenmäärää tulisi supistaa. Toimikunnan jäsenet tulisi edelleen valita vakuutuspiiriin kuuluvista kunnista. Sen sijaan lääkärijäsentä ei enää valittaisi. Tarvittaessa toimikunta voisi käyttää hyväkseen paikallistoimiston lääketieteellistä asiantuntemusta.
Esityksen mukaan sosiaalivakuutustoimikunnan jäsenten määrä vähenisi 11 jäsenestä pääsääntöisesti 4―6 jäseneen. Asianomainen kunnanvaltuusto valitsisi toimikuntaan tarpeellisen määrän vakuutettujen olosuhteiden tuntemusta edustavia jäseniä ja jokaiselle jäsenelle henkilökohtaisen varajäsenen.
Kunnan valitsemien jäsenten määrä olisi suhteessa kunnan asukasmäärään siten, että jokaista alkavaa kymmentätuhatta asukasta kohden valittaisiin yksi jäsen. Jokaisessa toimikunnassa tulisi olla kuitenkin vähintään neljä jäsentä. Kansaneläkelaitos voisi tarvittaessa päättää jäsenten enimmäismäärästä. Toimikunta voisi tarvittaessa toimia myös jaostoihin jakautuneena. Kunnan valitsemiin luottamushenkilöihin noudatettaisiin soveltuvin osin kunnallislain (953/76) luottamushenkilöitä koskevia säännöksiä.
Toimikunnan kokoonpanoa koskevat säännökset esitetään otettaviksi vain kansaneläkelakiin, jossa kansaneläkelaitoksen organisaatiota ja hallintoa koskevat säännökset muutenkin ovat. Sairausvakuutuslain toimikunnan kokoonpanoa koskevat säännökset ehdotetaan kumottaviksi.
Kansaneläkelain 58 §:n ja sairausvakuutuslain 59 §:n mukaan kansaneläkelaitoksen hallintokustannukset jakautuvat laitoksen rahastojen kesken siten, että 40 % niistä kuuluu kansaneläkerahaston ja 60 % sairausvakuutusrahaston osalle.
Valtion osuutta kansaneläkelain 59 §:n ja sairausvakuutuslain 59 §:n mukaan laskettaessa kansaneläkelaitoksen hallintokustannuksille ei ole säädetty mitään enimmäismäärää.
Vaikka kansaneläkelaitoksen toiminta on tehostunut siten, että hallintokustannuksia voidaan arvioida säästyvän vuonna 1993 kaikkiaan noin 80 miljoonaa markkaa, on tarkoituksenmukaista, että valtioneuvoston 14 päivänä lokakuuta 1992 tekemän periaatepäätöksen mukaisesti myös kansaneläkelaitoksen hallintomenoista, jotka rahoitetaan julkisin varoin, säästetään. Tarkoitus on, että vuodesta 1994 alkaen kansaneläkelaitokselle laaditaan hallintokustannusten laskentanormi, jossa määrätään valtion osuudessa huomioon otettavat toimintamenot. Normi voisi perustua ratkaisu- ja maksutapahtumien hinnoitteluun. Asiaa valmistelemaan asetetaan työryhmä.
Edellä olevan perusteella ehdotetaan, että vuoden 1993 valtion osuutta kansaneläkelaitoksen menoista laskettaessa otetaan hallintokustannuksina huomioon enintään 1584 miljoonaa markkaa Näin säästyy kansaneläkerahaston osalta noin 35 miljoonaa markkaa ja sairausvakuutusrahaston osalta noin 45 miljoonaa markkaa valtion menoja. Asiasta ehdotetaan säädettäväksi erillisellä lailla.
Toimikunnan jäsenille maksettiin vuonna 1991 ansionmenetyskorvauksia, kokouspalkkioita ja matkakustannusten korvauksia noin 14,7 miljoonaa markkaa. Toimikunnan jäsenten määrän väheneminen neljäsosaan nykyisestä vähentäisi huomattavasti korvausten ja palkkioiden määrää. Uudistus vähentäisi kustannuksia myös toiminnan tehostuessa, mutta kustannussäästön määrää on vaikea arvioida.
Enimmäisrajan asettaminen vuonna 1993 kansaneläkelaitoksen hallintokustannuksille valtion osuutta arvioitaessa säästää valtion menoja kansaneläkerahaston osalta noin 35 miljoonaa markkaa ja sairausvakuutusrahaston osalta noin 45 miljoonaa markkaa.
Esitys liittyy valtion talousarvioesitykseen vuodelle 1993 ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.
Esitys on valmisteltu sosiaali- ja terveysministeriössä virkatyönä.
66 §. Pykälässä säädetään sosiaalivakuutustoimikunnan kokoonpanosta. Vakuutuspiiriin kuuluvan kunnan valitsemien jäsenten määrä olisi suhteessa kunnan asukasmäärään siten, että kunta valitsisi toimikuntaan yhden jäsenen jokaista alkavaa kymmentätuhatta asukasta kohti. Jokaisessa toimikunnassa olisi kuitenkin aina vähintään neljä jäsentä. Asukasluvultaan suurissa kunnissa voidaan jäsenmäärä rajoittaa tarvetta vastaavaksi. Toimikunta voisi toimia jaostoihin jakautuneena sellaisissa vakuutuspiireissä, joissa kunnan asukasmäärän tai kuntien suuren määrän vuoksi toimikunnista tulisi liian suuria.
Sellaisissa vakuutuspiireissä, joihin kuuluu kaksi tai useampia kuntia, toimikunta ei käsittelisi asioita enää kuntakohtaisesti vaan toimikunta voisi käsitellä kaikkien vakuutuspiirin vakuutettujen sosiaalivakuutusasioita.
Toimikuntaan ei ehdoteta lääkärijäsentä. Kansaneläkelaitoksen paikallistoimistoissa on vuodesta 1988 ollut asiantuntijalääkäri, jonka asiantuntemusta voidaan käyttää hyväksi jo asiaa valmisteltaessa tai häntä voidaan kuulla toimikunnan kokouksessa. Jos kysymyksessä on lääkärin asiantuntemusta edellyttävä asia, lääkärin tulee olla kokouksessa läsnä.
Kunnanvaltuuston valitsemiin luottamushenkilöihin noudatettaisiin soveltuvin osin kunnallislain luottamushenkilöitä koskevia säännöksiä. Tämä koskisi lähinnä kunnallislain 2 luvun säännöksiä kuten luottamushenkilön valitsemista, tehtävästä kieltäytymistä, toimikauden pituutta sekä tehtävästä vapauttamista. Kunnallislain 20 ja 21 §:n säännöksiä ei ole tarkoitettu sovellettaviksi sosiaalivakuutustoimikunnan jäseniin. Heillä ei olisi luottamushenkilöiden oikeutta saada kunnalta tietoja. Kansaneläkelaitos suorittaisi jäsenten palkkiot ja muut korvaukset kuten ennenkin.
Toimikunnan jäsenten esteellisyys määräytyisi hallintomenettelylain perusteella. Tämä olisi perusteltua siksi, että toimikunnan jäseniin sovellettaisiin samoja esteellisyysperusteita kuin kansaneläkelaitoksen toimihenkilöihin.
68 §. Pykälä vastaa asiasisällöltään voimassa olevaa säännöstä, kuitenkin siten, että pykälästä on poistettu maininta siitä, että sosiaalivakuutustoimikunnan puheenjohtajana toimii paikallistoimiston johtaja tai muu kansaneläkelaitoksen määräämä henkilö. Toimikunta valitsee 66 §:n perusteella puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan keskuudestaan. Lisäksi pykälästä on poistettu maininta alue- ja paikallistoimistojen henkilökunnan nimittämisestä. Henkilökunnan nimittää eräitä johtavia toimihenkilöitä lukuun ottamatta kansaneläkelaitoksen hallitus, ellei nimitysoikeutta ole siirretty asianomaisille esimiehille.
45 §. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi. Säännös on täysin samansisältöinen kuin kansaneläkelain 68 §. Kansaneläkelaitoksen organisaatiota ja sosiaalivakuutustoimikuntia koskevat säännökset ehdotetaan otettaviksi vain kansaneläkelakiin.
47 §. Pykälän 3 momentti ehdotetaan kumottavaksi. Momentti koskee sosiaalivakuutustoimikunnan puheenjohtajalta vaadittavaa pätevyyttä. Sosiaalivakuutustoimikunnasta ehdotetaan säädettäväksi kansaneläkelaissa.
71 §. Sosiaalivakuutuslautakunnan ja tarkastuslautakunnan jäsenten esteellisyydestä säädetään oikeudenkäymiskaaressa. Sosiaalivakuutustoimikunnan jäsenten esteellisyys määräytyisi hallintomenettelylain perusteella.
Lait ehdotetaan tuleviksi voimaan 1 päivänä tammikuuta 1993, jolloin uudet sosiaalivakuutustoimikunnat aloittavat toimintansa. Ahvenanmaalla uudet sosiaalivakuutustoimikunnat ovat aloittaneet toimintansa 1 päivänä tammikuuta 1992. Siellä toimikunnan kokoonpanon muuttaminen voitaisiin toteuttaa nykyisen toimikunnan toimikauden päättyessä vuonna 1996.
Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:
1.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan 8 päivänä kesäkuuta 1956 annetun kansaneläkelain (347/56) 66 § ja 68 §, sellaisina kuin ne ovat 6 päivänä kesäkuuta 1974 annetussa laissa (451/74), seuraavasti:
66 §Jokaisessa vakuutuspiirissä on sosiaalivakuutustoimikunta. Vakuutuspiiriin kuuluvan kunnan kunnanvaltuusto tai, jos vakuutuspiiriin kuuluu useampia kuntia, kunkin kunnan kunnanvaltuusto valitsee toimikaudekseen toimikuntaan tarpeellisen määrän vakuutettujen olosuhteiden tuntemusta edustavia jäseniä ja kullekin henkilökohtaisen varajäsenen siten, että jokaista alkavaa kymmentätuhatta asukasta kohden valitaan yksi jäsen. Jokaisessa toimikunnassa tulee olla vähintään neljä jäsentä. Eläkelaitos voi päättää jäsenten enimmäismäärästä. Sosiaalivakuutustoimikunta voi toimia jaostoihin jakautuneena siten kun eläkelaitos määrää.
Sosiaalivakuutustoimikunta valitsee keskuudestaan puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan sekä jaoston puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan. Toimikunta ja sen jaosto on päätösvaltainen puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan ja kahden muun jäsenen ollessa läsnä.
Käsiteltäessä asiaa, jonka ratkaiseminen olennaisesti riippuu lääketieteellisestä kysymyksestä ja josta ei ole pyydetty eläkelaitoksen lääkärin lausuntoa tai jos ratkaisu tulisi poikkeamaan lääkärin lausunnosta, tulee lääkärin olla läsnä toimikunnan kokouksessa asiaa käsiteltäessä.
Sosiaalivakuutustoimikunnan jäsenestä on soveltuvin osin voimassa, mitä kunnallislaissa säädetään luottamushenkilöstä. Toimikunnan jäsenen esteellisyydestä on voimassa, mitä hallintomenettelylaissa (598/82) säädetään.
68 §Vakuutuspiirissä on eläkelaitoksen paikallistoimisto, jonka sijaintikunnan eläkelaitos määrää kuultuaan asianomaisia kunnanhallituksia, jos vakuutuspiiri käsittää useampia kuntia. Eläkelaitoksella on oikeus erityisten syiden niin vaatiessa ja kuultuaan asianomaisia kunnanhallituksia sijoittaa toimisto piirin ulkopuolelle.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1993. Ahvenanmaan maakunnan osalta lakia sovelletaan kuitenkin 1 päivästä tammikuuta 1996 lukien.
2.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
kumotaan 4 päivänä heinäkuuta 1963 annetun sairausvakuutuslain (364/63) 43―45 § ja 47 §:n 3 momentti,
sellaisina kuin niistä ovat 43 §:n 1 ja 2 momentti sekä 45 § 6 päivänä kesäkuuta 1974 annetussa laissa (452/74) ja 43 §:n 4 momentti 4 päivänä heinäkuuta 1969 annetussa laissa (464/69), sekä
muutetaan 71 § seuraavasti:
71 §Sosiaalivakuutuslautakunnan ja tarkastuslautakunnan jäsenen esteellisyydestä on voimassa, mitä oikeudenkäynmiskaaressa tuomarin esteellisyydestä säädetään.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1993. Ahvenanmaan maakunnan osalta lakia sovelletaan kuitenkin 1 päivästä tammikuuta 1996 lukien.
3.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1 §Sen estämättä, mitä kansaneläkelaissa (347/56) ja sairausvakuutuslaissa (364/63) säädetään kansaneläkelaitoksen hallintokustannuksista, valtion osuutta vuonna 1993 kansaneläkelaitoksen menoista laskettaessa hallintokustannuksina otetaan huomioon enintään 1584 miljoonaa markkaa.
2 §Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1993.
Helsingissä 27 päivänä marraskuuta 1992
Tasavallan Presidentti
MAUNO KOIVISTO
Sosiaali- ja terveysministeri
Jorma Huuhtanen