Siirry esitykseen
HE 244/1992
Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi ennakkoperintälain muuttamisesta
Esityksessä ehdotetaan, että ennakkoperintälakiin tehtäisiin eräitä eriytettyyn tuloverojärjestelmään siirtymisestä johtuvia ja joitakin ennakkoperintäjärjestelmän ja verotarkastusmenettelyn kehittämiseen liittyviä muutoksia. Lisäksi lakiin tehtäisiin lähinnä muun lainsäädännön muuttumisesta johtuvia teknisiä muutoksia.
Puun myyntitulosta toimitettaisiin ennakonpidätys, ei kuitenkaan silloin, kun myyjänä on yhteisö. Ennakonpidätyksen piiriin tulisivat myös eräät muut suoritukset, esimerkiksi eräät työsuhteeseen liittyvät edut. Ennakkoperintäjärjestelmää kehitettäisiin muun ohessa siten, että ennakkoperintälain mukaan palautettaviin eräisiin suorituksiin liitettäisiin koronmaksuvelvoite. Ennakon täydennysmaksun määräaikaa pidennettäisiin. Ennakon voisi määrätä verovelvollisen kotikunnan verotoimisto.
Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 1993.
Pääomatulojen ja yritysverotuksen uudistamista koskevat, valtion talousarvioon vuonna 1993 liityvät esitykset annettiin erikseen eduskunnalle 25 päivänä syyskuuta 1992. Vuoden 1993 alusta uudistettavaksi ehdotetussa tuloverojärjestelmässä pääomatulojen ja ansiotulojen verotus eriytetään. Pääomatuloon kohdistuisi 25 prosentin suuruinen vero. Yhteisöverokanta vastaisi pääomatulojen verokantaa. Ansiotuloja sen sijaan verotettaisiin nykyiseen tapaan progressiivisen veroasteikon mukaan ja ansiotuloon kohdistuisi myös kunnallisvero liitännäisineen.
Luonnolliselle henkilölle laskettaisiin erikseen verotettava pääomatulo ja verotettava ansiotulo. Myös liikkeen- ja ammatinharjoittajalle, henkilöyhtiön yhtiömiehelle ja osakeyhtiön osakkaalle, pörssiyhtiöitä lukuun ottamatta, laskettaisiin yritystulosta tai osingosta pääomatulo- ja ansiotulo-osuus. Pääomatulo-osuus vastaisi yrityksen nettovarallisuuden laskennallista tuottoa muun osan yritystulosta jäädessä ansiotulona verotettavaksi. Avointen yhtiöiden ja kommandiittiyhtiöiden tulot jaettaisiin nykyisestä poiketen verotettaviksi kokonaan yhtiöiden osakkailla.
Pääomatulojen verotukseen on esitetty suhteellisen verokannan käyttöön oton lisäksi myös veropohjaa laajentavia muutoksia vuodelle 1993. Muun muassa luovutusvoittojen, vuokratulojen sekä vakuutustuottojen verotukseen on ehdotettu muutoksia. Metsäverotuksessa siirryttäisiin todellisten puun myyntitulojen verotukseen. Kiinteistöveron voimaantulo korvaa asuntotulon verotuksen ja kunnallisen harkintaverotuksen.
Ansiotulojen verokohtelukin muuttuu eräissä tapauksissa sen vuoksi, että kokonaistuloihin aikaisemmin kohdistetut vähennykset tehdään eriytetyssä tuloverojärjestelmässä vain ansiotulosta. Korkomenot vähennetään kuitenkin ensi sijassa pääomatuloista ja toissijaisesti ansiotulosta menevistä veroista. Eräistä vähennyksistä luovuttaisiin ja eräisiin liittyy siirtymäkauden järjestelyjä.
Hallituksen esityksessä vuoden 1993 veroasteikkolaiksi, joka annettiin eduskunnalle uudistusta koskevien muiden esitysten yhteydessä, on selostettu pidätysperusteissa tapahtuvia muutoksia. Uudet verokortit otetaan käyttöön huhtikuun alusta vuonna 1993. Ennakonpidätys on kuitenkin verovelvollisen vaatimuksesta mahdollista laskea jo vuoden alusta vastaamaan lopullista verotusta.
Ennakonkannossa vuonna 1993 ei ole mahdollista ottaa uutta tuloverojärjestelmää kaikilta osin huomioon. Yritystulon jakautuminen pääomatulo- ja ansiotulo-osuuteen selviää vasta vuodelta 1993 toimitettavan verotuksen valmistuttua. Verohallitus, joka vahvistaa ennakkoperintälain säännösten nojalla myös ennakonkannon laskentaperusteet, määrää ennakon vuonna 1993 kannettavaksi yhteisesti koko yritystulosta. Henkilöyhtiön yhtiömiehen ennakkovero sisältäisi myös aikaisemmin yhtiöllä verotetun osuuden. Henkilöyhtiöstä saatavaa tuloa pidettäisiin vielä vuoden 1993 ennakonkannossa kokonaisuudessaan ansiotulona. Niin sanottujen puolitettujen henkilöyhtiöiden yhtiömiehille tuloverotuksessa säädettäväksi ehdotettu yhtiömiesvähennys otettaisiin kuitenkin huomioon ennakkoveroa määrättäessä. Yhteisön ennakkovero määrätään vuoden 1992 ennakkorekisterin perusteella vuoden 1993 yhteisöverokannan mukaisena. Ennakonkannon perusteena käytettäisiin muutoin vuodelta 1991 toimitetun verotuksen tietoja.
Puun myyntitulosta toimitettaisiin ennakonpidätys siitä riippumatta, valitseeko verovelvollinen myöhemmin uuden tuloverojärjestelmän mukaisen todellisen tulon verottamisen vai pysyykö nykyisessä pinta-alaperusteisessa verotuksessa. Valintatieto on verohallinnon käytössä vasta vuoden 1995 ennakkoperintää varten. Pidätyksen toimittaisi puun ostaja, jos samalta myyjältä ostetun puutavaran kauppahinta ylittää 500 markkaa. Pidätys olisi 18 prosenttia puun hinnasta. Tällöin pääomatulosta maksettavaa 25 prosentin veroa alennettaisiin kaavamaisella 30 prosentin vähennyskelpoisten menojen osuudella (25 ― 30 % x 25 = 17,5). Pidätystä ei toimitettaisi silloin, kun puun kauppahinta maksetaan yhteisölle. Yhteisöiltä puun myyntitulosta kannettaisiin ennakko. Pidätystä ei toimitettaisi sellaisesta puun myyntitulosta, jota koskeva kauppa on tehty ennen uuden tuloverolain voimaan tuloa ja kauppahinta saadaan ennen huhtikuun 1 päivää 1993.
Eräät työsuhteeseen liittyvät edut tulisivat ennakonpidätyksen piiriin. Edut katsottaisiin palkkatuloksi. Pidätyksen piiriin kuuluvia etuja olisivat tuloverolain 66―68 §:ssä tarkoitetut edut eli työsuhteeseen perustuva mahdollisuus merkitä alihintaan työnantajayhteisön tai muun yhteisön osakkeita, korkoetu työsuhteen perusteella saadusta alikorkoisesta lainasta ja eräät työnantajan maksamat henki- ja eläkevakuutuksen vakuutusmaksut. Pidätyksen piiriin tulisivat myös tuloverolain 69 §:ssä tarkoitetut tavanomaista ja kohtuullista suuremmat henkilökuntaedut. Pidätys toimitettaisiin myös pääomatulona verotettavaksi ehdotetusta henkivakuutuksen tuotosta ja henkilöstörahaston maksamista, tuloverolain mukaan ansiotulona pidettävistä suorituksista.
Hallituksen esityksessä laiksi verotuslain muuttamisesta, joka niin ikään annettiin uudistusta koskevien esitysten yhteydessä, ehdotetaan, että verotuksen toimittaisi pääsääntöisesti verovelvollisen kotikunnan verolautakunta tai verotoimisto. Vastaavasti ehdotetaan, että sama verotoimisto määräisi myös ennakon. Verohallitus voisi kuitenkin tarvittaessa antaa määräyksen muunlaisestakin menettelystä.
2.2. Ennakkoperintäjärjestelmän ja verotarkastusmenettelyn kehittämiseen liittyvät ja muut muutosehdotukset
Eduskunnan apulaisoikeusasiamies on eräiden muiden tahojen ohella kiinnittänyt huomiota siihen epäkohtaan, että ennakkoperintälain mukaan eräille palautettaville suorituksille ei makseta korkoa. Esimerkiksi ennakkoperintälain 24 §:n mukaan työnantajalle maksuunpantu laiminlyöty ennakonpidätys palautetaan korkoa maksamatta, jos havaitaan, että verot ja maksut jo oli suoritettu, tai voidaan todeta, ettei niitä olisi pitänytkään suorittaa. Esityksessä ehdotetaan, että ennakkoperintälain 24 §:n nojalla palautettavalle määrälle laskettaisiin veronkantoasetuksen 11 §:n mukainen 9 prosentin suuruinen korko maksupäivästä takaisinmaksupäivään. Säännöstä sovellettaisiin tämän lain voimaantultua määrättävälle verolle ja maksuille.
Ennakkoperintälakiin ja myös työnantajan sosiaaliturvamaksusta annettuun lakiin sisältyy useita muitakin säännöksiä, joita tulisi täydentää koron maksua koskevalla maininnalla. Muutokset edellyttävät kuitenkin laajempaa valmistelua kuin mihin tässä yhteydessä on ollut mahdollisuutta. Ennakkoperintälain ja ennakkoperintää koskevien muiden säännösten kokonaisuudistaminen on tarkoitus aloittaa vuoden 1993 aikana.
Myös ennakon täydennysmaksun määräaikaa ehdotetaan pidennettäväksi. Ennakkoa olisi mahdollista täydentää verovuotta seuraavan vuoden helmikuun loppuun saakka.
Ennakkoperintälain 29 §:ssä säädetään muun ohessa siitä, mitä asiakirja- ja muuta aineistoa taikka välineitä ennakkoverotarkastuksissa on annettava tarkastajan käyttöön. Säännöksessä ei ole mainintaa konekielisen aineiston esittämisvelvollisuudesta eikä tarkastajan oikeudesta käyttää tarkastettavan atk- tai muutakaan teknistä laitteistoa. Säännöstä ehdotetaan tältä osin täydennettäväksi.
Lisäksi lakiin tehtäisiin teknisiä pääosin muun lainsäädännön muuttumisesta johtuvia tarkistuksia.
Ennakkoperintää koskevana esityksellä ei ole olennaisia valtiontaloudellisia vaikutuksia.
Esitys on valmisteltu virkatyönä valtiovarainministeriössä.
Laki ennakkoperintälain muuttamisesta on tarkoitettu tulemaan voimaan vuoden 1993 alusta. Sitä sovellettaisiin ennakkoperinnässä ja siihen liittyvissä menettelyissä 1 päivästä tammikuuta 1993 alkaen. Lain 24 §:n 2 momenttia, jota täydennettäisiin koronmaksuvelvoitteella, sovellettaisiin lain voimaantulopäivänä ja sen jälkeen määrättävään veroon ja maksuun.
Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan 28 päivänä marraskuuta 1959 annetun ennakkoperintälain (418/59) 4 §:n 3 momentti, 5 §:n 4, 5 ja 7 kohta, 8 §:n 3 momentti, 19 §:n 2 momentti, 24 §:n 2 momentti, 29 §:n 1 ja 3 momentti, 3 luvun otsikko, 32 §:n 1 momentin 5 kohta, 38 §:n 1 momentti ja 50 §:n 1 momentti,
sellaisina kuin ne ovat, 4 §:n 3 momentti, 5 §:n 4, 5 ja 7 kohta sekä 8 §:n 3 momentti 29 päivänä joulukuuta 1988 annetussa laissa (1241/88), 19 §:n 2 momentti 7 päivänä huhtikuuta 1989 annetussa laissa (315/89), 24 §:n 2 momentti 19 päivänä elokuuta 1983 annetussa laissa (704/83), 29 §:n 1 ja 3 momentti 13 päivänä elokuuta 1976 annetussa laissa (670/76), 3 luvun otsikko ja 32 §:n 1 momentin 5 kohta 28 päivänä joulukuuta 1990 annetussa laissa (1338/90), 38 §:n 1 momentti 10 päivänä marraskuuta 1989 annetussa laissa (971/89) ja 50 §:n 1 momentti mainitussa 28 päivänä joulukuuta 1990 annetussa laissa, sekä
lisätään lain 10 §:ään uusi 5 momentti ja lakiin uusi 30 a § seuraavasti:
4 §Palkkaan luetaan myös luontoisedut, jotka arvioidaan rahaksi verohallituksen vahvistamien perusteiden mukaan. Palkaksi katsotaan myös tuloverolain 66―68 §:ssä tarkoitetut edut sekä 69 §:ssä tarkoitetut edut siltä osin kuin ne eivät ole tavanomaisia ja kohtuullisia.
5 §
Ennakonpidätys on toimitettava:
4) työttömyysturvalain nojalla maksettavista etuuksista, työvoimapoliittisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitetusta koulutustuesta ja erityistuesta sekä työllisyysasetuksen nojalla maksettavasta ansionmenetyskorvauksesta;
5) opintotukilain 10 §:ssä tarkoitetusta aikuisopintorahana maksettavasta ansionmenetyskorvauksesta;
7) tuloverolain 34 §:ssä tarkoitetusta henkivakuutuksen nojalla maksettavasta vakuutussuorituksesta;
8 §
Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitettuja kustannuksia eivät kuitenkaan ole työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksut, työttömyyskassamaksut, tuloverolain 72 §:n 3 momentissa tarkoitetuista matkoista aiheutuneet kustannukset eivätkä ammattikirjallisuuden hankkimisesta johtuneet menot. Jos työnantaja korvauksetta järjestää työntekijöilleen yhteiskuljetuksen varsinaiseen työpaikkaan ja takaisin, tällaista etua ei pidetä palkkana.
10 §
Verohallitus määrää milloin ennakonpidätys on toimitettava työmatkakustannusten veronalaisesta määrästä.
19 §Pidätetyt määrät on suoritettava lääninverovirastolle viimeistään pidätyksen toimittamista seuraavan kalenterikuukauden 10 päivänä. Tuloverolain 74 §:ssä tarkoitetusta merityötulosta pidätetyt määrät on suoritettava viimeistään pidätyksen toimittamista toiseksi seuraavan kalenterikuukauden 10 päivänä. Kunta, seurakunta ja kansaneläkelaitos suorittavat pidätetyt määrät kuitenkin siten, että ne vähennetään näille veronsaajille pidätyksen toimittamista seuraavana kuukautena veronkantolain mukaan tilitettävistä jako-osuuksista. Ilmoitus vähennettävästä määrästä on tehtävä lääninverovirastolle viimeistään edellä sanottuna päivänä.
24 §
Työnantajalle ei määrätä 1 momentissa tarkoitettua maksuvelvollisuutta, jos selvitetään, että pidätyksen alaisesta palkasta menevät verot sekä kansaneläke- ja sairausvakuutusmaksu on suoritettu. Maksuvelvollisuutta ei määrätä myöskään silloin, jos selvitetään, että palkasta meneviä veroja ja maksuja ei ole ollut suoritettava. Jos selvitys annetaan sen jälkeen, kun työnantajalle on määrätty maksuvelvollisuus, on lääninveroviraston poistettava maksuvelvollisuus ja määrättävä työnantajan suorittama määrä palautettavaksi. Palautettavalle määrälle maksetaan korkoa veronkantoasetuksen 11 §:ssä tarkoitettu määrä maksupäivästä takaisinmaksupäivään.
29 §
Työnantajan on verohallituksen tai lääninveroviraston taikka verotoimiston asianomaisen virkamiehen kehotuksesta esitettävä Suomessa sanotun viranomaisen tai verohallituksen taikka lääninveroviraston määräämän asiantuntevan ja esteettömänä pidettävän henkilön tarkastettavaksi palkkakirjanpitonsa tai muistiinpanonsa, kuten alkuperäiset palkkalistat, -kortistot ja kuitit, sekä liike- ja tilikirjansa, inventaarinsa ja tase-erittelynsä liitteineen, samoin kuin muu tositeaineisto ja kaikki muu laskentatoimeen kuuluva aineisto, sopimus- ja velkakirjat, pöytäkirjat, kirjeenvaihto, koneellisen kirjanpidon ja palkkakirjanpidon menetelmäkuvaus käyttöaikaa koskevin merkinnöin sekä muut tallenteet, jotka saattavat olla tarpeen ennakontarkastusta toimitettaessa. Niin ikään työnantajan on esitettävä muut ennakonpidätystä selvittävät, samoin kuin palkansaajan hänelle jättämät ennakonpidätystä koskevat tallenteet. Työnantajan on annettava myös muut valvontaa varten tarpeelliset tiedot. Palkansaaja on myös velvollinen kehotuksesta esittämään tarkastettavaksi ennakonpidätystä koskevat tallenteet ja antamaan kehotuksesta muut asiaa selvittävät tiedot. Työnantajan on lisäksi näytettävä toimintaansa kuuluvat varastot ja muu omaisuus. Tallenteella tarkoitetaan tässä laissa kirjallista tai kuvallista esitystä (asiakirja) sekä sellaista tietovälinettä, jonka sisältö on luettavissa, katseltavissa, kuunneltavissa tai muuten ymmärrettävissä vain teknisin apuvälinein (tekninen tallenne).
Tallenteiden tarkastus on, mikäli mahdollista, toimitettava työnantajan liikehuoneistossa tai hänen käyttämässään tili- tai palvelutoimistossa. Jos tarkastus toimitetaan edellä mainitussa huoneistossa tai toimistossa, työnantajan on asetettava tarkastajan käytettäväksi tarkoituksenmukaiset tilat sekä tarpeelliset apuneuvot ja apulaiset. Apuneuvolla tarkoitetaan tässä laissa kirjoitus- ja laskukonetta, kopiointilaitetta sekä tietokonetta tai muuta teknistä apuvälinettä, jolla tekniset tallenteet voidaan saattaa luettavaan, katseltavaan, kuunneltavaan tai muuten ymmärrettävään muotoon. Jos tarkastusta ei voida haitatta toimittaa edellä tarkoitetussa paikassa, tarkastus voidaan toimittaa lääninverovirastossa tai verotoimistossa. Tallenteet on esitettävä tarkastettaviksi siellä tai toimitettava sinne, missä tarkastus suoritetaan. Teknisistä tallenteista on 1 momentissa tarkoitetun viranomaisen kehotuksesta valmistettava jäljennökset tarkastusta suorittavan henkilön käyttöön, jos se on tarkastuksen suorittamista varten välttämätöntä. Suoritetusta tarkastuksesta on laadittava kertomus.
3 luku
Ennakonpidätys koroista ja eräistä muista tuloista
30 a §Puutavaran ostajan on toimitettava ennakonpidätys maksamastaan kauppahinnasta, kun puutavaran myyjä luovuttaa hakkuuoikeuden omassa metsässään kasvavaan runkopuuhun tai myy hankintakaupalla runkopuusta valmistettavaa tai valmistettua puutavaraa, kuten tukkeja, pylväitä, kuitupuita, halkoja sekä haketta.
Ennakonpidätys on 18 prosenttia 1 momentissa tarkoitetusta suorituksesta.
Ennakonpidätystä ei toimiteta 1 momentissa tarkoitetusta suorituksesta, joka maksetaan tuloverolaissa tarkoitetulle yhteisölle tai jos samalta myyjältä ostetun puutavaran kauppahinta on enintään 500 markkaa.
Mitä edellä on säädetty, sovelletaan myös puun myyntituloon, joka on saatu kiinteistön luovutuksesta pidätetyn hakkuuoikeuden nojalla.
Jos on ilmeistä, että 2 momentissa tarkoitettu ennakonpidätys on verovelvollisen tässä pykälässä tarkoitetusta tulosta maksuunpantavien verojen ja maksujen suoritukseksi liian suuri, eikä hänellä ole muita tuloja, verotoimisto voi verovelvollisen pyynnöstä alentaa pidätyksen vastaamaan lopullisia veroja ja maksuja.
32 §Ennakonpidätystä ei toimiteta 31 §:ssä tarkoitetusta suorituksesta, joka maksetaan:
5) muulle tuloverolain 3 ja 4 §:ssä tarkoitetulle kaupparekisteriin merkitylle yhteisölle tai yhtymälle, tuloverolain 5 §:ssä tarkoitetulle yhteisetuudelle taikka yhdistysrekisteriin merkitylle yhdistykselle ja säätiörekisteriin merkitylle säätiölle.
38 §
Ellei verohallitus erityisistä syistä toisin määrää, ennakon määrää sen veropiirin verotoimisto, jossa verovelvollisen verot on verotuslain mukaan maksuunpantava.
50 §
Ennakon täydennysmaksu on suoritettava lääninverovirastolle viimeistään verovuotta seuraavan helmikuun loppuun mennessä.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 1993.
Lain 24 §:n 2 momentissa tarkoitettu korko maksetaan lain voimaantulopäivänä ja sen jälkeen määrättävälle verolle ja maksuille.
Lain 30 a §:ää ei sovelleta, jos kauppa on tehty ennen tuloverolain ( / ) voimaantuloa ja tulo on saatu ennen huhtikuun 1 päivää 1993.
Helsingissä 16 päivänä lokakuuta 1992
Tasavallan Presidentti
MAUNO KOIVISTO
Valtiovarainministeri
Iiro Viinanen