Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

HE 241/1992
Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi tuomioistuinten ja eräiden oikeushallintoviranomaisten suoritteista perittävistä maksuista ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi perusteet, joiden nojalla tuomioistuinten ja eräiden oikeushallintoviranomaisten tuottamista suoritteista perittäisiin maksuja.

Suoritteilla tarkoitetaan asiain ratkaisemiseksi suoritettavaa käsittelyä, viranomaistoimenpiteitä ja toimituskirjoja. Esityksen mukaisesti kaikki maksut olisivat kiinteitä. Varsinaisten oikeudenkäyntiasioiden käsittelystä perittävien oikeudenkäyntimaksujen suuruudet, jotka vahvistettaisiin laissa, olisivat huomattavasti alle omakustannushinnan. Muiden asioiden käsittelystä, toimenpiteistä ja toimituskirjoista perittävien maksujen suuruudet ehdotetaan vahvistettavaksi asetuksella enintään suoritteen tuottamisesta aiheutuvia keskimääräisiä kokonaiskustannuksia vastaaviksi. Asia- ja asiakaskohtaiset maksuvapautukset tulisivat pääpiirteittäin pysymään nykyisenlaisina. Asian käsittely työtuomioistuimessa ja markkinatuomioistuimessa muuttuisi maksulliseksi. Liikevaihtovero-oikeuden ja vakuutusoikeuden osalta ehdotetaan säilytettäväksi nykyinen käsittelyn maksuttomuus.

Tarkoitus on yhtenäistää maksujen määräämisperusteet, yksinkertaistaa maksun määräämistä, mahdollistaa nykyaikaisten kassanhoito- ja kirjanpitojärjestelmien käyttöönotto ja helpottaa kansalaisten asiointia viranomaisessa. Uudistuksen toteuttamisella on arvioitu saavutettavan viranomaisten toimintojen tehostumista ja asiakaspalvelun parantumista. Uusilla tuomioistuintuloilla on laskettu katettavan tuomioistuinten kokonaiskustannuksista noin yksi neljäsosa, kun nykyisin perustein kattavuus on yksi viidesosa.

Uudistus ehdotetaan toteutettavaksi siten, että säädetään laki tuomioistuinten ja eräiden oikeushallintoviranomaisten suoritteista perittävistä maksuista. Hakemus-, toimitus- sekä toimituskirjamaksujen suuruudet vahvistettaisiin lain perusteella annettavalla asetuksella. Esitykseen sisältyvät myös ehdotukset tarvittaviksi muutoksiksi eräisiin muihin lakeihin. Yleisen alioikeuden, maistraatin ja julkisen notaarin suoritteista perittävien maksujen perusteista annettu laki samalla kumottaisiin.

Tähän esitykseen liittyen erikseen annetaan esitys leimaverolain muuttamisesta.

Uudistus on tarkoitettu tulemaan voimaan noin kolmen kuukauden kuluttua sen hyväksymisestä.


YLEISPERUSTELUT

1. Esityksen yhteiskunnallinen merkitys

1.1. Tavoitteet

Tavoitteena on yhtenäisen maksujärjestelmän aikaansaaminen kaikissa tuomioistuimissa ja niiden toimintaan läheisesti liittyvissä oikeushallintoviranomaisissa. Perusajatuksena on, että tuomioistuinten ja muiden oikeushallintoviranomaisten toiminnasta aiheutuvat menot voitaisiin, kuten nykyisinkin tapahtuu, osittain kattaa palveluksia käyttäviltä asianosaisilta perittävin maksuin. Maksujen suuruus tulisi määrittää siten, että niillä ei ole oikeusturvan hakemista estävää tai tarpeettomasti rajoittavaa vaikutusta. Tästä syystä tuomioistuinten palveluksia hinnoiteltaessa ei yleensä voida soveltaa täyden maksun periaatetta, ja määrättyjen asioiden ja asianosaisten osalta on säädettävä lisäksi maksuvapautuksia. Järjestelmää täydentää maksuttomasta oikeudenkäynnistä annettu laki.

Maksujärjestelmän piiriin tulevien tuomioistuinten sekä oikeushallintoviranomaisten kannalta pyritään siihen, että niiden palveluista perittävien korvausten määrääminen olisi yksinkertaista ja selkeää: erityyppisistä suoritteista perittävät maksut olisivat maksuja koskevassa laissa ja asetuksessa. Hinnoittelun kannalta erilaisia suoritteita olisi mahdollisimman vähän. Maksut olisivat kiinteitä siten, että niiden suuruus perustuisi kohtuullisuuteen ja asiatyypin keskimääräiseen kokonaiskustannukseen. Kiinteiden maksujen määrittämisessä otettaisiin huomioon suoritteen tuottamisesta aiheutuvien kokonaiskustannusten lisäksi ne tekijät, joiden nojalla maksun suuruus on perusteltua vahvistaa kokonaiskustannuksia alemmaksi. Kassanhoito ja kirjanpito yksinkertaistetaan ja nykyaikaistetaan. Tulokehityksen seuranta saatetaan tarkaksi ja nopeaksi. Pyrkimystä tulosvastuullisuuteen edistetään.

Palveluksia käyttäville asiakkaille tehdään mahdolliseksi arvioida etukäteen se, mitä oikeudenkäynti tai muut kyseessä olevien viranomaisten palvelukset maksavat, mikä osaltaan vaikuttaisi siihen, että tarpeettomia asioita ei ollenkaan saatettaisi käsiteltäväksi.

1.2. Keinot

Leimaverolakiin (662/43), eräiden viranomaisten toimituskirjoista ja virkatoimista suoritettavain maksujen perusteista annettuun lakiin eli toimituskirjalakiin (806/42) ja eräisiin erityislakeihin perustuvasta toimituskirjojen myyntijärjestelmästä luovutaan. Maksuja koskevalla lailla säädetään varsinaisesta oikeudenkäynnistä perittävien oikeudenkäyntimaksujen suuruuksista, muista suoritteista asetuksella säädettävien maksujen yleisistä perusteista, maksuvelvollisuudesta, asia- ja asiakaskohtaisista maksuvapautuksista, maksun perimis- ja määräämismenettelystä sekä siitä, miten maksua koskevaan ratkaisuun haetaan muutosta. Asetuksella säädetään hakemusasioiden käsittelystä perittävien hakemusmaksujen ja toimitusmaksujen sekä toimituskirjamaksujen suuruuksista sekä erillisten kustannusten perimisestä ja maksusuoritusten viivästymisestä aiheutuvista seuraamuksista. Leimaverolakiin ja muihin säädöksiin, joissa on esityksen piiriin kuuluvien viranomaisten noudatettavia maksusäännöksiä, tehdään tarvittavat muutokset.

Kassanhoidon ja kirjanpidon kehittämiseksi hankitaan nykyaikaisen tietotekniikan mukaiset laitteet ja ohjelmat. Henkilökunta koulutetaan niiden käyttämiseen.

Kansalaisten asiointia tuomioistuimissa vaikeuttavia tekijöitä poistetaan. Velvollisuus varustaa vesioikeudelle, maaoikeudelle, hovioikeudelle ja ylimmille tuomioistuimille jätettävät asiakirjat liiteleimalla poistetaan leimaverolakia muuttamalla. Myytävien suoritteiden maksaminen tehdään asiakkaan kannalta mahdollisimman joustavaksi. Hinnoittelun yksinkertaisuudella asianosaiselle mahdollistetaan suoritteista perittyjen maksujen oikeellisuuden tarkistaminen.

2. Nykyinen tilanne ja asian valmistelu

2.1. Lainsäädäntö

Valtion viranomaisten virkatoimista ja toimituskirjoista perittävistä maksuista ja valtion yleisten laitosten käyttämisestä perittävien maksujen yleisistä perusteista oli aikaisemman hallitusmuodon 62 §:n mukaan säädettävä lailla. Valtion (vanhalla) maksuperustelailla (980/73) säädettiin valtion viranomaisten suoritteista perittävien maksujen yleiset perusteet. Sanotun lain nojalla on annettu jäljempänä mainittavissa tuomioistuimissa ja oikeushallintoviranomaisissa sovellettavia maksuasetuksia.

Hallitusmuodon VI lukua on muutettu 22 päivänä heinäkuuta 1991 annetulla ja 1 päivänä maaliskuuta 1992 voimaan tulleella lailla (1077/91). Uuteen VI lukuun sisältyvän 62 §:n mukaan valtion viranomaisten virkatoimien, palvelujen ja muun toiminnan maksullisuuden sekä perittävien maksujen suuruuden yleisistä perusteista säädetään lailla. Tämän mukaan riittää, että laissa säädetään vain maksujen yleiset perusteet. Laissa ei täten tarvitse säätää, mistä kaikista toimista ja palveluista maksu peritään. Valtion vanhan maksuperustelain korvaava uusi valtion maksuperustelaki (150/92) on annettu 21 päivänä helmikuuta 1992 ja se on tullut voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1992. Uudella maksuperustelailla on kumottu myös eräiden viranomaisten toimituskirjoista ja virkatoimista suoritettavain maksujen perusteista annettu laki (jäljempänä toimituskirjalaki). Kumotun maksuperustelain ja kumotun toimituskirjalain nojalla annetut asetukset ovat voimassa enintään vuoden 1993 loppuun saakka, jollei niitä erikseen sitä ennen kumota. Uusi valtion maksuperustelaki on yleislaki, jonka antamien perusteiden nojalla kukin ministeriö päättää hallinnonalansa suoritteiden maksullisuudesta ja julkisoikeudellisten maksujen suuruudesta sekä mitkä ovat liiketaloudellisesti hinnoiteltavia suoritteita. Asianomainen viranomainen hinnoittelee muut kuin julkisoikeudelliset suoritteet.

Tuomioistuinten suoritteista perittäviä maksuja koskevia yksityiskohtaisia säännöksiä sisältyy seuraaviin säädöksiin: leimaverolaki, toimituskirjalain nojalla annettu asetus toimituskirjojen lunastuksesta ja toimituspalkkioista (807/42, toimituskirja-asetus), valtion maksuperustelain nojalla annettu asetus oikeaksi todistamattomista jäljennöksistä valtiolle perittävistä maksuista (110/77, kopioasetus), laki ja asetus asiakirjain lähettämisestä (74 ja 75/54), laki ja asetus eräiden asiakirjain lähettämisestä tuomioistuimille (248 ja 655/65). Yksittäisiä käytännössä sovellettavaksi tulevia maksuja ja kustannusten korvaamisia koskevia säännöksiä on lisäksi oikeudenkäymiskaaressa (24 luvun 7 § ja 30 luvun 25 §), maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetussa laissa (7 §:n 2 momentti), jakolaissa (328 ja 329 §) ja -asetuksessa (181 ja 182 §) sekä vesilaissa (21 luvun 9 §). Alioikeuksien osalta maksujärjestelmä on toteutettu yleisen alioikeuden, maistraatin ja julkisen notaarin suoritteista perittävien maksujen perusteista annetulla lailla (285/87, alioikeuden maksuperustelaki) ja yleisen alioikeuden, maistraatin ja julkisen notaarin suoritteista perittävistä maksuista annetulla asetuksella (290/87, alioikeuden maksuasetus). Haastemiesten suoritteista perittävistä maksuista säädetään valtion maksuperustelain nojalla annetulla asetuksella haastetiedoksiannoista suoritettavista maksuista (1239/90). Huoneenvuokra-asioiden käsittelyn ja asiakirjojen maksuttomuudesta säädetään oikeudenkäynnistä huoneenvuokra-asioissa annetuissa laissa ja asetuksessa (650/73 ja 940/73). Markkinatuomioistuimen asia- ja toimituskirjojen maksuttomuudesta säädetään markkinatuomioistuimesta annetun lain 15 §:n 2 momentissa (41/78). Työtuomioistuimesta annetun lain (646/74) 45 § sisältää työtuomioistuimesta annettavia päätöksiä ja asiakirjoja koskevan maksuvapautuksen.

2.2. Käytäntö

Leimaverolain nojalla määrätään asiakkaalle annettavan toimituskirjan hinta korkeimmassa oikeudessa, korkeimmassa hallinto-oikeudessa, hovioikeuksissa, maaoikeuksissa, vesiylioikeudessa ja vesioikeuksissa sekä lääninoikeuksissa. Vakuutusoikeus ja työtuomioistuin mainitaan leimaverolaissa niiden viranomaisten luettelossa, joiden toimituskirjoista suoritetaan leimaveroa. Ne eivät kuitenkaan säädettyjen vapautusten johdosta peri leimaveroa. Toimituskirjoista ja erinäisistä asiakirjoista perittävää leimaveroa on viimeksi korotettu vuoden 1992 alusta lukien. Leimaverolaissa määritetään asiakkaalle annettavan toimituskirjan hinta ensisijaisesti sivuluvun perusteella. Viranomaiset on tässä suhteessa jaettu kuuteen eri ryhmään. Kalleimpaan eli 1 ryhmään kuuluvat muun muassa korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus. Seuraavaan 2 ryhmään kuuluvat hovioikeudet, vesiylioikeus, vakuutusoikeus ja työtuomioistuin. Lääninoikeus on 3 ryhmässä, maa- ja vesioikeudet ryhmässä 5. Ryhmään 6 kuuluvat kaupunginviskaalit ja Ahvenanmaan maakunnan maakunnansyyttäjä. Leimaverolaissa on eräiden toimituskirjojen osalta säädetty perittäväksi erityinen lisäleima (8 §). Esimerkiksi korkeimman oikeuden tuomiosta ja päätöksestä peritään lisäleimaa 415 markkaa. Määrättyjen toimituskirjojen osalta on sivulukuperusteisen leiman ja lisäleiman sijasta säädetty perittäväksi asiakirjakohtainen leimavero (10 §).

Leimaverovelvollinen on se, jolle toimituskirja tulee. Leimaverovapautta koskevat säännökset ovat leimaverolain 2, 11 ja 12 §:ssä. Näissä on leimaverosta vapautettu yhtäältä määrätyt asianosaistahot (2 ja 11 §) ja toisaalta määrätyt toimituskirjat (12 §). Leimaverotulot toimituskirjoista kattavat yleensä enintään toimituskirjain laatimisesta johtuvat kustannukset.

Leimaverolain 13 §:ssä säädetään liiteleimasta. Sen mukaan korkeimmalle oikeudelle, korkeimmalle hallinto-oikeudelle, hovioikeudelle, maaoikeudelle ja vesituomioistuimille jätettävät asiakirjat on varustettava eräin poikkeuksin leimalla, joka on suuruudeltaan tuomioistuimesta riippuen 7, 12 tai 17 markkaa. Velvollisuus varustaa asiakirjat liiteleimoin aiheuttaa asiakkaille ja tuomioistuimille paljon perusteetonta vaivaa. Liiteleimoina kertyvät tulot ovat vähäisiä.

Toimituskirjalain ja -asetuksen merkitys suoritteista perittävien maksujen perusteena on tuomioistuinlaitoksen osalta vähentynyt lähes olemattomiin toteutetun tuomareiden kokonaispalkkauksen johdosta. Maaoikeudet ovat ainoita tuomioistuimia, jotka mainittua asetusta enää soveltavat, nekin siten, että lunastukset ja toimituspalkkiot peritään leimaverona valtiolle (leimaverolain 8 a §).

Valtion tulojen kannalta merkittävin edellä jaksossa 2.1. mainituista säädöksistä on alioikeuden maksuperustelain nojalla annettu asetus yleisen alioikeuden, maistraatin ja julkisen notaarin suoritteista perittävistä maksuista. Asetuksessa säädetyt maksut ovat asia- tai käsittelykertakohtaisia ja suuruudeltaan kiinteitä. Kun alioikeuden maksuperustelaki edellyttää, että riita- ja rikosasioissa maksujen tulee kattaa vähintään 20 prosenttia ja muissa asioissa vähintään 60 prosenttia keskimääräisistä kokonaiskustannuksista, on maksujen suuruus vuonna 1987 vahvistettu asetuksella varsinaisasioissa noin 5―10 % ja muissa asioissa 10―20 % laissa edellytettyä vähimmäistasoa korkeammaksi. Rahan arvon alentumisen takia näitä maksuja olisi tarkistettava vuonna 1993.

Haastemiehet perivät haastetiedoksiannoista suoritettavista maksuista annetun asetuksen mukaisesti tiedoksiantomaksua, peruutusmaksua sekä maksua asiakirjan oikeaksi todistamisesta ja jäljennösmaksua. Tulokehitystä on rajoittanut se, että eräissä lainsäädäntöuudistuksissa, muun muassa avioliittolain muutoksessa (411/87), on velvollisuutta hoitaa tiedoksianto siirretty tuomioistuimelle, kun se aiemmin oli asianosaisen huolena. Tuomioistuin valtion viranomaisena on vapautettu maksun suorittamisvelvollisuudesta.

Asiakirjoista, jotka asiakkaalle lähetetään postitse, on peritty posti- ja lähetysmaksuja. Korkeimmassa oikeudessa, hovioikeuksissa, maaoikeuksissa ja yleisissä alioikeuksissa sovelletaan asiakirjojen lähettämisestä tuomioistuimille annettua lakia ja asetusta. Muissa tuomioistuimissa ja oikeushallintoviranomaisissa sovelletaan asiakirjojen lähettämisestä annettua lakia ja asetusta. Perityt posti- ja lähetysmaksut ovat olleet määrältään vähäisiä. Mainittujen asetusten posti- ja lähetysmaksuja koskevat pykälät on kumottu vuonna 1992. Alioikeuksissa ja maistraateissa ei ole peritty erikseen posti- ja lähetysmaksuja alioikeuden maksulainsäädännön tultua voimaan.

Kopioasetusta sovelletaan kaikissa tuomioistuimissa ja oikeushallintoviranomaisissa annettaessa oikeaksi todistamattomia jäljennöksiä. Asetuksen käytännön merkitys on vähäinen, koska pelkkien kopioiden antaminen tuomioistuimista ei ole yleistä. Kopioasetus on voimassa enintään vuoden 1993 loppuun saakka.

Asian käsittelystä johtuneet erilliset kustannukset, näistä tärkeimpinä kuulutuskustannukset lehdissä, peritään erikseen. Alioikeuksien toimesta suoritettujen kuulutusten osalta kustannukset on pääosin sisällytetty asian käsittelystä perittävään maksuun.

Valtiolle perityt tulot ja kustannusvastaavuus

Valtiolle perittiin tuomioistuimissa tuloja vuonna 1991 seuraavasti:

                  
mk %
- tuomioistuinmaksut
(alioikeudet ja maistraatit) 153 800 176 86,4
- tiedoksiantomaksut
(raastuvanoikeudet ja maistraatit) 16 951 333 9,5
- leimaverot 6 501 864 3,6
- korkein oikeus 430 883
- korkein hallinto-oikeus 706 726
- hovioikeudet 4 258 709
- lääninoikeudet 456 182
- maaoikeudet 221 088
- vesiylioikeus 311 253
- vesioikeudet 117 023
- posti- ja lähetysmaksut 694 952 0,4
- korkein oikeus 45 670
- korkein hallinto-oikeus 61 658
- hovioikeudet 387 021
- lääninoikeudet 129 456
- maaoikeudet 33 107
- vesiylioikeus 12 966
- vesioikeudet 25 074
- kopiomaksut 133 672 0,1
- korkein oikeus 28 355
- korkein hallinto-oikeus 23 488
- hovioikeudet 40 317
- lääninoikeudet 5 544
- maaoikeudet 17 674
- vesiylioikeus 2 475
- vesioikeudet 12 840
- työtuomioistuin -
- markkinatuomio-istuin 542
- vakuutusoikeus 1 645
- liikevaihtovero-oikeus 792
yhteensä 178 081 997 100,0

Luvut perustuvat sisäisen kirjanpidon tietoihin, minkä lisäksi leimaverotuloihin on sisällytetty arvioidut liiteleimatulot 335 000 mk. Sitä vastoin puhtaasti veroperusteisia leimaverolain 4 ja 7 lukujen mukaisia leimaverotuloja, joita uudistus ei koske, ei sisälly taulukkoon.

Tulojen suhde kustannuksiin eli kattavuus eri tuomioistuimissa vuonna 1991 oli seuraava:

                  

Virasto Tulot, mk Kustannukset, mk Kattavuus %

korkein oikeus 504 908 30 868 128 1,6
korkein hallinto-oikeus 791 872 41 550 656 1,9
hovioikeudet 4 686 047 147 966 739 3,2
lääninoikeudet 591 182 91 888 729 0,6
alioikeudet ja maistraatit 170 751 509 457 015 516 37,4
maaoikeudet 271 869 9 210 408 3,0
vesiylioikeus 326 694 13 816 456 2,4
vesioikeudet 154 937 21 806 466 0,7
työtuomioistuin - 5 293 291 0,0
markkinatuomioistuin 542 1 400 082 0,0
vakuutusoikeus 1 645 16 713 965 0,0
liikevaihtovero-oikeus 792 9 274 910 0,0
yhteiset kustannukset - 40 447 208 0,0
yhteensä 178 081 997 887 252 554 20,1

Kustannusluvut perustuvat tilinpäätöstietoihin, minkä lisäksi niihin on lisätty laskennalliset määrät käytössä olevista valtion omistamien toimitilojen kiinteistökustannuksista (60 mk/m2/kk) ja siivouskustannuksista (12 mk/m2/kk).

2.3. Asian valmistelu

Asia on valmisteltu oikeusministeriön syksyllä 1990 asettamassa työryhmässä, jossa ovat olleet edustettuina oikeusministeriön lisäksi valtiovarainministeriö, korkein oikeus, korkein hallinto-oikeus, Uudenmaan lääninoikeus ja Etelä-Suomen maaoikeus. Tämä työryhmä on valmistelussaan ottanut huomioon asiassa aiemmin virkamiestyönä tehdyn ehdotuksen sekä siitä saadut lausunnot. Työryhmä on valmistelun aikana kuullut useita tuomioistuimia, joita uudistus koskee ja jotka eivät ole olleet työryhmässä edustettuina. Työryhmän syksyllä 1991 valmistuneesta ehdotuksesta oikeusministeriö on pyytänyt vielä lausunnon valtiovarainministeriöltä, sisäasiainministeriöltä, ylimmiltä tuomioistuimilta, hovioikeuksilta ja erityistuomioistuimilta sekä Suomen Asianajajaliitolta. Valtiovarainministeriö katsoi, että lain tasolla tulee säätää vain maksullisuuden perusteet ja maksujen suuruuden perusteet, ei yksittäisiä maksuja tai maksuvapautuksia. Valtiovarainministeriön mielestä oikeushallinnossakaan ei tulisi tuottaa maksuttomia suoritteita. Vakuutusoikeuden ja liikevaihtovero-oikeuden suoritteita ei tulisi ainakaan lain tasolla säätää maksuttomaksi. Jäljempänä yksityiskohtaisten perustelujen alussa on käsitelty kysymystä, miksi tuomioistuinten suoritteista perittäviä maksuja ei ole katsottu voitavan määrätä uuden valtion maksuperustelain nojalla ja miksi määrättyjen asioiden käsittelyn maksuttomuus tulee säätää lailla. Muutoin lausunnonantajien huomautukset on otettu mahdollisuuksien mukaan huomioon esityksen viimeistelyssä.

3. Esityksen organisatoriset ja henkilöstövaikutukset

Organisatorisesti uudistus merkitsisi kassanhoidon ja kirjanpidon osalta vähäisiä uudelleenjärjestelyjä.

Esityksen toteuttaminen muuttaisi eräiden virkamiesten tehtäviä. Henkilöstön määrää uudistus ei lisäisi eikä vähentäisi.

4. Esityksen taloudelliset vaikutukset

Alioikeudessa luovuttaisiin lähes kokonaan käsittelykertakohtaisista maksuista, muutoin muutokset olisivat vähäisiä. Vuodelta 1987 olevia nykyisiä maksuja tarkistettaisiin rahan arvon muutosta vastaavasti ja suhteutettaisiin muiden tuomioistuinten maksuihin. Muiden tuomioistuinten suoritteista perittävät maksut tulisivat nousemaan jossakin määrin. Varsinaiset oikeudenkäyntimaksut jäisivät huomattavasti alle niin sanotun omakustannusarvon. Oikeudenkäyntiasioiden käsittelystä perittäviksi ehdotettujen uusien maksujen suhteesta nykyisiin maksuihin ja leimaveroihin sekä omakustannusarvoihin eri tuomioistuimissa voidaan esittää seuraava hintavertailu:

              

Tuomioistuin Omakust. arvo mk Maksut
nyk. mk uusi mk kattavuus %x

korkein oikeus 8 312 415+50/s+a 1 000 12,0
korkein hallinto-oikeus 7 637 415+50/s+a 1 000 13,1
hovioikeus 8 050 140+37/s+a 800 9,9
lääninoikeus 3 225 42+28/s 400 12,4
alioikeus 1 989 n. 620 750 37,7
maaoikeus 8 333 10/s+ab 800 9,6
vesiylioikeus 52 577 140+37/s+a 900 1,7
vesioikeus 22 166 10/s+a 800 3,6
markkinatuomioistuin 62 317 - 1 000 1,6
työtuomioistuin 35 508 - 1 000 2,8
vakuutusoikeus 1 808 - - -
liikevaihtovero-oikeus 5 748 - - -

a = tuomioistuimelle jätettävät asiakirjat on varustettava myös liiteleimoilla (leimaverolain 13 §)

b = lisäksi peritään erikseen kuulutuskustannukset

s = sivu

x = kattavuudella tarkoitetaan tässä ehdotetun uuden hinnan suhdetta suoritteen omakustannusarvoon

Esimerkki nykyisin asialle muodostuvasta hinnasta korkeimmassa oikeudessa (KKO). Muutoksenhakija on toimittanut 3 asiakirjaa KKO:lle. KKO:n päätöksessä on 5 sivua. Asia on tällöin maksava: liiteleimat 3 * 17 mk, päätös 415 mk + 5 * 50 mk eli yhteensä 716 mk.

Yksityiskohtaiset hinnoittelusuunnitelmat ilmenevät ehdotettavan maksulain lisäksi oheen liitetystä asetusluonnoksesta (liite 2).

Tuomioistuinten maksuina perimien tulojen arvioidaan lisääntyvän nykyisestä 178 miljoonasta markasta 231 miljoonaan markkaan vuodessa. Noin 216 miljoonaa markkaa eli 93 % tuloista kertyy alioikeuksissa. Tulojen kattavuus nousee nykyisestä 20 %:sta noin 26 %:n tasolle. Tuomioistuimittain tulokertymän ja kattavuusprosentin (tulojen suhde kustannuksiin) arvioidaan olevan seuraavan:

              
milj. mk kattavuus %

korkein oikeus 1,90 6,2
korkein hallinto-oikeus 4,43 10,7
hovioikeudet 5,30 3,6
lääninoikeudet 1,53 1,7
alioikeudet ja maistraatit 215,56 47,2
maaoikeudet 0,83 9,0
vesiylioikeus 0,39 2,8
vesioikeudet 0,84 3,9
markkinatuomioistuin 0,03 1,9
työtuomioistuin 0,14 2,7
liikevaihtovero-oikeus - 0,0
vakuutusoikeus - 0,0

Se, että kattavuusprosentti vaihtelee tuomioistuimittain, johtuu niissä käsiteltävien asioiden erilaisuudesta, maksuvapautuksista, tuomioistuinten kokoonpanoa koskevista eroista ja pyrkimyksestä pitää maksut kohtuullisina. Alioikeuksissa sekä markkamääräisesti että suhteellisesti kertyvät huomattavat tulot selittyvät hakemusasioiden, erityisesti kiinteistöasioiden, suurella määrällä ja niiden lähellä omakustannusarvoa olevilla hinnoilla. Nykytilanteeseen nähden kattavuuserot tuomioistuinten kesken pienenevät.

Maksujärjestelmän käyttöönotto kyseessä olevissa viranomaisissa edellyttää, että niihin hankitaan ajanmukaiset kassanhoito- ja tilinpitolaitteet ja -järjestelmät, mistä arvioidaan aiheutuvan noin miljoonan markan meno.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1. Lakiehdotusten perustelut

1.1. Laki tuomioistuinten ja eräiden oikeushallintoviranomaisten suoritteista perittävistä maksuista

Yleistä. Valtion maksuperustelain mukaan oikeusministeriön toimivaltaan kuuluisi päättää hallinnonalan viranomaisten suoritteista perittävistä maksuista. Tuomioistuinten ja oikeushallintoviranomaisten osalta on kuitenkin päädytty ehdottamaan, että keskeisistä maksuista ja muiden maksujen perusteista säädetään omassa laissa. Valtion maksuperustelaki edellyttää pääsääntöisesti maksujen vahvistamista suoritteiden täyden omakustannusarvon mukaisesti, josta olisi mahdollista poiketa muun muassa oikeudenhoidollisista ja sosiaalisista syistä. Omakustannusarvo taikka siitä poikkeuksenomaisesti säädettävä alempi maksutaso sopii huonosti tuomioistuinsuoritteiden hinnoitteluperusteeksi, koska maksut eivät saa muodostua oikeusturvaa estäviksi tai rajoittaviksi. Valmistelun yhteydessä oikeuslaitoksen edustajat ovat korostaneet oikeudenkäynnistä perittävien maksujen liittyvän läheisesti kansalaisten oikeusturvaan ja voivan tosiasiallisesti estää asianosaista toteuttamasta oikeuksiaan, minkä vuoksi niiden perusteet ja taso on vahvistettava eduskunnan säätämällä lailla. Kun oikeusturvanäkökohdat edellyttävät, että tietyt asiat on käsiteltävä kokonaan maksuitta ja tietyt asianosaistahot ovat vapaat maksuvelvollisuudesta, on myös näistä seikoista säädettävä lailla. Järjestelmän kokonaisuuden vuoksi lakiin on lisäksi sisällytetty eräitä valtion yleistä maksuperustelainsäädäntöä vastaavia säännöksiä, koska viittaussäännökset tekisivät laista vaikeasti luettavan ja tulkittavan. Tämä kanta valittiin jo säädettäessä laki yleisen alioikeuden, maistraatin ja julkisen notaarin maksujen perusteista. Nyt ehdotettu laki pohjautuu osin mainittuun lakiin, mutta on sitä laaja-alaisempi ja yksityiskohtaisempi.

1 §. Soveltamisala. Pykälän 1 momentin mukaan lain piiriin kuuluisivat tuomioistuimet, maistraatit, julkiset notaarit, haastemiehet, kaupunginviskaalit sekä maakunnansyyttäjät. Lisäksi lakia sovellettaisiin Ahvenanmaan lääninhallituksen yhteydessä toimivassa lääninoikeudessa. Luettelo on tyhjentävä. Esimerkiksi kaupunginvouti, joka on oikeushallintoviranomainen, ei kuulu laissa tarkoitettuihin viranomaisiin. Kaupunginvoudin suoritteista perittävistä ulosottomaksuista on säädetty erikseen.

Lain piiriin tulevat kuulumaan kaikki yleiset tuomioistuimet: korkein oikeus, korkein hallinto-oikeus, hovioikeudet (6), lääninoikeudet (12), tuomiokunnat (71) niissä toimivine kihlakunnanoikeuksineen, raastuvanoikeudet (26) sekä erityistuomioistuimet: maaoikeudet (4, jaostoineen 8), vesiylioikeus, vesioikeudet (3), markkinatuomioistuin, työtuomioistuin, liikevaihtovero-oikeus ja vakuutusoikeus, näistä kaksi viimeksi mainittua kylläkin merkittävin rajoituksin. Kokemusta maksujen ja leimaverojen perimisestä asian käsittelystä taikka toimituskirjoista on mainituista tuomioistuimista kaikilla muilla paitsi markkinatuomioistuimella ja työtuomioistuimella ja käsittelyn suhteen jatkossakin maksuttomaksi jäävillä liikevaihtovero-oikeudella ja vakuutusoikeudella.

Markkinatuomioistuimessa ja työtuomioistuimessa käsiteltävien asioiden osalta on katsottu, että oikeudenkäynnin täydelliseen maksuttomuuteen ei ole sosiaalisia eikä oikeudenhoidollisia syitä. Valtakunnanoikeuden päätökset sitä vastoin jäisivät edelleen maksuttomiksi. Vankilaoikeus ei nimestään huolimatta ole varsinainen tuomioistuin. Vankilaoikeus käsittelee asioita, jotka koskevat rangaistuksen suorittamista nuorisovankilassa ja vangin eristämistä pakkolaitokseen. Näiden asioiden laadun vuoksi ei ole tarkoituksenmukaista säätää vankilaoikeuden suoritteita miltään osin maksullisiksi.

Ehdotetut muutokset nykytilaan ovat vähäisiä maksujärjestelmässä jo olevien yleisten alioikeuksien, maistraattien ja julkisten notaarien osalta.

Laissa tarkoitettuja haastemiehiä ovat kaikki haastemieslain 1 §:n mukaiset haastemiesten esimiehen ja haastemiehen viran haltijat (oikeusministeriön hallinnonalalla 178 virkaa, sisäasiainministeriön hallinnonalalla 76 virkaa) sekä nimismiespiirien avustavat ulosottomiehet (466). Ahvenanmaan maakunnan maakunnanvoudinviraston avustavat ulosottomiehet ovat samoin laissa tarkoitettuja haastemiehiä. Maksujärjestelmän piiriin on tarkoitus lukea myös haastemieslain 6 §:ssä mainitut muut tiedoksiantoon oikeutetut virkamiehet. Näiden maksujärjestelmään kuulumisesta säädetään tarkemmin asetuksella.

Lain piiriin tulevat myös raastuvanoikeuksissa ja Ahvenanmaan kihlakunnanoikeudessa syyttäjinä toimivat oikeusministeriön hallinnonalan kaupunginviskaalit ja maakunnansyyttäjä. Muissa kihlakunnanoikeuksissa syyttäjinä toimivat sisäasiainministeriön hallinnonalan nimismiehet ja apulaisnimismiehet eivät sitä vastoin tule lain piiriin. Tällä hallinnonalaan perustuvalla erolla ei ole sanottavaa merkitystä käytännössä.

2 §. Maksulajit. Pykälässä määritetään maksulajit. Niiden päätyypit ovat käsittelymaksut ja toimituskirjamaksut.

Käsittelymaksu on korvausta asian käsittelystä ja suoritetuista toimenpiteistä. Käsittelymaksu sisältää korvauksen myös asiassa annettavasta toimituskirjasta, mikä asiasta ja viranomaisesta riippuen voi olla pöytäkirjanote, päätös, tuomio, todistus tai muu toimituskirja. Käsittelymaksu sisältää korvauksen myös muusta asian käsittelyyn liittyvästä viranomaisen toimenpiteestä, jollei siitä ole säädetty eri maksua tai kustannusten korvausta perittäväksi. Näitä toimenpiteitä ovat pääasiallisesti kuulutukset lehdissä ja ilmoitustauluilla, asianosaisille ja muille kuultaville toimitettavat tiedoksiannot, muille viranomaisille tehtävät ilmoitukset sekä rekistereihin tehtävät merkinnät. Erillisten kustannusten perimisestä säädetään asetuksella. Tarkoitus on, että tavanomaiset lyhyet taulukkokuulutukset virallisessa lehdessä sisällytetään asetuksella säädettävään hakemusmaksuun kuuluviksi, mutta että muiden osalta peritään kustannukset sen mukaan kuin virallinen lehti laskuttaa. Tuomioistuimen toimesta tapahtuvaa kuuluttamista muissa lehdissä suorittaa lähinnä vain maaoikeus. Tarkoitus on asetuksella säätää perittäväksi erillinen korvaus kuuluttamisesta sanomalehdissä. Käsittelymaksuja ovat haastemaksu, oikeudenkäyntimaksu, hakemusmaksu ja toimitusmaksu. Haastemaksusta ja oikeudenkäyntimaksuista säädetään 3 §:ssä, hakemusmaksuista ja toimitusmaksuista lain 4 §:ssä säädettävin perustein asetuksella.

Toimituskirjamaksuja peritään eri tilauksesta annettavista toimituskirjoista. Toimituskirjan mukaan tällöin tulee perittäväksi otemaksu, jäljennösmaksu tai todistusmaksu. Maksua ei peritä niistä toimituskirjoista, jotka maksuvelvolliselle annetaan käsittelymaksuun sisältyvinä. Esimerkiksi toimituskirjamaksu peritään riita- tai rikosasiassa vastaajalta, joka tilaa pöytäkirjanotteen. Kantaja saa sanotun otteen käsittelymaksuun sisältyvänä.

3 §. Haastemaksu ja oikeudenkäyntimaksu. Varsinaisten tuomioistuinasioiden, joilla tässä tarkoitetaan riita-, rikos-, alistus- ja muutoksenhakuasioita, ylimääräistä muutoksenhakua koskevia asioita sekä lääninoikeudessa ja vesioikeudessa myös muita lainkäyttöasioita, käsittely tapahtuu pääsääntöisesti täysilukuisessa tuomioistuimen tai sen jaoston kokoonpanossa. Alioikeudessa on tavallista, että juttua käsitellään useassa istunnossa. Muutoksenhakutuomioistuimet ovat monijäsenisiä. Niissä esittelijät valmistelevat asiat ennen istuntoa. Asian käsittelylle laskettava omakustannusarvo tulee korkeaksi tuomioistuimissa, eikä se noudata asioiden painoarvoa, oikeusastetta eikä yleensäkään mitään kaavaa, joka voitaisiin perustellusti ottaa hinnoittelupohjaksi. Tavoitteen mukaisesti on huolehdittava siitä, että perittävät maksut eivät saa muodostua tosiasialliseksi esteeksi oikeussuojan hakemiselle. Sanotuista syistä johtuen ehdotetaan, että haastemaksun ja oikeudenkäyntimaksujen markkamäärät vahvistetaan ensimmäisellä kerralla laissa. Myöhemmin näiden maksujen markkamääriä tultaisiin tarkistamaan asetuksella rahan arvon muutosta vastaavasti siten kuin lain 11 §:ssä ehdotetaan säädettäväksi.

Alioikeudessa riita- ja asianomistajan ajamat rikosasiat pannaan vireille alioikeudelle tehtävällä haastehakemuksella. Jollei syytä ole evätä, tuomioistuin antaa haasteen, jossa vastaajaa kehotetaan vastaamaan hakemuksessa tehtyihin vaatimuksiin haasteessa mainittuna päivänä pidettävässä istunnossa. Haaste ja haastehakemus tulee antaa tiedoksi vastaajalle. Oikeudenkäymiskaaren mukaan velvollisuus toimittaa haaste tiedoksi on kantajalla. Käytännössä kantaja saatuaan haasteasiakirjat toimittaa ne yleensä saman alioikeuden haastemiehelle tiedoksiantamista varten. Nykyisten maksusäännösten mukaan alioikeuden antamasta haasteesta peritään haastemaksu 100 markkaa ja haastemies perii tiedoksiannosta 100 markkaa tiedoksiantoa kohti. Nykyistä käytäntöä yksinkertaistaen ehdotetaan lain 3 §:n 1 momentissa säädettäväksi, että alioikeuden antamasta haasteesta peritään haastemaksua 250 markkaa, mikä sisältää korvauksen myös haasteen tiedoksiannoista. Huolenpito haasteen tiedoksiannosta kuuluu edelleen kantajalle. Haastemies ei vain peri toimeksiantajalta tiedoksiantomaksua haasteen tiedoksiantamisesta. Kantaja voi sopia siitä, että haasteasiakirjat toimitetaan alioikeuden kansliasta suoraan haastemiehelle, jos haastettava on tuomioistuimen haastemiehen toimialueella. Asiakirjojen toimittaminen muun haastemiehen hoidettavaksi jäisi edelleenkin kantajan huoleksi. Pyrkimyksenä on säästää aikaa ja vaivaa. Ehdotettu haastemaksu sisältäisi näin osittaisen korvauksen haastehakemuksen tutkimisesta, haasteen kirjoittamisesta ja haasteen tiedoksiannosta vastaajalle tai vastaajille. Haastemaksua ei ehdoteta otettavaksi käyttöön muissa tuomioistuimissa, koska niissä asian vireilletulo ja tiedoksiantomenettely poikkeavat pääsääntöisesti siitä, mitä se on alioikeudessa.

Lain 3 §:n 2 momentissa vahvistetaan tuomioistuimissa perittävien oikeudenkäyntimaksujen suuruudet. Hinnoittelussa on pitäydytty kohtuullisuuteen. Kaikki maksut ovat selvästi alle suoritteiden omakustannusarvon. Tavoitellun yksinkertaisuuden vuoksi tuomioistuintyypeittäin vahvistetaan vain yksi maksu lukuunottamatta vesioikeutta, jossa on perusteltua erottaa omaksi maksuluokakseen sellainen hakemusasia, jonka käsittelyyn sisältyy katselmustoimitus tai jossa on kysymys lopputarkastuksesta, koska niiden omakustannusarvo on merkittävästi korkeampi kuin muun hakemusasian. Hinnoittelussa näkyy oikeusaste siten, että maksu on ylemmässä tuomioistuimessa korkeampi kuin alemmassa. Lievennyksiä oikeudenkäyntimaksujen suuruuteen säädetään pykälän 3 ja 4 momentissa.

Ainoastaan puolet oikeudenkäyntimaksusta perittäisiin 3 momentin mukaan silloin, kun ylimääräinen muutoksenhakemus hylätään tai kun korkeimmassa oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa käsiteltävässä valituslupa-asiassa ei valituslupaa myönnetä. Alennetut maksut ovat perusteltuja mainituissa tapauksissa sen takia, että niiden käsittelykustannukset ovat pienempiä. Ylimääräisen muutoksenhakemuksen hylkäämiseen päättyvä käsittely on pääsääntöisesti vähemmän aikaa vievä kuin normaalin muutoksenhakemuksen käsittely. Samoin ylimpien tuomioistuinten ajankäyttö asiassa, jossa valituslupaa ei myönnetä, on huomattavasti vähäisempää kuin asiassa, jossa valituslupa myönnetään ja asia tutkitaan.

Lain 3 §:n 4 momentissa säädetään, että maksua ei peritä laisinkaan, mikäli asian käsittely jää yleisessä alioikeudessa ensimmäisellä käsittelykerralla tai muutoin ensimmäisessä oikeusasteessa joko sillensä tai kokonaan tutkimatta taikka jos muutoksenhakemusta ei tutkita tai se raukeaa. Maksuttomuus rajoittuu asianomaiseen tuomioistuimeen, se ei ulotu alemmassa tuomioistuimessa aikaisemmin perittyihin maksuihin. Maksua ei perittäisi myöskään silloin, kun ylimääräinen muutoksenhakemus hyväksytään. Ylimääräiseen muutoksenhakuun on usein syynä joku hakijasta riippumaton hyväksyttävä syy saattaa asia käsiteltäväksi muutoksenhakuajan jälkeen (menetetyn määräajan palauttaminen) tai syynä on alemman tuomioistuimen mahdollinen virhe (kantelu ja purku). Tuntuisi kohtuuttomalta periä maksu silloin, kun ylimääräinen muutoksenhakemus hyväksytään. Maksua ei peritä myöskään, jos asia aineellisia kysymyksiä osaksikaan ratkaisematta palautetaan alemman viranomaisen käsiteltäväksi taikka siirretään toimivaltaiselle viranomaiselle. Perusteena vapautukselle on se, että asianomaisessa tuomioistuimessa asian käsittelykustannukset ovat tällöin yleensä vähäisiä, koska itse oikeuskysymystä ei tutkita vaan se siirretään toimivaltaiselle viranomaiselle, joka puolestaan perii säädetyn maksun. Mikäli asia joltain osin ratkaistaan ja joltain osin siirretään toimivaltaiselle viranomaiselle, tulee maksu periä. Esimerkiksi kun korkein hallinto-oikeus ratkaisee muutoksenhakuasiassa olevan oikeuskysymyksen ja siirtää asian tarkoituksenmukaisuusharkintaa koskevalta osin valtioneuvoston ratkaistavaksi, tulee tämän lain mukainen maksu perittäväksi korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

4 §. Hakemusmaksut, toimitusmaksut ja toimituskirjamaksut. Pykälässä säädetään muista kuin 3 §:n mukaisista suoritteista perittävien maksujen perusteet. Alioikeuksissa ja oikeushallintoviranomaisissa on suuri määrä erilaisia asioita, joiden osalta on perusteltua periä lähellä omakustannusarvoa oleva maksu ja joiden suuruutta on voitava joustavasti muuttaa sen mukaan kuin aihetta siihen ilmaantuu. Tällaisia asioita ovat erityisesti alioikeuden hakemusasiat ja oikeushallintoviranomaisten erilaiset toimenpiteet sekä eri tilauksesta annettavat toimituskirjat. Tämän johdosta ehdotetaan säädettäväksi, että muista kuin 3 §:ssä tarkoitetuista suoritteista perittävät maksut vahvistetaan asetuksella kiinteiksi ja enintään suoritteen tuottamisesta valtiolle aiheutuvien keskimääräisten kokonaiskustannusten suuruisiksi. Tämä vastaa sitä, mitä yleisen alioikeuden, maistraatin ja julkisen notaarin osalta on entuudestaan voimassa. Kokonaiskustannuksia laskettaessa tulee otettavaksi huomioon monia osatekijöitä, joissa tapahtuu muutoksia. Sen vuoksi kokonaiskustannusten laskemisesta ehdotetaan säädettäväksi asetuksella.

5 §. Maksuvelvolliset. Pykälässä määritetään maksuvelvolliset. Pääsääntönä on, että maksuvelvollinen on asian vireillepanija tai hänen sijaansa tullut, muutoksenhakuasiassa muutoksenhakija tai hänen sijaansa tullut sekä muiden suoritteiden osalta suoritteen tilaaja. Lisäksi pykälässä säädetään maksuvelvollisuudesta konkurssiasiassa, lopputarkastusasiassa vesioikeudessa ja alistusasiassa. Maksuvelvollisuutta koskevat säännökset ovat pääosiltaan nykyisiä säännöksiä vastaavia.

Konkurssiasiaa käsitellään alioikeudessa useassa eri tilaisuudessa. Nykyiseen tapaan on tarkoitus asetuksella säätää kustakin eri käsittelyvaiheesta perittäväksi eri maksu. Konkurssiasiassa maksu perittäisiin konkurssin alettua aiheuttamisperiaatetta soveltaen konkurssipesän varoista.

Lopputarkastusasia (vesilain 16 luvun 30 ja 31 § ja 18 luvun 12-14 §) tulee käsiteltäväksi vesioikeudessa vesioikeuden omasta määräyksestä. Lopputarkastus määrätään luvan ehtojen täyttämisen tarkistamiseksi, minkä vuoksi maksuvelvolliseksi säädetään luvan haltija, jonka toimenpiteiden takia tarkastus tulee tehdä.

Alistusasiat tulevat vireille monessa tapauksessa sen takia, että viranomainen joutuu asianosaisen henkilön menettelyn vuoksi alistamaan ratkaisunsa ylemmän viranomaisen vahvistettavaksi. Esimerkiksi alistusasia voi tulla maaoikeudessa käsiteltäväksi sen takia, että asianosainen ei ole hyväksynyt toimitusmiesten jakoasiassa tekemää päätöstä (jakolain 307-309 §). Tämän johdosta pykälässä säädetään, että alistusasiassa maksuvelvollinen on se, jonka menettelystä alistus on aiheutunut. Niissä alistusasioissa, jotka alempi viranomainen siirtää ylemmän viranomaisen vahvistettavaksi asianosaisen menettelystä riippumatta, asianosaisella ei ole maksuvelvollisuutta.

Pykälän 2 momentissa säädetään, että asiassa, jossa vastaaja kirjallisen vastahaasteen nojalla ajaa vastakannetta, peritään haaste- ja oikeudenkäyntimaksut kummaltakin osapuolelta erikseen. Säännös tulee sovellettavaksi yleisessä alioikeudessa ja se vastaa sisällöltään nykyisin voimassa olevaa alioikeuden maksuasetuksen säännöstä.

Pykälän 3 momentissa säädetään siitä, että samalla kirjelmällä asian vireille saattavilta asianosaisilta peritään vain yksi käsittelymaksu. Useimmissa tapauksissa samalla kirjelmällä esiintyvillä on yhteinen intressi, minkä takia yhtä useamman vireille saattajan esiintymisestä ei aiheudu merkittävästi lisätyötä. Kirjelmäkohtaiseen käsittelymaksuun on toisaalta päädytty tulkintaongelmien välttämiseksi. Tuomioistuin voi eräissä tapauksissa toimivaltansa puitteissa erottaa yhteisellä kirjelmällä vireillepannun jutun käsiteltäväksi eri asianosaisten osalta eri juttuina, jolloin käsittelymaksut tulevat perittäviksi erikseen kultakin vireillepanijalta.

Pykälän 4 momentiksi on otettu voimassa olevan alioikeuden maksuasetuksen 14 §:n 2 momentin säännös siitä, että jos saman maksun suorittamisesta on vastuussa kaksi tai useampia maksuvelvollisia, niin he vastaavat siitä yhteisvastuullisesti eli vastuu on solidaarinen. Selvennyksenä säädetään vielä, että yhden asianosaisen maksuvapautus ei vähennä muiden asianosaisten maksuvelvollisuutta. Esimerkiksi kun holhouslautakunta ja sukulainen vaativat yhteisellä kanteella henkilön julistamista holhouksen alaiseksi, niin holhouslautakunnan maksuvapautus ei laajennu sukulaisen hyväksi. Myöskään se, että joku kantajista saa maksuttoman oikeudenkäynnin, ei laajenna vapautusta koskemaan muita kantajia. Solidaarisen vastuun hajottamista osuuksiin ja vapautuksista johtuvan vastuuosuuden vähentämistä kokonaismaksusta ei ole järjestelmän yksinkertaisuuden nimissä katsottu aiheelliseksi.

6 §. Maksuttomat suoritteet. Pykälän 1 momentissa luetellaan ne asiat, joissa ei peritä käsittelymaksuja. Momentin 1 ja 2 kohta rajaavat käsittelymaksujen perinnän ulkopuolelle kaikki liikevaihtovero-oikeudessa ja vakuutusoikeudessa käsiteltävät asiat. Momentin 3―5 kohdassa on lueteltu tuomioistuinkohtaisesti eräiden asioiden käsittely maksuttomaksi. Momentin 6―19 kohdassa on lueteltu ne asiat, jotka on kaikissa tämän lain piiriin kuuluvissa tuomioistuimissa ja oikeushallintoviranomaisissa käsiteltävä maksuitta. Ristiriitatilanteen välttämiseksi momentin 20 kohdassa säädetään, että asioissa, joiden käsittely tuomioistuimessa on muualla laissa säädetty maksuttomaksi, ei käsittelymaksuja peritä. Mainitut vapautukset johtuvat kysymyksessä olevien asioiden luonteesta.

Pykälän 1 momentti koskee asioita, joissa on kysymys vähävaraisten ihmisten perusturvaan liittyvistä avustuksista, muita sosiaaliasioita, asioita, joissa vastapuolena on julkinen taho, viranomaisten sisäisiä asioita sekä asioita, joiden maksuttomuutta edellyttävät kansainväliset sopimukset tai käytännön syyt. Käsite sosiaaliasia on jonkin verran tulkinnanvarainen. Sosiaaliasioihin on tavallisesti luettu kuuluvaksi ainakin kansaneläkettä, perhe-eläkettä, sairausvakuutusta, sosiaalihuoltoa, lastensuojelua, päivähoitoa, kehitysvammaisten huoltoa, päihdehuoltoa, perhepoliittisia avustuksia ja tukia, vammaishuoltoa, asevelvollisten omaisten huoltoa ja kotiuttamisrahaa sekä muut sosiaalioikeuden alaan kuuluvat yksilöä koskevat asiat. Julkisilla maksuilla tässä yhteydessä tarkoitetaan ainakin pysäköintivirhemaksu-, ylikuormamaksu- ja tarkastusmaksuasioita samoin kuin ajoneuvojen siirtokustannusten korvausasioita. Suurin osa pykälässä mainituista asioista on sellaisia, että ne käsitellään nykyistenkin säännösten mukaan maksuitta. Muun muussa verovelvollisen valitus ensimmäisessä tuomioistuinasteessa käsitellään edelleen maksuitta. Mikäli maksuttomuutta haluttaisiin rajoittaa ehdotetusta, tulisi vastaavasti maksuttoman oikeudenkäynnin alaa laajentaa esim. vakuutusoikeuden asioihin, ja säätää julkisyhteisön velvollisuudesta korvata muutoksenhakuasiassa voittaneen muutoksenhakijan oikeudenkäyntikulut.

Pykälän 2 momentissa annetaan valtuutus säätää vapautuksia maksujen suorittamisvelvollisuudesta asetuksella, mikäli siihen on tärkeitä syitä. Säännös on tarpeellinen sen takia, että uuden lainsäädännön johdosta saattaa syntyä tulkintaongelmia esimerkiksi siitä, mikä on sosiaaliasia tai julkista maksua koskeva asia. Tärkeitä ovat sen kaltaiset syyt, joiden perusteella 1 momentissa mainittujen asioiden käsittely on säädetty maksuttomaksi. Vapautuksia olisi mahdollista säätää sekä käsittelymaksusta että toimituskirjamaksusta. Toimituskirjamaksujen suuruudestahan säädetään asetuksella.

7 §. Maksuvelvollisuudesta vapaat. Pykälän 1 momentti luettelee ne asianosaistahot, jotka ovat vapaat lain mukaisten maksujen suorittamisesta. Säännös on osittain nykyisen alioikeuden maksuperustelain mukainen. Momentin 3 ja 4 kohta ovat nykyisen alioikeuden maksuasetuksen mukaisia vapauttamissäännöksiä. Valtion viranomaisten maksuvapautusta rajoitettaisiin nykyisestä siten, että ainoastaan oikeusministeriön hallinnonalan viranomaiset sekä poliisi-, syyttäjä- ja ulosottoviranomaiset olisivat kaikista ehdotetussa laissa ja sen nojalla annettavassa asetuksessa säädettävistä maksuista vapaita. Muiden valtion viranomaisten ja Ahvenanmaan maakunnan itsehallintoviranomaisten maksuvapaus poistuisi. Nämä vapauttamiset ja rajaukset perustuvat käytännön syihin ja pyrkimykseen edistää tulosbudjetointia. Valtion liikelaitoksia ja liiketoimintaa harjoittavia virastoja ja laitoksia vapautukset eivät koskisi lainkaan. Ei ole perusteita asettaa valtion liikelaitoksia ja liiketoimintaa harjoittavia virastoja ja laitoksia parempaan asemaan kuin yksityisiä liiketoiminnan harjoittajia. Maksuvelvollisuudesta vapaita eivät olisi myöskään itsenäiset julkisoikeudelliset laitokset, esimerkiksi kansaneläkelaitos, eläketurvakeskus, Suomen Pankki, Valtiontakuukeskus, eivätkä julkisoikeudelliset yhdistykset, esimerkiksi raha-automaattiyhdistys, liikenneturva, Suomen Punainen Risti, uskonnolliset yhdistykset, paliskunnat ja kalastuskunnat. Kunnallisista viranomaisista ainoastaan sosiaali- ja holhousasioita hoitavat viranomaiset ehdotetaan vapautettaviksi maksuvelvollisuudesta sosiaali- ja holhoustointa koskevien asioiden osalta niiden luonteen ja tärkeän yhteiskunnallisen merkityksen takia. Muutoin kunnat samoin kuin seurakunnat ovat edelleen maksuvelvollisia. Nykyisen leimaverolain tavoin vapautetaan 5 kohdassa varattomaksi asianmukaisesti todistettu henkilö hänen etuaan ja oikeuttaan koskevassa asiassa. Niin ikään leimaverolain mukaisesti 6 kohdassa vapautetaan muutoksenhakija korkeimmassa hallinto-oikeudessa maksuvelvollisuudesta, jos sanottu tuomioistuin hänen edukseen muuttaa alemman viranomaisen, ei kuitenkaan keskusverolautakunnan, veroa tai julkista maksua koskevaa päätöstä.

Pykälän 2 momentissa annetaan valtuutus säätää asetuksella vapautus maksuvelvollisuudesta, jos siihen on tärkeitä syitä. Valtuutussäännös mahdollistaa tarkoituksenmukaisiksi todettavien vapauttamistarpeiden hoitamisen nopeasti.

Pykälän 3 momentissa annetaan asian käsitelleelle viranomaiselle ja maksun määräävälle virkamiehelle valtuutus määrätä yksittäistapauksessa, että asiassa ei peritä maksua. Säännös on todettu tarpeelliseksi, jotta voidaan välttyä kohtuuttomuuksilta. Julkisyhteisöjen velvollisuus korvata vastapuolen oikeudenkäyntikuluja on rajoitettu. Säännös voisi näin tulla sovellettavaksi muun muassa silloin, kun asianosainen voittaa julkisyhteisöä vastaan ajamansa asian, jossa taloudellinen intressi on asianosaiselle pieni, esimerkiksi valtion varoista suoritettavaa todistajan palkkiota koskeva asia, mutta jossa annettavalla ratkaisulla on hänelle tärkeä merkitys ja ehkä ennakkopäätösarvo. Kohtuuttomuuden välttämiseksi pääasiaratkaisun yhteydessä taikka erikseen voidaan määrätä, ettei maksua peritä. Vapauttamisratkaisun tekeminen tapahtuu viran puolesta eikä se edellytä asianosaisen tekemää pyyntöä. Ratkaisun perusteluksi riittää viittaus lainkohtaan.

8 §. Maksujen perintä. Maksujen perimistä koskeva pykälän 1 momentti noudattaa nykyisen alioikeuden maksuperustelain vastaavaa säännöstä. Velvollisuus maksun suorittamiseen alkaa suoritteen valmistumisen jälkeen. Asetuksella olisi kuitenkin mahdollista säätää tarkemmin ajasta, jonka kuluessa maksu on suoritettava sekä ennakkomaksujen perimisestä. Maksuajasta säätäminen asetuksella on tarpeen sen johdosta, että huomattava osa maksuista tullaan nykyiseen tapaan perimään laskutuksen kautta.

Pykälän 2 momentissa säädetään maksun suorittamisen laiminlyömisen seuraamuksista. Seuraamuksia olisivat viivästyskorko ja perimiskulut. Näiden sijaan olisi mahdollista asetuksella säätää kiinteä viivästysmaksu. Vastaava säännös on osoittautunut alioikeuksissa sovellettuna tarkoituksenmukaiseksi. Asetusluonnoksen mukaan viivästysmaksu olisi 50 markkaa suoritteelta. Tarkoitus on välttyä hankalalta ja työläältä koron laskemiselta.

Pykälän 3 momentiksi ehdotetaan vastaavanlaista säännöstä kuin valtion maksuperustelaissa on siitä, milloin saaminen voidaan jättää perimättä. Tarkoitus on asetuksella säätää, että vähäisen maksun perimisestä voidaan valtion kokonaisetu huomioon ottaen luopua.

9 §. Maksun määrääminen. Pykälässä säädetään siitä, kuka perittävän maksun määrää ja miten siinä tapahtunut virhe voidaan korjata. Nykyisestä alioikeuden maksuperustelaista säännös puuttuu, minkä johdosta on esiintynyt epätietoisuutta, joka nyt voidaan poistaa.

Pykälän 1 momentin mukaan maksun määräisi asian ratkaisija, esittelijä, pöytäkirjanpitäjä, toimituskirjan antaja taikka muu tehtävään määrätty virkamies. Säännöksen antaman valtuutuksen perusteella maksun määrääjä voidaan kussakin eri virastossa ja eri suoritetyyppien osalta ratkaista tarkoituksenmukaisimmalla tavalla.

Maksun määrääminen ei ole varsinaista tuomitsemistoimintaa vaan hallintomenettelyyn rinnastettavaa toimintaa, minkä johdosta pykälän 2 momentissa säädetään, että tapahtunut virhe voidaan oikaista noudattaen vastaavasti, mitä hallintomenettelylaissa (598/82) säädetään asia- ja kirjoitusvirheen korjaamisesta.

10 §. Maksua koskeva muutoksenhaku. Maksua koskeva muutoksenhakujärjestelmä on pyritty tekemään kevyeksi ja joustavaksi. Pykälässä säädetään, että maksuvelvollinen, joka katsoo, että maksun määräämisessä on tapahtunut virhe, voi vaatia siihen oikaisua maksun määränneeltä virkamieheltä tai viranomaiselta kuuden kuukauden kuluessa maksun määräämisestä. Oikaisuvaatimuksen ratkaisijan päätöksestä olisi mahdollista hakea muutosta lääninoikeudelta valittamalla. Toimivaltainen lääninoikeus olisi se, jonka tuomiopiirissä sijaitsee sen viranomaisen kanslia, jonka suoritteesta määrätystä maksusta on kysymys. Valitusaika olisi 30 päivää luettuna siitä, kun valittaja on saanut tiedon oikaisuvaatimukseen annetusta ratkaisusta. Lääninoikeuden päätökseen ei saisi valittamalla hakea muutosta.

Pykälän 2 momentissa säädetään oikaisuvaatimus- ja muutoksenhakukielto lain 7 §:n 3 momentissa tarkoitettuihin ratkaisuihin.

11 §. Maksujen tarkistaminen. Pykälässä säädetään siitä, että lain 3 §:ssä säädetyt maksujen suuruudet tulee tarkistaa kolmivuotiskausittain asetuksella rahan arvon muutosta vastaavasti. Lailla säädetään näin oikeudenkäyntimaksujen reaalinen suuruus lain säätämisen aikaiselle tasolle. Tarvittavat tarkistukset tehdään asetuksella. Maksujen reaalitason alentaminen tai korottaminen on mahdollista vain lakia muuttamalla.

12 §. Ulosottokelpoisuus. Pykälässä säädetään siitä, että lain mukaiset maksut ovat ulosottokelpoisia ilman eri tuomiota tai päätöstä siten kuin verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa (367/61) säädetään. Säännös vastaa muita valtion maksujen perimistä ulosottotoimin koskevia säännöksiä.

13 §. Tarkemmat säännökset. Asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä perittävistä maksuista sekä lain täytäntöönpanosta.

14 §. Voimaantulo. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan noin kolmen kuukauden kuluttua siitä, kun se on hyväksytty. Lailla kumotaan samalla yleisen alioikeuden, maistraatin ja julkisen notaarin suoritteista perittävien maksujen perusteista annettu laki ja sen nojalla annetut asetukset.

Siirtymävaihetta varten säädetään, että sellaisen asian käsittelystä, joka on tullut vireille asianomaisessa viranomaisessa ennen lain voimaantuloa, peritään käsittelymaksu enintään sen suuruisena kuin siitä oli säädetty perittäväksi maksua tai leimaveroa asian vireille tullessa voimassa olleiden säännösten mukaan. Vastaavasti meneteltäisiin ennen lain voimaantuloa tilattujen toimituskirjojen suhteen.

1.2. Oikeudenkäymiskaari

Oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 7 §:ssä säädetään muun kuin muutoksenhakijan velvollisuudesta lunastaa hovioikeuden tuomio tai päätös. Säännös ehdotetaan muutettavaksi pelkäksi viittaussäännökseksi siitä, että hovioikeudessa perittävistä maksuista säädetään erikseen.

Oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 25 § sisältää säännöksen siitä, miten menetellään asianosaisen laiminlyötyä tarvittavien jäljennösten antamisen korkeimmalle oikeudelle siellä käsiteltävässä asiassa. Lainkohta ehdotetaan kumottavaksi. Jäljennösten valmistamisesta aiheutuvien kustannusten periminen tulisi määräytymään tuomioistuinten ja eräiden oikeushallintoviranomaisten suoritteista perittävistä maksuista annetun lainsäädännön mukaan. Tarkoitus on asetuksella antaa tämänkaltaista tilannetta koskeva yleissäännös.

1.3. Laki maksuttomasta oikeudenkäynnistä

Maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 7 §:n 2 momentin mukaan hakemusmaksua ei peritä, jos hakemusasiassa on jollekin hakijoista myönnetty maksuton oikeudenkäynti. Koska säännös on vastoin ehdotetun maksuja koskevan lain 5 §:n 4 momentin säännöstä, ehdotetaan se kumottavaksi. Jonkun solidaarisessa maksuvastuussa olevan hakijan saama maksuton oikeudenkäynti ei siten voisi laajentua koskemaan samassa asiassa olevia maksukykyisiä hakijoita.

1.4. Jakolaki

Jakolain 328 §:ssä on säädetty maaoikeustuomareiden ja maaoikeuden jäsenten palkkioista, korvauksista ja päivärahoista sekä maaoikeuden istunnosta aiheutuvien menojen suorittamisesta, kustannusten korvausten perimisestä, korvausosuuksien määräämisestä ja täytäntöönpanosta. Pykälän säännökset ovat ajalta, jolloin tuomareiden palkkaus rakentui virkasivutuloille. Säännöksiä on myöhemmin ajanmukaistettu. Maaoikeuden virkamiesten ja muiden jäsenten palkkaus ja palkkiot sekä kulukorvaukset määräytyvät nykyään virkaehtosopimusten tai työnantajan määräysten mukaan. Tuomioistuinten toiminnasta aiheutuvat kustannukset suoritetaan valtion varoista. Siitä, peritäänkö kustannusten korvauksia asiakkaalta ja missä muodossa se tapahtuu, on edelleenkin säädettävä lailla. Kustannusten perimisestä maksuina ja erityisinä kustannusten korvauksina sisältyy säännökset ehdotettuun lakiin tuomioistuinten ja eräiden oikeushallintoviranomaisten suoritteista perittävistä maksuista. Tämän johdosta pykälä ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä säädetään vain, että maaoikeuden istunnosta aiheutuvat kustannukset suoritetaan valtion varoista (1 momentti) ja että maaoikeudessa perittävistä maksuista ja erillisten kustannusten perimisestä säädetään erikseen (2 momentti). Valtion varoista suoritettavilla kustannuksilla tarkoitetaan voimassa olevan 328 §:n 1 ja 2 momentin mukaisia kustannuksia.

Jakolain 329 §:n 1 momentissa on säännös siitä, milloin voimassa olevan jakolain 328 §:n 2 momentissa mainitut kustannukset voidaan jättää valtion vahingoksi. Säännös tarpeettomana ja ehdotetun uuden 328 §:n vastaisena tulee kumota.

Jakolain 329 §:n 2 momentti on rangaistuksenomainen säännös siitä, että maaoikeuden istunnosta aiheutuvat kustannukset voidaan määrätä asianosaisen vastattavaksi, jos tämä on vastoin selviä syitä vaatinut maaoikeuden istuntoa. Tätä säännöstä ei ole käytännössä sovellettu. Säännös tarpeettomana ehdotetaan kumottavaksi.

1.5. Vesilaki

Vesilain 21 luvun 9 §:n 1 ja 2 momentissa on säädetty vesiasioiden käsittelystä aiheutuvien erinäisten kustannusten maksamisesta, joita ovat tiedoksiantokustannukset, kustannukset istunnon, katselmuksen tai tarkastuksen pitämisestä muualla kuin oikeuden sijaintipaikalla sekä tuomioistuinten jäsenten ja virkamiesten päivärahojen ja matkakustannusten korvaukset. Koska asian käsittelystä vesituomioistuimissa aiheutuvat kustannukset otetaan ehdotetun maksuja koskevan lain mukaan huomioon suoritteiden hinnoittelussa, ehdotetaan vesilain 21 luvun 9 §:n 1 ja 2 momentin sijaan säädettäväksi uusi 1 momentti, jonka mukaan asian käsittelystä vesituomioistuimissa aiheutuvat kustannukset suoritetaan valtion varoista. Asianosaisille aiheutuvia kustannuksia tämä säännös ei tarkoittaisi. Niiden osalta sovelletaan oikeudenkäymiskaaren yleisiä säännöksiä, joihin viitataan vesilain 15 luvun 13 ja 23 §:ssä. Sanotut säännökset kattavat myös lain 21 luvun 9 §:n 3 momentin säännöksen, minkä vuoksi sekin voidaan poistaa. Uudeksi 2 momentiksi ehdotetaan viittaussäännöstä siitä, että vesituomioistuimissa perittävistä maksuista säädetään erikseen. Tällä viittauksella tarkoitetaan ehdotettua lakia tuomioistuinten ja eräiden oikeushallintoviranomaisten suoritteista perittävistä maksuista ja sen nojalla annettavaa asetusta.

Voimassa olevan vesilain 21 luvun 9 §:n 4 momentissa on viittaussäännös siitä, että todistajan ja asiantuntijan oikeudesta saada korvausta matka- ja toimeentulokustannuksista sekä taloudellisesta menetyksestä, korvauksen maksamisesta sekä asianosaisen velvoittamisesta suorittamaan valtiolle sen varoista suoritettu korvaus on säädetty erikseen. Tämä säännös ehdotetaan siirrettäväksi uuteen 3 momenttiin sellaisenaan.

Nykyisessä 21 luvun 9 §:n 5 momentissa on säädetty vesituomioistuinten ja vesioikeustuomarin toimituskirjoista suoritettavasta lunastuksesta ja virkatoimista suoritettavista toimituspalkkioista. Säännös on ajalta, jolloin vesituomioistuimissa perittiin virkasivutuloja. Momenttia tarpeettomana ja harhaanjohtavana ei oteta uuteen 9 §:ään.

1.6. Laki työtuomioistuimesta

Työtuomioistuimesta annetun lain 45 §:n 1 momentin mukaan työtuomioistuimesta annettavat ratkaisut ja tuomiot samoin kuin pöytäkirjanote annetaan maksuitta asianosaisille ja kuultaviksi kutsutuille. Kun nykyisessä järjestelmässä maksuja tai maksumuotoisia leimaveroja on peritty yksinomaan toimituskirjoista, niin on sanotunlaajuinen vapautus merkinnyt sitä, että työtuomioistuimessa ei ole peritty maksuja missään muodossa. Tästä poiketen ehdotettu maksuja koskeva laki sisältäisi säännökset, joiden mukaan työtuomioistuimessa peritään asian käsittelystä oikeudenkäyntimaksu kantajalta ja eri tilauksesta annettavista toimituskirjoista toimituskirjamaksu tilaajalta. Tämän johdosta pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi siitä, että työtuomioistuimessa perittävistä maksuista säädetään erikseen.

Voimassa olevan pykälän 2 momentin mukaan työtuomioistuimelle annettavia asiakirjoja ei tarvitse varustaa leimoilla. Liiteleimavelvollisuus ehdotetaan kaikilta osiltaan poistettavaksi leimaverolain muutoksella, minkä johdosta momentti nykymuodossaan on tarpeeton. Kun oikeudenkäyntimenettely työtuomioistuimessa edellyttää, että kaikilla asianosaisilla ovat käytettävissään jutun asiakirjat, ehdotetaan uuteen 2 momenttiin työtuomioistuinta koskevaa erityissäännöstä siitä, että toimituskirjamaksuja ei peritä asianosaisilta eikä kuultaviksi kutsutuilta heille annettavista pöytäkirjan otteista taikka ratkaisuista. Vapautussäännöstä sovellettaisiin jutun käsittelyn yhteydessä annettavien asiakirjojen osalta. Eri tilauksesta myöhemmin annettavista asiakirjoista maksut perittäisiin.

1.7. Laki markkinatuomioistuimesta

Markkinatuomioistuimesta annetun lain 15 §:n 2 momentissa on säädetty markkinatuomioistuimen asia- ja toimituskirjojen antaminen maksuista vapaaksi. Tuomioistuinten ja eräiden oikeushallintoviranomaisten suoritteista perittävistä maksuista ehdotetun uuden lain mukaan markkinatuomioistuimessa tultaisiin perimään oikeudenkäyntimaksuja ja toimituskirjamaksuja. Tämän johdosta sanottu 2 momentti ehdotetaan muutettavaksi sisältämään viittaussäännöksen siitä, että markkinatuomioistuimessa perittävistä maksuista säädetään erikseen. Käsittelyn yhteydessä asianosaisille annettavien toimituskirjojen maksuttomuudesta ehdotetaan säädettäväksi samalla tavoin kuin edellä on ehdotettu työtuomioistuimen osalta. Säännös ehdotetaan otettavaksi lisättäväksi ehdotettuun uuteen 3 momenttiin.

1.8. Laki eräiden asiakirjain lähettämisestä tuomioistuimille

Eräiden asiakirjain lähettämisestä tuomioistuimelle annetun lain kumottavaksi ehdotetussa 4 §:n 2 momentissa on säädetty siitä, että postitse tai lähetin välityksellä saapuvat asiakirjat on otettava vastaan, vaikka niitä ei ole varustettu liiteleimoin (leimaverolain 13 §). Sanottu velvollisuus liiteleimojen käyttöön poistetaan, minkä vuoksi säännös tulee tarpeettomana kumota.

2. Tarkemmat säännökset

Ehdotetussa laissa tuomioistuinten ja eräiden oikeushallintoviranomaisten suoritteista perittävistä maksuista on monia valtuutussäännöksiä säätää asiasta asetuksella. Lain 4 §:ssä annetaan valtuutus säätää lainkohdassa määrätyin rajoituksin hakemusmaksuista, toimitusmaksuista ja toimituskirjamaksuista asetuksella. Lain 6 §:n 2 momentin mukaan maksujen asiakohtaisista vapautuksista on mahdollisuus säätää asetuksella, jos siihen on tärkeitä syitä. Lain 7 §:n 2 momentissa on vastaavasti mahdollistettu se, että asetuksella voidaan vapauttaa määrättyjä asianosaistahoja maksujen suorittamisesta sen lisäksi mitä 1 momentissa on säädetty, edellyttäen, että vapauttamiseen on tärkeitä syitä. Myös maksun perimisestä, maksuajasta, maksun suorittamisen laiminlyönnin johdosta perittävästä korosta ja perimiskuluista tai näiden sijaan perittäväksi tulevasta viivästysmaksusta sekä saamisen perimättä jättämisestä säädetään lain 8 §:n mukaan asetuksella. Lain 11 §:ssä velvoitetaan tarkistamaan asetuksella kolmivuotiskausittain 3 §:ssä säädettyjen oikeudenkäyntimaksujen suuruus. Lain 13 §:n mukaan tarkempia säännöksiä perittävistä maksuista ja lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.

Tarkoitus on mainittujen valtuutussäännösten nojalla antaa asetus tuomioistuinten ja eräiden oikeushallintoviranomaisten suoritteista perittävistä maksuista. Mainitulla asetuksella kumottaisiin valtion maksuperustelain nojalla annettu asetus haastetiedoksiannosta suoritettavista maksuista. Luonnos maksuasetukseksi on esityksen liitteenä (LIITE 2).

3. Voimaantulo

Lait ehdotetaan tuleviksi voimaan noin kolmen kuukauden kuluttua siitä, kun ne on hyväksytty.

4. Säätämisjärjestys

Maaliskuun 1 päivänä 1992 voimaan tulleen hallitusmuodon uuden 62 §:n mukaan valtion viranomaisten virkatoimien, palvelujen ja muun toiminnan maksullisuuden sekä perittävien maksujen suuruuden yleisistä perusteista on säädettävä lailla. Koska ehdotettu laki sisältää hallitusmuodon 62 §:n mukaiset yleiset perusteet, niin se voidaan säätää tavallisena lakina.

Muutkaan hallituksen esitykseen sisältyvät lakiehdotukset eivät sisällä mitään sellaista, mikä edellyttäisi niiden osalta muuta kuin tavallista lainsäätämisjärjestystä.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:

1.

Laki tuomioistuinten ja eräiden oikeushallintoviranomaisten suoritteista perittävistä maksuista

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:


1 §
Soveltamisala

Tuomioistuimen, maistraatin, julkisen notaarin, haastemiehen sekä kaupunginviskaalin ja maakunnansyyttäjän suoritteista peritään maksuja valtiolle sen mukaan kuin tässä laissa säädetään. Tätä lakia sovelletaan myös Ahvenanmaan lääninoikeudessa.


2 §
Maksulajit

Tämän lain mukaan peritään käsittelymaksuja ja toimituskirjamaksuja.


Käsittelymaksuja ovat haastemaksu, oikeudenkäyntimaksu, hakemusmaksu ja toimitusmaksu. Käsittelymaksua peritään asianosaiselta korvauksena asian käsittelystä ja suoritetuista toimenpiteistä. Käsittelymaksu sisältää korvauksen myös asiassa annettavasta ratkaisun tai välipäätöksen sisältävästä toimituskirjasta, joka voi olla pöytäkirjanote, päätös, tuomio, todistus tai muu toimituskirja. Käsittelymaksu sisältää korvauksen myös muusta asian käsittelyyn liittyvästä viranomaisen toimenpiteestä, jollei siitä lailla tai asetuksella säädetä perittäväksi eri maksua tai kustannusten korvausta.


Toimituskirjamaksuja ovat otemaksu, jäljennösmaksu ja todistusmaksu. Toimituskirjamaksuja peritään eri tilauksesta annettavista toimituskirjoista.


3 §
Haastemaksu ja oikeudenkäyntimaksu

Yleisen alioikeuden haastehakemuksen perusteella antamasta haasteesta peritään haastemaksuna 250 markkaa. Tämä maksu sisältää korvauksen myös haasteen tiedoksiantamisesta. Samassa asiassa annettavasta lisähaasteesta tai vastahaasteesta tiedoksiantoineen peritään samansuuruinen maksu.


Riita-, rikos-, alistus- ja muutoksenhakuasian, ylimääräistä muutoksenhakua koskevan asian sekä lääninoikeudessa ja vesioikeudessa myös muun lainkäyttöasian käsittelystä peritään oikeudenkäyntimaksua seuraavasti:

                

Tuomioistuin mk

korkein oikeus 1 000
korkein hallinto-oikeus 1 000
hovioikeus 800
lääninoikeus 400
yleinen alioikeus 500
maaoikeus 800
vesiylioikeus 900
vesioikeus
- hakemusasia, jos asian käsittelyyn
sisältyy katselmustoimitus tai
kysymyksessä on lopputarkastus 2 000
- muu asia 800
markkinatuomioistuin 1 000
työtuomioistuin 1 000


Kun ylimääräinen muutoksenhakemus hylätään tai kun korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus valituslupa-asiassa ei myönnä valituslupaa, peritään vain puolet 2 momentissa säädetystä maksusta.


Jos asia jää yleisessä alioikeudessa ensimmäisellä käsittelykerralla tai muutoin ensimmäisessä oikeusasteessa joko sillensä tai kokonaan tutkimatta taikka jos muutoksenhakemusta ei tutkita tai se raukeaa, oikeudenkäyntimaksua ei asianomaisessa tuomioistuimessa peritä. Oikeudenkäyntimaksua ei peritä myöskään, jos ylimääräinen muutoksenhakemus hyväksytään tai asia aineellisia kysymyksiä osaksikaan ratkaisematta palautetaan alemman viranomaisen käsiteltäväksi taikka siirretään toimivaltaiselle viranomaiselle.


4 §
Hakemusmaksut, toimitusmaksut ja toimituskirjamaksut

Muista kuin 3 §:ssä tarkoitetuista suoritteista perittävät maksut vahvistetaan asetuksella kiinteiksi ja enintään suoritteen tuottamisesta valtiolle aiheutuvien keskimääräisten kokonaiskustannusten suuruisiksi. Kokonaiskustannusten laskemisesta säädetään asetuksella.


5 §
Maksuvelvolliset

Maksuvelvollinen on asian vireillepanija tai hänen sijaansa tullut. Konkurssiasiassa maksu peritään konkurssin alettua konkurssipesän varoista. Vesioikeudessa lopputarkastusasiassa maksuvelvollinen on luvan haltija. Alistusasiassa maksuvelvollinen on se, jonka menettelystä alistus on aiheutunut. Muutoksenhakuasiassa maksuvelvollinen on muutoksenhakija tai hänen sijaansa tullut. Muiden suoritteiden osalta maksuvelvollinen on suoritteen tilaaja.


Asiassa, jossa vastaaja kirjallisen vastahaasteen nojalla ajaa vastakannetta, peritään haaste- ja oikeudenkäyntimaksut kummaltakin osapuolelta erikseen.


Jos samalla kirjelmällä yhtä useampi asianosainen saattaa asian käsiteltäväksi, peritään heiltä vain yksi käsittelymaksu. Jos tuomioistuin erottaa eri asianosaisia koskevat asiat erikseen käsiteltäviksi, peritään kustakin näin erotetusta asiasta asianosaiselta käsittelymaksu erikseen.


Jos saman maksun suorittamisesta on vastuussa kaksi tai useampia maksuvelvollisia, vastaavat he siitä yhteisvastuullisesti. Yhden asianosaisen maksuvapautus ei vähennä muiden asianosaisten maksuvelvollisuutta.


6 §
Maksuttomat suoritteet

Tämän lain mukaisia käsittelymaksuja ei peritä:

1) liikevaihtovero-oikeudessa;

2) vakuutusoikeudessa;

3) korkeimmassa oikeudessa asioissa, jotka koskevat muutoksenhakua vakuutusoikeuden päätökseen;

4) korkeimmassa hallinto-oikeudessa ja lääninoikeudessa sosiaaliasioissa, julkisoikeudellista palvelussuhdetta koskevissa asioissa eikä vaaleja koskevissa asioissa eikä lääninoikeudessa verotusta tai julkisia maksuja koskevissa asioissa;

5) markkinatuomioistuimessa kuluttajansuojalain (38/78) mukaisissa asioissa;

6) rikosasioissa, joissa virallinen syyttäjä on ajanut syytettä;

7) vankeusrangaistuksen täytäntöönpanoa tai sakon muuntorangaistusta koskevissa asioissa;

8) syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista maksettavaa korvausta koskevissa asioissa;

9) veron tai julkisen maksun ulosmittausta koskevissa asioissa;

10) huoneenvuokra-asioissa;

11) yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain ( /) mukaisissa asioissa;

12) ulkomaalaislain (378/91) mukaisissa asioissa;

13) pienyrittäjän vuosilomarahasta annetun lain (408/77) eikä maatalousyrittäjän lomituspalveluista annetun lain (2/85) mukaisissa asioissa;

14) asumistukiasioissa, elatusturvaa koskevissa asioissa, tartuntatautilain (583/86) mukaisissa asioissa, mielenterveyslain (1116/90) mukaisissa asioissa, väestökirjanpitoa koskevissa asioissa eikä työnvälityslain 3 a §:ssä tarkoitettua avustusta ja työllisyysasetuksen (737/87) mukaista työttömälle henkilölle annettua työllistämistukea koskevissa asioissa;

15) valmiuslain (1080/91) eikä puolustustilalain (1083/91) mukaisissa asioissa;

16) maksuttoman oikeudenkäynnin myöntämistä tai oikeudenkäyntiavustajan määräämistä koskevissa asioissa eikä oikeudenkäyntiavustajalle maksettavaa palkkiota ja kulukorvausta koskevassa asiassa, kun ratkaisu tehdään hakijan eduksi;

17) viranomaisen sisäisissä taikka sen alaista hallintoa koskevissa asioissa;

18) valan vannomista tai vakuutuksen antamista koskevissa asioissa;

19) täytäntöönpanon kieltoa tai keskeyttämistä koskevissa asioissa; eikä

20) asioissa, joiden käsittely tuomioistuimessa muualla laissa säädetään maksuttomaksi.


Asetuksella voidaan lisäksi säätää vapautuksia maksujen suorittamisvelvollisuudesta, jos siihen on tärkeitä syitä.


7 §
Maksuvelvollisuudesta vapaat

Tämän lain mukaisten maksujen suorittamisesta ovat vapaat:

1) oikeusministeriön hallinnonalan viranomaiset sekä poliisi-, syyttäjä- ja ulosottoviranomaiset;

2) sosiaali- ja holhousasioita hoitavat kunnalliset viranomaiset asioissa, jotka koskevat sosiaali- tai holhoustointa;

3) vieraan valtion viranomaiset, kansalaiset ja oikeushenkilöt sekä kansainväliset elimet asioissa, joita käsitellään soveltaen kansainvälistä oikeusapua tai täytäntöönpanoa koskevia sopimuksia ja säännöksiä;

4) asianosaiset niissä asioissa, joissa heidät on muualla laissa vapautettu suorittamasta maksuja viranomaisen toimenpiteistä tai toimituskirjoista;

5) varattomaksi asianmukaisesti todistettu henkilö hänen etuaan ja oikeuttaan koskevassa asiassa; sekä

6) muutoksenhakija korkeimmassa hallinto-oikeudessa, mikäli korkein hallinto-oikeus muuttaa alemman viranomaisen, ei kuitenkaan keskusverolautakunnan, veroa tai julkista maksua koskevaa päätöstä muutoksenhakijan eduksi.


Lisäksi voidaan asetuksella säätää vapautus maksuvelvollisuudesta, jos siihen on tärkeitä syitä.


Jos maksun periminen olisi kohtuutonta, asian käsitellyt viranomainen tai maksun määräävä virkamies voi yksittäistapauksessa määrätä, ettei maksua peritä.


8 §
Maksujen perintä

Maksut peritään suoritteen valmistumisen jälkeen, jollei muuta ole säädetty. Asetuksella voidaan säätää ajasta, jonka kuluessa maksu on suoritettava, sekä ennakkomaksujen perimisestä. Asiakirjoja postitse toimitettaessa ei posti- ja lähetysmaksuja peritä.


Maksun suorittamisen laiminlyömisestä voidaan asetuksella säätää perittäväksi viivästyskorkoa ja perimiskuluja. Asetuksella voidaan säätää viivästyskoron ja perimiskulujen sijasta perittäväksi kiinteä viivästysmaksu.


Vähäisten saatavien perimättä jättämisestä voidaan säätää asetuksella.


9 §
Maksun määrääminen

Maksun määrää asian ratkaisija, esittelijä, pöytäkirjanpitäjä, toimituskirjan antaja tai muu tehtävään määrätty virkamies.


Maksun määräämisessä todettu virhe voidaan korjata noudattaen vastaavasti, mitä hallintomenettelylaissa (598/82) säädetään asia- ja kirjoitusvirheen korjaamisesta.


10 §
Maksua koskeva muutoksenhaku

Maksuvelvollinen, joka katsoo, että maksun määräämisessä on tapahtunut virhe, voi vaatia siihen oikaisua maksun määränneeltä virkamieheltä tai viranomaiselta kuuden kuukauden kuluessa maksun määräämisestä. Oikaisuvaatimuksesta annettuun päätökseen saadaan hakea muutosta valittamalla siltä lääninoikeudelta, jonka tuomiopiirissä sijaitsee sen viranomaisen kanslia, jonka suoritteesta määrätystä maksusta on kysymys. Valitusaika on 30 päivää luettuna siitä, kun valittaja on saanut tiedon oikaisuvaatimukseen annetusta päätöksestä. Lääninoikeuden päätökseen ei saa valittamalla hakea muutosta.


Edellä 7 §:n 3 momentissa tarkoitettuun ratkaisuun ei saa vaatia oikaisua eikä hakea muutosta.


11 §
Maksujen tarkistaminen

Edellä 3 §:ssä säädettyjen maksujen suuruus tarkistetaan kolmivuotiskausittain asetuksella rahan arvon muutosta vastaavasti. Maksujen suuruudet pyöristetään lähimpään 10 markkaan.


12 §
Ulosottokelpoisuus

Tässä laissa tai tämän lain nojalla annetussa asetuksessa säädetyt maksut ja kustannusten korvaukset saadaan periä ilman tuomiota tai päätöstä siinä järjestyksessä kuin verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa (367/61) säädetään.


13 §
Tarkemmat säännökset

Tarkempia säännöksiä perittävistä maksuista sekä lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.


14 §
Voimaantulo

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .


Tällä lailla kumotaan yleisen alioikeuden, maistraatin ja julkisen notaarin suoritteista perittävien maksujen perusteista 13 päivänä maaliskuuta 1987 annettu laki (285/87) ja sen nojalla annetut asetukset. Sellaisen asian käsittelystä, joka on tullut asianomaisessa viranomaisessa vireille ennen lain voimaantuloa, peritään käsittelymaksu enintään sen suuruisena kuin siitä perittävä maksu tai leimavero määräytyi asian vireille tullessa voimassa olleiden säännösten mukaan. Vastaavasti peritään maksua ennen lain voimaantuloa tilatuista toimituskirjoista.




2.

Laki oikeudenkäymiskaaren muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 25 §, sellaisena kuin se on 2 päivänä helmikuuta 1979 annetussa laissa (104/79), sekä

muutetaan 24 luvun 7 §:n 2 momentti, sellaisena kuin se on 19 päivänä joulukuuta 1921 annetussa laissa (274/21) seuraavasti:


24 luku

Oikeuden päätöksestä ja tuomiosta

7 §

Hovioikeudessa perittävistä maksuista säädetään erikseen.



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .



3.

Laki maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 7 §:n 2 momentin kumoamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:


1 §

Täten kumotaan maksuttomasta oikeudenkäynnistä 2 päivänä helmikuuta 1973 annetun lain 7 §:n 2 momentti, sellaisena kuin se on 23 päivänä joulukuuta 1988 annetussa laissa (1125/88).


2 §

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .




4.

Laki jakolain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti:

kumotaan 14 joulukuuta 1951 annetun jakolain 329 §, sellaisena kuin se on muutettuna 2 päivänä toukokuuta 1972 ja 14 päivänä huhtikuuta 1978 annetuilla laeilla (321/72 ja 267/78), sekä

muutetaan 328 §, sellaisena kuin se on muutettuna mainituilla 2 päivänä toukokuuta 1972 ja 14 päivänä huhtikuuta 1978 annetuilla laeilla, seuraavasti:


328 §

Maaoikeuden istunnosta aiheutuvat kustannukset suoritetaan valtion varoista.


Maaoikeudessa perittävistä maksuista ja erillisten kustannusten korvaamisesta säädetään erikseen.



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .



5.

Laki vesilain 21 luvun 9 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 19 päivänä toukokuuta 1961 annetun vesilain 21 luvun 9 §, sellaisena kuin se on 30 päivänä huhtikuuta 1987 annetussa laissa (467/87), seuraavasti:


21 luku

Erityisiä määräyksiä

9 §

Asian käsittelystä vesituomioistuimessa aiheutuvat kustannukset suoritetaan valtion varoista.


Vesituomioistuimissa perittävistä maksuista säädetään erikseen.


Todistajan ja asiantuntijan oikeudesta saada korvaus matka- ja toimeentulokustannuksista sekä taloudellisesta menetyksestä samoin kuin sanotun korvauksen maksamisesta sekä asianosaisen velvoittamisesta suorittamaan valtiolle sen varoista maksettu korvaus on voimassa, mitä niistä erikseen säädetään.



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .



6.

Laki työtuomioistuimesta annetun lain 45 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan työtuomioistuimesta 31 päivänä heinäkuuta 1974 annetun lain (646/74) 45 § seuraavasti:


45 §

Työtuomioistuimessa perittävistä maksuista säädetään erikseen.


Toimituskirjamaksuja ei peritä asianosaisilta eikä kuultaviksi kutsutuilta heille annettavista pöytäkirjan otteista tai ratkaisuista.



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .



7.

Laki markkinatuomioistuimesta annetun lain 15 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan markkinatuomioistuimesta 20 päivänä tammikuuta 1978 annetun lain (41/78) 15 §:n 2 momentti sekä

lisätään 15 §:ään, sellaisena kuin se on osittain muutettuna 28 päivänä toukokuuta 1982 annetulla lailla (392/82), uusi 3 momentti, jolloin nykyinen 3 momentti siirtyy 4 momentiksi, seuraavasti:


15 §

Markkinatuomioistuimessa perittävistä maksuista säädetään erikseen.


Toimituskirjamaksuja ei peritä asianosaisilta eikä kuultaviksi kutsutuilta heille annettavista pöytäkirjan otteista tai ratkaisuista.




Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .



8.

Laki eräiden asiakirjain lähettämisestä tuomioistuimille annetun lain 4 §:n 2 momentin kumoamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:


1 §

Täten kumotaan eräiden asiakirjojen lähettämisestä tuomioistuimille 7 päivänä toukokuuta 1965 annetun lain (248/65) 4 §:n 2 momentti, sellaisena kuin se on 31 päivänä elokuuta 1978 annetussa laissa (663/78).


2 §

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .




Helsingissä 16 päivänä lokakuuta 1992

Tasavallan Presidentti
MAUNO KOIVISTO

Oikeusministeri
Hannele Pokka

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.