Esityksessä ehdotetaan muutoksia kuluttajansuojalakiin sekä sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annettuun lakiin. Muutokset pohjautuvat Euroopan talousalueesta tehtyyn sopimukseen (ETA-sopimus) sisältyviin Euroopan yhteisöjen (EY) direktiiveihin.

ETA-sopimus edellyttää tiettyjä muutoksia kuluttajansuojalain markkinointia koskevaan 2 lukuun ja sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annettuun lakiin sekä koti- ja postimyyntiä koskevaan kuluttajansuojalain 6 lukuun. Kuluttajansuojalain 2 lukuun ja sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annettuun lakiin ehdotetaan lisättäviksi säännökset, joiden nojalla olisi mahdollista kieltää suunnitteilla olevan mainonnan toteuttaminen, jos mainonta ilmeisesti olisi lain vastaista. Säännösten tarkoituksena on saattaa Suomen lainsäädäntö vastaamaan EY:n harhaanjohtavaa mainontaa koskevaa direktiiviä. Kuluttajansuojalain 6 lukua ehdotetaan muutettavaksi niin, että kotimyyntisäännösten piiriin tulisivat tavaran kaupan ohella myös palveluksia koskevat sopimukset. Ehdotettujen muutosten myötä Suomen kotimyyntisäännökset tulisivat vastaamaan EY:n kotimyyntidirektiivissä asetettuja vaatimuksia.

Tarkoituksena on, että edellä mainitut muutokset tulisivat voimaan samanaikaisesti ETA-sopimuksen kanssa.

---

1.1.1. Suomen oikeus

Kuluttajansuojalain 2 luvun 7 §:n nojalla elinkeinonharjoittajaa voidaan tarvittaessa kieltää jatkamasta lainvastaista markkinointia taikka uudistamasta sitä tai siihen rinnastettavaa markkinointia. Kiellon määrää 2 luvun 8 §:n nojalla joko markkinatuomioistuin tai kuluttaja-asiamies. Myös sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 6 §:n mukaan elinkeinonharjoittajaa voidaan kieltää jatkamasta tai uudistamasta lainvastaista markkinointia. Tässä tapauksessa markkinatuomioistuin määrää kiellon viimeksi mainitun lain 7 §:n nojalla. Mainittujen viranomaisten oikeus kieltää lainvastainen markkinointi koskee kuitenkin vain jo toteutettua markkinointia. Niillä ei ole mahdollisuutta ehkäistä ennakolta markkinoinnin toteuttamista, vaikka olisi ilmeistä, että markkinointi muodostuisi lainvastaiseksi.

Kuluttajansuojalain markkinointikäsite on laaja. Markkinointiin luetaan mainonnan ohella muut kuluttajiin kohdistuvat myynninedistämistoimenpiteet sekä hyödykkeiden tai myyntitapahtuman yhteydessä annetut tiedot. Markkinointia ovat myös hyödykkeiden tarjonta ja myynti. Samoin sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain säännökset koskevat markkinointia laajalti.

1.1.2. Euroopan yhteisöjen oikeus

EY-oikeudessa mainontaa säännellään EY:n neuvoston direktiivissä harhaanjohtavaa mainontaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä (84/450/ETY), johon viitataan ETA-sopimuksen liitteessä. Direktiivin 4 artiklassa on määräyksiä myös vielä julkaisemattoman mainoksen julkaisemisen estämisestä. EY:n direktiivin soveltamisala on kuitenkin suppeahko; direktiivi koskee vain mainontaa, mutta ei muita myynninedistämistoimenpiteitä.

Lainsäädännön yhdenmukaistamiseksi EY:n direktiivin kanssa ehdotetaan kuluttajansuojalain 2 luvun 7 §:ään ja sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 6 §:ään lisättäväksi säännös, joka mahdollistaisi lainvastaisen mainonnan julkaisemisen kieltämisen jo ennen sen julkaisemista. Ehdotetut säännökset on direktiiviä vastaavasti rajoitettu koskemaan mainontaa. Muun markkinoinnin kieltämiseen ennakolta ei ole ilmennyt tarvetta, eikä tällaiseen menettelyyn käytännössä usein olisi mahdollisuuttakaan.

Tarkoituksena ei kuitenkaan ole, että markkinointia valvova viranomainen ryhtyisi järjestelmällisesti seuraamaan mainonnan suunnittelua.

Mainoskampanjan keskeyttäminen aiheuttaa elinkeinonharjoittajalle hukkaan menneitä kustannuksia. Tämän vuoksi ovat kuluttajiin kohdistettavan mainonnan tilaaja tai suorittaja voineet epäselvissä tapauksissa ottaa yhteyttä kuluttaja-asiamieheen varmistuakseen mainonnan lainmukaisuudesta. Ehdotettu sääntely tullee käytännössä sovellettavaksi lähinnä tällaisissa yhteyksissä. Sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain piiriin kuuluvissa asioissa lakiehdotus mahdollistaa esimerkiksi sen, että elinkeinonharjoittaja, jonka toimintaa suunnitteilla oleva mainonta saattaa vahingoittaa, voi tehdä hakemuksen markkinatuomioistuimelle jo ennen mainonnan julkaisemista, jolloin julkaiseminen ja siitä mahdollisesti syntyvä vahinko voidaan ehkäistä.

2.1.1. Suomen oikeus

Kuluttajansuojalain 6 luvussa on säännökset kotimyynnistä ja postimyynnistä. Kotimyynnillä tarkoitetaan 6 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan tavaran tarjoamista kuluttajalle puhelimitse tai henkilökohtaisesti muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimipaikassa. Säännökset eivät näin ollen koske palveluksia, vaan ainoastaan tavaran kauppaa. Kotimyyntiä koskevien säännösten soveltamisalan ulkopuolelle jää pykälän mukaan tavaran tarjoaminen sellaisessa paikassa, jossa yleensä käydään kauppaa, tai paikassa, jonne elinkeinonharjoittaja ilmoittelulla kutsuu kuluttajia kaupantekoa varten ja joka ei ole yksityisasunto.

Kotimyyntikäsite on käytännössä osoittautunut tulkinnanvaraiseksi silloin, kun osapuolet ovat yhteisymmärryksessä päätyneet tekemään sopimuksen muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimipaikassa. Korkeimman oikeuden ratkaisu KKO 1984 II 184 on jossain määrin selkeyttänyt tulkintaa. Kyseisessä tapauksessa maanviljelijä oli tilannut liikkeenharjoittajalta kulutustavarana pidettävän lämminvesivaraajan liikkeenharjoittajan käydessä sopimuksen mukaan maanviljelijän luona ottamassa mittoja varaajan valmistamista varten. Korkein oikeus katsoi, ettei kysymyksessä ollut kuluttajansuojalaissa tarkoitettu kotimyynti.

Kotimyynnille on tunnusomaista, että kuluttaja joutuu sopimuksentekotilanteeseen ennalta arvaamatta, jolloin hänen mahdollisuutensa harkita sopimuksen tarpeellisuutta ja vertailla eri vaihtoehtoja ovat rajoitetut. Kuluttajan ratkaisuihin voidaan kotimyynnissä vaikuttaa tavanomaista voimakkaammin, ja elinkeinonharjoittaja saattaa käyttää tätä seikkaa hyväkseen. Näistä syistä ostajalle on voimassa olevan 6 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan varattu tavaran kotimyynnissä viikon pituinen harkinta-aika, jonka kuluessa hän voi halutessaan seuraamuksitta peruuttaa tekemänsä kaupan.

Luvun 2 §:ssä on säännökset ostajalle annettavasta kotimyyntiasiakirjasta, sen muodosta ja sisällöstä sekä siitä ajasta, jonka kuluessa elinkeinonharjoittajan viimeistään on annettava asiakirja ostajalle. Ellei kotimyyntiasiakirjaa ole asianmukaisesti luovutettu kuluttajalle, elinkeinonharjoittaja ei 2 §:n 2 momentin mukaan voi vedota kuluttajan sopimussidonnaisuuteen.

Kotimyynnin peruuttamista ja sen edellytyksiä säännellään luvun 3 ja 4 §:ssä. Jos kuluttaja haluaa peruuttaa kaupan, on hänen lähetettävä elinkeinonharjoittajalle kirjallinen ilmoitus tästä seitsemän päivän kuluessa kotimyyntiasiakirjan sekä tavaran tai ensimmäisen tavaraerän vastaanottamisesta. Edellytyksenä on myös, että kuluttaja pitää tavaran olennaisesti muuttumattomana ja vähentymättömänä elinkeinonharjoittajan saatavissa paikassa, jonne tämä on sen toimittanut tai josta tämä voi sen hankaluudetta noutaa. Elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan velvollisuuksista kuluttajan tehtyä peruuttamisilmoituksen säädetään 6 luvun 5 §:ssä.

Kuluttajan oikeutta vedota luvun 1 §:n säännöksiin voidaan luvun 7 §:n nojalla kuluttajaviraston päätöksellä rajoittaa. Kauppahinnan palauttamisesta, luvun säännösten pakottavuudesta ja kotimyyntiasiakirjalomakkeista on säännöksiä luvun 8―10 §:ssä.

2.1.2. Euroopan yhteisöjen oikeus

EY:n neuvoston direktiivi muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa neuvoteltuja sopimuksia koskevasta kuluttajansuojasta (85/577/ETY) annettiin vuonna 1985. Direktiivi koskee 1 artiklan 1 kohdan mukaan sekä tavaroiden että palveluksien kotimyyntiä, eli myyntiä, joka tapahtuu elinkeinonharjoittajan toimitilojensa ulkopuolelle järjestämällä tutustumiskäynnillä taikka elinkeinonharjoittajan käydessä kuluttajan tai toisen kuluttajan kotona taikka kuluttajan työpaikalla. Edellytyksenä on kuitenkin, ettei käynnin syynä ole kuluttajan nimenomainen kutsu. Kotimyyntiä ei toisin sanoen ole kulutushyödykkeen tarjoaminen paikassa, jonne elinkeinonharjoittaja saapuu kuluttajan nimenomaisesta pyynnöstä. Jos kuluttajalle tällaisen käynnin yhteydessä tarjotaan muuta hyödykettä kuin mitä hänen pyyntönsä koski, pidetään kuitenkin muun hyödykkeen tarjoamista kotimyyntinä 1 artiklan 2 kohdan mukaan.

Kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan määritelmät sisältyvät 2 artiklaan.

EY:n jäsenmailla on 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti oikeus rajoittaa direktiivin soveltamisalaa sellaisiin sopimuksiin, joiden mukaan kuluttajan maksuvelvollisuus ylittää tietyn rajan, joka ei saa olla suurempi kuin 60 ecua. Artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaan direktiiviä ei sovelleta sopimuksiin, jotka koskevat kiinteän omaisuuden rakentamista, myyntiä tai vuokraamista taikka muita kiinteään omaisuuteen liittyviä oikeuksia. Direktiiviä sovelletaan kuitenkin sopimuksiin, jotka koskevat tavaroiden toimittamista ja niiden liittämistä kiinteään omaisuuteen taikka kiinteän omaisuuden korjaamista. Direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle jäävät myös 2 kohdan b ja c alakohdan mukaan eräät toimitussopimukset alakohdissa säädetyin edellytyksin. Lopuksi direktiiviä ei sovelleta 2 kohdan d alakohdan mukaan vakuutussopimuksiin eikä 2 kohdan e alakohdan mukaan arvopapereita koskeviin sopimuksiin.

Poikkeuksiin liittyy myös 8 artikla, jonka mukaan direktiivi on ns. vähimmäisdirektiivi eli jäsenvaltiot voivat antaa kuluttajille paremman suojan kuin direktiivissä säädetään.

Kuluttajan peruuttamisoikeudesta säädetään 4, 5 ja 7 artiklassa. Kuluttajalla pitää olla oikeus peruuttaa tarjouksensa tai tehty sopimus lähettämällä kirjallinen ilmoitus vähintään seitsemän päivän kuluessa siitä, kun hän on saanut elinkeinonharjoittajalta ilmoituksen peruuttamisoikeudesta ja siihen liittyvästä menettelystä.

Direktiivin sisältämät kuluttajaa suojaavat säännökset ovat 6 artiklan mukaan pakottavaa oikeutta.

Esityksen tarkoituksena on muuttaa kuluttajansuojalain 6 lukua koti- ja postimyynnistä, jotta luvun kotimyyntiä koskevat säännökset vastaavat EY:n neuvoston kotimyyntidirektiiviä. Kuluttajansuojalain 6 luvun nykyiset säännökset kotimyynnistä koskevat siis vain tavaran kauppaa. Mahdollisuus harkita vapaasti sitoutumista sopimukseen on kuitenkin perusteltu kotimyynnissä tarjottavan hyödykkeen laadusta riippumatta. Edellä mainitun direktiivin mukaan peruuttamismahdollisuuden tuleekin koskea sekä tavaroiden että palvelusten kotimyyntiä. Näin ollen ETA-sopimuksen voimaansaattaminen edellyttää kotimyyntiä koskevien kuluttajansuojalain säännösten soveltamisalan laajentamista.

Kuluttajansuojalain 6 lukua ehdotetaan muutettavaksi niin, että luvun kotimyyntisäännösten soveltamisala ulotettaisiin koskemaan lähtökohtaisesti kaikkia kulutushyödykkeitä. Luvun postimyyntiä koskeviin säännöksiin ei sitä vastoin ehdoteta muutosta. Postimyynnissä peruuttamisoikeus koskisi edelleen vain tavaran kauppaa. Postimyynnissä peruuttamisoikeuden ensisijaisena perusteena on varata ostajalle tilaisuus nähdä ja tarkastaa tavara ennen lopullista päätöksentekoa. Toisin kuin kotimyynnissä kuluttaja voi postimyynnissä rauhassa harkita sopimuksen päättämisen ilman elinkeinonharjoittajan tai tämän edustajan läsnäoloa.

Kotimyyntikäsitteen sanamuodon tarkistaminen on myös tarpeen. Tilanteet, joissa tarjous tehdään käytännön syistä ja yhteisestä sopimuksesta muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimipaikassa, lisääntyvät, kun palvelukset saatetaan kotimyynnin erityissääntelyn piiriin. Asianmukaisen tarjouksen tekeminen esimerkiksi kiinteistön tai asunnon korjauksesta edellyttää tavallisesti paikan päällä tehtäviä mittauksia ja suunnittelua. Jos kysymyksessä ei ole laaja työ, tarjous voidaan laskea ja antaa kuluttajalle sovitun työkohteessa käynnin yhteydessä. Vaikka kulutushyödykettä tällaisissa tapauksissa tarjotaan kuluttajalle muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimipaikassa, kotimyynnin keskeinen elementti eli ennalta-arvaamattomuus puuttuu. Kuluttaja voi tosin tällöinkin olla alttiimpi vaikuttamiselle kuin käydessään itse liiketiloissa, mutta hän on kuitenkin ennakolta voinut harkita kyseisen kulutushyödykkeen hankkimista ja varautua myös vastauksensa antamiseen.

Lakiehdotukseen sisältyykin uusi rajaus kotimyyntikäsitteeseen. Sen mukaan kotimyyntiä ei ole kulutushyödykkeen tarjoaminen paikassa, jonne elinkeinonharjoittaja saapuu kuluttajan nimenomaisesta pyynnöstä. EY:n direktiivi sisältää vastaavan rajauksen.

Kuluttajansuojalaissa tarkoitettu kulutushyödyke määritellään 1 luvun 3 §:ssä. Pykälän nykyisen sanamuodon mukaan kulutushyödykkeellä tarkoitetaan sellaisia tavaroita ja palveluksia, joita tarjotaan tai olennaisessa määrässä käytetään yksityiseen kulutukseen. Oikeusministeriössä valmisteilla olevan pykälää koskevan muutosehdotuksen mukaan kulutushyödykkeen käsitettä laajennetaan. Muutosehdotuksen mukaan kulutushyödykkeitä olisivat tavaroiden ja palvelusten lisäksi muutkin hyödykkeet ja etuudet, joita tarjotaan luonnollisille henkilöille tai joita tällaiset henkilöt olennaisessa määrässä hankkivat yksityistä talouttaan varten. Muun muassa arvopaperit ja kaikenlaiset kiinteistöt, jotka nykyisin jäävät kuluttajansuojalain soveltamisalan ulkopuolelle, voisivat ehdotuksen mukaan olla kulutushyödykkeitä.

Kotimyyntiä koskevat 6 luvun pakottavat säännökset eivät kuitenkaan ole ongelmitta sovellettavissa kaikkia kulutushyödykkeitä koskeviin sopimuksiin. Esillä olevan lakiehdotuksen mukaan sääntelyn ulkopuolelle jäisivät eräät sopimustyypit: kulutusluottosopimukset ja vakuutussopimukset. Lisäksi ehdotetaan, että lakiin otetaan nimenomainen maininta siitä, että kiinteän omaisuuden kauppaa ja vuokraamista koskevat sopimukset ja arvopapereita koskevat sopimukset jäävät kotimyyntisäännösten soveltamisalan ulkopuolelle. Kulutushyödykkeen määritelmän muutosehdotuksen toteutuminen otetaan näin ollen huomioon etukäteen.

Kulutusluottoja koskevan kuluttajansuojalain 7 luvun uudistaminen on vireillä oikeusministeriössä. Asiaa pohtivan toimikunnan tulee saada ehdotuksensa valmiiksi 28.2.1993 mennessä. Myös luottojen suoramarkkinointiin liittyvät ongelmat ja sääntelyn tarve ovat tarkoituksenmukaisemmin selvitettävissä siinä yhteydessä.

Kiinteän omaisuuden kauppaa tai vuokraamista koskevaa sopimusta ei yleensä tarjota kuluttajalle kotimyynnissä. Sopimus on molemmille osapuolille taloudellisesti merkittävä, ja sitovan sopimuksen syntymistä edeltää usein pitkähkö selvittely- ja neuvotteluvaihe. Sopimusneuvottelut saatetaan käydä ja tarjous tehdä muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimipaikassa, jolloin tilanne voidaan olosuhteista riippuen tulkita myös kotimyynniksi. Kotimyyntisäännösten soveltaminen voi kuitenkin tällaisissa tapauksissa johtaa kohtuuttomuuteen. Jos elinkeinonharjoittaja ei itse ole pitänyt toimintaansa kotimyyntinä eikä näin ollen ole luovuttanut kotimyyntiasiakirjaa, kuluttaja ei tule sidotuksi sopimukseen. On myös oikeusvarmuuden kannalta tarkoituksenmukaista, että kiinteän omaisuuden kaupasta säädetään kokonaisuudessaan maakaaressa. Kiinteän omaisuuden vuokraamisesta on säännökset maanvuokralaissa. Kiinteän omaisuuden kauppaa ja vuokraamista koskevat sopimukset on näin ollen jätetty 6 luvun soveltamisalan ulkopuolelle. Vastaavanlaiset poikkeukset sisältyvät myös EY-direktiiviin.

Toisaalta EY:n direktiivissä on myös tehty poikkeus kiinteistön rakentamista koskevien sopimusten kohdalla. Tällaista poikkeusta ei kuitenkaan ole katsottu tarkoituksenmukaiseksi sisällyttää 6 luvun poikkeusluetteloon, koska kuluttajan kannalta on tärkeää, että peruuttamisoikeus koskee esimerkiksi kaikkia sopimuksia talon pystyttämisestä, riippumatta siitä kohdistuuko rakentaminen kiinteistöön vai ei. Oikeusministeriössä on vireillä esityksen valmisteleminen, jonka mukaan kuluttajansuojalakiin otettaisiin luvut kuluttajapalveluksista sekä taloelementtien kaupasta ja rakennusurakasta. Kaikki näiden kahden luvun soveltamisalan piiriin kuuluvat sopimukset kuuluisivat myös 6 luvun soveltamisalan piiriin. Kotimyyntisäännösten soveltaminen poikkeuksetta esimerkiksi laajoihin rakentamista koskeviin sopimuksiin voisi kuitenkin jossakin tapauksessa johtaa kohtuuttomuuteen elinkeinonharjoittajan kannalta. Tämän johdosta myös 5 §:n 2 momentti ehdotetaan tarkistettavaksi.

Sopimuksen pitkäaikaisen sitomattomuuden ja vastikkeettoman saannon mahdollisuus aiheuttaisivat vaikeasti ratkaistavia ongelmia arvopaperimarkkinalain piiriin kuuluvia arvopapereita koskevissa sopimuksissa etenkin korotettaessa osakepääomaa uusmerkinnöin. Tästä syystä mainitunlaisia arvopapereita koskevat sopimukset on jätetty 6 luvun soveltamisalan ulkopuolelle. EY:n direktiivi ei myöskään koske arvopapereita. Arvopaperimarkkinalain muuttaminen on vireillä valtionvarainministeriössä ja hallituksen esitys annettaneen kuluvan vuoden lokakuun aikana. Siinä yhteydessä voidaan selvittää myös arvopapereiden suoramarkkinointiin mahdollisesti liittyvät ongelmat ja sääntelyn tarve. Sitä vastoin esimerkiksi loma-osakkeiden kotimyyntiin 6 luvun säännöksiä voitaisiin soveltaa, sen jälkeen kun kulutushyödykkeen määritelmä on saanut oikeusministeriössä vireillä olevan 1 luvun uudistusehdotusten mukaisen laajemman sisällön.

EY:n direktiivi ei koske vakuutuksia. Vakuutussopimukset rajattaisiin myös esillä olevan lakiehdotuksen mukaan kotimyyntisääntelyn ulkopuolelle. Vakuutuksia ei nykyisin myydä kuluttajille perinteisen kotimyynnin keinoin ovelta ovelle. Puhelimitse vakuutuksia sen sijaan tarjotaan. Kuluttajien vakuutustoimiston ja kuluttajavalituslautakunnan yhdenmukaisten kokemusten mukaan vakuutusten suoramyynnissä ei kuitenkaan ole käytännössä ilmennyt ongelmia, joiden vuoksi peruuttamisoikeus olisi tarpeen. Osaltaan tämä johtunee siitä, että vakuutussopimuksia voidaan vain rajoitetusti tehdä suoraan puhelinyhteyden perusteella. Esimerkiksi henkivakuutuksen myöntäminen edellyttää aina kirjallista hakemusta terveydentilaa koskevine tietoineen. Osaltaan tilanteeseen vaikuttanevat myös vakuutusten irtisanomismahdollisuudet. Pitkäaikaiset henkivakuutukset voidaan yleensä lakkauttaa milloin tahansa ja niin sanotut jatkuvat vahinkovakuutukset ainakin vuosittain vakuutuskauden vaihtuessa. Irtisanomisehtokäytäntö on lisäksi viime aikoina kehittynyt vakuutuksenottajan kannalta joustavammaksi; eräissä yhtiöissä jatkuvankin vakuutuksen saa irtisanoa milloin tahansa.

Vakuutussopimuslaki (132/33) on parhaillaan uudistettavana. Hallituksen esitys asiasta annettaneen syksyllä 1992. Siinä yhteydessä on tarkoitus säätää muun muassa vakuutuksenottajan irtisanomisoikeudesta hänen hyväkseen pakottavin normein.

Oikeusministeriö järjesti 16 päivänä toukokuuta 1991 kuulemistilaisuuden, jossa eri etutahoilla oli tilaisuus esittää näkemyksiään kuluttajansuojalain esitysehdotuksesta. Tähän ehdotukseen sisältyivät myös 2 ja 6 lukua koskevat osat.

Heinäkuussa 1991 oikeusministeriö pyysi laintarkastuskunnalta lausunnon ehdotuksesta hallituksen esitykseksi Eduskunnalle kuluttajansuojalainsäädännön ja eräiden muiden lakien muuttamiseksi. Ehdotuksen osana oli 2 ja 6 luvun muutosehdotukset. Laintarkastuskunta antoi lausuntonsa joulukuussa 1991 (laintarkastuskunnan lausunto 5/1991). Lausunnossa todetaan 2 ja 6 luvusta, että laintarkastuskunnan käsityksen mukaan ehdotukset vastaavat EY:n asianomaisissa direktiiveissä asetettuja vaatimuksia.

ETA-sopimuksen voimaansaattamisen kiireisen aikataulun johdosta 2 ja 6 lukua koskevat osat on sittemmin irrotettu erilliseksi esitykseksi, joka on valmisteltu virkatyönä oikeusministeriössä.

Ehdotetulla lainsäädännöllä ei olisi vaikutusta valtion ja muiden julkisyhteisöjen talouteen. Lakiehdotusten kotitalouksiin ja elinkeinotoimintaan kohdistuvista vaikutuksista ei voida esittää täsmällistä arviota. Elinkeinonharjoittajat, jotka kotimyynnissä tarjoavat palveluksia kuluttajille, joutuisivat varautumaan siihen, että kuluttajat käyttävät hyväkseen peruuttamisoikeutensa.

Esitykseen sisältyvillä uudistuksilla ei ole organisatorisia eikä myöskään välittömiä henkilöstövaikutuksia. Vaikka kuluttaja-asiamiehen ja markkinatuomioistuimen toimivaltaa markkinoinnin valvonnassa ehdotetaan laajennettavaksi, ei ole odotettavissa, että tästä muutoksesta aiheutuisi määrällisesti niin suurta työtehtävien lisäystä mainituille viranomaisille, että niiden vuoksi syntyisi tarvetta henkilöstölisäyksiin.

Esitys liittyy erikseen annettavaan hallituksen esitykseen Eduskunnalle laiksi kuluttajansuojalain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. Lisäksi esityksellä on edellä mainitut yhteydet arvopaperimarkkinalakia, kulutusluottolainsäädäntöä ja vakuutussopimuslakia koskeviin muutosehdotuksiin.

2 luku. Markkinoinnin sääntely

7 §. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi säännös, jonka mukaan mainontaa tilaavaa tai suorittavaa elinkeinonharjoittajaa voitaisiin kieltää julkaisemasta suunnitteilla olevaa mainontaa, joka toteutettuna olisi lainvastaista.

Säännös koskee vain mainonnaksi luettavaa markkinointia. Mainonnalla tarkoitetaan säännöksessä ilmoittelua tai muuta julkaistavaa viestintää, jonka tarkoituksena on tai joka voi edistää hyödykkeen kysyntää elinkeinotoiminnassa. Säännöksen nojalla ei voida ennakolta kieltää toteuttamasta muuta markkinointia kuten hyödykkeen tarjontaa, myyntiä tai sellaisia myynninedistämistoimenpiteitä, jotka liittyvät myyntitapahtumaan.

Julkaisemiskielto ja sen tehosteeksi asetettava uhkasakko voidaan kohdistaa mainontaa tilaavaan tai suorittavaan elinkeinonharjoittajaan. Mainontaa tilaavalla elinkeinonharjoittajalla tarkoitetaan sitä, jonka lukuun mainontaa suunnitellaan tai toteutetaan. Mainontaa suorittavia elinkeinonharjoittajia voivat olla esimerkiksi mainostoimistoliikkeen harjoittaja ja tiedotusvälineen kustantaja tai muu omistaja.

Säännös ei edellytä, että mainontaa tilaavan tai suorittavan elinkeinonharjoittajan tulisi ennen mainonnan julkaisemista toimittaa aineisto omasta aloitteestaan viranomaiselle tiedoksi tai hyväksyttäväksi. Viranomainen voi kuitenkin tarvittaessa velvoittaa elinkeinonharjoittajan antamaan tarpeellisia tietoja. Elinkeinonharjoittajan velvollisuudesta antaa tietoja markkinointia valvovalle viranomaiselle säädetään kuluttaja-asiamiehestä annetun lain 9 §:ssä ja markkinatuomioistuimesta annetun lain 12 §:ssä.

6 luku. Kotimyynti ja postimyynti

Luvun otsikko ja 1 §. Luvun otsikko samoin kuin pykälän 1 momentissa käytetyt termit ehdotetaan muutettaviksi vastamaan kotimyynnin uutta määritelmää, joka ehdotetaan siirrettäväksi 1 a §:ään.

Pykälään ehdotetaan otettavaksi uutena säännöksenä 2 momentti, jossa säädetään poikkeuksia luvun säännösten soveltamisalaan. Momentin 1 kohdan mukaan luvun säännöksiä ei sovelleta kulutusluottoa koskevaan sopimukseen eikä 2 kohdan mukaan kiinteän omaisuuden kauppaa tai vuokraamista koskevaan sopimukseen. Momentin 3 kohdan mukaan luvun säännöksiä ei sovelleta arvopaperimarkkinalaissa tarkoitettua arvopaperia koskevaan sopimukseen. Rajauksen sisältö ilmenee arvopaperimarkkinalain 1 luvun 2 §:n 1 momentista. Muita arvopapereita eli esimerkiksi asunto- tai niin sanottuja loma-osakkeita poikkeus ei koskisi ottaen huomioon edellä mainitun oikeusministeriössä valmisteilla olevan 1 luvun soveltamisalan laajentamisehdotuksen. Momentin 4 kohdan mukaan luvun säännökset eivät koskisi vakuutussopimuksia. Näiden poikkeusten syyt ilmenevät yleisperustelujen jaksosta 2.2.

Pykälän 3 momentti sisältää nykyisen 3 momentin säännöksen täsmennettynä siten, että asetuksella vahvistettava hinnan määrä tarkoittaa kulutushyödykkeen hintaa.

1 a §. Pykälän 1 momenttiin 1 §:stä siirrettävää kotimyynnin määritelmää ehdotetaan tarkistettavaksi. Nykyisen tavaran tarjoamisen ohella kotimyyntiä on ehdotuksen mukaan muunkin kulutushyödykkeen tarjoaminen kuluttajalle puhelimitse tai henkilökohtaisesti muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimipaikassa. Muut kulutushyödykkeet, joihin luvun kotimyyntiä koskevat säännökset tulisivat sovellettaviksi, ovat lähinnä erilaisia palveluksia kuten korjaus-, huolto- ja koulutuspalveluksia.

Kotimyyntiä ei 2 momentin 1 kohdan mukaan kuitenkaan ole kulutushyödykkeen tarjoaminen paikassa, jossa yleensä tarjotaan kulutushyödykkeitä, eikä 2 kohdan mukaan paikassa, jonne elinkeinonharjoittaja ilmoittelulla kutsuu kuluttajia kulutushyödykkeen hankkimista varten järjestämättä heille kuljetusta ja joka ei ole yksityisasunto. Ensimmäinen kohta vastaa voimassa olevaa kotimyyntikäsitteen rajausta. Kotimyyntiä ei siten ole esimerkiksi asennuspalveluksen tarjoaminen kodinkoneita myyvässä liikkeessä. Voimassa olevaa toista kohtaa on muutettu EY-direktiivin vaatimalla tavalla siten, että elinkeinonharjoittajan järjestämät retket ovat luvussa tarkoitettua kotimyyntiä. Näin ollen esimerkiksi loma-osakkeiden myynti lomakohteeseen järjestetyn tutustumisretken aikana olisi 1 luvun uudistamisehdotus huomioon ottaen 6 luvussa tarkoitettua kotimyyntiä siitä huolimatta, onko elinkeinonharjoittaja ilmoituksessaan kertonut loma-osakkeiden myynnistä vai ei. Ellei elinkeinonharjoittaja järjestä kuluttajia varten kuljetusta, kyseessä ei ole 6 luvussa tarkoitettu kotimyynti, jos elinkeinonharjoittaja ilmoittelulla kutsuu kuluttajia kulutushyödykkeen hankkimista varten paikkaan, joka ei ole yksityisasunto.

Momentin 3 kohta sisältää myös uuden rajauksen kotimyyntikäsitteeseen. Kohdan mukaan kotimyyntiä ei ole kulutushyödykkeen tarjoaminen paikassa, jonne elinkeinonharjoittaja on saapunut kuluttajan nimenomaisesta pyynnöstä. Säännös tulee sovellettavaksi ensinnäkin silloin, kun sopimusneuvotteluihin muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimipaikassa ryhdytään kuluttajan aloitteesta. Jos osapuolet esimerkiksi kuluttajan esittämän tarjouspyynnön johdosta sopivat käynnistä työkohteessa ja elinkeinonharjoittaja käynnin yhteydessä tekee tarjouksensa, kysymyksessä ei 3 kohdan mukaan ole kotimyynti. Säännöksen soveltaminen ei kuitenkaan ehdottomasti edellytä sitä, että aloitteen tekijä on kuluttaja. Elinkeinonharjoittaja voi esimerkiksi kuluttajalle lähettämässään markkinointiaineistossa tarjoutua esittelemään hyödykettä myös henkilökohtaisesti. Jos kuluttaja nimenomaisesti kutsuu elinkeinonharjoittajan tässä tarkoituksessa kotiinsa, elinkeinonharjoittajan käynti ei ole kotimyyntiä. Jos elinkeinonharjoittaja käynnin yhteydessä tarjoaa kuluttajalle muuta hyödykettä kuin mitä kuluttajan käyntipyyntö koski, katsotaan tällaisen hyödykkeen tarjoaminen kuitenkin kotimyynniksi. Kuluttajan nimenomaisena pyyntönä ei voida pitää sitä, että elinkeinonharjoittaja markkinointikirjeessään ilmoittaa saapuvansa kuluttajan kotiin tai ottavansa yhteyttä puhelimitse, jollei kuluttaja erikseen kiellä käyntiä tai yhteydenottoa.

Pykälän 3 momentti sisältää muuttamattomana nykyisin 1 §:n 2 momentissa olevan postimyynnin määritelmän.

2 §. Pykälän 1 momentin säännöstä kotimyyntiasiakirjaan merkittävistä tiedoista ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että asiakirjassa on oltava myös päiväys. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan sijoitettavaksi säännökset kotimyyntiasiakirjan luovuttamisen ajankohdasta. Kun kuluttajalle tarjotaan muuta kulutushyödykettä kuin tavaraa, asiakirja olisi pääsäännön mukaan luovutettava viimeistään silloin, kun kuluttaja tekee tarjouksen tai antaa hyväksyvän vastauksen elinkeinonharjoittajan tarjoukseen. Pääsääntö tulee sovellettavaksi perinteisissä kotimyyntitilanteissa elinkeinonharjoittajan saavuttua esimerkiksi kuluttajan kotiin tai työpaikalle.

Puhelinmyynnissä kotimyyntiasiakirja on käytännössä toimitettu kuluttajalle jälkikäteen postitse. Laissa ei kuitenkaan ole ollut tarpeen säätää lähemmin toimittamisajasta, sillä asiakirjan saa tavaran kaupassa luovuttaa viimeistään samassa yhteydessä, kun ostaja vastaanottaa tavaran. Jos muuta kulutushyödykettä kuin tavaraa koskeva tarjous on tehty kuluttajalle puhelimitse, asiakirja on ehdotuksen mukaan toimitettava viivytyksettä puhelinkeskustelun jälkeen. Määräajan asettaminen on tarpeen, koska asiakirjan tahallinen tai törkeästä huolimattomuudesta tapahtunut antamatta jättäminen on rangaistavaa (kuluttajansuojalain nykyinen 8 luvun 1 §). Jotta asiakirjan toimittamisajassa olisi käytännön vaatimaa joustovaraa, määräaikaa ei ehdoteta säädettäväksi täsmällisesti päivinä. Elinkeinonharjoittajan omankin edun mukaista on toimittaa asiakirja mahdollisimman pian, koska peruuttamisaika luetaan luvun 3 §:n mukaan asiakirjan vastaanottamisesta.

Pykälässä elinkeinohallitukselle kuulunut valta hyväksyä kotimyyntiasiakirjan kaava on kuluttajavirastosta annetun lain (110/90) nojalla siirtynyt kuluttajavirastolle.

Muut pykälään ehdotetut muutokset johtuvat kotimyyntikäsitteen tarkistamisesta ja ovat luonteeltaan terminologisia.

3 §. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan täydennettäväksi säännöksellä peruuttamisilmoituksen lähettämisestä silloin, kun kuluttajalle on tarjottu muu kulutushyödyke kuin tavara. Lakiehdotuksen mukaan peruuttamisaika, seitsemän päivää, luettaisiin kotimyyntiasiakirjan vastaanottamisesta. Tavaran kotimyynnissä kuluttajalla olisi kuitenkin edelleenkin oikeus tehdä lopullinen päätöksensä vasta sen jälkeen, kun hän on voinut nähdä ja tarkastaa tavaran: jos tavara luovutetaan myöhemmin kuin kotimyyntiasiakirja, peruuttamisaika luettaisiin tavaran tai ensimmäisen tavaraerän vastaanottamisesta. Jos kuluttaja kotimyynnissä sopii sekä tavaran että muun kulutushyödykkeen hankkimisesta, hän saattaa joutua lähettämään peruuttamisilmoitukset erikseen eri ajankohtina. Jos kuitenkin tavara ja palvelus liittyvät toisiinsa niin, että kysymyksessä on yksi kauppana pidettävä sopimus (kauppalain 355/87 2 §) peruuttaminen voidaan tehdä yhteisellä ilmoituksella noudattaen ajankohdan suhteen tavaran kauppaa koskevaa säännöstä.

4 §. Pykälän säännöstä kuluttajan velvollisuudesta säilyttää huolellisesti vastaanottamansa tavara uhalla, että hän muutoin voi menettää peruuttamisoikeutensa, ehdotetaan täydennettäväksi siten, että velvollisuus koskee myös muuta palautettavissa olevaa elinkeinonharjoittajan suoritusta.

Palveluksia kotimyynnissä tarjoava elinkeinonharjoittaja ei todennäköisesti ryhdy täyttämään sopimusta ennen kuin peruuttamisaika on umpeutunut. Koska palvelus ei yleensä ole palautettavissa, sopimuksen täyttäminen ennen kuin se on tullut kuluttajaa sitovaksi voi johtaa siihen, että suoritus jää vastikkeetta kuluttajan hyväksi. Elinkeinonharjoittaja saattaa kuitenkin jo tarjouksen tehdessään luovuttaa kuluttajalle esimerkiksi korjauspalvelukseen liittyviä suunnitelmia, piirustuksia ja kustannuslaskelmia. Hän voi myös muulla tavoin ryhtyä valmistelemaan sopimuksen täyttämistä esimerkiksi toimittamalla kuluttajan kiinteistölle materiaalia. Tällaisista palautuskelpoisista suorituksista kuluttajan on ehdotuksen mukaan huolehdittava samalla tavalla kuin vastaanottamastaan tavarasta.

5 §. Pykälän 1 momentin säännös kuluttajan oikeudesta pidättää tavara, kunnes maksettu hinta on palautettu, ehdotetaan ulotettavaksi myös muihin pidätettävissä oleviin suorituksiin. Muita pidätettävissä olevia suorituksia ovat lähinnä sellaiset suoritukset, joihin 4 §:ssä tarkoitettu kuluttajan huolenpitovelvollisuuskin kohdistuu.

Kuluttajan velvollisuus huolehtia suorituksesta elinkeinonharjoittajan lukuun lakkaa pykälän 2 momenttiin ehdotetun täsmennyksen mukaan, kuten nykyisinkin tavaran osalta, kahden kuukauden kuluttua suorituksen vastaanottamisesta. Momentin toiseen virkkeeseen, joka koskee kuluttajan oikeutta saada noutamatta jäänyt tavara tai suoritus vastikkeetta, on lisätty poikkeus sen varalta, että tämä kuluttajan oikeus muodostuisi elinkeinonharjoittajalle ilmeisen kohtuuttomaksi seuraamukseksi. Jos elinkeinonharjoittaja on kotimyynnin perusteella esimerkiksi toimittanut kuluttajalle tarvittavat rakennustarvikkeet pystytettävää taloa varten mutta on laiminlyönyt kotimyyntiasiakirjan toimittamisen, voisi elinkeinonharjoittajan kannalta olla kohtuutonta, jos kuluttaja vastikkeetta saisi rakennustarvikkeet kahden kuukauden ajanjakson kuluttua umpeen. Kohtuuttomuus olisi aina arvioitava tapauskohtaisesti.

Pykälän 3 momenttiin, joka koskee elinkeinonharjoittajan velvollisuutta korvata kuluttajalle tavaran palauttamisesta aiheutuneet kulut, ehdotetaan lisättäväksi maininta siitä, että tämä velvollisuus koskee myös muun suorituksen palauttamista.

7 §. Pykälässä elinkeinohallitukselle kuulunut valta myöntää elinkeinonharjoittajalle lupa poiketa 1 §:n säännöksistä on niin ikään siirtynyt kuluttajavirastolle. Kuluttajaviraston valta myöntää poikkeuksia ehdotetaan laajennettavaksi siten, että se koskisi kaikkia 6 luvun säännöksiä, koska ei ole tarkoituksenmukaista, että kuluttajaviraston valta myöntää poikkeuksia rajoittuu ainoastaan kuluttajan peruuttamisoikeuteen. Yhtä hyvin se voisi koskea esimerkiksi sitä menettelytapaa, jota noudatetaan kuluttajan peruuttaessa kaupan. Näin ollen kuluttajavirasto voisi myöntää elinkeinonharjoittajalle luvan poiketa luvun muistakin säännöksistä kuin 1 §:stä. Toisaalta kuluttajaviraston valta myöntää poikkeuksia rajoittuu EY:n direktiivin johdosta postimyyntiin ja sellaiseen kotimyyntiin, jota direktiivi ei koske tai jonka kohdalla direktiivi sallii tehtävän poikkeus kansallisessa lainsäädännössä.

Pykälään ehdotetut termien muutokset johtuvat kotimyyntikäsitteen tarkistamisesta.

8 §. Pykälää ehdotetaan täydennettäväksi siten, että sopimussakon luonteinen korvausvelvollisuus tulee sovellettavaksi myös muun kulutushyödykkeen kuin tavaran kotimyynnissä. Kymmenesosa hinnasta laskettaisiin, kuten nykyisinkin tavaran kotimyynnissä ja postimyynnissä, kulutushyödykettä koskevan laskun loppusummasta. Jos kuluttajalle esimerkiksi on tarjottu jatkuvaa palvelusta koskevaa sopimusta, jolloin palveluksen kokonaishinta ei ole ennakolta määrättävissä, kymmenesosa laskettaisiin sovitun maksukauden tai, jos maksukaudesta ei ole sovittu, elinkeinonharjoittajan tavanomaisesti käyttämän maksukauden hinnasta.

Elinkeinonharjoittajalla ei voimassa olevan lain mukaan ole velvollisuutta suorittaa kymmenesosaa kauppahinnasta, jos ostaja saa tavaran 5 §:n 2 momentin nojalla vastikkeetta. Säännöstä ehdotetaan täydennettäväksi siten, ettei sopimussakkovelvoitetta vastaavasti ole, jos kuluttaja saa muun suorituksen vastikkeetta.

9 §. Pykälään ei ehdoteta asiallista muutosta. Sana "ostaja" ehdotetaan muutettavaksi sanaksi "kuluttaja" kotimyyntikäsitteen tarkistamisen vuoksi ja sana "tehoton" sanaksi "mitätön" yhdenmukaisesti oikeusministeriössä valmisteilla olevan 5 ja 8 lukua koskevan muutosehdotuksen vastaavien säännösten kanssa.

6 §. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uusi toinen virke, joka sisällöltään vastaa kuluttajansuojalain 2 luvun 7 §:n 1 momenttiin ehdotettua lisäystä.

Kuluttajansuojalain 6 lukuun ehdotetut muutokset edellyttävät muutoksia myös koti- ja postimyynnistä 17 päivänä elokuuta 1978 annettuun asetukseen (639/78). Asetuksen tarkistaminen esitellään kauppa- ja teollisuusministeriöstä.

Tarkoituksena on, että ehdotetut muutokset tulisivat voimaan samanaikaisesti Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen kanssa.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraavat lakiehdotukset:

1.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 20 päivänä tammikuuta 1978 annetun kuluttajansuojalain (38/78) 2 luvun 7 §:n 1 momentti, 6 luvun otsikko sekä 1 ja 2 §, 3 §:n 1 momentti, 4, 5 ja 7―9 §,

näistä 6 luvun 1 ja 5 § sellaisina kuin ne ovat osittain muutettuina 28 päivänä toukokuuta 1982 annetulla lailla (390/82) sekä 2 §, 3 §:n 1 momentti ja 8 § viimeksi mainitussa laissa, sekä

lisätään 6 lukuun uusi 1 a § seuraavasti:

2 luku

Markkinoinnin sääntely

7 §

Markkinointia tilaavaa tai suorittavaa elinkeinonharjoittajaa voidaan, jos se on kuluttajansuojan kannalta tarpeellista, kieltää jatkamasta tämän luvun säännösten tai niiden nojalla annettujen säännösten tai määräysten vastaista markkinointia taikka uudistamasta sellaista tai siihen rinnastettavaa markkinointia. Mainontaa tilaavaa tai suorittavaa elinkeinonharjoittajaa voidaan vastaavasti kieltää julkaisemasta suunnitteilla olevaa mainontaa, joka toteutettuna olisi tämän luvun säännösten taikka niiden nojalla annettujen säännösten tai määräysten vastaista. Kieltoa on tehostettava uhkasakolla, jollei se erityisestä syystä ole tarpeetonta.

---

6 luku

Kotimyynti ja postimyynti

1 §

Kuluttajalla on koti- ja postimyynnissä oikeus 3 ja 6 §:ssä säädetyssä ajassa peruuttaa kulutushyödykkeen hankkimista tarkoittava tarjouksensa tai elinkeinonharjoittajan tarjoukseen antamansa hyväksyvä vastaus.

Tämän luvun säännöksiä ei sovelleta:

1) kulutusluottoa koskevaan sopimukseen;

2) kiinteän omaisuuden kauppaa tai vuokraamista koskevaan sopimukseen;

3) arvopaperimarkkinalaissa (495/89) tarkoitettua arvopaperia koskevaan sopimukseen; eikä

4) vakuutussopimukseen.

Asetuksella voidaan säätää, että tämän luvun säännöksiä ei sovelleta, jos kulutushyödykkeen hinta on siinä vahvistettavaa määrää pienempi.

1 a §

Kotimyynnillä tarkoitetaan kulutushyödykkeen tarjoamista kuluttajalle puhelimitse tai henkilökohtaisesti muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimipaikassa. Kotimyyntinä ei tätä lakia sovellettaessa kuitenkaan pidetä kulutushyödykkeen tarjoamista:

1) paikassa, jossa yleensä tarjotaan kulutushyödykkeitä;

2) paikassa, jonne elinkeinonharjoittaja ilmoittelulla kutsuu kuluttajia kulutushyödykkeen hankkimista varten järjestämättä heille kuljetusta ja joka ei ole yksityisasunto; eikä

3) paikassa, jonne elinkeinonharjoittaja saapuu kuluttajan nimenomaisesta pyynnöstä; jos kuluttajalle tarjotaan muuta kulutushyödykettä kuin hänen pyyntönsä koski, pidetään tällaisen hyödykkeen tarjoamista kuitenkin kotimyyntinä.

Postimyynnillä tarkoitetaan tavaran tarjoamista tilattavaksi ostajalle toimitettavan esitteen, luettelon tai ilmoituksen perusteella.

2 §

Elinkeinonharjoittajan tai tämän asiamiehen on kotimyynnissä luovutettava kuluttajalle erityinen asiakirja (kotimyyntiasiakirja), joka on päivättävä ja josta on käytävä ilmi elinkeinonharjoittajan nimi ja osoite, kulutushyödyke, sen hinta ja muut sopimusehdot. Asiakirjassa on oltava maininta kuluttajalle 1 ja 2―5 §:n mukaan kuuluvista oikeuksista sekä ohjeet niiden käyttämistä varten. Kotimyyntiasiakirjan on oltava kauppa- ja teollisuusministeriön vahvistaman tai kuluttajaviraston elinkeinonharjoittajan hakemuksesta erikseen hyväksymän kaavan mukainen.

Kotimyyntiasiakirja on luovutettava kuluttajalle tavaran kaupassa viimeistään silloin, kun kuluttaja vastaanottaa tavaran tai ensimmäisen tavaraerän. Muuta kulutushyödykettä koskevassa sopimuksessa asiakirja on luovutettava kuluttajalle viimeistään silloin, kun kuluttaja tekee tarjouksen tai antaa hyväksyvän vastauksen elinkeinonharjoittajan tarjoukseen tai, jos tarjous on tehty kuluttajalle puhelimitse, viivytyksettä puhelinkeskustelun jälkeen.

Ellei kotimyyntiasiakirjaa ole luovutettu asianmukaisesti kuluttajalle, elinkeinonharjoittaja ei voi vedota kuluttajan tarjoukseen tai vastaukseen.

3 §

Kotimyynnissä peruuttamisesta on elinkeinonharjoittajalle lähetettävä kirjallinen ilmoitus seitsemän päivän kuluessa kotimyyntiasiakirjan vastaanottamisesta taikka tavaran kaupassa tavaran tai ensimmäisen tavaraerän vastaanottamisesta, jos se tapahtuu myöhemmin kuin asiakirjan vastaanottaminen.

---

4 §

Mikäli kuluttaja on kotimyynnissä vastaanottanut tavaran, tavaraerän tai muun palautettavissa olevan elinkeinonharjoittajan suorituksen, hän voi peruuttaa tarjouksensa tai vastauksensa vain, jos hän pitää tavaran tai suorituksen olennaisesti muuttumattomana tai vähentymättömänä elinkeinonharjoittajan saatavissa paikassa, jonne elinkeinonharjoittaja on sen toimittanut tai josta elinkeinonharjoittaja voi sen hankaluudetta noutaa. Kuluttajan on ilmoitettava elinkeinonharjoittajalle paikka, josta tavara tai suoritus on noudettavissa.

Tavaran tai suorituksen tuhoutuminen, huonontuminen tai vähentyminen ilman kuluttajan syytä ei johda peruuttamisoikeuden menettämiseen. Kuluttaja ei vastaa arvon alentumisesta, joka johtuu pakkauksen purkamisesta, tavaran tai suorituksen tutkimisesta tai muusta sellaisesta syystä.

5 §

Kotimyynnissä elinkeinonharjoittajan on saatuaan peruuttamisilmoituksen viivytyksettä palautettava, mitä hinnasta on maksettu. Kuluttajalla on oikeus siihen saakka pidättää tavara tai muu pidätettävissä oleva elinkeinonharjoittajan suoritus.

Kuluttajan vastuu tavaran tai suorituksen säilyttämisestä elinkeinonharjoittajan lukuun lakkaa viimeistään kahden kuukauden kuluttua tavaran tai suorituksen vastaanottamisesta. Jollei elinkeinonharjoittaja tässä ajassa nouda tavaraa tai suoritusta, kuluttaja saa sen vastikkeetta, ellei tämä ole elinkeinonharjoittajan kannalta ilmeisen kohtuutonta.

Jos kuluttaja peruuttaessaan sopimuksen on palauttanut tavaran tai suorituksen elinkeinonharjoittajalle, tämän on korvattava kuluttajalle palauttamisesta aiheutuneet kulut.

7 §

Kuluttajavirasto voi, sen mukaan kuin asetuksella säädetään, myöntää elinkeinonharjoittajalle hakemuksesta luvan harjoittaa kotimyyntiä tai postimyyntiä, jossa kuluttajan oikeus vedota tämän luvun säännöksiin on rajoitettu, mikäli tällaista rajoitusta on paikallisiin oloihin ja kulutushyödykkeen erityiseen laatuun tai valmistustapaan nähden pidettävä kuluttajien edun kannalta tarpeellisena.

8 §

Jos hinnan palauttamiseen 5 tai 6 §:n säännösten mukaan velvollinen elinkeinonharjoittaja ei ole 30 päivän kuluessa peruuttamisilmoituksen saapumisesta palauttanut, mitä hinnasta on maksettu, hänen on lisäksi suoritettava kuluttajalle kymmenesosa kulutushyödykkeen hinnasta. Tätä velvollisuutta elinkeinonharjoittajalla ei kuitenkaan ole, jos kuluttaja 5 §:n 2 momentin nojalla saa tavaran tai suorituksen vastikkeetta. Elinkeinonharjoittaja ei ole velvollinen suorittamaan viivästyskorkoa palautettavalle hinnalle.

Jollei peruuttamisilmoituksen saapumisen ajankohdasta voida esittää muuta selvitystä, ilmoituksen katsotaan saapuneen elinkeinonharjoittajalle seitsemäntenä päivänä sen lähettämisestä.

9 §

Kuluttajalle tämän luvun mukaan kuuluvia oikeuksia rajoittava ehto on mitätön.

---

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.

---

2.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa 22 päivänä joulukuuta 1978 annetun lain (1061/78) 6 §:n 1 momentti seuraavasti:

6 §

Elinkeinonharjoittajaa voidaan kieltää jatkamasta tai uudistamasta 1―3 §:n vastaista menettelyä. Mainontaa tilaavaa tai suorittavaa elinkeinonharjoittajaa voidaan kieltää julkaisemasta suunnitteilla olevaa mainontaa, joka toteutettuna olisi 1―3 §:n vastaista. Kieltoa on tehostettava uhkasakolla, jollei se erityisestä syystä ole tarpeetonta.

---

---

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.

---

Helsingissä 9 päivänä lokakuuta 1992

Tasavallan Presidentti
MAUNO KOIVISTO

Oikeusministeri
Hannele Pokka