Siirry esitykseen
HE 214/1992
Hallituksen esitys Eduskunnalle kalastusvakuutusyhdistyksistä annetun lain 2 ja 5 §:n muuttamisesta
Kalastusvakuutusyhdistyksistä annettua lakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että vakuutuksen voivat saada Euroopan talousalueeseen (ETA) kuuluvien valtioiden kansalaiset tai heidän kalastusta varten muodostamansa yhtymät, mikäli vakuutuksen hakija harjoittaa kalastusta Suomesta käsin. Kalastusalusten ja -veneiden vakuuttamisen edellytykseksi ehdotetaan lisäksi, että aluksen tai veneen tulee olla Suomessa rekisteröity.
Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan samanaikaisesti Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen (ETA-sopimus) kanssa.
Kalastusvakuutusyhdistyksistä annetussa laissa (331/58), jäljempänä kalastusvakuutuslaki, tarkoitettu vakuutusyhdistys harjoittaa kalastajaväestöön kuuluvien henkilöiden ja heidän muodostamiensa yhtymien omistamien kalastusvälineiden vakuuttamista. Vakuutus kattaa Suomen alueeseen rajoittuvilla merillä tapahtuneet vahingot.
Kalastusvakuutuslain 2 §:n 1 momentin mukaan yhdistys on velvollinen myöntämään vakuutuksen seuraaville kalastus- ja muille välineille:
1) varsinaisista kalanpyydyksistä langasta kudotut pyydykset, lohi- ja pitkäsiimat sekä näiden pyydyksien ankkurit, köydet ja muut niihin kiinnitettävät lisävarusteet;
2) kalastusalukset ja -veneet;
3) talvikalastuksessa jäällä käytettävät kulku- ja kuljetusvälineet, kalastusmajat sekä nuotan uitto- ja vetolaitteet; sekä
4) hylkeenpyynnissä käytettävät veneet ja välineet lukuun ottamatta kivääreitä ja kiikareita.
Lain 5 §:n 1 momentin mukaan yhdistyksen on vakuutussopimuksessa sitouduttava korvaamaan vakuutettuja kalastus- ja hylkeenpyyntivälineitä kohdannut vahinko, kun välineet kalastuksessa, hylkeenpyynnissä, pyyntimatkalla, satamassa, ankkurissa tai muussa säilytyspaikassa taikka kalan- tahi hylkeenkuljetusmatkalla taikka ihmishenkeä tai välineitä pelastettaessa ovat tuhoutuneet, kadonneet tai vahingoittuneet.
Kalastusvakuutusyhdistyksiä tuetaan valtion varoin. Avustusta maksetaan vuosittain 40 prosenttia niistä vahingonkorvauksista, jotka yhdistys on vakuutussopimuksen perusteella maksanut. Jos yhdistyksen maksamat korvaukset jonain vuonna nousevat suuremmiksi kuin 10 prosenttia yhdistyksen vakuutuskannasta, valtion avustusta maksetaan lisäksi ylimenevältä osalta 90 prosenttia.
Kalastusvakuutusyhdistyksille myönnetään vuotuisen avustuksen lisäksi myös pääoma-avustusta, joka yhdistyksen on hoidettava erillisenä valtionapurahastona. Jos pääoma-avustuksista muodostuva rahasto on yhdistyksen vakuutuskantaan verrattuna pienempi kuin kolme sadalta, pääoma-avustusta maksetaan, kunnes valtionapurahaston suuruus on ainakin kolme prosenttia vakuutuskannasta. Kalastajilta perittävät vakuutusmaksut ovat valtion kalastusvakuutusyhdistyksille maksaman tuen vuoksi pysyneet kohtuullisina.
Kalastusvakuutuslain mukainen järjestelmä merkitsee näin ollen sitä, että kalastajaväestöllä on oikeus saada kalastusvakuutus ja valtio tukee lisäksi kalastusvakuutustoimintaa alentaen tällä tavoin kalastajaväestön elinkeinoon liittyviä vakuutuskustannuksia.
Kalastusvakuutusyhdistyksille on vuosina 1985―1991 maksettu avustuksia seuraavasti:
| vuosi | vahinkojen korvaukset | pääoma-avustukset |
| markkaa | markkaa | |
| 1985 | 3 013 251 | 647 075 |
| 1986 | 2 849 777 | 273 120 |
| 1987 | 4 329 939 | 113 200 |
| 1988 | 4 050 584 | 583 300 |
| 1989 | 5 570 997 | 789 355 |
| 1990 | 4 038 209 | 884 516 |
| 1991 | 6 078 659 | 317 408 |
Euroopan talousalueesta tehty sopimus (ETA-sopimus) mahdollistaa ETA-valtioiden kansalaisten vapaan liikkumisen ja sijoittumisen toiseen jäsenvaltioon. Lisäksi sopimus mahdollistaa pääomien ja palvelujen vapaan liikkumisen ETA-valtioiden välillä. Sopimus kieltää myös kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän sekä velvoittaa valtiot ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin sopimuksen tarkoituksen toteuttamiseksi.
Kalastusvakuutuslain soveltamisalue on käytännössä vain Itämeri lahtineen. ETA-valtioista harjoittavat kalastusta Itämerellä Euroopan yhteisöjen (EY) jäsenistä Saksa ja Tanska sekä EY:n ulkopuolisista ETA-valtioista Suomen lisäksi Ruotsi. Siltä osin kuin näihin valtioihin kuuluvat kalastajat toimivat Itämerellä, heillä olisi ETA-sopimuksen voimaantulon jälkeen oikeus saada kalastusvakuutuslain mukainen vakuutus Suomesta. Kalastusvakuutuslakia säädettäessä on lähtökohtana kuitenkin ollut vain niiden vahinkojen korvaaminen, jotka tapahtuvat Suomesta käsin harjoitetussa kalastuksessa. Kalastusvakuutuslaista puuttuu tätä koskeva nimenomainen säännös. Lakia on senvuoksi tarpeen tarkistaa siten, että oikeus vakuutuksen saamiseen on kalastajalla, jolla on Suomessa pysyvä asuinpaikka, sekä kalastajien kalastusta varten perustamalla sellaisella yrityksellä, jolla on täällä pysyvä toimipaikka.
Jokaisella ETA-valtion kansalaisella ja yrityksellä olisi 1 päivästä tammikuuta 1993 lukien sopimuksen mukaisesti oikeus asettua Suomeen myös ammattikalastajiksi. Kalastuslain (286/82) 6 §:ää on kansallisuuteen perustuvan syrjinnän poistamiseksi ehdotettu muutettavaksi siten, että ETA-valtioiden kansalaisilla olisi Suomessa pysyvästi asuessaan samanlainen oikeus harjoittaa kalastusta yleisellä vesialueella meressä ja Suomen kalastusvyöhykkeellä kuin Suomen kansalaisillakin.
Kalastusvakuutuslain tarkoituksena on ollut tukea suomalaista ammattimaista kalastusta. ETA-sopimus merkitsee sitä, että suomalaiseen kalastukseen on rinnastettava Suomesta käsin tapahtuva ETA-valtioiden kansalaisten harjoittama kalastus. Kalastuslain 6 §:ää on jo aikaisemmin ehdotettu muutettavaksi näiden periaatteiden mukaisesti. Vastaavanlainen muutos ehdotetaan nyt tehtäväksi myös kalastusvakuutuslain 2 §:n 1 momenttiin.
ETA-sopimuksen perusteella ei liene katsottava kielletyksi sitä, että muun ETA-valtion kuin Suomen kansalainen harjoittaa Suomesta käsin kalastusta aluksella, joka on rekisteröity muualla kuin Suomessa. Kalastusvakuutuslain täytäntöönpanon kannalta on kuitenkin tarpeen, että vakuutettavat kalastusalukset on rekisteröity Suomessa. Tämän vuoksi ehdotetaan lain 2 §:n 1 momentin 2 kohdassa säädettäväksi, että vakuutuksen kohteena olevan kalastusaluksen on oltava Suomessa rekisteröity.
Kalastusvakuutuslain 2 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan vakuutettaviin välineisiin kuuluvat myös hylkeenpyynnissä käytettävät veneet ja välineet lukuun ottamatta kivääreitä ja kiikareita. Hylkeen pyynti on nykyisin luvan varaista ja sitä säännellään metsästyslainsäädännön nojalla. Hyljekannan vähentymisen vuoksi pyyntilupia ei ole viime vuosina myönnetty lainkaan. Lain 2 §:n 1 momentin 4 kohta ehdotetaan kalastusvakuutuksen piiriin kuulumattomana ja muutoinkin tarpeettomana poistettavaksi. Tähän liittyen ehdotetaan lain 5 §:n 1 momenttia tarkistettavaksi siten, että siitä poistetaan hylkeenpyyntivälineille aiheutuneiden ja hylkeenpyynnissä muutoin tapahtuneiden vahinkojen korvaamista koskevat maininnat.
Esityksellä ei ole sanottavia taloudellisia taikka organisatorisia vaikutuksia. Jos esitys ei toteudu, valtion menot saattavat kasvaa huomattavasti.
Esitys on valmisteltu virkatyönä maa- ja metsätalousministeriössä.
Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan samanaikaisesti ETA-sopimuksen voimaantulon kanssa.
Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan kalastusvakuutusyhdistyksistä annetun lain (331/58) 2 §:n 1 momentti ja 5 §:n 1 momentti, sellaisina kuin ne ovat, 2 §:n 1 momentti osittain muutettuna 22 päivänä syyskuuta 1967 annetulla lailla (425/67) ja 5 §:n 1 momentti 10 päivänä joulukuuta 1965 annetussa laissa (635/65), seuraavasti:
2 §Kalastusvakuutusyhdistys on velvollinen hakemuksesta ottamaan tässä laissa säädetyillä ja sen nojalla määrätyillä ehdoilla vakuutukseen Euroopan talousalueeseen kuuluvien valtioiden kalastajaväestöön luettavien tai heihin rinnastettavien henkilöiden sekä heidän kalastuselinkeinon harjoittamista varten perustamiensa yritysten omistamat kalastus- ja muut välineet. Vakuutus saadaan kuitenkin myöntää vain sellaiselle kalastajalle, jonka vakinainen asuinpaikka on Suomessa sekä sellaiselle yritykselle, joka harjoittaa kalastusta Suomessa pysyvästi sijaitsevasta toimipaikasta käsin. Vakuutus on myönnettävä seuraaville kalastus- ja muille välineille:
1) varsinaisista kalanpyydyksistä langasta kudotut pyydykset, lohi- ja pitkäsiimat sekä näiden pyydyksien ankkurit, köydet ja muut niihin kiinnitettävät lisävarusteet;
2) Suomessa rekisteröidyt kalastusalukset sekä kalastusveneet; sekä
3) talvikalastuksessa jäällä käytettävät kulku- ja kuljetusvälineet, kalastusmajat sekä nuotan uitto- ja vetolaitteet.
5 §
Kalastusvakuutusyhdistyksen on vakuutussopimuksessa sitouduttava korvaamaan vakuutettuja kalastusvälineitä kohdannut vahinko, kun välineet kalastuksessa, pyyntimatkalla, satamassa, ankkurissa tai muussa säilytyspaikassa, kalankuljetusmatkalla taikka ihmishenkeä tai välineitä pelastettaessa ovat tuhoutuneet, kadonneet tai vahingoittuneet.
Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.
Helsingissä 9 päivänä lokakuuta 1992
Tasavallan Presidentti
MAUNO KOIVISTO
Maa- ja metsätalousministeri
Martti Pura