Esityksessä ehdotetaan, että säädetään varallisuusverolaki. Varat ja velat arvostettaisiin varallisuusverotuksessa, eriytetyssä tuloverojärjestelmässä ja kiinteistöverotuksessa varallisuusverolaissa tarkoitetulla tavalla.

Lakiehdotus on varojen arvostamista koskeviin säännöksiin ehdotettavia ja eräitä teknisluontoisia tarkistuksia lukuun ottamatta suurelta osin tulo- ja varallisuusverolain nykyisiä säännöksiä vastaava. Yritysvarallisuuden arvostamisperiaatteita tarkistettaisiin siten, että verotuksessa käytettävät arvot vastaisivat aikaisempaa paremmin käypiä arvoja ja että laskentaperusteista säädettäisiin samalla nykyistä laajemmin lain tasoisin säännöksin.

Metsän arvon määräämisen perusteena ehdotetaan toistaiseksi käytettäväksi metsän puhdasta tuottoa.

Esitys liittyy valtion talousarvioesitykseen vuodelle 1993 ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.

Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan vuoden 1993 alusta. Sitä sovellettaisiin ensimmäisen kerran vuodelta 1993 toimitettavassa varallisuusverotuksessa. Yritystulon pääomatulo-osuuden perusteena oleva nettovarallisuus laskettaisiin jo vuodelta 1993 toimitettavassa tuloverotuksessa uusien arvostusperusteiden mukaan.

---

Erikseen annettavassa hallituksen esityksessä tuloverolaiksi ehdotetaan pääomatulon ja ansiotulon verotuksen eriyttämistä. Ansiotuloa verotettaisiin nykyiseen tapaan progressiivisen asteikon mukaan. Pääomatuloon kohdistuisi suhteellinen 25 prosentin suuruinen verotus. Yhteisöverokanta olisi pääomatulon verokantaa vastaava. Myös yksityisen elinkeinonharjoittajan elinkeinotulo, maataloudenharjoittajan maatalouden tulos ja henkilöyhtiön yhtiömiehen tulo-osuus sekä osakeyhtiön osakkaan saama osinko jaettaisiin ansio- ja pääomatulo-osuuteen.

Asiantuntijaryhmä, jonka ehdotusten (VM 1991:28) pohjalta uudistusta on valmisteltu, piti tarkoituksenmukaisena, että pääomatulo-osuuden määrittäminen tapahtuisi laskemalla yritysvarallisuuden tuotto, jolloin ansiotulo-osuus määräytyisi jäännöseränä. Yrityksen pääoman tuoton laskeminen edellyttää paitsi tuottoprosentin myös laskentapohjan määrittämistä. Keskeisen ongelman muodostavat tällöin arvostamisperiaatteet. Jos laskentapohja on huomattavasti aliarvostettu, suhteellisen verokannan mukaan verotettava pääomatulojen osuus tulee määritetyksi liian alhaiseksi. Periaatteessa yrityksen varat tulisi voida arvostaa markkina-arvoon, mutta käytännössä se ei ole mahdollista.

Varallisuuden arvostamista koskevat säännökset ovat olleet lähes nykyisen sisältöisinä voimassa 1960-luvun loppupuolelta alkaen. Joitakin rakennusten ja maapohjan arvostamiseen liittyviä uudistuksia tehtiin kokonaisverouudistuksen yhteydessä vuonna 1989, kun pyrittiin lähemmäksi omaisuuden todellisia arvoja. Varojen arvostamista koskeva pääperiaate sisältyy voimassa olevan tulo- ja varallisuusverolain 122 §:ään. Varat arvostetaan niiden käypään arvoon omistajan hallussa verovuoden päättyessä. Käyvällä arvolla tarkoitetaan omaisuuden todennäköistä luovutushintaa. Koska käyvän arvon periaatetta ei voida käytännössä useastakaan syystä noudattaa, arvostetaan omaisuuserät varallisuusverotuksessa kaavamaisesti ja varovaisuussyistä käypää arvoa usein paljonkin alempaan arvoon.

Tuloverotusta uudistanut asiantuntijaryhmä pohti varojen arvostamista alkuperäiseen hankintamenoon, kirjanpitoarvoon ja varallisuusverotuksessa käytettäviin arvoihin. Eräänä vaihtoehtona oli näiden arvostamistasojen yhdistelmä. Ryhmä päätyi ehdottamaan, että hallinnollisista syistä pääoman tuoton laskennassa nojauduttaisiin varallisuusverotuksen arvostamisratkaisuihin.

Asiantuntijaryhmä ehdotti, että pääoman tuoton laskentapohja henkilöyhtiöissä ja osakeyhtiöissä määräytyisi varallisuusverotuksen arvostamissäännöksiä soveltaen liikeosakkeiden matemaattisen arvon määräytymisperiaatteiden mukaisesti. Asiantuntijaryhmä edellytti kuitenkin, että näitä periaatteita tarkistettaisiin. Yksityisen elinkeinon ja maatalouden pääoman tuottolaskennan pohjana tuli asiantuntijaryhmän mukaan olla elinkeinon ja maatalouden varojen ja velkojen erotus.

Esityksessä ehdotetaan, että varat arvostettaisiin sekä varallisuusverotuksessa että yrityksen pääomatulo-osuuden perusteena olevaa nettovarallisuutta laskettaessa samalla tavoin. Arvostamisperiaatteet olisivat myös eri yritysmuotojen kesken eli yksityisissä liikkeissä, henkilöyhtiöissä ja osakeyhtiöissä mahdollisimman pitkälti samanlaiset ja vastaisivat aikaisempaa paremmin käypiä arvoja.

Yksityisen liikkeen- ja ammatinharjoittajan sekä yhtymän ja muun yhteisön kuin osakeyhtiön ja osuuskunnan nettovarallisuus laskettaisiin tässä laissa tarkoitetulla tavalla. Osakeyhtiön nettovarallisuuden laskemista koskevat yksityiskohtaiset määräykset sisältyisivät valtiovarainministeriön päätökseen liikeosakkeen verotusarvon perusteista.

Esityksessä ehdotetaan, että yrityksen rahoitusomaisuus arvostettaisiin tuloverotuksessa poistamattomaan hankintamenoon tai nimellisarvoon ja vaihto- ja sijoitusomaisuus hankintamenoon, joista on vähennetty arvonalentumisvähennys. Yrityksen käyttöomaisuus ja sellaiset pitkävaikutteiset menot, joilla on varallisuusarvoa, arvostettaisiin tuloverotuksessa poistamattomaan hankintamenoon. Kiinteistö arvostettaisiin kuitenkin verotusarvoonsa, jos verotusarvo on poistamatonta hankintamenoa suurempi ja arvopaperit yhteenlaskettuun verotusarvoonsa, jos tämä arvo on yhteenlaskettua kirjanpitoarvoa suurempi.

1.1.1. Osakkeen verotusarvo

Valtiovarainministeriö on tähän saakka määrännyt arvopapereiden käyvän arvon määräämisessä noudatettavista perusteista. Päätös koskee sanamuotonsa mukaan vain verolautakunnan vahvistamia arvopapereiden käypiä arvoja eli asunto-osakeyhtiöiden osakkeiden, asunto- ja muiden osuuskuntien osuuksien sekä sellaisten muiden arvopapereiden arvoja, joita verohallitus ei vahvista.

Verohallitus vahvistaa lakiin sisältyvän valtuutuksensa nojalla osakkeiden verotusarvon sellaisille osakeyhtiöille, joiden osakepääoma verovuotta edeltäneen kalenterivuoden päättyessä oli vähintään puolitoista miljoonaa markkaa. Verohallitus vahvistaa myös pörssiosakkeitten verotusarvon, vaikka vahvistavaa viranomaista ei laissa mainita. Verotusarvon määrittämisen perusteista lakiin ei sisälly muuta mainintaa kuin pörssiosakkeita koskeva, jonka mukaan verotusarvoksi vahvistetaan käypää arvoa alempi arvo.

Arvostamisen enimmäismäärä on vuoden 1968 alusta ilmaistu laissa. Sen muodostaa omaisuuden käypä arvo, jolla tarkoitetaan todennäköistä luovutushintaa.

Käyvän arvon ja verotusarvon välinen mahdollinen eroavuus ja se seikka, että valtiovarainministeriön päätös laskentaperusteista koskee vain verolautakunnan vahvistamia arvopapereiden arvoja, on aiheuttanut epätietoisuutta ja joskus verohallituksen toimivallan laajuuteen kohdistuvia epäilyjäkin. Käsitesekaannus on kuitenkin näennäinen ja perustunee niihin lainsäädäntömuutoksiin, joilla valtiovarainministeriölle kuuluneet verolainsäädännön soveltamistehtävät siirrettiin aikanaan uudelle keskusvirastolle. Valtiovarainministeriön päätöksen mukaisia laskentaperusteita on sovellettu pörssiosakkeita lukuun ottamatta myös kaikkien verohallituksen vahvistamien verotusarvopäätösten laskennassa.

Esityksessä ehdotetaan, että osakkeen verotusarvon laskentaan liittyvät keskeisimmät periaatteet sisällytettäisiin valtiovarainministeriön päätöksen sijasta ehdotettavaan lakiin, koska verotusarvoilla on aikaisempaa enemmän merkitystä yrityksen pääomatulo-osuuden perusteena olevaa nettovarallisuutta laskettaessa. Tällaisia periaatteita olisivat osakkeen matemaattisen arvon, tuotto- ja tavoitearvon laskentasäännöt sekä säännökset ylimmän mahdollisen arvon määrittämisestä samoin kuin säännökset eräistä erityistilanteista. Valtiovarainministeriön päätökseen liikeosakkeen verotusarvon perusteista jäisivät edelleen yksityiskohtaisemmat laskentasäännöt. Päätöstä sovellettaisiin osakkeen verotusarvoa laskettaessa vuodelta 1993 toimitettavassa verotuksessa.

Asunto-osakeyhtiön osakkeen ja asunto-osuuskunnan osuuden arvon laskemista koskevat pääperiaatteet säädettäisiin niin ikään laissa. Samalla niitä yksinkertaistettaisiin. Yksityiskohtaiset laskentasäännöt sisältyisivät tässäkin tapauksessa valtiovarainministeriön päätökseen, joka annettaisiin asunto-osakkeita ja osuuksia koskevana erikseen jo kuluvalta vuodelta toimitettavaa varallisuusverotusta varten.

Säännöksiä ehdotetaan muutettavaksi myös siten, että verohallituksen toimivaltaan kuuluisivat pääsääntöisesti vain pörssissä noteerattavien ja niin sanottujen OTC-listalla noteerattavien osakkeiden verotusarvopäätökset. Ne perustuisivat markkinahintaan, kuten pörssiosakkeiden arvot nykyisinkin, mikä nostaisi OTC-listaosakkeiden arvoja nykyisestä. Tarvittaessa verohallitus voisi ottaa määrättäväkseen myös muun pörssiarvopaperin tai myös pörssissä noteeraamattoman arvopaperin arvon. Viimeksi mainitut verotusarvot laskettaisiin kuitenkin pääsääntöisesti verotuksen toimittamisen yhteydessä.

Arvopaperimarkkinalakia mahdollisesti muutettaessa tulee lisäksi harkittavaksi niin sanotun meklarilistan arvopapereiden verotusarvon vahvistamisen siirtäminen verohallitukselle.

Verohallitus on tähän saakka vahvistanut liikeosakkeen verotusarvon erityistä ehdotus- ja vahvistamismenettelyä käyttäen, jolloin sekä ehdotukset että verotusarvopäätökset on painettu ja julkaistu. Pörssiosakkeiden verotusarvoista ei ehdotusta kuitenkaan ole tehty. Kun verohallitukselle ehdotuksen mukaan jäisi periaatteessa vain julkisesti noteerattavien arvopapereiden verotusarvon määrääminen, olisi menettelystä tarkoituksenmukaista kustannussyistäkin luopua. Tarkoituksena on kuitenkin, että verotusta toimitettaessa laskettavat osakkeiden alustavat verotusarvopäätökset lähetettäisiin yhtiöille tarkistamista varten. Uusi menettely muistuttaisi palkansaajien verotuksessa nyt käytössä olevaa alustavan verotuspäätöksen tiedoksilähettämistä, eikä siitä ole tarpeen säätää.

Muutoksenhaku muihin kuin verohallituksen tekemiin verotusarvopäätöksiin olisi mahdollista verotusta koskevan muutoksenhaun yhteydessä, kuten nykyisinkin. Julkisesti noteeratun arvopaperin verotusarvoon muutosta ei ole voinut tähänkään saakka hakea. Tekninen virhe pörssiosakkeen arvossa voidaan tarvittaessa oikaista määräämällä verotusarvo uudelleen.

Ehdotuksessa tuloverolaiksi ehdotetaan, että metsän arvioituun keskimääräiseen kasvuun perustuvasta tuloverotuksesta siirryttäisiin todellisen tulon verottamiseen. Asiantuntijaryhmä ei puuttunut metsän arvostamisperiaatteisiin. Puun myyntitulojen verotustyöryhmä, joka jatkoi asiantuntijaryhmän selvitystä (VM 1992:5), ei myöskään lyhyessä määräajassa ehtinyt asiaa enemmälti pohtia, mutta ehdotti siirtymäkauden ajaksi pinta-alaperusteisen nykykäytännön jatkamista.

Metsän arvo määritetään nykyisin tuloverotuksessa vahvistetun puhtaan tuoton perusteella. Arvon määrittämisessä käytetään kuntakohtaisissa veroluokitustoimituksissa selvitettyjä tilakohtaisia metsämaan veroluokitustietoja. Niitä pidetään kiinteistöjaotuksen ja maankäyttölajimuutosten osalta vuosittain ajan tasalla. Työ tehdään verotoimistoissa manuaalisesti.

Veroluokitusten uudistaminen ja veroluokitustietojen ylläpito varallisuusverotusta ja metsänhoitomaksun määräämistä varten niillekin metsänomistajille, joita ei veroteta pinta-alaperusteisesti, on hallinnollisesti raskasta. Laajalle veroluokitustoiminnalle olisi pyrittävä löytämään vaihtoehto, jonka mukaan metsän arvo ja metsänhoitomaksu voitaisiin määrittää tarkoituksenmukaisin perustein. Maatalouden varojen arvostamiseen ja kiinteistöveron määräämiseen liittyvän pinta-alaselvityksen tarve tulisi kuitenkin tutkia ennen arvostusperusteiden muuttamista. Koska veroluokitustietoihin perustuvasta metsän arvon ja metsänhoitomaksun määräämisestä ei voida tässä vaiheessa luopua, esityksessä ehdotetaan, että metsän arvo toistaiseksi laskettaisiin puhtaan tuoton avulla. Tämä olisi myös metsänhoitomaksun määräämisperuste.

Metsän arvolla ei ole merkitystä maatalouden nettovarallisuutta määritettäessä, koska metsää ei lueta maatalouden varoihin. Siten metsän arvo ei uudessa tuloverojärjestelmässä vaikuttaisi maatalouden yritystulon jakoperusteisiin.

Osuus yhteismetsään verotetaan nykyisin osakkaan varallisuutena. Tuloverolain mukaan yhteismetsä olisi erillisenä verovelvollisena verotettava yhteisetuus. Yhteismetsän yhteenlaskettu verotettava varallisuus verotettaisiin näin ollen progressiivisen varallisuusveroasteikon mukaan. Koska verokohtelun muutos ei olisi perusteltu, yhteismetsä ehdotetaan vapautettavaksi varallisuusverosta. Varallisuusverosta vapautettaisiin samalla myös kaksi muuta yhteisetuutta, jakokunta ja kalastuskunta, joita ei liene käytännössä tähänkään saakka varallisuudestaan verotettu. Tiekunta on nykyisinkin varallisuusverosta vapaa.

Esitys on valmisteltu virkatyönä.

Ehdotus varallisuusverolaiksi jakautuu kahdeksaan lukuun. Se sisältää säännökset lain soveltamisalasta ja varallisuusverovelvollisuuden alueellisesta ulottuvuudesta, yleiset verovelvollisuutta koskevat säännökset, varojen veronalaisuutta ja arvostamista sekä varoista tehtäviä vähennyksiä koskevat säännökset samoin kuin veron määräämiseen ja maksuunpanoon sekä lain voimaantuloon liittyvät säännökset.

Luonnollisen henkilön varallisuusverotuksessa ehdotetaan edelleen säilytettäväksi puolisoiden ja alaikäisen lapsen yhteisverotus. Vero maksuunpantaisiin, kuten tähänkin saakka, molemmille puolisoille ja lapselle erikseen heidän varallisuuksiensa suhteessa.

Varallisuusveron määrästä säädettäisiin nykyiseen tapaan vuosittain erikseen annettavassa veroasteikkolaissa. Varallisuusveroasteikkoon ja yhteisön varallisuusveroprosenttiin ei ehdoteta muutoksia vuodelle 1993. Niin sanotusta verokantahuojennuksesta kuitenkin luovuttaisiin.

Esityksen yritysvarallisuuden arvostamista koskevat muutosehdotukset liittyvät kiinteästi pääomatulon verotuksen ja yritysverotuksen uudistamiseen ja niitä koskeviin samanaikaisesti annettaviin hallituksen esityksiin tuloverolaiksi ja laiksi elinkeinotulon verottamisesta annetun lain muuttamisesta. Esityksen taloudellisia vaikutuksia on selvitetty hallituksen esityksessä tuloverolaiksi.

Esitys liittyy valtion talousarvioesitykseen vuodelle 1993.

1 §. Lain soveltamisala. Verotettavan varallisuuden perusteella suoritettaisiin nykyiseen tapaan veroa valtiolle. Verotettavan varallisuuden laskentatapa ilmaistaisiin samalla lain ensimmäisessä pykälässä.

Rajoitetusti verovelvollisen varallisuuden verottamisesta säädettäisiin tämän lain ohella myös rajoitetusti verovelvollisen tulon ja varallisuuden verottamisesta annetussa laissa (627/78).

Muun yrityksen kuin osakeyhtiön varat ja velat arvostettaisiin tässä laissa tarkoitetulla tavalla laskettaessa yritystulon pääomatulo-osuuden perusteena olevaa nettovarallisuutta. Kiinteistöveron perusteena olevaa kiinteistön arvoa määrättäessä omaisuus arvostettaisiin niin ikään tässä laissa tarkoitetulla tavalla.

Verotusmenettelyä, ennakkoperintää ja veronkantoa koskevat säännökset sisältyisivät aikaisempaan tapaan asianomaisiin erillislakeihin.

2 §. Yleinen ja rajoitettu verovelvollisuus. Säännös vastaa voimassa olevaa tulo- ja varallisuusverolain säännöstä varallisuuden verottamista koskevalta osaltaan. Suomessa asuminen määriteltäisiin tuloverolaissa, johon säännöksessä viitattaisiin.

3 §. Suomessa olevat varat. Säännös on varoja koskevan luettelon osalta voimassa olevan lain mukainen. Siihen lisättäisiin tulo- ja varallisuusverolain 14 ja 15 §:ssä nykyisin säädetty diplomaattien ja kansainvälisissä järjestöissä työskentelevien sekä suomalaisissa aluksissa työskentelevien täällä olevaan varallisuuteen kohdistuvaa verovelvollisuutta koskeva erityissääntely.

4 §. Puolisoiden ja alaikäisen lapsen verovelvollisuus. Puolisoiden ja alaikäisen lapsen varallisuuden verotusta koskevat säännökset eivät muuttuisi periaatteiltaan. Yhteisverotus säilytettäisiin ja vero määrättäisiin nykyiseen tapaan kunkin perheenjäsenen omistusosuutta vastaavasti. Määritelmien osalta viitattaisiin tässäkin tuloverolakiin.

5 §. Yhteisön ja yhteisetuuden verovelvollisuus. Tuloverolaissa tarkoitettu yhteisö ja yhteisetuus, joita verotetaan erillisinä verovelvollisina, suorittaisivat varallisuusveroa kuten tähänkin saakka, yhteisö varallisuusveroprosenttinsa ja yhteisetuus progressiivisen varallisuusveroasteikon mukaan. Suurin osa yhteisöistä on vapautettu varallisuusverosta.

Pykälän varallisuusverosta vapaiden yhteisöjen luetteloon on koottu tulo- ja varallisuusverolain mukaan varallisuusverosta vapautetut yhteisöt.

Varallisuusverosta vapaita yhteisetuuksia olisivat yhteismetsä, tiekunta, kalastuskunta ja jakokunta. Yhteismetsä, kalastuskunta ja jakokunta ehdotetaan tässä esityksessä vapautettavaksi varallisuusverosta. Tiekunta on tähän saakka kuulunut vain kunnallisveroa maksavien verovelvollisten luetteloon ja ollut siten tähänkin saakka varallisuusverosta vapaa.

6 §. Kuolinpesän verovelvollisuus. Kotimainen kuolinpesä on nykyiseen tapaan erillinen verovelvollinen, joka suorittaa varallisuusveroa progressiivisen asteikon mukaan, kuten 39 §:ssä säädetään. Liiketoimintaa harjoittava kuolinpesä verotetaan kuitenkin yhtymänä kolmen vainajan kuolinvuotta seuraavan vuoden jälkeen, jolloin verotettava varallisuus jaetaan osakkaitten varallisuutena verotettavaksi muiden yhtymien tapaan.

7 §. Yhtymän osakkaan verovelvollisuus. Yhtymän käsite on sama kuin tuloverolaissa. Se ei olisi erillinen verovelvollinen. Elinkeinoyhtymän verotettava varallisuus jaettaisiin osakkailla verotettavaksi niiden osuuksien mukaan, joita heillä on yhtymän varallisuuteen.

Verotusyhtymän verotusasemaa on tuloverotuksessa ehdotettu muutettavaksi siten, että velkojen korkoja ei enää vähennettäisi yhtymän tuloa laskettaessa. Yhtymän tuloon kohdistuvat korkomenot vähennettäisiin sen sijaan yksilöllisesti osakkaiden tuloverotuksessa. Vastaavasti ehdotetaan, että verotusyhtymän varallisuusverotuksessa laskettaisiin vain varat ja osakkaat vähentäisivät osuutensa yhtymän toimintaan liittyvistä veloista omassa varallisuusverotuksessaan.

8 §. Muun kuin omistajan verovelvollisuus. Säännös vastaa sisällöltään tulo- ja varallisuusverolain 121 §:ää. Voimassa olevan pykälän 2 kohta poistettaisiin tarpeettomana, koska se sisältyy asiallisesti 1 kohtaan.

9 §. Veronalaiset varat. Säännös vastaa tulo- ja varallisuusverolain 118 §:n 1 momenttia ja 119 §:ää.

10 §. Verovapaat varat. Säännös vastaa pääosin sisällöltään tulo- ja varallisuusverolain 120 §:ää. Koti-irtaimistoon kuuluvat puhelinosuudet ehdotetaan säädettäväksi verovapaaksi varallisuudeksi. Lisäksi pykälän 1 kohtaan lisättäisiin maininta tavanomaista arvokkaammista taide-esineistä, jotka pääsäännöstä poiketen olisivat veronalaisia varoja. Korkotulon lähdeverosta annetussa laissa (1341/90) tarkoitettu talletus ja joukkovelkakirjalaina on varallisuusverosta vapaa mainitun lain säännösten perusteella, mutta maininta asiasta lisättäisiin myös varallisuusverolakiin.

11 §. Omaisuuden käypä arvo. Varojen arvostaminen noudattaisi nykyiseen tapaan käyvän arvon periaatetta. Käyvällä arvolla tarkoitetaan, kuten tähänkin saakka, omaisuuden todennäköistä luovutushintaa. Käyvästä arvosta poiketaan, jos laissa nimenomaisesti niin säädetään. Säännöstä ehdotetaan siten muutettavaksi, että käypä arvo nykyistä selkeämmin muodostaisi arvostuksen enimmäismäärän.

Yritysvarallisuus

12 §. Yrityksen nettovarallisuus. Eriytetyssä tuloverojärjestelmässä yritystulon pääomatulo-osuuden perusteena käytettävästä peruskäsitteestä säädettäisiin omassa pykälässään. Nettovarallisuus laskettaisiin vähentämällä yrityksen veronalaisista varoista sen vähennyskelpoiset velat. Tuloverolaissa säädettäisiin lisäksi siitä toiminnasta, joka jätetään huomioon ottamatta yksityisen liikkeen- ja ammatinharjoittajan sekä yhtymän nettovarallisuuden laskennassa. Nettovarallisuus laskettaisiin sekä elinkeinotulon verottamisesta annetun lain, maatilatalouden tuloverolain että tuloverolain mukaan verotettaville.

13 §. Yritysvarallisuuden arvo. Tulo- ja varallisuusverolain 123 §:n sijaan ehdotettavassa säännöksessä määriteltäisiin sekä yrityksen varojen että velkojen arvostamisperusteet nettovarallisuuden laskemiseksi. Säännös sisältää tarkennuksia omaisuuden arvostamisperusteisiin, ja se olisi myös nykyistä yksityiskohtaisempi. Yritysvarallisuutta laskettaessa voidaan kiinteistöverotuksessa käytettävistä arvoista poiketa.

Rahoitusomaisuuteen kuuluva saaminen arvostettaisiin nimellisarvoonsa, josta on vähennetty elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 17 §:n mukainen arvonalentumisvähennys. Muu rahoitusomaisuus arvostettaisiin hankintamenoon, josta on samalla tavoin vähennetty edellä mainittu arvonalentumisvähennys. Yrityksen vaihto- ja sijoitusomaisuus arvostettaisiin hankintamenoon, josta on tehty mahdollinen omaisuuden arvon alenemisesta johtuva vähennys, mutta ei voimassa olevan lainsäädännön mukaan vähennyskelpoista aliarvostusta. Käyttöomaisuus ja sellaiset pitkävaikutteiset menot, joilla on varallisuusarvoa, arvostettaisiin periaatteessa tuloverotuksessa poistamattomaan hankintamenoon, mutta käyttöomaisuuskiinteistön ja -arvopaperin arvona pidettäisiin kuitenkin kaavamaisesti laskettua verotusarvoa silloin, kun verotusarvo on tuloverotuksessa poistamatonta hankintamenoa suurempi. Arvopapereita käsiteltäisiin yhtenä eränä.

Pitkävaikutteisilla menoilla tarkoitetaan menoja, joiden avulla pyritään useamman kuin yhden tilikauden aikana saataviin tuloihin. Menoja ei vastaa itse omistettu aineellinen hyödyke tai aineeton oikeus. Tällaisia pitkävaikutteisia menoja ovat esimerkiksi tutkimustoiminnan menot, perustamis- ja järjestelytoimista aiheutuneet menot, koulutusmenot, siirtokelvottomat liittymismaksut, niin sanotun goodwillin hankintameno sekä vuokrahuoneiston perusparannusmenot. Samalla tavoin kuin osakeyhtiön nettovarallisuutta laskettaessa on ratkaistava myös yksityisen elinkeinonharjoittajan ja yhtymän nettovarallisuuden laskennassa, onko pitkävaikutteisella menolla varallisuusarvoa.

Voimassa olevan tulo- ja varallisuusverolain mukaan kiinteistöt ja arvopaperit arvostetaan varallisuusverotuksessa verotusarvoonsa.

Pykälässä säädettäisiin myös velkojen arvon määräämisestä. Indeksiin tai muuhun vastaavaan perusteeseen sidotun velan arvo voisi olla myös nimellisarvoa alempi.

Maatilan varallisuus

14 §. Metsän arvo. Metsän arvon laskentaperusteena ehdotetaan käytettäväksi metsän puhdasta tuottoa. Tällöin pinta-alaperusteiset verovapaudet eivät alentaisi metsän arvoa, joten samaa laskentaperustetta sovellettaisiin metsätaloudesta saadun tulon verotusjärjestelmästä riippumatta.

15 §. Maatalousmaan arvo. Säännös vastaa tulo- ja varallisuusverolain 124 §:ää.

16 §. Maatilaan kuuluvan rakennuspaikan arvo. Säännös vastaa tulo- ja varallisuusverolain 126 §:n 1 ja 2 momenttia.

17 §. Maatilaan kuuluvan muun etuuden arvo. Säännös vastaa tulo- ja varallisuusverolain 126 §:n 3 momenttia.

18 §. Maatilan asuinrakennuksen arvo. Säännös vastaa tulo- ja varallisuusverolain 127 §:n 1 momenttia.

19 §. Maa- tai metsätalouden tuotantorakennuksen arvo. Säännös vastaa tulo- ja varallisuusverolain 127 §:n 2 momenttia. Maa- tai metsätalouden tuotantorakennuksella tarkoitettaisiin maatalouden tai metsätalouden käytössä olevaa rakennusta.

20 §. Maatalouden koneiden ja laitteiden arvo. Säännös vastaa tulo- ja varallisuusverolain 128 §:n 1 momenttia.

21 §. Kotieläinten arvo. Säännös vastaa sisällöltään tulo- ja varallisuusverolain 128 §:n 2 momenttia.

Muu kiinteistö

22 §. Muun kiinteistön arvo. Säännös vastaa tulo- ja varallisuusverolain 129 §:ää.

23 §. Muun kiinteistön maapohjan arvo. Säännös vastaa tulo- ja varallisuusverolain 130 §:ää. Verohallituksen asiaan liittyvän päätöksen nimi mainittaisiin pykälässä.

24 §. Muun rakennuksen ja rakennelman arvo. Säännös vastaa sisällöltään tulo- ja varallisuusverolain 131 §:ää. Teknisesti sitä tarkistettaisiin siten, että rakennusten ja rakennelmien yksityiskohtaisempia arvostusperusteita koskevat valtiovarainministeriön päätökset mainittaisiin nimeltä pykälässä. Pykälän 2 kohdassa tarkoitetaan varastorakennusta, kuten nykyisinkin, ja 3 kohdassa varastorakennelmaa.

25 §. Kiinteistön verotusarvo. Säännös vastaa tulo- ja varallisuusverolain 132 §:ää.

Arvopaperit ja saamiset

26 §. Julkisesti noteeratun osakkeen verotusarvo. Pörssiosakkeen ja siihen rinnastettavaksi ehdotettavan niin sanotun OTC-listan osakkeen verotusarvon määräisi verohallitus todellisen markkinahinnan perusteella. Verotusarvona olisi, kuten pörssiosakkeiden osalta nykyisinkin, 70 prosenttia markkinahinnasta. Myös leimaverolakia on näiden osakkeiden osalta ehdotettu muutettavaksi siten, ettei leimaveroa puheena olevia osakkeita myytäessä suoriteta.

Verohallitus vahvistaisi tarvittaessa myös muun arvopaperin verotusarvon. Arvopaperi voisi periaatteessa olla myös pörssissä noteeraamaton. Nämä muut arvopaperit, esimerkiksi pörssissä noteeratut merkintäoikeudet ja optiot, arvostettaisiin ehdotuksen 11 §:n mukaisesti käypään arvoon.

27 §. Muun osakkeen verotusarvo. Lakiin sisältyisivät osakkeen matemaattisen arvon, tuottoarvon ja tavoitearvon laskemisen pääperiaatteet sekä muutoksen enimmäismäärää koskeva säännös samoin kuin säännökset eräistä erityistilanteista. Ne säilyisivät joitakin laskentateknisiä yksinkertaistuksia lukuun ottamatta sisällöltään muutoin nykyisen kaltaisina, mutta tuottoarvon laskennassa käytettävä korkokanta ehdotetaan säädettäväksi vastaamaan tuloverotuksen pääoman tuottoprosenttia. Säännöksessä tarkoitetulla tavalla laskettu tuotto pääomitettaisiin näin ollen 15 prosentin korkokannan mukaan. Valtiovarainministeriön päätös sisältäisi tämän jälkeen liikeosakkeen verotusarvon laskennassa tarvittavia yksityiskohtia. Päätösluonnos on esityksen liitteenä.

28 §. Asunto-osakkeen ja -osuuden verotusarvo. Asunto- ja kiinteistöosakeyhtiöiden osakkeiden samoin kuin asunto-osuuskunnan osuuksien verotusarvoperusteita ehdotetaan yksinkertaistettaviksi. Osakkeen tai osuuden verotusarvo määrättäisiin yhtiön verovuotta edeltävän vuoden tilinpäätöksen ja siihen sisältyvien kiinteistöjen kaavamaisesti lasketun verotusarvon perusteella. Laskennan yksityiskohdat sisältyisivät valtiovarainministeriön asiaa koskevaan asunto-osakkeiden verotusarvoperusteista annettavaan päätökseen, jota sovellettaisiin jo kuluvalta vuodelta toimitettavassa varallisuusverotuksessa.

29 §. Osuuskunnan osuuden verotusarvo. Osuuskunnan osuuden arvon määrittämistä koskeva säännös vastaisi valtiovarainministeriön päätökseen nykyisin sisältyvää määräystä.

30 §. Ulkomaisen saamisen arvo. Ulkomaiset saamiset arvostettaisiin periaatteessa kuten nykyisinkin. Ulkomaan rahan määräisen velan arvostamisperusteet vastaavat saamisen arvostamisperusteita.

31 §. Saamisten arvo. Saaminen arvostettaisiin pääsääntöisesti nimellisarvoonsa. Obligaatiot, debentuurit ja muut joukkovelkakirjat arvostettaisiin käypään arvoon.

Määräaikaiset oikeudet

32 §. Nautintaoikeuden arvo. Säännös vastaa tulo- ja varallisuusverolain 138 §:ää.

33 §. Määrävuotisen etuuden arvo. Säännös vastaa tulo- ja varallisuusverolain 139 §:ää.

34 §. Velat. Säännös vastaa eräin täydennyksin tulo- ja varallisuusverolain 141 §:ää. Velkojen arvostamisesta säädettäisiin yritysvarallisuuden arvostamista koskevassa 13 §:ssä.

35 §. Rajoitetusti verovelvollisen velat. Säännös vastaa tulo- ja varallisuusverolain 142 §:n 1 momenttia.

36 §. Omaan pääomaan rinnastettava laina. Säännös vastaa sisällöltään tulo- ja varallisuusverolain 142 §:n 2 momenttia. Säännöksellä ei ole tarkoitus muuttaa lainojen korkojen verokohtelua. Tuloverolain asiaa koskeva sääntely selvitetään erikseen.

37 §. Puoliso- ja lapsivähennys. Säännös vastaa tulo- ja varallisuusverolain 143 §:ää. Kasvattilapsen elättämisen perusteella myönnettäisiin varallisuusverotuksessa lapsivähennys nykyiseen tapaan, vaikka yhteisverotusta lapsen ja kasvattivanhempien varallisuudesta ei toimiteta.

38 §. Vähennys omasta asunnosta. Säännös vastaa vaikutuksiltaan tulo- ja varallisuusverolain 140 §:ää. Oman asunnon arvon alentaminen varallisuusverotuksessa ei ole kiinteistöverotukseen siirtymisen vuoksi enää tarpeen.

39 §. Veron määrä ja maksuunpano. Säännös vastaa asiallisesti tulo- ja varallisuusverolaissa säädettyä. Ehdotuksen 2 §:ään sisältyy puolisoiden ja alaikäisen lapsen yhteisverotusta koskeva pääsääntö. Veron määrä säädettäisiin vuosittain erikseen annettavassa veroasteikkolaissa.

40 §. Kaksinkertaisen verotuksen välttäminen. Säännös vastaa tulo- ja varallisuusverolain 157 ja 158 §:ssä varallisuusverotuksesta säädettyä.

41 ja 42 §. Voimaantulo. Siirtymävaihe. Varallisuusverolaki on tarkoitettu tulemaan voimaan vuoden 1993 alusta. Lakia sovellettaisiin ensimmäisen kerran mainitulta vuodelta toimitettavassa varallisuusverotuksessa. Laskettaessa vuodelta 1993 toimitettavaa verotusta varten yrityksen nettovarallisuutta pääomatulo-osuuden erottamiseksi käytettäisiin uusia arvostusperusteita. Yksityisen liikkeen- ja ammatinharjoittajan sekä yhtymän pääomatulo-osuuden perusteena vuodelta 1993 toimitettavassa tuloverotuksessa olisi tuloverolakiin sisältyvän säännösehdotuksen mukaisesti poikkeuksellisesti verovuoden eikä sitä edeltävän vuoden nettovarallisuus, kuten myöhemmin. Osakeyhtiön osakkeen verotusarvo laskettaisiin vuodelle 1993 niin ikään uusin perustein.

Muun lainsäädännön viittaukset omaisuuteen, varallisuuteen tai niistä kannettavaan veroon tarkoittaisivat vastaavasti tätä lakia tai tuloverolakia.

Valtiovarainministeriön voimassa oleva päätös eräiden arvopapereiden verotusarvon perusteista uudistetaan ja jaetaan liike- ja asunto-osakkeita koskevaksi kahdeksi eri päätökseksi. Ne tulisivat voimaan vuoden 1993 alusta. Asunto-osakkeen verotusarvopäätöstä sovellettaisiin jo kuluvalta vuodelta toimitettavassa varallisuusverotuksessa asunto-osakeyhtiön ja kiinteistöosakeyhtiön osakkeen sekä asunto-osuuskunnan osuuden arvoa laskettaessa. Liikeosakkeen verotusarvon perusteista annettavaa päätöstä sovellettaisiin laskettaessa osakeyhtiön osakkeen verotusarvoa vuodelta 1993 toimitettavaa verotusta varten.

Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan vuoden 1993 alusta. Lakia sovellettaisiin ensimmäisen kerran vuodelta 1993 toimitettavassa varallisuusverotuksessa. Laskettaessa yrityksen nettovarallisuutta pääomatulo-osuuden määrittämistä varten vuodelta 1993 toimitettavassa tuloverotuksessa käytettäisiin vuodelle 1993 vahvistettuja varallisuuden arvostamisperusteita.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 luku.

Lain soveltamisala

1 §
Soveltamisala

Verotettavasta varallisuudesta on suoritettava varallisuusveroa valtiolle siten kuin tässä laissa säädetään. Verotettava varallisuus saadaan, kun veronalaisista varoista tehdään jäljempänä säädetyt vähennykset.

Rajoitetusti verovelvollisen varallisuuden verottamiseen sovelletaan lisäksi, mitä siitä erikseen säädetään.

Tuloverolaissa ( / ) tarkoitetun yritystulon pääomatulo-osuuden perusteena olevaa nettovarallisuutta laskettaessa sekä kiinteistöveron perusteena olevan kiinteistön arvoa määrättäessä omaisuus arvostetaan tässä laissa tarkoitetulla tavalla.

Verotusmenettelystä, ennakkoperinnästä ja veronkannosta säädetään erikseen.

2 luku.

Verovelvollisuuden alueellinen ulottuvuus

2 §
Yleinen ja rajoitettu verovelvollisuus

Velvollinen suorittamaan veroa varallisuuden perusteella on:

1) verovuoden päättyessä Suomessa asunut henkilö, kotimainen yhteisö, kuolinpesä ja yhteisetuus täällä ja muualla olevista varoistaan (yleinen verovelvollisuus);

2) henkilö, joka verovuoden päättyessä ei ole asunut Suomessa, sekä ulkomainen yhteisö täällä olevista varoistaan (rajoitettu verovelvollisuus), ei kuitenkaan obligaatioista, debentuureista, muista joukkovelkakirjalainoista eikä sellaisista ulkomailta Suomeen otetuista lainoista, joita ei ole katsottava lainansaajan omaan pääomaan rinnastettaviksi pääomansijoituksiksi, pankkiin tai muuhun rahalaitokseen tallettamistaan varoista eikä myöskään ulkomaankaupassa syntyneistä tilisaamisista.

Siitä, milloin henkilön katsotaan asuvan Suomessa, säädetään tuloverolaissa.

3 §
Suomessa olevat varat

Suomessa olevia varoja ovat muun ohessa:

1) täällä oleva kiinteistö ja sellainen toisen maalla oleva rakennus, rakennelma tai muu laitos, joka voidaan hallintaoikeuksineen maahan maanomistajaa kuulematta luovuttaa kolmannelle;

2) täällä harjoitettuun liikkeeseen tai ammattiin kuuluva omaisuus, oikeus tai etuus;

3) suomalaisen osakeyhtiön osake, suomalaisen osuuskunnan tai muun yhteisön osuus sekä osuus suomalaisen yhtymän tai yhteisetuuden varoihin;

4) saaminen, jos velallinen on Suomessa asuva henkilö taikka suomalainen yhteisö, yhtymä, yhteisetuus tai kuolinpesä;

5) rojaltin, lisenssimaksun tai muun niihin rinnastettavan hyvityksen perusteena oleva omaisuus tai oikeus, jota käytetään elinkeinotoiminnassa täällä tai jota koskevan hyvityksen maksamiseen velvollinen on Suomessa asuva henkilö taikka suomalainen yhteisö, yhtymä, yhteisetuus tai kuolinpesä.

Tuloverolain 12 §:ssä tarkoitetut henkilöt ovat velvollisia suorittamaan varallisuusveroa ainoastaan täällä olevasta kiinteistöstään, täällä harjoittamaansa elinkeinoon kuuluvista varoistaan, suomalaisen osakeyhtiön osakkeista ja osuuskunnan osuuksista sekä osuudestaan suomalaisen yhtymän tai yhteisetuuden varoihin.

Tuloverolain 13 §:ssä tarkoitettu henkilö on velvollinen suorittamaan varallisuusveroa ainoastaan suomalaisessa tai mainitun pykälän mukaan siihen rinnastettavassa aluksessa olevasta ja täällä olevista varoistaan.

3 luku.

Verovelvollisuutta koskevat yleiset säännökset

4 §
Puolisoiden ja alaikäisen lapsen verovelvollisuus

Puolisoita verotetaan heidän yhteenlasketun varallisuutensa perusteella sen mukaisesti kuin kumpikin heistä sitä vallitsee. Yhteenlasketun verotettavan varallisuuden perusteella määrättävästä verosta katsotaan kummankin puolison osuudeksi osa, joka vastaa puolison varallisuuden suhdetta yhteenlaskettuun varallisuuteen.

Alaikäisen lapsen varallisuudesta määrätään vero siten, että lapsen verotettava varallisuus lisätään vanhempien 1 momentissa tarkoitettuun yhteenlaskettuun varallisuuteen ja lapsen osuudeksi yhteenlasketusta varallisuudesta menevästä verosta katsotaan lapsen vanhempien verojen vähentämisen jälkeen jäävä erotus.

Jos lapsen vanhempiin ei sovelleta tuloverolain puolisoita koskevia säännöksiä tai jos lasta on verovuonna elättänyt vain toinen vanhemmista, lisätään lapsen verotettava varallisuus veron määrää laskettaessa sen vanhemman verotettavaan varallisuuteen, jonka on katsottava elättäneen lasta.

Puolisoilla ja alaikäisellä lapsella tarkoitetaan tässä laissa mitä tuloverolain 7 ja 8 §:ssä säädetään. Kasvattilapseen ei kuitenkaan sovelleta vanhempien ja lasten varallisuuden yhteisverotusta koskevia säännöksiä.

5 §
Yhteisön ja yhteisetuuden verovelvollisuus

Tuloverolaissa tarkoitettua yhteisöä ja yhteisetuutta verotetaan erillisenä verovelvollisena.

Varallisuusverosta vapaita ovat

1) tuloverolain 20―22 §:ssä tarkoitetut yhteisöt;

2) säästöpankki, hypoteekkiyhdistys, pankkien vakuusrahastot sekä ulkomainen luottolaitos Suomessa olevan sivukonttorin toiminnassa käytettävän varallisuuden osalta;

3) kotimainen osakeyhtiö, osuuskunta ja muu yhteisö, jonka osakkaan tai jäsenen veronalaisia varoja ovat hänen osuutensa yhteisössä;

4) yhteismetsä, kalastuskunta, jakokunta ja tiekunta.

6 §
Kuolinpesän verovelvollisuus

Tuloverolain 16 §:ssä tarkoitettua kotimaista kuolinpesää verotetaan erillisenä verovelvollisena. Liiketoimintaa harjoittavaa kotimaista kuolinpesää verotetaan erillisenä verovelvollisena kolmelta perittävän kuolinvuotta seuraavalta vuodelta ja sen jälkeen yhtymänä.

Verovuoden aikana kuolleen henkilön kuolinpesään sovelletaan säännöksiä, joita vainajaan olisi sovellettu.

7 §
Yhtymän osakkaan verovelvollisuus

Tuloverolain 4 §:ssä tarkoitettu yhtymä ei ole erillinen verovelvollinen.

Elinkeinoyhtymälle vahvistettava verotettava varallisuus jaetaan verotettavaksi yhtymän osakkaiden varallisuutena niiden osuuksien mukaan, joita heillä on yhtymän varallisuuteen. Se osa yhtymän veloista, joka ylittää yhtymän varat, jaetaan yhtymäosuuksien suhteessa otettavaksi huomioon osakkaiden varallisuusverotuksessa.

Verotusyhtymän varat jaetaan verotettavaksi osakkaiden varoina niiden osuuksien mukaan, joita heillä on yhtymän varoihin.

8 §
Muun kuin omistajan verovelvollisuus

Omistajan veroiseksi katsotaan:

1) kiinteän omaisuuden haltija, jolla on omaisuuteen pysyvä hallintaoikeus;

2) eloonjäänyt puoliso, jolla on keskinäisen testamentin nojalla tai muutoin oikeus saada elinajakseen tuotto sellaisesta omaisuudesta, jonka omistusoikeus on hänen rintaperillisellään.

Jos jollakin muutoin on oikeus nauttia tuotto toisen omaisuudesta, luetaan omaisuuden arvo, sen mukaan kuin kohtuulliseksi katsotaan, kokonaan tai osittain, kuitenkin vähintään 32 §:n mukaiselta osalta, tuottoon oikeutetun varoiksi ja muulta osalta omistajan varoiksi.

4 luku.

Varojen veronalaisuus

9 §
Veronalaiset varat

Veronalaisiksi varoiksi katsotaan verovelvollisella verovuoden päättyessä oleva rahanarvoinen omaisuus jäljempänä säädetyin poikkeuksin.

Veronalaisia varoja ovat muun ohessa:

1) rajoittamattoman ajan voimassa oleva taikka elin- tai määräaikainen hallinta- tai nautintaoikeus kiinteistöön, metsänhakkuuoikeus ja muu oikeus käyttää hyväksi toisen kiinteistöä;

2) oikeus elinkorkoon ja eläkkeeseen sekä oikeus kiinteistön tuottoon ja muuhun sellaiseen etuuteen, jos oikeus on tarkoitettu olemaan voimassa oikeutetun elinajan tai määräajan, josta verovuoden päättyessä on jäljellä vähintään viisi vuotta, siltä osin kuin oikeuden vuosituotto ylittää 2 500 markkaa;

3) erikseen luovutettavissa olevat vastiketta vastaan hankitut aineettomat oikeudet, kuten patenttioikeus sekä oikeus kirjalliseen tai taiteelliseen teokseen, valokuvaan ja tavaramerkkiin;

4) oikeus rakennetun tai rakenteilla olevan kosken vesivoimaan.

10 §
Verovapaat varat

Veronalaisia varoja eivät ole:

1) yksinomaan verovelvollisen ja hänen perheensä henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitettu koti- ja muu irtaimisto puhelinyhteisön osake, osuus- tai jäsenkirja mukaan lukien, autot, moottoripyörät ja moottoriveneet, purjeveneetsekä muut niihin verrattavat esineet samoin kuin tavanomaista arvokkaammat korut ja taide- ja arvoesineet ovat kuitenkin veronalaisia varoja;

2) vuokra- tai muu siihen rinnastettava oikeus asuntoon eikä myöskään oikeus tasavallan presidentin toimen hoitamisesta valtiolta saatuun asunto- ja muuhun etuun;

3) oikeus lakisääteiseen eläkkeeseen taikka sellainen eläkeoikeus tai oikeus muuhun etuuteen, joka perustuu verovelvollisen tai hänen puolisonsa tahi vanhempiensa aikaisempaan virka- tai työsuhteeseen taikka siihen liittyvään vakuutukseen, tai joka on myönnetty henkilövahingon korvauksena taikka perustuu sotilasvammalainsäädäntöön, tapaturma- tai sairausvakuutukseen;

4) oikeus syytinkiin;

5) oikeus avustukseen, jonka välien rikkoutumisen vuoksi jatkuvasti erillään asuva taikka avioerossa elävä puoliso saa velvoitteen nojalla määräajoin toiselta puolisolta;

6) oikeus lapsilisään, tai muuhun lakisääteiseen etuuteen;

7) lykkäävän ehdon täyttyessä voimaan tuleva oikeus ja sellainen oikeus, jota verovelvollinen voi vasta tuonnempana käyttää hyväkseen, esimerkiksi oikeus omaisuuteen, josta toinen toistaiseksi saa tuoton, jollei tässä laissa toisin säädetä;

8) osuus erillisenä verovelvollisena verotettavan kotimaisen kuolinpesän tai yhteisetuuden varoihin sekä ulkomaisen yhtymän ja ulkomaisen kuolinpesän Suomessa oleviin varoihin;

9) uittoyhdistyksen uittoväylään kuuluvat kiinteät laitteet ja johtopuomit sekä uittosäännöissä määrätyt muut rakenteet ja laitteet;

10) verovelvollisen maataloustuotantoaan varten pitämät kotieläimet ja hänen harjoittamastaan maataloudesta saamansa tuotteet sekä sitä varten hankitut siemenet, lannoitteet, väkirehut ja muut sellaiset tarvikkeet, eivätkä verovelvollisen porotaloutta varten pitämät porot;

11) maanhankintalain (396/45) 98 §:n 1 momentissa, maankäyttölain (353/58) 68 §:ssä ja porotilalain 7 a ja 13 §:ssä tarkoitettuun hallintasopimukseen perustuvat oikeudet;

12) oikeus vesivoimaan sellaisessa koskessa, joka ei ole rakennettu tai rakenteilla;

13) osuus Pohjoismaiden Investointipankin varoihin;

14) henkilöstörahaston jäsenen oikeus henkilöstörahaston varoihin;

15) osuus Pohjoismaiden ympäristörahoitusyhtiön varoihin;

16) tuloverolain 33 §:n 2 momentissa tarkoitettu luonnollisen henkilön ja kotimaisen kuolinpesän tekemä talletus eikä myöskään korkotulon lähdeverolaissa tarkoitettu joukkovelkakirja eikä mainitussa laissa tarkoitettu talletus.

5 luku.

Varojen arvostaminen

11 §
Omaisuuden käypä arvo

Varoihin kuuluva omaisuus arvostetaan enintään siihen käypään arvoon, joka sillä oli verovuoden päättyessä omistajan hallussa ja sillä paikalla, missä omaisuus oli. Käyvällä arvolla tarkoitetaan omaisuuden todennäköistä luovutushintaa.

Yritysvarallisuus

12 §
Yrityksen nettovarallisuus

Yrityksen nettovarallisuus on se jäännös, joka saadaan, kun yrityksen veronalaisista varoista vähennetään velat.

13 §
Yritysvarallisuuden arvo

Yrityksen veronalaisia varoja laskettaessa:

1) rahoitusomaisuuteen kuuluvan saamisen arvoksi katsotaan nimellisarvo ja muun rahoitusomaisuuden arvoksi hankintameno, joista molemmista on tehty elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 17 §:ssä tarkoitetut arvonalentumisvähennykset;

2) vaihto-omaisuuden arvoksi katsotaan hankintameno, josta on vähennetty elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 28 §:n 1 momentissa tarkoitettu arvonalentumisvähennys;

3) sijoitusomaisuuden arvoksi katsotaan hankintamenon ja arvonkorotuksen yhteismäärä, josta on vähennetty elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 29 §:ssä tarkoitettu arvonalentumisvähennys;

4) käyttöomaisuuden sekä sellaisten pitkävaikutteisten menojen, joilla on varallisuusarvoa, arvoksi katsotaan verovuoden päättyessä tuloverotuksessa poistamatta oleva omaisuuden hankintameno, kiinteistön, rakennuksen ja rakennelman arvona pidetään kuitenkin jäljempänä säädetyllä tavalla laskettua verotusarvoa, jos verotusarvo on omaisuuden poistamatonta hankintamenoa suurempi, ja arvopapereiden arvona niiden yhteenlaskettua 26 ja 27 §:ssä tarkoitetulla tavalla vahvistettua verotusarvoa, jos se on arvopapereiden yhteenlaskettua poistamatonta hankintamenoa suurempi.

Velat arvostetaan nimellisarvoon yrityksen nettovarallisuutta laskettaessa. Jos velka on indeksiin tai muuhun vertailuperusteeseen sidottu, sen arvona pidetään muuttuneen vertailuperusteen mukaista arvoa.

Jäljempänä 34 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettujen velkojen arvo määrätään vastaavan oikeuden arvostusperusteen mukaan. Koroton velka arvostetaan 31 §:n korotonta saamista vastaavasti ja ulkomaan rahan määräinen velka 30 §:n ulkomaan rahan määräistä saamista vastaavasti.

Maatilan varallisuus

14 §
Metsän arvo

Metsän arvoksi katsotaan metsän puhdas tuotto kerrottuna luvulla 10.

Jos metsän puuston arvo olennaisesti poikkeaa samassa kunnassa olevien samanlaatuisten metsämaiden puustojen keskimääräisestä arvosta, on metsän edellä mainituin tavoin laskettua arvoa harkinnan mukaan korotettava tai alennettava. Metsäksi luetaan maapohja ja puusto.

15 §
Maatalousmaan arvo

Maatalousmaan ja sen kasvuston arvoksi katsotaan maatalousmaan keskimääräinen vuotuinen tuotto kerrottuna seitsemällä. Maatalousmaaksi katsotaan pelto, puutarha sekä luonnonniitty ja luonnonlaidun.

Verohallitus vahvistaa vuosittain pellon keskimääräisen vuotuisen tuoton kunnittain hehtaarilta siten, että sen muutos viimeksi vahvistettuun keskimääräiseen vuotuiseen tuottoon verrattuna vastaa kuluttajahintaindeksin muutosta verovuotta edeltäneen vuoden syyskuusta verovuoden syyskuuhun.

Jos verovuoden aikana tapahtuneen kuntajaon muutoksen vuoksi pellolle viimeksi vahvistetut keskimääräiset vuotuiset tuotot poikkeavat toisistaan kunnan eri osissa, pellon viimeksi vahvistettuna keskimääräisenä vuotuisena tuottona pidetään näiden tuottojen pinta-alojen suhteessa painotettua keskiarvoa.

Puutarhan keskimääräiseksi vuotuiseksi tuotoksi katsotaan 150 prosenttia sekä luonnonniityn ja luonnonlaitumen keskimääräiseksi vuotuiseksi tuotoksi 35 prosenttia vahvistetusta pellon keskimääräisestä vuotuisesta tuotosta.

Salaojitetun maatalousmaan arvoon lisätään verohallituksen vuosittain hehtaarilta vahvistama lisäarvo. Tämä salaojituslisä vahvistetaan siten, että sen muutos viimeksi vahvistettuun salaojituslisään verrattuna vastaa kuluttajahintaindeksin muutosta verovuotta edeltäneen vuoden syyskuusta verovuoden syyskuuhun.

16 §
Maatilaan kuuluvan rakennuspaikan arvo

Maatilan tuotantorakennuksen rakennuspaikan, joka käsittää rakennuksen alla olevan maan sekä sen välittömässä läheisyydessä olevan pihamaan, käypä arvo määrätään kertomalla vastaavan suuruiselle maatalousmaalle 15 §:n nojalla määrätty verotusarvo luvulla 4.

Maatilan asuinrakennuksen rakennuspaikan arvo määrätään noudattaen 23 §:n säännöksiä.

17 §
Maatilaan kuuluvan etuuden arvo

Maatilaan kuuluva kiven-, soran-, saven- ja turpeenottopaikka tai muu etuus, jota käytetään muuhun kuin maa- tai metsätalouden omiin tarpeisiin, arvostetaan siihen pääoma-arvoon, joka sillä on verovuoden päättyessä laskettuna etuudesta saatavan puhtaan tulon, etuuden todennäköisen kestoajan ja 8 prosentin korkokannan mukaan.

18 §
Maatilan asuinrakennuksen arvo

Maatilan asuinrakennuksen arvo määrätään noudattaen 24 §:n säännöksiä.

19 §
Maa- tai metsätalouden tuotantorakennuksen arvo

Maa- tai metsätalouteen kuuluvan tuotantorakennuksen tai rakennelman arvoksi katsotaan tuloverotuksessa verovuoden päättyessä poistamatta oleva rakennuksen ja rakennelman hankintamenon osa.

20 §
Maatalouden koneiden ja laitteiden arvo

Maataloudessa käytettävien koneiden, kaluston ja laitteiden arvoksi katsotaan verovuoden päättyessä tuloverotuksessa poistamatta oleva omaisuuden hankintamenon osa, ei kuitenkaan käypää arvoa korkeampaa määrää.

21 §
Kotieläinten arvo

Muiden kuin 10 §:n 10 kohdassa tarkoitettujen kotieläinten arvoksi katsotaan niiden käypä arvo sen mukaan kuin verohallituksen päätöksessä kotieläinten arvon määräämisessä noudatettavista perusteista määrätään.

Muu kiinteistö

22 §
Muun kiinteistön arvo

Muun kiinteistön kuin maatilan arvo määrätään erikseen maapohjan ja rakennusten osalta.

23 §
Muun kiinteistön maapohjan arvo

Maapohjan, jollaisena pidetään myös sellaista maatilaan kuuluvaa rakennusmaa-aluetta, jolle on vahvistettu asema- tai rakennuskaava, verotusarvoa määrättäessä on otettava huomioon kiinteistön käyttötarkoitus, rakennusoikeus, sijainti, liikenneyhteydet, sopivuus rakennustarkoituksiin, kunnallisteknisten töiden valmiusaste sekä laadultaan ja sijainniltaan vastaavista kiinteistöistä paikkakunnalla vapaassa kaupassa normaaleissa oloissa maksettujen hintojen perusteella todettu kohtuullinen hintataso.

Sellaisen maatilaan kuuluvan rakennusmaa-alueen, josta verovelvollinen on myynyt ja voi edelleen myydä maata rakennustarkoituksiin, arvo määrätään noudattaen soveltuvin osin 1 momentin säännöksiä. Lisäksi on otettava huomioon rakennusmaa-alueesta teiksi ja yleisiksi alueiksi käytettävän maan osuus sekä se aika, jonka arvioidaan kuluvan ennen kuin maata todennäköisesti tullaan käyttämään rakennusmaana.

Jos tontin tai rakennuspaikan rakennusoikeutta ei ole käytetty täyteen määrään ja jos sillä olevien rakennusten arvo ei ole tontin arvoon verrattuna vähäinen, tontin arvoa on alennettava kohtuullisesti.

Verohallituksen päätöksessä niistä perusteista, joiden mukaan muun kiinteistön kuin maatilan maapohjan verotusarvo lasketaan, vahvistetaan vuosittain verotusta varten kunkin kunnan osalta tarkemmat laskentaperusteet.

24 §
Muun rakennuksen ja rakennelman arvo

Sen mukaan kuin valtiovarainministeriön päätöksessä rakennusten jälleenhankinta-arvon perusteista sekä päätöksessä vesivoimalaitoksen ja sen rakenteiden jälleenhankinta-arvon perusteista tarkemmin määrätään, katsotaan rakennuksen, rakennelman ja vesivoimalaitoksen arvoksi jälleenhankinta-arvo vähennettynä seuraavilla vuotuisilla ikäalennuksilla:

1) asuin-, toimisto- ja muu niihin verrattava rakennus:

puinen 1,25 % ja kivinen 1 %;

2) myymälä-, varasto-, tehdas-, työpaja-, talous- ja muu niihin verrattava rakennus sekä muu kuin vesivoimalaitokseen kuuluva voima-asema:

puinen 5 % ja kivinen 4 %;

3) varasto- ja muu rakennelma 10 %;

4) vesivoimalaitokseen kuuluva rakennus, pato, allas ja muu rakennelma 1 %.

Jos rakennus tai rakennelma on vaurioitunut tai muutoin menettänyt arvoaan enemmän kuin ikäalennukset edellyttävät, on jälleenhankinta-arvoa vähennettävä arvon alenemista vastaavalla määrällä. Jos rakennuksessa tai rakennelmassa on sen valmistumisen jälkeen suoritettu perusparannuksia tai huomattavia kunnossapitotöitä, on ikäalennusta harkinnan mukaan alennettava.

Käytössä olevan rakennuksen tai rakennelman arvoksi katsotaan 1 momentin säännösten estämättä vähintään 20 prosenttia rakennuksen tai rakennelman jälleenhankinta-arvosta. Käytössä olevaan vesivoimalaitokseen kuuluvan rakennuksen, padon, altaan ja muun rakennelman arvoksi katsotaan kuitenkin vähintään 40 prosenttia niiden jälleenhankinta-arvosta.

Ennen vuotta 1989 valmistuneen rakennuksen verotusarvo vahvistetaan enintään 30 prosenttia sille verovuotta edeltäneeltä verovuodelta toimitetussa verotuksessa vahvistettua arvoa korkeammaksi, jollei tätä suurempi arvonnousu johdu rakennuksen peruskorjauksesta.

25 §
Kiinteistön verotusarvo

Jos maatilan tai muun kiinteistön edellä tarkoitettujen eri osien ja etuuksien arvojen yhteismäärä on kiinteistön todennäköistä luovutushintaa suurempi, katsotaan kiinteistön arvoksi todennäköinen luovutushinta.

Kiinteistöllä tarkoitetaan mitä tuloverolaissa on säädetty.

Arvopaperit ja saamiset

26 §
Julkisesti noteeratun osakkeen verotusarvo

Arvopaperimarkkinalaissa (495/89) tarkoitetun pörssiyhtiön ja sopimusmarkkinayhtiön osakkeen verotusarvo on 70 prosenttia käyvästä arvosta.

Verohallitus määrää 1 momentissa tarkoitetun ja tarvittaessa myös muun arvopaperin verotusarvon. Verohallituksen tässä pykälässä tarkoitettuun päätökseen ei voi valittamalla hakea muutosta.

27 §
Muun osakkeen verotusarvo

Kotimaisen osakeyhtiön, 26 §:n 1 momentissa ja 28 §:ssä tarkoitettuja osakeyhtiöitä lukuun ottamatta, osakkeen verotusarvo lasketaan yhtiön verovuotta edeltävän vuoden tilinpäätöksen mukaisen tarkistetun nettovarallisuuden ja tarkistetun vuosituloksen perusteella.

Osakkeen matemaattinen arvo lasketaan jakamalla yhtiön nettovarallisuuden määrä osakkeiden lukumäärällä. Osakkeen tuottoarvo lasketaan siten, että kolmen verovuotta edeltäneen vuoden tarkistettujen vuositulosten keskiarvo jaetaan osakkeiden lukumäärällä ja näin saatu tuotto pääomitetaan 15 prosentin korkokannan mukaan. Yhtiön lunastamat osakkeet jätetään tässä momentissa tarkoitettuja arvoja laskettaessa lukuun ottamatta ja negatiiviset arvot otetaan huomioon nollan suuruisina.

Osakkeen tavoitearvo lasketaan matemaattisen arvon ja tuottoarvon painotettuna tai painottamattomana keskiarvona tai tavoitearvoksi katsotaan matemaattinen arvo.

Osakkeen verotusarvo lasketaan tavoitearvon perusteella siten, että muutos verrattuna edellisen vuoden verotusarvoon ei ole muutoin kuin erityisestä syystä 30 prosenttia suurempi.

Uuden yhtiön osakkeen verotusarvo on nimellisarvo. Seuraavana vuonna verotusarvoksi katsotaan vähintään 85 prosenttia osakkeen nimellisarvosta.

Yhtiön osakepääoman korottaminen ja alentaminen, yritysmuodon muuttaminen ja vastaavat muutokset otetaan verotusarvoa laskettaessa erikseen huomioon.

Valtiovarainministeriön päätöksessä liikeosakkeen verotusarvon perusteista annetaan tarkemmat määräykset yhtiön nettovarallisuuden laskemisesta ja tarkistetun vuosituloksen huomioon ottamisesta, matemaattisen arvon, tuotto- ja tavoitearvon ja verotusarvon laskemisesta eräissä tapauksissa sekä osakeyhtiön olosuhteissa tapahtuneiden muutosten huomioon ottamisesta.

28 §
Asunto-osakkeen ja -osuuden verotusarvo

Asunto-osakeyhtiön ja määrätyn huoneiston hallintaan oikeuttavan kiinteistöosakeyhtiön osakkeen samoin kuin asunto-osuuskunnan osuuden verotusarvo lasketaan yhtiön verovuotta edeltävän vuoden tilinpäätöksen ja siihen sisältyvien kiinteistöjen tämän lain 11 §:ssä ja 22 ―25 §:ssä säädetyllä tavalla laskettujen verotusarvojen perusteella.

Valtiovarainministeriön päätöksessä asunto-osakkeen verotusarvon perusteista annetaan tarkemmat määräykset asunto- ja kiinteistöosakeyhtiön sekä asunto-osuuskunnan huoneistoneliömetrin verotusarvon ja huoneiston hallintaan oikeuttavien osakkeiden verotusarvon laskemiseksi.

29 §
Osuuskunnan osuuden verotusarvo

Osuuskunnan, jonka jäsenmäärä ja pääoma ovat edeltä käsin määräämättömät, osuuden verotusarvo lasketaan osuusmaksun suuruutta vastaavaksi. Jos osuuden omistamiseen liittyy erityisiä etuja, jotka edellyttävät poikkeamista tästä menettelystä, voidaan osuuden verotusarvo vahvistaa tarvittaessa noudattaen, mitä 27 §:ssä osakkeen verotusarvon laskemisesta säädetään.

30 §
Ulkomaisen saamisen arvo

Ulkomaan raha ja ulkomaisen rahan määräiset saamiset arvostetaan Suomen Pankin verovuoden viimeisenä päivänä käyttämään viralliseen arvoon. Jos ulkomaan rahan määräinen saaminen on sidottu tiettyyn raha-arvoon, ne saadaan muuttaa Suomen rahaksi tätä arvoa noudattaen.

31 §
Saamisten arvo

Saamisen arvoksi katsotaan sen nimellisarvo. Epävarma saaminen arvostetaan todennäköiseen arvoonsa. Koroton saaminen, joka ei ole verovuoden päättyessä erääntynyt, arvostetaan siihen arvoon, joka sillä oli verovuoden päättyessä laskettuna 8 prosentin korkokannan mukaan ja ottaen lukuun vain täydet vuodet.

Obligaation, debentuurin ja muun joukkovelkakirjan arvoksi katsotaan käypä arvo.

Määräaikaiset oikeudet

32 §
Nautintaoikeuden arvo

Rajoittamattoman ajan voimassa olevan nautintaoikeuden ja omaisuuden tuottoon tai muuhun etuun saadun oikeuden arvo on oikeudesta saatavan vuositulon määrä kerrottuna luvulla 12,5.

Verovelvollisen jäljellä olevaksi eliniäksi tarkoitetun nautintaoikeuden, eläkkeen ja muun edun arvo lasketaan kertomalla edusta saatavan vuositulon määrä etuun oikeutetun henkilön iän mukaan määräytyvällä kertoimella seuraavasti:

verovelvollisen ikä	luku, jolla vuositulon määrä kerrotaan
alle 44 vuotta	12
44-52 "	11
53-58 "	10
59-63 "	9
64-68 "	8
69-72 "	7
73-76 "	6
77-81 "	5
82-86 "	4
87-91 "	3
92 tai enemmän	2

33 §
Määrävuotisen etuuden arvo

Verovelvolliselle määrävuosiksi tuleva etuus arvostetaan siihen pääoma-arvoon, joka sillä on verovuoden päättyessä laskettuna etuuden voimassaoloajasta jäljellä olevien täysien vuosien luvun ja 8 prosentin korkokannan mukaan.

6 luku.

Vähennykset varoista

34 §
Velat

Veronalaisista varoista vähennetään verovelvollisen velat, joita ovat muun ohessa:

1) vakuutuslaitoksen korvaus- ja vakuutusmaksuvastuu sekä eläkesäätiön ja muun eläkelaitoksen eläkesitoumuksista johtuva vakuutusteknisten perusteiden mukaan laskettu eläkevastuu;

2) velvoite, jonka nojalla verovelvollisen tulee vastikkeetta tai kerta kaikkiaan annetusta vastikkeesta toimittaa toiselle rahanarvoinen suoritus tai antaa toisen jossakin suhteessa käyttää hyväkseen kiinteää omaisuuttaan, jos velvoitetta vastaava oikeus on veronalainen, taikka eläkeoikeus tai oikeus syytinkiin.

Velkana ei pidetä yrityksen omaa pääomaa, rahastoja, varauksia eikä liittymismaksuja, jotka verovelvollinen on sitoutunut palauttamaan maksajalle tämän luopuessa liittymisedustaan tai, jotka ovat siirrettävissä kolmannelle henkilölle.

Velkojen arvostamisesta säädetään 13 §:ssä.

35 §
Rajoitetusti verovelvollisen velat

Henkilö, joka verovuoden päättyessä ei ole asunut Suomessa, sekä ulkomainen yhteisö saa vähentää ainoastaan sen velan ja velvoitteen, joka kohdistuu täällä verovuoden päättyessä olleeseen omaisuuteen.

36 §
Omaan pääomaan rinnastettava laina

Jos Suomessa liikettä harjoittava verovelvollinen on välittömästi tai välillisesti riippuvainen henkilöstä, joka ei asu Suomessa, tai ulkomaisesta yrityksestä, joka taloudellisesti osallistuu hänen yritykseensä tai jolla on vaikutusvaltaa sen johtoon taikka johon yritykseen verovelvollinen taloudellisesti osallistuu tai jonka yrityksen johtoon hän voi vaikuttaa, verovelvollisen varoista ei saa vähentää sitä osaa velasta, jota on pidettävä omaan pääomaan rinnastettavana pääomansijoituksena täällä olevaan liikkeeseen.

37 §
Puoliso- ja lapsivähennys

Suomessa asuvien puolisoiden yhteenlasketuista varoista vähennetään 50 000 markkaa. Jos toisella puolisolla tällöin on velkoja enemmän kuin varoja, otetaan erotus huomioon toisen puolison verotettavan varallisuuden vähennyksenä, ei kuitenkaan enempää kuin kolmannes viimeksi mainitun puolison verotettavasta varallisuudesta.

Verovelvollisen, joka on asunut Suomessa ja verovuonna elättänyt alaikäistä lastaan tai kasvattilasta, varoista vähennetään jokaisesta sellaisesta lapsesta 10 000 markkaa.

Vähennys myönnetään vain toiselle yhteenlasketun varallisuuden perusteella verotettavista puolisoista. Jos molemmilla puolisoilla on varoja, vähennyksen saa se, jonka varojen määrä on suurempi.

38 §
Vähennys omasta asunnosta

Jos verovelvollinen on verovuoden päättyessä käyttänyt omistamaansa rakennusta tai asunto-osakeyhtiön osakkuuden taikka asunto-osuuskunnan jäsenyyden perusteella hallitsemaansa huoneistoa yksinomaan tai pääasiallisesti omana taikka perheensä asuntona, vähennetään verovelvollisen veronalaisista varoista 50 000 markkaa. Vähennys myönnetään 37 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla.

Vähennys tehdään myös silloin, jos verovelvollisen omistamassa rakennuksessa on kaksi tai useampia huoneistoja ja niistä jotakin on käytetty 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.

7 luku.

Veron määrääminen ja maksuunpano

39 §
Veron määrä ja maksuunpano

Varallisuusvero määrätään verovelvollisen verotettavan varallisuuden perusteella. Luonnollisen henkilön, erillisenä verovelvollisena verotettavan kotimaisen kuolinpesän ja yhteisetuuden varallisuusvero määrätään progressiivisen varallisuusveroasteikon perusteella ja yhteisön varallisuusvero yhteisön varallisuusveroprosentin mukaan, siten kuin veroasteikkolaissa vuosittain säädetään.

Jos verotettava varallisuus nousee yli täysien satojen markkojen, jätetään ylimenevä osa huomioon ottamatta, erikseen kummankin puolison varallisuuden osalta.

Varallisuusvero vahvistetaan täysin markoin siten, että ylimenevä osa jätetään lukuun ottamatta. Vero maksuunpannaan puolisoille ja alaikäiselle lapselle kullekin erikseen 2 §:ssä tarkoitettujen osuuksien mukaan.

40 §
Kaksinkertaisen verotuksen välttäminen

Hallituksella on oikeus kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen poistamiseksi tai lieventämiseksi vastavuoroisuuden edellytyksellä sopia vieraan valtion kanssa tiettyjen varojen osalta verottamisoikeuden jakamisesta mainitun valtion ja Suomen välillä taikka siitä, että verovelvollinen kokonaan tai osaksi vapautetaan suorittamasta Suomessa veroa. Tällaisten sopimusten perusteella toimitetun verotuksen on katsottava tapahtuneen tämän lain mukaan.

Jos kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyllä tai muulla kansainvälisellä sopimuksella on rajoitettu Suomen verottamisoikeutta tai jos Suomi on kokonaan luopunut verottamisoikeutensa käyttämisestä tiettyjen varojen osalta, sovelletaan, jos se sopimuksen mukaan on sallittua, verovelvollista täällä verotettaessa sitä verokantaa, jota olisi ollut sovellettava, jos hänen verotettava varallisuutensa olisi vahvistettu ottamatta huomioon sopimuksen määräyksiä.

Verovelvollinen ei saa vähentää 1 tai 2 momentissa tarkoitetun sopimuksen mukaan Suomessa suoritettavasta verosta vapautettuihin varoihin kohdistuvaa velkaa tai velvoitetta silloinkaan, kun se saataisiin muutoin vähentää tämän lain nojalla.

Jos 1 momentissa tarkoitetun sopimuksen määräyksistä johtuu, että Suomessa määrättävästä verosta on vähennettävä ulkomainen vero, vähennetään täällä samasta varallisuudesta suoritettavasta verosta määrä, joka näytetään vieraassa valtiossa suoritetuksi. Tällöin vieraassa valtiossa katsotaan suoritetuksi myös määrä, jonka Suomen asianomainen viranomainen on siirtänyt tai siirtää toisen valtion asianomaiselle viranomaiselle käytettäväksi verovelvollisen veron lyhennykseksi. Vähennys ei kuitenkaan saa olla suurempi kuin määrä, joka vastaa yhtä suurta osaa täällä suoritettavasta verosta kuin vieraassa valtiossa olevan varallisuuden määrä on verovelvollisen täällä lasketusta kokonaisvarallisuudesta.

8 luku.

Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset

41 §
Lain voimaantulo ja soveltaminen

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 . Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1993 toimitettavassa varallisuusverotuksessa.

42 §
Siirtymävaihe

Jos muussa laissa tai asetuksessa viitataan tulo- ja varallisuusverolain (1240/88) tai sen 159 §:n 2 momentissa mainittujen lakien säännöksiin, viittauksen katsotaan tarkoittavan tuloverolain tai tämän lain vastaavaa lainkohtaa.

Mitä muussa laissa tai asetuksessa säädetään veronalaisesta tai verotettavasta omaisuudesta taikka omaisuusverosta, sen katsotaan tarkoittavan tämän lain voimaantultua veronalaista tai verotettavaa varallisuutta taikka varallisuusveroa.

---

Helsingissä 25 päivänä syyskuuta 1992

Tasavallan Presidentti
MAUNO KOIVISTO

Valtiovarainministeri
Iiro Viinanen