Vuoden 1993 alusta voimaan tulevaan opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annettuun lakiin ehdotetaan julkisten menojen säästötoimenpiteisiin liittyen tehtäväksi eräitä muutoksia. Vuoden 1993 alussa maksamatta olevien valtionosuuksien loppuerien maksua lykättäisiin vuodella vuosiksi 1994―98. Jälkirahoitusmenettely säädettäisiin oppilaitosten ylläpitäjille vaihtoehtoiseksi perustamishankkeiden rahoitusmuodoksi vuoden 1997 loppuun. Laista ehdotetaan myös poistettavaksi säännös, jonka mukaan opetus- ja kulttuuritoimen valtionosuuksiin ja -avustuksiin käytettävä osuus veikkauksen ja raha-arpajaisten voittovaroista pidetään vuonna 1993 prosentuaalisesti samana kuin se on vuoden 1992 tulo- ja menoarviossa.

Lisäksi ehdotetaan säädettäväksi, että lakia sovellettaisiin tietyin edellytyksin ennen uuden valtionosuusjärjestelmän voimaantuloa aloitettuun työvoimapoliittiseen aikuiskoulutukseen. Valtionosuus myönnettäisiin vuoden 1993 alusta kumottavan käyttökustannusten valtionosuusasteikon mukaan.

Esitys liittyy valtion vuoden 1993 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan vuoden 1993 alusta.

---

Esitys sisältää osan niistä toimenpiteistä, joilla toteutetaan valtion vuoden 1993 talousarvioesityksessä edellytetyt säästöt opetusministeriön hallinnonalalla. Esitys sisältää ne toimenpiteet, jotka edellyttävät poikkeamista opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta 3 päivänä elokuuta 1992 annetun ja vuoden 1993 alusta voimaan tulevan lain (705/92) säännöksistä ja jotka ovat voimassa yhtä vuotta pitemmän ajan tai jotka edellyttävät vain vuonna 1993 voimassa olevien säännösten muuttamista. Esitys sisältää ehdotukset vuoden 1993 alussa maksamatta olevien voimassa olevan järjestelmän mukaisten valtionosuuksien maksamisen lykkäämisestä yhdellä vuodella, perustamishankkeiden jälkirahoitusmenettelyn jatkamisesta vuosina 1993―1997 myönnettäviin valtionosuuksiin sekä mahdollisuudesta käyttää veikkauksen ja raha-arpajaisten voittovaroja vuonna 1993 ilman rahoituslainsäädännöstä johtuvia rajoituksia.

Sellaiset säästöpäätösten mukaiset toimenpiteet, jotka edellyttävät poikkeamista opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain pysyvistä säännöksista vain vuonna 1993, toteutetaan erikseen annettavalla lailla. Samanaikaisesti tämän esityksen kanssa annettavassa esityksessä laiksi eräistä opetus- ja kulttuuritoimen vuoden 1993 rahoitusta koskevista järjestelyistä ehdotetaan säädettäväksi peruskoulun, lukion, iltalukion, ammatillisten oppilaitosten, musiikkioppilaitoksen ja kirjaston sekä museon, teatterin ja orkesterin valtionosuuden laskennan perusteena olevien yksikköhintojen alentamisesta. Mainitussa esityksessä ehdotetaan säädettäväksi myös esimerkiksi mahdollisuudesta periä oppilasmaksuja vuonna 1993 sekä iltaopiskelijoiden ateriaedun poistamisesta vuonna 1993.

Opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain 49 §:n 2 momentin mukaan lain voimaan tullessa maksamatta olevien valtionosuuksien maksamisessa noudatetaan erityisjärjestelyä. Mainitun lainkohdan mukaan valtionosuuksien maksaminen jaksotetaan vuosille 1993―97 siten, että kukin vuosittainen erä on yhtä suuri. Maksettava valtionosuus lasketaan siten, että ennalta vahvistettujen valtionosuusperusteiden mukaisesti haetun valtionosuuden ja maksettujen ennakoiden ja osasuoritusten erotuksesta vähennetään viisi prosenttia. Alle 10 000 markan suuruista valtionosuutta ei makseta.

Säästöjen aikaansaamiseksi vuonna 1993 ehdotetaan mainitun vuoden alussa maksamatta olevien valtionosuuksien maksamista myöhennettäväksi vuodella. Esityksen mukaan valtionosuuksien loppuerät maksettaisiin viiden vuoden aikana yhtä suurina vuotuisina erinä vuosina 1994―98. Myöhennyksen vuoksi yhtä vuotuista erää vastaavalle markkamäärälle laskettaisiin kuuden prosentin vuotuinen korko viiden vuoden ajalle. Korko maksettaisiin kokonaisuudessaan vuoden 1998 vuotuista erää maksettaesssa.

Opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetussa laissa säädetään tilojen rakentamista, hankintaa, peruskorjausta tai niitä vastaavaa toimenpidettä ja mainittuihin toimenpiteisiin liittyvää irtaimen omaisuuden hankintaa koskevien perustamishankkeiden rahoituksesta. Lain 40 §:n 3 momentin mukaan perustamishankkeeseen suoritettava valtionosuus maksetaan oppilaitoksen tai muun laitoksen ylläpitäjälle kuukausittain yhtä suurissa erissä hankkeen arvioituna toteutusaikana. Peruskoulun, lukion ja yleisen kirjaston valtionosuuksista ja -avustuksista annetun lain 3 §:n (986/85) ja ammatillisten oppilaitosten rahoituksesta annetun lain 2 §:n 2 momentin 9 kohdan (624/85) mukaan valtionosuus voidaan nykyisin maksaa jälkirahoituksena hankkeen valmistumista seuraavan kalenterivuoden alusta lukien seitsemän vuoden aikana yhtä suurina vuotuisina erinä. Maksamattomalle valtionosuuden osalle suoritetaan Suomen Pankin peruskorkoa vastaava korko.

Jotta opetus- ja kulttuuritoimen rakentamisen laajuus voitaisiin valtion vuosittaisia menoja lähivuosina lisäämättä pitää nykyisellä tasolla, ehdotetaan säädettäväksi mahdollisuus maksaa investointien rahoitus edelleen jälkikäteen. Jälkirahoitusmenettely olisi mahdollinen hankkeissa, joita varten valtionosuus myönnettäisiin vuosina 1993―97. Lain 50 §:ään ehdotetaan tämän vuoksi lisättäväksi mainitun menettelyn mahdollistava sisällöltään uusi 4 momentti. Maksamisen ehdot säädettäisiin voimassa olevan lainsäädännön mukaisiksi. Ehdotettu jälkirahoitusmenettely koskisi peruskoulujen, lukioiden, iltalukioiden, ammatillisten oppilaitosten ja kirjastojen rakennushankkeiden lisäksi myös musiikkioppilaitosten ja kansalaisopistojen perustamishankkeiden sekä ammatillisten oppilaitosten perustamishankkeina pidettävien laitehankintojen valtionosuutta.

Opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain 55 §:n mukaan opetus- ja kulttuuritoimen valtionosuuksiin ja -avustuksiin käytettävä osuus veikkauksen ja raha-arpajaisten voittovaroista pidetään vuonna 1993 prosentuaalisesti samana kuin se on vuoden 1992 tulo- ja menoarviossa. Säännöksellä on haluttu turvata tieteen, taiteen, urheilu- ja liikuntakasvatuksen sekä nuorisonkasvatustyön tukemiseen tarkoitettujen harkinnanvaraisten avustusten suhteellinen osuus mainituista voittovaroista.

Valtion ja kuntien taloudellinen tilanne on olennaisesti muuttunut sen jälkeen kun esitys opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusta koskevaksi lainsäädännöksi (HE 215/1991 vp) annettiin. Opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain 55 § vahvistetussa muodossaan vaikeuttaa vuoden 1993 talousarvion määrärahojen tarkoituksenmukaista uuteen taloudelliseen tilanteeseen soveltuvaa kohdentamista. Valtion säästötoimenpiteiden joustava toteuttaminen edellyttää mainitusta sidonnaisuudesta luopumista. Tämän vuoksi ehdotetaan, että 55 § nykyisessä muodossaan poistettaisiin ja korvattaisiin sisällöltään uudella kohdassa 1.5. ehdotetulla 55 §:llä.

Veikkauksen ja raha-arpajaisten voittovarojen käytön jakosuhde on vuoden 1993 jälkeen tarkoitus palauttaa aikaisemmin voimassa olleelle tasolle.

Työvoimapoliittisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain (763/90) mukaan työvoimaviranomaiset voivat työvoimapoliittisin perustein hankkia aikuiskoulutusta ammatillisilta aikuiskoulutuskeskuksilta ja muilta ammatillisilta oppilaitoksilta sekä korkeakouluilta. Mainitun lain 12 :n mukaan koulutusta ostettaessa hankintahinnasta vähennetään koulutuspalvelujen tuottajalle asianomaista koulutusta varten myönnettävät valtionosuudet ja -avustukset sekä valtion suorittamat korvaukset.

Työvoimaviranomaiset ovat ostaneet työvoimapoliittista aikuiskoulutusta ammatillisista oppilaitoksista annetussa laissa (487/87) tarkoitetuilta ammatillisilta oppilaitoksilta. Hankintahinnan vähennykseksi on tällöin luettu oppilaitokselle ammatillisten oppilaitosten rahoituksesta annetun lain (494/83) mukaisesti myönnetyt valtionosuudet.

Opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain 19 §:n mukaan valtionosuuden perusteena olevia ammatillisten oppilaitosten yksikköhintoja laskettaessa ei oteta lukuun maksullisesta palvelutoiminnasta aiheutuneita kustannuksia. Opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun asetuksen (820/92) mukaan myöskään valtionosuuden perusteen laskennassa yksikköhinnan kertojana käytettävään oppilasmäärään ei lueta maksullisena palvelutoimintana järjestettävään koulutukseen osallistuvia oppilaita. Näin ollen maksullisena palvelutoimintana järjestettävää koulutusta varten, johon myös edellä mainittu työvoimapoliittinen aikuiskoulutus kuuluu, ei uudessa järjestelmässä myönnetä valtionosuutta. Uudessa valtionosuusjärjestelmässä työvoimaviranomaiset maksavat ammatillisilta oppilaitoksilta ostamansa koulutuksen hinnan kokonaisuudessaan.

Uuteen järjestelmään siirryttäessä ongelmaksi on muodostunut koulutus, josta työvoimaviranomainen ja oppilaitos ovat sopineet ennen valtionosuusuudistuksen voimaantuloa vanhojen valtionosuussäännösten mukaisin ehdoin ja joka jatkuu valtionosuusuudistuksen tultua voimaan. Mainittua koulutusta koskevat sopimukset ovat ristiriidassa vuoden 1993 alusta voimaan tulevien rahoitussäännösten kanssa. Koulutusta koskevat sopimukset jouduttaisiin muuttamaan, mikä olisi hallinnollisesti työlästä ja koulutuksen järjestämisen kannalta epätarkoituksenmukaista. Työvoimaviranomaiset joutuisivat lisäämään omaa rahoitusosuuttaan jo päätetystä koulutuksesta poistuvaa valtionosuutta vastaavasti.

Eräissä tapauksissa opiskelijat on valittu koulutukseen ennen kuin työvoimaviranomaiset ovat sopineet koulutuksen hankinnasta oppilaitoksen kanssa. Työvoimaviranomaiset ovat tällöin olettaneet, että sopimukset voidaan tehdä entisen käytännön mukaisesti. Myöskään näissä tapauksissa valtionosuusuudistusta ei ole osattu ottaa huomioon.

Mainittujen epäkohtien poistamiseksi opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain 55 §:ään ehdotetaan otettavaksi säännökset työvoimapoliittisen aikuiskoulutuksen rahoituksesta. Ehdotetuilla säännöksillä säilytettäisiin rahoitusosuuksien perusteet ennallaan sellaisen vuoden 1992 loppuun mennessä aloitetun työvoimapoliittisen koulutuksen osalta, josta on sovittu työvoimaviranomaisten ja oppilaitosten kesken vuoden 1992 heinäkuun loppuun mennessä tai johon opiskelijat on valittu vuoden 1992 toukokuun loppuun mennessä. Tällaiseen koulutukseen myönnettäisiin edelleen valtionosuutta ammatillisiin oppilaitoksiin sovellettavan rahoitusjärjestelmän kautta. Valtionosuus ehdotetaan laskettavaksi asianomaisen oppilaitosmuodon yksikköhinnan perusteella siten kuin opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetussa laissa säädetään. Koska viimeksi mainitun lain käyttökustannusten valtionosuusasteikko on alempi kuin vuoden 1992 loppuun sovellettavassa ammatillisten oppilaitosten rahoituksesta annetussa laissa, tässä tarkoitettuun työvoimapoliittiseen aikuiskoulutukseen sovellettaisiin sen päättymiseen saakka mainitun vuoden 1993 alusta kumottavan lain käyttökustannusten valtionosuusasteikkoa.

Edellä mainitun työvoimapoliittisen aikuiskoulutuksen rahoitus opetustoimen valtionosuusjärjestelmän kautta lakkaa aloitetun koulutuksen päätyttyä. Opiskelijoiden kotikunnilla ei ole velvollisuutta osallistua työvoimapoliittisesta aikuiskoulutuksesta aiheutuviin kustannuksiin, vaan valtio vastaa koulutuksen menoista kokonaisuudessaan. Mainituista syistä tähän koulutukseen tulevaa valtionosuutta ei ole tarkoituksenmukaista myöntää ja maksaa opetustoimen muun valtionosuuden yhteydessä. Myös valtionrahoitukseen liittyvän tietojärjestelmän selkeys edellyttää työvoimapoliittisen koulutuksen valtionosuuden käsittelemistä muusta rahoitusjärjestelmästä erillään. Tämän vuoksi ehdotetaan, että valtionosuus mainittuun koulutukseen myönnettäisiin ja maksettaisiin oppilaan kotikunnan sijasta aina koulutusta järjestävän oppilaitoksen ylläpitäjälle. Valtionosuus maksettaisiin kaksi kertaa vuodessa, helmikuussa ja lokakuussa.

Esitys on valmisteltu virkamiestyönä opetusministeriössä.

Esitys lisää vähäisessä määrin opetusministeriön valtionaputehtäviä ja opetushallituksen valtionosuuksia koskevan tietojärjestelmän ylläpitoon liittyviä tehtäviä työvoimapoliitisessa koulutuksessa vuosina 1993―96. Vastaavasti esitys vähentää työvoimaviranomaisten hallinnollisia tehtäviä, koska jo aloitetun koulutuksen osalta ei tarvitse ryhtyä sopimusoikeudellisiin ja hallinnollisiin erityistoimenpiteisiin valtionosuusuudistuksen vuoksi.

Valtionosuuksien loppuerien maksamisen lykkääminen vähentäisi vuonna 1993 valtion menoja noin 380 miljoonalla markalla.

Jälkirahoituksen säätämisen perustamishankkeiden vaihtoehtoiseksi rahoitusmuodoksi arvioidaan vuonna 1993 säästävän valtion menoja noin 300 miljoonalla markalla.

Veikkauksen ja raha-arpajaisten voittovarojen käytön sääntelyn purkamisella on tarkoitus mahdollistaa lakisääteisten menojen osuuden lisääminen voittovaroista vuonna 1993 noin 100 miljoonalla markalla.

Vuoden 1992 loppuun mennessä aloitetussa ehdotetun 55 §:n mukaiset ehdot täyttävässä työvoimapoliittisessa koulutuksessa on vuonna 1993 arviolta keskimäärin 2 500 opiskelijaa. Näistä aiheutuu opetusministeriön hallinnonalalla arviolta noin 62 miljoonan markan nettomenojen lisäys verrattuna järjestelmään, jossa työvoimahallinto olisi vastannut mainitusta koulutuksesta aiheutuvista menoista kokonaisuudessaan. Mainitun koulutuksen opiskelijamäärät ja koulutuksesta aiheutuvat kustannukset pienenevät jyrkästi vuoden 1993 jälkeen ja koulutus päättyy vuonna 1996.

Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan samanaikaisesti uuden valtionosuusjärjestelmän kanssa 1 päivänä tammikuuta 1993.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta 3 päivänä elokuuta 1992 annetun lain (705/92) 49 §:n 2 momentti ja 55 § sekä

lisätään 50 §:ään uusi 4 momentti, jolloin nykyinen 4 momentti siirtyy 5 momentiksi, seuraavasti:

49 §
Käyttökustannukset

Tämän lain voimaan tullessa maksamatta olevat valtionosuudet maksetaan vuosittain yhtä suurina erinä viiden vuoden aikana vuodesta 1994. Maksettava valtionosuus lasketaan siten, että ennalta vahvistettujen valtionosuusperusteiden mukaisesti haetun valtionosuuden ja maksettujen ennakoiden ja osasuoritusten erotuksesta vähennetään 5 prosenttia. Alle 10 000 markan suuruista valtionosuutta ei makseta. Yhdelle edellä mainittua vuotuista erää vastaavalle markkamäärälle lasketaan viiden vuoden ajalta kuuden prosentin vuotuinen korko, joka maksetaan vuoden 1998 erän yhteydessä.

---

50 §
Perustamiskustannukset

Sen estämättä, mitä 40 §:n 3 momentissa säädetään, valtionosuus perustamishankkeeseen voidaan vuosina 1993―97 myöntää ehdolla, että se maksetaan hankkeen valmistumista seuraavan kalenterivuoden alusta seitsemän vuoden aikana yhtä suurina vuotuisina erinä. Kukin vuosierä maksetaan tällöin ennen maaliskuun loppua ja siihen lisätään maksamattoman valtionosuuden osalle laskettu Suomen Pankin peruskorkoa vastaava vuotuinen korko, joka lasketaan ensimmäisen vuosierän maksupäivästä. Valtionosuushakemuksessa on ilmoitettava, suostuuko hakija mainittuun ehtoon.

---

55 §
Työvoimapoliittinen aikuiskoulutus

Työvoimapoliittisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain (763/90) mukaiseen ammatilliseen koulutukseen myönnetään valtionosuutta siten kuin tässä laissa säädetään, jos:

1) koulutus on aloitettu ennen tämän lain voimaantuloa;

2) työvoimaviranomainen on tehnyt koulutuksen opiskelijavalinnoista mainitun lain 9 §:ssä tarkoitetun päätöksen 31 päivään toukokuuta 1992 mennessä, tai mainitun lain 14 §:n mukainen koulutuksen hankintasopimus on tehty 31 päivään heinäkuuta 1992 mennessä; ja

3) koulutukseen on myönnetty valtionosuutta 48 :n 1 momentin 3 kohdassa mainitun lain nojalla.

Valtionosuus 1 momentissa tarkoitettua koulutusta saavaa oppilasta kohden lasketaan 14 ja 52 §:ssä tarkoitetuista yksikköhinnoista 48 :n 1 momentin 3 kohdassa mainitussa laissa säädetyn käyttökustannusten valtionosuusasteikon mukaan.

Tässä pykälässä säädetty valtionosuus myönnetään ja maksetaan oppilaitoksen ylläpitäjälle. Valtionosuus maksetaan kaksi kertaa vuodessa 40 §:n 2 momentissa säädettyinä ajankohtina.

---

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1993.

---

Helsingissä 18 päivänä syyskuuta 1992

Tasavallan Presidentti
MAUNO KOIVISTO

Opetusministeri
Riitta Uosukainen