Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi työllisyyslakia Euroopan talousalueesta tehtyyn sopimukseen (ETA-sopimus) viitaten siten, että Euroopan talousalueen jäsenmaiden kansalaisilla olisi oikeus saada esityksessä mainitut työvoimapalvelut asuinmaasta riippumatta.

Esitys liittyy Euroopan talousalueesta tehtyyn sopimukseen. Tarkoituksena on, että laki tulisi samanaikaisesti voimaan ETA-sopimuksen kanssa.

---

Työllisyyslain (275/87) 1 §:n mukaan lain tarkoituksena on järjestää Suomen kansalaiselle mahdollisuus tehdä työtä. Lain 26 §:n mukaan myös sellaiselle Suomessa asuvalle henkilölle, joka ei ole Suomen kansalainen, on järjestettävä mahdollisuus tehdä työtä työllisyyslain mukaisesti, ottaen kuitenkin huomioon hänen työntekoaan koskevat erikseen annetut säännökset. Tällaisia säännöksiä ovat ensisijassa ulkomaalaislain (378/91) ja -asetuksen (449/91) työlupia koskevat säännökset.

Työvoimapalvelut on lueteltu työllisyyslain 7 §:n 2 momentissa (609/91). Sen mukaan työvoimapalveluita ovat erityisesti työnvälitys, ammatinvalinnanohjaus, työvoimapoliittinen aikuiskoulutus, muuttoturvan järjestäminen, sijaintineuvonta, ohjaaminen omatoimiseen työllistymiseen, kansainvälinen harjoittelijanvaihto, tietopalvelu ja vajaakuntoisten erityispalvelut.

ETA-sopimuksen 28 artikla turvaa työvoiman vapaan liikkumisen Euroopan yhteisöjen (EY) jäsenvaltioiden ja Euroopan vapaakauppaliiton jäsenvaltioiden välillä. Sopimusmääräystä täydentää EY:n neuvoston 15 päivänä lokakuuta 1968 työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta yhteisön alueella annettu asetus (ETY) n:o 1612/68.

Asetuksen 5 artiklan mukaan jäsenvaltion kansalaisella on oikeus hakiessaan työtä toisesta jäsenvaltiosta saada samaa apua siellä kuin kyseisen valtion työnvälitysviranomainen antaa oman valtion kansalaisille heidän hakiessaan työtä. Artikla ja EY:n tuomioistuimen ratkaisukäytäntö, erityisesti tapaus 292/89 (Antonissen) ja 316/85 (Lebon) edellyttävät, että työnvälityspalvelut ovat alueen jäsenvaltioiden kansalaisten käytettävissä myös toisessa jäsenvaltiossa työnhakijan asuinpaikasta riippumatta. Artiklan ja EY:n tuomioistuimen ratkaisukäytännön mukaan oikeus saada sellaisia palveluita, joihin usein suoraan liittyy sosiaalisia etuuksia esimerkiksi työvoimapoliittinen aikuiskoulutus samoin kuin oikeus työllisyysmäärärahoin tuettuun työntekomahdollisuuteen toisessa maassa syntyy vasta, kun henkilöllä on työntekijäasema asianomaisessa maassa. Työntekijäaseman henkilö saavuttaa tekemällä työsopimuksen.

Mainituin perustein ehdotetaan, että Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion kansalaisella olisi oikeus saada Suomesta työnvälityspalvelut ja kaikki tarvitsemansa muut työvoimapalvelut asuinpaikastaan riippumatta, jos hänellä on työntekijäasema täällä.

Esityksellä ei ole taloudellisia vaikutuksia.

Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan samanaikaisesti Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen kanssa. Ehdotetun voimaantulosäännöksen mukaan lain voimaantulosta säädetään asetuksella.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

lisätään 13 päivänä maaliskuuta 1987 annetun työllisyyslain (275/87) 26 §:ään uusi 2 momentti seuraavasti:

26 §
Lain soveltaminen Suomen kansalaisuutta vailla olevaan henkilöön

Euroopan talousalueen jäsenmaan kansalaiselle, joka hakee työtä Suomesta, annetaan kuitenkin työnvälityspalvelut hänen asuinpaikastaan riippumatta. Euroopan talousalueen jäsenmaan kansalaiselle annetaan myös muita 7 §:n 2 momentissa mainittuja työvoimapalveluita hänen asuinpaikastaan riippumatta, jos hän on tehnyt työsopimuksen Suomessa tehtävästä työstä.

---

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.

---

Helsingissä 8 päivänä heinäkuuta 1992

Tasavallan Presidentti
MAUNO KOIVISTO

Työministeri
Ilkka Kanerva