Siirry esitykseen
HE 84/1992
Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi erikoissairaanhoitolain, Helsingin yliopistollisesta keskussairaalasta annetun lain ja kansanterveyslain muuttamisesta
Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi erikoissairaanhoitolain säännöstä, jonka perusteella Suomessa oleskelevalla Suomen kansalaisella on aina yhtäläinen oikeus erikoissairaanhoitoon kuin kunnan asukkaalla, vaikka hän asuisi ulkomaillakin. Kansalaisuuteen perustuva erilainen kohtelu ehdotetaan kumottavaksi. Kansanterveyslakiin ehdotetaan tehtäväksi vastaava muutos.
Esityksessä ehdotetaan lisäksi, että erikoissairaanhoitolakiin otettaisiin pohjoismaiseen kielisopimukseen perustuva säännös Pohjoismaiden kansalaisten oikeudesta käyttää omaa kieltään asioidessaan terveydenhuoltoviranomaisten kanssa. Helsingin yliopistollisesta keskussairaalasta annettuun lakiin ehdotetaan otettavaksi viittaussäännös tähän säännökseen.
Erikoissairaanhoitolaissa ehdotetaan lisäksi säädettäväksi, että korvauksesta, jonka sairaanhoitopiirin kuntainliitto, johon potilaan kotikunta kuuluu, suorittaa hoidon antaneelle sairaanhoitopiirin kuntainliitolle, voitaisiin periä 16 prosentin vuotuinen viivästyskorko. Viittaussäännöksen perusteella tätä sovellettaisiin myös Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa.
Erikoissairaanhoitolaissa, Helsingin yliopistollisesta keskussairaalasta annetussa laissa ja kansanterveyslaissa ehdotetaan säädettäväksi, että niistä voidaan poiketa Suomea sitovan kansainvälisen sopimuksen perusteella.
Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan kuukauden kuluttua siitä, kun ne on hyväksytty ja vahvistettu.
Erikoissairaanhoitolain (1062/89) 3 §:ssä säädetään kunnan velvollisuudesta järjestää tarpeellista sairaanhoitoa henkilöille, joilla on kunnassa väestökirjalaissa (141/69) tarkoitettu kotipaikka. Sama velvollisuus kunnalla on siellä oleskeleviin Suomen kansalaisiin nähden, vaikka he asuisivat ulkomailla. Kiireellistä hoitoa on annettava kaikille kunnassa oleskeleville. Lisäksi asiasta voidaan sopia valtioiden välillä. Säännös kunnassa oleskelevan suomalaisen oikeudesta sairaanhoitoon on tulkinnanvarainen. Se sopii huonosti yhteen sosiaaliturvasopimusten määräysten kanssa. Sitä on ollut erityisen vaikea soveltaa pohjoismaiseen sosiaaliturvasopimukseen nähden ja käytäntö on vaihdellut maan eri osissa. Hankaluudet lisääntyisivät sovellettaessa Euroopan yhteisöjen asetusta (ETY) N:o 1408/71 sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä, johon viitataan Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen (ETA-sopimuksen) liitteessä. Sen vuoksi säännös ehdotetaan muutettavaksi tältä osin. Ulkosuomalaisilla olisi edelleen täällä oleskellessaan oikeus kiireelliseen hoitoon ja heihin sovellettaisiin tapauksesta riippuen asetuksen (ETY) N:o 1408/71 säännöksiä tai sosiaaliturvasopimusten määräyksiä tilapäisen oleskelun aikana annettavasta sairaanhoidosta. Eduskunnan käsiteltävänä on hallituksen esitys sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelua ja valtionosuutta koskevan laindäännön uudistamisesta (HE 216/1991 vp). Siihen sisältyy ehdotus laiksi sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista, joka antaisi oikeuden periä muilta kuin Suomessa asuvilta korkeampia potilasmaksuja kuin Suomessa asuvilta.
Kansalaisuuteen perustuvan eriarvoisen kohtelun poistaminen saattaa poikkeustapauksissa myös koskea Suomessa jatkuvasti oleskelevia Suomen kansalaisia, joilla ei ole kotipaikkaa missään kunnassa. Jos tältä osin syntyy ongelmia, ne on parempi ratkaista väestökirjanpidon keinoin kuin säätää asiasta sairaanhoitolainsäädännössä.
Sopimus Suomen, Islannin, Norjan, Ruotsin ja Tanskan välillä Pohjoismaiden kansalaisten oikeudesta käyttää omaa kieltään muussa pohjoismaassa (SopS 11/87) tuli voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1987. Sopimuksessa sopimusvaltiot sitoutuvat vaikuttamaan siihen, että toisen sopimusvaltion kansalainen tarvittaessa voi käyttää viranomaisissa ja muissa julkisissa toimielimissä omaa kieltään. Erikoissairaanhoitolain 33 §:n mukaan erikielisiä tai kaksikielisiä kuntia käsittävässä sairaanhoitopiirissä on turvattava potilaan sairaanhoito hänen omalla äidinkielellään, suomen tai ruotsin kielellä. Erikoissairaanhoitolain 33 §:ään ehdotetaan sisällytettäväksi uusi 4 momentti, jossa säädettäisiin siitä, että sairaanhoitopiirin kuntainliiton tulee lisäksi huolehtia siitä, että Pohjoismaiden kansalaiset voivat terveydenhuollon palveluja käyttäessään tarvittaessa käyttää omaa kieltään suomen, islannin, norjan, ruotsin ja tanskan kieltä. Sairaanhoitopiirin kuntainliiton olisi mikäli mahdollista huolehdittava siitä, että Pohjoismaiden kansalaiset saavat sen käsiteltävissä asioissa tarvittavan tulkitsemis- ja kääntämisavun. Kansanterveyslain 28 §:n 3 momentissa (1117/90) on vastaava säännös.
Pohjoismaisen kielisopimuksen hyväksymistä koskevassa hallituksen esityksessä (HE 109/1982 vp) todetaan, että sopimusvaltion kansalaisen oikeus käyttää omaa kieltään on rajoitettu tapauksiin, joissa oman kielen käyttämiseen on tarvetta. Jos asianomainen hallitsee viranomaisen tai toimielimen kielen riittävän hyvin, hänen tulee ensi sijassa käyttää sitä. Arvioitaessa asianomaisen henkilön kielitaidon riittävyyttä on otettava huomioon, minkälaatuisesta asiasta, yksinkertaisesta tai monimutkaisesta, kulloinkin on kyse. Kaksikielisten ja ruotsinkielisten sairaanhoitopiirin kuntainliittojen henkilökunta on velvollinen palvelemaan pohjoismaiden kansalaisia ruotsin kielellä, jos se edesauttaa asioiden hoitamista. Jollei asiaa voida näin hoitaa ― esimerkiksi islantilaisen asiakkaan osalta ― olisi kuntainliiton mikäli mahdollista huolehdittava siitä, että hankitaan tarvittava tulkitsemis- ja kääntämisapu. Yksikielisissä suomenkielisissä kuntainliitoissa olisi vastaavasti turvauduttava tulkitsemis- tai kääntämisapuun, jollei tarvittavaa kielitaitoa sen piirissä muutoin ole. Käytännössä tämä edellyttää sairaanhoitopiireiltä varautumista tietyssä määrin tulkitsemis- ja kääntämispalvelujen järjestämiseen Pohjoismaiden kansalaisille.
Voimassa olevan erikoissairaanhoitolain mukaan kuntainliitto ei voi periä viivästyskorkoa toiselta kuntainliitolta niin sanotun kuntalaskutuksen yhteydessä eli kun on annettu hoitoa muun kuin kuntainliiton jäsenkunnan asukkaalle. Ehdotuksessa laiksi sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista on säännös asiakasmaksun viivästymisen johdosta perittävästä viivästyskorosta. Erikoissairaanhoitolakiin ehdotetaan vastaavan sisältöistä säännöstä kuntalaskutusta varten, jota viittaussäännöksen perusteella sovellettaisiin myös Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa.
Viittaus mahdollisuuteen poiketa lain säännöksistä kansainvälisen sopimuksen perusteella ehdotetaan selvyyden vuoksi siirrettäväksi omaksi pykäläkseen. Sopimuksella tarkoitetaan tässä yhteydessä myös ETA-sopimusta ja näin ollen myös asetuksen (ETY) N:o 1408/71 säännöksiä.
Helsingin yliopistollisesta keskussairaalasta annetussa laissa (1064/89) ehdotetaan viitattavaksi erikoissairaanhoitolakiin siltä osin kuin on kysymys pohjoismaisesta kielisopimuksesta. Lisäksi säädettäisiin oikeudesta poiketa lain säännöksistä kansainvälisen sopimuksen perusteella.
Kansanterveyslakiin (66/72) ehdotetaan tehtäväksi vastaavat ulkosuomalaisia ja kansainvälisiä sopimuksia koskevat muutokset kuin erikoissairaanhoitolakiin on ehdotettu.
Suomen kansalaisten aseman muuttumisella tuskin on mainittavia taloudellisia vaikutuksia. Asetuksen (ETY) N:o 1408/71 perusteella annettu hoito laskutetaan tulevaisuudessa toimivaltaisesta valtiosta eli yleensä potilaan asuinmaasta tai perheenjäsenten kohdalla perheen huoltajan työskentelymaasta, jollei toisin ole sovittu. Laskutettavat määrät tulevat olemaan pieniä varsinkin siksi, että pohjoismaat ovat luopuneet kustannusten korvaamisesta maasta toiseen.
Sairaanhoitopiirit ja Helsingin yliopistollinen keskussairaalaliitto joutuvat jossain määrin varautumaan käännös- ja tulkkauspalvelujen järjestämiseen. Sosiaali- ja terveysministeriö huolehtii siitä, että lääninhallitukset kokoavat alueellisen tiedoston mahdollisista kääntäjistä ja tulkeista. Tapausten harvalukuisuuden vuoksi toiminnasta aiheutuvat kustannukset jäävät varsin vähäisiksi, suurimmillaankin muutamaan sataantuhanteen markkaan koko maassa.
Terveydenhuoltoa koskevien oikeuksien rajaaminen kansalaisuuden perusteella sopii erityisen huonosti yhteen asetuksen (ETY) N:o 1408/71 kanssa, jossa edellytetään kaikkien sopimusvaltioiden kansalaisten yhdenvertaista kohtelua. Lainmuutos olisi kuitenkin tarpeellinen ilman ETA-sopimustakin eikä se ole sopimuksen voimaansaattamisen välttämätön edellytys.
Lainmuutokset ehdotetaan tuleviksi voimaan kuukauden kuluttua siitä kun ne on hyväksytty ja vahvistettu.
Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:
1.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan 1 päivänä joulukuuta 1989 annetun erikoissairaanhoitolain (1062/89) 3 §:n 2 momentti sekä
lisätään 33 §:ään uusi 4 momentti, jolloin nykyinen 4 momentti siirtyy 5 momentiksi, ja lakiin uusi 44 a ja 58 a § seuraavasti:
3 §Sama velvollisuus kunnalla on kiireellisissä tapauksissa sellaisen henkilön erikoissairaanhoitoon, jolla ei ole Suomessa kotipaikkaa.
33 §
Sairaanhoitopiirin kuntainliiton tulee lisäksi huolehtia siitä, että Pohjoismaiden kansalaiset voivat terveydenhuoltopalveluja käyttäessään tarvittaessa käyttää omaa kieltään, suomen, islannin, norjan, ruotsin ja tanskan kieltä. Kuntainliiton on tällöin mikäli mahdollista huolehdittava siitä, että Pohjoismaiden kansalaiset saavat tarvittavan tulkitsemis- ja kääntämisavun.
9 luku
Korvaukset
44 a §Jos tässä luvussa tarkoitettua korvausta ei ole suoritettu eräpäivänä, saadaan vuotuista viivästyskorkoa periä eräpäivästä lukien enintään 16 prosenttia.
Viivästyskoron maksamisen perusteena oleva eräpäivä voi olla aikaisintaan kahden viikon kuluttua maksun määräytymisen perusteena olevan hoidon saamisesta.
58 a §Tämän lain säännöksistä voidaan poiketa Suomea sitovan kansainvälisen sopimuksen perusteella.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .
2.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan Helsingin yliopistollisesta keskussairaalasta 1 päivänä joulukuuta 1989 annetun lain (1064/89) 8 §:n 4 momentti sekä
lisätään lakiin uusi 19 a § seuraavasti:
8 §Sairaalassa annettavan sairaanhoidon johdosta ja valvonnasta, sairaanhoidon aloittamisesta ja lopettamisesta, potilaan hoidosta sekä tartuntatautien vastustamistyön ja mielenterveystyön järjestämisestä on soveltuvin osin voimassa, mitä erikoissairaanhoitolain 32 §:ssä, 33 §:n 1, 2 ja 4 momentissa sekä 34 §:ssä säädetään.
19 a §
Tämän lain säännöksistä voidaan poiketa Suomea sitovan kansainvälisen sopimuksen perusteella.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .
3.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan 28 päivänä tammikuuta 1972 annetun kansanterveyslain (66/72) 14 §:n 5 momentti, sellaisena kuin se on 5 päivänä elokuuta 1983 annetussa laissa (674/83), sekä
lisätään lakiin uusi 48 a § seuraavasti:
14 §Kunnan asukkaalla tarkoitetaan tässä laissa henkilöä, jolla on kunnassa väestökirjalain (141/69) mukainen kotipaikka. Henkilön asuin- ja kotikunnalla tarkoitetaan kuntaa, jonka asukas hän on.
48 a §
Tämän lain säännöksistä voidaan poiketa Suomea sitovan kansainvälisen sopimuksen perusteella.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .
Helsingissä 5 päivänä kesäkuuta 1992
Tasavallan Presidentti
MAUNO KOIVISTO
Ministeri
Toimi Kankaanniemi