Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry esitykseen

Puutteelliset hakuehdot

HE 55/1992
Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi työntekijäin eläkelain väliaikaisesta muuttamisesta sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksen tarkoituksena on turvata eläketurvakeskuksen harjoittaman luottovakuutuksen pääomien riittävyys.

Eläketurvakeskuksella ei ole omaa pääomaa, ja kertyneisiin vakuutusmaksuihin perustuva maksuvalmius vaarantuu lamasta johtuvan vakuutuskorvausten voimakkaan kasvun takia vuoden 1992 aikana. Tämän vuoksi esityksessä ehdotetaan työntekijäin eläkelakia muutettavaksi väliaikaisesti siten, että eläketurvakeskuksen varsinaisen toiminnan kustannusten peittämistä varten perittävää työeläkevakuutusmaksun osaa voitaisiin käyttää luottovakuutuksen maksukyvyn turvaamiseen. Samalla ehdotetaan, että niin ikään väliaikaisesti tehtäisiin tästä johtuva tekninen muutos lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelakiin. Lisäksi maatalousyrittäjien eläkelakia ja yrittäjien eläkelakia ehdotetaan muutettavaksi väliaikaisesti siten, ettei esitys vaikuttaisi näiden lakien mukaiseen vakuutusmaksuun.

Lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan vuoden 1992 alkupuoliskolla ja olemaan voimassa vuoden 1993 loppuun.


PERUSTELUT

1. Nykyinen tilanne ja ehdotetut muutokset

1.1. Tausta

Työntekijäin eläkelaissa (395/61) tarkoitettua eläketurvaa 1960-luvun alussa säädettäessä pidettiin tarpeellisena, että eläketurvan järjestäminen olisi mahdollista riittävän monen tyyppisessä eläkelaitoksessa. Eläkelaitoksina tulevat kysymykseen työntekijäin eläkelain mukaisen erityisen toimiluvan saaneet vakuutusyhtiöt, avustuskassalaissa (471/42) tarkoitetut eläkekassat ja yksittäisten työnantajien perustamat eläkesäätiölain (469/55) alaiset eläkesäätiöt.

Eräänä oleellisena osana lakisääteistä eläketurvaa on, ettei eläkkeensaaja saa menettää eläkettään, vaikka työnantaja asetetaan konkurssiin. Työeläkelaitoksen vastuunkantokyvyn varmistamisen yksi osa on eläketurvakeskuksesta otettava luottovakuutus. Eläkekassoille ja eläkesäätiöille luottovakuutus on säädetty pakolliseksi. Luottovakuutusta voidaan lisäksi käyttää eläkevakuutusyhtiöiden antamien lainojen vakuutena.

1.2. Nykyinen tilanne

Eläketurvakeskuksen luottovakuutuksesta on tullut työeläkelaitosten myöntämien lainojen merkittävä vakuus. Luottovakuutuksella turvattu lainasaatava- ja sijoituskanta on 1980-luvun alusta kasvanut 9 miljardista markasta 38 miljardiin markkaan. Työntekijäin eläkelain 13 §:n 3 momentin mukainen suurin ilman vastavakuutta luottovakuutuksen vastuulle otettava määrä on 220 miljoonaa markkaa yhden tai useamman vakuutuksenottajan muodostamaa riskiyksikköä kohden. Eläketurvakeskuksen luottovakuutukseen liittyi alunperin jälkikäteisen lisämaksun perimismahdollisuus. Käynnistymisvaiheen jälkeen siitä voitiin luopua, kun vakuutuksenottajille velaksi kirjautuva riittävä pääomavaranto oli kertynyt. Liiketulosta tasoittavaa muuta merkittävää varantoa tai omaa pääomaa eläketurvakeskuksella ei ole toimintansa aikana ollut.

Luottovakuutuksen maksutulo oli 150 miljoonaa markkaa vuonna 1991 ja korvaukset lähes 300 miljoonaa markkaa. Vuoden 1992 maksutulo muodostunee 250 miljoonaksi markaksi. Korvauksia arvioidaan maksettavan 450 miljoonaa markkaa.

Luottovakuutuksen korvausmenon alettua kasvaa vuonna 1989 luottovakuutusmaksun tasoa on korotettu kolme kertaa. Ensimmäinen tasokorotus merkitsi 16 prosentin nousua vakuutusmaksuihin. Toinen korotus tuli voimaan heinäkuun alusta 1991 ja merkitsi 50 prosentin nousua luottovakuutuksen vakuutusmaksuihin. Eläkesäätöiden osalta korotus oli kuitenkin 20 prosenttia, sillä luottovakuutuskorvauksia ei ole juuri ollenkaan tullut säätiöiden osalta maksettaviksi. Kolmas korotus tehtiin vuoden 1992 alusta ja se merkitsee vakuutusmaksutasoon lähes 100 prosentin nousua. Kokonaisuudessaan maksutaso on näiden korotusten johdosta noussut yli kolminkertaiseksi. Laman lisäämä korvausmeno on aiheuttanut vakavaraisuutta vaarantavan tilanteen, jota ei pystytä maksunkorotuksin välittömästi korjaamaan.

1.3. Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

Esityksellä pyritään turvaamaan eläketurvakeskuksen luottovakuutuksen maksukyky käyttämällä siihen eläketurvakeskuksen toiminnan kulujen peittämiseen kerättäviä varoja. Tästä eläkelaitoksille aiheutuva kulu otettaisiin sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamien perusteiden mukaisesti huomioon työeläkevakuutusmaksun suuruutta määrättäessä.

Luottovakuutuksen maksukyvyn turvaaminen edellä selostetulla tavalla on tarkoitettu väliaikaiseksi ratkaisuksi. Ehdotettu sääntely olisi nimittäin voimassa vuoden 1993 loppuun. Varsinaisena tavoitteena on palauttaa luottovakuutustoiminta pelkästään vakuutusliikkeen tuottoihin perustuvaksi vakuutustoiminnaksi. Eläketurvakeskuksessa on käynnistetty selvitys siitä, voitaisiinko eläketurvakeskuksen luottovakuutustoiminta siirtää esimerkiksi tavallisen vakuutusyhtiön hoidettavaksi. Tällainen muutos edellyttänee kuitenkin muun muassa, että eläkekassojen ja eläkesäätiöiden nykyinen luottovakuutuksen ottamispakko korvataan muilla järjestelyillä ja että eläketurvakeskuksella nyt oleva luottovakuutuksen antamispakko poistuu. Selvitys pyritään saamaan valmiiksi siten, että sen perusteella olisi mahdollista antaa hallituksen esitys eduskunnalle vuoden 1992 aikana.

1.4. Lakiehdotusten perustelut

Työntekijäin eläkelain 12 §:n 1 momentin 5 kohdassa säädetään, miten eläkelaitokset vastaavat eläketurvakeskuksen kustannuksista. Lainkohdan mukaan eläkelaitokset eivät ole vastuussa luottovakuustoiminnasta aiheutuvista kustannuksista. Kuitenkin nykyisin voimassa olevan lain mukaan eläkelaitokset vastaavat yhteisesti niistä eläkkeistä, jotka eläketurvakeskuksen maksukyvyttömyyden vuoksi jäisivät eläkekassan tai eläkesäätiön konkurssin yhteydessä turvaamatta. Alussa sanottua lainkohtaa ehdotetaan muutettavaksi lisäämällä työntekijäin eläkelakiin väliaikaisesti uusi 13 b §. Sen mukaan työntekijäin eläkelain, lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain (134/62) sekä eräiden työsuhteessa olevien taiteilijoiden ja toimittajien eläkelain (662/85) mukaista toimintaa harjoittavat eläkelaitokset olisivat vuosina 1992 ja 1993 vastuussa myös luottovakuutuksen kuluista.

Lisäksi lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain 1 §:n 1 momentin viittaussäännökseen ehdotetaan tehtäväksi edellä esitetystä johtuva tekninen muutos.

Eläkelaitosten vastuu koskisi luottovakuutustustoiminnan vastuiden kattamisesta johtuvia eläketurvakeskuksen kuluja siltä osin kuin luottovakuutusliikkeen varat eivät siihen riitä. Eläketurvakeskuksen tarvitsemat varat kerättäisiin vuosina 1992 ja 1993. Työntekijäin eläkelain, lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain ja eräiden työsuhteessa olevien taiteilijoiden ja toimittajien eläkelain mukaiseen vakuutusmaksuun tämä vaikuttaisi vuonna 1993. Ehdotetut muutokset eivät koske merimieseläkelaissa (72/56), yrittäjien eläkelaissa (468/69) eivätkä maatalousyrittäjien eläkelaissa (467/69) tarkoitettuja eläkelaitoksia.

Maatalousyrittäjien eläkelaissa tarkoitettu vakuutusmaksu määräytyy lain 10 §:ssä (1599/91) säädetyllä tavalla työntekijäin eläkelain vähimmäisehtojen mukaisen vakuutuksen keskimääräisen vakuutusmaksuprosentin perusteella. Sama koskee yrittäjien eläkelain 9 §:ssä (1436/91) tarkoitetun vakuutusmaksun määräytymistä, mutta ei sen sijaan merimieseläkelain mukaista vakuutusmaksua. Jotta työntekijäin eläkelain uudessa 13 b §:ssä tarkoitettujen kulujen huomioon ottaminen sanotun lain mukaisessa vakuutusmaksussa ei vaikuttaisi maatalousyrittäjien eläkelain eikä yrittäjien eläkelain mukaiseen vakuutusmaksuun vuonna 1993, viimeksi mainittuihin lakeihin ehdotetaan tehtäväksi tätä koskeva väliaikainen muutos.

2. Valmistelu

Esitys perustuu eläketurvakeskuksen ehdotukseen. Tämän ehdotuksen johdosta keskeisille työmarkkinajärjestöille sekä Avustuskassojen Yhdistykselle, Eläkesäätiöyhdistys-ESY:lle ja Työeläkelaitosten Liitolle varattiin mahdollisuus tulla kuulluksi. Asianomaiset tahot eivät ole vastustaneet ehdotettuja muutoksia. Esitys on laadittu virkatyönä sosiaali- ja terveysministeriössä.

3. Taloudelliset vaikutukset

Esityksen taloudelliset vaikutukset riippuvat olennaisesti siitä, kuinka pitkäaikaiseksi ja syväksi nykyinen taloudellinen lama muodostuu.

Jos luottovakuutuksen korvausmeno vuonna 1992 tulee olemaan arvioidut 450 miljoonaa markaa, eläketurvakeskuksen vakavaraisuuden täyttämiseksi tarvitsema lisärahoitus on noin 200 miljoonaa markkaa. Jos lisärahoituksen tarve seuraavanakin vuonna on yhtä suuri, esitys merkitsee noin 0,3 prosenttiyksikön väliaikaista korotusta työntekijäin eläkelain, lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain ja eräiden työsuhteessa olevien taiteilijoiden ja toimittajien eläkelain mukaisiin vakuutusmaksuihin vuonna 1993.

Esityksellä ei ole valtiontaloudellisia vaikutuksia.

4. Voimaantulo

Lait ehdotetaan tuleviksi voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun ne on hyväksytty ja vahvistettu. Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:

1.

Laki työntekijäin eläkelain väliaikaisesta muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

lisätään väliaikaisesti 8 päivänä heinäkuuta 1961 annettuun työntekijäin eläkelakiin (395/61) uusi 13 b § seuraavasti:

13 b §

Sen estämättä, mitä 12 §:n 1 momentin 5 kohdassa säädetään, voidaan mainitussa lainkohdassa tarkoitettuihin eläketurvakeskuksen kustannuksiin vuosina 1992 ja 1993 lukea luottovakuutustoiminnasta aiheutuvien kulujen peittämiseen tarvittava määrä siltä osin kuin luottovakuutusliikkeen varat eivät siihen riitä.

Edellä 1 momentissa tarkoitetuista kuluista vastaavat työntekijäin eläkelain, lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain sekä eräiden työsuhteessa olevien taiteilijoiden ja toimittajien eläkelain mukaista toimintaa harjoittavat eläkelaitokset yhteisesti mainittujen lakien mukaisen toimintansa laajuuden mukaisessa suhteessa niiden perusteiden mukaisesti, jotka sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa eläketurvakeskuksen esityksestä.

Edellä tarkoitettuja kuluja varten voidaan 2 momentissa tarkoitetuilta eläkelaitoksilta periä ennakkoa vuonna 1992. Vuodelle 1993 vahvistettavaa, 2 momentissa tarkoitettujen lakien mukaista työeläkevakuutusmaksun suuruutta määrättäessä otetaan tässä pykälässä tarkoitetut eläkelaitosten kulut huomioon siten kuin 12 §:n 5 momentissa säädetään.


Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 ja on voimassa 31 päivään joulukuuta 1993.


2.

Laki lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain 1 §:n väliaikaisesta muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan väliaikaisesti 9 päivänä helmikuuta 1962 annetun lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain (134/62) 1 §:n 1 momentti, sellaisena kuin se on 27 päivänä maaliskuuta 1991 annetussa laissa (613/91), seuraavasti:

1 §

Työntekijälle, joka sen vuoden jälkeen, jona hän on täyttänyt 13 vuotta, työskentelee metsätyössä, uittotyössä, maatila- ja puutarhatalouden eri töissä, maa-, vesi- ja talonrakennustyössä, maanparannustyössä, turveteollisuustyössä, satamatyössä tai kotimaanliikenteen aluksessa taikka, sikäli kuin asetuksella säädetään, muulla sellaisella alalla, jolle lyhytaikaiset työsuhteet ovat luonteenomaisia, on työnantajan kustannettava eläketurva vanhuuden ja työkyvyttömyyden varalta sekä tällaisen työntekijän omaisille perhe-eläketurva tämän lain mukaan. Mikäli tässä laissa ei toisin säädetä, on soveltuvin osin muutoin voimassa, mitä työntekijäin eläkelain 3 §:n 2―4 momentissa, 4 §:n 1, 3 ja 5 momentissa, 4 a―4 d ja 4 f ―4 n §:ssä, 5 b §:n 3 ja 4 momentissa, 5 c, 7 a―7 c, 8, 8 a―8 f, 9, 9 a, 10, 10 a ja 12 §:ssä, 13 §:n 3 ja 4 momentissa sekä 13 b, 14, 15 a, 15 b, 16, 17, 17 a, 18, 19 a―19 d, 20, 21, 21 a, 21 b, 22 ja 23 §:ssä säädetään.



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 ja on voimassa 31 päivään joulukuuta 1993.


3.

Laki maatalousyrittäjien eläkelain 10 §:n väliaikaisesta muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

lisätään väliaikaisesti 14 päivänä heinäkuuta 1969 annetun maatalousyrittäjien eläkelain (467/69) 10 §:ään, sellaisena kuin se on 20 päivänä joulukuuta 1991 annetussa laissa (1599/91), uusi 5 momentti seuraavasti:

10 §

Sen estämättä, mitä 2 momentissa säädetään, työntekijäin eläkelain vähimmäisehtojen mukaisen vakuutuksen keskimääräisessä vakuutusmaksussa ei oteta huomioon sanotun lain 13 b §:ssä tarkoitettujen kulujen osuutta, kun perusprosentti vahvistetaan vuodelle 1993.


Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 ja on voimassa 31 päivään joulukuuta 1993.


4.

Laki yrittäjien eläkelain 9 §:n väliaikaisesta muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

lisätään väliaikaisesti 14 päivänä heinäkuuta 1969 annetun yrittäjien eläkelain (468/69) 9 §:ään, sellaisena kuin se on 13 päivänä joulukuuta 1991 annetussa laissa (1436/91), uusi 5 momentti seuraavasti:

9 §

Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, työntekijäin eläkelain vähimmäisehtojen mukaisen vakuutuksen keskimääräisessä vakuutusmaksussa ei oteta huomioon sanotun lain 13 b §:ssä tarkoitettujen kulujen osuutta, kun maksuprosentti vahvistetaan vuodelle 1993.


Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 ja on voimassa 31 päivään joulukuuta 1993.


Helsingissä 30 päivänä huhtikuuta 1992

Tasavallan Presidentti
MAUNO KOIVISTO

Sosiaali- ja terveysministeri
Jorma Huuhtanen

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.