Siirry esitykseen
HE 34/1992
Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi maaseutuelinkeinolain 59 a §:n muuttamisesta
Esityksessä ehdotetaan vuosina 1977―1991 myönnettyjen maatilalain mukaisten korkotukilainojen korkojen korottamista 0,5 prosenttiyksiköllä.
Korotustarve johtuu Suomen Pankin peruskoron nostamisesta 1 prosenttiyksiköllä. Ilman korkojen korotusta peruskoron muutoksen vaikutus kohdistuu kokonaisuudessaan kyseisistä lainoista luottolaitoksille maksettavaan korkohyvitykseen. Esitys liittyy vuoden 1992 lisätalousarvioesitykseen.
Laki on tarkoitus saattaa voimaan 1.5.1992 lukien.
Kumotun maatilalain (188/77) mukaan korkotukilainoista oli maksettava alunperin 4-5 prosentin korkoa. Korkotukilainojen korot on kuitenkin lain 68 §:ää muuttaen yhtenäistetty samaan tarkoitukseen myönnettävien valtionlainojen kanssa. Viimeksi voimassa olleiden säännösten mukaan maatilalainojen korot vaihtelivat korkovyöhykkeestä ja lainatarkoituksesta riippuen 3 prosentista 8 prosenttiin.
Maatilalain 57 §:n 2 momentin (1320/87) mukaan luottolaitokselle maksetaan korkohyvityksenä määrä, joka saadaan, kun käytetään Suomen Pankin peruskorkoa, lisättynä 2,25 prosenttiyksiköllä, ja vähennetään siitä lainan saajan maksama korko.
Luottolaitoksille on maksettu lainan syntyajankohdasta riippuen korkohyvitystä seuraavasti:
laina myönnetty | korkohyvitys |
1.4.1977―31.12.1985 | peruskorko +1 % |
+0,4 %―lainansaajan maksama korko | |
1.1.1986―31.12.1987 | peruskorko + |
2 %―lainansaajan maksama korko | |
1.1.1988― | peruskorko + 2,25 %― |
lainansaajan maksama korko |
Maaseutuelinkeinolakiin lisättiin 1.7.1991 voimaantulleella lailla (979/91) uusi 59 a §, jolla maatilalain mukaisten lainojen korkoja nostettiin lainan syntyajankohdasta riippuen siten, että vuosina 1977 - 1983 syntyneistä lainoista peritään 2,5 prosenttiyksikköä, vuosina 1984 - 1986 syntyneistä lainoista 1,5 prosenttiyksikköä ja 1987 - 1988 syntyneistä lainoista 1 prosenttiyksikköä aikaisempaa korkeampaa vuotuista korkoa.
Edellä selostetulla lainmuutoksella ei puututtu korkohyvitysprosenttiin. Kokonaiskorko jäi siten ennalleen 10,75 prosenttiin, josta lainansaajan maksettavaksi tuli vuosina 1977―1988 myönnettyjen lainojen koroista 4―8 prosenttiyksikköä ja loppuosa eli 2,75―6,75 prosenttiyksikköä jäi korkohyvityksen osuudeksi.
Maatilalain mukaisia korkotukilainoja oli 31.12.1991 takaisin maksamatta 4 349,6 miljoonaa markkaa.
Luottolaitosten vakavaraisuusongelmat ja luotonmyöntökyvyn heikkeneminen on osittain johtunut peruskorkosidonnaisten lainojen suuresta määrästä. Kysymyksessä olevien lainojen tuotto on huomattavan alhainen verrattuna luottolaitosten nykyisiin rahanhankintakustannuksiin.
Suomen Pankin peruskoron nosto on osa valtion tukitoimia pankkitoiminnan tervehdyttämiseksi. Peruskoron nosto nostaa kuitenkin myös useimpien korkotukilainojen korkoja, koska niissä lainansaajan maksama korko on sidottu peruskorkoon.
Jotta peruskoron nosto ei liikaa rasittaisi sellaisten lainansaajien asemaa, joiden taloudellista tilannetta korkotukilainalla on nimenomaan haluttu auttaa, tukitoimet on ollut tarkoitus suunnata siten, että osa peruskoron noston vaikutuksista jää valtion kannettavaksi.
Edellä mainitulla tavalla on myös kumotun maatilalain mukaisten korkotukilainojen korkoja ollut tarkoitus nostaa, vaikka maatilalain mukaisissa lainoissa lainansaajan maksama korko onkin kiinteä ja korkohyvitys sidottu peruskorkoon.
Vuoden 1992 talousarvioesityksessä on edellytetty eduskunnalle annettavaksi myös esitys maaseutuelinkeinolain muuttamisesta Suomen Pankin peruskoron muutoksen johdosta niin, että maatilalain mukaisten lainojen korkohyvityksenä maksetaan 0,5 prosenttiyksikköä korkeampaa korkohyvitystä. Tarkoituksena on ollut, että lainan saajien maksaman koron noustessa yhdellä prosenttiyksiköllä osa siitä korvataan korottamalla vastaavasti lainasta maksettavaa korkotukea puolella prosenttiyksiköllä.
Jotta edellä esitettyyn peruskoron nousun vaikutusten jakamiseen puoliksi lainan saajan ja valtion kesken päästäisiin, on maatilalain mukaisten korkotukilainojen korkoja korotettava puolella prosenttiyksiköllä siitä tasosta, millä kysymyksessä olevat korot ovat olleet 1 päivänä heinäkuuta 1991 voimaan tulleen lainmuutoksen jälkeen.
Asian valmistelu perustuu vuoden 1992 lisämenoarvioesityksessä edellytettyyn maaseutuelinkeinolain muutosehdotukseen.
Ehdotuksella ei ole organisatorisia eikä henkilöstövaikutuksia.
Maatilalain mukaisten lainojen korkotukilainojen koron nosto 0,5 prosenttiyksiköllä ottaen huomioon Suomen Pankin peruskoron nousu lisää korkohyvitysmenoja vuonna 1992, jolloin korkohyvityksen nousu vaikuttaa vain osan vuotta, noin 12 milj. markalla ja seuraavina vuosina seuraavasti:
Vuosi | milj. mk |
1993 | 20 |
1994 | 18 |
1995 | 16 |
1996 | 15 |
1997 | 14 |
1998 | 13 |
1999 | 12 |
2000 | 11 |
Ehdotuksen vaikutus lainansaajien maksamiin korkoihin olisi vuonna 1992 noin 13 milj. markkaa ja seuraavina vuosina seuraava:
Vuosi | milj. mk |
1993 | 21 |
1994 | 19 |
1995 | 17 |
1996 | 16 |
1997 | 15 |
1998 | 14 |
1999 | 13 |
2000 | 12 |
Maatilalain mukaisissa korkotukilainojen velkakirjoissa ei ole ollut koron korottamista koskevaa ehtoa, mutta maatilalain 69 §:ssä on ollut varattuna mahdollisuus koron korottamiseen lailla. Korotettaessa korkoa 1.7.1991 voimaantulleella lailla (979/91) on katsottu, että korotus on voitu tehdä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.
Nykyisessä maaseutuelinkeinolain 59 a §:n 1 momentissa on todettu, että sen estämättä, mitä muualla lainsäädännössä tai edellä kysymyksessä olevassa luvussa on säädetty, peritään maatilalain 69 §:ssä tarkoitetuista myyntihinnoista, lainoista ja korkotukilainoista sekä vuoden 1962 jälkeen syntyneistä maankäyttölainsäädännön ja porotilalain mukaisista valtion ja luottolaitoksen saamisista aikaisempaa korkeampaa vuotuista korkoa sen mukaan kuin 2 momentissa säädetään.
Momenttia ehdotetaan muutettavaksi niin, että maatilalain mukaisten korkotukilainojen koroista säädettäisiin 3 momentissa. Mainittu 3 momentti ehdotetaan lisättäväksi lakiin ja siinä säädettäväksi vuosina 1977―1991 myönnettyjen maatilalain mukaisten korkotukilainojen koron muuttamisesta niin, että niistä perittäisiin lain voimaan tullessa perittyä korkoa 0,5 prosenttiyksikköä korkeampaa korkoa.
Maaseutuelinkeinolain muutos ehdotetaan tulevaksi voimaan 1 päivänä toukokuuta 1992.
Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan 28 päivänä joulukuuta 1990 annetun maaseutuelinkeinolain 59 a §:n 1 momentti, sellaisena kuin se on 28 päivänä kesäkuuta 1991 annetussa laissa (979/91) ja
lisätään 59 a §:ään uusi 3 momentti seuraavasti:
59 a §Eräiden aikaisemman lainsäädännön mukaisten saamisten korot
Sen estämättä, mitä muualla lainsäädännössä tai edellä tässä luvussa on säädetty, peritään maatilalain 69 §:ssä tarkoitetuista myyntihinnoista ja maatilatalouden kehittämisrahaston varoista myönnetyistä lainoista sekä vuoden 1962 jälkeen syntyneistä maankäyttölainsäädännön ja porotilalain mukaisista valtion ja luottolaitoksen saamisista aikaisempaa korkeampaa vuotuista korkoa sen mukaan kuin 2 momentissa säädetään sekä maatilalain 69 §:ssä tarkoitetuista korkotukilainoista sen mukaan kuin 3 momentissa säädetään.
Vuosina 1977―1991 syntyneistä maatilalain mukaisista korkotukilainoista peritään tämän lain voimaantullessa perittyä korkoa 0,5 prosenttiyksikköä korkeampaa vuotuista korkoa.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .
Helsingissä 3 päivänä huhtikuuta 1992
Tasavallan Presidentti
MAUNO KOIVISTO
Maa- ja metsätalousministeri
Martti Pura